Tähän liittyvä kertomus viattomasta jumal-äidistä, joka ei tiennyt
mitään miehestä, voi kyllä olla kaunis, se voi olla runollinen, se voi
olla taiteellisen esityksen esineenä, se voi olla ehdottoman
puhtauden ihanteen symhoolina eli vertauskuvana; mutta tämä
kaikki ei voi aikaansaada, että kertomuksen sanallinen sisältö enää
voisi olla uskontomme esineenä. Sillä se, mikä tässä kertomuksessa
kerrotaan, ei voi olla tosi. Ja aika on tullut, ettei uskonto taida enää
olla kauneutta, ei runoutta, ei taidetta, ei symbolismia, vaan
ainoastaan totuutta.
Jos siis ei voi ajatella, että Jeesus oli jumalan siittämä, — jos ei
myöskään voi ajatella, että hän olisi ollut Joosefin poika, ja jos
kuitenkin, tahtomatta jäädä kokonaan epätietoiseksi, pyrkii
evankeliumin kertomuksesta vainuamaan esille puhdasta totuutta,
niin on vielä jäljellä otaksua, että Jeesus oli tavallinen avioton lapsi.
"Jeesusko avioton lapsi, sehän on julkein häväistys!" — kuulen
minä huudahdettavan kauhistuksella.
Minä sanon vieläkin: se on omituisen, puolustamattoman
lapsellisuuden todistus, että ihmiset kuvailevat Jeesuksen arvon
voivan enetä tai vähetä hänen syntymisensä laadusta.
Juuri sama lapsellinen kauhistus, joka vielä nykyjään valtaa
ihmiset tällaisen otaksumisen kuultuaan, on nähtävästi antanut
aihetta niille, jotka muinoin tiesivät, ettei Jeesus ollut Joosefin vaan
yksin Marian poika, peittää ja salata asian todellista laitaa. Katsottiin,
että totuuden tietäminen ei ole ihmisille hyväksi. Jos lapsi kysyy
aikaihmiseltä, kuinka olen saanut pienen veljen, ei aikaihminen katso
lasta kypsäksi tietämään totuutta ja mieluummin kertoo hänelle
sadun enkelistä, joka toi pienokaisen jumalalta. Niin on Maria-
legendakin kerrottu kansoille, joiden ei luultu voivan sulattaa