Asset Protection through Security Awareness 1st Edition Tyler Justin Speed

Asset Protection through Security Awareness 1st Edition Tyler Justin Speed
Asset Protection through Security Awareness 1st Edition Tyler Justin Speed
Asset Protection through Security Awareness 1st Edition Tyler Justin Speed

1. Download the full version and explore a variety of ebooks
or textbooks at https://ebookultra.com
Asset Protection through Security Awareness 1st
Edition Tyler Justin Speed
_____ Tap the link below to start your download _____
https://ebookultra.com/download/asset-protection-through-
security-awareness-1st-edition-tyler-justin-speed/
Find ebooks or textbooks at ebookultra.com today!

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Network Security Through Data Analysis Building
Situational Awareness 1st Edition Michael Collins
https://ebookultra.com/download/network-security-through-data-
analysis-building-situational-awareness-1st-edition-michael-collins/
Corporate Security Intelligence and Strategic Decision
Making 1st Edition Justin Crump
https://ebookultra.com/download/corporate-security-intelligence-and-
strategic-decision-making-1st-edition-justin-crump/
Protection of Assets Physical Security Michael E. Knoke
https://ebookultra.com/download/protection-of-assets-physical-
security-michael-e-knoke/
Cyber security and IT infrastructure protection 1st ed
Edition Vacca
https://ebookultra.com/download/cyber-security-and-it-infrastructure-
protection-1st-ed-edition-vacca/

3. Critical Cultural Awareness Managing Stereotypes through
Intercultural Language Education 1st Edition Stephanie Ann
Houghton
https://ebookultra.com/download/critical-cultural-awareness-managing-
stereotypes-through-intercultural-language-education-1st-edition-
stephanie-ann-houghton/
Wealth Secrets of the Affluent Keys to Fortune Building
and Asset Protection 1st Edition Christopher R. Jarvis
https://ebookultra.com/download/wealth-secrets-of-the-affluent-keys-
to-fortune-building-and-asset-protection-1st-edition-christopher-r-
jarvis/
Managing an Information Security and Privacy Awareness and
Training Program Second Edition Rebecca Herold
https://ebookultra.com/download/managing-an-information-security-and-
privacy-awareness-and-training-program-second-edition-rebecca-herold/
Homeland Security and Critical Infrastructure Protection
2nd Edition Ryan K. Baggett
https://ebookultra.com/download/homeland-security-and-critical-
infrastructure-protection-2nd-edition-ryan-k-baggett/
Defensive Living Preserving Your Personal Safety Through
Awareness Attitude and Armed Action 2nd Edition Ed Lovette
https://ebookultra.com/download/defensive-living-preserving-your-
personal-safety-through-awareness-attitude-and-armed-action-2nd-
edition-ed-lovette/

5. Asset Protection through Security Awareness 1st Edition
Tyler Justin Speed Digital Instant Download
Author(s): Tyler Justin Speed
ISBN(s): 9781439809822, 1439809828
Edition: 1
File Details: PDF, 2.82 MB
Year: 2011
Language: english

7. Asset Protection
through Security
Awareness
Tyler Justin Speed
2

8. 3

9. CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742
© 2011 by Taylor & Francis Group, LLC
CRCPressisanimprintofTaylor&FrancisGroup,an
Informa business
No claim to original U.S. Government works
Version Date: 20120113
InternationalStandardBookNumber-13:978-1-4665-5141-1
(eBook - ePub)
Thisbookcontainsinformationobtainedfromauthenticand
highlyregardedsources.Reasonableeffortshavebeenmade
topublishreliabledataandinformation,buttheauthorand
publishercannotassumeresponsibilityforthevalidityofall
materialsortheconsequencesoftheiruse.Theauthorsand
publishershaveattemptedtotracethecopyrightholdersofall
materialreproducedinthispublicationandapologizeto
copyrightholdersifpermissiontopublishinthisformhasnot
beenobtained.Ifanycopyrightmaterialhasnotbeen
acknowledgedpleasewriteandletusknowsowemayrectify
in any future reprint.
ExceptaspermittedunderU.S.CopyrightLaw,nopartofthis
bookmaybereprinted,reproduced,transmitted,orutilizedin
anyformbyanyelectronic,mechanical,orothermeans,now
knownorhereafterinvented,includingphotocopying,
microfilming,andrecording,orinanyinformationstorageor
4

10. retrievalsystem,withoutwrittenpermissionfromthe
publishers.
Forpermissiontophotocopyorusematerialelectronically
fromthiswork,pleaseaccesswww.copyright.com
(http://www.copyright.com/)orcontacttheCopyright
ClearanceCenter,Inc.(CCC),222RosewoodDrive,Danvers,
MA01923,978-750-8400.CCCisanot-for-profit
organizationthatprovideslicensesandregistrationfora
varietyofusers.Fororganizationsthathavebeengranteda
photocopylicensebytheCCC,aseparatesystemofpayment
has been arranged.
TrademarkNotice:Productorcorporatenamesmaybe
trademarksorregisteredtrademarks,andareusedonlyfor
identification and explanation without intent to infringe.
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at
http://www.crcpress.com
5

11. Contents
INTRODUCTION
WHATISINFORMATION SECURITY?
CHAPTER1CREATINGACULTUREOFSECURITY
AWARENESS
Protecting Corporate Assets
Protective Measures
Technical Protective Measures
Physical Protective Measures
Personnel Protective Measures
A Culture of Security Awareness
Education Is Key
Creating the Culture
Acknowledging Security Issues
Accepting Responsibility
Assessing Risk
6

12. Crafting Security Policies
Training at All Levels
Creating Benchmarks for Success
Security Audits
Encouraging Secure Operations
Building a Security Team
Planning for Disaster
Remaining Dynamic
CHAPTER 2OVERVIEW OF SECURITY
AWARENESSCATEGORIES
Industry Standards
Privacy Concerns
Visual Data Privacy Protection
Auditory Privacy Protection
Digital Data Privacy
Health Information Concerns
Client Records
Password Management
7

13. Credit Card Compliance (PCI)
General File Management
File Access Control
Physical Access Control
Examples of Security Regulations and Laws
Financial Institutions
Industry-Specific Regulations
CHAPTER3WHOIS ANIS PROFESSIONAL?
Empowering Security Professionals
Top-Down Approach
C-Level Managers
Upper Management
Mid-Level Managers
Low-Level Managers
End Users
A Workforce of Security Professionals
CHAPTER4DIPLOMACY
8

14. The “People” Portion of Information Security
A Breakdown in Trust = A Breakdown in Security
The IS Specialist
An Issue of Communication
Two Different Worlds
Diplomacy—The IS Professional’s Best Friend
Softening the Security Message
The IS Servant
A Caretaker’s Approach
End Users Are Great Network Monitors
Super-Users
The End User’s Diplomatic Responsibility
CHAPTER5PRIVACYCONCERNS
What Is Privacy?
Why Does Privacy Matter?
Types of Private Data
Proprietary Information
9

15. Customer Records
Employment Records
Health-Related Information
Industry Research
Keeping Files Private
Digital Data
Physical Data
Management Notes
Verbal Data
Privacy-Related Regulations and Laws
Gramm–Leach–Bliley(GLB)FinancialModernizationActof
1999—Year Enacted: 1999
HealthInsurancePortabilityandAccountabilityAct
(HIPAA)—Year Enacted: 2003 (Final Ruling)
Children’sOnlinePrivacyProtectionAct—YearEnacted:
1998
Privacy Policies
CHAPTER6INTERDEPARTMENTAL SECURITY
Interdepartmental Security
10

16. Administrative Personnel
Human Resources Department
Accounting Department
Legal Department
Information Technology (IT) Department
Purchasing
Sales and Customer Service
Marketing Department
Manufacturing
Facilities Crew
Shipping & Receiving Department
Interdepartmental IS Committee
CHAPTER7RISKMANAGEMENT
Risk Management and Asset Protection
Data Loss
Disasters
Risk Management
11

17. Risk Analysis
Determine the Single Loss Expectancy (SLE)
Complete a Threat Analysis
Calculate Annual Loss Expectancy (ALE)
Manage the Risk
CHAPTER8SOCIALENGINEERING
What Is Social Engineering?
Psychology of Social Engineering
Recognition of and Respect for Authority
Politeness, Professional Customs, and Courtesy
Conformity in the Workplace
Social Engineering Information Gathering Methods
Dumpster Diving
Tailgating
Shoulder Surfing
Posing as an Employee
CHAPTER 9INCIDENT DETECTION AND
RESPONSE
12

18. What Is an Incident?
Incident Detection
Types of Intrusion Detection System Installations
Process of Intrusion Detection Systems
IDS Considerations
IDS Benefits
IDS Drawbacks and Weaknesses
Incident Response
Computer Security Incident Response Teams
CSIRT Manual
Types of CSIRT Teams
Response to Events
Preparedness Is Key
Recognizing Scope
Management of Occurrences
Event Postmortems
Collaboration
13

19. Recommendations for Improvements
Law Enforcement Liaisons
CHAPTER10PHYSICALSECURITY
Human-Caused Incidents
Accidental Spills
Accidental Destruction
Accidental Transport Damage
Server Room Accidents
Intentional Destruction
Physical Security Measures
Perimeter Fences
Security Systems
Door Locks
Cameras
Security Guards
Checkpoints
Construction Considerations
14

20. Weather/Natural Disasters
Windstorms
Floods
Fires
CHAPTER11PCI COMPLIANCE
PCI Compliance
Goal of PCI DSS
Who Must Adhere to PCI Compliance?
Who Is Authorized to Perform PCI Security Scans?
The Five Levels of PCI Compliance
Level 1 Compliance
Level 2 Compliance
Level 3 Compliance
Level 4 Compliance
Level 5 Compliance
PCI DSS Overview
Category 1. Protect and Maintain a Secure Network
15

21. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

22. Matti ajaa retuutti taas tuttua tietään rautatielle ja toi
sanomalehden, mutta ei siitä Jussila suureksi harmikseen löytänyt
sanaakaan Vuorenpään maanviljelyskokouksesta eikä puheestaan
kunniavieraalle.
11.
Vuorenpään koulujutussa olivat tarpeen hyvät keinot. Sen tiesi
Jussila ja sen tiesivät kaikki muutkin, jotka sivistyksen edistämistä
kunnassa harrastivat. Siinä ei saanut pitää liian isoa ääntä, sillä
siihen heräisivät taas kaikki vastustajat. Piti toimia hiljaisuudessa
ensin ja sitten äkkirynnäköllä ottaa voitto, joka keino monasti
ennenkin oli huomattu tepsivimmäksi.
Päätettiin pitää ylimääräinen kunnankokous keskellä kiireimpää
heinäaikaa, voittaa asialle puoltajia niin paljon kuin mahdollista ja
ottaa niiltä valtakirjat, sillä heidän suullinen lupauksensa ei
merkitseisi mitään. He joko jäisivät kokouksesta pois, tai jos sinne
tulisivatkin, kääntäisivät helposti kelkkansa ympäri.
Mutta juuri kun tätä asiaa parhaillaan alettiin puuhailla ja
valmistaa, sattui seikkoja, jotka joksikuksi ajaksi keskeyttivät koko
homman.
Ensinnäkin uhkasi kunnallista hallintoa ja hyvinvointia yhtäkkiä
ennen aavistamaton vaara, joka antoi paljon touhua ja pään vaivaa
niille, jotka valppaina ja etupäässä yhteisten asiain menoa vartioivat.
Ja kun siitä oli parahiksi selvitty, tuli toinen tärkeä juttu, joka syrjäytti
kaikki muut siksi kertaa.

23. Eräänä kauniina aamuna alku heinäkuusta ajaa karahutti lukkari
Kukkonen läähöttävällä hevosella Jussilaan, missä talon miehet kaikki
parhaillaan olivat koossa alapihalla, pannen isännän oman johdon
alla niittokonetta kuntoon. Se oli vedetty talviteloiltaan ulos lähes
vuotisen leponsa jälkeen näkemään kesäistä vihannuutta taas ja
tekemään siitä loppua. Sitävarten sen kanssa nyt puuhailtiin,
asetettiin paikoilleen pyöriä ja aisoja, pyyhkieltiin talvisia pölyjä pois,
rasvailtiin ja koeteltiin mitenkä kukin ratas ja vipusin teki tehtävänsä.
Terät olivat kirkkaiksi ja pureviksi tahkotut ja irvistelivät niinkuin
pedon välkkävät hampaat, odottaen hetkeä milloinka saisivat iskeä
heilimöivään heinään.
Tyytyväisellä mielellä katseli Jussila konetta, asettui istuimelle ja
antoi miesten nykäistä aisoista eteen ja taa, jolloin pyöräin rallista
lähti ratiseva naksutus. Hyvä se oli kone ja huokea vetää, eikä
painanut paljon hevosten niskoillekaan, niinkuin ne ovat uusimman
malliset koneet, joka vaan niitä ymmärtää ostaa, arveltiin
yksimielisesti.
— Eipä ole joka talossa sellaista viikatetta. Ruumiin hiellä saavat
vaan heinänsä poikki kalhuta, tuumaili isäntä. — Leikkiä se on meillä
heinänteko!
— Eikä ole monellakaan talolla missä tuollaista konetta edes
käyttäisi, täydensi Matti.
Samassa kuului nummelta ratasten räikinä ja lukkari laskettaa
mäkeä alas Jussilan kujan suuhun, ja samaa vauhtia pihaan. Kaikki
kääntyvät katsomaan, että mikä kiire miehellä, kun on hevonen
märkä kuin uitettu.

24. Jussila rientää vastaan ja aavistaa jo pahaa, kun näkee lukkarin
naaman tavallista vakavampana.
— No mikä kiire sinulla nyt? kysäsee hän, ennenkuin toinen on
astunut rattailta tai edes jumalaa maininnut.
Tulija hyppää maahan niin että lihava leuka vavahtaa, melkein
läähöttäen itsekin.
— Nyt on tainnut piru mennä mertaan, sanoo hän matalalla
äänellä, tervehtäissään isäntää.
— Mitä on tapahtunut?
— Kummia vallan. Mennäänpä huoneeseen niin kuulet. Seuraava
keskustelu syntyi jo portailla:
— Nyt se meidän maisterimme meni, ja luulenpa, että ovat asiat
varsin arveluttavalla kannalla. Sitävarten…
— Kuka maisteri? Vuorinenko?
— Sama herra.
— Onko hän kuollut, vai mitä tarkoitat hänen menollaan? tokaisi
Jussila, ymmärtämättä mistä oikeastaan oli kysymys.
— Pahemmin vielä. Hän on mennyt maasta pois, ulkomaille. Illalla
lähti ja taitaa nyt jo seilata Itämerta. Sitävarten riensin tänne. Millä
sen köyhän rotan luulet muulla menneen kuin kunnan rahoilla — ja
meijeriyhtiön rahoilla, kun hänen onnettomuudeksi piti vielä nekin
hoitoonsa saaman. Jussila ravisti päätään ja vihelsi.
— Hui hai! Eikö kukaan tiennyt hänen aikeistaan?

25. — Ei kukaan, ennenkun vasta eilen iltapäivällä minä. Niinkun
muistat, valittiin minut syksyllä sen hyväisen virkaatekevän
viransijaiseksi lautakunnassa. Eilen illalla hän sitten tuli meille,
mätkäytti tililaukun pöytään ja sanoi heittävänsä muutamaksi ajaksi
minun huostaani koko roskan, koska minut kerran oli viransijaiseksi
määrätty. Sanoi itse lähtevänsä syyskesäksi maailman rantoja
katselemaan. Renkinsä toi käsikärryillä kassakaapin ja väänsi sen
kamarini lattialle.
— Etkö lyönyt vastaan niin äkkipikaista lähtöä?
— Parhaani mukaan. Kysyin oliko hänellä kunnan lupaa, sillä ei
hän ilman sitä saisi noin vaan lähteä pyrähtää. Mutta mitä hän?
nauroi heittiö vaan vasten naamaani ja näytti röyhkeästi passiaan,
sanoen siinä olevan lupakirjaa tarpeeksi. Ja tuskin hän siltä
retkeltään enää palaa. Hohhoh! lopetti lukkari sylästen ja päätään
raapasten, anna velikulta sikaari suuhuni, en muistanut kiireessä
ottaa mukaani ja on pitänyt koko tien tupakan nälkää kärsiä, niin
että siihen paikkaan hiukenee.
— Täällä on. Jopa kuuluu kummia. Ja kuinka vähin äänin ja
salaperäisesti on veitikka toiminut, että jos passikin oli valmiina!
— Valmiina oli.
— Mutta vähätpä me mokomasta herrasmiehestä, kiitetään
päästyämme, kunhan olisi tuonut sinulle kassan kajoomattomana.
— Siinäpä sitä seistään. Toi niin vähän rahaa, että minä siitä sekä
hänen kiireellisestä lähdöstään heti aloin epäillä. Siltakassan hän
kyllä toi kokonaan, sen kaksituhatta, joka määrättiin talletettavaksi.
Pyysi minun sitä tallettamaan, koska ei ollut itse vielä ennättänyt,

26. mutta muissa kassoissa ei sanonut rahoja löytyvän kuin tuiki vähän,
eikä meijerikassassa penniäkään.
— No mitähän tuolla oli olevinaan tekoa ulkomaalla, kun ei ole
mitään tehnyt omassa maassakaan.
— Mitäkö tekoa? Kyllähän sen heti arvaa. Lähti tietysti asioitaan
pakoon, ja sano minun sanoneeni, että sille tielleen hän jää, jollei
tuomalla tuoda takaisin. Talo paha on velkana, ei ole joukkoa
suremassa, mikä oli mennessä.
Mies, jonka nyt luultiin lähteneen kassojen rahoja ulkomaille
tärväämään, oli väliaikainen kunnallislautakunnan esimies. Hän oli
aikaisemmin ollut lukutiellä, vaan kun yleisen arvelun mukaan ei ollut
kyennyt virkaa itselleen hankkimaan, oli hän hommannut pienen
maatilan itselleen kotipitäjässään ja sitä nyt viljeli. Hänet oli suotta
aikojaan valittu varaesimieheksi lautakunnassa, joka tietysti on
enemmän nimellinen kuin todellinen toimi kunnallisten asiain
hoidossa, mutta olikin niinkuin tapaturmassa saanut ottaa vastaan
koko lautakunnan johdon, kun vakinainen esimies oli kesken
virkaansa kuollut. Lähes vuosikauden oli hän jo sitä virkaa pitänyt, ja
hänen virka-ajakseen taas oli varamieheksi valittu lukkari Kukkonen.
Sitten oli hänen hommastaan perustettu osuusmeijeri seurakuntaan
ja pantu hänet tuon uuden liikkeen rahastonhoitajaksi. Mutta
vähävarainen kun oli, ei hän voinut saada kunnan mahtimiesten
luottamusta, eikä hän sitä toden teolla koettanutkaan saada kun
pysyi monissa asioissa erimielisellä kannalla näiden kanssa.
Ennen vuoden loppua tapahtuvissa uusissa vaaleissa olikin jo
päätetty hylätä hänet ja valita joku varakkaampi, luotettavampi mies
niin edesvastuun alaiseen toimeen kuin lautakunnan esimiehen virka
oli.

27. Ja haikeasti oli jo moni meijerinkin osakas, etupäässä lukkari
Kukkonen, katunut sitä, että sellaisen tyhjän miehen haltuun oli
osakerahansa ja meijerin hoidon uskonut.
Kyllähän sieltä aina jonkunlainen hinta tuli maidosta ja tekihän se
vuoden lopulla tilit, mutta voittoa ei tullut liikkeestä mitään, vaikka jo
kaksi vuotta oli käynnissä ollut. Olisihan sen meijerin voinut perustaa
kuka tahansa, päätettiin, tai jokainen käyttää rahansa itse
tuottavammin, ettei sitä olisi toisen käytettäväksi antanut. Omaksi
hyväkseen hän sen meijerin laittoi, itse hyötyäkseen, osaa hän
päältä kyllä koreasti ottaa osan omaan taskuunsa ja siltä tehdä
meille selvät tilit. Ja hänen on täytynyt ottaa, koska niin äkkiä oli
alkanut taloaan parannella, eikä tiettävää tuloa ole miehellä ollut
mitään!
Niin päätti lukkari nytkin katkeralla mielellä.
— Pahoja tekojaan karkuun hän lähti, ennenkuin joutuisi
kiinniottoon. Lähti kuin poika, julkisesti vallan, ja koppasi hyvät
matkarahat taskuunsa.
— Johan minä sitä sanoin, että siinä pantiin pukki kaalimaan
vartijaksi, sanoi Jussila. — Ja mitä ne sellaiset puolitekoiset herrat
muutenkaan ymmärtävät kunnan asioista. Ei niitä yliopistoissa
opeteta.
— Pyh, mitä ne! sylkäisi lukkari halveksuvasti. — Mutta kuule nyt
hyvä veli, tässä on kiireimmän kautta tarkastettava kaikki paperit,
tilit ja kassat, ennenkun tuo häpeämätön luistaa käsistämme
saavuttamattomiin. Sitävarten riensin tänne ensimmäiseksi. Lähde
nyt heti mukaani, minä haetutan varmuuden vuoksi pastorin ja
Mikkolan myös.

28. Ja niin saivat miehet paljon hommaa, paljon pään vaivaa, ja monta
kuumaa kesäpäivää siinä hikoiltiin lukkarin luona tarkastellen ja
selaillen papereita.
Illalla myöhään saapui Jussila kotiin ja aamulla lähti taas.
Mutta ei löydetty papereista mitään aihetta lähettää
vangitsemiskäskyä "karkurin" jälkeen, ja niin sai hän rauhassa
kuleksia, missä lie kuleksinut.
Meijerin suhteen pysyttiin sentään yhä epäilevällä kannalla, ja
yhteisestä suostumuksesta ottikin lukkari heti paikalla hoitoonsa ja
uudestaan tuottavammalle kannalle järjestääkseen koko liikkeen.
Nolostutti tämä juttu tosin tarkastusmiehiä vähän, varsinkin kun
siitä oli huhu ennättänyt levitä koko pitäjään, mutta he lohduttivat
itseään sillä että olivat täyttäneet velvollisuutensa ja valppaina
kuntalaisina panneet yhteisen edun valvonnan omien kiireellisten
toimiensa yläpuolelle sillä ainahan on syy pahaa pelätä ja tässäkin oli
parempi katsoa kuin katua, sillä eihän niihin kaikkiin poikaviikareihin
voinut täydelleen luottaa.
Ja vaikkei johtanutkaan mihinkään sellaisiin tuloksiin kuin oli
luultu, oli tuo tarkastus, varsinkin Jussilan mielestä, ollut erittäin
tervetullut. Sillä hän alkoi yhä enemmän kaivata julkista toimintaa.
Se oli varsinkin maanviljelyskokouksen jälkeen muuttunut hänelle
todelliseksi elintarpeeksi.
Kun hän toisena aamuna lähti kotoaan ja Matti ajoi hänelle
hevosen porrasten eteen, oli hänestä oikea nautinto nousta rattaille
mukavasti istumaan ja sanoa mahtavalla äänen painolla ja
kurkkuaan karauttaen, että "pitää tästä taas lähteä niitä kunnan

29. tilejä tutkimaan, koska ne nyt ovat niin sekaisin niiden poikain
hoidossa päässeet. Pitäkää vaan, Matti, hyvää komentoa täällä
kotitöissä."
Ja ajaessaan kirkolle päin, istuessaan yksinään rattailla hiljaisella
nummella, missä ei kukaan vastaantulija aatosta häirinnyt, mietiskeli
hän taas niitä monia parannuksia, joita tämän hänen
kotiseurakuntansa asiat kaipasivat. Ja niitä ilmestyi hänen terävään
huomioonsa uusia yhä, sellaisia, joita eivät uneliaat kuntalaiset olisi
osanneet aavistaakaan.
Rivakampaa toimintaa tarvittaisiin kaikkialla, päättää hän. Joka
kohta käy nykyään kuin nukkuvan rukous. Muista pitäjistä on
yhtenään luettavana lehdissä, kuinka on sellainen tai sellainen
parannus pantu toimeen ja ryhdytty mihin uuteen, yleishyödylliseen
yritykseen milloinkin.
— Mutta mitä meillä! äännähtää hän melkein kuuluvasti itsekseen.
Ei mitään! Ja koko syy on siinä, että tähän asti on ollut huonoja
toimitusmiehiä, kovin laimeita. Ei kansa itsestään ryhdy mihinkään.
Sitä täytyy pakottaa väkisellä huomaamaan se suoranainen vahinko,
minkä se tekee itselleen ja jälkeen tulevilleen laiminlyömällä monet
tuiki tärkeät ja ajan vaatimat toimenpiteet.
— Ajan vaatima, miettii hän ja toistaa vielä itsekseen sen sanan.
— Ajan vaatima! todellakin mainio sana… muistinkohan vaan käyttää
sitä puheessani sinatöörille? En tainnut muistaa, koska tuntuu
niinkuin nyt vasta sen syvä merkitys olisi iskenyt mieleeni.
Ja se sana alkaa herkeämättä soida hänen korvissaan ja lopulta on
kuin rattaan pyöräkin somerikolla maantiellä narskuttaisi samaa
sanaa, kunnes hän kirkonkylää lähestyessään laskee mäkeä alas

30. Ojalan sillalle, jossa pyörä vaikenee ja silloin tällöin vaan loksahtaa
epätasaisilla palkeilla, hänen ajaessaan siitä käyttöä ylitse.
— Tämäkin silta huutaa korjausta, ajattelee hän — ei riitä enää
korjauskaan, se on tehtävä uusi. Siitä on vallesmannikin jo tehnyt
muistutuksia, että se vaatisi uuden kannen, mutta tässä se yhä vaan
paikallaan huojuu, ja palkit notkuvat kuin polkuset. Eikä pidä
siitäkään kukaan huolta, ennenkun joku humahtaa hevosineen
jokeen.
Hän tulee siihen päätökseen, että silta on kiireimmän kautta
tehtävä uusi, ja sellainen, ettei sitä tarvitse paikkailla. Kivestä se on
tehtävä tai raudasta, niin kestää kautta sukupolvien, ja lastemme
lapset vielä kiittävät ja muistelevat sen tekijää. Voipihan siihen
kiviseen silta-arkkuun hakata nimet niinkuin on vanhan kirkonkin
päätyyn hakattu papin ja rakennusmestarin nimi. Ja koko tuo tie
kirkolta Vuorenpäähän, se on levennettävä ja uudestaan laitettava.
Mitähän se sinatöörikin ajatteli mokomaa polkua koluuttaessaan! Se
on kunnan yhteisesti laitettava sekin, ja minä ne laitatutan, sekä
sillan että koko tien, ne ovat laitettavat, jo ensi vuonna.
— Syksyllä ne valitsevat minut lautakunnan esimieheksi, varsinkin
nyt kun Vuorinen tämän temppunsa teki. Ja ketä täällä olisi toista
valittavaa, jollei juuri lukkaria äänestettäisi, mutta minä hommaan
hänelle muita pienempiä tehtäviä. Kokouksen otan tästä tiestä ja
sillasta heti, yhdessä kouluasian kanssa.
Ja hän jatkaa yhä mietteitään.
— Tuleehan tuon sillan ja tien laitos tosin maksamaan, sillan
varsinkin. Mutta mitä siitä! Kyllä rahaa aina löytyy kun tarvitaan.
Kaksituhatta on säästöä siltakassassa, asetetaan tie- ja siltakomitea,

31. ja vaikka lukkari esimieheksi siihen, hänenhän hallussaan ne jo rahat
parhaallaan ovat; pääsee niillä hyvään alkuun. Lisää kootaan
ylöskannolla. Tiehen saattaa mennä satakunta markkaa manttaalilta,
siltaan voidaan ottaa laina, sillä silta tulee kumminkin kalliimmaksi.
Hän sattui kääntämään katseensa pappilaan päin, jossa
parhaallaan nostettiin kattotuoleja uuteen päärakennukseen.
— Kas, johan pappilassa aletaan kattoa panna, tuumii hän. — Se
työ sentään menee kunnolleen kun saatiin mies toimeen, joka osaa
pitää kokouksia ja tukkia vastustajain suut. Niin, yhteinenhän se oli
meidän suunnitelmamme pastorin kanssa, mutta olisiko
helläluontoisempi mies ollut pappina, niin eipä kohoaisikaan pappilan
harja noin mahtavana kylärähjän ylitse näkyviin. On siinä mies, joka
ei hevillä hellitä, kun kerran asian ottaa ajaakseen. On häntä
kannatettava kaikella mokomin, tottapahan vastavuoron muistaa. Ja
muistaa varmaan, sitä en epäilekään…
— Niin, jos nyt menisi tien laitokseen satanen manttaalilta, palaa
hän taas äskeisiin mietteihinsä, niin mitä se manttaalimiesten
kukkarossa merkitsee! Minulta menisi viisikymmentä, koko ylöskanto
tekisi kahdeksan tuhatta ja se olisi ensi vuonna kannettava, jos asian
saisi käymään, siis minun ensimmäisenä esimiesvuotenani. Siitä
lankeaa minulle vaivoistani neljä prosenttia ylöskantoa, niinkuin
määrä on ollut tähänkin saakka. Se tekisi, tekisi, neljä kertaa
kahdeksan tekee, jaa, siitä tulisi minulle tasan kolmesataa
kaksikymmentä markkaa. Pitääpä alkaa valmistella asiaa jo täällä
miesten kanssa.
— Nooh! Hän läimäytti hevostaan ohjanperillä ja käänsi sen
maantieltä lukkarin pihatörmälle ylös.

32. 12.
Pahat aavistukset huonosta syyskesästä toteentuivat. Loppupuoli
heinäaikaa muuttui tavattoman sateiseksi. Toinen aamu koitti yhtä
harmaana kuin toinenkin, yötä päivää tuhuutti kylmähköä vihmaa ja
toisinaan tuli vettä oikein kuuropäissä, varsinkin öillä. Hallan vaaraa
ei ollut, siitä edes sai olla huoletta niin kauvan kun sadetta kesti,
mutta yö alkoi pidetä ja märkyyttä tuli liiaksi. Kenellä vielä oli heinää
ulkona, se ruoissa markani. Eivätkä tuleentuneet viljat.
Hyvinä kesinä hankittiin tavallisesti jo Leenan päivistä rukiin
leikkuulle, mutta nyt värjötti vielä pehmeä jyvän alku kylmissään
vetisen tähkänsä sisässä, maahan painuneen oljen päässä, jonka
sadevesi oli roiskinut peltomullasta harmaaksi.
Ja sade jatkui yhä ja äityi vaan, huolimatta siitä, että maanmiehet
kävelivät alakuloisina katselemassa vainioitaan ja mätiä
heinärukojaan, toivoen hartaasti, että se jo lakkaisi. Mutta sillä ei
tuntunut olevan aijettakaan lakata. Joskus se kyllä härnäili ihmiset
kiposen kiirein huoneelta ulos, toivossa päästä töihin käsiksi, kun
taivas hetkeksi seestyi ja aurinko pilkisti vilaukselta näkyviin, mutta
samassa pudotti jo joku poistuva pilven häntä kohahtavan
vesisuihkun alas ja uusia pilviä nousi toisaalta taas peitteeksi
auringon eteen, joka tuskin oli ennättänyt saada komean
taivaankaaren näkyviin. Silloin ei muuta kuin juosta märkänä pirttiin
takaisin, ja vanhat ihmiset päättelivät, että kun noin henkäillen
sataa, niin kyllä sitä silloin riittää.
Rukiin hinta kohosi yhä ja oli kohonnut ulkomaillakin.
Viljakauppiaat ja ne kellä oli vanhaa säästöä tekivät mainioita
kauppoja. Moni varakkaampi isäntä, niiden joukossa Jussilakin,

33. hykerteli mielihyvästä käsiään astellessaan aitan avain kourassa,
takin kaulus pystyssä ja niska jysässä märkää pihapolkua
huoneeseensa, aprikoiden olisiko vielä paljonkin myötävää laarissa.
Ja se temppu uudistui joka päivä ja kartutti yhä kolikoita entisten
lisäksi.
Sillä ani harvoilla oli myödä. Useimmat ostivat. Ja tämä meni vielä
parhaasta päästä leiväksi, sillä harva ajatteli vielä siementä. Toivo
asuu sitkeästi ihmisessä, ja niinpä nytkin toivottiin päivästä päivään
uutisen tuleentuvan kylvöajaksi.
Vaan sitä se ei tehnyt ja silloin alkoi asia jo todellakin näyttää
arveluttavalta, ja monelle tuli hätä.
Kunnassa löytyi kyllä vanhoja, jo monena sadesyksynäkin kylvöä
tehneitä miehiä, jotka eivät tilaa pitäneet ollenkaan toivottomana,
vaan arvelivat levollisina, että "sitä on peltoon pantava, mitä pellosta
saadaan". — Se oli vanhain tapa, sanoivat he, ja onhan usein nähty
keyrirukiinkin puhaltavan olkea kuin korentoa ja terää kuin kissan
häntää. Toista on jos halla panisi, mutta eihän siitä nyt ole pelkoa.
Odotetaan vaan.
Mutta Jussila ja muut kunnanmiehet eivät kuulleet sellaista
puhetta. Tässä oli todellinen vaara tulossa ja tässä oli riennettävä
apuun niiden, jotka sen oivalsivat. Ja niinhän kehotti jo senaattorikin
kesäisessä kokouksessa, että toimikoot kunnat itse yhteisin voimin,
kun he silloin jo olivat huomanneet, että siemenen puute oli tulossa.
Nyt heidän oli pontevasti ja kiireellä toimittava, nyt heidän oli
yhteisesti hankittava viljaa muualta, sillä vaara oli todella jo ihan
kynnyksellä, näkihän sen. Heidän oli terävänäköisimpinä annettava
sille potku ulos.

34. Siinä oli Jussilalla taas uusi toiminta-ala, ihan etsimättä, kuin
käteen pistetty, ja muut asiat saivat hetkeksi jäädä tuonnemmaksi.
Ja hän oli varma siitä, että sinatöörikin on hyvillään, kun kuulee, että
hänen puheensa on otettu onkeen, että on edes yksi kunta, missä
osataan tulla omin neuvoin toimeen, sillä tietysti ne useimmat taas
käyvät hallituksen kimppuun niin kuin ennenkin katovuosina.
Kaikkein kernaimmin tosin olisi kunnanmiehistä jokainen auttanut
yhteistä puutetta myömällä omaa viljaansa ja siten auttanut hädästä
lähimmäisensä, pistänyt rahat omaan taskuunsa, ettei niitä olisi
tarvinnut kunnasta ulos muiden hyväksi antaa, mutta minkä sille
teki, että oma vilja loppui. Nyt oli toisella tavalla torjuttava vaara
niiden päältä, ketä se uhkasi, koska he itse eivät ymmärtäneet tikkua
ristiin panna asiansa eteen, odottelivat vaan peltojensa
tuleentumista.
Ennen Jussilaa oli kumminkin jo Mikkola ollut toimessa, vaikka
olikin hidas käänteissään. Hän oli ikänsä kaiken jyväkauppoja
hierustellut, ja oli hänellä nytkin ollut ennen ostettua halpaa viljaa
paljon, vaan se oli kaikki mennyt kaupaksi korkeasta hinnasta kuin
kuumille kiville. Se oli loppunut viimeiseen jyvään ja läjittäin oli
kertynyt seteleitä ja kovaa hopeata hänen rahalippaaseensa, jonka
sisältöä hän tavantakaa penkoi, käänteli ja laski, mielissään hyvistä
kaupoistaan.
Jyvän hakijoita tuli hänen luokseen yhä ja hänen täytyi
mielikarvaudella palauttaa ne tyhjinä takaisin. Siitä alkoi hän hautoa
uusia tuumia, mutta ei virkkanut kellekään niistä mitään. Istuskeli
vaan silmät kyynyllään, torkkuvan näköisenä kamarissaan,
kuunnellen sateen herkeämätöntä lotinaa räystäältä niinkuin
rauhoittavaa soittoa, ja aina välillä kääntäen rahaläjää lippaassaan,

35. mietiskellen ja laskien, miten paljon se lisääntyisi, jos sen uudestaan
rohkenisi panna liikkeelle.
Mutta hän ei rohkene tehdä sitä, kun ei tiedä, tuleentuvatko omat
laihot, vai ei. Hän on kuitenkin jo kysellyt viljaa entisiltä
liiketuttaviltaan, ja hieronut jo hiukan kauppojakin, mutta pelkää
näin epävarmoina aikoina ruveta yksin suurempiin yrityksiin. Ja
toisaalta viehättää häntä kuitenkin kauppainto. Olisi häpeä, ja ehkä
vahinkokin hänen vastaiselle liikkeelleen, jollei hän kauppa-alallaan
saisi tavalla tai toisella toimia. Hänen luottonsa vähenisi, ellei hän nyt
saisi jyväkauppaa toimeen, kun on suuria summia kysellyt. Ja se on
saatava toimeen, vaikkei siitä sitten tulisikaan voittoa mitään. Hän
hankkii yhtiömiehiä, tulkoonpa sitten vaikka tappiota, vähemmän
tulee päätä kohti, kun on useampia yhdessä, päättää hän.
Silloin muistaa hänkin senaattorin kehotuksen, jonka oli kesällä
Jussilassa kuullut, ja nyt valkenee asia hänelle kerrassaan.
Hän ajaa seuraavana pyhäaamuna lukkarin luo ja on pannut
pikaviestin Jussilalle, että hänkin saapuisi sinne. Tämä tuleekin heti
Mikkolan jälestä lukkarille ja ottaa saman asian puheeksi, josta toiset
jo hetkisen ovat kahteen kynteen keskustelleet.
Hän mainitsee ensin Mikkolalle aikoneensa piakkoin ottaa
kokouksen Vuorenpään koulusta ja parista muusta "ajan vaatimasta"
ja tuiki tarpeellisesta parannustoimesta, nimittäin Ojalan sillasta ja
heidän kylän tiestä, mutta että ne asiat täytyy lykätä vakinaiseen
kokoukseen syyskuulla, koska nyt on paljon kiireellisempi seikka
kysymyksessä, nimittäin siemenrukiin hankinta, joka tällä hetkellä
vaatii heidän tarmonsa ja valppautensa kokonaan.

36. Mikkolan suu on ollut aukeamassa jo siitä saakka kun Jussila tuli
huoneeseen, mutta toisen puhe on sen pitänyt puolivireessä,
päästämättä laukeamaan, vaikka hänen silmistään kyllä on kiilunut
unelias tyytyväisyys, kun hän on huomannut Jussilallakin jo olevan
asian koko tärkeyden selvillä.
Hän odottaa vaan hetkeä, milloinka tämä hengähtäisi puheessaan.
— Sitä siementä niin! Sitä on nyt välttämättä ja heti paikalla
kunnan yhteisillä varoilla ostettava, sanoo hän silloin jyrkän
päättävästi.
— Niinkö velikin luulee?
— Niin, vastaa Mikkola kireästi. — Muu ei auta nyt. Ihmispahat
eivät saa mistään siementä ja kylvö jää tekemättä. Mitä tulevana
vuonna syödään, kun makasiinikin on melkein tyhjä.
— Itsepä sen viime vuonna tyhjensit, naurahtaa Jussila leikillisesti.
— Niin kyllä teinkin, mutta teinhän minä korkeimman tarjouksen,
olihan se rehellinen kauppa. Ja mistä sitä olisi kunta silloin rahaa
saanut! Minulta sai, ja uljaana kohoaa nyt pappilan rakennus. Ei ole
tarvinnut lainoja ottaa.
— Eipä olekaan, ja veli teki hyvät kaupat, vaan eihän se kuulu
tähän asiaan mitään, tuumii Jussila.
— Nyt on tietysti hankittava uutta tilalle, kun vanhaa ei ole, mutta
kenenkä luulette täällä huolta pitävän tällaisista asioista? lisää hän
mahtavasti. — Vastustavatpa vielä koko tointa kun siitä kokouksen
otamme ja koetamme heidän parastaan valvoa, saattepa nähdä sen.

37. — Mutta siinä ei auta nyt vastustaminen, päättää Mikkola. Jos niin
sokeita kuntalaisten joukossa löytyy, ja ne voiton saisivat, niin
ostamme omalla uhallamme, omaksi voitoksi tai tappioksemme.
Suostutteko siihen?
Toiset suostuvat empimättä tämän jalon asian innostuttamina,
jossa näkevien oli sokeita talutettava, ja päättävät Mikkolan
kehotuksesta tilata rukiita jo etukäteen, koska ei ole enää aikaa
siekailla.
— Minulla olisi rukiita tiedossani kohtuuhinnasta, jatkaa Mikkola
matalalla, salavihkaisella äänellä. — Ja kuusisataa hehtoa niitä
ainakin pitää ottaa. Ei vähemmästä puhettakaan näin suureen
kuntaan.
— Niin, sanoo lukkari, — kyllä minä otan ne Mikkolan kanssa
hankkiakseni kunnan laskuun ja myydään ne sitten tietysti
ostohintaan. Sen verran vaan päälle, että me saamme vaivamme
korvatuiksi.
— Tietysti, vakuuttaa Jussila. Te annatte vaan laskun vaivoistanne
ja matkoistanne.
— Olisinhan minä voinut yrittää yksinänikin tätä, tehdä siitä
ahväärin, sanoo Mikkola lopuksi, mutta siitä olisi tullut liian paljon
vaivaa minulle yksityisesti, enkä olisi tahtonut näin kalliina aikana
suuria voittojakaan ihmisparoilta ottaa. Ja kuka tiesi, ehkei ne
yksityisen kädestä olisi menneet niin hyvästi kaupaksikaan.
Varmempaahan on, että kunta rahoillaan välittää koko kaupan.
— Mutta jollei menisikään kuutta sataa hehtoa kaupaksi, niin mitä
teemme lopuilla? arvelee Jussila. Eiköhän pitäisi etukäteen kysellä

38. paljonko kukin tarvitsee.
— Niitä tarvitaan kuusisataa, inttää Mikkola. — Mihin luulet
vähemmän riittävän? Tee kuulutus vaan, ensi pyhäksi kokous. Ja
voithan siihen lisätä, että tulkoot silloin ilmoittamaan kaikki, jotka
ovat tarpeessa. Ensi pyhäksi kokous, sillä tässä on kiire.
Ja he lähtivät miehissä kirkkoon, ja astuivat arvokkaasti kansan
lävitse, joka ei aavistanut mitään siitä erinomaisesta huolenpidosta,
joka näiden miesten mielissä oli heitä kohtaan herännyt ja tällä
hetkellä tehnyt koko heidän ulkonaisen ryhtinsäkin tavallista
vakavammaksi, kun he kaikin astuivat sakaristoon ilmoittamaan vielä
papillekin ennen kirkonmenoa tästä tärkeästä toimenpiteestä.
Hän sitten, rukoiltuaan maan kasvullisuudelle tarpeellista ilmaa ja
tultuaan kuulutuksiin, teroitti erityisesti seurakunnan mieleen sitä
koettelemusta, joka on meidän päällemme ylhäältä pantu meidän
synteimme tähden tämän liiallisen sateen muodossa, joka nykyään
uhkaa koko vuodentuloa.
— Mutta, lisäsi hän, — ettei tämä vitsaus tulisi liian suureksi ja
ulottaisi turmelevaa vaikutustaan vielä tulevaankin vuoteen, on Herra
valaissut muutamain kuntalaisten mielen huomaamaan vaaran
suuruuden ja lähimmäistensä tarpeen, ja sitten hän luki kuulutuksen
tulevana sunnuntaina pidettävästä kunnankokouksesta.
Mutta silloin törmäsi jyryytti jo suurin osa kansaa kirkosta ulos,
niin kuin tavallista kuuluutusten aikana — ja harva sai siitä mitään
tolkkua.
Eipä tullutkaan kokoukseen kunnan tuvalle seuraavana pyhänä
kuin ani harvoja pitäjän isäntämiehiä ja joitakuita leivän puutteessa

39. olevia mökkiläisiä, jotka olivat ymmärtäneet kuulutuksen siten, että
heille ostettaisiin kunnan yhteisillä varoilla viljaa.
Useimmat ukot ovat kirkosta astelleet vaan suoraan hevostensa
luo aitovierille ja lähteneet kotiinsa. Joku on kyllä arvellut toisille,
että "pitäisiköhän oikein mennä kuulemaan mikä niillä on meininki
kunnanmiehillä, kun nyt siemenrukiin ostoa kuuluvat hommaavan ja
viime syyssä möivät oman makasiinin säästöt puoleen nykyisistä
hinnoista jonninjoutaviin tarpeihin?"
Mutta kun toiset taas ovat päätelleet, että "mitä turhista toimista,
odotetaan omaa uutista vaan", niin ei ole viitsitty mennä
kurkistamaan koko ruiskokoukseen. On päätetty vaan, että "eiväthän
toki niin hulluja ole, että meille pyytämättämme viljaa ostavat".
Jussila istuu pöytänsä takana kirjat levällään, katsellen ikkunasta
ulos, että eikö niitä kuulukaan tarvitsevia tämän enempää.
Vaan niitä ei kuulu.
— Senkö verran ne omaa etuaan ymmärtävät, päättää hän, kun
on tarpeekseen odottanut.
— Olisivat nyt tulleet edes vastustamaan niin kuin aina
muulloinkin, kun heidän etuaan on koetettu valvoa, naurahtaa hän
lukkariin kääntyen.
— Aletaan kokous vaan, onhan se laillisesti ilmoitettu, päättää
lukkari.
Jussila lukee kovalla äänellä viime sunnuntaisen kuulutuksen tästä
kokouksesta, jota asian kiireellisyyden vuoksi ei ole ennätetty

40. kahdesti julkaista, ja lausuu loppuun päästyään erityisellä painolla
alla olevan nimensä.
— Sellainen on selvä kuulutus, sanoo hän. — Onko kellään mitään
lausuttavaa siihen?
— Tarvinneeko tällaista kokousta pitää ollenkaan, epäilee muuan
miehistä, Paukolan isäntä. — Ennättää sitä siementä vielä omastakin
pellostaan saamaan.
— Mitä me kunnan rahoilla viljaa ostamaan, ellei menisikään
kaupaksi.
Kyllä Paukola on oikeassa, arvelee eräs toinen kokoukseen
saapuneista.
— Ja kuinka sitä tietää mennä ostamaan, kun ei ole kukaan
pyytänytkään.
— No tännehän on juuri kehotettu saapumaan kaikkia, jotka ovat
siemenen tarpeessa. Syyttäkööt itseään kun eivät ole tulleet, päättää
Jussila.
— Mutta ehkeivät ne tarvitsekaan.
— Tarvitsevat kylläkin.
— Onhan täällä muutamia. Paljonko luulette tarvitsevanne te?
kysyy lukkari.
— En jyvääkään minä, vastaa Paukola, — kylvän omilla.
— Onko vanhoja säästössä vielä? kysyy Jussila.
— Ei ole, mutta uusia tulee kun ennättää.

41. — Sitte on sama vaikka kylvätte hiekkaa peltoonne, naurahtaa
Jussila, ja samaa mieltä ovat lukkari ja Mikkolakin.
— Omahan se on asiani.
— Eikö nämä toiset miehet ole tarpeessa? kysäsee Mikkola hiukan
hämmentyneen näköisenä.
— Eipä tiedä. Voisihan tuota vähän ottaa, kun tietäisi hyviä
saavansa.
— Hyviä tulee. Parasta Waasan ruista, raskasta ja itävää, menneen
vuoden satoa, vastaa Mikkola tavallista kiireemmin.
— Merkitse Kukkonen paperille sinä, paljonko nämä miehet
ottaisivat, komentaa Jussila.
Lukkari tekee työtä käskettyä, mutta paljonko ne muutamat
miehet tarvitsevat!
— Ei oteta ollenkaan, iskee Paukola vastaan.
— Mutta otetaan, väittää Mikkola. Kuusisataa hehtoa otetaan,
minä tiedän että se määrä makeasti tarvitaan.
— Mitä hullua te tuumaatte? Eihän tässä ole pyytäjiä kuin
muutamaan hehtoon, ja te kuutta sataa…
— Kyllä ne vielä ovat tarpeen, ennen kuin kylvö on tehty. Hätäpä
taitaisi tulla monelle, ellei nyt otettaisi, päättelee Jussila miehineen.
Paukola ja pari muuta miestä lyövät yhä ankarasti vastaan, mutta
he ovat vähemmistönä, ja rukiita päätetään ottaa kunnan laskuun
kuusisataa hehtolia "yksimielisesti", niin kuin Jussila kirjoittaa

42. pöytäkirjaan. Mikkola ja lukkari valtuutetaan hankkimaan ne
kiireimmän kautta.
Pöytäkirja on lyhyt ja selvä ja Jussila lukee sen hätäisesti lävitse.
— Tämä on kiireellisyyden vuoksi allekirjoitettava tässä samassa
tilaisuudessa, sanoo hän.
— Jassoo, että Mikkola ja kanttori saavat siis kunnalta vallan ostaa
ja kunta vaan menee niinkuin takuuseen heille. Jaaha, se onkin
vallan eri asia! puhukselee hiljalleen Paukola, joka on jollain tavoin
väärin ymmärtänyt pöytäkirjan ja niukan nolostuneena luulee
käsittäneensä väärin koko asian alusta pitäen.
— No, ovathan ne kunnan varakkaimpia miehiä, kuiskaa hän
toisiin kääntyen. Johan minä aattelinkin, että mitä se sellainen
homma. Kun ostavat niin ostakoot, tottapa asiansa tietävät! Tottapa
tietävät, sano!
— Niin, sellainen nyt on päätös kuin kuulitte, sanoo Jussila. —
Pankaapa, Paukola, tuohon puumerkkinne, kehottaa hän Paukolaa.
— Kyllähän minä sitten puumerkkini, mihinkä kohti se tähän
piirretään?
— Tuohon! osoittaa Jussila.
— Kyllähän minä sitten, sano! myönnyttelee Paukola, joka ei oikein
näy ymmärtävän mitä sana "valtuuttaa" merkitsee.
— Mutta kyllä he siinä kaupassa häviävät, takkiinsa saavat kuin
saavatkin, sillä mihinkä se sellainen jyväin paljous kauppansa tekee,

43. naurahtelee hän sivummalle tultuaan. — Vaan onhan se heidän oma
asiansa, kutenma jo sanoin, ja ovatpa tainneet aikoinaan voittaakin.
Mutta Mikkola mutistelee suutaan ja hykertelee käsiään,
astuessaan valtakirja taskussa lukkarin kanssa kunnanhuoneen
pihalle.
— Milloinkahan arvaisitte saavan sitä siementä? Pitäisi kohdakkoin
aloitella kylvöä, kysäsee pihalla eräs niistä, jotka ovat ilmoittaneet
ottavansa.
— Hm! Tuotanoin, niitä olisi alku siellä meillä nyt jo, vastaa
Mikkola matalalla äänellä, aivan kuin olisi tahtonut peitellä asiaa.
Ja kun kysyjä katselee häneen kummastuneen näköisenä, lisää
hän selitykseksi, että he kiireellisen tarpeen vuoksi hankkivat niitä
osan jo etukäteen.
Vallan vähän meni näitä kunnan rukiita kaupaksi, sillä ne olivat
äärettömän kalliita, roskaisia, ja suureksi osaksi huonosti itäviäkin.
Mitä lienee ollut Itämeren takaista, tuulikuivaa kesäruista.
Mutta useimmat odottivat oman peltonsa tuleentumista ja kylvivät
siitä saamallaan, huolimatta myöhäisestä ajasta. Ne olivat
enimmäkseen juurevia, kokeneita ukkoja ne, jotka eivät ensi
hopussa hätääntyneet, vaan luottivat vanhoihin kokemuksiinsa,
antaen niiden parhaansa mukaan intoilla ja touhuta, jotka jo luulivat
koko maan menestyksen olevan vaarassa.
Ja siihen jäivät Jussila ja kumppanit jyvineen ötköttämään. Niitä oli
Mikkolan ja lukkarin aitat täynnä, ettei ollut mihin omia panna.

44. Mutta olihan heillä selvä paperi taskussa, virheetön ja luja. Olihan
heillä laillisen kunnankokouksen kumoamaton päätös. Jyvät olivat
kunnan, tallettakoon omansa. Puhdas oli heidän tuntonsa, sillä
olivathan he parastaan koettaneet ihmisten hädän lieventämiseksi, ja
oliko se heidän syynsä, etteivät nämä tarjottua apua ottaneet, vaan
enemmin saattoivat itselleen tulevaksi vuodeksi kadon.
Niin päättelivät he ja ajattivat rukiit pitemmittä mutkitta kunnan
makasiiniin, romahuttivat siellä laariin vaan, ja kyllä sinne mahtui,
kun ei ollut entistä tiellä. Ja sinne ne jäivät, eikä suuri osa
kuntalaisista tiennyt ollenkaan, että he nyt olivat niin rikkaita viljasta.
13.
Tällaiset olivat ne kaksi välinäytöstä, jotka kesän kuluessa olivat
kunnallisten asiain jokapäiväisen menon oheen sattuneet. Varsinkin
jälkimmäisestä olivat Jussila ja hänen miehensä erittäin hyvillään,
kun olivat edes yhdessä asiassa ilman suurempaa vastustusta
saaneet tahtonsa perille.
Erittäinkin Mikkolan huulilla asui koko syyskauden muhoileva,
hiljainen tyytyväisyys. Hän oli saanut olla välittäjänä näin mainiossa
kaupassa, tehnyt sen niin kuin omissa nimissään vallan, ja maksanut
puhtaasti, käteisellä rahalla. Eikö siitä ollut hänelle suuri hyöty
vastaisten kauppojen varalle! Nimi kelpaa paperiin mihin tahansa,
luotto on kohonnut aika askelen!
Vaan tämän asian onnistumisesta olisi sen toimeenpanijain
oikeastaan tullut kiittää etupäässä sen pikaista toimeenpanoa ja

45. harvinaista laatua.
Vakinaisessa kuntakokouksessa syyskuulla tulee toisellaisia asioita
esille. Ne tunnetaan ja ne ovat kirkossa julaistavat jo kolmea viikkoa
ennen. Ja siksipä onkin Jussila ja hänen kannattajansa olleet pyrynä
liikkeessä, sillä asioita on paljon nyt ja kaikki ne ovat tähän samaan
kokoukseen lykkäytyneet.
Paitsi kunnallisia vaaleja, sattuu tähän samaan kokoukseen vielä
sellainenkin merkkitapaus, että siinä valitaan valtiopäivämiehen
valitsijat, niinkuin edustuslaitoksemme mutkikas kokoonpano meillä
joka kolmas vuosi vaatii. Ja siinä on seikka, joka kaiken muun
ohessa on alkanut pyöriä Jussilan päässä ja täyttää hänen
aivokamarinsa miltei kokonaan.
Hän tietää, että on syntynyt eri mieliä entisen edusmiehen
suhteen, joka on talonpoikain mielestä liian suurellisella
käytöksellään hiukan asiaansa pilannut. Hän tietää ja sisimmässään
myöskin tuntee olevansa ainoa omassa kunnassaan, joka jo on kyllin
kypsynyt ja täysin pätevä edustamaan koko tuomiokuntaa.
— Saadapa vaan oman pitäjän äänet kaikki, niin ei muuta
tarvitsisikaan, ajattelee hän.
Hän tuntee äänisuhteet, kun on itsekin ollut valitsemassa kerran.
Kahdeksan ääntä on omalla kunnalla, naapureilla vaan seitsemän, ja
kumminkin on naapurikunta aina saanut oman miehensä säätyyn
istumaan, se kun on päässyt ylhäisten tuttavuuteen ja ne hänet aina
ovat sanomalehdissä ehdokkaaksi asettaneet ja siten heidänkin
kunnan ääniä viekoitelleet. Jo se on häpeä, ettei heidän
suuremmassa seurakunnassa olisi miestä! Mutta annahan olla,
päättää hän rohkeana, ja alkaa laskea miehiä. Mikkola, kanttori,

46. Isonen, siinä kohta kolme, joista voi olla varma. Ja Perttula sitten,
joka vastikään talonsa hänelle intekkiin pani. Oo, kyllä niitä karttuu
miehiä, kunhan vaan se Kartano väkäleuka ei kääntäisi päitä. On
tässä todellakin asia, jonka eteen kannattaa jotain uhrata, uhrata
kaikki, päättelee hän itsekseen.
— Ja pastori, häneen on turvauttava myös, vaikkei hän itse
äänestämään kelpaakaan.
Lautakunnan esimiehyys, jonka hän varmaakin varmemmasti
tietää saavansa, on Jussilan mielestä pikku seikka tämän toisen asian
rinnalla, ja pieniä ne oikeastaan ovat kaikki muutkin hommat, mutta
toimia täytyy siltä niissäkin, ja kiivaammin juuri tällä hetkellä kuin
milloinkaan, että maine leviäisi, että tulisi kuuluksi kunnallisten asiain
innokkaana ja kokeneena ajajana, niinkuin hän aina on nähnyt
valtiopäivämiesehdokkaista mainittavan sanomissa. Jota enemmän
kokouspäivä lähenee, sitä korkeammalle nousee innostus. Ajetaan
kylästä kylään, rasvataan rattaan pyöriä, eikä säästetä hevosia. Ja
sitä ei katsota olisiko aikaa tai ei, asiat ovat siksi tärkeitä, että omat
toimet siinä saavat syrjäytyä. Kun tiedetään, että kuka tahansa, kellä
vaan niin paljon ääniä olisi, saa joko itse puolestaan tai valtakirjoilla
äänestää kuudennen osan koko kokouksen äänimäärästä, niin
koetetaan etupäässä saada valtakirjoja suuriäänisiltä. "Meidän täytyy
akiteerata", on Jussila sanonut, kun on pidetty pientä suljettua
neuvottelua siinä parisen viikkoa ennen varsinaista kokousta. Minun
ei sovi itseni äänestää, on hän sanonut, mutta jos teistä neljäkin
miestä voisi kokouksessa lyödä kuudennen osan pöytään kukin, niin
hätääkö silloin. Ja Mikkolahan äänestää jo omastakin puolestaan
viidelläkymmenellä, eikä sinne toki koko kunta äänestämään saavu.

47. Niin on päätetty ja kylillä ajaessa tähän tapaan asiaa isäntäin
kanssa aloiteltu:
— Mitä te sinne kokoukseen suotta, ei siellä hyvinkään tärkeitä
asioita tule kysymykseen, ja mitä sinne joka mies näin kiireisellä
ajalla. Satuin tästä kulkemaan ohitse muilla asioilla, niin poikkesin
taloon. Niin, niinhän se juuri on kuin isäntäkin sanoo, näin riihen
kuivuun aikana, mutta kun se nyt kokous on lain mukaan syyskuulla
pidettävä, ja ainahan tuota on maamiehellä kiirettä, aina sitä on. Niin
niin! No Jussilahan se hommaa koulua Vuorenpäähän, se siellä
pääasia tulevassa kokouksessa onkin. Mitähän tuon kanssa
tehtänee? Jaa, vai niin, isäntä tuumi. — No, onhan sekin totta,
onhan niitä menoja nykyaikana, mutta tulee se vielä aika, että ruunu
panee pakosta rakentamaan ja jos sattuu silloin kalliimmat ajat, niin.
Jaa, jaa, onhan se sitäkin, mutta pitäähän meidän toki
jälkeläistemmekin etua katsoa, varsinkin kun Jussila vielä on
luvannut ilmaisen maan ja viisikymmentä hirttä, jos heti riidatta
rakennetaan.
— Vai on luvannut, tuumii puhuteltu.
— Luvannut on, ja se on iso apu jo sekin. Ei siitä suurtakaan kulua
kunnalle tule. Jollette viitsi sinne itse lähteä, niin pistetään tässä
valtakirja. Mitäs isäntä suotta tuollaista pikku asiaa saivartelee,
varojahan teillä on kyllä.
— Eipä liikoja, ei liikoja yhtään. Nipin napin oma tarve. Vaan
enhän minä sinne taida viitsiä ajaa, tehkööt kunnanmiehet mitä
tahtovat. Eikä tässä olisi aikaakaan, kun on tuo riihen kuivuu. Kuinka
teillä rukiita karttuu?
— Huononpuoleisesti, ja imeltyä tahtovat riihessä.

48. — Leikkasitte liian aikaiseen, tai ehkä huonosti kuivaatte. Ei meillä
imelly. Niillä kylvinkin, ja hyvästi iti.
— Vai hyvin iti, hm! Kunhan vaan ehtii tarpeeksi orastua, hm!
— Kyllä ehtii, vaikka vielä nytkin kylväisin. Turhaa hölyä kuuluivat
pitäneen.
— No eiköhän tehdä sentään valtakirjaa, minä kun kumminkin
menen muissakin asioissa silloin kirkolle ja kokoukseen, niin
äänestäisin isännänkin puolesta.
— Niin, mitä tuo nyt olisi. Hyvää viljaa siitä tulee lopultakin tänä
vuonna, mutta on tarkasti kuivattava niinkuinma sen sanoin. Minä en
usko muille riihiäni, itse lämmitän.
Ja isäntä, jonka ajatus askartelee kokonaan riihessä, alkaa jo tulla
levottomaksi, kun vieras viivyttelee eikä näytä lähtöä hankkivankaan,
istuu vaan niin kuin ei olisi kiireen kierää. Ja hänen pitäisi nytkin
juuri lähteä ahdosta kohentelemaan ja heittämään pölkkyä uuniin.
Hän on juuri vähää ennen vieraan tuloa saanut valmiiksi uuden,
suippokärkisen seipään, jonka oikein höylällä on silitellyt, että hyvästi
menisi hikisten sitomien väliin. Sillä hän aikoo työntää reikiä
ahdokseen ja valuttaa hikilöylyä alas, aivan jo syyhytti kämmentä
päästä koettamaan sitä, vaan eihän tuolta toiselta päässyt.
— No pistetään nyt valtakirja, hokee toinen. Tai minulla onkin
täällä valmis taskussani, pistätte puumerkkinne vaan.
— Vai jo aivan valmis. Mikä teillä sellainen hätä sen asian kanssa?
Kuinka tiesitte minun varalleni jo valmiiksi tehdä? Mutta eihän tässä
ole kirjoitusverstaitakaan, kun en minä niitä ole tottunut pitelemään.

49. — On minulla mukanani, aina ne ovat taskussani, kun niitä
yhtenään tarvitsen. No niin, tässä menee sitten kaikki muutkin asiat,
mitä siellä tulee kysymykseen. Ne toiset eivät ole juuri suuren
arvoisia.
— Päätetäänkö siellä muistakin asioista? Kyllähän olin kirkossa
minäkin viime pyhänä, mutta eihän vanha mies niistä kaikista saa
tolkkua.
— Onhan se patistanut kuvernööri sakon uhalla korjaamaan Ojalan
siltaa ja samalla korjattaisiin hiukan Vuorenpään kylätietäkin. Sitten
valitaan siellä taas kunnanmiehiä entisten tilalle, joiden määrävuodet
nyt loppuvat.
— Mikseikä vanhat kelpaa, kun niitä yhä uusitaan?
— Lakipa määrää aina uudet vaalit, vaan ei niissä siltä tarvitse
miestä muuttaa.
— Vai on siinäkin laki.
— On, ja kova. Ja sitten määrätään siellä valtiopäivämiehen
valitsijat.
— Vai jo nekin taas ovat tulossa. Vaan mitäpä minä vanha mies
tuosta välitän ken siellä istuu. Tottapahan viisaammat tietävät kenen
asettavat. Josma häntä nyt sitten vedän puumerkkini.
— Mutta ei huoli isäntä puhua, että minulle valtakirjan annoitte,
siitä tulisi vaan turhia, ennenaikaisia löpinöitä.
Vetämällä puumerkkinsä valtakirjaan toisen osoittamaan paikkaan,
sai ukko vieraan lähtemään, ja oli hyvillään kovin, että vihdoinkin

50. pääsi kohentelemaan ahdostaan riihessä, joka hänestä sillä hetkellä
oli paljoa tärkeämpi asia kuin mitkään koulut tai valtiopäivät.
* * * * *
Kun kokouksessa sitten kaikki valtakirjat vedetään esiin, päättyvät
kysymykset, ankarasta vastarinnasta huolimatta aivan niin kuin oli
aijottukin.
Koulua päätetään ruveta paikalla rakentamaan Vuorenpäähän, ja
siihen valitaan eri toimikunta, Jussila esimiehenä. Kylätie
Vuorenpäästä kirkolle päätetään levittää ja panna koko kunnan
yhteiseen tiejakoon, ja senkin toimen valvominen uskotaan Jussilan
huostaan. Mutta Ojalan siltaa varten asetetaan ihan eri komitea,
lukkari päämiehenä, ottamaan heti ensi tilassa selkoa siitä, eikö olisi
parasta rakentaa siltaa kokonaan raudasta ja kivestä, ja sitten
laatimaan siitä kustannuslaskua.
Kaikki vaalit käyvät myöskin toivomuksen mukaan.
Jussila on tullut valituksi kunnallislautakunnan esimieheksi, jonka
palkkaa hänen omasta esityksestään on melkoisesti ylennetty. Ja
valtiopäivämiehen valitsijoiksi on tullut juuri samat miehet, joita hän
oli tarkoittanutkin.
Hän on ylen tyytyväinen kokouksen tuloksiin, huolimatta siitä, että
pääluvultaan suurin osa kokouksessa olijoita, Kartanon ukko
etupäässä, on vaatinut pöytäkirjan otetta ja luvannut valittaa
kuvernööriin, koska tällä tavalla muka karttuu yhtäaikaa aivan liikoja
ja tarpeettomia rasituksia kunnalle.

51. Moni katuu jo, että on puumerkkinsä antanut, ja aavistaa pahaa,
kuultuaan kokouksen päätökset, mutta ei sovi enää valittajiinkaan
yhtyä.
Eikä siinä valitus mitään auttanutkaan, sillä kuvernööri vahvisti
kokouksen päätökset, ja jo ennen rekikelin tuloa aletaan tulisella
kiireellä rakentaa koulua, sillä sen pitää välttämättä olla ensi kesään
valmiin, niin on päätetty.
Ja Jussila riennättää työtä.
Hänet on vastikään nähty antavan ohjeitaan koulun perustuksen
laskijoille ja osoittelevan kepillään mihin mikin kivi parhaiten soveltuu
— ja melkein samalla hetkellä ajaa hän jo taas, pyylevänä
kiessirattaillaan istuen aika vauhtia nummelle, mistä tien laittajain
panokset paukahtelevat häntä vastaan niin kuin kunnialaukaukset,
kun he siellä särkevät kiviä maantien sivusta pois.
Siihen hän seisattaa hetkeksi ja antaa rattailla istuen ja hevostaan
pidätellen työnjohtajalle ohjeita, mutta kohta ei hänestä taas nähdä
muuta kuin leveä selkä matkan päässä ja sivulle pöllähtelevä sikaarin
savu, kun hän jatkaa matkaansa ja katoo ensimmäisen tienmutkan
taa.
Hänen on ennätettävä kirkolle, Ojalan sillalle, katsomaan mitenkä
lukkarin tuottamat insinöörit mittailevat vettä ja tutkivat joen pohjaa
ja tekevät laskujaan vastaisesta rautasillasta.
Ja sitten on hänen ajettava uuteen pappilaan, johon apulaispappi
on väliaikaisesti muuttanut asumaan, kun hänen omassa
asunnossaan tehdään kunnan toimesta korjauksia. Siellä keskustelee
hän papin kanssa uudesta koulusta, sen hoidosta ja järjestyksestä,

52. ja pitää vireillä papin salaista toivoa, ettei hänen enää tarvitsisi
ollenkaan muuttaa takaisin vanhaan ahtaaseen asuntoonsa, vaan
saisi kirkkoherrana asettua ainaiseksi isännäksi siihen uuteen,
komeaan taloon.
Valittaen sitä ääretöntä huolta ja kiirettä, mikä hänellä on näissä
kunnan suurissa puuhissa, rientää Jussila pappilasta kotiin taas,
mutta jo seuraavana päivänä tekee hän saman kierroksen
uudestaan.
Kaikkien näitten matkainsa ja hommiensa ohessa kytee hänessä
aina yksi pohjamiete, tai niinkuin mahtava pohjasävel, jonka
ympärillä muut ajatukset kiertyvät vaan hiljaiseksi hyminäksi. Ja se
on tuleva valtiopäivämiehen vaali. Sen suhteen on hän levoton ja
tulee yhä levottomammaksi, jota enemmän vaalihetki lähenee, sillä
hän on saanut syytä epäillä parin vaalimiehensä kantaa, vaikka hän
niitä alussa piti täydelleen luotettavina. Hän on kuullut huhuja, että
ne ovat hänestä pahoja puheita lasketelleet, ja epäilee Kartanon
salaisesti toimivan hänen vahingokseen. Hän huomaa, että koko
puuha on ollut liian kiireellistä, sillä hänen olisi pitänyt kietoa miehet
itseensä niin kuin pikeen, josta ne eivät olisi ensi nykäisyllä
irtautuneet. Mutta eihän hän ole ennättänyt sitä tekemään, eikä ole
asiaa ennemmin oikein pohjia myöten ajatellutkaan.
Sanomalehdissä, joita hän nykyään entistä suuremmalla innolla
tutkii, on hän jo nähnyt asetetun ehdokkaita miltei kaikista
tuomiokunnista, ja muutamista useampiakin. Kuka kiittää yhtä, ken
toista, ja heidän etevämmyydestään on jo paikoin syntynyt riitojakin.
Vihdoin on omastakin tuomiokunnasta joku ehdottanut entistä
edustajaa, ja sen nähtyään saa Jussila ahtaan tunteen sydänalaan,

53. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com