Blockchain And The Commons Vangelis Papadimitropoulos

Blockchain And The Commons Vangelis
Papadimitropoulos download
https://ebookbell.com/product/blockchain-and-the-commons-
vangelis-papadimitropoulos-46496312
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Blockchain And The Supply Chain Concepts Strategies And Practical
Applications 2nd Edition 2nd Nick Vyas
https://ebookbell.com/product/blockchain-and-the-supply-chain-
concepts-strategies-and-practical-applications-2nd-edition-2nd-nick-
vyas-46092910
Blockchain And The Supply Chain Concepts Strategies And Practical
Applications 2nd Edition Nick Vyas
https://ebookbell.com/product/blockchain-and-the-supply-chain-
concepts-strategies-and-practical-applications-2nd-edition-nick-
vyas-46110166
Blockchain And The Law The Rule Of Code Primavera De Filippi
https://ebookbell.com/product/blockchain-and-the-law-the-rule-of-code-
primavera-de-filippi-33155100
The Blockchain And The New Architecture Of Trust Werbach Kevin
https://ebookbell.com/product/the-blockchain-and-the-new-architecture-
of-trust-werbach-kevin-56635472

The Truth Machine The Blockchain And The Future Of Everything Paul
Vigna
https://ebookbell.com/product/the-truth-machine-the-blockchain-and-
the-future-of-everything-paul-vigna-6995634
The Financial Revolution Bitcoin Blockchain And The Democratization Of
Wealth Eleftherios Jerry Floros Floros
https://ebookbell.com/product/the-financial-revolution-bitcoin-
blockchain-and-the-democratization-of-wealth-eleftherios-jerry-floros-
floros-25320094
Esports In Court Crimes In Vr And The 51 Attack Key Trends And
Developments In Esports Vr And Ar Blockchain And Cryptocurrencies 2020
David B Hoppe
https://ebookbell.com/product/esports-in-court-crimes-in-vr-and-
the-51-attack-key-trends-and-developments-in-esports-vr-and-ar-
blockchain-and-cryptocurrencies-2020-david-b-hoppe-46654480
Blockchain And Ai The Intersection Of Trust And Intelligence Niaz
Chowdhury
https://ebookbell.com/product/blockchain-and-ai-the-intersection-of-
trust-and-intelligence-niaz-chowdhury-56670896
Blockchain Technology And The Internet Of Things Challenges And
Applications In Bitcoin And Security Abhishek Kumar
https://ebookbell.com/product/blockchain-technology-and-the-internet-
of-things-challenges-and-applications-in-bitcoin-and-security-
abhishek-kumar-22682514

Blockchain and the Commons
Recent years have seen a surge of interest in ‘the commons’ based on a simple
yet radical idea: great improvements in production and management could
be achieved by reducing barriers to knowledge exchange and power- sharing.
Ranging from meadows, forests and parks to language, open- source software
(FLOSS and Blockchain) and 3D printers, the commons are distributed or
common property resources/ infrastructures that are self- managed by their user
communities. While acknowledging the significant contributions that can be
made through commons- based peer production, this book provides a critical
examination of the commons with the aim of contributing to their long- term
sustainability. In particular, the book examines the relation of Blockchain to the
commons by illustrating the case study of the Commons Stack.
Drawing on a range of interdisciplinary ideas and methodologies, the
book argues that there are a number of economic and social barriers that are
obstructing the wider reproduction of the commons. Problems with access
to capital and training, the lack of entrepreneurial and managerial skills
and the absence of institutional support from governments, larger co- ops
and NGOs are some of the external difficulties facing the commons today.
Meanwhile, localism, gated communities, vested interests, atavism, tradition-
alism, ideology, conflict, neo- conservatism and techno- elitism represent some
of the internal contradictions inherent in the commons. Through overcoming
these contradictions, the ultimate goal is to transform capitalism into the post-
capitalism of the commons: the creation of a social economy self- organised
around the commons.
This book provides vital reading for anyone interested in the commons, from
economics, techno- politics and across the social sciences.
Vangelis Papadimitropoulos is a postdoc researcher in the School of Political
Sciences at Panteion University, Athens, Greece.

Routledge Frontiers of Political Economy
Economics and Art Theory
Edited by Stratos Myrogiannis and Constantinos Repapis
Capitalism and Agrarian Change
Production and Reproduction in Indonesia
Muchtar Habibi
Capitalist Agriculture and the Global Bee Crisis
Rebecca Ellis
China, Trust and Digital Supply Chains
Dynamics of a Zero Trust World
Warwick Powell
Macroeconomic Modelling, Economic Policy and Methodology
Economics at the Edge
Edited by Mikael Randrup Byrialsen, Hamid Raza and Finn Olesen
Economics, Anthropology and the Origin of Money as a Bargaining
Counter
Patrick Spread
Bernard Schmitt’s Quantum Macroeconomic Analysis
Alvaro Cencini
Blockchain and the Commons
Vangelis Papadimitropoulos
Globalization and the Decline of American Power
Cyrus Bina
For more information about this series, please visit: www.routle dge.com/
Routle dge- Fronti ers- of- Politi cal- Econ omy/ book- ser ies/ SE0 345

Blockchain and the
Commons
Vangelis Papadimitropoulos

First published 2023
by Routledge
4 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
and by Routledge
605 Third Avenue, New York, NY 10158
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2023 Vangelis Papadimitropoulos
The right of Vangelis Papadimitropoulos to be identified as author of this work
has been asserted in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright,
Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or utilised
in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now known or
hereafter invented, including photocopying and recording, or in any information
storage or retrieval system, without permission in writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks,
and are used only for identification and explanation without intent to infringe.
British Library Cataloguing- in- Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978- 0- 367- 48404- 0 (hbk)
ISBN: 978- 1- 032- 37890- 9 (pbk)
ISBN: 978- 1- 003- 03972- 3 (ebk)
DOI: 10.4324/ 9781003039723
Typeset in Bembo
by Newgen Publishing UK

Contents
Acknowledgements vii
1 Introduction 1
Blockchain and the Commons 1
Book Structure 4
2 The Commons 6
The Typology of the Commons 6
The Political Economy of the Commons 21
The Political Theory of the Commons 29
3 The Blockchain 37
The History of the Internet and Blockchain 37
Bitcoin 40
Ethereum 48
Blockchain Types 52
Blockchain Benefits 53
Blockchain Risks 67
The Politics of Blockchain 73
4 The Commons Stack 88
Introduction 88
Methodology 93
The Design Layer 93
The Governance Layer 106
The Production Layer 112
The Finance Layer 113
The First Hatch: the Token Engineering Commons 113
Technical and Social Challenges 125

vi Contents
5 The Post- Hegemony of the Commons 130
References 134
Index 151

Acknowledgements
I would like to thank Jeff Emmett for his significant feedback on the book.
I would like also to thank the members of the Commons Stack and the Token
Engineering Commons for their participation in the interviews and their kind
support in all my queries.

newgenprepdf

DOI: 10.4324/9781003039723-1
1 Introduction
Blockchain and the Commons
Blockchain is all the rage today for its presumed liberating potential as a tech-
nology. Blockchain is a decentralised, tamper- proof, time- stamped and trans-
parent database that comes with a number of affordances and use cases for
businesses, institutions, communities and individuals. The main advantage of
Blockchain is the elimination of intermediaries and the reduction in transac-
tion costs. Cryptocurrencies such as Bitcoin have been considered to empower
start- ups, individuals and communities vis- à- vis centralised institutions such as
corporations, banks and governments. On the flipside, Blockchain has been
criticised for being technocratic, oligarchic, slow, inefficient, energy- intensive
and replete with illicit activity, frauds, scams and speculation.
This book focuses on the relation of Blockchain to the commons, the exam-
ination of which still lies on the fringes of the literature. The commons are a
mode of peer production, which is based on sharing, openness, co- creation,
self- governance and the equitable distribution of value (Bauwens, Kostakis &
Pazaitis 2019: 2). The commons are a type of social relations, a technological
infrastructure and a new mode of production and property, whereby participants
have maximum freedom to cooperate and connect (Bauwens, Kostakis &
Pazaitis 2019: 1). Commons- based peer production (CBPP) has the potential
to disrupt centralised capitalist production and state management through the
decentralised use of the Internet and open- source technologies.
Blockchain is open- source software and, as such, it belongs to the digital
commons. Smart contracts developed on top of layer 1 (protocol) of Blockchains
enable the creation of decentralised applications such as distributed autono-
mous organisations (DAOs), which are controlled by the organisation members
according to the pre- agreed rules of the smart contract. DAOs are an assemblage
of online peer- to- peer communities that seek to coordinate for a common
purpose without the need for a central authority. DAOs are sites of algorithmic
governance that employ consensus protocols and smart contracts to collect
funds, issue governance tokens and vote on allocating funds on various projects.
DAOs coordinate today primarily around digital assets such as tokenised funds,
code and software, but the goal is to gradually expand into physical assets as well.

2 Introduction
This book makes the case that CBPP faces a number of contradictions that
go against the sustainability of the commons. Individualism versus collectivism,
commerciality versus non- commerciality, competition versus cooperation, pri-
vate property versus common property, use value versus exchange value and
technocracy versus democracy are some of the contradictions that plague
CBPP today.
The book employs literature review, semi- structured interviews, participa-
tory observation and digital ethnography to test its hypothesis through the
illustration of the Commons Stack case study. CBPP lacks the mechanisms
necessary to attract funding, self- govern and process information from the
ground up. The Commons Stack is a not- for- profit association that draws on
the work of Elinor Ostrom to create a library of open- source Blockchain tools
that enable the commons to raise and allocate funding, make decisions and
measure impact with the aid of computer- based real- time analytics as well as
modelling and simulation.
The book covers, among others, the launch of the Token Engineering
Commons (TEC), which is the first deployment of the Commons Stack
toolkit. The TEC is the first commons that has used the Commons Stack
tools such as the augmented bonding curve (ABC) and conviction voting
to raise and allocate funds for the purposes of advancing token engineering,
which is a nascent field of crypto- economic design. Crypto- economics uses
Blockchain consensus protocols, smart- contract- enabled token issuance and
algorithmic governance mechanisms to allocate resources for the purposes
of coordinating socio- economic behaviour in decentralised peer- to- peer
networks. I put emphasis here particularly on the ABC, which is an adap-
tation of an automated market maker designed to align individual and col-
lective incentives under a continuous token- weighted voting process called
conviction voting.
The TEC made use of the Commons Stack toolkit in the summer of 2021
to raise through crowdfunding the amount of $1,500,000, part of which has
been allocated to fund the TEC DAO’s operations for the near future. The rest
of the funds will be gradually unlocked by the ABC to fund the commons. In
the case of the TEC, the community will use conviction voting, among other
tools, to vote on submitted proposals aiming to advance the creation of public
goods such as open- source software.
What distinguishes the Commons Stack and the TEC from other DAOs that
mostly serve their financial interests is their mission to advance the commons.
Interestingly, the Commons Stack and the TEC comply with almost all the
commons principles, beginning with Ostrom’s design principles and expanding
on the organisational principles of the digital commons. Transparency, grassroots
democracy, sharing, openness, do- ocracy, stigmergy, modularity, ethics, sustain-
ability and the equitable distribution of value are all part and parcel of the
Commons Stack and the TEC operations. Of particular importance are the so-
called cultural build and praise systems, which nurture a culture of democratic
deliberation and gratitude among community members.

Introduction 3
However, the Commons Stack and the TEC cannot help but reproduce
some of the contradictions of the commons. Compared with larger DAOs
operating in the DeFi ecosystem and beyond, the Commons Stack and the
TEC have received a limited amount of funding. As a consequence, only
core team members receive a meagre salary, while the vast majority of the
contributors earn reputation tokens. Precariousness is a common feature of
the people involved in the commons, who need also to work in the capitalist
economy to make ends meet. People involved in DAOs in particular are usu-
ally software developers and highly educated wealthy individuals who have the
skills, time and resources to engage in risky ventures. Relying on contributions,
grants and donations by wealthy individuals is not a viable business model going
forward for CBPP to become a sustainable model capable of challenging cap-
italism down the road.
The Commons Stack and the TEC have members numbering in the
hundreds, but only a dozen or so of them participate in the community calls
and vote on proposals. Decisions are mostly debated among the ten to 15
people who seem to be the more knowledgeable over the issues, while the
rest remain mere observers. Procedures and tools thus far are too complex for
non- geeks to cope with and meaningfully participate in. In the quest for decen-
tralisation, mechanisms span multiple websites and platforms, which becomes
overwhelming even for experts to go through.
Techno- economism lurks under the burden of the technical and economic
indicators that weigh down on the socio- political foundation of collabor-
ation. Instead of software engineers and social scientists working in isolation,
they need to engage in participatory action research. They need to reach out
to co- ops and the commons and co- design with the communities their self-
governance model in the physical space. Highly sophisticated mathematical
models and computer code need to be translated and communicated in plain
language for non- experts to understand. Writing software and communicating
via computers do not account for democracy. Techno- science can only support,
not replace, democracy.
The Commons Stack and the TEC coalesce around several DAOs
experimenting with Blockchain- based tools to boost decentralised micro-
economies. Their development is co- emergent with the whole Blockchain
Web3 ecosystem, which is still in its infancy. The Commons Stack toolkit
used by the TEC is written in smart contracts built on the Ethereum platform.
Blockchain decentralised infrastructure, especially for DAOs, is not yet ready
for large- scale deployment. Ethereum scalability, high transaction fees, flaws in
the code, hack attacks, frauds, Ponzi schemes, vote buying, voter apathy, digital
illiteracy, standardisation, interoperability, usability, large- scale fair governance
issues, legal issues, environmental concerns, applications in the real economy
and regulation are all pressing issues that need to be addressed in the long run
(Hassan et al. 2020).
Numerous socio- political issues are pending. How would self- governance
work for thousands or millions of users online? How would DAOs address

4 Introduction
the contradictions of online versus offline operation; the digital versus the
physical space; algorithmic centralisation versus decentralisation; the tyranny
of structurelessness versus grassroots democracy; exploration versus efficiency;
paid labour versus reputation; complexity versus simplicity; commerciality
versus non- commerciality; fragmentation versus coordination; liminality versus
legality?
Additional philosophical and ethical issues arise with regard to the blending
of Blockchain with artificial intelligence (AI) and the Internet of Things (IoT).
To what degree are humans willing to employ technology to cooperate and
communicate? How are humans to strike a balance between online and off-
line life? Do humans want to financialise life? Do humans want to commodify
nature? Do humans want to tokenise value? Do humans want to delegate pol-
itics and justice to smart contracts?
Blockchain, AI and the IoT have been often hailed as ‘technical fixes’ to cli-
mate change. However, they have also been criticised for ‘greenwashing’ rather
than being honest efforts to reduce the overall footprint of digital technologies.
Sustainability science and political ecology have a critical role to play when
assessing the relationship between digital technologies and the environment.
These are all complex issues that cannot be addressed in a decentralised
fashion. For CBPP to resolve its contradictions and progress into a self- sustained
socio- economic paradigm capable of challenging neoliberalism, a holistic
coordination mechanism is a sine qua non for creating a chain of equivalence
that unites the pluralism of peer production under the post- hegemony of the
commons. Local and global commons, the solidarity economy, traditional and
platform cooperatives, ethical market entities and Blockchain- based DAOs
need to merge into a networked ecosystem of multi- stakeholder cooperatives
that can provide their members a steady income, all the while adhering to
the principles of openness, sharing, transparency, bottom- up self- management,
sustainability science and the equitable distribution of value. This transition
presupposes the post- capitalist eco- techno- social transformation of both
the means and social relations of production along with cosmo- local intra-
regenerative flows of culture, capital, knowledge and resources self- governed
by communities.
Book Structure
The book can be read as an update on my first book, which elaborates on the
political theories of the commons (Papadimitropoulos 2020). This book focuses
on the contradictions of the commons variously playing out at the interface of
Blockchain and the commons. The book’s structure is as follows.
Chapter 2 begins with a typology of the commons that demonstrates
the different types of commons, ranging from local (rural, urban) and global
(digital) to cosmo- local and cyber- physical commons. The political economy
section examines the commons as a mode of production, while the political
theory section approaches the commons from a theoretical perspective. The

Introduction 5
chapter closes with the contradictions of the commons and the introduction of
a post- hegemonic strategy seeking to resolve the contradictions for the benefit
of the commons.
Chapter 3 covers Blockchain as a general- purpose technology. It begins with
a brief history of the Internet and Blockchain. It then offers an extended syn-
opsis of the technical fundamentals of the two most adopted Blockchains thus
far: Bitcoin and Ethereum. Next, it describes the main types of Blockchain and
moves on to present Blockchain benefits and risks. The chapter closes with the
politics of Blockchain, which serves as the theoretical framework necessary to
help the reader smoothly go through the illustration of the Commons Stack
case study.
Chapter 4 illustrates the Commons Stack case study. It begins with a descrip-
tion of the Commons Stack’s value proposition, goals and activities and the
mechanisms put in place to advance the commons. It then delves deeper into
the Commons Stack architecture, which breaks down into four layers: the
design layer, the governance layer, the production layer and the finance layer.
The analysis draws attention to the ABC and conviction voting tools as well
as the cultural build and the praise system, which are considered to be the
Commons Stack’s most significant innovations aiming, respectively, to provide
funding for the commons, improve the voting procedure on funding proposals,
democratise governance and recognise contributions.
Chapter 4 also documents the TEC hatch, which is the first commons
launched by the Commons Stack. It covers the different hatch phases, out-
lining the different stakeholders and the tokenomics involved in the process. It
then describes the TEC organisational structure, explaining how the cultural
practices of the TEC intersect with some of the working groups that com-
prise their governance model. The chapter closes with the technical and social
challenges facing the Commons Stack and the TEC in conjunction with the
development of the overall Web3 ecosystem.
Chapter 5 summarises the contradictions of the commons that play out
in the Commons Stack case study and the TEC hatch. It highlights the pros
and cons of crypto- economics in relation to democratic politics. The chapter
closes with the introduction of a post- hegemonic strategy seeking to reconcile
the contradictions of the commons under a holistic coordination mechanism
aiming to unite the pluralism of peer production under the principles of the
commons.

DOI: 10.4324/9781003039723-2
2 The Commons
The Typology of the Commons
The concept of ‘the commons’ originates in the gift economy of primitive
societies, Aristotle’s republicanism, the feudal commons and modern political
philosophy (Dardot & Laval 2014: 25– 67; Fourier 1971; Marx 1993 [1858];
Owen 1991 [1813]; Proudhon 1994). The most contemporary elaborations of
the commons cover a broad spectrum of disciplines, ranging from political phil-
osophy (liberalism, Marxism, anarcho- syndicalism, critical theory, post- Marxism
and existential political philosophy) to sociology, law, crypto- economics, man-
agement studies, media and communication studies and computer science
(Papadimitropoulos 2020: 5– 9).
The most generally accepted definition of the commons has been provided
by David Bollier, who defines the commons as shared or distributed resources/
infrastructures (natural resources, technology, knowledge, capital, culture), self-
managed by user communities in accordance with collectively established rules
or norms (Bollier & Helfrich 2015). Thus, the commons consist of three elem-
entary components: (1) a resource; (2) a community; and (3) a commoning
activity (De Angelis 2017: 119). A commons can be considered a limited- access
pasture or open- access software that can be collectively managed by its users in
terms of explicit or implicit rules and/ or norms.
The commons depart from the sharing of resources and the production of
use value, as opposed to the capitalist economy, which operates on the basis
of competition over scarce resources for the production of exchange value
(De Filippi & Hassan 2014). In the commons economy, scarcity relates to the
material production of local commons such as natural resources and hardware,
whereas abundance is most prominent in the immaterial production of intellec-
tual and digital commons (e.g. culture, knowledge and information) owing to
information’s unique attribute that it can be infinitely copied at zero marginal
cost. In the capitalist economy, the abundance of culture, knowledge and infor-
mation is subject to artificial scarcity, enforced by intellectual property rights.
The commons are premised on a simple yet radical idea: great improvements
in production and management can be achieved by reducing barriers to
knowledge exchange and ownership of resources (Bollier & Helfrich 2015).

The Commons 7
Openness, co- ownership and self- management can result in a constantly
improving collective repository of material and immaterial resources (best ideas
and practices); hence, the free/ open- source technologies of the Internet and the
digital commons add up to local (rural and urban) commons, thus forming the
cosmo- local commons.
The commons favour decentralisation over central control, bottom- up
self- management over hierarchical top- down management, sustainability over
growth at no cost, open access over privacy, cooperation over competition,
solidarity over self- interest, and distribution of value over profit maximisa-
tion (Bauwens, Kostakis & Pazaitis 2019; Bollier & Helfrich 2015; Kostakis &
Bauwens 2014). CBPP (Benkler 2006) introduces new and radical forms of
ownership, governance, operation and financialisation in a mission to empower
communities against the pervasive economic inequalities and power asym-
metries of neoliberalism. CBPP is considered to enhance gender balance,
increase flexibility, diffuse knowledge and reduce waste and transaction costs,
thereby reaching higher levels of social innovation, democratic inclusion and
environmental sustainability (Bauwens, Kostakis & Pazaitis 2019). Eventually,
commoning and open sourcing become mechanisms to scale the impact of
eco- techno- social innovation.
Local Commons
The commons can be classified in two basic types: local and global commons
(Kostakis & Bauwens 2014; Bollier & Helfrich 2012, 2015, 2019). Local
commons comprise rural and urban commons. Rural commons include
ecovillages (e.g. the Cloughjordan ecovillage), community- supported agricul-
ture, community land trusts, biocultural commons (e.g. the Potato Park of Peru)
and all types of commons examined by Elinor Ostrom (1990), such as forests,
fisheries, pastures, groundwater basins and irrigation fields. Urban commons
include community gardens, housing associations, cultural commons, fab labs
(digital fabrication laboratories), food co- ops, energy co- ops, neighbourhood
budgeting and local currencies, among others (Foster & Iaione 2016).
The Tragedy of the Commons
Garrett Hardin’s (1968) famous argument on the tragedy of the commons holds
that an open- access commons such as a pasture cannot sustain itself due to the
free- rider problem. In the absence of contracts, self- interest induces farmers
either to underuse or overuse the pasture. Self- interest prevails over collective
action, resulting either in the underuse or depletion of the common- pool
resource. A real- world example is the Grand Banks Fisheries off the coast of
Newfoundland, Canada. For centuries the supply of codfish was plentiful. In the
1960s and 1970s fishing technology improved and allowed much larger catches.
By the 1990s cod populations were so depleted that the Grand Banks Fisheries
became bankrupt. The cod stocks had been damaged irreparably (Maples 2018).

8 The Commons
The tragedy of the commons is an instance of market failure in which the
market fails to allocate resources efficiently, and it can occur almost anywhere
value is produced, whether it is a pasture or a digital platform. According to
Hardin, the solution to the tragedy of the commons is either government inter-
vention or privatisation and marketisation. Hardin’s argument resonates today,
with neoliberalism (Brown 2015) championing the privatisation of public assets,
including natural resources such as water and forests.
The Comedy of the Commons
In stark contrast to Hardin’s tragedy of the commons, Carol Rose (1986)
argues for the comedy of the commons, highlighting the ‘inherently public
property’ of goods such as roads, navigable waterways and open squares. She
introduced an early version of network effects, which render an open- access
resource an anti- rival good. The more that people use the resource, the more
valuable it becomes, provided the increased participation outweighs the costs
from increased utilisation. When this is the case, efficiency and welfare would
suggest opening up resources to public use instead of enclosing them with
property rights and state regulation.
Some years later, in 1990, Ostrom illustrated that, under certain conditions
common- pool resources can be sustainably managed by local communi-
ties of peers. She advocated for a polycentric governance model comprising
governments, institutions and communities for managing common- pool
resources. Ostrom (1990) has discovered a number of design principles
governing traditional commons.
1. Clearly defined community boundaries, in order to define who has rights
and privileges within the community.
2. Congruence between rules and local conditions: the rules that govern
behaviour or commons use in a community should be flexible and based
on local conditions, which may change over time. These rules should be
intimately associated with the commons, rather than relying on ‘one size
fits all’ regulation.
3. Collective choice arrangements: in order to best accomplish congruence
(principle number 2), people who are affected by these rules should be
able to participate in their modification, and the costs of alteration should
be kept low.
4. Monitoring: some individuals within the community act as monitors of
behaviour in accordance with the rules derived from collective choice
arrangements, and they should be accountable to the rest of the community.
5. Graduated sanctions: community members actively monitor and sanction
one another when behaviour is found to conflict with community rules.
Sanctions against members who violate the rules are aligned with the
perceived severity of the infraction.

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

levottomuuksia. Sigismundin seuraavana vuonna sattunut kuolema
lisäsi vain häiriöä: onnetonta maata hävittivät jälleen kansallissodat,
kun näet ei sovittu uuden kuninkaan vaalissa. Siihen aikaan oli
piispana Pragissa kalikstini Juhana Rokynczana. Hän saarnasi
rohkeasti katolisen kirkon turmeluksesta, moittien semminkin
papiston maailmallista mieltä, ylöllisyyttä ja muita syntejä. Nämä
saarnat sekä ennen kaikkea menneiden aikojen jalot muistot
synnyttivät kalikstineissa puolueen, joka ei ollut altis suostumaan
tuohon kirkon kanssa solmittuun rauhaan, vaan vaati Herran
turmeltuneen seurakunnan perinpohjaista puhdistamista.
Rokynczanan ystäväin luku karttui päivä päivältä. Kuuluisin heistä on
Pietari Keltschitzista. Tämä mies, joka jonkun aikaa, oli harjoittanut
opintoja Pragin yliopistossa, kylvi lukuisilla kirjoittamillaan kirjoilla,
josta semminkin "Uskon verkko" niminen oli omiaan herättämään
suurta huomioa, herätyksen ja virkistyksen siemeniä Husin
uupuneisin kansalaisiin. Asettuen paljoa jyrkemmälle kannalle kuin
Kalikstinit, ei hän toiselta puolen hyväksynyt Toborilaistenkaan
katsantotapaa, vaan koetti saada vielä hereellä olevia kansalaisiaan
luopumaan viimmemainittujen liiallisuuksista. Semminkin vastusti
hän kaikkia lihallisia keinoja evankeliumin sanaa puolustettaessa.
Luoden Jumalan sanan ääressä valistuneen katseensa kristikunnan
menneisin vaiheisin, väitti Pietari Keltschitzilainen kirkon turmeluksen
alkaneen Konstantiuus Suuren ajoista. "Silloin" — niin kuuluvat
hänen sanansa — "teki paavi keisarin, joka pakanana ja uskoansa
muuttamatta otettiin kirkon yhteyteen, osalliseksi Kristuksesta, ja
Konstantinus puolestaan teki paavin maailmasta osalliseksi. Siitä
ajasta alkaen ovat paavikunta ja keisarikunta toisiaan tukeneet".
Herran painava sana "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta"
kirkastui ihmeen selvästi tälle miehelle, ja hän herätti monta sen
totuutta miettimään. Ei saattanut Rokynczanakaan, joka itse kiivaasti

taisteli kirkon turmelusta vastaan, nimittäen muun ohessa paavia
antikristukseksi, olla mieltymättä Pietari Keltschitzilaisen jyrkkään
katsantotapaan, vaan ei uskaltanut hän silti liittyä siihen pieneen
joukkoon, joka otti sitä elämässään noudattaakseen. Ja kuitenkin
todisti hän itsekin samaan aikaan: "me kalikstinit emme suinkaan
vielä ole saavuttaneet oikeaa oppia. Me kiinnitämme huomiomme
ulkonaisiin seikkoihin, moitimme noita huonoja hedelmiä, vaan
emme uskalla itse juureen koskea. Mutta meistä on lähtevä kansa,
joka tähtää syvempään. Se kansa on toimittava Jumalalle otollisen ja
ihmisille siunausta tuottavan teon". Miten vaikea on totuuden
ystäväinkin Herran tähden "myydä kaikki!"
V. 1457 erosivat Pietari Keltschitzilaisen mielipiteen tunnustajat
kirkosta. He ovat tunnetut nimellä Böhmin veljet. Rukoilemalla olivat
he pyytäneet yleisesti kunnioitettua Rokynczanaa rupeamaan
johtajakseen, muistuttaen häntä kristityn pyhästä velvollisuudesta,
joka vaati häntä kärsimään pilkkaa ja vainoa Herran ylönkatsotun ja
köyhän kansan kera. Piispa ei tahtonut virastaan luopua ja koetti
kaikin tavoin vakuuttaa noita jyrkän totuuden edustajia siitä, että
hänen luopumisensa kirkosta vain tuottaisi hänelle, niinkuin heille
itsellekin, uusia vaikeuksia. Heidän ystävänään lupasi hän kuitenkin
aina pysyä. Veljeskunnan johtajiksi rupesivat sittemmin Rokynczanan
sisarenpoika Gregorius sekä Mikael Bradacz.
Tuosta vähäpätöisestä juuresta elpyi ennen pitkää tuuhea puu.
"Veljiin" liittyi Valduslaisia ja Taborilaisia. Viimmemainittujen kuvaus
ja lihallinen mieli oli palanut koetusten pätsissä, ja veljeskunnan tosi
kristillinen elämä, johon ristin Herran nöyryys ja rakkaus painoi
leimansa, pyhitti heitä yhä edelleen. Miten kaukaa tämä Böhmin
veljien liittoon yhtynyt Taborilaisten pieni jäännös oli sukua noille
hurjille sotilaille, jotka husilaissodan aikana saivat niin monet kristityt

seudut pelosta vapisemaan, todistaa etenkin se seikka, että nimeä
"Taborilainen" veljeskunnan jäsenistä oli mitä pahimpia
haukuntanimiä. — Tämän ohessa todistaa kirkkohistoria Böhmin
veljien ahkeraan ammentaneen viisautta Jumalan elävästä sanasta,
jonka neuvoja ja vaatimuksia he tarkkaan sovittivat kaikkiin oloihin.
Veljeskunnan seurakuntien kuri oli vakaa vieläpä ankarakin. Siinäkin
suhteessa koettivat he noudattaa apostolisen aikakauden esimerkkiä.
V. 1461 tapahtui "Böhmin veljien" vaiheissa tärkeä käänne. Kun
heidän lukunsa päivä päivältä karttui, luovutti nim. kuningas Yrjö
Podiebrad, joka neljä vuotta sitä ennen oli päässyt Böhmin
kuninkaaksi, Rokynczanan ehdotuksesta heille syrjäisen seudun Glatz
nimisessä kreivikunnassa, siten estääksensä heitä muualla oppiansa
levittämästä. Vaan ei auttanut tämä keino häntä pitkälle. Tuskin
olivat näet "veljet" ehtineet vähän kotiutua uusiin
asumapaikkoihinsa, ennenkuin heidän luoksensa joukottain riensi
totuutta etsiviä ihmisiä, pappeja, porvareita, talonpoikia, kaikkialta.
Kuningas säikähtyi. Miten suureksi oli tuo maan uskontoon
tyytymätön joukko lopulta kasvava ja mitä valtiollisia häiriöitä oli se
vielä vaikuttava? Löytyi yksi keino, monesti koetettu ja taattu tuon
"liiallisen uskonnollisuuden" masentamiseksi: väkivalta. Podiebrad
vetosi siihen. Vaan eivät turvanneet nämä Husilaiset enää miekan
terään, niinkuin heidän veljensä muinoin. Hengen miekka oli heidän
aseensa, usko heidän kilpensä, rukous ja Herran ylistys heidän
linnansa. Moni "veli" heitti henkensä rovion tulessa, toisia mestattiin
tahi surmattiin muulla tavoin. Urhoollisesti kestivät veljet vainon
kauhut, saarnaten marttyyrikuolemallaan maailmalle, ettei Husin
henki vieläkään ollut Böhmissä kuollut. Vuorirotkoissa ja muissa
piilopaikoissa rukoilivat eloon jääneet "veljet" apua siltä Herralta,
joka on luvannut auttaa kaikkia vainottuja ja sorrettuja. Miten
virkistivät rukoukset, kuinka voimallinen oli Herra heidän

heikkoudessaan! Vainojen riehuessa valitsivat "veljet" ensimmäiset
"vanhimpansa", jotka eräs valduslainen piispa vihki virkaan.
Vähitellen koitti Böhmin veljille rauhallisempi aika, jonka kestäessä
he yhä lisääntyivät ja kehittivät seurakuntaelämäänsä.
Viidennentoista vuosisadan lopussa oli heillä Böhmissä ja Mährissä
yhteensä lähes 400 seurakuntaa. Yksityisseikoissa heidän oppinsa
kyllä monesti eksyy harhateille, vaan pääsuunta on oikea. Älkäämme
sitä oudoksuko, että uskonpuhdistuksen kirkkokin monesti on
tuominnut Böhmin veljiä hyvinkin ankarasti, sillä niin jyrkkään
itsensä- ja maailmankieltämiseen kuin he, ei se milloinkaan
kokonaisuudessaan ole ollut altis suostumaan. Joka Jumalan sanan
valossa tutkii tämän historian suurelta näyttämöltä siimekseen
pakotetun veljeskunnan vaiheita, hänen täytyy myöntää sen
vaikuttaneen suuria totuuden taistelussa maan päällä. Semminkin
huomaamme viidennentoista vuosisadan lopussa, jolloin Lukas
Pragilainen ryhtyi puhdistamaan Böhmin veljien tunnustusta ja
uudestaan järjestämään heidän seurakuntaelämäänsä, heissä paljon
tosikristillisyyden hedelmiä, joita silloisessa kristikunnassa turhaan
muualta etsimme. Vielä uusimman ajan historia kertoo Böhmin
veljistä todistukseksi, että se seurakunta, joka rakentaa Jumalan
sanan horjumattomalle kalliolle, ei ole kuolemaan tuomittu, miten
pimeyden varjovallat koettavatkaan sitä sortaa. Böhmin veljiin
soveltuvat profeetan sanat: "ei heidän pidä hukkaan joutuman eikä
turmeluksessa synnyttämän; sillä he ovat Herran siunattuin siemen
ja heidän jälkeentulevaisensa heidän kanssansa".

XV.
Suomen kirkko viidennentoista vuosisadan lopussa.
Moni sanoo: kuka osottais meille hyvää? Mutta nosta sinä
Herra meidän päällemme sinun kasvois peite. Ps. 4: 7.
Olemme nähneet, miten kristinusko vähitellen kotiutui Suomeen.
Monen erehdyksen turmelemana oli kyllä se pelastuksen sanoma,
jota katolisen aikakauden vaiheissa esi-isillemme julistettiin, vaan se
oli kuitenkin evankeliumin sanomaa taivaan valtakunnan
lähestymisestä, eikä sen vaikutus täälläkään turha ollut. Eivät kansat
muutaman vuoden kuluessa pääse pimeydestä Herran ihmeelliseen
valoon: pitkä on matka ja vaivaloinen tie, ja sentähden edellyttää
heidän kääntymisensä vuosisatoja kestävää valmistusaikaa. Monen
pitkän vuosisadan vaiheissa valmistui Suomen kansakin katolisen
kirkon hoitamana totuuden puhdasta sanaa vastaanottamaan.
Ennenkuin keski-aika kului umpeen, oli ristin merkki asutussa
Suomessa kaikkialla osottamassa, etteivät esi-isämme enää olleet
pakanoita. Suomen seurakuntien luku oli jo viidennellätoista
vuosisadalla melkoisen suuri ei ainoastaan Varsinais-Suomessa,

jonka asukkaat ensin kääntyivät kristinuskoon, vaan maan itäisissä ja
pohjoisissakin osissa.
Suuri osa isänmaatamme oli siihen aikaan vielä asutonta
erämaata. Etenkin Pohjois-, Itä- ja Keski-Suomen pitäjät, jos
semmoisista ensinkään saattaa puhuakaan, olivat tavattoman laajat,
jonka vuoksi niiden asukkaat itsekin joskus pyysivät uusien
seurakuntien perustamista. Siinä tarkoituksessa saapui esim.
Akkaan, Sääksmäen seurakuntaan kuuluvan kappelin asukkaita v.
1483 Turkuun sinne kokoontuneelta pappiskokoukselta pyytämään
omaa kirkkoherraa, johon piispa yksissä tuomiokapitulin kanssa,
tutkittuaan, voisiko tuo eri seurakunnaksi pyrkivä kappeli
kirkkoherraa palkita ja olisiko se altis häntä kunnioituksella
kohtelemaan, suostuikin.
Kun Maunu Tavast luopui piispanvirastaan, valitsi Turun
tuomiokapituli hänen jälkeisekseen Olavi Maununpojan, joka
niinikään kuului Tavastein sukuun. Toiset arvelevat hänen olleen tuon
kuuluisan piispan sisarenpojan, toiset hänen oman poikansa. Tämä
mies on keski-aikamme historiassa saavuttanut suuren maineen
semminkin siitä syystä, että hän kauan aikaa suurella menestyksellä
harjoitti opintoja Pariisin yliopistossa. Hän saapui sinne noin v. 1425
ja sai maisterin arvon 1428. Kaksi eri kertaa oli hän tuon kuuluisan
opinahjon rehtorinakin, ensikerran Joulukuun 15 p:stä 1432
Maaliskuun 24 p:ään 1433 sekä sittemmin Syyskuun 24 p:stä 1434
vuoden ajan. Tuo on epäilemättä omiaan herättämään huomioa,
vaan Suomen kirkolle eivät Olavi Maununpojan tieteelliset pyrinnöt
eikä hänen ulkomailla saavuttamansa arvo näy tuottaneen suurta
hyötyä. Ainakaan eivät aikakirjamme siitä mitään tiedä kertoa.
Keväällä v. 1433 kävi hän Suomessa. Siihen aikaan nimitti hän
itseään "Kirkkonummen kirkkopapiksi", josta, näkyy että hänelle

opintojen harjoittamista varten oli annettu kirkollinen virka
kotimaassa. Jotta köyhän ja syrjäisen Suomenkin miehet pääsisivät
tilaisuuteen ulkomaan yliopistoissa seuraamaan ajan tieteellisiä
pyrintöjä, oli näet lahjakkailla, kirkon palvelukseen pyrkivillä
nuorukaisilla tämä etu monesti tarjona. Olavi Maununpojan
elämänvaiheista, mikäli nämä koskevat kirkkohistoriaa, ei muuta
tiedetä kuin että hän, v. 1438 oli tuomiorovastina Turussa sekä,
kuten mainitsimme, v. 1450 valittiin piispaksi. Tuomiorovastinviran
sai hänen jälkeensä Konrad Bitz. Olavi Maununpoika Tavast kuoli v.
1460 ja haudattiin suuren edeltäjänsä viereen p. ruumiin kuoriin.
Hänen jälkeisekseen Turun piispanistuimelle valittiin Konrad Bitz
(1460-1489), joka vihittiin virkaansa Sienan kaupungissa Italiassa.
Yhä tuntuvampaa haittaa kirkkomme rauhalliselle työlle tuottivat
uniooni-aikakauden levottomat vaiheet. Ne vaativat pappejakin
ottamaan osaa noihin alituisiin valtiollisiin rettelöihin ja mullistuksiin.
Jo tuomiorovastina oli Bitz tehokkaasti toiminut valtiollisellakin alalla.
Hän oli näet Olavi Maununpoika Tavastin ja muutamain muiden
mahtavain Suomen miesten kera johtamassa tuota Juhannuspäivänä
v. 1457 pyhän Gertrudin veljeyden salissa pidettyä kokousta, jossa
Suomalaiset, liittyen Ruotsin arkkipiispan kapinallisiin hankkeisin,
suostuivat Kaarle Knuutinpojan erottamiseen Ruotsin hallituksesta ja
Kristian I:sen unionikuninkaaksivalitsemiseen. Sittemmin esiintyi hän
monesti vielä tuntuvammin valtiollisten taistelujen näyttämöllä,
osottaen itsepintaista jäntevyyttä, vieläpä suurta sotataitoakin.
Hänen toimestaan varustettiin tuomiokirkkokin suojelusmuurilla ja
muilla sotavarustuksilla.
Emme ole maininneet näitä seikkoja ainoastaan täyttääksemme
Suomen kirkkohistorian vajavia sivuja, vaan osottaaksemme, miten
keski-ajan kirkko täälläkin takertui tämän maailman ansaan.

Oudoksuisimmeko, että maamme piispat ja sen papisto näissä
meluavissa melskeissä kävivät yhä kuurommiksi ajan kipeimmälle
tarpeelle?
Konrad Bitz oli oppinut mies. Kuten edeltäjänsä Turun
piispanistuimella, oli hänkin nuoruudessaan harjoittanut opintoja
ulkomaalla. Leipzigin yliopisto oli hänelle antanut maisterin arvon
noin v. 1438. Vaan ei tuonut hänkään kirkon emämaista
kansallemme mitään tietoja uskonpuhdistuksen alkaneesta työstä.
Kaikki toimensa piispana, puhumattakaan miehen esiintymisestä
valtiollisella alalla, todistavat hänen olleen noita keski-ajan
kirkkoruhtinaita, joiden pääpyrintönä oli kirkon maallisen
mahtavuuden ja loiston korottaminen. Hänen toimestaan sai
tuomiokirkko kaksi uutta kuoripappia sekä Pyhäinmiesten nimisen
kuorin. Niinikään rakennutti hän moneen seurakuntaan kivikirkot
entisten kehnojen puukirkkojen sijaan. Väsymättömällä innolla valvoi
hän tämän ohessa myöskin kansan perehtymistä katoliseen
uskontoon. Ensimmäinen Suomen kirkon tarvetta varten toimitettu
kirjakin "Missalae ecclesiae Aboensis" (Turun kirkon messukirja)
ilmaantui hänen aikanaan. Se painettiin Lybeckissä v. 1488. Nimilehti
kuvaa p. Henrikiä, joka jaloillaan tallaa Lallia; viimmemainitun
kädessä on piispanhiippa ja kirves. Oikealla puolella polvistuu Konrad
Bitz, vasemmalla hänen tuomiorovastinsa. Itsekin tahtoi Konrad
piispa elää jälkimaailman muistossa. Kirja lähetettiin kaikkiin Suomen
seurakuntiin jumalanpalveluksessa noudatettavaksi. Joka kerta, kuin
pappi siitä luki messun, sai hän, Konrad piispan lupauksen mukaan,
40 päivän synninaneet.
Tuomiokapitulin työnjärjestys saavutti Konrad Bitzin aikana entistä
paremman säännöllisyyden ja vakavuuden. Sen jäsenet, ajoista
useat siihen asti olivat oleskelleet seurakunnissaan, velvoitettiin nim.

aina asumaan Turussa. Jotta he voisivat tätä määräystä noudattaa,
hankki Konrad piispa heille palkankorotuksen, luovuttaen heille osan
tuomiokirkon kymmenyksistä. Miten suuri silloisten piispojen valta
oli, näemme siitäkin, ettei tähän palkanmääräykseen vaadittu kansan
eikä hallituksenkaan suostumusta. — Tuomiokapitulin varsinaiseksi
työpäiväksi määräsi Konrad Bitz keskiviikon, jolloin kaikkein jäsenten
välttämättömästi tuli olla sen istunnossa saapuvilla.
Kristinuskon vaiheista isänmaassamme Konrad piispan aikana
ansaitsee mainitsemista hänen riitansa. Naantalin luostarin kanssa.
Se alkoi v. 1462. Syynä näkyy olleen luostarin höltynyt kuri. Piispan
valituksen johdosta lähetti Vadstenan emäluostari kaksi miestä
Naantaliin asiaa tutkimaan ja tarkemmin määräämään sikäläisten
nunnien ja munkkien ohjesääntöjä. Koska Naantalin luostari, meidän
oloihin katsoen, saavutti melkoisen maineen, vaikka sen aika olikin
lyhyt, on syytä tässä vähän silmäillä sen asukasten elämää.
Johtajatar eli abedissa oli tavallisesti aatelissukua. Hänen asetti
virkaan Vadstenan luostari, jolle kuitenkin nunnat ja munkit ensin
antoivat lausunnon ehdotetun soveliaisuudesta. Samoin valittiin
myöskin se munkki, joka yksissä abedissan kanssa valvoi luostarin
järjestystä. Muista virkamiehistä mainittakoon toimitsija, jolle
luostarin taloudenhoito oli uskottu. Hänen tuli tarkastaa luostarin
tiluksia ja taloja, pitää kirjaa tuloista ja menoista sekä valvoa
palvelijain työtä. Vuosittain oli hän velvollinen abedissalle tekemään
tili toimestaan. Semminkin täytyi nunnien, joiden luku oli paljo
suurempi kuin munkkien, tarkkaan noudattaa luostarin sääntöjä.
Kaikki sopimaton, maailman tapoja muistuttava käytös, oli heiltä
ankarasti kielletty. Ruualla oltaessa, luki yksi nunnista ääneen.
Atrioitsevia valvoi abedissa sekä joku vanha, luotettava sisar, jota
sanottiin priiorissaksi. Kun lukijattaren ääni abedissan viittauksesta
vaikeni, korottivat kaikki kätensä taivasta kohti, lausuen kolmasti Ave

Maria rukouksen. Luostarinkirkon jumalanpalvelus toimitettiin tietysti
yleisen tavan mukaan. Nunnien täytyi aina olla heille määrätyillä
paikoilla. He olivat ankarasti kielletyt katselemasta seurakuntaa;
luoden silmänsä lattiaan, tuli heidän korottaa sydämmensä Jumalan
puoleen. Miten paljon teeskentelyä ja vilppiä tämäkin määräys oli
omiaan synnyttämään ja kartuttamaan, on helppo aavistaa. Ja
kuitenkin saapuivat juuri hurskaimmat ihmiset luostariin, siellä
elääksensä ja sinne kuollaksensa. He etsivät totuutta ja olivat alttiit
luopumaan jos mistä saavuttaaksensa vihdoinkin sitä rauhaa, jota ei
maailma voi antaa. Miten suuri Naantalinkin luostarin maine oli, sen
huomaamme noista runsaista lahjoituksista, joilla esi-isämme sitä
tuon tuostakin muistivat. Niiden vaikuttimena oli monesti
levottomuus lahjoittajan sielun kohtalosta kuoleman jälkeen.
Sentähden määräsi moni lahjansa ehdoksi, että munkit ja nunnat
sitoutuisivat rukoilemaan hänen edestänsä, pyysi saada viimmeisen
leposijansa luostarin pyhässä maassa, vaati itselleen oikeutta asua
luostarissa sitoumatta noudattamaan munkki- ja nunnaelämän
sääntöjä y.m.
Suomen vanhin koulu oli, kuten tiedämme, Turun katedraalikoulu.
Siinä opetettiin laulua, jotta saataisiin jumalanpalveluksen veisu
paremmalle kannalle, latinan kielioppia, kaunopuheliaisuutta sekä
logiikan ajatusmuotoja. Rehtorina oli tavallisesti joku tuomiokapitulin
jäsen. Sitä paitse löytyi luostarikouluja, tietämätöntä montako, sekä
muutamia kaupunkikouluja. Kuten olemme maininneet, saivat
oppilaat, jotka miltei kaikki olivat peräti köyhiä, lupa-aikoina
kerjäämällä hankkia itselleen varoja koulunkäyntinsä jatkamiseksi.
Rehtorin tuli heille kulloinkin määrätä joku pitäjä tätä
varojenkeräämistä varten. Tämä antoi monesti aihetta hyvinkin
oikeutettuihin valituksiin sekä papiston että kansan puolelta. Teinit —
niin nimitettiin koululaisia siihen aikaan — sekaantuivat, usein

pappien toimiin, ottivat toimittaakseen sakramentteja, antoivat
ihmisille synninpäästön sekä harjoittivat väkivaltaa ja muuta ilkeyttä.
Monesti tapahtui, että rehtorit anastivat itselleen teinein kokoomat
varat, korvaten tätä vääryyttä ehdottamalla semmoisiakin papeiksi
vihittäviksi, jotka olivat huononmaineisia eivätkä olleet ehtineet
saavuttaa vaadittavia tietoja. Kirkkomme uutterat piispat koettivat
kyllä estää näitä, samoinkuin muitakin ajan raakuuden ja
siveettömyyden turvaamia paheita, vaan ei ollut tuo mikään helppo
tehtävä. Semminkin tiedämme Konrad Bitzin siihen suuntaan
työskennelleen. Eräässä kirjeessä vuodelta 1482 nuhteli hän ankarin
sanoin niitä rehtoreita, jotka yllämainitulla tavalla olivat
väärinkäyttäneet virkaansa, uhaten heitä kirkon pannalla, jolleivät
vastedes paremmin velvollisuuksiaan muistaisi. Etenkin moitti hän
tuota turmiollista tapaa papiksi vihittäviksi ehdottaa "oppimattomia,
siveettömiä, kivuloisia ja turmeltuneita koululaisia". "Epäilemättä" —
niin lausuu hän muun ohessa — "tahtoo Jumala kirkkonsa
palvelukseen kernaammin muutamia hyviä pappeja, kuin monta
kelvotonta". Vaan miten ankarat nämä y.m. piispan uhkaukset
olivatkin: raakuuden ja siveettömyyden vastarinta oli vielä
sitkeämpää.
Konrad Bitzin toimesta ilmaantui moniaita uusia sääntöjä Suomen
kirkon noudatettaviksi. Esipuheessa lausutaan muun ohessa: "koska
useat kirkolliset oikeusjutut viimme aikoina ovat olleet niin
arveluttavaa laatua, että kirkon kurin voimaa väkivaltaisestikin on
solvattu, on tuomiorovasti yksissä tuomiokapitulin kanssa päättänyt
antaa vannotetun kirjurin tarkkaan kirjoittaa kaikki oikeusjutut, jotta
eivät oppimattomat maallikot tässä suhteessa näyttäisi pappeja
etevämmiltä. Älköön kukaan kuitenkaan siitä syystä, että näin
myöhään olemme ryhtyneet tähän toimeen, syyttäkö meitä ja
meidän edeltäjiämme huolimattomuudesta tahi laiskuudesta, sillä

muinoinen kansa, joka oli uskollisen kuuliaisuuden ja suotavan
rauhallisuuden lapsi, totteli ilolla ja vastustuksetta mitä vain pyhä
äiti, kirkko, näki hyväksi sen noudatettavaksi säätää. Mutta nykyinen
kansa, jonka hermot ovat raudasta, jonka otsa on kuparia ja rakkaus
kylmyyttä, vihaa ruttotautisen tavoin jokaista, joka sitä tavottaa,
yrittäen vastarintaakin, jos vain mahdollista on. Sentähden olemme
hankkineet kolme kirjaa, johon tuomiokapitulin keskustelut ja
päätökset merkitään: ensimmäinen on sisältävä kirkon säännöt,
toinen kaikki kirkolliset ja kolmas kaikki yhteiskunnalliset
oikeusjutut". Ja mitä sisältävät nämä Konrad piispan näin juhlallisesti
julkaisemat säännöt? Vähäpätöisiä määräyksiä tuomiokapitulin
jäsenten, kirkkoherrojen y.m. pappien sekä lukkarien
velvollisuuksista ja oikeuksista. Ne muistuttavat hyvin paljon
Hemmingin säännöistä, joista ennen olemme kertoneet. Samaa
tarkkaa, huolenpitoa kirkon maallisesta mahtavuudesta,
jumalanpalveluksen loistosta, papiston arvosta ja piispan vallasta
tapaamme kaikkialla, vaan emme sanaakaan, joka ennustaisi
valoisampaa aikaa Suomen syrjäiselle Siionille. Ja kuitenkin likenee
Suomenkin kansa likenemistään uuden ajan kynnystä!
Vastaanottaessaan virkansa paavilta, oli Bitz, noudattaen ajan
tapaa, valalla vakuuttanut määräajan kuluttua käyvänsä paavin
puheilla. Tätä lupausta hän ei täyttänyt. Pääsyynä oli epäilemättä
maamme syrjäinen asema, jota paitse meidän tulee muistaa, että
myöskin tuomiokirkon riittämättömät varat sekä nuo alituiset sodat,
jotka hänen piispana ollessaan rasittivat Suomea, olivat suureksi
esteeksi tuommoiselle matkalle. Mahdollisesti oli tämä valanrikko
syynä niihin tunnonvaivoihin, joiden rasittamana piispa elämänsä
loppupuolella näkyy olleen. Vai kalvoiko noiden sotaisten yritysten
muisto, joihin hän niin monesti oli ryhtynyt ja joissa niin moni hänen
tähtensä oli verensä vuodattanut, hänen omaatuntoaan? Herra yksin

tietää mitä ja kuinka hän katui. Historia kertoo ainoastaan, että
Turun silloinen tuomiorovasti, Maunu Stiernkors, v. 1483 sai paavilta,
jolle piispa oli hätäänsä valittanut, käskyn julistaa hänelle
synninpäästön tavallisen kaavan mukaan. Myöskin vapautti paavin
kirje Bitzin 5:ksi vuodeksi velvollisuudesta käymään Roomassa. —
Konrad Bitz kuoli Kuusiston linnassa Maaliskuun 13 p:nä 1489.
Suomen kirkkohistoria keski-aikana on, kuten olemme nähneet,
suurimmaksi osaksi piispojen historiaa. Tuota emme saa oudoksua,
kun muistamme, että silloiset piispat olivat kirkon miltei itsevaltiaita
hallitsijoita. Jota vähemmin muut pystyivät suunnittelemaan kirkot
kehitystä, sitä selvemmin näkyy uskonnollisen elämän kaikissa
ilmiöissä piispojen niihin painama leima. Ennenkuin päätämme
tämän silmäyksen Suomen kirkon vaiheisin viidennellätoista
vuosisadalla, tulee meidän vielä mainita yksi noista kirkkomme
mahtavista johtajista. Tarkoitamme Konrad Bitzin jälkeistä,
ennenmainittua Maunu Stiernkorsia, joka piispana on tunnettu
nimellä:
Maunu III Stiernkors (1489-1500). Hän kuului Tavastein sukuun,
sillä äitinsä oli Maunu Tavastin veljentytär. Olemme ennen
huomauttaneet tuon suuren piispan hellyydestä sukulaisiaan
kohtaan, eikä tarvinnut Maunu Stiernkorsinkaan kaivata hänen
mahtavaa suosiotaan ja johdatustaan. Epäilemättä päätti
nuorukainen muun ohessa juuri hänen kehotuksestaan ruveta
papiksi. Ulkomailla oleskeli hän kauan ja pääsi noin v. 1457
maisteriksi Pariisissa, missä hän tämänkin jälkeen jatkoi lukujaan.
Stiernkorsin luonne oli vakaa ja järkähtämätön, mutta samalla hellä
ja sydämmellinen. Ellei hän olisi ollut pakotettu ottamaan osaa ajan
valtiollisiin melskeisin, olisi hän epäilemättä ehtinyt toimittaa paljon
kansansa kasvatuksen tosi hyväksi, sillä selvemmin kuin kukaan

hänen edeltäjistään älysi hän, mitä Suomi kaipasi. Mutta vaikeat
olivat olot, ja synkältä näytti kansamme tulevaisuus. Stiernkors
rakasti köyhää isänmaatansa, eikä hän saattanut olla välinpitämätön
sen kovan kohtalon suhteen, kun nim. unioonitaistelujen lisäksi
kirkon rauhallista työtä häiritsemään liittyivät Venäläisten kauheat
sotaretket, jotka uhkasivat isänmaatamme perikadolla. Meidän,
suotuisamman onnen lasten, on miltei mahdoton ensinkään laskea
niitä valtiollisia vaikeuksia, joita vastaan Maunu Stiernkorsin täytyi
taistella, hoitaessaan vartijatointaan sorretun Suomen muureilla.
Älkäämme siis sitä kummastelko, että hän piispana sai verraten
vähän aikaan.
Oltuaan monta vuotta tuomiorovastina, valittiin Stiernkors Konrad
Bitzin kuoltua Turun piispaksi. Hän ei lähtenyt Roomaan vihittäväksi,
vaan matkusti Upsalaan, jonka arkkipiispa paavin käskystä vihki
hänet virkaan (1490). Jäntevästi puolusti hän kirkkonsa oikeuksia
tämän maailman mahtavain väkivallalta. Kun esim. Sten Sture
Vanhempi, joka paavilta oli hankkinut itselleen luvan saada mielensä
mukaan asettaa muutamia piispanvirkoja, muiden kera Turunkin, ja
luultavasti tämän luvan turvissa aikoi ryhtyä kirkkomme
omaisuuttakin valtiolle anastamaan, sai hän kokea, että Turun
piispanistuimella oli mies, jota ei sopinut kohdella miten tahtoi.
Paaviakin uskalsi Stiernkors vastustaa, siten todistaen olevansa sen
ajan lapsia, jonka taivaalla uskonpuhdistuksen koitto jo ruskotti.
Huolimatta kanonisen lain määräyksestä oli näet "Pietarin jälkeinen"
kysymättä Turun piispan ja tuomiokapitulin mielipidettä asettanut
virkoihinsa muutamia pappia Suomessa ja Ruotsissa. Stiernkors
kirjoitti heti arkkipiispallensa, vaatien häntä valvomaan, ettei Ruotsin
kirkko sortuisi väkivallan orjuuteen, ja kehottaen häntä tarkkaan
pitämään huolta siitä, ettei muukalaisille sen virkoja uskottaisi.
Vakaasti vakuutti hän aikovansa vastustaa paavin mielivaltaista

menettelyä, jos kohta valtakunnan muut piispat siihen tyytyisivät km.
"Omaisuuteni ja henkeni" — niin kuuluivat hänen sanansa — "olen
valmis uhraamaan kirkon vapauden edestä".
Stiernkors älysi, ettei kirkon silloinen jumalanpalvelus, jonka,
juhlamenojen merkityksestä oppimattomalla kansalla ei voinut olla
kuin korkeintain himmeä aavistus, riittänyt neuvomaan ihmisiä,
kristinuskon salaisuuksia käsittämään. Se kaipasi opetusta, tarvitsi
tietoa perehtyäkseen uskonnon salaisuuksiin. Tästä painavasta
asiasta nosti piispa kysymyksen Turussa v. 1492 pidetyssä
pappiskokouksessa. Paljo valoa lähti tästä tuumasta Suomen synkkiin
saloihin. Jo samana vuonna ilmaantunut uusi kirkkosääntö velvotti
näet pappeja joka kerta jumalanpalveluksessa kansan omalla kielellä
seurakunnilleen lukemaan "Isä meidän" ja "Ave Maria" rukouksen,
apostolisen uskontunnustuksen sekä rippikaavan, jotta kansa ne
oppisi ja pääsisi käsittämään kristinuskon pääkohdat. Muitakin
Suomen kirkolle varsin tärkeitä sääntöjä sisältävät Stiernkorsin
kirkkosäännöt. Vakaasti kehottavat ne muun ohessa sielunpaimenia
viipymättä ja omaa etuaan katsomatta lähtemään sairasten, luo,
etenkin jos nämä ovat köyhiä, "koska ei mikään ole Jumalan kuvaksi
luotuja ja Kristuksen pelastamia sieluja kalliimpaa". Valoisamman
ajan enteenä muistettava on niinikään se määräys, joka velvoittaa
pappeja saarnatuoleilta neuvomaan seurakuntalaisiaan "Isän, Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen" kastamaan lapsiaan, jos kastetta
toimittamaan ei ehditä saada pappia. Jos kykenemme ajatuksissa
asettumaan Stiernkorsin ajan kannalle, täytyy meidän myöntää, että
nämä säädännöt ovat omiaan meissä herättämään kunnioitusta
häntä kohtaan. Ne osottavat hänen todella tarkoittaneen kirkkomme
parasta, jos kohta hän monessa suhteessa vielä onkin tuon eksyneen
katolisen katsantotavan orjana. Hän ei tyydy siihen, että kansa
ulkonaisesti vain taipuu kirkon käskyjä noudattamaan — hän tähtää

syvempään, ollen altis tunnustamaan, että paljon, paljon vielä
puuttui. Miten tarkkaan hän seurasi kaikkia oloja, todistaa sekin
hänen kirkkosäännöissään tavattava määräys, etteivät papit vastedes
muista erillään olevissa huoneissa saisi ripittää naisia, koska tuo oli
antanut aihetta siveettömyyteen ja siten tuottanut pahennusta vain.
Siveyden ja kristillisyyden vuoksi kielsi hän niinikään, heti piispaksi
päästyään, nuo koululaisten monesta syystä moitittavat
keräysmatkat, kehottaen sen sijaan kirkkoherroja "siivojen miesten
kautta" kokoamaan teineille almuja sekä lähettämään siten hankitut
varat Turkuun ansiokkaimmille jaettaviksi.
Maunu Stiernkorsin nimi on historiamme jaloimpia. Mitä hän noina
kovina vuosina, jolloin Venäläiset hävittäen valloittivat suuren osan
maatamme, teki Suomen puolustukseksi, ei ole konsanaan
unohduksiin joutuva. Jos kukaan, niin on hän sanoillaan ja toimillaan
osottanut rakastaneensa tätä köyhää maata ja sen koetuksen
koulussa karastunutta kansaa. Mutta hänen toimensa viittaavat sitä
paitse mihin suuntaan Suomi on kehittyvä voidaksensa luoda
itselleen tulevaisuutta, jos kohta hän ei pystykään tietä raivaamaan.
Stiernkors kuoli Maaliskuun 12 p:nä 1500.
Vielä näiden tapahtumain jälkeen viihtyivät pari vuosikymmentä
katolisen kirkon erehdykset isiemme maassa. Kertomus tästä ajasta
ei enää kuulu viidenteentoista vuosisataan, jonka vuoksi sen
liitämme uuden ajan johdatukseen. — Miten vaillinaiset piirteemme
kirkkomme vaiheista noina keski-ajan pimeinä vuosisatoina olivatkin
olleet, näkynee niistäkin, ken kansan tosiparasta silloinkin valvoi.
Häntä, esi-isiemme suurta, uskollista Jumalaa kiittäkäämme ja
ylistäkäämme. Ja jos Hänen armostaan Suomen kansaan edes
jossain määrin soveltuvat apostolein sanat "muinoin te olitte pimeys,

mutta nyt te olette valkeus Herrassa", niin rukoilkaamme Häneltä
armoa "vaeltamaan niinkuin valkeuden lapset".

XVI.
Juhana Wessel.
Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa. San. l. 12: 17.
"Me uskomme evankeliumiin Jumalan tähden, kirkkoon ja paaviin
evankeliumin tähden, emmekä päinvastoin". Nämä sanat olivat ensi
kerran luettavina eräässä noissa keski-ajan iltahämärässä
ilmaantuneissa monissa kirjoissa, joiden tehtävänä oli ennustaa
kristikunnalle valoisamman ajan koittoa, Kirjan tekijä — hänen
nimensä oli Juhana Wessel — ei ollut noita julkisuuden taisteluissa
kuuluisiksi tulleita sankareita, joiden ääni ukonjyrinän tavoin keski-
ajan loppupuolella tuon tuostakin kuului nukkuvan kristikunnan
maissa: hän työskenteli kirjojensa ääressä, ja kun hän saarnasi,
kehotti hän rakkauteen ja rauhaan. Vaan paavikunnan perikatoa
ennusti hänenkin hiljainen äänensä, ja suuria hän syrjäisessä
asemassaan toimitti. Tehokkaasti otti hän osaa tuohon suureen
tehtävään, jonka tarkoitus oli herättää kristikuntaa keski-ajan
sitkeästä unesta. Silmäilkäämme sentähden miehen elämäntyötä.
Wessel oli alamaalainen ja yksi Tuomas Kempiläisen oppilaita. Jo
tämä seikka oli omiaan kääntämään hänen huomionsa ijankaikkisen

elämän salaisuuksiin. "Yhteisen elämän veljet" olivat, kuten
tiedämme, kyntäneet syviä vakoja hänen isiensä maahan, ja
semminkin kehotti häntä tuo hänen syvämietteinen opettajansa
jatkamaan tätä suurta työtä, etenkin koska inkvisitsioonin
pakkokeinot olivat saaneet monen sikäläisenkin saarnaajan
vaikenemaan. Wesselin luonnonlahjat olivatkin siihen erinomaisen
sopivat. Hän oli lahjakas, hurskas ja opintoihin hyvin mieltynyt.
Tutkittuaan skolastikkojen ja mystikkojen teoksia, saavutti hän ennen
pitkää tavattoman maineen, ja hänen ympärilleen kokoontui läheltä
ja kaukaa tiedonhalukkaita nuorukaisia. Mutta ei suuri oppinsa vain
hänelle tätä mainetta hankkinut: se riippui ennen kaikkea hänen tosi
kristillisestä valistuksestaan, ja sen hän oli saavuttanut rukouksissa
kirjojen kirjan ääressä. Sentähden oli myöskin nöyryys hänen
huomattavimpia ominaisuuksiaan. "Joka raamattua lukiessaan" —
niin lausuu hän — "ei pidä itseään yhä vähäpätöisempänä eikä,
tyytymättömänä itseensä, nöyrtymistään nöyrry, hänelle on noiden
pyhien kirjojen lukeminen turhaa, vieläpä vahingoksikin".
Ollen Herran Hengelle kuuliainen, oli Wessel tullut siihen
vakuutukseen, että ainoastaan Jumalan sana on ehdottomasti
erehtymätön. Paavikin oli hänestä erehtyvä ihminen. Kaikki hänen
toimensa, samoinkuin kirkkoisien väitteet ja kirkolliskokousten
päätökset, arvosteltakoot p. raamatun sanan mukaan. "Kirkko ei
kyllä saata erehtyä" lausuu hän, "vaan mikä on kirkko? Se on pyhäin
ihmisten yhteys, johon kuuluvat kaikki tosi uskovaiset — ne, joilla on
yksi usko, yksi toivo ja yksi rakkaus Kristuksessa". Rohkeita sanoja
keski-aikana! Ne herättivätkin hämmästystä ja vihaa monessa
paikoin, vaan ikäänkuin näkymättömän vartijajoukon suojelemana
sai niiden lausuja rauhassa jatkaa paavikunnalle ja silloiselle
uskonnolliselle katsantotavalle vaarallista työtään. Herra ei vaatinut

häntä marttyyrikuoleman tuskia kärsimään. Kentiesi hän ei olisi niitä
kestänyt!
Wessel edustaa myöskin uskonpuhdistuksen toista suurta
perusaatetta: sitä totuutta, että ihminen ei pääse vanhurskaaksi
Jumalan edessä lain töiden, vaan yksin uskon kautta. Mutta hän
puhuu siitä hyvin varovasti, ikäänkuin kuiskaten. Sen totuuden
julistaminen oli uskottu toiselle ja rohkeammalle miehelle. Sen sijaan
on hän moittien kosketellut katolisen kirkon sakramenttioppia.
Hyläten esim. muuttumisopin, kallistui hän Zwinglin sittemmin
lausumaan käsitykseen, jonka mukaan leipä ja viini ainoastaan
kuvaavat Herran ruumista ja verta.
Wessel kuoli Gröningenissä v. 1489. Ettei häntä syyttä ole luettu
uskonpuhdistuksen edelläkävijäin joukkoon, sen todistavat muun
ohessa seuraavat Lutherin hänestä lausumat sanat: "jos olisin
lukenut hänen kirjojaan, ennenkuin ryhdyin työhöni, näyttäisi kuin
olisin ammentanut kaikki hänen teoksistaan, sillä niin likeisesti ovat
henkemme sukua". — Eivät puhdista ilmaa ainoastaan myrskyt ja
rajuilmat: hiljaa humiseva tuulonenkin karkottaa monet sumut ja
vahingolliset huurut. Semmoisen hiljaisen tuulosen tehtävää toimitti
viidennentoista vuosisadan iltana Juhana Wessel tosi hyödyksi
monelle oman aikansa lapselle, siunaukseksi syntymättömille
sukupolville.

XVII.
Girolamo Savonarola.
— — — rakkaus on väkevä niinkuin kuolema, ja kiivaus on
vahva niinkuin helvetti: hänen hiilensä hehkuvat ja ovat
Herran tuli. Kork. v. 8: 6.
Kirkon turmelus ja kristikunnan onneton tila oli nähtävänä
semminkin Italiassa. Turhaan olivat nuo keski-ajan suurimmat
runoilijat Dante (k. 1321), Petrarka (k. 1374) ja Boccaccio (k. 1375),
jotka juuri tässä maassa virittivät säveleitään, koettaneet tyydyttää
ajan tarpeita, johdattamalla ihmisiä mielikuvituksen kukkanurmille,
turhaan yritti tuo suureksi osaksi heidän kauttansa herännyt
sivistystyö, jota humanistat sittemmin jatkoivat, luoda onnellisempaa
tulevaisuutta levottomalle kristikunnalle: toivotonna huokaeli
ihmishenki, koditonna haparoi usko, eksyen monesti etsimään,
leposijaa jumalankieltämisen autioilla kankaillakin. Todellisuuden
tuuli oli poistanut unelmain näyt, osottaen kaikille ajatteleville, miten
köyhä, onneton kristikunta oli. Mutta vielä silloinkin vaati kirkko
ehdotonta kuuliaisuutta käskyilleen; Kristuksen nimessä sanoi lokaan

uupunut paavikunta laativansa lakeja maailmalle. Onneton se, joka
ei vastustamatta totellut, epäilyksettä uskonut!
Mutta mahdoton oli totuutta ainaiseksi kahlehtia. Jota
surkeammaksi kirkon ja paavikunnan tila kävi, sitä kuuluvammin
kaikui myöskin, kuten tiedämme, herätyssaarnaajain ääni, ja
ennenkuin viidestoista vuosisata vieri pois, täytyi "Pietarin jälkeisen"
kokea, että tämä ääni uskalsi julistaa noita uhkaavia
tuomionsanojaan aivan hänen läheisyydessäänkö. Aleksanteri VI:nen
tahrattua hallitsijaistuinta lähestyy tuon lukemattoman,
kuuliaisuuteen yhä alttiin joukon kera eräs kalpea munkki. Vaan hän
ei polvistu, kuten muut tekevät — hän korottaa uhkaavana kalean
kätensä paavia kohti, ja kiivautta salamoi hehkuva katseensa.
Italiakin on kutsuttu asettamaan herätyssaarnaajan
uskonpuhdistuksen edelläkävijäin riviin, ja ylistäen Herraa piirtää
kirkkohistoria lehdilleen Girolamo Savonarolan nimen.
Tämä merkillinen mies syntyi Ferrarassa v. 1452. Isänsä, joka oli
rikas aatelismies, aikoi kasvattaa häntä maailmaa palvelemaan, vaan
jo varhain osotti poika pyrkivänsä aivan vastakkaiseen suuntaan.
Hän puhui vähän, oli synkkämielinen ja etsi tuon tuostakin
yksinäisyyttä. Sisarustensa leikkiessä, istui hän kirjojensa ääressä
tahi nähtiin hänet kyyneleet silmissä rukouksissa polvistuvan Herran
edessä. Tuon suruttoman kodin ilma tuntui hänestä yhä
tukalammalta, kunnes hän salaa lähti erääsen Bolognassa olevaan
Dominikani-luostariin, siellä viettääksensä Herralle pyhitettyä elämää.
Savonarola oli siihen aikaan 23 vuoden ikäinen. Hänen jo ennestään
riutunut terveytensä heikontui heikontumistaan luostarielämän
kärsimisistä, joiden alaiseksi hän säästämättä itseään säälimättä
antautui, mutta sielunsa säikeet jännittyivät ja yhä rohkeampana
kohosi henkensä henkimaailman yli-ilmoille. Nuori munkki luki

ahkeraan Tuomas Aqvinolaisen. Augustinuksen y.m. kirkon
etevimpäin kirjailijain teoksia, mutta rakkain kaikista kirjoista oli
hänelle raamattu, jonka hän muutaman vuoden kuluttua osasi miltei
ulkoa. Semminkin mieltyi hän profeetain ennustuksiin ja
Ilmestyskirjan näkyihin, sovittaen niitä yhä rohkeammin omaan
aikaansa ja pyrkien noiden Jumalan valaisemain lähettiläin tavoin
julistamaan turmeltuneelle kristikunnalle totuuden säälimätöntä
saarnaa. Savonarola oli vakuutettu siitä, että Herra itse oli hänen
kutsunut toimittamaan profeetan suurta tehtävää kristikunnassa,
jotta ihmiset vihdoinkin alkaisivat ajatella, mitä heidän rauhaansa
sopi.
Aluksi eivät Savonarolan saarnat miellyttäneet Italialaisia. Heidän
korvansa olivat harjaantuneet runoilijain hienoihin, kauniisti
sointuviin sanoihin: tuon ankaran parannussaarnaajan ääni oli
karkea, loukkaavat hänen vertauksensa, korutonta kielensä. Harvat
olivat alttiit sitä kuulemaan ja vielä harvemmat suostuivat hänen
kehotuksiinsa luopumaan maailmasta ja ryhtymään taisteluun
sorretun totuuden puolesta. Vasta v. 1484, jolloin Savonarola esiintyi
saarnaajana Bresciassa, alkoi hän herättää huomioa. Jo siihen aikaan
kokoontui tuhansia ihmisiä hänen saarnojaan kuulemaan.
V. 1489 kutsuttiin Savonarola Florensissa olevaan Dominikani-
luostariin, jossa hänelle uskottiin nuorten munkkien opetus. Sitä
paitse oli hän esiintyvä saarnaajana. Florens oli siihen aikaan
suuressa maineessa. Siellä olivat näet kaupungin valtiollisen
mahtavuuden kera tieteet ja taiteet päässeet verrattomaan
kukoistukseen ja sen asukkaita kiitettiin mitä onnellisimmiksi
ihmisiksi. Vaan tuon loistavan vaipan alla turmeli synnin rutto
kansaa, neuvoen sitä yhä rohkeammin tukehuttamaan omantunnon
ääntä ja leikkinä pitämään Jumalan pyhät vaatimukset. Savonarola

älysi kansansa surkean tilan. Eikä siinä kylliksi: hänen Jumalan sanan
ääressä kirkastunut silmänsä näki, miten turmeltunut, mädännyt
koko kristikunta oli, älysi että kirkko, jota hän sydämmestään rakasti,
kaipasi perinpohjaista puhdistusta ja uudistusta. Hän ryhtyi
taisteluun. Ennen pitkää kävi luostarikirkko liika ahtaaksi hänen yhä
lisääntyvälle kuulijakunnalleen, eikä aikaakaan, niin tämä ei enää
saanut sijaa kaupungin suuressa tuomiokirkossakaan. "Kirkko on
uudistettava;" huusi hän pyhää kiivautta säteilevin silmin "väleen
kohtaavat Jumalan rangaistukset koko Itaaliaa, Herran miekka on
korotettu koko maanpiirin yli". Ei hän säästänyt ketään, sillä ei hän
ketään ihmistä pelännyt. Semminkin iski hän kovasti pappien ja
munkkien tekopyhyyden turvissa kopeileviin riveihin, ennustaen
perikatoa paavikunnalle ja sen kurjalle palkkaväelle.
Oudolta kuuluivat tuon iloisen kansan korvissa, joka sukupolvesta
toiseen oli harjaantunut tyhjentämään tämän maailman ilomaljoja ja
häiriytymättä nukkumaan synnin unta, Savonarolan ankarat tuomiot.
Moni mahtava herra suuttui ja mietti kostoa, kansan huulilta kuului
monesti uhkauksia, papisto oli raivossa ja vatikaanissa valmistettiin
kirkonkirouksen bullaa, mutta yhä kirkkaampana välkkyi sanan
miekka tuon rohkean munkin kädessä. "Teidän syntinne" huusi hän
Florensin asukkaille — ja rusentavan ukkosen tavoin tärisytti hänen
sanansa kaiku koko Italiaa "teidän syntinne tekevät minusta
profeetan. Tähän asti olen, toimittaen Joona profeetan virkaa,
varoittanut Niniveä. Vaan minä sanon teille: jos ette tahdo minua
kuulla, niin on minusta tuleva Jeremias profeeta, joka ennustaa
Jerusalemin perikatoa ja sitten itkee hävitetyn kaupungin raunioilla.
Sillä Jumala tahtoo kirkkonsa uudistaa, eikä ole tuo vielä konsanaan
verenvuodatuksetta tapahtunut".

Florensin hallitsijana oli siihen aikaan kuuluisa Lorenzo Medici.
Kansalaisensa kiittivät hänen viisasta hallitustaan, kaukaisiin maihin
levisi hänen nimensä kunnia ja valtakuntansa maine. Savonarola ei
ottanut osaa tuohon yleiseen ylistykseen, vaan moitti yhtä ankarasti
kiitetyn ruhtinaan kuin muiden kansalaisten maailmallista mieltä ja
kevytmielistä elämää, sillä ei riittänyt tieteiden ja taiteiden verho, ei
maailman kunnia eikä mainehikkaan hallituksen loisto häneltä
salaamaan syntiä, ja sitä vastaan hän taisteli, missä ikänä se majaili.
Ei suostunut hän noudattamaan maailman lasten kohteliaisuutta, ei
liehakoiden heitä palvelemaan. Kun Savonarola esim. valittiin
luostarinsa priioriksi, ei hän taipunut käymään kunniaterveisillä
Lorenzon luona, vaikka edeltäjänsä aina olivat tuota tapaa
noudattaneet. Hän oli altis kunnioittaen palvelemaan ainoastaan niitä
ihmisiä, jotka tahtoivat vaeltaa elämän kapealla tiellä. Turhaan koetti
Lorenzo voittaa tuota ankaraa munkkia puolelleen: Savonarola
kieltäytyi jyrkästi millään ehdolla solmimasta liittoa maailman kanssa.
Ja turhaan koetti kurja Aleksanteri VI:kin, joka yhä levottomampana
seurasi taistelun vaiheita, saada tuon vaarallisen rauhanhäiritsijän
intoa asettumaan. Kun hän muun ohessa tarjosi Savonarolalle
kardinaalinviran, sai hän vastaukseksi: "en pyydä muuta punaista
hiippaa kuin marttyyrin".
Mutta miten todellista Savonarolan jumalanpelko oli ja miten altis
hän olikin uhraamaan kaikki Herran tähden, ilmaantui vuosi vuodelta
yhä selvemmin, että hän ainakin yhdessä suhteessa arveluttavasi
erehtyikin. Nuo vaikeat olosuhteet, joissa hän eli, kiivas luontonsa ja
hillitsemätön mielikuvituksensa estivät häntä maltillisesti
muistamasta, "ettei Jumalan valtakunta tule niin, että sitä nähdä
voidaan". Uskonnollisen innostuksensa valtaamana, ei hän. tyytynyt
uskossa odottamaan, niinkuin "Herran kärsivällisyyden sana" vaatii,
sekä eksyi tarkoituksensa saavuttamiseksi käyttämään semmoisiakin

apukeinoja, joita sama sana kieltää Herran lähettilästä käyttämästä.
Jos kukaan, tahtoi Savonarola tarkkaan erottaa, Jumalan valtakuntaa
ja maailmaa toisistansa, mutta kun hän ryhtyi; taisteluun ajan
turmelusta vastaan, sortui hän turvaamaan maallisenkin vallan
miekkaan. Lujasti toivoi hän, että totuuden voitto ennen pitkää oli
maahan kukistava kaikki pimeyden voimat, jos; kohta hänen
täytyisikin taistelussa kaatua. Siten takertui, kuten väleen saamme
kokea, hänen jalo työnsä valtiollisten tuumien verkkoon eikä päässyt
kristikunnalle tuottamaan uskonpuhdistuksen hedelmiä.
Lorenzo Medicin kuoltua (1492) syntyi Florensissa arveluttavia
valtiollisia rettelöltä. Epäluotettava kansa sanoi Medicein suvun
kukistaneen valtion vapauden ja syöksi Lorenzon pojan
valtaistuimelta. Savonarola oli ennustanut tätä, samoinkuin muitakin
siihen aikaan sattuvia tapahtumia, ja innostunut kansa, joka
kunnioitti häntä Jumalan lähettämänä profeetana, uskoi hänelle
kaupungin hallituksen. Toivoen Herran väellä voivansa pyhittää
Florensia Jumalan valtakunnan kodiksi, ryhtyi Savonarola riemusta
tykkivin sydämmin työhön. Eivätkä hänen toiveensa siihen
rajoittuneet: koko kirkon uudistus oli hänen elämänsä päämääränä.
Hän oli vakuutettu siitä, että Jumalan hetki oli tullut, ja profeetan
horjumattomalla luottamuksella ennusti hän perikatoa paavikunnalle
ja koko keski-ajan turmeltuneelle katsantotavalle. Vaan hän unohti,
että Herran valtakunta on hengellinen valtakunta, jonka edustajat
eivät saa turvautua maailmallisiin apukeinoihin. Niinpä hän esim.
tervehti Franskan kuningasta Kaarle VIII:tta, joka sotajoukollaan
siihen aikaan esiintyi Italiassa, näillä sanoilla: "Jumala tahtoo
kirkkonsa uudistaa suurten onnettomuuksien kautta. Sinä olet se
Jumalan rangaistuksen ase, josta ennustaen olen puhunut. Tulosi on
täyttänyt kaikkien Kristuksen ystäväin sydämmet ilolla. Me

toivomme, että Herra sinun käsivartesi kautta on kukistava ylpeät ja
korottava nöyrät".
Aluksi onnistuivat Savonarolan toimet. Florensin asukkaat näyttivät
olevan alttiit ehdottomasti noudattamaan jalon johtajansa opetusta:
pelikortit, kevytmieliset kirjat, vieläpä runoilijain teoksetkin
hävitettiin, teaatterit suljettiin, kaikki julkiset huvit lakkautettiin,
ylellisyys kiellettiin jyrkästi y.m. Veriviholliset syleilivät toisiaan,
rikokselliset ilmoittivat rikoksensa, ollen alttiina jos kuinka luutuvilla
uhrauksilla lähimmäisilleen tuottamiaan tappioita korvaamaan, tuon
vasta niin kevytmielisen Florensin kadut kaikuivat ristin Herran
ylistystä tahi kuului niillä särjettyjen sydänten rukousta: parannusta
teki koko kaupunki. Itse tuon ankaran parannussaarnaajan,
synkkämielisen Savonarolan silmä säteili iloa hänen nähdessään,
miten kotikaupunkinsa oli muuttunut. Mutta ei hän siitä itseään
kiittänyt, eikä tahtonut hän valtakunnan hallitsijana olla. Herralle
ainoalle omisti hän kaiken kunnian, ja tuomiokirkon saarnatuolille
kirjoitettiin hänen esityksestään: "Jesus Kristus on Florensin
kuningas".
Suuren maineen ja vallan oli Savonarola saavuttanut, mutta suuret
olivat myöskin ne vaarat, jotka häntä väijyivät. Solmimalla liiton
Kaarle VIII:nen kanssa, oli Florens saanut koko Italian
vihollisekseen, ja kun mainittu kuningas, jolta Savonarola oli niin
suuria toivonut, palasi kotia osottamatta minkäänlaista taipumusta
kirkon uudistamiseen, kävi tuon rohkean miehen asema yhä
arveluttavammaksi. Paavikin liittyi nyt julkisesti hänen vastustajiinsa,
kieltäen häntä pannan uhalla enää saarnaamasta (1496). Savonarola
ei säikähtynyt. "Minun täytyy saarnata" todisti hän, "sillä Jumala
vaatii minua; jos kohta minun täytyisi taistella koko maailmaa
vastaan, olen kuitenkin lopullisesti voittava". Ei aikaakaan, ennenkuin

koko maailma todellakin asettui häntä vastaan. Kansan suosio alkoi
horjua, ja taitavasti käytti Aleksanteri VI hyväksensä sen yhä
muuttuvaa mielipidettä. Hän uhkasi Florensia kirkon rangaistuksella,
ellei tuo häiritsevä melske lakkaisi. Samaan aikaan hän kuitenkin
kiihotti Florensilaisten syvään juurtunutta, hetkeksi vain asettunutta
vallan- ja saaliinhimoa lupaamalla heille rahaa, jotta saisivat Pisan
kaupungin haltuunsa. Savonarola ei peräytynyt, vaikka hän selvään
näki, miten hänen ystäväinsä luku päivä päivältä väheni. "Usko" niin
lausui hän eräässä saarnassaan "voi kaikki, se voittaa kaikki
vastustukset ja ylönkatsoo maallista elämää, sillä se halajaa
taivaallista. Se aika joutuu, josta olen teille sanonut: vaaran hetki on
käsissä — se hetki, joka on ilmaiseva, ken todellakin on Herran
puolesta. Ei yksikään ihminen koko maailmassa, eivät ylhäiset
eivätkä alhaiset saata kerskata siitä, että olisivat voineet minua estää
tehtävääni toimittamasta. Olen valmis antamaan henkeni sen
totuuden edestä, jota olen kutsuttu julistamaan. Vasta sitten olen
vaikeneva, kun näen saarnani tuottavan vahinkoa". Mutta tuskin oli
hän saanut nämä sanat lausutuiksi, ennenkuin kirkossa syntyi
kauhea meteli. Kuului miekkojen kalsketta, rummut ja torvet soivat,
ovet särjettiin, kuulijat karkotettiin paikoiltaan. Töintuskin pääsi
Savonarola pakenemaan luostariinsa. Sen puutarhassa jatkoi hän
keskeytettyä saarnaansa, lausuen muun ohessa sinne kokoontuneille
munkeille: "jota kauemmin Herran päivä viipyy, sitä ankarammin on
se ansion mukaan kostava jokaiselle. Jumalattomat eivät tahdo
uskoa, eivät kuulla, mutta he kaatuvat siihen kuoppaan, jonka itse
ovat kaivaneet, he uurtavat muurin alustaa, ja muuri on kaatuva
heidän päällensä, ja silloin minä, ylistäen Herraa, ilolla muutan pois
tästä elämästä".
Väsymättä levittivät Savonarolan vihamiehet hänestä mitä
valheellisimpia ja ilkeimpiä huhuja, toimittaen kostonhimoiselle

paaville uusia syytöksiä, jotta tuo vihattu rauhanhäiritsijä vihdoinkin
saataisiin poistetuksi. Vaikutus oli väleen nähtävissä: Aleksanteri VI
julisti Savonarolan pannaan. Vaan ei vaiennut parannussaarnaaja
vieläkään. Yhtä voimallisena kuin ennen puhui hän kirkon
turmeluksesta, yhtä horjumaton oli hänen uskonsa totuuden
voittoon. Kun hän maaliskuun loppupuolella v. 1498 viimmeisen
kerran seisoi saarnatuolilla, lausui hän: Jos minulta kysytte, miten
tämä taistelu on päättyvä, niin vastaan: voitolla; vaan jos kysytte,
mikä meitä lähinnä odottaa, vastaan: kuolema, sillä mestari heittää
pois vasaran, kun Hän sitä on käyttänyt. — Rooma ei ole
sammuttava tätä tulta, ja jos se sammuu, on Jumala sytyttävä
toisen; — niin, toinen tuli on jo kaikkialla sytytetty, vaikkeivät sitä
tiedä.
Epäluotettava on ihmisten suosio, pettävä heidän ystävyytensä.
Sama kansa, joka vasta oli ylistänyt Savonarolaa pilviin asti, pitäen
häntä Jumalan lähettämänä profeetana, koetti nyt kilvan keksiä
hänelle jos minkälaisia herjausnimiä. Eräänä yönä ryntäsi aseellinen
joukko Savonarolan luostariin ja otti hänen vangiksi. "Hänen täytyy
kuolla" oli Aleksanteri VI lausunut "oli hän sitten vaikka Johannes
Kastaja". "Olen valmis, kun Herrani kutsuu" kuului marttyyrin
vastaus.
Vankilassa valmistautui Savonarola rukouksissa tuohon
viimmeiseen suureen taisteluun. Jesukseen Kristukseen, jota hän
vuosi vuodelta yhä selvemmin oli oppinut tunnustamaan langenneen
ihmisen ainoaksi auttajaksi, turvasi hänen kilvoitteleva uskonsa.
Turhaan koettivat vihamiehensä mitä julmimmilla kidutuksilla saada
häntä peruuttamaan kirkosta lausumiaan sanoja. Uskonsankarin
urhoollisuudella kesti hän kaikki tuskat. Kun hän sitten Toukokuun 23
p:nä vietiin surmattavaksi, todisti koko hänen käytöksensä, että

Herra oli hänen "kruunaava armolla ja laupeudella". Florensin torille
oli pystytetty hirttopuu, jonka juuressa oli rovio. Saapuvilla oleva
piispa lausui Savonarolalle: "täten erotamme sinun taistelevasta
seurakunnasta", vaan tyyneesti vastasi marttyyri: "niin, vaan ette
kunnian seurakunnasta". Korottaen kätensä siunaukseksi, jätti
Savonarola hirttopuusta hyvästi tuolle jumalattomalle joukolle, siten
julistaen vielä kuolemassaankin, että hänen myrskyisän elämänsä
työ alusta loppuun asti oli tarkoittanut lähimmäistensä pelastusta.
Kun rovio oli palanut maahan, viskattiin tuhka Arno-virtaan, jotta ei
mikään enää muistuttaisi tuosta kirotusta kerettiläisestä, joka oli
uskaltanut soimata tuota "ainoata, autuaaksi tekevää kirkkoa".
Savonarolan teoksista on "Ristin voittoriemu" kuuluisin. Se sisältää
jaloja todistuksia kristinuskon puolustukseksi epäuskon hyökkäyksiä
vastaan. Vankilassa ollessaan kirjoitti hän 51:sen salmin selityksen.
Semminkin se todistaa, että hän katuvaisena syntisenä etsi ja löysi
armoa sen Herran luona, joka todistaa: "maailmassa on teillä tuska,
mutta olkaat hyvässä turvassa, sillä minä voitin maailman". —
Kernaasti myönnämme, ettei Savonarolan taistelu ollut omiaan
uudistamaan kirkkoa, mutta jos kohta hän ei kelvannutkaan
uskonpuhdistajan suurta työtä toimittamaan, niin on hänen
herätyshuutonsa voimallisesti raivannut tietä uskonpuhdistukselle, ja
siinä on mainetta kylliksi vaatimaan hänen nimelleen huomattavaa
sijaa kirkkohistoriassa. Hän kuoli totuuden veritodistajana, ja se
kunnia on vielä suurempi, mutta sitä "ei ole silmä nähnyt eikä korva
kuullut".

XVIII.
Katsahdus keski-ajan kolmanteen aikakauteen.
— — kaikki profeetain näyt ovat teille niinkuin lukitun kirjan
sanat. Jos joku sen antais sille kuin lukea taitaa, ja sanois: lue
tätä, niin hän vastaa: en minä taida, sillä se on lukittu.
    Eli jos joku antais sille, joka ei lukea taida, ja sanois: lue
    tätä, niin hän vastaa: en minä taida ensinkään lukea.
    Jes. 29: 11-12.
Olemme seuranneet kirkon vaiheita paavikunnan 70 vuotisen
vankeuden jälkeen, kunnes näimme viidennentoista vuosisadan
taisteluineen ja kärsimisineen kuluvan umpeen. Nähdessämme
totuuden tulisoiton tuon tuostakin yhä kirkkaammin valaisevan
kristikunnan maita, kysyimme monesti: eikö jo sorru pimeyden
valtakunta, eikö Herran kunnia väleen ilmaannu maan päällä? Ja
kuitenkin kun uuden ajan kynnykseltä katselemme tuon pitkän
taistelun vaivoista uupunutta kristikuntaa: mitä näemme? Sammunut
on totuuden valo, ja orjana huokaelee kristikunnan usko paavikirkon
kahleissa. Ne kestävät, nämä kahleet, yhä edelleen, eivätkä ihmiset
enää näy koettavankaan niitä murtaa, vaikka ne ovat haurastuneet

marttyyrien rovioiden tulessa ja ruostuneet heidän verestään.
"Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet?"
Kuten monesti olemme koettaneet osottaa, eksyi kirkko keskiajan
pimeässä eksymistään pitämään koko kristittyä maailmaa näkyvänä
Jumalan valtakuntana, vaatien itselleen yhä suurempaa valtaa
kaikkialla. Hengellinen leima on painettuna kaikkiin ilmiöihin,
turnaajapeleihin, niinkuin luostarielämään, valtion toimiin, kuten
jumalanpalveluksen menoihin. Tieteet ja taiteet, trubadurien
lemmenlaulut ja virrensepittäjäin säveleet, koulut, yliopistot,
ammattikunnat, sanalla sanoen kaikki mahtui ja sopi tuohon
maalliseen Kristus-valtakuntaan, jonka johtajana "Pietarin jälkeinen"
oli. Monessa suhteessa jalo oli kyllä tuo keski-ajan rohkea ajatus
saada koko maailmaa edustamaan Jumalan valtakuntaa, vaan
kuolemaan oli se tuomittu, sillä Herra todistaa: "ei minun
valtakuntani ole tästä maailmasta". Vähällä ei kristikunta kuitenkaan
tästä aatteesta luopunut. Innostuneen nuorukaisen tavoin taisteli se
sen puolesta, kunnes tappiot alkoivat käydä siksi julkisiksi, että sen
toivotonna täytyi heittää aseensa maahan. Kirkko oli toivonut
voittavansa maailman, vaan maailma olikin sen voittanut.
Niin — toivottomalta näyttää kirkon tila, jos katselemme
ainoastaan tuon pitkän taistelun kaikille näkyvää tulosta, mikäli tämä
tulos keski-ajan lopussa ilmenee, vaan jos asiaa likemmin
tarkastamme, emme saata olla huomaamatta, että Kaikkivaltiaan
viisas neuvo kaiken tuon nimettömän onnettomuuden uhallakin on
pelastava Hänen kirkkonsa perikadosta ja luova kristikunnalle uuden,
valoisamman tulevaisuuden. Vikleff on tuomittu kerettiläiseksi, Husin
äänen ovat liekit tukehuttaneet ja tuo pieni joukko, joka hänen
isänmaassaan jatkoi totuuden taistelua, on pakotettu peräytymään
taistelutantereelta, mystikkojen leirissä sammuvat kynttilät,

pimeyden ruhtinas riemuitsee Savonarolan rovion ääressä — mutta
ajan suunta on kokonaan muuttunut, ja taivaan reuna ruskottaa.
Varttunut sivistystyö uurtaa paavikunnan perustuksia, Kolumbuksen
laivat laskeuvat ankkuriin Amerikan rannalla ja Guttenbergin suuri
keksintö levittää tiedon aarteita kaikkialle, vaatien jokaista
omatakeiseen miettimiseen, itsetajuntaan, vapauteen. Ja vaikka
suurin osa ihmisiä ei vielä ensinkään osaa lukea, vaikka kirjojen kirja
on "suljettu" niiltäkin, jotka ovat kutsutut muita neuvomaan, niin
ovat kuitenkin ne ehdot jo olemassa, jotka kristikunta tarvitsee,
voidaksensa ryhtyä uskonpuhdistuksen suureen työhön. Eikä ole
Herran seurakunta niin turmeltunut, ettei se enää tahtoisi jatkaa
totuuden suurta taistelua, eikä kirkko niin syvään lokaan uupunut,
että tuo kauan aiottu uudistustyö, johon niin monesti turhaan oli
ryhdytty, siitä syystä olisi mahdotonta. Herran armosta on säilynyt
pieni joukko, jonka Hän vielä tuntee omaksensa. Jesuksen Kristuksen
valtakunta ei ole kukistunut tuossa kovassa taistelussa, jonka
alaisena se keski-ajan pitkien vuosisatojen vaiheissa on ollut. Sen
voitto on ennen pitkää maailmaa hämmästyttävä, kun Herran hetki
on tullut.
Vaikka kaikki ponnistukset kirkon uudistamiseksi näihin asti
olivatkin olleet turhat, ei onnellisemman ajan toivo kuitenkaan vielä
viidennentoista vuosisadan lopussakaan ollut kokonaan masentunut.
Siellä täällä kuuluu ennustavia ääniä, jotka todistavat pian
tapahtuvasta uskonpuhdistuksesta. Hus, Savonarola y.m. suuret
uskonsankarit, joista ennen olemme kertoneet, eivät suinkaan olleet
tuon keski-ajan onnellisimman toivon ainoat edustajat: lukemattomat
muutkin ajattelivat samaan tapaan, ennustaen parempaa aikaa
Herran taistelevalle seurakunnalle. Niinpä lausui esim.
viidennentoista vuosisadan lopulla Fransiskani-munkki Juhana Hilten,
joka moittien oli puhunut luostarinsa turmeluksesta ja siitä syystä

suljettiin vankilaan: "kernaasti kärsin kaikki Kristuksen tähden, koska
en ole vastustanut itse munkkilaitosta, vaan ainoastaan siinä
ilmaantuneita paheita. Mutta v. 1516 on toinen tuleva; häntä ette voi
masentaa, vaan hän on kukistava teidät". Eräs toinen munkki,
Andreas Proles (k. 1503), joka oli Himmelpforte nimisen luostarin
priiori, puhui niinikään monta huomattavaa sanaa ennen pitkää
tapahtuvasta uskonpuhdistuksesta, todistaen, että "paavin valta on
sortuva, sillä se on kohonnut liika korkeaksi". Usein sanoi hän
munkeilleen: "olette kuulleet raamatun todistuksen, että Jumalan
armo olkoon ainoa kerskauksemme. Veljet, kristinusko kaipaa
perinpohjaista uudistusta". Kun häneltä kysyttiin, miksi ei hän
ryhtynyt kirkkoa uudistamaan, vastasi hän: "olen jo vanha ja sitä
paitse semmoiseen työhön aivan kykenemätön. Mutta Jumala on
herättävä nuoruuden voimalla ja hengellä varustetun sankarin, joka
on alottava uskonpuhdistuksen ja vastustava erehdyksiä; te opitte
käsittämään hänen siunausta tuottavaa virkaansa". — Tuommoiset
ajatukset ovat koittavan aamun enteitä, miten pimeä vielä onkin.
Hän, joka on "maailman valkeus", on nytkin virittämässä toivon valoa
kristikunnassa, jotta Hänen omansa eivät uupuisi epätoivoon, kun
keski-ajan kolkko ilta joutuu. Jesus Kristus ei ole kirkkoansa
vieläkään hyljännyt, vaikka sen syntivelka onkin kauhean suuri. Hän
on väleen kirkastava itsensä opetuslapsilleen ja opettava heitä
käsittämään, miten uskollisesti Hän paavikirkonkin aikana, kaiken
inhimillisen heikkouden, valheen ja turmeluksen uhallakin, valvoi
valtakuntansa parasta vanhurskaudessa, totuudessa ja armossa.
    Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei hän
      armahda k ohtunsa poikaa? ja vaikka hän
         unohtaisi, niin en minä kuitenkaan
          sinua unohda. K atso käsiini olen
           minä sinun kirjoi ttanut, sinun

muuris o vat alati minun
si lmäini edessä.
Jes. 49: 15-16.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Blockchain And The Commons Vangelis Papadimitropoulos

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Blockchain And The Commons Vangelis Papadimitropoulos

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

8-top-ai-courses-for-customer-support-representatives-in-2025.pptx

7-essential-ai-courses-for-call-center-supervisors-in-2025.pptx

25-essential-ai-courses-for-user-support-specialists-in-2025.pptx

8-essential-ai-courses-for-insurance-customer-service-representatives-in-2025.pptx

Know for Certain

PPT OPD LES 3ertt4t4tqqqe23e3e3rq2qq232.pptx