Meidän tilaamme eivät ryssät kiinnittäneet minkäänlaista
huomiota. Mutta onneksi on kaikkialla ranskalaisia haavalääkäreitä ja
eräs sellainen, hyvin taitava lisäksi, otti meidät hoitoonsa ja paransi
meidät. Ja ikäni kaiken olen muistava häntä sentähden, että hän,
sitten kun haavani olivat menneet umpeen, teki minulle eräänlaisia
ehdotuksia. Sitäpaitsi kehoitti hän meitä kaikkia lohduttautumaan
parhaamme mukaan sekä vakuutti, että useissa piirityksissä oli
tapahtunut samanlaista ja että sotalaki oli sellainen.
Heti kun toverini pääsivät jalkeille, lähetettiin heidät Moskovaan.
Minä jouduin erään pajarin osalle, joka pani minut puutarhatyöhön ja
antoi minulle pampustaan kaksikymmentä kertaa päivässä. Mutta
kahden vuoden kuluttua tämä herra telotettiin yhdessä
kolmenkymmenen muun pajarin kanssa joittenkin hovirettelöiden
vuoksi; silloin käytin tilaisuutta hyväkseni ja pakenin. Vaelsin läpi
koko Venäjän valtakunnan. Olin kauan aikaa kapakkatyttönä Rigassa,
myöhemmin myös Rostockissa, Wismarissa, Leipzigissä, Casselissa,
Utrechtissa, Leydenissä, Haagissa ja Rotterdamissa. Kurjuudessa ja
häpeässä olen saanut vanhettua, vailla toista pyllynpuoliskoa,
hetkeksikään unhottamatta, että sentään olen paavin tytär. Sadat
kerrat olen aikonut tappaa itseni, mutta aina on elämänrakkaus
minut siitä pidättänyt. Tämä naurettava heikkous on epäilemättä yksi
meidän kaikkein turmiollisimpia taipumuksiamme, sillä ei ole mitään
sen typerämpää, kuin yhä edelleenkin kantaa taakkaa, jonka
kuitenkin joka hetki tahtoisi heittää maahan, inhota omaa olemassa-
oloaan ja kuitenkin pitää siitä kiinni, toisin sanoen hyväillä sitä
käärmettä, joka kalvaa meitä, kunnes se on syönyt loppuun
sydämemme.
Niissä maissa, joiden halki kohtalo on minut kulettanut, ja niissä
kapakoissa, joissa olen palvellut, olen nähnyt äärettömän paljon