Jossa hauot hartioni,
Kanssa kaikki ruumihini."
Tähän akka arvelepi,
Waimo vastasi samassa: 195
"Jo olen jotaki kuullut,
Täm' on kumma kuulematta,
Näkemättä näihin asti."
Sitte akka ahkerasti,
Riitta Liisa liukkahasti, 200
Saattoi saunan lämpimäksi,
Hautoi siellä hartahasti,
Uutterasti ukkoansa,
Sekä hautoi, jotta hieroi.
Tok' tuo siitä selventiinsä, 205
Sekä eistiinsä elohon,
Waikk' ei töitä toimitellut,
Ei ajellut askareita,
Päähän päivien monien,
Wielä viikonkaan perästä. 210
Jälkimaine. Muutamia paikkoja olemma tässä edellä luettamasta
runosta pois heittäneet, josta sen tekiä, räätäli Olovi Karjaliini
Liperissä, ei pahastune. Myös olemma muuttaneet sanat:
kahtomaane, kulkemaane, juntsimaane jne. tavallisempaan
kirjapukuunsa (k. v. 33, 40, 67), mutta sanat: jouvuttiinsa, pistiinsä,
työntiinsä, selventiinsä, (k. v. 156, 165, 166, 205, 206), ovat niin
Karjaliinin omaa kirjoitusta myöten jääneet, vaikka tavallisempi olisi
kirjoittaa: jouvuttihen, pistihen, työntihen jne.