Business Data Communications Infrastructure Networking and Security 7th Edition Stallings Test Bank
ewinrbaala
11 views
41 slides
Mar 30, 2025
Slide 1 of 41
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
About This Presentation
Business Data Communications Infrastructure Networking and Security 7th Edition Stallings Test Bank
Business Data Communications Infrastructure Networking and Security 7th Edition Stallings Test Bank
Business Data Communications Infrastructure Networking and Security 7th Edition Stallings Test Bank
Slide Content
Business Data Communications Infrastructure
Networking and Security 7th Edition Stallings
Test Bank download
https://testbankdeal.com/product/business-data-communications-
infrastructure-networking-and-security-7th-edition-stallings-
test-bank/
Explore and download more test bank or solution manual
at testbankdeal.com
Networking and Security 7th Edition Stallings
Test Bank download
https://testbankdeal.com/product/business-data-communications-
infrastructure-networking-and-security-7th-edition-stallings-
test-bank/
Explore and download more test bank or solution manual
at testbankdeal.com
We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Business Data Communications Infrastructure Networking and
Security 7th Edition Stallings Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/business-data-communications-
infrastructure-networking-and-security-7th-edition-stallings-
solutions-manual/
Business Data Communications and Networking 13th Edition
FitzGerald Test Bank
https://testbankdeal.com/product/business-data-communications-and-
networking-13th-edition-fitzgerald-test-bank/
Business Data Communications 6th Edition Stallings Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/business-data-communications-6th-
edition-stallings-test-bank/
Nutrition for Sport and Exercise 3rd Edition Dunford
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/nutrition-for-sport-and-exercise-3rd-
edition-dunford-solutions-manual/
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Business Data Communications Infrastructure Networking and
Security 7th Edition Stallings Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/business-data-communications-
infrastructure-networking-and-security-7th-edition-stallings-
solutions-manual/
Business Data Communications and Networking 13th Edition
FitzGerald Test Bank
https://testbankdeal.com/product/business-data-communications-and-
networking-13th-edition-fitzgerald-test-bank/
Business Data Communications 6th Edition Stallings Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/business-data-communications-6th-
edition-stallings-test-bank/
Nutrition for Sport and Exercise 3rd Edition Dunford
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/nutrition-for-sport-and-exercise-3rd-
edition-dunford-solutions-manual/
International Financial Management 8th Edition Madura
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/international-financial-
management-8th-edition-madura-solutions-manual/
Mechanical Vibrations Theory and Applications 1st Edition
Kelly Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/mechanical-vibrations-theory-and-
applications-1st-edition-kelly-solutions-manual/
Social Marketing Changing Behaviors for Good 5th Edition
Lee Test Bank
https://testbankdeal.com/product/social-marketing-changing-behaviors-
for-good-5th-edition-lee-test-bank/
Advertising Promotion and other aspects of Integrated
Marketing Communications 10th Edition Andrews Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/advertising-promotion-and-other-
aspects-of-integrated-marketing-communications-10th-edition-andrews-
solutions-manual/
Understanding Nutrition Canadian 2nd Edition Whitney Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/understanding-nutrition-canadian-2nd-
edition-whitney-test-bank/
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/international-financial-
management-8th-edition-madura-solutions-manual/
Mechanical Vibrations Theory and Applications 1st Edition
Kelly Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/mechanical-vibrations-theory-and-
applications-1st-edition-kelly-solutions-manual/
Social Marketing Changing Behaviors for Good 5th Edition
Lee Test Bank
https://testbankdeal.com/product/social-marketing-changing-behaviors-
for-good-5th-edition-lee-test-bank/
Advertising Promotion and other aspects of Integrated
Marketing Communications 10th Edition Andrews Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/advertising-promotion-and-other-
aspects-of-integrated-marketing-communications-10th-edition-andrews-
solutions-manual/
Understanding Nutrition Canadian 2nd Edition Whitney Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/understanding-nutrition-canadian-2nd-
edition-whitney-test-bank/
Atmosphere An Introduction to Meteorology 13th Edition
Lutgens Test Bank
https://testbankdeal.com/product/atmosphere-an-introduction-to-
meteorology-13th-edition-lutgens-test-bank/
Lutgens Test Bank
https://testbankdeal.com/product/atmosphere-an-introduction-to-
meteorology-13th-edition-lutgens-test-bank/
Business Data Communications Infrastructure, Networking, and Security, 7
th
Edition, by
William Stallings and Tom Case
CHAPTER 7: THE INTERNET
TRUE OR FALSE
T F 1. The Internet grew out of a Department of Education project.
T F 2. ARPANET was the first message-switching network.
T F 3. When using circuit switching, a dedicated path of transmission
facilities is established between the communicating parties.
T F 4. When using message switching instead of packet switching, a
dedicated path must be established between the parties for all
messages that are sent.
T F 5. Packet switching is like message switching except that the unit of
data sent at one time is limited in size, thus requiring larger
messages to be broken into pieces.
T F 6. A computer connected to the Internet is called a “host”.
T F` 7. The National Science Foundation was responsible for many of the
policy decisions that led to the modern Internet.
T F 8. In the Internet, individual hosts and/or local area networks are
connected to an Internet services provider through a point-of-
presence.
T F 9. Commercial use of the Internet was discouraged until
approximately 1988.
T F 10. Hosts connected to the Internet are identified by a unique 24-bit
number that identifies a network and specific host within that
network.
T F 11. The Internet is a central component of most enterprise networks.
T F 12. The Internet is an unusual corporate tool in that it is owned and
managed by a single entity.
T F 13. End users typically contact all of the company servers by IP
address rather than by name.
th
Edition, by
William Stallings and Tom Case
CHAPTER 7: THE INTERNET
TRUE OR FALSE
T F 1. The Internet grew out of a Department of Education project.
T F 2. ARPANET was the first message-switching network.
T F 3. When using circuit switching, a dedicated path of transmission
facilities is established between the communicating parties.
T F 4. When using message switching instead of packet switching, a
dedicated path must be established between the parties for all
messages that are sent.
T F 5. Packet switching is like message switching except that the unit of
data sent at one time is limited in size, thus requiring larger
messages to be broken into pieces.
T F 6. A computer connected to the Internet is called a “host”.
T F` 7. The National Science Foundation was responsible for many of the
policy decisions that led to the modern Internet.
T F 8. In the Internet, individual hosts and/or local area networks are
connected to an Internet services provider through a point-of-
presence.
T F 9. Commercial use of the Internet was discouraged until
approximately 1988.
T F 10. Hosts connected to the Internet are identified by a unique 24-bit
number that identifies a network and specific host within that
network.
T F 11. The Internet is a central component of most enterprise networks.
T F 12. The Internet is an unusual corporate tool in that it is owned and
managed by a single entity.
T F 13. End users typically contact all of the company servers by IP
address rather than by name.
Business Data Communications Infrastructure, Networking, and Security, 7
th
Edition, by
William Stallings and Tom Case
T F 14. If you receive an IP address automatically, the address of the DNS
server can be provided at the same time.
T F 15. DNS is actually a huge collection of servers working together in
hierarchy.
MULTIPLE CHOICE
1. A paradigm for electronic communications where a dedicated path is opened
and maintained during the exchange is called _________.
A. message switching B. circuit switching
C. packet switching D. data switching
2. A paradigm for electronic communications where messages are split into
blocks of data with limited size, which are then transmitted one-by-one
across the network is called _________.
A. message switching B. circuit switching
C. packet switching D. data switching
3. The first two important applications developed for the ARPANET were:
A. Telnet and FTP B. Telnet and email
C. FTP and email D. email and world-wide-web
4. The first “killer application” for the ARPANET was ________.
A. Telnet B. FTP
C. email D. remote login
5. The development of an internationally distributed collection of multimedia
files addressed using universal resource locators led to the:
A. Telnet package B. email system
C. world-wide-web D. FTP package
th
Edition, by
William Stallings and Tom Case
T F 14. If you receive an IP address automatically, the address of the DNS
server can be provided at the same time.
T F 15. DNS is actually a huge collection of servers working together in
hierarchy.
MULTIPLE CHOICE
1. A paradigm for electronic communications where a dedicated path is opened
and maintained during the exchange is called _________.
A. message switching B. circuit switching
C. packet switching D. data switching
2. A paradigm for electronic communications where messages are split into
blocks of data with limited size, which are then transmitted one-by-one
across the network is called _________.
A. message switching B. circuit switching
C. packet switching D. data switching
3. The first two important applications developed for the ARPANET were:
A. Telnet and FTP B. Telnet and email
C. FTP and email D. email and world-wide-web
4. The first “killer application” for the ARPANET was ________.
A. Telnet B. FTP
C. email D. remote login
5. The development of an internationally distributed collection of multimedia
files addressed using universal resource locators led to the:
A. Telnet package B. email system
C. world-wide-web D. FTP package
Business Data Communications Infrastructure, Networking, and Security, 7
th
Edition, by
William Stallings and Tom Case
6. The problem of using IP numbers for addressing hosts in the Internet are
resolved using __________.
A. the concept of domains and the use of domain names
B. the use of Telnet applications
C. the use of email servers
D. splitting IP addresses into four octets
7. The Domain Name System (DNS) is comprised of four elements; which of the
following is NOT one of these elements?
A. DNS database B. IP addresses
C. name servers D. resolvers
8. The key features of the DNA database are:
A. variable-depth hierarchy for names, distributed databases, and
name servers
B. resolvers, distributed databases, and name servers
C. distribution controlled by the database, resolvers, and distributed
databases
D. variable-depth hierarchy for names, distributed databases, and
distribution controlled by the database
9. __________ is telecommunications equipment that is located on the customer’s
physical location rather than on the provider’s premises or in between.
A. CPE B. ISP
C. CO D. IXP
10. A company that provides other companies or individuals with access to, or
presence on, the Internet is a(n) __________.
A. point of presence B. ISP
C. network service provider D. central office
th
Edition, by
William Stallings and Tom Case
6. The problem of using IP numbers for addressing hosts in the Internet are
resolved using __________.
A. the concept of domains and the use of domain names
B. the use of Telnet applications
C. the use of email servers
D. splitting IP addresses into four octets
7. The Domain Name System (DNS) is comprised of four elements; which of the
following is NOT one of these elements?
A. DNS database B. IP addresses
C. name servers D. resolvers
8. The key features of the DNA database are:
A. variable-depth hierarchy for names, distributed databases, and
name servers
B. resolvers, distributed databases, and name servers
C. distribution controlled by the database, resolvers, and distributed
databases
D. variable-depth hierarchy for names, distributed databases, and
distribution controlled by the database
9. __________ is telecommunications equipment that is located on the customer’s
physical location rather than on the provider’s premises or in between.
A. CPE B. ISP
C. CO D. IXP
10. A company that provides other companies or individuals with access to, or
presence on, the Internet is a(n) __________.
A. point of presence B. ISP
C. network service provider D. central office
Business Data Communications Infrastructure, Networking, and Security, 7
th
Edition, by
William Stallings and Tom Case
11. The ________ is one of a number of major Internet interconnection points that
serve to tie all the ISPs together.
A. CPE B. POP
C. IXP D. NSP
12. The ________ is a company that provides backbone service to an ISP.
A. NSP B. CO
C. IXP D. CPE
13. A ________ is a site that has a collection of telecommunications equipment and
usually refers to ISP or telephone company sites.
A. POP B. NSP
C. CPE D. IXP
14. _________ are programs that extract information from name servers in
response to client requests.
A. Name servers B. DNS
C. Resolvers D. IP datagram
15. The domain ________ is for network support centers, Internet service
providers, and other network-related organizations.
A. org B. info
C. com D. net
SHORT ANSWER
1. The Internet evolved from the _________, which was developed in 1969 by the
Advanced Research Projects Agency (ARPA) of the U.S. Department of
Defense.
th
Edition, by
William Stallings and Tom Case
11. The ________ is one of a number of major Internet interconnection points that
serve to tie all the ISPs together.
A. CPE B. POP
C. IXP D. NSP
12. The ________ is a company that provides backbone service to an ISP.
A. NSP B. CO
C. IXP D. CPE
13. A ________ is a site that has a collection of telecommunications equipment and
usually refers to ISP or telephone company sites.
A. POP B. NSP
C. CPE D. IXP
14. _________ are programs that extract information from name servers in
response to client requests.
A. Name servers B. DNS
C. Resolvers D. IP datagram
15. The domain ________ is for network support centers, Internet service
providers, and other network-related organizations.
A. org B. info
C. com D. net
SHORT ANSWER
1. The Internet evolved from the _________, which was developed in 1969 by the
Advanced Research Projects Agency (ARPA) of the U.S. Department of
Defense.
Business Data Communications Infrastructure, Networking, and Security, 7
th
Edition, by
William Stallings and Tom Case
2. The ________ is a global information system logically linked together by a
globally unique address space based on the Internet Protocol or its
subsequent extensions/follow-ons.
3. The Internet is able to support communications using the ________ suite or its
subsequent extensions/follow-ons, and/or other IP-compatible protocols.
4. Traditionally, the two primary paradigms for electronic communications
were circuit switching and _________ switching.
5. _______ provides a universal language for remote computer terminals.
6. Each packet includes a unique numeric address of the destination host, which
is referred to as an __________ because the address is carried in an IP packet.
7. The layout of the browser display is controlled by the __________ standard,
which defines embedded commands in text files that specify features of the
browser display, such as the fonts, colors, images and their placement on the
display, and the location of the locations where the user can invoke the
hyperlinks and their targets.
8. The __________ is a communications protocol for use in TCP/IP networks for
fetching the files from the appropriate servers as specified by the hyperlinks.
9. Individual hosts and LANs are connected to an Internet Service Provider
(ISP) through a __________.
10. The _________ is the place where telephone companies terminate customer
lines and locate switching equipment to interconnect those lines with other
networks.
11. The most important service an ISP provides is access to other _________
networks.
12. An ________ is a physical facility that provides the infrastructure to move data
between connected networks.
13. The networks connected at an IXP are owned and operated by _________.
14. A ________ refers to a group of hosts that are under the administrative control
of a single entity, such as a company or government agency.
15. ________ is based on a hierarchical database containing resource records that
include the name, IP address, and other information about hosts.
th
Edition, by
William Stallings and Tom Case
2. The ________ is a global information system logically linked together by a
globally unique address space based on the Internet Protocol or its
subsequent extensions/follow-ons.
3. The Internet is able to support communications using the ________ suite or its
subsequent extensions/follow-ons, and/or other IP-compatible protocols.
4. Traditionally, the two primary paradigms for electronic communications
were circuit switching and _________ switching.
5. _______ provides a universal language for remote computer terminals.
6. Each packet includes a unique numeric address of the destination host, which
is referred to as an __________ because the address is carried in an IP packet.
7. The layout of the browser display is controlled by the __________ standard,
which defines embedded commands in text files that specify features of the
browser display, such as the fonts, colors, images and their placement on the
display, and the location of the locations where the user can invoke the
hyperlinks and their targets.
8. The __________ is a communications protocol for use in TCP/IP networks for
fetching the files from the appropriate servers as specified by the hyperlinks.
9. Individual hosts and LANs are connected to an Internet Service Provider
(ISP) through a __________.
10. The _________ is the place where telephone companies terminate customer
lines and locate switching equipment to interconnect those lines with other
networks.
11. The most important service an ISP provides is access to other _________
networks.
12. An ________ is a physical facility that provides the infrastructure to move data
between connected networks.
13. The networks connected at an IXP are owned and operated by _________.
14. A ________ refers to a group of hosts that are under the administrative control
of a single entity, such as a company or government agency.
15. ________ is based on a hierarchical database containing resource records that
include the name, IP address, and other information about hosts.
Other documents randomly have
different content
different content
— Mutta olettekos te sosialisteja? kysyi hän ja hymähti, kun
mieleen juolahti lahkolaisten tapa tuolla tavoin tunnustella toisten
ihmisten uskonnollista kantaa.
Sisarukset katsahtivat hymyillen toisiinsa ja Olga vastasi:
— En uskalla häntä niin varmaan sanoa. Työmiestä me kyllä
luemme ja minä olen työväenyhdistyksen jäsen. Mitäpäs ne
meikäläiset juuri muutakaan voivat olla kuin sosialisteja.
— Minä ainakin tahdon päästä kapitalistiksi, ilmoitti Hilma.
— Niin, sinä. Hänhän uneksiikin aina päästä naimisiin jonkun
rikkaan kanssa, ettei tarvitsisi aamusta iltaan neuloa.
— Hyi sinua!
Kaikki nauroivat ja sitten syntyi pitempi äänettömyys, jonka
kestäessä Markus silmäili vieressään pöydällä olevia kirjoja. Siinä oli
kansankirjaston merkeillä varustettu, monissa käsissä tahraantunut
ja tahkealehtinen Walter Scottin "Lammermoorin morsian", Kauppis-
Heikin "Viija" ja Sienkiewiczin "Quo vadis?" sekä joitakin sisarusten
omia kirjoja.
— Te harrastatte kirjallisuuttakin? virkahti Markus.
— Iltaisin ja sunnuntaisin me useinkin luemme, selitti Olga. —
Minä niitä haen kansankirjastosta, mutta Hilma tahtoo päivälläkin
unohtua niiden ääreen, varsinkin kun sattuu joku jännittävämpi kirja.
Hilma tahtoi nähtävästi heti kostaa, sillä hän sanoi aivan asiaan
kuulumattomasti:
mieleen juolahti lahkolaisten tapa tuolla tavoin tunnustella toisten
ihmisten uskonnollista kantaa.
Sisarukset katsahtivat hymyillen toisiinsa ja Olga vastasi:
— En uskalla häntä niin varmaan sanoa. Työmiestä me kyllä
luemme ja minä olen työväenyhdistyksen jäsen. Mitäpäs ne
meikäläiset juuri muutakaan voivat olla kuin sosialisteja.
— Minä ainakin tahdon päästä kapitalistiksi, ilmoitti Hilma.
— Niin, sinä. Hänhän uneksiikin aina päästä naimisiin jonkun
rikkaan kanssa, ettei tarvitsisi aamusta iltaan neuloa.
— Hyi sinua!
Kaikki nauroivat ja sitten syntyi pitempi äänettömyys, jonka
kestäessä Markus silmäili vieressään pöydällä olevia kirjoja. Siinä oli
kansankirjaston merkeillä varustettu, monissa käsissä tahraantunut
ja tahkealehtinen Walter Scottin "Lammermoorin morsian", Kauppis-
Heikin "Viija" ja Sienkiewiczin "Quo vadis?" sekä joitakin sisarusten
omia kirjoja.
— Te harrastatte kirjallisuuttakin? virkahti Markus.
— Iltaisin ja sunnuntaisin me useinkin luemme, selitti Olga. —
Minä niitä haen kansankirjastosta, mutta Hilma tahtoo päivälläkin
unohtua niiden ääreen, varsinkin kun sattuu joku jännittävämpi kirja.
Hilma tahtoi nähtävästi heti kostaa, sillä hän sanoi aivan asiaan
kuulumattomasti:
— Viime viikolla lopetimme Teuvo Pakkalan "Elsan" ja sitä
luettaessa
Olga itki niin…
— Häpeä! keskeytti hänet vanhempi sisko ja sitten oltiin taas
ääneti.
Eteisestä alkoi kuulua räikeätä hanurinsoittoa. Arasti katsahti Olga
Markukseen ja virkkoi sitten kuin anteeksipyytäen:
— Talonmiehen poika siellä taas renkuttaa. Tässä asuu jokseenkin
ikäviä ihmisiä ja me olisimme jo muuttaneetkin, vaan ei käy laatuun
kun tämä on koko vuodeksi vuokrattu ja kun muualta on vaikea
näinkään halvalla saada asuntoa.
— Oletteko te saanut koko kesän olla täällä? kysyi Markus
osaaottavasti.
— Kyllä melkein. Ainoastaan juhannuksen aikana olimme pari
viikkoa Viipurissa äidin luona. Eihän täällä ole juuri hauska kesällä
työskennellä, kun tietää miten ihanaa maalla on ja kun omaan
huoneeseen ei päivä hetkeksikään pilkistä. Mutta minkäpäs sille voi,
täytyy vain tyytyä.
Tätä sanoessaan näytti Olga niin vakavalta ja kulmien seutuville
ilmestyi väsynyt piirre.
Kun Olga laittoi valmiin ompeluksen kääreeseen, kysyi Markus,
oliko heidän mentävä viemään sitä jonnekin ja saatuaan myöntävän
vastauksen, sanoi hän hymyillen:
— Ehkä minä saan tulla saattamaan, niin ette joudu alttiiksi
samanlaiselle tunkeilulle kuin silloin vanhan kirkon puistossa?
luettaessa
Olga itki niin…
— Häpeä! keskeytti hänet vanhempi sisko ja sitten oltiin taas
ääneti.
Eteisestä alkoi kuulua räikeätä hanurinsoittoa. Arasti katsahti Olga
Markukseen ja virkkoi sitten kuin anteeksipyytäen:
— Talonmiehen poika siellä taas renkuttaa. Tässä asuu jokseenkin
ikäviä ihmisiä ja me olisimme jo muuttaneetkin, vaan ei käy laatuun
kun tämä on koko vuodeksi vuokrattu ja kun muualta on vaikea
näinkään halvalla saada asuntoa.
— Oletteko te saanut koko kesän olla täällä? kysyi Markus
osaaottavasti.
— Kyllä melkein. Ainoastaan juhannuksen aikana olimme pari
viikkoa Viipurissa äidin luona. Eihän täällä ole juuri hauska kesällä
työskennellä, kun tietää miten ihanaa maalla on ja kun omaan
huoneeseen ei päivä hetkeksikään pilkistä. Mutta minkäpäs sille voi,
täytyy vain tyytyä.
Tätä sanoessaan näytti Olga niin vakavalta ja kulmien seutuville
ilmestyi väsynyt piirre.
Kun Olga laittoi valmiin ompeluksen kääreeseen, kysyi Markus,
oliko heidän mentävä viemään sitä jonnekin ja saatuaan myöntävän
vastauksen, sanoi hän hymyillen:
— Ehkä minä saan tulla saattamaan, niin ette joudu alttiiksi
samanlaiselle tunkeilulle kuin silloin vanhan kirkon puistossa?
Tarjous otettiin vastaan ujolla mielihyvällä.
Kun Olga oli valmiina lähtemään, katsahti hän kysyvästi
sisareensa, joka sanoi jäävänsä illallista laittamaan, samalla kuin
hänen ruskeissa silmissään vilkkui taas jotakin vallatonta.
He lähtivät siis kahden kävelemään keskikaupunkia kohti. Puhelua
oli vaikea saada käyntiin ja Markusta vaivasi tuntiessaan, kuinka
ujona ja jännittyneenä Olga hänen rinnallaan käveli. Mutta toiselta
puolen tuo ujous häntä miellyttikin ja puhui jossakin suhteessa tytön
puolesta. Itsensä hän tunsi taas, jolleikaan juuri hajamieliseksi, niin
ykskaikkiseksi ja ympärillään virtaavasta elämästä irrallaan olevaksi.
Hän katseli ikäänkuin syrjästä itseään ja ihmetteli, miksi hän siinä
syysillan hämärässä kävelee tuon oudon tytön rinnalla. Heidän
tutustumisessaan oli ollut jotakin romanttista, jos kohtakin
vähemmän kaunista, ja kaikki romanttinen häntä aina veti
puoleensa. Mutta nyt sitä ei enää ollut, vaan kaikki tämä oli mitä
tavallisinta ja jokapäiväisintä.
Herättääkseen itsessään jotakin mielenkiintoa ja päästäkseen
johonkin tarttumaan, tarkasteli hän syrjästä salavihkaa rinnallaan
kävelevää tyttöä. Hänen olemuksessaan ei ollut mitään kiehtovaa
kauneutta, mutta sen sijaan jotakin lujaa ja äidillisen vakavaa,
huolekasta ja siveellistä kuten tavallisesti nuoressa naisessa, joka
varhain on saanut tutustua elämän ankaruuteen. Markuksen rinnassa
tulvahti taas lämmin myötätunnon puuska ja saadakseen
keskustelun käyntiin, tiedusteli hän, oliko heillä usein tilaisuutta
käydä teatterissa.
— Kyllä me toisinaan käymme työväentalolla ja joskus olemme
olleet
Kansallisteatterissakin, vastasi Olga.
Kun Olga oli valmiina lähtemään, katsahti hän kysyvästi
sisareensa, joka sanoi jäävänsä illallista laittamaan, samalla kuin
hänen ruskeissa silmissään vilkkui taas jotakin vallatonta.
He lähtivät siis kahden kävelemään keskikaupunkia kohti. Puhelua
oli vaikea saada käyntiin ja Markusta vaivasi tuntiessaan, kuinka
ujona ja jännittyneenä Olga hänen rinnallaan käveli. Mutta toiselta
puolen tuo ujous häntä miellyttikin ja puhui jossakin suhteessa tytön
puolesta. Itsensä hän tunsi taas, jolleikaan juuri hajamieliseksi, niin
ykskaikkiseksi ja ympärillään virtaavasta elämästä irrallaan olevaksi.
Hän katseli ikäänkuin syrjästä itseään ja ihmetteli, miksi hän siinä
syysillan hämärässä kävelee tuon oudon tytön rinnalla. Heidän
tutustumisessaan oli ollut jotakin romanttista, jos kohtakin
vähemmän kaunista, ja kaikki romanttinen häntä aina veti
puoleensa. Mutta nyt sitä ei enää ollut, vaan kaikki tämä oli mitä
tavallisinta ja jokapäiväisintä.
Herättääkseen itsessään jotakin mielenkiintoa ja päästäkseen
johonkin tarttumaan, tarkasteli hän syrjästä salavihkaa rinnallaan
kävelevää tyttöä. Hänen olemuksessaan ei ollut mitään kiehtovaa
kauneutta, mutta sen sijaan jotakin lujaa ja äidillisen vakavaa,
huolekasta ja siveellistä kuten tavallisesti nuoressa naisessa, joka
varhain on saanut tutustua elämän ankaruuteen. Markuksen rinnassa
tulvahti taas lämmin myötätunnon puuska ja saadakseen
keskustelun käyntiin, tiedusteli hän, oliko heillä usein tilaisuutta
käydä teatterissa.
— Kyllä me toisinaan käymme työväentalolla ja joskus olemme
olleet
Kansallisteatterissakin, vastasi Olga.
— Saanko minä joskus hankkia teille piletit ja tulla kanssanne
teatteriin?
Olga katsahti häneen kuin epäillen ja antoi sitten ujon ja kiitollisen
myönnytyksen. Tarjous teki hänet silminnähtävästi onnelliseksi, sillä
yhtäkkiä pääsi hän kuin jostakin vapautumaan ja alkoi vilkkaasti
jutella näytöksestä, jota hän viimeksi oli ollut työväentalolla
katsomassa.
Markus tunsi mielensä yhä enemmän lämpenevän. Hänestä oli
melkein liikuttavaa, että niin pienellä asialla saattoi tehdä toisen
onnelliseksi.
Liike, johon Olgan tuli työnsä viedä, oli Sentraali-pasaasissa ja
Markus jäi Aleksanderinkadulle odottamaan, saattaakseen hänet
takaisin kotiin. Kun hän käveli siinä edestakaisin omissa
ajatuksissaan, havahtui hän epämieluisesti jonkun lyödessä häntä
vankasti olkapäälle.
— Terve, Markku! kuului useampia ääniä ja hänen ympärilleen
kerääntyi joukko kesän jäljeltä päivettyneitä entisiä koulutovereita,
jotka vasta näinä päivinä olivat kaupunkiin tulleet.
Kohtaaminen ei ollut ollenkaan Markuksen mieleen, sillä hän
pelkäsi Olgan pian palaavan ja hänestä oli vastenmielistä jättäytyä
hänen kanssaan toverien uteliaan töllistelyn esineeksi. Tovereita
ilmeisesti nolostutti hänen ikäänkuin vihamielinen äänettömyytensä,
mutta koska tuntui vielä nolommalta heti niin vain sanaa vaihtamatta
erota, sanoa tokasi heistä muuan, joka illan viileydestä huolimatta
piti uutta samettiliiviään näkösällä:
— Sinustahan, Markku, kuuluu tulleen sosialisti.
teatteriin?
Olga katsahti häneen kuin epäillen ja antoi sitten ujon ja kiitollisen
myönnytyksen. Tarjous teki hänet silminnähtävästi onnelliseksi, sillä
yhtäkkiä pääsi hän kuin jostakin vapautumaan ja alkoi vilkkaasti
jutella näytöksestä, jota hän viimeksi oli ollut työväentalolla
katsomassa.
Markus tunsi mielensä yhä enemmän lämpenevän. Hänestä oli
melkein liikuttavaa, että niin pienellä asialla saattoi tehdä toisen
onnelliseksi.
Liike, johon Olgan tuli työnsä viedä, oli Sentraali-pasaasissa ja
Markus jäi Aleksanderinkadulle odottamaan, saattaakseen hänet
takaisin kotiin. Kun hän käveli siinä edestakaisin omissa
ajatuksissaan, havahtui hän epämieluisesti jonkun lyödessä häntä
vankasti olkapäälle.
— Terve, Markku! kuului useampia ääniä ja hänen ympärilleen
kerääntyi joukko kesän jäljeltä päivettyneitä entisiä koulutovereita,
jotka vasta näinä päivinä olivat kaupunkiin tulleet.
Kohtaaminen ei ollut ollenkaan Markuksen mieleen, sillä hän
pelkäsi Olgan pian palaavan ja hänestä oli vastenmielistä jättäytyä
hänen kanssaan toverien uteliaan töllistelyn esineeksi. Tovereita
ilmeisesti nolostutti hänen ikäänkuin vihamielinen äänettömyytensä,
mutta koska tuntui vielä nolommalta heti niin vain sanaa vaihtamatta
erota, sanoa tokasi heistä muuan, joka illan viileydestä huolimatta
piti uutta samettiliiviään näkösällä:
— Sinustahan, Markku, kuuluu tulleen sosialisti.
— No entä sitten, onko siinä mitään niin ihmeellistä?
— Noo, eipä silti.
Kaikki näyttivät kuitenkin hieman epäuskoisesti hymyilevän. Se
suututti Markusta, sillä hän oli sitä ennenkin huomannut ihmisissä,
milloin hänen sosialismistaan oli tullut puhe.
Hieman äreästi sanoi hän:
— Arvokkaampaa minusta on nuorelle miehelle olla sosialisti kuin
istua tupakansavuisessa osakunnan kokouksessa ja jankata siitä,
ketä isänmaan etu vaatii kulloinkin vuosijuhlaan kutsuttaviksi, ketkä
poisjätettäviksi.
— Arvokkaampaa ja intresantimpaa… Saa kirjoittaa piikatytöistä
artikkeleja, sanoi samettiliivinen ja kaikki rähähtivät nauramaan.
Markus punastui kiukusta ja kääntyi heihin selin.
— No elä nyt toki, Markku, tyhjästä suutu. Tule Prinsessiin, siellä
on veikeä ohjelma! ja meluten ja hälyten menivät he jo pasaasin
portista sisälle.
Samassa palasi Olgakin ja hetken hänen rinnallaan käveltyään
puhkesi
Markuksen suuttumus lauseeksi:
— Meikäläiset ylioppilaat ovat järjestään yksiä tomppeleita! Olga
katsahti häneen kummastuneena ja vähääkään käsittämättä tuon
äkillisen mielenpurkauksen syytä.
— Noo, eipä silti.
Kaikki näyttivät kuitenkin hieman epäuskoisesti hymyilevän. Se
suututti Markusta, sillä hän oli sitä ennenkin huomannut ihmisissä,
milloin hänen sosialismistaan oli tullut puhe.
Hieman äreästi sanoi hän:
— Arvokkaampaa minusta on nuorelle miehelle olla sosialisti kuin
istua tupakansavuisessa osakunnan kokouksessa ja jankata siitä,
ketä isänmaan etu vaatii kulloinkin vuosijuhlaan kutsuttaviksi, ketkä
poisjätettäviksi.
— Arvokkaampaa ja intresantimpaa… Saa kirjoittaa piikatytöistä
artikkeleja, sanoi samettiliivinen ja kaikki rähähtivät nauramaan.
Markus punastui kiukusta ja kääntyi heihin selin.
— No elä nyt toki, Markku, tyhjästä suutu. Tule Prinsessiin, siellä
on veikeä ohjelma! ja meluten ja hälyten menivät he jo pasaasin
portista sisälle.
Samassa palasi Olgakin ja hetken hänen rinnallaan käveltyään
puhkesi
Markuksen suuttumus lauseeksi:
— Meikäläiset ylioppilaat ovat järjestään yksiä tomppeleita! Olga
katsahti häneen kummastuneena ja vähääkään käsittämättä tuon
äkillisen mielenpurkauksen syytä.
Äänetönnä ja mieli yhä kuohuksissa käveli Markus hänen
rinnallaan takaisin Eerikinkadun päähän ja kun siellä oli erottu, jatkoi
hän yksin kävelyään vielä tunnin verran ja palasi sitten kuutamoisia
katuja pitkin väsyneenä ja tyyntyneenä asuntoonsa.
5.
Seuraavana aamuna käveli Markus edestakaisin pitkin
päivänpaisteista asemasiltaa, odotellen Pohjanmaan junaa. Siinä piti
tulla Veli Forsbergin, kuten hän kortilla oli Markukselle ilmoittanut.
Viime yön oli Markus nukkunut hyvin, eikä viinurin kotiintulo ollut
tällä kertaa häntä häirinnyt. Kun lisäksi ilmakin oli tänään harvinaisen
herttainen, tunsi hän itsensä tavallista virkeämmäksi ja iloisemmaksi.
Aikaa oli vielä kymmenisen minuuttia junan tuloon, ja sydämessä
mieluisa jälleennäkemisen tunto käveli hän edestakaisin puista
asemasiltaa, jossa jalka nousi niin keveästi ja joustavasti. Siihen
kerääntyi vähitellen toisiakin kotipuolen ylioppilaita ottamaan vastaan
myöhemmin saapuvia tovereitaan.
— Terve, Markku, Veliäkö sinä odotat? tervehti häntä Heino
Kavander, sama samettiliivinen ylioppilas, joka hänet oli illalla
Sentraali-pasaasin portilla saanut suuttumaan.
Markus vastasi lyhyesti ja vetäytyi hänestä etäämmäs. Alunpitäin
oli hän tuntenut voimakasta vastenmielisyyttä Kavanderia kohtaan,
jonka hän oli huomannut itsekkääksi, viekkaaksi ja kateelliseksi
luonteeksi. Tällä kertaa lisäsi hänen vastenmielisyyttään se, että hän
huomasi entisen koulutoverinsa kasvoilla selvät jäljet Prinsessissä
rinnallaan takaisin Eerikinkadun päähän ja kun siellä oli erottu, jatkoi
hän yksin kävelyään vielä tunnin verran ja palasi sitten kuutamoisia
katuja pitkin väsyneenä ja tyyntyneenä asuntoonsa.
5.
Seuraavana aamuna käveli Markus edestakaisin pitkin
päivänpaisteista asemasiltaa, odotellen Pohjanmaan junaa. Siinä piti
tulla Veli Forsbergin, kuten hän kortilla oli Markukselle ilmoittanut.
Viime yön oli Markus nukkunut hyvin, eikä viinurin kotiintulo ollut
tällä kertaa häntä häirinnyt. Kun lisäksi ilmakin oli tänään harvinaisen
herttainen, tunsi hän itsensä tavallista virkeämmäksi ja iloisemmaksi.
Aikaa oli vielä kymmenisen minuuttia junan tuloon, ja sydämessä
mieluisa jälleennäkemisen tunto käveli hän edestakaisin puista
asemasiltaa, jossa jalka nousi niin keveästi ja joustavasti. Siihen
kerääntyi vähitellen toisiakin kotipuolen ylioppilaita ottamaan vastaan
myöhemmin saapuvia tovereitaan.
— Terve, Markku, Veliäkö sinä odotat? tervehti häntä Heino
Kavander, sama samettiliivinen ylioppilas, joka hänet oli illalla
Sentraali-pasaasin portilla saanut suuttumaan.
Markus vastasi lyhyesti ja vetäytyi hänestä etäämmäs. Alunpitäin
oli hän tuntenut voimakasta vastenmielisyyttä Kavanderia kohtaan,
jonka hän oli huomannut itsekkääksi, viekkaaksi ja kateelliseksi
luonteeksi. Tällä kertaa lisäsi hänen vastenmielisyyttään se, että hän
huomasi entisen koulutoverinsa kasvoilla selvät jäljet Prinsessissä
vietetystä yöstä. Hän oli edellisenä talvena itsekin käynyt ahkerasti
mainitussa kapakassa, mutta nyt häntä inhottivat sen
punssitunnelmat ja rivot varieteehoilaukset. Eikä hän mielessään
voinut kyllin tuomita ylioppilaita, jotka sellaisissa huveissa iltojaan
kuluttivat.
Markuksen luokkatovereissa oli useitakin talonpoikaispoikia. Mutta
ne olivat aatteettomia ja materialistisia keskinkertaisuuksia, jotka
tuon tavallisen, pelkkään läksyjen toistamiseen tarvittavan
hyväpäisyytensä takia olivat joutuneet koulutielle. Heillä oli jo
koulunpenkillä ollut virkaura valmiiksi viitoitettuna eikä Markuksella
ollut koskaan syntynyt mitään lähempää toverisuhdetta heidän
kanssaan. Yksi niistä oli torpparin poika hänen kotiseudultaan ja
häntä Markus suorastaan vihasi tämän paksun aistillisuuden ja
luonteen mataluuden takia. Tätä toveriaan ajatellen oli Markus
kerran suuttuneena selittänyt Forsbergille, että papit ovat tehneet
paljon syntiä keksiessään kylänluvuilla ja koulutielle toimittaessaan
noita "hyväpäisiä" kansan lapsia, jotka useinkin ovat mitä
karkearakeisimpia materialisteja ja joiden henkiset avut ilmenevät
siinä, että he katekismusläksynsä lukevat kuin vettä valaen.
Hienommat kyvyt sen sijaan jäävät useinkin huomaamatta ja vain
harvemmin aukenee heille mahdollisuus korkeampaan sivistykseen.
Vältellen tovereitaan käveli Markus asemasillan äärimmäiseen
päähän ja pysähtyi siihen katsomaan pitkin ratapihaa, jolla
päivystäjäveturit liikkuivat edestakaisin. Kaisaniemen puut kylpivät
päivänpaisteessa ja niiden juurelta kuului iloisia lasten ääniä. Markus
tunsi mielialansa niin keveäksi ja suonissaan pulppuava elämänilo
silmäili hän joka puolella leviävää pääkaupunkia monisokkeloisine
kivimuureineen ja puistoineen kuin valloittaja, joka tekee mielessään
lupauksen anastaa sen itselleen. Hän tunsi ensimmäisen askeleen jo
mainitussa kapakassa, mutta nyt häntä inhottivat sen
punssitunnelmat ja rivot varieteehoilaukset. Eikä hän mielessään
voinut kyllin tuomita ylioppilaita, jotka sellaisissa huveissa iltojaan
kuluttivat.
Markuksen luokkatovereissa oli useitakin talonpoikaispoikia. Mutta
ne olivat aatteettomia ja materialistisia keskinkertaisuuksia, jotka
tuon tavallisen, pelkkään läksyjen toistamiseen tarvittavan
hyväpäisyytensä takia olivat joutuneet koulutielle. Heillä oli jo
koulunpenkillä ollut virkaura valmiiksi viitoitettuna eikä Markuksella
ollut koskaan syntynyt mitään lähempää toverisuhdetta heidän
kanssaan. Yksi niistä oli torpparin poika hänen kotiseudultaan ja
häntä Markus suorastaan vihasi tämän paksun aistillisuuden ja
luonteen mataluuden takia. Tätä toveriaan ajatellen oli Markus
kerran suuttuneena selittänyt Forsbergille, että papit ovat tehneet
paljon syntiä keksiessään kylänluvuilla ja koulutielle toimittaessaan
noita "hyväpäisiä" kansan lapsia, jotka useinkin ovat mitä
karkearakeisimpia materialisteja ja joiden henkiset avut ilmenevät
siinä, että he katekismusläksynsä lukevat kuin vettä valaen.
Hienommat kyvyt sen sijaan jäävät useinkin huomaamatta ja vain
harvemmin aukenee heille mahdollisuus korkeampaan sivistykseen.
Vältellen tovereitaan käveli Markus asemasillan äärimmäiseen
päähän ja pysähtyi siihen katsomaan pitkin ratapihaa, jolla
päivystäjäveturit liikkuivat edestakaisin. Kaisaniemen puut kylpivät
päivänpaisteessa ja niiden juurelta kuului iloisia lasten ääniä. Markus
tunsi mielialansa niin keveäksi ja suonissaan pulppuava elämänilo
silmäili hän joka puolella leviävää pääkaupunkia monisokkeloisine
kivimuureineen ja puistoineen kuin valloittaja, joka tekee mielessään
lupauksen anastaa sen itselleen. Hän tunsi ensimmäisen askeleen jo
ottaneensa, sillä Helsinki ei enää tehnyt häneen niin luotaan
työntävää ja vierasta vaikutusta kuin edellisenä syksynä ja vielä
äskenkin hänen kaupunkiin saapuessaan. Joka tapauksessa oli
hänellä jo Helsingissä muutamia kiinnepisteitä.
Töölön sillan takaa kuului jyrinää ja sitten pitkä vihellys. Kohta sen
jälkeen porhalsi Eläintarhan kallioleikkauksesta esiin veturi sakeata
kivihiilen savua tupruttaen. Raskaasti puhkuen vieri pitkä
matkustajajuna asemasillan viereen ja tuskin oli se ehtinyt pysähtyä,
kun silta tulvahti täyteen kapsäkkejään laahaavia matkustajia.
Vastaanottajat etsivät tuttaviaan, tervehdyksiä vaihdettiin ja
kuuluvina lennähtelivät naisten suukkoset.
Markus harppasi pitkin vaunujonoa ja etsi katseillaan Veli
Forsbergia. Etummaisen toisen luokan vaunun portaalla keksi hän
tämän raahaamassa ulos suurta matkalaukkuaan. Markus riensi luo
ja toverukset puristivat toistensa kättä. Kumpikin he olivat siksi
täynnä jälleennäkemisen iloa ja kummankin mieli oli siksi tulvillaan
sanottavaa ja kysyttävää, että aluksi oli vaikea päästä sananvaihdon
alkuun.
— Saanko minä tarjota sinulle aamiaista jossain ulkona? kysyi Veli,
kun he yhdessä olivat vieneet matkatavarat hänen väliaikaiseen
asuntoonsa.
Tietysti suostui Markus tarjoukseen ja hetken neuvoteltuaan
päättivät he mennä Kappeliin syömään.
Veli Forsberg oli pienenpuoleinen, teräväpiirteinen nuorukainen,
jonka kalpeutta lisäsivät tukan ja kulmakarvojen tummuus sekä
ylähuulessa sarastavat mustat viiksien alut. Hän oli kaupunkilaislapsi
virkamieskodista sekä useita vuosia Markusta nuorempi. Mutta hän
työntävää ja vierasta vaikutusta kuin edellisenä syksynä ja vielä
äskenkin hänen kaupunkiin saapuessaan. Joka tapauksessa oli
hänellä jo Helsingissä muutamia kiinnepisteitä.
Töölön sillan takaa kuului jyrinää ja sitten pitkä vihellys. Kohta sen
jälkeen porhalsi Eläintarhan kallioleikkauksesta esiin veturi sakeata
kivihiilen savua tupruttaen. Raskaasti puhkuen vieri pitkä
matkustajajuna asemasillan viereen ja tuskin oli se ehtinyt pysähtyä,
kun silta tulvahti täyteen kapsäkkejään laahaavia matkustajia.
Vastaanottajat etsivät tuttaviaan, tervehdyksiä vaihdettiin ja
kuuluvina lennähtelivät naisten suukkoset.
Markus harppasi pitkin vaunujonoa ja etsi katseillaan Veli
Forsbergia. Etummaisen toisen luokan vaunun portaalla keksi hän
tämän raahaamassa ulos suurta matkalaukkuaan. Markus riensi luo
ja toverukset puristivat toistensa kättä. Kumpikin he olivat siksi
täynnä jälleennäkemisen iloa ja kummankin mieli oli siksi tulvillaan
sanottavaa ja kysyttävää, että aluksi oli vaikea päästä sananvaihdon
alkuun.
— Saanko minä tarjota sinulle aamiaista jossain ulkona? kysyi Veli,
kun he yhdessä olivat vieneet matkatavarat hänen väliaikaiseen
asuntoonsa.
Tietysti suostui Markus tarjoukseen ja hetken neuvoteltuaan
päättivät he mennä Kappeliin syömään.
Veli Forsberg oli pienenpuoleinen, teräväpiirteinen nuorukainen,
jonka kalpeutta lisäsivät tukan ja kulmakarvojen tummuus sekä
ylähuulessa sarastavat mustat viiksien alut. Hän oli kaupunkilaislapsi
virkamieskodista sekä useita vuosia Markusta nuorempi. Mutta hän
oli varhain kypsynyt ja niin paljon suuremmat kuin Markuksella
olivatkin elämänkokemukset, tunsi hän itsensä kuitenkin Veljen
rinnalla älyllisessä suhteessa kehittymättömäksi. Kun Markus oli
välillä ollut yhden vuoden pois koulusta, olivat he vasta
kahdeksannella luokalla joutuneet välittömämpään kosketukseen
toistensa kanssa. Heti ensi tutustumisesta olivat he alkaneet tuntea
vetovoimaa toisiaan kohtaan ja sisäinen sukulaisuuden tunto oli
ajanoloon yhä vahvistunut. Parina edellisenä lukukautena olivat he
Helsingissä olleet joka päivä toistensa seurassa, sillä paitsi
molemminpuolista myötätuntoa yhdistivät heitä yhteiset opinnotkin.
Kumpikin olivat he vieraantuneet entisistä koulutovereista ja
muodostivat oman suljetun piirinsä harrastaen estetiikkaa ja
keskustellen kirjallisista kysymyksistä.
Kuten edellä olemme maininneet, oli Veli jo koulussa ollut
selväpiirteinen ja kiivas vanha fenno ja hän halveksi sydämensä
pohjasta kagaaleja. Markus saattoi välistä miltei kadehtia ystävänsä
varmaa kantaa, jota hän näihin saakka ei ollut onnistunut
omaksumaan. Usein oli Veli vaativasti käynyt hänen kimppuunsa
tehdäkseen hänestä vanhan fennon ja Markus oli nähnyt hänen
katseessaan suuttumuksen sekaista pettymystä, kun hän oli
huomannut saaliin lujasta otteesta huolimatta luisuvan käsistään.
Tämä oli siihen saakka ollut arkana kohtana heidän
toveruussuhteessaan ja tuntiessaan ystävänsä vallanhimoiseksi ja
helposti ärtyväksi oli Markus ainoastaan varovaisuudella ja
peräänantavaisuudella onnistunut välttämään ilmiriitaisuuksia. Mutta
tästä oli taas johtunut, että hänessä ei ilmennyt mitään varmaa
kantaa ja että hän siinä suhteessa tunsi itsensä hajanaiseksi ja
ilmassa riippuvaksi. Nyt luuli hän kuitenkin sosialismista löytäneensä
pelastuksen kallion ja vaikkei hän ollut varma, kuinka Veli pohjaltaan
suhtautuisi tähän liikkeeseen, tiesi hän tämän kuitenkin olevan
olivatkin elämänkokemukset, tunsi hän itsensä kuitenkin Veljen
rinnalla älyllisessä suhteessa kehittymättömäksi. Kun Markus oli
välillä ollut yhden vuoden pois koulusta, olivat he vasta
kahdeksannella luokalla joutuneet välittömämpään kosketukseen
toistensa kanssa. Heti ensi tutustumisesta olivat he alkaneet tuntea
vetovoimaa toisiaan kohtaan ja sisäinen sukulaisuuden tunto oli
ajanoloon yhä vahvistunut. Parina edellisenä lukukautena olivat he
Helsingissä olleet joka päivä toistensa seurassa, sillä paitsi
molemminpuolista myötätuntoa yhdistivät heitä yhteiset opinnotkin.
Kumpikin olivat he vieraantuneet entisistä koulutovereista ja
muodostivat oman suljetun piirinsä harrastaen estetiikkaa ja
keskustellen kirjallisista kysymyksistä.
Kuten edellä olemme maininneet, oli Veli jo koulussa ollut
selväpiirteinen ja kiivas vanha fenno ja hän halveksi sydämensä
pohjasta kagaaleja. Markus saattoi välistä miltei kadehtia ystävänsä
varmaa kantaa, jota hän näihin saakka ei ollut onnistunut
omaksumaan. Usein oli Veli vaativasti käynyt hänen kimppuunsa
tehdäkseen hänestä vanhan fennon ja Markus oli nähnyt hänen
katseessaan suuttumuksen sekaista pettymystä, kun hän oli
huomannut saaliin lujasta otteesta huolimatta luisuvan käsistään.
Tämä oli siihen saakka ollut arkana kohtana heidän
toveruussuhteessaan ja tuntiessaan ystävänsä vallanhimoiseksi ja
helposti ärtyväksi oli Markus ainoastaan varovaisuudella ja
peräänantavaisuudella onnistunut välttämään ilmiriitaisuuksia. Mutta
tästä oli taas johtunut, että hänessä ei ilmennyt mitään varmaa
kantaa ja että hän siinä suhteessa tunsi itsensä hajanaiseksi ja
ilmassa riippuvaksi. Nyt luuli hän kuitenkin sosialismista löytäneensä
pelastuksen kallion ja vaikkei hän ollut varma, kuinka Veli pohjaltaan
suhtautuisi tähän liikkeeseen, tiesi hän tämän kuitenkin olevan
tyytyväisen, kun hän, Markus ei enää lukeutunut kagaaliin. Muistipa
hän Veljen kanssa edellisenä talvena mielihyvällä lukeneensa
Työmiehestä erään pitemmän artikkelisarjan, nimeltä "Kultainen
ketju", joka oli suunnattu ruotsalais-nuorsuomalaista yhtymää
vastaan.
Kun he olivat päässeet mukavasti sijoittumaan Kappelissa ja Veli
oli tilannut syötävää, työnsi Markus esiin suuren uutisensa, lausuen
naiivilla itsetunnolla:
— Tiedätkö, että minusta on tullut sosialisti?
— Elä nyt! huudahti Veli, mutta noissa sanoissa ei ollut mitään
ivaa, vaan ainoastaan pelkkää veljellistä ihmettelyä.
— On kyllä, vahvisti Markus. — Viime kesän kuluessa minä kirjoitin
Työmieheen puolikymmentä artikkelia ja nyt olen sen vakinaisia
avustajia. Tullessani kävin Työmiehen toimituksessa ja tutustuin
muun muassa Valppaaseen. Olivat hyvin mielissään siitä, että
ylioppilaita alkaa liittyä heidän puolueeseensa. Toistaiseksi minä
olenkin miltei ainoa. Kyselivät mitä tutkintoja minä aion suorittaa ja
olivat hyvillään kuullessaan minun aikovan valmistua
sanomalehtimieheksi, sillä niistä sanoivat heillä olevan puutteen.
— Mutta sehän on mainiota, että sinusta on tullut sosialisti!
huudahti jälleen Veli ja katseli toveriaan täynnä veljellistä
myötätuntoa. — Siinähän sinulle aukenee tavattoman laaja
vaikutusala.
— Eikö totta, puhkesi Markus sanomaan iloissaan toverinsa
osoittamasta vilpittömästä myötätunnosta, — että sosialismissa on
jotakin vahvasti puoleensa vetävää? Se käy suorastaan uskonnosta.
hän Veljen kanssa edellisenä talvena mielihyvällä lukeneensa
Työmiehestä erään pitemmän artikkelisarjan, nimeltä "Kultainen
ketju", joka oli suunnattu ruotsalais-nuorsuomalaista yhtymää
vastaan.
Kun he olivat päässeet mukavasti sijoittumaan Kappelissa ja Veli
oli tilannut syötävää, työnsi Markus esiin suuren uutisensa, lausuen
naiivilla itsetunnolla:
— Tiedätkö, että minusta on tullut sosialisti?
— Elä nyt! huudahti Veli, mutta noissa sanoissa ei ollut mitään
ivaa, vaan ainoastaan pelkkää veljellistä ihmettelyä.
— On kyllä, vahvisti Markus. — Viime kesän kuluessa minä kirjoitin
Työmieheen puolikymmentä artikkelia ja nyt olen sen vakinaisia
avustajia. Tullessani kävin Työmiehen toimituksessa ja tutustuin
muun muassa Valppaaseen. Olivat hyvin mielissään siitä, että
ylioppilaita alkaa liittyä heidän puolueeseensa. Toistaiseksi minä
olenkin miltei ainoa. Kyselivät mitä tutkintoja minä aion suorittaa ja
olivat hyvillään kuullessaan minun aikovan valmistua
sanomalehtimieheksi, sillä niistä sanoivat heillä olevan puutteen.
— Mutta sehän on mainiota, että sinusta on tullut sosialisti!
huudahti jälleen Veli ja katseli toveriaan täynnä veljellistä
myötätuntoa. — Siinähän sinulle aukenee tavattoman laaja
vaikutusala.
— Eikö totta, puhkesi Markus sanomaan iloissaan toverinsa
osoittamasta vilpittömästä myötätunnosta, — että sosialismissa on
jotakin vahvasti puoleensa vetävää? Se käy suorastaan uskonnosta.
— Niin, uskontona se onkin työläisjoukoilla, myönsi Veli, — ja siitä
johtuu sen suuri voima.
— Meillä koettavat perustuslailliset vetää sosialisteja puolelleen,
mutta se on saatava pysymään täysin itsenäisenä puolueena, sanoi
Markus, antaakseen toverilleen vastalahjan tämän osoittamasta
myötätunnosta ja osoittaakseen, ettei hänessä enää ollut jäljellä
mitään vanhasta hapatuksesta.
— Tietysti, vakuutti Veli, — sillä ovathan työväenluokan edut
kokonaan ristiriidassa ruotsalaisen puolueen kanssa.
Hetken vaiti oltuaan jatkoi Markus:
— Minä olen innolla ryhtynyt syventymään sosialismin oppeihin ja
kansantalouden olen yliopistossa päättänyt ottaa yhdeksi
oppiaineeksi. Toissa päivänä kirjoittauduin jo kansantalouden
luennoille.
— Sehän onkin sinulle nyt välttämätöntä, myönsi Veli. — Mutta et
kai silti estetiikkaa jätä?
— Ehkä minä suoritan siinäkin arvosanan, arveli Markus, — sillä
sittenhän voin toimia kirjallisuusarvostelijana sosialistisissa
sanomalehdissä.
Veli piti tätäkin oikein harkittuna ja siten vallitsi toverusten kesken
mitä suotuisin mieliala. Mutta Markuksen sydämellä liikkui vielä
monta asiaa ja tärkein niistä oli hänen suhteensa Olgaan. Hän oli
tottunut avomielisesti ripittämään itsensä tälle lähimmälle toverilleen
ja niinpä alkoi hän hetken kuluttua:
johtuu sen suuri voima.
— Meillä koettavat perustuslailliset vetää sosialisteja puolelleen,
mutta se on saatava pysymään täysin itsenäisenä puolueena, sanoi
Markus, antaakseen toverilleen vastalahjan tämän osoittamasta
myötätunnosta ja osoittaakseen, ettei hänessä enää ollut jäljellä
mitään vanhasta hapatuksesta.
— Tietysti, vakuutti Veli, — sillä ovathan työväenluokan edut
kokonaan ristiriidassa ruotsalaisen puolueen kanssa.
Hetken vaiti oltuaan jatkoi Markus:
— Minä olen innolla ryhtynyt syventymään sosialismin oppeihin ja
kansantalouden olen yliopistossa päättänyt ottaa yhdeksi
oppiaineeksi. Toissa päivänä kirjoittauduin jo kansantalouden
luennoille.
— Sehän onkin sinulle nyt välttämätöntä, myönsi Veli. — Mutta et
kai silti estetiikkaa jätä?
— Ehkä minä suoritan siinäkin arvosanan, arveli Markus, — sillä
sittenhän voin toimia kirjallisuusarvostelijana sosialistisissa
sanomalehdissä.
Veli piti tätäkin oikein harkittuna ja siten vallitsi toverusten kesken
mitä suotuisin mieliala. Mutta Markuksen sydämellä liikkui vielä
monta asiaa ja tärkein niistä oli hänen suhteensa Olgaan. Hän oli
tottunut avomielisesti ripittämään itsensä tälle lähimmälle toverilleen
ja niinpä alkoi hän hetken kuluttua:
— Eräs minun Työmieheen kirjoittamistani artikkeleista sai alkunsa
hyvin omituisista asianhaaroista.
— Mitenkä niin, kerrohan! innostui Veli ja asettui tarkkaavasti
kuuntelemaan.
Ja Markus kuvasi nyt toverilleen ensi tutustumisensa Mustosen
sisaruksiin ja kuinka hän sen johdosta myöhemmin kesällä oli
kirjoittanut kiivaan artikkelin Työmieheen ja nyt Helsinkiin tultuaan
käynyt uudistamassa tuttavuuttaan sisarusten kanssa. Veli, jolle
kaikki tämän luontoiset seikkailut olivat tuiki outoja, ihaili niitä aina
toverissaan eikä hänen myötätuntonsa jäänyt nytkään julki
tulematta. Siitä innostui Markus perinpohjin kuvailemaan Olgaa, niin
että neitonen hänen omissa silmissäänkin kasvoi ja verevöityi.
Kappelista lähdettyään viettivät he koko päivän yhdessä,
keskustellen tapansa mukaan kaikista mahdollisista asioista maan ja
taivaan välillä. Kun he kävivät katsomassa Markuksen asuntoa ja
Veli, kiinnittämättä huomiotaan sen varjopuoliin, antoi sille
siunauksensa, tunsi Markuskin itsensä jälleen tyytyväiseksi. Ja kun
hän illan tullen toveristaan erottuaan jäi yksin, kiehui hänen päänsä
niin täynnä ajatuksia ja mielikuvia, että hänen oli mahdoton keskittyä
lukemiseen tai kirjoittamiseen. Hän tunsi halua ihmisseuraan
purkamaan itseään ja koska Olgan kuva oli tänään entistä
eloisampana asettunut hänen mieleensä, päätti hän nyt jo lähteä
häntä uudelleen tervehtimään.
Sen enempää harkitsematta lähti hän siis matkaan ja toivoi
mennessään, että nuorempi sisko olisi kotoa poissa ja että hän siis
saisi olla Olgan kanssa kahden.
hyvin omituisista asianhaaroista.
— Mitenkä niin, kerrohan! innostui Veli ja asettui tarkkaavasti
kuuntelemaan.
Ja Markus kuvasi nyt toverilleen ensi tutustumisensa Mustosen
sisaruksiin ja kuinka hän sen johdosta myöhemmin kesällä oli
kirjoittanut kiivaan artikkelin Työmieheen ja nyt Helsinkiin tultuaan
käynyt uudistamassa tuttavuuttaan sisarusten kanssa. Veli, jolle
kaikki tämän luontoiset seikkailut olivat tuiki outoja, ihaili niitä aina
toverissaan eikä hänen myötätuntonsa jäänyt nytkään julki
tulematta. Siitä innostui Markus perinpohjin kuvailemaan Olgaa, niin
että neitonen hänen omissa silmissäänkin kasvoi ja verevöityi.
Kappelista lähdettyään viettivät he koko päivän yhdessä,
keskustellen tapansa mukaan kaikista mahdollisista asioista maan ja
taivaan välillä. Kun he kävivät katsomassa Markuksen asuntoa ja
Veli, kiinnittämättä huomiotaan sen varjopuoliin, antoi sille
siunauksensa, tunsi Markuskin itsensä jälleen tyytyväiseksi. Ja kun
hän illan tullen toveristaan erottuaan jäi yksin, kiehui hänen päänsä
niin täynnä ajatuksia ja mielikuvia, että hänen oli mahdoton keskittyä
lukemiseen tai kirjoittamiseen. Hän tunsi halua ihmisseuraan
purkamaan itseään ja koska Olgan kuva oli tänään entistä
eloisampana asettunut hänen mieleensä, päätti hän nyt jo lähteä
häntä uudelleen tervehtimään.
Sen enempää harkitsematta lähti hän siis matkaan ja toivoi
mennessään, että nuorempi sisko olisi kotoa poissa ja että hän siis
saisi olla Olgan kanssa kahden.
6.
Kun Markus pimeässä eteisessä koputti sisarusten ovelle, ei sieltä
kuulunut mitään vastausta. Hän hapuili avainta, mutta huomasi sen
olevan pois suulta. Pettymystä tuntien kääntyi hän lähteäkseen,
mutta silloin aukeni viereinen, seppä Tuomisen huoneeseen johtava
ovi ja Olga pisti päänsä ulos.
— Hyvänen aika! ihastui hän Markuksen tuntiessaan ja riensi
avaamaan ovea. — Minä olin sisareni kanssa tuolla naapurin isännän
nimipäivillä, toimitti hän lamppua sytyttäessään.
— Mutta nythän teidän vierailunne tuli keskeytetyksi, pahoitteli
Markus. — Palatkaa toki takaisin sinne, minä lähden kotiini ja tulen
uudelleen sopivammalla ajalla.
— Ei, ei, kielteli Olga ja siitä tunsi Markus tulevansa hyvilleen. —
Olkaa vain hyvä ja istukaa. Minä käyn Tuomisen puolella sanomassa,
että meille tuli vieras.
Ovea lähestyessään lisäsi hän hieman arkaillen:
— Oikeastaan minusta on tänään tuntunutkin, että te illalla tulette
meitä tervehtimään. Siksi minä heti ehätinkin ovelta kurkistamaan,
kun kuulin askelia eteisestä.
— Niinkö? hymähti Markus. — Se johtuu ehkä siitä, että minun
ajatukseni tänään ovat paljon askarrelleet teissä.
— Te ilman vain! sanoi Olga ja pyörähti samalla ovesta ulos.
Markus ehti kuitenkin huomata, että hän punastui ja se sai hänen
mielensä lämpimästi ailahtamaan.
Kun Markus pimeässä eteisessä koputti sisarusten ovelle, ei sieltä
kuulunut mitään vastausta. Hän hapuili avainta, mutta huomasi sen
olevan pois suulta. Pettymystä tuntien kääntyi hän lähteäkseen,
mutta silloin aukeni viereinen, seppä Tuomisen huoneeseen johtava
ovi ja Olga pisti päänsä ulos.
— Hyvänen aika! ihastui hän Markuksen tuntiessaan ja riensi
avaamaan ovea. — Minä olin sisareni kanssa tuolla naapurin isännän
nimipäivillä, toimitti hän lamppua sytyttäessään.
— Mutta nythän teidän vierailunne tuli keskeytetyksi, pahoitteli
Markus. — Palatkaa toki takaisin sinne, minä lähden kotiini ja tulen
uudelleen sopivammalla ajalla.
— Ei, ei, kielteli Olga ja siitä tunsi Markus tulevansa hyvilleen. —
Olkaa vain hyvä ja istukaa. Minä käyn Tuomisen puolella sanomassa,
että meille tuli vieras.
Ovea lähestyessään lisäsi hän hieman arkaillen:
— Oikeastaan minusta on tänään tuntunutkin, että te illalla tulette
meitä tervehtimään. Siksi minä heti ehätinkin ovelta kurkistamaan,
kun kuulin askelia eteisestä.
— Niinkö? hymähti Markus. — Se johtuu ehkä siitä, että minun
ajatukseni tänään ovat paljon askarrelleet teissä.
— Te ilman vain! sanoi Olga ja pyörähti samalla ovesta ulos.
Markus ehti kuitenkin huomata, että hän punastui ja se sai hänen
mielensä lämpimästi ailahtamaan.
Pian palasi Olga takaisin ja oven suuhun pysähtyen virkkoi
empien:
— Tuominen pyysi herra Kaarlelaa tulemaan heidän puolelleen.
— Minuako? ihmetteli Markus ja tunsi vastenmielisyyttä lähteä.
— Niin, hän on kuullut meiltä, että te olette se M.K., joka on
kirjoittanut Työmieheen ja sen vuoksi hän… — koetti Olga selittää. —
Mutta ellette halua, niin…
Markuksesta tuntui, että Olgakin olisi mieluummin jäänyt heidän
omaan huoneeseensa. Mutta kuultuaan vaikuttimen seppä Tuomisen
kutsuun, muutti hän äkkiä mieltään ja lausui:
— Mennään vain. Onhan se hauska tutustua helsinkiläiseen
työmieskotiin.
Seppä Tuomisen huone oli suunnilleen saman kokoinen kuin
sisarustenkin asunto. Sekin oli varustettu hellauunilla ja sen
kalustoon kuului leveä, kahden maattava sänky, piironki ja
keinutuoli. Ainoan ikkunan alla oli kaappipöytä, jolle nyt oli
asetettuna kahvivehkeet sekä valokuva-albumi.
Tuominen oli keskikokoinen ja laiha mies sekä iältään nähtävästi
puolivälissä neljääkymmentä. Hänellä oli hiukan ulkonevat poskipäät,
mustanruskeat silmät sekä saman väriset viikset ja tukka. Iho oli
epäpuhdas ja ikäänkuin noen syövyttämä.
Kun Olga esitti Markuksen, kiirehti Tuominen itse sanomaan oman
nimensä ja esitti sitten vaimonsa, joka oli jonkun verran miestään
nuorempi, kalvakka ja vakavailmeinen työläisnainen sekä näytti
olevan viimeisillään raskaana. Tämä teki Markukseen kiusallisen
empien:
— Tuominen pyysi herra Kaarlelaa tulemaan heidän puolelleen.
— Minuako? ihmetteli Markus ja tunsi vastenmielisyyttä lähteä.
— Niin, hän on kuullut meiltä, että te olette se M.K., joka on
kirjoittanut Työmieheen ja sen vuoksi hän… — koetti Olga selittää. —
Mutta ellette halua, niin…
Markuksesta tuntui, että Olgakin olisi mieluummin jäänyt heidän
omaan huoneeseensa. Mutta kuultuaan vaikuttimen seppä Tuomisen
kutsuun, muutti hän äkkiä mieltään ja lausui:
— Mennään vain. Onhan se hauska tutustua helsinkiläiseen
työmieskotiin.
Seppä Tuomisen huone oli suunnilleen saman kokoinen kuin
sisarustenkin asunto. Sekin oli varustettu hellauunilla ja sen
kalustoon kuului leveä, kahden maattava sänky, piironki ja
keinutuoli. Ainoan ikkunan alla oli kaappipöytä, jolle nyt oli
asetettuna kahvivehkeet sekä valokuva-albumi.
Tuominen oli keskikokoinen ja laiha mies sekä iältään nähtävästi
puolivälissä neljääkymmentä. Hänellä oli hiukan ulkonevat poskipäät,
mustanruskeat silmät sekä saman väriset viikset ja tukka. Iho oli
epäpuhdas ja ikäänkuin noen syövyttämä.
Kun Olga esitti Markuksen, kiirehti Tuominen itse sanomaan oman
nimensä ja esitti sitten vaimonsa, joka oli jonkun verran miestään
nuorempi, kalvakka ja vakavailmeinen työläisnainen sekä näytti
olevan viimeisillään raskaana. Tämä teki Markukseen kiusallisen
vaikutuksen ja vasten tahtoaan tuli hän kuvitelleeksi Olgaa
samanlaisessa tilassa.
Paitsi Olgan sisko oli nimipäivävieraana myös eräs Tuomisen
työkumppani ja vuokralainen, vahvaraajainen ja hitaan näköinen
nuori mies, jonka nimen Markus luuli kuulleensa Virtaseksi. Hän oli
istunut keinutuolissa, mutta vetäytyi nyt tavalliselle tuolille
ovipuoleen. Hänen olemuksensa synnytti Markuksessa epämääräistä
vastenmielisyyttä, jota vastoin Tuominen vilkaseleisenä ja puheliaana
miehenä teki häneen heti alussa miellyttävän vaikutuksen.
Kehottaen Markusta istumaan tyhjäksi jääneeseen keinutuoliin
lausui hän:
— Herrahan kuuluu olevan sosialisti.
— No jaa, ehkäpä hiukan sinnepäin, myönteli Markus.
— Eipä niinkään hiukan! väitti Tuominen tuttavallisesti. —
Kirjoituksistanne päättäenhän te olette ihan niitä punaisimpia.
Markus katsahti Olgaan, joka silmät hymyilevinä katsoi vastaan.
Tuominen jatkoi innoissaan:
— On se hyvä, että ylioppilaitakin alkaa liittyä meidän
joukkoomme, sillä kyllä ne tietomiehet ovat aina tarpeeseen. Mutta
mikä teidät on oikein saanut työläisiin liittymään, jos tässä saa luvan
olla utelias?
Markus joutui hiukan hämilleen, mutta päätti pelastua tilinteosta
leikillä ja vastasi:
samanlaisessa tilassa.
Paitsi Olgan sisko oli nimipäivävieraana myös eräs Tuomisen
työkumppani ja vuokralainen, vahvaraajainen ja hitaan näköinen
nuori mies, jonka nimen Markus luuli kuulleensa Virtaseksi. Hän oli
istunut keinutuolissa, mutta vetäytyi nyt tavalliselle tuolille
ovipuoleen. Hänen olemuksensa synnytti Markuksessa epämääräistä
vastenmielisyyttä, jota vastoin Tuominen vilkaseleisenä ja puheliaana
miehenä teki häneen heti alussa miellyttävän vaikutuksen.
Kehottaen Markusta istumaan tyhjäksi jääneeseen keinutuoliin
lausui hän:
— Herrahan kuuluu olevan sosialisti.
— No jaa, ehkäpä hiukan sinnepäin, myönteli Markus.
— Eipä niinkään hiukan! väitti Tuominen tuttavallisesti. —
Kirjoituksistanne päättäenhän te olette ihan niitä punaisimpia.
Markus katsahti Olgaan, joka silmät hymyilevinä katsoi vastaan.
Tuominen jatkoi innoissaan:
— On se hyvä, että ylioppilaitakin alkaa liittyä meidän
joukkoomme, sillä kyllä ne tietomiehet ovat aina tarpeeseen. Mutta
mikä teidät on oikein saanut työläisiin liittymään, jos tässä saa luvan
olla utelias?
Markus joutui hiukan hämilleen, mutta päätti pelastua tilinteosta
leikillä ja vastasi:
— Kysykää tuolta neiti Mustoselta, hän se oikeastaan on minut
käännyttänyt.
Kaikki hymyilivät ja loivat silmänsä Olgaan, joka nyt vuorostaan
joutui hämilleen ja huudahti:
— Minäkö! Hyvänen aika, mitä te puhuttekaan! Kuinkas minä nyt
olisin herra Kaarlelan käännyttänyt!
— Saanko minä sanoa? tarttui nyt Hilma odottamatta.
— Sinäkö? hätääntyi Olga. — Ole sinä vaiti tai saat mennä heti
kotiin neulomaan!
— Ähää, on siinä sittenkin jotain takana, nauroi Tuominen, antaen
katseensa kääntyä Olgasta Markukseen.
Mutta viimemainittu pelkäsi, ettei Hilma malttaisi hillitä kieltään ja
virkkoi sen vuoksi, ottaen jälleen vakavan sävyn:
— Kaipa se on vaisto ajanut työväen leiriin, minä kun itsekin olen
kansan lapsi.
— Mutta ihme se sittenkin on, sillä kyllähän niitä on paljon
kansasta tulleita ylioppilaita ja tunnen minäkin muutamia, mutta
eivätpäs vain ole sosialisteja. Niihin taitaa jo koulussa tarttua
sellainen yläluokkalaishenki.
— Kyllä kai se on sellaista ja siksipä meidän on saatava
koululaitoskin perinpohjin uudistetuksi, myönsi Markus ja tunsi
olevansa tyytyväinen saadessaan tuoda esiin kumouksellisia
mielipiteitään.
käännyttänyt.
Kaikki hymyilivät ja loivat silmänsä Olgaan, joka nyt vuorostaan
joutui hämilleen ja huudahti:
— Minäkö! Hyvänen aika, mitä te puhuttekaan! Kuinkas minä nyt
olisin herra Kaarlelan käännyttänyt!
— Saanko minä sanoa? tarttui nyt Hilma odottamatta.
— Sinäkö? hätääntyi Olga. — Ole sinä vaiti tai saat mennä heti
kotiin neulomaan!
— Ähää, on siinä sittenkin jotain takana, nauroi Tuominen, antaen
katseensa kääntyä Olgasta Markukseen.
Mutta viimemainittu pelkäsi, ettei Hilma malttaisi hillitä kieltään ja
virkkoi sen vuoksi, ottaen jälleen vakavan sävyn:
— Kaipa se on vaisto ajanut työväen leiriin, minä kun itsekin olen
kansan lapsi.
— Mutta ihme se sittenkin on, sillä kyllähän niitä on paljon
kansasta tulleita ylioppilaita ja tunnen minäkin muutamia, mutta
eivätpäs vain ole sosialisteja. Niihin taitaa jo koulussa tarttua
sellainen yläluokkalaishenki.
— Kyllä kai se on sellaista ja siksipä meidän on saatava
koululaitoskin perinpohjin uudistetuksi, myönsi Markus ja tunsi
olevansa tyytyväinen saadessaan tuoda esiin kumouksellisia
mielipiteitään.
Tuomisen vaimo tarjosi tällä välin kahvia, kantaen leveän
tarjottimen leipäkoreineen erikseen kunkin eteen. Kun kupit oli
tyhjennetty, sanoi Tuominen toveriaan osoittaen:
— Me sitä olemme tästä aamusta lähtien työlakossa.
— Jassoo, kyllä kai eilisessä Työmiehessä taittiin kertoakin lakon
puhkeamisesta eräällä tehtaalla, vaikkei minun tullut sitä tarkempaan
luetuksi, vastasi Markus.
— Joo, puhkesihan se, jatkoi Tuominen. — Herrat pantiin ahtaalle
ja kun eivät ruvenneet hyvällä palkkoja korottamaan, niin pistettiin
pyörät seisomaan. Sillä meistä se voima lähtee!
— Mahtaakohan tulla pitkällinenkin lakko? tiedusteli Markus.
— Eivät olleet herrat luvanneet hellittää, niin että kyllähän se
taitaa venyä pitkällekin sillä hevillä emme mekään anna jälkeen.
— Mutta kun nälkä pakottaa, huomautti tähän Tuomisen vaimo.
— Kiristetään suolivyötä, virkkoi Tuominen huolettomasti. — Mutta
onhan meillä sitä ennen lakkorahasto, lisäsi hän kuin vaimoaan
rohkaisten, — ja toisista ammattikunnista on jo luvattu avustusta,
niin ettei tässä nyt ihan heti tarvitse nälkäremmiin tarttua.
— Hyvä olisi, ettei tarvitsisi, huokasi vaimo. — Mutta voi siinä
niinkin päin käydä, että menetätte kokonaan työpaikkanne, kun
herrat ottavat tehtaaseen uusia työmiehiä. Kyllä niitä halukkaita aina
löytyy.
— Elä sinä, muija, katsele noita asioita aina niin harmajasti! sanoi
Tuominen hiukan äreästi, josta Markus huomasi, että asia oli
tarjottimen leipäkoreineen erikseen kunkin eteen. Kun kupit oli
tyhjennetty, sanoi Tuominen toveriaan osoittaen:
— Me sitä olemme tästä aamusta lähtien työlakossa.
— Jassoo, kyllä kai eilisessä Työmiehessä taittiin kertoakin lakon
puhkeamisesta eräällä tehtaalla, vaikkei minun tullut sitä tarkempaan
luetuksi, vastasi Markus.
— Joo, puhkesihan se, jatkoi Tuominen. — Herrat pantiin ahtaalle
ja kun eivät ruvenneet hyvällä palkkoja korottamaan, niin pistettiin
pyörät seisomaan. Sillä meistä se voima lähtee!
— Mahtaakohan tulla pitkällinenkin lakko? tiedusteli Markus.
— Eivät olleet herrat luvanneet hellittää, niin että kyllähän se
taitaa venyä pitkällekin sillä hevillä emme mekään anna jälkeen.
— Mutta kun nälkä pakottaa, huomautti tähän Tuomisen vaimo.
— Kiristetään suolivyötä, virkkoi Tuominen huolettomasti. — Mutta
onhan meillä sitä ennen lakkorahasto, lisäsi hän kuin vaimoaan
rohkaisten, — ja toisista ammattikunnista on jo luvattu avustusta,
niin ettei tässä nyt ihan heti tarvitse nälkäremmiin tarttua.
— Hyvä olisi, ettei tarvitsisi, huokasi vaimo. — Mutta voi siinä
niinkin päin käydä, että menetätte kokonaan työpaikkanne, kun
herrat ottavat tehtaaseen uusia työmiehiä. Kyllä niitä halukkaita aina
löytyy.
— Elä sinä, muija, katsele noita asioita aina niin harmajasti! sanoi
Tuominen hiukan äreästi, josta Markus huomasi, että asia oli
hänellekin hieman arka. — Kyllähän sen tietää, että aina niitä
rikkureita ilmestyy, mutta kyllä me ollaan jo niitäkin varten ryhdytty
toimenpiteisiin.
— Annetaan selkään rikkureille, lisäsi Virtanen, tuoden siten
hänkin osansa keskusteluun.
Nuo sanat panivat nähtävästi hänen raskaan verensä
vilkkaampaan liikkeeseen, sillä hän nosti toisen jalkansa toisen
päälle, puhalsi paperossin imukkeen tyhjäksi ja rupesi laittamaan
uutta tilalle.
— Täytyyhän sitä aina jotakin uskaltaa, muutenhan emme
koskaan mitään saavuttaisi, lausui nyt Markus Tuomista rohkaisten.
— Kyllä se niin on! ihastui Tuominen ja heitti häneen kiitollisen
silmäyksen. — Ei sitä tarvitse toivoakaan, että herrat meille omasta
halustaan mitään antavat, ei vaikka me nälissämme raataisimme ja
heillä itsellään olisi niin paljon, etteivät tietäisi mihin niitä käyttää.
— Kyllä se vain niin on, vahvisti jälleen Virtanen.
— Eipähän ne taida niitä palkanylennyksiä itsestäänkään antaa,
mutta pelottaa se siltikin tuo lakko, kun ei sitä meikäläisillä ole suuria
säästöjäkään, sanoi vaimo alakuloisella äänellä ja katsoi Markusta
kuin häneen vedoten.
Tähän ei Markus osannut muuta kuin ylimalkaisesti huomauttaa.
— Tietystihän se varsinkin perheenäitejä huolettaa, mutta
toivottavasti tämä lakko nyt kuitenkin päättyy onnellisesti. Sillä eihän
sitä nyt juuri voi otaksua, että keskellä sivistynyttä Helsinkiä kuolisi
ihmisiä nälkään.
rikkureita ilmestyy, mutta kyllä me ollaan jo niitäkin varten ryhdytty
toimenpiteisiin.
— Annetaan selkään rikkureille, lisäsi Virtanen, tuoden siten
hänkin osansa keskusteluun.
Nuo sanat panivat nähtävästi hänen raskaan verensä
vilkkaampaan liikkeeseen, sillä hän nosti toisen jalkansa toisen
päälle, puhalsi paperossin imukkeen tyhjäksi ja rupesi laittamaan
uutta tilalle.
— Täytyyhän sitä aina jotakin uskaltaa, muutenhan emme
koskaan mitään saavuttaisi, lausui nyt Markus Tuomista rohkaisten.
— Kyllä se niin on! ihastui Tuominen ja heitti häneen kiitollisen
silmäyksen. — Ei sitä tarvitse toivoakaan, että herrat meille omasta
halustaan mitään antavat, ei vaikka me nälissämme raataisimme ja
heillä itsellään olisi niin paljon, etteivät tietäisi mihin niitä käyttää.
— Kyllä se vain niin on, vahvisti jälleen Virtanen.
— Eipähän ne taida niitä palkanylennyksiä itsestäänkään antaa,
mutta pelottaa se siltikin tuo lakko, kun ei sitä meikäläisillä ole suuria
säästöjäkään, sanoi vaimo alakuloisella äänellä ja katsoi Markusta
kuin häneen vedoten.
Tähän ei Markus osannut muuta kuin ylimalkaisesti huomauttaa.
— Tietystihän se varsinkin perheenäitejä huolettaa, mutta
toivottavasti tämä lakko nyt kuitenkin päättyy onnellisesti. Sillä eihän
sitä nyt juuri voi otaksua, että keskellä sivistynyttä Helsinkiä kuolisi
ihmisiä nälkään.
— No niinpä minustakin! puhkesi Tuominen vapautuneesti, mutta
vaimo kaatoi jälleen kylmää vettä hänen innostuksensa päälle,
huudahtaen:
— Voi, voi, kyllä tässä kylässä on monta kurjaa, joilla aamulla
herätessään ei ole eineestä tietoa enempää kuin taivaan linnuilla. Ja
kyllä minä uskon, että täällä usein kuolee ihmisiä suorastaan
nälkäänkin.
Näitä sanoja seuranneen äänettömyyden vallitessa katsahti Olga
Markukseen ja nousi lähteäkseen. Markus seurasi hänen
esimerkkiään ja kun hän oli Tuomiselta tiedustellut, milloin
työväenyhdistyksellä oli kokouksia, että hänkin voisi tulla ja liittyä
jäseneksi, heitti hän hyvästit, luvaten tulla vastakin tervehtimään.
Hilma oli, nähtävästikin tahallaan, syventynyt katselemaan
Tuomisten valokuvia, joten Markus ja Olga joutuivat kahdenkesken.
Tätä oli Markus toivonutkin, mutta kumpikin alkoivat he
kahdenkesken jäätyään tuntea ujoutta ja keskustelu kävi
väkinäisesti. Tuomisten luona oli Markukselta haihtunut se tuuli,
jonka vallassa hän oli lähtenyt Olgaa tapaamaan ja
saamattomuuttaan pahotellessaan muuttui hän yhä jurommaksi.
Itsepintaisesti selaili hän kirjoja, jotka jo edellisellä kerralla oli käynyt
läpi. Olga liikkui levotonna huoneessa, tietämättä millä huvittaisi
vierastansa tai kuinka saisi keskustelun käyntiin. Markus puolestaan
ponnisteli myös löytääkseen keskusteluaiheen. Kun hänen
mielessään pyöri vielä äskeinen lakkokeskustelu, johtuivat hänen
ajatuksensa Olgan työoloihin ja yhtäkkiä kysyi hän varsin kuivasti:
— Kuinka paljon te päivässä keskimäärin ansaitsette?
vaimo kaatoi jälleen kylmää vettä hänen innostuksensa päälle,
huudahtaen:
— Voi, voi, kyllä tässä kylässä on monta kurjaa, joilla aamulla
herätessään ei ole eineestä tietoa enempää kuin taivaan linnuilla. Ja
kyllä minä uskon, että täällä usein kuolee ihmisiä suorastaan
nälkäänkin.
Näitä sanoja seuranneen äänettömyyden vallitessa katsahti Olga
Markukseen ja nousi lähteäkseen. Markus seurasi hänen
esimerkkiään ja kun hän oli Tuomiselta tiedustellut, milloin
työväenyhdistyksellä oli kokouksia, että hänkin voisi tulla ja liittyä
jäseneksi, heitti hän hyvästit, luvaten tulla vastakin tervehtimään.
Hilma oli, nähtävästikin tahallaan, syventynyt katselemaan
Tuomisten valokuvia, joten Markus ja Olga joutuivat kahdenkesken.
Tätä oli Markus toivonutkin, mutta kumpikin alkoivat he
kahdenkesken jäätyään tuntea ujoutta ja keskustelu kävi
väkinäisesti. Tuomisten luona oli Markukselta haihtunut se tuuli,
jonka vallassa hän oli lähtenyt Olgaa tapaamaan ja
saamattomuuttaan pahotellessaan muuttui hän yhä jurommaksi.
Itsepintaisesti selaili hän kirjoja, jotka jo edellisellä kerralla oli käynyt
läpi. Olga liikkui levotonna huoneessa, tietämättä millä huvittaisi
vierastansa tai kuinka saisi keskustelun käyntiin. Markus puolestaan
ponnisteli myös löytääkseen keskusteluaiheen. Kun hänen
mielessään pyöri vielä äskeinen lakkokeskustelu, johtuivat hänen
ajatuksensa Olgan työoloihin ja yhtäkkiä kysyi hän varsin kuivasti:
— Kuinka paljon te päivässä keskimäärin ansaitsette?
Olga joutui tuosta suorasukaisesta kysymyksestä hieman
hämilleen.
— Se on hyvin eri tavalla, vastasi hän viivytellen. — Toisinaan, kun
neuloo oikein ahkerasti, saa enemmän ja toisinaan menee taas
vähempään.
— Niin, mutta keskimäärin? tiukkasi Markus hiukan äreästi, sillä
häntä suututti se, että ihmisiltä, ja varsinkin oppimattomilta, sai
jotakin keskimäärää tiedustellessaan aina tuon tapaisen
epämääräisen vastauksen, jolla Olga nyt viattomuudessaan oli tullut
hänelle muistuttaneeksi olevansa oppimaton työläisnainen.
Markuksen töykeys sai Olgan punastumaan, mutta alistuvaisesti
vastasi hän kuitenkin:
— Ehkä noin puolitoista markkaa, jos sitäkään.
— Entä kuinka monta tuntia päivässä täytyy työskennellä,
saadakseen tuon puolitoista markkasen?
— Ainakin kaksitoista tuntia, mutta monesti me neulomme, kun on
kiire, viisikintoista tuntia.
— Siis kymmenen penniä tunnilta! Kyllä se on kauheaa, että
juutalaiset saavat sillä tavoin nylkeä teitä neulojattaria? kiihtyi
Markus yhtäkkiä ja nousi kävelemään. — Ettekö te ole ryhtyneet
vaatimaan parempia palkkoja?
— Kyllä siitä on ollut puhetta työväenyhdistyksessä, mutta toimeen
ei ole vielä mitään saatu. Ja vaikea taitaa olla saadakin, kun täällä on
niin paljon naisia, jotka ottavat neulomatyötä vaikka kuinka halvasta.
hämilleen.
— Se on hyvin eri tavalla, vastasi hän viivytellen. — Toisinaan, kun
neuloo oikein ahkerasti, saa enemmän ja toisinaan menee taas
vähempään.
— Niin, mutta keskimäärin? tiukkasi Markus hiukan äreästi, sillä
häntä suututti se, että ihmisiltä, ja varsinkin oppimattomilta, sai
jotakin keskimäärää tiedustellessaan aina tuon tapaisen
epämääräisen vastauksen, jolla Olga nyt viattomuudessaan oli tullut
hänelle muistuttaneeksi olevansa oppimaton työläisnainen.
Markuksen töykeys sai Olgan punastumaan, mutta alistuvaisesti
vastasi hän kuitenkin:
— Ehkä noin puolitoista markkaa, jos sitäkään.
— Entä kuinka monta tuntia päivässä täytyy työskennellä,
saadakseen tuon puolitoista markkasen?
— Ainakin kaksitoista tuntia, mutta monesti me neulomme, kun on
kiire, viisikintoista tuntia.
— Siis kymmenen penniä tunnilta! Kyllä se on kauheaa, että
juutalaiset saavat sillä tavoin nylkeä teitä neulojattaria? kiihtyi
Markus yhtäkkiä ja nousi kävelemään. — Ettekö te ole ryhtyneet
vaatimaan parempia palkkoja?
— Kyllä siitä on ollut puhetta työväenyhdistyksessä, mutta toimeen
ei ole vielä mitään saatu. Ja vaikea taitaa olla saadakin, kun täällä on
niin paljon naisia, jotka ottavat neulomatyötä vaikka kuinka halvasta.
Tämän sanoi Olga sillä sävyllä kuin asiaa ei voisi millään parantaa.
— Jospa minä kuitenkin kirjoittaisin siitä Työmieheen, yritti Markus
vielä, mutta siihen ei Olga hänen harmikseen puhunut mitään.
Siten syntyi taas pitempi äänettömyys, kunnes Markus itseensä
suuttuneena nousi ja virkkoi kuin anteeksi pyytäen:
— Mikä merkillinen minuun on mennyt, kun tänä iltana minä
ikävystytän itseäni ja muita. On niin ollen parasta, että minä lähden
omaan asuntooni murjottamaan.
Hän koetti hymyillä ja hyvästiä sanoessaan kysyi hän:
— Tokko te enää lupaattekaan minun tulla tänne?
— Tietysti, tervetulemaan vain, milloin teille itsellenne suinkin
sopii, kiiruhti Olga vastaamaan, katsoen häntä avonaisesti silmiin.
Hän sieppasi lampun pöydältä ja näytti ovelta valkeaa, että Markus
näki mennä pimeän eteisen läpi.
— Voi, voi, mitä rähinää ne taas pitävät! päivitteli hän talonmiehen
puolelta kuuluvaa hoilotusta.
Talonmiehen kyökinovi oli raollaan ja portaita laskeutuessaan kuuli
Markus jonkun humalaisella äänellä laulavan:
Mikäs se meitillä suutaripojilla on hätä ja hätä, kun helvetin
pellit suletaan, niin perkele kuolee häkään ja häkään.
Päästyään loppuun kuului sama ääni kysyvän:
— Eikös meill' oo reilu marssi, häh?
— Jospa minä kuitenkin kirjoittaisin siitä Työmieheen, yritti Markus
vielä, mutta siihen ei Olga hänen harmikseen puhunut mitään.
Siten syntyi taas pitempi äänettömyys, kunnes Markus itseensä
suuttuneena nousi ja virkkoi kuin anteeksi pyytäen:
— Mikä merkillinen minuun on mennyt, kun tänä iltana minä
ikävystytän itseäni ja muita. On niin ollen parasta, että minä lähden
omaan asuntooni murjottamaan.
Hän koetti hymyillä ja hyvästiä sanoessaan kysyi hän:
— Tokko te enää lupaattekaan minun tulla tänne?
— Tietysti, tervetulemaan vain, milloin teille itsellenne suinkin
sopii, kiiruhti Olga vastaamaan, katsoen häntä avonaisesti silmiin.
Hän sieppasi lampun pöydältä ja näytti ovelta valkeaa, että Markus
näki mennä pimeän eteisen läpi.
— Voi, voi, mitä rähinää ne taas pitävät! päivitteli hän talonmiehen
puolelta kuuluvaa hoilotusta.
Talonmiehen kyökinovi oli raollaan ja portaita laskeutuessaan kuuli
Markus jonkun humalaisella äänellä laulavan:
Mikäs se meitillä suutaripojilla on hätä ja hätä, kun helvetin
pellit suletaan, niin perkele kuolee häkään ja häkään.
Päästyään loppuun kuului sama ääni kysyvän:
— Eikös meill' oo reilu marssi, häh?
Sitten remahti hanuri soimaan ja sen räikeä ääni seurasi Markusta
aina portille saakka.
7.
Markus palasi kansantalouden luennolta, astellen pitkin
Aleksanterinkatua palttoon kaulus pystyssä. Oli aito helsinkiläinen
syysilma, koleatuulinen ja sateinen.
Markus oli heti ylösnoustessaan ollut huonolla tuulella, sillä huone
oli tänään tuntunut tavallista kolkommalta ja epäkodikkaammalta. Ja
nyt luennolla oli hänen mielialansa painunut entistä harmaammaksi.
Luennot olivat mitä kuivinta laatua ja tapahtuivat lisäksi
ruotsinkielellä, jota hän ymmärsi vielä verrattain vaillinaisesti.
Luennoitsija, laiha ja tummapintainen mies, joka luki papereitaan
kuivan koneellisella äänellä, aloitti aina esityksensä sanoilla: "mina
damer och herrar", vaikka saapuvilla ei ollut vielä kertaakaan ollut
naisia. Hän jatkoi yhtä tasaisella ja värittömällä äänellä, katsettaan
kertaakaan paperista nostamatta, tunnin loppuun, jolloin hän
sähkökellon soidessa vaikeni ja paperinsa kooten meni matkaansa.
Näytti kuin hän suorittaisi kaiken tuon, alkaisi sanoilla "mina damer
och herrar" sekä jatkaisi keskeytymättä tunnin loppuun, vaikka
auditorio olisi ollut vallan tyhjäkin. Luentojen aihe, pankkiliikkeen
kehitys Euroopassa, oli jo sinänsä mitä kuivinta laatua. Kuulijat, joita
jo alussa oli ollut vähän, olivat harventumistaan harventuneet ja
tänään oli ainoastaan muutamia uskollisia torkkunut siellä täällä
luentosalissa.
aina portille saakka.
7.
Markus palasi kansantalouden luennolta, astellen pitkin
Aleksanterinkatua palttoon kaulus pystyssä. Oli aito helsinkiläinen
syysilma, koleatuulinen ja sateinen.
Markus oli heti ylösnoustessaan ollut huonolla tuulella, sillä huone
oli tänään tuntunut tavallista kolkommalta ja epäkodikkaammalta. Ja
nyt luennolla oli hänen mielialansa painunut entistä harmaammaksi.
Luennot olivat mitä kuivinta laatua ja tapahtuivat lisäksi
ruotsinkielellä, jota hän ymmärsi vielä verrattain vaillinaisesti.
Luennoitsija, laiha ja tummapintainen mies, joka luki papereitaan
kuivan koneellisella äänellä, aloitti aina esityksensä sanoilla: "mina
damer och herrar", vaikka saapuvilla ei ollut vielä kertaakaan ollut
naisia. Hän jatkoi yhtä tasaisella ja värittömällä äänellä, katsettaan
kertaakaan paperista nostamatta, tunnin loppuun, jolloin hän
sähkökellon soidessa vaikeni ja paperinsa kooten meni matkaansa.
Näytti kuin hän suorittaisi kaiken tuon, alkaisi sanoilla "mina damer
och herrar" sekä jatkaisi keskeytymättä tunnin loppuun, vaikka
auditorio olisi ollut vallan tyhjäkin. Luentojen aihe, pankkiliikkeen
kehitys Euroopassa, oli jo sinänsä mitä kuivinta laatua. Kuulijat, joita
jo alussa oli ollut vähän, olivat harventumistaan harventuneet ja
tänään oli ainoastaan muutamia uskollisia torkkunut siellä täällä
luentosalissa.
Markus oli koettanut miehuullisesti ponnistaa tarkkaavaisuuttaan,
saadakseen luennosta edes jotakin irti ja päästäkseen siten
kansantalouden opintojen alkuun. Mutta yhtä laihaksi tunsi hän
itsensä äsken luennon päättyessä kuin edellisilläkin kerroilla. Ne
katkelmat, jotka hän kielellisesti oli pystynyt itselleen valloittamaan,
olivat vuorostaan vilisseet oudoista pankkitermeistä, niin että hänellä
oli ainoana tuloksena koko luennosta pakottavat ohimot.
Hän oli niin vajonnut ärtyiseen synkkämielisyyteen, ettei hän
huomannut ketään kadulla kulkijoita. Mikonkadun kulmassa tyrkkäsi
häntä joku kylkeen ja kun hän epämieluisasti havahtuneena käänsi
päätään, näki hän vierellään Veli Forsbergin.
— Sinähän olet synkkä kuin ukkospilvi, huomautti tämä hymyillen.
—
Minne sinä vaellat?
— Aioin mennä talolle päivällistä syömään, vastasi Markus, jonka
katse toverinsa tavattuaan huomattavasti ilostui.
— Osmolaanko? Äsh! virkahti Veli kasvojaan muikistaen. — Mitä
sinä sinne viitsit mennä? Tule mieluumminkin minun kanssani
syömään, sillä minäkin olin juuri päivälliselle menossa.
Veli oli itsekin aiemmin syönyt ylioppilastalolla, mutta kyllästynyt ja
muuttanut erääseen herkkuruokalaan. Hänessä oli nuoruudestaan
huolimatta muutamia vanhan herran vaistoja, jotka kärsivät siitä
väentungoksesta ja melusta, mikä Osmolassa tavallisesti vallitsi.
Sitäpaitsi saivat hänen ylimykselliset taipumuksensa hänet
vaihtamaan ruokalaa. Kerran oli hän, heidän yhdessä palatessaan
syömästä, sanonut kiukustuneena Osmolasta, että se on aito
kansallinen syöpöttelylaitos, jossa meidän nousukassivistyksemme
saadakseen luennosta edes jotakin irti ja päästäkseen siten
kansantalouden opintojen alkuun. Mutta yhtä laihaksi tunsi hän
itsensä äsken luennon päättyessä kuin edellisilläkin kerroilla. Ne
katkelmat, jotka hän kielellisesti oli pystynyt itselleen valloittamaan,
olivat vuorostaan vilisseet oudoista pankkitermeistä, niin että hänellä
oli ainoana tuloksena koko luennosta pakottavat ohimot.
Hän oli niin vajonnut ärtyiseen synkkämielisyyteen, ettei hän
huomannut ketään kadulla kulkijoita. Mikonkadun kulmassa tyrkkäsi
häntä joku kylkeen ja kun hän epämieluisasti havahtuneena käänsi
päätään, näki hän vierellään Veli Forsbergin.
— Sinähän olet synkkä kuin ukkospilvi, huomautti tämä hymyillen.
—
Minne sinä vaellat?
— Aioin mennä talolle päivällistä syömään, vastasi Markus, jonka
katse toverinsa tavattuaan huomattavasti ilostui.
— Osmolaanko? Äsh! virkahti Veli kasvojaan muikistaen. — Mitä
sinä sinne viitsit mennä? Tule mieluumminkin minun kanssani
syömään, sillä minäkin olin juuri päivälliselle menossa.
Veli oli itsekin aiemmin syönyt ylioppilastalolla, mutta kyllästynyt ja
muuttanut erääseen herkkuruokalaan. Hänessä oli nuoruudestaan
huolimatta muutamia vanhan herran vaistoja, jotka kärsivät siitä
väentungoksesta ja melusta, mikä Osmolassa tavallisesti vallitsi.
Sitäpaitsi saivat hänen ylimykselliset taipumuksensa hänet
vaihtamaan ruokalaa. Kerran oli hän, heidän yhdessä palatessaan
syömästä, sanonut kiukustuneena Osmolasta, että se on aito
kansallinen syöpöttelylaitos, jossa meidän nousukassivistyksemme
kuvastuu kuin heijastuspeilissä. Markus oli tästä toverinsa
purkauksesta mielessään katkeroitunut sitäkin enemmän, kun hän
tiesi sen pohjaltaan olevan totta. Hän itsekin oli kärsinyt nähdessään,
millä säädyttömyydellä vaatimattomissa maalaiskodeissa kasvaneet
nuorukaiset ylellisten pöytien ääressä mättivät ruokia lautasilleen,
joihin he jättivät tai tahrivat suurimman osan, aivankuin Suomen
kansalle ei olisi koskaan säästäväisyyttä ja siivoutta opetettu. Ja se
ähkivä yltäkylläisyys, minkä vallassa useimmat syötyään siirtyivät
lukusalin puolelle tai muihin joutopaikkoihin ruokaansa sulattamaan,
muistutti liian paljon renkituvasta aterian jälkeisine
röyhtelytunnelmineen.
Kuuluen itsekin siihen nousukas-ainekseen, joka alkoi yhä
enemmän leimata kansallista sivistystä, kärsi Markus tämän aineksen
vioista, joita hänen silmänsä oli liiankin herkkä huomaamaan, kuin
konsanaan läheisen sukulaisen heikkouksista. Kun Veli ei kuulunut
tähän ainekseen, piti Markus hänen arvosteluitaan ulkopuolelta
tulleina ja siis rakkaudettomasti lausuttuina eikä sen vuoksi tahtonut
niihin kernaasti yhtyä. Veljen muutettua ruokapaikkaa oli hän
edelleenkin jäänyt Osmolaan, pitäen velvollisuutenaan kannattaa
tuota kuitenkin kaikitenkin kotoista ja kansallista ruokalaitosta.
Valmiina asettumaan nytkin vastahankaan sanoi hänen toverinsa
ehdotukseen:
— Mitäpä minä huolisin muualle lähteä, kun minulla on kerta lippu
Osmolaan.
— Tule seuraksi, kun on näin ikävä päiväkin. Minä tarjoan, ettei
itsesi tarvitse maksaa.
purkauksesta mielessään katkeroitunut sitäkin enemmän, kun hän
tiesi sen pohjaltaan olevan totta. Hän itsekin oli kärsinyt nähdessään,
millä säädyttömyydellä vaatimattomissa maalaiskodeissa kasvaneet
nuorukaiset ylellisten pöytien ääressä mättivät ruokia lautasilleen,
joihin he jättivät tai tahrivat suurimman osan, aivankuin Suomen
kansalle ei olisi koskaan säästäväisyyttä ja siivoutta opetettu. Ja se
ähkivä yltäkylläisyys, minkä vallassa useimmat syötyään siirtyivät
lukusalin puolelle tai muihin joutopaikkoihin ruokaansa sulattamaan,
muistutti liian paljon renkituvasta aterian jälkeisine
röyhtelytunnelmineen.
Kuuluen itsekin siihen nousukas-ainekseen, joka alkoi yhä
enemmän leimata kansallista sivistystä, kärsi Markus tämän aineksen
vioista, joita hänen silmänsä oli liiankin herkkä huomaamaan, kuin
konsanaan läheisen sukulaisen heikkouksista. Kun Veli ei kuulunut
tähän ainekseen, piti Markus hänen arvosteluitaan ulkopuolelta
tulleina ja siis rakkaudettomasti lausuttuina eikä sen vuoksi tahtonut
niihin kernaasti yhtyä. Veljen muutettua ruokapaikkaa oli hän
edelleenkin jäänyt Osmolaan, pitäen velvollisuutenaan kannattaa
tuota kuitenkin kaikitenkin kotoista ja kansallista ruokalaitosta.
Valmiina asettumaan nytkin vastahankaan sanoi hänen toverinsa
ehdotukseen:
— Mitäpä minä huolisin muualle lähteä, kun minulla on kerta lippu
Osmolaan.
— Tule seuraksi, kun on näin ikävä päiväkin. Minä tarjoan, ettei
itsesi tarvitse maksaa.
Veli lausui tämän vilpittömästi ja pyytäen. Se sai Markuksen
taipumaan, koska hän itsekin kaipasi seuraa. Nyt saattoi hän viettää
Veljen kanssa koko illan, tarvitsematta mennä kolkkoon asuntoonsa.
Päivälliseltä päästyään menivät he Veljen luo. Hänellä oli tilava ja
mukava huone viidennessä kerroksessa keskikaupungilla. Sieltä oli
aito suurkaupunkimainen näköala yli loppumattomien kattojen.
Katumelu ei yltänyt sinne asti ja Markuksesta se oli mitä soveliain
lukumiehen asunto. Kun huone oli lämmin, oli ruutuja pieksävä sade
omiaan lisäämään kodikkuuden tuntua.
Otettuaan mukavan asennon pehmeässä nojatuolissa ja saatuaan
paperossin palamaan, tunsi Markus äskeisen apeamielisyytensä
melkein tyyten haihtuneen. Mutta tätä mielen tasapainoa ei hän
kuitenkaan saanut kauan pitää. Veli oli tänään myöskin rikkinäisellä
ja tyytymättömällä mielellä. Sen hän tavallisesti purki kaiken
ivalliseen ja sapekkaaseen arvostelemiseen. Näin ollen muodostui
heidän seurustelunsa aina kummallekin kiduttavaksi ja erottaessa oli
yleisen rikkinäisyyden tunto sitä suurempi.
Koko heidän sukupolvensa, sen tunsivat hyvin nämä kaksi
toverusta, oli pohjaltaan anarkisteja, jotka ylimalkaan kaikkeen
suhtautuivat kielteisesti. Heidän isiensä iässä oleva sukupolvi, joka
oli kasvanut kansallisten suurmiesten jalkojen juuressa ja nähnyt
kansallisen nousuajan täydessä kukkeudessaan, oli lahjoiltaan
keskinkertaista, kankeata ja itsekylläistä joukkoa, joka ylväili
henkisen perintönsä runsaudella, samalla kun se saiturin
itsepintaisuudella koetti säilyttää valta-asemansa. Sakeana ja
elottomana muurina erottivat he nuorimman polven kansallisesta
nousuajasta, josta näillä jälkimmäisillä oli ainoastaan
kangastuksenomainen käsitys. Lämmittämään ja innostamaan ei tuo
taipumaan, koska hän itsekin kaipasi seuraa. Nyt saattoi hän viettää
Veljen kanssa koko illan, tarvitsematta mennä kolkkoon asuntoonsa.
Päivälliseltä päästyään menivät he Veljen luo. Hänellä oli tilava ja
mukava huone viidennessä kerroksessa keskikaupungilla. Sieltä oli
aito suurkaupunkimainen näköala yli loppumattomien kattojen.
Katumelu ei yltänyt sinne asti ja Markuksesta se oli mitä soveliain
lukumiehen asunto. Kun huone oli lämmin, oli ruutuja pieksävä sade
omiaan lisäämään kodikkuuden tuntua.
Otettuaan mukavan asennon pehmeässä nojatuolissa ja saatuaan
paperossin palamaan, tunsi Markus äskeisen apeamielisyytensä
melkein tyyten haihtuneen. Mutta tätä mielen tasapainoa ei hän
kuitenkaan saanut kauan pitää. Veli oli tänään myöskin rikkinäisellä
ja tyytymättömällä mielellä. Sen hän tavallisesti purki kaiken
ivalliseen ja sapekkaaseen arvostelemiseen. Näin ollen muodostui
heidän seurustelunsa aina kummallekin kiduttavaksi ja erottaessa oli
yleisen rikkinäisyyden tunto sitä suurempi.
Koko heidän sukupolvensa, sen tunsivat hyvin nämä kaksi
toverusta, oli pohjaltaan anarkisteja, jotka ylimalkaan kaikkeen
suhtautuivat kielteisesti. Heidän isiensä iässä oleva sukupolvi, joka
oli kasvanut kansallisten suurmiesten jalkojen juuressa ja nähnyt
kansallisen nousuajan täydessä kukkeudessaan, oli lahjoiltaan
keskinkertaista, kankeata ja itsekylläistä joukkoa, joka ylväili
henkisen perintönsä runsaudella, samalla kun se saiturin
itsepintaisuudella koetti säilyttää valta-asemansa. Sakeana ja
elottomana muurina erottivat he nuorimman polven kansallisesta
nousuajasta, josta näillä jälkimmäisillä oli ainoastaan
kangastuksenomainen käsitys. Lämmittämään ja innostamaan ei tuo
nousuaika heitä kyennyt eikä johdossa oleva sukupolvi pystynyt
heille ojentamaan samaa runsauden sarvea, josta he itse
nuoruudessaan olivat saaneet juoda.
Nyt oli — siihen suuntaan olivat toverukset usein järkeilleet —
kansallinen kehitys syvimmässä aallonpohjassa. Sen vuoksi ei
nuorimmalla polvella ollut perspektiivejä eteen- eikä taaksepäin ja
siksi suistuivat he luonnostaan henkiseen anarkismiin.
Lahjattomimmat tyytyivät ilman mitään sivuharrastuksia jauhamaan
virkatutkintoja, keskinkertaisuudet koettivat hankkia tyydytystä
urheilusta ja puoluekinasteluista, kun taas lahjakkaimmat ja
herkimmät olivat vaipuneet pessimismiin ja sairaalloiseen
psykologiseeraamiseen, mikä lopulta johti kaiken kieltämiseen.
Veli loikoi nojatuolissaan, kantapäät nostettuina pöydän reunalle ja
kyynärpäät tuettuina tuolin käsinojiin, joten hän oli omituisessa,
puoliriippuvassa asennossa. Markus tunsi vaistoissaan, että tuo
asento samoinkuin Veljen omituinen nenäänsä tuhkiminen ei
ennustanut mitään hyvää. He tupakoivat hetken aikaa ääneti,
kunnes Veli kysyi:
— Mikä sinun mielipiteesi on Suomen kansasta?
— Kysymyksesi on kieltämättä hieman ylimalkainen, naurahti
Markus, koettaen siten keventää mielialaa, joka oli jo ehtinyt käydä
hiukan painostavaksi.
Mutta Veli ei ottanut parantuakseen, vaan täydensi kysymystään
miltei ärtyisesti:
— Minä tarkoitin, onko sillä mielestäsi mitään tulevaisuutta?
heille ojentamaan samaa runsauden sarvea, josta he itse
nuoruudessaan olivat saaneet juoda.
Nyt oli — siihen suuntaan olivat toverukset usein järkeilleet —
kansallinen kehitys syvimmässä aallonpohjassa. Sen vuoksi ei
nuorimmalla polvella ollut perspektiivejä eteen- eikä taaksepäin ja
siksi suistuivat he luonnostaan henkiseen anarkismiin.
Lahjattomimmat tyytyivät ilman mitään sivuharrastuksia jauhamaan
virkatutkintoja, keskinkertaisuudet koettivat hankkia tyydytystä
urheilusta ja puoluekinasteluista, kun taas lahjakkaimmat ja
herkimmät olivat vaipuneet pessimismiin ja sairaalloiseen
psykologiseeraamiseen, mikä lopulta johti kaiken kieltämiseen.
Veli loikoi nojatuolissaan, kantapäät nostettuina pöydän reunalle ja
kyynärpäät tuettuina tuolin käsinojiin, joten hän oli omituisessa,
puoliriippuvassa asennossa. Markus tunsi vaistoissaan, että tuo
asento samoinkuin Veljen omituinen nenäänsä tuhkiminen ei
ennustanut mitään hyvää. He tupakoivat hetken aikaa ääneti,
kunnes Veli kysyi:
— Mikä sinun mielipiteesi on Suomen kansasta?
— Kysymyksesi on kieltämättä hieman ylimalkainen, naurahti
Markus, koettaen siten keventää mielialaa, joka oli jo ehtinyt käydä
hiukan painostavaksi.
Mutta Veli ei ottanut parantuakseen, vaan täydensi kysymystään
miltei ärtyisesti:
— Minä tarkoitin, onko sillä mielestäsi mitään tulevaisuutta?
— Tietysti, miksikä sillä ei olisi sitä niinkuin millä muulla nuorella
kansalla hyvänsä, vastasi Markus.
Hän ei asettunut tälle kannalle pelkästään väittelyhalusta — eikä
hän tällä kertaa tuntenutkaan mitään halua siihen, vaan
enemmänkin eräänlaisesta itsesäilytysvaistoon vivahtavasta
velvollisuudentunnosta, aivankuin hänen oma tulevaisuutensa olisi
asetettu epäilyksen alaiseksi. Hän saattoi kyllä itsekin usein
riehautua mitä tuimimmin soimaamaan suomalaisten
luonteenominaisuuksia, mutta kohta kun siihen ryhtyivät muut,
olkoonpa niinkin läheinen henkilö kuin Veli, jonka hän lisäksi tiesi
suomalaisuutensa puolesta tarvittaessa olevan yhtä aran kuin hän
itsekin, asettui hän heti vaistomaisesti puolustusasentoon. Ja jos
väittely kävi kiihkeäksi, saattoi hän lopulta tuntea itsensä syvästi
loukatuksi, aivankuin hänen omaa persoonaansa vastaan olisi
heitetty joukko syytöksiä.
— Eipä se juuri varsin toivorikkaalta näytä, jatkoi Veli. —
Emmehän me tee mitään!
— Ellemme juuri me kaksi tee, niin on niitä sentään paljon, jotka
tekevät.
— Kutka esimerkiksi? kiihtyi Veli. — Enhän minä nyt virkamiesten
virkatyötä ja talonpoikain peltotyötä tarkoita, vaan hengen töitä.
Tekeekö meillä niitä kukaan? Eihän meillä, veikkonen, ole muita kuin
pukareita ja suunsoittajia! Suunsoittamiseen ja tyhjään
psykologiseeraamiseen, kas siihen me olemme miehiä.
Persoonallisuudet ne kansakunnalle jotakin merkitsevät, mutta niitä
meillä ei ole!
kansalla hyvänsä, vastasi Markus.
Hän ei asettunut tälle kannalle pelkästään väittelyhalusta — eikä
hän tällä kertaa tuntenutkaan mitään halua siihen, vaan
enemmänkin eräänlaisesta itsesäilytysvaistoon vivahtavasta
velvollisuudentunnosta, aivankuin hänen oma tulevaisuutensa olisi
asetettu epäilyksen alaiseksi. Hän saattoi kyllä itsekin usein
riehautua mitä tuimimmin soimaamaan suomalaisten
luonteenominaisuuksia, mutta kohta kun siihen ryhtyivät muut,
olkoonpa niinkin läheinen henkilö kuin Veli, jonka hän lisäksi tiesi
suomalaisuutensa puolesta tarvittaessa olevan yhtä aran kuin hän
itsekin, asettui hän heti vaistomaisesti puolustusasentoon. Ja jos
väittely kävi kiihkeäksi, saattoi hän lopulta tuntea itsensä syvästi
loukatuksi, aivankuin hänen omaa persoonaansa vastaan olisi
heitetty joukko syytöksiä.
— Eipä se juuri varsin toivorikkaalta näytä, jatkoi Veli. —
Emmehän me tee mitään!
— Ellemme juuri me kaksi tee, niin on niitä sentään paljon, jotka
tekevät.
— Kutka esimerkiksi? kiihtyi Veli. — Enhän minä nyt virkamiesten
virkatyötä ja talonpoikain peltotyötä tarkoita, vaan hengen töitä.
Tekeekö meillä niitä kukaan? Eihän meillä, veikkonen, ole muita kuin
pukareita ja suunsoittajia! Suunsoittamiseen ja tyhjään
psykologiseeraamiseen, kas siihen me olemme miehiä.
Persoonallisuudet ne kansakunnalle jotakin merkitsevät, mutta niitä
meillä ei ole!
— Jollei nyt ole, niin onhan meillä ainakin ollut ja tietysti niitä
vastakin ilmestyy, yritti Markus. — Mehän elämme nykyään
aallonpohjassa, mutta…
— Aallonpohjassa! kertasi Veli, venyttäen sanaa ivallisesti. — Me
elämme ja olemme aina eläneet aallonpohjassa. Eihän meillä
oikeastaan ole mitään historiaakaan…
— Historiaako? Kuinka sinä niin voit väittää, ettei meillä historiaa
ole, yritti Markus jälleen, mutta Veli ryösti sanat hänen suustaan ja
jatkoi purkaustaan:
— Ei kannata sanoa historiaksi kertomusta sellaisen ryhdittömän
kansan vaiheista, joka on aina elänyt ikeen alla ja joka ei koskaan
ole uskaltanut itse tarttua kohtalonsa ohjiin. Mitä historiaa voisivat
luoda sellaiset passiiviset vetkulat, jotka peräytyvät elämän edestä
eivätkä käy siihen tosi otteella käsiksi. Piilopirttimetsäläisiä me
suomalaiset olemme.
Markus tunsi loukkaantumistaan loukkaantuvansa. Hän tuijotti
mitään puhumatta suoraan eteensä ja Veli jatkoi sapekasta
vuodatustaan, aina väliin hetkeksi vaieten ja nenäänsä tuhkien.
Markuksen päässä vilahti oivallisia vastaväitteitä: Sisäisenä
näkemyksenä kohosi hänen eteensä yhtäkkiä se pohjalainen
maalaiskansa, jonka keskuudesta hän oli lähtenyt — työtä tekevä,
toimelias ja siveellisesti terve kansa, jonka keskuudessa lisäksi
kukoisti melkoinen hengenviljelys uskonnollisessa muodossa.
Hänestä tuntui kuin tuon kansan keskeltä olisi joukko kasvoja
ankarine ja itsetietoisine ilmeineen kääntynyt heitä, Suomen
kansasta järkeileviä nuorukaisia kohti sekä pelkällä katseellaan
tehnyt tyhjäksi ne väitteet, joita tässä oli Suomen kansasta ja sen
historiallisista mahdollisuuksista lausuttu. Markus tiesi, ettei Veli
vastakin ilmestyy, yritti Markus. — Mehän elämme nykyään
aallonpohjassa, mutta…
— Aallonpohjassa! kertasi Veli, venyttäen sanaa ivallisesti. — Me
elämme ja olemme aina eläneet aallonpohjassa. Eihän meillä
oikeastaan ole mitään historiaakaan…
— Historiaako? Kuinka sinä niin voit väittää, ettei meillä historiaa
ole, yritti Markus jälleen, mutta Veli ryösti sanat hänen suustaan ja
jatkoi purkaustaan:
— Ei kannata sanoa historiaksi kertomusta sellaisen ryhdittömän
kansan vaiheista, joka on aina elänyt ikeen alla ja joka ei koskaan
ole uskaltanut itse tarttua kohtalonsa ohjiin. Mitä historiaa voisivat
luoda sellaiset passiiviset vetkulat, jotka peräytyvät elämän edestä
eivätkä käy siihen tosi otteella käsiksi. Piilopirttimetsäläisiä me
suomalaiset olemme.
Markus tunsi loukkaantumistaan loukkaantuvansa. Hän tuijotti
mitään puhumatta suoraan eteensä ja Veli jatkoi sapekasta
vuodatustaan, aina väliin hetkeksi vaieten ja nenäänsä tuhkien.
Markuksen päässä vilahti oivallisia vastaväitteitä: Sisäisenä
näkemyksenä kohosi hänen eteensä yhtäkkiä se pohjalainen
maalaiskansa, jonka keskuudesta hän oli lähtenyt — työtä tekevä,
toimelias ja siveellisesti terve kansa, jonka keskuudessa lisäksi
kukoisti melkoinen hengenviljelys uskonnollisessa muodossa.
Hänestä tuntui kuin tuon kansan keskeltä olisi joukko kasvoja
ankarine ja itsetietoisine ilmeineen kääntynyt heitä, Suomen
kansasta järkeileviä nuorukaisia kohti sekä pelkällä katseellaan
tehnyt tyhjäksi ne väitteet, joita tässä oli Suomen kansasta ja sen
historiallisista mahdollisuuksista lausuttu. Markus tiesi, ettei Veli
voinut nähdä sitä mitä hän ja tuon näkemyksensä perustuksella
halutti häntä käydä torjumaan toverinsa syytöksiä. Mutta hän oli
ehtinyt jo syvästi loukkaantua sekä ikäänkuin jähmettyä omaan
kyräilyynsä. Ja kun hänen mieleensä juolahti, että tämä hänen
itsepintainen vaikenemisensa silloin kun hänen tulisella tarmolla olisi
takerruttava jokaiseen toisen heittämään sanaan, johtuu juuri tuosta
suomalaisten piilopirttiominaisuudesta, tuli hän suorastaan
onnettomaksi. Nyt oli hänen vieläkin vaikeampi avata suutansa ja
Veljen sanat alkoivat täydellä todistusvoimalla kaivautua hänen
sieluunsa.
Kun Veli oli lopultakin tyhjentänyt itsensä, syntyi pitkä kiusallinen
äänettömyys. Markukselle tuli pakottava halu päästä täältä pois,
yksinäisyyteen ajatuksiaan kokoamaan ja järjestämään. Mutta hän
tunsi itsensä niin rikki jauhetuksi, ettei hän saanut paikaltaan
liikahtaneeksi — eipä edes katsettaan irroitetuksi sen alkuperäisestä
suunnasta.
Lopulta kävi äänettömyys niin piinaavaksi, että Markus tunsi
välttämättömäksi saada kuulla oman äänensä. Uhkarohkeasti käänsi
hän siis katseensa ikkunaan ja virkkoi vallan yksinkertaisesti:
— Siellä yhä sataa.
Veli vastasi tähän arkipäiväiseen huomautukseen nenäänsä
tuhkaisemalla. Mutta noilla viattomilla sanoilla oli Markukseen
kuitenkin vapauttava vaikutus. Hän kohosi seisaalleen ja mutisi
jotakin lähdöstään. Veli oli kyllä huomannut toverinsa olevan pahasti
nyrpeissään ja nähdessään nyt hänen kasvonsa, jotka olivat vieläkin
synkemmät kuin äsken kadulla, valtasi hänet säälinsekainen
katumus. Kokonaan muuttuneella, lämpimällä äänensävyllä ehätti
hän sanomaan:
halutti häntä käydä torjumaan toverinsa syytöksiä. Mutta hän oli
ehtinyt jo syvästi loukkaantua sekä ikäänkuin jähmettyä omaan
kyräilyynsä. Ja kun hänen mieleensä juolahti, että tämä hänen
itsepintainen vaikenemisensa silloin kun hänen tulisella tarmolla olisi
takerruttava jokaiseen toisen heittämään sanaan, johtuu juuri tuosta
suomalaisten piilopirttiominaisuudesta, tuli hän suorastaan
onnettomaksi. Nyt oli hänen vieläkin vaikeampi avata suutansa ja
Veljen sanat alkoivat täydellä todistusvoimalla kaivautua hänen
sieluunsa.
Kun Veli oli lopultakin tyhjentänyt itsensä, syntyi pitkä kiusallinen
äänettömyys. Markukselle tuli pakottava halu päästä täältä pois,
yksinäisyyteen ajatuksiaan kokoamaan ja järjestämään. Mutta hän
tunsi itsensä niin rikki jauhetuksi, ettei hän saanut paikaltaan
liikahtaneeksi — eipä edes katsettaan irroitetuksi sen alkuperäisestä
suunnasta.
Lopulta kävi äänettömyys niin piinaavaksi, että Markus tunsi
välttämättömäksi saada kuulla oman äänensä. Uhkarohkeasti käänsi
hän siis katseensa ikkunaan ja virkkoi vallan yksinkertaisesti:
— Siellä yhä sataa.
Veli vastasi tähän arkipäiväiseen huomautukseen nenäänsä
tuhkaisemalla. Mutta noilla viattomilla sanoilla oli Markukseen
kuitenkin vapauttava vaikutus. Hän kohosi seisaalleen ja mutisi
jotakin lähdöstään. Veli oli kyllä huomannut toverinsa olevan pahasti
nyrpeissään ja nähdessään nyt hänen kasvonsa, jotka olivat vieläkin
synkemmät kuin äsken kadulla, valtasi hänet säälinsekainen
katumus. Kokonaan muuttuneella, lämpimällä äänensävyllä ehätti
hän sanomaan:
— Elä nyt vielä. Mihin sulla sellainen kiire on? Istutaan nyt täällä ja
kulutetaan tätä ikävää iltaa. Vai mennäänkö ulos?
— Ei, minun täytyy mennä kotiin, on vähän työtä siellä, murisi
Markus ja ojensi kätensä hyvästiksi, katsomatta kuitenkaan toveriaan
silmiin.
Veli huomasi, että hänen toverinsa oli auttamattomasti muuttunut
myskihäräksi, kuten hänellä oli tapana Markuksen kyräilykohtauksista
leikillään sanoa, ja sen vuoksi koetti hän vielä eteiseen saattaessaan
puhella hänelle keveässä ja ystävällisessä äänilajissa, saamatta
vastaukseksi kuitenkaan muuta kuin epäselviä murahduksia.
Niin työntyi Markus ulos ja kädet syvälle palttoon taskuihin
pistettyinä sekä pää hartiain väliin painuneena lähti hän pitkin
likomärkää katukäytävää tarsimaan asuntoaan kohti.
8.
Huoneeseensa tultuaan huomasi Markus heti, että sitä ei oltu
lämmitetty. Häntä kiukutti suunnattomasti, mutta samalla tunsi hän
itsensä, kuten aina sisäisen rikkinäisyyden ja synkkyyden hetkinä,
kykenemättömäksi ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin tilansa
parantamiseksi. Tunsipa hän tuollaisina hetkinä suorastaan
jonkunlaista askeettista nautintoa siitä, että hänen olonsa muodostui
mitä epämukavimmaksi ja että kaikki mahdolliset harmit ja kiusat
samalla kertaa nousivat eteen.
kulutetaan tätä ikävää iltaa. Vai mennäänkö ulos?
— Ei, minun täytyy mennä kotiin, on vähän työtä siellä, murisi
Markus ja ojensi kätensä hyvästiksi, katsomatta kuitenkaan toveriaan
silmiin.
Veli huomasi, että hänen toverinsa oli auttamattomasti muuttunut
myskihäräksi, kuten hänellä oli tapana Markuksen kyräilykohtauksista
leikillään sanoa, ja sen vuoksi koetti hän vielä eteiseen saattaessaan
puhella hänelle keveässä ja ystävällisessä äänilajissa, saamatta
vastaukseksi kuitenkaan muuta kuin epäselviä murahduksia.
Niin työntyi Markus ulos ja kädet syvälle palttoon taskuihin
pistettyinä sekä pää hartiain väliin painuneena lähti hän pitkin
likomärkää katukäytävää tarsimaan asuntoaan kohti.
8.
Huoneeseensa tultuaan huomasi Markus heti, että sitä ei oltu
lämmitetty. Häntä kiukutti suunnattomasti, mutta samalla tunsi hän
itsensä, kuten aina sisäisen rikkinäisyyden ja synkkyyden hetkinä,
kykenemättömäksi ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin tilansa
parantamiseksi. Tunsipa hän tuollaisina hetkinä suorastaan
jonkunlaista askeettista nautintoa siitä, että hänen olonsa muodostui
mitä epämukavimmaksi ja että kaikki mahdolliset harmit ja kiusat
samalla kertaa nousivat eteen.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com
Download
Download Slideshow Get the original presentation fileQuick Actions
Statistics
- Views 11
- Slides 41
- Favorites 10
- Age 247 days
Related Slideshows
1
DTI BPI Pivot Small Business - BUSINESS START UP PLAN
MeljunCortes
29 views
1
CATHOLIC EDUCATIONAL Corporate Responsibilities
MeljunCortes
30 views
11
Karin Schaupp – Evocation; lançamento: 2000
alfeuRIO
29 views
10
Pillars of Biblical Oneness in the Book of Acts
JanParon
26 views
31
7-10. STP + Branding and Product & Services Strategies.pptx
itsyash298
28 views
44
Business Legislation PPT - UNIT 1 jimllpkggg
slogeshk98
31 views