Cambridge Igcse Enterprise Coursebook New Houghton Medi Bryant

Cambridge Igcse Enterprise Coursebook New Houghton Medi Bryant
Cambridge Igcse Enterprise Coursebook New Houghton Medi Bryant
Cambridge Igcse Enterprise Coursebook New Houghton Medi Bryant

1. Cambridge Igcse Enterprise Coursebook New
Houghton Medi Bryant download
https://ebookbell.com/product/cambridge-igcse-enterprise-
coursebook-new-houghton-medi-bryant-54535658
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Cambridge Igcse And O Level Economics Coursebook Answer Key 2nd
Edition Susan Grant
https://ebookbell.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-economics-
coursebook-answer-key-2nd-edition-susan-grant-47714492
Cambridge Igcse English Student Book Cambridge International
Examinations 3rd Edition Mike Gould
https://ebookbell.com/product/cambridge-igcse-english-student-book-
cambridge-international-examinations-3rd-edition-mike-gould-48446496
Cambridge Igcse Mathematics Extended Practice Book Karen Morrison
https://ebookbell.com/product/cambridge-igcse-mathematics-extended-
practice-book-karen-morrison-48448846
Cambridge Igcse O Level Complete Physics Student Book Fourth Edition
4th Edition Stephen Pople
https://ebookbell.com/product/cambridge-igcse-o-level-complete-
physics-student-book-fourth-edition-4th-edition-stephen-pople-49062998

3. Cambridge Igcse Italian Student Book Ernestina Meloni Carla Morra
https://ebookbell.com/product/cambridge-igcse-italian-student-book-
ernestina-meloni-carla-morra-53538052
Cambridge Igcse And O Level Business Studies Revised Coursebook 3rd
Edition Fisher
https://ebookbell.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-business-
studies-revised-coursebook-3rd-edition-fisher-55037918
Cambridge Igcse Computer Science Programming Book 1st Edition Richard
Morgan
https://ebookbell.com/product/cambridge-igcse-computer-science-
programming-book-1st-edition-richard-morgan-55044914
Cambridge Igcse Physics Coursebook With Cdrom 3rd Edition David Sang
https://ebookbell.com/product/cambridge-igcse-physics-coursebook-with-
cdrom-3rd-edition-david-sang-22568730
Cambridge Igcse And O Level Environmental Management Coursebook
Cambridge International Igcse Gary Skinner
https://ebookbell.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-
environmental-management-coursebook-cambridge-international-igcse-
gary-skinner-23414438

5. Medi Houghton, Matthew Bryant
and Veenu Jain Cambridge IGCSE
®

Enterprise
Coursebook
Cambridge IGCSE
®
 Enterprise 
Coursebook

6. iii
Introduction to enterprise
Contents
How to use this book iv
Foreword vii
Section 1: Identifying your enterprise project 1
Introduction to enterprise 2
Chapter 1: Setting up a new enterprise 11
Chapter 2: Skills and behaviours of enterprising people 25
Chapter 3: Opportunities, risk, legal and ethical considerations 33
Template 1: How to conduct a PEST analysis 47
Template 2: How to conduct a SWOT analysis 48
Chapter 4: Market research 49
Template 3: Conducting market research 60
Section 2: Planning your enterprise project 62
Chapter 5: Business planning 63
Template 4: Action planning checklist 76
Chapter 6: Sources of finance 78
Template 5: Choosing sources of finance 87
Chapter 7: The concept of trade credit 88
Chapter 8: Cash flow, break-even and income statement 92
Template 6: Projected income and expenditure 102
Chapter 9: Marketing 103
Section 3: Implementing your enterprise project 116
Chapter 10: Negotiation 117
Chapter 11: Communication 130
Template 7: Planning and holding effective meetings 146
Chapter 12: Help and support for enterprise 148
Section 4: Evaluating your enterprise project 158
Chapter 13: Evaluation 159
Glossary 182
Index 187
Acknowledgements 191

7. Learning summary:
In this chapter you will learn about:
■ the meaning of enterprise
■ stakeholders
■ enterprise capability
■ diff erent ways of being enterprising at home and at school.
Introduction to enterprise
2

8. 3
Introduction to enterprise
What is enterprise?
Enterprise is another word for an organisation or business managed by one or
more individuals who are able to take the initiative to make decisions and take
calculated risks. All business activities use resources like land, labour, capital and
enterprise to produce goods and services that people want to buy.
Enterprise also refers to the characteristics/qualities that make people want to
set up and run a business. It is the ability to be innovative, take initiative, make
decisions and bear the risk of setting up and running a business.
Purpose and characteristics of enterprise
There are mainly two types of enterprise: business and social.
A business enterprise’s main aim is to make a profit. Any profits that are
generated are reinvested into the business to grow it further or distributed to its
owners/shareholders.
While the purpose of most enterprises is to make profits, there are some
organisations that are started up for social causes, for the improvement of
society and are not-for-profit. These are known as social enterprises. A social
enterprise may generate profits, but that is not its main aim and profits are
just seen as a way to sustain itself. Any profits made by a social enterprise are
reinvested into things that benefit the community (see Chapter 1).
Enterprise: An organisation or business managed by one or more individuals who are
able to take the initiative to make decisions and take calculated risks.
Business Enterprise: An organisation that has profit as its main aim.
Social Enterprise: An organisation that is started up for social cause for the
betterment of society.
KEY TERMS

9. Cambridge IGCSE Enterprise
4
Enterprise capability
An entrepreneur is a person who
starts up a new business or enterprise.
Entrepreneurs are self-driven and
innovative individuals who have a new
idea for a good or service.
Entrepreneurs need to be multiskilled,
self-confident, initiators, leaders and results-driven.
The key attributes that comprise enterprise capability are:
• Risk-taking: Though entrepreneurs recognise the risk of failure, it is the
possibility of high returns and belief in themselves and their new idea
that enable them to take a calculated risk. A calculated risk is a risk that is
taken with an expectation that potential returns will be a lot more than the
possible losses.
• Decision-making: Entrepreneurs should make sure they use the available
resources in the best possible way and thus have to make decisions wisely.
Decision-making and risk-taking are related as making a decision can involve
many risks. Every time a decision is made there is a risk of losing the factors of
production as well as the possible cost of not having used these resources in a
more successful way.
• Innovation: While entrepreneurs can introduce a totally new product or
service when setting up a new business, innovative entrepreneurs can spot
opportunities for enterprise in existing products or services. They can do this
by rebranding an existing product or a service and presenting it in a diff erent
way or in a diff erent location or market.
• Positive attitude: A positive attitude is what drives entrepreneurs towards
taking risks and facing and overcoming challenges.
Stakeholders
An entrepreneur who starts up a business may be the main owner, but
there are many other stakeholders. A stakeholder is an individual, group or
organisation with an interest in the activities of a business. An entrepreneur
should make decisions with the interest of all stakeholders in mind.
Stakeholders can be internal (directly involved with the running of the company)
or external (outside parties that can aff ect and be aff ected by the business).
Figure 0.1 shows the main stakeholders in an enterprise.
Entrepreneur: A person who starts
up a new business or enterprise.
Stakeholder: An individual, group
or organisation with an interest in
the activities of a business.
KEY TERMS

10. Cambridge IGCSE Enterprise
5
Introduction to enterprise
TIP
Never dismiss an idea as being too simple or not good enough. Always give it a go
and find out how you can develop it further.
The main stakeholders in an enterprise
Figure 0.1: The main stakeholders in an enterprise
Employees
Internal
External
Stakeholders
Owners/
shareholders
Customers/
consumers
Government
Local community
Suppliers
Lenders
Competition
Employees: Employees are the people who do the work in an enterprise and
earn a living from the operations of a business. To keep employees happy and
productive an enterprise must provide them with fair wages, job security and
good working conditions.
Owners/shareholders: Having invested in the enterprise, owners and
shareholders want the business to grow and make profits. Healthy profits and
the growth of an enterprise are important to attract further investment.

11. Cambridge IGCSE Enterprise
6
Customers/consumers: It is very important for an enterprise to satisfy its
customers as they generate revenue for them by buying their products or
services. To have a stable and loyal customer base an enterprise should provide
a good quality product/service at a fair price.
Government: All businesses and individuals have to pay taxes to the
government. In order to be law abiding and benefit from possible government
grants and subsidies, an enterprise should follow all tax, labour and
environmental laws. The government of a country is also interested in the
employment generated by the operations of a business.
Local community: These are the people who live in the area near the business.
They are affected by the impact that the business activity has on traffic, pollution
and infrastructure in the area. In order to avoid complaints and opposition,
an enterprise should aim to keep its negative impact to a minimum. The
local community, on the other hand, can also gain from the infrastructural
developments and jobs created by businesses in their area.
Suppliers: These are the businesses that supply the raw materials/products
needed by an enterprise. They should be paid on time in order to ensure a timely
and continuous supply of the needed supplies.
Lenders: These are the people or organisations that lend money to an
enterprise, such as banks, other financial institutions and investors. It is
important for an enterprise to repay the lenders on time so that they can borrow
from them in the future.
Competition: These are businesses that operate in the same industry providing
a similar product or service, targeting the same market. A business can both
affect and be affected by the actions of its competition. To gain market share, an
enterprise can set marketing and pricing strategies in line with (or even better
than) that of the competition.

12. Cambridge IGCSE Enterprise
7
Introduction to enterprise
Ways of being enterprising at home and at school
Figure 0.2: Ways of being enterprising
Being enterprising
at home
Organising a task:
being in charge of a meal,
from buying food to
cleaning up
laundry
shopping
Taking responsibility:
babysitting younger
children
helping siblings with
homework
feeding pets on time
exercising and grooming
pets
Earning money:
babysitting
delivering newspapers
selling paintings/ art work
Organising yourself:
for a school trip
for a family picnic
finishing assignments on
time
Earning money:
organising and running
chairty
fundraising events
Learning independently/
as a group:
identify your strengths/
weaknesses
good speaker
good listener
learn from others mistakes
and experience
Reasoned evaluations:
compare
analyse
evaluate
choose the best option
Leadership:
leading school clubs
running school sports
events
setting up projects and
campaigns
Thinking creatively and
independently:
new solutions to problems
creative solutions as a team
out-of-the-box approach
Organising yourself:
getting to school on time
correct books
using a diary/school
planner
handing in assignments
on time
Building communication
and numeracy skills:
analysing data
applying logic and
reasoning
verbal/non-verbal skills to
get your point across
Taking responsibility:
class monitoring
school prefect
class representative
team member or captain
buddying
Applying technology:
revision websites and apps
web storage mechanisms
to share information
Being enterprising
at school
Developing wider
enterprising skills

13. Cambridge IGCSE Enterprise
8
TIP
Make sure your spoken and written communication is simple and clear.
ACTIVITY 0.1
Think of yourself as a social entrepreneur and identify a need or challenge faced
by your school or community, and develop ideas to solve it.
An example of a challenge faced by a school might be the shortage of funds to
buy enough computers and sports equipment. You could run an event to raise
awareness of or raise funds for your cause. Remember the diff erent ways of being
enterprising discussed earlier.
1 What initiatives/diff erent fundraising events could the diff erent stakeholders
(such as the school, students and parents) take part in to solve this challenge?
2 What do you think the diff erent stakeholders have to gain from helping your
school raise funds?
PROJECT PROMPT
• What is the aim of your enterprise?
• Will your enterprise be a social or profit-making enterprise?
• Identify and explain the role of the external stakeholders in your enterprise.
• Identify some ways in which you can be enterprising to make your enterprise
project a success.
Analyse: Examine in detail to show meaning, identify elements and the relationship
between them.
Evaluate: Judge or calculate the quality, importance, amount, or value of something.
Identify: Name/select/recognise.
Explain: Set out purposes or reasons/make the relationships between things
evident/provide why and/or how and support with relevant evidence.
KEY TERMS

14. Cambridge IGCSE Enterprise
9
Introduction to enterprise
Nirali Someshwar, India
An architect by qualif cation 
but with a passion for dance, 
today Ms Nirali Someshwar 
is an entrepreneur. She has 
successfully run her dance 
academy Happy Feet in Pune 
and Mumbai, India for the 
last 10 years. T  e setup of 
this creative enterprise was 
completely unplanned: she 
performed at a few festivals 
and events but her great performances immediately attracted a group of 
parents who wanted her to train their children. She decided to pursue her 
passion and took the initiative to set up her academy. With ef ort, dedication 
and planning she began classes at f ve dif erent locations in Pune, India. 
Happy Feet teaches various forms of Indian and Western dance and does 
choreography for various school and corporate events and weddings. With 
art and dance gaining popularity and becoming a mainstream profession, 
there is a lot of competition in this industry. However, Nirali feels her love 
for what she does, her determination and hard work will help her expand 
further.
Questions:
1 Identify the dif erent ways in which Nirali Someshwar has been 
enterprising.
2 How can she continue to be enterprising in order to face the challenges 
of a competitive industry?
3 What risk factors do you think she may have considered before taking 
the decision to set up her dance academy?
4 Identify the dif erent stakeholders of the enterprise.
5 With reference to this case study, explain whether this is a business 
or aCsocial enterprise. Outline the diN erence between a social and a
business enterprise. 
MINI CASE STUDY

15. Cambridge IGCSE Enterprise
10
Summary
You should know:
■ the tw
business enterprise (where the aim is to make a profit)
■ making w
the three main characteristics of an enterprise
■ entr
interests of all stakeholders
■ s
activity of a business. They can be internal (within the organisation) or
external (outside of the organisation). Employees and shareholders are
internal stakeholders, whereas lenders and suppliers are some examples of
external stakeholders.
■ y
taking more initiative and responsibility and being organised and creative.

16. Learning summary
In this chapter you will learn about:
■ the diff erent stages of the enterprise process
■ the key points to consider at each stage
■ the characteristics of diff erent types of business organisations.
Chapter 1
Setting up a new enterprise
11

17. 12
The enterprise process
To be successful in an enterprise activity,
an enterprising person needs to follow
various steps in order. This is called the
enterprise process. Make sure you
consider each of these steps as you plan
and implement your own enterprise project.
Identifying the problem, need or want:
• A combination of group discussion, brain storming and individual reflection
should be used to identify and understand the problem, need or want. Collecting
ideas and thoughts from diff erent people involved/stakeholders will ensure many
diff erent aspects of the business opportunity have been considered.
• A suitable risk assessment needs to be carried out before starting an
enterprise activity.
• The identification of the enterprise opportunity/idea should be backed up
with thorough research about the market need. This helps the enterprise have
a clear aim and vision that it can work towards. The expected rate of return if
it is to be a business enterprise, should also be considered.
Figure 1.1: The enterprise process
Identifying
the problem,
need or want
Exploring
creative
solutions
Action
planning
Implementing
the plan
Monitoring
progress
Evaluation of
successes and
failures
Enterprise process: The various
stages involved in starting and
running an enterprise.
KEY TERM
Cambridge IGCSE Enterprise

18. 13
Chapter 1: Setting up a new enterprise
• R
and his associates have them is important for the success of the enterprise. If
there are any skills gaps then there should be a plan in place to fill them.
Exploring creative solutions
•
Wh
need to be looked at and evaluated. Creativity and innovation are key traits
of a successful enterprise. They help entrepreneurs find new ways of solving
existing problems and meeting needs.
• These creative ideas then need to be analysed and evaluated to help choose
the most effective solution. Mind maps can be used to explore the links
between ideas which can then be very helpful in developing an effective
enterprise plan.
Action planning:
•
T
budget and financial capability in mind.
• Breaking down goals into achievable tasks.
• Using resources and team members most efficiently. Allocating roles
according to people’s strengths, skills and attributes to increase the chances
of success.
• Setting appropriate timescales and milestones, working towards the goals set
out earlier.
Implementing the plan
•
T
effectively, lawfully and with due regard to health and safety.
• All milestones, timescales and health and safety issues identified in the plan
should be frequently referred to. This ensures that the activities and tasks are
focused and directed towards meeting objectives.
• Things don’t always work out as planned and unexpected events do happen.
In such a case, decision-making needs to be quick, flexible and responsive.
Monitoring Progress
•
C
is a way to make sure that projects are tracked and any deviations identified.
Cambridge IGCSE Enterprise

19. Cambridge IGCSE Enterprise
14
TIP
Word processing and spreadsheet software tools can be very useful for recording
ideas and plans, and for creating timelines for target setting and monitoring.
Putting data and figures into tables makes it easier to understand the
information. Use a spreadsheet to store information and perform calculations.
ACTIVITY 1.1
Your group has been given the task of starting a new club in school. Brainstorm
for ideas with your team. Some examples of new clubs that could be offered are:
• helping children in the lower classes with maths/science/English
• sports club offering a popular or sport of your choice
• debating club.
Once you have decided on which club your group will be starting, discuss all the
things you need to consider to get it running. Consider the various stages of the
enterprise process and what you need to do. You can make an enterprise process
mind map or make a list of the points.
1 Which club has your group decided to start? How did you identify this club as
the best one to start?
2 What planning do you need to do in order to start the club? One of the things
to think about is the venue where the club will meet. What other things should
be considered?
3 How will you implement the plans that you have made?
4 How will you ensure that your club is running successfully?
• I
adjustments need to be done in response to any deviations from the plan.
This is essential to ensure that objectives are met and goals achieved within
the allocated budget and time.
Evaluation of successes and failures
•
T
This is done in order to draw lessons from the activity and come up with
suggestions for improvement in the future.
• Skills, attitudes, qualities, understanding acquired and lessons learned should
also be assessed and reflected on to enhance the success of future enterprise
projects or activities.

20. Cambridge IGCSE Enterprise
15
Chapter 1: Setting up a new enterprise
Figure 1.2: Types of business organisations
Not-for-profit
Charities
Types of business
organisations
Public limited
Private limited
Sole trader
Limited company
Partnership
Co-operative
Social enterprise
Franchise
Types of business organisations
Businesses may be organised in many different ways, each with its own legal
status, advantages and disadvantages.
PROJECT PROMPT
As you start your enterprise project, have an overview about how your project
will develop through various stages of the enterprise process
1 When identifying the problem/need of your project, identify the various
factors that you will have to consider. Think about the research you will
have to do to make informed decisions. What will be the aim/vision of
your enterprise? Consider the risks involved in starting and running your
enterprise.
2 Analyse how the solution that you have found to the need/problem identified
in your project is the most creative and effective.
3 When making your action plan, think of all the financial and marketing
aspects of your enterprise.
4 Find out about all sources of help and support from the government and
other organisations that you could use.
5 Think about what milestones you might set to be able to monitor the progress
of your project.
6 At each stage, remember to reflect on what worked well and what could have
been improved.

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. Siinä lukuisassa nuorten, rikkaiden, mahtavien ja kauniiden
miesten joukossa, jotka olivat pyrkineet Jeanne Langen, nykyisen
rouva Dubarryn suosioon, niiden monien runonrustaajien laumassa,
jotka olivat sommitelleet kahden säkeen loppusoinnuiksi sanat Lange
ja ange [ange = enkeli. Suom.], oli Aiguillonin herttua ollut muinoin
aivan ensimmäisessä rivissä. Mutta lieneekö asia ollut niin, ettei neiti
Lange ollutkaan niin löyhä kuin hänen panettelijansa väittivät, tai oli
sitten kuningas ja hänen yhtäkkiä syttynyt rakkautensa eroittanut
toisistaan nämä kaksi sydäntä, jotka jo alkoivat toisiaan ymmärtää,
— ja se seikka ei heidän kummankaan ansioita vähennä, — niin oli
asia vain, että herttua oli lakannut lähettelemästä neiti Langelle
runoja, akrostikoneja, kukkakimppuja ja parfyymejä, ja neiti Lange
oli sulkenut häneltä Petits Champs-kadun varrella olevan talonsa
oven. Sitten oli herttua vetäytynyt huokauksiaan tukahuttaen
syrjäiseen Bretagneen, ja neiti Lange puolestaan lähettänyt kaikki
huokauksensa Versaillesiin parooni de Gonesselle, nimittäin Ranskan
kuninkaalle.
Kaikesta tästä seurasi, että herttua d'Aiguillonin yhtäkkinen
katoaminen ei ensin saanut rouva Dubarrya juuri mihinkään erikoisiin
mietteisiin, sillä hänen ajatuksensa kammoivat nyt kaikkea mennyttä.
Mutta kun hän sitten huomasi, kuinka hiljaisena hänen entinen
ihailijansa pysyi, tuli hän ensin uteliaaksi, ja vähitellen hän sitä
kummastuikin. Ja koska hän asemassaan oli oppinut arvostelemaan
miehiä, ajatteli hän nyt, että herttua oli tosiaan älykäs mies.
Tämäkin tunnustus oli jo paljon hänen puoleltaan, mutta siihen ei
sisältynyt vielä kaikki. Tulisi hetki, jolloin rouva Dubarry huomaisi,
että d'Aiguillon oli paitsi älyn myöskin sydämen mies.

23. Täytyy tunnustaa, että neiti Lange-raukalla oli syytä pelätä
menneisyyttään. Kerran oli muuan muskettisoturi, joka väitti muinoin
olleensa onnellinen rakastaja, tunkeutunut suorastaan Versaillesiin
pyytämään neiti Langelta edes hiukan entistä suosiota. Ja vaikka
soturin puhe oli heti kuninkaallisen ylpeästi tukehutettu, oli se
kuitenkin sopinut sangen huonosti madame de Maintenonin palatsin
puhtaaseen kaikuun.
On nähty, ettei marski Richelieu ole rouva Dubarryn kanssa
keskustellessaan koskettanut koskaan siihen seikkaan, että hänen
sisarensa poika ja neiti Lange olivat olleet aikoinaan tuttavia.
Tällainen vaikeneminen vanhan marskin puolelta, joka oli ylen
tottunut puhumaan vaikka maailman tukalimmista asioista, oli
suuresti kummastuttanut kreivitärtä ja tehnyt, jos sitä on tarpeen
sanoa, hänet levottomaksikin.
Kreivitär odotti siis nyt kovasti d'Aiguillonia, nähdäkseen
viimeinkin, mitä asiasta oikein ajatella, ja oliko marski ollut vain
hienotuntoinen vai eikö hän ollut tiennyt hänen ja herttuan entisistä
suhteista.
Aiguillonin herttua astui sisään.
Hänen käytöksensä oli kunnioittava, mutta samalla vapaa ja kyllin
varma itsestään, ja hän tiesi tervehtiä niinkuin tulee tuota naista,
joka oli jotakin kuningattaren ja tavallisen hovinaisen keskiväliltä. Ja
tällaisella hienolla älykkyydellään sai herttua kohta osakseen rouva
Dubarryn tunnustuksen ja suojeluksen ja teki hänet heti taipuisaksi
näkemään hyvän täydellisenä ja täydellisyyden suorastaan
verrattomana.

24. Sitten ojensi herttua kätensä enonsa käteen; ja marski Richelieu
lähestyi kreivitärtä ja virkkoi hänelle hyväilevällä äänellä:
"Kas tässä, madame, herttua d'Aiguillon: hänessä on minulla
kunnia esitellä teille ei sisarenpoikani, vaan eräs teidän alttiimpia
palvelijoitanne."
Kreivitär katseli marskin näin sanoessa herttuaan, ja katseli häntä
niinkuin nainen yleensä katselee, nimittäin sellaisin silmin, joilta
mikään ei pysy salassa. Ja nyt näki hän ainoastaan kaksi
kunnioittavasti kumartavaa päätä ja kahdet kasvot, jotka
tervehdyksen jälkeen kohosivat tyyninä ja kirkkaina jälleen ylös.
"Minä tiedän", vastasi rouva Dubarry, "että te pidätte herttuasta,
marski de Richelieu, ja olette minun ystäväni. Sentähden pyytäisin
herttuaa kunnioituksesta enoaan kohtaan noudattamaan hänen
esimerkkiään kaikessa, mitä hän tekee minun mielihyväkseni."
"Sellaisen käytöksen olen suunnitellut ohjeekseni etukäteen,
madame", vastasi d'Aiguillon kumartaen uudestaan.
"Oletteko kärsinyt kovasti Bretagnessa olosta?" kysyi kreivitär.
"Olen, madame, eikä se kärsimys ole vielä lopussa", vastasi
d'Aiguillon.
"Kuitenkin minä luulen sen olevan, monsieur; muuten, tuossa on
herra de Richelieu, joka teitä voimakkaasti tukee."
D'Aiguillon katseli aivan kuin kummastuneena marskiin.
"Ah", sanoi kreivitär, "minä näen, ettei marskilla ole vielä ollut
aikaa puhua kanssanne; sehän onkin hyvin luonnollista, koska te

25. olette juuri saapunut tänne. No niin, teillä lienee tuhansia asioita
keskenänne. Minä jätän siis teidät kahden, marski. Herra herttua,
tehän olette täällä kuin kotonanne."
Näin sanoen lähti kreivitär pois huoneesta. Mutta hänellä oli omat
suunnitelmansa. Hän ei mennyt liian kauaksi pois.
Vastaanottohuoneen takana oli suurikokoinen kamari, jossa kuningas
Luciennesissa käydessään usein mielellään oleskeli, istuskellen
monien kiinalaisten koriste-esineiden keskellä. Hänestä oli tämä
huone mieluisempi kuin tuo toinen, sillä täältä saattoi kuulla kaikki,
mitä toisessa sanottiin.
Rouva Dubarry oli siis varma siitä, että hän kuulisi täältä koko
herttuan ja hänen sisarenpoikansa keskinäisen puhelun. Ja sen
puhelun perustalla aikoi hän luoda varman mielipiteensä herttuasta.
Mutta herra Richelieu ei antanut itseään puijata, hän tunsi
melkeinpä kaikki kuninkaallisten henkilöiden tai ministerien
huoneiden salaisuudet. Hänen apuneuvojaan oli kuunnella, kun
toiset puhuivat; ja hänen sotatemppujaan puhua silloin kun toiset
kuuntelivat.
Richelieun herttua päätti siis sen hyvän vastaanoton
rohkaisemana, jonka rouva Dubarry oli suonut hänen sukulaiselleen,
kehittää asiaa vieläkin pitemmälle ja esittää kreivittärelle kokonaisen
pienen onnen ja suuren vallan salaisen suunnitelman, itsensä
kreivittären poistumista hyväkseen käyttäen — suunnitelman, joka
oli punottu monenmoisista juonista. Ja tähän syöttiin yhtyivät
sellaiset edut, ettei kaunis nainen, ja varsinkaan hovinainen, voi niitä
juuri koskaan vastustaa.
Hän pyysi siis sisarensa poikaa istumaan ja sanoi hänelle:

26. "Te näette, herttua, että minä olen täällä kuin kotonani."
"Niin, monsieur, sen näen."
"Minulla on ollut onni päästä tuon ihastuttavan naisen suosioon,
jota pidetään täällä kuningattarena ja joka sitä tosiaan on."
D'Aiguillon kumarsi.
"Minä saatan sanoa teille, herttua", jatkoi Richelieu, "erään seikan,
jota en voinut ilmoittaa teille keskellä ihmisjoukkoa ja maantiellä,
nimittäin sen, että rouva Dubarry on luvannut minulle salkun
ministeristössä".
"Ah, sen te syyllä ansaitsette, monsieur", vastasi d'Aiguillon.
"En tiedä, ansaitsenko sen vai en, mutta sen minä vain saan,
joskin myöhänlaiseen. Ja kun kerran pääsen varmalle oksalle, tahdon
ajatella teitäkin, d'Aiguillon."
"Kiitos, herra herttua; te olette hyvä sukulainen, sen olen saanut
monesti kokea."
"Onko teillä joitakin suunnitelmia mielessä, d'Aiguillon?"
"Ei kerrassaan mitään, ellei ehkä se, ettei minulta riistettäisi
herttuan ja päärin arvoani, kuten parlamentin herrat tahtovat."
"Onko teillä tukijoita millään taholla?"
"Minullako? Ei ainoaakaan."
"Te olisitte siis auttamatta kukistunut, ellei nykyisiä muutoksia olisi
tapahtunut?"

27. "Aivan varmaan, herra herttua."
"Niinkö sanotte; mutta tehän puhutte kuin filosofi… Peijakas vie,
minäkin olen sinulle melkoisen jäykkä, d'Aiguillon-parkani, ja puhun
sinulle paremminkin ministerin kuin enon tavalla."
"Hyvyytenne tekee minut ylen kiitolliseksi, eno."
"Kun kutsutin sinut tänne, jopa näin nopeasti, niin ymmärräthän,
että tahdoin sinua tänne näyttelemään kaunista osaa… Kuulepas,
oletko koskaan sattunut ajattelemaan, millaista miestä herra de
Choiseul on näytellyt täällä kymmenen vuotta?"
"Kyllä, se oli kaunis osa."
"Kaunis! Ymmärtäkäämme toisiamme: se oli kaunis niin kauan
kuin hän madame de Pompadourin kanssa hallitsi kuningasta ja
karkoitutti jesuiitat maasta; mutta se muuttui kauniista ylen
vaivaiseksi, kun hän narrin tavoin ryhtyi riitoihin rouva Dubarryn
kanssa, joka vastaa vaikka sataa Pompadouria. Sillä tavoin toimitti
herttua de Choiseul itsensä potkituksi pois neljänkolmatta tunnin
sisällä… Sinä et vastaa."
"Minä kuuntelen, monsieur, ja koetan ymmärtää, mitä te pyritte
tarkoittamaan."
"Sinä pitäisit Choiseulin osan ensimmäisestä jaksosta, eikö niin?"
"Tottahan."
"No niin, hyvä ystäväni, sitä osaa minä olen päättänyt ruveta
näyttelemään."

28. D'Aiguillon käännähti äkkiä enoonsa päin ja kysyi:
"Puhutteko te totta?"
"Kyllä; miksikä en?"
"Tulisiko teistä sitten rouva Dubarryn rakastaja?"
"Oh, hemmetti, sinulla on liian kiire; kuitenkin näen, että olet
minut ymmärtänyt. Niin, Choiseul oli sangen onnellinen, hän hallitsi
kuningasta ja kuninkaan rakastajatarta; hän rakasti madame de
Pompadouria, sanotaan… Ja miksipä sitten ei?… No niin; ei, minusta
ei voi tulla lemmittyä lempijää, sinun kylmä hymysi sanoo jo sen
minulle: sinä katselet nuorilla silmilläsi minun ryppyistä otsaani,
sisään vääntyneitä polviani ja kuivaa kättäni, joka aikoinaan oli niin
kaunis. Minun ei olisi siis pitänyt sanoa Choiseulista puhuessani:
'Minä aion näytellä hänen osaansa.' Minun olisi pitänyt sanoa: 'Me
kaksi tässä näyttelemme sen yhdessä.'"
"Eno!"
"Ei, hän ei voi minua rakastaa, sen minä tiedän; ja kuitenkin sanon
sinulle, — pelkäämättä mitään, sillä hän ei sitä saa kuulla, minä
rakastaisin tuota naista yli kaiken… mutta…"
D'Aiguillon rypisti kulmiaan.
"Mutta", jatkoi marski, "minä olen tehnyt erinomaisen
suunnitelman; sen osan, jonka ikäni tekee minulle mahdottomaksi
näytellä kokonaan, minä jaan kahdelle henkilölle".
"Ah, ah!" äännähti d'Aiguillon.

29. "Jonkun minun mielestäni täytyy rakastaa rouva Dubarrya", sanoi
Richelieu. "Parbleu, olisiko se vaatimus… niin mainio nainen!"
Ja Richelieu puhui kovemmalla äänellä:
"Ymmärräthän, ettei kysymykseen voi tulla mikään Fronsac:
surkea, suvustaan rappeutunut raukka, narri, pelkuri, lurjus,
vaivainen… Kuulepas, olisitkohan se ehkä sinä?"
"Minäkö?" huudahti d'Aiguillon. "Oletteko te hullu, eno!"
"Hullu, mitä sanot? Etkö sinä jo makaa sen miehen jalkain
juuressa, joka antaa sinulle tällaisen neuvon? Etkö sinä vimmastu
ilosta, pala kiitollisuudesta! Kun näit, kuinka hän otti sinut vastaan,
etkö sinä ole jo lumoissa… hullaantunut rakkaudesta?… Ohoi",
huudahti vanha marski, "Alkibiadeen ajoista saakka ei ole ollut
maailmassa muuta kuin yksi Richelieu, eikä tule enää olemaan… sen
nyt surukseni näen!"
"Eno", vastasi herttua mielenliikutuksen vallassa, joka saattoi olla
teeskenneltyä, mutta oli tällä kertaa ihmeellisen taitavasti näytelty,
taikka sitten todellistakin, sillä olihan enon esitys aivan selvä; "eno,
minä ymmärrän täydellisesti, mitä etuja teille siitä asemasta olisi,
josta puhutte. Te hallitsisitte herra de Choiseulin vallalla, ja minä
rakentaisin rakastajana valtanne perustukset. Kyllä, se suunnitelma
sopii Ranskan älykkäimmälle miehelle. Mutta te olette unohtanut sitä
tehdessänne erään seikan."
"Minkä sitten?" huudahti Richelieu rauhattomana. "Etkö sinä ehkä
voisi rakastaa rouva Dubarrya? Sekö se on?… Sinä olet hullu,
kolminkertainen hullu. Sinä onneton, siinäkö syy?"

30. "Oi en, sitä en tarkoita, eno", huudahti d'Aiguillon aivan kuin olisi
tiennyt, ettei yksikään hänen sanoistaan jää kuulematta. "Rouva
Dubarry, jota minä tuskin tunnen, näytti minusta kauneimmalta ja
suloisimmalta, mitä naisia tunnen. Päinvastoin, minä voisin rakastua
häneen sokeasti, minä rakastaisin häntä rajattomasti: siitä ei
estettä."
"Mistä sitten?"
"Siitä, herra herttua, ettei rouva Dubarry rakastaisi koskaan minua,
ja sellaisten välien ensimmäinen ehto on rakkaus. Kuinka te
uskottelettekin, että kaunis kreivitär huomaisi täällä, tämän loistavan
hovin keskellä, tämän kaikki kauniit avut saaneen nuorison ja häntä
palvelevan nuorison joukossa juuri sellaisen olennon, jolla ei ole
mitään ansioita, sellaisen, joka ei enää ole nuori ja jota suru painaa,
miehen, joka koettaa kätkeytyä kaikkien silmiltä, koska hän tietää,
että hänen täytyy pian kadota? Eno, jos minä olisin tuntenut rouva
Dubarryn nuoruuteni ja komeuteni aikoina, silloin kun naiset
rakastivat minussa kaikkea, mitä nuoressa miehessä rakastetaan,
olisi hän ehkä voinut säilyttää minua muistossaan. Sekin olisi jo
paljon; mutta kun ihmisellä ei ole mitään, ei menneisyyttä eikä
nykyisyyttä, niin ei ole tulevaisuuttakaan. Eno, nuo haaveet täytyy
jättää; mutta kuitenkin te olette saanut sydämeni värisemään, niin
suloisina ja kultaisina te olette minulle niitä kuvaillut."
Herttua d'Aiguillonin laususkellessa näitä sanojaan niin tulisella
äänellä, että Mole olisi sitä voinut kadehtia ja Lekain ottanut sen
mallikseen, puraisi Richelieu huultaan ja mietti mielessään:
— Olisikohan tämä vintiö arvannut, että kreivitär kuuntelee meitä?
Peste, kuinka hän on ovela. Hänpä on koko mestari. Olenpa tässä
varuillani.

31. Richelieu oli oikeassa; kreivitär kuunteli, ja jokainen d'Aiguillonin
sana tunkeusi syvälle hänen sydämeensä; hän nautti pitkän
siemauksen herttuan tunnustuksen suloutta, hän ahmi moisesta
harvinaisesta uskollisuudesta, joka ei edes läheiselle ystävälle
paljastanut menneiden suhteiden salaisuutta, koska ei tahtonut
pienimmänkään varjon lankeavan ehkä vielä rakastamaansa
olentoon.
"Sinä siis kieltäydyt?" kysyi Richelieu.
"Oh kyllä, tässä suhteessa, eno; sillä kovaksi onnekseni minä
pidän asiaa mahdottomana."
"Koeta edes, onneton!"
"Ja millä tavoin?"
"Olethan nyt meidän piiriämme… Sinä näet kreivittären joka päivä,
koeta kiehtoa häntä, morbleu!"
"Oman etuniko vuoksi… Ei, sitä minä en tee… Jos minä moinen
surkea ajatus mielessäni sattuisin miellyttämään häntä, minä
pakenisin maailman loppuun, niin minä häpeäisin itseäni."
Marski Richelieu raaputteli vielä leukaansa.
— Nyt on teko saatu alkuun, — ajatteli hän, — taikka on
d'Aiguillon hölmö.
Yhtäkkiä kuului pihan puolelta jyrinää, ja jotkut äänet kajahuttivat:
"Kuningas!"

32. "Peijakas!" huudahti Richelieu, "kuninkaan ei pidä saada nähdä
minua täällä, minä livistän pois".
"Mutta minä sitten?" kysyi herttua.
"Se on eri asia, sinut täytyy hänen saada nähdä. Jää tänne… jää
vain, äläkä. Jumalan nimessä, heitä vielä kirvestäsi kaivoon."
Näin sanoen katosi Richelieu alas pieniä portaita, sanoen vielä
lähtiessään herttualle:
"Näkemiin, huomenna!"

33. NELJÄSKYMMENESSEITSEMÄS
LUKU
Miten d'Aiguillon söi kuninkaan osan
Herttua d'Aiguillon jäi yksin ja oli aluksi melkoisen ymmällä. Hän
oli täydellisesti käsittänyt kaiken, mitä eno oli hänelle sanonut,
aavistanut hyvin, että rouva Dubarry kuunteli häntä, ymmärtänyt
selvästi, että älykkään miehen täytyi tässä tilaisuudessa olla
rohkeana miehenä ja näytellä yksin se osa, johon vanha marski haki
itselleen ainoastaan toveria.
Kuninkaan saapuminen esti onneksi selityksen, joka olisi
välttämättömästi seurannut herra d'Aiguillonin puritaanisesta
suhtautumisesta asiaan. Sillä marski ei ollut sellainen, joka olisi
kauan antanut itseään narrata, ja varsinkaan sallinut toisen ihmisen
hyveellisyyden säteillä liian suurella loistolla omansa vahingoksi.
Mutta kun d'Aiguillon nyt jäi yksin, oli hänellä aikaa pohtia
asiaansa.
Tulija oli tosiaan kuningas. Hänen kannuspoikansa olivat jo
avanneet etuhuoneen oven, ja Zamore riensi itsevaltiasta vastaan ja

34. kerjäsi häneltä namuja; liikuttavaa tuttavallisuutta, johon Ludvig XV
pahalla tuulella ollessaan vastasi nenänapsulla tai korvien nipistelyllä,
mikä kohtelu oli tuolle nuorelle afrikalaiselle sangen vastenmielistä.
Kuningas istahti kiinalaiseen kabinettiin, ja se seikka, että
d'Aiguillon kuuli nyt kuninkaan puhelun kreivittären kanssa
ensimmäisestä sanasta viimeiseen saakka, sai herttuan vakuutetuksi,
ettei hänen ja enon keskustelusta ollut mennyt yhtään sanaa rouva
Dubarryn korvien ohitse.
Hänen majesteettinsa tuntui olevan väsynyt kuten hän olisi
nostanut suunnatonta painoa. Atlas ei ollut menehtyneempi
päivätyönsä jälkeen, pidettyään taivaan kantta kaksitoista tuntia
hartioillaan.
Ludvig XV antoi rakastajattarensa kiittää, kehua ja hyväillä itseään.
Ja hän kerrotti itselleen koko hälinän, minkä herra de Choiseulin
eroittaminen oli saanut aikaan, ja se huvitti häntä suuresti.
Silloin päätti rouva Dubarry koettaa onneaan. Tuuli oli sopiva
puhua politiikkaa; ja sitäpaitsi tunsi hän nyt itsensä kyllin rohkeaksi
vääntämään nurin vaikka kaikki neljä maanosaa.
"Sire", sanoi hän, "te olette nyt kumonnut, se on hyvä; te olette
repinyt alas, se on oivallista. Mutta nyt täytyy myöskin rakentaa."
"Oh, se on jo tehty", vastasi kuningas huolimattomasti. "Onko
teillä jo ministeristö?"
"On."
"Noin vain tuossa tuokiossa syntynyt, yhdellä hengenvedolla?"

35. "Kas siinä taas veitikka, jolla ei ole järkeä… Oi teitä naisia!
Ennenkuin kokki eroitetaan, kuten minulle eräänä päivänä sanoitte,
eikö ole hankittava toinen?"
"Sanokaa vielä tosissanne, oletteko jo muodostanut
ministeristön?" Kuningas nousi pystyyn leveältä sohvalta, jolla hän oli
paremminkin loikonut kuin istunut käyttäen päänalusenaan
enimmäkseen kreivittären olkapäätä.
"Luulisipa, Jeanne, että te tahdotte tietää ministeristöni
moittiaksenne sitä ja ehdottaaksenne minulle toisen, niin
rauhattomalta te tunnutte", sanoi kuningas.
"No", vastasi kreivitär, "voisihan niinkin olla".
"Todellako?… Teillä on siis ministeristö?"
"Yhtä hyvin kuin teilläkin on", vastasi kreivitär.
"Oh, sehän kuuluu minun tehtäviini, kreivitär; mutta katsellaan nyt
vähän teidänkin ehdokkaitanne…"
"Ei, sanokaa minulle ensin omanne."
"Sen teen mielelläni teille esimerkkiä näyttääkseni."
"Ensinnäkin meriministerin paikka, jota viimeksi hoiti kunnon
herttua de Praslin?"
"Ah, saatiin uusi keksintö, kreivitär: oiva mies, joka ei ole koskaan
nähnyt merta."
"Mitä sanoittekaan?"

36. "Kautta kunniani, se on mainio keksintö. Minä saavutan kansan
yleisen suosion ja minua vielä seppelöidään kaukaisimmillakin
merillä, — kuvaani nimittäin."
"Mutta, sire, kuka? Kuka se on?"
"Lyönpä vaikka tuhat yhtä vastaan, ettette sitä arvaa."
"Tuota miestä, jonka valinta tuottaa teille kansan suosion?…
Totisesti, en."
"Parlamentin jäsen, kultaseni… Besançonin parlamentin
puheenjohtaja."
"Herra de Boynes?"
"Juuri hän… Hitto, kuinka te tiedätte tarkoin asiat… Tunnetteko te
tuotakin väkeä?"
"Totta kai minun täytyy tuntea, tehän puhutte minulle kaiken
päivää parlamenteista. Mutta kuulkaa, sehän mies ei ymmärrä edes,
mikä on airo."
"Sen parempi. Herra de Praslin tunsi alansa liian hyvin, ja hän kävi
minulle kovin kalliiksi laivanrakennuksineen."
"Mutta raha-asiain ministeriksi, sir?"
"Oh, mitä niihin tulee, se on eri juttu; siihen virkaan valitsin
erikoistuntijan."
"Finanssimiehen?"

37. "Ei… vaan sotilashenkilön. Finanssimiehet ovat jo melkein syöneet
minut puille paljaille."
"Mutta kuinka sota-asiain sitten käy, hyvä Jumala?"
"Rauhoittukaa, ne minä annan finanssimiehelle, Terraylle. Hän on
erinomainen tilintarkastaja ja löytää virheitä kaikissa herra de
Choiseulin yhteenlaskuissa. Sanonpa teille, että minä ensin aioin
ottaa sota-asioita hoitamaan aivan verrattoman miehen,
nuhteettoman miehen, kuten eräät sanovat, ollakseni mieliksi
filosofeille."
"No, kenet sitten? Voltairen?"
"Melkeinpä… Ritari du Muyn; hän on oikea Cato."
"Hyvä Jumala, minä ihan kauhistun!"
"Asia oli jo päätetty… Minä olin kutsuttanut herran luokseni, hänen
virkavaltuutensa oli jo allekirjoitettu. Ja hän oli jo kiittänyt minua,
kun minun hyvä tai paha henkeni, arvostelkaa itse, kreivitär,
kumpiko, sai minut yhtäkkiä pyytämään häntä tulemaan tänne
Luciennesiin tänä iltana illalliselle ja juttusille."
"Hyi, hirveää!"
"Hyvä, kreivitär: noin juuri vastasi herra du Muy kutsuuni."
"Vastasiko hän teille niin?"
"Kyllä, tosin hiukan toisilla sanoilla, kreivitär. Mutta joka
tapauksessa sanoi hän, että hänen hartain toiveensa oli palvella

38. kuningasta, mutta että hänen oli suorastaan mahdotonta palvella
rouva Dubarrya."
"Kyllä on mies tuo filosofinne!"
"Ymmärrätte, kreivitär, että minä ojensin hänelle käteni…
ottaakseni takaisin hänen virkakirjeensä, jonka minä revin
kappaleiksi sangen maltillisesti hymyillen; ja sitten ritari katosi.
Ludvig XIV olisi kyllä antanut tuon uskalikon mädätä jossakin
Bastiljin innoittavassa kellarissa. Mutta minä olen Ludvig XV ja
minulla on parlamentti, joka antaa minulle vitsaa, vaikka minun olisi
oikeastaan sitä annettava parlamentille. Niin hullusti ovat asiat."
"Mitäpä siitä, sire", vastasi kreivitär suudellen kuninkaallista
rakastajaansa monta kertaa, "te olette miesten mies".
"Sitä eivät kaikki sano. Terray on inhottu."
"Kuka ei sitä olisi?… Entä ulkoasiain ministeriksi?"
"Siksi tulee tuo kunnon Bertin, jonka te tunnette."
"Enhän tunne."
"No sitten: se, jota te ette tunne."
"Mutta näissä minä en näe ainoatakaan kelvollista ministeriä."
"Ehkäpä ette; mutta sanokaa nyt minulle omanne."
"Mainitsen ainoastaan yhden."
"Ette mainitse; te pelkäätte."

39. "Hän on marski."
"Mikä marski?" kysäisi kuningas vääntäen suunsa vastenmieliseen
hymyyn.
"Marski de Richelieu."
"Tuo ukko? Tuo uitettu kana?"
"Oho, Mahonin voittajako uitettu kana?"
"Vanha pukki."
"Sire, teidän toverinne."
"Moraaliton mies, jota kaikki naiset juoksevat pakoon."
"Minkä hän sille voi. Se johtuu siitä, ettei hän enää juokse heidän
perässään."
"Älkää puhuko enää minulle koko Richelieusta, hän on ihminen,
jota minä en voi kärsiä. Tuo Mahonin voittaja on kuljettanut minut
kaikkiin Pariisin pahamaineisiin paikkoihin… ja meistä sepitettiin
renkutuksia! Ei, ei! Richelieu, oh, pelkkä nimi saa minut suunniltani!"
"Te siis vihaatte heitä oikein?"
"Keitä?"
"Richelieu-sukuun kuuluvia."
"Minä kammoan heitä."
"Kaikkia?"

40. "Kaikkia! Eikö tuokin Fornsac ole koko otus herttuaksi ja pääriksi.
Hän on kymmenen kertaa ansainnut joutua teilauslavalle."
"No, häntä en puolustakaan; mutta onhan maailmassa vielä
muitakin
Richelieu-suvun jäseniä."
"Kah, niin, d'Aiguillon."
"No, entä hän?"
Saattaa arvata, että herttua d'Aiguillon kuunteli viereisessä
huoneessa korvat pystyssä.
"Häntä pitäisi minun vihata vielä enemmän kuin muita, sillä hänen
tähtensä saan nyt kaikki rääkkyjät Ranskassa niskaani. Mutta hän on
jollakin tavalla minun heikko puoleni, enkä voi siinä suhteessa itseäni
parantaa; hän on rohkea, eikä ole minusta epämiellyttävä."
"Hän on älykäs mies."
"Hän on miehuullinen ja puolustaa kiivaasti kuninkaan
etuoikeuksia.
Kas siinä todellinen pääri!"
"Te olette sata kertaa oikeassa! Tehkääpä jotakin hänestä!"
Silloin pani kuningas käsivartensa ristiin rinnalleen ja katseli
kreivitärtä.
"Kuinka te, kreivitär, ehdotatte minulle tällaista juuri hetkellä,
jolloin koko Ranska vaatii, että minun on tuo herttua eroitettava ja
karkoitettava maasta?"

41. Silloin pisti rouva Dubarry vuorostaan käsivartensa ristiin. "Äsken
te sanoitte Richelieuta uitetuksi kanaksi; no, se nimitys sopii nyt
teihin."
"Oho, kreivitär…"
"Olette nyt ylpeä, kun eroititte herra de Choiseulin."
"Oh, se ei ollut mikään helppo asia."
"Te teitte sen, ja se oli hyvä. Mutta nyt te pelästytte seurauksia."
"Minäkö?"
"Tietysti. Mitä te teitte, kun eroititte herttua de Choiseulin?"
"Annoin potkun parlamentille."
"Ja pelkäätte antaa kaksi? Voi toki, nostakaa potkuun molemmat
jalkanne, tietysti yksi ensin, toinen sitten. Parlamentti tahtoi pitää
Choiseulin; te hänet eroititte. Se tahtoi eroittaa d'Aiguillonin; pitäkää
te d'Aiguillon."
"Enhän häntä eroitakaan."
"Pitäkää hänet lisättynä ja parannettuna laitoksena."
"Te tahdotte ministerin paikkaa tuolle rettelöitsijälle?"
"Minä tahdon palkintoa miehelle, joka on teitä puolustanut virka-
arvonsa ja varallisuutensa menettämisen uhalla."
"Sanokaa henkensä uhalla, sillä kerran kivitetään hänet kuoliaaksi
ystävänne Maupeoun parissa, tuo teidän herttuanne."

42. "Olisipa tämäkin rohkaisu puolustajillenne, jos he kuulisivat
sananne."
"Oh, he maksavat minulle samalla mitalla, kreivitär."
"Älkää sanoko niin, tosiasiat puhuvat toisin."
"Mutta kuulkaas, miksi te nyt noin kiivailette tuon d'Aiguillonin
puolesta?"
"Kiivailenko? Minä en häntä edes tunne; minä näin hänet tänään
ja ensi kertaa puhuin hänen kanssaan."
"Ahaa, se on eri asia; mielipiteenne johtuu siis vakaumuksesta, ja
minä kunnioitan kaikkia vakaumuksia, koska minulla itselläni ei ole
niitä milloinkaan."
"Antakaa siis jotakin Richelieulle tuon d'Aiguillonin tähden, kun
ette kerran tahdo mitään antaa d'Aiguillonille."
"Richelieulle! En milloinkaan mitään hänelle!"
"Siis d'Aiguillonille, koska ette tahdo mitään antaa Richelieulle."
"Mitä, hänellekö salkku? Tällä hetkellä se on mahdotonta."
"Sen minä kyllä ymmärrän… mutta myöhemmin… Ajatelkaa, että
hän on kyvykäs ja toimeen pystyvä mies, ja että te saatte hänessä
Terrayn ja Maupeoun keralla kaikki Kerberoksen kolme päätä. Ja
ajatelkaa lisäksi, että onhan teidän ministeristönne pelkkää leikkiä
eikä voi pysyä kauan pystyssä."
"Te erehdytte, kreivitär, se on pystyssä ainakin kolme kuukautta."

43. "Kolme kuukautta siis; pistänpä lupauksenne muistiin."
"Oh, oh, kreivitär!"
"Se on päätetty; mutta nyt teidän täytyy antaa minulle jotakin jo
aivan heti."
"Minulla ei ole mitään antamista."
"Onpas kevyt ratsuväkenne. Herra d'Aiguillon on upseeri ja oikea
miekan mies; antakaa hänelle kevyt ratsuväkenne."
"No olkoon, saakoon hän sen."
"Kiitos", huudahti kreivitär suunniltaan ilosta; "kiitos!"
Ja herra d'Aiguillon saattoi kuulla hänen majesteettinsa Ludvig
XV:n poskelle läiskähtävän oikein rahvaanomaisen suudelman.
"Ja nyt antakaa minulle illallista, kreivitär", sanoi kuningas.
"Ei", vastasi rouva Dubarry, "täällä ei ole mitään; te olette
väsyttänyt minut upo-uuvuksiin politiikalla… Väkeni on pitänyt
puheita ja järjestänyt ilotulituksen; mutta se ei ole valmistanut
ruokaa."
"Tulkaa sitten Marlyyn; minä otan teidät kanssani."
"Mahdotonta: minun pää-parkani särkee niin, että se on haljeta."
"Päänsärkyä siis?"
"Niin, mitä kamalinta."

44. "Teidän on siis nyt mentävä levolle, kreivitär."
"Minä teenkin sen heti, sire."
"Hyvästi sitten."
"Hyvästi, nimittäin näkemiin."
"Minä olen hiukan herra de Choiseulin tapainen: minut
karkoitetaan pois."
"Mutta teitä saatetaan, teitä liehitään ja hyväillään suudelmilla",
sanoi tuo huima nainen työntäen kuningasta hiljaa ovelle. Ja viimein
sai hän Ludvig XV:n ulos, ja kääntyi sitten katsomaan joka
askelmalla taakseen, nauraen niin, että seinät kajahtelivat.
Ulkoportaiden yläpäässä pylväiden välissä pysähtyi kreivitär ja
näytti kuninkaalle alas valoa kynttilällä.
"Kuulkaas vielä, kreivitär", sanoi kuningas ja nousi yhden
askelman takaisin.
"Mitä, sire?"
"Kunhan marski-parka ei vain tästä kuolisi?"
"Mistä?"
"Siitä, että salkku vetäysi takaisin."
"Kuinka te olette ilkeä!" huudahti kreivitär ja lähetti kuninkaalle
vielä viimeisen helisevän naurun.

45. Ja hänen majesteettinsa läksi Luciennesista tyytyväisenä viime
letkaukseensa marskia vastaan, jota hän tosiaan inhosi.
Kun rouva Dubarry meni takaisin huoneeseensa, näki hän siellä
herttua d'Aiguillonin polvillaan oven edessä, kädet ristissä ja silmät
tulisesti häneen luotuina.
Kreivitär punastui.
"Minä en onnistunut", sanoi hän; "marski-raukka…"
"Oh, minä tiedän kaikki", vastasi herttua; "olen kuullut… Kiitos,
madame, kiitos!"
"Arvelin olevani sen teille velkaa", lausui rouva Dubarry suloisesti
hymyillen. "Mutta nouskaa ylös herttua, tai joudun luulemaan, että
teillä on yhtä hyvä muisti kuin äly."
"Sangen mahdollista, madame; sanoihan enoni teille, että minä en
ole muuta kuin teidän intohimoinen palvelijanne."
"Ja kuninkaan myöskin; huomenna täytyy teidän mennä hänen
majesteettinsa puheille. Mutta nouskaa nyt ylös, olkaa hyvä."
Ja kreivitär ojensi herttualle kätensä, ja herttua suuteli sitä
kunnioittavasti.
Kreivitär näytti olevan kovin liikutettu, sillä hän ei puhunut enää
sanaakaan.
Myöskin herra d'Aiguillon seisoi vaiti ja yhtä hämmennyksissään
kuin kreivitär. Viimein nosti rouva Dubarry päätänsä ja sanoi
uudestaan:

46. "Marski-raukka! Hänelle täytyy antaa tieto tästä tappiosta."
Herra d'Aiguillon piti näitä sanoja selvänä hyvästelynä ja kumarsi.
"Madame", sanoi hän, "minä lähden heti hänen luokseen".
"Oi, herttua, ikävät uutiset pitää ilmoittaa aina niin myöhään kuin
mahdollista; tehkää toisin, älkää menkö marskin luo, vaan syökää
kanssani illallista."
Herttua tunsi aivan kuin nuoruuden ja rakkauden tuoksun
lämmittävän ja vilkastuttavan vertansa.
"Te ette ole nainen", sanoi hän, "te olette…"
"L'ange, eikö niin?" kuiskasi hänen korvaansa kreivitär polttavin
huulin, melkein häneen koskettaen, voidakseen sanoa sen hiljempaa,
ja vieden häntä ruokapöytään.
Herra d'Aiguillon saattoi sinä iltana pitää itseään onnen poikana,
sillä hän oli vienyt enonsa salkun ja söi vielä kuninkaan osan.

47. NELJÄSKYMMENESKAHDEKSAS
LUKU
Marski de Richelieun odotushuoneessa
Herra de Richelieulla oli kuten kaikilla hovimiehillä yksi hotelli
Versaillesissa, toinen Pariisissa, yksi talo Marlyssä, toinen
Luciennesissa. Sanalla sanoen: asunto lähellä jokaista kuninkaan
asuntoa tai retkeilypaikkaa.
Kun Ludvig XIV oli lisännyt palatsiensa lukua, oli hän sillä teollaan
säätänyt jokaisen arvohenkilön velvollisuudeksi olla melkoisen rikas,
kaikkien, joilla oli etuoikeus päästä hänen suuriin tai pieniin
seurapiireihinsä; sillä muutenhan ei kukaan jaksanut arvonsa
mukaisesti laajentaa taloutensa komeutta samassa suhteessa kuin
oikkujaan seuraava kuningas laajensi omaansa.
"Marski de Richelieu oleskeli silloin, kun herrat Choiseul ja Praslin
eroitettiin toimestaan, Versaillesissa olevassa hotellissaan. Ja tähän
hotelliinsa oli hän ajanut eilisiltana Luciennesista, jossa hän oli
esitellyt rouva Dubarrylle sisarensa pojan."

48. Hovi oli nähnyt marskin Marlyn metsässä kreivittären seurassa
ministerin epäsuosion jälkeen, nähnyt Versaillesissa, se tiesi hänen
saaneen salaisen ja pitkän vastaanoton Luciennesissa. Siitä
seurasikin, että kun vielä Jean Dubarry lisäsi näitä aavisteluita
jonkinlaisilla vihjauksilla, koko hovi piti velvollisuutenaan nyt
kiiruhtaa kumartamaan marski de Richelieutä.
Vanhan herttuan vuoro oli siis nyt nauttia tuota kiitosten,
imarrusten ja kohteliaisuuksien suitsutusta, jota kaikki onnenonkijat
uhraavat epäjumalalle, olipa hän sitten mikä tahansa.
Marski de Richelieu ei tosin aavistanut, että tällainen onni tulisi
hänelle jo nyt; mutta kuitenkin nousi hän varmuuden vuoksi jo sen
päivän aamuna, johon olemme päässeet, varmalla aikomuksella
tukkia sieraimensa tuolta suitsutukselta, aivan kuin Odysseus
muinoin tukkesi korvansa vahalla välttääkseen sireenien laulua.
Hänen laskelmainsa mukaan tapahtumien tulos kohtaisi häntä vasta
seuraavana päivänä, sillä silloin kuningas julistaisi uuden
ministeristönsä jäsenten nimet.
Marski kummastui siis suuresti, kun hän nyt heräsi, — tai
paremminkin: kun kova vaunujen jyrinä herätti hänet, — ja hän sai
kamaripalvelijaltaan kuulla, että hotellin pihat, odotushuoneet ja salit
olivat tungokseen asti täynnä vieraita.
"Hm, tuntuupa siltä kuin olisin nostanut melua."
"Nyt on vielä sangen aikaista", vastasi kamaripalvelija nähdessään,
millä kiireellä herttua veti yömyssyä pois päästään.
"Tästä lähtien", sanoi herttua, "ei minulla ole määrättyjä tunnin
aikoja. Muista se."

49. "Kyllä, monseigneur."
"Mitä vieraille on sanottu?"
"Ettei monseigneur ole vielä noussut ylös."
"Silläkö tavoin vain?"
"Niin."
"Se oli tyhmästi sanottu; olisi pitänyt lisätä, että minä valvoin
myöhään, tai parempi sanoa… Mutta kuule, missä on Rafté?"
"Herra Rafté nukkuu", vastasi kamaripalvelija.
"Kuinka, nukkuuko hän? Hänet täytyy herättää, se onneton!"
"No, älkäähän", virkkoi silloin virkeä, hymyilevä vanhus, joka
ilmestyi ovelle. "Tässä Rafté on; mitä hänestä tahdotaan?"
Marskin tyytymättömyys katosi heti, kun hän kuuli nämä sanat.
"Ahaa, arvasinhan, että sinä et nukkunut."
"Ja jos olisin nukkunut, mitä kummaa siinä? Nyt on tuskin vielä
selvä päivä."
"Mutta, rakas Rafté, näethän, että minä en nuku enää."
"Se on toinen asia, olette ministeri… Kuinka te voisitte nukkua."
"Oho, tuntuu kuin sinä aikoisit minua siitä torua", sanoi marski
väännellen naamaansa kuvastimen edessä. "Etkö sinä ole tähän
tyytyväinen?"

50. "Minäkö? Mitä iloa tässä minulle on? Te rasitatte tästä lähtien
itseänne liikaa ja tulette sairaaksi, ja siitä johtuu, että minä saan
hoitaa hallitusta, eikä se ole ollenkaan hauskaa, monseigneur."
"Oho, kuinka sinä olet vanhentunut, Rafté!"
"Minä olen täsmälleen neljä vuotta nuorempi kuin te, monseigneur.
Niin, niin, minä olen vanha."
Marski polkaisi kärsimättömästi jalkaansa.
"Tulitko odotushuoneen läpi?" kysyi hän.
"Tulin."
"Keitä siellä on?"
"Koko maailma."
"Mitä siellä puhutaan?"
"Toinen kertoo toiselle, mitä hän aikoo teiltä pyytää."
"Sehän on luonnollista. Mutta oletko kuullut heidän juttelevan
minun nimittämisestäni virkaan?"
"Oh, minusta on parempi olla niitä puheita teille kertomatta."
"Kas, kas, joko alkaa arvostelu?"
"Vieläpä niiden puolelta, jotka teitä tarvitsevat. Minkälainen
onkaan se niiden taholta, joita te tarvitsette, monseigneur!"

51. "Minun täytyy sanoa sinulle, Rafté", virkkoi vanha marski
teeskennellen keveää naurua, "että ne, jotka väittävät sinua
imartelijaksi…"
"Kuulkaa, monseigneur", vastasi Rafté, "miksi te annoitte valjastaa
itsenne mokoman auran eteen, jota kutsutaan ministeriöksi?
Oletteko väsynyt onnelliseen elämään?"
"Ystäväiseni, minä olen saanut kaikkea, paitsi sitä."
"Corbleu, ettehän ole maistanut arseniikkiakaan; miksi ette pistä
sitä suklaanne sekaan, uteliaisuuden vuoksi?"
"Rafté, sinä olet laiskuri; nyt sinä aavistat, että saat sihteerinäni
paljon työtä, ja pelkäät… ja äsken sinä sen tunnustitkin." Marski
antoi pukea itsensä hyvin huolellisesti.
"Minun pitää saada sotilasryhti", kehoitti hän kamaripalvelijaansa,
"ja anna minulle sotilas-kunniamerkkini".
"Näyttääpä siltä kuin joutuisimme sota-asioihin?" kysyi Rafté.
"Kyllä, siltä tosiaan näyttää."
"Mutta minä en ole vielä nähnyt kuninkaan virkanimitystä, se ei ole
oikein paikallaan."
"Se tulee epäilemättäkin pian."
"Epäilemättäkin, se on siis päivän tunnussana."
"Kuinka sinä olet tullut epämiellyttäväksi vanhoilla päivilläsi,
Rafté, sinä saivartelet muotoseikkoja ja kielen puhtautta. Jos tämän

52. olisin tiennyt, en olisi teettänyt sinulla tulopuhetta, jonka pidin
Akatemiassa: se teki sinut tuollaiseksi pedantiksi."
"Mutta, kuulkaas, monseigneur, koska me nyt olemme hallitus, niin
olkaamme järjestystä rakastavia… Omituinen seikka…"
"Mikä seikka?"
"Niin, kreivi de la Vaudraye, jonka kanssa juuri puhuin tuolla
kadulla, ilmoitti, ettei vielä ollut päätetty mitään varmaa
ministeriöstä."
Richelieu hymyili.
"Herra de la Vaudraye on oikeassa, — mutta olet siis jo ollut
ulkona kaupungilla?"
"Pardieu, täytyihän. Tämä kirottu vaunujen jyrinä herätti minut,
minä annoin pukea itseni, pistin rintaani sotilaalliset arvomerkit,
minäkin, ja ajelin kaupungilla."
"Ahaa, herra Rafté suvaitsee huvitella minun kustannuksellani?"
"Oi, monseigneur, Jumala siitä varjelkoon. Mutta asia oli sellainen,
että…"
"Että…"
"Että minä tapasin ajellessani vielä erään henkilön."
"Kenenkä?"
"Apotti Terrayn sihteerin."

53. "Ja hän?"
"Niin, hän sanoi minulle, että hänen herransa on nimitetty
sotaministeriksi."
Marski de Richelieun odotushuoneessa
"Ohoh", virkkoi Richelieu huulillaan yhä äskeinen ja ainainen hymy.
"Minkä johtopäätöksen monseigneur tästä tekee?"
"Sen, että jos herra Terray on sotaministeri, en minä sitä ole; ja
jos hän ei sitä ole, niin ehkä minä se olen."
Rafté oli nyt keventänyt tarpeeksi omaatuntoaan. Hän oli rohkea,
väsymätön, kunnianhimoinen mies, aivan yhtä sukkela kuin hänen
isäntänsäkin ja vieläpä paremmin asestettu kuin marski, sillä hän
tiesi olevansa halpaa syntyperää ja riippuvassa asemassa: nämä
kaksi vikaa haarniskassa olivat neljänkymmenen vuoden kuluessa
kehittäneet hänessä huippuunsa kaiken hänen viekkautensa,
terävänäköisyytensä ja älyllisen hienoutensa. Kun Rafté nyt huomasi
isäntänsä näin rauhalliseksi, ei hän arvellut itselläänkään olevan
pelon syytä.
"No niin", sanoi hän, "joutukaa nyt, monseigneur, älkää antako
itseänne liioin odottaa, se olisi huono enne".
"Minä olen jo valmis; mutta vielä kerran, keitä siellä on?"
"Tässä on luettelo."
Ja Rafté ojensi herransa käteen pitkän nimiluettelon, ja marski luki
siitä suureksi mielihyväkseen kaikki aateliston, papiston ja

54. rahamaailman parhaat nimet.
"Ajattelepas, jos yleisö rupeaisi pitämään minusta, Rafté?"
"Me elämme ihmeiden ajassa", vastasi Rafté.
"Kas vaan, myöskin Taverney", virkkoi marski jatkaen nimien
katselua. "Mitä varten hän on tänne tullut?"
"Sitä en tiedä, herra marski. Kas niin, astukaa nyt esille." Ja
melkein käskevästi pakotti sihteeri herransa menemään suureen
saliin.
Richelieu saattoi olla täysin tyytyväinen, sillä vastaanotto oli
sellainen, ettei puhdasverisin prinssi olisi voinut vaatia parempaa.
Mutta sattuma, joka oli jo tehnyt Richelieulle julman kepposen,
kujeili pian myöskin koko tälle aikakaudelle ominaisen ja tänne
saapuneen yhteiskunnan ovelan, varovaisen ja hienon
kohteliaisuuden kustannuksella.
Nyt ei kukaan koko laumasta lausunut Richelieun edessä sanaa
"ministeri", sillä kielsihän sen sopivaisuus ja kunnioitettava hovitapa.
Jotkut rohkeimmat uskalsivat tosin virkkaa pienen onnentoivotuksen,
mutta hekin tiesivät, että heidän täytyi hyvin nopeasti luiskahtaa
onnittelunsa ohitse, ja että Richelieu tuskin heille siihen voi vastata.
Kaikille kokoontuneille oli tämä vierailu aamuauringon noustessa
ainoastaan jonkinlainen mielenosoitus, aivan kuin pelkkä toivomus,
että marski nimitettäisiin ministeriksi. Siihen aikaan ei ollut
harvinaista, että kokonaiset laumat seurasivat yksimielisesti
huomaamattoman hienoja suuntatuulahduksia.

55. Jotkut kumartelijat tohtivat sitten ilmaista myöskin jonkin
toiveensa, halunsa, mielipiteensä.
Joku olisi tahtonut, kuten hän sanoi, että hänen virastonsa olisi
lähempänä Versaillesia. Häntä huvitti puhua siitä niin
vaikutusvaltaisen henkilön kanssa kuin herra de Richelieu nykyään
oli.
Toinen väitti, että herra de Choiseul oli unohtanut hänet kolme
kertaa Pyhän Hengen ritariston merkkejä jaettaessa; hän luotti nyt
Richelieun hyvään muistiin, haluten palauttaa asiaa myöskin
kuninkaan mieleen, nyt nimittäin, kun mikään ei enää ollut hänen
majesteettinsa hyvän tahdon esteenä.
Lyhyesti sanoen: marskin hurmaantuneita korvia kohtasivat sadat
enemmän tai vähemmän ahnaat pyynnöt, mutta kaikki lausuttuina
ylen taitavalla tavalla.
Vähitellen vieraslauma hajaantui; tahdottiin jättää herra marski
rauhaan ja tärkeihin tehtäviinsä, sanottiin.
Yksi ainoa herra viipyi vielä salissa.
Hän ei ollut lähestynyt marskia toisten joukossa, hän ei ollut
pyytänyt mitään, ei edes esitellyt itseään.
Kun jonot harvenivat, tuli tuo herra hymyhuulin herttuan luo.
"Ah, parooni de Taverney", sanoi marski; "ihastuttavaa,
ihastuttavaa!"
"Minä tahdoin odottaa, herttua, toivottaakseni sinulle onnea,
vilpittömästi ja koko sydämestäni."

56. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com