Compendium of Exemplary Educational Facilities 3rd Edition Oecd

Compendium of Exemplary Educational Facilities 3rd Edition Oecd
Compendium of Exemplary Educational Facilities 3rd Edition Oecd
Compendium of Exemplary Educational Facilities 3rd Edition Oecd

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
browse more ebooks or textbooks
Compendium of Exemplary Educational Facilities 3rd
Edition Oecd
_____ Press the link below to begin your download _____
https://ebookultra.com/download/compendium-of-exemplary-
educational-facilities-3rd-edition-oecd/
Access ebookultra.com now to download high-quality
ebooks or textbooks

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com
Education at a Glance OECD Indicators 2006 Edition
Education at a Glance Oecd Indicators Center For
Educational Research
https://ebookultra.com/download/education-at-a-glance-oecd-
indicators-2006-edition-education-at-a-glance-oecd-indicators-center-
for-educational-research/
Design and Layout of Foodservice Facilities 3rd ed., [rev.
and updated] Edition John C. Birchfield
https://ebookultra.com/download/design-and-layout-of-foodservice-
facilities-3rd-ed-rev-and-updated-edition-john-c-birchfield/
Dyslexia Special Educational Needs 3rd Edition Edition
Gavin Reid
https://ebookultra.com/download/dyslexia-special-educational-
needs-3rd-edition-edition-gavin-reid/
Energy statistics of OECD countries 2015 edition. Edition
Oecd
https://ebookultra.com/download/energy-statistics-of-oecd-
countries-2015-edition-edition-oecd/

3. Handbook of Multicultural Assessment Clinical
Psychological and Educational Applications 3rd Edition
Lisa A. Suzuki
https://ebookultra.com/download/handbook-of-multicultural-assessment-
clinical-psychological-and-educational-applications-3rd-edition-lisa-
a-suzuki/
Genius A Mosaic of One Hundred Exemplary Creative Minds
First Edition Harold Bloom
https://ebookultra.com/download/genius-a-mosaic-of-one-hundred-
exemplary-creative-minds-first-edition-harold-bloom/
Facility piping systems handbook for industrial commercial
and healthcare facilities 3rd ed Edition Michael Frankel
https://ebookultra.com/download/facility-piping-systems-handbook-for-
industrial-commercial-and-healthcare-facilities-3rd-ed-edition-
michael-frankel/
EC Consumer Law Compendium Hans Schulte
https://ebookultra.com/download/ec-consumer-law-compendium-hans-
schulte/
Energy Balances of Non OECD Countries 1999 2000 4th
Edition Oecd
https://ebookultra.com/download/energy-balances-of-non-oecd-
countries-1999-2000-4th-edition-oecd/

5. Compendium of Exemplary Educational Facilities 3rd
Edition Oecd Digital Instant Download
Author(s): OECD
ISBN(s): 9789264022294, 9264022295
File Details: PDF, 4.98 MB
Year: 2006
Language: english

6. 3
rd
Edition

Compendium of exemplary
educational facilities

8. PEB
Compendium
of exemplary
educational
facilitie
s3
rdedition

9. ADVERTISEMENT

10. 3PEBCompendium of exemplary educational facilities I
T
he OECD is a unique forum where the governments of
30 democracies work together to address the economic,
social and environmental challenges of globalisation.
The OECD is also at the forefront of efforts to understand and
to help governments respond to new developments and
concerns, such as corporate governance, the information
economy and the challenges of an ageing population. The
Organisation provides a setting where governments can
compare policy experiences, seek answers to common
problems, identify good practice and work to co-ordinate
domestic and international policies.
The OECD member countries are: Australia, Austria, Belgium,
Canada, the Czech Republic, Denmark, Finland, France,
Germany, Greece, Hungary, Iceland, Ireland, Italy, Japan,
Korea, Luxembourg, Mexico, the Netherlands, New Zealand,
Norway, Poland, Portugal, the Slovak Republic, Spain,
Sweden, Switzerland, Turkey, the United Kingdom and the
United States. The Commission of the European Communities
takes part in the work of the OECD.
OECD Publishing disseminates widely the results of the
Organisation's statistics gathering and research on economic,
social and environmental issues, as well as the conventions,
guidelines and standards agreed by its members.
This work is published on the responsibility of the
Secretary-General of the OECD. The opinions expressed and
arguments employed herein do not necessarily reflect the
official views of the Organisation or of the governments of its
member countries.
Also available in French under the title:
Florilège d’établissements d’enseignement exemplaires
du PEB : 3
e
Édition
© OECD 2006
No reproduction, copy, transmission or translation of this publication may be made without written permission. Applications should be sent to
OECD Publishing: [email protected] by fax [phone]. Permission to photocopy a portion of this work should be addressed to
the Centre Français d’exploitation du droit de Copie, 20 rue des Grands-Augustins, 75006 Paris, France ([email protected]).
ORGANISATION FOR
ECONOMIC
CO-OPERATION AND
DEVELOPMENT

11. 4PEBI Compendium of exemplary educational facilities
FOREWORD
E
ducation plays a pivotal role in the growth and personal
development of individuals as well as in the prosperity
of countries. The Organisation for Economic
Co-operation and Development (OECD) assists governments
to develop policies that deliver quality learning programmes
and quality learning environments in today’s rapidly-evolving
knowledge society. Educational facilities are an essential
component of the learning environment, and governments
have a responsibility to encourage development of
innovative settings that inspire and motivate learners of
all ages.
The schools and universities showcased in this book are a
shining tribute to the commitment at all levels to building
quality educational spaces for pupils and communities. This
Compendium is also a witness to innovation in design and to
successful teamwork: increasingly, governments, architects,
facilities managers, teachers, students, parents and
communities are working together to identify how facilities
can best meet the needs of their users.
Fulfilling the community’s needs is only one characteristic of
effective learning environments. An international jury selected
the 65 institutions presented in this book on the basis of four
additional criteria. How is the principle of flexibility
– necessary to accommodate an ever-increasing range of
teaching and learning scenarios and technologies –
incorporated into the design of the facility? How are
environmentally-friendly features and materials used to create
a comfortable and sustainable learning environment? How
does design ensure the safety and security of its occupants?
How can alternative financing mechanisms such as
public-private partnerships contribute to good management
and planning?
This is the third international Compendium of Exemplary
Educational Facilities published by the OECD Programme
on Educational Building (PEB). Through its numerous
publications and events, PEB informs on how to adapt to
emerging technologies, how to obtain maximum educational
benefit from investment in facilities, and how to efficiently
plan and manage educational infrastructure.
We would like to express our heartfelt thanks to all those who
submitted projects for the Compendium. The jury received a
panoply of designs, and selecting those for inclusion in this
book was no easy task.
We hope that you will enjoy and find inspiration from
perusing the exceptional institutions featured in this volume.
Mukund Patel
Head, Schools Capital (Assets) Division,
Department for Education and Skills, United Kingdom
Chair, OECD Programme on Educational Building
Governing Board
Barbara Ischinger
OECD Director for Education

12. 5PEBCompendium of exemplary educational facilities I
ACKNOWLEDGEMENTS
T
he OECD Programme on Educational Building (PEB)
wishes to thank the many people who contributed to this
publication including the jury, the candidates and
the publisher.
Jury
The jury members freely gave of their time to study each of the
projects submitted and to agree on those to include in this book.
They also offered many ideas which were useful in compiling this
Compendium. The members of the jury were:
Mukund Patel, head of the Schools Capital (Assets)
Division, Department for Education and Skills, England, United
Kingdom; Chair, OECD Programme on Educational Building
Governing Board.
Rodolfo Almeida, architect and international consultant
representing the International Union of Architects
(Work Programme Educational and Cultural Spaces), born in
Mexico.
Simone Forster, professor of economics in a High School of
Management, scientific collaborator at the IRDP (
Institut de
Recherche et de Documentation Pédagogique
), editor of the
journal of the
Conférence intercantonale de l'instruction publique
de la Suisse romande et du Tessin
, Switzerland.
Mary Molloy, school principal at Ardscoil Mhuire,
Co. Galway, Ireland.
Giorgio Ponti, architect and co-ordinator of the Educational
Architecture Area, CISEM (Research Institute of the Province of
Milan and Italian Provinces Union), Italy.
Candidates
PEB gratefully acknowledges the help it has received in preparing
this publication from the institutions and education authorities
concerned and from the architects who designed them. PEB also
wishes to express its thanks to those who submitted nominations
for inclusion but which were not chosen for publication.
Publisher
Pressgroup Holdings Europe, S.A., compiled, edited and printed
the
PEB Compendium of Exemplary Educational Facilities:
3rd Edition
for which PEB is immensely thankful.
From left to right: M. Molloy, R. Almeida, S. Forster and G. Ponti

13. 6PEBI Compendium of exemplary educational facilities
CONTENTS
Introduction
4 zForeword
5 zAcknowledgements
6 zContents
8 zCriteria
8 zReaders’ guide
10 zLend Lease
11 zExecutive summary
Chapter One: Special Mentions 16 zFawood Children’s Centre
20 zHampden Gurney Church of England Primary School
24 zHosmarinpuisto School and Day Care Centre
28 zRudolf Steinerschool
32 zVikurskóli
36 zFukushima Prefectural Koriyama School for the
Physically Handicapped
40 zCanning Vale College
44 zKingsdale School
48 zHEC Montréal
Chapter Two: Multiple Levels
54 zThe Community School of Auchterarder
56 zTürk Egitim Dernegi (TED) Ankara Koleji
58 zMittelschule Carlbegergasse
60 zSeoul National School for the Blind
62 zArabian Peruskoulu
64 zAurinkolahden Peruskoulu
66 zCollège « L’Esplanade »
68 zEscola E.B.I./J.I. da Malagueira
70 zLækjarskóli
72 zNorthlands-Nordelta
74 zNuovo Complesso Scolastico di Monzambano
76 zCsapi Általános Iskola, Szakiskola,
Diákotthon Kollégium
78 zViikki Normaalikoulu
80 zNational University of Singapore High School
of Mathematics and Science
82 zGymnase et Centre d’Enseignement
Professionnel
Chapter Three: Pre-primary and Primary Level
84 zBlásalir
86 zCowgate Under 5’s Centre
88 zShirokane Kindergarten
90 zGroupe Scolaire Martin Peller
˘˘
PEB Compendium of Exemplary Educational Facilities: 3
rd
Edition

14. 7PEBCompendium of exemplary educational facilities I
92 zHarmony Primary School
94 zDe Levensboom
96 zÉcole du Petit-Lancy
98 zGeumho Elementary School
100zGriffeen Valley Educate Together School
102zIkeda Elementary School
104zKingsmead Primary School
106zMawson Lakes School
108zNesting Primary School
110zNorth Kildare Educate Together School
112zOteha Valley School
114zTe Matauranga School
Chapter Four: Secondary Level
116zTajimi Junior High School
118zArdscoil Mhuire
120zColáiste Eoin agus Coláiste Íosagáin
122zMorgan Academy
124zMossbourne Community Academ
126zQueen Anne High School
128zUnlimited Paenga Tawhiti
130zAustralian Science and Mathematics School
132zBlyth Community College
134zFjölbrautaskóli Snæfellinga
136zGymnase du Bugnon – Site de Sévelin
138zMindarie Senior College
Chapter Five: Tertiary Level 140zBerufsschule für Gartenbau und Floristik
142zCégep de Sainte-Foy
144zCentre de Formation des Nouvelles Technologies
146zCollège Shawinigan
148zGeorgetown University Law Centre
150zKaposvári Egyetem
152zNational Maritime College
154zNational University of Ireland
156zNgalilwara Study Center
158zNyíregyházi Föiskola
160zSt. John Ambulance First Aid School
162zSzegedi Tudományegyetem Tanulmányi
164zUniversité du Québec à Montréal
167zAlso available
168zContact information - Schools
172zContact information - Architects
176zIndex of Criteria by institution

15. T
he jury chose the facilities featured in this publication for
their fitness for educational purpose and found that each
institution demonstrated at least one of the criteria
described below. The facilities’ construction, design or use
was judged to be noteworthy and to contribute to educational
quality. Included are newly built or renovated buildings,
extensions or grounds. Each project is labeled with the criteria
assigned to it by the jury.
Flexibility
Buildings or grounds that are adapted to new forms of
learning and research; institutions that make special use of
information and communications technology; or special
educational facilities. Charactistics include transformable
learning spaces, student-centredness, problem-based learning
facilities, or provision for students with physical, learning or
behavioural difficulties or for “at-risk” students (those whose
educational needs arise primarily from socio-economic,
cultural or linguistic factors).
Community needs
Institutions that encourage community involvement and/or
access by giving multiple stakeholders the opportunity to
participate in their design, planning or day-to-day
management; by catering to lifelong learning; or by sharing
the facilities with students’ families or others.
Sustainability
Facilities that demonstrate special consideration for the
environment through the efficient use of energy, choice
materials, local or natural resources, siting or management.
Safety and security
Facilities that give particular attention to standards, design, construction materials, building management or risk assessment to provide for safety from natural disasters or
accidental or deliberate acts of man, for personal and material
security, and for the health and comfort of their users.
Alternative financing
Institutions which have used alternative ways of financing
capital expenditure (including the use of private financing),
or buildings whose life-cycle costs are sustainable.
T
he classification of the levels of education is based on
the revised International Standard Classification of
Education (ISCED-97). ISCED is an instrument for
compiling statistics on education internationally. The
following levels of education are presented in this
publication:
‹
Pre-primary education (ISCED 0)is defined as the
initial stage of organised instruction, designed primarily to
introduce very young children to a school-type environment,
that is, to provide a bridge between home and a school-based
atmosphere. ISCED level 0 programmes should be centre- or
school-based, be designed to meet the educational and
developmental needs of children at least three years of age,
and have staff that are adequately trained (
i.e.qualified) to
provide an educational programme for the children.
‹
Primary education (ISCED 1)usually begins at age
five, six or seven and lasts for four to six years (the mode of
the OECD countries being six years). Programmes at the
primary level generally require no previous formal education,
although it is becoming increasingly common for children to
have attended a pre-primary programme before entering
primary education. The boundary between pre-primary and
primary education is typically the beginning of systematic
studies characteristic of primary education,
e.g.reading,
writing and mathematics. It is common, however, for children
to begin learning basic literacy and numeric skills at the pre-
primary level.
8PEBI Compendium of exemplary educational facilities
INTRODUCTION
Criteria
Readers’guide
Classification of levels
of education

16. 0
2
4
6
8
10
12
14
16
18
20
22
0
Pre-primary education (ISCED 0)
Primary education (ISCED 1)
Lower secondary education (ISCED 2)
Upper secondary education (ISCED 3)
Tertiary secondary education (ISCED 5/6)
‹Lower secondary education (ISCED 2)generally
continues the basic programmes of the primary level, although
teaching is typically more subject-focused, often employing
more specialised teachers who conduct classes in their field of
specialisation. Lower secondary education may either be
“terminal” (
i.e.preparing students for entry directly into
working life) and/or “preparatory” (
i.e.preparing students for
upper secondary education). This level usually consists of
two to six years of schooling (the mode of OECD countries is
three years).
‹
Upper secondary education (ISCED 3)corresponds to
the final stage of secondary education in most OECD
countries. Instruction is often more organised along
subject-matter lines than at ISCED level 2 and teachers usually
need to have a higher level of, or more subject-specific,
qualifications than at ISCED 2. The entrance age to this level
is typically 15 or 16 years. There are substantial differences in
the typical duration of ISCED 3 programmes both across and
between countries, typically ranging from two to five years of
schooling. ISCED 3 may either be “terminal” (
i.e.preparing
the students for entry directly into working life) and/or
“preparatory” (
i.e.preparing students for tertiary education).
Programmes at level 3 can also be subdivided into three
categories based on the degree to which the programme is
oriented towards a specific class of occupations or trades and
leads to a labour-market relevant qualification: general,
pre-vocational or pre-technical, and vocational or technical
programmes.
‹
Tertiary education (ISCED 5/6)programmes have an
educational content more advanced than those offered at other
levels. Programmes can be largely theory-based, with a
minimum cumulative theoretical duration of three years’ full-
time equivalent and designed to provide sufficient
qualifications for entry into advanced research programmes
and professions with high skill requirements, such as
medicine, dentistry or architecture; provide practical, technical
or occupational skills for direct entry into the labour market,
with a minimum duration of two years’ full-time equivalent; or
lead directly to the award of an advanced research
qualification,
e.g.Ph.D.
9PEBCompendium of exemplary educational facilities I
(*)Typical ages refer to earliest typical starting age for general educational programmes or programmes in which most students are enrolled.
Source: For OECD countries, OECD Handbook for Internationally Comparative Education Statistics: Concepts, Standards, Definitions and Classifications (2004), OECD;
and for Argentina,
Education Trends in Perspective: Analysis of the World Education Indicators (2005), OECD, UNESCO Institute for Statistics.
Typical starting age
Typical starting age of students
*
in the 20 countries
represented in the Compendium,
by level of education

17. T
he changes rapidly transforming the ways we live, work
and recreate are also changing the ways we need to think
about delivery of education services.
In every country people are searching for the most appropriate
education service and the best ways of delivering that service
to communities, so that everyone will be a learner all their life.
The social, economic and environmental sustainability of
communities depends increasingly on education and training
services that are responsive and accessible to all.
Lend Lease knows that the communities it creates around the
world – whether new or existing – must have outstanding
education services if they are to be successful and if that
success is to endure.
One aspect of getting education service right involves working
with partners to provide the right built environment for
learning. What constitutes an appropriate place to learn is also
changing and the OECD Programme on Educational Building
provides a valuable service by again publishing a
Compendium of Exemplary Educational Buildings.
We believe the Compendium’s main purpose will be to help
policy makers identify those trends and characteristics which
reflect the changes occurring in education services.
As such, Lend Lease is pleased to be associated with this
Compendium.
Ross Taylor
Chief Executive Lend Lease Retail & Lend Lease Communities
10PEBI Compendium of exemplary educational facilities
ADVERTISEMENT
Lend Lease

18. C
an architecture and equipment contribute to improving
the quality of education? Can architecture alone, through
its spaces, volumes, colours, exteriors and materials
also serve to educate? This third PEB Compendium attempts to
reply positively to both these questions and to demonstrate
how the design, use and management of buildings and
grounds facilitate the learning process for teachers, students
and the community.
This latest edition presents newly built or renovated facilities
for all levels of education, from pre-school to tertiary, and
describes how effectively those facilities serve the needs of
their users: students, teaching and administrative staff, and the
community at large.
Selection criteria
An international jury, appointed by PEB, studied the
pedagogical information, photographs and architectural plans
of all the projects submitted. The jury members are listed on
page 3.
The jury chose the 65 facilities featured in this publication for
their fitness for educational and community purpose, and
evaluated and analysed in detail each project using the
following criteria (described on page 6): flexibility, community
needs, sustainability, safety and security, and alternative
financing.
Buildings are not expected to be exemplary from all points of
view; a building recommended for its original approach in
energy management may not fully comply with the other
criteria. However, the fact that one or two of the criteria are
clearly expressed in a given project provides a strong character
and personality to the resulting architecture.
The jury believes this Compendium presents a new vision of
architecture for education, finding that the majority of the
institutions are designed and used in a fresh, poetic and
inspirational manner. The jury expects that readers, whether
architects, educators or decision makers, will be inspired by
the examples presented here of innovative and beautiful
responses to present and foreseeable changes in education,
culture and society as a whole.
All the architectural projects selected, whether new,
rehabilitated or refurbished buildings, small rural educational
centres or large urban complexes, are creative in their volumes
and spaces. They reveal how architecture can not only improve
the quality of education but can also foster learning and
community participation by reflecting local culture and
introducing modern ideas into their design.
Some projects present new solutions to financing, such as
public and private partnerships or fund-raising by parents,
often with the active involvement of parents and students in the
planning and design process.
Projects demonstrating a flexible curriculum and
groupings based neither on grade nor age were particularly
appreciated by the jury as a major innovation. These
institutions offer subtle spaces of different sizes, “retreat”
spaces for small groups and “streets” or circulation areas
facilitating informal learning and socialisation among the users.
Certain institutions responding to rich and varied educational
and architectural requirements provide a variety of spaces,
resulting in architecture with great character, well integrated
into the urban tissue and allowing community access all day
long.
Readers can learn from the Compendium’s diverse design
solutions, from a giant “happy crate” which houses learning
and administrative boxes as well as an outdoor space, to a
small urban site whose “outdoor” spaces are located on each
floor and on the roof, to the refurbishment of existing schools
using contemporary forms and energy saving designs to
reinforce educational, cultural and societal values, including
safety and security.
Publication structure
The jury wished to distinguish nine institutions which they
found to be particularly remarkable; these are presented in
Chapter One, which also includes jury comments.
11PEBCompendium of exemplary educational facilities I
Executive summary

19. The other chapters are each devoted to a different level of
education, with Chapter Two presenting institutions that
cover multiple levels. Within each level of education, the
institutions are arranged alphabetically. The levels of
education are defined on page 8.
Each project is labelled according to criteria, which are also
listed on page 8.
At the end of the publication, the reader will find the contact
details of all the institutions and architects featured, as well
as an index of the institutions by criteria.
This Compendium follows a first edition entitled
Schools for
Today and Tomorrow
(1996) and a second entitled Designs
for Learning: 55 Exemplary Educational Facilities
(2001).
PEB
The Programme on Educational Building, which operates
within the Organisation for Economic Co-operation and
Development, promotes the exchange and analysis of policy,
research and experience in all matters related to educational
building. The planning and design of educational facilities
has an impact on educational outcomes which is significant
but hard to quantify. Building and running those facilities
accounts for a substantial part of public educational
expenditure in OECD countries. PEB’s mission is to ensure
that the maximum educational benefit is obtained from past
and future investment in educational buildings and
equipment, and that building stock is planned and managed
in the most efficient way.
The Programme has three objectives:
• Improve the quality and suitability of educational
buildings.
• Ensure that the best use is made of the resources
devoted to planning, building, running and
maintaining educational buildings.
• Give early warning of the impact on educational
building of trends in education and in society as a
whole.
The Programme’s work is conducted through a set of
activities determined by its member countries, and this third
edition of the PEB Compendium of Exemplary Educational
Facilities
reflects concerns that PEB addressed during its
2002-06 Programme of Work.
See the Compendium site at
www.oecd.org/edu/facilities/compendium.
Further information about PEB is available at
www.oecd.org/edu/facilities.
12PEBI Compendium of exemplary educational facilities
INTRODUCTION

20. ADVERTISEMENT

21. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

25. The Project Gutenberg eBook of Annan
unelmavuodet

26. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Annan unelmavuodet
Author: L. M. Montgomery
Translator: Toini Kalima
Release date: October 19, 2015 [eBook #50250]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANNAN
UNELMAVUODET ***

27. E-text prepared by Tapio Riikonen
ANNAN UNELMAVUODET
Kirj.
Lucy M. Montgomery
Jatkoa kertomukseen "Anna ystävämme"
Suomentanut Toini Kalima
WSOY, Porvoo, 1921

28. SISÄLLYS:
       I. Miten erilaista kuin ennen.
      II. Syyskukkasia.
     III. Pois kotoa.
      IV. Uusia vaikutelmia.
       V . Kotoa saapuu kirjeitä.
      VI. Puistossa.
     VII. Jälleen kotona.
    VIII. Annan ensimmäinen kosija.
      IX. Merkillinen ehdotus.
       X. Karoliinan maja.
      XI. Atossa-tädin luona.
     XII. Semiramiksen sovitusuhri.
    XIII. Pikku syntejä.
     XIV. Kutsu.
      XV. Kun unelma toteutuu.
     XVI. Uusi koti.
    XVII. Davyn kirje.
   XVIII. Hyväsydäminen Josefina-täti.
     XIX. Pikku pakinaa.
      XX. Gilbert puhuu.
     XXI. Vanha lapsuudenkoti.

29.     XXII. Kevät ja Anna palaavat Vihervaaraan.
   XXIII. Paul ei löydä luotoihmisiä.
    XXIV. Uusi henkilö tulee näyttämölle.
     XXV. Lumottu prinssi.
    XXVI. Uusi henkilö.
   XXVII. Molemminpuolista luottamusta.
  XXVIII. Kesäkuun ilta.
    XXIX. Dianan häät.
     XXX. Anna Philipalle.
    XXXI. Teekutsuissa.
   XXXII. Miten kauan tätä kestääkään.
  XXXIII. John Douglas saa puhekyvyn.
   XXXIV. Viimeinen vuosi korkeakoulussa.
    XXXV. Hienoja vieraita.
   XXXVI. Jäähyväiset korkeakoululle.
  XXXVII. Rantapaviljongissa.
 XXXVIII. Toisten onni.
   XXXIX. Anna lukee ilmestyskirjaa.
      XL. Vanhassa puutarhassa.
I.
MITEN ERILAISTA KUIN ENNEN…
— On korjattu elo, ah, kesä, oot poissa, hyräili Anna Shirley
katsellen uneksien leikattuja vainioita. Hän oli Diana Barryn kanssa
poiminut omenat Vihervaaran puutarhasta, ja tytöt istuivat nyt
leväten vaivoistaan aurinkoisessa nurkkauksessa, minne yhä vielä

30. kesäisen lauhalta tuntuvat tuulet, leyhähdellen Kummitusmetsän
sananjalkain tuoksua, lennättivät kevyitä ohdakkeenhahtuvia.
Mutta koko heidän ympärillään oleva luonto toi kuitenkin mieleen
syksyn. Meri kohisi kumeasti kaukana, ja vainiot heidän edessään
olivat autiot ja kuivettuneet, vain siellä täällä pilkisti joku kultapiisku.
Notkossa, jossa puro virtasi Vihervaaran sivuitse, heloittivat sinervän
purppuraiset asterit, ja Tumma, päilyvä aallokko oli sinisempi kuin
milloinkaan. Sen sini ei kuitenkaan ollut veitikkamaisesti väreilevää
kevään sineä eikä myöskään kesän haaleata taivaansineä, vaan
selkeätä, tyyntä, täyteläistä väriä, ikäänkuin vesi olisi vapautunut
kaikesta maltittomuudestaan ja levottomuudestaan ja vaipunut
rauhaan, jota eivät koskaan enää tulisi häiritsemään vaihtuvat,
oikukkaat unelmat.
— Kesä on ollut ihana, virkkoi Diana kiertäen hymyillen vasemman
käden sormessa olevaa sileätä sormusta.
— Ja neiti Lavendelin häät aivan kuin kruunasivat kaiken. Hän on
varmaankin miehensä kanssa nyt kaukana Tyynenmeren rannoilla.
— Minusta tuntuu aivan kuin he jo olisivat olleet niin kauan poissa,
että siinä ajassa ehtisi matkustaa maailman ympäri, virkkoi Anna
huoahtaen. — En voi mitenkään käsittää, että on kulunut vasta
viikko heidän häistään. Kaikki on niin muuttunut. Neiti Lavendel on
poissa, pastori Allan ja hänen rouvansa ovat poissa — kylläpä
pappila näyttääkin yksinäiseltä suljettuine ikkunaluukkuineen! Kuljin
eilen sen ohi, ja minusta tuntui kuin kaikki ihmiset olisivat sieltä
kuolleet.
— Me emme saa koskaan niin kilttiä pappia kuin pastori Allan,
virkkoi Diana asiastaan synkästi vakuutettuna.

31. — Tänne kai yrittää talvella kokonainen liuta vaalia saarnaamaan,
mutta saat uskoa, ettei heidän saarnoistaan kuitenkaan ole
mihinkään. Ja sinä ja Gilbert olette poissa — oh, kuinka
yksitoikkoista ja ikävää täällä tulee olemaan!
— Sinullahan on sulhasesi, hyvä ystävä, vastasi Anna
veitikkamaisen näköisenä.
— Milloin rouva Lynde muuttaa tänne? kysyi Diana, joka ei
näyttänyt kuulevan Annan huomautusta.
— Huomenna. On hauskaa, että hän tulee, niin äärettömän
toisenlaiseksi kuin kaikki muuttuukin. Eilen kitkin Marillan kanssa
vierashuoneesta pois joka ainoan esineen. Usko pois, minusta se oli
oikein vaikeata. Minusta tuntui — niin typerää kuin se luonnollisesti
olikin — aivan kuin me olisimme tehneet pyhäinryöstön. Vanha
vierashuone on aina ollut kuin pyhäkkö. Pienenä pidin sitä maailman
ihmeellisimpänä huoneena. Muistatko, kuinka hartaasti toivoin
saavani kerran nukkua jonkin vierashuoneen sängyssä — ei
kuitenkaan Vihervaaran vierashuoneessa? Ei siinä, ei toki mitenkään.
Se olisi ollut liian kaameata — pelkästä kunnioituksesta olisi minun
ollut mahdotonta saada siellä unta silmiini. Kun Marilla joskus lähetti
minut sinne jotain toimittamaan, en koskaan kävellyt huoneen
poikki, sipsutin vain varpaisillani henkeä pidättäen, aivan kuin olisin
ollut kirkossa, ja tuntui helpotukselta päästä taas pois. Georg
Washingtonin ja Wellingtonin herttuan muotokuvat riippuivat
molemmin puolin peiliä katsoen minuun hyvin tuiman näköisinä,
varsinkin jos satuin katsomaan itseäni peilistä, talon ainoasta
peilistä, jossa kasvot eivät vääristyneet aivan muodottomiksi.
Minusta oli aina kummallista, että Marilla uskalsi panna toimeen
suursiivouksen siinä huoneessa. Ja nyt se on sekä lakaistu että

32. puhdistettu, ja lisäksi on vielä kaikki tavarat viety pois. Georg
Washington ja herttua on karkoitettu kerrosta ylempänä olevaan
suureen eteiseen. Niin voi käydä tämän maailman kuuluisuuksille. Ei
ole koskaan hauskaa nähdä entisiä pyhättöjään hävitettyinä,
vaikkakin ne merkitsisivät jo voitettua kantaa, päätti Anna
naurahtaen, naurussa hiukan surumielinen sointu.
— Voi, voi, miten täällä tulee olemaan yksinäistä, kun sinä olet
matkustanut pois, valitteli Diana ainakin sadannen kerran. — Ja
sinähän matkustat jo ensi viikolla.
— Mutta nythän me vielä saamme olla yhdessä, sanoi Anna
hilpeästi. Me emme saa antaa tulevan viikon turmella itseltämme
tämän viikon iloa. Minusta ei suinkaan ole hauskaa, että täytyy
matkustaa, siitä saat olla varma, sillä minä, jos kuka, olen oikea
kotikissa. Sinä sanot jääväsi yksin. Minun kai täytyisi pikemmin sitä
valittaa. Sinun ympärillesi jää tänne koko joukko hyviä ystäviä —
sinun oma Fredisikin muitten mukana. Mutta minä joudun olemaan
yksin aivan vieraassa ympäristössä, jossa en tunne ainoatakaan
elävää sielua.
— Paitsi Gilbertiä — ja Charlie Sloanea, virkkoi Diana jäljitellen
Annan veitikkamaista ilmettä ja äänensävyä.
— Niin, Charlie Sloanea, hänestähän minulla tosiaan on paljon iloa
ja virkistystä, myönsi Anna. Ja molemmat parantumattomat neitoset
purskahtivat ääneensä nauramaan. Diana tiesi aivan tarkoin, mitä
mieltä Anna oli Charlie Sloanesta, mutta monen monesta
tuttavallisesta keskustelusta huolimatta hän ei ollut aivan selvillä
siitä, miten Anna suhtautui Gilbert Blytheen. Ja täytyy sanoa, ettei
Anna itsekään sitä oikein tietänyt.

33. — Pojat tulevat luultavasti asumaan Redmondin toisessa päässä,
niin olen kuullut, virkkoi Anna. — Minusta on tietysti hyvin hauskaa
päästä korkeakouluun, ja olen melkein varma siitä että viihdyn siellä
jonkun ajan kuluttua oikein hyvin. Mutta ensi viikkoina tulee minulla
varmasti olemaan koti-ikävä. Ei ole edes sitä lohdutusta, että voi
odottaa lauantaipäiviä, jolloin minä seminaarissa ollessani aina sain
matkustaa kotiin. Tuntuu siltä kuin jouluun olisi tuhat vuotta.
— Kaikki on muuttunut — tahi muuttuu aivan pian, virkkoi Diana
alakuloisesti. — Tunnen selvästi, ettei meillä koskaan enää tule
olemaan semmoista kuin ennen oli, Anna.
— Me olemme kai nyt tosiaan tulleet tienristeykseen, virkkoi Anna
miettivänä. — Ja sitähän ei voi välttää. Uskotko sinä, Diana, että
todellakin on niin viehättävää olla täysi-ikäinen kuin me pieninä aina
kuvittelimme?
— En tiedä — muutamissa suhteissahan se on aika hauskaa,
vastasi Diana hyväillen jälleen sormustansa vienon onnellisesti
hymyillen, mistä oli ehdottomasti seurauksena, että Anna tunsi äkkiä
olevansa ulkopuolelle jäänyt ja kokematon. — Monet seikat tuntuvat
myös hyvin häiritseviltä. Joskus minua oikein peloittaa tuo tunne,
että on täysi-ikäinen, ja silloin minä antaisin mitä hyvänsä, jos voisin
kasvaa takaisin päin ja tulla taas pikku tytöksi.
— Me kai totumme aikanamme täysi-ikäisyyden tunteeseen, sanoi
Anna päättävästi. Kun kaikki käy vähitellen, ei yllätyksiä
varmaankaan satu kovin usein — vaikka juuri yllättävä ja
odottamatonhan antaa elämälle puhtia. Me olemme nyt täyttäneet
kahdeksantoista vuotta, Diana. Kahden vuoden perästä me olemme
kaksikymmenvuotiaita. Kymmenvuotiaana oli minusta
kaksikymmentä kauhea ikä. Ei kestä kauan, ennenkuin sinä olet

34. vakava keski-ikäinen matruuna, ja minä kiltti vanhapiika, Anna-täti,
joka tulee pyhäisin luoksesi sinua katsomaan. Kyllä kai sinulla on
sitten pikku nurkka minullekin antaa, Diana kulta? Tietystikään ei
vierashuoneessa, vanhatpiiat eivät tietenkään saa olla niin
vaativaisia. Jos annat minulle pienen ullakkokomeronkin, niin olen
erittäin tyytyväinen.
— Kylläpä sinä jaksat hullutella, Anna, nauroi Diana. Sinä menet
naimisiin jonkun komean, kauniin ja rikkaan kanssa, ja sitten ei
ainoakaan Avonlean vierashuone ole sinulle tarpeeksi hieno. Sinä
vain nyrpistät nenääsi kaikille entisille nuoruudenystävillesi.
— Se olisi hyvin typerää. Minun nenäni on nyt jotakuinkin hyvä,
mutta jos rypistäisin sitä, niin se kaikkea muuta kuin somistaisi sitä,
virkkoi Anna sivellen hellästi kasvojensa hyvinmuodostunutta
keskiosaa. — Minussa ei tosiaankaan ole niin paljon kaunista, että
kannattaisi turmella sitä vähää, mikä menettelee, joten en nyrpistäisi
nenääni sinulle, Diana, vaikka menisin naimisiin hänen
majesteettinsa Kannibal-saarten kuninkaan kanssa.
Näiden sanojen jälkeen tytöt erosivat, Diana palatakseen kotiin
Mäntymäelle, Anna jatkaakseen matkaa postikonttoriin. Siellä oli
kirje häntä odottamassa, ja hänen silmänsä loistivat iloista yllätystä,
kun Gilbert Blythe saavutti hänet Tumman, päilyvän aallokon sillalla.
— Kuule, Priscilla Grant pääsee myöskin korkeakouluun! huudahti
Anna. — Kuinka kauhean hauskaa! Toivoin kovasti, että hän pääsisi,
mutta hän ei ollenkaan uskonut isänsä suostuvan. Isä on kuitenkin
nyt suostunut, ja me tulemme asumaan samassa täysihoitolassa. Nyt
minusta tuntuu kuin uskaltaisin käydä professoreja vastaan, vaikka
he tulisivat kaikki tyynni yhdessä rykelmässä, kun minulla on
mukanani niin hyvä ystävä kuin Priscilla.

35. — Luultavasti me tulemme pitämään Kingsportista, virkkoi Gilbert.
— Siellä kuuluu olevan komea vanha linna ja sen ympärillä mitä
kaunein luonnonpuisto. Ihana näköala taitaa siellä myös olla.
— Onkohan — voikohan mikään näköala olla kauniimpi kuin tämä,
virkkoi Anna hiljaa. Hän katseli ympärilleen rakastavin, ihastunein
silmin, joille koti aina pysyy maailman viehättävimpänä paikkana,
vaikka paljon ihanampia seutuja kangastaisi etäämpänä.
Iltahämärän tunnelmaan vaipuneina he nojasivat kaidepuuhun,
joka reunusti pieneen järveen pistäytyvää laituria. Juuri tällä kohtaa
oli Anna kiivennyt vajoavasta ruuhestaan samana päivänä, jona virta
oli vienyt Elainen, liljaneidon, Camelotiin. Auringonlaskun himmeä
purppuranhohde viipyi vielä lännen kevyissä pilvenhattaroissa, kuu
alkoi nousta, ja vedenpinta välkkyi hopeaisena sen valossa. Muistot
johtivat huomaamatta nuoret suloiseen taikapiiriinsä.
— Sinä olet hyvin vaitelias, Anna, virkkoi Gilbert lopulta.
— Pelkään liikahtaa tahi sanoa sanaakaan, jottei tämä ihmeellinen
ihanuus katoaisi palaamatta enää samanlaisena, kuiskasi Anna.
Gilbert laski äkkiä kätensä hennolle valkealle kätöselle, joka nojasi
laiturin kaiteeseen. Ruskeat silmät kävivät vielä syvemmiksi ja
tummemmiksi, vielä poikamaiset huulet erkanivat sanoakseen jotain
unelmista ja toiveista, joita sielu oli täynnä. Mutta Anna tempasi pois
kätensä ja vetäytyi syrjään. Hämyhetken lumous oli hänen
sielussaan auttamattomasti särkynyt.
— Minun täytyy kai lähteä kotiin, sanoi hän koettaen pysyä
luontevana, mikä yritys kuitenkin teki hiukan teennäisen
vaikutuksen. — Marillaa vaivasi nyt iltapäivällä hänen tavanmukainen

36. päänsärkynsä, ja kaksoiset ovat varmasti taas olleet jossain
kauhistuttavassa pahanteossa. Minun ei olisi pitänyt mitenkään olla
näin kauan poissa.
Annan jutellessa tähän tapaan, jotakuinkin hajanaisesti, he tulivat
Vihervaaraan erkanevalle tielle. Gilbert-raukalla tuskin oli tilaisuutta
pistää väliin paria sanaa silloin tällöin. Heidän erotessaan Anna tunsi
helpotusta. Outo arkuus Gilbertiä kohtaan oli päässyt hänessä
valtaan siitä hetkestä lähtien, jolloin hänen mielestään hänen tunne-
elämäänsä peittävä verho äkkiä oli vedetty syrjään Kaikurannan
puutarhassa. Jotain vierasta ja kylmää oli tunkeutunut entiseen
kouluaikojen viihtyisään toveruuteen — jotain, joka uhkasi sen
täydelleen turmella.
— En ole koskaan ennen tuntenut iloa siitä, että Gilbert on
lähtenyt tiehensä, ajatteli Anna puolittain häpeissään, puolittain
pahoillaan, kulkiessaan Vihervaaraan vievää tietä pitkin. — Jos hän
jatkaa noita tuhmuuksiaan, on meidän ystävyytemme pilalla. Enkä
minä tahdo, että se turmeltuu — se ei saa turmeltua. Miksi pojat
eivät voi olla järkeviä?
Annalla oli hämärä aavistus, ettei hänen "järkevyys"-käsitteittensä
kanssa ollut juuri enempää sopusoinnussa sekään, että hän yhä
edelleen tunsi Gilbertin käden lämpimän kosketuksen yhtä selvästi
kuin sinä lyhyenä hetkenä, jolloin Gilbert painoi sitä omaa kättään
vastaan. Samoin hänellä oli vahvat epäilyksensä siitä oliko "järkevää"
pitää tätä tunnetta kaikkea muuta kuin epämiellyttävänä — tunnetta,
joka oli äärettömän erilainen kuin se, mitä samanlainen temppu
Charlie Sloanen suorittamana oli herättänyt, kun Anna erään tanssin
ajan oli istunut mainitun nuoren herran kanssa Valkorannan
kutsuissa pari iltaa sitten. Kaikki häiritsevät ajatukset rakastuneista

37. nuorukaisista häipyivät kuitenkin hänen mielestään heti kun hän taas
sai hengittää Vihervaaran keittiössä kaikenlaisten kodikkaiden
tuoksujen täyttämää ilmaa. Penkillä istui kahdeksanvuotias poikanen
vuodattaen surun kyyneleitä.
— Mikä nyt on, Davy? kysyi Anna ottaen hänet syliinsä. — Missä
ovat
Marilla ja Dora?
— Marilla panee juuri Doraa nukkumaan, nyyhkytti Davy, — ja
minä itken, kun Dora putosi kellarinportaita alas — hän meni ihan
nurinniskoin ja nahka lähti nenästä, ja —
— Vai niinkö kävi, no niin, älä nyt kuitenkaan itke noin kauheasti!
Onhan sinun tietysti sääli pikku siskoa, mutta hän ei parane siitä,
että sinä vaan itkeä pillität. Kyllä hän huomenna taas on terve,
Davy-poju, saatpas nähdä… Itkemisestä ei ole suurta apua…
— En minä itke siksi, että Dora putosi kellarinrappusia alas,
keskeytti Davy ja katsoi Annaa väärinkäsityksestä loukkaantuneena.
— Minä itken siksi, etten ollut näkemässä, kun hän putosi… Kaikki,
mikä on hauskaa, sattuu, kun minä olen poissa.
— Mutta Davy! — Annan täytyi ponnistaa kaikki voimansa
saadakseen naurunsa pidätetyksi. Olisiko sinusta todellakin hauskaa
nähdä pikku Dora-paran putoavan ja loukkaantuvan?
— Ei häneen paljon sattunut, vastasi Davy uhmaavasta. — Kyllä
kai sinä tiedät, että olisin ollut pahoillani, jos hän olisi kuollut. Mutta
me olemme aika sitkeähenkisiä, Dora ja minä. Kuule, eräänä päivänä
Herb Blewett tipahti tallinvinniltä suoraan luukusta, josta heinät ja
kaurat työnnetään, ja joutui samaa kyytiä talliin, missä on kauhean

38. vihainen hevonen, joka potkii ja puree, ja putosi ihan sen jalkoihin.
Hänet saatiin kumminkin elävänä ulos, kolme pikku luuta oli vain
poikki. Rouva Lynde sanoi, että on ihmisiä, joista ei saa henkeä
lähtemään lihakirveelläkään. Tuleeko rouva Lynde tänne huomenna,
Anna?
— Tulee, pikku Davy, ja minä toivon, että sinä olet aina kiltti ja
kohtelias hänelle.
— Kyllä minä olen kiltti ja kohtelias. Mutta ei kai hän vaan pane
minua nukkumaan iltaisin?
— Kyllä kai hän joskus panee. Miksi hän ei saisi sitä tehdä?
— Kun hän panee minut nukkumaan, en voi lukea iltarukouksiani
niinkuin sinun kuullen.
— Sehän on omituista. Miksi et sitten voi?
— Hyi kaikkea! Minusta ei ole hauskaa puhua Jumalan kanssa, kun
vieras ihminen istuu vieressä kuulemassa. Puhukoon Dora, jos
tahtoo, kun tuo rouva on sisällä, minä en tahdo. Minä odotan kunnes
hän on mennyt, sitten minä annan tulla. Eikö niin?
— Vaikka niinkin, kun vaan et unhota lukea rukouksia, Davy-poju.
— En toki — voit olla rauhassa. Minusta on metkaa lukea
iltarukouksia. Mutta silloin saat vain sinä olla sisällä. Kun sinä jäisit
kotiin, Anna! En voi ymmärtää, miksi sinun pitää lähteä pois täältä.
— Älä usko, että se on kovin hauskaa naimistakaan, mutta
minusta tuntuu, että minun täytyy lähteä.

39. — Jos se ei ole sinustakaan hauskaa, niin ei kai sinun tarvitse
lähteä. Olethan sinä täysi-ikäinen. Kun minä tulen täysi-ikäiseksi, niin
saat uskoa, etten minä aio tehdä mitään, mikä ei minusta ole
hauskaa.
— Niin kauan kuin elät, täytyy sinun useinkin tehdä sellaista, mikä
ei sinusta ole hauskaa.
— No, se on sitten vale, vastasi Davy hyvin vakuuttavasti. — Älä
usko! Nyt minun on pakko tehdä sellaista, jota en tahdo, muuten
sinä ja Marilla toimitatte minut sänkyyn. Mutta kun minä tulen isoksi,
jätätte te minut kauniisti rauhaan, ja tahtoisin tietää, kuka muu
uskaltaisi… Siinä saakin olla miestä. Kuulepas, kun Milty Boulter
sanoo, että hänen äitinsä sanoo, että sinä lähdet korkeakouluun
katsomaan, etkö saisi sieltä pyydystetyksi miestä itsellesi. Onko se
totta? Sanopas.
Anna tunsi hetkeksi punastuvansa närkästyksestä. Mutta sitten
hän purskahti nauramaan ja rauhoitti itseään ajattelemalla, ettei
rouva Boulterin viheliäiset sukkeluudet voineet häntä vahingoittaa.
— Ei ole, pikku ystävä. Sentähden minä en matkusta. Minä aion
lueskella ja kehittyä ja oppia koko paljon kaikenlaista.
— Mutta jos tahtoisit pyydystää miehen, miten sinä silloin tekisit?
Minä tahtoisin tietää sen hyvin mielelläni, jatkoi Davy, joka näytti
tuntevan suurta mielenkiintoa asiaan.
— Eiköhän liene parasta kysyä sitä rouva Boulterilta, vastasi Anna
harkitsematta. — Hän kai tietää paremmin kuin minä, miten se käy
päinsä.

40. — Minä kysynkin heti ensi kerralla, kun hän tulee tänne, vastasi
Davy vakavasti.
— Uskallapas vaan, sinä vekkuli, huudahti Anna huomattuaan
erehdyksensä.
— Sanoithan sinä itse, että kysyisin, huomautti loukkaantunut
Davy kaikessa viattomuudessaan.
— Kyllä nyt jo on aika sinun mennä nukkumaan, komensi Anna
lopettaen keskustelun.
Davyn mentyä levolle, lähti Anna Viktoria-saareen, jonne istuutui
yksin hämärän kevyen autereen liihoitellessa ympärillä. Hän kuunteli
puron sorinaa ja tuulen huminaa. Sitä puroa hän oli aina rakastanut.
Ennen aikaan hän oli usein uneksinut täällä valveillaan, katse
suuntautuneena välkkyvään virtaan. Hän unohti nyt huokailevat
nuorukaiset, ilkeiden naapurirouvien pistelyt ja kaikki pikku
ongelmat, joita saattaa sukeltautua nuoren tytön elämään.
Mielikuvitus sai nostaa purjeensa, iltatähti majakkana, ja suunnata
kulkunsa satujen kietomain merten ulapoille, jotka huuhtovat etäällä
kangastavia paratiisillisten seutujen rantamia. Unelmat tekivät hänet
rikkaammaksi kuin elämän todellisuus, sillä näkyvä katoaa, mutta
näkymätön pysyy ikuisesti.

41. II.
SYYSKUKKASIA.
Seuraava viikko kului hyvin pian, mutta siihen sisältyvätkin Annan
niin sanotut "viimeiset päivät". Jäähyväiskäyntejä oli tehtävä ja
vastaanotettava, ja ne olivat sekä hauskoja että ikäviä riippuen siitä,
ottivatko rakkaat ystävät osaa Annan iloon ja toiveihin vai pitivätkö
he Annaa liian ylpeänä siitä, että hän sai lähteä korkeakouluun, ja
katsoivat hänen olevan hiukan "höyhentämisen" tarpeessa.
Yhdistys A.N.Y. — Avonlean Nuoret Yhteiskunnan-parantajat —
pani toimeen jäähyväisjuhlan Annan ja Gilbertin kunniaksi eräänä
iltana Josie Pyen kodissa. Hänen kotinsa valittiin osaksi sen vuoksi,
että talo oli avara ja mukava, mutta myös siksi, että oli suuresti syytä
otaksua, etteivät Pyen tytöt olisi suostuneet olemaan missään
tekemisessä kekkerihomman kanssa, ellei heidän
huoneistotarjoustaan olisi otettu kiitollisina vastaan. Juhlasta tulikin
erittäin onnistunut, sillä Pyen neitoset olivat hyvällä tuulella eivätkä
sanoneet tahi tehneet mitään, joka olisi sorahtanut epäsointuna
yleisen mielialan sopusointuisuudessa — mikä kylläkin oli vasten
heidän tapojaan. Josie oli harvinaisen suosiollinen — siinä määrin,
että hän tuli tuona iltana sanoneeksi Annalle alentuvalla sävyllä:

42. — Sinun uusi pukusi oikein pukee sinua. Sinä olet melkein sievä
siinä.
Tähän Anna vastasi säteilevin silmin:
— Sinä olet hyvin kiltti, kun sanot noin.
Hänen huumorintunteensa oli aikaa myöten kehittynyt, ja sanat,
jotka olisivat syvästi pahoittaneet neljätoistavuotiaan mieltä, olivat
hänestä vain huvittavia. Josie epäili kyllä naurun piileskelevän Annan
veitikkamaisessa katseessa, mutta hän tyytyi kuiskaamaan Gertie-
sisarelleen heidän kulkiessaan alas rappusia, että Anna Shirley
varmasti kulkee nenä vielä pystymmässä, kun pääsee korkeakouluun
— katsotaanpas!…
Koko "vanha kaarti" oli saapuvilla, kaikki uhkuen elämänhalua ja
nuorekasta huolettomuutta. Diana Barry ruusuisena, hymykuopat
poskissa, uskollinen Fred alinomaa kintereillään. Jane Andrews
sievänä ja sirona, vaikka häntä ei voinutkaan pitää kauniina, Ruby
Gillis häikäisevän kauniina, yllään kermanvärinen silkkipusero ja
punaisia kurjenpolvia kullankeltaisissa hiuksissaan, Gilbert Blythe ja
Charlie Sloane kumpikin koettaen pysytellä niin lähellä taitavasti
väistelevää Annaa kuin suinkin, Carrie Sloane kalpean ja
surumielisen näköisenä, kun — niin tiesi huhu kertoa — hänen julma
isänsä ei suosinut sitä, että Oliver Kimball kävi tyttöä katsomassa;
Moody Spurgeon Mac-Pherson, pyöreä mukulapää, ulkonevat korvat
yhtä pyöreinä ja ulkonevina kuin ennenkin, ja lopuksi Billy Andrews,
joka istui koko illan samassa nurkassa nauraa virnistäen, kun hänelle
jotain sanottiin, ja tuijottaen Annaan leveät, kesakkoiset kasvot
tyytyväisessä hymyn irvissä.

43. Anna oli tietänyt edeltäpäin kutsuista, mutta hänellä ei ollut
aavistusta siitä, että Gilbertiä ja häntä juhlittaisiin ja että he
yhdistyksen perustajina saisivat kunnialahjan — näkyväksi
tunnustuksen ilmaisuksi ansioistaan. Anna sai lahjaksi Shakespearen
näytelmät ja Gilbert mainion täytekynän. Anna joutui kovasti
hämilleen ja liikutuksen valtaan kuullessaan kauniit sanat, jotka oli
kirjoitettu kunnialahjaan liittyvään "adressiin" ja jotka Moody
Spurgeon lausui mitä papillisinta äänenpainoa käyttäen.
Pusertautumaisillaan olevat kyyneleet antoivat Annan suurille
harmaille silmille kostean loisteen. Hän oli työskennellyt innokkaasti
A.N.Y:n hyväksi, ja häntä ilahdutti syvästi, että muut
yhdistyksenjäsenet antoivat niin suuren arvon hänen pyrinnöilleen.
Kaikki olivat tosiaan sydämellisen herttaisia ja ystävällisiä, Pyen
neitosetkin käänsivät tänä iltana parhaimmat puolensa ulospäin…
Anna piti koko maailmasta.
Hän nautti sanomattomasti tästä illasta — mutta ennenkuin
päästiin loppuun, turmeltui kaikki. Gilbert erehtyi jälleen sanomaan
hänelle jotain tunteellista heidän syödessään illallista kuutamon
valaisemalla verannalla. Rangaistakseen häntä Anna oli hyvin
suosiollinen Charlie Sloanea kohtaan ja antoi tuon muulloin
halveksimansa pojan tulla saattajakseen kotimatkalle. Hän huomasi
kuitenkin, ettei ilkeys vahingoita ketään niin paljon kuin sitä itseään,
joka siihen turvautuu. Gilbert lähti kutsuista hyvätuulisena Ruby
Gilliksen seurassa, ja Anna kuuli heidän puhuvan ja nauravan minkä
jaksoivat tyynessä syysilmassa, joka kantoi äänet kauas. Saattoi sekä
silmin että korvin todeta, että heillä oli hyvin hauska toistensa
seurassa, kun taas hänestä tuntui hirveän tympäisevältä kuulla koko
ajan saattajansa lörpöttelyjä. Charlie Sloane ei näet kyennyt
kertaakaan, ei edes sattumalta, sanomaan mitään kuulemisen
arvoista. Anna vastasi joskus hajamielisesti "kyllä" tahi "ei" ajatellen,

44. miten viehättävän kaunis Ruby oli ollut samana iltana, kuinka
Charlien silmät muistuttivat kuutamossa pyöriviä tinanappeja — ne
olivat vieläkin hassummat kuin päivänvalossa — ja ettei maailma
sittenkään ollut aivan niin hauska kuin se hänestä oli ollut vähän
aikaisemmin iltapäivällä.
— Minä olen väsynyt ja lopussa — siitä johtuu kaikki, ajatteli hän
istuessaan vihdoin yksin huoneessaan, mistä tunsi suurta
kiitollisuutta. Ja hän uskoi täyttä totta, että siinä oli syy. Hänen
sydämessään pulpahti kuitenkin pieni ilonlähde, varmaan jostain
salaisesta, piiloutuneesta suonesta, kun hän seuraavana päivänä
näki Gilbertin tulevan pitkin askelin Kummitusmetsästä ja reippaasti
jatkavan matkaansa kapealle sillalle. Gilbert ei siis aikonut viettää
viimeistä iltaansa Ruby Gilliksen seurassa.
— Sinä näytät väsyneeltä, virkkoi Gilbert.
— Minä olenkin väsynyt ja, mikä on pahempaa, joutunut pois
tasapainosta. Minua väsyttää, kun olen seisonut koko päivän päälläni
matka-arkussani ja paikkaillut ja korjannut. Ja tasapainosta jouduin,
kun kuusi akk…, ei, kuusi naista kävi täällä sanomassa minulle
hyvästi, ja jokainen heistä tuli sanoneeksi juuri sellaista, mikä vei
elämästäni värin ja teki sen yhtä harmaaksi ja synkäksi kuin on kolea
marraskuun aamu.
— Senkin ilkeät marakatit, arvosteli Gilbert.
— Ei, kuule, jatkoi Anna. — Juuri sitä ne eivät olleet. Jos he
olisivat olleet ilkeitä marakatteja, en minä olisi välittänyt vähääkään
heidän sanoistaan. Mutta he olivat kaikki kilttejä, herttaisia ja
hyväätarkoittavia sieluja, jotka pitävät minusta ja joista minä pidän,
ja siksi se, mitä he sanoivat tahi mihin he viittailivat, kiusaa minua.

45. Minä sain huomata, että he pitivät minua hulluna, kun matkustan
Redmondiin ja koetan suorittaa tutkinnon, ja siitä asti olen ajatellut,
että ehkä he loppujen lopuksi ovatkin oikeassa. Rouva Sloane sanoi
huoaten toivovansa, että minun terveyteni kestää, kunnes tulen
valmiiksi — ja kohta kuvittelin olevani kolmannen vuoden lopussa
rasittunut ja näivettynyt ja mahdoton mihinkään kunnolliseen
työhön… Rouva Wright huomautti, ettei maksa aivan vähän olla neljä
vuotta Redmondissa, ja minä tunsin sormenpäissänikin, että on
anteeksiantamatonta tuhlata Marillan ja omia rahoja sellaiseen
järjettömyyteen… Rouva Bell toivoi, ettei oleskelu korkeakoulussa
kokonaan panisi päätäni nurin, sellaistakin kun joskus sattuu, ja
minä näin jo hengessäni miten itserakas ja ylpeä ja tuiki sietämätön
ja kaikkitietävä olen neljän vuoden kuluttua ja miten vähäarvoisina
pidän kaikkia avonlealaisia. Rouva Elisha Wright sanoi kuulleensa,
että kaikki Redmondin tytöt, varsinkin korkeakoulussa opiskelevat,
ovat pukuhulluja ja hirvittävän keimailevia, ja hänen arvelunsa
mukaan minä en tule viihtymään heidän seurassaan… Silloin näin
heti mielessäni, miten tallustelen kömpelönä, saamattomana ja
masentuneena maalaistollona korkeakoulun vanhoissa saleissa
kenkärohjakkeet jalassa, tallukat kenkien päällä ja villahuivi
sidottuna karvalakin ylle…
Anna vaikeni huoaten ja naurahti. Hänen tunteellinen luonteensa
ei voinut sivuuttaa kevyesti mitään paheksumista, ei silloinkaan kun
se tuli sellaisten ihmisten taholta, joiden mielipiteisiin hän muuten
kiinnitti hyvin vähän huomiota. Juuri tällä hetkellä oli hänen
elämänsä vailla virikettä, ja kunnianhimo oli sammunut kuin liian
kovakouraisesti niistetty kynttilä.
— Et kai sinä välitä siitä, mitä tuollaiset puhuvat! virkkoi Gilbert. —
Sinähän tiedät erinomaisesti, miten ahdas heidän näköpiirinsä on,

46. niin kilttejä ja kunnon ihmisiä kuin he muutoin voivat ollakin. Kun
tekee sellaista, jota he eivät koskaan ole tehneet, on se jo heistä
miltei luvatonta. Sinä olet ensimmäinen tyttö, joka Avonleasta lähtee
korkeakouluun, ja onhan tunnettu asia, että kaikkia tienraivaajia
pidetään enemmän tahi vähemmän mielenvikaisina.
— Tietysti. Mutta se vaikuttaa minuun joka tapauksessa. Terve
järki sanoo kyllä, että sinä olet aivan oikeassa, mutta on hetkiä,
jolloin terveellä järjellä ei ole mitään valtaa minuun. Se, mikä on
täydelleen vastoin tervettä järkeä, saa vallan sielussani. Minun täytyy
tunnustaa, että rouva Wrightin mentyä tuskin saatoin jatkaa matka-
arkkuni pakkaamista. Olin niin pahoillani ja suuttunut.
— Se johtui siitä, että olit väsynyt, Anna. Unohda nyt kaikki ja tule
minun kanssani kävelemään — tehdään retki metsän läpi suon
toiselle puolen. Siellä pitäisi olla jotain, jota näyttäisin mielelläni
sinulle.
— Pitäisi olla? Etkö sitten tiedä, onko siellä?
— En. Minun laskelmaini mukaan vaan pitäisi olla, päättäen siitä,
mitä näin siellä keväällä. Tule, lähdetään sinne. Kuvitelkaamme, että
olemme jälleen lapsia ja että lähdemme löytöretkelle.
He läksivät iloisina retkelleen. Annalla oli tuoreessa muistissa
edellisen illan ikävyys, minkä vuoksi hän oli hyvin kiltti Gilbertille, ja
Gilbert, joka oli kokemuksesta viisastunut, teki kaikkensa
nähdäkseen seuralaisessaan vain entisen koulutoverin. Rouva Lynden
ja Marillan katseet seurasivat heitä keittiön ikkunasta.
— Noista kahdesta tulee aikaa myöten pari, sanoi rouva Lynde,
äänessä hyväksyvä sävy.

47. Marilla teki pienen vastahakoisuutta ilmaisevan eleen. Hän toivoi
sydämessään, että niin kävisi, mutta hän ei ohut halukas
käsittelemään aihetta kuivan juorumaisesti, joka oli rouva Lyndelle
ominainen tapa.
— Vastahan he ovat lapsia, vastasi hän lyhyesti.
Rouva Lynde nauroi hyväntahtoisesti.
— Anna on täyttänyt kahdeksantoista; siinä iässä olin minä
naimisissa. Meillä vanhuksilla, Marilla, on vain suuri halu uskoa,
etteivät lapset milloinkaan kasva suuriksi, siinä on koko asia. Anna
on nuori nainen ja Gilbert mies, ja sen voi helposti nähdä, että
Gilbert jumaloi maata, jota Annan jalat koskettavat. Gilbert on kelpo
poika, Annan ei tarvitse valittaa kauppojaan. Toivottavasti Anna ei
päästä Redmondissa päähänsä mitään romanttisia houreita. Minä en
ole koskaan suosinut yhteiskouluja, olivatpa ne sitten ylemmän tai
alemman asteen kouluja, enkä tule koskaan niitä suosimaan. Minä
en uskokaan, virkkoi rouva Lynde lopuksi juhlallisen ratkaisevasti,
että nuoriso tuollaisissa korkeakouluissa juuri tekee muuta kuin
"hakkailee", niinkuin se itse sanoo.
— Rakas ystävä, kyllähän he sentään pitävät huolta
opinnoistaankin, virkkoi Marilla hiukan hymyillen.
— Ei sitä taida kannattaa kehua, tuhisi Rachel. — Joka
tapauksessa luulen Annan ainakin lukevan. Hän ei ole milloinkaan
ollut mikään poikatyttö. Mutta asian laita on se, ettei hän anna
tarpeeksi arvoa Gilbertille. Minä kyllä tunnen tytöt! Hännysteleehän
Charlie Sloanekin häntä, mutta en neuvoisi Annaa milloinkaan
menemään naimisiin kenenkään Sloanen kanssa. Suku on kilttiä,

48. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com