Copy Archive Signature A Conversation on Photography 1st Edition Jacques Derrida

Copy Archive Signature A Conversation on Photography 1st Edition Jacques Derrida
Copy Archive Signature A Conversation on Photography 1st Edition Jacques Derrida
Copy Archive Signature A Conversation on Photography 1st Edition Jacques Derrida

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Copy Archive Signature A Conversation on
Photography 1st Edition Jacques Derrida
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/copy-archive-signature-a-
conversation-on-photography-1st-edition-jacques-derrida/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
On Touching Jean luc Nancy 1st Edition Jacques Derrida
https://ebookultra.com/download/on-touching-jean-luc-nancy-1st-
edition-jacques-derrida/
Echographies of Television Filmed Interviews 1st Edition
Jacques Derrida
https://ebookultra.com/download/echographies-of-television-filmed-
interviews-1st-edition-jacques-derrida/
Negotiations Interventions and Interviews 1971 2001 1st
Edition Jacques Derrida
https://ebookultra.com/download/negotiations-interventions-and-
interviews-1971-2001-1st-edition-jacques-derrida/
Thinking What Comes Volume 2 Institutions Inventions and
Inscriptions 1st Edition Jacques Derrida
https://ebookultra.com/download/thinking-what-comes-
volume-2-institutions-inventions-and-inscriptions-1st-edition-jacques-
derrida/

3. Jacques Derrida The Last Interview Learning To Live
Finally 2007th Edition Pascale-Anne Brault
https://ebookultra.com/download/jacques-derrida-the-last-interview-
learning-to-live-finally-2007th-edition-pascale-anne-brault/
The Derrida wordbook Derrida
https://ebookultra.com/download/the-derrida-wordbook-derrida/
The Signature of All Things On Method First Edition (1St
Printing) Agamben
https://ebookultra.com/download/the-signature-of-all-things-on-method-
first-edition-1st-printing-agamben/
Joseph Babinski A Biography 1st Edition Jacques Philippon
https://ebookultra.com/download/joseph-babinski-a-biography-1st-
edition-jacques-philippon/
A Healing Conversation How Healing Happens 1st Edition
Neville Symington
https://ebookultra.com/download/a-healing-conversation-how-healing-
happens-1st-edition-neville-symington/

5. Copy Archive Signature A Conversation on Photography
1st Edition Jacques Derrida Digital Instant Download
Author(s): Jacques Derrida
ISBN(s): 9780804760973, 0804760977
Edition: 1st
File Details: PDF, 1.56 MB
Year: 2010
Language: english

7. COPY, ARCHIVE, SIGNATURE

9. COPY, ARCHIVE,
SIGNATURE
A Conversation on Photography
Jacques Derrida

Edited with an Introduction by
Gerhard Richter
Translated by Jeff Fort
stanford universit y press
stanford, california 2010

10. Stanford University Press
Stanford, California
English translation and introduction © 2010 by the Board of
Trustees of the Leland Stanford Junior University. All rights reserved.
Copy, Archive, Signature: A Conversation on Photography was
originally published in German in 2000 under the title “Die
Fotografie als Kopie, Archiv und Signatur: Im Gespräch mit
Hubertus von Amelunxen und Michael Wetzel,” in Theorie der
Fotografie IV, 1980–1995, edited by Hubertus von Amelunxen
(Munich: Schirmer/Mosel). © 2000, Hubertus von Amelunxen.
No part of this book may be reproduced or transmitted in any form
or by any means, electronic or mechanical, including photocopying
and recording, or in any information storage or retrieval system,
without the prior written permission of Stanford University Press.
Printed in the United States of America
on acid-free, archival-quality paper
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Derrida, Jacques.
[Photographie als Kopie, Archiv und Signatur. English]
Copy, archive, signature : a conversation on photography /
Jacques Derrida ; edited with an introduction by Gerhard Richter ;
translated by Jeff Fort.?p“?p“p.?p“cm.
“Originally published in German in 2000 under the title ‘Die
Photographie als Kopie, Archiv und Signatur’ in Theorie der
Fotografie IV, 1980–1995.” Translation of an interview that Derrida
granted to Hubertus von Amelunxen and Michael Wetzel.
Includes bibliographical references.
ISBN 978-0-8047-6096-6 (cloth : alk. paper)
ISBN 978-0-8047-6097-3 (pbk : alk. paper)
1.?pmDerrida, Jacques—Interviews.?p“2.?pmPhotography—Philosophy.?p“
I.?pmAmelunxen, Hubertus von.?p“II.?pmWetzel, Michael, 1952–?p“
III. Richter, Gerhard, 1967 –?p“IV.?pmFort, Jeff, 1966–?p“V.?pmTitle.
TR183.D47?p“2010
770.1—dc22?p“2009053223

11. Contents
AcknowledgmentsT vii
Between Translation and Invention:
The Photograph in Deconstruction,
by Gerhard RichterT ix
Copy, Archive, Signature:
A Conversation on Photography,
by Jacques DerridaR 1
NotesT 55

13. Acknowledgments
The conversation with Jacques Derrida, as yet un-
published in French, previously appeared in an
abridged form in German translation as part of an an-
thology of theoretical texts on photography under the
title “Die Fotografie als Kopie, Archiv und Signatur:
Im Gespräch mit Hubertus von Amelunxen und
Michael Wetzel,” in Theorie der Fotografie IV, 1980–
1995, edited by Hubertus von Amelunxen (Munich:
Schirmer/Mosel, 2000 ). I am pleased to record my
gratitude to Hubertus von Amelunxen and Michael
Wetzel for permitting the translation of their conver-
sation with Derrida into English and for making avail-
able the extant versions of the original French tran-
script. I owe special thanks to Samuel Weber and a
reader who wished to remain anonymous for their
perspicacious comments on the project, as well as to
Michael Naas, who graciously read the manuscript in

14.   Acknowledgments
its penultimate version. I also am grateful to Pascale-
Anne Brault and Michael Naas for sharing a draft of
their forthcoming translation of Derrida’s Demeure,
Athènes, and to Pleshette DeArmitt and Kas Saghafi
for granting me the droit de regards to their forth-
coming translation of Derrida’s “Aletheia.” Jeff Fort,
my colleague from the Department of French at UC
Davis, was a joy to work and think with, and his abil-
ities as a translator are once again admirably on dis-
play. Finally, this volume is dedicated to the memory
of Jacques Derrida. The lectures and seminars that I
attended, as well as our conversations (all too few), are
inscribed in my memory like a photographic archive of
the rigorous unpredictabilities and excessive responsi-
bilities of thinking itself.
G. R.
September 2009

15. Between Translation and Invention
The Photograph in Deconstruction
gerhard richter
You could speak of these photographs as of a thinking, as
a pensiveness without a voice, whose only voice remains
suspended.
—Jacques Derrida, Right of Inspection
The most direct path toward an understanding of
the relationship between deconstruction and photogra-
phy paradoxically may be by way of a detour through
the concept of translation that will have caused both
a slowing down and an acceleration. The detour in-
volves “translating” the discourses of deconstruction
and photography into something else and, in so doing,
eventually into themselves.
Jacques Derrida’s provocative assertion that the “or-
igin of philosophy is translation or the thesis of trans-
latability” situates deconstruction—whose hetero-
geneous operations presuppose that something can
be presented, interpreted, explained, and even un-
derstood in terms of something else—as the mode par

16.   gerhard richter
excellence of philosophy.
1
In fact, we could say that
the “as-ness” whereby something can signify as some-
thing that is not (quite) itself is the very condition
of possibility for a mode of analysis that fundamen-
tally is a thinking and problematization of the “as” as
such and the “as-ness” of the “as.” We recall that the
word deconstruction itself—a word that, for better or
worse, has become synonymous with Derrida’s idiom-
atic protocols of reading—emerged from the think-
er’s attempt, early in his career, to translate the con-
ceptual operations of Martin Heidegger’s German
words Destruktion and Abbau into French.
2
Wishing
to avoid the Nietzschean connotation of demolition
that the French word déstruction , like its English coun-
terpart, conveys, Derrida hoped to capture the double
movement of Heidegger’s notion of a mode of building
(bauen) that also is a form of un-building (ab-bauen).
The gesture involves taking something apart in a way
that heeds the logic of its own architectural plan and
thereby exposes the internal tensions that both en-
able and vex it. Heidegger takes pains in his accounts
of Being to formalize the “building-unbuilding” con-
struction that always also is an undoing of itself, mo-
bilizing the words Abbau (partially derived from
the phenomenological work of his teacher, Edmund
Husserl) and Destruktion, or de-structuring, instead
of the more usual German equivalent of destruction ,

17. Between Translation and Invention?Nf
that is, Zerstörung. Derrida eventually found in et-
ymological dictionaries the old and unusual French
word déconstruction, which, in its various evocations
of the figure of a construction that also undoes that
same construction, comes close to capturing the un-
settling epistemological investments of Heidegger’s
German concepts, expanding and radicalizing them
in the process. To be sure, Derrida’s interest in trans-
lating Heidegger’s German terms was not exclusively
philological but rather also signaled the beginning of a
sustained engagement with and critical transformation
of Heidegger’s fundamental ontology, a thinking of
Being that exerted a strong influence on Derrida, even
while he often remained critical of it.
3
What both the
de-structuring of Heideggerian Abbau and the opera-
tion of deconstruction share is that they are meant not
merely as negative, destructive, or rejecting. Rather,
they simultaneously embody something positive, a
mode of affirmation and even future-directedness. In
his 1983 “Letter to a Japanese Friend,” addressed to a
translator who had raised concerns regarding the dif-
ficulties of translating deconstruction , itself already
a translation of sorts, into Japanese, Derrida echoes
the concerns with the concept of translation found in
Heidegger’s own “A Dialogue on Language Between a
Japanese and an Inquirer”:

18.   gerhard richter
To be very schematic I would say that the difficulty of
defining and therefore also of translating the word “de -
construction” stems from the fact that all the predicates,
all the defining concepts, all the lexical significations,
and even the syntactic articulations, which seem at one
moment to lend themselves to this definition or that
translation, are also deconstructed or deconstructible,
directly or otherwise, etc. And that goes for the word, the
very unity of the word deconstruction, as for every word.
Of Grammatology questioned the unity “word” and all
the privileges with which it was credited, especially in its
nominal form. It is therefore only a discourse or rather a
writing that can make up for the incapacity of the word
to be equal to a “thought.” All sentences of the type “de-
construction is X” or “deconstruction is not X” a priori
miss the point, which is to say that they are at least false.
As you know, one of the principal things at stake in what
is called in my texts “deconstruction” is precisely the
delimiting of ontology and above all of the third person
present indicative: S is P.
4
Departing from any kind of essentialism and dogma-
tism, Derrida proceeds to inscribe the translatability of
deconstruction into its iterations in different forms and
situations:
The word “deconstruction,” like all other words, acquires
its value only from its inscription in a chain of possible
substitutions, in what is too blithely called a “context.”
For me, for what I have tried and still try to write, the
word has interest only within a certain context, where
it replaces and lets itself be determined by such other

19. Between Translation and Invention?Nf
words as “écriture,” “trace,” “différance,” “supplément,”
“hymen,” “pharmakon,” “marge,” “entame,” “parergon,”
etc. By definition, the list can never be closed, and I have
cited only names, which is inadequate and done only
for reasons of economy. In fact I should have cited the
sentences and the interlinking of sentences which in their
turn determine these names in some of my texts.
5
If, therefore, the thought and operation of deconstruc-
tion require that definitions and essentializing deter-
minations be placed under erasure in favor of a perpet-
ual recontextualizing, rereading, and reconfronting of
deconstruction’s movements—which is to say, move-
ments that are not merely brought to a given instance
from the outside, by an external intervention or by
a more conventional Ideologiekritik , but rather are
shown silently to have been at work in the object, text,
or idea already —then the thinking that Derrida imag-
ines under the name deconstruction cannot be thought
in separation from translation, substitution, and rein-
scription in a variety of alternative names and open-
ended contexts. At the same time, these operations of
translation are not arbitrary. They do not imply that
the work of deconstruction is a good-for-everything la-
bel that can easily be “applied,” that is, instrumental-
ized, tamed, made respectable and palatable, ossified
into a mere discourse on method. Derrida himself al-
ways emphasized that he had reservations about the
word deconstruction—and even rejected outright such

20.   gerhard richter
convenient -isms as “deconstructivism” and “decon-
structionism,” along with “deconstructivist,” that some
felt compelled to derive from it—precisely to the ex-
tent that, as a label, a predictable category of thinking
that could easily be scanned and co-opted by the mar-
ket and ideological economy of critical “approaches,”
a certain dogmatic and self-assured usage threatens to
erase simultaneously its singularity and its plurality.
For Derrida there can be no single deconstruction but
only multiple deconstructions, singular and each time
idiomatic operations that are related to each other only
in their radical difference.
6
The kind of thinking—regardless of the heading
under which it is performed—that Derrida wishes to
stage would have to take into account first and fore-
most something for which thought itself can never be
quite prepared, something that, for instance, the struc-
turalism, however powerful, of a Claude Lévi-Strauss
cannot quite think, that is, the “structurality of struc-
ture” as a challenge to the metaphysical preference for
Being as presence, as Derrida’s early essay “Structure,
Sign, and Play in the Discourse of the Human
Sciences” suggests. From that perspective, the substi-
tution that is implied by the translation of deconstruc-
tion into other signs and contexts would have to come
to terms with “a central presence which has never been
itself, has always already been exiled from itself into its

21. Between Translation and Invention?Nf
own substitute. The substitute does not substitute it-
self for anything which has somehow existed before
it.”
7
Therefore, we may begin to think a system “in
which the central signified, the original and transcen-
dental signified, is never absolutely present outside a
system of differences. The absence of the transcenden-
tal signified extends the domain and the play of signi-
fication infinitely.”
8
We could say, by extension, that
when the thought of deconstruction is to be translated
into its substitutions and its related contextual phe-
nomena—and there can, by definition, be no other
form of deconstruction—this translation will not
retroactively yield, as though it were merely the expres-
sion of a kind of Freudian deferred action, the “origi-
nal” essence of something that at one point in the past
was present to itself, transparently available as a mode
of anteriority. If this is so, then any “translation” of de-
construction into another substitute, another chain of
signification, is called upon to show itself responsible
to the ways in which its very operations embody both
its conditions of possibility and its impossibility all at
once.
Why begin a meditation on the relationship be-
tween deconstruction and photography with a con-
sideration of the forces that place deconstruction
and translation into a shared constellation of think-
ing and of experience? Does our reconstruction of the

22.   gerhard richter
imbrication of deconstructive movements of thought
and the idea of translation not attest to the predomi-
nantly verbal or linguistic preoccupations of Derrida’s
project, preoccupations in which instances of vi-
sual culture and its proliferation of images of various
kinds—including, precisely, photography—do not
play a key role? In a 1990 interview with Peter Brunette
and David Wills concerning the relationship between
deconstruction and visual culture, including photogra-
phy, Derrida admits his preference for words over im-
ages, while also undermining the strict hierarchy be-
tween these two orders of presentation and modes of
cognition. In a remarkable passage he states:
It is true that only words interest me. It is true, for rea-
sons that have to do in part with my own history and
archaeology, that my investment in language is stronger,
older, and gives me more enjoyment than my investment
in the plastic, visual, or spatial arts. You know that I
love words. I have the greatest desire to express myself in
words. For me it involves desire and the body; in my case
the relation of the body to words is as important as it is
with painting.?p8.?p8.?p8.?p8I am often reproached: “You only like
words, it is only your lexicon that interests you.”
Having confessed his desire and the history of his in-
vestment in words, Derrida goes on to complicate the
relationship between words and images, emphasizing
the elusively translative relationship between them:

23. Between Translation and Invention?Nf
What I do with words is to make them explode so that
the nonverbal appears in the verbal. That is to say that I
make words function in such a way that at a certain mo-
ment they no longer belong to discourse, to what regu-
lates discourse—hence the homonyms, the fragmented
words, the proper names that do not essentially belong
to language.?p8.?p8.?p8.?p8And if I love words it is also because of
their ability to escape their proper form, whether they in-
terest me as visible things, letters representing the spatial visibility of the word, or as something musical or audible. That is to say, I am also interested in words, paradoxi-
cally, to the extent that they are nondiscursive, for that’s
how they can be used to explode discourse.?p8.?p8.?p8.?p8Not
always, but in most of my texts there is a point at which
the word functions in a nondiscursive manner.?p8.?p8.?p8.?p8So I
am very much in love with words, and as someone who is in love with words I treat them as bodies that contain their own perversity, let’s say the regulated disorder of
words.?p8.?p8.?p8.?p8It’s when words start to go crazy?p8.?p8.?p8.?p8and no
longer behave properly in regard to discourse that they have more rapport with the other arts, and conversely this reveals how the apparently nondiscursive arts such as photography and painting correspond to the linguistic
scene?p8.?p8.?p8.?p8even in the case of the photographer Plissart.
These are words that work on them whether they know it or not: they are in the process of letting themselves be constructed by words.
9
One might say that Derrida here lays bare his partic-
ular and unconventional version of philology, philolo-
gia, the love of the word. This radical version of philo -
logia is one that also undermines, even as it posits, the

24.   gerhard richter
hierarchical positionality of the word in relation to the
image. After all, one way of glossing Derrida’s expla-
nations is to suggest that deconstruction, when it be-
comes effective in the words that it mobilizes and that
are mobilized by it, always is translated into something
else, even translates itself into something else. From
this perspective the gesture of translation that decon-
struction performs also involves a translative carrying
across of the discursive realm of words into the realm
of images, in a manner that shows how what is most
unsettling in deconstruction may ultimately resist the
conventional logic of words and how, by the same to-
ken, what is most transformative about images, in-
cluding photographic ones, is the way in which, when
their reading is pushed to the limits, they strongly
begin to resemble the textual orbit usually thought
to be inhabited by the word. It is, we might say, be-
cause of this chiastic relation that Derrida can suggest
that “the most effective deconstruction?p8.?p8.?p8.?p8is one that
deals with the nondiscursive, or with discursive in-
stitutions that do not have the form of a written dis-
course.”
10
There can therefore be no love of the word
in deconstruction that is not always also, whether ac-
knowledged or not, a love of the image, no transla-
tion of deconstruction that is not always also a trans-
lation of (in both the genitive and accusative cases) the image. It is instructive to consider, therefore, that

25. Between Translation and Invention?Nf
one of the translations, alternate names, or “substi-
tutes” for deconstruction that Derrida does not expli-
citly mention in the letter to his Japanese translator is
precisely that of photography. But he does emphasize
that, with regard to deconstruction’s possible names,
“by definition, the list can never be closed,” so that
there is always one more important translation yet to
come. Indeed, the to-come structure of deconstruc-
tion’s translation is precisely what makes it a transfor-
mative mode of thinking, reading, and writing. We
could say that photo-graphy, or light-writing, belongs
to this list like few other terms because its hidden
logic, at least as Derrida wishes to understand it, is in-
separable from the technical and presentation-oriented
movements that, in a variety of registers and modula-
tions, always have traversed deconstructive thought.
Although he himself for the longest time did not al-
low—in part for political reasons and in part as a pro-
test against the bourgeois valorization of the “Author”
at the expense of a generalized concept of writing —
photographs of himself to be published, and although
he retained a highly ambivalent relation to his own
photographed image, to say that, for him, there is a
strong affinity between deconstruction and photog-
raphy would be to understate the matter.
11
Like pho-
tography, deconstruction is concerned, among other
things, with questions of presentation, translation,

26. Other documents randomly have
different content

27. Joen molemmilla rannoilla talot alkoivat keräytyä vierekkäin
punaisiksi riveiksi. Savu ja sumu sekaantuvat toisiinsa, niin ettei
tiedä kumpaa on vahvemmalta. Sitten maalla puiden ja karjain
asemesta näkyi mastometsä, joka ilmestyi yhtäkkiä: laivat ovat
niityllä!
Vihdoinkin laiva hiljentää kulkuaan, kone pysähtyy, köydet
viskataan maalle. Me olemme Lontoossa ja me istumme maalle
ihmisten keskelle, jotka meitä katselevat, mutta eivät puhu meille
mitään.
"No nyt, Mattia, sinun sopii koetella kielitaitoasi."
Ja Mattia, joka ei vähintäkään hämäillyt, lähestyi muuatta miestä,
jolla oli punainen parta, ja kysyi häneltä kohteliaasti, lakki kourassa,
Greensquaren tietä.
Minusta tuntui, että Mattia tarvitsi pitkän ajan saadakseen selvää
mieheltä, joka moneen kertaan hänelle kertoi samat sanat, mutta
minä en tahdo epäillä ystäväni kielitaitoa. Vihdoin hän tulee takaisin:
"Meidän on helppo osata, ei tarvitse kuin kulkea pitkin Temsin
vartta rantakatuja."
Mutta Lontoossa ei ole rantakatuja, ei ainakaan silloin ollut, talot
olivat vesirajaan saakka. Meidän siis piti seurata katuja, jotka
näyttivät kulkevan jokivartta. Nämä kadut ovat hyvin pimeitä, hyvin
lokaisia, täynnä ajureita, laatikoita, paaluja ja kaikenlaisia myttyjä, ja
vaivoin pääsemme pujottelemaan kaikkien näiden välitse. On vasta
yhden aika, ja kauppapuodeissa palaa kaasu, täällä sataa nokea. Me
kuljemme eteenpäin, ja tuontuostakin Mattia kysyy, onko pitkältä
Lincoln's-Inniin. Hän minulle tulkitsee, että meidän pitää kulkea

28. suuren portin läpi, joka sulkee kadun. Tämä tuntuu minusta
hullunkuriselta, mutta minä en uskalla hänelle sanoa, että luulen
hänen olevan erehdyksessä.
Mutta hän ei ole kuitenkaan erehtynyt. Me saavummekin viimein
muutaman kaariportin luo, joka on yli kadun. Me tässä kysymme
taas tietä ja meitä neuvotaan kääntymään oikealle. Nyt tulimme
pienille kaduille, joita kulki ristiin rastiin ja joilla oli hyvin hiljaista ja
vähän liikettä. Meistä tuntui, kuin olisimme kulkeneet labyrintissa
pääsemättä mihinkään.
Yhtäkkiä, juuri kun olemme varmat siitä, että olemme eksyneet,
tulemme pienen hautuumaan luo, joka on täynnä hautakiviä, niin
mustia, että olisi luullut ne maalatun noella: se on Greensquare.
Sillä aikaa kuin Mattia kyselee muutamalta haamulta, joka kulkee
ohitsemme, minä koetan hillitä sydäntäni, jo te lyö kovasti. Minä
vapisen ja tuskin voin hengittää. Sitten seuraan Mattiaa, ja me
pysähdymme muutaman kyltin luo, josta luemme: Greth and Galley.
Mattia lähestyy ja tarttui kellonvarteen, mutta minä keskeytän.
"Mikä sinua vaivaa? Sinä olet aivan kalpea."
"Odota vähän aikaa. Minä rohkaisen mieltäni."
Hän soittaa, ja me astumme sisään.
Olen niin sekauksissani, etten näe oikein tarkoin ympärilleni.
Minusta näyttää, kuin olisimme konttorissa ja että kaksi tai kolme
henkilöä istuu pöytäin ääressä kirjoittamassa kaasuliekkien valossa,
jotka palavat tohisten.

29. Näistä muutaman puoleen kääntyy Mattia, sillä tietysti minä olen
valtuuttanut hänet puhemieheksi. Ymmärrän, että hän selittää minun
olevan pojan, jonka hakeminen on annettu Barberinin toimeksi.
Barberinin nimi teki suuren vaikutuksen: meitä katsellaan, ja sitten
herra, jota Mattia puhutteli, aukaisi meille oven. Me tulimme
huoneeseen, joka oli täynnä kirjoja ja papereita; muuan herra istuu
pulpetin ääressä, ja toinen herra, jolla on viitta ja peruukki sekä
useita sinisiä laukkuja kädessä, puhelee hänen kanssaan. Muutamin
sanoin meidän esittäjämme selitti, keitä olimme, ja silloin kumpikin
herra tarkastelemaan meitä kiireestä kantapäähän.
"Kumpi teistä on Barberinin kasvattama poika?" kysyi ranskaksi
herra, joka istui pulpetin ääressä.
Kun kuulin puhuttavan ranskaa, niin mieleni rohkaistui ja minä
astuin lähemmäs.
"Minä se olen, herra."
"Missä on Barberin?"
"Hän on kuollut."
Herrat katselivat toisiaan jonkun aikaa; sitten se, jolla oli viitta ja
peruukki, lähti pois laukkuineen.
"Miten olette tulleet tänne?" kysyi toinen herra.
"Boulogneen jalkaisin ja sieltä laivassa. Me olemme juuri nyt
tulleet."
"Barberinko teille antoi rahaa?"

30. "Emme ole tavanneet Barberinia."
"No mistä tiesitte, että teidän pitäisi tulla tänne?" Minä selitin
lyhyesti. Sitten minä puolestani halusin tehdä kysymyksiä ja
varsinkin muuatta seikkaa tiedustella, mutta minä en saanut siihen
aikaa. Minun piti kertoa, miten Barberin oli minua kasvattanut; miten
hän minut oli myynyt Vitalikselle, miten isäntäni kuoltua Acquin oli
minut ottanut ja miten tämän jouduttua vankeuteen olin taas
ryhtynyt vanhaan ammattiini. Ja sen mukaan kuin minä puhuin, teki
herra muistiinpanoja ja katseli minua tavalla, joka tuntui minusta
pahalle. Hän ei ollut ollenkaan miellyttävän näköinen, ja hänen
hymyssään oli jotakin kavalaa.
"Ja mikä tämä toinen poika on?" kysyi hän viitaten kynällään
Mattiaa, aivan kuin olisi aikonut hänet sillä keihästää.
"Hän on ystäväni, toverini, veljeni."
"Tietysti. Maantiellä tehty ystävyys."
"Hellempi ja lujempi kuin veljesten."
"Sitä en epäile."
Nyt näytti olevan sopiva aika kysyä sitä, mikä oli pyörinyt
mielessäni heti keskustelemaan ryhdyttyämme.
"Asuvatko, hyvä herra, vanhempani Englannissa?"
"Asuvat, Lontoossa, ainakin tällä hetkellä?"
"Minä siis saan mennä heidän luokseen?"

31. "Vähän ajan perästä olette heidän luonaan, kotonanne. Minä
käsken teille oppaan."
"Vielä sana, hyvä herra. Minulla on siis isäkin?"
"Isä, äiti, veljiä ja sisaria."
Ovi aukesi, ja se keskeytti minua purkamasta heltyneen mieleni
tunteita. Minä katselin vain Mattiaa silmät kyynelissä.
Herra puhui englanninkielellä miehelle, joka astui sisään, ja minä
olin ymmärtävinäni, että hän käski hänen opastaa meitä.
"Niin, minä unhotin sanoa teille, että nimenne on Driscoll, se on
isänne nimi", sanoi herra.
Niin vastenmielisen näköinen kuin hän olikin, olisin hypännyt
hänen kaulaansa, jos minulla olisi ollut aikaa, mutta hän osotti meille
ovea ja me astuimme ulos.

32. XI.
Kirjuri, jonka oli saatettava minut vanhempaini luo, oli pieni, vanha,
kuihtunut ja ryppyinen mies, yllään musta, kulunut ja kiiltävä takki.
Kun olimme päässeet ulos, niin hän hieroi käsiään, vimmatusti
naksuttaen sormiensa niveliä, sätkytteli jalkojaan aivan kuin olisi
tahtonut potkaista kauas kuluneet kenkänsä, nosti nenänsä ilmaan ja
hengitti syvään sumua moneen kertaan autuaan onnellisena kuin
mies, joka on ollut kauan sisälle suljettuna.
"Hänestä tämä ilma haisee hyvälle", sanoi Mattia minulle
italiankielellä.
Mies katseli meitä ja puhumatta meille pani "psit, psit", aivan kuin
olisi puhutellut koiria, ja kai tarkotti sillä, että meidän piti pysyä
hänen jäljessään eksymättä hänestä.
Pian tulimme suurelle kadulle, joka oli täynnänsä ajureita. Hän
pysäytti muutaman, jossa ajaja ei istunut istuimellaan hevosen
takana, vaan oli korkealla ilmassa kärryjen takana jonkinmoisen
kuomin päällä. Meidät käskettiin istumaan tähän kuomiin, jossa oli
pieni luukku, ja sen läpi syntyi keskustelu ajajan kanssa. Mainittiin
useita kertoja Bethnal-Green, ja minä otaksuin, että se on sen

33. korttelin nimi, jossa vanhempani asuvat. Tiesin, että green
englanninkielellä merkitsee viheriää, ja siitä päätin, että kortteli on
istutettu kauniilla puilla, joka minusta tietysti tuntui hyvälle, sillä se
ei silloin ollut ollenkaan niiden kurjain ja pimeäin katujen lainen, joita
olimme kulkeneet tullessamme. Vanhempaini asunto oli siis suuri
komea talo komeassa kaupunginosassa, puiston keskellä.
Keskustelua kesti kauan oppaamme ja ajajan välillä, väliin toinen
avasi luukun antaakseen selityksiä, väliin taas ajaja sen avasi ja
näytti aivan kuin olisi tahtonut syöstä korkealta istuimeltaan tämän
ahtaan aukon läpi sanomaan, että hän ei ollut ymmärtänyt
kerrassaan mitään siitä, mitä hänelle oli sanottu.
Mattia ja minä istuimme loukkoon kyyristyneinä, Capi välissämme,
ja kuunnellessamme tätä keskustelua minä tuumailin itsekseni, että
olipa ihmeellistä, kun ajaja ei näyttänyt tuntevan niin kaunista
seutua kuin Bethnal-Greenin pitäisi olla. Lontoossa varmaankin oli
siis paljon viheriöitä kortteleita. Ja se minua hämmästytti, sillä mikäli
minä olin sitä nähnyt, olisin pikemmin uskonut sen olevan vain
nokea.
Me olimme ajaneet jo kauan aikaa Greth and Galleysta lähtien,
niin että minua alkoi arveluttaa, että vanhempani asuvat maalla. Me
kuljimme kapeita katuja ja niiltä me varmaankin pian pääsemme
maaseudulle. Mutta me saavuimme yhä vain kapeammille kaduille ja
kuulimme veturien vihellystä. Minä käskin Mattian kysyä
oppaaltamme, emmekö pian tule vanhempieni luo. Mattian vastaus
oli epätoivoon saattavat: hän väittää kirjurin sanoneen, että hän ei
ikinä ole käynyt tässä rosvojen korttelissa. Mattia epäilemättä on
erehtynyt; hän ei ole ymmärtänyt, mitä hänelle on vastattu. Mutta

34. Mattia väittää, että englantilainen sana thives, jota kirjuri oli
käyttänyt, merkitsi rosvoa, ja että hän oli siitä varma.
Minusta tuntuu, kuin pyörisimme ympäri ja vähänväliä ajaja
hiljentäisi kulkua, aivan kuin hän ei enää tietäisi missä oli. Vihdoin
hän yhtäkkiä pysäyttää ja luukku aukeaa. Syntyy keskustelu tai
oikeammin väittely, josta Mattia luulee ymmärtävänsä, että ajaja ei
tahdo lähteä edemmäksi, kun ei tunne tietä. Väittely jatkuu luukun
läpi, ja vihalla ajaja ja kirjuri syytävät sanoja toisilleen tämän ahtaan
reiän läpi. Vihdoin kirjuri annettuaan rahoja ajurille, jolta murisee,
laskeutuu kuomista, ja virkkaa meille taas: "psit, psit", josta
ymmärsimme, että meidän piti vuorostamme laskeutua kadulle.
Me olimme likaisella kadulla sumun seassa. Muuan kauppapuoti on
loistavasti valaistu ja kaasuvalo heijastuen laseista, kultauksista ja
pulloista leviää kadulle, jossa se tunkee sumun läpi toiselle
katuvierelle saakka: se on ravintola, jossa myydään kaikennimisiä
viinoja, jotka kaikki ovat viljasta tai juurikkaista poltettua alkoholia.
"Psit, psit!" sanoo oppaamme.
Ja me astumme ravintolaan. Oppaamme tuottaa hopeiselle tiskille
lasin valkoista likööriä, joka haisee hyvälle, ja tyhjennettyään sen
yhdellä siemauksella ja yhtä ahnaasti kuin vähää ennen oli vetänyt
keuhkoihinsa sumua, alkaa hän keskustella miehen kanssa, joka oli
hänelle tuonut lasin. Oli helppo ymmärtää, että kirjuri kyseli tietä.
Taas me kuljimme oppaamme kintereillä. Ja nyt oli katu niin
kapea, että paksussa sumussakin näimme talot sen molemmin
puolin. Köysiä oli kiinnitetty poikki kadun talosta toiseen, ja köysillä
riippui vaatteita ja ryysyjä. Totta tosiaan ne eivät suinkaan olleet
siinä kuivamassa! Mihin me kuljemme? Minä aloin käydä

35. levottomaksi, ja Mattia katsoi minuun vähänväliä, mutta ei puhunut
mitään.
Kadulta tulimme solaan, sitten muutamalle pihalle, sitten taas
solaan. Talot alkoivat olla kurjemman näköisiä kuin Ranskan
kurjimmissa kylissä. Oppaamme pysähteli, hän varmaan oli eksynyt.
Mutta samassa tuli vastaamme muuan mies, jolla oli pitkä sininen
viitta, kiiltonahalla reunustettu lakki, hihan ympärillä kaluuna ja
vyötäisillä riippumassa miekka. Hän oli poliisikonstaapeli.
Syntyi keskustelu, ja pian lähdimme taas taipaleelle,
poliisikonstaapeli edellä. Me kuljimme katuja, pihoja, solia. Minusta
näytti, kuin talot siellä täällä olisivat olleet maahan vaipumassa.
Vihdoin pysähdyimme muutamalle pihalle, jonka keskellä oli pieni
räme.
"Red lion court", sanoi poliisikonstaapeli. Nämä sanat, joita olin
kuullut lausuttavan monet kerrat, merkitsivät: Punaisen leijonan talo.
Minkävuoksi me tähän pysähdyimme? Onhan mahdotonta, että
me olemme Bethnal-Greenissä. Tässäkö talossa asuisivat
vanhempani? Mutta silloin…
Minulla ei ollut aikaa tutkimaan tätä kysymystä, joka tunkeutui
levottomaan mieleeni. Poliisikonstaapeli koputti jonkinlaisen
liiterintapaisen huoneen ovelle, ja oppaamme kiitti. Me olimme siis
tulleet perille.
Mattia, joka koko ajan oli pitänyt minua kädestä, puristi nyt sitä, ja
minä puristin hänen kättään. Me ymmärsimme toisemme: tuska,
joka oli täyttänyt minun sydämeni, täytti hänenkin.

36. Minä olin niin sekaannuksissani, etten tiennyt miten ovi, jolle
poliisikonstaapeli oli koputtanut, aukesi, mutta kun olimme päässeet
suureen huoneeseen, jota valaisi lamppu ja kivihiilituli takassa, olin
taas tullut tajuihini.
Tuolilla tulen ääressä istui vanha valkopartainen ukko, päässä
musta päähine, jäsentä värähyttämättä. Pöydän ääressä istui mies ja
vaimo vastatusten. Mies näytti noin neljänkymmenen vuotiaalta,
viisaan mutta tylyn näköiseltä, vaimo oli vähän nuorempi, tukka
valkoinen, joka riippui hänen rinnoilleen käärityllä mustan ja
valkoisen kirjavalla saalilla; hänen silmänsä olivat elottomat, ja
hänen muodolleen oli välinpitämättömyys tai tylsyys painanut
leimansa niinkuin hänen velttoihin liikkeisiinsäkin. Huoneessa oli vielä
neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, kaikki valkoverisiä ja kaikilla
pellavanvalkoinen tukka niinkuin äidilläkin. Vanhin pojista näytti
olevan yhdentoista- tai kahdentoistavuotias, nuorin tytöistä tuskin
kolmenvuotias.
Kaiken tämän näin yhdellä silmäyksellä, ennenkuin oppaamme oli
lopettanut puheensa.
Kaikki silmät tähystelivät meitä, Mattiaa ja minua, jopa tuo
liikkumaton vanhuskin katseli meitä; ainoastaan pienen tytön huomio
oli kiintynyt Capiin.
"Kumpi teistä on Remi?" kysyi ranskankielellä tuo mies pöydän
ääressä.
Minä astuin askeleen lähemmä.
"Minä", sanoin.

37. "Syleile siis isääsi, poikani."
Kun minä olin ajatellut tätä hetkeä, niin olin kuvaillut, että minut
valtaa silloin sellainen innostus, että se minut viskaa isäni syliin.
Mutta nyt en tuntenut tätä innostusta. Minä kuitenkin lähestyin ja
syleilin isääni.
"Tuossa on isoisäsi, tuossa äitisi, tuossa veljesi ja sisaresi", osotti
hän minulle.
Menin äitini luo ensin. Hän antoi minun suudella, mutta hän ei
minua suudellut, sanoi vain minulle pari kolme sanaa, joita en
ymmärtänyt.
"Anna kättä isoisällesi", sanoi isäni, "mutta varovasti, sillä hän on
halvautunut."
Minä kättelin myöskin veljiäni ja vanhinta sisartani; pienimmän
olisin halunnut ottaa syliini, mutta kun hän toimessaan hyväili Capia,
niin hän lykkäsi minut luotaan.
Käytyäni näin jokaisen luona olin hyvin kyllästynyt itseeni. Uh!
Minusta ei enää tuntunut lainkaan hauskalta ollessani nyt vihdoin
omaisteni parissa. Minulla oli isä, äiti, veljiä, sisaria, minulla oli isoisä,
minä olin heidät nyt tavannut, mutta minä olin kylmä. Olin odottanut
tätä hetkeä kuumeentapaisella malttamattomuudella, olin ollut
hurjana ilosta, ajatellessani että minullakin on omaisia, vanhemmat,
joita rakastaa ja jotka rakastavat minua, ja minä tässä seisoin
hämilläni tutkien heitä kaikkia uteliaana löytämättä mitään heille
sanottavaa, ei ainoatakaan hellää sanaa. Minähän olin hirviö. En
ansainnut omaisia, vanhempia.

38. "Ja kuka tämä on?" kysyi isä osottaen Mattiaa.
Minä selitin, miten Mattian kanssa olimme kiintyneet toisiimme ja
miten minä olin hänelle kiitollisuudenvelassa.
"Hyvä", sanoi isäni, "hän on halunnut nähdä maatamme".
Minä yritin vastaamaan, mutta Mattia keskeytti.
"Aivan niin", sanoi hän.
"No entäs Barberin?" kysyi isäni. "Minkävuoksi hän ei tullut
tänne?"
Selitin, että Barberin oli kuollut, joka oli ollut minulle suuri
pettymys, kun olimme tulleet Parisiin saatuamme Chavanonissa
tietää, että vanhempani hakivat minua.
Isäni tulkitsi äidille, mitä olin sanonut, ja olin ymmärtävinäni äidin
sanovan, että se on hyvä. Minkävuoksi oli hyvä, että Barberin oli
kuollut? Tätä minä miettimään löytämättä siihen vastausta.
"Sinä et osaa englanninkieltä?" kysyi isä. "En, minä puhun
ainoastaan ranskaa ja italiankieltä, jota opetti minulle se herra, jolle
Barberin minut vuokrasi."
"Niin, Vitalis?"
"Oletteko tiennyt…"
"Barberin sanoi minulle hänen nimensä, kun joitakin aikoja sitten
olin Ranskassa sinua hakemassa. Mutta sinä lienet utelias tietämään,
minkävuoksi emme ole sinua hakeneet kolmeentoista vuoteen ja

39. miten meillä yhtäkkiä syntyi ajatus lähteä sinua tiedustelemaan
Barberinilta."
"Olen varsin halukas kuulemaan."
"No tulehan tähän tulen ääreen, niin kerron sinulle." Huoneeseen
tullessani olin asettanut harpun seinää vasten ja nyt laskin
laukkunikin selästäni ja istuin tuolille, joka minulle oli osotettu. Mutta
kun oikaisin kastuneet jalkani kuivatakseni niitä, niin isoisäni
vierelläni sanaa sanomatta murisi melkein samalla tavalla kuin kissa
vihoissaan. Siitä oli helppo ymmärtää, että minä häiritsin häntä, ja
sen vuoksi vedin jalkani takaisin.
"Älä välitä hänestä", sanoi isäni; "vanhus on äkeissään, kun
asetutaan tulen eteen, mutta jos sinun on kylmä, niin lämmittele
vain, ei hänestä tarvitse välittää."
Olin hyvin hämilläni kuullessani puhuttavan tällä tavoin
valkohapsisesta vanhuksesta. Minusta tuntui, että juuri hänestä piti
välittää, ja minä pidin jalkani tuolin alla. "Sinä olet vanhin poikani",
sanoi isäni, "ja synnyit oltuani vuoden naimisissa äitisi kanssa. Kun
minä nain äitisi, niin oli muuan nuori tyttö, joka uskoi, että minä otan
hänet vaimokseni, ja tämä avioliittoni synnytti sentähden hänessä
kauhean vihan kilpailijaansa kohtaan. Kostoksi hän varasti sinut sinä
päivänä, kun juuri täytit kuusi kuukautta, ja vei sinut Ranskaan,
Parisiin, jossa hän sinut jätti kadulle. Me tiedustelimme ja teimme
kaiken, mikä suinkin oli mahdollista, löytääksemme sinut, mutta
emme kuitenkaan hakeneet Parisista saakka, sillä emme voineet
aavistaa, että sinut oli viety niin kauas. Me luulimme sitten sinun
kuolleen. Mutta kolme vuotta sitten tuo nainen sairastui kuolettavaan
tautiin ja tunnusti totuuden. Minä matkustin heti Ranskaan ja menin
poliisikomisariuksen luo siihen kortteliin, jonne sinut oli jätetty.

40. Häneltä sain tietää, että sinut oli kasvatikseen ottanut muuan
kivityömies, joka sinut oli löytänytkin, ja minä heti lähdin
Chavanoniin. Barberin kertoi minulle, että hän oli vuokrannut sinut
Vitalikselle, kiertelevälle soittoniekalle, jonka kanssa sinä kuljeksit
Ranskassa. Kun minä en voinut jäädä Ranskaan ja tavottaa Vitalista,
niin annoin sinun hakemisesi toimeksi Barberinille ja varustin hänet
rahoilla, että hän voi lähteä Parisiin. Samalla käskin hänen heti, kun
hän on sinut löytänyt, ilmoittaa siitä lakimiehille, jotka hoitavat
minun asioitani, herroille Greth ja Galley. Minä en ilmoittanut hänelle
asuntoani senvuoksi, että me emme asu täällä Lontoossa kuin
talvisin, kesäisin nimittäin kuljemme Englannissa ja Skotlannissa
kaupparetkillämme, jolloin on koko perhe mukana. Sillä tavoin,
poikani, olemme sinut löytäneet, ja niin sinä kolmentoista vuoden
perästä saat paikkasi taas perheessämme. Minä ymmärrän, että sinä
olet vähän hämilläsi, kun et tunne meitä etkä ymmärrä mitä
puhumme ja kun ei sinua ymmärretä, mutta toivon, että sinä pian
perehdyt elämäämme."
Epäilemättä minä pian perehdyn, sehän oli tiettyä, kun olin nyt
kotonani ja kun ne, joiden kanssa nyt tulin elämään, olivat isäni ja
äitini, veljiäni ja sisariani.
Kauniit vaatteet, joihin minä olin ollut puettu, eivät olleet siis
puhuneet totta. Se oli paha onnettomuus Barberinin emännälle,
Liselle, Acquinille ja kaikille niille, jotka minua olivat auttaneet. En
voinut nyt tehdä mitä olin ajatellut, sillä kiertelevä kauppias, joka
asuu liiterissä, ei voi olla rikas. Mutta mitä siitä: olihan minulla koti.
Sillä aikaa kuin minä kuuntelin isäni kertomusta, oli pantu pöydälle
lautaset ja metallikulhossa suuri kappale häränlihaa perunain
keskellä.

41. "Onko teidän nälkä, pojat?" kysyi isäni Mattialta ja minulta.
Mattia näytti valkoisia hampaitansa. "No niin, istukaamme
pöytään", sanoi isäni. Mutta ennenkuin istuimme pöytään, hän työnsi
isoisän tuoleineen sen ääreen ja sitten itse istuttuaan selin tuleen
leikkasi meille kullekin kauniin palan paistia, jolle evääksi pani
perunoita.
Vaikka minä en ollut kasvatettu sivistyksen sääntöjen mukaan, tai
oikeammin sanoen minua ei oltu kasvatettu ollenkaan, niin huomasin
kuitenkin, että veljeni ja vanhin sisareni söivät useimmiten paljain
sormin, joita kastoivat liemessä ja joita nuolivat isänsä ja äitinsä siitä
välittämättä. Isoisäni ei välittänyt muusta kuin lautasestaan, jolta
hän ainoalla toimeen kykenevällä kädellään ammensi lakkaamatta
suuhunsa. Kun häneltä sattui putoamaan pala tutisevista sormistaan,
niin veljeni ivasivat häntä.
Illallisen syötyämme luulin iltaa vietettävän tulen ääressä, mutta
isäni sanoi, että hän odottaa tovereita ja että meidän tuli mennä
levolle, ja otettuaan kynttilän hän saattoi meidät vaunuvajaan, joka
kooltaan oli samanlainen kuin se huone, jossa olimme syöneet. Siellä
oli kahdet suuret vaunut, joita kiertelevät kaupustelijat käyttävät.
Hän avasi toisten vaunujen oven, ja me näimme, että siellä oli kaksi
vuodetta päälletysten.
"Siinä on vuoteenne", sanoi hän. "Nukkukaa hyvin." Sillä tavoin
minut otettiin vastaan kotonani — Driscollin perheessä.

42. XII.
Isäni oli lähtiessään jättänyt kynttilän meille, mutta hän oli sulkenut
vaunujen oven, niin että meillä ei ollut muuta neuvona kuin
paneutua maata. Sen teimmekin, nousten kumpikin vuoteellemme
kiireimmiten, puhelematta ollenkaan niinkuin aina ennen teimme, ja
kertomatta toisillemme, mitä vaikutuksia meihin oli tehnyt tämä
merkillinen päivä.
"Hyvää yötä, Remi."
"Hyvää yötä, Mattia."
Mattialla ei ollut halua puhelemaan enemmän kuin minullakaan, ja
minä olin hyvilläni hänen vaitiolostaan. Mutta jollei minulla ollut
halua puhelemaan, niin eipä ollut halua nukkumaankaan. Rupesin
miettimään kaikkea, mitä oli tapahtunut, kääntelehtien ja
vääntelehtien kapealla vuoteellani. Siinä mietiskellessäni kuulin
Mattian, joka makasi yläpuolella olevalla vuoteella, kääntelehtivän
myöskin, josta päätin, että hänkään ei saanut unta paremmin kuin
minäkään.
"Etkö jo nuku?" kysyin.

43. "En vielä."
"Onko sinun paha olla?"
"Eikö mitä, päinvastoin, mutta minusta tuntuu aivan kuin olisin
merellä ja kuin laiva nousisi ja laskisi kallistellen aallokossa."
Meritautiko vain esti Mattiaa nukkumasta? Eikö häntä pitäneetkään
hereillä samat ajatukset kuin minua? Hän rakasti siksi paljon minua
ja niin olivat sydämemme ja sielumme läheiset toisilleen, että hänen
täytyi tuntea samaa kuin minäkin.
Uni ei tullut, ja ajan kuluessa kiihtyi epämääräinen kauhu, joka
minua lannisti: alussa en ollut tuntenut mikä vaikutus oli valtavin
kaikista niistä, jotka täyttivät mieleni sekasortoisena mylläkkänä,
mutta nyt tunsin, että se oli pelko. Mitä pelkäsin? En tiedä, mutta
minä pelkäsin. Ja kuta enemmän sitä vastaan koetin taistella, sitä
vähemmän siinä onnistuin.
Tunti kului tunnin perästä. Yhtäkkiä kuulin jotensakin kovaa melua
vajan ovelta, joka aukesi toiselle kadulle, ja sitten kuului useampia
huutoja säännöllisten väliaikain perästä, ja vaunuihimme kuumotti
valoa.
Hämmästyneenä katselin ympärilleni, ja Capi, joka makasi
jaloissani, heräsi ja alkoi murista. Minä huomasin, että valo tuli
pienestä akkunasta, joka oli vaunujemme seinässä ja jota en ollut
huomannut ennen, kun se sisäpuolelta oli kaihtimien peitossa.
Akkunasta, joka oli samalla seinällä kuin meidän vuoteemme, oli
toinen puoli Mattian ja toinen minun vuoteeni kohdalla. Kun pelkäsin,
että Capi herättää koko talonväen, niin panin toisen käteni sen
kuonolle ja katselin ulos.

44. Isäni, joka oli vajassa, oli vikkelästi avannut kadunpuolisen oven ja
sitten sulkenut sen päästettyään sisään kaksi miestä, joilla oli selässä
suuret taakat. Hän asetti sormen huulilleen ja osotti lyhdyllään
vaunuja, joissa me olimme; se merkitsi, että heidän piti olla hiljaa,
ettemme me heräisi. Isäni auttoi miehiltä heidän taakkansa, sitten
hän poistui vähäksi aikaa ja palasi äitini kanssa. Hänen poissa
ollessaan miehet olivat aukaisseet myttynsä. Toisessa oli kankaita,
toisessa sukkia, käsineitä ja muita kudotuita tavaroita.
Nyt ymmärsin: nämä miehet olivat kauppiaita, jotka tulivat isälleni
myymään tavaroita. Isäni tutki joka esinettä erikseen lyhdyn valossa
ja antoi sitten äidille, joka pienillä saksilla leikkeli niistä nimiliput ja
pisti ne taskuunsa. Tämä minusta näytti kummalliselta, samoin kuin
minua ihmetytti sekin, että kauppaa varten oli valittu näin
myöhäinen aika. Tutkiessaan tavaroita isäni matalalla äänellä lausui
muutamia sanoja miehille. Jos olisin, ymmärtänyt englanninkieltä,
niin olisin mahdollisesti kuullutkin mitä hän sanoi, mutta sitä ei
tarkkaan kuule, jota ei ymmärrä. Kun sitten kaikki tavarat oli
huolellisesti tarkastettu, niin vanhempani miesten kanssa menivät
vajasta ja tuli taas pimeä. Varmaankin he menivät tekemään
laskujaan.
Jonkun hetken perästä taas valo kuumotti ja minä uudestaan
katselemaan akkunastamme kaihtimen raosta. Mutta nyt tein sen
vastoin tahtoani. Mielessäni ajattelin, että minun ei pitäisi katsoa,
mutta kuitenkin. Ajattelin, että parempi olisi olla tietämättä, mutta
kuitenkin halusin tietää ja nähdä.
Isä ja äiti olivat kahden. Ja sillä aikaa kuin äiti kääri tavarat
kahteen myttyyn, isäni lakaisi vajan lattian muutamassa loukossa ja
kaivoi siihen kuopan. Hiekan alta, jota hän loi täysin lapioin, ilmestyi

45. laskuovi. Hän nosti sen ja kantoi tavaramytyt kuoppaan, ja äiti näytti
tulta. Mytyt vietyään isä sulki laskuoven ja loi hiekan taas päälle. Ja
molemmat sitten sirottelivat hiekalle oljenkorsia, joita oli vajan
lattialla kaikkialla. He poistuivat sitten.
Samassa kuin he sulkivat oven hiljaa, minä olin kuulevinani
Mattian liikkuvan vuoteellaan ja laskevan päänsä päänalustalle. Oliko
hän nähnyt mitä oli tapahtunut?
En uskaltanut häneltä kysyä: nyt ei kauhu, joka minut oli
tukehduttaa, ollut enää epämääräistä, minä tiesin mitä pelkäsin nyt.
Olin kiireestä kantapäihin kylmässä hiessä.
Niin kului yö. Kukko, joka lauloi naapurissa, ilmoitti aamun
lähestyvän; silloin vasta vaivuin uneen, mutta tuskalliseen uneen,
nähden painajaisia, jotka olivat minut tukehduttaa. Minä heräsin
sitten kun vaunujen ovi avattiin. Ja kun luulin, että se oli isäni, joka
tuli meille ilmoittamaan, että oli aika herätä, niin suljin silmäni, etten
olisi häntä nähnyt.
"Se oli vain veljesi", sanoi Mattia minulle, "hän kävi laskemassa
meidät vapaiksi. Hän on jo mennyt."
Me nousimme. Mattia ei kysynyt, olinko hyvin nukkunut, enkä
minäkään häneltä. Kun hän katseli minua jonkun aikaa, loin silmäni
muualle.
Me menimme kyökkiin, mutta siellä ei ollut isääni eikä äitiäni;
isoisäni istui takkatulen ääressä tuolillaan aivan kuin ei olisi siitä
liikahtanut sitten eilisen illan, vanhin sisareni, Annie, pyyhki pöytää,
ja vanhin veljistäni, Allen, lakaisi lattiaa. Minä menin heidän luokseen
kätelläkseni heitä, mutta he vain tekivät työtään välittämättä

46. minusta. Menin sitten isoisäni luo, mutta hän ei antanut minun tulla
lähellekään ja kähisi minulle niinkuin eilen illallakin.
Käskin Mattian kysyä, mihin aikaan tapaan isääni ja äitiäni tänään.
Ja Mattia teki työtä käskettyä. Kun isoisäni kuuli puhuttavan
englanninkieltä, niin hän siitä lauhtui. Hänen jäykät kasvonsa saivat
vähän eloisuutta, ja hän vastasi mielellään.
"Mitä hän sanoi?" kysyin.
"Että isäsi on mennyt kaupungille koko päiväksi ja että äitisi
nukkuu ja että voimme mennä kävelemään."
"Eikö hän sanonut muuta?" kysyin, kun tämä Mattian käännös
tuntui kovin lyhyeltä. Mattia näytti olevan hämillään. "Minä luulen,
että en oikein ymmärtänyt loppua."
"Miten sen ymmärsit?"
"Olin ymmärtäväni hänen sanovan, että jos kaupungilla sattuisi
meille hyvä tilaisuus, niin ei saisi sitä jättää käyttämättä, ja siitä olen
varma, että hän lopuksi lausui: 'Kuule opetustani: pitää elää tyhmäin
kustannuksella.'"
Isoisäni varmaan arvasi, mitä Mattia minulle selitti, sillä näille
viimeisille sanoille hän teki liikkeen toisella kädellään, joka ei ollut
halvautunut, osottaen pistämään taskuun jotakin, ja samalla hän iski
silmää. "Lähdetään ulos", sanoin Mattialle. Pari kolme tuntia
kävelimme Punaisen Jalopeuran talon ympärillä, kun emme
uskaltaneet mennä ulommaksi peläten eksyvämme. Päivällä Bethnal-
Green näytti kauheammalta kuin oli näyttänyt pimeällä; kaikkialla
niin taloissa kuin ihmisissä näkyi mitä surullisin kurjuus. Mattian

47. kanssa katselimme puhumatta sanaakaan, ja jonkun aikaa
kuljettuamme palasimme kotia.
Äitinikin oli jo tullut huoneestaan. Hän istui pöydän ääressä
nojaten päällään pöytään. Luulin, että hän oli kipeä ja kiiruhdin
hänen luokseen syleilläkseni häntä, kun en osannut hänelle puhua.
Hän kohotti päätään syleillessäni ja katsoi minua, mutta varmaan
näkemättä. Hänen kuuma henkensä haisi viinalta. Minä vetäysin
takaisin. Hän retkautti päänsä käsivarsiensa päälle, jotka olivat
levällään pöydällä…
Isoisäni katsoi minuun nauraa virnottaen ja sanoi jotakin, jota
minä en ymmärtänyt. Aluksi seisoin kuin kivettynyt, sitten katsoin
Mattiaan, joka myöskin katseli minua kyynelsilmin. Minä annoin
hänelle merkin, ja me lähdimme uudestaan ulos.
Pitkän aikaa kävelimme käsikädessä sanaa vaihtamatta ja
astuimme tietämättä minne.
"Minne aiot tällä tavoin?" kysyi Mattia vähän levottomana.
"En tiedä. Jonnekin meidän vain pitää päästä, missä voimme
puhella.
Minulla on sinulle sanottavaa, mutta en voi tällaisessa väkijoukossa."
Me tulimme muutamalle kadulle, joka oli leveämpi kuin ne, joita
olimme tähän asti kulkeneet, ja kadun päässä olin näkevinäni puita;
siellä ehkä alkoi maaseutu, ja me kuljimme sinnepäin. Maaseutua se
ei kuitenkaan ollut, vaan suuri puisto. Siellä meidän oli mukava
puhella.
Päätökseni oli pian tehty, ja minä tiesin mitä minun oli puhuttava:

48. "Sinä tiedät, että rakastan sinua, Mattia", sanoin toverilleni heti
kun olimme päässeet istumaan yksinäiseen paikkaan. "Sinä tiedät,
että ystävyyden vuoksi olen sinut pyytänyt seuraani. Sinä et epäile
tätä ystävyyttäni?"
"Sinä olet hupsu!" sanoi Mattia koettaen nauraa.
"Sinä koetat nauraa, etten minä rupeaisi itkemään, mutta mitä
sitten jos itkenkin. Kenelle itkisin, jos en sinulle?" Ja heittäytyen
hänen kaulaansa itkin. Kun olin yksinäni avarassa maailmassa, niin
en ollut silloinkaan tuntenut itseäni niin onnettomaksi.
Kun nyyhkytysten kohtaus oli ohi, tyynnytin mieleni. Enhän ollut
Mattiaa tuonut tähän puistoon valitellakseni itseni vuoksi, vaan
hänen vuokseen.
"Mattia", sanoin hänelle, "sinun pitää matkustaa Ranskaan."
"Ja jättää sinut? Siitä ei tule mitään!"
"Minä jo edeltäpäin tiesin, minkä vastauksen sinulta saan, ja olen
siitä onnellinen, kun et aio jättää minua, mutta kuitenkin sinun on
lähdettävä Ranskaan, Italiaan tai minne vain haluat, sama se minne
menet, kunhan menet täältä Englannista."
"Entä sinä, mihin sinä?"
"Minun täytyy olla täällä, Lontoossa, vanhempaini luona, sehän on
velvollisuuteni. Ota rahat, joita meillä vielä on, ja matkusta."
"Älä puhu niin, Remi. Jos jonkun pitää lähteä, niin sinun juuri."
"Minkävuoksi?"

49. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com