vuoriharjussa, joka Köölin jatkona kulkee Kilpisjärveltä Peltovaddoon
asti, sitte vähemmän hyvä samallainen raja Tenojoessa aina
Pulmankiin saakka; mitä rajan loppu-osaan Pulmangista
Muotkavaaraan ja Vuorjemaan taas tulee, olemme sen
luonnottomuudesta jo edellisessä puhuneet. Muuten luonto näkyy
aikoneen yheksi kokonaisuudeksi ainaki Ruijaa, Inaria ja Utsjokea
sekä Nuortijärven ja Kuolavuonon länsipuolelle tulevaa osaa Venäjän
Lapista, vaan ihmiset ovat luonnon osottamia rajoja ryhtyneet
muuttamaan ja turmelemaan. Muilta puolilta paitsi etelän ympäröipi
Ruijaa pohjoinen jäämeri.
Ruijan sisämaa, Ruijan "Lappi", on jotenki tasaista ylänkömaata,
joka kohoaa noin 1,000 à 1,500 jalkaa yli merenpinnan. Tasaisuus ei
kuitenkaan ole ymmärrettävä sileydeksi eli pöydäntapaiseksi
lakeudeksi niinkuin esm. Oulun läänin rannikko; laajat tunturit
nostavat pyöreöitä päitänsä tuo tuostaki ilmaan, täyttäen maan
kukkuloilla ja synnyttäen vaihtelevia näkö-aloja. Korkein tunturi itä-
Ruijassa on Raste-kaissa, vastapäätä Utsjokea Tenon länsi varrella,
joka Andreen kartassa ilmotetaan 876 meeteriksi, siis 2,950 jalaksi;
lähellä sitä on useat muut kaissat, niinkuin Keino- ja Askaskaissa
y.m. Korkeimmat tunturit länsi-Ruijassa ovat Haldishok, Haltiavaara,
Suomen luoteisin rajavuori, ja Paarras (Inbergin kartassa Paarah),
pari penikuormaa suoraan länteen Kilpisjärveltä, joitten korkeus
Inbergin kartan mukaan on, edellisen 4,235, jälkimäisen 4,540
jalkaa. Tuntureilla ei kasva muuta kuin peuran ruokaa, jäkäliä, eikä
laaksoissa tunturein välissä, joitten syvimmällä kohalla tavallisesti on
lampi eli pienempi järvi, tavata muuta kuin heinikkoa eli matalaa
koivikkoa. Vaan jokilaaksoissa löytyy hyviä sekä koivu- että
petäjämetsiä ja kuta kuinki kelvollisia niittymaita. Paitsi Tenoa,
rajajokea, joka on yli 30 penik. pitkä ja johon lännestä juoksee
Kaarasjoki, on varsinki mainittava Alattionjoki, Alten, noin 20 penik.