Digital Business Brian Armstrong Gregory Lee
gopiecubannj
24 views
87 slides
May 13, 2025
Slide 1 of 87
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
About This Presentation
Digital Business Brian Armstrong Gregory Lee
Digital Business Brian Armstrong Gregory Lee
Digital Business Brian Armstrong Gregory Lee
Slide Content
Digital Business Brian Armstrong Gregory Lee
download
https://ebookbell.com/product/digital-business-brian-armstrong-
gregory-lee-56136002
Explore and download more ebooks at ebookbell.com
download
https://ebookbell.com/product/digital-business-brian-armstrong-
gregory-lee-56136002
Explore and download more ebooks at ebookbell.com
Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Digital Business And Electronic Commerce Strategy Business Models And
Technology Bernd W Wirtz
https://ebookbell.com/product/digital-business-and-electronic-
commerce-strategy-business-models-and-technology-bernd-w-
wirtz-46387154
Digital Business Models The New Value Creation And Capture Mechanisms
Of The 21st Century Sbastien Ronteau
https://ebookbell.com/product/digital-business-models-the-new-value-
creation-and-capture-mechanisms-of-the-21st-century-sbastien-
ronteau-48067506
Digital Business Models In Sport Mateusz Tomanek Wojciech Cieliski
https://ebookbell.com/product/digital-business-models-in-sport-
mateusz-tomanek-wojciech-cieliski-49134566
Digital Business Models For Industry 40 How Innovation And Technology
Shape The Future Of Companies Carlo Bagnoli
https://ebookbell.com/product/digital-business-models-for-
industry-40-how-innovation-and-technology-shape-the-future-of-
companies-carlo-bagnoli-50738792
interested in. You can click the link to download.
Digital Business And Electronic Commerce Strategy Business Models And
Technology Bernd W Wirtz
https://ebookbell.com/product/digital-business-and-electronic-
commerce-strategy-business-models-and-technology-bernd-w-
wirtz-46387154
Digital Business Models The New Value Creation And Capture Mechanisms
Of The 21st Century Sbastien Ronteau
https://ebookbell.com/product/digital-business-models-the-new-value-
creation-and-capture-mechanisms-of-the-21st-century-sbastien-
ronteau-48067506
Digital Business Models In Sport Mateusz Tomanek Wojciech Cieliski
https://ebookbell.com/product/digital-business-models-in-sport-
mateusz-tomanek-wojciech-cieliski-49134566
Digital Business Models For Industry 40 How Innovation And Technology
Shape The Future Of Companies Carlo Bagnoli
https://ebookbell.com/product/digital-business-models-for-
industry-40-how-innovation-and-technology-shape-the-future-of-
companies-carlo-bagnoli-50738792
Digital Business Models The New Value Creation And Capture Mechanisms
Of The 21st Century Sbastien Ronteau Laurent Muzellec Deepak Saxena
Daniel Trabucchi
https://ebookbell.com/product/digital-business-models-the-new-value-
creation-and-capture-mechanisms-of-the-21st-century-sbastien-ronteau-
laurent-muzellec-deepak-saxena-daniel-trabucchi-51029898
Digital Business And Ecommerce Management Dave Chaffey Tanya Hemphill
https://ebookbell.com/product/digital-business-and-ecommerce-
management-dave-chaffey-tanya-hemphill-55493430
Digital Business Strategy Content Context And Cases 1st Edition Anders
Pehrsson
https://ebookbell.com/product/digital-business-strategy-content-
context-and-cases-1st-edition-anders-pehrsson-56132414
Digital Business And Ecommerce Management 7th Edition Dave Chaffey
Tanya Hemphill David Edmundsonbird
https://ebookbell.com/product/digital-business-and-ecommerce-
management-7th-edition-dave-chaffey-tanya-hemphill-david-
edmundsonbird-56221060
Digital Business And Ecommerce Management Strategy Implementation And
Practice 6 Ed Management Chaffey
https://ebookbell.com/product/digital-business-and-ecommerce-
management-strategy-implementation-and-practice-6-ed-management-
chaffey-21973318
Of The 21st Century Sbastien Ronteau Laurent Muzellec Deepak Saxena
Daniel Trabucchi
https://ebookbell.com/product/digital-business-models-the-new-value-
creation-and-capture-mechanisms-of-the-21st-century-sbastien-ronteau-
laurent-muzellec-deepak-saxena-daniel-trabucchi-51029898
Digital Business And Ecommerce Management Dave Chaffey Tanya Hemphill
https://ebookbell.com/product/digital-business-and-ecommerce-
management-dave-chaffey-tanya-hemphill-55493430
Digital Business Strategy Content Context And Cases 1st Edition Anders
Pehrsson
https://ebookbell.com/product/digital-business-strategy-content-
context-and-cases-1st-edition-anders-pehrsson-56132414
Digital Business And Ecommerce Management 7th Edition Dave Chaffey
Tanya Hemphill David Edmundsonbird
https://ebookbell.com/product/digital-business-and-ecommerce-
management-7th-edition-dave-chaffey-tanya-hemphill-david-
edmundsonbird-56221060
Digital Business And Ecommerce Management Strategy Implementation And
Practice 6 Ed Management Chaffey
https://ebookbell.com/product/digital-business-and-ecommerce-
management-strategy-implementation-and-practice-6-ed-management-
chaffey-21973318
Dr. Brian Armstrong
Dr. Gregory John Lee
DIGITAL
business
Dr. Gregory John Lee
DIGITAL
business
Silk Route Press
Copyright 2021 by Silk Route Press.
This book is copyright under the Berne Convention. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system,
or transmitted, in any form or by any means without the prior written
permission of the author.
The author and the publisher have taken all reasonable steps to ensure that
this work does not contain any material that is subject of copyright held by
another person. Alternatively, they believe that any protected pre-existing
material that may be comprised in this work has been used under
circumstances that make such use permissible under law.
While the publisher and the author have exercised due diligence to ensure
the accuracy of the contents of this work, they take no responsibility for
any loss or damage suffered by any person as a result of relying on the
information contained herein.
This book is copyright under the Berne Convention. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system,
or transmitted, in any form or by any means without the prior written
permission of the author.
The author and the publisher have taken all reasonable steps to ensure that
this work does not contain any material that is subject of copyright held by
another person. Alternatively, they believe that any protected pre-existing
material that may be comprised in this work has been used under
circumstances that make such use permissible under law.
While the publisher and the author have exercised due diligence to ensure
the accuracy of the contents of this work, they take no responsibility for
any loss or damage suffered by any person as a result of relying on the
information contained herein.
First published in softcover in South Africa in 2021 by Silk Route Press
ISBN 978-0-620-92250-0
ISBN 978-0-620-92250-0
Preface
Welcome to Digital Business, a thrilling new text on the fourth industrial
revolution and its intersections with business, organizational strategy, and
digital transformation and change.
It has become practically axiomatic that technology is a pervasive and
accelerating influence on organizations, with wide-reaching impacts on
every level of management and business function, from product design and
customer experience to HRM, finance and all other areas of organizational
functioning.
However, there are so many unknowns and underdeveloped areas of
knowledge within the arenas of digitalization and the fourth industrial
revolution. What do these things refer to in the first place? What really are
the implications for organizational strategy – does strategy change
fundamentally, or rather adapt traditional thinking and models to new
realities? How do organizations effectively and correctly transform
themselves to these forces, in order to thrive in our new realities?
Therefore, this book addresses these questions in five parts comprising
eighteen chapters:
Part I contains a chapter giving an introduction to digitalization and digital
business.
Part II then expands on some of the major technologies powering the fourth
industrial revolution (4IR), in three chapters:
Chapter 2 discusses three foundational 4IR technologies, namely
cloud computing, robotic process automation, and cybersecurity.
Welcome to Digital Business, a thrilling new text on the fourth industrial
revolution and its intersections with business, organizational strategy, and
digital transformation and change.
It has become practically axiomatic that technology is a pervasive and
accelerating influence on organizations, with wide-reaching impacts on
every level of management and business function, from product design and
customer experience to HRM, finance and all other areas of organizational
functioning.
However, there are so many unknowns and underdeveloped areas of
knowledge within the arenas of digitalization and the fourth industrial
revolution. What do these things refer to in the first place? What really are
the implications for organizational strategy – does strategy change
fundamentally, or rather adapt traditional thinking and models to new
realities? How do organizations effectively and correctly transform
themselves to these forces, in order to thrive in our new realities?
Therefore, this book addresses these questions in five parts comprising
eighteen chapters:
Part I contains a chapter giving an introduction to digitalization and digital
business.
Part II then expands on some of the major technologies powering the fourth
industrial revolution (4IR), in three chapters:
Chapter 2 discusses three foundational 4IR technologies, namely
cloud computing, robotic process automation, and cybersecurity.
Chapter 3 discusses the ‘virtuous triangle’ of big data, the internet of
things (IoT) and artificial intelligence (AI).
Chapter 4 covers other 4IR technologies, including blockchain,
additive manufacturing, virtual and augmented reality, and neurotech.
Part III consists of four chapters focused on traditional perspectives of
strategy and how the digital era affects these views, namely:
Chapter 5 takes an in-depth look at the core concepts of organizational
strategy.
Chapter 6 turns its attention to market-based perspectives of strategy.
Chapter 7 examines the resource-based perspective.
Chapter 8 discusses other traditional perspectives of strategy.
Part IV is a more directed section that unpacks specific topics on strategy in
the digital age:
Chapter 9 discusses disruption and strategy.
Chapter 10 expands the discussion on exponentials, abundance, and
convergence
Chapter 11 discusses business models, including some new business
model thinking in the fourth industrial revolution.
Chapter 12 unpacks platform businesses in detail.
Chapter 13 covers exponential organizations.
Part V covers topics in digital transformation and change management.
Chapter 14 discusses the process of digital transformation.
Chapter 15 discusses the dimensions, factors and measurement of
digital maturity.
Chapter 16 discusses and displays the tool of organizational
architecture, which provides a broad tool and canvas for
things (IoT) and artificial intelligence (AI).
Chapter 4 covers other 4IR technologies, including blockchain,
additive manufacturing, virtual and augmented reality, and neurotech.
Part III consists of four chapters focused on traditional perspectives of
strategy and how the digital era affects these views, namely:
Chapter 5 takes an in-depth look at the core concepts of organizational
strategy.
Chapter 6 turns its attention to market-based perspectives of strategy.
Chapter 7 examines the resource-based perspective.
Chapter 8 discusses other traditional perspectives of strategy.
Part IV is a more directed section that unpacks specific topics on strategy in
the digital age:
Chapter 9 discusses disruption and strategy.
Chapter 10 expands the discussion on exponentials, abundance, and
convergence
Chapter 11 discusses business models, including some new business
model thinking in the fourth industrial revolution.
Chapter 12 unpacks platform businesses in detail.
Chapter 13 covers exponential organizations.
Part V covers topics in digital transformation and change management.
Chapter 14 discusses the process of digital transformation.
Chapter 15 discusses the dimensions, factors and measurement of
digital maturity.
Chapter 16 discusses and displays the tool of organizational
architecture, which provides a broad tool and canvas for
transformation and change projects.
Chapter 17 goes deeper into organizational structure and systems in
the light of digital transformation and change.
Chapter 18 provides a deep analysis of the critical topic of
organizational culture, which is also a key component of
organizational architecture and an inescapable determinant of
transformation success or failure.
There are several challenges with writing a book such as this. One of these
is the sheer breadth of the ground that needs to be covered. We endeavor
here to provide sufficient breadth and depth on the key topics of business in
the digital era. However, it is clearly impossible to cover all of the material
in great depth, and so we provide extensive references for readers interested
in particular areas to explore further.
Another challenge is the rate of change of most of the topics we address.
Most of them are very ‘live’ areas of current research. The definitive body
of knowledge has not been completed. Technology is evolving ever more
rapidly, and organizational responses to that process of change are therefore
always dynamic and accelerating. We acknowledge that many of the
specifics covered herein will therefore date reasonably quickly.
Nevertheless, we believe that the underlying principles will be more
durable and provide a solid foundation for business leaders contemplating
the transformation of their organizations for a digital future. This text is
essential reading for our time.
Intended Audience
Digital Business has a wide potential audience. It seeks first and foremost
to present an holistic view of the practice of organizational strategy and
business in the digital and fourth industrial revolution era. When we say
organizations, we mean a wide array of organizational forms ranging from
for-profit businesses and firms to non-profit, government, and other public
organizations (see Appendix A at the end of the book for some of these
Chapter 17 goes deeper into organizational structure and systems in
the light of digital transformation and change.
Chapter 18 provides a deep analysis of the critical topic of
organizational culture, which is also a key component of
organizational architecture and an inescapable determinant of
transformation success or failure.
There are several challenges with writing a book such as this. One of these
is the sheer breadth of the ground that needs to be covered. We endeavor
here to provide sufficient breadth and depth on the key topics of business in
the digital era. However, it is clearly impossible to cover all of the material
in great depth, and so we provide extensive references for readers interested
in particular areas to explore further.
Another challenge is the rate of change of most of the topics we address.
Most of them are very ‘live’ areas of current research. The definitive body
of knowledge has not been completed. Technology is evolving ever more
rapidly, and organizational responses to that process of change are therefore
always dynamic and accelerating. We acknowledge that many of the
specifics covered herein will therefore date reasonably quickly.
Nevertheless, we believe that the underlying principles will be more
durable and provide a solid foundation for business leaders contemplating
the transformation of their organizations for a digital future. This text is
essential reading for our time.
Intended Audience
Digital Business has a wide potential audience. It seeks first and foremost
to present an holistic view of the practice of organizational strategy and
business in the digital and fourth industrial revolution era. When we say
organizations, we mean a wide array of organizational forms ranging from
for-profit businesses and firms to non-profit, government, and other public
organizations (see Appendix A at the end of the book for some of these
definitions). When we say ‘business’, too, we mean both for-profit business
activities as well as others (the business of government, the business of
philanthropy, and so forth).
Therefore, this book is appropriate and important for managers and
members of all types of organizations, business owners, business students,
consultants, 4IR experts, government leaders, and others who are affected
by the ongoing technological revolution of our age. The text not intended to
be a technical guide to digitalization, and, therefore, is not targeted at
technical experts in any field. Although the book does seek to demystify
the technological elements of our time and place them into a business and
organizational context, these discussions are aimed at organizational
leaders and others mentioned above for the purposes of equipping them to
lead and manage the wide range of organizational projects that involve and
are affected by digitalization.
This edition of Digital Business makes extensive reference to this topic
within the context of the South African economy and its organizations,
while still employing a wide variety of developed world examples. These
geographic specificities mean that this version will be especially relevant to
South African readers, although the nature of the South African economy
suggests strongly that these local elements could be extremely relevant to
other emerging market contexts. An international edition of Digital
Business will be forthcoming shortly for those wishing an greater emphasis
on developed world contexts and illustrations.
Acknowledgement and Thanks
The authors have many people to thank for this book. We thank our
students and valued colleagues, without whom we would not have
developed our thinking to this stage. Prof Terence van Zyl and Dr Richard
Klein provided much of the material for the AI section through their lecture
development for the Chair. We’d like to thank our copy editors Wynand
Steyn, Sayora Khakimova, and Nakuze Chalomba, acknowledging that
none of them had responsibility for the whole text and extant editorial
errors remain solely the authors’ responsibility. Finally, we would like to
activities as well as others (the business of government, the business of
philanthropy, and so forth).
Therefore, this book is appropriate and important for managers and
members of all types of organizations, business owners, business students,
consultants, 4IR experts, government leaders, and others who are affected
by the ongoing technological revolution of our age. The text not intended to
be a technical guide to digitalization, and, therefore, is not targeted at
technical experts in any field. Although the book does seek to demystify
the technological elements of our time and place them into a business and
organizational context, these discussions are aimed at organizational
leaders and others mentioned above for the purposes of equipping them to
lead and manage the wide range of organizational projects that involve and
are affected by digitalization.
This edition of Digital Business makes extensive reference to this topic
within the context of the South African economy and its organizations,
while still employing a wide variety of developed world examples. These
geographic specificities mean that this version will be especially relevant to
South African readers, although the nature of the South African economy
suggests strongly that these local elements could be extremely relevant to
other emerging market contexts. An international edition of Digital
Business will be forthcoming shortly for those wishing an greater emphasis
on developed world contexts and illustrations.
Acknowledgement and Thanks
The authors have many people to thank for this book. We thank our
students and valued colleagues, without whom we would not have
developed our thinking to this stage. Prof Terence van Zyl and Dr Richard
Klein provided much of the material for the AI section through their lecture
development for the Chair. We’d like to thank our copy editors Wynand
Steyn, Sayora Khakimova, and Nakuze Chalomba, acknowledging that
none of them had responsibility for the whole text and extant editorial
errors remain solely the authors’ responsibility. Finally, we would like to
acknowledge our wonderful and patient spouses who sacrificed much to
allow us to complete this work.
About the Authors
Professor Brian Armstrong is one of the foremost ICT industry leaders in
South Africa, with over 30 years of top-level management experience in
Telecommunications, IT, technology R&D and systems engineering, both
in South Africa and abroad. He is widely regarded as a thought leader in
digitalization, convergence and business strategy.
Brian is currently Professor in the Chair of Digital Business at the Wits
Business School. He consults widely to industry and government on
technological disruption and digital business and is an acclaimed public
speaker on digital transformation and its socio-economic impacts. He is a
non-executive director of Old Mutual Limited, the Huge Group and the
Tshimologong Innovation Precinct.
Previously Brian spent seven years in the Telkom Group, as Group Chief
Operating Officer and Group Chief Commercial Officer, where he was part
of the leadership team which has been credited with turning Telkom
around. In his time with Telkom he also revived the ailing Telkom Business
unit, and conceived and led the acquisition of BCX and its integration into
the group. He was also responsible for the group’s retail unit, as well as
leading group strategy and transformation activities.
Before joining Telkom in 2010 Brian was British Telekom’s Vice President
for Middle East & Africa with responsibility to oversee and grow BT’s
activities across the region. Before that his work experience includes South
Africa’s CSIR, ultimately as the Director of the Division for Information
and Communications Technology; and South African listed ICT services
group AST (now Gijima), as Managing Director of AST Networks.
Brian completed a BSc (Eng) and MSc (Eng) at the University of the
Witwatersrand in 1982 and 1984 respectively, and obtained his PhD from
University College London in 1992.
allow us to complete this work.
About the Authors
Professor Brian Armstrong is one of the foremost ICT industry leaders in
South Africa, with over 30 years of top-level management experience in
Telecommunications, IT, technology R&D and systems engineering, both
in South Africa and abroad. He is widely regarded as a thought leader in
digitalization, convergence and business strategy.
Brian is currently Professor in the Chair of Digital Business at the Wits
Business School. He consults widely to industry and government on
technological disruption and digital business and is an acclaimed public
speaker on digital transformation and its socio-economic impacts. He is a
non-executive director of Old Mutual Limited, the Huge Group and the
Tshimologong Innovation Precinct.
Previously Brian spent seven years in the Telkom Group, as Group Chief
Operating Officer and Group Chief Commercial Officer, where he was part
of the leadership team which has been credited with turning Telkom
around. In his time with Telkom he also revived the ailing Telkom Business
unit, and conceived and led the acquisition of BCX and its integration into
the group. He was also responsible for the group’s retail unit, as well as
leading group strategy and transformation activities.
Before joining Telkom in 2010 Brian was British Telekom’s Vice President
for Middle East & Africa with responsibility to oversee and grow BT’s
activities across the region. Before that his work experience includes South
Africa’s CSIR, ultimately as the Director of the Division for Information
and Communications Technology; and South African listed ICT services
group AST (now Gijima), as Managing Director of AST Networks.
Brian completed a BSc (Eng) and MSc (Eng) at the University of the
Witwatersrand in 1982 and 1984 respectively, and obtained his PhD from
University College London in 1992.
Professor Gregory John Lee is a member of the Digital Business team at
Wits Business School. He is a leading expert in digital transformation, with
a specific focus on the transformation of work and workplaces through
robotic process automation and analytics. He is a leading figure in
analytics, including big data analytics, for HRM and talent functions. He
has written seminal books on the topic of analytics in HRM (HR Metrics:
Strategic and Quantitative Tools for People Management, Knowledge
Resources), business analytics and data (Business Statistics Made Easy in
SAS, SAS Institute & two others) organizational design, development and
people management (Designing Organizations for People-Led Sustainable
Competitiveness, Silk Route Press) and digital business (Armstrong, B. and
Lee, G.J. 2021. Introduction to Digital Business. Silk Route Press).
He has published in top journals such as Human Resource Management
Journal, the European Journal of Operational Research, International
Journal of HRM, Scientometrics, International Journal of Manpower, and
many others.
Greg has a Masters in business and obtained his PhD from University of
the Witwatersrand in 2008.
Glossary of Acronyms
AcronymTerm
3IR The Third Industrial Revolution
4IR The Fourth Industrial Revolution, ‘Japanese Society 5.0’
5G
‘5th Generation’ technology standard for broadband cellular
networks
AARRRAcquisition, Activation, Retention, Referral, Revenue
ACE
The three pervasive principles introduced in the book:
Acceleration, Convergence, and Exponential Growth
AI Artificial Intelligence
API Application Processing Interface
AR Augmented Reality
AWS Amazon Web Services
BCG Boston Consulting Group
Wits Business School. He is a leading expert in digital transformation, with
a specific focus on the transformation of work and workplaces through
robotic process automation and analytics. He is a leading figure in
analytics, including big data analytics, for HRM and talent functions. He
has written seminal books on the topic of analytics in HRM (HR Metrics:
Strategic and Quantitative Tools for People Management, Knowledge
Resources), business analytics and data (Business Statistics Made Easy in
SAS, SAS Institute & two others) organizational design, development and
people management (Designing Organizations for People-Led Sustainable
Competitiveness, Silk Route Press) and digital business (Armstrong, B. and
Lee, G.J. 2021. Introduction to Digital Business. Silk Route Press).
He has published in top journals such as Human Resource Management
Journal, the European Journal of Operational Research, International
Journal of HRM, Scientometrics, International Journal of Manpower, and
many others.
Greg has a Masters in business and obtained his PhD from University of
the Witwatersrand in 2008.
Glossary of Acronyms
AcronymTerm
3IR The Third Industrial Revolution
4IR The Fourth Industrial Revolution, ‘Japanese Society 5.0’
5G
‘5th Generation’ technology standard for broadband cellular
networks
AARRRAcquisition, Activation, Retention, Referral, Revenue
ACE
The three pervasive principles introduced in the book:
Acceleration, Convergence, and Exponential Growth
AI Artificial Intelligence
API Application Processing Interface
AR Augmented Reality
AWS Amazon Web Services
BCG Boston Consulting Group
BCG Boston Consulting Group
BHAGsBig, Hairy, Audacious Goals
BPM Business Process Management
BPR Business Process Redesign
CAGRCompound Annual Growth Rate
CD Compact Disc
CDF Cumulative Distribution Function
CEO Chief Executive Officer
CEX Customer Experience
CMM Capability Maturity Model
COE Center of Excellence
CPI Consumer Price Index
CPU Central Processor Unit
CRM Customer Relationship Management
CSF Critical Success Factor
CSR Corporate Social Responsibility
CSV Creation of Shared Value
DDOS
attacks
Distributed-Denial-of -Service attacks, a form of cybersecurity
threat
EPL English Premier League
ERP Enterprise Resource Planning platform (e.g. SAP, Oracle)
EU European Union
EV Electric Vehicle
ExO Exponential Organization
FaaSFunction as a Service
FMCGFast-Moving Consumer Goods
GAAPGenerally Accepted Accounting Practice
GAFsGlobal Advisory Firms
GB Gigabyte
GDP Gross Domestic Product
GPT-3
(or -2)
‘Generative Pre-trained Transformer’, a powerful AI language
model developed by OpenAI and used for things like translation,
language analysis, & generating text.
GPU Graphics Processor Unit
BHAGsBig, Hairy, Audacious Goals
BPM Business Process Management
BPR Business Process Redesign
CAGRCompound Annual Growth Rate
CD Compact Disc
CDF Cumulative Distribution Function
CEO Chief Executive Officer
CEX Customer Experience
CMM Capability Maturity Model
COE Center of Excellence
CPI Consumer Price Index
CPU Central Processor Unit
CRM Customer Relationship Management
CSF Critical Success Factor
CSR Corporate Social Responsibility
CSV Creation of Shared Value
DDOS
attacks
Distributed-Denial-of -Service attacks, a form of cybersecurity
threat
EPL English Premier League
ERP Enterprise Resource Planning platform (e.g. SAP, Oracle)
EU European Union
EV Electric Vehicle
ExO Exponential Organization
FaaSFunction as a Service
FMCGFast-Moving Consumer Goods
GAAPGenerally Accepted Accounting Practice
GAFsGlobal Advisory Firms
GB Gigabyte
GDP Gross Domestic Product
GPT-3
(or -2)
‘Generative Pre-trained Transformer’, a powerful AI language
model developed by OpenAI and used for things like translation,
language analysis, & generating text.
GPU Graphics Processor Unit
GSM Global System for Mobile Communications
HCM Human Capital Management
HHI Herfindahl-Hirschman Index
IaaSInfrastructure as a Service
ICE Internal Combustion Engine
ICT Information and Communications Technology
IFRSInternational Financial Reporting Standard
IoT The Internet of Things
IPTVInternet Protocol Television
ISP Internet Service Provider
JSONJavaScript Object Notation
LCD Liquid Crystal Display
LED Light-Emitting Diode
LSM Life-Style Measure
M&A Mergers & Acquisitions
MBV Market-Based View
MTP Massive Transformative Purpose
MVP Minimum Viable Product
OCR Optical Character Recognition
OEM Original Equipment Manufacturer
OPECOrganization for Economic Co-operation and Development
PA Public Address
PaaSPlatform as a Service
PC Personal Computer
PDF Probability Distribution Function
PESTELPolitical, Economic, Social, Technological, Environmental, Legal
PLC Programmable Logic Controller
PPI Producer Price Index
RAM Random Access Memory
RBV Resource-Based View
RDA Robotic Desktop Automation
RMS Relative Market Share
RPA Robotic Process Automation
SaaSSoftware as a Service
HCM Human Capital Management
HHI Herfindahl-Hirschman Index
IaaSInfrastructure as a Service
ICE Internal Combustion Engine
ICT Information and Communications Technology
IFRSInternational Financial Reporting Standard
IoT The Internet of Things
IPTVInternet Protocol Television
ISP Internet Service Provider
JSONJavaScript Object Notation
LCD Liquid Crystal Display
LED Light-Emitting Diode
LSM Life-Style Measure
M&A Mergers & Acquisitions
MBV Market-Based View
MTP Massive Transformative Purpose
MVP Minimum Viable Product
OCR Optical Character Recognition
OEM Original Equipment Manufacturer
OPECOrganization for Economic Co-operation and Development
PA Public Address
PaaSPlatform as a Service
PC Personal Computer
PDF Probability Distribution Function
PESTELPolitical, Economic, Social, Technological, Environmental, Legal
PLC Programmable Logic Controller
PPI Producer Price Index
RAM Random Access Memory
RBV Resource-Based View
RDA Robotic Desktop Automation
RMS Relative Market Share
RPA Robotic Process Automation
SaaSSoftware as a Service
SIC Standard Industry Classification
SMACSocial, Mobile, Analytics, Cloud (technologies)
SMS Short Message Service
SWOTStrengths, Weaknesses, Opportunities, Threats
TV Television
UI User Interface
UK United Kingdom
US United States
UTAUTUnified Theory of Adoption and Use of Technology
UX User Experience
VCR Video-Cassette Recorder
VoIPVoice over Internet Protocol
VR Virtual Reality
VRIOValuable, Rare, Inimitable, Organized (to capture value)
VUCAVolatility, Uncertainty, Complexity, and Ambiguity
Table of Contents
Part I: Introduction
Chapter 1. Introduction to Digitalization & the Fourth Industrial Revolution
1.1The Case of Eastman Kodak & Digital Cameras
1.2Introduction
1.3What is Digitalization?
1.4Why Engage in Technological Transformation?
1.5When Technological Disruption Occurs
1.6How Technological Disruption Tends to Occur
SMACSocial, Mobile, Analytics, Cloud (technologies)
SMS Short Message Service
SWOTStrengths, Weaknesses, Opportunities, Threats
TV Television
UI User Interface
UK United Kingdom
US United States
UTAUTUnified Theory of Adoption and Use of Technology
UX User Experience
VCR Video-Cassette Recorder
VoIPVoice over Internet Protocol
VR Virtual Reality
VRIOValuable, Rare, Inimitable, Organized (to capture value)
VUCAVolatility, Uncertainty, Complexity, and Ambiguity
Table of Contents
Part I: Introduction
Chapter 1. Introduction to Digitalization & the Fourth Industrial Revolution
1.1The Case of Eastman Kodak & Digital Cameras
1.2Introduction
1.3What is Digitalization?
1.4Why Engage in Technological Transformation?
1.5When Technological Disruption Occurs
1.6How Technological Disruption Tends to Occur
1.7What does Digital Disruption Mean for Business?
1.8Conclusion
Part II: Major 4IR Technologies for Organizations
The Intention Behind Part II
Not Forgetting 3IR Advancements
Further Exploring the Aim of the Technology revolutions
Chapter 2. Foundational 4IR Technologies
2.1A History of Amazon Web Services
2.2Cloud Computing
2.3Robotic Process Automation
2.4Cybersecurity
2.5Conclusion
Chapter 3. The Virtuous Triangle: Big Data, IoT & AI
3.1Port of Rotterdam Harnesses Digitalization to the Full
3.2Introduction
3.3Big Data
3.4The Internet of Things (IoT)
3.5Artificial Intelligence
3.6The Virtuous Triangle: Bringing Big Data, AI, & IoT Together
3.7Conclusion
1.8Conclusion
Part II: Major 4IR Technologies for Organizations
The Intention Behind Part II
Not Forgetting 3IR Advancements
Further Exploring the Aim of the Technology revolutions
Chapter 2. Foundational 4IR Technologies
2.1A History of Amazon Web Services
2.2Cloud Computing
2.3Robotic Process Automation
2.4Cybersecurity
2.5Conclusion
Chapter 3. The Virtuous Triangle: Big Data, IoT & AI
3.1Port of Rotterdam Harnesses Digitalization to the Full
3.2Introduction
3.3Big Data
3.4The Internet of Things (IoT)
3.5Artificial Intelligence
3.6The Virtuous Triangle: Bringing Big Data, AI, & IoT Together
3.7Conclusion
Chapter 4. Further 4IR Technologies
4.1Blockchain
4.2Additive Manufacturing
4.3Virtual & Augmented Reality
4.4Biotechnology with a Focus on Neurotechnology
Part III: Traditional Strategic Perspectives in the Digital Age
Introduction to & Intent Behind Part III
Chapter 5. Core Concepts of Organizational Strategy
5.1Introduction to Chapter 5
5.2Foundations of Business Strategy
5.3The Elements of Digital Business Strategy
5.4Strategy & Organizational Ideology
5.5Economic Roots of Strategy
5.6Strategy & Growth
5.7Strategy as a Multi-Layered Concept
5.8Strategy & Leadership
5.9Strategy, Governance & Boards of Directors
Chapter 6. Market-Based Perspectives of Strategy
6.1Introduction to Chapter 6
6.2Environmental Analysis
4.1Blockchain
4.2Additive Manufacturing
4.3Virtual & Augmented Reality
4.4Biotechnology with a Focus on Neurotechnology
Part III: Traditional Strategic Perspectives in the Digital Age
Introduction to & Intent Behind Part III
Chapter 5. Core Concepts of Organizational Strategy
5.1Introduction to Chapter 5
5.2Foundations of Business Strategy
5.3The Elements of Digital Business Strategy
5.4Strategy & Organizational Ideology
5.5Economic Roots of Strategy
5.6Strategy & Growth
5.7Strategy as a Multi-Layered Concept
5.8Strategy & Leadership
5.9Strategy, Governance & Boards of Directors
Chapter 6. Market-Based Perspectives of Strategy
6.1Introduction to Chapter 6
6.2Environmental Analysis
6.3Defining Your Industry, Market, and Segments
6.4Industry Analysis Using Porter’s 5-Forces Model
6.5Other Perspectives on Market-Based Views of Strategy
Chapter 7. Resource-Based Perspectives of Strategy
7.1Introduction to Chapter 7
7.2Sources of Competitive Advantage
7.3Resources & Capabilities
7.4Dynamic Capabilities
7.5SWOT & TOWS
Chapter 8. Other Traditional Perspectives of Strategy
8.1Introduction to Chapter 8
8.2Emergent Strategy
8.3The Learning Organization
8.4Entrepreneurial Strategy
8.5Conclusion to Part III
Part IV: Strategy for a Digital World - Emerging Concepts
Introduction to Part IV
Chapter 9. Disruption & Strategy
9.1A History & Review of Disruption
9.2A Model for Identifying Disruptive Threats & Opportunities
6.4Industry Analysis Using Porter’s 5-Forces Model
6.5Other Perspectives on Market-Based Views of Strategy
Chapter 7. Resource-Based Perspectives of Strategy
7.1Introduction to Chapter 7
7.2Sources of Competitive Advantage
7.3Resources & Capabilities
7.4Dynamic Capabilities
7.5SWOT & TOWS
Chapter 8. Other Traditional Perspectives of Strategy
8.1Introduction to Chapter 8
8.2Emergent Strategy
8.3The Learning Organization
8.4Entrepreneurial Strategy
8.5Conclusion to Part III
Part IV: Strategy for a Digital World - Emerging Concepts
Introduction to Part IV
Chapter 9. Disruption & Strategy
9.1A History & Review of Disruption
9.2A Model for Identifying Disruptive Threats & Opportunities
9.3Conclusion
Chapter 10. Exponentials, Abundance & Convergence
10.1Exponentials
10.2Abundance & Scarcity
10.3Convergence
10.4Digital Influence on Market Structure
10.5Implications: Is Technological Disruption Making Strategy Obsolete?
Chapter 11. Business Models
11.1What is a Business Model?
11.2The Business Model Canvas
11.3Strategy, Business Models & Tactics
11.4Entry Strategies for Disruptive Innovations
11.5Revenue Models
11.6Alternative Financing and Business Models
11.7Conclusion
Chapter 12. Platform Businesses
12.1Introduction to Platform Businesses
12.2Types of Platform
12.3Strategies for Building Platform Businesses
12.4Launching a Platform Business
Chapter 10. Exponentials, Abundance & Convergence
10.1Exponentials
10.2Abundance & Scarcity
10.3Convergence
10.4Digital Influence on Market Structure
10.5Implications: Is Technological Disruption Making Strategy Obsolete?
Chapter 11. Business Models
11.1What is a Business Model?
11.2The Business Model Canvas
11.3Strategy, Business Models & Tactics
11.4Entry Strategies for Disruptive Innovations
11.5Revenue Models
11.6Alternative Financing and Business Models
11.7Conclusion
Chapter 12. Platform Businesses
12.1Introduction to Platform Businesses
12.2Types of Platform
12.3Strategies for Building Platform Businesses
12.4Launching a Platform Business
12.1Conclusion on Platform Businesses
Chapter 13. Exponential Organizations
13.1The departure point for ExOs
13.2The Essence of ExOs
13.3The Massive Transformative PuRpose
13.4SCALE
13.5IDEAS
13.6Dynamics at Play in EXO Ecosystems
13.7How large, traditional firms can embrace ExO principles
13.8Benefits of ExOs
13.9ExOs and Traditional Strategy
13.10Summary
Part V: Digital Transformation & Digital Maturity
Introduction to Part 5
Chapter 14. Digital Transformation
14.1Foundations of Digital Transformation
14.2Digital Transformation & the Absorptive Capacity of an Organization
14.3The Process of Digital Transformation
14.4The Digital Transformation Compass
14.5The Difference Between Digital Transformation & Digital Maturity
Chapter 13. Exponential Organizations
13.1The departure point for ExOs
13.2The Essence of ExOs
13.3The Massive Transformative PuRpose
13.4SCALE
13.5IDEAS
13.6Dynamics at Play in EXO Ecosystems
13.7How large, traditional firms can embrace ExO principles
13.8Benefits of ExOs
13.9ExOs and Traditional Strategy
13.10Summary
Part V: Digital Transformation & Digital Maturity
Introduction to Part 5
Chapter 14. Digital Transformation
14.1Foundations of Digital Transformation
14.2Digital Transformation & the Absorptive Capacity of an Organization
14.3The Process of Digital Transformation
14.4The Digital Transformation Compass
14.5The Difference Between Digital Transformation & Digital Maturity
Chapter 15. Digital Maturity
15.1Introduction to Chapter 15
15.2Defining Digital maturity
15.3Digital Maturity Models & Frameworks
15.4The Dimensions & Factors of Digital Maturity
15.5A Unified Model of Digital Maturity
15.6Measuring the Level of Maturity
Chapter 16. Organizational Architecture
16.1Alphabet expand their AI capabilities through DeepMind
16.2Introduction to Organizational Architecture
16.3Details of Organizational Architecture Design
16.4Conclusion on Organizational Architecture
Chapter 17. Structures & Systems
17.1Introduction to structures & Systems
17.2The Big Decisions in Structures & Systems
17.3Internal vs. External Structures & Systems
17.4The ‘Core Three’ of Internal Structure & Systems
17.5Using External Structures or Systems
17.6Combining Internal & External Systems & Structures
17.7More on Organizational Design in the Digital Age
15.1Introduction to Chapter 15
15.2Defining Digital maturity
15.3Digital Maturity Models & Frameworks
15.4The Dimensions & Factors of Digital Maturity
15.5A Unified Model of Digital Maturity
15.6Measuring the Level of Maturity
Chapter 16. Organizational Architecture
16.1Alphabet expand their AI capabilities through DeepMind
16.2Introduction to Organizational Architecture
16.3Details of Organizational Architecture Design
16.4Conclusion on Organizational Architecture
Chapter 17. Structures & Systems
17.1Introduction to structures & Systems
17.2The Big Decisions in Structures & Systems
17.3Internal vs. External Structures & Systems
17.4The ‘Core Three’ of Internal Structure & Systems
17.5Using External Structures or Systems
17.6Combining Internal & External Systems & Structures
17.7More on Organizational Design in the Digital Age
17.8Conclusion
Chapter 18. Building & Changing Organizational Culture
18.1The Discovery Group: Innovation for Breakfast
18.2Introduction to Culture
18.3What is Organizational Culture?
18.4Some Organizational Culture Frameworks & Models
18.5Problems with Corporate Culture
18.6Building & Changing Organizational Culture
18.7Conclusion: Organizational culture
Appendix A Definitions of Types of Organizations
Appendix B Digital Maturity Model Factors – Definition and Sources in
Literature
References
Index
Part I: Introduction
Chapter 18. Building & Changing Organizational Culture
18.1The Discovery Group: Innovation for Breakfast
18.2Introduction to Culture
18.3What is Organizational Culture?
18.4Some Organizational Culture Frameworks & Models
18.5Problems with Corporate Culture
18.6Building & Changing Organizational Culture
18.7Conclusion: Organizational culture
Appendix A Definitions of Types of Organizations
Appendix B Digital Maturity Model Factors – Definition and Sources in
Literature
References
Index
Part I: Introduction
Chapter 1. Introduction to
Digitalization & the Fourth
Industrial Revolution
1.1 The Case of Eastman Kodak &
Digital Cameras
Going into the mid-1990s, Eastman Kodak was a giant in the photography
world. Founded in 1888, the company built up a dominant position in the
camera and photographic film industries over the next century. Zhang (2018)
notes that “by 1976, 85% of all film cameras and 90% of all film sold in the
US was Kodak”. By 1997 they still controlled two thirds of the market,
however, the subsequent fifteen years saw a dramatic decline. By mid-2011,
Kodak was offering its remaining patents for sale, and in early 2012 the
company had entered bankruptcy and was delisted. Although the company
emerged from bankruptcy, it was a shadow of its former self.
One major cause of this decline was digital photography, which became
popularized in the late 1990s and early 2000s, and for which Eastman Kodak
was seemingly poorly prepared. However, there is a well-known twist to this
factor: it was Eastman Kodak themselves who invented the digital camera,
as far back as 1975. Despite rapid internal improvements over the following
years to the technology, which could have been commercialized, company
executives refused to develop and market the project to its full potential,
convinced that film would never decline substantially as the basis for
photographic development and that “no one would ever want to look at their
pictures on a television set” (Estrin, 2015).
Although the company did patent and to some extent develop digital
technology through the critical two decades following its invention, their
early refusal to market it properly left them unable to catch up to the
competition, who popularized digital cameras in the late 1990s and early
2000s and quickly flipped almost the entire photography market from film to
Digitalization & the Fourth
Industrial Revolution
1.1 The Case of Eastman Kodak &
Digital Cameras
Going into the mid-1990s, Eastman Kodak was a giant in the photography
world. Founded in 1888, the company built up a dominant position in the
camera and photographic film industries over the next century. Zhang (2018)
notes that “by 1976, 85% of all film cameras and 90% of all film sold in the
US was Kodak”. By 1997 they still controlled two thirds of the market,
however, the subsequent fifteen years saw a dramatic decline. By mid-2011,
Kodak was offering its remaining patents for sale, and in early 2012 the
company had entered bankruptcy and was delisted. Although the company
emerged from bankruptcy, it was a shadow of its former self.
One major cause of this decline was digital photography, which became
popularized in the late 1990s and early 2000s, and for which Eastman Kodak
was seemingly poorly prepared. However, there is a well-known twist to this
factor: it was Eastman Kodak themselves who invented the digital camera,
as far back as 1975. Despite rapid internal improvements over the following
years to the technology, which could have been commercialized, company
executives refused to develop and market the project to its full potential,
convinced that film would never decline substantially as the basis for
photographic development and that “no one would ever want to look at their
pictures on a television set” (Estrin, 2015).
Although the company did patent and to some extent develop digital
technology through the critical two decades following its invention, their
early refusal to market it properly left them unable to catch up to the
competition, who popularized digital cameras in the late 1990s and early
2000s and quickly flipped almost the entire photography market from film to
digital. In perhaps a stark example of their lack of interest in the digital
space, Kodak Chairman Kay Whitmore famously fell asleep during a
meeting with Microsoft’s Bill Gates to talk about incorporating Kodak’s
technology into Windows (Hiltzik, 2011), a partnership that surely could
have helped project the company into a leading role in the new digital era.
What Eastman Kodak initially missed was the potential of picture
digitalization to radically simplify the processes of taking, storing, viewing,
and sharing photographs. They were wrongly convinced that customers
would continue to prefer film and would continue to require extensive
assistance at photographic outlets, and they lost their revenue base quickly
as a result. Their business model - which partly relied on the process of
developing film at photography studios – fell by the wayside quickly once
digital photography removed the need for film development for most users.
In general, digital cameras were a massive revolution for photography.
Being digital, the technology and its use was able to spread exponentially.
Notably, digitalization allowed customers to take exponentially more
photographs than with film, which was expensive both to buy and to have
developed. Film, therefore, could grow at best linearly. Although digital
cameras decimated the revenue stream related to film, it allowed every
person to take photographs cheaply and easily, and the rise of the internet –
notably social media – enabled and incentivized people to share digital
pictures at a rate never before imagined by the industry. Digital cameras
rapidly reduced in price (demonetized), growing the customer market
rapidly. Later, cellphones began to include cameras as an added feature,
meaning that almost everyone began to acquire photography capabilities
without the need to own a dedicated camera. Unless they partnered with
cellphone manufacturers, this was bad news for camera manufacturers as
their product had essentially disappeared (dematerialized) as a stand-alone
device in many if not most households.
Digital imaging ultimately democratized photography, which has changed
society fundamentally since it has allowed people to share their lives,
connect globally, and enabled social revolutions such as citizen journalism
and the uncovering of police brutality. While traditional photography
companies such as Eastman Kodak declined or fell, the digital revolution
also created new business models for revenue streams in the area, such as
space, Kodak Chairman Kay Whitmore famously fell asleep during a
meeting with Microsoft’s Bill Gates to talk about incorporating Kodak’s
technology into Windows (Hiltzik, 2011), a partnership that surely could
have helped project the company into a leading role in the new digital era.
What Eastman Kodak initially missed was the potential of picture
digitalization to radically simplify the processes of taking, storing, viewing,
and sharing photographs. They were wrongly convinced that customers
would continue to prefer film and would continue to require extensive
assistance at photographic outlets, and they lost their revenue base quickly
as a result. Their business model - which partly relied on the process of
developing film at photography studios – fell by the wayside quickly once
digital photography removed the need for film development for most users.
In general, digital cameras were a massive revolution for photography.
Being digital, the technology and its use was able to spread exponentially.
Notably, digitalization allowed customers to take exponentially more
photographs than with film, which was expensive both to buy and to have
developed. Film, therefore, could grow at best linearly. Although digital
cameras decimated the revenue stream related to film, it allowed every
person to take photographs cheaply and easily, and the rise of the internet –
notably social media – enabled and incentivized people to share digital
pictures at a rate never before imagined by the industry. Digital cameras
rapidly reduced in price (demonetized), growing the customer market
rapidly. Later, cellphones began to include cameras as an added feature,
meaning that almost everyone began to acquire photography capabilities
without the need to own a dedicated camera. Unless they partnered with
cellphone manufacturers, this was bad news for camera manufacturers as
their product had essentially disappeared (dematerialized) as a stand-alone
device in many if not most households.
Digital imaging ultimately democratized photography, which has changed
society fundamentally since it has allowed people to share their lives,
connect globally, and enabled social revolutions such as citizen journalism
and the uncovering of police brutality. While traditional photography
companies such as Eastman Kodak declined or fell, the digital revolution
also created new business models for revenue streams in the area, such as
the ways in which social media companies host user pictures or video for
free in order to advertise to those users or sell their data, and internet giants
use freely-supplied user photographs to train artificial intelligence
algorithms.
Photography itself has only increased in popularity. However, digitalization
led to a major shift away from companies like Kodak which could not
imagine the dramatic shift lying ahead to new and completely different
business paradigms.
Sources: Zhang (2018). Hudson (2018). Zhang (2018). Estrin (2015). Hiltzik
(2011).
1.2 Introduction
Technological disruption, particularly through digitalization, has become
perhaps the world’s most pervasive long-term force for change. Technology
and the digital revolution are penetrating every aspect of organizations[1],
from user-driven internet to robotic automation to algorithmic trading,
automated logistics, the Internet of Things, big data and blockchain. The
fourth industrial revolution (‘4IR’) is causing conventional processes,
organizational forms, strategies, and jobs to disappear or change radically.
Organizations of all types will increasingly have to grapple with these
issues, either as key business opportunities or powerful contextual factors.
This chapter touches on five major issues that help us to understand
technological disruption and digitalization in general:
What is digitalization, and what are its major driving forces?
Why might an organization engage in technological transformation?
When does technological disruption occur, and what are the forces that
enable a technological disruption to occur?
How do digital disruptions tend to unfold? Technological disruptions
often display repeated patterns and trends that some lessons for the
future of technological advancement can perhaps be inferred.
free in order to advertise to those users or sell their data, and internet giants
use freely-supplied user photographs to train artificial intelligence
algorithms.
Photography itself has only increased in popularity. However, digitalization
led to a major shift away from companies like Kodak which could not
imagine the dramatic shift lying ahead to new and completely different
business paradigms.
Sources: Zhang (2018). Hudson (2018). Zhang (2018). Estrin (2015). Hiltzik
(2011).
1.2 Introduction
Technological disruption, particularly through digitalization, has become
perhaps the world’s most pervasive long-term force for change. Technology
and the digital revolution are penetrating every aspect of organizations[1],
from user-driven internet to robotic automation to algorithmic trading,
automated logistics, the Internet of Things, big data and blockchain. The
fourth industrial revolution (‘4IR’) is causing conventional processes,
organizational forms, strategies, and jobs to disappear or change radically.
Organizations of all types will increasingly have to grapple with these
issues, either as key business opportunities or powerful contextual factors.
This chapter touches on five major issues that help us to understand
technological disruption and digitalization in general:
What is digitalization, and what are its major driving forces?
Why might an organization engage in technological transformation?
When does technological disruption occur, and what are the forces that
enable a technological disruption to occur?
How do digital disruptions tend to unfold? Technological disruptions
often display repeated patterns and trends that some lessons for the
future of technological advancement can perhaps be inferred.
What does digital disruption entail for businesses, strategy, and
finance?
An important additional topic is where disruption is occurring. Whilst it is
true that almost all industries, business functions and occupations will be
affected, the impact will not be the same for all of them. We address this in
detail in Part IV of the book.
1.3 What is Digitalization?
This section defines and discusses digitalization, beginning with root
concepts such as what it means to be a digital thing, the differences between
digitization and digitalization, and the major technologies that lie at the heart
of digitalization including both the third and fourth industrial revolutions.
1.3.1 What is a Digital Thing?
What does it mean to be a digital thing? This is the most foundational of all
concepts in this book, and yet it is not always immediately apparent. It is
worth concretizing the nature of digital things, as this concept drives many
of the important discussions in this chapter.
The digital world essentially refers to something built out of binary code,
which forms data and programming code (ultimately, software is built from
data, i.e. binary code, which uses 0’s and 1’s to build up logic). Digital
things inherently have no tangible form, being composed of numbers and
comprising only digital information.
Let’s explore this further, looking especially at what we might contrast with
digital things. An important first distinction we need to make is that between
intangible, informational things and tangible, physical things:
finance?
An important additional topic is where disruption is occurring. Whilst it is
true that almost all industries, business functions and occupations will be
affected, the impact will not be the same for all of them. We address this in
detail in Part IV of the book.
1.3 What is Digitalization?
This section defines and discusses digitalization, beginning with root
concepts such as what it means to be a digital thing, the differences between
digitization and digitalization, and the major technologies that lie at the heart
of digitalization including both the third and fourth industrial revolutions.
1.3.1 What is a Digital Thing?
What does it mean to be a digital thing? This is the most foundational of all
concepts in this book, and yet it is not always immediately apparent. It is
worth concretizing the nature of digital things, as this concept drives many
of the important discussions in this chapter.
The digital world essentially refers to something built out of binary code,
which forms data and programming code (ultimately, software is built from
data, i.e. binary code, which uses 0’s and 1’s to build up logic). Digital
things inherently have no tangible form, being composed of numbers and
comprising only digital information.
Let’s explore this further, looking especially at what we might contrast with
digital things. An important first distinction we need to make is that between
intangible, informational things and tangible, physical things:
Digital vs. physical: Clearly, we live in a physical world, where we
interact with physical objects; human beings are physical creatures. It is
easy enough to note that digital things – being just programming code -
are themselves not physical, although see below for the subtleties in
this statement.
Digital vs analogue: In addition, the way we perceive the world around
us is through informational media – we see things through the
information carried by the light waves; we hear things by sound waves
in the air; we feel and taste through information created by nerve
endings in our skin or tongues. The type of information referred to here
is analogue information, which is information that occurs in natural
form on a fine, continuous scale. Consider one aspect of sound: pitch
(the how high or low a voice is). There is a continuous scale of how
high or low a voice can be. Similarly, light waves can present a
continuous array of colors (e.g., any given combination of red, green
and blue in the RGB scale) that we see with our eyes. This continuous
scale feature is the defining characteristic of analogue information.
Digital also stands in contrast to this: since digital things are composed
of programming code (again, 0’s and 1’s), it is decidedly not continuous
at its core.
“Digital” plays in both the informational and physical domains. Digitization,
ultimately, infers that we replace some part of a physical or analogue process
or thing with a version that is composed of programming code:
Digital for physical substitution: Physical things can be replaced by
digital things. For instance, the physical hands of a clock can be
replaced by digital clock hands on the display of a smart watch.
Physical handwriting can be replaced by digital text on a screen.
Digital for analogue substitution: Consider, also, the substitution of
digital for analogue information. Whereas natural information is carried
by continuously variable analogue signals, such as sound and images,
digital information uses a string of samples, each of which is coded into
1’s and 0’s (binary code). For instance, a digital music file can be
interact with physical objects; human beings are physical creatures. It is
easy enough to note that digital things – being just programming code -
are themselves not physical, although see below for the subtleties in
this statement.
Digital vs analogue: In addition, the way we perceive the world around
us is through informational media – we see things through the
information carried by the light waves; we hear things by sound waves
in the air; we feel and taste through information created by nerve
endings in our skin or tongues. The type of information referred to here
is analogue information, which is information that occurs in natural
form on a fine, continuous scale. Consider one aspect of sound: pitch
(the how high or low a voice is). There is a continuous scale of how
high or low a voice can be. Similarly, light waves can present a
continuous array of colors (e.g., any given combination of red, green
and blue in the RGB scale) that we see with our eyes. This continuous
scale feature is the defining characteristic of analogue information.
Digital also stands in contrast to this: since digital things are composed
of programming code (again, 0’s and 1’s), it is decidedly not continuous
at its core.
“Digital” plays in both the informational and physical domains. Digitization,
ultimately, infers that we replace some part of a physical or analogue process
or thing with a version that is composed of programming code:
Digital for physical substitution: Physical things can be replaced by
digital things. For instance, the physical hands of a clock can be
replaced by digital clock hands on the display of a smart watch.
Physical handwriting can be replaced by digital text on a screen.
Digital for analogue substitution: Consider, also, the substitution of
digital for analogue information. Whereas natural information is carried
by continuously variable analogue signals, such as sound and images,
digital information uses a string of samples, each of which is coded into
1’s and 0’s (binary code). For instance, a digital music file can be
created that represents a song as an array of digital code that accurately
captures all the aspects of the music. This has far reaching implications,
which we will elaborate on shortly.
This process of converting analogue information and/or physical things into
digital form is termed digitization. Figure 1‑1 shows a stylized example of
this in the case of digital music.
Figure 1‑1: Example of digital substitution and physical/analogue retention
Figure 1‑1 shows a critical truth that can be lost in the hype of the digital
era. Using the case of digital music displayed here, we see two things:
Digitization never entirely eliminates physical elements: The physical
world and physical things remain relevant. All information, whether
analogue or digital, is created, transmitted, received, and stored in
physical objects or by physical mechanisms. Digital, binary-coded
information is always generated, transmitted, received, stored,
processed, and manipulated in and by physical objects and media, such
as computers, smartphones, tablets, storage devices, networks,
headsets, and so forth (in Figure 1‑1 the smartphone, although this is
only an example). In the 4IR world, there are many other types of
physical interfaces and devices, including Internet of Things sensors
and gateways, industrial and humanoid robots, virtual and augmented
reality headsets, 3D printers, and many more. These physical interfaces
are sometimes the weak link in digitalized processes and systems,
however, in conjunction with the digitized elements they can also have
considerable advantages over prior physical-analogue devices, as
discussed below. With digital-physical interfaces, human-centered
design remains critical, as people experience the digital process through
these devices. Think of the attention a company like Apple pays to its
device design. The exponential increase in the power of these digital
captures all the aspects of the music. This has far reaching implications,
which we will elaborate on shortly.
This process of converting analogue information and/or physical things into
digital form is termed digitization. Figure 1‑1 shows a stylized example of
this in the case of digital music.
Figure 1‑1: Example of digital substitution and physical/analogue retention
Figure 1‑1 shows a critical truth that can be lost in the hype of the digital
era. Using the case of digital music displayed here, we see two things:
Digitization never entirely eliminates physical elements: The physical
world and physical things remain relevant. All information, whether
analogue or digital, is created, transmitted, received, and stored in
physical objects or by physical mechanisms. Digital, binary-coded
information is always generated, transmitted, received, stored,
processed, and manipulated in and by physical objects and media, such
as computers, smartphones, tablets, storage devices, networks,
headsets, and so forth (in Figure 1‑1 the smartphone, although this is
only an example). In the 4IR world, there are many other types of
physical interfaces and devices, including Internet of Things sensors
and gateways, industrial and humanoid robots, virtual and augmented
reality headsets, 3D printers, and many more. These physical interfaces
are sometimes the weak link in digitalized processes and systems,
however, in conjunction with the digitized elements they can also have
considerable advantages over prior physical-analogue devices, as
discussed below. With digital-physical interfaces, human-centered
design remains critical, as people experience the digital process through
these devices. Think of the attention a company like Apple pays to its
device design. The exponential increase in the power of these digital
devices, the exponential decrease in their cost, dramatic advances in
their miniaturization, and their ubiquity and coverage, is one key driver
of the digital age.
Analogue elements also do not disappear: In a related point to the
retention of physical elements, analogue elements do not disappear
either. Importantly, in the case of processes or systems that include
human beings (ultimately, most processes) there will also always be an
analogue part of the process or system. Human beings are analogue
creatures. We see, hear, touch, smell and taste in analogue. We think
and feel in analogue. Hence any system which involves both digital
information or processes and human beings will require a digital-to-
analogue interface, and vice-versa. This can be as simple as the
touchscreen on a smartphone or the operator text-entry screen in a call
center, or as complex as a holographic display system. In Figure 1‑1,
the digital music file is, despite its digital nature, ultimately rendered
into actual analogue musical sound played through speakers. Just
looking at a computer or phone screen is an analogue action, as these
are seen as light by users. Here, we note again the importance of human
centered design: consider the importance of blue light filters for screen
and the like. Even without human users, the physical interfaces of
digital processes will always produce analogue signals such as sounds
(e.g., a computer/server fan), touch (the physical presence of the device
– consider that a completely autonomous ship not even seen by people
while in some section of ocean still affects oceans and ocean life), sight
(the view of the device, whether it is seen by people or not), and so
forth.
Therefore, it is important to understand that digitization never entirely
supplants either physical or analogue. It would be far more accurate to state
that:
Digitalization always involves a combination of physical, digital, and
analogue elements, all of which can be important to the final result.
their miniaturization, and their ubiquity and coverage, is one key driver
of the digital age.
Analogue elements also do not disappear: In a related point to the
retention of physical elements, analogue elements do not disappear
either. Importantly, in the case of processes or systems that include
human beings (ultimately, most processes) there will also always be an
analogue part of the process or system. Human beings are analogue
creatures. We see, hear, touch, smell and taste in analogue. We think
and feel in analogue. Hence any system which involves both digital
information or processes and human beings will require a digital-to-
analogue interface, and vice-versa. This can be as simple as the
touchscreen on a smartphone or the operator text-entry screen in a call
center, or as complex as a holographic display system. In Figure 1‑1,
the digital music file is, despite its digital nature, ultimately rendered
into actual analogue musical sound played through speakers. Just
looking at a computer or phone screen is an analogue action, as these
are seen as light by users. Here, we note again the importance of human
centered design: consider the importance of blue light filters for screen
and the like. Even without human users, the physical interfaces of
digital processes will always produce analogue signals such as sounds
(e.g., a computer/server fan), touch (the physical presence of the device
– consider that a completely autonomous ship not even seen by people
while in some section of ocean still affects oceans and ocean life), sight
(the view of the device, whether it is seen by people or not), and so
forth.
Therefore, it is important to understand that digitization never entirely
supplants either physical or analogue. It would be far more accurate to state
that:
Digitalization always involves a combination of physical, digital, and
analogue elements, all of which can be important to the final result.
We build on these points in our discussion later in the book on digital
convergence (Section 1.5.1 and Chapter 10).
The fact that physical and analogue elements are never supplanted by
digitization does beg the question why we would go to the effort of
converting something into a digital format? The answer vests in various
considerable advantages of digital information over physical things or
analogue information as summarized in Table 1‑1.
Table 1‑1: Advantages of digital information
Information
Facet
Digital Information Advantage
Contrast to
Physical &
Analogue
Non-
degradation
Digital information can be stored
without degradation[2].
This means that code can be saved
and built on in a way that analogue
cannot always achieve. The slow
but steady exponential growth of
AI partly came because of the
ability of the field to build on prior
code. Coding communities have
developed traditions of curating
code that forms foundational
methods for the advancement of
digitalization.
Physical
things break
& degrade.
Analogue
information
also degrades
often.
Handwriting
fades,
analogue
broadcasting
waves
weaken.
convergence (Section 1.5.1 and Chapter 10).
The fact that physical and analogue elements are never supplanted by
digitization does beg the question why we would go to the effort of
converting something into a digital format? The answer vests in various
considerable advantages of digital information over physical things or
analogue information as summarized in Table 1‑1.
Table 1‑1: Advantages of digital information
Information
Facet
Digital Information Advantage
Contrast to
Physical &
Analogue
Non-
degradation
Digital information can be stored
without degradation[2].
This means that code can be saved
and built on in a way that analogue
cannot always achieve. The slow
but steady exponential growth of
AI partly came because of the
ability of the field to build on prior
code. Coding communities have
developed traditions of curating
code that forms foundational
methods for the advancement of
digitalization.
Physical
things break
& degrade.
Analogue
information
also degrades
often.
Handwriting
fades,
analogue
broadcasting
waves
weaken.
Information
Facet
Digital Information Advantage
Contrast to
Physical &
Analogue
Ability to copy
and share
Digital information can be
infinitely copied at almost zero
marginal cost. Consider how easy it
is to copy a digital song or movie
compared to making another
compact disc or DVD.
Code can, therefore, be scaled up
more easily than physical or
analogue things. Consider robotic
process automation that replicates
human software tasks. A successful
RPA robot doing something like a
booking task can be replicated
within different parts of an
organization very easily, in a way
that a physical robot doing, say,
automotive manufacture, could not.
To copy a
physical
thing, you
must
manufacture a
new one.
Copies of
analogue
information
are often of
poorer
quality,
especially
copies of
copies.
Consider
photocopying.
Facet
Digital Information Advantage
Contrast to
Physical &
Analogue
Ability to copy
and share
Digital information can be
infinitely copied at almost zero
marginal cost. Consider how easy it
is to copy a digital song or movie
compared to making another
compact disc or DVD.
Code can, therefore, be scaled up
more easily than physical or
analogue things. Consider robotic
process automation that replicates
human software tasks. A successful
RPA robot doing something like a
booking task can be replicated
within different parts of an
organization very easily, in a way
that a physical robot doing, say,
automotive manufacture, could not.
To copy a
physical
thing, you
must
manufacture a
new one.
Copies of
analogue
information
are often of
poorer
quality,
especially
copies of
copies.
Consider
photocopying.
Information
Facet
Digital Information Advantage
Contrast to
Physical &
Analogue
Ease of
distribution
Digital information can be
distributed almost instantly and at
great distance (globally) without
error, for instance through email,
link sharing, messaging, and so
forth. Again, this is achieved at
almost zero marginal cost. Consider
the ease of putting an application
onto an online app store like
Google Play or Apple Store,
making it instantly and globally
available for most device users.
Should that app gain popularity, it
can go viral on a worldwide basis
very quickly.
Code and software culture lend
themselves to open-source
development, which facilitates
mass development by communities
of practice. A lot of the most
interesting developments in the 4IR
world, such as AI and big data,
have proceeded on the back of
open-source, free platforms.
To distribute
a physical
thing you
must
physically
transport it.
Analogue
information
can often be
only be
broadcast at
great distance
with difficulty
and with loss
of quality
(consider
traditional
radio).
The barriers
to sharing of
physical and
analogue
things
facilitated a
closed-
ownership
mindset by
owners and
developers.
Facet
Digital Information Advantage
Contrast to
Physical &
Analogue
Ease of
distribution
Digital information can be
distributed almost instantly and at
great distance (globally) without
error, for instance through email,
link sharing, messaging, and so
forth. Again, this is achieved at
almost zero marginal cost. Consider
the ease of putting an application
onto an online app store like
Google Play or Apple Store,
making it instantly and globally
available for most device users.
Should that app gain popularity, it
can go viral on a worldwide basis
very quickly.
Code and software culture lend
themselves to open-source
development, which facilitates
mass development by communities
of practice. A lot of the most
interesting developments in the 4IR
world, such as AI and big data,
have proceeded on the back of
open-source, free platforms.
To distribute
a physical
thing you
must
physically
transport it.
Analogue
information
can often be
only be
broadcast at
great distance
with difficulty
and with loss
of quality
(consider
traditional
radio).
The barriers
to sharing of
physical and
analogue
things
facilitated a
closed-
ownership
mindset by
owners and
developers.
Information
Facet
Digital Information Advantage
Contrast to
Physical &
Analogue
Processing &
manipulation
Digital information can be
processed & manipulated with great
precision & complexity. It is merely
code and data, and so can be
reprogrammed.
To change a
physical thing
you must re-
craft it.
Analogue is
more difficult
to change –
consider the
difference
between
editing digital
and
traditionally-
recorded
music.
Repeatability
Digital information can be
processed & manipulated with
infinite & flawless repeatability
(e.g., once programmed correctly, a
software robot will usually continue
to faithfully execute tasks).
Physical
things
degrade with
repetitive use.
So do
analogue
things –
consider a
music tape
losing quality
with frequent
listening.
Facet
Digital Information Advantage
Contrast to
Physical &
Analogue
Processing &
manipulation
Digital information can be
processed & manipulated with great
precision & complexity. It is merely
code and data, and so can be
reprogrammed.
To change a
physical thing
you must re-
craft it.
Analogue is
more difficult
to change –
consider the
difference
between
editing digital
and
traditionally-
recorded
music.
Repeatability
Digital information can be
processed & manipulated with
infinite & flawless repeatability
(e.g., once programmed correctly, a
software robot will usually continue
to faithfully execute tasks).
Physical
things
degrade with
repetitive use.
So do
analogue
things –
consider a
music tape
losing quality
with frequent
listening.
Information
Facet
Digital Information Advantage
Contrast to
Physical &
Analogue
Minimalization
Code is increasingly stored on and
deployed across smaller and fewer
devices. Miniaturization becomes
possible (e.g., nanotech), and
dematerialization of extensive
physical requirements becomes
more possible.
Physical
devices &
analogue
processes are
more difficult
to
miniaturize.
Records &
tapes could
only get so
small, but a
small USB
stick can store
far more
songs.
Two fundamental points derive from the distinction between digital,
analogue and physical. As seen in Table 1‑1, analogue information degrades
with distribution, conversion, replication and storage, and cannot be easily
miniaturized, whereas this is typically not true with digital information.
Therefore, the more processing, storage, replication and distribution that can
be done with digital information, as opposed to analogue information, the
better. Secondly, physical things are held in physical space; they take effort
and time to move; they need to be fabricated or assembled; they cannot be
infinitely copied. Therefore, the more that we can represent the physical
world in terms of digital information, the better.
It is these foundational characteristics of digital information which underly
the imperative to digitalize processes and systems, and many societal
processes and systems. These characteristics lie at the heart of the digital
revolution.
Facet
Digital Information Advantage
Contrast to
Physical &
Analogue
Minimalization
Code is increasingly stored on and
deployed across smaller and fewer
devices. Miniaturization becomes
possible (e.g., nanotech), and
dematerialization of extensive
physical requirements becomes
more possible.
Physical
devices &
analogue
processes are
more difficult
to
miniaturize.
Records &
tapes could
only get so
small, but a
small USB
stick can store
far more
songs.
Two fundamental points derive from the distinction between digital,
analogue and physical. As seen in Table 1‑1, analogue information degrades
with distribution, conversion, replication and storage, and cannot be easily
miniaturized, whereas this is typically not true with digital information.
Therefore, the more processing, storage, replication and distribution that can
be done with digital information, as opposed to analogue information, the
better. Secondly, physical things are held in physical space; they take effort
and time to move; they need to be fabricated or assembled; they cannot be
infinitely copied. Therefore, the more that we can represent the physical
world in terms of digital information, the better.
It is these foundational characteristics of digital information which underly
the imperative to digitalize processes and systems, and many societal
processes and systems. These characteristics lie at the heart of the digital
revolution.
Having stated the above, the advantages of digitization seen in Table 1‑1
also create substantial weaknesses. For instance a) the ease of copying and
distributing digital information facilitates rapid and hard-to-catch data theft
(see the cybersecurity security section of Chapter 2), b) the ability to easily
process and manipulate digital code facilitates insertion of unwelcome code
such as worms, trojans, and malware (again, see Chapter 2 on
Cybersecurity), c) the ease of digital replicability can lead to lack of proper
governance on automated processes, leading to increasing process failures
(as discussed in Chapter 3), and d) there can be downsides to minimalization
such as the dangers of vesting too much of one’s personal data and processes
in singular devices such as smartphones.
1.3.2 The Difference Between Digitization and
Digitalization
In the last section we introduced the term digitalization, as distinct from
digitization. In this section we look deeper into the differences between
these two concepts. This distinction is not universally accepted, and many
people use the words interchangeably, however, it is useful to distinguish
digitization from digitalization.
We have already defined digitization as the translation of a physical or
analogue things into digital form. Digitalization, in turn, refers notably to the
bigger set of all transformations and changes that are required to make that
digitization process work. Consultants or speakers in 4IR topics state
something like “4IR is not about technology, it is about transformation and
change”. Although overstated – technology provides the impetus for the
transformation – the broader point is that the real problem in digitalization is
to successfully transform and improve some process or product or system in
the long-term using that technology, and that transformation itself is often
the biggest challenge.
So, whereas digitization refers to the technical process of translating
something into digital form, digitalization refers to the reconceptualization
and reconfiguration of processes and systems from analogue- and physical-
centric forms into maximally digital-centric forms. To enact successful
digitalization changes, a wide variety of interconnected issues must be
also create substantial weaknesses. For instance a) the ease of copying and
distributing digital information facilitates rapid and hard-to-catch data theft
(see the cybersecurity security section of Chapter 2), b) the ability to easily
process and manipulate digital code facilitates insertion of unwelcome code
such as worms, trojans, and malware (again, see Chapter 2 on
Cybersecurity), c) the ease of digital replicability can lead to lack of proper
governance on automated processes, leading to increasing process failures
(as discussed in Chapter 3), and d) there can be downsides to minimalization
such as the dangers of vesting too much of one’s personal data and processes
in singular devices such as smartphones.
1.3.2 The Difference Between Digitization and
Digitalization
In the last section we introduced the term digitalization, as distinct from
digitization. In this section we look deeper into the differences between
these two concepts. This distinction is not universally accepted, and many
people use the words interchangeably, however, it is useful to distinguish
digitization from digitalization.
We have already defined digitization as the translation of a physical or
analogue things into digital form. Digitalization, in turn, refers notably to the
bigger set of all transformations and changes that are required to make that
digitization process work. Consultants or speakers in 4IR topics state
something like “4IR is not about technology, it is about transformation and
change”. Although overstated – technology provides the impetus for the
transformation – the broader point is that the real problem in digitalization is
to successfully transform and improve some process or product or system in
the long-term using that technology, and that transformation itself is often
the biggest challenge.
So, whereas digitization refers to the technical process of translating
something into digital form, digitalization refers to the reconceptualization
and reconfiguration of processes and systems from analogue- and physical-
centric forms into maximally digital-centric forms. To enact successful
digitalization changes, a wide variety of interconnected issues must be
addressed, potentially including organizational structures and systems,
processes, skillsets of people, culture, the way we think about customer
experience, and many more elements. It is the integrated attempt to
successfully change all such elements together in the broader process of
digitizing that we term digitalization.
1.3.3 Should we Conflate Modern Technological Change
with “Digital”?
The terms ‘technological disruption’ and ‘digital disruption’ are often used
interchangeably, but are, strictly speaking, not the same thing. Digital
technologies, as we discuss above, relate to those technologies specifically
related to computation, data storage and networking. This would include
embedded and real-time operational applications of IT. As we introduce
below, this narrower interpretation includes AI, IoT, big data, blockchain,
quantum computing, and the like.
Technological disruption includes any emerging technology which
profoundly changes the business, social, economic or political landscape. As
we discuss further below, technological disruption is as old as society itself.
Technological disruption, includes technologies such as 3-D printing,
drones, robotics, transformation of energy and propulsion technologies,
neuro-tech and bio-tech, genomics, and the like.
Recently, ‘digital’, in common discourse, is often extended to include these
other fields of technological innovation. In this sense it is used
synonymously with technological innovation. This is not entirely
inappropriate as the dramatic advances in all these non-digital fields are
empowered by digital technologies (for instance robots and 3D printing are
based on digital programming), and in many cases the demarcation between
digital and non-digital technologies is not clear, for example with neuro-tech
or genomics.
For this text we adopt a broader definition of digital technologies, namely
one which is largely synonymous with general transformative or disruptive
technological change.
processes, skillsets of people, culture, the way we think about customer
experience, and many more elements. It is the integrated attempt to
successfully change all such elements together in the broader process of
digitizing that we term digitalization.
1.3.3 Should we Conflate Modern Technological Change
with “Digital”?
The terms ‘technological disruption’ and ‘digital disruption’ are often used
interchangeably, but are, strictly speaking, not the same thing. Digital
technologies, as we discuss above, relate to those technologies specifically
related to computation, data storage and networking. This would include
embedded and real-time operational applications of IT. As we introduce
below, this narrower interpretation includes AI, IoT, big data, blockchain,
quantum computing, and the like.
Technological disruption includes any emerging technology which
profoundly changes the business, social, economic or political landscape. As
we discuss further below, technological disruption is as old as society itself.
Technological disruption, includes technologies such as 3-D printing,
drones, robotics, transformation of energy and propulsion technologies,
neuro-tech and bio-tech, genomics, and the like.
Recently, ‘digital’, in common discourse, is often extended to include these
other fields of technological innovation. In this sense it is used
synonymously with technological innovation. This is not entirely
inappropriate as the dramatic advances in all these non-digital fields are
empowered by digital technologies (for instance robots and 3D printing are
based on digital programming), and in many cases the demarcation between
digital and non-digital technologies is not clear, for example with neuro-tech
or genomics.
For this text we adopt a broader definition of digital technologies, namely
one which is largely synonymous with general transformative or disruptive
technological change.
It is important, however, that one needs to be clear which of the above
definitions are used in formulation and execution of digital strategy, as we
discuss later in the book.
1.3.4 What Technologies Underpin Digitalization?
Digital technologies are unpacked in far more detail in Part II of the book;
this section merely acts as a brief overview. First, we distinguish between
two broad eras of digital technologies, namely the third industrial revolution
(‘3IR’, also known as the information or computer age) and the more recent,
ongoing 4IR. Both remain important and relevant: not only do we still rely
on the 3IR technologies, but they also underpin 4IR technologies.
So, what are the major 3IR technologies? Four major areas exist as seen in
Figure 1‑2.
Computer processing & networking
Computer processing and
networking is, of course, at the
heart of all digital advances, and
continues to be a major driver.
Without increasingly powerful
computers that can be connected
to each other and other systems,
the rest of the digitalization
world would not advance. Early
computing allowed advances
such as industrial robots and
basic automation such as ATM
machines.
+ the 1st generations of:
definitions are used in formulation and execution of digital strategy, as we
discuss later in the book.
1.3.4 What Technologies Underpin Digitalization?
Digital technologies are unpacked in far more detail in Part II of the book;
this section merely acts as a brief overview. First, we distinguish between
two broad eras of digital technologies, namely the third industrial revolution
(‘3IR’, also known as the information or computer age) and the more recent,
ongoing 4IR. Both remain important and relevant: not only do we still rely
on the 3IR technologies, but they also underpin 4IR technologies.
So, what are the major 3IR technologies? Four major areas exist as seen in
Figure 1‑2.
Computer processing & networking
Computer processing and
networking is, of course, at the
heart of all digital advances, and
continues to be a major driver.
Without increasingly powerful
computers that can be connected
to each other and other systems,
the rest of the digitalization
world would not advance. Early
computing allowed advances
such as industrial robots and
basic automation such as ATM
machines.
+ the 1st generations of:
Data storage & analysis The internet
Digital and mobile
communication
Data storage and analysis allows the world
of digital information to be retained and
understood.
The internet,
of course,
originally
brought the
digital world
to people
and
continues to
play a
central role.
Digital
communication
(e.g., email, instant
messaging,
teleconferencing &
online chat)
increased the
volume and speed
of interpersonal
communication.
Figure 1‑2: Major third industrial revolution (3IR) digital technologies
It is important to recognize that the boundary between 3IR and 4IR is not as
distinct as some may suggest. Is the internet - conceived in the 1980s and
properly born in the 1990s - a 3IR or 4IR foundational technology? It would
be easy to argue for both, since early internet fulfilled a primary 3IR effect
of widely collecting and disseminating information. However, later internet
revolutions such as that of user-supplied information through social media
and the like and the addition of ‘things’ through IoT would generally be
identified with 4IR. A similar point can be made for digital and mobile
communications. Most scholars would agree that early digital
communication like email, SMS, and second-generation mobile telephony
using GSM would probably be seen as a 3IR technology. However, the true
mobile-data era enabled by 3G and heralded by the launch of the iPhone in
Digital and mobile
communication
Data storage and analysis allows the world
of digital information to be retained and
understood.
The internet,
of course,
originally
brought the
digital world
to people
and
continues to
play a
central role.
Digital
communication
(e.g., email, instant
messaging,
teleconferencing &
online chat)
increased the
volume and speed
of interpersonal
communication.
Figure 1‑2: Major third industrial revolution (3IR) digital technologies
It is important to recognize that the boundary between 3IR and 4IR is not as
distinct as some may suggest. Is the internet - conceived in the 1980s and
properly born in the 1990s - a 3IR or 4IR foundational technology? It would
be easy to argue for both, since early internet fulfilled a primary 3IR effect
of widely collecting and disseminating information. However, later internet
revolutions such as that of user-supplied information through social media
and the like and the addition of ‘things’ through IoT would generally be
identified with 4IR. A similar point can be made for digital and mobile
communications. Most scholars would agree that early digital
communication like email, SMS, and second-generation mobile telephony
using GSM would probably be seen as a 3IR technology. However, the true
mobile-data era enabled by 3G and heralded by the launch of the iPhone in
2007, which then gave rise to second-generation mobile communications
protocols like social media and messaging apps, would widely be seen as a
4IR advancement. In reality, there have been progressive extensions of GSM
standards bridging these two eras, illustrating that technology development
is a continuum. The distinction between 3IR and 4IR is a simplified,
artificial construct. Nevertheless, we accept the usefulness of the model in
providing an accessible framework for discussing the broad impact of
technological change on society, economy and business.
What additional technologies, then, lie at the heart of 4IR, other than later-
generation 3IR technologies? The ten technologies in Figure 1‑3 are
probably the leading candidates.
Robotics and
RPA
The Internet of
Things (IoT)
Big DataCybersecurity
Biotechnology:
esp. neurotech
Robotic
process
automation
(RPA) uses
tools –
software
robots – which
replicate
human actions
in software
space.
IoT uses sensors
to allow digital
systems to
gather data from
the physical
world, & may
use actuation to
control physical
things.
Data which,
because of
issues like
large
volume,
velocity, or
variety,
requires
alternative
approaches.
Cybersecurity
has become
crucial as
computer
networking
has led to
increased
attacks on
computer
systems.
Technology
interfacing
people &
computers may
be the final
frontier of 4IR,
notably
neurotech
(direct
computer-brain
connection).
Cloud
Computing
Artificial
Intelligence
Virtual and
Augmented
Reality
Additive
Manufacturing
Blockchain
Cloud
computing
allows remote
access to
computer
resources in
public or
Artificial
intelligence (AI)
is, of course, a
leading 4IR
technology,
allowing for
algorithms that
VR/AR
involves the
creation &
viewing of
digitally-
rendered 3D
images,
Additive
manufacturing
/ 3D printing
involves
creation of
physical
things based
Blockchain
provides a
digital record
keeping system
that has the
ability to make
records more
protocols like social media and messaging apps, would widely be seen as a
4IR advancement. In reality, there have been progressive extensions of GSM
standards bridging these two eras, illustrating that technology development
is a continuum. The distinction between 3IR and 4IR is a simplified,
artificial construct. Nevertheless, we accept the usefulness of the model in
providing an accessible framework for discussing the broad impact of
technological change on society, economy and business.
What additional technologies, then, lie at the heart of 4IR, other than later-
generation 3IR technologies? The ten technologies in Figure 1‑3 are
probably the leading candidates.
Robotics and
RPA
The Internet of
Things (IoT)
Big DataCybersecurity
Biotechnology:
esp. neurotech
Robotic
process
automation
(RPA) uses
tools –
software
robots – which
replicate
human actions
in software
space.
IoT uses sensors
to allow digital
systems to
gather data from
the physical
world, & may
use actuation to
control physical
things.
Data which,
because of
issues like
large
volume,
velocity, or
variety,
requires
alternative
approaches.
Cybersecurity
has become
crucial as
computer
networking
has led to
increased
attacks on
computer
systems.
Technology
interfacing
people &
computers may
be the final
frontier of 4IR,
notably
neurotech
(direct
computer-brain
connection).
Cloud
Computing
Artificial
Intelligence
Virtual and
Augmented
Reality
Additive
Manufacturing
Blockchain
Cloud
computing
allows remote
access to
computer
resources in
public or
Artificial
intelligence (AI)
is, of course, a
leading 4IR
technology,
allowing for
algorithms that
VR/AR
involves the
creation &
viewing of
digitally-
rendered 3D
images,
Additive
manufacturing
/ 3D printing
involves
creation of
physical
things based
Blockchain
provides a
digital record
keeping system
that has the
ability to make
records more
private
datacenters.
can learn &
adapt.
either
holograms or
3D film.
on digital
designs.
secure &
decentralized.
Figure 1‑3: 4IR technologies (above later-generational advances in 3IR
technologies)
What are the defining characteristics of 4IR, as an addition to prior
technology revolutions? Firstly, 4IR technologies greatly extend the reach of
the digital realm into the analogue and physical realms. One additional view
is that 4IR technologies complete the journey of allowing digital systems to
replicate human abilities, such as sensemaking, learning, creating, recording
a wide set of stimuli, self-protection and so forth. The preface to Part II
explores this concept further (see p. 44), and Chapters 2 to 4 go into more
detail on each of the major 4IR technologies as well as these ideas.
It is worth reflecting on a bigger picture of the major technological
revolutions and associated societies throughout history.
1.3.5 Technological Revolutions & Societies Through
History
This section gives a brief overview of the major technology revolutions
throughout history with a specific aim in mind. Although we are primarily
focused on 4IR in this book, with due attention on 3IR, there are potent
lessons to be drawn from a broader view.
We draw on the Japanese view, which incorporates five ‘societies’, because
this view digs deeper back into early technological revolutions as seen in
Figure 1‑4.
Figure 1‑4: Progression of the major technological revolutions & societies
As seen in Figure 1‑4, the Japanese view incorporates five ‘Societies’:
datacenters.
can learn &
adapt.
either
holograms or
3D film.
on digital
designs.
secure &
decentralized.
Figure 1‑3: 4IR technologies (above later-generational advances in 3IR
technologies)
What are the defining characteristics of 4IR, as an addition to prior
technology revolutions? Firstly, 4IR technologies greatly extend the reach of
the digital realm into the analogue and physical realms. One additional view
is that 4IR technologies complete the journey of allowing digital systems to
replicate human abilities, such as sensemaking, learning, creating, recording
a wide set of stimuli, self-protection and so forth. The preface to Part II
explores this concept further (see p. 44), and Chapters 2 to 4 go into more
detail on each of the major 4IR technologies as well as these ideas.
It is worth reflecting on a bigger picture of the major technological
revolutions and associated societies throughout history.
1.3.5 Technological Revolutions & Societies Through
History
This section gives a brief overview of the major technology revolutions
throughout history with a specific aim in mind. Although we are primarily
focused on 4IR in this book, with due attention on 3IR, there are potent
lessons to be drawn from a broader view.
We draw on the Japanese view, which incorporates five ‘societies’, because
this view digs deeper back into early technological revolutions as seen in
Figure 1‑4.
Figure 1‑4: Progression of the major technological revolutions & societies
As seen in Figure 1‑4, the Japanese view incorporates five ‘Societies’:
1. Society 1.0 is the hunting era, a decided revolution involving
technologies like spears and bows. These technologies emerged
approximately around 250,000BC.
2. Society 2.0 involves farming; again, involving significant technologies
such as plows and yokes which provided the ability to domesticate
animals and cultivate crops. Such technology starts to surface roughly
8,000BC.
3. Society 3.0 is the Japanese industrial revolution. The Western view
splits this into the 1st and 2nd Industrial Revolutions, the first involving
mechanization, the second electricity and internal combustion (which,
colloquially, put the 1st industrial revolution on metaphorical ‘steroids’
by allowing mechanization and distribution to scale up). We can
arguably locate the genesis of the industrial society circa 1,600AD,
when printing presses reached industrial scale allowing the wide spread
of information.
4. Society 4.0 was termed the Information society and corresponds with
the Western 3rd industrial revolution. Here, from around 1980,
computing begins to be massified, the internet is born, computer
networking really starts to blossom, and digital communications begins
to take hold.
5. Japanese Society 5.0 corresponds to the Western 4IR, as described
above.
Figure 1‑4 illustrates the incredible pace with which these major human
advances have sped up. As seen here, Japanese Society 1.0 unfolded over a
quarter of a million years, Society 2.0 – over 10,000 years, Society 3.0 –
over 400 years, Society 4.0 – 40 years to date, where we find ourselves in
the early years of the latest advancements.
This highlights one of three pervasive principles which we need to
understand and adapt to when we contemplate organizational strategy in a
digital era: acceleration. Technological change is accelerating, and this is not
going to abate. The pace of organizational change needs to accelerate. The
pace of social, individual and institutional change needs to accelerate. This
is an immense leadership and personal challenge. It stretches the capabilities
of even the most agile organizations; strains the cohesion of societies; and it
technologies like spears and bows. These technologies emerged
approximately around 250,000BC.
2. Society 2.0 involves farming; again, involving significant technologies
such as plows and yokes which provided the ability to domesticate
animals and cultivate crops. Such technology starts to surface roughly
8,000BC.
3. Society 3.0 is the Japanese industrial revolution. The Western view
splits this into the 1st and 2nd Industrial Revolutions, the first involving
mechanization, the second electricity and internal combustion (which,
colloquially, put the 1st industrial revolution on metaphorical ‘steroids’
by allowing mechanization and distribution to scale up). We can
arguably locate the genesis of the industrial society circa 1,600AD,
when printing presses reached industrial scale allowing the wide spread
of information.
4. Society 4.0 was termed the Information society and corresponds with
the Western 3rd industrial revolution. Here, from around 1980,
computing begins to be massified, the internet is born, computer
networking really starts to blossom, and digital communications begins
to take hold.
5. Japanese Society 5.0 corresponds to the Western 4IR, as described
above.
Figure 1‑4 illustrates the incredible pace with which these major human
advances have sped up. As seen here, Japanese Society 1.0 unfolded over a
quarter of a million years, Society 2.0 – over 10,000 years, Society 3.0 –
over 400 years, Society 4.0 – 40 years to date, where we find ourselves in
the early years of the latest advancements.
This highlights one of three pervasive principles which we need to
understand and adapt to when we contemplate organizational strategy in a
digital era: acceleration. Technological change is accelerating, and this is not
going to abate. The pace of organizational change needs to accelerate. The
pace of social, individual and institutional change needs to accelerate. This
is an immense leadership and personal challenge. It stretches the capabilities
of even the most agile organizations; strains the cohesion of societies; and it
will often increase the sense of alienation of individuals who feel left
behind. But is cannot be ignored or wished away.
Acceleration is also manifest within 3IR and 4IR technologies. Figure 1‑5
illustrates the prevalence and adoption of some of the key technologies of
the 3rd and 4th industrial revolution over the last century or so.
Figure 1‑5: Acceleration within some 3IR and 4IR technologies
We see reinforced in this chart the two points made above, namely: a) there
is no hard distinction between 3IR and 4IR technologies, and no precise
boundary between the end of 3IR and the start of 4IR; and b) we see
acceleration – not only are the new waves of technology at least as profound
as those preceding them, but the time spacing between successive waves is
diminishing, and the time to mass adoption is reducing.
The important lesson, therefore, of this reflection is that technological
revolution is persistent, pervasive and is surely speeding up even more: we
cannot let our understanding, apprehension and adoption of 4IR languish if
we are to survive and thrive in this era of profound and accelerating
technological change.
1.3.6 Is Technological Change Exogenous or Endogenous?
Here we ask a simple question. Is technological change largely exogenous
for most organizations and industries – in other words, an external force that
must be integrated and adapted to – or endogenous – in other words, in
internally-generated capability and effect?
From a supply perspective, the fact is roughly 95% of the global economy
does not sell technology per se for a living. It sells professional business
services (auditing and legal services, for example), retail transactional
banking, insurance products, retail consumer goods or the wholesale and
distribution thereof, automobiles, construction, raw minerals, or agricultural
produce. The list goes on and on. Admittedly, such organizations and
behind. But is cannot be ignored or wished away.
Acceleration is also manifest within 3IR and 4IR technologies. Figure 1‑5
illustrates the prevalence and adoption of some of the key technologies of
the 3rd and 4th industrial revolution over the last century or so.
Figure 1‑5: Acceleration within some 3IR and 4IR technologies
We see reinforced in this chart the two points made above, namely: a) there
is no hard distinction between 3IR and 4IR technologies, and no precise
boundary between the end of 3IR and the start of 4IR; and b) we see
acceleration – not only are the new waves of technology at least as profound
as those preceding them, but the time spacing between successive waves is
diminishing, and the time to mass adoption is reducing.
The important lesson, therefore, of this reflection is that technological
revolution is persistent, pervasive and is surely speeding up even more: we
cannot let our understanding, apprehension and adoption of 4IR languish if
we are to survive and thrive in this era of profound and accelerating
technological change.
1.3.6 Is Technological Change Exogenous or Endogenous?
Here we ask a simple question. Is technological change largely exogenous
for most organizations and industries – in other words, an external force that
must be integrated and adapted to – or endogenous – in other words, in
internally-generated capability and effect?
From a supply perspective, the fact is roughly 95% of the global economy
does not sell technology per se for a living. It sells professional business
services (auditing and legal services, for example), retail transactional
banking, insurance products, retail consumer goods or the wholesale and
distribution thereof, automobiles, construction, raw minerals, or agricultural
produce. The list goes on and on. Admittedly, such organizations and
industries use technology, deeply woven into their capabilities and core
competencies, as one of their factors of production, and, in many cases, as a
source of competitive advantage. However, the technology which they use –
concentrating on digital technologies here – is acquired from outside the
firm, and outside the industry. Although their demand conceivably has some
influence on the development of the technology they consume, it is
overwhelmingly exogenous.
A small minority of firms sell computers or networks, mobile devices or
network services, systems integration or technology support, and so on.
Depending on the definition of ICT and the geographic market, such ICT
services account for anywhere between 2% to 10% of domestic economies.
But even for most of these, they simply resell, adapt, integrate, commission
and support digital technologies which are discovered, developed, and in
many cases, manufactured elsewhere. In a narrow sense, digital
technological change is exogenous, even for these ICT firms.
It is only those firms that research new science or new applied science and
translate this into technologies and develop new ICT materials, components,
products, and new algorithms and data science techniques for whom digital
technological change is primarily endogenous.
Admittedly, it is not so clear cut. Is technological change endogenous to
Airbnb or Uber or Netflix? We would argue digital technological change is
indeed exogenous to them, but their new application of technologies into
their industries is endogenous to them, and exogenous to the legacy
industries they have disrupted.
From a demand perspective, digital technological change significantly
impacts customer demand, preferences, and the like. Although customers are
part of the industry system, as discussed in Chapter 6, we argue that the
technological change that influences their consumption behaviors do indeed
come from outside that system, and is hence exogenous.
Thus, we argue, digital technological change is exogenous for the
overwhelming majority of organizations. Later, this impacts the way that we
approach this issue from a strategic point of view.
competencies, as one of their factors of production, and, in many cases, as a
source of competitive advantage. However, the technology which they use –
concentrating on digital technologies here – is acquired from outside the
firm, and outside the industry. Although their demand conceivably has some
influence on the development of the technology they consume, it is
overwhelmingly exogenous.
A small minority of firms sell computers or networks, mobile devices or
network services, systems integration or technology support, and so on.
Depending on the definition of ICT and the geographic market, such ICT
services account for anywhere between 2% to 10% of domestic economies.
But even for most of these, they simply resell, adapt, integrate, commission
and support digital technologies which are discovered, developed, and in
many cases, manufactured elsewhere. In a narrow sense, digital
technological change is exogenous, even for these ICT firms.
It is only those firms that research new science or new applied science and
translate this into technologies and develop new ICT materials, components,
products, and new algorithms and data science techniques for whom digital
technological change is primarily endogenous.
Admittedly, it is not so clear cut. Is technological change endogenous to
Airbnb or Uber or Netflix? We would argue digital technological change is
indeed exogenous to them, but their new application of technologies into
their industries is endogenous to them, and exogenous to the legacy
industries they have disrupted.
From a demand perspective, digital technological change significantly
impacts customer demand, preferences, and the like. Although customers are
part of the industry system, as discussed in Chapter 6, we argue that the
technological change that influences their consumption behaviors do indeed
come from outside that system, and is hence exogenous.
Thus, we argue, digital technological change is exogenous for the
overwhelming majority of organizations. Later, this impacts the way that we
approach this issue from a strategic point of view.
1.4 Why Engage in Technological
Transformation?
Having discussed what digitalization entails, a key question is why an
organization might engage in digital transformation, or indeed any
technological change. Such changes – either large-scale organizational
transformations or implementations of specific projects such as a chatbot
development or IoT implementation – are difficult and expensive. There
needs to be robust reasons for making such investments in time, effort and
cost. This section proposes the following four possible reasons for engaging
in technological transformation as seen in Figure 1‑6 (noting that the word
‘business’ here can also apply to the activities of government, non-profit, or
other non-corporate organizations).
Transformation?
Having discussed what digitalization entails, a key question is why an
organization might engage in digital transformation, or indeed any
technological change. Such changes – either large-scale organizational
transformations or implementations of specific projects such as a chatbot
development or IoT implementation – are difficult and expensive. There
needs to be robust reasons for making such investments in time, effort and
cost. This section proposes the following four possible reasons for engaging
in technological transformation as seen in Figure 1‑6 (noting that the word
‘business’ here can also apply to the activities of government, non-profit, or
other non-corporate organizations).
Figure 1‑6: Four reasons to engage in technological transformation
As seen in Figure 1‑6, the following reasons exist:
Improving a process: Digitalization can affect almost any
organizational process, which can be summarized as how we do
business. Organizational processes that can be improved using
technological transformation include, among others,
operational/production processes, customer service processes,
management processes, and so forth. For instance, IoT might be used to
reduce the breakdown rate of production or logistics equipment,
As seen in Figure 1‑6, the following reasons exist:
Improving a process: Digitalization can affect almost any
organizational process, which can be summarized as how we do
business. Organizational processes that can be improved using
technological transformation include, among others,
operational/production processes, customer service processes,
management processes, and so forth. For instance, IoT might be used to
reduce the breakdown rate of production or logistics equipment,
chatbots might be deployed to materially improve processing of
customer enquiries or employee-facing human resource management
processes, and robotic process automation may be used to automate
invoice processing in an accounts department.
Creating a new or enhanced product or service, or accessing new
markets: Here, the technological change is embedded directly in the
product or service sold or produced by the organization, or in the
channel that feeds into the market, thereby affecting the markets in
which the firm competes, which we refer to as what business we do.
For instance, some cellphone manufacturers have been attempting to
differentiate their products through innovations like the AI-enhanced
cameras. The IoT and AI have been embedded into electronic
toothbrushes to enable better brushing, producing a highly priced elite
product. Likewise, car manufacturers have long sought multiple ways
to deploy technology to create desirable vehicles.
Establishing a new business model. It is also possible that new
technologies create new business models, what we might term where
we create value. There are at least two ways in which new business
models may arise. First, organizations arise to fulfil the role of
producing, supplying, or servicing the new technology. Apple, for
instance, primarily arose from the birth of personal computing and
thereafter grew dramatically on the creation of the new market for
smartphones.
Second, organizations arise where existing industries and markets
fundamentally change the way that they create, capture and distribute value.
For instance, in the opening vignette we discuss how the business model for
value creation and capture in photography has shifted dramatically from
camera companies to internet giants, with very different means of value
creation.
Prioritizing responsibility: Finally, organizations may embrace a digital
change in order to advance their social responsibility agenda,
recognizing that in the increasingly interconnected world the narrow
pursuit of profit may not be in the best long-term interest of the firm, its
shareholders, or the society which ultimately affords the firm its
legitimacy: in short, why we do business. For instance, an organization
that commits itself to improving its environmental footprint may have
customer enquiries or employee-facing human resource management
processes, and robotic process automation may be used to automate
invoice processing in an accounts department.
Creating a new or enhanced product or service, or accessing new
markets: Here, the technological change is embedded directly in the
product or service sold or produced by the organization, or in the
channel that feeds into the market, thereby affecting the markets in
which the firm competes, which we refer to as what business we do.
For instance, some cellphone manufacturers have been attempting to
differentiate their products through innovations like the AI-enhanced
cameras. The IoT and AI have been embedded into electronic
toothbrushes to enable better brushing, producing a highly priced elite
product. Likewise, car manufacturers have long sought multiple ways
to deploy technology to create desirable vehicles.
Establishing a new business model. It is also possible that new
technologies create new business models, what we might term where
we create value. There are at least two ways in which new business
models may arise. First, organizations arise to fulfil the role of
producing, supplying, or servicing the new technology. Apple, for
instance, primarily arose from the birth of personal computing and
thereafter grew dramatically on the creation of the new market for
smartphones.
Second, organizations arise where existing industries and markets
fundamentally change the way that they create, capture and distribute value.
For instance, in the opening vignette we discuss how the business model for
value creation and capture in photography has shifted dramatically from
camera companies to internet giants, with very different means of value
creation.
Prioritizing responsibility: Finally, organizations may embrace a digital
change in order to advance their social responsibility agenda,
recognizing that in the increasingly interconnected world the narrow
pursuit of profit may not be in the best long-term interest of the firm, its
shareholders, or the society which ultimately affords the firm its
legitimacy: in short, why we do business. For instance, an organization
that commits itself to improving its environmental footprint may have
this goal in mind when it automates to reduce paper use. Of course, a
social imperative may work in conjunction with one or more of the
other reasons given here.
The essential proposition of this section is that at least one of these four
reasons should be sufficiently strongly present for a designated initiative to
be worth the cost, time, and difficulty of a given digital change. Knowing
your ‘business case’ is critical. One of the dangers of technological
advancement is that of hype, as we discuss later, and organizational
managers can be especially prone to engaging in fads by seeking areas to
which to apply new, popular technology rather than establishing legitimate
reasons for such adoption. Illustration 1‑1 gives an example of such a case.
Illustration 1‑1: Technological over-shoot at a toothpaste factory
In a famous case of over-deploying technology, a fast-moving consumer
goods (FMCG) organization had a toothpaste factory with a problem.
Occasionally, an empty box of toothpaste would be packed into the pallets
that went to wholesalers, with the result that the entire pallet would be
returned. At this stage, this would cause a loss. The company therefore hired
consultants to solve the issue. The consultants proposed and implemented an
Internet of Things solution involving sensors that could identify empty
boxes, at which point the production line would stop, an alarm would sound,
and workers could replace the empty box with a full one. The consultants
were reportedly paid $8 million for this solution. A year later, the
consultants returned to find that the solution was no longer in use. Enquiring
as to the reason, they were told that the factory management preferred not to
stop production, as this caused various issues. Instead, the lead engineer had
solved the problem by putting a $20 fan at the beginning of the production
line that blew empty boxes off the line…
Source: This story is widely disseminated, and the original source is unclear.
Examples of citations are Friesen (2013) and Williams (nd).
social imperative may work in conjunction with one or more of the
other reasons given here.
The essential proposition of this section is that at least one of these four
reasons should be sufficiently strongly present for a designated initiative to
be worth the cost, time, and difficulty of a given digital change. Knowing
your ‘business case’ is critical. One of the dangers of technological
advancement is that of hype, as we discuss later, and organizational
managers can be especially prone to engaging in fads by seeking areas to
which to apply new, popular technology rather than establishing legitimate
reasons for such adoption. Illustration 1‑1 gives an example of such a case.
Illustration 1‑1: Technological over-shoot at a toothpaste factory
In a famous case of over-deploying technology, a fast-moving consumer
goods (FMCG) organization had a toothpaste factory with a problem.
Occasionally, an empty box of toothpaste would be packed into the pallets
that went to wholesalers, with the result that the entire pallet would be
returned. At this stage, this would cause a loss. The company therefore hired
consultants to solve the issue. The consultants proposed and implemented an
Internet of Things solution involving sensors that could identify empty
boxes, at which point the production line would stop, an alarm would sound,
and workers could replace the empty box with a full one. The consultants
were reportedly paid $8 million for this solution. A year later, the
consultants returned to find that the solution was no longer in use. Enquiring
as to the reason, they were told that the factory management preferred not to
stop production, as this caused various issues. Instead, the lead engineer had
solved the problem by putting a $20 fan at the beginning of the production
line that blew empty boxes off the line…
Source: This story is widely disseminated, and the original source is unclear.
Examples of citations are Friesen (2013) and Williams (nd).
1.5 When Technological Disruption
Occurs
Digitalization efforts do not always work. In fact, quite the opposite: history
tells us that the graveyard of technological failures is considerably larger
than the podium of successes. Accordingly, this section discusses in broad
terms the factors that must come together to enable a successful
digitalization initiative, or, conversely, factors that – if ignored or poorly
addressed – can cause failure of a digitalization project.
1.5.1 Convergences Make the Magic
In Section 1.3.4, in our review of the history of the technology revolutions,
we highlighted one of three pervasive principles which we need to
understand and adapt to when we contemplate organizational strategy in a
digital era: acceleration.
Here we focus on the second of these pervasive principles, namely
convergence, which is one of the major factors that can be observed in
successful technology revolutions. Convergences involve the bringing
together of things that did not used to be combined. In fact, convergence of
things often creates something more than the sum of the parts, it is not
unusual to find something new and different arising.
The phenomenon of convergences creating innovation can be widely
observed in the world. One of the earliest great human innovations was the
convergence of fuel and heat to create fire (something very different from
the constituent parts!). Many great artistic styles involve blending of
previously separate styles, for instance, rock and roll blended rhythm and
blues music with gospel. In the natural world we see innovation in botany
arising from blends, for instance, rose hybrids, new vegetables such as
KumatosTM or peppadewsTM, and the Pinotage wine grape.
Technology lends itself to convergences since it is an enabler of something
fundamental. An important factor in successful technological disruption is to
come up with innovative convergences that will create widespread user
Occurs
Digitalization efforts do not always work. In fact, quite the opposite: history
tells us that the graveyard of technological failures is considerably larger
than the podium of successes. Accordingly, this section discusses in broad
terms the factors that must come together to enable a successful
digitalization initiative, or, conversely, factors that – if ignored or poorly
addressed – can cause failure of a digitalization project.
1.5.1 Convergences Make the Magic
In Section 1.3.4, in our review of the history of the technology revolutions,
we highlighted one of three pervasive principles which we need to
understand and adapt to when we contemplate organizational strategy in a
digital era: acceleration.
Here we focus on the second of these pervasive principles, namely
convergence, which is one of the major factors that can be observed in
successful technology revolutions. Convergences involve the bringing
together of things that did not used to be combined. In fact, convergence of
things often creates something more than the sum of the parts, it is not
unusual to find something new and different arising.
The phenomenon of convergences creating innovation can be widely
observed in the world. One of the earliest great human innovations was the
convergence of fuel and heat to create fire (something very different from
the constituent parts!). Many great artistic styles involve blending of
previously separate styles, for instance, rock and roll blended rhythm and
blues music with gospel. In the natural world we see innovation in botany
arising from blends, for instance, rose hybrids, new vegetables such as
KumatosTM or peppadewsTM, and the Pinotage wine grape.
Technology lends itself to convergences since it is an enabler of something
fundamental. An important factor in successful technological disruption is to
come up with innovative convergences that will create widespread user
acceptance, and even delight. In this regard, there are three types of
convergences that can be achieved with technology:
Technology + industry: Technology often or perhaps always penetrates
specific industries, be it medicine, retail, logistics, education,
manufacturing and so forth. Of course, there are industry-crossing
technologies (think of Microsoft Windows and Office), but even these
generally try to create industry-specific versions or niches to their
products. Many of the great digital disruptions are foundationally about
smart penetration of specific industries with technology. Netflix
converged film and television with streaming technology. Uber
converged ride hailing and technology, Airbnb converged
accommodation seeking and technology, and Amazon retail and
technology. The key in great convergences between technology and
industry is a deep understanding of the dynamics and needs of the
sector and its consumer base, with appropriate technology being
applied. As discussed further below, Uber does not actually sport
particularly impressive technology. However, their success to date lies
in understanding that ‘ride hailers’ would prefer to a) use an app to
“call” a taxi/ride rather than placing a phone call to arrange the same,
and b) would rather use credit cards than cash; and then applying
simple technologies to these preferences. Both of these factors
disrupted the usual taxi model, bringing convergence of technology and
industry to that sector. What we often see when industry and
technology converge is a new business model that can arise from this
convergence, as we discuss later in this chapter and in Part III of the
book.
Digital & analogue & physical: As discussed in Section 1.3.1, even
digital technology inevitably involves combining analogue and physical
elements. Indeed, the quality of the interfaces between physical,
analogue and digital can heavily influence the success of systems.
Extending the location of that interface deeper into traditionally
analogue or physical realms can transform performance of analogue-
digital-physical systems. Therefore, smart convergences are also
desirable between these elements: bringing together the right
combination of digital and physical with elegant and functional design.
Apple, for instance, has long leaned on the popularity of their device
design as a cornerstone of their success in conjunction with their
convergences that can be achieved with technology:
Technology + industry: Technology often or perhaps always penetrates
specific industries, be it medicine, retail, logistics, education,
manufacturing and so forth. Of course, there are industry-crossing
technologies (think of Microsoft Windows and Office), but even these
generally try to create industry-specific versions or niches to their
products. Many of the great digital disruptions are foundationally about
smart penetration of specific industries with technology. Netflix
converged film and television with streaming technology. Uber
converged ride hailing and technology, Airbnb converged
accommodation seeking and technology, and Amazon retail and
technology. The key in great convergences between technology and
industry is a deep understanding of the dynamics and needs of the
sector and its consumer base, with appropriate technology being
applied. As discussed further below, Uber does not actually sport
particularly impressive technology. However, their success to date lies
in understanding that ‘ride hailers’ would prefer to a) use an app to
“call” a taxi/ride rather than placing a phone call to arrange the same,
and b) would rather use credit cards than cash; and then applying
simple technologies to these preferences. Both of these factors
disrupted the usual taxi model, bringing convergence of technology and
industry to that sector. What we often see when industry and
technology converge is a new business model that can arise from this
convergence, as we discuss later in this chapter and in Part III of the
book.
Digital & analogue & physical: As discussed in Section 1.3.1, even
digital technology inevitably involves combining analogue and physical
elements. Indeed, the quality of the interfaces between physical,
analogue and digital can heavily influence the success of systems.
Extending the location of that interface deeper into traditionally
analogue or physical realms can transform performance of analogue-
digital-physical systems. Therefore, smart convergences are also
desirable between these elements: bringing together the right
combination of digital and physical with elegant and functional design.
Apple, for instance, has long leaned on the popularity of their device
design as a cornerstone of their success in conjunction with their
technological platforms. Sometimes, choice of the correct analogue
element is the key to success, as seen in Illustration 1‑2.
Digital + digital: Sometimes, combining multiple digital technologies
adds an innovative touch that sparks successful disruption. For
instance, many apps now add some element of artificial intelligence to
enhance the experience, such as voice-enabled searching and digital
assistants in smartphone platforms. Illustration 1‑2 gives an example.
Illustration 1‑2: Technological convergences: Google's AI/AR-enabled
microscope
The world of oncology (cancer diagnosis and treatment) relies on the field of
pathology to diagnose cancerous tumors from biopsies of human tissue.
Pathologists traditionally view such biopsy samples through a microscope to
diagnose whether there is cancer present.
For some time, technological innovations have been disrupting and
improving this field. Notably, AI algorithms have been trained to view
pictures of tissue samples and autonomously decide whether there is cancer
present. In many sub-fields of oncology, such algorithms have possibly
exceeded the abilities and knowledge of human pathologists.
However, the path to successful disruption for these algorithms may lie in
the right sort of convergences. First, this is a convergence of technology not
only with a specific industry (medicine), which has always been
technologically-aware, but a specific sub-field of a sub-field is at play in this
example (pathology, and specifically oncology diagnosis). It would be
critical to understand the needs, culture, context, history and other aspects of
the actors – the pathologists in this sub-field – involved in the play.
Technology that speaks to these industry-specific issues is more likely to
disrupt. Second, there is the analogue component. What is the correct device
within which to embed the AI and with which pathologists will interface?
Third, is it only the AI or could there be complementary digital solutions to
add into the solution?
element is the key to success, as seen in Illustration 1‑2.
Digital + digital: Sometimes, combining multiple digital technologies
adds an innovative touch that sparks successful disruption. For
instance, many apps now add some element of artificial intelligence to
enhance the experience, such as voice-enabled searching and digital
assistants in smartphone platforms. Illustration 1‑2 gives an example.
Illustration 1‑2: Technological convergences: Google's AI/AR-enabled
microscope
The world of oncology (cancer diagnosis and treatment) relies on the field of
pathology to diagnose cancerous tumors from biopsies of human tissue.
Pathologists traditionally view such biopsy samples through a microscope to
diagnose whether there is cancer present.
For some time, technological innovations have been disrupting and
improving this field. Notably, AI algorithms have been trained to view
pictures of tissue samples and autonomously decide whether there is cancer
present. In many sub-fields of oncology, such algorithms have possibly
exceeded the abilities and knowledge of human pathologists.
However, the path to successful disruption for these algorithms may lie in
the right sort of convergences. First, this is a convergence of technology not
only with a specific industry (medicine), which has always been
technologically-aware, but a specific sub-field of a sub-field is at play in this
example (pathology, and specifically oncology diagnosis). It would be
critical to understand the needs, culture, context, history and other aspects of
the actors – the pathologists in this sub-field – involved in the play.
Technology that speaks to these industry-specific issues is more likely to
disrupt. Second, there is the analogue component. What is the correct device
within which to embed the AI and with which pathologists will interface?
Third, is it only the AI or could there be complementary digital solutions to
add into the solution?
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
content Scribd suggests to you:
Olemme viitanneet Eckartin uskonnollisen katsantotavan
varjopuoliin. Tunteittensa viehättämänä eksyi hän monesti luulojen
sumuiseen ilmaan, missä hän ei enää nähnyt tuota ääretöntä pyhän
Jumalan ja syntisen ihmisen välistä erotusta. Siinä suhteessa
edustaa hän mystisyyden arveluttavinta erehdystä. Ja juuri tämä
seikka esti häntä näkemästä ajan kipeintä tarvetta ja häntä itseä
halajamasta ennen kaikkea Jumalan "sanan terveellistä rieskaa".
Eckartin mielipiteet herättivät monessa paikassa epäluuloakin, jos
kohta hänen ihailijaansa luku olikin suuri. Juhana XXII tuomitsi 17
hänen mietteistään harhaoppisiksi. Ennenkuin tämä paavin päätös
tuli hänen tiedokseen, kuoli Eckart v. 1327.
Ennen pitkää syntyi uskonnollisia yhdistyksiäkin, jotka niinikään
pyrkivät tuohon salattuun, välittömään yhteyteen Jumalan kanssa,
jonka etsiminen on mystisyyden varsinainen tuntomerkki Kuuluisin
näistä yhdistyksistä on neljännellätoista vuosisadalla ilmaantuva
"Jumalan ystäväin" liitto. Ankaran itsensäkieltämisen tiellä pyrkivät
he maistamaan, kuinka suloinen Herra on. Turvaten Pyhän Hengen
valistukseen ja Herran välittömiin ilmoituksiin enemmän kuin
Jumalan sanaan, eksyivät he monesti haaveilun sumuisille teille,
mutta ijankaikkisuus oli silmämääränä, ja "Jumalan rakkaus, joka
kaiken ymmärryksen ylitse käy", elähytti heitä. "Luovu kaikesta
omastasi ja vaivu Jumalan pohjattomaan armahtavaisuuteen, niin
olet löytävä mitä etsit" oli heidän tapansa sanoa Itä-Franskassa,
Pohjois-Italiassa, Schweitzissä y.m. Löytyi heitä paljo. Yleensä pitivät
he liittoaan salassa, mutta heidän vaikutuksensa ulottui kuitenkin
kauas yhdistyksen rajojen ulkopuolellekin, "Jumalan ystävät"
saarnasivat nim. Kansalle, ollen monelle rasitetulle ja totuutta
etsivälle sielulle jumalallisen armon välikappaleina! Sitä paitse
vaikuttivat he paljon hyvää levittämällä hengellisiä kirjoja kuolleitten
varjopuoliin. Tunteittensa viehättämänä eksyi hän monesti luulojen
sumuiseen ilmaan, missä hän ei enää nähnyt tuota ääretöntä pyhän
Jumalan ja syntisen ihmisen välistä erotusta. Siinä suhteessa
edustaa hän mystisyyden arveluttavinta erehdystä. Ja juuri tämä
seikka esti häntä näkemästä ajan kipeintä tarvetta ja häntä itseä
halajamasta ennen kaikkea Jumalan "sanan terveellistä rieskaa".
Eckartin mielipiteet herättivät monessa paikassa epäluuloakin, jos
kohta hänen ihailijaansa luku olikin suuri. Juhana XXII tuomitsi 17
hänen mietteistään harhaoppisiksi. Ennenkuin tämä paavin päätös
tuli hänen tiedokseen, kuoli Eckart v. 1327.
Ennen pitkää syntyi uskonnollisia yhdistyksiäkin, jotka niinikään
pyrkivät tuohon salattuun, välittömään yhteyteen Jumalan kanssa,
jonka etsiminen on mystisyyden varsinainen tuntomerkki Kuuluisin
näistä yhdistyksistä on neljännellätoista vuosisadalla ilmaantuva
"Jumalan ystäväin" liitto. Ankaran itsensäkieltämisen tiellä pyrkivät
he maistamaan, kuinka suloinen Herra on. Turvaten Pyhän Hengen
valistukseen ja Herran välittömiin ilmoituksiin enemmän kuin
Jumalan sanaan, eksyivät he monesti haaveilun sumuisille teille,
mutta ijankaikkisuus oli silmämääränä, ja "Jumalan rakkaus, joka
kaiken ymmärryksen ylitse käy", elähytti heitä. "Luovu kaikesta
omastasi ja vaivu Jumalan pohjattomaan armahtavaisuuteen, niin
olet löytävä mitä etsit" oli heidän tapansa sanoa Itä-Franskassa,
Pohjois-Italiassa, Schweitzissä y.m. Löytyi heitä paljo. Yleensä pitivät
he liittoaan salassa, mutta heidän vaikutuksensa ulottui kuitenkin
kauas yhdistyksen rajojen ulkopuolellekin, "Jumalan ystävät"
saarnasivat nim. Kansalle, ollen monelle rasitetulle ja totuutta
etsivälle sielulle jumalallisen armon välikappaleina! Sitä paitse
vaikuttivat he paljon hyvää levittämällä hengellisiä kirjoja kuolleitten
paimenten unohtamissa seurakunnissa. Yhdistyksen johtajana oli tuo
kuuluisa mystikko Nikolaus Baselista. Paljon olisi hänestä kertomista,
jos historia olisi lehdillänsä säilyttänyt mitä hän pitkillä matkoillansa
Saksassa, Italiassa, Franskassa, Unkarissa y.m. Vaikutti Jumalan
valtakunnan palveluksessa, mutta hänen työnsä oli ainakin suureksi
osaksi tuota maailmalta salattua työtä, jonka suurimmat voitot ovat
historialle tuntemattomat. Nikolaus kyllä monesti puhui herätyksen
sanoja suurille ihmisjoukoille, vaan enimmiten työskenteli hän
kaukana julkisuudesta, puhuen elämän sanaa sairasten
kuolinvuoteen ääressä, luostarein hiljaisissa kammioissa ja
yksityisten kodeissa.
Nikolaus ei ollut noita pintapuolisia, omaa kunniaansa etsiviä
saarnaajia, jotka heti tahtovat nähdä työnsä hedelmän. Hän tyytyi
odottamaan, uskoi, vaikkei hän suuria nähdä saanut, rukoili ja teki
työtä, jättäen myötä- ja vastoinkäymiset, tappiot ja voitot sen Herran
haltuun, jonka palveluksessa hän oli.
Semmoinen mies, kuin "Jumalan ystävä" Nikolaus oli, ei saattanut
olla näkemättä kirkon turmelusta. Haikein sydämmin huomasi hän,
miten paavikunta vuosi vuodelta yhä syvempään uupui lokaan, ja
kristikunnan surkea tila koski kipeästi hänen hellään, Pyhän Hengen
koulussa valistuneesen sydämmeensä. Vaan ei hän silti epätoivoon
sortunut. Hänen tarkka silmänsä näki ijankaikkisen elämän valon
säteilevän monesta silmästä, ja se todisti, ettei pelastuksen Jumala
vieläkään ollut seurakuntaansa hyljännyt. Nikolaus jatkoi työtään.
Yhä valtaavammaksi kävi hauen saarnansa, yhä voimallisempana
kaikui hänen herätyshuutonsa. Köyhäin mökeissä kuului hänen
äänensä, kehottaen ihmisiä Kristuksen seuraamiseen, ruhtinasten
loistavissa saleissa puhui hän vakavia sanoja tämän elämän
turhuudesta ja ijankaikkisuuden painavasta todellisuudesta.
kuuluisa mystikko Nikolaus Baselista. Paljon olisi hänestä kertomista,
jos historia olisi lehdillänsä säilyttänyt mitä hän pitkillä matkoillansa
Saksassa, Italiassa, Franskassa, Unkarissa y.m. Vaikutti Jumalan
valtakunnan palveluksessa, mutta hänen työnsä oli ainakin suureksi
osaksi tuota maailmalta salattua työtä, jonka suurimmat voitot ovat
historialle tuntemattomat. Nikolaus kyllä monesti puhui herätyksen
sanoja suurille ihmisjoukoille, vaan enimmiten työskenteli hän
kaukana julkisuudesta, puhuen elämän sanaa sairasten
kuolinvuoteen ääressä, luostarein hiljaisissa kammioissa ja
yksityisten kodeissa.
Nikolaus ei ollut noita pintapuolisia, omaa kunniaansa etsiviä
saarnaajia, jotka heti tahtovat nähdä työnsä hedelmän. Hän tyytyi
odottamaan, uskoi, vaikkei hän suuria nähdä saanut, rukoili ja teki
työtä, jättäen myötä- ja vastoinkäymiset, tappiot ja voitot sen Herran
haltuun, jonka palveluksessa hän oli.
Semmoinen mies, kuin "Jumalan ystävä" Nikolaus oli, ei saattanut
olla näkemättä kirkon turmelusta. Haikein sydämmin huomasi hän,
miten paavikunta vuosi vuodelta yhä syvempään uupui lokaan, ja
kristikunnan surkea tila koski kipeästi hänen hellään, Pyhän Hengen
koulussa valistuneesen sydämmeensä. Vaan ei hän silti epätoivoon
sortunut. Hänen tarkka silmänsä näki ijankaikkisen elämän valon
säteilevän monesta silmästä, ja se todisti, ettei pelastuksen Jumala
vieläkään ollut seurakuntaansa hyljännyt. Nikolaus jatkoi työtään.
Yhä valtaavammaksi kävi hauen saarnansa, yhä voimallisempana
kaikui hänen herätyshuutonsa. Köyhäin mökeissä kuului hänen
äänensä, kehottaen ihmisiä Kristuksen seuraamiseen, ruhtinasten
loistavissa saleissa puhui hän vakavia sanoja tämän elämän
turhuudesta ja ijankaikkisuuden painavasta todellisuudesta.
Ihmissydämmen salaisimpiinkin koteroihin loi hän tarkan,
ylönluonnollisen valon valaiseman silmänsä, ja ihmeellisesti olivat
henget hänelle alamaiset. Viisaan sielunpaimenen tavoin älysi hän
mitä kukin paraiten tarvitsi, sovittaen taitavasti sanansa ihmisten
erinkaltaisen tilan mukaan.
Kauan tarvitsi Herra Nikolausta viinimäkensä työssä, mutta jota
vanhemmaksi tämä uskollinen palvelija tuli, sitä innokkaammin hän
vain jatkoi työtään. Mystisyyden haaveksivat mietteet, jotka
neuvoivat häntä uskomaan noita mielikuvituksensa kauniita unelmia
Jumalan hänelle suomiksi välittömiksi ilmoituksiksi, eksyttivät hänen
epäilemättä monesti harhateille, mutta että Herran armo tuki hänen
työtään, sen todistavat monessa paikassa tapahtuneet herätykset,
joiden siunauksesta rikasta vaikutusta tulevien aikojen suureen
tehtävään ei kukaan arvaa. Paras todistus on kuitenkin Nikolauksen
kuolema. Vähän siitä, etteivät aikakirjat varmuudella tiedä mainita
hänen kuolinvuottaan. Pääasia on, että hän totuuden tunnustuksen
tähden, jota eivät kirkon suruttomat johtajat ajanpitkään kestäneet
kuulla, inkvisitsioonin tuomitsemana poltettiin. Nikolaus on siis
luettava niiden joukkoon, joiden marttyyrikuoleman kautta Herra
valmisti uskonpuhdistuksen suurta aikaa.
Saksalaisen mystisyyden etevin edustaja oli Tauler (k. 1361).
Samoinkuin Eckart, kuului hänkin Dominikanein munkkikuntaan. Jo
monta vuotta oli hän hämmästyttänyt maailmaa voimallisella
saarnallaan, kun hän v. 1346 tutustui Nikolaus Baselilaisen kanssa.
Tauler oli siihen aikaan 50 vuoden ikäinen. Tuo kuuluisa "Jumalan
ystävä" oli kuullut paljon puhuttavan hänestä ja saapui hänen
luoksensa Strassburgiin, kuullaksensa "mainion mestarin" saarnaa.
Tauler saarnasi, vaan Nikolaus, joka ei tyytynyt tavallisten ihmisten
vaatimuksiin, lausui suoraan, ettei saarna miellyttänyt häntä. Ei
ylönluonnollisen valon valaiseman silmänsä, ja ihmeellisesti olivat
henget hänelle alamaiset. Viisaan sielunpaimenen tavoin älysi hän
mitä kukin paraiten tarvitsi, sovittaen taitavasti sanansa ihmisten
erinkaltaisen tilan mukaan.
Kauan tarvitsi Herra Nikolausta viinimäkensä työssä, mutta jota
vanhemmaksi tämä uskollinen palvelija tuli, sitä innokkaammin hän
vain jatkoi työtään. Mystisyyden haaveksivat mietteet, jotka
neuvoivat häntä uskomaan noita mielikuvituksensa kauniita unelmia
Jumalan hänelle suomiksi välittömiksi ilmoituksiksi, eksyttivät hänen
epäilemättä monesti harhateille, mutta että Herran armo tuki hänen
työtään, sen todistavat monessa paikassa tapahtuneet herätykset,
joiden siunauksesta rikasta vaikutusta tulevien aikojen suureen
tehtävään ei kukaan arvaa. Paras todistus on kuitenkin Nikolauksen
kuolema. Vähän siitä, etteivät aikakirjat varmuudella tiedä mainita
hänen kuolinvuottaan. Pääasia on, että hän totuuden tunnustuksen
tähden, jota eivät kirkon suruttomat johtajat ajanpitkään kestäneet
kuulla, inkvisitsioonin tuomitsemana poltettiin. Nikolaus on siis
luettava niiden joukkoon, joiden marttyyrikuoleman kautta Herra
valmisti uskonpuhdistuksen suurta aikaa.
Saksalaisen mystisyyden etevin edustaja oli Tauler (k. 1361).
Samoinkuin Eckart, kuului hänkin Dominikanein munkkikuntaan. Jo
monta vuotta oli hän hämmästyttänyt maailmaa voimallisella
saarnallaan, kun hän v. 1346 tutustui Nikolaus Baselilaisen kanssa.
Tauler oli siihen aikaan 50 vuoden ikäinen. Tuo kuuluisa "Jumalan
ystävä" oli kuullut paljon puhuttavan hänestä ja saapui hänen
luoksensa Strassburgiin, kuullaksensa "mainion mestarin" saarnaa.
Tauler saarnasi, vaan Nikolaus, joka ei tyytynyt tavallisten ihmisten
vaatimuksiin, lausui suoraan, ettei saarna miellyttänyt häntä. Ei
häntä viehättänyt tuon ylistetyn puhujan loistava esitystapa eikä
hänen verraton taitonsa saksankielen käyttämisessä saarnasta
puuttui hänestä henkeä, jota paitse kauniimmatkin sanat ovat tyhjää
ihmispuhetta vain. Tauler pyysi vierastansa viipymään luonansa,
lausuen sen toivon, että hän pitemmän ajan kuluessa saisi kuulla
ainakin jonkun saarnan, johon hän mieltyisi. Nikolaus vastasi: "te
olette kyllä kunnon pappi ja oppinut mies, vaan te ette elä, niinkuin
saarnaatte. Ette ole vielä maistaneet Pyhän Hengen suloisuutta, te
riiputte lain puustavista ja olette farisealainen". Nämä sanat, joiden
painavaa, sydämmen sisimpään tähtäävää totuutta puhujan ankaran
vakaa käytös tuki. Tekivät syvän vaikutuksen Tauleriin. Suuri muutos
tapahtui hänessä: hän nöyrtyi totuuden tuomittavaksi. Hengellinen
köyhyys, se köyhyys, joka on Herran mielen mukaan, oli tämän
nöyrtymisen seuraus, uusi elämä Jesuksessa Kristuksessa sen
hedelmä. Kahteen vuoteen ei Tauler uskaltanut saarnata, ja kun hän
vihdoin sanankuulijoittensa suureksi iloksi astui saarnatuoliin, niin ei
hän saanut mitään sanotuksi: kyynelet tukehuttivat hänen äänensä.
Dominikanit suuttuivat kovasti, kun heidän etevin puhujansa
kykenemättömyys yhtäkkiä tuli yleiseksi puheenaineeksi koko
kaupungissa, ja pilkkaavia huhuja levitettiin Taulerista kaikkialle.
Mutta tämä ei masentanut häntä, eikä hän ehtinyt kuunnella
maailman ivaa, sillä hän oli alituisesti sen Herran seurassa, joka
hänen oli kutsunut "pimeydestä ihmeelliseen valoonsa". Ja jos
vanhat ystävät hänen ylenkatseellisesti hylkäsivätkin, niin olipa sama
Herra pitänyt huolta siitäkin, että hänellä nyt oli ystävä, joka
paremmin kuin muut ihmiset ymmärsi hänen surunsa ja hänen
ilonsa: tuo jalo totuuden puolustaja Nikolaus Baselista. Hänelle uskoi
Tauler luottamuksella kaikki huolensa, hänen kauttansa sai hän
monen taistelun helteessä kokea Herran armoa syntisiä kohtaan.
hänen verraton taitonsa saksankielen käyttämisessä saarnasta
puuttui hänestä henkeä, jota paitse kauniimmatkin sanat ovat tyhjää
ihmispuhetta vain. Tauler pyysi vierastansa viipymään luonansa,
lausuen sen toivon, että hän pitemmän ajan kuluessa saisi kuulla
ainakin jonkun saarnan, johon hän mieltyisi. Nikolaus vastasi: "te
olette kyllä kunnon pappi ja oppinut mies, vaan te ette elä, niinkuin
saarnaatte. Ette ole vielä maistaneet Pyhän Hengen suloisuutta, te
riiputte lain puustavista ja olette farisealainen". Nämä sanat, joiden
painavaa, sydämmen sisimpään tähtäävää totuutta puhujan ankaran
vakaa käytös tuki. Tekivät syvän vaikutuksen Tauleriin. Suuri muutos
tapahtui hänessä: hän nöyrtyi totuuden tuomittavaksi. Hengellinen
köyhyys, se köyhyys, joka on Herran mielen mukaan, oli tämän
nöyrtymisen seuraus, uusi elämä Jesuksessa Kristuksessa sen
hedelmä. Kahteen vuoteen ei Tauler uskaltanut saarnata, ja kun hän
vihdoin sanankuulijoittensa suureksi iloksi astui saarnatuoliin, niin ei
hän saanut mitään sanotuksi: kyynelet tukehuttivat hänen äänensä.
Dominikanit suuttuivat kovasti, kun heidän etevin puhujansa
kykenemättömyys yhtäkkiä tuli yleiseksi puheenaineeksi koko
kaupungissa, ja pilkkaavia huhuja levitettiin Taulerista kaikkialle.
Mutta tämä ei masentanut häntä, eikä hän ehtinyt kuunnella
maailman ivaa, sillä hän oli alituisesti sen Herran seurassa, joka
hänen oli kutsunut "pimeydestä ihmeelliseen valoonsa". Ja jos
vanhat ystävät hänen ylenkatseellisesti hylkäsivätkin, niin olipa sama
Herra pitänyt huolta siitäkin, että hänellä nyt oli ystävä, joka
paremmin kuin muut ihmiset ymmärsi hänen surunsa ja hänen
ilonsa: tuo jalo totuuden puolustaja Nikolaus Baselista. Hänelle uskoi
Tauler luottamuksella kaikki huolensa, hänen kauttansa sai hän
monen taistelun helteessä kokea Herran armoa syntisiä kohtaan.
Jota todellisempaa Taulerin kääntyminen oli, sitä parempia
hedelmiä oli se ennen pitkää vaikuttava muissakin, sillä sen ytimenä
oli Herran voima. Tauler astui jälleen saarnatuoliin, ja nyt täytyi
suruttomimpainkin ihmisten myöntää, ettei hän milloinkaan ennen
ollut niin valtaavan voimallisesti saarnannut. Tekstinä oli Math.
25:nen luvun 6 värssy: "katso ylkä tulee, menkäät ulos häntä
vastaan". Tauler puhui uskovaisen likeisestä yhteydestä Herran
kanssa ja siitä vuotavasta riemusta, joka saa ihmisen kaikki
unohtamaan. "Se on totta" kuului liikutuksesta vapisevan äänen
todistus, ja lausuja, eräs mies, kaatui tainnoksissa lattialle. Tauler
vain jatkoi saarnaansa. "Lakkaa, lakkaa" huudettiin väkijoukosta,
"sillä hän kuolee käsiimme". Mutta saarnaaja vastasi: "jos ylkä
tahtoo viedä morsiamensa kotia, niin tahdomme kernaasti siihen
suostua". — Voimallinen oli tämä saarna, ja yhtä valtaavasti saarnasi
Tauler monesti sittemminkin, herättäen lukemattomia synnin, unesta
ja vuodattaen lohdutuksen öljyä moneen särjettyyn sydämmeen.
Tauler oli syvämielinen mies sanan oikeassa merkityksessä.
Hänessä pääsi evankeliumin valo, joka keski-ajan pimeinä vuosina oli
useimmilta hurskailtakin ihmisiltä miltei kokonaan salattu, suuria,
vaikuttamaan. Sillä jos meidän täytyykin myöntää, että tuo painava
totuus "Kristus meidän edestämme" ei pääse täyteen oikeuteensa
hänen uskonnollisessa katsantotavassaan, on tämä katsantotapa,
epäilemättä monessa suhteessa raamatun mukainen ja ihmeteltävän
syvä. Etenkin, tutki Tauler Herran kärsimisen historiaa. Se oli hänen
"yliopistonsa", jonka rinnalla kaikki muut opinahjot olivat
verrattoman köyhät. "Synti ja sen viettelykset katoavat Herramme
haavoissa. — Niinkuin lumi sulaa tulen ääressä, niin sulaa syntikin
Jesuksen rakkautta hehkuvissa haavoissa. Rakkaus nielee ne kaikki"
niin kuuluu hänen todistuksensa, ja se on saavutettu kokemuksen
kautta, rukouksissa ja kilvoittelevan uskon kapealla tiellä. Kirkon
hedelmiä oli se ennen pitkää vaikuttava muissakin, sillä sen ytimenä
oli Herran voima. Tauler astui jälleen saarnatuoliin, ja nyt täytyi
suruttomimpainkin ihmisten myöntää, ettei hän milloinkaan ennen
ollut niin valtaavan voimallisesti saarnannut. Tekstinä oli Math.
25:nen luvun 6 värssy: "katso ylkä tulee, menkäät ulos häntä
vastaan". Tauler puhui uskovaisen likeisestä yhteydestä Herran
kanssa ja siitä vuotavasta riemusta, joka saa ihmisen kaikki
unohtamaan. "Se on totta" kuului liikutuksesta vapisevan äänen
todistus, ja lausuja, eräs mies, kaatui tainnoksissa lattialle. Tauler
vain jatkoi saarnaansa. "Lakkaa, lakkaa" huudettiin väkijoukosta,
"sillä hän kuolee käsiimme". Mutta saarnaaja vastasi: "jos ylkä
tahtoo viedä morsiamensa kotia, niin tahdomme kernaasti siihen
suostua". — Voimallinen oli tämä saarna, ja yhtä valtaavasti saarnasi
Tauler monesti sittemminkin, herättäen lukemattomia synnin, unesta
ja vuodattaen lohdutuksen öljyä moneen särjettyyn sydämmeen.
Tauler oli syvämielinen mies sanan oikeassa merkityksessä.
Hänessä pääsi evankeliumin valo, joka keski-ajan pimeinä vuosina oli
useimmilta hurskailtakin ihmisiltä miltei kokonaan salattu, suuria,
vaikuttamaan. Sillä jos meidän täytyykin myöntää, että tuo painava
totuus "Kristus meidän edestämme" ei pääse täyteen oikeuteensa
hänen uskonnollisessa katsantotavassaan, on tämä katsantotapa,
epäilemättä monessa suhteessa raamatun mukainen ja ihmeteltävän
syvä. Etenkin, tutki Tauler Herran kärsimisen historiaa. Se oli hänen
"yliopistonsa", jonka rinnalla kaikki muut opinahjot olivat
verrattoman köyhät. "Synti ja sen viettelykset katoavat Herramme
haavoissa. — Niinkuin lumi sulaa tulen ääressä, niin sulaa syntikin
Jesuksen rakkautta hehkuvissa haavoissa. Rakkaus nielee ne kaikki"
niin kuuluu hänen todistuksensa, ja se on saavutettu kokemuksen
kautta, rukouksissa ja kilvoittelevan uskon kapealla tiellä. Kirkon
määräämiä n.s. hyviä töitä ei hän saarnoissaan teroittanut ihmisiin;
päinvastoin puhui hän vakavia, uskonpuhdistuksen aamukoiton
valaisemia sanoja tekopyhyyttä ja itsevanhurskautta vastaan. Eipä
kummallista, että myöhempien aikojen jaloimmat henkilöt, niinkuin
Arndt, Spener, Luther y.m. ovat pitäneet tätä keski-ajan mystikkoa
mitä suurimmassa arvossa, monesti kertoen hänen syviä, sisälliseen
uskonelämään perehtyneitä mietteitään. Taulerin kuuluisimmat
teokset ovat hänen saksankielellä pitämänsä saarnat sekä "Jesuksen
köyhän elämän seuraamisesta" niminen kirja. Lainaamme tähän
otteen viimmemainitusta kirjasta:
"Suurten kiusausten hetkinä ottaa Jumala ihmiseltä kaikki mitä
Hän ennen hänelle on antanut. Hän vaatii silloin ihmistä syvään
miettimään, millainen hänen tilansa on, jotta ihminen itse näkisi ja
tunnustaisi, mitä hänellä itsellä on ja mitä hän oman voimansa
turviin jätettynä voipi. Silloin jää ihminen aivan yksinään, niin ettei
hän Jumalasta mitään tiedä, ei tunne armoa ensinkään, ei lohdutusta
eikä mitään, jota hänellä ennen on ollut. Sillä kaiken tämän salaa
Jumala meiltä, niin ettemme tiedä, minne kääntyä. Semmoisina
hetkinä on tärkeätä, että ihminen käyttäytyy Jumalan tarkoituksen
mukaan, kuuliaisena antautuen Hänen vapaalle tahdolleen ja
tuomiolleen. Suuri oli pyhien veritodistajain uhri, kun antoivat
henkensä totuuden puolesta, vaan heillä oli kuitenkin Jumalan
sisällinen lohdutus, niin että tuskia pilkaten iloisina kärsivät
kuoleman, mutta ei mikään kärsiminen ole verrattava sen ihmisen
tuskaan, jonka koetusten hetkinä täytyy kaivata Jumalan lohdutusta.
Se tuska on kaikista tuskista suurin. Sillä silloin heräävät
sydämmessä kaikenkaltaiset onnettomat ajatukset, kaikki synnit ja
kiusaukset, jotka ihminen jo ennen on voittanut; ne ahdistavat häntä
uudelleen paljoa kovemmin kuin konsanaan ennen, paljoa
kiivaammin kuin siihen aikaan, jolloin hän vielä synneissään makasi.
päinvastoin puhui hän vakavia, uskonpuhdistuksen aamukoiton
valaisemia sanoja tekopyhyyttä ja itsevanhurskautta vastaan. Eipä
kummallista, että myöhempien aikojen jaloimmat henkilöt, niinkuin
Arndt, Spener, Luther y.m. ovat pitäneet tätä keski-ajan mystikkoa
mitä suurimmassa arvossa, monesti kertoen hänen syviä, sisälliseen
uskonelämään perehtyneitä mietteitään. Taulerin kuuluisimmat
teokset ovat hänen saksankielellä pitämänsä saarnat sekä "Jesuksen
köyhän elämän seuraamisesta" niminen kirja. Lainaamme tähän
otteen viimmemainitusta kirjasta:
"Suurten kiusausten hetkinä ottaa Jumala ihmiseltä kaikki mitä
Hän ennen hänelle on antanut. Hän vaatii silloin ihmistä syvään
miettimään, millainen hänen tilansa on, jotta ihminen itse näkisi ja
tunnustaisi, mitä hänellä itsellä on ja mitä hän oman voimansa
turviin jätettynä voipi. Silloin jää ihminen aivan yksinään, niin ettei
hän Jumalasta mitään tiedä, ei tunne armoa ensinkään, ei lohdutusta
eikä mitään, jota hänellä ennen on ollut. Sillä kaiken tämän salaa
Jumala meiltä, niin ettemme tiedä, minne kääntyä. Semmoisina
hetkinä on tärkeätä, että ihminen käyttäytyy Jumalan tarkoituksen
mukaan, kuuliaisena antautuen Hänen vapaalle tahdolleen ja
tuomiolleen. Suuri oli pyhien veritodistajain uhri, kun antoivat
henkensä totuuden puolesta, vaan heillä oli kuitenkin Jumalan
sisällinen lohdutus, niin että tuskia pilkaten iloisina kärsivät
kuoleman, mutta ei mikään kärsiminen ole verrattava sen ihmisen
tuskaan, jonka koetusten hetkinä täytyy kaivata Jumalan lohdutusta.
Se tuska on kaikista tuskista suurin. Sillä silloin heräävät
sydämmessä kaikenkaltaiset onnettomat ajatukset, kaikki synnit ja
kiusaukset, jotka ihminen jo ennen on voittanut; ne ahdistavat häntä
uudelleen paljoa kovemmin kuin konsanaan ennen, paljoa
kiivaammin kuin siihen aikaan, jolloin hän vielä synneissään makasi.
Tämmöisinä hetkinä tulee ihmisen kärsivällisesti odottaen antautua
Jumalan tahdolle niin kauan kuin Hän tahtoo".
Samaan suuntaan kuin Tauler puhui ja kirjoitti Henrik Suso. Mutta
hän ei ollut läheskään niin syvä ja lahjakas eikä hän ole luonut paljo
itsenäistä. Jo lapsena rupesi hän Dominikanein munkkikunnan
jäseneksi, tutkien innostuksella etenkin Salomonin kirjoja. Suso
vaikutti pääasiallisesti naisiin, jotka rakastivat hänen lempeää,
sydämmen hellimpiin tunteisin tähtäävää, vertauksista rikasta
saarnaansa. Mutta ei häntä silti lihan evankeliumin pintapuoliseksi
julistajaksi saa sanoa. Päinvastoin. Ristin tien osottajana hänkin
esiintyi, parannuksesta ja elävästä uskosta hänkin puhui. Suso kuoli
v. 1365. — Suson elämäkerran kirjoitti hänen ystävänsä Elisabet
Stagel, joka oli nunnana Toessin luostarissa. Monta kaunista
kertomusta sisältää hänen kirjansa. Tekijä kertoo muun ohessa, että
Suso kielsi nunnia antaumasta tuon rajattoman itsensäkidutuksen
uhriksi, joka siihen aikaan etenkin naisluostareissa oli hyvin yleistä.
"Rakas Vapahtaja" niin oli Suso lausunut "ei sanonut: ottakaat minun
ristini päällenne, vaan Hän sanoi: jokainen ottakoon ristinsä
päällensä".
Saksalaisista mystikoista puhuessamme, emme saa unohtaa erästä
kirjaa, joka on tunnettu nimellä "Saksalainen Teologia". Se sisältää
paljon hyvää ja on vaikuttanut suuria Jumalan valtakunnan
palveluksessa. Luther piti sitä erinomaisen suuressa arvossa ja luki
sitä ahkeraan. — Kirjan tekijä on tuntematon.
Likeisesti sukua näiden saksalaisten mystikkojen kanssa oli
alamaalainen Juhana Ruysbrock (k. 1381). Yksinäisyydessä vietti
tämä haaveksivaan uskonnolliseen elämään mieltynyt, luultujen
ylönluonnollisten ilmoitusten viehättämä mystikko onnellisimmat
Jumalan tahdolle niin kauan kuin Hän tahtoo".
Samaan suuntaan kuin Tauler puhui ja kirjoitti Henrik Suso. Mutta
hän ei ollut läheskään niin syvä ja lahjakas eikä hän ole luonut paljo
itsenäistä. Jo lapsena rupesi hän Dominikanein munkkikunnan
jäseneksi, tutkien innostuksella etenkin Salomonin kirjoja. Suso
vaikutti pääasiallisesti naisiin, jotka rakastivat hänen lempeää,
sydämmen hellimpiin tunteisin tähtäävää, vertauksista rikasta
saarnaansa. Mutta ei häntä silti lihan evankeliumin pintapuoliseksi
julistajaksi saa sanoa. Päinvastoin. Ristin tien osottajana hänkin
esiintyi, parannuksesta ja elävästä uskosta hänkin puhui. Suso kuoli
v. 1365. — Suson elämäkerran kirjoitti hänen ystävänsä Elisabet
Stagel, joka oli nunnana Toessin luostarissa. Monta kaunista
kertomusta sisältää hänen kirjansa. Tekijä kertoo muun ohessa, että
Suso kielsi nunnia antaumasta tuon rajattoman itsensäkidutuksen
uhriksi, joka siihen aikaan etenkin naisluostareissa oli hyvin yleistä.
"Rakas Vapahtaja" niin oli Suso lausunut "ei sanonut: ottakaat minun
ristini päällenne, vaan Hän sanoi: jokainen ottakoon ristinsä
päällensä".
Saksalaisista mystikoista puhuessamme, emme saa unohtaa erästä
kirjaa, joka on tunnettu nimellä "Saksalainen Teologia". Se sisältää
paljon hyvää ja on vaikuttanut suuria Jumalan valtakunnan
palveluksessa. Luther piti sitä erinomaisen suuressa arvossa ja luki
sitä ahkeraan. — Kirjan tekijä on tuntematon.
Likeisesti sukua näiden saksalaisten mystikkojen kanssa oli
alamaalainen Juhana Ruysbrock (k. 1381). Yksinäisyydessä vietti
tämä haaveksivaan uskonnolliseen elämään mieltynyt, luultujen
ylönluonnollisten ilmoitusten viehättämä mystikko onnellisimmat
hetkensä. Käytännölliselle kristinuskolle hän vieraantumistaan
vieraantui. Messuakin toimittaessaan saattoi hän niihin määrin joutua
tunteittensa valtaan, että hän tainnoksissa kannettiin pois kirkosta.
— Ruysbrockin paras kirja on "Hengellisten häitten kunnia".
Paljon olisi sanomista näistä keski-ajan syvän miettimisen
merkillisistä edustajista. Se siemen, jonka he kylvivät ihmisten
sydämmiin, iti ja kantoi rikkaita hedelmiä kristikunnassa. Mutta
valitettavasti he eivät päässeet käsittämään p. Raamatun ääretöntä
arvoa, sillä he eivät ymmärtäneet, että totuus löytyy ehdottomasti
puhtaana ainoastaan tässä elävässä lähteessä, "isällinen sana" eli
"valo", johon he luottivat, johdatti heitä sitä vastoin monesti väärälle
tielle. Mutta älkäämme unohtako, minkä ajan lapsia he olivat, jotta
emme eksyisi heihin sovittamaan meidän aikamme katsantotapaa,
jota he rukouksissa taistellen ja uskossa kilvoitellen ovat
valmistaneet.
vieraantui. Messuakin toimittaessaan saattoi hän niihin määrin joutua
tunteittensa valtaan, että hän tainnoksissa kannettiin pois kirkosta.
— Ruysbrockin paras kirja on "Hengellisten häitten kunnia".
Paljon olisi sanomista näistä keski-ajan syvän miettimisen
merkillisistä edustajista. Se siemen, jonka he kylvivät ihmisten
sydämmiin, iti ja kantoi rikkaita hedelmiä kristikunnassa. Mutta
valitettavasti he eivät päässeet käsittämään p. Raamatun ääretöntä
arvoa, sillä he eivät ymmärtäneet, että totuus löytyy ehdottomasti
puhtaana ainoastaan tässä elävässä lähteessä, "isällinen sana" eli
"valo", johon he luottivat, johdatti heitä sitä vastoin monesti väärälle
tielle. Mutta älkäämme unohtako, minkä ajan lapsia he olivat, jotta
emme eksyisi heihin sovittamaan meidän aikamme katsantotapaa,
jota he rukouksissa taistellen ja uskossa kilvoitellen ovat
valmistaneet.
III.
Juhana Vikleff.
— älkäät antako missään peljättää teitänne
vastaanseisojilta. Joka tosin heille kadotuksen merkki on,
mutta teille autuudeksi ja se on Jumalalta.
Sillä teille, on lahjaksi annettu Kristuksen puolesta, ei
ainoasti että te hänen päällensä uskotte, mutta myös kärsitte
hänen tähtensä. Filipp. 1: 28-29.
Ylpeästi oli Innocentius III laskenut Englannin paavikunnan
valtaistuimen juureen, vastaanottaen sen kuninkaalta vasallivalan.
Mutta jo siihen aikaan ilmaantui, kuten ennen on mainittu, tuon
syvään nöyryytetyn kansan riveissä heräjävän vapauden vastarintaa,
joka aikojen kuluessa oli kasvava vastustamattomaksi voimaksi.
Kovan sorron alaisena oli Englanti kuitenkin vielä kauan. Paavit
kiskoivat suuria veroja, kerjäläismunkkien vaatimukset kasvoivat
kasvamistaan, ja taitavasti sammuttelivat papit siellä täällä syttyvää
valoa, masentaen vastarintaa. Yhä edelleen koettivat he nukuttaa
kansaa kuolleella, raamatusta poikkeavalla saarnallaan, yhä
rohkeammin turmelivat he sanankuulijoitaan ylöllisellä ja
Juhana Vikleff.
— älkäät antako missään peljättää teitänne
vastaanseisojilta. Joka tosin heille kadotuksen merkki on,
mutta teille autuudeksi ja se on Jumalalta.
Sillä teille, on lahjaksi annettu Kristuksen puolesta, ei
ainoasti että te hänen päällensä uskotte, mutta myös kärsitte
hänen tähtensä. Filipp. 1: 28-29.
Ylpeästi oli Innocentius III laskenut Englannin paavikunnan
valtaistuimen juureen, vastaanottaen sen kuninkaalta vasallivalan.
Mutta jo siihen aikaan ilmaantui, kuten ennen on mainittu, tuon
syvään nöyryytetyn kansan riveissä heräjävän vapauden vastarintaa,
joka aikojen kuluessa oli kasvava vastustamattomaksi voimaksi.
Kovan sorron alaisena oli Englanti kuitenkin vielä kauan. Paavit
kiskoivat suuria veroja, kerjäläismunkkien vaatimukset kasvoivat
kasvamistaan, ja taitavasti sammuttelivat papit siellä täällä syttyvää
valoa, masentaen vastarintaa. Yhä edelleen koettivat he nukuttaa
kansaa kuolleella, raamatusta poikkeavalla saarnallaan, yhä
rohkeammin turmelivat he sanankuulijoitaan ylöllisellä ja
epäsiveellisellä elämällään. Niin — keski-ajan yön pimeässä nukkuu
vielä Britanniankin kansa, mutta joka tarkkaan katselee sen maita,
hän huomaa, että Pyhän Hengen tuulahdus alkaa poistaa sumut
tuon kuuluisan saariston rannoilta, ja näkee, miten taivaan reunalla
päivä jo vähän ruskottaa. Siellä täällä heräävät ihmiset, ja väleen
kuuluu sorretun Siionin muureilta vartijan ääni, jonka vertaista ei
keskiaika konsanaan ennen ole kuullut. Raamattu kädessään astuu
Herran voiman tukemana taistelutantereelle alkavan
uskonpuhdistuksen ensimmäinen varsinainen edustaja Juhana
Vikleff.
Vähän tiedämme tämän merkillisen miehen aikuisemmista
elämänvaiheista. Kun hän noin v. 1360 alkoi julkisesti esiintyä, oli
hän jo 36 vuoden ikäinen. Hirmukuolema oli syvämieliseen
nuorukaiseen tehnyt valtaavan vaikutuksen. Nöyrtyen pyhän
Jumalan edessä, rukoili hän hartaasti viisautta ja valoa ylhäältä, jotta
hän löytäisi elämän tien. Sen rukouksen kuuli Herra. Raamatusta,
jota Vikleff siitä alkaen ahkeraan luki, löysi hän mitä hänen totuutta
etsivä henkensä kaipasi. Jota enemmän hän viljeli tätä kirjojen
kirjaa, sitä selvemmin hän huomasi, kuinka kauas katolinen kirkko oli
poikennut totuuden tieltä. Yhä paremmin älysi hän jokaisen kristityn
vastuunalaisuuden Jumalan edessä ja yhä selvemmin kuuli hän
Hengen kehottavan vaatimuksen: ryhdy taisteluun valheen ja
pimeyden valtoja vastaan. Vaan Vikleff ei ollut noita pintapuolisia,
omaan voimaansa luottavia profeetoja, jotka heti luulevat kaikki
tietävänsä ja kaikkeen pystyvänsä. Hän kävi Pyhän Hengen koulua,
jossa ei silmänräpäyksessä valmistuta. Hän kasvoi viisaudessa ja
varttui hengessä totuuden suurta taistelua taistelemaan.
Harjoitettuaan opintoja Oxfordissa, pääsi Vikleff Baliolin kollegion
esimieheksi v. 1361. Kaksi vuotta myöhemmin sai hän teologian
vielä Britanniankin kansa, mutta joka tarkkaan katselee sen maita,
hän huomaa, että Pyhän Hengen tuulahdus alkaa poistaa sumut
tuon kuuluisan saariston rannoilta, ja näkee, miten taivaan reunalla
päivä jo vähän ruskottaa. Siellä täällä heräävät ihmiset, ja väleen
kuuluu sorretun Siionin muureilta vartijan ääni, jonka vertaista ei
keskiaika konsanaan ennen ole kuullut. Raamattu kädessään astuu
Herran voiman tukemana taistelutantereelle alkavan
uskonpuhdistuksen ensimmäinen varsinainen edustaja Juhana
Vikleff.
Vähän tiedämme tämän merkillisen miehen aikuisemmista
elämänvaiheista. Kun hän noin v. 1360 alkoi julkisesti esiintyä, oli
hän jo 36 vuoden ikäinen. Hirmukuolema oli syvämieliseen
nuorukaiseen tehnyt valtaavan vaikutuksen. Nöyrtyen pyhän
Jumalan edessä, rukoili hän hartaasti viisautta ja valoa ylhäältä, jotta
hän löytäisi elämän tien. Sen rukouksen kuuli Herra. Raamatusta,
jota Vikleff siitä alkaen ahkeraan luki, löysi hän mitä hänen totuutta
etsivä henkensä kaipasi. Jota enemmän hän viljeli tätä kirjojen
kirjaa, sitä selvemmin hän huomasi, kuinka kauas katolinen kirkko oli
poikennut totuuden tieltä. Yhä paremmin älysi hän jokaisen kristityn
vastuunalaisuuden Jumalan edessä ja yhä selvemmin kuuli hän
Hengen kehottavan vaatimuksen: ryhdy taisteluun valheen ja
pimeyden valtoja vastaan. Vaan Vikleff ei ollut noita pintapuolisia,
omaan voimaansa luottavia profeetoja, jotka heti luulevat kaikki
tietävänsä ja kaikkeen pystyvänsä. Hän kävi Pyhän Hengen koulua,
jossa ei silmänräpäyksessä valmistuta. Hän kasvoi viisaudessa ja
varttui hengessä totuuden suurta taistelua taistelemaan.
Harjoitettuaan opintoja Oxfordissa, pääsi Vikleff Baliolin kollegion
esimieheksi v. 1361. Kaksi vuotta myöhemmin sai hän teologian
tohtorin arvon, joka oikeutti häntä pitämään luentoja uskonopissa.
Päästyään Kanterburyn kollegion esimieheksi (1365), alkoi Vikleff
yhä rohkeammin Jumalan sanan valossa kateederista julistaa
uskonnon totuuksia, jonka ohessa hän monesti saarnatuolistakin
kylvi totuuden siemeniä kansalaistensa sydämmiin. Hänen
esityksensä oli valtaavan voimallista, opettavaa ja syvää, ja kauas
kuului hänen sanojensa kaiku, sillä niitä kannatti totuuden oma
sisällinen voima.
Vikleffin julistamat mielipiteet paavikunnan mielivaltaisista,
vaatimuksista, joita jo ennen hänen aikojaan Englannissa oli
vastustettu, juurtuivat juurtumistaan tuohon itsetietoisuuteen
heräjävään kansaan. Valtion johtavat henkilöt asettuivat hänen
puolelleen, valmistautuen vastarintaan. Kun Urbanus V v. 1365 yhä
jyrkemmin alkoi vaatia tuon ennen suostutun veron maksamista
paavikunnalle, kieltäytyi kuningas Edvard III parlamenttinsa
tukemana yhtä jyrkästi sitä maksamasta. Vikleff puolusti kateederista
parlamentin päätöstä. Turhaan raivosivat Rooman ystävät, turhaan
koettivat he näyttää toteen, että paavi, joka muka oli Englannin
läänitysherra, kanoonisen lain mukaan olisi oikeutettu vaatimaan jos
mitä. Heitä ei enää uskottu, sillä uusi aika oli jo koittanut, ja koko
paavikunnan perikatoa ennustivat Vikleffin sanat: "kanooninen laki ei
merkitse mitään, jos se Jumalan sanaa vastustaa". Urbanuksen
täytyi luopua läänitysveroa Englannilta vaatimasta, eikä koko
kysymystä sittemmin kukaan hänen jälkeisistäänkään ainakaan
julkisesti ottanut puheeksi.
Vikleffin herätyshuutojen innostuttamana alkoi Englannin hallitus
ja kansa yhä jyrkemmin vastustaa katolista kirkkoa. V. 1375
lausuttiin alahuoneessa: "Rooman lähettämät hengelliset miehet ovat
kuningaskunnalle vaarallisemmat kuin Juutalaiset ja Sarasenit.
Päästyään Kanterburyn kollegion esimieheksi (1365), alkoi Vikleff
yhä rohkeammin Jumalan sanan valossa kateederista julistaa
uskonnon totuuksia, jonka ohessa hän monesti saarnatuolistakin
kylvi totuuden siemeniä kansalaistensa sydämmiin. Hänen
esityksensä oli valtaavan voimallista, opettavaa ja syvää, ja kauas
kuului hänen sanojensa kaiku, sillä niitä kannatti totuuden oma
sisällinen voima.
Vikleffin julistamat mielipiteet paavikunnan mielivaltaisista,
vaatimuksista, joita jo ennen hänen aikojaan Englannissa oli
vastustettu, juurtuivat juurtumistaan tuohon itsetietoisuuteen
heräjävään kansaan. Valtion johtavat henkilöt asettuivat hänen
puolelleen, valmistautuen vastarintaan. Kun Urbanus V v. 1365 yhä
jyrkemmin alkoi vaatia tuon ennen suostutun veron maksamista
paavikunnalle, kieltäytyi kuningas Edvard III parlamenttinsa
tukemana yhtä jyrkästi sitä maksamasta. Vikleff puolusti kateederista
parlamentin päätöstä. Turhaan raivosivat Rooman ystävät, turhaan
koettivat he näyttää toteen, että paavi, joka muka oli Englannin
läänitysherra, kanoonisen lain mukaan olisi oikeutettu vaatimaan jos
mitä. Heitä ei enää uskottu, sillä uusi aika oli jo koittanut, ja koko
paavikunnan perikatoa ennustivat Vikleffin sanat: "kanooninen laki ei
merkitse mitään, jos se Jumalan sanaa vastustaa". Urbanuksen
täytyi luopua läänitysveroa Englannilta vaatimasta, eikä koko
kysymystä sittemmin kukaan hänen jälkeisistäänkään ainakaan
julkisesti ottanut puheeksi.
Vikleffin herätyshuutojen innostuttamana alkoi Englannin hallitus
ja kansa yhä jyrkemmin vastustaa katolista kirkkoa. V. 1375
lausuttiin alahuoneessa: "Rooman lähettämät hengelliset miehet ovat
kuningaskunnalle vaarallisemmat kuin Juutalaiset ja Sarasenit.
Jokainen paavin lähettiläs, joka Englannissa oleskelee, ja jokainen
Englantilainen, joka Rooman hovissa oleskelee, on kuolemalla
rangaistava". Samaan aikaan saarnasi Vikleff: "evankeliumi on
uskonnon ainoa lähde. Rooman paavi on varas, eikä hänellä
suinkaan ole oikeutta koko maailmaa rangaista, vaan päinvastoin
saavat alhaisemmat papit, jopa maallikotkin, häntä nuhdella".
Huonoja enteitä katolisen kirkon tulevaisuudelle Englannissa!
V. 1375 sai Vikleff Lutterworthin kirkkoherrakunnan. Siellä asui hän
siitä alkaen enimmiten, ahkeraan saarnaten ja muutenkin uskollisesti
hoitaen paimenvirkaansa, pitäen sen ohessa yhä edelleen luentoja
Oxfordissa, missä hän ajottain oleskeli. Herättääksensä
tietämättömyyteen ja hengelliseen välinpitämättömyyteen uupunutta
kansaa, päätti Vikleff lähettää saarnaajia maan kaikkiin osiin
julistamaan evankeliumia ihmisille. "Jos munkit" sanoi hän "kulkevat
pitkin maata, kaikkialla saarnaten pyhimysten taruja ja Trojan sodan
seikkailuja, niin tulee meidän Jumalan kunniaksi tehdä mitä he
säkkiensä täyttämiseksi tekevät. Meidän tulee panna toimeen laaja
ja matkustava evankeliumin saarnaaminen sielujen kääntämiseksi
Jesuksen Kristuksen tykö". "Köyhät papit", joiksi Vikleffin lähettämiä
saarnaajia nimitettiin, vaikuttivat monissa paikoin suuria Englannin
kansassa. Heillä olikin tämä opettajansa terottama jalo käsky:
"lähtekäät saarnaamaan! Tämä on kaikkein korkein työ; mutta älkäät
tehkö niinkuin papit, jotka saarnattuansa istuvat ravintoloihin ja
pelipöydän ympärille tahi kuluttavat aikansa metsästykseen. Kun
olette saarnanne päättäneet, niin käykäät sairasten, vanhusten,
köyhien, sokeiden ja ontuvien luona ja auttakaat heitä kykynne
mukaan". — Mutta ennen kaikkea tahtoi Vikleff kaikkien luettavaksi
avata kirjojen kirjan, jotta jokainen itse saisi tutkia, mikä Jumalan
hyvä ja täydellinen tahto on. Hän ei osannut raamatun alkukieliä,
Englantilainen, joka Rooman hovissa oleskelee, on kuolemalla
rangaistava". Samaan aikaan saarnasi Vikleff: "evankeliumi on
uskonnon ainoa lähde. Rooman paavi on varas, eikä hänellä
suinkaan ole oikeutta koko maailmaa rangaista, vaan päinvastoin
saavat alhaisemmat papit, jopa maallikotkin, häntä nuhdella".
Huonoja enteitä katolisen kirkon tulevaisuudelle Englannissa!
V. 1375 sai Vikleff Lutterworthin kirkkoherrakunnan. Siellä asui hän
siitä alkaen enimmiten, ahkeraan saarnaten ja muutenkin uskollisesti
hoitaen paimenvirkaansa, pitäen sen ohessa yhä edelleen luentoja
Oxfordissa, missä hän ajottain oleskeli. Herättääksensä
tietämättömyyteen ja hengelliseen välinpitämättömyyteen uupunutta
kansaa, päätti Vikleff lähettää saarnaajia maan kaikkiin osiin
julistamaan evankeliumia ihmisille. "Jos munkit" sanoi hän "kulkevat
pitkin maata, kaikkialla saarnaten pyhimysten taruja ja Trojan sodan
seikkailuja, niin tulee meidän Jumalan kunniaksi tehdä mitä he
säkkiensä täyttämiseksi tekevät. Meidän tulee panna toimeen laaja
ja matkustava evankeliumin saarnaaminen sielujen kääntämiseksi
Jesuksen Kristuksen tykö". "Köyhät papit", joiksi Vikleffin lähettämiä
saarnaajia nimitettiin, vaikuttivat monissa paikoin suuria Englannin
kansassa. Heillä olikin tämä opettajansa terottama jalo käsky:
"lähtekäät saarnaamaan! Tämä on kaikkein korkein työ; mutta älkäät
tehkö niinkuin papit, jotka saarnattuansa istuvat ravintoloihin ja
pelipöydän ympärille tahi kuluttavat aikansa metsästykseen. Kun
olette saarnanne päättäneet, niin käykäät sairasten, vanhusten,
köyhien, sokeiden ja ontuvien luona ja auttakaat heitä kykynne
mukaan". — Mutta ennen kaikkea tahtoi Vikleff kaikkien luettavaksi
avata kirjojen kirjan, jotta jokainen itse saisi tutkia, mikä Jumalan
hyvä ja täydellinen tahto on. Hän ei osannut raamatun alkukieliä,
mutta hän hankki itselleen versio vulgatan (katso I osa) paraat
käsikirjoitukset, joita hän alkoi kääntää kansansa kielelle.
Ei saattanut katolinen kirkko tyyneenä katsella tätä
uskonpuhdistuksen yhä kirkastuvaa aamukoittoa. Papit ja munkit
olivat raivoissaan: tavalla tahi toisella oli Vikleff pakotettava
vaikenemaan. Se oli heidän voimaton tuumansa — Herra oli
päättänyt toisin.
Toukokuun 30 p:nä 1377 julisti Gregorius XI, jolle Englannin papit
ja munkit olivat toimittaneet otteita tuon rauhanhäiritsijän luennoista
ja saarnoista, hänen kerettiläiseksi. Hän määräsi niinikään, että
Vikleff heti oli vangittava ja oikeuden edessä tutkittava. Väkivaltaisiin
toimiin eivät asianomaiset kuitenkaan saattaneet ryhtyä, kun, valtio
ja kansa kannatti tuota suurta opettajaa. Uskonpuhdistaja kirjoitti
kirjan puolustuksekseen ja saapui Lontooseen vastaamaan
sanoistansa (1378). Kokous oli meluinen ja keskustelu kiivasta.
Molemmin puolin lausuttiin uhkaavia, intohimojen synnyttämiä
sanoja. Vikleff yksin pysyi maltillisena ja tyyneenä, mutta samalla
horjumattoman vakaana. Kokous ei voinut mitään aikaansaada, kun
näet hallitus vaati piispoja lakkauttamaan kaikki hankkeet
uskonpuhdistajaa vastaan. Uhkaavia sanoja kyllä kuului katolisen
kirkon puolustajain joukosta, vaan ei siitä apua ollut: Vikleff poistui
kokouksesta voittajana.
Yhä rohkeammin vain jatkoi uskonpuhdistaja työtään. Raamatun
erehtymätön sana johdatti häntä kirkkaudesta toiseen, opettaen
häntä vakavin askelin kulkemaan eteenpäin. Vikleff tiesi, että Herra
oli hänen kanssansa. Sentähden hän ei horjunut, vaikka tulevaisuus
monesti näytti hyvinkin pimeältä. Kun hän esim. kerran kovasti
sairastui, ja kerjäläismunkit, joita vastaan hän usein ankarasti oli
käsikirjoitukset, joita hän alkoi kääntää kansansa kielelle.
Ei saattanut katolinen kirkko tyyneenä katsella tätä
uskonpuhdistuksen yhä kirkastuvaa aamukoittoa. Papit ja munkit
olivat raivoissaan: tavalla tahi toisella oli Vikleff pakotettava
vaikenemaan. Se oli heidän voimaton tuumansa — Herra oli
päättänyt toisin.
Toukokuun 30 p:nä 1377 julisti Gregorius XI, jolle Englannin papit
ja munkit olivat toimittaneet otteita tuon rauhanhäiritsijän luennoista
ja saarnoista, hänen kerettiläiseksi. Hän määräsi niinikään, että
Vikleff heti oli vangittava ja oikeuden edessä tutkittava. Väkivaltaisiin
toimiin eivät asianomaiset kuitenkaan saattaneet ryhtyä, kun, valtio
ja kansa kannatti tuota suurta opettajaa. Uskonpuhdistaja kirjoitti
kirjan puolustuksekseen ja saapui Lontooseen vastaamaan
sanoistansa (1378). Kokous oli meluinen ja keskustelu kiivasta.
Molemmin puolin lausuttiin uhkaavia, intohimojen synnyttämiä
sanoja. Vikleff yksin pysyi maltillisena ja tyyneenä, mutta samalla
horjumattoman vakaana. Kokous ei voinut mitään aikaansaada, kun
näet hallitus vaati piispoja lakkauttamaan kaikki hankkeet
uskonpuhdistajaa vastaan. Uhkaavia sanoja kyllä kuului katolisen
kirkon puolustajain joukosta, vaan ei siitä apua ollut: Vikleff poistui
kokouksesta voittajana.
Yhä rohkeammin vain jatkoi uskonpuhdistaja työtään. Raamatun
erehtymätön sana johdatti häntä kirkkaudesta toiseen, opettaen
häntä vakavin askelin kulkemaan eteenpäin. Vikleff tiesi, että Herra
oli hänen kanssansa. Sentähden hän ei horjunut, vaikka tulevaisuus
monesti näytti hyvinkin pimeältä. Kun hän esim. kerran kovasti
sairastui, ja kerjäläismunkit, joita vastaan hän usein ankarasti oli
puhunut, saapuivat hänen luoksensa, vaatien häntä ainakin
ijankaikkisuus silmien edessä, peruuttamaan oppinsa, vastasi sairas
ylönluonnollista vakuutusta säteilevin silmin: "minä en kuole, vaan
elän ja olen munkkien pahoja tekoja ilmi tuova". Niin kävikin. Vikleff
parani ja väleen kaikui hänen valtaava äänensä vielä voimallisemmin
kuin ennen kauhistukseksi kaikille niille, jotka, vihaten valkeutta,
koettivat karttaa hengen miekkaa, joka kirkkaana välkkyi
uskonpuhdistajan kädessä.
Vuosi 1380 on tärkeä vuosi koko kristikunnan ja etenkin Englannin
kansan historiassa. Silloin valmistui nim. Vikleffin raamatunkäännös.
Munkit valittivat: "evankeliumin helmeä heitetään kaikkialle, ja siat
tallaavat sitä", ja moni uskonpuhdistajan ystävistäkin piti raamatun
kääntämistä kansan kielelle rohkeana, miltei turmioa tuottavana
tekona. Mutta Vikleff ei epäillyt, vaikka häntä yhä kiivaammin
ahdistettiin ja kerettiläisyydestä syytettiin. "Tahdotteko kerettiläiseksi
tuomita Jumalan pyhää Henkeä, joka antoi apostoleille evankeliumin
kaikilla kielillä?" kysyi hän totuuden valistuneen puolustajan vakaalla
luottamuksella. Selvänä on hänellä jo se horjumaton totuus, että
Jumalan sana on ihmisten ainoa erehtymätön ohje, ja tätä totuutta,
johon koko uskonpuhdistuksen aate perustuu, aikoo hän puolustaa
viimmeiseen hengenvetoonsa asti. Ja saman sanan valossa näkee
hän yhä selvemmin, miten väärin katolinen kirkko käsittää etenkin
synnin ja armon painavan kysymyksen, ja hänen sydämmessään
vakaantuu vakaantumistaan uskonpuhdistuksen toinenkin suuri
perusaate, se nim., että ihminen vanhurskautetaan Jumalan edessä
uskon, eikä lain töiden kautta. Hän on päässyt sille kalliolle, jonka
nimi on Jesus Kristus, eivätkä helvetin voimat voi häntä temmata
alas.
ijankaikkisuus silmien edessä, peruuttamaan oppinsa, vastasi sairas
ylönluonnollista vakuutusta säteilevin silmin: "minä en kuole, vaan
elän ja olen munkkien pahoja tekoja ilmi tuova". Niin kävikin. Vikleff
parani ja väleen kaikui hänen valtaava äänensä vielä voimallisemmin
kuin ennen kauhistukseksi kaikille niille, jotka, vihaten valkeutta,
koettivat karttaa hengen miekkaa, joka kirkkaana välkkyi
uskonpuhdistajan kädessä.
Vuosi 1380 on tärkeä vuosi koko kristikunnan ja etenkin Englannin
kansan historiassa. Silloin valmistui nim. Vikleffin raamatunkäännös.
Munkit valittivat: "evankeliumin helmeä heitetään kaikkialle, ja siat
tallaavat sitä", ja moni uskonpuhdistajan ystävistäkin piti raamatun
kääntämistä kansan kielelle rohkeana, miltei turmioa tuottavana
tekona. Mutta Vikleff ei epäillyt, vaikka häntä yhä kiivaammin
ahdistettiin ja kerettiläisyydestä syytettiin. "Tahdotteko kerettiläiseksi
tuomita Jumalan pyhää Henkeä, joka antoi apostoleille evankeliumin
kaikilla kielillä?" kysyi hän totuuden valistuneen puolustajan vakaalla
luottamuksella. Selvänä on hänellä jo se horjumaton totuus, että
Jumalan sana on ihmisten ainoa erehtymätön ohje, ja tätä totuutta,
johon koko uskonpuhdistuksen aate perustuu, aikoo hän puolustaa
viimmeiseen hengenvetoonsa asti. Ja saman sanan valossa näkee
hän yhä selvemmin, miten väärin katolinen kirkko käsittää etenkin
synnin ja armon painavan kysymyksen, ja hänen sydämmessään
vakaantuu vakaantumistaan uskonpuhdistuksen toinenkin suuri
perusaate, se nim., että ihminen vanhurskautetaan Jumalan edessä
uskon, eikä lain töiden kautta. Hän on päässyt sille kalliolle, jonka
nimi on Jesus Kristus, eivätkä helvetin voimat voi häntä temmata
alas.
Pintapuolisesti me Vikleffin tehtävää arvostelisimme, jos sitä
kummastelisimme, että hän muutamissa opinkappaleissa erehtyi.
Keski-ajan yö loi pimeät varjonsa hänen kirjoituspöydälleen,
himmentäen häneltä joskus Jumalan sanan valon, jonka ääressä hän
työskenteli. Niin kävi esim. Hänen tutkiessaan ehtoollisopin syvää
salaisuutta. Hyläten muuttumisopin, eksyi hän näet siihen
katsantotapaan, etteivät ehtoollisvieraat nauti kuin kirkastetusta
Vapahtajasta valuvaa voimaa ja että leipä ja viini siis ainoastaan
kuvaavat Kristuksen ruumista ja verta. Sanan valossa älyten, miten
mielivaltaisesti katolinen kirkko oli käsitellyt pyhän ehtoollisen
asetussanoja, eksyi Vikleff vastakkaiseen erehdykseen, jota jo
Berengarius Toursilainen y.m. vallanhimoisen katolisen kirkon
sortamat vastustajat erehtyivät puolustamaan. Niinikään kannatti
hän Augustinuksen armonvalitsemissoppia sekä piti kirkkoa
ainoastaan valittujen yhdistyksenä. "Kuinka voi häntä (paavia) pitää
päänä, joka voipi tulla perkeleeksi helvetissä, mitenkä kirkkona sitä,
joka on luopunut, harhaoppinen ja täynnä Jumalan pilkkaa?" kysyi
Vikleff. Oudoksuisimmeko että hän taistelun helteessä, katolisen
kirkon turmeluksen ympäröimänä ja totuuden rikollisten väijymättä,
joskus oli liika rohkea hävittäessään kristikunnan turmeltunutta
opinjärjestelmää ja rakentaessaan uutta?
Vikleff oli lausunut niin rohkeita sanoja ja hänen suuri työnsä
uhkasi siksi selvästi keski-ajan koko katsantotapaa perikadolla, ettei
kirkko saattanut jättää häntä rauhaan. Uskonpuhdistajan mainetta ei
saavuta kukaan kokematta oman aikansa vihaa. Semmoiset miehet
ovat vihityt taisteluun, ja tämä taistelu on samassa määrässä kovaa,
kuin he, ihmisiä pelkäämättä, puhuvat totuuden vakaata kieltä.
Vikleff ei ole poikkeuksena tästä historian muuttumattomasta
todistuksesta.
kummastelisimme, että hän muutamissa opinkappaleissa erehtyi.
Keski-ajan yö loi pimeät varjonsa hänen kirjoituspöydälleen,
himmentäen häneltä joskus Jumalan sanan valon, jonka ääressä hän
työskenteli. Niin kävi esim. Hänen tutkiessaan ehtoollisopin syvää
salaisuutta. Hyläten muuttumisopin, eksyi hän näet siihen
katsantotapaan, etteivät ehtoollisvieraat nauti kuin kirkastetusta
Vapahtajasta valuvaa voimaa ja että leipä ja viini siis ainoastaan
kuvaavat Kristuksen ruumista ja verta. Sanan valossa älyten, miten
mielivaltaisesti katolinen kirkko oli käsitellyt pyhän ehtoollisen
asetussanoja, eksyi Vikleff vastakkaiseen erehdykseen, jota jo
Berengarius Toursilainen y.m. vallanhimoisen katolisen kirkon
sortamat vastustajat erehtyivät puolustamaan. Niinikään kannatti
hän Augustinuksen armonvalitsemissoppia sekä piti kirkkoa
ainoastaan valittujen yhdistyksenä. "Kuinka voi häntä (paavia) pitää
päänä, joka voipi tulla perkeleeksi helvetissä, mitenkä kirkkona sitä,
joka on luopunut, harhaoppinen ja täynnä Jumalan pilkkaa?" kysyi
Vikleff. Oudoksuisimmeko että hän taistelun helteessä, katolisen
kirkon turmeluksen ympäröimänä ja totuuden rikollisten väijymättä,
joskus oli liika rohkea hävittäessään kristikunnan turmeltunutta
opinjärjestelmää ja rakentaessaan uutta?
Vikleff oli lausunut niin rohkeita sanoja ja hänen suuri työnsä
uhkasi siksi selvästi keski-ajan koko katsantotapaa perikadolla, ettei
kirkko saattanut jättää häntä rauhaan. Uskonpuhdistajan mainetta ei
saavuta kukaan kokematta oman aikansa vihaa. Semmoiset miehet
ovat vihityt taisteluun, ja tämä taistelu on samassa määrässä kovaa,
kuin he, ihmisiä pelkäämättä, puhuvat totuuden vakaata kieltä.
Vikleff ei ole poikkeuksena tästä historian muuttumattomasta
todistuksesta.
Kiivain kaikista Vikleffin vastustajista oli Kanterburyn arkkipiispa
Villiam Kourtenay. Jo kauan oli hän koettanut rakentaa salpoja
uskonpuhdistuksen kasvavalle virralle, jonka kohoavat aallot
uhkasivat Englannin katolista kirkkoa perikadolla. Toukokuun 17 p.
1382 kokoontuivat valtakunnan piispat ja muut mahtavat henkilöt
Lontooseen tutkimaan Vikleffin "harhaoppisia" kirjoja ja
tuomitsemaan niiden tekijää. Kymmenen Vikleffin väitteistä, joista
etenkin hänen ehtoollisoppinsa herätti suurta melua, julistettiin
harhaoppisiksi. "Jos tämä kerettiläinen" lausui arkkipiispa, "alati saa
vedota kansan intohimoihin, niin on perikatomme varma", vaatien
hallitusta ryhtymään tehokkaisin toimiin Vikleffiä vastaan.
Kuningaskin liittyi vastustajiin, antaen luvan heittää vankeuteen
jokaisen, joka uskaltaisi tuomituita väitteitä puolustaa.
Ihmeellisesti hoitaa Herra omiansa täällä muukalaisuuden maassa.
Etenkin on Hänen merkillinen kuljetuksensa nähtävänä noiden
suurten uskonsankarien elämänvaiheissa, jotka Hän asetti totuuden
puolustajain eturiviin. Yksi niitä oli Vikleff. Jota likemmäksi hänen
elämänsä lähestyi loppuansa, sitä kovemmaksi kiihtyi taistelu. Jo
Lontoon kokouksessa täytyi hänen kokea, että ystävä toisen perästä
luopui hänestä juuri silloin, kuin hän ihmisten käsityksen mukaan
olisi ystäviä tarvinnut. Kalpeat ovat hänen kasvonsa, taisteluista ja
väsymättömästä työstä riutuneet hänen voimansa, mutta
voimallisempana kuin ennen, jolloin lukuisat ystävät häntä
innostuksella puolustivat, seisoo hän nyt yksin Herran tukemana
kokouksen edessä. Vakaana korottaa hän valkosta päätään, lausuen
tyyneesti: "evankeliumin oppi ei ole koskaan hukkuva".
Vaikka kuningas ja lordit olivat piispojen puolella, ei Vikleffin
sortamisesta kuitenkaan sillä kertaa mitään tullut, sillä parlamentin
alahuone, johon hän vetosi, kannatti häntä. Viekas Kourtenay ei
Villiam Kourtenay. Jo kauan oli hän koettanut rakentaa salpoja
uskonpuhdistuksen kasvavalle virralle, jonka kohoavat aallot
uhkasivat Englannin katolista kirkkoa perikadolla. Toukokuun 17 p.
1382 kokoontuivat valtakunnan piispat ja muut mahtavat henkilöt
Lontooseen tutkimaan Vikleffin "harhaoppisia" kirjoja ja
tuomitsemaan niiden tekijää. Kymmenen Vikleffin väitteistä, joista
etenkin hänen ehtoollisoppinsa herätti suurta melua, julistettiin
harhaoppisiksi. "Jos tämä kerettiläinen" lausui arkkipiispa, "alati saa
vedota kansan intohimoihin, niin on perikatomme varma", vaatien
hallitusta ryhtymään tehokkaisin toimiin Vikleffiä vastaan.
Kuningaskin liittyi vastustajiin, antaen luvan heittää vankeuteen
jokaisen, joka uskaltaisi tuomituita väitteitä puolustaa.
Ihmeellisesti hoitaa Herra omiansa täällä muukalaisuuden maassa.
Etenkin on Hänen merkillinen kuljetuksensa nähtävänä noiden
suurten uskonsankarien elämänvaiheissa, jotka Hän asetti totuuden
puolustajain eturiviin. Yksi niitä oli Vikleff. Jota likemmäksi hänen
elämänsä lähestyi loppuansa, sitä kovemmaksi kiihtyi taistelu. Jo
Lontoon kokouksessa täytyi hänen kokea, että ystävä toisen perästä
luopui hänestä juuri silloin, kuin hän ihmisten käsityksen mukaan
olisi ystäviä tarvinnut. Kalpeat ovat hänen kasvonsa, taisteluista ja
väsymättömästä työstä riutuneet hänen voimansa, mutta
voimallisempana kuin ennen, jolloin lukuisat ystävät häntä
innostuksella puolustivat, seisoo hän nyt yksin Herran tukemana
kokouksen edessä. Vakaana korottaa hän valkosta päätään, lausuen
tyyneesti: "evankeliumin oppi ei ole koskaan hukkuva".
Vaikka kuningas ja lordit olivat piispojen puolella, ei Vikleffin
sortamisesta kuitenkaan sillä kertaa mitään tullut, sillä parlamentin
alahuone, johon hän vetosi, kannatti häntä. Viekas Kourtenay ei
kuitenkaan siitä masentunut. Hän lähti heti Oxfordiin saadaksensa
yliopistoa puolelleen. Yritys onnistui. Vikleffin täytyi kokea, että sama
opinahjo, jossa hän niin ahkeraan oli virittänyt uuden ajan valoa
maailmalle, asettui totuuden vastustajain puolelle. Sitä
urhoollisempana vain odotti vanhus lähestyvää myrskyä. Vaikka
hänen ruumiinvoimansa jo olivat hyvin masentuneet, saapui hän
Kourtenayn Marraskuussa samana vuonna toimeenpanemaan
kokoukseen Lontooseen. Siellä hän piti ankaran puheen katolisen
kirkon turmeluksesta. Se päättyi näillä sanoilla: "totuus on voittava".
Ikäänkuin aavistaen, että lukematon, vaikka näkymätön
vartijajoukko suojeli Vikleffiä, ei kukaan läsnäolijoista koettanutkaan
häntä estää, kun hän, päätettyään puheensa, tyyneenä poistui
kokouksesta. — Hän palasi Lutterworthiin jatkamaan keskeytettyä
työtään.
Ennen pitkää ryhtyi paavikin taisteluun. Hän kutsui Vikleffin
Roomaan, vaan uskonpuhdistaja ei noudattanut käskyä. Ei
ihmispelko häntä estänyt lähtemästä — Vikleff ei pelännyt ihmisiä! —
vaan hänen yhä heikommaksi käynyt terveytensä teki matkan
mahdottomaksi. Mutta kyllä paavi silti sai kuulla Vikleffin
puolustuksen. Lutterworthista kirjoitti uskonsankari: "Minä uskon,
että Rooman paavi ennen kaikkia muita on velvollinen rupeamaan
Kristuksen evankeliumin alamaiseksi, sillä suurin ei ole se, joka
itsellensä kokoo korkeimpia maallisia arvonasteita, vaan se, joka
uskollisimmin Herraa seuraa. Ei kenenkään uskovaisen pidä paavia
seurata, jos ei paavi Jesusta Kristusta seuraa. Paavin täytyy Jesuksen
Kristuksen esimerkin mukaan valtiolle antaa takaisin maallinen
valtansa ja voimakkaasti kehottaa papistoansa tekemään samaa. Jos
oman tahtoni mukaan saattaisin ruumistani käskeä, niin tulisin
todellakin Rooman paavin luokse, mutta Herran kuritukset ovat
yliopistoa puolelleen. Yritys onnistui. Vikleffin täytyi kokea, että sama
opinahjo, jossa hän niin ahkeraan oli virittänyt uuden ajan valoa
maailmalle, asettui totuuden vastustajain puolelle. Sitä
urhoollisempana vain odotti vanhus lähestyvää myrskyä. Vaikka
hänen ruumiinvoimansa jo olivat hyvin masentuneet, saapui hän
Kourtenayn Marraskuussa samana vuonna toimeenpanemaan
kokoukseen Lontooseen. Siellä hän piti ankaran puheen katolisen
kirkon turmeluksesta. Se päättyi näillä sanoilla: "totuus on voittava".
Ikäänkuin aavistaen, että lukematon, vaikka näkymätön
vartijajoukko suojeli Vikleffiä, ei kukaan läsnäolijoista koettanutkaan
häntä estää, kun hän, päätettyään puheensa, tyyneenä poistui
kokouksesta. — Hän palasi Lutterworthiin jatkamaan keskeytettyä
työtään.
Ennen pitkää ryhtyi paavikin taisteluun. Hän kutsui Vikleffin
Roomaan, vaan uskonpuhdistaja ei noudattanut käskyä. Ei
ihmispelko häntä estänyt lähtemästä — Vikleff ei pelännyt ihmisiä! —
vaan hänen yhä heikommaksi käynyt terveytensä teki matkan
mahdottomaksi. Mutta kyllä paavi silti sai kuulla Vikleffin
puolustuksen. Lutterworthista kirjoitti uskonsankari: "Minä uskon,
että Rooman paavi ennen kaikkia muita on velvollinen rupeamaan
Kristuksen evankeliumin alamaiseksi, sillä suurin ei ole se, joka
itsellensä kokoo korkeimpia maallisia arvonasteita, vaan se, joka
uskollisimmin Herraa seuraa. Ei kenenkään uskovaisen pidä paavia
seurata, jos ei paavi Jesusta Kristusta seuraa. Paavin täytyy Jesuksen
Kristuksen esimerkin mukaan valtiolle antaa takaisin maallinen
valtansa ja voimakkaasti kehottaa papistoansa tekemään samaa. Jos
oman tahtoni mukaan saattaisin ruumistani käskeä, niin tulisin
todellakin Rooman paavin luokse, mutta Herran kuritukset ovat
minulle muuta osottaneet ja opettaneet minua enemmän
tottelemaan Jumalaa kuin ihmisiä".
Jos kenenkään elämänvaiheissa, niin toteutuvat Vikleffin
taistelussa totuuden puolesta Herran sanat: "Eikö kaksi varpuista
yhteen ropoon myydä? ja yksi heistä ei putoa maan päälle ilman
teidän Isättänne. — — — Älkäät siis peljätkö: te olette paremmat
kuin monta varpuista". Ken on voimallisemmin iskenyt paavikunnan
paheisin, ken säälimättömimmin paljastanut katolisen kirkon
turmeluksen, sen papiston synnit, jumalanpalveluksen maailmalliset,
ihmissääntöihin perustuvat turhamieliset menot ja opin suuret
erehdykset, kuin hän — ja kuitenkin: ei yksikään koskenut häneen!
On kyllä totta, että hänen täytyi paljon kärsiä, että
marttyyrikuoleman kauhut tuon tuostakin, etenkin hänen elämänsä
viimme vuosina uhaten likenivät Lutterworthin pappilaa, missä
uskonpuhdistaja kirjoituspöytänsä ääressä viritti evankeliumin valoa
kristikunnalle, mutta Herra poisti kaikki vaarat. Pimeyden vallat eivät
voineet estää Vikleffiä valmistamasta tuota jaloa teosta, johon hän
elämänsä illalla oli ryhtynyt ja jonka kautta hän vielä kauan
kuolemansa jälkeen oli saarnaava uskonpuhdistuksen suurta aatetta
maailmalle. Sen nimi on Trialogus. Käyttäen puheenvaihdon
kuvaavaa muotoa, asettaa Vikleff "totuuden" kysymyksiä esittämään,
"valheen" vastaväitteitä tekemään sekä "ymmärryksen" edustamaan
puhdasta oppia. Valtaava nero, tosi kristityn valistus ja totuuden
puolustajan urhoollisuus tukee tämän mainion, Herran armon
turvissa syntyneen kirjan sanoja.
Mutta jo lähestyi se hetki, jona Herra oli kutsuva tuon uskollisen
palvelijansa lepoon. Oli Joulukuun 29 päivä 1384. Vikleff oli kirkossa,
missä vietettiin "viattomain lasten juhlaa". Hän oli juuri nauttinut
Herran pyhää ehtoollista, kun hän halvattuna vaipui alttarin
tottelemaan Jumalaa kuin ihmisiä".
Jos kenenkään elämänvaiheissa, niin toteutuvat Vikleffin
taistelussa totuuden puolesta Herran sanat: "Eikö kaksi varpuista
yhteen ropoon myydä? ja yksi heistä ei putoa maan päälle ilman
teidän Isättänne. — — — Älkäät siis peljätkö: te olette paremmat
kuin monta varpuista". Ken on voimallisemmin iskenyt paavikunnan
paheisin, ken säälimättömimmin paljastanut katolisen kirkon
turmeluksen, sen papiston synnit, jumalanpalveluksen maailmalliset,
ihmissääntöihin perustuvat turhamieliset menot ja opin suuret
erehdykset, kuin hän — ja kuitenkin: ei yksikään koskenut häneen!
On kyllä totta, että hänen täytyi paljon kärsiä, että
marttyyrikuoleman kauhut tuon tuostakin, etenkin hänen elämänsä
viimme vuosina uhaten likenivät Lutterworthin pappilaa, missä
uskonpuhdistaja kirjoituspöytänsä ääressä viritti evankeliumin valoa
kristikunnalle, mutta Herra poisti kaikki vaarat. Pimeyden vallat eivät
voineet estää Vikleffiä valmistamasta tuota jaloa teosta, johon hän
elämänsä illalla oli ryhtynyt ja jonka kautta hän vielä kauan
kuolemansa jälkeen oli saarnaava uskonpuhdistuksen suurta aatetta
maailmalle. Sen nimi on Trialogus. Käyttäen puheenvaihdon
kuvaavaa muotoa, asettaa Vikleff "totuuden" kysymyksiä esittämään,
"valheen" vastaväitteitä tekemään sekä "ymmärryksen" edustamaan
puhdasta oppia. Valtaava nero, tosi kristityn valistus ja totuuden
puolustajan urhoollisuus tukee tämän mainion, Herran armon
turvissa syntyneen kirjan sanoja.
Mutta jo lähestyi se hetki, jona Herra oli kutsuva tuon uskollisen
palvelijansa lepoon. Oli Joulukuun 29 päivä 1384. Vikleff oli kirkossa,
missä vietettiin "viattomain lasten juhlaa". Hän oli juuri nauttinut
Herran pyhää ehtoollista, kun hän halvattuna vaipui alttarin
kivipermannolle. Haikein sydämmin kantoivat muutamat
seurakuntalaiset tuon kunnioitetun, hellästi rakastetun paimenen
kotia. Vielä pari päivää viipyi väsynyt matkamies ystäväinsä luona,
odottaen lopullisen pelastuksensa autuaallista päivää. Uudenvuoden-
aattona muutti hän sen Herran luokse, josta hän pyhitetyllä
elämällään ja voimallisilla sanoillaan loppuun asti uskollisesti oli
todistanut.
seurakuntalaiset tuon kunnioitetun, hellästi rakastetun paimenen
kotia. Vielä pari päivää viipyi väsynyt matkamies ystäväinsä luona,
odottaen lopullisen pelastuksensa autuaallista päivää. Uudenvuoden-
aattona muutti hän sen Herran luokse, josta hän pyhitetyllä
elämällään ja voimallisilla sanoillaan loppuun asti uskollisesti oli
todistanut.
IV.
Suomen kirkko Avignonin paavikunnan aikana.
Minä annoin heidän vetää ihmisen ijestä, ja käydä
rakkauden ohjissa, ja minä autin heitä, otin ikeen heidän
kaulastansa ja annoin heille elatuksen. Hos. 11: 4.
Myöhään oli Suomen kansa päässyt kristinuskon osallisuuteen, ja
myöhemmin kuin muissa katoliseen kirkkoon kuuluvissa maissa
juurtui keski-ajan uskonnollinen katsantotapa esi-isiemme
sydämmiin. Kun uskonpuhdistuksen edelläkävijät jo hämmästyttivät
Euroopan emämaita herätyssaarnallaan, varttui ja edistyi katolisuus
vielä syrjäisessä Suomessa. Tämä tulee meidän muistaa, kun noiden
suurten sivistysmaiden oloista käännymme silmäilemään Suomen
kirkon samanaikuisia vaiheita.
Maunu I:sen kuoltua kokoontuivat Turun tuomiokapitulin jäsenet
piispanvaalia toimittamaan. Piispaksi valittiin Ragvald II (1309-1321),
joka oli kotosin Ahvenanmaalta ja siihen aikaan oli Turun
tuomiokirkon kaniikina. Eräs kirje mainitsee, että kaniiki Laurentius,
mahdollisesti sama mies, jonka ehdotuksesta Maunu I määrättiin
Suomen piispaksi, heti ilmoitti vaalin päätöksen Ruotsin
Suomen kirkko Avignonin paavikunnan aikana.
Minä annoin heidän vetää ihmisen ijestä, ja käydä
rakkauden ohjissa, ja minä autin heitä, otin ikeen heidän
kaulastansa ja annoin heille elatuksen. Hos. 11: 4.
Myöhään oli Suomen kansa päässyt kristinuskon osallisuuteen, ja
myöhemmin kuin muissa katoliseen kirkkoon kuuluvissa maissa
juurtui keski-ajan uskonnollinen katsantotapa esi-isiemme
sydämmiin. Kun uskonpuhdistuksen edelläkävijät jo hämmästyttivät
Euroopan emämaita herätyssaarnallaan, varttui ja edistyi katolisuus
vielä syrjäisessä Suomessa. Tämä tulee meidän muistaa, kun noiden
suurten sivistysmaiden oloista käännymme silmäilemään Suomen
kirkon samanaikuisia vaiheita.
Maunu I:sen kuoltua kokoontuivat Turun tuomiokapitulin jäsenet
piispanvaalia toimittamaan. Piispaksi valittiin Ragvald II (1309-1321),
joka oli kotosin Ahvenanmaalta ja siihen aikaan oli Turun
tuomiokirkon kaniikina. Eräs kirje mainitsee, että kaniiki Laurentius,
mahdollisesti sama mies, jonka ehdotuksesta Maunu I määrättiin
Suomen piispaksi, heti ilmoitti vaalin päätöksen Ruotsin
arkkipiispalle. Sama kirje kertoo myöskin, että Upsalasta saapuneen
käskyn johdosta Ragvaldin valitseminen julkisesti ilmoitettiin Turussa,
sekä tuomiokirkossa että Dominikanein luostarikirkossa, jotta
jokainen, jolla oli muistuttamista sitä vastaan, voisi valittaa
arkkipiispalle, ennenkuin tämä oli vahvistanut vaalin. Nähtävästi
muistutuksia ei tehty, sillä Ragvald astui virkaansa heti tämän
jälkeen.
Vähän tiedämme Ragvald II:sen vaikutuksesta Suomen kirkon
johtajana. Sen vain huomaamme, että hän koetti Turunkin
piispanistuimelle hankkia niitä maallisia tukeita, joiden turvissa keski-
ajan piispat miltei kaikkialla pääsivät mahtaviksi herroiksi. Hän näet
ryhtyi rakentamaan Kuusiston linnaa (1317) samannimisen kartanon
maalla, joka jo ennen oli Turun hiippakunnan oma. Hän aikoi sitä
Turun piispojen rauhalliseksi asunnoksi, johon he, milloin vain
tahtoivat, saattaisivat vetäytyä julkisuuden rasittavista oloista
virvoitusta etsimään, sekä turvaksi sodan aikoina. Mutta linna oli
puusta eikä semmoisena voinut ainakaan viimmemainittua
tarkoitusta vastata. Se nähtiin jo seuraavana vuonna, jolloin
Venäläiset sen polttivat. Tuomiokirkkokin joutui silloin vihollisten
raa'an ryöstön alaiseksi. Ragvaldin paimenvirka ei siis ollut koetuksia
vailla, miten vähän me sitten hänestä tiedämmekin.
Kuinka suureen mahtavuuteen katolinen kirkko jo siihen aikaan oli
Suomessa kohonnut, todistaa sekin seikka, että maamme valtiolliset
rajat ulottuivat juuri niin pitkälle, kuin Turun hiippakunta. Missä vain
Suomen piispan käskyjä noudatettiin, nimitettiin asujamia
"Itämaalaisiksi". Tältä ajalta alkaa Suomen kansan historia; sitä
ennen ei voi puhua kuin eri suomalaisista heimokunnista. Turun
hiippakuntaan kuuluivat silloin Varsinais-Suomi, Satakunta, Uusmaa,
Häme, läntinen Karjala ja läntinen Savo. Milloinka Ahvenanmaata,
käskyn johdosta Ragvaldin valitseminen julkisesti ilmoitettiin Turussa,
sekä tuomiokirkossa että Dominikanein luostarikirkossa, jotta
jokainen, jolla oli muistuttamista sitä vastaan, voisi valittaa
arkkipiispalle, ennenkuin tämä oli vahvistanut vaalin. Nähtävästi
muistutuksia ei tehty, sillä Ragvald astui virkaansa heti tämän
jälkeen.
Vähän tiedämme Ragvald II:sen vaikutuksesta Suomen kirkon
johtajana. Sen vain huomaamme, että hän koetti Turunkin
piispanistuimelle hankkia niitä maallisia tukeita, joiden turvissa keski-
ajan piispat miltei kaikkialla pääsivät mahtaviksi herroiksi. Hän näet
ryhtyi rakentamaan Kuusiston linnaa (1317) samannimisen kartanon
maalla, joka jo ennen oli Turun hiippakunnan oma. Hän aikoi sitä
Turun piispojen rauhalliseksi asunnoksi, johon he, milloin vain
tahtoivat, saattaisivat vetäytyä julkisuuden rasittavista oloista
virvoitusta etsimään, sekä turvaksi sodan aikoina. Mutta linna oli
puusta eikä semmoisena voinut ainakaan viimmemainittua
tarkoitusta vastata. Se nähtiin jo seuraavana vuonna, jolloin
Venäläiset sen polttivat. Tuomiokirkkokin joutui silloin vihollisten
raa'an ryöstön alaiseksi. Ragvaldin paimenvirka ei siis ollut koetuksia
vailla, miten vähän me sitten hänestä tiedämmekin.
Kuinka suureen mahtavuuteen katolinen kirkko jo siihen aikaan oli
Suomessa kohonnut, todistaa sekin seikka, että maamme valtiolliset
rajat ulottuivat juuri niin pitkälle, kuin Turun hiippakunta. Missä vain
Suomen piispan käskyjä noudatettiin, nimitettiin asujamia
"Itämaalaisiksi". Tältä ajalta alkaa Suomen kansan historia; sitä
ennen ei voi puhua kuin eri suomalaisista heimokunnista. Turun
hiippakuntaan kuuluivat silloin Varsinais-Suomi, Satakunta, Uusmaa,
Häme, läntinen Karjala ja läntinen Savo. Milloinka Ahvenanmaata,
joka alkuansa oli yhdistettynä Upsalan hiippakuntaan, ruvettiin
pitämään Suomen kirkon alueena, ei voi tarkemmin määrätä. Muutos
lienee tapahtunut neljännentoista vuosisadan alussa. Mahdollisesti
sai jo Ragvald II, joka oli kotosin Ahvenanmaalta, sen aikaan.
Pohjaan päin levisi Turun hiippakunta Pohjanmaalla.
Vaikka siis Turun piispan ala oli hyvin laaja, ei hän varallisuuden
suhteen millään tavoin voinut vetää vertoja muiden maiden
piispoille. Kirkon ja papiston tuloja koetettiin vähitellen tarkemmin
määrätä, ja siitäkin syystä jaettiin maa pitäjiin, jotka olivat velvolliset
papeillensa suorittamaan kymmenykset ja "ruokalisät", kukin seutu
pääelinkeinonsa tuotteista. Monesti syntyi rettelöitä ja riitoja
papiston ja kirkon saatavien johdosta. Niinpä mainitsevat aikakirjat
esim. Ragvald II:sen työskennelleen saadaksensa Uusmaalaisia
taipumaan papistolle maksamaan määrättyä "ruokalisää", josta
kauan oli kiistelty. Hän sai tämän riidan asetetuksi. Kymmenysten
suorittaminen järjestettiin kuitenkin vakavalle kannalle vasta
seuraavan piispan, Benediktuksen, aikana.
Tämä mies, joka oli Ruotsista kotosin ja ennen oli ollut kaniikina
Upsalassa, näkyy omistaneen tiluksia Suomessa ja siitä syystä
tulleen Turun tuomiokapitulin jäsenten tuttavuuteen. Päästyään
Turun piispaksi, ryhtyi Benediktus lujittamaan katolisuuden valtaa
maassamme. Hän oli tarkka järjestyksen mies ja hänen
silmämääränään oli Suomen kirkon korottaminen etenkin aineellisen
toimeentulon puolesta. Kymmenysmaksujen suhteen tehtiin eri
maakuntain kanssa eri sopimukset. V. 1329 vahvisti hallitus
Karjalaisten, Savolaisten sekä Kemin ja Salon kirkollismaksujen
perustukset, v. 1331 Uusmaalaisten ja v. 1334 Hämäläisten. Ei sovi
kummastella että näiden määräysten toimeenpaneminen ainakin
alussa herätti tyytymättömyyttä ja vastarintaa kansassa. Niinpä
pitämään Suomen kirkon alueena, ei voi tarkemmin määrätä. Muutos
lienee tapahtunut neljännentoista vuosisadan alussa. Mahdollisesti
sai jo Ragvald II, joka oli kotosin Ahvenanmaalta, sen aikaan.
Pohjaan päin levisi Turun hiippakunta Pohjanmaalla.
Vaikka siis Turun piispan ala oli hyvin laaja, ei hän varallisuuden
suhteen millään tavoin voinut vetää vertoja muiden maiden
piispoille. Kirkon ja papiston tuloja koetettiin vähitellen tarkemmin
määrätä, ja siitäkin syystä jaettiin maa pitäjiin, jotka olivat velvolliset
papeillensa suorittamaan kymmenykset ja "ruokalisät", kukin seutu
pääelinkeinonsa tuotteista. Monesti syntyi rettelöitä ja riitoja
papiston ja kirkon saatavien johdosta. Niinpä mainitsevat aikakirjat
esim. Ragvald II:sen työskennelleen saadaksensa Uusmaalaisia
taipumaan papistolle maksamaan määrättyä "ruokalisää", josta
kauan oli kiistelty. Hän sai tämän riidan asetetuksi. Kymmenysten
suorittaminen järjestettiin kuitenkin vakavalle kannalle vasta
seuraavan piispan, Benediktuksen, aikana.
Tämä mies, joka oli Ruotsista kotosin ja ennen oli ollut kaniikina
Upsalassa, näkyy omistaneen tiluksia Suomessa ja siitä syystä
tulleen Turun tuomiokapitulin jäsenten tuttavuuteen. Päästyään
Turun piispaksi, ryhtyi Benediktus lujittamaan katolisuuden valtaa
maassamme. Hän oli tarkka järjestyksen mies ja hänen
silmämääränään oli Suomen kirkon korottaminen etenkin aineellisen
toimeentulon puolesta. Kymmenysmaksujen suhteen tehtiin eri
maakuntain kanssa eri sopimukset. V. 1329 vahvisti hallitus
Karjalaisten, Savolaisten sekä Kemin ja Salon kirkollismaksujen
perustukset, v. 1331 Uusmaalaisten ja v. 1334 Hämäläisten. Ei sovi
kummastella että näiden määräysten toimeenpaneminen ainakin
alussa herätti tyytymättömyyttä ja vastarintaa kansassa. Niinpä
tiedetään, että Hauhon pitäjän asukkaat jonkun aikaa olivat kirkon
pannan alaisina, he kun eivät olleet taipuneet kirkollisverokaan
suorittamaan. Jäntevästi valvoi Benediktus kirkon maallisia etuja.
Kun esim. Hämäläiset vastustivat tuon "neljännen oravannahan"
maksamista, josta, kuten ennen on kerrottu, Maunu piispa köyhän
ajan vuoksi oli heidät vapauttanut, pakotti hän hallituksen avulla
uppiniskaiset taipumaan. Vuosi vuodelta yhä kuuluvammin
saarnattiin Suomessakin sitä oppia, että hengellinen valta on
maallista valtaa korkeampi, että maallikkojen ehdottomasti täytyisi
totella "hengellisten", etenkin piispan käskyjä. Niinpä kirjoitti jo
Benediktus esim. Ahvenanmaan asukkaille: "vaikka maallikot olkoot
jos kuinka hurskaita, eivät he saa mitään määrätä kirkollisissa
asioissa, sillä heidän tulee totella eikä ole heillä valtaa käskeä, niin
tahdomme kuitenkin kernaammin lempeydellä kuin ankaruudella
kehottaa alamaisiamme noudattamaan oikeutta". "Ihmisten ijes" on
laskettu Suomalaisten niskoille, vaan se on Jumalalta, jonka
"rakkauden ohjissa he käyvät". Kun Hänen viisaat aikomuksensa
täytetään, ottaa hän ikeen pois.
Kaikin tavoin koetti Benediktus järjestäen vahvistaa kirkon
asemaa. Hän perusti kaksi uutta kaniikivirkaa niiden neljän lisäksi,
jotka Katillus oli asettanut, sekä piti vuosittain pappeinkokouksia
Turussa. Ryöstetyn tuomiokirkon kuntoonsaamista varten teki hän
ahkeraan työtä, kehottaen hiippakunnan asukkaita, varojen
keräyksillä yritystä auttamaan. Tämän piispan toimista katoolisen
kirkon hyväksi ansaitsee huomioa sekin, että Turun luostariin hänen
aikanaan asetettiin johtajan- eli priiorinvirka. Benediktus kuoli v.
1338.
Suomen kirkon etevin piispa neljännellätoista vuosisadalla oli
epäilemättä Hemming (1338-1366). Hänkin oli kotosin Ruotsista.
pannan alaisina, he kun eivät olleet taipuneet kirkollisverokaan
suorittamaan. Jäntevästi valvoi Benediktus kirkon maallisia etuja.
Kun esim. Hämäläiset vastustivat tuon "neljännen oravannahan"
maksamista, josta, kuten ennen on kerrottu, Maunu piispa köyhän
ajan vuoksi oli heidät vapauttanut, pakotti hän hallituksen avulla
uppiniskaiset taipumaan. Vuosi vuodelta yhä kuuluvammin
saarnattiin Suomessakin sitä oppia, että hengellinen valta on
maallista valtaa korkeampi, että maallikkojen ehdottomasti täytyisi
totella "hengellisten", etenkin piispan käskyjä. Niinpä kirjoitti jo
Benediktus esim. Ahvenanmaan asukkaille: "vaikka maallikot olkoot
jos kuinka hurskaita, eivät he saa mitään määrätä kirkollisissa
asioissa, sillä heidän tulee totella eikä ole heillä valtaa käskeä, niin
tahdomme kuitenkin kernaammin lempeydellä kuin ankaruudella
kehottaa alamaisiamme noudattamaan oikeutta". "Ihmisten ijes" on
laskettu Suomalaisten niskoille, vaan se on Jumalalta, jonka
"rakkauden ohjissa he käyvät". Kun Hänen viisaat aikomuksensa
täytetään, ottaa hän ikeen pois.
Kaikin tavoin koetti Benediktus järjestäen vahvistaa kirkon
asemaa. Hän perusti kaksi uutta kaniikivirkaa niiden neljän lisäksi,
jotka Katillus oli asettanut, sekä piti vuosittain pappeinkokouksia
Turussa. Ryöstetyn tuomiokirkon kuntoonsaamista varten teki hän
ahkeraan työtä, kehottaen hiippakunnan asukkaita, varojen
keräyksillä yritystä auttamaan. Tämän piispan toimista katoolisen
kirkon hyväksi ansaitsee huomioa sekin, että Turun luostariin hänen
aikanaan asetettiin johtajan- eli priiorinvirka. Benediktus kuoli v.
1338.
Suomen kirkon etevin piispa neljännellätoista vuosisadalla oli
epäilemättä Hemming (1338-1366). Hänkin oli kotosin Ruotsista.
Turun tuomiokapitulin jäsenenä oli hän ainakin jossain määrin
ehtinyt perehtyä maamme oloihin, kun hän Benediktuksen kuoltua
yksimielisesti valittiin Turun piispaksi. Siitä hetkestä alkaen uhrasi
hän kaikki voimansa katolisen kirkon edistämiseksi Suomessa.
Heti piispaksi päästyään alkoi Hemming tuumia tuomiorovastin
viran asettamista Turkuun. Jo v. 1340 oli hän ehtinyt niin pitkälle,
että uuteen virkaan asetettiin kaniiki Elavus. Tuomiorovastin palkaksi
määrättiin muutamain läheisyydessä olevain pitäjäin kirkollisverot.
Asetuskirje kuvaa, miten arka Hemming oli piispallisen arvonsa
suhteen. Se säätää nim. muun ohessa, että "tuomiorovastin tulee
olla piispan korvana ja piispan ratkaistaviksi lykätä kaikki asiat sekä
ettei hän saa ryhtyä mihinkään piispaa vastustavaan toimeen, vaan
hänen tulee totella kaikkia hänen käskyjään". Samaan tapaan puhuu
Hemming niissä kirkollissäännöissäkin, jotka hänen toimestaan
saatiin aikaan v. 1352. Ne ovat Suomessa ensimmäiset laatuaan ja
siitäkin syystä tärkeät.
Pääkohdat ovat seuraavat:
Pyhäpäivinä tulee jokaisen papin, pyhään pukuun puettuna,
siunata pyhä suola ja vesi [Tätä vihittyä suolaa annettiin kastetta
toimitettaessa lapsille suuhun, jota paitse sitä tarjottiin niille, joita
valmistettiin Herran ehtoollista ensi kerran nauttimaan. Kummassakin
tapauksessa käytettiin sitä korvauksena niille, jotka eivät saaneet
nauttia siunattua leipää ja viiniä. Siunattua vettä taasen tarvittiin
kasteesen, priiskotuksiin jumalanpalveluksen aikoina y.m. kirkollisiin
toimituksiin.] Kirkon sakramentit ovat toimitettavat suurimmalla
tarkkuudella; siunattua leipää ei saa säilyttää kuin korkeintaan 15
päivää sitä varten tehdyssä rasiassa, vaan tämän määräajan kuluttua
ovat jäännökset hävitettävät ja niiden sijaan toiset ehtoollisleivät
ehtinyt perehtyä maamme oloihin, kun hän Benediktuksen kuoltua
yksimielisesti valittiin Turun piispaksi. Siitä hetkestä alkaen uhrasi
hän kaikki voimansa katolisen kirkon edistämiseksi Suomessa.
Heti piispaksi päästyään alkoi Hemming tuumia tuomiorovastin
viran asettamista Turkuun. Jo v. 1340 oli hän ehtinyt niin pitkälle,
että uuteen virkaan asetettiin kaniiki Elavus. Tuomiorovastin palkaksi
määrättiin muutamain läheisyydessä olevain pitäjäin kirkollisverot.
Asetuskirje kuvaa, miten arka Hemming oli piispallisen arvonsa
suhteen. Se säätää nim. muun ohessa, että "tuomiorovastin tulee
olla piispan korvana ja piispan ratkaistaviksi lykätä kaikki asiat sekä
ettei hän saa ryhtyä mihinkään piispaa vastustavaan toimeen, vaan
hänen tulee totella kaikkia hänen käskyjään". Samaan tapaan puhuu
Hemming niissä kirkollissäännöissäkin, jotka hänen toimestaan
saatiin aikaan v. 1352. Ne ovat Suomessa ensimmäiset laatuaan ja
siitäkin syystä tärkeät.
Pääkohdat ovat seuraavat:
Pyhäpäivinä tulee jokaisen papin, pyhään pukuun puettuna,
siunata pyhä suola ja vesi [Tätä vihittyä suolaa annettiin kastetta
toimitettaessa lapsille suuhun, jota paitse sitä tarjottiin niille, joita
valmistettiin Herran ehtoollista ensi kerran nauttimaan. Kummassakin
tapauksessa käytettiin sitä korvauksena niille, jotka eivät saaneet
nauttia siunattua leipää ja viiniä. Siunattua vettä taasen tarvittiin
kasteesen, priiskotuksiin jumalanpalveluksen aikoina y.m. kirkollisiin
toimituksiin.] Kirkon sakramentit ovat toimitettavat suurimmalla
tarkkuudella; siunattua leipää ei saa säilyttää kuin korkeintaan 15
päivää sitä varten tehdyssä rasiassa, vaan tämän määräajan kuluttua
ovat jäännökset hävitettävät ja niiden sijaan toiset ehtoollisleivät
hankittavat ja siunattavat. Ehtoollisaineita ja alttarinvaatteita
pidettäköön puhtaina ja kiiltävinä. Eri rippi-isää älköön kukaan
piispan luvatta käyttäkö, ja älköön yksikään pappi ripittäkö toisen
seurakuntaan kuuluvaa henkilöä, jollei tämän oma pastori siihen
suostumustaan anna. Älköön kukaan piispan luvatta kerätkö almuja
seurakunnissa. Jokaisen kirkkoherran tulee piispalle toimittaa luettelo
kirkkonsa omistamista maista, kirjoista, vaatteista ja koristuksista. Ei
kukaan piispan suostumuksetta saa vaihtaa kirkon maita, taloja ja
rakennuksia muihin. Ainoastaan 23 vuoden ikäiset ovat velvolliset
öisinä paastonaikoina olla nauttimatta muuta kuin leipää ja vettä.
Pienempinä juhlapäivinä olkoon kylväminen ja leikkuu luvallista, vaan
ei milloinkaan pyhä- eikä suurempina juhlapäivinä. Vihkimättömille
alttareille asetettakoon piispan siunaama kivi, joka on oleva niin
suuri, että nekin ehtoollisleivät, jotka Pääsiäisenä siunataan, sen
päälle mahtuvat. — Piispan käskyttä älköön ketään suljettako
seurakunnan yhteydestä eikä Herran ehtoollisen nauttimisesta.
Jokainen pappi, joka laiminlyö kirkon omistamain maiden hoidon, on
erotettava virastaan, kunnes hän on vahingon korvannut. Piispan
kirjeet ovat pian toimitettavat seurakunnasta toiseen. Jokaisen papin
tulee vuosittain pidettäviin kirkolliskokouksiin tuoda kirkkonsa
piispalle suoritettava maksu. Pappi on velvollinen omalla
kustannuksella käymään köyhäin sairasten luona; älköön hän
myöskään köyhien hautaamisesta maksua vaatiko. Jokaisen papin
tulee niin varhain saapua kirkolliskokoukseen, että hän voi olla
saapuvilla kokouksen alussa pidettävässä messussa.
Pintapuolisilta kuuluvat meistä nämä Hemmingin toimittamat
säännöt. Mutta muistakaamme, että ne laadittiin aikana, jolloin
kirkkomme ulkonainen järjestyskin vielä oli aivan epävakaisella
kannalla. Pakanuudesta myöhään käännetyn kansamme
sivistyttämiseksi ja kasvattamiseksi olivat ne epäilemättä suuresta
pidettäköön puhtaina ja kiiltävinä. Eri rippi-isää älköön kukaan
piispan luvatta käyttäkö, ja älköön yksikään pappi ripittäkö toisen
seurakuntaan kuuluvaa henkilöä, jollei tämän oma pastori siihen
suostumustaan anna. Älköön kukaan piispan luvatta kerätkö almuja
seurakunnissa. Jokaisen kirkkoherran tulee piispalle toimittaa luettelo
kirkkonsa omistamista maista, kirjoista, vaatteista ja koristuksista. Ei
kukaan piispan suostumuksetta saa vaihtaa kirkon maita, taloja ja
rakennuksia muihin. Ainoastaan 23 vuoden ikäiset ovat velvolliset
öisinä paastonaikoina olla nauttimatta muuta kuin leipää ja vettä.
Pienempinä juhlapäivinä olkoon kylväminen ja leikkuu luvallista, vaan
ei milloinkaan pyhä- eikä suurempina juhlapäivinä. Vihkimättömille
alttareille asetettakoon piispan siunaama kivi, joka on oleva niin
suuri, että nekin ehtoollisleivät, jotka Pääsiäisenä siunataan, sen
päälle mahtuvat. — Piispan käskyttä älköön ketään suljettako
seurakunnan yhteydestä eikä Herran ehtoollisen nauttimisesta.
Jokainen pappi, joka laiminlyö kirkon omistamain maiden hoidon, on
erotettava virastaan, kunnes hän on vahingon korvannut. Piispan
kirjeet ovat pian toimitettavat seurakunnasta toiseen. Jokaisen papin
tulee vuosittain pidettäviin kirkolliskokouksiin tuoda kirkkonsa
piispalle suoritettava maksu. Pappi on velvollinen omalla
kustannuksella käymään köyhäin sairasten luona; älköön hän
myöskään köyhien hautaamisesta maksua vaatiko. Jokaisen papin
tulee niin varhain saapua kirkolliskokoukseen, että hän voi olla
saapuvilla kokouksen alussa pidettävässä messussa.
Pintapuolisilta kuuluvat meistä nämä Hemmingin toimittamat
säännöt. Mutta muistakaamme, että ne laadittiin aikana, jolloin
kirkkomme ulkonainen järjestyskin vielä oli aivan epävakaisella
kannalla. Pakanuudesta myöhään käännetyn kansamme
sivistyttämiseksi ja kasvattamiseksi olivat ne epäilemättä suuresta
arvosta, jos kohta moni määräys olikin omiansa ohjaamaan esi-
isiemme uskonnollista käsitystä väärälle uralle. Mutta erehdykset
ovat noita samoja aikakauden varjopuolia, joiden pimittämällä koko
kristikunta huokaelee. Arvostellessamme esim. Hemmingin
vallanhimoista ylpeyttä, tulee meidän muistaa, minkä ajan lapsi hän
oli.
Senaikuisen Suomen papiston siveellisyys ei näy olleen juuri
kiitettävällä kannalla. Etenkin oli sen käsitys kuudennen käskyn
pyhyydestä hyvinkin löyhä. Skenningen kokouksen ajoilta oli
Suomessakin koetettu noudattaa sitä lakia, joka kielsi pappeja
menemästä avioliittoon. Sen sijaan tulivat luvattomat yhteydet
hyvinkin yleisiksi. Eräässä kirjeessä vuodelta 1350 kieltää Hemming
pannankirouksen uhalla pappeja pitämästä lapsiaan kotona. Hän ei
tarkoittanutkaan asian siveellistä puolta, sillä siihen kirje tuskin
sanallakaan viittaa, vaan sitä aineellista tappioa, jota kirkko tulisi
kärsimään, jos sen tuloja käytettäisiin suurten perheiden
ylläpitämiseen. Kirkkoruhtinaan vallanhimo pimittää hänen silmänsä.
Turun tuomiokirkkoa koetti Hemming koristaa kaikin tavoin, ja
jumalanpalveluksen menot tulivat entistä loistavammiksi. Hän kyllä v.
1353 valittaa paaville, että hänen tuomiokirkossaan vielä näkyi 1318
vuoden hävityksen jälkiä, mutta varmaan tiedetään kirkossa jo siihen
aikaan löytyneen monta alttaria ja kuoria, jotka todistavat, että
jumalanpalvelus oli järjestetty kristikunnan suurten kirkkojen
loistavan tavan mukaan. Hemming lahjoitti Turun piispanistuimelle
hiipan ja piispansauvan sekä kirkolle kirjaston, jossa oli 40 eri teosta,
niiden joukossa raamattu, virsikirja, Vanhan ja Uuden Testamentin
tekstiä käsitteleviä postilloja y.m. Sitä paitse toimitti uuttera piispa
paavilta synninaneita niille, jotka olivat alttiit koristamaan Turun
tuomiokirkkoa. Kaksi Avignonissa kirjoitettua bullaa, toinen vuodelta
isiemme uskonnollista käsitystä väärälle uralle. Mutta erehdykset
ovat noita samoja aikakauden varjopuolia, joiden pimittämällä koko
kristikunta huokaelee. Arvostellessamme esim. Hemmingin
vallanhimoista ylpeyttä, tulee meidän muistaa, minkä ajan lapsi hän
oli.
Senaikuisen Suomen papiston siveellisyys ei näy olleen juuri
kiitettävällä kannalla. Etenkin oli sen käsitys kuudennen käskyn
pyhyydestä hyvinkin löyhä. Skenningen kokouksen ajoilta oli
Suomessakin koetettu noudattaa sitä lakia, joka kielsi pappeja
menemästä avioliittoon. Sen sijaan tulivat luvattomat yhteydet
hyvinkin yleisiksi. Eräässä kirjeessä vuodelta 1350 kieltää Hemming
pannankirouksen uhalla pappeja pitämästä lapsiaan kotona. Hän ei
tarkoittanutkaan asian siveellistä puolta, sillä siihen kirje tuskin
sanallakaan viittaa, vaan sitä aineellista tappioa, jota kirkko tulisi
kärsimään, jos sen tuloja käytettäisiin suurten perheiden
ylläpitämiseen. Kirkkoruhtinaan vallanhimo pimittää hänen silmänsä.
Turun tuomiokirkkoa koetti Hemming koristaa kaikin tavoin, ja
jumalanpalveluksen menot tulivat entistä loistavammiksi. Hän kyllä v.
1353 valittaa paaville, että hänen tuomiokirkossaan vielä näkyi 1318
vuoden hävityksen jälkiä, mutta varmaan tiedetään kirkossa jo siihen
aikaan löytyneen monta alttaria ja kuoria, jotka todistavat, että
jumalanpalvelus oli järjestetty kristikunnan suurten kirkkojen
loistavan tavan mukaan. Hemming lahjoitti Turun piispanistuimelle
hiipan ja piispansauvan sekä kirkolle kirjaston, jossa oli 40 eri teosta,
niiden joukossa raamattu, virsikirja, Vanhan ja Uuden Testamentin
tekstiä käsitteleviä postilloja y.m. Sitä paitse toimitti uuttera piispa
paavilta synninaneita niille, jotka olivat alttiit koristamaan Turun
tuomiokirkkoa. Kaksi Avignonissa kirjoitettua bullaa, toinen vuodelta
1342, toinen annettu yhdeksän vuotta myöhemmin, sisältävät
semmoisia määräyksiä. Hemmingin aikana ja hänen
piispanistuimensa turvissa syntyi myöskin Suomen ensimmäinen
koulu. Nämäkin toimet todistavat, miten väsymättömästi hän
työskenteli katolisuuden palveluksessa.
Hemmingin valta Suomessa oli tavattoman suuri. Onneton se, joka
ei totellut hänen käskyjään. Ruotsin kuninkaankin täytyi vaieten
kokea, miten Turun mahtava piispa kumosi hänen määräyksiään,
esim. kun oli kysymys kirkon saatavista. Ainoastaan kymmeneen
pitäjään sai kuningas määrätä papin; muiden seurakuntien opettajat
asetti piispa heidän virkoihinsa. Tämä sopimus tehtiin vuonna 1352.
Ainoastaan yhdessä kirkkonsa etua koskevassa kysymyksessä osotti
Hemming liiaksikin suurta myöntyväisyyttä. Hän suostui nim. siihen
kuningas Maunu Eerikinpojan määräykseen, että Räävelin
hiippakunnan Paadisten Cistersiensiluostarille luovutettiin koko
Porvoon pitäjä ja sen kappelit. Täten irroitettiin melkoinen osa
maatamme Turun hiippakunnasta vieraan maan luostaria
rikastuttamaan. Korvaukseksi perusti mainittu kuningas kaksi uutta
kaniikivirkaa Turun tuomiokirkkoon, määräten niiden omistajille
muutamia kruunun tiluksia. Vaan jos Hemming olisi käsittänyt, miten
riittämätön tuo korvaus rahallisessakin suhteessa oli, niin ei olisi hän
varmaankaan koko asiaan suostunut.
Kaikkialla koko maassa koetti Hemming pitää silmällä seurakuntien
tilaa. Tuon tuostakin kävi hän tarkastusmatkoilla, saapuen kerran
Tornioon asti, missä hän erään vanhan kertomuksen mukaan muun
ohessa vihki hautausmaankin. Samalla matkalla kerrotaan hänen
Ruotsin puolisella rannalla kohdanneen Upsalan arkkipiispan, jonka
nimi myöskin oli Hemming, sekä sopineen hänen kanssaan heidän
hiippakuntien välisistä rajoista. — Hemmingin väsymättömän työn
semmoisia määräyksiä. Hemmingin aikana ja hänen
piispanistuimensa turvissa syntyi myöskin Suomen ensimmäinen
koulu. Nämäkin toimet todistavat, miten väsymättömästi hän
työskenteli katolisuuden palveluksessa.
Hemmingin valta Suomessa oli tavattoman suuri. Onneton se, joka
ei totellut hänen käskyjään. Ruotsin kuninkaankin täytyi vaieten
kokea, miten Turun mahtava piispa kumosi hänen määräyksiään,
esim. kun oli kysymys kirkon saatavista. Ainoastaan kymmeneen
pitäjään sai kuningas määrätä papin; muiden seurakuntien opettajat
asetti piispa heidän virkoihinsa. Tämä sopimus tehtiin vuonna 1352.
Ainoastaan yhdessä kirkkonsa etua koskevassa kysymyksessä osotti
Hemming liiaksikin suurta myöntyväisyyttä. Hän suostui nim. siihen
kuningas Maunu Eerikinpojan määräykseen, että Räävelin
hiippakunnan Paadisten Cistersiensiluostarille luovutettiin koko
Porvoon pitäjä ja sen kappelit. Täten irroitettiin melkoinen osa
maatamme Turun hiippakunnasta vieraan maan luostaria
rikastuttamaan. Korvaukseksi perusti mainittu kuningas kaksi uutta
kaniikivirkaa Turun tuomiokirkkoon, määräten niiden omistajille
muutamia kruunun tiluksia. Vaan jos Hemming olisi käsittänyt, miten
riittämätön tuo korvaus rahallisessakin suhteessa oli, niin ei olisi hän
varmaankaan koko asiaan suostunut.
Kaikkialla koko maassa koetti Hemming pitää silmällä seurakuntien
tilaa. Tuon tuostakin kävi hän tarkastusmatkoilla, saapuen kerran
Tornioon asti, missä hän erään vanhan kertomuksen mukaan muun
ohessa vihki hautausmaankin. Samalla matkalla kerrotaan hänen
Ruotsin puolisella rannalla kohdanneen Upsalan arkkipiispan, jonka
nimi myöskin oli Hemming, sekä sopineen hänen kanssaan heidän
hiippakuntien välisistä rajoista. — Hemmingin väsymättömän työn
hedelmiä olivat myöskin nuo monet uudet kirkot, jotka hänen
aikanaan rakennettiin maan eri osissa.
Keski-ajan vaatimusten mukaan oli Hemming hurskas mies. Jo
hänen oma aikansa piti häntä erinomaisessa arvossa. Niinpä oli hän
esim. likeisessä ystävyydessä Ruotsin kuuluisan pyhimyksen Birgittan
kanssa. Muun ohessa löytyy Birgittan n.s. "Ilmestyksissä" seuraava
kertomus [Biografinen Nimikirja siv. 287.]: "Kerran Kristuksen
morsian (Birgitta) istui pidoissa Turun piispan Hemmingin kanssa ja
söi Jumalan kunniaksi esiintuotuja herkkuja, jolloin piispa ajatteli
sydämmessään: miksi tämä rouva, jolla on Pyhän Hengen lahja, ei
pidätä itseään herkullisia ruokia syömästä. Birgitta ei silloin mitään
tiennyt hänen ajatuksistaan; vaan illalla rukouksissa ollessa hän kuuli
hengessä äänen, joka hänelle ne ilmoitti, ja nyt hän heti piispalle
kertoi tämän ilmestyksen. Mutta kun piispa tämän kuuli, tunnusti hän
niin pöydässä ajatelleensa, jonka tähden hän nöyrtyneenä ja
anteeksi anoen pyysi Birgittaa rukoilemaan edestänsä. Kolmantena
päivänä, kun sama Birgitta rouva rukoili, ilmestyi pyhä neitsy Maria
hänelle, lausuen: sano piispalle, koska hänen on tapana alottaa
kaikki saarnansa minua ylistämällä, ja koska se tuomio, jonka hän
sinusta pöydän ääressä lausui, ei lähtenyt kateudesta, vaan
rakkaudesta, ja rakkaus ansaitsee lohdutusta — sano hänelle siis,
että minä tahdon olla hänelle äitinä ja esittää hänen sielunsa
Jumalalle ja olen hänelle selvittävä, että hän itse on seitsemäs eläin
niistä eläimistä, jotka ennen olen sinulle osottanut, ja että hänen
pitää tuoman Jumalan sanoja kuningasten ja paavien eteen".
Semmoista oli ajan uskonnollinen katsantotapa. Mielikuvituksen
kiihottamana liikkui se rohkeasti luulojen maailmassa, ymmärtämättä
sitä sanaa, joka on "meidän jalkaimme kynttilä ja valo meidän tiellä".
aikanaan rakennettiin maan eri osissa.
Keski-ajan vaatimusten mukaan oli Hemming hurskas mies. Jo
hänen oma aikansa piti häntä erinomaisessa arvossa. Niinpä oli hän
esim. likeisessä ystävyydessä Ruotsin kuuluisan pyhimyksen Birgittan
kanssa. Muun ohessa löytyy Birgittan n.s. "Ilmestyksissä" seuraava
kertomus [Biografinen Nimikirja siv. 287.]: "Kerran Kristuksen
morsian (Birgitta) istui pidoissa Turun piispan Hemmingin kanssa ja
söi Jumalan kunniaksi esiintuotuja herkkuja, jolloin piispa ajatteli
sydämmessään: miksi tämä rouva, jolla on Pyhän Hengen lahja, ei
pidätä itseään herkullisia ruokia syömästä. Birgitta ei silloin mitään
tiennyt hänen ajatuksistaan; vaan illalla rukouksissa ollessa hän kuuli
hengessä äänen, joka hänelle ne ilmoitti, ja nyt hän heti piispalle
kertoi tämän ilmestyksen. Mutta kun piispa tämän kuuli, tunnusti hän
niin pöydässä ajatelleensa, jonka tähden hän nöyrtyneenä ja
anteeksi anoen pyysi Birgittaa rukoilemaan edestänsä. Kolmantena
päivänä, kun sama Birgitta rouva rukoili, ilmestyi pyhä neitsy Maria
hänelle, lausuen: sano piispalle, koska hänen on tapana alottaa
kaikki saarnansa minua ylistämällä, ja koska se tuomio, jonka hän
sinusta pöydän ääressä lausui, ei lähtenyt kateudesta, vaan
rakkaudesta, ja rakkaus ansaitsee lohdutusta — sano hänelle siis,
että minä tahdon olla hänelle äitinä ja esittää hänen sielunsa
Jumalalle ja olen hänelle selvittävä, että hän itse on seitsemäs eläin
niistä eläimistä, jotka ennen olen sinulle osottanut, ja että hänen
pitää tuoman Jumalan sanoja kuningasten ja paavien eteen".
Semmoista oli ajan uskonnollinen katsantotapa. Mielikuvituksen
kiihottamana liikkui se rohkeasti luulojen maailmassa, ymmärtämättä
sitä sanaa, joka on "meidän jalkaimme kynttilä ja valo meidän tiellä".
Kaikki voimansa uhrasi Hemming piispa saadaksensa legendain
uskontoa juurtumaan Suomalaisten sydämmiin, koettaen sen
ohessa, kuten olemme nähneet, kaikin tavoin mahtavuuteen
korottaa sitä kirkkoa, jonka aistillisen, loistavaan ulkomuotoon
pukeutuneen jumalanpalveluksen turvissa ihmiset olivat alttiit jos
mitä uskomaan. Kuoltuaan saavutti Hemming, kuten vasta saamme
nähdä, vielä suuremmassa määrässä kuin eläessään, eksyneen
keski-ajan kunnioituksen. Historia on vähentänyt tätä liiallista
kunnioitusta, mutta se todistaa kuitenkin, että Hemming eksyneen
katsantotapansa uhallakin on vaikuttanut paljon hyvääkin Suomen
kirkollisten asiain järjestäjänä, aikana, jolloin kansamme ulkonaisten
sääntöjen kautta oli kasvatettava tulevaisuudessa käsittämään
kristinuskon hengellistä, uudestasynnyttävää voimaa.
Hemmingin jälkeinen piispa oli Henrik Hartmanninpoika.
Epäilemättä on tämä mies sama Henrik Hartmanninpoika, joka v.
1340 valittaa paaville, että Turun dominikanimunkit kulkivat pitäjästä
toiseen, pitäen jumalanpalvelusta ja messuja kannettavien alttarien
ääressä ja kiskoen kansalta rahaa, siten ryöstäen itselleen papeille
maksettavat palkat. Hän oli siihen aikaan kirkkoherrana Sääksmäellä.
Viisi vuotta myöhemmin tavataan hän tuomiorovastina Turussa.
Piispaksi päästyään matkusti Henrik Avignoniin. Matkan
tarkoituksena oli silminnähtävästi rahalla saada paavia suostumaan
Turun tuomiokapitulin vaaliin. Urbanus V oli nim. jo ennen
Hemmingin kuolemaa pidättänyt itselleen oikeuden yksin määrätä
hänen jälkeisensä. Paavikunta tarvitsi rahoja, ja köyhä Suomikin oli
kartuttava sen äärettömiä tuloja! Henrik kuoli kotimatkalla
Avignonista (1368), ostettuaan piispanvirkansa paavilta. Muuta
hänestä ei tiedetä.
uskontoa juurtumaan Suomalaisten sydämmiin, koettaen sen
ohessa, kuten olemme nähneet, kaikin tavoin mahtavuuteen
korottaa sitä kirkkoa, jonka aistillisen, loistavaan ulkomuotoon
pukeutuneen jumalanpalveluksen turvissa ihmiset olivat alttiit jos
mitä uskomaan. Kuoltuaan saavutti Hemming, kuten vasta saamme
nähdä, vielä suuremmassa määrässä kuin eläessään, eksyneen
keski-ajan kunnioituksen. Historia on vähentänyt tätä liiallista
kunnioitusta, mutta se todistaa kuitenkin, että Hemming eksyneen
katsantotapansa uhallakin on vaikuttanut paljon hyvääkin Suomen
kirkollisten asiain järjestäjänä, aikana, jolloin kansamme ulkonaisten
sääntöjen kautta oli kasvatettava tulevaisuudessa käsittämään
kristinuskon hengellistä, uudestasynnyttävää voimaa.
Hemmingin jälkeinen piispa oli Henrik Hartmanninpoika.
Epäilemättä on tämä mies sama Henrik Hartmanninpoika, joka v.
1340 valittaa paaville, että Turun dominikanimunkit kulkivat pitäjästä
toiseen, pitäen jumalanpalvelusta ja messuja kannettavien alttarien
ääressä ja kiskoen kansalta rahaa, siten ryöstäen itselleen papeille
maksettavat palkat. Hän oli siihen aikaan kirkkoherrana Sääksmäellä.
Viisi vuotta myöhemmin tavataan hän tuomiorovastina Turussa.
Piispaksi päästyään matkusti Henrik Avignoniin. Matkan
tarkoituksena oli silminnähtävästi rahalla saada paavia suostumaan
Turun tuomiokapitulin vaaliin. Urbanus V oli nim. jo ennen
Hemmingin kuolemaa pidättänyt itselleen oikeuden yksin määrätä
hänen jälkeisensä. Paavikunta tarvitsi rahoja, ja köyhä Suomikin oli
kartuttava sen äärettömiä tuloja! Henrik kuoli kotimatkalla
Avignonista (1368), ostettuaan piispanvirkansa paavilta. Muuta
hänestä ei tiedetä.
Saatuansa tiedon Henrik Hartmanninpojan kuolemasta,
kokoontuivat Turun tuomiokapitulin jäsenet uutta piispaa
valitsemaan. Useimmat äänet sai Johannes II Pietarinpoika. Hän oli
kotosin Ruotsista ja oleskeli siihen aikaan Franskassa, harjoittaen
opintoja Pariisin yliopistossa, jonka rehtoriksikin hän samaan aikaan
kolmeksi kuukaudeksi oli valittu. Paavi julisti nytkin Turun
tuomiokapitulin vaalin mitättömäksi, vaan Johannes kiiruhti
Roomaan, missä paavi silloin oleskeli, ja sai häneltä Turun
piispanviran.
Johannes Pietarinpoika oli jäntevä mies, joka vielä jyrkemmin kuin
Hemming puolusti kirkon oikeuksia maallista valtaa vastaan.
Paavikunnan silloinen kurjuus ei näkynyt kaukaiseen Suomeen,
eivätkä tänne kuuluneet Vikleffin y.m. herätyshuudot: "Pietarin
istuimen" vanhojen muistojen turvissa hallitsivat Turun piispat
vastustusta tuskin kokemattakaan katolisen kirkon vallanhimoisen
papiston ohjeiden mukaan. Kun esim. Viipurin linnan päällikkö Sune
Hakoninpoika ei taipunut kirkolle luovuttamaan muutamia tiluksia,
julisti piispa hänen kirkonkiroukseen. Muillakin keinoilla kartutti
Johannes Pietarinpoika kirkon tuloja ja papiston etuja, lisäten
jumalanpalveluksen loistoa perustamalla muun ohessa kaksi uutta
alttaria tuomiokirkkoon. Nousiaistenkin kirkkoa koristeli hän, etenkin
sitä paikkaa, jossa "pyhän" Henrikin maallisia jäännöksiä oli
säilytetty, ennenkuin ne muutettiin Turkuun. — Johannes
Pietarinpoika kuoli v. 1370.
Ihmeteltävällä sitkeydellä koetti kurja paavikunta yhä edelleen
vain valvoa etujaan Suomessakin. Kun Turun tuomiokapituli v. 1370
valitsi uuden piispan, julisti paavi vaalin mitättömäksi. Luultavasti
käytettiin jälleen rahoja, koska valittu, Johannes III Westfal (1370-
1384), kuitenkin jäi virkaansa. — Uusi piispa, joka oli suomalainen
kokoontuivat Turun tuomiokapitulin jäsenet uutta piispaa
valitsemaan. Useimmat äänet sai Johannes II Pietarinpoika. Hän oli
kotosin Ruotsista ja oleskeli siihen aikaan Franskassa, harjoittaen
opintoja Pariisin yliopistossa, jonka rehtoriksikin hän samaan aikaan
kolmeksi kuukaudeksi oli valittu. Paavi julisti nytkin Turun
tuomiokapitulin vaalin mitättömäksi, vaan Johannes kiiruhti
Roomaan, missä paavi silloin oleskeli, ja sai häneltä Turun
piispanviran.
Johannes Pietarinpoika oli jäntevä mies, joka vielä jyrkemmin kuin
Hemming puolusti kirkon oikeuksia maallista valtaa vastaan.
Paavikunnan silloinen kurjuus ei näkynyt kaukaiseen Suomeen,
eivätkä tänne kuuluneet Vikleffin y.m. herätyshuudot: "Pietarin
istuimen" vanhojen muistojen turvissa hallitsivat Turun piispat
vastustusta tuskin kokemattakaan katolisen kirkon vallanhimoisen
papiston ohjeiden mukaan. Kun esim. Viipurin linnan päällikkö Sune
Hakoninpoika ei taipunut kirkolle luovuttamaan muutamia tiluksia,
julisti piispa hänen kirkonkiroukseen. Muillakin keinoilla kartutti
Johannes Pietarinpoika kirkon tuloja ja papiston etuja, lisäten
jumalanpalveluksen loistoa perustamalla muun ohessa kaksi uutta
alttaria tuomiokirkkoon. Nousiaistenkin kirkkoa koristeli hän, etenkin
sitä paikkaa, jossa "pyhän" Henrikin maallisia jäännöksiä oli
säilytetty, ennenkuin ne muutettiin Turkuun. — Johannes
Pietarinpoika kuoli v. 1370.
Ihmeteltävällä sitkeydellä koetti kurja paavikunta yhä edelleen
vain valvoa etujaan Suomessakin. Kun Turun tuomiokapituli v. 1370
valitsi uuden piispan, julisti paavi vaalin mitättömäksi. Luultavasti
käytettiin jälleen rahoja, koska valittu, Johannes III Westfal (1370-
1384), kuitenkin jäi virkaansa. — Uusi piispa, joka oli suomalainen
syntyperältään ja sitä ennen oli ollut kaniikina, myöhemmin
tuomiorovastina Turussa, astui edeltäjäinsä jälkiä. Kirkon ulkonainen
mahtavuus ja papiston maalliset edut ovat hänen silmämääränään.
Tuomiokirkon kuoreja ja tiluksia lisätään, papiston saatavat
turvataan, piispanistuimen loisto karttuu, vaan Jumalan sana on
kansalle yhtä tuntematon kuin ennen, Suomen kansa vain
harjaantumistaan harjaantuu katolisen kirkon ijestä kantamaan.
Milloin on aamu vihdoinkin koittava, koska Suomessakin
herätyshuuto kaikuva? "Minun ajatukseni ei ole teidän ajatuksenne,
ja teidän tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra".
Piispa Johannes Westfalin ajoilta on kuitenkin säilynyt yksi
kertomus, joka ansaitsee suurempaa huomioa. Olemme maininneet
miten Hemming sopi Ruotsin silloisen arkkipiispan kanssa Turun ja
Upsalan hiippakuntien välisistä rajoista. Johannes Westfalin aikana
syntyi riita saman kysymyksen johdosta. Arkkipiispa hänen nimensä
oli Birger — väitti Upsalan hiippakunnan ulottuvan Oulujokeen ja
samannimiseen järveen asti, vaan, perustuen vanhojen ihmisten
todistukseen ja omaan varmaan tietoonsa, näytti Johannes Westfal
toteen, että Kemin, Iin, Oulujoen y.m. niillä seuduin löytyvät
seurakunnat aina olivat kuuluneet hänen hiippakuntaansa. Mahtavan
Bo Joninpojan Gripin avulla sai hän asian niin ajetuksi, että
Kaakamajoki määrättiin rajaksi. — — Jo oli siis ristinmerkki pystytetty
Suomen pohjoisimmissakin osissa! Hän, jonka armosta se tänne
tuotiin, oli myös opettava pohjolan asukkaita sen merkitystä uskossa
käsittämään.
tuomiorovastina Turussa, astui edeltäjäinsä jälkiä. Kirkon ulkonainen
mahtavuus ja papiston maalliset edut ovat hänen silmämääränään.
Tuomiokirkon kuoreja ja tiluksia lisätään, papiston saatavat
turvataan, piispanistuimen loisto karttuu, vaan Jumalan sana on
kansalle yhtä tuntematon kuin ennen, Suomen kansa vain
harjaantumistaan harjaantuu katolisen kirkon ijestä kantamaan.
Milloin on aamu vihdoinkin koittava, koska Suomessakin
herätyshuuto kaikuva? "Minun ajatukseni ei ole teidän ajatuksenne,
ja teidän tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra".
Piispa Johannes Westfalin ajoilta on kuitenkin säilynyt yksi
kertomus, joka ansaitsee suurempaa huomioa. Olemme maininneet
miten Hemming sopi Ruotsin silloisen arkkipiispan kanssa Turun ja
Upsalan hiippakuntien välisistä rajoista. Johannes Westfalin aikana
syntyi riita saman kysymyksen johdosta. Arkkipiispa hänen nimensä
oli Birger — väitti Upsalan hiippakunnan ulottuvan Oulujokeen ja
samannimiseen järveen asti, vaan, perustuen vanhojen ihmisten
todistukseen ja omaan varmaan tietoonsa, näytti Johannes Westfal
toteen, että Kemin, Iin, Oulujoen y.m. niillä seuduin löytyvät
seurakunnat aina olivat kuuluneet hänen hiippakuntaansa. Mahtavan
Bo Joninpojan Gripin avulla sai hän asian niin ajetuksi, että
Kaakamajoki määrättiin rajaksi. — — Jo oli siis ristinmerkki pystytetty
Suomen pohjoisimmissakin osissa! Hän, jonka armosta se tänne
tuotiin, oli myös opettava pohjolan asukkaita sen merkitystä uskossa
käsittämään.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com
Download
Download Slideshow Get the original presentation fileQuick Actions
Statistics
- Views 24
- Slides 87
- Favorites 1
- Age 208 days
Related Slideshows
1
DTI BPI Pivot Small Business - BUSINESS START UP PLAN
MeljunCortes
34 views
1
CATHOLIC EDUCATIONAL Corporate Responsibilities
MeljunCortes
36 views
11
Karin Schaupp – Evocation; lançamento: 2000
alfeuRIO
34 views
10
Pillars of Biblical Oneness in the Book of Acts
JanParon
30 views
31
7-10. STP + Branding and Product & Services Strategies.pptx
itsyash298
31 views
44
Business Legislation PPT - UNIT 1 jimllpkggg
slogeshk98
35 views