Economic Development in the Digital Age 2024th Edition Nagy K. Hanna

zumrandhu85 4 views 47 slides Mar 12, 2025
Slide 1
Slide 1 of 47
Slide 1
1
Slide 2
2
Slide 3
3
Slide 4
4
Slide 5
5
Slide 6
6
Slide 7
7
Slide 8
8
Slide 9
9
Slide 10
10
Slide 11
11
Slide 12
12
Slide 13
13
Slide 14
14
Slide 15
15
Slide 16
16
Slide 17
17
Slide 18
18
Slide 19
19
Slide 20
20
Slide 21
21
Slide 22
22
Slide 23
23
Slide 24
24
Slide 25
25
Slide 26
26
Slide 27
27
Slide 28
28
Slide 29
29
Slide 30
30
Slide 31
31
Slide 32
32
Slide 33
33
Slide 34
34
Slide 35
35
Slide 36
36
Slide 37
37
Slide 38
38
Slide 39
39
Slide 40
40
Slide 41
41
Slide 42
42
Slide 43
43
Slide 44
44
Slide 45
45
Slide 46
46
Slide 47
47

About This Presentation

Economic Development in the Digital Age 2024th Edition Nagy K. Hanna
Economic Development in the Digital Age 2024th Edition Nagy K. Hanna
Economic Development in the Digital Age 2024th Edition Nagy K. Hanna


Slide Content

Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Economic Development in the Digital Age 2024th
Edition Nagy K. Hanna
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/economic-development-in-the-
digital-age-2024th-edition-nagy-k-hanna/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Industrial Development In East Asia A Comparative Look at
Japan Korea Taiwan and Singapore Economic Development
Growth Economic Development and Growth K. Ali Akkemik
https://ebookfinal.com/download/industrial-development-in-east-asia-a-
comparative-look-at-japan-korea-taiwan-and-singapore-economic-
development-growth-economic-development-and-growth-k-ali-akkemik/
Scholarship in the Digital Age Christine L. Borgman
https://ebookfinal.com/download/scholarship-in-the-digital-age-
christine-l-borgman/
Mediated Memories in the Digital Age 1st Edition Jose Van
Dijck
https://ebookfinal.com/download/mediated-memories-in-the-digital-
age-1st-edition-jose-van-dijck/
Delete the virtue of forgetting in the digital age Mayer-
Schönberger
https://ebookfinal.com/download/delete-the-virtue-of-forgetting-in-
the-digital-age-mayer-schonberger/

The Hyperlinked Society Questioning Connections In The
Digital Age 1st Edition Edition Joseph Turow
https://ebookfinal.com/download/the-hyperlinked-society-questioning-
connections-in-the-digital-age-1st-edition-edition-joseph-turow/
The Role of Elites in Economic Development Alice H. Amsden
https://ebookfinal.com/download/the-role-of-elites-in-economic-
development-alice-h-amsden/
Trade Governance In The Digital Age World Trade Forum 1st
Edition Mira Burri
https://ebookfinal.com/download/trade-governance-in-the-digital-age-
world-trade-forum-1st-edition-mira-burri/
Philosophy of Engineering and Artifact in the Digital Age
1st Edition Viorel Guliciuc
https://ebookfinal.com/download/philosophy-of-engineering-and-
artifact-in-the-digital-age-1st-edition-viorel-guliciuc/
How to Win Friends and Influence People in the Digital Age
Brent Cole
https://ebookfinal.com/download/how-to-win-friends-and-influence-
people-in-the-digital-age-brent-cole/

Economic Development in the Digital Age 2024th Edition
Nagy K. Hanna Digital Instant Download
Author(s): Nagy K. Hanna
ISBN(s): 9783031545689, 3031545680
Edition: 2024
File Details: PDF, 2.95 MB
Year: 2024
Language: english

Nagy K. Hanna
Economic Development in
the Digital Age

Economic Development in the Digital Age

Nagy K. Hanna
Economic
Development
in the Digital Age

Nagy K. Hanna
Bethesda, MD, USA
ISBN 978-3-031-54568-9 ISBN 978-3-031-54569-6 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-54569-6
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG 2024
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc.
in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such
names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and informa-
tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither
the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.
Cover illustration: © Melisa Hasan
This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Paper in this product is recyclable.

Acknowledgments
I am indebted to Anil Srivastava for inspiring me to write this memoir.
Also thanks to Kiran Karnik for writing the preface.
I am grateful to Asya Rudkovskaya for her role as lead editor and
thoughtful commentator.
My advocacy meeting with Kristalina Georgieva, then the CEO of the
World Bank, was brief but influenced her decision to elevate the digital
development function at the World Bank. Thanks to Jim Wolfensohn,
then Bank President, Mohamed Muhsin, then CIO, and Praful Patel, then
regional VP, who gave me the opportunity to collaborate with Sri Lankan
policy makers on a pioneering digital transformation project.
I am grateful to Shinji Asanuma, Robert Picciotto, and Paul Isenman,
as they generously shared their insights. Thanks to colleagues who influenced my thinking and commented on my drafts: Luci Abrahams,
Klaus Tilmes, Tim Kelly, Peter Knight, Carlo Rossotto, Samia Melhem, Eduardo Talero, and Nigel Cameron. Also grateful to all who gave me
their endorsements.
My learning journey through economic development in general and
digital development assistance in particular has been shaped by many
colleagues at the World Bank, policy makers in developing countries, and
academics at universities and think tanks.
Among World Bank leaders and colleagues who influenced my journey,
I wish to mention: Mahmoud Mohieldin, Sanjay Pradhan, Peter Harrold, Deepak Mishra, Boutheina Guermazi, Christine Qiang, Philippe Dongier,
v

viACKNOWLEDGMENTS
Shashank Ojha, Nimrod Raphaeli, Mahfouz Tadros, Ram Agarwala,
Khalid Siraj, Dan Ritchie, H. Kohli, Mark Baird, Randeep Sudan, Shaku
Gunaratne, Ian Scott, Chuck Zeigler, Helen Vazquez, Peter Scherer,
Robert Schware, Carl Dahlman, Oleg Petrov, Carlos Braga, Sandra
Sargent, Soniya Carvalho, and Miguel Schloss.
I owe debt to many senior policy makers and development prac-
titioners in developing countries so I only mention those from India
and Sri Lanka, the two country case studies: Milinda Moragoda, Eran
Wickramaratne, Sam Pitroda, R. Chandrasekhar, Satya Narayanan, F.
C. Kohli, K. Roy Paul, Saurabh Srivastava, N. Seshagiri, N. Vittal,
Dewang Mehta, Harish Mehta, Lalit Weeratunga, Manju Haththotuwa,
Reshan Dewapura, Jayantha Fernando, Wasantha Deshapriya, and Rohan
Samarajiva.
Among thought leaders and academics who influenced my thinking
I wish to mention: Vint Cerf, Richard Heeks, Robert Wade, Sandor
Boyson, Elias Carayannis, Carlota Perez, Ernest Wilson, Dani Rodrik,
Albert Hirschman, David Ellerman, Devish Kapur, Mike Porter, and
Gunnar Myrdal.
Special thanks to Palgrave’s editorial and Springer’s production teams
for quality work.
Not all of the above agree with my conclusions. I thank them all,
without implicating them.
Last but not least, I am indebted to my wife Linda, and son James
for bearing my absences while I spent disproportionate time at work and
away from home on field missions.

Introduction
The digital revolution is creating unprecedented opportunities and chal-
lenges for economic development. Developing countries and aid agencies
must embrace digital technologies and reinvent public policies and strate-
gies for digital transformation to tackle interrelated grand development
challenges: growing poverty and inequality, hunger and food insecu-
rity, jobs and unemployment, health and pandemics, access to education,
governance and corruption, conflicts and security, and water scarcity and
climate change. Information and communication technology (ICT) is a
general-purpose technology that can be harnessed to provide innovative,
powerful, and smart solutions across all these challenges.
This book draws from my long practice in international develop-
ment assistance driven by a passion to overcome global poverty and fight for justice and inclusion. Throughout the book, I reflect upon
my broad experience in strategic planning and development assistance, especially in light of the rise of digitally-enabled development. It is
inspired by the revolutionary advances in digital technologies as they offer powerful tools for transforming the development process and shaping the future of humanity. In particular, the recent wave of digital technolo-
gies, including artificial intelligence (AI), offers dramatic opportunities and transformational capabilities even while presenting existential risks to societies.
I take a holistic view of digital transformation. I propose an integrated
framework that conceives digital transformation as both an
vii

viiiINTRODUCTION
and a
to initiate and support deep and sustainable change in structures and
processes, modes of production and consumption, value creation from
available resources, and/or substantial increases in access to and use of
data and knowledge. It is carried out at many levels, including organiza-
tions, economic sectors, government functions, cities, and communities.
It is also about the restructuring or transforming of whole economies.
Digital transformation is not just about digital connectivity or access
to digital technology by individual users. It is about learning to drive digital transformation by the whole society, especially if its full benefits
were to be reaped. Access to digital technology must be accompanied by “social software” to secure much of the promised productivity increase
and socio-political sustainability. That means building and orchestrating collateral cultural, governance, institutional, and organizational changes.
A digital transformation ecosystem would include enabling policies
and regulations, national information and communication infrastructures, data sharing systems, digital sector production and usage competen- cies, public digital platforms, digital identification infrastructure, digital
payment platforms, digital innovation and entrepreneurship ecosystems, and the interactions and partnerships among these foundations. These ecosystem foundations are shared across all digital technologies, including
the recent wave of AI-induced transformations. They are crosscutting enablers and building blocks for digital transformation and services at societal scale (World Bank, 2016, 2024; Hanna, 2016).
The book addresses several levels of transformation. A personal trans-
formation journey: from a child distressed by the destitution and human suffering in Cairo’s poor neighborhoods into a development practitioner
searching for answers to development’s key challenges. It draws lessons for development professionals and global aid organizations that must
respond to the multiple grand challenges facing humanity today.
The book draws on my personal experience in working with many
client countries. It does not represent official positions of the World
Bank. Yet, it corroborates and draws on Bank publications and those of
other international development agencies. It draws on relatively recent
economic growth research that has given due attention to governance,
institutions, and leadership (Growth Commission on Growth and Devel-
opment, 2008; Acemo˘
are often ignored in pursuing digital transformation.

INTRODUCTION ix
A companion book complements this one and focuses on country case
studies and examples of digital transformation at the country, govern-
ment, city, regional and key economic sector levels. It draws lessons
for country policy makers and local stakeholders to guide further digital
transformation at all these levels.
Book Organization
First part of the book discusses the broad global economic and tech- nological contexts for development practice and the evolving role of
aid agencies, particularly the World Bank. It outlines my motivations to write a book on digital transformation informed by my practice and
learning journey. It is about how my experience shaped my tools and frameworks and vice versa. It looks at the lessons I learnt as a devel- opment practitioner through the lens of my personal transformation.
From projects in Jakarta and Jerusalem to strategic planning at the Bank; from engagements with national governments on designing and imple- menting digital transformation strategies to advocating digitally-enabled
development globally.
My work in the nascent field of digital transformation has taken me
through periods of exploration, learning, fulfillment, and growth, but also
fear and frustration, bordering on cynicism. It was often difficult to stay
focused on addressing urgent client needs in line with my ideals and values
while working with weak and often corrupt governments and dealing with
the limitations of global aid agencies.
I reflect upon what motivated me to write this book in light of the
many challenges facing humanity today: from climate change to growing
inequality. I look at the shift in modern development thinking and the
evolution of the World Bank. I also share my experiences as I served in
various roles and contexts at the Bank and grew my understanding of
the actual and potential roles of digital technologies in development. I
recall my work in Indonesia and Palestine-Israel that helped me appre-
ciate the demand side of information technologies and drove me to focus
on improving the Bank’s practice in technical assistance, institutional
development, technology and knowledge transfer.
Appointments in the Bank’s corporate strategy and performance eval-
uation functions helped me understand the inner workings of complex aid organizations like the Bank and their rich interactions with country

xINTRODUCTION
stakeholders. I analyzed best practices to determine how strategic plan-
ning should shift from rigid documentation and routine transactions
to strategic thinking and agile, adaptive and communication-intensive
processes. As a close observer and participant in institutionalizing
managerial systems, I came to appreciate the factors influencing the
Bank’s strategic behavior and limiting aid effectiveness. This informed
my search for ways to integrate digital transformation into economic
development strategies.
Remaining part of this book discusses the critical barriers to institu-
tional learning and the need for aid organizations to reinvent their services
through the use of digital technologies—if they are to keep up with the
pace of technological change and stay relevant to their clients.
1 trace the Bank’s response to the digital revolution starting from the
late 1980s, when it was learning to use digital technologies internally while striving to become a knowledge bank. Would the Bank support
client countries in rolling out new technologies, building communica- tions infrastructures, and investing in information resources for sustain- able development? What factors were influential in recognizing and
responding to country needs and demands for digital development assis- tance? Back then I advocated a proactive approach to apply digital tech- nologies across sectors in Bank-funded development projects. Building
ICT assistance competencies would be critical to the Bank’s future relevance and the quality of its portfolio across all economic sectors.
Has the World Bank, a premier development agency with over $100
billion in annual lending, lived up to expectations of global leadership in digital development assistance? What factors have determined the success of digital investments in the context of various developing countries? How
can aid agencies retool and up their game to help client countries master digital transformation?
I assess formal World Bank corporate strategies for digital transfor-
mation practice. Did these strategies address the foundations necessary for building vibrant digital transformation ecosystems? Did they cover
strategic applications in key economic sectors? Were they owned by the operating regions within the Bank? Were they seriously followed, monitored, and evaluated? Have aid agencies practice what they preach?
I touch upon several advocacy initiatives I engaged in since leaving the
Bank in 2005. I continued to advise Bank colleagues and managers on the future of digital development assistance. I also contributed to the forma-
tion of advocacy forums beyond the Bank. These included building digital

INTRODUCTION xi
leadership capacity through creating an e-leadership academy; joining
the Wits University of South Africa as visiting professor; contributing to
various fora and think tanks; publishing books and articles; and serving on
editorial boards. An enduring aim of my post-Bank advisory work remains
to advocate for reforming development assistance to address the impera-
tives of the digital age. This book is an attempt to influence policy makers
and practitioners through advocating lessons learnt—the hard way.
In a concluding chapter, I explore the key factors that have delayed
the Bank’s and other aid agencies’ response to today’s fast-changing tech- nological environment. I recommend four key elements of a strategy to
accelerate institutional learning: strengthening corporate leadership and strategy for digital transformation; mobilizing staff and other resources
for the digital future; nurturing a learning and innovation culture; and promoting cross-sector collaboration within and among international aid agencies and country stakeholders.

Praise for Economic Development
in the Digital Age
“This book, written by prolific author and development intellectual, had
my attention from the first page to the last. He has the uncanny ability to
see into institutions deeply and to observe digital transformation processes
intensely, and to express these insights in ways that enable the reader to
see almost as deeply. In this book, Nagy Hanna looks into his own insti-
tution, the World Bank and offers analysis of its digital transformation
journey, side by side with his own personal journey. He introduces us to
brief country narratives from the digital transformation journeys of India,
Sri Lanka and Kenya, and a few of the emerging smart city stories: Rio,
Singapore, China. If an author were to attempt combining a love story of
development practice and a scholarly text on digital transformation, this
would be it.”
—Luci Abrahams,
Witwatersrand
“Digital transformation, as Hanna amply demonstrates, is not just access to digital technology. It is a learning process by the whole society. The
stories of Hanna’s successes in various countries provide ample insights into digital transformation and its possibilities for development.”
—Shinji Asanuma,
Policy, Hitotsubashi University
xiii

xivPRAISE FOR
“As a thought leader, Hanna has accumulated decades of on-the-ground
experience pioneering digital transformation projects in economies
around the world, the subject of several of his important books. In
this culminating and highly-readable volume, he pulls those experiences
together, sets them in the context of his life-long career with the Bank,
and raises vital questions for every aid agency as we move deeper into the
21st century.”
—Nigel Cameron,
Technologies
“Nagy Hanna shares a lifetime of experience with the deployment of
digital technologies in developing countries. Many lessons can be found
in this impressive journey.”
—Vint Cerf,
“Nagy Hanna exposes the challenges of making technology an effec- tive tool for development, while confronting vested interests that seek to sustain the status quo, both in client governments and internally within
the Bank. At the heart of the book is a powerful commitment to learning and using technology to change lives for the better.”
—Tim Kelly,
“As co-author, and fellow digital transformation advocate in and after
a career in the World Bank, I heartily endorse Hanna’s conclusions.
I second his emphasis on ‘leadership, shared vision, enabling policies
and institutions, upgraded human resources, and national consensus and
culture.’ Without leadership, it is very difficult to establish holistic digital
development policies and get them accepted across siloed sectoral entities,
whether within countries or aid agencies.”
—Peter T. Knight,
Institute of World Economics
“What a life! This hugely engaging account of Hanna’s career is moti-
vated by his passionate commitment to development and belief in the
potential of digital technologies to contribute to inclusive and sustain-
able development. His acute insights enable him to identify the many
risks accompanying digital transformation and the barriers – institutional,
political, cultural – to successful outcomes. He calls for holistic approaches

PRAISE FOR xv
to digital development. He emphasizes the crucial need for client buy-in
and trust. He insists upon putting multi-stakeholder learning at the core
of digital strategies.”
—Robin Mansell,
Science
“Nagy Hanna has dedicated his career to digital development. He was a pioneer. He created the Bank’s digital development community of
practice - which mobilized expertise and funding to what was then an innovative new field. Hanna mentored and coached World Bank leadership and staff on technology for development.”
—Samia Melhem,
“Drawing from his vast experience and pioneering role in the field, Nagy Hanna has woven together a remarkable story of his life and career. The
book offers valuable lessons for policy makers and practitioners of digital technology. What Hanna conveys most convincingly is his early insight into the central role of digital technology in development. He illustrates
this through examples from his firsthand experience. I had the good fortune to get to know him as a colleague at the World Bank where I witnessed his steadfast pursuit of his pioneering ideas in partnership with
the country, and winning over critics. He practiced what he advocates in this book: nurturing local ownership and institutions, co-creating with stakeholders, prioritizing inclusion, and taking a holistic view. This book
is a must-read for development professionals.”
—Praful Patel,
“This book reflects the learning journey of a thought leader and pioneer
in harnessing digital technology for development. Through detailed case
studies, it ascribes top priority to digital development interventions
in diverse country and regional contexts. Hanna’s journey combines
visionary thinking about digital transformation with hands-on lessons
for translating country-driven visions into development programs and
projects. He challenges development practitioners, policy makers, aid
agencies, and developing countries to re-invent their practices to be fit
for the digital age.”
—Sam Pitroda,

xviPRAISE FOR
“The author had a distinguished career at the world’s most visible interna-
tional organization. He championed digital transformation and in virtue
of his experience, he brings the reader to witness the fascinating evolution
of development work across several decades. He describes the tumultuous
change brought by technology at a crossroad of geopolitical, cultural and
societal changes. In an exercise of retrospect (the author is a passionate
art lover), the book reminds us of one of those Flemish paintings where
the painter is in the picture, all devoted to providing the proportionate
perspective to the external world.”
—Carlo Rossotto,
Upstream Telecom Media and Technology Infrastructure, International
Finance Corporation
“Hanna tells an important story of passion and perseverance, as well
as doubts and setbacks, with the prize being digital transformation for
nations and aid agencies. This book is a timely reminder of what it takes
to digitally develop for the benefit of all.”
—Jim Spohrer,
“Nagy Hanna’s pioneering study of information technology content of World Bank lending was a wakeup call for Bank leadership. His advocacy
for Bank funding the study of India’s opportunity for software export led to the exponential growth of India’s software sector. I had the privi- lege of being a participant observer of Hanna’s journey as a development
economist to a passionate champion of digital transformation. This book shares the trials and triumphs of a developmental practitioner taking up this challenge. The development community needs more of his kind.”
—Anil Srivastava,
Executive Director, NASSCOM
“Nagy Hanna is one of the foremost digital development pioneers and
framers of our time. He had the uncanny ability to see the path ahead,
the intellectual curiosity and rigor to refine and apply these insights across
a uniquely diverse set of programs and country settings, and the ability
to inspire others with his insights about the possibilities of digital trans-
formation to change lives and societies for the better. Hanna’s reflections
bear testimony of the courage and perseverance required to challenge the
status quo, the lifelong passion for learning, and the enduring legacy of

PRAISE FOR xvii
having embedded digital innovation into our understanding of develop-
ment. For multilateral organizations, his book should serve as a wake-up
call to re-imagine their mission and ways of doing business in a time of
poly-crisis.”
—Klaus Tilmes,
Practice, World Bank

Contents
1 The Global, Technological, and Institutional Contexts 1
Challenges Facing Humanity 2
Evolving Concepts of Economic Development 4
A Changing Development Environment 5
Defining Digital Transformation 7
Why Digital Transformation 9
Learning Journey at the Bank 12
An Evolving Learning Bank 14
2 Motivations 19
Motivations 19
Early Encounters with Poverty 23
Why the World Bank? 32
Managerial Culture at World Bank 33
3 Early Engagements 41
The Sudan Experience 41
Development Management in Indonesia 43
Working for Peace in the Middle East 51
Country Engagements Takeaways 59
Strategic Planning and Evaluation 63
Understanding Demand for ICT Applications 72
Rethinking Development: A Staff Manifesto 73
Challenges of ICT in Development Projects 75
xix

xxCONTENTS
4 Responding to the Digital Revolution 77
Toward a Knowledge Bank 78
How Did the Bank Respond? 82
Responding to Country Demand and Ownership 83
From Research to Advocacy 89
5 Examining World Bank Digital Strategies 95
A Last ICT Sector Strategy 96
Toward Regional Strategies 98
The Central Asia Case 98
A Corporate Strategy for Digital Staffing? 100
6 Advocacy for Digital Transformation 103
Advocacy for Digital Development 106
Building Digital Leadership Capacity 110
Joining Global Forums and Think Tanks 113
Evolving Conceptions of Digital Transformation 115
7 Digital Strategy for Aid Agencies 121
Agency Governance, Leadership, and Strategy 122
Staffing and Strategic Resource Allocation 127
Culture for Learning, Innovation, and Evaluation 129
Partnership Across Sectors and Aid Agencies 134
Progress and Challenges 138
Shaping the Future 142
My Relevant Publications 145
Index 153

About the Author
Dr. Nagy K. Hanna
innovation, smart cities, and public and business digital transformation
strategies. He is advisor, educator, author, and thought leader on digital
policies, institutions, and strategies. He has 5 decades of experience in
advising policy makers in developing policies and institutions in support of
digital economy. He worked with public, private, and civil society leaders
to promote digitally-enabled innovation and transformation in various
economic sectors and geographic regions. He was the World Bank’s first
senior advisor on digital economy.
While a senior staff of the World Bank, spanning 30 years, he appraised
and managed many World Bank-funded digital innovation, technical education, and institutional development/capacity building programs. He was the lead corporate strategist of the World Bank. He pioneered the
Bank’s advisory services and lending for integrated digital transforma- tion programs. He task managed World Bank assistance for India’s first
strategy for exporting software services. He founded and chaired a global forum on promoting digital innovation economies and building digital leadership institutions. He started his career with a focus on innovation
and technology transfer, giving testimony to the United States House of Representatives on International Science and Technology Transfer Act.
He advises countries and aid agencies on developing institutions and
leadership capabilities for integrating digital transformation programs into national development strategies. He was a visiting professor at Wits
xxi

xxiiABOUT THE AUTHOR
University, South Africa, and a senior fellow and board member at the
Center for Policy on Emerging Technologies. He co-founded People-
Centered Internet, a global forum for inclusive Internet. He advised the
US Government Office of Science and Technology on national competi-
tiveness strategy, and on the editorial boards of several journals on science,
technology, and innovation. He published extensively on digital economy
policies and institutions, and the role of government and aid agencies in
the digital age. He holds advanced executive development degree from
Harvard and PhD degree from University of Pennsylvania.

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

tavaraottoja, joita hän muuten ei kaikkia tiennytkään, koska
emäntäkin käytti Kauppisen tavaravarastoa kuinomaansa ikään.
Tätä paitsi oli Kauppisella toinenkin keino, johon Sakari ei
myöskään pystynyt kiinni tarttumaan; houkutteleminen, ja se veteli
paljon paremmin kuin väärä vaaka. Jos hänen kerran onnistui saada
yhden talon täys'kasvuinen tytär ostamaan jokin kauniskaavainen
huivi, niin tietysti kaikki kylän toiset tyttäret kiiruhtivat saamaan
samanlaiset. Varsinkin alkoi hyvin mennä kaupaksi karttuuni sekä
tiheämpi jaharvempi pumpulipalttina. Tyttäret ja emännät alkoivat
tuhria laskuja, minkä verran tulee maksamaan kotikutoinen
puolivillainen, jota siihen asti oli yksinomaan pidetty, ja mikä vaiva oli
pellavan kasvatuksessa, siivoamisessa ja vaatteeksi tekemisessä; ja
ne laskut osoittivat, että kotikangas muka tuli monta vertaa
kalliimmaksi kuin Kauppisen kankaat, niin että hulluahan olisi ollut
ruveta enää tulevaksi kesäksi kylvämään pellavasta tai itse
kutomaan edes villakangastakaan; sopihan myödä villatkin
Kauppiselle, maksaa vähän lisää ja ottaa häneltä sievempitekoista
valmista.
Kauppinen tietysti ei ollenkaan huolinut huomauttaa naisväelle,
mitä itsekseen hyvillänsä mietti, että mihin he sitte aikoivat käyttää
sen aikansa, joka tähän asti oli kulunut vaatteen tekoon, ja mistä
saada sitäkään rahaa, joka karttui hänen laatikkoonsa noista hänen
huokeista kankaistaan. Ei, hän päin vastoin yhä viritteli taipumusta
samaan kotityötä hyljeksivään suuntaan ja hymyellen kokosi vain
rahaa jatavaraa talteen.
Täten Kauppinen puuhaeli ja rakenteli, sai kartanonsa tavaralla
valmiiksi, maksamatta juuri nimeksikään rahaa, ja muutti siihen
asumaan, oleskeltuansa lähes vuoden Vanhalassa, ja se vuosi oli

tuntunut niin tavattoman lyhyeltä sekä Vanhalan väestä että
Kauppisesta, mutta pitkät sillä oli jäljet.
III.
Joutui joulu-aika iloinensa leikkinensä, ensimmäinen sen jälkeen,
kuin
Kauppinen muutti omaan kartanoonsa.
Vanhanen tarvitsi Tahvanan ajajain varalle vähän enemmän
kahvia jaisoja vesirinkelejä, kuin jouluvarastosta enää oli jäljellä, ja
pistäysi sen tähden toisen joulupäivän aamuna aikaisin Kauppilaan
sekä pihan puolisosta ovesta puotikammariin, jota tietä hän oli
muidenkin kuullut käyttäneen, milloin tarvitsivat pyhäpäivinä tavaraa
puodista.
Kauppinen istui kammarissaan, käski Vanhalan isäntää istumaan
ja läksitoimittamaan, mitä ostaja halusi. Kohta hän palasikin, tuoden
kaksipaperipussia ja ison rinkelirihman paljaana.
Vanhanen yritti avaamaan kukkaroansa.
"Ei, hyvä isäntä, en minä pyhänä rahaa ota; tulkaa huomenna
maksamaan, niin samalla saatamme sitte katsella kirjatkin ja tehdä
luvut."
"No, sama tuo minusta on", virkkoi Vanhanen, otti tavarat, sanoi
jäähyväset ja astui kotiinsa, tapaamatta ketään matkalla.
Seuraavana päivänä Vanhanen meni jo aikaisin aamupäivästä tilin
teolle taikka oikeastaan, kuulemaan, miten paljo hänellä oli

Kauppisella saamista asunnosta, töistä, hirsistä ja paljosta muusta,
mitä hänelleoli myöty .
Kauppinen otti isännän hyvin kohteliaasti vastaan puodissa, vei
puotikammariin ja pyysi istumaan, toi paperossia ja yritti tarjoamaan
ryyppyäkin, mutta sen esti Vanhanen, sillä sitä hän ei ollut
ennenkään ottanut useammin kuin kahdesti koko ijässään
vatsanpurun lääkkeeksi; eikä muuten koko sillä seudulla ollut
muitakaan sen suurempia juoppoja siitä asti, kuin Kauppisen
kirvestyössä olleet pohjalaiset työn loputtua läksivät tiehensä, ja he
juuri olivat miesmuistiin ensi kerran kylää häirinneet juopuneen
rähinällä.
"Niin no, tehtäisiinkö ne sitte asiat selväksi?" alkoi viimein isäntä,
kun Kauppinen puhui vain muista asioista eikä näyttänyt
muistavankaanluvun tekoa.
"Vielähän nuo sentään ehdittäisiin toistekin, vaan kun tehdään,
niin ontehty , eikä sitte ole enää muistelemista."
Hän avasi kirjansa, katseli sitä kauan, ei kuitenkaan laskevan
tavalla, asiat kun jo olivatkin edeltä päin valmiiksi lasketut, ja virkahti
viimein vähän epävarmalla äänellä:
"Niin tässä nämä numerot näyttävät, että olette velkaa sata
viisikolmatta markkaa."
Vanhanen ällistyi, niin odottamaton se uutinen oli.
"Mi mitä? Velkaako! Ei, saamista minulla pitäisi olla. Vai sanoitteko
erehdyksestä velaksi?"
"En minä kauppa-asioissa koskaan erehdy."

"No, nytpä kumma! Minäkö velkaa teille? Entäs tuvan voura koko
ajalta,kuin olitte meillä?"
"On se tähän merkitty: viisitoista markkaa."
"Mutta se on liian vähä, ainakin viisikymmentä markkaa pitäisi
panna,kun oli valmis punkin."
"En minä maksa enempää kuin viisitoista. Hyvä on teille sekin;
muutenhan ette olisi tuvastanne saaneet mitään, tyhjänä kun olisi
ollut."
"Entäs kiven veto ja hirret ja työ?"
"On nekin pantu kirjaan, ja voit ja lihat."
Ja Kauppinen luetteli kaikki, josta hänen oli maksettava
Vanhaselle.
"Ja summa on kaikkiaan sata yksitoista markkaa neljäkymmentä
penniä.
"Kyllä sitä saamista pitäisi olla enempi minun muistellakseni. Mutta
vaikkapa olisi vain senkin verta, niin mitenkäs ihmeen tavalla minä
sitte velassa olen?
"Niin, teillä on ottoja vielä enempi: Kaksisataa kuusineljättä
markkaaja viisikahdeksatta penniä."
"Jopa se on vielä ihmeempi ihme", kummasteli Vanhanen, oltuaan
hämmästyksestä hyvän aikaa vaiti. "Mitä kummaa minä olen teiltä
ottanutniin paljon? Luetelkaapas kaikki ne otot."

"Tämäpä on hyvin pitkä rätinki. Ettekä te itse olekaan ottanut
kaikkea."
Mutta kun Vanhanen mitään vastaamatta istui vain ääneti ja yhä
kummastuksissaan odotteli tarkempaa selkoa, ryhtyi Kauppinen
luettelemaan ja ilmoitti ensin erikseen itsensä isännän otot puhtaana
rahana ja tavarana sekä kysäsi:
"Ovatko nämä nyt oikein?"
Vanhanen tunnusti muut, paitsi ei sanonut muistavansa yhtä
kolmenkymmenen markan rahaottoa, varsinkaan kuin hän ei ollut
kauppiaanilmoittamana ottoaikana mihinkään rahaa tarvinnut.
"Kyllä se on teille annettu sekin; mitenpä se muuten olisi kirjaan
tullut", vakuutti Kauppinen, keskeyttäen enemmät vastustelut, ja
alkoi luetella emännän ja tyttären ottoja: pumpulipalttinaa, karttuunia,
hirsryynejä, parasta saippuaa, verkaa (mekoiksi, jotka Kauppisen
vaimo oli ommellutkin) ja kaikenlaista muuta rihkamaa, jonka
olemassa olosta Harjulan kylässä ei ollut ennen Kauppisen tuloa
ollut aavistustakaan, Tosin oli Vanhanen nähnyt tyttärellään joskus
kauniin rintaneulan huivissa tai hopeoidun sormustimen sormessa,
mutta hän, samoin kuin emäntäkin, oli vakuuttanut saaneensa ne ja
muut samanlaiset korutKauppisen vaimolta.
"Eikö sitä lahjaksi annettu?" kysyi tuon tuostakin Vanhanen
Kauppisenlukiessa.
"Ei, hyvä isäntä, ei minun kannata mitään antaa lahjaksi; raha
minunkinpitää maksaa kaikesta. Ei tässä tule puhettakaan lahjasta."

"Mutta lahjaksi niitä ainakin on tarjottu, eikä meidän emäntä
sentään niin hullu ole, että menisi tuollaista ostamaan. Pyyhkikää
vain poisne!"
"Ei kannata, ei kannata."
"Mutta minä en maksa niitä."
"Mennään sitte oikeuteen. Ja kun te kerran tunnustatte saaneenne
tavarat, niin kyllä ne tuomitaan maksettavaksikin."
"Nytpä kummissa käsin ollaan! Miten tästä nyt sitte oikein
selvitäänkään?"
"No, se ei mikään konsti eikä silmänkirja ole. Pistäkää vain
nimenne tuohon paperiin noin poikittain. Vai ettekö osaa kirjoittaa?
— Kalle!" huusi hän puodin ovesta, "kutsupas se päiväläis-Jussi ja
tule itsekinhänen kanssansa tänne kammariin! — Niin, tämä on vain
tuollainen pieni sadan viidenkymmenen markan velkakirja kuudeksi
kuukaudeksi."
"Sata viisikolmattahan sanoitte velkaa olevan. Miksi sitte puoli
toistasataa?"
"No, tällaisia papereja periessä ei sitte makseta enää mitään
korkoa; sen tähden pitää panna sen vertaa runsaammin jo edeltä
päin. — Kas niin, tässä on pieni velkakirja, mutta kun tämä isäntä ei
osaa itse kirjoittaa nimeään, niin kirjoita sinä, Kalle, ja pankaa
molemmat nimenne todistajiksi. Piirrättehän toki puumerkkinne? ei
sen hyvyydestälukua ole."
Näin puhuen yhteen jatkoon taukoomatta, että Vanhanen ei
saanut vähääkään vuoroa, joudutti Kauppinen paperin tekoa

lailliseen kuntoon sekä käski viittaamalla pois palvelijansa, joista
renki olikin vain päiväläisen nimellä, että paremmin kelpaisi ainiaan
todistajaksi.
"Nyt on välit selvillä. No niin, eikä tällä paperilla niin pahaa kiirettä
ole, vaikka se onkin tehty kuudeksi kuukaudeksi. Kunhan pidätte
mielessänne joskus, milloin sopii."
Ja Kauppinen pisti vekselin laatikkoonsa.
Vanhanen läksi pahoillansa astua juntustamaan kotiinsa, ajatellen
itsekseen:
"Eipä se Kylänpään Sakari tainnut ollakaan ihan väärässä, kun
pelkäsi puodin tuloa liian lähelle. Menenköhän kertomaan hänelle
koko asian? Mutta en menekään. Hän vain sanoisi: enkös jo
varoittanut? Ja sitte sellainen häpeä: velkaa Vanhalan isännällä, joka
toki on aina tähän asti tullut toimeen omillaan. — Ihme ja kumma,
mikä niistä rihkamista karttuu summaa. Liian lähellä tosiaan olivatkin
toisessa tuvassa. Jasitte vielä ilkeävätkin ottaa maksua, vaikka itse
lahjaksi tarjoilevat! Senkin petturit! — Eihän tuo nyt vielä talo mene
puolen toista sadan tähden. Mutta pahaan aikaan sattuu se maksu,
juuri silloin, kuinitsekin alettaisiin tarvita kiireimpiin töihin. Ei, loppu
tästä pitäätulla puodissa juoksemisesta ja nyt ihan kerrassaan. Enkä
minäkään olisi ottanut sieltä rahaa, joll'en olisi luullut olevani
saamassa,kuten hän aina vakuuttikin."
Nyt hän jo astui porstuaan ja tupaan sekä julisti, että Kauppilasta
eienää kukaan saanut ottaa mitään hänen tietämättänsä, ei
lahjaksikaan, koska entisistäkin lahjoista oli maksu otettu ja sillä
tavalla peijattukoko taloa.

Ei hänellä kuitenkaan ollut rohkeutta sanoa edes vaimolleenkaan,
että nyt oltiin ensi kerran velassa. Emäntähän olisi sitä vielä
vähemmin käsittänyt kuin isäntä itse eikä hänkään nyt enää olisi
ulkoa päinmuistanut luetella kaikkia ottoja, kuu niitä oli niin paljo.
Siihen se asia jäi tällä kertaa Vanhalassa tarkemmin
selvittelemättä, olivatko kaikki Kauppisen kirjaan merkityt otot
tosiaankin otetut vaiko ei ja olivatko edes kaikki annotkaan tarkkaan
luvussa. Kukapa sen osasitaata, kun ei omaan muistiin ollut
luottamista niin pitkältä ajalta.
Yhtään paremmin ei käynyt muidenkaan isäntien luvunteko
Kauppisen kanssa. Tosin velkasummat olivat paljon pienemmät,
mutta jok'ainoa heistä kuitenkin jäi velkaan ja piirsi merkkinsä
tuollaiseen vekseli-velkakirjaan, kuka minkin verran vastustellen.
Yksitellen he olivat kaikki käyneet luvuilla ja yksitellen he myöskin
pitivät velkansa häpeänään ja salaisuutenaan, ja tuo sama häpeä se
heitä esti jyrkemmästi vastustamasta Kauppisen vaatimuksia ja
keräjiin menon uhkauksia, kun he näet ennemmin kärsivät jonkun
verran vahinkoakin, kuin päästivät asiataan oikeuteen asti, jossa
käynyt tai käytetty mies oli kaikkein Harjulan kyläläisten mielestä
melkein kuin puoleksi kunniansa menettänyt. Tästä syystä pysyivät
nämä kunkin omat asiatKauppisen eduksi salassa ja kätkössä.
IV.
Viisi vuotta oli kulunut ja Kauppinen sill'aikaa jo päässyt rikastumisen
alkuun, ei kuitenkaan niin hyvästi, kuin hän oli toivonut, eikä
myöskään niin sukkelasti, kuin alussa näytti. Ja sen hidastuksen
syynä oli taaskin sama Kylänpään Sakari.

Tuo kaikkien Kauppisen asioihin joutuneiden velkautuminen
suuremmassa tai vähemmässä määrässä ei näet ajan pitkään
pysynyt salassa Sakarilta. Hän urkki urkkimistaan tietoja ja sai ensin
yhden, sitte toisen javähitellen kaikki muut paitsi Vanhasen
ilmoittamaan asiansa hänelle, ja silloin Sakari heti ryhtyi
mietiskelemään pelastuskeinoja, eikä niiksi hänen mielestään
kelvannut mikään muu kuin ensin entisten asiain suorittaminen ja
sitte pysyminen erillään koko Kauppisesta.
Mutta sepä olikin helpompi toivoa kuin toteuttaa. Sillä Kauppinen
piti niistä kiinni, jotka kerran oli köysiinsä saanut, vaikka
höllempäänkin.
Viimein Sakari kuitenkin luuli keksineensä keinon, kutsui kokoon
muutamia isäntiä, joilla oli vähin velkaa, ja kehoitti heitä maksamaan
kaikkea kerrassaan kuitiksi, vieläpä antoi itsekin rahaa lainaksi niille,
jotka suostuivat olemaan ottamatta enää velkaa. Toisia sitävastoin,
joilla oli suuremmat velkasummat, hän neuvoi pitämään netarkasti
muistissaan, että ne eivät enää pääsisi kasvamaan, vaan pikemmin
lyhenisivät vähän kerrassaan. Hän myöskin huomautti heille, miten
kasattukeot olivat hävinneet heidän pelloiltansa ja miten kohta oli
häviävä kasvavakin vilja, jos vain ei ajoissa katsottu eteensä eikä
katkaistu kauppatavaran tulvaa.
Kauppinen puolestaan ponnisteli kaikin voimin. Kun ei yksi naula
vetänyt, löi hän aina toisia: hankki yhä uusia tavaroita, jotka
outoudellaan viehättivät, toi muun muassa puuastioitakin koko
kuormittain Venäjältä, möi niitä alussa huokeammasta sekä kehui ja
selitteli, että suottahan oli aikaa tuhlata sellaisten tekoon kotona,
koska kerran hänellä oli sievempiä ja niin perin mitättömästä
polkuhinnasta.

Kuitenkin onnistui Sakarin selvittää isäntiä aivan vapaiksi, vaikka
häneltä tosin siinä puuhassa omaltakin pelloltaan kasattukeot
vähenivät, ei kuitenkaan rahan puutteesta, vaan sen tähden, että
hän niillä mieluisemmin suoritteli toisten asioita kuin puhtaalla
rahalla.
Pahimmin oli kiinni Vanhalan isäntä. Hän ei ollut jaksanut
määräaikana suorittaa ensimmäistä vekselivelkaansa, vaan pakosta
pyytänyt Kauppista odottamaan, johon kauppias kuitenkin oli
suostunut ainoastaan sillä ehdolla, että isäntä kirjoitti puumerkkinsä
uuteen kahdensadan markanpaperiin.
Tämän Vanhalan talon oli Kauppinen valinnut varsinaiseksi
uhrikseen sitte, kuin yhä useampia muita isäntiä livahti häneltä irti.
Pakko se oli hänelläkin olevinaan tuo Vanhasen velkauttaminen, sillä
täytyihän hänen tavalla tai toisella saada itselleen luja jalansija
paikkakunnalla, ja sen tähden hän katsoi itselleen mukavimmaksi
koettaa saada haltuunsa juuri sitä taloa, jonka maalla hänen valmis
kartanonsa oli, eikähän sitä varten mikään ollut helpompi keino kuin
saattaa ensin isäntä velkaan ja sitte pakottaa hänet antamaan
talonsa tai puoli siitävelan maksuksi.
Vähitellen oli Vanhanenkin jo arvannut Kauppisen oikeat aikeet ja
ruvennut ponnistelemaan vastaan. Mutta nytpä olikin jo velka yhäti
uudistellessa kasvanut koko puoleksi kahdeksatta sadaksi markaksi
eli viidessä vuodessa viisin, jopa kuusinkin kertaiseksi
alkuperäisestä summasta, vaikka tavallisen korkolaskun mukaan
kuluu toistakymmentä vuotta ennen kuin summa kasvaa edes
kaksinkertaiseksikaan.
Vanhanen koetti säästää ja kituuttaa, mutta turha vaiva. Viidessä
vuodessa oli käsityö ehtinyt jo unhottua naisväeltä, ja

vastenmielistäpä oli miehistäkin istua yökaudet veistellä
kalkuttelemassa. Niinpä kaikesta voista ja muusta, kuin Kauppiselle
vietiin, aina oli ottamistakin, että velan eteen ei joutanut penniäkään.
Tästäkös Vanhaselle vähitellen hätä käteen! Jo alkoi isännän
tukka harmaantua ja hänen mielessään kummitella talottomaksi
joutumisen häpeäja kurjuus.
Viimein hän läksi hätäänsä valittamaan Kylänpään Sakarille. Saiko
hän sieltä apua vai muutenko vain huoli tuli jaetuksi kahden
kannettavaksi, mutta ei Matin kasvoissa sieltä palatessa enää
näkynyt tuota synkkää juroutta, joka niitä oli viime aikoina
kolkostuttanut. Reippaammallamielellä hän myöskin ryhtyi työhön ja
jäi rauhallisemman odottelemaan,mitä oli tuleva.
Seuraavana velan uudistusaikana Matti Vanhanen ei enää
mennytkään kauppiasta pokkuroimaan. Kauppinen sitä oudostellen
astui itse Vanhalaan kysymään, miten asia nyt oli niin kokonaan
unohtunut.
"En minä enää pane puumerkkiäni mihinkään paperiin", vastasi
Vanhanenlyhyeen.
"No, maksakaa sitte pois velkanne."
"En minä maksakaan."
"Minun sitte täytyy hakea se."
"Hakekaa vain."
"Myökää minulle sovinnolla puoli talostanne."

"En minä toki niin hullu ole."
"No, sitte minun täytyy myöttää kaikki tyyni, maat ja mannut
kerrassaan."
"Parempi sekin minulle"
Nyt ei Kauppinen enää käsittänyt Vanhalan isännän ajatuksia
ollenkaan. Miten hänen oli parempi panna koko talonsa menemään
kuin saada puolella asiansa kuitiksi? "Mutta samapa se", arveli hän,
"olkoon sitte torpparina minulla; kyllä minä puoleni pidän
loppusumman maksussa, toivoakseni hän ei niitä rahoja saa arkun
pohjalle panna. — Vaanolisikohan sillä juoni niidessä? Mitä vielä. Ei
hän nyt niin äkistirahaa mistään saa."
Tietysti hän heti pani saamisensa hakemukseen ja aikaa myöten
kävi nimismies siltavoudin kanssa arvaamassa Vanhasen irtainta
omaisuutta; mutta kun sitä oli ainoastaan viisi lehmää, yksi hevonen
ja vähä pientä karjaa sekä muuta kalua vain nimeksi, täytyi toimittaa
samalla kerrallaitse talokin myötäväksi.
Tätä juuri olivat Kylänpään Sakari ja Vanhanen toivoneetkin ja
samaa semyöskin toivoi Kauppinen, vaikka vallan toisesta syystä.
Vasarakauppa kuulutettiin. Myöntipäivä joutui viimein ja toi
nimismiehen vasaroinensa Vanhalaan. Koko Harjulan kylä oli
saapunut katsomaan tätä ensimmäistä huutokauppaa, kuin
miesmuistiin nytoli tapahtuva Harjulassa. Oli siellä pari muutakin,
jotka olivat etäisemmistä kylistä tulleet koettamaan onneansa,
saamaan muka huokealla omaa taloa. Vaan niiden kanssa oli
Kauppinen jo edeltä päin sopinut, että heidän ei pitänyt korottaa

irtaimiston hintaa, koska muuten olisi talo saattanut jäädä ihan
myömättä.
Tietysti oli Kauppinenkin siellä etuansa valvomassa. Häntä vain
hyvin kummastutti, että Vanhalan väki ei ollenkaan näyttänyt olevan
pahoillansa eikä hätäytynyt, niin että hän ei edes pystynyt
pilkkaamaankaan Mattia, kuten oli aikonut.
Ryhdyttiin myömään irtaimistoa. Kauppinen oli vaiti ja Sakari sai
kaikki tyyni, kun vain nimeksikään hintaa tarjosi: lehmät kymmenestä
markasta, hevosen viidestätoista ja samaan mukaan muut. Ei
ainoakaan muu Harjulan kyläläinen tarjonnut mitään, vaikka kyllä
monen mieli teki; sillä heille oli Sakari puolestansa antanut ohjeet,
kutenKauppinen ulkokyläläisille.
Kauppinen ihmetteli ja oli jo hyvillänsä talosta, joka nyt muka oli
hänen omansa; sillä hän aikoi tarjota kerrassaan niin paljon, että
muuteivät siihen enää pystyneet lisäämään.
"Nyt tulee tila kartanoineen ja viljoineen; eikö niin ollut sovittu?"
virkkoi nimismies, ja kaikki, joihin asia koski, myönsivät niin olevan.
"Neljä tuhatta!" sanoi Kauppinen, silmät ilosta loistavina.
"Neljä tuhatta ensimmäinen kerta!" huusi nimismies. "Neljä tuhatta
toinen…"
"Kahdeksan tuhatta!" keskeytti Sakarin ääni sekä nimismiestä että
noitaulkokyläläisiä, jotka varustautuivat lisäämään sataa markkaa.
Sekä nimismies että Kauppinen niin ällistyivät, että toinen ei
kyennyt jatkamaan yksitoikkoista myöntitapaansa eikä toinen
tarjoamaan enempää.

"Kahdeksan tuhatta ensimmäinen kerta!" alkoi viimein nimismies,
"Sata lisäksi!" ähki Kauppinen, hiki otsassa. Nyt hän jo alkoi
ymmärtää Sakarin aikeet: pakottaa hänet joko luopumaan
huutamasta taikka tekemään itsestänsä lopun ja Matti Vanhalasta
rikkaan miehen.
"Kymmenen tuhatta!" virkkoi taas Sakari levollisesti ennen, kuin
nimismies ehti ruveta huutamaankaan.
Nyt nimismies luuli Sakarin vain kujehtivan, suuttui ja ärjäsi:
"Ei tässä ole mikään leikin tekopaikka! Tiedä, että minä olen
virkatoimessani ja leikki voi tulla sinulle karvaaksi! — Neljä tuhatta
ensimmäinen kerta."
"Kymmenen tuhatta minä tarjosin", oikasi Sakari nimismiehen
mielivaltaista alennusta.
"Onko tämä Kylänpään Sakari tullut hulluksi?" kysyi nimismies
muiltaläsnä olijoilta.
"Siltä ainakin näyttää", ehätti Kauppinen vahvistamaan tuota
arvausluuloa.
"Ei, kyllä se on viisain mies kaikista, kuin tässä on."
"Ohoh!" ärähti nimismies. "Kykenetkö sinä sitte vastaamaan
huudoistasi?"
"Sittepähän nähdään."
"Kymmenen tuhatta ensimmäinen… toinen… ja kolmas…
kymmenentuhatta… kolmas… kerta!"

Vasara paukahti.
"Nyt on Vanhalan talo minun", selitti Sakari, "ja jos Kauppinen
tahtoo vielä pitää hallussaan kartanonsa paikkaa, niin on voura viisi
tuhattamarkkaa vuodessa."
"Ohoh, et vielä ole maksanut huutoasi."
"Enkä minä ole saanut saatavaani", kiiruhti Kauppinen taas
vahvistamaannimismiehen lausetta.
"Tässä on Kauppisen saatava", virkkoi Sakari, lukien omia ja muita
lainattuja rahoja pöydälle puoli kahdeksatta sataa markkaa, "ja
paljokosiitä menoo hakukulunkeja lisäksi?"
Nyt jo nimismieskin älysi Sakarin juonen eikä enää vastustellut.
Kauppinen kuittasi paperit, pisti rahat taskuunsa ja pötki
kiireimmitentiehensä.
"Onhan minulla kahdeksan päivää maksuaikaa, herra nimismies?"
kysyi
Sakari koronkiskurin lähdettyä.
"On vaikka enempikin, jos tahdot."
"Olkaa sitte hyvä ja laskekaa nyt samalla tiellä, minkä verran
Vanhanen tulee saamaan minulta ja mitä teille tulee vaivoistanne.
Minä suorittaisin heti teidän vaivanne ja Vanhasen kanssa sovimme
sittekeskenämme, eikö niin, Matti?"
"Käypihän se niin", myönsi Vanhalan isäntä.

"No, sama tuo minusta", sanoi nimismies, alkoi laskea, sai osansa
sekä läksi hyvillänsä ja ihmetellen pois, kutsuen kuitenkin Sakaria ja
Mattia käymään perimässä huutokauppakirjat.
Pois hajautui muukin väkijoukko.
Illempana astua juntusteli Kauppinen alla päin Kylänpäähän ja
tapasi
Sakarin kotona.
"Oikeinko totta te tahdotte viittä tuhatta markkaa vouraa?" kysyi
häntervehdittyänsä.
"Oikeastaan pitäisi teiltä ottaa kymmenenkin, mutta olkoon
menneeksiviidestä", ivasi Sakari.
"Ettekö ostaisi minun kartanoitani?" kysyi Kauppinen, koskematta
enääkoko voura-asiaan.
"No, jos hinnoilla sovitaan, niin miks'en. Paljonkos tahdotte?"
"Kaksi tuhatta markkaa."
"Viisi sataa minä maksan ja käteiset rahat."
"Emme sitte sovi,"
"No viekää pois kartanonne. Sama se minusta on ja vielä
parempi."
Hyvin tuntui Kauppisesta nololta antaa itseänsä niin pahasti
puijata, vaan minkäs sille nyt voi. Hän otti rahat, tarjosi vielä
irtaimistoansa ja tavaroitansa ja läksi tiehensä, kun Sakari lupasi
tulla niitäkatsomaan.

Kahden päivän kuluttua oli Kauppisella kaksi omaa hepoa
valjastettuna kuormain eteen ja kuormissa kaikenlaista rihkamaa,
jota Sakari eiollut huolinut mistään hinnasta. Osan tavaroista sekä
kelvollisen muun irtaimiston oli hän sen sijaan ostanut aivan
tinkimättä kohtuullisellahinnalla.

VÄÄRÄLLÄ TIELLÄ.
Tosipohjalla kehitelty
I.
Kunnianarvoinen, harmaapää rovastivanhus istui kammarissaan
lueksien jasilloin tällöin jotakin paperille kirjoittaen, vieressä pöydällä
isoraamattu, jonka hän aina välistä avasi, katsoakseen jotakin
lausetta,ja käänsi sitte jälleen kiinni.
Hän oli leskimies ja sinä ollut jo kauan, aina siitä asti, kuin kuusi
vuotta sitte Liina syntyi hänelle entisen, jo varttuneemman
lapsijoukon jatkoksi. Rovasti suri silloin suuresti puolisoansa, joka
hänelle olirakkahin kaikesta maan päällä, ja käänsi sitte kaiken
rakkautensa Liina-lasta kohtaan, toivoen hänestä itselleen
yksinäisten vanhuudenpäiväin suloa.
Mutta hän meni rakkaudessaan liian pitkälle, se muuttui
lellittelemiseksi, niin että Liina aivan ensi hetkestään asti sai
komentaa koko pappilaa niin laajalti, kuin hänen äänensä suinkin
kuului. Vähän suuremmaksi vaurastuttuaan hän juoksenteli ja
puuhasi kaikkialla ja tuotti kaikille kyllä kymmenenkin vastusta. Mutta

kaikki myöskin tiesivät rovastin mieluisimmin näkevän, että Liinan
tahto aina piti täytettämän, ja sen tähden tekivät hänen
hauskuudekseen, mitäsuinkin voivat.
Vanha Kaisa oli ainoa, josta Liinan lapselliset oikut eivät ainakaan
alussa tuntuneet kiusallisilta. Hän, pappilan kaikkein lasten hoitaja,
osasikin tottumuksesta jo edeltä päin arvata Liinan tahdon ja täyttää
sen ennen, kuin lapsi ehti sitä lausuakaan. Sen tähden he pysyivät
hyvinä ystävinä niin kauan, kuin Kaisa viitsi leikitellä. Mutta kunLiina
viimein oli Kaisan mielestä jo siksi suuri, että oli suotta hänen vaivata
vanhaa ihmistä hevosekseen, loppui ystävyyskin. Sitä paitsi oliKaisa
viime ajat, noin vuosikauden, kiusannut Liinaa lukemaan ja tehnyt
sitä omalla vanhanaikaisella tavallaan, niin että luku tuli Liinalle
työksi ja hän aivan rupesi kammomaan entistä rakasta hoitelijaansa.
Sill'aikaa kuin rovasti valmisteli ja mietiskeli saarnan aineksia,
pauhasi Liina kyökissä, häiriten Kaisaa tärkeässä liperien
silityspuuhassa ja pyrkien likaisilla käsillään näpelöittämään ja
tuhraamaan tärkkelysvedestä puserrettuja, sinerviä liinalippusia.
"Otapas nyt kirjasi äläkä alinomaa kiusaa!" käski hän viimein
vähänäkeissään.
Liina läksi noutamaan aapistansa. Mutta matkalla johtui mieleen
luvunikävyys ja Liina juosten pujahti rovastin kammariin.
"Isä, isä, Kaisa kiusaa minua!" valitti hän. Rovasti heti utelemaan,
mitä Kaisa sitte hänelle teki. "Pakottaa yhä jankuttamaan: ii, sano ii;
ässä ää, sää; iisää. Osaanhan minä sen jo ulkoakin."
"No, luepas sitte!"

Liina luki Isä meidän rukouksen ulkoa alusta loppuun.
"Osaat, osaat", vakuutti rovasti. "Mutta tunnetko sinä kirjaimet?"
"Mitkä kirjaimet?"
"No, ne puustavit."
"Tottahan minä ne tunnen."
"Koetetaanpas." — Rovasti aukasi suuren kirjan, joka oli juuri
Liinan edessä pöydällä ja näytteli lyijykynällään kirjaimia. Liina,
nousten varpaisilleen ja kurkottaen lyhyttä kaulaansa, että paremmin
ulottuisi näkemään, luetteli sitä mukaa nimet, erehtymättä
kertaakaan.
"Tavaapas nyt!"
"Aa, sano aa; ällä uu ässä, lus; aalus; ässä aa, saa; aalussaa.
Muttase on niin hirmuisen ikävää!"
"Eikä tuo ollut ihan oikeinkaan. Alussahan siinä on eikä aalussaa.
Katsopas tarkkaan, kun minä luen! Katso hyvin tarkkaan!"
Ja rovasti luki muutamia värsyjä suoraan sisältä harvaan ja
lyijykynällä näyttäen tavuja.
"No, lue nyt sinä edelleen!"
Liina alkoi ja lukikin selvään, vaikka tosin harvaan.
"Ei Kaisan tarvitse enää vaivata sinua, kyllä sinä jo osaat lukea!"
todisti rovasti.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com