Economics 21st Edition McConnell Solutions Manual

Economics 21st Edition McConnell Solutions Manual
Economics 21st Edition McConnell Solutions Manual
Economics 21st Edition McConnell Solutions Manual

1. Visit https://testbankdeal.com to download the full version and
explore more testbank or solutions manual
Economics 21st Edition McConnell Solutions Manual
_____ Click the link below to download _____
https://testbankdeal.com/product/economics-21st-edition-
mcconnell-solutions-manual/
Explore and download more testbank or solutions manual at testbankdeal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Economics 21st Edition McConnell Test Bank
https://testbankdeal.com/product/economics-21st-edition-mcconnell-
test-bank/
Macroeconomics 21st Edition McConnell Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/macroeconomics-21st-edition-
mcconnell-solutions-manual/
Microeconomics 21st Edition McConnell Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/microeconomics-21st-edition-
mcconnell-solutions-manual/
Managing Business Ethics Straight Talk about How to Do It
Right 7th Edition Trevino Test Bank
https://testbankdeal.com/product/managing-business-ethics-straight-
talk-about-how-to-do-it-right-7th-edition-trevino-test-bank/

3. Science and Engineering of Materials SI Edition 7th
Edition Askeland Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/science-and-engineering-of-materials-
si-edition-7th-edition-askeland-solutions-manual/
Topical Approach to Lifespan Development 8th Edition
Santrock Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/topical-approach-to-lifespan-
development-8th-edition-santrock-solutions-manual/
Entrepreneurship 10th Edition Hisrich Test Bank
https://testbankdeal.com/product/entrepreneurship-10th-edition-
hisrich-test-bank/
Introduction to Materials Management 6th Edition Arnold
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-materials-
management-6th-edition-arnold-test-bank/
Learning and Memory 2nd Edition Gluck Test Bank
https://testbankdeal.com/product/learning-and-memory-2nd-edition-
gluck-test-bank/

4. An Introduction To Abstract Algebra With Notes To The
Future Teacher 1st Edition Nicodemi Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/an-introduction-to-abstract-algebra-
with-notes-to-the-future-teacher-1st-edition-nicodemi-solutions-
manual/

5. Chapter 05 - Government's Role and Government Failure
5-1
Copyright © 2018 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Chapter 05 - Government's Role and Government Failure
McConnell Brue Flynn 21e
DISCUSSION QUESTIONS
1. Why might citizens interested in maximizing economic efficiency be happy to invest their
government with the right to coerce them in at least some situations? LO1
Answer: The government’s ability to coerce allows it to correct for market failures and to
enforce laws that reduce risks for those engaging in economics transactions. With respect
to market failures, the government can use its power to tax, to collect the money
necessary to pay for public goods and to subsidize the production of products that offer
positive externalities. With respect to reducing risk, the government can use its power to
coerce, to both threaten and then punish those engaging in fraud, extortion, and other
unethical business practices as well as to enforce environmental, health, and safety
regulations.
2. Jean Baptiste Colbert was the Minister of Finance under King Louis XIV of France. He
famously observed, “The art of taxation consists in so plucking the goose as to obtain the largest
possible amount of feathers with the smallest possible amount of hissing.” How does his
comment relate to special interests and the collective-action problem? LO2
Answer: The logic above applies to special interests and collective action as well. In the
case of special interest and collective action, the large gains to the smaller group
motivates these individuals to be more active politically and financially than the larger
group who faces small losses at the individual level. That is, the smaller group will
extract resources from the larger group until it is no longer politically feasible.
3. What is rent seeking and how does it differ from the kinds of profit maximization and profit
seeking that we discussed in previous chapters? Provide an actual or hypothetical example of rent
seeking by firms in an industry. By a union. By a professional association (for example,
physicians, school teachers, or lawyers). Why do elected officials often accommodate rent-
seeking behavior, particularly by firms, unions, and professional groups located in their home
states? LO2

6. Chapter 05 - Government's Role and Government Failure
5-2
Copyright © 2018 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Answer: Rent-seeking is an appeal to the government for special benefits at taxpayers or
someone else's expense. The term 'rent' refers to any payment is excess of the minimum
amount that is necessary to keep the resource employed in its current use.
Rent-seeking is different from profit maximization because rent-seeking attempts to
influence the political process to gain increased profit or income. Standard profit
maximization and profit seeking is driven by market forces, such as new products, cost
minimization, etc...
Examples will vary. An industry may try to block imports explicitly or implicitly using
tariffs and/or non-tariff barriers. Canada's beef producers might argue that they are
concerned about mad-cow disease to block imports of U.S. beef. A union may restrict
access to employment or negotiate as a block to keep wages higher than the market wage.
Professional associations may require certification and testing to actively participate in
the market.
These groups tend to be politically more active and willing to spend resources supporting
individuals who support their respective objectives. Thus, a politician is likely to support
their activities.
4. How does the problem of limited and bundled choice in the public sector relate to economic
efficiency? Why are public bureaucracies possibly less efficient than firms? LO2
Answer: Limited and bundled choice in the political process tends to reduce economic
efficiency because blocks of public goods and social programs are provided. That is,
instead of evaluating each public good and social program on its respective costs and
benefits the politician chooses all programs together. Some of these goods and programs
may benefit society (positive net benefits), but others may hurt society (negative net
benefits).
The private market is driven by profit. If a company continues to lose money or produces
a good that society does not want it goes out of business. If the public sector, a
bureaucracy, fails to use its resources efficiently then the market is not there to discipline
it. In this case, the bureaucracy continues to operate inefficiently and may actually grow
in size in an attempt to 'fix' the inefficiency. However, we need to look carefully at the
logic underlying this argument. Most bureaucratic operations do not provide private
goods. They provide public goods and social services that correct potential market
failures through regulation and direct provision. Thus, the market analogy may not
apply.
5. Discuss the political incentives that helped motivate federal politicians to approve budget
deficits in all but five years between 1960 and 2015. LO2
Answer: Voters like the benefits of increased government spending, but do not like
having to pay the taxes necessary to fund all the costly government programs that they
like. So, politicians have a political incentive to support high levels of spending by only
moderate levels of taxation. A common result is budget deficits, as those political
tendencies promote situations in which spending exceeds tax revenues. To bridge the
gap, governments borrow money, usually by selling bonds.

7. Chapter 05 - Government's Role and Government Failure
5-3
Copyright © 2018 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
6. Explain: “Politicians would make more rational economic decisions if they weren’t running
for reelection every few years.” LO2
Answer: Because political officeholders must seek voter support every few years, they
favor programs with immediate and clear-cut benefits and with vague or deferred costs.
Conversely, politicians will reject programs with immediate and easily identifiable costs
but with long term, less measurable benefits. Such biases can lead politicians to reject
economically justifiable programs and to accept programs that are economically
irrational.
Politicians may make these and other irrational decisions in order to curry favor with the
voters. But what kind of irrational decisions might be made by politicians who did not
have to face the voters again and stand for reelection?
7. Critique: “Thank goodness we have so many government regulatory agencies. They keep Big
Business in check.” LO2
Answer: Government regulatory agencies sometimes fall under the sway of the
industries that they are supposed to be regulating. Those instances of “regulatory
capture” imply that this statement is overly confident in the ability of government
regulatory agencies to keep powerful businesses in check. If regulatory capture occurs,
the captured regulator ceases to be a truly independent watchdog looking out for the
better interests of the public. Instead, it often imposes regulations that reduce
competition and promote high levels of profit in the “regulated” industry.
8. LAST WORD How do the concepts of pork-barrel politics and logrolling relate to the
items listed in the Last Word?
Answer: Both of these political techniques are examples of special interest
effects. “Pork-barrel” politics refers to the practice that congressional
representatives follow when they obtain unneeded benefits for their own districts,
and “logrolling” is a related practice whereby one group of legislators helps
another with the understanding that at some point in the future they, in turn, will
be helped.
The Last Word contains some examples of public spending that undoubtedly
resulted from such practices. These include the purchasing of equipment that is
not asked for by the military and buying equipment from a single firm both to
benefit particular Congressional districts; building projects that are outlandishly
costly; and appropriations bills that are so large, contain so much detail, with
provisions that benefit small groups or individuals.

8. Chapter 05 - Government's Role and Government Failure
5-4
Copyright © 2018 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
REVIEW QUESTIONS
1. Select all of the following that are true. To an economist, a coercive government can be useful
in order to: LO1
a.Reallocate resources in order to improve efficiency.
b.Fight negative externalities.
c.Ensure low gasoline prices.
d.Provide a low-risk economic environment for individuals and firms.
Answer: The government's ability to coerce allows it to correct for market failures and to
enforce laws that reduce risks for those engaging in economic transactions.
2. To an economist, any government program is too big if an analysis of that program finds that
MB _______ MC. LO1
a. Is greater than
b. Is less than
c. Is equal to
d. Is less than twice as large as
e. Is more than twice as large as
Answer: a, less than.
As with other resource allocation decisions, government programs should only be
expanded up to the point where MB=MC. They are expanded further so that MB<MC,
then they are too big and should be shrunk.
3. Tammy Hall is the mayor of a large U.S. city. She has just established the Office of Window
Safety. Because windows sometimes break and spray glass shards, every window in the city will
now have to pass an annual safety inspection. Property owners must pay the $5-per-window
cost—and by the way, Tammy has made her nephew the new head of the Office of Window
Safety. This new policy is an example of: LO2
a. political corruption
b. earmarks
c. rent seeking
d. adverse selection

9. Chapter 05 - Government's Role and Government Failure
5-5
Copyright © 2018 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Answer: Rent-seeking. This new policy is an example of rent seeking.
By creating the new set of regulations, Mayor Hall has provided her nephew with a way
to collect an economic rent, which by definition is a payment in excess of the minimum
amount needed to keep an economic resource employed in its current use. In this case,
all of the city’s windows would have kept on being employed in their current use—as
windows—even without the new window inspection fees. Thus the entire $5-per-
window fee that is collected by her nephew will be an economic rent.
By contrast, the window-inspection policy is not an example of political corruption,
earmarks, or adverse selection.
It is not an example of political corruption because what is being done here is perfectly
legal. Nobody is bribing public officials to either do something illegal or to get them to
perform a service that they should be providing to the public for free. The new policy is
stupid, but Tammy’s nephew will in fact be obeying the law when making inspections
and demanding $5 for each one. So there is no political corruption going on here.
There are also no earmarks because this new policy has nothing to do with legislators
authorizing special expenditures for political supporters or friends.
Finally, this law has nothing to do with adverse selection because it has nothing to do
with one party to a contract possessing more information than another party to the
contract.
4. A few hundred U.S. sugar makers lobby the U.S. government each year to make sure that it
keeps taxing imported sugar at a high rate. They do so because the policy drives up the domestic
price of sugar and increases their profits. It is estimated that the policy benefits U.S. sugar
producers by about $1 billion per year while costing U.S. consumers upwards of $2 billion per
year. Which of the following concepts apply to the U.S. sugar tax? LO2
Select one or more of the choices shown.
a. Political corruption.
b. Rent-seeking behavior.
c. The collective-action problem.
d. The special-interest effect.

10. Chapter 05 - Government's Role and Government Failure
5-6
Copyright © 2018 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Answer: Rent-seeking behavior, the collective-action problem, and the special-
interest effect.
The economic concepts of rent-seeking behavior, the collective-action problem, and the
special-interest effect apply to the U.S. sugar tax; but the concept of political corruption
does not.
The tax is an example of rent-seeking behavior because U.S. sugar producers are
receiving rents—payments in excess of the minimum amount that would be needed to
keep a resource employed in its current use. This is true because U.S. sugar producers
receive a price that is higher than what would be necessary to get them to continue using
their land, labor and capital to supply sugar.
The tax is an example of the collective-action problem because the benefits of the tax are
highly concentrated among just a few hundred sugar producers while the costs are
disbursed widely over the over 300 million people currently living in the United States.
Thus those who benefit from the tax are highly motivated to lobby Congress to keep it,
while those who are hurt by the tax are only hurt a little bit each—making them hard to
organize into an effective opposition.
The tax is an example of the special-interest effect because it is maintained thanks to the
lobbying efforts of a special interest group, domestic sugar producers.
Finally, the tax is not an example of political corruption because what is being done here
is perfectly legal. Nobody is bribing public officials to either do something illegal or to
get them to perform a service that they should be providing to the public for free. The
sugar tax is widely condemned, but it remains true that it is legal for both individuals and
companies to ask politicians for laws that favor their personal interests. And it is also
perfectly legal to make political donations to politicians who support the laws you would
like to see enacted.
5. ___________________ occur when politicians commit to making a series of future
expenditures without simultaneously committing to collect enough tax revenues to pay for those
expenditures. LO2
a. Budget deficits
b. Debt Crises
c. Loan guarantees
d. Unfunded liabilities
Answer: d, unfunded liabilities.

11. Chapter 05 - Government's Role and Government Failure
5-7
Copyright © 2018 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
PROBLEMS
1. Suppose that there are 1 million federal workers at the lowest level of the federal bureaucracy
and that above them there are multiple layers of supervisors and supervisors-of-supervisors.
Assume that each higher level is one-tenth the size of the one below it because the government is
using a 10:1 ratio of supervisees to supervisors. That is, for every 10 workers at the bottom, there
is 1 supervisor; for every 10 of those supervisors, there is 1 supervisor-or-supervisors; for every
one of those supervisors-of-supervisors, there is a supervisor-of-supervisors-of-supervisors; and
so on, all the way up the bureaucratic pyramid to the president. LO1
a. How many supervisors will there be in each supervisory layer of the federal bureaucracy? Start
with the layer of supervisors directly above the 1 million workers at the bottom.
b. How many supervisors are there in total at all levels of the federal bureaucratic pyramid,
including the president?
c. If you count the 1 million workers at the bottom as the first layer of the federal bureaucracy,
how many total layers are there, including the president?
d. How many federal employees are there in total at all layers, including the president?
e. What fraction of all federal employees are supervisory, including the president?
Answer:
a.100,000; 10,000; 1,000; 100; 10; 1.
b.111,111 = (100,000+10,000+1,000+100+10+1).
c.7 total layers corresponding to the 1 million workers at the bottom and then six layers
of supervisors above them (the 100,000, then the 10,000, then the 1,000, then the
100, then the 10, then the president.)
d.There are 1,111,111 total federal employees (=1 million workers at the bottom +
111,111 supervisors, including the president).
e.9.999 percent (which can be rounded up to 10 percent) of all federal employees,
including the president, are supervisory.
2. Consider a specific example of the special-interest effect and the collective-action problem. In
2012, it was estimated that the total value of all corn‐production subsidies in the United States
totaled about $3 billion. The population of the United States was approximately 300 million
people that year. LO2
a. On average, how much did corn subsides cost per person in the United States in
2012? (Hint: A billion is a 1 followed by nine zeros. A million is a 1 followed by six zeros.)
b. If each person in the United States is only willing to spend $.50 to support efforts to overturn
the corn subsidy, and if anti‐subsidy advocates can only raise funds from 10 percent of the
population, how much money will they be able to raise for their lobbying efforts?
c. If the recipients of corn subsidies donate just one percent of the total amount that they receive
in subsidies, how much could they raise to support lobbying efforts to continue the corn subsidy?
d.By how many dollars does the amount raised by the recipients of the corn subsidy exceed the
amount raised by the opponents of the corn subsidy?
Answers: (a) $10 (b) $15 million (c) $30 million (d) $15 million

12. Chapter 05 - Government's Role and Government Failure
5-8
Copyright © 2018 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Feedback: Consider the following example: In 2012, it was estimated that the total
value of all corn‐production subsidies in the United States totaled about $3 billion. The
population of the United States was approximately 300 million people that year.
Part a:
On average, how much did corn subsides cost per person in the United States in
2012?
$10.00 (= $3 billion divided by 300 million).
Part b:
If each person in the United States is only willing to spend $.50 to support efforts to
overturn the corn subsidy, and if anti‐subsidy advocates can only raise funds from 10
percent of the population, how much money will they be able to raise for their lobbying
efforts?
To find the answer to this question, we first calculate the number of individuals willing to
fund the antisubsidy advocates. Since only 10 percent of 300 million are willing to
provide funding, we have 30 million people providing funding (= 0.10 × 300 million).
Each of these individuals is only willing to provide $0.50. This results in a total funding
of $15 million (= $0.50 × 30 million).
Part c:
If the recipients of corn subsidies donate just one percent of the total amount that they
receive in subsidies, how much could they raise to support lobbying efforts to continue
the corn subsidy?
Since the recipients of corn subsidies receive a total of $3 billion from the government, 1
percent of this amount is $30 million (= 0.01 × $3 billion).
Part d:
By how many dollars does the amount raised by the recipients of the corn subsidy exceed
the amount raised by the opponents of the corn subsidy?
$15 million (= $30 million – $15 million).

13. Chapter 05 - Government's Role and Government Failure
5-9
Copyright © 2018 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
3. Consider a corrupt provincial government in which each housing inspector examines two
newly built structures each week. All the builders in the province are unethical and want to
increase their profits by using substandard construction materials, but they can’t do that unless
they can bribe a housing inspector into approving a substandard building. LO2
a. If bribes cost $1,000 each, how much will a housing inspector make each year in bribes?
(Assume that each inspector works 52 weeks a year and gets bribed for every house he inspects.)
b. There is a provincial construction supervisor who gets to hire all of the housing inspectors. He
himself is corrupt and expects his housing inspectors to share their bribes with him. Suppose that
20 inspectors work for him and that each passes along half the bribes collected from builders.
How much will the construction supervisor collect each year?
c. Corrupt officials may have an incentive to reduce the provision of government services to help
line their own pockets. Suppose that the provincial construction supervisor decides to cut the
total number of housing inspectors from 20 to 10 in order to decrease the supply of new housing
permits. This decrease in the supply of permits raises the equilibrium bribe from $1,000 to
$2,500. How much per year will the construction supervisor now receive if he is still getting half
of all the bribes collected by the 10 inspectors? How much more is the construction supervisor
getting now than when he had 20 inspectors working in part (b)? Will he personally be happy
with the reduction in government services?
d. What if reducing the number of inspectors from 20 to 10 only increased the equilibrium bribe
from $1,000 to $1,500? In this case, how much per year would the construction supervisor
collect from his 10 inspectors? How much less is the construction supervisor getting than when
he had 20 inspectors working in part (b)? In this case, will the construction supervisor be happy
with the reduction in government services? Will he want to go back to using 20 inspectors?
Answer:
a.$104,000 (=52 weeks times 2 bribes per week times $1,000 per bribe).
b.$1,040,000 (=20 inspectors times one half times each inspector’s annual total bribe
amount of $104,000).
c.$1,300,000 (=10 inspectors times one half times each inspector’s new annual total
bribe amount of $260,000). That annual total bribe amount of $260,000 = $2,500 per
bribe times two bribes per week times 52 weeks per year. The construction
supervisor will personally be happy with this reduction in government services
because it substantially increases his personal income.
d.$780,000 (=10 inspectors times one half times each inspector’s new annual total
bribe amount of $156,000.) The construction supervisor will not be happy with this
reduction in government services. He will want to go back to using 20 inspectors
because he personally received a higher income from bribes when there were 20
inspectors.

14. Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

15. hivukset kasvoiltani, nähdäkseen ne selvemmin. Sitten hän kutsui
väkensä ympärilleen ja tiedusti — niinkuin jälkeenpäin sain tietää —
onko kukaan koskaan niityillä tai pelloilla mointa olentoa nähnyt.
Varovasti hän sitten pani minut maahan ja asetti seisomaan nelin
kontin, mutta minä nousin heti pystyyn ja läksin astumaan
edestakaisin, näyttääkseni heille, ett'ei minulla ole aikomustakaan
lähteä karkuun. He asettuivat kykkysilleen minun ympärilleni,
paremmin nähdäkseen. Minä puolestani otin hatun päästäni ja
kumarsin syvään farmarille, lankesin polvilleni, nostaen silmät ja
kädet ylös, ja puhuin muutamia sanoja niin lujaa kuin jaksoin. Otin
sitten taskustani kukkaron, jossa oli kultarahoja, ja ojensin sen
nöyrästi hänelle. Hän pani sen kämmenelleen, nosti silmilleen,
nähdäkseen, mikä se on, ja käänteli ja väänteli sitä kaikille puolin
nuppineulalla, jonka oli ottanut hihastaan, mutta ei päässyt asian
perille. Minä viittasin häntä silloin panemaan kätensä maahan ja
puistelin rahat kukkarosta hänen kämmenelleen. Siinä oli kuusi
Espanjan kultarahaa, neljän pistolin arvoinen kukin, ja pari
kolmekymmentä pienempää rahaa. Hän kasteli sakarisormensa
päätä kieleensä, nosti ylös ensin raskaimman rahan, sitten muut,
mutta ei vieläkään näkynyt ymmärtävän, mitä kapineita ne ovat.
Sitten hän viittasi minua panemaan ne takaisin kukkaroon ja
pistämään kukkaron taskuuni. Tarjosin rahoja vielä useampia kertoja
hänelle, mutta kosk'ei hän niistä huolinut, tein työtä käskettyä ja
pistin rahat jälleen taskuuni.
Farmari näkyi vihdoin tulevan siihen käsitykseen, että minä
sittenkin olen järkevä olento. Hän puhui minulle monta kertaa,
vaikka soivatkin hänen sanansa minun korvissani kuin vesimyllyn
ratas. Minä koetin vastata hänelle jos milläkin kielellä; hän pani
korvansa ihan kahden yardin päähän minusta, mutta kaikki turhaan:
emme vain toisiamme ymmärtäneet. Kohta sen jälkeen hän lähetti

16. rengit takaisin työtä tekemään, laski kätensä maahan, levitti
nenäliinansa kaksin kerroin kämmenelleen ja viittasi minua astumaan
siihen. Helppo siihen oli päästäkin, sillä kämmen ei ollut täyttä
jalkaakaan paksu. Minä katsoin parhaaksi totella, ja kävin keskelle
nenäliinaa pitkäkseni, jott'en putoaisi maahan. Hän sitoi
varmemmaksi vakuudeksi kolkat pääni ylitse yhteen ja kantoi minut
sillä tapaa kotia.
Sinne tultua hän kutsui vaimonsa ja näytti hänelle minut, mutta
emäntä parka säikähti ja juoksi tiehensä, niinkuin naiset meillä
kotona, nähtyään sammakon tai hämähäkin. Huomattuaan
kumminkin, kuinka minä tarkasti noudatan hänen miehensä
viittauksia, hän vähitellen poisti pelkonsa ja alkoi kohdella minua
varsin hellästi.
Kello oli nyt kahdentoista maissa päivällä, ja palvelija kantoi
aterian pöytään, yhden ainoan liharuuan, niinkuin talonpoikaisen
miehen pöydässä sopivaa onkin. Vati oli neljäkolmatta jalkaa
läpimitassa. Pöydässä istui farmari vaimonsa kanssa, kolme lasta ja
vanha mummo. Minut hän pani jonkun matkan päähän itsestänsä
pöydälle, joka oli kolmekymmentä jalkaa korkealla maasta. Minua
pelotti kauheasti ja koetin pysyä niin kaukana laidoista kuin suinkin,
jott'en vaan putoaisi lattialle. Emäntä leikkasi pienen palasen lihaa,
murensi siihen hiukan leipää ja pani lautaselle eteeni. Minä kumarsin
hänelle syvään, otin esille veitseni ja kahvelini, ja rupesin syömään
pöytävieraitten suureksi huviksi. Emäntä käski piian käydä minulle
juomalekkerin, joka veti noin 3 gallonia. [1 gallon = 4 litraa.] Kahden
käden tartuin lekkeriin, sain sen suurella vaivalla nostetuksi huulilleni
ja join ehtoisen emännän maljan, lausuen tervehdykseni hänelle
englanninkielellä niin lujaa kuin suinkin jaksoin. Tämä sai seuran
nauramaan niin kovaa, että korvat oli minulta vähällä mennä

17. lukkoon. Juoma maistui miedolta omenaviiniltä ja oli varsin
miellyttävää.
Isäntä viittasi sitten minua tulemaan hänen lautasensa ääreen.
Minä läksin, mutta hämmästyksissäni kun olin kokonaan — älköönkä
suosiollinen lukija minua siitä kovin moittiko — kompastuin
leivänkuoreen ja lankesin alassuin pöytää vasten, sen pahemmin
kumminkaan loukkautumatta. Heti nousin pystyyn ja, huomatessani
noitten hyväntahtoisten ihmisten olevan huolissaan minun tähteni,
sieppasin hattuni, jota säädyllisyyden vaatimusten mukaan olin
pitänyt kainalossani, heilutin sitä pääni ylitse, huutaen kolme kertaa
"eläköön", osoitteeksi, ett'en ollut lainkaan loukkautunut. Astuessani
sitten isäntääni kohti (isännäkseni häntä tästä puolin olen
sanovakin), sattui niin, että hänen nuorin poikansa, 10-vuotias
viikari, sieppasi minua koivista ja nosti minut niin korkealle, että
minussa joka jäsen vapisi. Mutta isä nykäisi minut hänen kädestään
ja antoi pojalle sellaisen korvatillikan, että Europassa olisi moisesta
hyväkin komppania ratsuväkeä mennyt mäkeen. Samalla hän käski
viedä pojan pois pöydästä. Minuapa alkoi pelottaa, että poika rupeaa
pitämään minulle viikkoista vihaa: muistin kyllä, mitenkä meillä
pahankuriset lapset kohtelevat varpusia, kaniineja, kissanpoikia ja
koiranpentuja. Senpä vuoksi lankesin polvilleni, ja viitaten poikaan,
koetin isäntääni saada käsittämään, että pyydän anteeksi pojan
puolesta. Isä myöntyi, ja poika palasi pöytään. Minä otin isäntääni
kädestä ja suutelin sitä.
Kesken aterian oli lempikissa hypännyt emännän syliin. Minä
kuulin takanani jyrinää, niinkuin olisi kymmenet kangaspuut olleet
käynnissä. Käänsin päätäni ja huomasin, että se olikin vaan kissan
kehräämistä, tuon lempielukan, joka päästä ja käpälästä päättäen oli
kolme kertaa niin suuri kuin härkä. Kissan kiiluvat silmät ja raju

18. muoto säikäyttivät minut ihan suunniltani, vaikka seisoinkin pöydän
toisella laidalla, 50:n jalan päässä, ja vaikka emäntä piteli sitä lujasti
kiinni, jott'ei pääsisi hyppäämään minun luokseni ja iskemään
minuun käpäliään. Mutta eipä vaaraa vähääkään: kissa ei ollut minua
huomaavinansakaan, vaikka isäntä nosti minut noin kolmen yardin
päähän siitä. Ja minä kun olin kuullut kerrottavan ja matkoillani sen
todeksikin huomannut, että peto ihan varmaan karkaa kimppuun, jos
sitä pakenee tai osoittaa pelkoa, niin päätin kuin päätinkin näyttää,
ett'en pelkää yhtään mitään. Arkailematta astuinkin viisi kuusi kertaa
kissan kohdalla ja lähenin sitä yardinkin päähän, kunnes se itsestään
vetäytyi pois, ikäänkuin olisi säikähtänyt minua. Koiria en peljännyt
niinkään paljoa. Niitä tuli tupaan kolme neljä kappaletta, niinkuin
farmarin taloissa tavallista on. Yksi niistä, kahlekoira, oli neljän
norsun kokoinen, toinen, vinttikoira, oli yhtä iso, mutta hiukan
laihempi.
Päivällisen jälkeen tuli sisään amma, 1-vuotias lapsi sylissään. Heti
kuin lapsi oli huomannut minut, päästi se niin kovan porakan, että
moinen älinä olisi kuulunut Lontoosta Chelsean esikaupunkiin. Se
tahtoi välttämättömästi saada minut lelukseen. Äiti kaikessa
hellyydessään otti minut käteensä ja ojensi lasta kohti. Se sieppasi
minut samassa vyötäisistä ja pisti pääni suuhunsa, mutta silloin minä
älähdin niin kovaa, että kakara päästi minut heti kohta irti. Tarkkaan
siinä minulta niskat olisi mennyt nurin, ellei äiti olisi ojentanut
esiliinaansa, johon minä putosin. Silloin rupesi amma, lasta
viihdyttääkseen, puistelemaan rämyä, joka oli kuin hyväkin tynnyri,
suuria kiviä sisässä, köydellä sidottu pienokaisen rintaan.
Vihdoin läksi isäntä renkeinensä jälleen ulkotöihin. Mikäli minä
hänen äänestään ja viittauksistaan osasin päättää, käski hän
lähtiessään vaimonsa pitämään minusta hyvää huolta. Kovin minua

19. jo väsyttikin ja nukutti. Sen huomasi emäntänikin ja pani minut
omaan sänkyynsä ja peitti valkoisella, puhtaalla nenäliinallaan, joka
oli suurempi ja karkeampaa kangasta kuin sotalaivan isopurje.
Nukuin siinä lähes kaksi tuntia, uneksien olevani kotona vaimoni ja
lasteni luona. Sitä katkerammalta tuntui herätessäni, kun huomasin
makaavani parikymmentä jalkaa leveässä vuoteessa, suunnattoman
suuressa huoneessa, joka oli kaksi mitäpä kolmekin sataa jalkaa
kummallekin taholle ja pari sataa jalkaa korkea. Emäntä oli mennyt
askareihinsa ja lukinnut oven perässään. Vuode oli 11 jalkaa
korkealla lattiasta. Maatessani tuossa, kiipesi äkkiä kaksi rottaa
uutimia myöten ylös ja alkoivat nuuskien juosta vuoteella
edestakaisin. Yksi niistä tuli minua melkein lähelle kasvoja. Minä
säikähdin ja vedin miekkani ulos, puolustaakseni itseäni. Nämä
hirmuiset eläimet olivat niin rohkeita, että hyökkäsivät minun
kimppuuni kummaltakin puolen; toinen pani jo etukäpälänsä minun
nuttuni kaulukselle. Mutta minäpä pistin siltä vatsan puhki,
ennenkuin ennätti tehdä minulle mitään pahaa. Hengetönnä se jäi
jalkojeni juureen. Toinen läksi karkuun, nähtyään kumppalinsa
surkean kohtalon, mutta sai vielä juostessaan minulta miekan-iskun
takapuoleensa, niin että verta tippui pitkin sänkyä. Tämän
sankarityön tehtyäni läksin astuskelemaan vuoteella, henkeä
vetääkseni ja rauhoittuakseni. Rotat olivat kahlekoiran kokoisia,
mutta paljoa ketterämmät ja uskaliaammat, niin että ne varmaankin
olisivat repineet minut palasiksi, jos ennen maatapanoa olisin
riisunut miekkani pois. Minä mittasin rotan raadon: tuumaa vaille
kaksi yardia.
Emäntä tuli huoneesen ja, nähtyään minut verissäni, otti minut
heti käteensä. Minä viittasin rotan raatoon ja myhähdin merkiksi,
ett'ei minulle ole tapahtunut mitään pahaa. Siitä hän oli kovin

20. mielissään ja käski palvelijan ottamaan rotan pihtien väliin ja
heittämään ulos. Hän pani minut sitten pöydälle, ja minä puolestani
näytin hänelle verisen miekkani, pyyhkäisin sen takkini helmaan ja
pistin tuppeen takaisin.

21. TOINEN LUKU
"Pikku muori", farmarin tytär. — Tekijää näytellään markkinoilla. —
Matka pääkaupunkiin.
Emännälläni oli yhdeksän vuotta vanha tytär, iäksensä erittäin
kehittynyt, peräti sukkela neulaa käyttämään ja taitava nukkeansa
pukemaan. Yksissä neuvoin he äidin kanssa laittoivat minulle
vuoteen nuken kätkyeesen. Se pantiin pieneen laatikkoon, joka
suojaksi rotilta asetettiin riippulaudalle. Siinä minä makasin öisin
kaiken sen aikaa, minkä tässä talossa vietin. Ja mitä enemmin minä
heidän kieltään opin, sitä paremmin siellä viihdyin.
Tuo pikku tyttö teki minulle seitsemän paitaa ja muita alusvaatteita
niin hienosta palttinasta kuin suinkin löysi, vaikka sekin oli
säkkikangasta karkeampaa. Hän se oli minun koulumestarinikin. Kun
osoitin jotain esinettä, sanoi hän heti, mikä se on hänen kielellään,
niin että jo moniaan päivän perästä osasin pyytää, mitä mieleni teki.
Hän oli erittäin säveäluontoinen tyttö eikä kooltansakaan kuin
neljäkymmentä jalkaa. Minulle hän antoi nimen Grildrig, sen nimen
otti sittemmin omakseen hänen sukunsa ja myöhemmin koko
valtakuntakin. Tuo sana on meidän kielellä niin paljo kuin keri eli

22. peukalomies. Häntä minä saan kiittää turvallisesta olostani siinä
maassa. Koko sinä aikana kuin siellä vietin, emme milloinkaan
eronneet toisistamme. Minä sanoin häntä Glumdalclitch'iksi, joka on
niin paljo kuin pikku muori. Olisinpa hyvin kiittämätön, jos jättäisin
mainitsematta, kuinka hellä ja ystävällinen hän minua kohtaan oli.
Ennen pitkää levisi naapureihinkin tieto, että minun isäntäni oli
pellolta löytänyt kummallisen eläimen. Pieni se on, kerrottiin,
peukalon pituinen, mutta kaikin puolin ihmisen muotoinen, kävelee
kahdella jalalla, liikkuu ja kääntelekse kuin ihminen, näkyy puhuvan
omaa kieltään, on jo oppinut maankin kieltä hiukan, on kesy ja
hiljainen, tulee kutsuttaissa ja tekee, mitä käsketään. Jäsenet sillä on
erittäin kauniit ja kasvojen väri somempi kuin parhaimmankin
aatelismiehen kolmivuotiaalla tyttärellä. Isännän lähin naapuri ja
hyvä ystävä, farmari hänkin, tuli taloon katsomaan, onko tuossa
jutussa perää. Minut tuotiin heti sisään ja pantiin pöydälle, ja siinä
minä tepastelin minnepäin vaan käskettiin, vedin miekkani ulos ja
pistin sen tuppeen jälleen, kumarsin isännän vieraalle, kysyin hänen
omalla kielellään, mitenkä hän jaksaa ja sanoin häntä tervetulleeksi
taloon, niinkuin Pikku-muori oli opettanut. Vieras oli vanha ja
likinäköinen mies. Paremmin minua nähdäkseen, hän pani silmälasit
nenällensä, mutta silloin minä purskahdin kuin purskahdinkin
nauramaan, sillä miehen silmät olivat kuin täysikuu, joka paistaa
kahdesta akkunasta tupaan. Muut, huomattuansa mikä minua
huvittaa, räjähtivät hekin nauramaan, mutta sen pani vanha farmari,
typerästi kyllä, pahakseen ja suuttui ihan suunniltaan. Tuo vanha
farmari oli samalla kovin ahnas mies; sen minä nyt pahaksi onneksi
kyllä sain tuta. Hän näet antoi minun isännälleni sen kovan-onnen
neuvon, että minut pitäisi viedä läheiseen kaupunkiin markkinoille eli
toripäiville rahan edestä näyteltäväksi. Eihän sinne meiltä ollut kuin
kaksikolmatta peninkulmaa elikkä ratsain puolen tunnin matka. Minä

23. huomasin, että heillä on jotain mielessä, koskapa isäntä ja vieras
kauan aikaa sopottelevat keskenään, vähä väliä aina viitaten
minuun. Luulinpa ymmärtäväni heidän puheestaan muutamia
sanojakin. Huomis-aamuna Pikku-muori, Glumdalclitch, kertoi
minulle koko aikeen, jonka hän viekkailla keinoin oli saanut äidiltään
tietää. Tyttö raukka otti minut syliinsä, itkien häpeästä ja
mielipahasta. Hän pelkäsi, että raaka markkinaväki tekee minulle
jotain pahaa, puristaa minut kuolijaksi tai taittaa minulta jalat tai
kädet, kouriessaan minua. Hän oli huomannut, kuinka kaino minä
olen luonteeltani, kuinka arka kunniastani, ja kuinka tuskallista
minun on oleva joutua rahan edestä näyteltäväksi kehnoimmalle
roskaväelle. Isä ja äiti olivat kyllä, kertoi hän, luvanneet Grildrigin
hänen omakseen, mutta kunhan ei vaan kävisi nyt kuin viimekin
vuonna: silloin hänelle oli luvattu lampaan karitsa, mutta hetipä he
sen olivat myöneet teurastajalle, kun oli kasvanut lampaaksi.
Täytyy sanoani, ett'ei minua läheskään pelottanut niin paljo kuin
Pikku-muoria. Min'en lakannut milloinkaan toivomasta pääseväni
joskus vielä vapaaksi. Täällähän minä olen aivan outo ja
muukalainen, ja jos minua täällä väkijoukolle näytellään, niin eihän
minua siitä, Englantiin tultuani, moitittane, sillä olisipa tässä
asemassa itse Suurbritannian kuninkaankin pitänyt alistua
samallaisen kohtelun alaiseksi.
Ystävänsä neuvoa noudattaen pisti isäntä minut seuraavana
markkinapäivänä lippaasen ja läksi ratsain viemään lähimpään
kaupunkiin, tytär satulatuolissa takana. Umpinaisessa lippaassa oli
ovi ja muutamia reikiä ilmanvaihdosta varten. Hellämielinen Pikku-
muori oli pannut minun alleni nukkensa patjan. Mutta sittenkin
minua huiskutti ja vatkasi armottomasti, vaikk'ei matkaa kestänyt
kuin puoli tuntia. Hevonen näet harppasi joka askelella

24. parikymmentä kyynärää, loikkien niin korkealle, että tuntui kuin olisi
kulkenut ankarassa aallokossa, se vaan erotusta, että nouseminen ja
laskeminen kävi paljoa tiheämpään. Matkalla isäntä poikkesi erääsen
kapakkaan, johon hänen oli tapana aina pistäytyä, neuvottelemaan
kapakanpitäjän kanssa. Senjälkeen hän palkkasi grultrudin eli
huutorättärin kulkemaan pitkin kaupungin katuja ja kuuluttamaan,
että Viheriän Kotkan ravintolassa näytellään kummallista eläintä, joka
ei ole sen suurempi kuin splaknuk (muuan erittäin hienorakenteinen
eläin siinä maassa, noin kuutta jalkaa pitkä), mutta kaikin puolin
ihmisen muotoinen, osaa puhua muutamia sanoja ja tehdä senkin
seitsemän lystikästä temppua.
Minut pantiin pöydälle ravintolan suurimpaan saliin, joka oli
ainakin kolmesataa jalkaa kullekin taholle. Pikku-muori seisoi
matalalla tuolilla pöydän ääressä varomassa, ett'en putoaisi maahan,
ja määräämässä, mitä minun milloinkin pitää tehdä. Isäntäni,
tungosta välttääkseen, ei päästänyt kuin 30 henkeä yhtähaavaa
sisään. Minä astua tepastelin pöydällä sitä myöten kuin Pikku-muori
käski ja vastailin hänen kysymyksiinsä maankielellä sen verran kuin
osasin. Minä käännyin useampia kertoja yleisön puoleen, kumarsin
nöyrästi, sanoin heitä tervetulleiksi ja puhuin heille muutamia
lauseita, mitä olin oppinut. Otin sitten sormistimen, jonka Pikkumuori
oli täyttänyt juomalla, ja join läsnäolijain onneksi. Vedin ulos
miekkani ja heiluttelin sitä siihen tapaan kuin miekkailijat
Englannissa tekevät. Pikku-muori antoi minulle oljenkorren, ja sillä
minä tein kaikenlaisia keihästemppuja, mitä nuoruudessani olin
oppinut.
Sinä päivänä näyteltiin minua kahdelletoista eri yleisölle, ja kun
minun myötäänsä ja myötäänsä piti uudistaa samat hassutukset, niin
olin lopulla jo ihan nääntyä väsymyksestä. Aina kun yksi

25. katsojavuoro oli kertonut ulkona oleville, mitä kaikkia kummallisia
konsteja he olivat nähneet, olivat ulkona olijat melkein väkivallalla
murtautua sisään. Isäntä ei sallinut kajota minuun kenenkään muun
kuin Pikku-muorin — vahinkoahan hänelle olisi tullutkin, jos olisi
minulle joku tapaturma sattunut, — ja siksipä asetettiin lavitsoja
pöydän ympärille niin kauaksi, ett'ei kukaan ulottunut minuun.
Muuan pahanilkinen koulupoika sai sentään viskatuksi minua kohti
pähkinän ja oli vähällä satuttaa minua sillä päähän. Pähkinä oli
pienen kurpitsan kokoinen ja tuli niin kovaa vauhtia, että olisi
varmaankin lyönyt minulta pääkallon puhki, jos olisi kohti osunut. Se
tyydytys minulle sentään suotiin, että poika lurjus sai selkäänsä ja
ajettiin ulos. Isäntä julistutti, että minua näytellään taas seuraavana
toripäivänä. Sitä varten hän laittoi minulle mukavamman
kuljetusneuvon ja pakostakin, sillä ensimmäinen matka ja
markkinaväen huvittaminen kahdeksan tuntia yhtämittaa olivat
näännyttäneet minut niin, että tuskin jaksoin pystyssä pysyä. Kului
kokonaista kolme päivää, ennenkuin pääsin entisilleni. Rauhaa
minulla ei ollut kotonakaan, sillä kaikki aatelisherrat sadan
peninkulman piiristä tulivat minua katsomaan. Heitä oli vaimoineen
ja lapsineen ainakin kolmekymmentä henkeä, — seutu oli näet
tiheästi asuttua. — Isäntä vaati minun näyttelemisestäni näin kotona
täyden huoneen maksun jokaiselta eri perhekunnalta. Ei minulle
täten montakaan levonhetkeä päivässä jäänyt, vaikk'ei minua
kaupunkiin vietykään. Keskiviikon vaan sain olla rauhassa, se kun on
heillä sabattipäivä.
Huomattuaan, kuinka suuri rahallinen hyöty minusta on, päätti
meidän isäntä lähteä näyttelemään minua valtakunnan suurimpiin
kaupunkeihin. Hän järjesti kotoiset askareet ja varustautui pitkälle
matkalle. Ja niinpä sitä lähdettiin liikkeelle 17:nä elokuuta 1703, noin
kaksi kuukautta siitä kuin olin tähän maahan tullut. Matkan määränä

26. oli pääkaupunki, valtakunnan keskiosassa, noin 3000 peninkulmaa
kotoa. Tyttärensä Glumdalclitchin hän pani taaksensa hevosen
selkään, ja Pikku-muori otti minut lippaineen syliinsä. Lippaan hän oli
sitonut vyötäisilleen, ja verhonnut sisäpuolelta niin pehmoisilla
kankailla kuin suinkin oli käsiinsä saanut sekä pannut minulle sinne
nukkensa patjat, alusvaatteita sekä muuta tarpeellista. Tilani siinä
hän oli koettanut tehdä niin mukavaksi kuin suinkin. Muuta
matkaseuraa ei meillä ollut kuin talon renkipoika, joka ratsasti
jäljessä, tavarat mukanaan.
Isännän aikomus oli näytellä minua kaikissa kaupungeissa matkan
varrella ja poiketa vallantieltä 50-100 peninkulmaa kyliin ja
aateliskartanoihin, missä tuloja oli toivottavina. Lyhyitä taipaleita
kuljettiin: noin 120-140 peninkulmaa vaan päivässä, sillä Pikku-
muori, minua säästääkseen, valitti ratsastusta liian raskaaksi. Usein
hän minun pyynnöstäni otti minut lippaasta ulos raitista ilmaa
hengittämään ja näytti minulle maisemia, yhä vaan pitäen minua
talutusnuorasta kiinni. Kuljettiin siinä myös viiden, kuuden virran yli,
joista itsekukin oli leveämpi ja syvempi Niiliä tai Ganges virtaa.
Tuskin oli yhtään niin pientä puroa kuin Thames London Bridgen
kohdalla. Kymmenen viikkoa tätä matkaa kesti, ja sill'aikaa oli minua
näytelty kahdeksassatoista suuressa kaupungissa, kyliä ja
maakartanoita lukematta.
Lokakuun 26:na saavuttiin vihdoin pääkaupunkiin nimeltä
Lorbrulgrud, joka on niin paljo kuin: koko maailman ylpeys. Isäntä
otti asuntoa pääkadun varrelle, lähelle kuninkaan linnaa, ja lähetti
ympäri kaupungin tavallisia ilmoituksia, joissa oli tarkat selitykset
minun personastani ja ominaisuuksistani. Hän vuokrasi
näyttelyhuoneeksi 3-4 sataa jalkaa avaran salin ja hankki sinne
pyöreän pöydän, 60 jalkaa läpimitassa. Ylt'ympärille, kolme jalkaa

27. pöydän laidasta, hän rakensi suojaksi minulle kolmen jalan korkuisen
aitauksen. Kymmenen tuntia päivässä minua näyteltiin, ihailla ja
ihmetellä kaiken kansan. Nyttemmin osasin jo kutakuinkin hyvin
heidän kieltään ja ymmärsin jok'ikisen sanan, mitä minulle puhuttiin.
Olin oppinut heidän aapeluksensa ja osasin välisti suunnilleen saada
selvän koko lauseistakin. Pikku-muori oli näet opettanut minua sekä
kotona että matkoilla joutohetkinä. Hänellä oli taskussaan
pikkuruinen kirja, ei kovinkaan paljoa suurempi Sansonin kartastoa.
Se oli opas nuorille tytöille ja sisälsi samalla lyhyen esityksen heidän
uskonnostaan. Siitä hän opetti minua lukemaan.

28. KOLMAS LUKU
Tekijä viedään hoviin. — Kuningatar ostaa hänet farmarilta
omakseen ja esittää kuninkaalle. — Väittely tiedemiesten kanssa. —
Kuningattaren suosiossa.
Alinomaiset ponnistukset olivat muutamassa viikossa koko lailla
tärvelleet minun terveyteni tilan. Mitä enemmän rahaa isäntä minun
kauttani ansaitsi, sitä enemmän hän tahtoi saada. Olin lopulta jo niin
laihtunut, ett'ei minussa enää ollut kuin luu ja nahka jäljellä. Farmari
huomasi tuon ja, peljäten minun pian kuolevan, päätti paikata
taskuansa vielä niin paljon kuin suinkin. Tuota hänen miettiessään ja
punnitessaan saapui sardral eli sanansaattaja hovista käskemään
isäntääni heti kohta tuomaan minut hoviin kuningattaren ja
hovidaamien huviksi. Muutamat viimeksi mainituista olivat jo
nähneet minut ja kertoneet aivan ihmeellisiä asioita minun
kauneudestani, hienosta käytöksestäni ja älykkäisyydestäni. Hänen
majesteetinsa kuningatar oli seuranaisineen aivan ihastuksissansa
minun kohtelustani. Minä lankesin polvilleni ja pyysin kunnian saada
suudella kuningattaren jalkaa, mutta tämä armollinen ruhtinatar
suvaitsi — sittenkuin minut oli nostettu pöydälle — ojentaa minulle

29. sakarisormensa pään, johon minä tartuin molemmin käsin ja nostin
syvimmällä kunnioituksella huulilleni.
Kuningatar teki muutamia yleisiä kysymyksiä minun kotimaastani
ja matkoistani, ja minä vastailin niin selvästi ja lyhyeen kuin suinkin
osasin. Sitten hän kysäisi, huvittaisiko minua olla ja elää hovissa.
Minä kumarsin ihan pöydän laitaan asti, vastaten olevani isäntäni
orja, mutta samalla lisäten, että jos minä oma herrani olisin, niin
pitäisin ylpeytenäni saada panna henkeni alttiiksi hänen
majesteetinsa kuningattaren palveluksessa. Hän kysyi sitten
isännältäni, suostuisiko tämä luovuttamaan minut hyvää maksua
vastaan. Farmari, joka pelkäsi, ett'ei minusta enää ole
kuukaudeksikaan, vaati minusta tuhannen kultarahaa. Summa
suoritettiin hänelle paikalla kolikoissa, joista kukin oli niin paksu kuin
800 Portugalin moydoria. Europan oloihin verraten ei tuo summa
ollut sen suurempi kuin tuhat guineata. [Vähän yli 25000 markan.]
Minä lausuin senjälkeen kuningattarelle, että koska minä nyt olen
hänen majesteetinsa nöyrin alamainen ja vasalli, minun täytyy
pyytää osakseni sitä suosiota, että Glumdalclitch, joka aina on niin
hellää huolta minusta pitänyt, otettaisiin myöskin kuningattaren
palvelukseen, pysyäksensä edelleen minun hoitajanani ja
opettajanani. Kuningatar hyväksyi minun pyyntöni. Farmarikin
puolestaan suostui, iloissaan siitä, että tytär pääsee hoviin. Tyttö
parka ei osannut salata riemuansa. Entinen isäntäni läksi nyt
tiehensä.
Jäähyväisiä ottaessaan hän sanoi hankkineensa minulle hyvän
palveluspaikan. Siihen en minä vastannut sanaakaan, nyökäytinhän
vain päätäni hiukan.

30. Kuningatar huomasi tuon kylmyyteni ja kysyi, heti isännän
lähdettyä, syytä siihen. Minä sanoin rohkeasti: isäntääni ei minun ole
kiittäminen muusta kuin siitä, ett'ei hän tappanut pellolla
löytämäänsä pientä olennon pahaista; tästä hyvästä hän on saanut
runsaat maksut, vaellettuansa puolet valtakuntaa minua
näyttelemässä, ja viimeksi vielä myönyt minut kalliista hinnasta. Se
elämä — näin haastoin edelleen, — mitä minun on täytynyt viettää,
olisi saattanut viedä hengen kymmenen kertaa väkevämmältäkin
olennolta. Terveyteni on mennyt pilalle, kun minun viikkomääriä on
täytynyt tehdä roskaväen nähden temppuja aamusta iltaan. Ellei
isäntä olisi luullut minun pian kuolevan, ei teidän majesteetinne niin
huokeasta olisi minua saanutkaan. Mutta, jatkoin minä, kosk'ei
minun nyt enää tarvitse peljätä huonoa kohtelua, minua kun
suojelee niin suuri ja hyvä hallitsijatar, ihmiskunnan kunnioitus,
maailman lemmikki, alamaistensa ihastus, kansansa onnen luoja,
niin toivon minä isäntäni pelvon olevan turhan, sillä johan minä
nytkin tunnen elinvoimieni palajavan keisarillisen majesteetin
läsnäolon vaikutuksesta.
Näin minä puhuin takerrellen ja sanoja tavoitellen. Jälkimmäinen
osa puhetta oli ollut puettu siihen muotoon kuin tässä kansassa
tavallista on. Nuo lauseparret oli Pikku-muori opettanut minulle
matkalla hoviin.
Hänen majesteetinsa suvaitsi suopeasti suoda minulle anteeksi
kieleni vaillinaisuudet, olipa päinvastoin hämmästynyt,
huomatessaan niin paljon älyä ja ymmärrystä näin pienikokoisessa
olennossa. Hän otti minut omaan käteensä ja vei kuninkaan luokse,
joka juuri nyt oli vetäytynyt huoneesensa. Hänen majesteetinsa,
varsin vakava ruhtinas, katse tuima ja terävä, ei huomannut ensi
aluksi, millainen minä olenkaan, vaan kysyi kuningattarelta kylmällä

31. äänellä, mistä saakka hän on niin mielistynyt splaknuk'eihin, sillä
sellaisena hän näkyi minua pitävän, viruessani alassuin
kuningattaren kämmenellä. Mutta kuningatar, erittäin teräväjärkinen
ja hilpeäluontoinen ruhtinatar, pani minut seisomaan kuninkaan
kirjoituspöydälle ja käski minun omin sanoin antamaan kertomuksen
itsestäni. Minä tein sen muutamin sanoin. Glumdalclitch, joka ei olisi
päästänyt minua mihinkään silmistänsä ja nytkin odotti oven suussa,
kutsuttiin sisään ja vahvisti todeksi kaiken sen, mitä minulle oli
tapahtunut siitä saakka kuin olin heidän taloonsa tullut.
Kuningas oli kyllä niin oppinut mies kuin joku toinenkaan tässä
valtakunnassa, oli tutkinut filosofiaa ja erittäinkin matemaatikaa,
mutta minua tarkemmin katseltuansa ja nähtyänsä minun kävelevän,
hän päätti kuin päättikin minun olevan jonkinlaisen, erittäin
näppärästi keksityn kellovärkin. (Sellaisten rakentaminen on näet
siinä maassa kehittynyt varsin korkealle kannalle.) Mutta kuultuansa
minun puhuvan selvästi ja järkevästi, hän ei osannut salata
hämmästystään. Hän ei tyytynyt siihen, mitä minä olin kertonut
tulostani tähän maahan, hän luuli vaan, että Glumdalclitch yksissä
neuvoin isänsä kanssa oli opettanut minut matkimaan muutamia
lauseita, saadakseen vaan minusta sitä kalliimman hinnan.
Senpävuoksi hän kyseli minulta yhtä ja toista muutakin ja sai minulta
järkeviä vastauksia, joissa ei ollut muuta vikaa kuin että lausumiseni
oli murteellista, ja että puheessani tuli farmarin talossa opituita
moukkamaisia lauseparsia, jotka eivät ole hienossa hovissa käypiä.
Kuningas käski käydä tänne ne kolme suurta tiedemiestä, jotka
maan tavan mukaan olivat vuoroviikollaan hovissa. Nämä herrat
tutkivat ja tarkastivat minut kaikin puolin ja tulivat kovin erillaisiin
päätöksiin. Siitä he kyllä olivat yhtä mieltä, ett'en minä ole tullut
maailmaan ihan tavallisten luonnonlakien mukaan, sillä eihän minulla

32. muka ole mitään edellytyksiä henkeni elättämiseen: ei minusta ole
juoksijaksi, ei puihin kiipeäjäksi, ei kolojen kaivajaksi maan sisään.
Hampaita he tutkivat erittäin huolellisesti ja päättivät minun
kuuluvan lihansyöjäin lahkoon. Mutta minkäs eläinten lihaa minä
söisin? Useimmat nelijalkaiset ovat väkevämmät minua, peltohiiret ja
sen semmoiset ovat liian ketterät minun saada kiinni. Etanoita ja
hyönteisiäkö minä ruuakseni käytän? Mutta sen he heti monilla
tieteellisillä syillä todistivat mahdottomaksi. Enkä minä mikään
vajanainenkaan luontokappale ole, sillä onhan minulla ruumis
sopusuhtainen ja raajat täydelliset. Enkä minä aivan nuorikaan ole,
sen todisti parransänki, jonka he suurennuslasilla kyllä selvästi
näkivät. Kääpiönä eli kerinä he eivät saattaneet minua pitää, sillä
minun pienuuteni meni siinä kohden yli kaiken rajan: kuningattaren
keri, pienin mies koko valtakunnassa, oli sentään lähes 30 jalkaa
pitkää. Väiteltyään sitten puoleen ja toiseen, he päättivät vihdoin,
että minä olen relplum scalcath, latinaksi: lusus naturae, luonnon-
oikku. Siinä he tekivät aivan samoin kuin nykyiset filosofit Europassa.
Professorit meillä näet eivät tahdo puikahdella "salattujen syitten"
verhon taakse, johon Aristoteleen seuraajat turhaan koettivat
tietämättömyyttään peitellä, vaan ovat keksineet "luonnon oikut",
joilla he ratkaisevat kaikki pulmalliset kysymykset ja vievät
inhimillistä tietoa sanomattomasti eteenpäin.
Tämän ratkaisevan päätöksen jälkeen minä pyysin saada sanoa
pari sanaa. Käännyin sitten kuninkaan puoleen, vakuuttaen hänen
majesteetillensa olevani sellaisesta maasta, missä minun kokoisiani
ihmisiä asuu miljonittain kumpaakin sukupuolta; siellä ovat eläimet
ja puut ja rakennukset samassa suhteessa, ja siellä minä kykenen
pitämään puoliani ja hankkimaan elatukseni yhtä hyvin kuin kuka
tahansa hänen majesteetinsa alamaisista täällä. Tämä riittänee,
sanoin minä, vastaukseksi näitten herrain väitteisin. Oppineet herrat

33. ne tuohon vain myhähtelivät ylenkatseellisesti, arvellen, että kylläpä
farmari on minulle läksyni hyvin opettanut.
Kuningas, ymmärtäväinen herra, lähetti oppineet miehet pois ja
käski tuoda hoviin farmarin, joka kaikeksi onneksi ei vielä ollut
lähtenyt kaupungista. Kuulusteltuansa farmaria ensin erinänsä, sitten
yhdessä minun ja tyttären kanssa, hänen majesteetinsa tuli siihen
päätökseen, että meidän puheissamme on sittenkin perää. Hän pyysi
kuningatarta pitämään minusta erityistä huolta ja oli sitä mieltä, että
Glumdalclitchin on edelleen pysyttävä kuningattaren palveluksessa
minun hoitajanani, koskapa me olemme niin kiintyneet toisiimme.
Pikku-muorille annettiin sovelias huone. Sitten määrättiin hänelle
kotiopettajatar pitämään huolta hänen kasvatuksestansa,
kamarineitsyt ja kaksi muuta naispalvelijaa. Minun hoitamiseni oli
uskottu yksinomaa hänen huostaansa. Kuningatar käski hovinikkarin
tekemään soveliaan lippaan minulle makuuhuoneeksi. Malli siihen oli
Glumdalclitchin ja minun määrättävissäni.
Tämä hovinikkari oli erittäin näppärä mies. Minun johdollani hän
sai kolmessa viikossa valmiiksi puukojun, 16 jalkaa pitkän ja yhtä
monta leveän sekä 12 jalkaa korkean. Siinä oli kaksi siirtoakkunaa,
ovi ja kaksi pikku komeroa, niinkuin Lontoon makuukammioissa
konsanaankin. Suojuskatto oli kahdella vintturilla siirrettävä syrjään.
Siitä laskettiin alas valmis, kuningattaren omain tapiseeraajain
sisustama vuode. Glumdalclitch otti sänkyvaatteet joka aamu ulos
tuulotettaviksi ja laittoi illalla jälleen omin käsin minulle makuutilan.
Muuan taitava puuseppä, kuuluisa pienistä näperryksistään, otti
tehdäkseen kaksi tuolia selkämyksen ja käsinojain kanssa
norsunluun tapaisesta aineesta, samoin kaksi pöytää ja kaapin
kapineitani varten. Seinät, niinkuin katto ja lattiakin, olivat verhotut
pehmeällä täytteellä, jott'ei minulle mitään tapaturmaa sattuisi

34. kantajain huolimattomuuden tähden tai vaunuissa kuljettaissa.
Pyysin saada oveeni lukon, jott'eivät rotat ja hiiret pääsisi sisään; ja
hovisepän onnistuikin monen yrityksen perästä saada valmiiksi lukko,
pienin, mitä siinä maassa milloinkaan oli nähty. Minä puolestani en
ole koskaan nähnyt sen suurempaa ulkoportin lukkoa Englannissa.
Avainta koetin säilyttää omassa taskussani, sillä pelkäsin sen pian
joutuvan Pikku-muorilta hukkaan.
Vaatteet käski kuningatar laittaa minulle kaikkein hienoimmasta
silkkikankaasta, mitä vaan saatavissa on. Ei se kangas juuri paljoa
paksumpaa ollut kuin Englannissa hevosloimet, 'mutta karkeata se
oli, kunnes ennätin tottua siihen. Vaatteet tehtiin minulle maan tavan
mukaan, puoleksi persialaiseen, puoleksi kiinalaiseen kuosiin:
kerrassaan arvokas puku.
Kuningatar oli niin mielistynyt minun seuraani, ett'ei tahtonut olla
päivällisilläkään ilman minua. Minulle oli pantu pöytä ja tuoli hänen
majesteetinsa pöydälle, juuri hänen vasemman kyynärpäänsä
kohdalle. Glumdalclitch seisoi maassa jakkaralla, valmiina auttamaan
minua ja pitämään minusta huolta. Minulla oli kokonainen serviisi
hopeisia lautasia ja vateja, jotka kuningattaren pöytäkalujen rinnalla
olivat kuin nuken astiat. Pikku-muori talletti niitä taskussaan,
hopeisessa rasiassa, ja pani niitä eteeni milloin mitäkin tarvitsin, itse
pyyhittyään ne ensin puhtaiksi.
Kuningattaren pöydässä ei ollut aterioimassa muita kuin
molemmat prinsessat, toinen kuudentoista vuoden ja toinen
kolmentoista vuoden ja yhden kuukauden vanha. Kuningattaren oli
tapa panna lautaselleni palanen lihaa, minkä minä itse leikkasin
hienoksi; häntä huvitti nähdä minun syövän niin pieniä simareita.
Itse puolestaan hän (vaikka olikin hänellä varsin heikko vatsa) otti

35. yhtenä suullisena niin paljon kuin kaksitoista englantilaista farmaria
syövät yhdessä rupeamassa. Tuo oli minusta ensi alussa varsin
inhottavaa katsella. Hänen hampaissaan murskautui leivosen siipi
luineen päivineen, vaikka se oli yhdeksän kertaa niin suuri kuin
lihotetun turkinpyyn siipi meillä. Hänen haukkaamansa leipäpala oli
niin suuri kuin shillingin [1 shilling = 1,25 mk] sämpylä. Kultaisesta
pikarista hän juoda kulautti härkätynnyrin verran kerrassaan. Veitset
oli hänellä niin pitkät kuin viikate oikoisenaan varren päässä, ja sitä
mukaa ne olivat lusikatkin, kahvelit ja muut pöytäkalut. Muistan,
kuinka Glumdalclitch kerran vei minua katsomaan hovissa erästä
juhla-ateriaa, joissa kymmenkunta näitä suunnattomia veitsiä ja
kahveleita yhtaikaa oli liikkeessä: tokko sitä ennen lienen milloinkaan
niin kauheata kuvaa nähnyt.

36. NELJÄS LUKU
Tekijä puolustaa kuninkaan edessä maansa kunniata ja arvoa. —
Kuningattaren kääpiön vehkeet. — Kärpäset ja ampiaiset.
Tapa oli hovissa sellainen, että joka keskiviikko (sabatti, kuten
ennen jo olen maininnut,) kuningas ja kuningatar korkeine lapsineen
olivat yhteisillä päivällisillä kuninkaan huoneissa. Minusta kun oli
tullut kuninkaan suosikki, niin nostettiin minun pöytäni ja tuolini
hänen vasemmalle puolelleen suola-astian kohdalle. Kuningasta
huvitti haastella minun kanssani. Hän tiedusteli minulta, millaiset
ovat Europassa tavat, millainen uskonto, millaiset lait, hallitus ja
sivistyskanta, ja minä puolestani tein selkoa mikäli osasin.
Selväjärkisenä ja terävä-älyisenä miehenä hän teki varsin viisaita
johtopäätöksiä ja huomautuksia kaiken sen johdosta, mitä minä olin
kertonut. Tunnustanpa, että kerran olin liiankin suulaasti laverrellut
armaasta kotimaastani, meidän kaupasta ja teollisuudesta, maa- ja
merisodista, uskonnollisista riidoista, valtiopuolueista. Kuningas, joka
oli tietysti saanut sellaisen kasvatuksen kuin siinä maassa
mahdollista on, meni silloin ennakkoluuloissaan niin pitkälle, ett'ei
malttanut olla ottamatta minua oikeaan käteensä ja hiljalleen lyödä
lopsauttamatta minua vasemmallaan. Sydämellisesti naurahtaen hän

37. kysäisi, olenko minä Whig'eja vai Tory'ja. [Valtiolliset pääpuolueet
Englannissa.] Kääntyen sitten pääministeriinsä, joka seisoi hänen
takanaan, kädessä valkoinen sauva, niin pitkä kuin hyvänkin
linjalaivan suurmasto, hän lausui, kuinka vähäpätöistä sentään
maailmassa inhimillinen suuruus on, koskapa tällaisetkin
turilaanpahaiset kuin tämä (minä nimittäin) saattavat sitä matkia.
Niinpä vainenkin, sanoi hän; noilla olennoilla on omat kunnianimensä
ja arvoasteensa, he rakentelevat pesiä ja koloja, joita he sanovat
taloiksi ja kaupungeiksi; he keikailevat pulskissa puvuissa ja ajelevat
upeissa vaunuissa; hekin rakastavat, taistelevat, riitelevät, pettävät
ja kettävät. Tuohon tapaan hän puheli, mutta minä vuoroin vaalenin,
vuoroin punastuin, harmikseni kuullessani, kuinka hän halveksimalla
haastelee minun jalosta isänmaastani, taiteitten ja sotakunnon
emämaasta, Franskan vitsauksesta, Europan riidanratkaisijasta,
kaiken kunnon, hurskauden ja totuuden kotimaasta, koko maailman
kateuden ja ylpeyden esineestä.
Ei minua sentään mikään niin paljoa harmittanut ja loukannut kuin
kuningattaren kääpiö. Hän kun oli varttansa vähäisempi kuin
yksikään muu maan-asukkaita (hän ei todellakaan ollut täyttä
kolmeakymmentä jalkaa pitkä), niin menetteli hän peräti
hävyttömästi vielä pienempäänsä olentoa kohtaan. Joka kerta kuin
hän kulki kuningattaren odotushuoneen läpi, missä minä pöydällä
haastelin hovin lordien ja ladyjen kanssa, hän ylvästeli ja pöyhisteli
suuresta koostansa ja tuon tuostakin sutkautti minulle sanan ja
toisen minun pienuudestani muka. Min'en osannut kostoksi muuta
kuin sanoa häntä veljekseni ja vaatia häntä voittosille ja paiskata
hänelle kaikenlaisia pistopuheita, hovin paashien suussa niin
tavallisia. Päivällisillä kerran minä olin sanonut hänelle jotain peräti
purevaa. Siitä tuo pahan-ilkinen junkkari sydämistyi niin, että nousi
kuningattaren istuimen sivun ojalle, sieppasi minut joka en osannut

38. mitään pahaa varoakaan, vyötäisistä ja paiskasi minut suureen
kultaiseen kerma-astiaan ja juoksi tiehensä. Minä putosin päistikkaa
astian pohjalle, ja ellen minä olisi ollut hyvä uimari, niin ties, mitenkä
minun olisi käynytkään. Pikku-muori oli sillä hetkellä toisessa päässä
huonetta, ja kuningatar oli niin hämmästynyt, ett'ei kyennyt
sanomaan eikä tekemään mitään. Vihdoin joutui Pikku-muori hätään
ja veti minut ulos, sittenkuin minä pakostakin olin nielaissut
neljännen-osan kermaa suuhun. Minut pantiin vuoteesen, vaikk'ei
minulle muuta vahinkoa tullut kuin että yksi vaatekerros meni pilalle.
Kääpiö sai aika lailla selkäänsä ja pakotettiin päälle päätteeksi
juomaan kerman, johon hän oli minut viskannut. Eikä hän sen
koommin enää suosiossa pysynytkään. Kuningatar lahjoitti hänet
eräälle korkealle rouvalle, niin ett'en minä häntä senjälkeen koskaan
enää nähnyt. Siitä minulle suuri mielihyvä, sillä ei sitä osaa niin
sanoa, mitä kaikkia koukkuja tuommoinen häijy hirtehinen saattaa
keksiäkään.
Oli hän jo kerran ennenkin tehnyt minulle aika kepposen, joka pani
kuningattaren väkistenkin nauramaan, mutta suututti häntä samalla
niin, että hän jo sillä kertaa olisi karkoittanut kääpiön pois hovista,
ellen minä jalomielisenä miehenä olisi pelastanut häntä. Kuningatar
oli näet ottanut lautaselleen paistista luun, kovertanut siitä ytimen
ulos ja asettanut luun jälleen pystyyn vadille. Kääpiö käytti
hyödykseen sitä silmänräpäystä, jolloin Glumdalclitch oli
askaroimassa toisen pöydän ääressä ja hyppäsi jakkaralle. Siitä hän
sieppasi minut molempiin käsiinsä, puristi minulta jalat yhteen ja
pisti minut onton luun sisään vyötäisiä myöten jalat edeltä.
Ja siinä minä nyt olin kiinni ja mahdoin näyttää peräti
naurettavalta. Kului luullakseni kokonainen minutti, eikä kukaan
huomannut, mitä tapahtunut oli, sillä huutamaan minä en ruvennut;

39. se ei olisi ollut lainkaan arvoni mukaista. Koska kumminkin
ruhtinaitten ruuat harvoin kannetaan kuumina pöytään, niin eivät
minun raajani tuossa sentään sen pahempaa vammaa saaneet.
Sukat ja housut ne vaan tulivat sen siivoiseksi. Minun pyynnöstäni ei
kääpiö saanut muuta rangaistusta kuin kelpo selkäsaunan.
Kuningatar ivaili usein minun arkain viisauttani ja tiedusti minulta
kerran, ovatko kaikki ihmiset minun kotimaassani sellaisia pelkureita
kuin minä. Syy oli seuraava. Kesäiseen aikaan on tässä maassa paljo
kärpäsiä, kooltaan niin suuria kuin leivoset meillä. Näiltä pahan-
ilkisiltä hyönteisiltä en tahtonut ateriain aikana saada rauhaa
ensinkään, ne kun myötäänsä hörisivät ja pörisivät korvissa,
pyrkivätpä lautasellenikin ja väliin lensivät nenälle tai otsalle,
pistellen kipeästi ja levittäen ympärilleen varsin ilkeätä löyhkää.
Minulla oli koko työ ja tekeminen, huiskiessani niitä pois, enkä
saattanut olla hätkähtämättä joka kerta kuin ne lensivät kasvoilleni.
Kääpiön tavallisia koiruuksia oli se, että hän otti kouraansa koko
joukon kärpäsiä — aivan niinkuin koulupojat meillä — ja päästi ne
äkkiä lentoon minun nenäni alla, säikyttääkseen minua kuningattaren
suureksi huviksi. Kostoksi minä silvoin niitä veitselläni lennosta, ja
siinä toimessa minä pian totuinkin sangen näppäräksi.
Muistuu tässä mieleeni, että Glumdalclitch asetti minut kerran taas
tapansa mukaan lippailleni akkunalaudalle, raitista ilmaa
hengittämään. (Minä näet en uskaltanut sallia ripustaa lipasta
naulasta akkunan ulkopuolelle, niinkuin meillä Englannissa
ripustetaan linnunhäkkejä.) Olin lykännyt toisen akkunani syrjään ja
söin parhaillani makeata kakkua murkinaksi. Silloin hyökkäsi, makean
tuoksun tuomina, parikymmentä ampiaista lippaasen, ja siinäkös ne
surisemaan ja pörisemään kuin yhtä monta säkkipilliä. Muutamat
hyökkäsivät kakkuni kimppuun ja veivät sen murena murenelta ulos,

40. toiset lentelivät pääni ympäri ja kasvojeni kohdalla. Humina oli
huumata minut kokonaan, ja kauheasti minä pelkäsin niiden pistoja.
Rohkaisin kumminkin mieleni, sieppasin miekan ja rupesin
huitomaan niitä ilmaan. Neljä sain tapetuiksi, muut lensivät tiehensä,
jonka jälkeen minä vedin akkunan kiinni. Peltokanan kokoisia nuo
herhiläiset olivat; pistimet, jotka kiskaisin ulos, olivat puolentoista
tuuman pituisia ja teräviä kuin neulat. Kätkin ne sitten visusti talteen
ja myöhemmin näyttelin niitä ynnä muita merkillisiä esineitä useissa
paikoin Europassa. Englantiin tultuani lahjoitin niistä kolme
Greshamin Collegeen; neljännen pidin itse.

41. VIIDES LUKU
Muutamia piirteitä Brobdingnagin maasta, kuninkaan palatsista ja
pääkaupungista. — Vanha temppeli.
Käyn nyt lyhykäisesti tekemään selkoa tästä maasta, mikäli sitä
pääsin tuntemaan, nimittäin 2000 peninkulman piirissä
pääkaupungista Lorbrulgrudista.
Brobdingnagin valtakunta sijaitsee niemellä, jonka koillispuolella
on kolmetoista peninkulmaa korkea seljänne, täynnään tulivuoria,
niin että ylitse on mahdoton kulkea. Ei Brobdingnagin
oppineimmatkaan miehet tiedä, millaista kansaa vuorten toisella
puolen asuu, vai onko siellä asukkaita lainkaan. Kolmella muulla
puolen niemeä on valtameri. Koko valtakunnassa ei ole ainoatakaan
merisatamaa. Jokien suistamotkin ovat niin täynnään teräviä
kallioita, ja ulapalla meri useimmiten pauhaa niin rajusti, ett'ei
veneillä ole ulos yrittämistäkään. Väestö on niinmuodoin aivan
erillänsä muusta maailmasta. Mutta joet ovat suuria ja laivaliike niillä
vilkasta. Erinomaisen kalarikkaita ne ovat myös. Ani harvoin siellä
asukkaat merenkaloja käyttävätkään, ne kun ovat samankokoisia
kuin Europassakin, siis niin pieniä, ett'ei niitä maksa pyytää. Luonto

42. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
testbankdeal.com