Environmental Tracking for Public Health Surveillance 1st Edition Stanley A. Morain (Editor)

kmethuzni 5 views 55 slides Apr 20, 2025
Slide 1
Slide 1 of 55
Slide 1
1
Slide 2
2
Slide 3
3
Slide 4
4
Slide 5
5
Slide 6
6
Slide 7
7
Slide 8
8
Slide 9
9
Slide 10
10
Slide 11
11
Slide 12
12
Slide 13
13
Slide 14
14
Slide 15
15
Slide 16
16
Slide 17
17
Slide 18
18
Slide 19
19
Slide 20
20
Slide 21
21
Slide 22
22
Slide 23
23
Slide 24
24
Slide 25
25
Slide 26
26
Slide 27
27
Slide 28
28
Slide 29
29
Slide 30
30
Slide 31
31
Slide 32
32
Slide 33
33
Slide 34
34
Slide 35
35
Slide 36
36
Slide 37
37
Slide 38
38
Slide 39
39
Slide 40
40
Slide 41
41
Slide 42
42
Slide 43
43
Slide 44
44
Slide 45
45
Slide 46
46
Slide 47
47
Slide 48
48
Slide 49
49
Slide 50
50
Slide 51
51
Slide 52
52
Slide 53
53
Slide 54
54
Slide 55
55

About This Presentation

Environmental Tracking for Public Health Surveillance 1st Edition Stanley A. Morain (Editor)
Environmental Tracking for Public Health Surveillance 1st Edition Stanley A. Morain (Editor)
Environmental Tracking for Public Health Surveillance 1st Edition Stanley A. Morain (Editor)


Slide Content

Environmental Tracking for Public Health
Surveillance 1st Edition Stanley A. Morain
(Editor) download
https://ebookultra.com/download/environmental-tracking-for-
public-health-surveillance-1st-edition-stanley-a-morain-editor/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookultra.com
to discover even more!
Spatial and Syndromic Surveillance for Public Health 1st
Edition Andrew B. Lawson
https://ebookultra.com/download/spatial-and-syndromic-surveillance-
for-public-health-1st-edition-andrew-b-lawson/
Disease Surveillance A Public Health Informatics Approach
1st Edition Joseph S. Lombardo
https://ebookultra.com/download/disease-surveillance-a-public-health-
informatics-approach-1st-edition-joseph-s-lombardo/
Introduction to Occupational Health in Public Health
Practice Public Health Environmental Health 1st Edition
Bernard J. Healey
https://ebookultra.com/download/introduction-to-occupational-health-
in-public-health-practice-public-health-environmental-health-1st-
edition-bernard-j-healey/
Principles and Practice of Public Health Surveillance 3rd
Edition Lisa M. Lee
https://ebookultra.com/download/principles-and-practice-of-public-
health-surveillance-3rd-edition-lisa-m-lee/

Violence A Public Health Menace and a Public Health
Approach 1st Edition Sandra Bloom
https://ebookultra.com/download/violence-a-public-health-menace-and-a-
public-health-approach-1st-edition-sandra-bloom/
Essentials of Environmental Epidemiology for Health
Protection A handbook for field professionals 1st Edition
Irene A. Kreis
https://ebookultra.com/download/essentials-of-environmental-
epidemiology-for-health-protection-a-handbook-for-field-
professionals-1st-edition-irene-a-kreis/
Public Health in History Understanding Public Health 1st
Edition Virginia Berridge
https://ebookultra.com/download/public-health-in-history-
understanding-public-health-1st-edition-virginia-berridge/
A History of Public Health George Rosen
https://ebookultra.com/download/a-history-of-public-health-george-
rosen/
Introduction to Public Health for Chiropractors 1st
Edition Michael T. Haneline
https://ebookultra.com/download/introduction-to-public-health-for-
chiropractors-1st-edition-michael-t-haneline/

Environmental Tracking for Public Health Surveillance
1st Edition Stanley A. Morain (Editor) Digital Instant
Download
Author(s): Stanley A. Morain (Editor); Amelia Budge (Editor)
ISBN(s): 9780429106682, 0429106688
Edition: 1
File Details: PDF, 11.67 MB
Year: 2012
Language: english

an informa business
Environmental Tracking for
Public Health Surveillance
Editors: Stanley A. Morain & Amelia M. Budge
Morain & Budge
ISPRS Book Series
ISPRS Book Series
in Photogrammetry, Remote Sensing and Spatial Information Sciences
Book Series Editor: Paul Aplin
Volume 11
Environmental Tracking for Public Health Surveillance
Environmental Tracking for Public Health Surveillance
11
Satellite imagery and data are widely used in public health surveillance to provide early warning of
disease outbreaks and for averting pandemics. Convergence of these technologies began in the 1970s
and has gained wide acceptance in the 21st century.

Environmental Tracking for Public Health Surveillance focuses on the expanding use of satellite sensor
imagery and long-term spectral measurements for assessing and modelling the Earth’s environments in
the context of public health surveillance. It addresses vector-borne, air-borne, water-borne, and zoonotic
diseases, and explores analytical methods for forecasting environmental conditions and their potential
for consequent disease outbreaks. Infectious and contagious diseases are of particular interest in this
volume because once parasite-vector-human host pathways are triggered by favourable biological
circumstances, pandemic diseases can spread to a global scale in a matter of hours. The chapters
advance readers through three sets of material. Part I reviews the 1970-2012 history of satellite Earth-
science surveillance technology that led to linking natural environments to human diseases, and more
generally to public health applications. Part II describes specific infectious and contagious diseases and
the threat of emerging and re-emerging diseases. Part III explores the kinds of satellite data, modelling,
and electronic information systems being developed to expedite health intercessions and responses at
local to regional and global scales of reference. Equally important are the extensive reference sections
for chapters in Parts II and III. For readers interested in tracking the development of Earth-science
technology, these constitute a thorough entrée to both the health and environmental literature.

The chapters are written jointly by experts in both health and Earth-science technologies. Each chapter
is accompanied by an extensive list of citations to provide background and validation of the current state-
of-the-art for a variety of high-interest human diseases and associated health and well-being issues.
The importance of day-to-day weather patterns, the impacts of severe weather events and longer-term
climate cycles form the basis for developing information systems that meet goals and expectations of
national and international health monitoring bodies.

Environmental Tracking for Public Health Surveillance provides a state-of-the-art overview on how
environmental tracking data from satellite, air-borne, and ground-based sensors are being integrated into
appropriate geophysical and spatial information system models to enhance public health surveillance and
decision-making from local to global levels, and is intended primarily for a cross-disciplinary professional
audience consisting of public health decision-makers, spatial data analysts, modelers, Earth observation
specialists, and medical researchers.
Morain_ISPRS_HR2.indd 1 31-08-2012 14:07:37

ENVIRONMENTAL TRACKING FOR PUBLIC HEALTH SURVEILLANCE

International Society for Photogrammetry and
Remote Sensing (ISPRS) Book Series
Book Series Editor
Paul Aplin
School of Geography
The University of Nottingham
Nottingham, UK

EnvironmentalTrackingforPublic
HealthSurveillance
Editors
Stanley A. Morain & Amelia M. Budge
Earth Data Analysis Center, University of New Mexico, Albuquerque,
New Mexico, USA

CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742
© 2013 by Taylor & Francis Group, LLC
CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business
No claim to original U.S. Government works
Version Date: 2012912
International Standard Book Number-13: 978-0-203-09327-6 (eBook - PDF)
This  book  contains  information  obtained  from  authentic  and  highly  regarded  sources.  Reasonable  efforts  have  been 
made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot assume responsibility for the valid-
ity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers have attempted to trace the copyright 
holders of all material reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this 
form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let us know so we may 
rectify in any future reprint.
Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or uti-
lized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including photocopy-
ing, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without written permission from the 
publishers.
For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.com (http://
www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 
978-750-8400.  CCC  is  a  not-for-profit  organization  that  provides  licenses  and  registration  for  a  variety  of  users.  For 
organizations that have been granted a photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.
Trademark  Notice:  Product  or  corporate  names  may  be  trademarks  or  registered  trademarks,  and  are  used  only  for 
identification and explanation without intent to infringe.
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at
http://www.crcpress.com

Environmental Tracking for Public Health Surveillance – Morain & Budge (eds)
© 2013 Taylor & Francis Group, London, ISBN 978-0-415-58471-5
Table of contents
Preface vii
Foreword ix
List of contributors xi
Acronyms xix
Part I Introduction
Chapter 1 Earth observing data for health applications 3
S.A. Morain & A.M. Budge (Author/editors)
Part II Infectious and contagious diseases in the environment
Chapter 2 Vector-borne infectious diseases and influenza 21
R.K. Kiang (Author/editor)
Chapter 3 Water, water quality and health 87
S.I. Zeeman & P. Weinstein (Author/editors)
Chapter 4 Air quality and human health 129
D.W. Griffin & E.N. Naumova (Author/editors)
Chapter 5 Emerging and re-emerging diseases 187
C.J. Witt (Author/editor)
Part III Data, modelling, and information systems
Chapter 6 Data discovery, access and retrieval 229
S. Kempler (Author/editor)
Chapter 7 Environmental modelling for health 293
S.A. Morain, S. Kumar & T.J. Stohlgren (Author/editors)
Chapter 8 Early warning systems 333
P. Ceccato & S.J. Connor (Author/editors)
Chapter 9 Towards operational forecasts of algal blooms and pathogens 345
C.W. Brown (Author/editor)
Chapter 10 Information and decision support systems 369
W. Hudspeth (Author/editor)
Author index 411
Subject index 413
ISPRS Book Series 419
Colour plates 421
v

This page intentionally left blank This page intentionally left blank

Environmental Tracking for Public Health Surveillance – Morain & Budge (eds)
© 2013 Taylor & Francis Group, London, ISBN 978-0-415-58471-5
Preface
The volume editors and Chapter author/editors have compiled a survey of health science research
and application developments linking satellite Earth observations with types of diseases, their
potential transmission pathways, and prospects for early warning of outbreaks or epidemics.
Applying Earth science as a way to advance health science is both relevant and timely, given
that in 2011 Earth’s human population passed seven billion; and especially since health science
includes broader social and economic factors that drive wellbeing and quality-of-life issues. The
predominant focus is on global satellite observations that show how modelling space-based envi-
ronmental measurements actually improve assessments of future health outcomes in scientifically
valid ways. Its authors/editors and chapter contributors demonstrate that Earth’s environments not
only affect human exposures to disease but also serve as triggers for massive outbreaks and deadly
epidemics.
The book was compiled by Chapter author/editors who addressed major categories of health
and environment issues. Most lead author/editors invited additional international contributors to
develop the Chapter content. The result is a collection representing the current state-of-the-art for
environmental tracking for health surveillance, mitigation strategies, and policy decisions.
Some themes and topics recur in more than one Chapter. Information systems, for example
are described in Chapters 6 and 10, but they describe different systems. In Chapter 6,information
systemsrefer to data extraction from an extensive list of satellite sensors and their orbiting platforms,
and the datasets and other products developed from them. In Chapter 10,information systemsrefer
to tracking environmental parameters and suites of parameters for assessing transmission pathways
and for health monitoring and forecasting. The Chapter also addresses semantic approaches to
information systemsas tools for identifying health threats rapidly based on global networks of
media sources, the potential for crowd sourcing, and other forms of social networking for identifying
evolving health threats that could slide from order to chaos in a matter of hours.
The reference section at the end of each Chapter is a compendium of citations for readers to extract
the history and development of thought surrounding air-, water-, vector-, and soil-borne diseases
and zoonotic diseases. By and large the author/editors and their contributors have strengthened
convergence of the two scientific philosophies. We are confident that this volume will become a
stimulus for greater cooperation among the sciences, and become a source reference for several
years to come.
The following two conventions have been adopted to provide consistency between Chapters. First,
while recognizing that Universal Record Locators (URLs) can be ephemeral, they nevertheless point
to important resources for online data and information. The speed of communication is such that
on-line publishing results in URLs as the best means for retrieving information. Evolving search
engines will no doubt lead inquirers to a wealth of additional resources. Chapters that cite many
URLs include tables in their text to relevant Sections or sub-Sections that point to them. Additional
URLs are cited in the reference sections.
The second convention recognizes that readers will be interested in specific sensors, sensor
systems, services, diseases, or medical and health terms that recur frequently in Chapters. All
scientific terms are spelled out at the place of their first use in the book; and thereafter, by acronym
only. Acronyms for proper titles (satellite platforms, satellite missions and experiments, interna-
tional organizations, programmes, commissions, and centres) are capitalized at their first use in the
text and thereafter by acronym only; those referring to orbiting sensors, government or university
systems, online systems, services, models, or processes arenotcapitalized at their first use in the
vii

text, but are given as acronyms in subsequent references; and those acronyms used only locally
by authors pertinent to their material, but not otherwise recognized widely as acronyms, are not
included in the list of acronyms. Readers interested mainly in material in the later Chapters will
find acronyms spelled-out in earlier Chapters, and will need to refer to the comprehensive list of
acronyms provided at the end of the book. Lastly, the United Kingdom and the United States are
given as UK and US. All other countries are spelled out.
This work is a product of the International Society for Photogrammetry and Remote Sensing
(ISPRS): Commission VIII –Remote Sensing Applications and Policy/ Working Group-2 –Health.
The working group had an international membership of over fifty active and passive remote sensing
and health science experts during its four-year commission from July 2008 to September 2012.
Albuquerque April 30, 2012
Amelia Budge, Chair
Richard Kiang, Co-Chair
Stan Morain, Technical Secretary
viii

Environmental Tracking for Public Health Surveillance – Morain & Budge (eds)
© 2013 Taylor & Francis Group, London, ISBN 978-0-415-58471-5
Foreword
Justinian’s Flea(Rosen 2007) explores a systems approach to understanding the decline of the
Roman Empire, a centuries-long process involving political, religious, economic, social, military,
and personality threads interacting over a gradually changing physical environment. The arrival of
the plague bacterium (Yersinia pestis) to the lower Nile valley around 542 AD, and its subsequent
spread throughout the Mediterranean region, reshaped the political and social orders of Europe,
and in no small way represented the final straw that destroyed the Empire. In the context of
Environmental Tracking for Public Health Surveillance,Y. pestis, the flea that hosted it, and the
black rat that transported it, became possible through a minor lowering of temperatures thatbrought
the coast within the [bacterium’s] active temperature range of 59–68 degrees Fahrenheit(Brown
1999). According to tree ring analyses and historical evidence, such a cooling took place around
530 AD.Y. pestismigrated from its East African focus where it had been active for hundreds, if
not thousands of years, and along the way apparently jumped to human populations. Justinian nor
anyone else in the mid-sixth century could have foretold the horrifying health consequences of a
slightly cooler temperature along the southern Mediterranean coast.
Estimating the moment when climate, flea behaviour, food availability [wheat for the rats], and
a dozen other variables [would] combine to cause a rat population explosion is not impossible,
but very nearly so(Rosen 2007, 291). These words are a reminder that complexity is, at best,
able to balance orderand chaosonly temporarily. While physics and math provide precise solutions
to two-body problems whose parameters are measurable, they provide only vague approximations
to problems governed by multiple interacting influences whose parameters are not known as well,
and whose impacts on system function are nonlinear.
Twenty-first century environmental health tracking, made possible by vastly superior science
and technology capabilities (compared to the early centuries AD), suggest that wecanforetell
health scenarios, and do so at almost any geographic or human scale we choose. Why, then, do we
not? According to Sterman (2006) it is because we do not convince policy and decision makers. He
argues in favor of scientific methods and formal modelling to guide policy decisions for otherwise
intractable system dynamics, all the while knowing that the greater the number of interacting
components, the more complex the system will become. Complexity hinders the generation of
evidence, learning from that evidence, and implementing policies based on that evidence.System
thinking requires us to examine issues from multiple perspectives, to expand the boundaries of our
mental models, [and] to consider the longer-term consequences of our actions, including their
environmental, cultural, and moral implications(Sterman 2006, 511).
It is safe to argue that early civilizations made little, if any, connection between diseases and their
possible underlying causes either at an individual or societal level. The empires of Greece, Rome,
Macedonia, China, Peru, Mexico and elsewhere could not connect cause and effect (aetiological)
relationships.Yet, at the everyday level, early populations had fundamental beliefs that the common
cold was somehow rooted in cold weather; that some plants were poisonous; that fevers were brought
on by something in the victim’s daily experiences; or that there were supernatural forces at work.
Not being a history of health and medicine, this book fast-forwards to the last quarter of the 20th
Century and the advent of satellite observations of Earth. These digital data and the products derived
from them not only provide the means for monitoring ever-changing environmental parameters,
but also contain clues to identify conditions that trigger health consequences. The Chapters focus
on a variety of observations that are known to affect health. Some of these reveal slowly changing
ix

or emerging environments; others represent dramatic events having quick and often catastrophic
health consequences.
On the cusp of the 21st Century it became apparent to world bodies that environment and health
were tightly linked. The first principle to emerge from the 1992 United Nations Conference on
Environment and Development held in Rio de Janeiro was thatHuman beings are at the center of
concerns for sustainable development. They are entitled to a healthy and productive life in harmony
with nature.Here, perhaps, is an early convergence of environmental health with public health. Ten
years later at the 2002 World Summit on Sustainable Development (WSSD), the Johannesburg Plan
of Implementation (POI) was adopted (UN 2004). In this Plan, paragraphs 53–57 refer specifically
to human health issues. It is stated thatthere is an urgent need to address the causes of ill health,
including environmental causes, and their impact on development, and to reduce environmental
health threats(UN 2004, 31).
Many challenges in Earth system science require not only integrating complex physical processes
into system models, but also coupling environmental biogeochemical and chemical phenomena that
trigger human health responses. The next generation of modelers will be required to form teams
that partner members from the biogeophysical realm with those from the medical realm to assess
quickly changing and highly vulnerable situations.
People and Pixels(Livermanet al.,1998) was among the early publications to draw humankind
into the arena of satellite remote sensing. Early scientific literature focused on physical and natural
applications in agriculture, forestry, rangeland, hydrology, and mineral exploration. AfterPeople
and Pixels, interest migrated to people-oriented issues like food security, environmental health,
public health, disasters and hazards, and most recently on security and antiterrorism. Because of
their immense humanitarian and policy implications, remote sensing and geospatial programmes
are moving quickly to address the consequences of weather and climate cycles on human health, air
and water quality degradation, and diseases following natural disasters. For the photogrammetry,
remote sensing, and geospatial information sciences, the key language in Paragraphs 54 and 56 in
the POI includes the following. For the most part they are general aims and goals, but a few are
quite specific.
§54: Integrate health concerns into strategies, policies, and programs for sustainable develop-
ment; provide technical and financial assistance for health information systems and integrated
databases; target research efforts and apply research results to priority public health issues and
reduce exposures to public health risks; start international initiatives that assess health and environ-
ment linkages; and, develop preventive, promotive, and curative programs for non-communicable
diseases.
§56: Reduce respiratory diseases and other health impacts resulting from air pollution.
Once articulated, it was inevitable that genetic and molecular systems would eventually be linked
with the broader biogeochemical forces of nature.
Stan Morain, May 9, 2012
REFERENCES
Brown, N.G. 1999.Challenge of Climate Change. New York: Routledge.
Liverman, E.F. Moran, R.R. Rindfuss & P.C. Stern (eds.),People & Pixels: Linking Remote Sensing & Social
Science. Washington DC: National Academy Press.
Rosen, W. 2007.Justinian’s flea. New York: Penguin Books.
Sterman, J.D. 2006. Learning from evidence in a complex world.Amer. J. Pub. Health96(3):505–514.
UN 2004 Available from: http://www.un.org/esa/sustdev/documents/WSSD_POI_PD/English/POIChapter6.
htm [Accessed 6th April 2012].
x

Environmental Tracking for Public Health Surveillance – Morain & Budge (eds)
© 2013 Taylor & Francis Group, London, ISBN 978-0-415-58471-5
List of contributors
Abdel-Dayem, Mahmoud, S.
Cairo University & US Naval Medical Research Unit, Cairo, Egypt, FPO AE 098-0007, E-mail:
[email protected]
Achee, Nicole L.
Uniformed Services University, Bethesda, MD, US 20814, E-mail: [email protected]
Anyamba, Assaf
Universities Space Research Association, Columbia, MD, US 21044 & NASA Goddard Space
Flight Center, Greenbelt, MD, US 20771, E-mail: [email protected]
Barker, Christopher M.
School of Veterinary Medicine, University of California, Davis, CA, US 95616, E-mail: cmbarker
@ucdavis.edu
Benedict, Karl
Earth Data Analysis Center, University of New Mexico, Albuquerque, NM, US 87131-0001,
E-mail: [email protected]
Brown, Christopher W.
Satellite & Information Service, National Oceanic and Atmospheric Administration, College Park,
MD, US 20740, E-Mail: [email protected]
Brown, Heidi E.
School of Geography & Development, University of Arizona, AZ, US 85721-0076, E-mail:
[email protected]
Brownstein, John S.
Massachusetts Institute of Technology & Children’s Hospital, Boston, MA, US 02215, E-mail:
[email protected]
Budge, Amelia M.
Earth Data Analysis Center, University of New Mexico, Albuquerque, NM, US 87131-0001,
E-mail: [email protected]
Caian, Mihaela
National Meteorological Administration, Bucharest, Romania 013686, E-mail: mihaela.caian@
gmail.com
Castronovo, Denise
Mapping Sustainability LLC, Palm City, FL, US 34990, E-mail: denise@mappingsustain
ability.com
Ceccato, Pietro
Environmental Monitoring Div., International Research Institute for Climate & Society, Columbia
University, Palisades, NY, US 10964, E-mail: [email protected]
Charland, Katia M.
Children’s Hospital Informatics Program, Boston, MA, US 02115, E-mail: not available
xi

Chen, Robert S.
Socioeconomic Data & Applications Center, CIESIN, Columbia University, Palisades, NY, US
10964, E-mail: [email protected]
Colacicco-Mayhugh, Michelle G.
Division of Entomology, Walter Reed Army Institute of Research, Silver Spring, MD, US 20910-
7500, E-mail: [email protected]
Comrie, Andrew C.
School of Geography and Development, University of Arizona, AZ, US 85721-0076, E-mail:
[email protected]
Connor, Stephen J.
School of Environmental Sciences, University of Liverpool, Liverpool L69 3BX, UK, E-mail:
[email protected]
Cr˘aciunescu, Vasile
Remote Sensing and GIS Laboratory, National Meteorological Administration, Bucharest, Sos.
Bucuresti-Ploiesti 97, Bucharest, Romania, E-mail: [email protected]
Daszak, Peter
EcoHealth Alliance, New York, NY, US 10001, E-mail: [email protected]
Deng, Zhi
Civil and Environmental Engineering, Louisiana State University, Baton Rouge, LA, US 70803,
E-mail: [email protected]
Durant, John L.
Department of Civil & Environmental Engineering, Tufts University, Medford, MA, US 02155,
E-mail: [email protected]
Epstein, Jonathan H.
EcoHealth Alliance, New York, NY, US 10001, E-mail: [email protected]
Estes, Sue
Marshall Space Flight Center, Universities Space Research Association, Huntsville, AL, US 35812,
E-mail: [email protected]
Faruque, Fazlay S.
The University of Mississippi Medical Center, Jackson, MS, US 39216-4505, E-mail:
[email protected]
Fearnley, Emily
South Australian Department of Health, Adelaide, South Australia 5000, Australia, E-mail:
[email protected]
Ford, Timothy
University of New England, Portland, ME, US 04103, E-mail: [email protected]
Gibbons, Robert V.
Armed Forces Research Institute of Medical Sciences, Bangkok, Thailand 10400, E-mail:
[email protected]
Golden, Meredith L.
Socioeconomic Data & Applications Center, CIESIN, Columbia University, Palisades, NY, US
10964, E-mail: [email protected]
Green, David
NOAA Weather Service, Silver Spring, MD, US 20910, E-mail: [email protected]
xii

Grieco, John P.
Uniformed Services University, Bethesda, MD, US 20814, E-mail: [email protected]
Griffin, Dale W.
Geology Division, US Geological Survey, 2639 North Monroe St., Tallahassee, FL, US 32303,
E-mail: [email protected]
Gurley, Emily S.
International Centre for Diarrhoeal Disease Research, Dhaka, Bangladesh 1212, GPO 128, E-mail:
[email protected]
Hamner, Steven
Department of Microbiology, Montana State University, Bozeman, MT, US 59717, E-mail:
[email protected]
Harrington, Laura C.
Cornell University, Ithaca, NY, US 14853, E-mail: [email protected]
Hickey, Barbara M.
School of Oceanography, University of Washington, Seattle, WA, US 98195, E-mail:
[email protected]
Hossain, M. Jahangir
International Centre for Diarrhoeal Disease Research, Dhaka, Bangladesh 1212, GPO 128, Email:
[email protected]
Huang, Q.
George Mason University, Fairfax, VA US 22030, Email: not available
Hudspeth, William
Earth Data Analysis Center, MSC01-1110, University of New Mexico, Albuquerque, NM, US
87131-0001, E-mail: [email protected]
Huff, Amy
Battelle Memorial Institute, Columbus, OH, US 43201, E-mail: not available
Irwin, Daniel
NASA Marshall Space Flight Center, Huntsville, AL, US 35812, E-mail: [email protected]
Jacobs, John M.
NOAA Ocean Service, Oxford, MD, US 21654, E-mail: [email protected]
Jacquez, Geoffrey M.
BioMedware, Ann Arbor, MI US 48104-1382, E-mail: [email protected]
Jagai, Jyotsna S.
Office of Research & Development, US Environmental Protection Agency, Chapel Hill, NC, US
27599, E-mail: [email protected]
Kass-Hout, Taha A.
Public Health Surveillance Program Office Centers for Disease Control & Prevention, Atlanta,
GA, US 30333, E-mail: [email protected]
Kempler, Steven
NASA Goddard Space Flight Center, Greenbelt, MD, US 20771, E-mail: Steven.J.Kempler@
nasa.gov
Kiang, Richard K.
NASA/Goddard Space Flight Center, Greenbelt, MD, US 20771, E-mail: [email protected]
xiii

Koch, Magaly
Center for Remote Sensing, Boston University, Boston, MA, US 02215, E-mail: [email protected]
Kramer, Vicki
Vector-borne Disease Section, California Department of Public Health, Sacramento, CA, US
95899-7377, [email protected]
Kumar, Sunil
Department of Ecosystem Science and Sustainability, Natural Resource Ecology Laboratory,
Colorado State University, Fort Collins, CO, US 80523-1499, E-mail: [email protected]
Lanerolle, Lyon W.J.
NOAA Ocean Service, Silver Spring, MD, US 20910, E-mail: [email protected]
Lary, David J.
William B. Hanson Center for Space Science, University of Texas, Richardson, TX, US 75080-
3021, E-mail: [email protected]
Leptoukh, G.G.
NASA Goddard Space Flight Center, Greenbelt, MD, US (deceased).
Linthicum, Kenneth J.
Agricultural Research Service, US Department of Agriculture, Gainesville, FL, US 32608, E-mail:
[email protected]
Liu, Yang
School of Public Health, Emory University, Atlanta, GA, US 30322, E-mail: [email protected]
Lo, Martin
Navigation and Mission Design Section, Jet Propulsion Laboratory, California Institute of
Technology, Pasadena, CA, US 91109-8099, E-mail: [email protected]
Luby, Stephen P.
International Centre for Diarrhoeal Disease Research, Bangladesh Centre for Health and Population
Research, Mohakali, Dhaka, Bangladesh 1212, GPO 128, E-mail: [email protected]
Luvall, Jeff
NASA Marshall Space Flight Center, Huntsville, AL, US 35812, E-mail: [email protected]
Lyles, Mark B.
Medical Sciences & Biotechnology, Center for Naval Warfare Studies, US Naval War College,
Newport, RI, US 02841-1207, E-mail: [email protected]
Manibusan, Pedro A.
Tripler Army Medical Center, Honolulu, HI, US, 96859, E-mail: [email protected]
Maxwell, Susan
BioMedware, Ann Arbor, MI, US 48104, E-mail: [email protected]
McClure, Leslie
University of Alabama at Birmingham, Birmingham, AL, US 35294, E-mail: LMcClure@
ms.soph.uab.edu
McEntee, Jesse C.
Department of Urban & Environmental Policy & Planning, Tufts University, Medford, MA, US
02155, E-mail: [email protected]
Moore, Stephanie
NOAA National Marine Fisheries Service, Seattle, WA, US 98112, E-mail: stephanie.moore@
noaa.gov
xiv

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

Kuningattaren rukoukset olivat ehkä aluksi olleet syynä hänen
myötätuntoisuuteensa Kristiania kohtaan. Mutta Katarinan
umpimielisyys harmitti Kustaata samoin kuin se, että hän niin
itsepintaisesti hemmotteli pientä prinssiä.
Kuningas lausui silloin ankaria sanoja; joskus näytti kuningatar
pelästyvän, mutta usein kuunteli hän niitä synkkänä, äänettömänä.
Ja kun kuningas oli poissa, teki hän taas miten tahtoi.
Pikku Eerik näkyi perineen äitinsä luonteen. Hän rypisteli
kulmakarvojaan ja katseli synkkänä, vihaisena eteensä, aivan
niinkuin äiti.
Jos kuningas häntä nuhteli, niin pakeni hän heti äitinsä turviin
eivätkä edes äidin rukoukset saaneet häntä tottelemaan.
Ehkä Katarina salaa iloitsi siitä, ettei hän välittänyt muista kuin
hänestä, hänestä, jota ei kukaan rakastanut eikä koskaan ollut
rakastanut.
Hänen lapsensa antoi hänelle nyt rakkautta, jota ei hän vielä
koskaan ollut saanut. Hän kyllä huomasi, ettei kukaan, ei edes isä,
välittänyt hänen lapsestaan. Sensijaan päätti hän rakastaa häntä
koko sielustaan, hän joka ei koskaan ollut tuntenut rakkautta. Ja
entistä kiihkeämmin painoi hän hänet syliinsä; mitä siitä, jos hän
häntä loikin, hän ei sentään muista välittänyt, eikä viihtynyt kuin
hänen luonaan. Pieni kaksivuotias poika kohteli kaikkia muita kuin
tyranni eikä kukaan uskaltanut häntä vastustaa.
Mutta rakkaus poikaan oli Katarinan rinnassa herättänyt toisenkin
tunteen: tarpeen suojella ja auttaa kaikkia, jotka eivät olleet

kuninkaan suosiossa, ensinnä tietysti likeisiä omaisia, mutta myöskin
muita, joista Katarina oli ruvennut pitämään.
Heitä palvellakseen luopui hän entisestä
välinpitämättömyydestään; sentähden oli hän kirjoittanut Margareeta
rouvallekin, neuvoen hänen miestään varomaan kuningasta, mikä
neuvo ehkä oli syynä kreivin kavallukseen.
Isälleen, Maunu herttualle ilmoitti hän, että Kustaa oli tyytymätön
hänen toimenpiteisiinsä lyypekkiläis-kysymyksessä; ja sisartaan
Doroteaa palveli hän kaikin voimin tanskalaissodan aikana.
Kuningatar Dorotea oli sisarparvesta lahjakkain ja Katarina ylpeili,
että sai olla hänen uskottunaan.
Voidakseen antaa sisarelleen oikeita tietoja kuninkaan
aikomuksista Tanskan suhteen, vakoili hän jokaista kuninkaan sanaa;
ja koska Kustaa ainoastaan silloin, kun häntä Tanskan puolelta oli
kohdannut joku uusi halpamaisuuden osoitus, ilmaisi Katarinalle
mielipiteitään näistä asioista, ei kuningattaren käsitys niistä suinkaan
ollut hyvä eikä oikea.
Varsinkin senjälkeen kun Kristian oli voittanut menestystä ja
Kustaa rupesi vaatimaan takuuta kaikesta mitä Ruotsi oli tehnyt,
huomattiin, että Tanskan kuningas mieluinten olisi heittänyt kaikki
sitoumukset sikseen.
Mutta Kustaan kirjeet kävivät yhä vaativammiksi ja kuningatar
kirjoitti, että hän täydellä todella aikoi kutsua sotajoukkonsa pois
Malmöstä ja Köpenhaminasta.

Tiedämme, että Markku Meyer urhoollisesti puolusti Varbergia ja
piiritys näytti tulevan sekä pitkälliseksi että vaikeaksi.
Lyypekki ei aikonut alistua, se kamppaili kuin kuolinkamppausta,
voidakseen pysyä yksinvaltiaana Itämerellä, ja vastustajilta vaadittiin
suuria ponnistuksia, jos he mielivät voittaa.
Jollei Ruotsin sotavoima olisi ehtinyt avuksi, niin olisi Kristian
auttamattomasti ollut hukassa; sitäpaitsi olivat melkein kaikki hänen
varansa lopussa eikä ollut ketään muita kuin Kustaa, jonka puoleen
hän hädissään olisi voinut kääntyä.
Mutta kaikki hänen lähettiläänsä palasivat takaisin tyhjin toimin.
Silloin kirjoitti viisas Dorotea:
— Lähde itse!
— Ilman turvakirjaako?'
— Ei mitään hätää! Kukaan ei hajoita maahan, mitä itse on
rakentanut, ja Ruotsin kuningas kuvittelee asettaneensa Kristian III
Tanskan valtaistuimelle.
Osoittaisihan tuollainen menettely ritarillista luottamusta ja
Kristian aavisti hämärästi, että se tulisi miellyttämään kuningas
Kustaata.
Hän oli Lundissa ja ritaristo ja aateli oli juuri tehnyt hänelle
kuuliaisuus- ja uskollisuusvalan; heti senjälkeen kutsui hän kokoon
neuvostonsa herrat ja ilmotti heille aikovansa lähteä Tukholmaan.
— Tukholmaan!

Syntyi yleinen hämmästys.
— Ilman turvakirjaako?
— Lankoni, Ruotsin kuningas, on ritarillinen mies; minä luotan
häneen.
Herrat vastustivat kiihkeästi Kristianin aikomusta. Kuningas ei saisi
panna kallista henkeään vaaranalaiseksi… ja hengenvaara oli tässä
tarjolla…
Herrojen mieliin muistuivat uniooniajat. Miten olisivat tanskalaiset
menetelleet?
Mutta Kristian pysyi lujana päätöksessään; jota enemmän hänen
herrojensa pelko kiihtyi, sitä tyynemmäksi hän itse kävi.
Nyt tuli kysymys hänen seurueestaan.
Hän ei ottaisi mukaansa kuin muutamia neuvoston jäseniä ja
muutamia ruotsalaisia herroja.
Hämmennys yhä kasvoi.
Mutta seuraavana päivänä lähdettiin matkaan.
Sanansaattaja lähetettiin Tukholmaan ilmoittamaan kuninkaan
tuloa.
Sielläkin vastaanotettiin uutinen suurella hämmästyksellä.
Kustaa käski heti ryhtyä valmistuksiin lankonsa
vastaanottamiseksi.

Mutta itsekseen hän hymähti ja ajatteli: "odota, lankoni, nyt
puhumme suumme puhtaaksi".
Kuningatar Katarina pelästyi. Mitä hänen langollaan oli täällä
tekemistä?
Hän ei ymmärtänyt ilmettä kuninkaan kasvoissa. Hän hymyili
lempeästi, mutta hymyn takana piili jotakin… mitä se oli?
— Nyt hän on täällä! ilmoitettiin samassa.
Suuren, loistaviin pukuihin puetun ritarijoukon ympäröimänä
vastaanotti kuningas kaupunginportilla vieraansa ja hiljaista ravia
ajaen, ratsastivat kuninkaat rinnatusten linnaan.
Kuningatar, komeassa puvussa, naistensa saattamana ja taluttaen
pientä Eerikkiä kädestä, odotti vierasta perimmäisessä huoneessa.
Kuningas rypisti kulmakarvojaan. Hän oli määrännyt, että
kuningatar vastaanottosalissa tervehtisi lankoaan, mutta Katarina
teki, niinkuin aina, oman päänsä mukaan.
Mielenliikutus oli hänet vallannut siihen määrään, että hän tuskin
sai ylläpidetyksi kuninkaallisen arvokkuutensa.
Hän oli Dorotean puoliso… häneen hän luotti, häntä hän päätti
suojella.
Nyt seurasi joukko tavanmukaisia juhlallisuuksia. Kuningas
Kristianin piti nähdä, että Tukholman hovia osataan edustaa
arvokkaalla tavalla.

Neljän päivän aikana oli Kustaa ainoastaan kohteliaana isäntänä,
mutta viidentenä päivänä pyysi Kristian puhutella häntä
kahdenkesken. He läksivät sentähden kuninkaan salakammioon.
Siellä oli joukko asiapapereita ja pergamentteja pöydällä ja luotuaan
niihin lyhyen silmäyksen, luuli Kristian tuntevansa oman käsialansa.
Tulvana alkoivat nyt sanat valua hänen huuliltaan. Hän kiitti niistä
veljellisen ystävyyden ja todellisen naapurisovun osoituksista, joita
hän oli saanut vastaanottaa ja pyysi lopuksi suurempaa lainaa.
Kustaa ei häntä keskeyttänyt, päinvastoin hän tuontuostakin liitti
lankonsa puheeseen sanasen, joka ikäänkuin voiteli tanskalaista
kieltä.
Mutta hänen lopetettuaan, puuttui Kustaa puheeseen ja näytti
ankarin sanoin toteen, miten häntä oli kohdeltu. Hän luki Kristianille
kappaleita hänen omista kirjeistään, joissa runsaalla mitalla lueteltiin
lupauksia ja vakuutuksia, ja osoitti, miten ne kaikki olivat
laimentuneet samassa määrässä kuin vaara väheni.
Kristian koetti selittää, että hänen oli täytynyt tehdä tärkeitä
matkoja…
— Kun avun pyytämisestä oli kysymys, niin eivät esteet pidelleet,
vastasi Kustaa.
Kristian joutui nyt pinteestä toiseen. Kustaa esitti hänelle
vaatimuksensa, että hän vahvistaisi vuoden 1234 liiton sekä että hän
lainatuista rahoista antaisi pantiksi Bohusin ynnä Vikenin ja
Aggerhusin, jotka linnat ja läänit olisivat luovutettavat Kustaalle
ennen tulevaa pääsiäistä. Kristianin täytyi suostua. Sitte tehtiin
veljellinen sopimus, joka allekirjoitettiin ja vahvistettiin sinetillä,

sopimus siitä että Ruotsi ja Tanska ainoastaan yhdessä päättäisivät
kaikki Lyypekin kaupunkia koskevat asiat. Ja vihdoin lupasi Kristian
kiitollisuutensa osoitteeksi antaa Kustaalle takaisin hänen
perintötilansa Hallannissa, joka joku aika sitte oli valloitettu
Tanskalle.
Pitkiksi venyivät tanskalaisten neuvosherrojen kasvot, kun heidän
piti allekirjoittaa asiapaperi; he olivat iloisesti nauttineet ruotsalaista
vierasvaraisuutta ja karvaalta tuntui näin kalliisti maksaa pidot.
Kristian katui myöntyväisyyttään, mutta ennen kaikkea sitä, että
oli matkustanut Ruotsiin.
Luultavasti oli hän Katarinalle ilmaissut tyytymättömyytensä, sillä
vähää ennen lankonsa lähtöä, sanoi tämä:
— Veljeni, kiitä Jumalaa kaikkivaltiasta, että johtonasi on ollut
onnen tähti, sillä siitä ei ole kauvan kun sinua uhkasi aivan toiset
juonet.
Kustaa oli itse sanonut Kristianille, että hän oli aikonut kutsua pois
sotajoukkonsa, ja sen kuultuaan ymmärsi Kristian kyllä Katarinan
sanat, vaikka hän sittemmin tulkitsi ne aivan toisin.
Oltuaan viikon Tukholmassa, läksi hän syyskuun 14 p:nä, suuren,
komean seurueen saattamana, mutta perille päästyä lausui hän, että
hän mielellään maksaisi suuren rahasumman, jos saisi retkensä
tekemättömäksi.
Kustaa oli mitä parhaimmalla tuulella; sillä hänen kysymyksensä
olivat nyt erinomaisella tavalla tulleet ratkaistuiksi ja lainaamistaan
rahoista oli hän saanut hyvän takuun.

Kuningatar sitävastoin oli hyvin kiihoittuneessa mielentilassa; ero
langosta oli häneen suuresti koskenut, sillä Kristian oli niitä ihmisiä,
joihin hän tunsi voivansa kiintyä, ja niin pian hänen sitte täytyi
hänestä erota!
Mikä toiselle tuotti iloa, tuotti toiselle surua. Olihan siis
luonnollista, että ylhäiset puolisot välttelivät toisiaan. Mutta Katarina
oli tavallista oikullisempi ja taipumattomampi; kun hän vaan näki
kuninkaan, purskahti hän itkuun ja alkoi kiihkeästi häntä soimata.
Hän kohtelee häntä, hänen sukulaisiaan ja ystäviään pahasti; se
johtuu kaikki siitä, että hän vihaa häntä ja hänen lastaan. Ja
Katarina sulki kirkuvan, uppiniskaisen pojan syliinsä ja antoi hänen
siinä potkia ja lyödä.
Mutta nyt loppui kuninkaan kärsivällisyys ja kiivaasti nousi hän
istualtaan.
Silloin lankesi Katarina hänen jalkainsa juureen ja pyysi anteeksi,
hän oli sairas, hän ei tietänyt mitä hän teki.
— En tule tänne luoksesi, virkkoi kuningas, otsa rypyssä, —
ennenkuin tajuntasi, on palannut!
Ja kiireesti jätti hän huoneen.
Seuraavana päivänä kerrottiin hänelle, että kuningatar on
sairaana, vuoteen omana.
Kuningas lähetti heti lääkärinsä hänen luokseen.
Lääkäri kertoi sittemmin, että kuningatar oli ollut nukkuvinaan.
Hän ei ollut saanut häntä lausumaan ainoaakaan sanaa.

— Antakaa hänen olla! sanoi kuningas.
Kolme päivää myöhemmin tuli lääkäri levottomana ilmoittamaan
hänelle, että kuningatar on vaarallisesti sairaana.
— Hoitakaa häntä niin huolellisesti kuin ikinä taidatte! sanoi
Kustaa.
— Eikö teidän armonne tahdo käydä häntä katsomassa?
— Onko se tarpeellista? kysyi kuningas.
— Hän on viimeisillään!
Kustaa loi lääkäriin hämmästyneen katseen ja läksi paikalla
kuningattaren huoneeseen.
Kuningatar oli suuresti muuttunut, hän lepäsi vuoteellaan
jäykkänä, liikkumattomana, antaen silmän harhaella yhdestä
esineestä toiseen. Nähdessään kuninkaan, kirkastui hän hetkeksi.
Mutta kuninkaan huomio oli heti kiintynyt pieneen prinssiin, joka
puoleksi riisuttuna lepäsi vuoteella, vähääkään välittämättä äitinsä
mukavuudesta.
Kustaa nosti hänet, hänen huudoistaan huolimatta, heti maahan,
mutta silloin loi Katarina häneen niin rukoilevan katseen, että hänen
piti päästää poika takaisin sänkyyn. Tapansa mukaan pakeni hän heti
äitinsä suojiin, niin likelle häntä kuin suinkin.
Katarina kietoi käsivartensa miltei tuskallisesti suojellen hänen
ympärilleen.

Lempein sanoin kehoitti kuningas häntä luopumaan pojasta. Hän
ei vastannut sanaakaan, hänen silmänsä olivat kiinni ja kyyneliä valui
alas kalpeille poskille. Mutta poikaa painoi hän koko voimallaan
rintaansa vastaan.
— Minä en tässä mahda mitään! lausui kuningas tyytymättömänä
ja läksi huoneesta.
Seuraavana päivänä kuoli kuningatar.
Se tuntui Kustaasta miltei käsittämättömältä.
Hän antoi nyt joka päivä tuoda pienen Eerikin luokseen ja koetti
kaikin tavoin vetää häntä puoleensa, mutta turhaan.
Jollei hän itkien pyytänyt, että hänet vietäisiin kuningattaren luo,
seisoi hän jurona ja ynseänä jossakin nurkassa eikä häntä rukouksilla
enempää kuin uhkauksilla saatu sieltä pois.
Kuningatar kuoli syyskuun 23 p:nä 1535 ja lokakuun 1 p:nä
haudattiin hän Suurkirkkoon Tukholmassa.
Olisi väärin sanoa, että Kustaa häntä suri, mutta kuolema tuo
jokaiseen kotiin, olkoon se linna tai matala mökki, juhlallisen
vakavuuden mielialan.
Kuulukoon vainaja ylhäisöön tai alhaisoon, niin onhan hänet
noutanut tuo synkkä vieras, jolta ei kenkään saata sulkea oviaan.
Hiljaisina hetkinä ajatteli Kustaa kuluneita vuosia ja ilotonta
avioliittoaan.

Hän oli tahtonut tehdä Katarinan onnelliseksi ja hän oli toivonut
hänen kauttaan tulevansa onnelliseksi, mutta heidän välillään ei ollut
yhtään yhtymäkohtaa.
Lapsesta, jonka olisi pitänyt heidät yhdistää, oli tullut ainainen
riidanesine.
Mitä oli tuleva tuosta lapsesta, joka oli perinyt niin pahoja
taipumuksia?!
Kustaa päätti uskoa hänet ankaran, vakavan opettajan käsiin.
Valtakunnan asiat anastivat nyt, niinkuin ennenkin, kaikki hänen
ajatuksensa.
Tärkeimmältä tuntui hänestä pitää silmällä Lyypekkiä.
Siellä oli onneton sota tehnyt lopun Wullenwewerin ja Meyerin
vaikutusvallasta.
Heidän vastustajansa nostivat taas päitään ja elokuun lopulla v.
1535 pääsi vanhan järjestyksen ensimäinen mies, Klaus Brömse,
taaskin entiseen arvoonsa, Lyypekin pormestariksi.
Kuukautta myöhemmin täytyi Wullenwewerin luopua neuvostosta.
Mutta asiain nykyisestä tilasta huolimatta piti neuvosto viisaimpana
jatkaa sotaa ja valmisti 18 suurta laivaa. Wullenwewer pantiin
laivaston päälliköksi.
Hänen tarkoituksensa oli toiselta puolen omilla laivoillaan karata
ruotsalaisten ja tanskalaisten yhdistyneen laivaston kimppuun,
toiselta puolen usuttaa Köpenhaminassa oleva lyypekkiläinen laivasto
sitä hätyyttämään.

Mutta ruotsalaiset ja tanskalaiset jakoivat laivastonsa kahteen
osaan, joista toinen jäi vartioimaan Köpenhaminan vesien suuta ja
toinen läksi vihollista laivastoa vastaan. Wullenwewerin laivasto
karkoitettiin Falsterbon tuolle puolelle ja ainoastaan muutamat
pienemmät kutterit pääsivät viemään muonaa nälkääntyneelle
kaupungille. Tämä tapahtui marraskuun 11 päivänä.
Vähää ennen, P. Mikon päivänä, avasi Varberg porttinsa
ruotsalaisille ja kuusi kuukautta myöhemmin täytyi Markku Meyerin,
hurjan puolustuksen perästä, antautua vangiksi. Hänet vietiin
Helsingöriin, jossa hän kiitollisuuden osoitukseksi kaikista "hyvistä
teoistaan" teilattiin.
Malmön luona ottelivat ruotsalaiset vihollistensa kanssa monta
kertaa ja eräässä kahakassa kaatui Pekka Svenske.
Vähän jälkeenpäin otettiin Arvid Trolle vangiksi.
Kustaa valitti, että hänen miehensä liian ahnein silmin olivat
ruvenneet katsomaan vihollista, kehoitti heitä suurempaan
varovaisuuteen ja lisäsi:
"Te olette tosin osoittaneet suurempaa kelpoisuutta kuin ne, joihin
tämä asia likemmin koskee."
Tarkoin mietittyään, antoi hän ruotsalaisen laivaston talveksi jäädä
Landskronan satamaan, jotta se olisi valmiina, jos vihollinen taas
aikoisi ryhtyä hyökkäykseen.
Kuningas lähetti miehistölle sekä rahaa että vaatteita ja määräsi
rahasumman laivaston ruokavarojen hankkimista varten.

Toisten Hansakaupunkien välityksestä olivat Lyypekki ja kuningas
Kristian ryhtyneet keskusteluihin, mutta Kristian ei tahtonut suostua
mihinkään ennenkuin Lyypekki olisi heittänyt Tanskassa olevat
liittolaisensa oman onnensa nojaan. Lyypekki suostui tähän
vaatimukseen ja nyt tehtiin, helmikuun 24 p:nä v. 1536 Hampurissa
sopimus, jonka mukaan Kristian tunnustettiin Tanskan kuninkaaksi ja
lyypekkiläisten Bornholmia koskevat kauppaoikeudet pidennettiin 50
vuodeksi. Jos kuningas Kustaa määräajan kuluessa Kristianin edessä
puolustautuisi niitä syytöksiä vastaan, jotka Lyypekki, Hojan kreivi ja
Berendt von Melen olivat tehneet, niin pääsisi hänkin osalliseksi tästä
rauhanteosta. Muussa tapauksessa ja jos sotaa täytyisi jatkaa, ei
Ruotsi saisi mitään apua kuningas Kristianilta.
Lupaukset ja vakuutukset olivat siis unohdetut ja sopimus oli sekä
tehty että allekirjoitettu kaikessa salaisuudessa; tanskalaisuus oli
taaskin päässyt voitolle; Kustaa tuskin hämmästyikään, kun
Lauenburgin herttua hänelle ilmoitti, että salainen sopimus oli tehty.
8.
PIMEYDEN VOIMAT.
Lyypekkiläiset olivat vihan vimmassa; helpostihan he olivat
saaneet kuningas Kristianin kukistetuksi, mutta tuo Kustaa
Eerikinpoika, jota he ennen olivat pitäneet enkelinä, oli nyt
muuttunut pahaksi piruksi, joka välttämättä oli hävitettävä
maailmasta.

Tämä käsitys kyti mielissä vuosikausia; huhuttiin jo, että oli tekeillä
salahankkeita kuningasta vastaan. Ja huhu kasvoi kasvamistaan ja
Kustaa rupesi saamaan saksalaisilta ruhtinailta kirjeitä, joissa häntä
kehoitettiin olemaan varoillaan.
Tukholmassa oli katkerimman vihan lietenä Pyhän Klaaran luostari.
Turhaan oli abbedissa tosin koettanut edistää Ture Jönsinpojan
aikeita, mutta silti ei hän suinkaan luopunut omista kostotuumistaan;
mieluummin olisi hän vaikka henkensä heittänyt.
Jota korkeammalle Kustaan onnen-tähti kohosi, sitä enemmän hän
häntä vihasi.
Pahat huhut Saksasta pääsivät tunkemaan hänenkin korviinsa.
Eräänä päivänä kutsui hän luokseen Gorius Holstin, saman
miehen, joka oli pannut toimeen juhla-aterian kuningas Kristianin
kunniaksi Tukholman suuren verilöylyn jälkeisenä päivänä.
Tämä notkeaselkäinen mies oli viime vuosina varovaisesti
pysytellyt poissa näyttämöltä.
Hän oli vanhentunut ja joutunut miltei kokonaan unohduksiin;
mutta se harmitti häntä, ja kun Pyhän Klaaran ylhäisen rouvan sana
hänelle saapui, säpsähti hän niinkuin vanha sotaorhi, kuullessaan
torven toitotuksen.
Mitä korkea rouva saattoi tarkoittaa?
Turhaan hän sitä mietti.

Kun hän sitte tuli luostariin, vietiin hänet ruokasaliin odottamaan.
Hetkisen kuluttua astui abbedissa huoneeseen. Hän oli ennen hänet
nähnyt, vanhaksi hän oli käynyt hänkin.
Abbedissan mielessä liikkui ehkä sama ajatus, sillä pitkän aikaa
tuijotti hän eteensä ennenkuin tunsi vanhan tanskalaisystävän.
Vihdoin pyysi hän häntä seuraamaan itseään.
He astelivat useitten käytävien läpi, kunnes tulivat pieneen
huoneeseen, jossa pienen pöydän ääressä seisoi kaksi pehmeää
tuolia. Pöydällä oli useita kirjeitä ja kaksi pientä, etiketillä varustettua
pulloa.
Abbedissa istuutui itse toiseen tuoliin ja tarjosi Goriukselle toisen.
Vanhan herran hämmästys ja uteliaisuus kasvoi kasvamistaan.
Mitä kummaa tämä tiesi?
Heikolla äänellä kysyi abbedissa nyt, saattaisiko hän hankkia
luostarille viinejä, joita tarvittiin sairaille ja vieraita varten, jotka ehkä
sattuisivat käymään luostarissa.
— Tämä on vaan johdanto, tuumi Gorius itsekseen ja lupasi
parhaimman taitonsa mukaan täyttää abbedissan pyynnön.
Rouva mainitsi pullojen lukumäärän ja vaipui sitte pitkäksi aikaa
ajatuksiinsa.
Gorius katseli häneen vilkkumatta.
— Elämme pahoina aikoina, mestari Gorius!

— Viimeiset ajat lienevät käsissä, jalo rouva! Molemmat vaikenivat
hetkisen.
— Mitä Saksaan kuuluu?
— Pahaa, pahaa!
— Kuinka niin?
— Sotaa ja vainoa ja — siinä selveni äkkiä Goriukselle abbedissan
tarkoitus — kaikellaisia salaisia huhuja!
— Mitä huhuja? kysyi abbedissa, korottaen päätään. Gorius
ymmärsi hänet jo täydellisesti.
— Pyhän kirkkomme huokaukset nousevat taivasta kohti! sanoi
hän, luoden kyyneltyneet silmänsä abbedissaan, joka oli peittänyt
kasvot hunnullaan.
— Maailmassa ei ole niille kuulijaa!
— Onpa kyllä.
— Niin, te ja minä.
— Jotka emme mitään voi!
— Kuka tietää…
— Voitteko te ehkä?
— Hyvä tahto minulla ainakin on.
— Entä taitoa?

— Se riippuu teistä!
— Minustako?
— Te olette käskijä; minä tottelen!
— Voitteko valalla vahvistaa sananne?
— Ettekö luota sanoihini?
Petolintujen lailla katselivat he toisiinsa. Abbedissa otti käteensä
yhden pöydällä olevista kirjeistä ja avasi sen.
— Kuulkaappa nyt mitä minulle kirjoitetaan.
"Korkea-arvoisa rouva abbedissa ja hurskas sisar! Jumalan pyhä
äiti ja kaikki hurskaat enkelit suojelkoot teitä nyt ja iankaikkisesti!
"Kamalia uutisia saapuu meille Ruotsista. Me tiedämme, että
pääkerettiläinen Kustaa Vaasa on antanut hajoittaa kaikki Tukholman
katoliset kirkot, muiden muassa P. Klaaran luostarin ja sen komean
kirkon, joka oli rakennettu goottilaiseen tyyliin. Rääkätyt
nunnaraukat pakenivat fransiskaaniluostariin, josta munkit juuri
olivat lähteneet pakoon Kustaan hirmutöitä. [Augustin Theiner.]
"Ryövärin lailla on hän anastanut piispoilta heidän omaisuutensa,
ryöstänyt kirkot ja luostarit, köyhdyttänyt munkit ja pakoittanut
heidät lähtemään maailmalle ryövärijoukon tieltä, joka on asettunut
asumaan heidän pyhiin majoihinsa.
"Tiedämme, että maassa vallitsee yleinen tyytymättömyys, että
aateli vihaa sortajaansa, että kansa vapisee hirmuvaltiaan edessä,

hänen aseelliset miehensä kun väjyvät sen henkeä, jonka muutamat
harvat ovat saaneet lunastaa viimeisillä rovoillaan.
"Tämä verenhimoinen tyranni on rikkonut kaikki lupaukset, jotka
antoi aatelisille, kun he auttoivat häntä kirkon aarteita ryöstämään.
"Heidän olisi pitänyt saada jakaa saalis hänen kanssaan, koska
kirkon omaisuus oli syntynyt paraasta päästä ritariston ja aatelin
hurskaista lahjoituksista. Mutta Kustaan veronkantomiehet katsovat
yksin hänen etuaan ja maan mahtimiehet ja ritarit saavat kourin
kynsin pidellä kiinni oikeuksistaan.
"Paljon on syytä tyytymättömyyteen, mutta ennen kaikkea huutaa
kirkko kostoa julmurille, joka on noussut tuomitsemaan kirkon
piispoja ja pappeja. Jalon Sunnanväderin ja tuomiorovasti Knutin
veriset haamut kutsuvat taivaan salamoja musertamaan kavaltajan
päätä.
"Ja köyhää, kurjaa rahvasta, joka polvillaan, kyynelsilmin rukoilee
että se saisi pitää isiensä uskon ja munkkinsa, sitä vastaan hän on
käynyt oikeaa hävityssotaa!
"Kun vihdoin taalalaiset, vimmoissaan hänen petollisuudestaan,
tarttuivat aseisiin, lähetti hän heitä vastaan 14,000 miehen suuruisen
armeijan ja ilmoitti, että jolleivät he taivu hänen tahtonsa alle, niin
hän hävittää heidän maansa ja karkoittaa heidät viimeiseen
mieheen.
"Hän houkutteli heidät Tunan metsiin, pyhästi luvaten, ettei heille
tapahtuisi mitään pahaa, ja siitä huolimatta otatti hän kiinni kaikki,
joita piti vaarallisina, antaakseen paikalla mestata heidät, heidän
ystäviensä, veljiensä ja kansalaistensa läsnäollessa.

"Pelästyksissään heittäytyi vimmastunut kansa tyrannin jalkain
juureen, siten lauhduttaakseen hänen raivoaan, ja rukoili armoa.
"Kaikki nämä kauhut kärsi kansa vale-Sturen tähden, jota se niin
suuresti rakasti; olihan hän luvannut antaa heille takaisin heidän
uskontonsa, hän juuri oli heidän mielensä mukainen mies, ja
ainoastaan ihmeen kautta onnistui hänen päästä Tanskaan, pois
pedon kynsistä.
"Mutta kun hirmuvaltias, kanssaan kuormittain kultaa ja
alamaistensa veren tahrimana, palasi Tukholmaan, niin antoi hän
ensi työkseen mestata jalon Peder Grymin, joka kauvan oli saanut
kitua raudoissa ja julmassa vankeudessa.
"Tämä mies oli Sturein uskollinen palvelija ja vanha ystävä; koko
kansa rakasti ja kunnioitti häntä, sillä hän oli jumalaapelkääväinen ja
viisas mies. Hänen ainoa rikoksensa oli, että hän urhoollisesti taisteli
Niilo Sturen rinnalla.
"Nyt on koston hetki koittanut, nyt on mitta kukkurallaan. Saakoon
Kustaa Eerikinpoika palkan, jonka ansaitsee! Löytyykö ainoaa
katolista, joka ei tahtoisi olla jouduttamassa hänen perikatoaan, joka
olisi unohtanut, että kaikkia keinoja tulee käyttää, jotta maailma
saataisiin vapautetuksi julmimmasta, verenhimoisimmasta
tyrannistaan? Nouskaa työhön ja toimeen, te oikean uskon soturit!
Käyttäkää kavaluutta ja petosta, valitkaa välikappaleita, jotka
parhaiten edistävät aikeitanne, ja tietäkää, että saatte sekä
täydellisen synninpäästön että palkan, jonka olette ansainneet, kun
maailmasta hävitätte sen pahimman vitsauksen."
Hitaasti kääri abbedissa kokoon kirjeen ja huokaili syvästi.

— Kukaan ei aavista mitä minä sen miehen tähden olen kärsinyt,
virkkoi hän sitte säihkyvin silmin.
— Kyllä minä käsitän! huudahti Gorius.
— Veljeni, oi jalo veljeni!
— Maamme suurin mies!
— Kirkon ruhtinas; nostakaa silmänne, katsokaa, onko ketään
hänen vertaistaan?
— Ei ketään!
— Hänen ainoa vikansa oli, ettei hän jatkanut sotaa tyrannia
vastaan.
— Moni on sitä kyllä hämmästellyt!
— Hän ei tahtonut tuottaa maalle veristä sotaa. Hän unohti, että
kirkko on ensimäinen ja että Ruotsi mieluummin saisi muuttua
verimereksi kuin siunattu kirkko sortua.
— Kirkko ei tule sortumaan!
— Toivokaamme.
Abbedissa sytytti pienen lampun ja pisti kirjeen liekkiin.
Kun se oli hiiltynyt, virkkoi hän:
— Mies, joka toi tänne kirjeen, olisi saattanut menettää päänsä,
jos hänen tekonsa olisi tullut ilmi.

— Entä te itse, arvoisa sisar?
— Mitä minusta, minä elän ainoastaan täyttääkseni kostoni!
— Mutta varovaisuus…
— Sentähdenhän minä hävitin kirjeen; emme kumpikaan taida
unohtaa sen sisältöä.
— Siitä saatte olla varma!
— Minulle sanottiin, että minulla pitäisi olla joku uskottu, ja minä
olen kauvan ajatellut teitä!
Gorius teki syvän kumarruksen.
— Vihaattehan te häntä?
— Kuolemaani saakka!
— Niin teen minäkin.
— Tiedättekö jonkun, johon saattaa luottaa?
— Niitä on monta!
— No sanokaappa keitä!
— He ovat saksalaisia porvareita!
— Lyypekistäkö?
— Heidän vannotettujaan!
— Onko tehty jonkinlainen suunnitelma?

— Montakin!
Abbedissa ojensi Goriukselle toisen pöydällä seisovista pulloista.
"Kristuksen kyyneliä", oli kirjoitettu kylkeen.
— Se vaikuttaa hitaasti!
— Erinomainen keino!
Abbedissa ojensi hänelle toisen pullon, jonka kyljessä luettiin:
"Kristuksen verta".
— Se vaikuttaa pian!
— Saanko ottaa molemmat?
— Ottakaa!
— Siinä se on pulma, kuinka saa hänet näitä nauttimaan.
— Ettekö te nyt tiedä mitään keinoa?
— Ehkä te voisitte auttaa meitä!
— Millä tavalla?
— Tiedättehän että kuninkaalla on kääpiö?
— Kuuluu olevan.
— Kääpiö on rakastunut erääseen kauniiseen tyttöön, joka jonkun
aikaa oli täällä luostarissa.
— Kevytmielinen tyttöletukka!

— Se ei tee mitään; tyttö saattaisi kääpiön kautta päästä linnaan.
— Entä sitte? kysyi abbedissa hymyillen.
— Hän saattaisi siellä mielensä mukaan käyttää näitä pulloja!
Abbedissa vaikeni pitkän aikaa.
— Minun kai täytynee puhutella häntä, lausui hän sitte.
— Luvatkaa hänelle paljon rahaa!
— Annan hänelle synninpäästön!
— Rahasta hän enemmän pitää!
— Antakaa te hänelle rahaa, kunhan hän on täyttänyt tehtävänsä.
— Ilmoitatteko te sitte hänelle, mikä hänen tehtävänsä on?
— Olkaa huoleti, ensin hänen täytyy tehdä synnintunnustus.
— Aiotteko kutsua hänet tänne?
— Hän palvelee kultasepällä, jonka luona nuo kadotetut syntiset
ovat! huudahti abbedissa vimmoissaan.
— Niin, tyttö on heille kaikki kaikessa!
— Sitä parempi, niin saamme tavata heidätkin; tuokaa hänet
tänne yöllä, sitokaa hänen kätensä ja jalkansa, köyttäkää silmille ja
suun eteen vaate.
— Niinkö tahdotte? kysyi Gorius hämmästyneenä.

— Kyllä, sillä ainoastaan sillä tavalla onnistuu tuumamme!
— Koska te hänet tahdotte?
— Mitä pikemmin sitä parempi!
— Ehkä jo tänä yönä?
— Niin, jo tänä yönä!… Mutta olemmeko me nyt kokonaan selvillä
asiasta?
— Rahamestari Martti Munk taitaisi mielellään olla mukana
puuhissamme!
— Hän taitaa usein olla kahden kuninkaan kanssa, kun he Eskilin
kammiossa laskevat hopeaharkkoja. Ainakin olen kuullut niin
kerrottavan.
— Niin minäkin luulen.
— No antakaa hänelle terävä tikari ja käskekää hänen pistää
roistoa rintaan.
— Sen hän kai helposti voi tehdä.
— Antakaa hänen palkakseen ottaa niin paljon hopeaa kuin hän
ikinä tahtoo!
— Niin paljon kuin hän jaksaa kantaa. Kyllä, kyllä.
— Mutta siinä ei ole tarpeeksi. Eikö voitaisi toimittaa nelikollinen
ruutia kuninkaan istuimen alle Suurkirkossa? Sinne hän säntillisesti
menee.

— Voimmehan koettaa kaikkia keinoja? sanoi Gorius, pitkän aikaa
mietittyään. — Kun kuningas sitte on kuollut, hajoitetaan Tukholman
linna, kaupunki julistetaan vapaaksi jäseneksi Hansa-liitossa ja koko
Ruotsin valtakunta lasketaan Hansan alle.
— Rohkea tuuma! huudahti abbedissa ihaillen; — siitä tulisi oikea
pohjoinen Venezia!
— Tuuma ei tosin ole aivan uusi, huomautti Gorius; — se syntyi jo
1300-luvulla, kun Visby oli kadottanut mahtavuutensa.
— Soisinpa että se nyt toteutuisi!
— Jos tuumamme onnistuu, niin siitäkin tulee tosi!
— Sen täytyy onnistua! huudahti nainen kiihkeästi. — Autuuteni
nimessä tahdon minä kostaa tuolle kirotulle Kustaa Eerikinpojalle,
joka karkoitti rakastetun veljeni synnyinmaasta ja pakoitti hänet,
kirkon ruhtinaan, elämään köyhää, kurjaa elämää pimeässä
luostarissa, häpeäksi pyhälle kirkollemme.
— Amen! lisäsi Gorius. — Kerettiläisen viimeinen hetki on tullut.
Sitte erosivat jalot liittolaiset.
9.
AATAMI RAKASTUU.

Pikku Aatami oli aina osoittanut olevansa kuninkaan uskollinen ja
valpas palvelija. Kustaa oli usein antanut hänelle tehtäviä ja kaikki
hän aina oli täyttänyt viisaasti ja toimellisesti, herransa iloksi.
Usein hän vapaasti sai kulkea missä tahtoi ja viime aikoina oli hän
ruvennut käymään erään kultasepän luona. Siellä oli tapahtunut
kumma asia: munkki ja nunna olivat menneet naimisiin.
Naapurit olivat tietysti vimmoissaan ja aina kun nuoret, jotka
kodissaan elivät sanomattoman onnellisina, läksivät ulos, kohtasi
heitä ihmisten pilkka ja herjaukset.
Vanha kelloseppä kohteli heitä lapsinaan ja iloitsi siitä että he
olivat hänen luonaan, mutta yksin hänen täytyi hoitaa kauppaansa,
sillä jos jompikumpi syyllisistä näyttäytyi puodissa, niin ostajat kyllä
yltyivät puhelemaan, mutta eivät suinkaan ostamaan.
Jolleivät he sitävastoin olleet puodissa, niin ostajat jäivät sinne
kaupantekoon, toivoen että he näyttäytyisivät, sillä jokainen tahtoi
omin silmin nähdä, olivatko he samallaiset kuin muut ihmiset.
Aatami oli alusta asti ollut heidän todellinen ystävänsä, hän
toimitteli heidän asioitaan, istui tuon tuostakin työpajassa
juttelemassa heidän kanssaan ja katselemassa heidän onneaan, tai
puuhaili puodissa myyjänä.
Mutta eräänä päivänä kohtasi häntä näky, joka miltei sokaisi
hänen silmänsä.
Hän näki nuoren tytön, joka oli niin pieni, että häntä olisi pitänyt
miltei lapsena, jollei hänen vartalonsa olisi ollut täysin kehittynyt ja
hänen muotonsa mitä kauneimmat ja sopusointuisimmat.

Hänellä oli pienet, pyöreät kasvot ja kiiluvat mustat silmät, joita
pitkät ripset varjostivat, kun hän painoi alas luomet. Tummat hiukset
kähertyivät niskaan, kokonaan peittäen kaulan. Hänen käyntinsä oli
melkein kuin tanssia ja hänen pieniä, somia jalkojaan saattoi katsella
aivan väsymättömiin. Sen vaikutuksen hän ainakin teki Aatamiin,
joka vallan ihastui häneen. Kaikki nauroivat kääpiötä, eninten ehkä
Barbette itse.
Mutta nähtävästi hän sentään nautti hänen ihastuksestaan, koska
hän välistä laski kauniit pienet kätösensä pöydälle, Aatamille
näyttääkseen, että ne olivat paljon pienemmät kuin hänen kätensä,
ja koska hän tuontuostakin muodosti huulensa ruusunnupun
muotoisiksi ja kysyi, eikö Aatami tahtoisi suudelmaa.
Mutta kun Aatami sitte yritti häntä liketä, hyppäsi hän nauraen
tiehensä, niinkuin lintu pyrähtää lentoon.
Aatami raukka oli pahasti rakastunut!
Mutta koko talo rupesi käyttämään pientä perhosta apunaan, hän
sai toimittaa kaikellaisia asioita ja hän houkutteli ostajia mestari
Jaakon kauppaan, sillä kaikki tahtoivat hänet nähdä ja kun hän vaan
oli myymässä, niin paikalla syntyi kauppa.
Aatami oli kokonaan muuttunut, ainoastaan ne hetket, jolloin hän
sai olla tyttönsä läheisyydessä, olivat hänelle elämää ja sillävälin eli
hän onnen huumauksessa.
Ainoastaan nuori vaimo tiesi, kuka Barbette oli ja mistä hän tuli,
mutta hän ei uskonut sitä kenellekään, ei edes miehelleen.

Eräänä iltana, kun Aatami tuli kultasepälle, oli nuori pari poissa ja
Barbette istui yksin verstaassa.
Aatami istuutui paikalla tytön viereen ja rupesi kertomaan, että
kuningas on niin hyvä, että hän kyllä auttaa Aatamia, jos hän tahtoo
mennä naimisiin ja perustaa kodin.
Lieneekö tyttö kuunnellut hänen puhettaan, mutta ei hän ainakaan
vastannut.
— Barbette, virkkoi Aatami huolestuneena.
— Mitä sinä tahdot?
— Saanko minä sen sanoa sinulle?
— Tietysti saat!
Barbette loi häneen kauniit, hymyilevät kasvonsa.
— Lupaatko ettet suutu?
— Enhän minä voi luvata ennenkuin tiedän, mitä sinä aiot pyytää.
— Minä rakastan sinua, Barbette!
— Sinä hullu! naurahti tyttö.
— Hullu!… Senkötähden, että…? Aatami pusersi hänen
käsivarttaan, niin että hän huusi.
— Tekikö kipeää?

Vastauksen asemasta paljasti tyttö soman pienen käsivartensa,
jossa oli suuri sinelmä.
Aatami tahtoi suudella sitä, mutta Barbette työnsi hänet luotaan,
lausuen:
— Sillä et sitä paranna. Mene tiehesi!
— Ajatko minut luotasi, Barbette?
Kääpiö näytti niin onnettomalta, että tytön sydän heltyi.
— No, ole nyt täällä, mutta sillä ehdolla, ettet enään koskaan tee
minulle pahaa.
Aatami istuutui kappaleen matkan päähän, oikein voidakseen
häntä katsella.
Samassa kuuli hän puodista seuraavan keskustelun:
— Mistä ne huhut oikeastaan tulevat, että kuningas aiotaan
murhata?
— Sitä ei kukaan tiedä, mutta kaikki siitä vaan puhuvat.
— Kaarlo keisari kuuluu saaneen kirjeen, jossa kerrotaan, että hän
on kuollut.
— Niin, veljeni kirjoittaa, että Saksassa yleisesti ollaan siinä
luulossa.
— Mutta kuinka sellainen huhu saattaa syntyä?
— Kai huhussa on jotakin perää.

— Eihän savu synny ilman tulta!
Aatami kuuli jokikisen sanan ja omituinen tunne valtasi hänen
mielensä: kuninkaan henki on vaarassa, eikä hän tiedä siitä mitään,
hän on ainoastaan ajatellut itseään.
Äkkiä hän nousi.
— Hyvästi Barbette! sanoi hän.
— Mihin sinä menet?
— Etkö kuullut, että kuninkaan henki on vaarassa?
— No mitä sinä sille mahdat?
— Voin suojella häntä.
— Niin voin minäkin.
— Sinäkö, Barbette?
— Voisinhan minä valmistaa hänen ruokansa.
— Luuletko että…
— Että joku voisi myrkyttää hänet. Etkö veisi minua kuninkaan
luo?
— Pelkään, että hän nauraisi.
— Sano, että minä olen morsiamesi.
— Tahdotko sinä? huudahti Aatami ihastuneena.

— Niinkuin kuulet!
Aatami kietoi käsivartensa hänen ympärilleen ja katsoi hänen
kauniisiin silmiinsä.
Tyttö oli juuri päätä pitempi kuin hän.
— Anna minulle suudelma, Barbette! Tyttö työnsi hänet inholla
luotaan.
En nyt. Toisen kerran!
— Koska sinä tahdot mennä kuninkaan luo?
— Huomenna!
— Sitte minä tänään puhun Kustaa herran kanssa.
— Ja tulet huomenna noutamaan minua!
— Aivan varmaan!
Aatami riensi pois. Hänen olisi pitänyt tuntea iloa, mutta sensijaan
oli kamala, selittämätön levottomuus hänet vallannut.
Linnaan päästyään kiiruhti hän paikalla kuninkaan huoneeseen.
Vahti ilmoitti hänelle, että hänen armonsa jo oli mennyt
makuusuojaansa.
Aatami kuunteli, huomasi kuninkaan istuvan kirjoittamassa ja
uskalsi mennä huoneeseen.

Kustaa ei häntä huomannut, vaan jatkoi ahkerasti työtään,
tuontuostakin mutisten itsekseen: "Onhan Ruotsin ja Lyypekin suhde
melkein julkinen." Hetkisen kirjoitettuaan hän taas puheli: "nämä
salaiset asiat ne tulevat Tanskasta". Ja rupesi taas kirjoittamaan.
Aatami katseli häntä äänetönnä. Kuinka hänen rakas, rakas
kuninkaansa näytti väsyneeltä! Aatamin silmät kyyneltyivät, hänen
kävi niin sääli Kustaa herraa.
Kuningas laski kynän pöydälle, peitti hetkeksi kasvot käsillään ja
avasi sitte raamattunsa, joka aina oli pöydällä hänen vieressään.
Hiljaa luki hän siitä luvun ja äänteli itsekseen:
"Kun sinä ainoastaan minulla olet, niin en minä ensinkään
taivaasta enkä maasta tottele."
"Vaikka vielä minun sieluni ja ruumiini vaipuisi, niin olet sinä,
Jumalani, kuitenkin minun sydämeni uskallus ja minun osani."
Hetkisen perästä hän nousi ja työnsi syrjään tuolinsa.
— Oletko sinä täällä? sanoi hän Aatamille, — en kuullut sinun
tulevan.
Mutta kääpiö tarttui kuninkaan käteen ja suuteli sitä itkien.
— Mitä on tapahtunut? kysyi kuningas kiivaasti.
— Löytyy ihmisiä, jotka aikovat tehdä pahaa kuninkaalle, nyyhkytti
Aatami katuvaisella mielellä.
— Eikö muuta. Sen minä kyllä tiedän, mutta on minulla toki hyviä
ystäviäkin, jotka valvovat onneani, niinkuin esimerkiksi sinä.

— Huonosti olen tähän asti valvonut, mutta tästälähin tulen
tekemään sen paremmin, sillä pian on meitä kaksi valvomassa.
— Mitä tarkoitat?
— Että minä ja morsiameni…
— Morsiamesi? huudahti kuningas, tukahduttaen hymynsä. —
Mistä sinä hänet olet saanut, Aatami?
Aatami kertoi kaikki mitä tiesi Barbettesta ja lisäsi, että hän on
kaunein tyttö maailmassa!
— Sinun täytyy näyttää hänet minulle!
Aatami uskalsi nyt esiintuoda pyyntönsä, että Barbette saisi keittää
kuninkaan ruuan, jottei kukaan pääsisi sitä myrkyttämään.
Kustaa kävi tarkkaavaiseksi ja määräsi, että nuori tyttö seuraavana
aamuna kello kahdeksan tuotaisiin hänen luokseen.
Aatami oli kuin seitsemännessä taivaassa. Jo varhain aamulla
riensi hän Barbetten luo, mutta tyttö ei vielä ollut pukeutunut, joten
hän sai odottaa hyvän aikaa.
Sillävälin viittasi entinen munkki hänet luokseen ja he läksivät
viereiseen oluttupaan.
— Älä liiaksi luota Barbetteen, sanoi hän, — koska hän petti meitä,
niin hän voi pettää sinuakin.
— Barbetteko pettää? Se ei ole mahdollista!

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com