Fundamentals of Air Pollution 4th ed Edition Daniel Vallero

Fundamentals of Air Pollution 4th ed Edition Daniel Vallero
Fundamentals of Air Pollution 4th ed Edition Daniel Vallero
Fundamentals of Air Pollution 4th ed Edition Daniel Vallero

1. Fundamentals of Air Pollution 4th ed Edition
Daniel Vallero download
https://ebookultra.com/download/fundamentals-of-air-
pollution-4th-ed-edition-daniel-vallero/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com
Arctic Air Pollution 1st Edition B. Stonehouse
https://ebookultra.com/download/arctic-air-pollution-1st-edition-b-
stonehouse/
Environmental Biotechnology A Biosystems Approach 1st
Edition Daniel A. Vallero
https://ebookultra.com/download/environmental-biotechnology-a-
biosystems-approach-1st-edition-daniel-a-vallero/
Health Effects of Transport Related Air Pollution 1st
Edition Michal Krzyzanowski
https://ebookultra.com/download/health-effects-of-transport-related-
air-pollution-1st-edition-michal-krzyzanowski/
Fundamentals of turfgrass management 4th ed Edition
Christians
https://ebookultra.com/download/fundamentals-of-turfgrass-
management-4th-ed-edition-christians/

3. Fundamentals of Electric Circuits 4th Ed 4th Edition
Charles K. Alexander
https://ebookultra.com/download/fundamentals-of-electric-circuits-4th-
ed-4th-edition-charles-k-alexander/
Clearing the Air The Health and Economic Damages of Air
Pollution in China 1st Edition Mun S. Ho
https://ebookultra.com/download/clearing-the-air-the-health-and-
economic-damages-of-air-pollution-in-china-1st-edition-mun-s-ho/
Atmosphere Air Pollution and Its Effects 1st Edition Dana
Desonie
https://ebookultra.com/download/atmosphere-air-pollution-and-its-
effects-1st-edition-dana-desonie/
Fundamentals of software engineering 4th ed. Edition Rajib
Mall
https://ebookultra.com/download/fundamentals-of-software-
engineering-4th-ed-edition-rajib-mall/
Integrating Climate Energy and Air Pollution Policies 1st
Edition Gary Bryner
https://ebookultra.com/download/integrating-climate-energy-and-air-
pollution-policies-1st-edition-gary-bryner/

5. Fundamentals of Air Pollution 4th ed Edition Daniel
Vallero Digital Instant Download
Author(s): Daniel Vallero
ISBN(s): 9780123736154, 0123736153
Edition: 4th ed
File Details: PDF, 7.49 MB
Year: 2008
Language: english

6. Fundamentals
of
Air Pollution
FOURTH EDITION
DANIEL A. VALLERO
Civil and Environmental Engineering Department
Pratt School of Engineering
Duke University
Durham, North Carolina
AMSTERDAM BOSTON HEIDELBERG LONDON NEW YORK OXFORD
PARIS SAN DIEGO SAN FRANCISCO SINGAPORE SYDNEY TOKYO
Academic Press is an imprint of Elsevier

7. Academic Press is an imprint of Elsevier
30 Corporate Drive, Suite 400, Burlington, MA 01803, USA
525 B Street, Suite 1900, San Diego, California 92101-4495, USA
84 Theobald’s Road, London WC1X 8RR, UK
This book is printed on acid-free paper.
First Edition 1973
Second Edition 1984
Third Edition 1994
Fourth Edition 2008
Copyright © 2008, Elsevier Inc. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopy, recording, or any information storage and
retrieval system, without permission in writing from the publisher.
Permissions may be sought directly from Elsevier’s Science & Technology Rights
Department in Oxford, UK: phone: ( 44) 1865 843830, fax: ( 44) 1865 853333;
e-mail: [email protected]. You may also complete your request online via the Elsevier
homepage (http://elsevier.com), by selecting “Support & Contact” then “Copyright and
Permission” and then “Obtaining Permissions.”
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Vallero, Daniel A.
Fundamentals of air pollution / Daniel A. Vallero — 4th ed.
p. cm.
Includes index.
ISBN 978-0-12-373615-4 (alk. paper)
1. Air—Pollution. I. Title.
TD883.V25 2007
628.53—dc22 2007028062
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-0-12-373615-4
Typeset by Charon Tec Ltd (A Macmillan Company), Chennai, India
www.charontec.com
Printed and bound in the USA
07080910987654321
For information on all Academic Press publications
visit our website at www.books.elsevier.com

8. Contents
Preface to the Third Edition xvii
Preface to the Fourth Edition xxi
Part I
Air Pollution Essentials
1The Changing Face of Air Pollution
I. Defining Air Pollution 3
II. The Emergence of Air Pollution Science, Engineering, and
Technology 7
III. Air Pollution Before the Industrial Revolution 37
IV. Air Pollution and the Industrial Revolution 40
V. Recent Air Pollution 42
VI. The 1980s 47
VII. Recent History 48
VIII. The Future 49
Further Reading 49
Suggested Reading 51
Questions 51
vii

9. 2The Earth’s Atmosphere
I. The Atmosphere 52
II. Baseline Conditions: Unpolluted Air 53
III. What is Air Pollution? 58
IV. Particulate Matter 59
V. Concepts 71
References 76
Suggested Reading 76
Questions 76
3Scales of the Air Pollution Problem
I. Local 77
II. Urban 78
III. Regional 79
IV. Continental 80
V. Global 85
Suggested Reading 86
Questions 87
Part II
The Physics and Chemistry of Air Pollution
4Air Pollution Physics
I. Mechanics of Air Pollution 93
II. Fluid Properties 95
Questions 122
5The Physics of the Atmosphere
I. Energy 123
II. Motion 131
III. Energy-Motion Relationships 137
IV. Local Wind Systems 141
V. General Circulation 148
References 152
Suggested Reading 152
Questions 153
6Air Pollution Systems and Processes
I. Chemical Processes in Air Pollution 154
viii
Contents

10. II. Air Pollution Chemodynamics 160
References 197
Suggested Reading 197
Questions 198
7Characterizing Air Pollution
I. Relationship Between Physics and Chemistry 199
II. Basic Chemical Concepts 200
III. Expressions of Chemical Characteristics 207
IV. Electromagnetic Radiation, Electron Density, Orbitals,
and Valence 210
V. Organic Chemistry 238
VI. Introduction to Atmospheric Chemistry 248
VII. Heterogeneous Reactions 259
VIII. Scavenging and Removal from the Atmosphere 259
References 260
Suggested Reading 261
Questions 261
8Air Quality
I. Averaging Time 267
II. Cycles 270
III. Primary and Secondary Pollutants 273
IV. Measurement Systems 275
V. Air Quality Levels 277
References 295
Suggested Reading 295
Questions 295
9The Philosophy of Air Pollution Control
I. Strategy and Tactics: The Air Pollution System 296
II. Episode Control 301
III. Air Quality Management Control Strategy 306
IV. Alternative Control Strategies 309
V. Economic Considerations 310
References 311
Suggested Reading 311
Questions 311
10Sources of Air Pollution
I. General 313
II. Combustion 319
III. Stationary Sources 325
Contents ix

11. IV. Mobile Sources 336
V. Air Toxics Sources 337
VI. Emission Inventory 343
VII. An International Perspective: Differences in
Time and Space 346
VIII. ODORS: More than just a Nuisance 351
References 353
Suggested Reading 353
Questions 354
Part III
Risks from Air Pollution
11Effects on Health and Human Welfare
I. Air–Water–Soil Interactions 359
II. Total Body Burden 365
III. The Human Respiratory System 378
IV. Impact of Air Pollution on Humans 381
V. Impact of Odor on Humans 394
References 395
Suggested Reading 395
Questions 396
12Effects on Vegetation and Animals
I. Injury versus Damage 397
II. Effects on Vegetation and Crops 399
III. Effects on Forests 403
IV. Effects on Animals 408
References 411
Suggested Reading 412
Questions 412
13Effects on Materials and Structures
I. Effects on Metals 413
II. Effects on Stone 416
III. Effects on Fabrics and Dyes 417
IV. Effects on Leather, Paper, Paint, and Glass 419
V. Effects on Rubber 420
References 421
Suggested Reading 422
Questions 422
x
Contents

12. 14Effects on the Atmosphere, Soil, and Water Bodies
I. The Physics of Visibility 423
II. Formation of Atmospheric Haze 430
III. Effects of Atmospheric Haze 433
IV. Visibility 434
V. Acidic Deposition 435
VI. Effects of Acidic Deposition 438
References 439
Suggested Reading 440
Questions 441
15Long-Term Effects on the Planet
I. Global Climate Change 442
II. Ozone Holes 451
References 453
Suggested Reading 454
Questions 454
Part IV
The Measurement and Monitoring of Air Pollution
16Ambient Air Sampling
I. Elements of a Sampling System 457
II. Sampling Systems for Gaseous Pollutants 459
III. Sampling Systems for Particulate Pollutants 463
IV. Passive Sampling Systems 466
V. Sampler Siting Requirements 468
VI. Sampling for Air Toxics 469
References 470
Suggested Reading 470
Questions 470
17Ambient Air Pollutants: Analysis and Measurement
I. Analysis and Measurement of Gaseous Pollutants 472
II. Analysis and Measurement of Particulate Pollutants 487
III. Analysis and Measurement of Odors 490
IV. Analysis and Measurement of Visibility 492
V. Analysis and Measurement of Acidic Deposition 496
References 497
Suggested Reading 498
Questions 498
Contents xi

13. 18Air Pollution Monitoring and Surveillance
I. Stationary Monitoring Networks 500
II. Mobile Monitoring and Surveillance 503
III. Remote Sensing 505
IV. Personal Monitoring 506
V. Quality Assurance 508
VI. Data Analysis and Display 510
References 513
Suggested Reading 513
Questions 513
19Air Pathways from Hazardous Waste Sites
I. Introduction 515
II. Multimedia Transport 516
III. Contaminant Fate Analysis 516
IV. Modeling 524
V. Assessment of a Hazardous Waste Site 525
References 533
Suggested Reading 533
Questions 533
Part V
Air Pollution Modeling
20The Meteorological Bases of Atmospheric Pollution
I. Ventilation 537
II. Stagnation 539
III. Meteorological Conditions during Historic Pollution
Episodes 540
IV. Effects of Pollution on the Atmosphere 546
V. Removal Mechanisms 547
References 550
Suggested Reading 551
Questions 551
21Transport and Dispersion of Air Pollutants
I. Wind Velocity 552
II. Turbulence 554
III. Estimating Concentrations from Point Sources 557
IV. Dispersion Instrumentation 566
xii
Contents

14. V. Atmospheric Tracers 571
VI. Concentration Variation with Averaging Time 576
References 578
Suggested Reading 579
Questions 579
22Air Pollution Modeling and Prediction
I. Plume Rise 582
II. Modeling Techniques 585
III. Modeling Nonreactive Pollutants 587
IV. Modeling Pollutant Transformations 590
V. Modeling Air Pollutants 593
VI. Model Performance, Accuracy, and Utilization 627
References 633
Suggested Reading 636
Questions 637
23Air Pollution Climatology
I. Sources of Data 638
II. Representativeness 641
III. Frequency of Atmospheric Stagnations 646
IV. Ventilation Climatology 647
V. Wind and Pollution Roses 650
References 654
Suggested Reading 655
Questions 655
Part VI
The Regulatory Control of Air Pollution
24Air Quality Criteria and Standards
I. Air Quality Criteria 659
II. Conversion of Effects Data and Criteria to Standards659
III. Conversion of Physical Data and Criteria to Standards 669
IV. Conversion of Biological Data and Criteria to Standards 671
V. Air Quality Standards 672
Suggested Reading 677
Questions 678
25Indoor Air Quality
I. Changing Times 679
II. Factors Influencing Indoor Air Quality 680
Contents xiii

15. III. Indoor Air Pollutants 682
IV. Effects of Indoor Air Pollutants 685
V. Control of Indoor Air Pollutants 687
References 692
Suggested Reading 692
Questions 692
26Regulating Air Pollution
I. Introduction 696
II. Titles 697
References 706
Suggested Reading 706
Questions 706
27Emission Standards
I. Subjective Standards 707
II. Objective Standards 709
III. Types of Emission Standards 713
IV. Variant Forms of Emission Standards 713
V. Means for Implementing Emission Standards 715
References 721
Suggested Reading 721
Questions 722
28The Elements of Regulatory Control
I. Control of New Stationary Sources 724
II. Control of Existing Stationary Sources 725
III. Control of Mobile Sources 726
IV. Air Quality Control Regions 727
V. Tall Stacks and Intermittent and Supplementary Control
Systems 728
References 729
Suggested Reading 729
Questions 729
29Organization for Air Pollution Control
I. Functions 730
II. Organization 733
III. Finance 736
IV. Advisory Groups 737
Suggested Readings 738
Questions 739
xiv
Contents

16. Part VII
Preventing and Controlling Air Pollution
30Preventing Air Pollution
I. Introduction 743
II. Sustainability 743
III. Green Engineering and Sustainability 744
IV. Life Cycle Analysis 753
V. Pollution Prevention 756
VI. Motivations for Practicing Green Engineering 761
VII. Future People 767
References 770
Suggested Reading 772
Questions 772
31Engineering Control Concepts
I. Introduction 774
II. Process Change 776
III. Fuel Change 777
IV. Pollution Removal 778
V. Disposal of Pollutants 780
References 784
Suggested Reading 784
Questions 784
32Control Devices, Technologies, and Systems
I. Introduction 786
II. Removal of Dry PM 794
III. Removal of Liquid Droplets and Mists 807
IV. Removal of Gaseous Pollutants 810
V. Removal of Odors 821
References 822
Suggested Reading 823
Questions 823
33Control of Hazardous Air Pollutants
I. Air Quality and Hazardous Wastes 825
II. Pre-control Considerations 830
III. Contaminant Treatment and Control Approaches 832
IV. Thermal Treatment Processes 835
V. Thermal Destruction Systems 839
Contents xv

17. xvi Contents
VI. Destruction Removal 844
VII. Other Thermal Processes 845
VIII. Indirect Air Impacts 848
References 849
Suggested Reading 850
Questions 850
34Control of Stationary Sources
I. Introduction 852
II. Energy, Power, and Incineration 853
III. Chemical and Metallurgical Industries 859
IV. Agriculture and Forest Products Industries 872
V. Other Industrial Processes 878
References 883
Suggested Reading 884
Questions 885
35Control of Mobile Sources
I. Introduction 886
II. Gasoline-Powered Vehicles 886
III. Diesel-Powered Vehicles 889
IV. Gas Turbines and Jet Engines 889
V. Alternatives to Existing Mobile Sources 891
References 893
Suggested Reading 893
Questions 894
36Source Sampling and Monitoring
I. Introduction 895
II. Source Sampling 895
III. Statistics of Sampling 897
IV. The Source Test 899
V. Source Monitoring 910
References 915
Suggested Reading 915
Questions 915
37The Future of Air Pollution
I. The Good News 917
II. Stubborn Problems and Innovative Solutions 917
Index 919

18. Preface to the
Third Edition
The authors of this book include a chemist (Donald L. Fox), a meteorolo-
gist (D. Bruce Turner), and a mechanical engineer (Richard W. Boubel). This
1:1:1 ratio has some relevance in that it approximates the ratio of those pro-
fessionally involved in the field of air pollution. In the environmental protec-
tion and management field, the experience of the recent past has been that
physicists and electrical engineers have been most attracted to the radiation,
nuclear, and noise areas; biologists and civil engineers to the aquatic and
solid waste areas; chemists, meteorologists, and chemical and mechanical
engineers to the area of air pollution and its control. These remarks are not
intended to exclude all others from the party (or from this course). The con-
trol of air pollution requires the combined efforts of all the professions men-
tioned, in addition to the input of physicians, lawyers, and social scientists.
However, the professional mix of the authors, and their expectation of a
not-too-dissimilar mix of students using this book, forewarns the tenor of its
contents and presentation.
Although this book consists of six parts and three authors, it is not to be con-
sidered six short books put together back-to-back to make one large one. By
and large, the several parts are the work of more than one author. Obviously,
the meteorologist member of the author team is principally responsible for the
part of the book concerned with the meteorology of air pollution, the chemist
author for the chapters on chemistry, and the engineer author for those on
engineering. However, as you will see, no chapters are signed, and all authors
xvii

19. accept responsibility for the strengths and weaknesses of the chapters and for
the book as a whole.
In the 20 years since publication of the first edition of Fundamentals of Air
Pollution(1973), and the 9 years since the second edition (1984), the fundamen-
tals have not changed. The basic physics, chemistry, and engineering are still
the same, but there is now a greater in-depth understanding of their applica-
tion to air pollution. This edition has been edited, revised, and updated to
include the new technology available to air pollution practitioners. Its contents
are also influenced to a great extent by the passage of the US Clean Air Act
Amendments of 1990 (CAAA90). These amendments have changed the health
and risk-based regulations of the US Clean Air Act to technology-driven regu-
lations with extensive penalty provisions for noncompliance.
We have added more detailed discussion of areas that have been under
intensive study during the past decade. There has been a similar need to add
discussion of CAAA90 and its regulatory concepts, such as control of air tox-
ics, indoor air pollution, pollution prevention, and trading and banking of
emission rights. Ten more years of new data on air quality have required the
updating of the tables and figures presenting these data.
We have expanded some subject areas, which previously were of concern to
only a few scientists, but which have been popularized by the media to the point
where they are common discussion subjects. These include “Global Warming,”
“The Ozone Hole,” “Energy Conservation,” “Renewable Resources,” and
“Quality of Life.”
With each passing decade, more and more pollution sources of earlier
decades become obsolete and are replaced by processes and equipment that
produce less pollution. At the same time, population and the demand for
products and services increase. Students must keep these concepts in mind
as they study from this text, knowing that the world in which they will prac-
tice their profession will be different from the world today.
The viewpoint of this book is first that most of the students who elect to
receive some training in air pollution will have previously taken courses in
chemistry at the high school or university level, and that those few who have
not would be well advised to defer the study of air pollution until they catch
up on their chemistry.
The second point of view is that the engineering design of control systems for
stationary and mobile sources requires a command of the principles of chemical
and mechanical engineering beyond that which can be included in a one-vol-
ume textbook on air pollution. Before venturing into the field of engineering
control of air pollution, a student should, as a minimum, master courses in
internal combustion engines, power plant engineering, the unit processes of
chemical engineering, engineering thermodynamics, andkinetics. However,
this does not have to be accomplished before taking a course based on this
book but can well be done simultaneously with or after doing so.
The third point of view is that no one, regardless of their professional back-
ground, should be in the field of air pollution control unless they sufficiently
xviii
Preface to the Third Edition

20. understand the behavior of the atmosphere, which is the feature that differ-
entiates airpollution from the other aspects of environmental protection and
management. This requires a knowledge of some basic atmospheric chem-
istry in addition to some rather specialized air pollution meteorology. The
viewpoint presented in the textbook is that very few students using it will
have previously studied basic meteorology. It is hoped that exposure to air
pollution meteorology at this stage will excite a handful of students to delve
deeper into the subject. Therefore, a relatively large proportion of this book
has been devoted to meteorology because of its projected importance to the
student.
The authors have tried to maintain a universal point of view so that the
material presented would be equally applicable in all the countries of the
world. Although a deliberate attempt has been made to keep American
provincialism out of the book, it has inevitably crept in through the exclusive
use of English language references and suggested reading lists, and the pre-
ponderant use of American data for the examples, tables, and figures. The
saving grace in this respect is that the principles of chemistry, meteorology,
and engineering are universal.
As persons who have dedicated all or significant parts of their profes-
sional careers to the field of air pollution, the authors believe in its impor-
tance and relevance. We believe that as the world’s population increases, it
will become increasingly important to have an adequate number of well-
trained professions engaged in air pollution control. If we did not believe
this, it would have been pointless for us to have written this textbook.
We recognize that, in terms of short-term urgency, many nations and com-
munities may rightly assign a lower priority to air pollution control than to
problems of population, poverty, nutrition, housing, education, water sup-
ply, communicable disease control, civil rights, mental health, aging, or
crime. Air pollution control is more likely to have a higher priority for a per-
son or a community already reaping the benefits of society in the form of
adequate income, food, housing, education, and health care than for persons
who have not and may never reap these benefits.
However, in terms of long-term needs, nations and communities can
ignore air pollution control only at their peril. A population can subsist, albeit
poorly, with inadequate housing, schools, police, and care of the ill, insane,
and aged; it can also subsist with a primitive water supply. The ultimate
determinants for survival are its food and air supplies. Conversely, even
were society to succeed in providing in a completely adequate manner all of
its other needs, it would be of no avail if the result were an atmosphere so
befouled as not to sustain life. The long-term objective of air pollution con-
trol is to allow the world’s population to meet all its needs for energy, goods,
and services without sullying its air supply.
Preface to the Third Edition xix

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. — Mutta millä tavalla sitten te ensimäisenä tappion jälkeen tulitte
Woloczyskaan? En nimittäin saata olettaa että te ensimäisenä olisitte
livistänyt tiehenne. Missä ovat siis sotajoukot? Minne päin ne
pakenevat? Mitä niille on tapahtunut? Mikseivät pakenevat ehtineet
ennen teitä? Kaikkiin näihin kysymyksiin etsin turhaan vastausta.
Muissa tilaisuuksissa ei Wierszul hyvitystä vaatimatta olisi sallinut
tehdä tällaisia kysymyksiä, mutta tällä hetkellä ei hän voinut ajatella
mitään muuta kuin tappiota ja siksipä hän vain vastasi:
— Minä tulin ensimäisenä Woloczyskaan sentähden että muut
poistuivat Ozygowceen päin. Ruhtinas lähetti minut tahallaan
sivullepäin, koska hän toivoi, että myrsky ei saavuttaisi teitä, mikä
olisi tapahtunut, jos olisitte saaneet tiedon liian myöhään. Ja toiseksi
hän lähetti minut teidän luoksenne sentähden, että ne viisisataa
ratsua, jotka ovat teidän käytettävänänne, nyt tulevat hänelle
huomattavaksi avuksi, kun hänen divisionansa suurimmaksi osaksi
on kaatunut tai lyöty hajalle.
— Ihmeellisiä asioita, mutisi Zagloba.
— Kauheaa on niitä ajatella, epätoivo valtaa mielen, sydäntä
vihloo, kyyneleet vuotavat, sanoi Wolodyjowski, käsiään väännellen.
— Isänmaa on menetetty, häpeä kuoleman jälkeen. Joukot, sellaiset
joukot ovat tuhotut! Nyt varmaan seuraa maailman loppu ja
viimeinen tuomio.
— Älkää keskeyttäkö häntä, sanoi Skrzetuski, — antakaa hänen
kertoa kaikki.
Wierszul vaikeni ikäänkuin kootakseen voimiaan. Hetken ajan
kuului vain kavioiden läiskinä loassa, sillä ulkona satoi. Oli vielä täysi

23. yö ja sangen pimeä, koska oli pilvessä. Pimeydessä ja sateessa
kajahtelivat pahaaennustavina Wierszulin sanat. Hän alkoi:
— Jollen olisi toivonut kaatuvani taistelussa, niin varmaan olisin
menettänyt järkeni. Te puhuitte viimeisestä tuomiosta ja minäkin
luulen, että se pian lähestyy, koska kaikki löyhtyy, pahuus saa vallan
ja Antikristus jo kulkee maailmassa. Te ette olleet näkemässä mitä
tapahtui, mutta jollette siedä kuulla edes kertomusta siitä, niin
kuinka luulette sitten minun kestäneen, minun, joka omin silmin näin
tappion ja tuon kuvaamattoman häpeän. Jumala antoi meille tässä
sodassa onnellisen alun. Ruhtinas, jonka oikeudentunto Czolhanski-
Kamienin luona sai hyvitystä herra Laszcziin nähden, jätti kaiken
muun unohduksiin ja sopi ruhtinas Dominikin kanssa. Me iloitsimme
kaikki tästä sovinnosta, se oli kuin mitäkin Jumalan siunausta.
Ruhtinas löi toistamiseen vihollisen Konstantinowin luona ja otti
haltuunsa itse kaupungin, jonka vihollinen oli jättänyt ensimäisen
rynnäkön jälkeen. Sitten marssimme Pilawceen, vaikka ruhtinas
varoitti sinne menemästä. Heti tällä matkalla alkoi häntä vastaan
ilmetä kaikenlaisia juonitteluja, niskoittelua, kateutta ja suorastaan
salajuonia. Hänen mielipidettään ei kuunneltu neuvotteluissa, ei
otettu huomioon mitä hän sanoi ja ennen kaikkea yritettiin hajoittaa
divisionamme, jottei ruhtinas saisi pitää sitä eheänä käsissään. Jos
hän olisi pannut tätä menettelyä vastaan, niin olisi kyllä pidetty
huolta siitä että hän joutuisi tappiolle ja siksi hän vaikeni ja kärsi.
Niin jäivät ylipäällikön käskystä Konstantinowiin kevyet ratsujoukot
ynnä Wurcel tykistöineen ja eversti Machnicki. Myöskin Liettuan
majoitusmestarin, herra Osinskin joukot ja Koryckin rykmentti
erotettiin ruhtinaan komennosta, niin että hänelle jäi vain
Zacwilichowskin husaarit, kaksi rykmenttiä rakuunoja ja minä, jolla
oli vain osa lippukuntaani. Kaikkiaan ei ruhtinaalla ollut kahtatuhatta
miestä enempää. Mutta nyt ei häntä enään pidetty arvossa ja minä

24. kuulin kuinka ruhtinas Dominikin puoltajat puhuivat: "Nyt ei enään
voiton saatua voida sanoa, että se saatiin pelkästään Wisniowieckin
ansiosta". Ja ääneen mainittiin, että jos niin tavaton kunnia ja maine
kuin tähän asti seuraisi ruhtinasta, niin kuninkaanvaalissa voittaisi
hänen ehdokkaansa prinssi Kaarle. Mutta he tahtovat Kasimiria.
Heidän puoluepolitiikkansa tarttui siinä määrin koko sotajoukkoon,
että aljettiin väitellä ja keskustella ryhmittäin aivan kuin valtiopäivillä.
Lähetettiin edustajia ja ajateltiin kaikkea muuta paitsi taistelua, aivan
kuin vihollinen jo olisi ollut tuhottu. Mutta jos minä kertoisin teille
kaikista pidoista ja juomingeista, koko siitä ylellisyydestä mikä siellä
vallitsi, niin ei varmaan kukaan teistä uskoisi sanoihini. Pyrrhuksen
joukot eivät olleet mitään verrattuina noihin kokonaan kullassa,
jalokivissä ja kamelikurjen höyhenissä välkkyviin rykmentteihin. Kaksi
sataa tuhatta palvelijaa ja äärettömät määrät vaunuja kulki meidän
mukanamme. Hevoset olivat vaipumaisillaan kultakutomusten ja
silkkitelttojen painon alla, vankkurit eivät kestäneet juomatavaroiden
painoa, vaan menivät rikki. Olisi luullut meidän olevan matkalla
valloittamaan koko maailmaa. Aatelisto, josta oli asetettu
liikekannalle jokainen, joka kynnelle kykeni, läiskähytteli yöt päivät
ruoskiaan, uhkaillen: "Kas tällä me rauhoitamme moukat, sapelia ei
tarvita!" Mutta me, vanhat sotilaat, jotka olimme tottuneet
taistelemaan eikä puhumaan, me aavistimme jo, nähdessämme tuon
kuulumattoman ylellisyyden, pahan olevan tulossa. Ensinnä alkoi
napinoiminen herra Kisieliä vastaan — hän oli muka petturi, ja sitten
oli muka paha, että hän oli kunnioitusta nauttiva senaattori. Herrat
tappelivat keskenään sapeleilla kuin juopuneet, leirivartioita ei ollut,
ei kukaan suorittanut päälliköntehtäviä, jokainen teki mitä halutti,
meni sinne missä hänen oli parempi olla, pysähtyi missä halutti.
Palvelijat panivat hekin toimeen meluisia juominkeja. Hyvä Jumala,
kaikki tyyni vaikutti kuin mitkäkin laskiaisnaamiaiset eikä suinkaan

25. kuin sotaretki, naamiaiset, joissa tanssittiin hukkaan, juotiin, syötiin
ja hulluteltiin turmioon valtakunnan onni ja menestys.
— Vielä me sentään elämme, sanoi Wolodyjowski.
— Ja Jumala on taivaassa, lisäsi Skrzetuski.
Tuli jälleen hetken äänettömyys. Sitten jatkoi Wierszul:
— Me hukumme, jollei Jumala tee ihmettä ja lakkaa kurittamasta
meitä meidän syntiemme tähden sekä osoita meille ansaitsematonta
armoa. Hetkittäin en itsekään usko, mitä omin silmin olen nähnyt,
vaan minusta tuntuu siltä kuin painajainen olisi minua ahdistanut…
— Kertokaa eteenpäin, sanoi Zagloba. — Te tulitte siis Pilawcen
luo, ja kuinka sitten?
— Tulimme sinne ja pysähdyimme. Mistä päälliköt siellä
neuvottelivat, sitä en tiedä. Viimeisellä tuomiolla saavat he siitä
vastata, sillä jos he olisivat heti hyökänneet Chmielnickin kimppuun,
niin hän olisi voitettu ja tuhottu, niin totta kuin Jumala on taivaassa,
huolimatta meidän epäjärjestyksestämme, riitaisuudestamme,
mellakoistamme ja johtajan puutteesta. Rahvaan joukossa oli
nimittäin jo vallinnut pakokauhu ja oli pidetty neuvoa siitä, että
Chmielnicki ja muut päälliköt olisivat luovutettavat, hän itsekin
suunnitteli jo pakoa. Meidän ruhtinaamme ratsasti teltalta teltalle,
pyysi, rukoili ja uhkasi: hyökätkäämme ennenkuin tatarit saapuvat,
hyökätkäämme! Ja hän repi hiuksiaan. Mutta toinen vain katseli
toistaan eikä kukaan tehnyt mitään, juotiin vain ja pidettiin
kokouksia. Levisi sitten huhu, että tatarilaiset saapuvat — khani ja
kaksisataa tuhatta ratsua. Herrat vain neuvottelivat ja neuvottelivat.
Ruhtinas sulkeutui telttaansa, sillä hänet oli kokonaan syrjäytetty.

26. Sotajoukon keskuudessa aljettiin kertoa, että kansleri oli kieltänyt
ruhtinas Dominikia ryhtymästä taisteluun ja että rauhanneuvottelut
olivat aljetut. Syntyi entistä suurempi epäjärjestys. Vihdoin saapuivat
tatarit, mutta Jumala soi meille sittenkin ensimäisenä päivänä
myötäkäymistä. Ruhtinas ja herra Osinski yhtyivät ja herra Laszcz
piti hyvin puoliansa. Orda karkoitettiin kentältä ja sai aika lailla
selkäänsä. Mutta sitten…
Tässä tukahtui herra Wierszulilta ääni.
— Mutta sitten? kysyi herra Zagloba.
— Seurasi käsittämättömän kauhea yö. Muistan että väkineni olin
vartioimassa joen rannalla, kun yhtäkkiä kasakkaleirissä aljetaan
villitysti ampua tykeillä ja huutaa. Nyt muistui mieleeni mitä leirissä
eilen oli puhuttu, että nimittäin ei tatarilaisvoima kokonaisuudessaan
ollut vielä saapunut, vaan ainoastaan Tuhaj-bej osastoineen. Tein siis
sen johtopäätöksen, että koska siellä nyt on syntynyt tuollainen häly,
niin on varmaan khanikin jo saapunut. Samassa alkaa kuulua melua
meidänkin leiristämme. Otin mukaani muutaman miehen ja kiiruhdin
paikalle. Mitä siellä olikaan tapahtunut? Minulle huudetaan: päälliköt
ovat paenneet! Riennän ruhtinas Dominikin luo — häntä ei näy eikä
kuulu. Menen toisen päällikön luo — en tapaa häntäkään, menen
kolmannen luo, enkä saa käsiini häntäkään. Jeesus Natsarealainen!
Sotamiehet kiirehtivät pitkin kenttää… Kirkunaa, melua, hälinää!
Soihdut kädessä etsitään. "Missä ovat päälliköt, missä ovat
päälliköt?" Toiset huutavat: "Tänne ratsut, tänne ratsut!" Toiset taas:
"Hyvät veljet, pelastakaa itsenne! Petos, petos!" Ja kaikki kohottavat
käsiään ylöspäin, kasvoilla ilme kuin mielipuolilla, silmät pullollaan
päässä. Ja he tunkevat eteenpäin, tallaten toisiaan, istuutuvat
hevosten selkään ja kiitävät pois aseettomina, umpimähkään,

27. kiinnittäen mennessään kypäriään, panssareitaan, aseitaan, tai
irroittaen telttojaan. Äkkiä ratsastaa esiin ruhtinas husaariväkensä
etunenässä, yllään hopeainen panssari. Hänen ympärillään
kannetaan kuutta soihtua, hän seisoo jalustamissaan ja huutaa siitä:
"Hyvät herrat, minä olen jäänyt tänne, kerääntykää ympärilleni!"
Mutta kukapa siitä välittäisi. Herrat eivät kuule eivätkä näe häntä, he
kiitävät husaareja vastaan, sekoittavat rivit, kaatavat kumoon miehet
ja hevoset! Tuskinpa ruhtinas itsekään saatiin pelastetuksi. Ja sitten
ryntää koko sotajoukko villissä pakokauhussa leiristä, yli tallattujen
nuotioiden, läpi pimeän, aivan kuin äyräittensä yli paisunut joki,
hajaantuu, tuhoutuu, pakenee. Sotajoukosta ei enään voi puhua, ei
ole päällikköjä, ei Puolan valtakuntaa — on vain kuulumaton häpeä
ja meidän niskallamme kasakan jalka…
Herra Wierszul alkoi valittaa ja nykiä hevostaan, sillä hänet oli
vallannut epätoivon raivo. Tämä raivo tarttui toisiinkin ja he
ratsastivat keskellä sadetta ja yötä kuin mielipuolet.
He ratsastivat kauvan. Ensimäisenä alkoi puhua herra Zagloba:
— Ilman taistelua — oi, noita lurjuksia! Sellaisia poikia! Muistakaa
vain kuinka oltiin mahtavia Zbarazissa, kuinka luvattiin syödä
Chmielnicki ilman pippuria ja suolaa. Oi, teitä lurjuksia!
— Sellaisia he ovat! huudahti Wierszul. - He pakenivat saatuaan
ensimäisessä taistelussa voiton tatareista ja rahvaasta, taistelussa
jossa aatelisten nostoväkikin taisteli kuin leijonat.
— Siinä näkyy Jumalan sormi, sanoi Skrzetuski. — Mutta varmaan
tässä lisäksi vaikuttaa jokin salaisuuskin, joka on saatava selville…

28. — Sellaista kyllä tapahtuu maailmassa että sotajoukko pakenee,
mutta tässä jättivät päälliköt ensimäisinä leirin, ikäänkuin tahallaan
helpoittaaksensa vihollisen voittoa ja jättääkseen sotajoukon
teurastettavaksi.
— Aivan niin, aivan niin, sanoi Wierszul. — Kerrotaanpa juuri, että
he tekivät sen tahallaan.
— Tahallaanko? Kristuksen haavain tähden, se ei ole mahdollista!
— Sanotaan, että he tahallaan sen tekivät. Mutta miksi — kuka
sen arvannee.
— Painakoon heitä haudan multa, hukkukoon heidän jälkipolvensa
ja vain häpeä jääköön heistä jäljelle, sanoi Zagloba.
— Amen, lausui Skrzetuski.
— Amen, lausui Wolodyjowski.
— Amen, toisti herra Longinus.
— Vain yksi mies voi vielä pelastaa isänmaan, jos hänelle
annetaan päällikön nuija ja valtakunnan jäljellä olevat joukot, vain
yksi mies, sillä kenestäkään muusta eivät sotajoukko eikä aateli
tahdo kuulla puhuttavan.
— Ruhtinas, sanoi Skrzetuski.
— Aivan niin.
— Hänen johtoonsa me jäämme, hänen johdossaan me
kuolemme. Eläköön
Jeremi Wisniowiecki! huusi Zagloba.

29. — Eläköön! toistivat muutamat kymmenet äänet. Mutta huuto
vaikeni pian, sillä hetkellä jolloin maa aukeni jalkain alla ja taivas
tuntui luuhistuvan ihmisten päitten päällä, ei ollut aikaa
eläköönhuutoihin.
Aamu alkoi jo sarastaa ja etäisyydestä häämöittivät Tarnopolin
muurit.

30. YHDEKSÄS LUKU.
Ensimäiset osastot sotajoukoista, jotka Pilawcen luona olivat
joutuneet hajaannustilaan, saapuivat Lembergiin aamun koitteessa
26 p:nä syyskuuta ja samalla kuin kaupungin portit avattiin, levisi
salaman nopeudella kauhea tieto kautta koko kaupungin, herättäen
toisissa epäilystä, toisissa pakokauhua, mutta useissa myöskin
epätoivoista halua puolustautua. Herra Skrzetuski osastoineen saapui
kahta päivää myöhemmin, kun jo koko kaupunki oli täynnä
pakenevia sotamiehiä, aatelisia ja asestettuja porvareja. Alettiin jo
ajatella puolustautumistakin, koska minä hetkenä hyvänsä voitiin
odottaa tatarien tuloa, mutta vielä ei oltu selvillä siitä kuka asettuu
puolustuksen etunenään ja miten se on järjestettävä. Siksi vallitsi
kaikkialla vastaiseksi epäjärjestys ja pelko. Toisia pakeni
kaupungista, vieden mukanaan perheensä ja omaisuutensa,
ympäristön asukkaat taas hakivat turvaa itse kaupungista. Pakenevat
ja kaupunkiin tulevat täyttivät kadut ja riitelivät ohiajaessaan tiestä.
Kaikkialla oli vankkureita, myttyjä, laatikoita, hevosia ja mitä
erilaatuisimpiin lippukuntiin kuuluvia sotamiehiä. Kaikkien kasvoilla
kuvastui epävarmuus, kuumeentapainen odotus, epätoivo tai
alistuvaisuus. Joka hetki syntyi äkkiarvaamatta pakokauhu. Oli
kuulunut huutoja: nyt ne tulevat… tulevat! Ja heti ryntäsivät joukot
pakoon, vyöryen suurena aaltona, juosten umpimähkään eteenpäin

31. pakokauhun vimmassa, kunnes huomattiin, että uudet tulijat
kuuluivatkin johonkin hajaantuneeseen puolalaiseen joukko-
osastoon. Näitä joukko-osastoja tuli koolle yhä enemmän ja kuinka
surkealta näyttävätkään nyt sotilaat, jotka äsken vielä olivat
kulkeneet kullassa ja riikinkukonhöyhenissä, laulu huulillaan ja ylpeys
silmissään, moukkien sotaretkeä kohti! Nyt olivat he repaleissa,
nälkäisinä, kurjina, loan peittäminä, ratsastaen vaihtuneiden
hevosten selässä, häpeä kasvoilla. Kerjäläisten näköisiä he olivat
enemmän kuin ritareiden ja saattoivat herättää vain sääliä, jos
säälimiseen olisi ollut aikaa tässä kaupungissa, jonka muureja
vastaan pian saattoi vyöryä vihollisen koko voima. Jokainen noista
häpeään joutuneista ritareista lohduttautui vain sillä, että hänellä oli
niin paljon, niin monta tuhatta häpeän jakavaa osatoveria. Kaikki he
ensi hetkenä koettivat piiloittautua, saattaakseen sitten,
tyynnyttyään panetella toisiaan, kirota ja uhkaella, vetelehtiä
kaduilla, juopotella kapakoissa ja lisätä epäjärjestystä ja
sekamelskaa.
Jokainen toisteli: tatarit ovat aivan tuossa! Muutamat näkivät jo
takanaan murhapolttoja, toiset vannoivat kaikkien pyhien nimessä,
että nyt oli tullut aika torjua vihollisen hyökkäys. Joukot, jotka
ympäröivät sotamiehiä, kuuntelivat jännityksellä näitä huhuja:
Kirkkojen katot ja tornit olivat täynnä tuhansia uteliaita ihmisiä,
kirkonkellot soittivat hälyyttäen ja naisten ja lasten parvet
tungeskelivat kirkoissa, joissa palavien kynttiläin keskellä loisti pyhä
sakramentti.
Herra Skrzetuski osastoineen ratsasti verkalleen Haliczin portilta
tiheitten ratsujoukkojen, vaunujen, jalkasotamiesten ja porvarien
ammattikuntien lomitse. Kaupungin asukkaat katselivat ihmetellen
tuota lippukuntaa, joka kulki täydellisessä sotajärjestyksessä. Alkoi jo

32. kuulua huutoa, että apu on tulossa ja uudestaan valtasi aivan
aiheeton ilo joukon, joka nyt alkoi tungeskella ratsuosaston lähelle,
tarttuen herra Skrzetuskin jalustimiin. Paikalle alkoi vähitellen
kokoontua jalkasotilaitakin huutaen: ne ovat Wisniowieckiläisiä,
eläköön ruhtinas Jeremi! Tungos kävi niin suureksi, että lippukunta
vain askel askeleelta saattoi liikkua eteenpäin.
Vihdoin ilmestyi Skrzetuskin osastoa vastapäätä rakuunajoukko
erään upseerin johtamana. Rakuunat hajoittivat kansan, upseeri
huusi: pois tieltä, pois tieltä! ja löi miekkansa lappeella niitä, jotka
eivät väistyneet tarpeeksi nopeasti.
Skrzetuski tunsi Kuszelin.
Nuori upseeri tervehti sydämellisesti tuttavia.
— Mitä aikoja, mitä aikoja! sanoi hän.
— Missä ruhtinas on? kysyi Skrzetuski.
— Hän kuolisi surusta, jos vielä viivyttelisitte. Hän on täällä
kiihkeästi odottanut teitä ja joukkoanne. Paraikaa hän on
Bernhardilaisluostarissa. Minut lähetettiin pitämään järjestystä
kaupungissa, mutta Grosswajer onkin jo ryhtynyt siihen työhön.
Lähden teidän kanssanne kirkkoon, neuvottelu pidetään siellä.
— Kirkossako?
— Aivan niin. Ruhtinaalle tullaan tarjoamaan komentonuijaa, sillä
sotamiehet vakuuttavat, että he eivät tahdo puolustaa kaupunkia
kenenkään muun johdolla.

33. — Lähtekäämme, myöskin minulle on tärkeää päästä ruhtinaan
puheille.
Yhdistyneet osastot lähtivät liikkeelle. Matkalla kyseli Skrzetuski
kaikkea mitä Lembergissä oli tapahtunut ja oliko jo ryhdytty
järjestämään puolustusta.
— Parastaikaa käsitellään tätä asiaa, sanoi Kuszel. — Porvarit
tahtovat puolustautua. Mitä aikoja nämä ovatkaan! Alemmassa
asemassa olevat ihmiset osoittavat paljon suurempaa rohkeutta kuin
aatelisto ja sotamiehet.
— Entä päälliköt — miten on heidän käynyt? Ovatko he
kaupungissa ja tulevatko ehkä vielä tekemään esteitä ruhtinaalle?
— Kunhan ei hän vain itse tekisi esteitä. Päällikönnuija olisi pitänyt
antaa hänelle aikaisemmin, nyt se on liian myöhäistä. Päälliköt eivät
uskalla näyttää silmiään, ruhtinas Dominik viivähti vain hiukan aikaa
arkkipiispan palatsissa, nousi heti ja oikein tekikin, sillä ettepä saata
uskoa mikä vimma sotamiesten keskuudessa vallitsee häntä vastaan.
Häntä ei ole enään näkyvissä, mutta vielä he yhä huutavat: antakaa
hänet tänne, niin me hakkaamme hänet palasiksi! Varmaan hän ei
olisi välttänyt pahoinpitelyä. Sitten tänne saapui toinen päällikkö ja
alkoi soimata ruhtinasta, mutta nyt hän on hiljaa, sillä mieliala on
häntäkin vastaan. Kaikki syyttävät häntä vasten silmiä kaikista
vastoinkäymisistä ja hän vain nielee kyyneliänsä. Kauheaa tämä
todella on. Mitä aikoja nämä ovatkaan! Sanon teille: kiittäkää
Jumalaa, ettette olleet Pilawcen luona, ettette olleet mukana
pakoretkellä, sillä ihme on, että ne meistä, jotka olimme siellä,
emme kokonaan kadottaneet järkeämme.
— Entä meidän divisiona?

34. — Sitä ei enään ole olemassa. Siitä on tuskin mitään jäljellä.
Wurcel on poissa, Machnicki on poissa, Zacwilichowski poissa.
Wurcel ja Machnicki eivät olleet Pilawcen luona, sillä he jäivät
Konstantinowiin. Sinne heidät jätti ruhtinas Dominik, senkin
belsebuubi, heikontaakseen meidän ruhtinaamme joukkoja.
Tietämätöntä on, ovatko he päässeet sieltä pois vai onko vihollinen
saartanut heidät. Vanha Zacwilichowski on hävinnyt kuin kivi veteen.
Suokoon Jumala, ettei hän olisi kuollut.
— No, paljonko sotaväkeä tänne on kokoontunut?
— Väkeä kyllä on tarpeeksi, mutta mitäs sillä on virkaa. Vain
ruhtinas voisi pitää miehet kurissa, jos hän suostuisi ottamaan
vastaan komentonuijan, sillä ketään muuta he eivät tottele. Ruhtinas
on ollut kauheasti teistä huolissaan, teistä ja sotamiehistä. Tämä
onkin ainoa kokonainen lippukunta. Me jo surimme teidän
kuolemaanne.
— Onnellinen tällä hetkellä se, jota itketään.
He ajoivat hetkisen vaiti ollen, katsellen joukkoja ja kuunnellen
niiden melua ja huutoja: tatarilaiset, tatarilaiset! Eräässä paikassa
näkivät he kauhean näyn: kappaleiksi revityn miehen, jonka joukko
oli tuominnut vakoilijana. Kirkonkellot yhä soivat.
— Saapuuko orda tänne piankin? kysyi Zagloba.
— Pahus sen tietää, ehkäpä jo tänään. Tämä kaupunki ei tule
puolustautumaan kauvan, sillä se ei pysty pitämään puoliaan.
Chmielnickillä on kaksisataa tuhatta kasakkaa, tatareja
lukuunottamatta.

35. — Meidän loppumme on tullut, sanoi aatelismies. — Parempi
meidän olisi lähteä jonnekin kauvemmaksi myymään henkeämme,
miksikä olemmekin saaneet niin monta voittoa!
— Kenestä?
— Krywonosista, Bohunista ja pahus ties kenestä.
— Mutta, sanoi Kuszel ja kääntyen Skrzetuskin puoleen, kysyi
hiljaisella äänellä: — mutta eikö Jumala ole antanut teille mitään
lohdutusta, Jan herra? Ettekö ole löytänyt sitä, mitä etsitte? Ettekö
ole edes saanut mitään tietää hänestä?
— Nyt ei ole aikaa ajatella sitä! huudahti Skrzetuski. — Mitä
merkitsevät minä ja minun asiani sen rinnalla mitä on tapahtunut.
Kaikki on turhuuden turhuutta ja lopuksi on edessä kuolema.
— Siltä tuntuu minustakin, että koko maailma pian hukkuu, sanoi
Kuszel.
Näin puhuen saapuivat he bernhardinilaiskirkolle, joka sisältä oli
täynnä valoa. Äärettömät ihmisjoukot seisoivat kirkon edessä,
voimatta päästä sisälle, koska pertuskalla varustetut sotamiehet
nuoralla sulkivat käytävän, päästäen sisään vain arvohenkilöitä ja
upseereja. Skrzetuski käski väkensä jännittää eteen vielä toisenkin
nuoran.
— Mennään sisään, sanoi Kuszel, — puolet koko Puolaa on tuolla
kirkossa.
He astuivat sisään, Kuszel ei ollut paljoakaan liioitellut. Kaikki
arvohenkilöt sekä sotajoukosta että kaupungista olivat todella
kokoontuneet neuvotteluun: vojevodat, kastellaanit,

36. rykmentinpäälliköt, ratsumestarit, muukalaisten värväysjoukkojen
upseerit, papisto, aatelisia niin paljon kuin kirkkoon mahtui, joukko
alempia upseereja ja Grosswajerin johdolla toistakymmentä
kaupungin neuvosmiestä. Myöskin olivat kirkossa ruhtinas ja
kruunun juomanlaskija, yksi ylipäälliköistä ja Kiovan vojevoda,
Stobnican starosta, Wesel, Arciszewski ja Liettuan
päämajoitusmestari herra Osinski. Kaikki nämä herrat istuivat
pääalttarin edessä, niin että yleisö saattoi heidät nähdä. Neuvottelu
kävi kiireellisesti, miltei kuumeentapaisesti, kuten tällaisissa
tapauksissa tavallisesti. Puhujat nousivat penkeille ja rukoilivat
upseereja, etteivät he jättäisi kaupunkia puolustusta vailla vihollisen
käsiin. Täytyy taistella viimeiseen asti. Kaupunki voi pysäyttää
vihollisen, valtakunta tulee järkiinsä. Mitä puuttuu, ettei täällä voisi
puolustautua? Täällä on muurit, täällä on sotaväkeä, on
päättäväisyyttäkin, tarvitaan vain johtaja. Tällaisten puheiden
jälkeen syntyi läsnäolevien joukossa supina, joka kasvoi äänekkäiksi
huudoiksi. Into tarttui kaikkiin. Me menemme kuolemaan, menemme
mielellämme kuolemaan! huudettiin. Meidän täytyy pyyhkiä pois
Pilawcen taistelun häpeä. Me suojelemme isänmaata! Sapeleja
aljettiin kalistella ja paljaat terät välkkyivät kynttilöiden valossa.
Toiset huusivat: olkaa hiljaa, neuvotellaan järjestyksessä! Onko
puolustauduttava vai eikö ole? On, on! huusi joukko. Ja kaiku vastasi
holveista: on! Kuka on tuleva johtajaksi? Ruhtinas Jeremi, hän on
johtaja, hän on sankari! Puolustakoon hän kaupunkia ja valtakuntaa.
Annettakoon hänelle johtajan nuija, hän eläköön!
Silloin syöksyi tuhansista keuhkoista niin äänekäs huuto, että
seinät tärisivät ja akkunaruudut helisivät. — Ruhtinas Jeremi,
ruhtinas Jeremi eläköön, eläköön! Vieköön hän meidät voittoon!

37. Tuhannet sapelit välkkyivät ilmassa, kaikkien katseet suuntautuivat
ruhtinasta kohden. Ja tämä nousi pystyyn tyynenä, kulmat rypyssä.
— Hyvät herrat, lausui ruhtinas sointuvalla äänellä, jonka yleisen
hiljaisuuden vallitessa kaikki saattoivat kuulla, — kun cimbrit ja
teutonit hyökkäsivät Rooman tasavallan kimppuun, ei kukaan
pyrkinyt konsuliksi, kunnes vihdoin Marius ryhtyi toimeen. Mutta
Mariuksella oli oikeus ottaa konsulin virka, sillä ei ollut senaatin
määräämiä päällikköjä. Minäkään en tahdo tässä hämmingissä
vetäytyä pois vallasta, koska rakastan isänmaatani ja elämälläni
tahdon palvella sitä. Mutta ylipäällikön nuijaa minä en voi ottaa
vastaan, koska sillä loukkaisin isänmaata, senaattia ja esivaltaa ja
koska en tahdo olla omavaltainen päällikkö. Onhan meidän
joukossamme kuitenkin mies, jolle valtakunta on jättänyt ylipäällikön
nuijan, nimittäin valtakunnan podczaszy… [Oikeastaan
"juomanlaskija", valtakunnan korkeimpia virkamiehiä. Suoment.
muist.]
Ruhtinas ei saanut sanotuksi enempää, sillä samassa kun hän oli
maininnut podczaszyn nimen, syntyi kauhea melu ja sapelien
kalisteleminen. Joukko alkoi liikehtiä ja räjähteli kuin ruuti, johon on
pudonnut kipinöitä. "Alas! menköön hän hiiteen!" kuului. "Hiiteen,
hiiteen!" kuului yhä äänekkäämmin. Podczaszy nousi nopeasti
tuolistaan, kalpeana ja kylmä hiki valuen otsalta. Samassa läheni
julmistuneita hahmoja kohti kuoripenkkejä ja alttaria ja
pahaaennustava huuto: "antakaa hänet tänne!" kuului. Ruhtinas näki
mitä oli tulossa, nousi ja ojensi oikean kätensä.
Joukot pysähtyivät, luullen hänen aikovan puhua. Vallitsi hetken
hiljaisuus.

38. Mutta ruhtinas oli vain tahtonut pysäyttää melun ja myrskyn. Hän
ei saattanut sallia verenvuodatusta kirkossa. Kun hän kuitenkin
huomasi, että vaarallisin hetki oli mennyt ohi, istuutui hän jälleen.
Kahta tuolia kauvempana, Kiovan vojevodan takana istui onneton
podczaszy: hänen harmaa päänsä oli laskeutunut rinnalle, kädet
riippuivat hervottomina ja katkonaisesti nyyhkien hän lausui:
— Hyvät herrat, minä kannan nöyrästi ristini syntieni takia.
Vanhus olisi saattanut herättää sääliä kovimmassakin sydämessä,
mutta joukko on tavallisesti armoton ja niin alkoi melu uudestaan,
kunnes Kiovan vojevoda äkkiä nousi, antaen kädellään merkin, että
hän tahtoo puhua.
Hän oli ollut osallisena Jeremin voittoihin, siksi oltiin valmiita häntä
kuuntelemaan.
Hän kääntyi nyt ruhtinaan puoleen ja pyysi mitä vakuuttavammin,
että ruhtinas ei kieltäytyisi vastaanottamasta päällikkönuijaa eikä
epäilisi ryhtyä pelastamaan isänmaata. Kun valtakunta on
sortumaisillaan, saavat muodolliset oikeudet levätä, sen pelastajana
olkoon se, joka on kykenevin sitä pelastamaan eikä muodollisesti
nimitetty päällikkö.
— Ota sinä päällikkönuija, sinä voittamaton johtaja, ota, pelasta,
eikä vain tätä kaupunkia, vaan koko valtakunta! Isänmaan suun
kautta rukoilen minä, vanhus, sinua ja minun kanssani säädyt, kaikki
miehet, naiset ja lapset: pelasta, pelasta!
Nyt sattui tapaus, joka liikutti kaikkien sydäntä: surupukuinen
nainen lähestyi alttaria, heitti ruhtinaan jalkain juureen kultaiset

39. koristuksensa ja jalokivensä, polvistui hänen eteensä ja huusi
nyyhkyttäen:
— Me tuomme sinulle omaisuutemme, henkemme annamme sinun
käsiisi, pelasta, pelasta meidät, sillä me hukumme!
Tämän nähdessään purskahtivat senaattorit, sotilaat ja koko
joukko itkuun ja kaikki kirkossa huusivat yhteen ääneen:
— Pelasta!
Ruhtinas peitti silmänsä käsillään ja kun hän sitten nosti kasvonsa,
niin välkkyi hänen silmäkulmissaan kyynel. Hän oli kuitenkin kahden
vaiheilla. Miten käy Puolan arvovallan, jos hän ottaa tuon
päällikkönuijan?
Nyt nousi valtakunnan juomanlaskija.
— Minä olen vanha, sanoi hän, — onneton ja murtunut. Minulla on
oikeus luopua kantamasta taakkaa, joka käy yli voimieni ja siirtää se
nuoremmille hartioille. Ja niin minä nyt tässä ristiinnaulitun kasvojen
edessä ja kaiken ritariston nähden luovutan sinulle päällikkönuijan:
ota se vastaan!
Ja hän ojensi nuijan Wisniowieckille. Seurasi sellainen hiljaisuus,
että olisi kuullut kärpäsen lentävän. Vihdoin kajahti taasen Jeremin
juhlallinen ääni:
— Syntieni takia… otan sen vastaan.
Hurja riemu valtasi väkijoukon. Se ryntäsi yli kuoripenkkien,
lankesi Wisniowieckin jalkain juureen, heitti hänen eteensä
kalleutensa ja rahansa. Viesti levisi salaman nopeudella pitkin

40. kaupunkia. Sotamiehet olivat kuin hulluina ilosta ja huusivat heti
haluavansa lähteä Chmielnickiä, tatareja ja sulttaania vastaan.
Kaupunkilaiset eivät enään ajatelleetkaan antautumista, he tahtoivat
nyt puolustautua viimeiseen veripisaraan asti. Armeenialaiset toivat
vapaaehtoisesti rahansa raatihuoneelle, ennenkuin verotuksesta vielä
oli aljettu puhuakaan, juutalaiset kohottivat synagoogassaan
kiitoshuudon, tykit valleilla ilmaisivat laukauksilla iloista uutista,
kaduilla ammuskeltiin ilolaukauksia. Eläköönhuudot kaikuivat koko
yön, joku tuntematon olisi luullut kaupungin viettävän jotakin
voitonjuhlaa.
Ja kuitenkin saattoi minä hetkenä hyvänsä kolmensadan tuhannen
suuruinen vihollisjoukko, armeija suurempi kuin minkä Saksan keisari
tai Ranskan kuningas saattoi panna pystyyn ja villimpi kuin
Tamerlanin joukot, ryhtyä piirittämään kaupunkia.

41. KYMMENES LUKU.
Viikkoa myöhemmin, lokakuun 6:nnen päivän aamuna levisi
Lembergiin se yhtä odottamaton kuin kauhea tieto, että ruhtinas
Jeremi, ottaen mukaansa suuren osan sotajoukkoa, oli salaa jättänyt
kaupungin ja lähtenyt teille tietämättömille.
Kansanjoukot kokoontuivat arkkipiispan palatsin eteen. Aluksi ei
kukaan ottanut uskoakseen huhuun. Sotamiehet vakuuttivat, että jos
ruhtinas on lähtenyt pois kaupungista, niin hän nähtävästi on vahvan
osaston etunenässä marssinut puhdistamaan ympäristöä. Oli käynyt
ilmi — niin kerrottiin —, että pakolaiset levittivät vääriä tietoja,
joiden mukaan Chmielnickin ja tatarilaisten oli määrä tulla muka
minä hetkenä hyvänsä. Syyskuun 26:sta päivästä oli kuitenkin
kulunut kymmenkunta päivää eikä vihollista vielä näkynyt. Varmaan
oli ruhtinas tahtonut omin silmin nähdä, oliko vaarassa todella perää,
ja otettuaan selkoa huhun todenperäisyydestä hän epäilemättä
palaa. Olihan hän sitäpaitsi jättänyt kaupunkiin muutamia
rykmenttejä ja olihan kaikki valmiina piiritystä varten.
Niin oli todella laita. Kaikki tarpeelliset määräykset annettiin,
kullekin osotettiin paikka, tykit vietiin, valleille. Illalla saapui
ratsumestari Cichocki, tuoden mukanaan viisikymmentä rakuunaa.

42. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com