Governing The Embedded State The Organizational Dimension Of Governance 1st Edition Bengt Jacobsson

Governing The Embedded State The Organizational Dimension Of Governance 1st Edition Bengt Jacobsson
Governing The Embedded State The Organizational Dimension Of Governance 1st Edition Bengt Jacobsson
Governing The Embedded State The Organizational Dimension Of Governance 1st Edition Bengt Jacobsson

1. Governing The Embedded State The Organizational
Dimension Of Governance 1st Edition Bengt
Jacobsson download
https://ebookbell.com/product/governing-the-embedded-state-the-
organizational-dimension-of-governance-1st-edition-bengt-
jacobsson-5893008
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Governing The Empire Provincial Administration In The Almohad
Caliphate 12241269 Critical Edition Translation And Study Of
Manuscript 4752 Of The Asaniyya Library In Rabat Containing 77 Taqdm
Appointments Pascal Buresi
https://ebookbell.com/product/governing-the-empire-provincial-
administration-in-the-almohad-caliphate-12241269-critical-edition-
translation-and-study-of-manuscript-4752-of-the-asaniyya-library-in-
rabat-containing-77-taqdm-appointments-pascal-buresi-46513248
Governing The Interlinkages Between The Sdgs Approaches Opportunities
And Challenges Anita Breuer
https://ebookbell.com/product/governing-the-interlinkages-between-the-
sdgs-approaches-opportunities-and-challenges-anita-breuer-47151504
Governing The Wild Ecotours Of Power 1st Edition Stephanie Rutherford
https://ebookbell.com/product/governing-the-wild-ecotours-of-
power-1st-edition-stephanie-rutherford-49183150
Governing The Extractive Sector Regulating The Foreign Conduct Of
International Mining Firms 1st Edition Jeffrey Bone
https://ebookbell.com/product/governing-the-extractive-sector-
regulating-the-foreign-conduct-of-international-mining-firms-1st-
edition-jeffrey-bone-50217802

3. Governing The Society Of Competition Cycling Doping And The Law Martin
Hardie
https://ebookbell.com/product/governing-the-society-of-competition-
cycling-doping-and-the-law-martin-hardie-50223614
Governing The Contemporary Administrative State Studies On The
Organizational Dimension Of Politics Jarle Trondal
https://ebookbell.com/product/governing-the-contemporary-
administrative-state-studies-on-the-organizational-dimension-of-
politics-jarle-trondal-50286094
Governing The Tongue In Northern Ireland The Place Of Artthe Art Of
Place 1st Edition Shane Alcobiamurphy
https://ebookbell.com/product/governing-the-tongue-in-northern-
ireland-the-place-of-artthe-art-of-place-1st-edition-shane-
alcobiamurphy-51253832
Governing The World Economy Willem Molle
https://ebookbell.com/product/governing-the-world-economy-willem-
molle-51275222
Governing The Workplace The Future Of Labor And Employment Law Henry J
Friendly Professor Of Law Paul C Weiler
https://ebookbell.com/product/governing-the-workplace-the-future-of-
labor-and-employment-law-henry-j-friendly-professor-of-law-paul-c-
weiler-51357622

6. Governing the Embedded State

8. 1 Governing the
Embedded State
The Organizational Dimension
of Governance
Bengt Jacobsson, Jon Pierre, and Göran Sundström

9. 1 Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Bengt Jacobsson, Jon Pierre, and Göran Sundström 2015
The moral rights of the authors‌ have been asserted
First Edition published in 2015
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2014950135
ISBN 978–0–19–968416–8
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.

10. v
Acknowledgments
This book draws on an extensive research program on the Swedish Government
Offices, funded by The Swedish Foundation for Humanities and Social Sciences
(RJ). The program generated a couple of books, numerous journal articles, and
several PhD dissertations. This book serves to tie together the key results from
the many projects conducted under the auspices of the program, review those
results from a theoretical point of view, and to present our contribution to
governance and organization research to an international audience.
A number of people were involved in the research program and pro -
duced the findings upon which this book is built. We owe much gratitude
to Rune Premfors, Catrin Andersson, Carl Dahlström, Magnus Erlandsson,
Anders Ivarsson Westerberg, Karl Magnus Johansson, Cajsa Niemann, Birgitta
Niklasson, Christina Ribbhagen, and Anna Ullström for an amazing work
effort and good camaraderie along the way.
There are others whose help has been integral to this book. Guy Peters
generously agreed to read the penultimate version of the complete text. His
advice and comments significantly improved the quality of the text. Also,
Dominic Byatt’s never-failing enthusiasm has been instrumental in pushing
us forward. With all that having been said, the conventional statement that
all remaining errors are ours obviously applies.
Last but not least we owe a big thanks to the staff at the Café Puck in
Stockholm. All texts were drafted by us individually which meant numerous
and lengthy meetings to discuss and revise the drafts. While our waistlines
probably would have benefitted from a more austere environment, the pre-
ferred venue of these meetings was Café Puck (the café has during our pleasures
changed its name to Tårtan). We are grateful to the staff for never complaining
about us taking up significant space with papers, stationery, and laptops.
We dedicate this book to the men and women who make up the Swedish civil
service. We are continuously in awe of people who devote their lives to the ser-
vice of others knowing that their job is best done when it is not publically noted.
Stockholm and Melbourne, April 2014
Bengt Jacobsson
Jon Pierre
Göran Sundström

12. vii
Contents
List of Tables ix
1. Governing the Embedded State 1
The Argument in Brief 3
Complexities of Governing 5
From Government to Governance 8
Stability and Change 16
Integrating Governance Theories and Organization Theories 19
Sweden as a Case 22
Empirical Data 24
Outline of the Book 25
2. The Organizational Dimension of Governing 27
Dualism—the Swedish Administrative Model 29
States as Organizations 31
Challenges to Governing 38
Conclusions 42
3. Governing by Organizing 44
The Importance of “Setting the Stage” 45
Ways of Organizing 46
Creating Formal Organizations 47
Positioning 50
Fostering Competition 57
Distancing 60
Storytelling 66
Conclusions 72
4. Governing by Microsteering 77
Anticipation 80
Inviting Authority 86
Re-politicization 89
Modification 93
Conclusions 100

13. Contents
viii
5. Governing and Administrative Reform 106
Administrative Reform 107
Administrative Reform and Governing 108
Management by Results 109
Supportive Reforms 112
Learning from Administrative Reforms 118
Conclusions 126
6. Governing Social Complexity: Metagovernance
and Microsteering 129
Summarizing the Main Empirical Findings 130
Trouble in Paradise? 137
References 143
Index 161

14. ix
List of Tables
3.1 The number of hits for the words “market” and “company” in the
administrative reform bills of 1998 and 2010 68
3.2 Summary of five organizing strategies used by the government 74
4.1 Contacts with actors in own government department. “Contact” refers
to all forms of communication: e-mail, letter, telephone,
meeting, etc. (Percent) 82
4.2 The steering strategies summarized 101

16. 1
1
Governing the Embedded State
Most accounts of governance in the early third millennium underscore grow-
ing societal complexity, international embeddedness, and globalization cou-
pled with increasing fragmentation of the state, loss of policy capacity, and
a lack of trust in elected officials among the citizenry. In terms of agency,
there is now far more attention to societal partners and their incentives to
collaborate with public organizations in governance than there is to those
organizations. The state is said to become increasingly marginalized, both in
the provision of governance and in the academic study of that governance
(see e.g., Kooiman, 1993, 2003; Sørensen and Torfing, 2007).
This book will take a different approach. While we acknowledge the increas-
ing complexity and international embeddedness of contemporary society,
our focus is on the state as we believe that the governing capacity of the state
has been significantly understated in many governance studies. There are a
fair number of studies showing that while the centrality of the state in gov-
ernance may have declined, what we are witnessing is more a transformation
of the state than a decline (Bell and Hindmoor, 2009; Pierre and Peters, 2000;
Sørensen, 2003).
Furthermore, we are frustrated by the “black box” perspective which
many governance studies accord the state. In this perspective, central gov-
ernment—intuitively the first port of call for any student of governance—is
either disregarded or treated as a passive and anonymous set of structures
(but see for instance Rhodes, 2011; Peters and Pierre, 2014). Instead, it is our
conviction that by employing the opposite strategy and focusing on gov-
ernment—how it designs its structures, its management, its decision-making
and its exchanges with its external environment—we will develop a better
understanding of the role of that government in governance. To that effect,
the present study will be devoted to an analysis of how government organizes
governance in order to provide governance without at the same time risking
overload.

17. Governing the Embedded State
2
If most previous studies of governance thus observe the state from the
outside looking in, the present account will observe governance and soci-
etal complexity from the vantage point of the state, inside looking out.
A defining feature of our study is that we investigate the extent to which
the external, governing role of government is a reflection of the internal
organization and modus operandi, broadly defined, of that government.
In terms of our theoretical approach, this strategy means that we integrate
governance theory, helping us conceptualize the role of government in gov-
ernance and specific governing strategies, with organization theory, which
provides cues for understanding the contingencies and external relations of
government.
Again, governance theory has to a large extent shifted the perspective on
governing from government towards social complexity and the interactions
between government and societal partners. Most previous accounts of gov-
ernance overlook the capacity of the government to organize governance
and to operate skillfully within the parameters set by that organization of
governance. While there has been important work done on metagovern -
ance as steering and coordination by designing governance modes (Klijn and
Koppenjan, 2004; Kooiman, 2003; Torfing et al., 2012), much of this research
has sought to define the governance role of the state in relationship to gov-
ernance networks (Sørensen and Torfing, 2009). The present analysis makes
no claim to cover the universe of issues related to metagovernance. We will
use the concept to denote governing by organizing, i.e., steering through
institutional design. Furthermore, while much of the metagovernance litera-
ture sees such governance as an alternative to conventional governance, we
will argue that government frequently combines such governance with other
forms of steering.
Throughout the book we emphasize the embedded nature of the state.
This embeddedness is both international and domestic. International
embeddedness refers to the integration between the state and international
organizations such as the EU or the OECD. With significant variation in
terms of their institutional leverage, these organizations present the state
with norms and directives which require domestic compliance or at the very
least consideration (Pierre, 2013). Domestic embeddedness relates to govern-
ment’s dependency on its partners in collaborative governance and service
delivery. This type of embeddedness is in some ways both easier and more
challenging to the state. While it does not entail the categorical imperatives
that international embeddedness can impose on the state it suggests that
the state is dependent on autonomous domestic actors for the delivery of
governance and service. Since the fundamental logic of such collaboration
is that is based on voluntary involvement, government needs to induce its
societal partners to cooperate (Alford and O’Flynn, 2012).

18. Governing the Embedded State
3
The international and domestic embeddedness of the states make govern-
ing and governance highly dynamic phenomena. Increasing social complex-
ity, globalization, Europeanization, and mediatization underscore the need
to continuously develop our understanding of governance, theoretically as
well as empirically. Our ambition is to contribute to the understanding of
how these current developments have influenced the state’s capacity to gov-
ern. This book draws on extensive research on transformations in governing
in the Swedish state, as well as on attempts of the state to instigate its poli-
cies in society (Lundquist, 1987). Even if the empirical examples in the book
will be drawn mainly from the Swedish context, we relate our findings to a
wider universe of scholarly work. The phenomena we are observing are by no
means unique to the Swedish case.
The Argument in Brief
The analysis presented in this book points at five main findings and argu-
ments, some of which relate to the conceptual and theoretical aspects of
governance research and some of which have their source in our empirical
research. First, our analysis substantiates the significance of the organiza-
tional dimension of governing and the relevance of organization theory in
understanding how the political center steers its bureaucracy and, by exten-
sion, society to a large extent through institutional design. The machinery
of government can be viewed through different theoretical lenses. By apply-
ing an organization–theoretical perspective we show how the core executive
and government departments, as organizations, manage their interactions
with actors in the surrounding society, domestic and international. There
is a strategic need to control the civil service and to engage international
institutions such as the EU. At the same time, however, it is also essential
that the organizational leadership, i.e., the core executive of government,
is not overloaded by demands from its environment. Institutional design of
government and the bureaucracy has been driven by these two considera-
tions. Contingency theory is particularly adept at helping us understand the
fundamental aspect of contemporary governance; the interaction between
the state and societal actors.
Secondly, and closely related to the previous point, our empirical analy-
ses suggest that the core executive attains steering and seclusion—essential
prerequisites of governing—by combining metagovernance with “micro-
steering.” The Swedish core executive, operating in a political and adminis-
trative context characterized by professionalism and mutual trust, controls
its bureaucracy through skillful institutional development. Once those insti-
tutions are in place, the core executive can rely on very subtle and informal

19. Governing the Embedded State
4
means of steering the bureaucracy. Informality is important because of the
“dualism” that characterizes the Swedish politico-administrative system.
This institutional arrangement emphasizes agency autonomy and discour-
ages the core executive from giving the bureaucracy extensive and detailed
steering. Against that backdrop, metagovernance coupled with subtle, infor-
mal microsteering becomes an effective and manageable strategy. The key
argument here is that metagovernance alone does not suffice to ensure steer-
ing of the agencies and some degree of insulation of the core executive from
overload or parochial political pressures. Rather, it is by the combination of
metagovernance and microsteering that this state of affairs is attained. Our
empirical analysis will show how this strategy of institutional design and
microsteering in the shape of “steers” and other subtle signals or even antici-
pated reactions among the civil servants allows the core executive to control
the bureaucracy.
Third, distinguishing between metagovernance and various forms of
microsteering uncovers the dynamic nature of administrative steering and
contributes to an understanding of metagovernance. The literature on metago-
vernance often assumes that once the institutional structures or frameworks
of social action are created, the system will not require additional steering.
Our studies suggest that even in a system so deeply embedded in trust and loy-
alty as the Swedish politico-administrative system microsteering is essential to
ensure continuous compliance and responsiveness among the civil servants.
Metagovernance alone cannot provide cues or directives for the bureaucracy.
This pattern also holds true for performance management. As the growing
literature on the problems associated with performance management sug-
gests, focusing on performance creates a strong incentive in the civil ser-
vice to prioritize those particular elements of service while ignoring other
areas. Performance management models have problems micromanaging the
bureaucracy, i.e., providing fine-tuned steering within the framework of per-
formance measurement and management. Here, too, we argue that steering
arrangements that combine macro-level steering (as a form of metagovern-
ance) with microsteering yield a better understanding of performance man-
agement than merely observing the macro-level steering.
Fourthly, administrative reform in Sweden has been strongly influenced by
managerial ideas and models. We do not think that this sustained but rather
limited focus on efficiency and control in Swedish administrative reforms has
been sensible. The interpretation of governing that underpins reform has been
too narrow and has neglected important issues about organizing. Also, since
reform has not taken into account the adaptive qualities of existing organ-
izational arrangements, reform may frequently be counterproductive. If fac-
tors like informal communication, mutual trust, and loyalty are crucial for the
responsiveness and daily operation of the system, managerial reforms—as

20. Governing the Embedded State
5
they focus on goals, strategies and plans, quantitative measures, careful docu-
mentation, and as they are based on the idea that politicians and adminis-
trators basically should be seen as enemies—will do more harm than good.
Reform thus runs the risk of fostering an administration more concerned
with producing the correct documents, playing it safe and with a focus on
compliance rather than an administration that thinks critically, searches for
new methods and purposes, and has a focus on effectiveness.
Finally, bringing organization theory into governance research thus uncov-
ers broader aspects of steering and coordination and governing which we
otherwise would not have noted. The institutional dimensions of govern-
ing and governance are fairly well documented whereas the organizational
aspects have received only scant attention. Government institutions are also
organizations characterized by complex relationships with their environ-
ments, struggles over power and resources, conflicts, but also shared identi-
ties and symbols. These aspects help explain the behavior of the organization
in governance.
Complexities of Governing
Despite major efforts among governments across the Western world such as
“joined-up government” or “whole of government,” states remain highly
complex, fragmented and difficult to control. At the same time, the demands
facing governments are immense. They are supposed to realize ideas and
programs in numerous fields; they should increase employment and stimu-
late growth; reduce environmental hazards; increase equality; stimulate sus-
tainability; ensure that there is an administrative machinery that provides
high-quality public service and value for money, and so on. The realization of
all these ambitions may on some occasions have been entrusted to bureaucra-
cies, professions, market actors, and others, but politicians remain responsi-
ble and accountable. Therefore they should be given the resources required
to govern; not everything and certainly not always in any detail, but enough
to make a difference.
One reason why governing is so complicated is that the problems that
politicians have to address and the activities carried out in states possess
a complexity unparalleled in any other organization (Matthews, 2013).
Problems attended to are sometimes even thought of as resistant to resolu-
tion; wicked (Rittel and Webber, 1973; Head, 2008). In fact, the intricacy of
problems is often the reason why some tasks were established as state respon-
sibilities in the first place. The goals of state organizations are both ambigu-
ous and conflicting. Activities are numerous and varied. States are de facto
multi-organizational and consist of many separate organizations often with

21. Governing the Embedded State
6
very different ambitions, strategies, and goals. All this creates difficulties for
the governors.
We believe that the challenges to governing have gradually increased, not
least because states are open to forces of globalization and Europeanization.
Activities in our object of study—the Swedish state—are strongly influenced
by agendas in the EU, other international organizations, standards organi-
zations, nongovernmental organizations, etc. Ideas and rules concerning a
wide range of activities and policies ranging from sustainable environmental
policies to employment strategies and administrative reform are propagated
and disseminated in processes where the Swedish state has become less of rule
maker and more of a recipient and addressee of rules and ideas. Generally,
governing directed towards other states and other international actors has
become more important. A myriad of organizations, associations, and profes-
sions all over the world are involved in issuing rules aimed at states (Brunsson
and Jacobsson, 2000; Jacobsson, 2010).
An important consequence of globalizing and Europeanizing forces is that
the gap between what national politicians are able to influence, on the one
hand, and what they are held responsible for, on the other, has widened.
In this vein, arguments have been proposed that the state as an actor is in
the process of becoming less relevant than before and that global processes
are gradually replacing the state as “the decisive framework for social life”
(Featherstone and Lash, 1995:2). Even if it is true that states are overwhelm-
ingly influenced by matters crossing the borders of the state and more than
ever forced to cooperate with other states, international organizations, NGOs,
etc., predictions about the growing irrelevance of states have by and large
proved wrong. Even if state capacities in many fields are not as powerful as
they have been, states are still important actors (Bell and Hindmoor, 2009;
Ray, 2007; Pierre, 2013; Sørensen, 2003). Despite Europeanization and glo-
balization, citizens, not least in the state-centric political culture in Sweden,
still expect the state to solve societal problems. Unlike citizens of many other
EU member states Swedes trust domestic institutions to a much higher degree
than EU institutions (Holmberg and Weibull, 2013).
The internal complexities of states have also increased, partly as a conse-
quence of the wider institutional changes. More than before, state organiza-
tions could be seen as some kind of hybrid organizations, where Weberian
ideals exist in conjunction with ideals about responsiveness, efficiency, com-
petition, service orientation, and ethics. The administrative policy objective
set by the Swedish Parliament is emblematic in this respect. It says that all
Swedish public agencies are to contribute to achieve:
. . . An innovative and collaborative central government administration that is
legally secure and efficient, has a high degree of quality, service and accessibility,

22. Governing the Embedded State
7
and thereby contributes to Sweden’s development and effective EU work (The
Government, 2010:27).
These are no small issues to address. It is obvious that several different log-
ics permeate organizations in the state. Particularly interesting in the quota-
tion above is the explicit objective that all state agencies should work in ways
which enhance the competitiveness of the nation-state.
In our understanding, the governance performance of the state should
meet two potentially contending demands: it should be effective and demo-
cratic. Legitimacy requires that governors are able to strike a balance between
these two. On the one hand, effectiveness requires some bounded rationality.
Public agencies are supposed to function as unwavering tools in the hands
of their governors, ensuring that policies are proficiently implemented.
Complexities must be reduced and new arguments as well as alternatives that
stand in the way of the realization of existing policy objectives may at least
for a period of time have to be set aside, even if in principle they can be both
relevant and important. Consequently, state organizations have to be restric-
tive towards a wide range of demands and different viewpoints that may
deter effective implementation.
On the other hand, governing in a democratic fashion assumes the opposite
position, i.e., emphasizing openness and responsiveness towards a variety of
opinions and points of view. Even if effective implementation requires some
amount of buffering activities in order to prevent overload, such buffering
could lead to a situation where governors run the risk of losing their legitimacy
since it is generally expected that governors should be open and responsive to
the variety of demands put forth through democratic discourse. Thus, what is
required is that governors are able to maneuver between what could be seen
as the Scylla of overload and the Charybdis of a loss of legitimacy. In order to
build executive capacity and drive change they cannot be too responsive; but
in order to show that they are open and receptive they cannot be inaccessible.
A basic idea concerning how to address complex, societal problems is that
it necessitates large amounts of inter-organizational networking. Interactions
and cooperation with other organizations—including companies, interest
organizations, and NGOs—are also encouraged. Governing activities are fre-
quently shared by many actors (Kooiman, 2003), at least in part as a response
to the limitations of traditional instruments of governing. Governing in this
sense involves network-oriented and egalitarian forms of control and is typi-
cally characterized by blurred borders between the public and the private.
Government organizations could at times be portrayed as facilitators for
change rather than as commanders of change.
A common way to discuss changes in governing has been to refer to a
claimed “shift” from hierarchical and mandatory forms of governing to forms

23. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

27. The Project Gutenberg eBook of Aikojen yöstä:
Historiallisia kertomuksia IV

28. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Aikojen yöstä: Historiallisia kertomuksia IV
Author: Kyösti Wilkuna
Release date: January 13, 2013 [eBook #41841]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AIKOJEN YÖSTÄ:
HISTORIALLISIA KERTOMUKSIA IV ***

29. Produced by Tapio Riikonen
AIKOJEN YÖSTÄ
Historiallisia kertomuksia IV
Kirj.
KYÖSTI WILKUNA
WSOY, Porvoo, 1914.
SISÄLLYS:

30.  Viikinkikuninkaan näky.
 Päälliköntytär.
 Kristuksen kantaja.
 Kohtalon kourissa.
 Uusi sielunpaimen.
 Pitkä suomalainen.
 Kerrankin oikea mies.
 Sotilaan kunnia.
 Veljekset.
 Viimeinen varustus.
 Totinen fennofiili.
 Nyrkki.
 Syysiltana.
 Siteet katkeavat.
Viikinkikuninkaan näky.
Suurin joukoin olivat hämäläiset kerääntyneet kesäkalastukseen
Vironniemelle, missä he päivänseisauksen aikana viettivät iloista
Ukonjuhlaa. Kuuluisa tietäjä ja uhripappi Tapo oli keväällä saanut
toimeen rauhan hämäläisten ja karjalaisten kesken, ja näille juhlille
oli nyt saapunut vieraiksi joukko itäisen heimokansan edustajia.
Kun uhriateria oli syöty ja kokkotulet piti sytytettämän, saapui
sanoma, että lännestä päin lähenee pitkin rannikkoa suuri
viikinkilaivue.
Kuin salama iski viesti juhlakansan sekaan. Kyläkuntain päälliköt
kokoontuivat neuvottelemaan, ja kun koolla oli niin runsaasti

31. asekuntoista väkeä, päätettiin heti rannalla ryhtyä taisteluun
viikinkejä vastaan, jos he Vironniemellä yrittäisivät maallenousua.
Naiset ja alaikäiset saatettiin taaemmas metsien suojaan, itäänkäsin
lähetettiin pikaviestejä, että rantakylissä tietäisivät olla varuillaan ja
lopuksi pantiin toimeen yleinen aseiden tarkastus.
Mutta missä oli Tapo, heimokunnan suuri tietäjä? Nyt jos koskaan
olivat tarpeen hänen viisautensa ja suuret kokemuksensa.
Ryhdyttiin etsimään Tapoa ja lopuksi hänet löydettiin eräästä
kallionkourusta merenrannalta, missä hän arpakannus polvellaan oli
vaipunut syviin mietteisiin.
Hän seurasi etsijöitään päälliköiden neuvotteluun.
Tapo oli pitkä ja luiseva ukko, jonka valkoinen parta edestä peitti
uumavyön vaskiset soljet. Hänen sanottiin olevan kainulaista
syntyperää eikä hänen ikäänsä kukaan tiennyt tarkalleen.
Vanhimmatkin miehet väittivät lapsina ollessaan nähneensä hänet jo
yhtä vanhana. Siitä syystä sekä hänen suuren viisautensa vuoksi
uskoivat toiset hänen olevan itse Ukon, joka muinaisina aikoina oli
heimolaisensa meren takaa johtanut tähän maahan, toiset taasen
sankariajan suuren tietäjän Väinämöisen, jonka virsiä juhlissa
laulettiin. Varmuudella tiedettiin Taposta vain, että hän oli aikoinaan
retkeillyt kaukana lappalaisten maassa sekä ollut kerran viikinkien
sotavankina. Näillä retkillään oli hän saavuttanut suuren viisautensa
sekä oppinut monenlaisia taitoja, joita hän sittemmin oli levittänyt
heimonsa keskuuteen. Mutta ennen kaikkea oli hänen pyrintönään
ollut koota keskenään vihamieliset heimot, ja monta tuimaa
veljessotaa oli hänen toimestaan vältetty.

32. »Miksi laulut ovat vaienneet ja miksi miehet seisovat aseissa?»
kysyi hän luokse ehdittyään.
»Etkö tiedä, että lännestä lähenee suuri viikinkilaivue?» kysyttiin
häneltä vastaan.
»Sen minä tiesin jo aamulla unesta havattuani», vastasi Tapo,
»mutta sen vuoksi teidän ei tarvitse varuillanne olla. Heidän
matkansa määränä ovat kaukaisemmat maat tuolla idässä.»
Samassa tuli luotojen välistä näkyviin useita kymmeniä aluksia
käsittävä laivue ja kaikkien katseet suuntautuivat merelle.
Kirjoraitaiset sarkapurjeet ja punaisiksi maalatut kilvet pitkin alusten
reunoja, miesten teräskypärit ja johtaja-aluksen kokasta ylenevä
kullattu lohikäärmeen pää kimmelsivät laskevan auringon säteissä.
Tasaisessa tahdissa liikehtivät airot ja hiljalleen eteni laivue, kunnes
se kokonaan pysähtyi parin jousenkantaman päähän niemen
uloimmasta nokasta. Ankkurit heitettiin mereen ja viikingit
varustausivat yötä viettämään.
Erilleen muista ja lähemmäs maata ankkuroitsi lohikäärmeen
muotoon rakennettu johtaja-alus, jonka keulapakalla seisoi
kullattuun kypäriin ja haarniskaan puettu mies. Se oli Iivari Avarasyli,
Upsalan kuningas ja voimallinen viikinki, jonka valtakunta käsitti
koko Ruotsin, Tanskan, vendien maan, osia saksilaisten maasta ja
Englannista. Suuren laivueensa kanssa oli hän nyt matkalla
Gardariikiin kurittamaan venäläisten ruhtinasta Radbjartia, joka oli
ottanut suojiinsa sekä puolisokseen hänen kapinallisen sisarensa.
Tapon sanoihin luottaen rauhottuivat taisteluun valmistautuneet
hämäläiset. Aseensa jättäen ryhtyivät he juhlaa jatkamaan ja pitkin
kallioita leimahtivat kokkotulet palamaan.

33. Mutta teltassa laivansa keulakannella lepäsi Iivari Avarasyli ja
ajatteli entisiä sekä vasta edessä olevia vallotuksiaan. Vaivuttuaan
vihdoin uneen näki hän seuraavan näyn:
Meren yli lännestä itään lensi suuri lohikäärme, josta sinkoili
yltympäri loistavia kultakipunoita kuin sepän ahjosta. Ja suuri paljous
lintuja kaikista pohjan ääristä seurasi lohikäärmeen perässä. Mutta
kun se oli lennossaan ehtinyt itäisen maan kohdalle, nousi sieltä
musta ja sakea pilvi, joka jyristen ja meuruten nieli itseensä
lohikäärmeen seuralaisineen, niin että niitä ei sen koommin näkynyt.
Herättyään tunsi Iivari-kuningas itsensä sangen levottomaksi
unensa johdosta ja hän ryhtyi kohta tiedustelemaan sille selitystä
vanhimmilta ja viisaimmilta päälliköiltään. Mutta kukaan heistä ei
sanonut kykenevänsä sitä selittämään, vaan he neuvoivat häntä
rauhan merkkien suojassa lähtemään rannalle suomalaisten luokse,
sillä heidän keskuudessaan tapaa aina olla suuria tietäjiä. Neuvo
näytti kuninkaasta otolliselta ja hän soudatti itsensä rannalle.
Nyt oli niin, että Tapo oli omissa näkemyksissään eläen viettänyt
yönsä samassa kallionkourussa, missä hän oli eilenkin ollut, kun
sanoma saapui viikinkien lähenemisestä. Ja siellä hän oli avoimin
silmin nähnyt saman näyn kuin kuningas Iivari unissaan.
Kun nyt siis Iivari-kuningas saatettiin hänen luokseen, lausui hän:
»Sinun unesi, kuningas, on niin yksinkertainen, ettei se tarvitse
mitään selitystä».
Suuresti hämmästyneenä vastasi kuningas:

34. »Näen, että olet tietäjä. Mutta sano kuitenkin, millainen tuo minun
unennäköni oli?»
Silloin maalasi Tapo hänen eteensä unen sellaisena kuin he
molemmat olivat sen nähneet.
»Mutta salli minun nyt kuulla sen merkityskin», pyysi Iivari-
kuningas.
»Onhan se selvää», lausui Tapo, »että lohikäärme tarkottaa
voimallista ruhtinasta, jonka sankarimaine on levinnyt ympäri
maailmaa, kuten lohikäärmeestä sinkoili joka suunnalle kultaisia
kipunoita. Mutta kun tämä mainio sankari joukkoineen tulee
venäläisten maahan, joutuu hän perikatoon.»
»Mitä, tarkottaisiko tämä minua?» huudahti Iivari-kuningas
ikävästi hämmästyneenä.
»Ei, vaan toista kuningasta, joka on hallitseva sinun
valtakunnassasi vasta pitkien aikojen jälkeen.»
»Se on hyvä», lausui siihen Iivari-kuningas, »minä teen siis retkeni
onnellisesti ja kun minä perinpohjin hävitän ruhtinas Radbjartin
maan, niin silloinpa ei minun jälkeläisenikään voi siellä perikatoon
joutua.»
»Sinä selität asian kovin omavaltaisesti», vastasi tähän Tapo.
»Sinä itse et lainkaan tule perille Radbjartin maahan.»
»Enkö tulisi perille!» huudahti kuningas vihastuneena. »Sen sinä,
houkka, olet näkevä ennen tämän suven loppua. Mitä muuta varten
jumalat olisivat tuon näyn minulle lähettäneet kuin että minä osaisin
paremmin olla varuillani sekä estää jälkeläistäni uhkaavan vaaran.»

35. »Niin kyllä», lausui Tapo, »varotukseksi ovat taivaan haltiat meille
tämän näyn lähettäneet. Tuonne itään on aikojen vieriessä syntyvä
mahtava valtakunta, joka uhkaa tuhoa niin teille Svean maan
asukkaille kuin meillekin meren tällä puolen. Sen vuoksi minusta
näyttäisi viisaimmalta, että meidän väliltämme lakkaisivat
vihollisuudet ja me esiintyisimme liittolaisina itää vastaan.»
Tähän Tapon puheeseen vastasi kuningas, jonka äskeinen
suuttumus ei vielä ollut asettunut, ylimielisesti:
»Miksi ei, kyllä me svealaiset olemme valmiit lakkauttamaan
sotaretkemme näille rannoille, jos te suomalaiset alistutte
maksamaan meille veroa.»
»Me olemme vapaa heimo emmekä sellaiseen suostu», vastasi
Tapo. »Ja jos meidät siihen joskus ylivoimalla pakotettaisiinkin, niin,
tietäös se, kuningas Iivari, näille kallioille on kuitenkin kerran
kohoava mahtava kaupunki, josta käsin yhtyneet suomalaiset
hallitsevat itse itseään.»
Tätä sanoessaan viittasi hän kädellään ympäri kuin
tulevaisuudessa ylenevän kaupungin piiriä osottaen sekä näytti
tuuheiden kulmien suojasta hehkuvine silmineen niin juhlalliselta,
että ympärillä seisovat kunnioituksesta vaikenivat.
Mutta kuningas Iivari tempausi irti vanhuksen sanojen luomasta
lumouksesta ja päästi vihansa uudestaan valloilleen.
»Minä tahdon vielä ennen auringon laskemaa näyttää, kuka näillä
rannoilla hallitsee!» huudahti hän uhaten ja soudatti itsensä takaisin
laivalleen.

36. Kiiruusti varustausivat nyt hämäläiset taisteluun, mutta siitä ei
tullut mitään, sillä kuningas Iivarin hetket olivat jo luetut. Noustuaan
lohikäärmelaivansa keulakannelle, näki hän kalliosärkällä, jonka
viereen hänen aluksensa oli ankkuroitu, vanhan kasvatusisänsä
Horderin seisomassa.
»Tule ja selitä minulle uneni, sillä suomalaisten tietäjä ei sitä
osannut!» huusi hän vanhukselle.
»Sinun unesi on selvä ja sinä itse olet kohta astuva Helin, manalan
jumalattaren, kartanoihin», vastasi Horder.
Kun he vielä olivat vaihettaneet muutamia kiivaita sanoja, julmistui
kuningas siinä määrin Horderille, että hän syöksyi laivan reunan yli
veteen päästäkseen mitä pikimmin kasvattajansa kimppuun. Horder
syöksyi myöskin alas kalliolta ja molemmat he upposivat siihen
paikkaan.
Silloin antoivat viikinkien päälliköt puhaltaa torviin ja kuningas
Iivarin kuolema julistettiin koko sotajoukolle. Ja kun nyt ei enää ollut
mitään syytä jatkaa matkaa Radbjartin maahan, varustausi laivasto
palaamaan takaisin kotimaahan.
Tämän jälkeen kului lähemmäs kaksisataa vuotta, ennenkuin
viikingit svealaisten kuninkaan Erik Emundinpojan johdolla jälleen
ilmestyivät Suomen rannoille. Silloin oli Tapo jo miespolvia maannut
nurmen alla, mutta lukuisten tarujen sekä hänen opettamainsa
taitojen kautta eli hänen muistonsa vielä hämäläisten keskuudessa.
Päälliköntytär.

37. Hämäläisten ja suomalaisten keskuuteen oli levinnyt tieto, että
karjalaiset ovat ruvenneet liittoon Uudenlinnan venäläisten kanssa,
jotka tunnustivat uutta, ristiinnaulittua jumalaa. Tätä piti
suomalaisten päällikkö, Toivia Lietolainen, riittävänä syynä ruveta
puuhaamaan sotaretkeä karjalaisten maahan. Hän sai käräjillä
tahtonsa läpi, kun pohjoisten hämäläisten nuori heimopäällikkö, Hari
Teljäläinen, joka oli saapuvilla käräjävuorella, ilmotti heimolaisineen
lähtevänsä mukaan. Sotaretkelle päätettiin lähteä heti touonteon
päätyttyä, että jouduttaisiin takaisin elonkorjuuseen.
Mutta Toivialla oli sotaretkeen yllyttäessään ainoastaan tekosyynä
se, että karjalaiset olivat yhtyneet liittoon venäläisten kanssa.
Yksinomaisena vaikkakin salaisena yllyttimenä hänellä oli toisaalta
himo uusilla saaliilla kartuttaa entisiä rikkauksiaan, toisaalta toivo
saada itselleen miehinen perillinen. Vanha tietäjä Tero oli näet
uskotellut hänelle, ettei hänelle synny poikaa, ennenkuin hänen
miekkaansa on kostuttanut kolmentoista vihollisen veri.
Tästä luvusta oli enää jälellä puolet, sillä kolme oli hän kaatanut
silloin, kun suomalaiset lakkasivat maksamasta veroa svealaisten
kuninkaalle Olaville ja surmasivat hänen veronkantajansa. Toiset
kolme vihollista oli hänen miekkaansa langennut edellisellä
sotaretkellä Uudenlinnan maahan, joten hänen siis vielä piti surmata
kokonaista seitsemän. Sitten vasta hän oli saapa pojan, sillä hän ei
tiennyt, että Tero oli hänen salainen ja katkera vihamiehensä, joka
pelkästä pahansuopuudesta oli näin ennustanut, toivoen päällikön
itse saavan surmansa ennenkuin oli ehtinyt kolmanteentoista.
Hari Teljäläisellä, liittyessään sotaretkeen, oli taasen vaikuttimena
se, että hän oli saapunut kosimaan Toivia Lietolaisen tytärtä ja Toivia
oli kallisten lunnaiden lisäksi vaatinut hänen koetustyökseen

38. lähtemään mukaan karjalaisia vastaan. Ja saadakseen heimolaisensa
paremmin taivutetuksi sotaretkeen oli Toivia vaatinut tulevan
vävynsä jäämään heidän käräjilleen sekä siellä julkisesti ilmottamaan
liittyvänsä miehineen suomalaisten yritykseen.
Toivia Lietolaisella oli yksi ainoa, kahdeksantoistavuotias tytär.
Hänen maailmaantulostaan oli isä suuresti harmistunut sekä
tulkinnut ylenkatseensa esikoisensa sukupuolta kohtaan
sananlaskulla: »Tytär syntyi, tyhjä syntyi.» Siitä syystä ei hän ollut
huolinut antaa lapselleen nimeäkään. Vasta isompana oli päällikön
tytär saanut sen naapureilta, jotka olivat alkaneet kutsua häntä
pukunsa mukaan Siniveraksi.
Siniverka ei ollut missään suhteessa toisten tyttöjen kaltainen ja
sen vuoksi kylän vanhat vaimot ennustivat hänelle tavallista
eriskummallisempaa kohtaloa. Hän oli luonteeltaan tulinen ja
päättävä sekä vartaloltaan solakka ja notkea. Katkerana siitä, että oli
syntynyt tyttönä, jota isä halveksi ja joka ajan tullen myytiin miehelle
kuin kauppatavara, oli häneen aikaisiin juurtunut viha vahvempaa
sukupuolta kohtaan. Hän tahtoi olla yhtä etevä kuin hekin, ja
kaksitoista vuotiaana ratsasti hän aitojen ja ojien yli ja ampui
jousella niin hyvin, ettei yksikään kylän pojista kyennyt hänelle
vertoja vetämään.
Jo aikaisin oli alkanut ilmestyä kosijoita. Hänen ei ollut kuitenkaan
tarvinnut piitata niistä mitään, sillä isä oli hänen puolestaan jakanut
niille rukkasia, niistä kun ei yksikään ollut isän mielestä ollut kyllin
suurisukuinen ja rikas. Mutta nyt oli Teljän kaupungista tullut
sikäläisen vanhan heimopäällikön poika samalle asialle ja hänet oli
isä hyväksynyt edellämainitulla ehdolla. Isä oli ilmottanut asian

39. tyttärelleen sekä käskenyt hänen ryhtyä myötäjäisiään
valmistamaan, sillä häät piti vietettämän heti sotaretkeltä palattua.
Siniverka oli heti ensi näkemältä saanut syvän vastenmielisyyden
Hari Teljäläistä kohtaan, sillä hän oli huomannut tämän silmissä
salakavalan ja luihun ilmeen. Hän antoi Harin tuomat soljet ja
rannerenkaat orjattarilleen ja sanoi uhmaten isälle, että hän ei ikinä
lähde Hari Teljäläisen paremmin kuin kenenkään muunkaan
vaimoksi.
»Vai niin, kanaseni», sanoi isä kylmän halveksivasti. »Sepähän
nähdään».
* * * * *
Siniverka ei pannut rikkaa ristiin myötäjäisten valmistamiseksi. Hän
vaan ratsasteli päiväkaudet jousi selässään ja esiintyi päällikkönä
kylissä, joihin oli jäänyt ainoastaan naisia ja lapsia sekä vanhoja
paimenukkoja, joilla oli orjanmerkit otsassaan. Kaiken aikaa mietti
hän keinoja, miten tehdä tyhjäksi aiottu naimiskauppansa.
Viimeisenä keinona hänellä oli karata kotoa, mennä joko
Ahvenanmaalle ruotsalaisten luo tai Koroisten niemellä olevien
kauppakestien kanssa vieläkin kauemmas. Mutta sitä ennen tahtoi
hän yrittää jotakin muuta.
Kaksikymmentä päivää sen jälkeen kun isä oli joukkoineen
lähtenyt Karjalaan, päätti Siniverka mennä Tero-tietäjän puheille,
saadakseen häneltä jonkun hyvän neuvon. Tero oli ikivanha,
vaahtopartainen ja äreä äijä, joka asui erillään muista ihmisistä,
pimeän korven keskellä Linnavuoren takana. Siniverka ei ollut
koskaan käynyt hänen töllissään, sillä kukaan ei mennyt hänen
luokseen muuta kuin suurimman tarpeen ajamana.

40. Pelotonna astui Siniverka jousi selässään ikihämärän kuusikon
halki luikertelevaa polkua tietäjän tuvalle. Rohkeasti astui hän noesta
kiiltävään pirttiin, jossa hänen katseensa kohtasi ensimäiseksi
lattialla kiemurassa makaavan käärmeen. Se nosti päätään ja
nähdessään tulijan oudoksi oikasi se kiemuransa ja luikersi nopeasti
multapenkkiin.
Tietäjää ei näkynyt missään ja uteliaana alkoi Siniverka tarkastella
pirtin omituista kalustoa arpakannuksineen, yökönsiipineen ja
moninaisine yrttikimppuineen, joita riippui katonlaessa. Lopuksi
kiintyi hänen huomionsa kannelliseen tiinuun tuvannurkassa. Kun
hän kurkisti sen sisälle, huomasi hän siinä olevan omituista, vihreälle
vivahtavaa nestettä. Hänen teki kovin mielensä päästä tarkemmin
senkin perille, ja niinpä otti hän pankolta kauhan ja täytti sen
nesteellä. Mutta juuri kun hän kohotti kauhan tunnustellakseen
nesteen hajua, ärähti hänen takanaan vihainen ja hätääntynyt ääni:
»Kuka onneton sinä olet, joka kajoat myrkkyyn!»
Siniverka pudotti kauhan kädestään ja kääntyi ovea kohti. Siinä
seisoi Tero, pienet silmät kipinöiden linnunsiipiä muistuttavain
kulmakarvain alla. Mutta tunnettuaan vieraan päälliköntyttäreksi
kuvastui hänen moniryppyisillä kasvoillaan pahanilkinen vahingonilo.
»Ähää, saitkos tarpeesi, Toivian pentu!» sähisi hän. »Tiedäpäs,
että se oli myrkkyä, jossa sotaanlähtijät käyvät nuoliaan kastamassa,
ja kohta sinun rusoposkesi ovat valkeat kuin palttina, sillä pieninkin
tippa siitä riittää ottamaan hengen vaikka itse Hiideltä, saati sitte
sinunlaiseltasi simapiialta. Mutta siihen sanoo vain Tero, että kutti
parahiksi. Isän isäsi vääryydet alkavat tulla kostetuiksi. Hän riisti
minulta nuorena naiseni ja myöhemmin hän Lapinretkellä työnsi
ainoan poikani oman päänsä lunnaaksi. Mutta hänen poikansa, rikas

41. Toivia, ei ole palaava Karjalasta, jonne minä hänet, houkan, olen
usuttanut surmattavaksi. Ja se on hänelle parahiksi senkin vuoksi,
että hän tarpeeksi rikkautta ja valtaa saatuaan tahtoisi kohota
meidän kaikkien kuninkaaksi ja valtiaaksi. Mutta nyt on Tero tehnyt
tyhjäksi hänen salaiset aikeensa. Hän ei palaa Karjalasta! Eikä sieltä
palaa sinun sulhosikaan sinua hautaamaan. Sinä olisit äitinesi voinut
minun vuokseni säästyäkin, mutta koska olet itse mennyt myrkkyäni
maistelemaan, niin oli menneeksi. Sitä täydellisemmäksi muuttuu
Teron kosto!»
»Tuki jo suusi, vanha korppi!» huusi hänelle Siniverka nauraen,
niin että valkoiset hampaat välkkyivät. »Minä en ole huulilleni ottanut
sinun myrkkyjäsi ja mitä ennustukseesi tulee, että Hari Teljäläinen ei
palaa Karjalan retkeltä, niin siitä hyvästä minä vain kiitän sinua. Ja
nyt pois siitä kynnykseltä tai saat vasaman sappirakkoosi!»
Hän ojensi jousensa Teroa kohti, joka kiiruusti hävisi ovelta.
Nopeasti pujahti nyt Siniverka ulos ja polulle tultuaan uhkasi hän
jousellaan vielä kerran Teroa, joka pirttinsä nurkalta syyti kirouksia
hänen jälkeensä. Iloisesti nauraen hävisi hän sitten kuusten suojaan.
* * * * *
Toista sataa vuotta olivat suomalaiset eläneet rauhassa lännen
viikinkien kanssa. Silloin oli nimittäin Erik Emundinpoika, Upsalan
kuningas, tullut suuren sotajoukon kanssa Suomeen ja jouduttuaan
taistelussa hänen kanssaan tappiolle, olivat suomalaiset suostuneet
maksamaan veroa. Mutta alun kolmattakymmentä vuotta sitten oli
Norjan kuningas Olavi, joka oli ottanut ristiinnaulitun jumalan ja jota
kuolemansa jälkeen oli ruvettu kutsumaan pyhäksi, tullut
viikinkijoukkoineen Suomen rannalle. Lähes koko päivän kestäneessä
taistelussa olivat suomalaiset kuitenkin voittaneet ja ajaneet hänet

42. takaisin rannoiltaan. Tästä voitostaan innostuneina olivat he sitten
surmanneet tai karkottaneet Upsalan kuninkaan veronkantajat.
Keväällä pidetyillä käräjillä olivat muutamat vanhimmista
vastustaneet Toivia Lietolaisen tuumia sillä syyllä, että svealaiset
saattaisivat milloin hyvänsä tulla kostamaan sekä uudistamaan Erik
Emundinpojan vallotuksia, joten oli vaarallista viedä asekuntoiset
miehet koko kesäksi Karjalaan saakka. Toivia oli kuitenkin väittänyt,
että koska he eivät ole kahteenkymmeneen vuoteen yrittäneet
kostoa, niin eivät he nyt enää sitä ajattele.
Mutta kävi, kuten vanhat miehet olivat ennustaneet. Svean maata
hallitsi tähän aikaan Emund Vanha ja hänen poikansa Anund lähti
nyt suurelle viikinkiretkelle Suomeen, uudistaakseen meren tällä
puolen ne vallotukset, jotka hänen isoisänsä, Olavi Sylikuningas, oli
huolettomuudessaan menettänyt. Toista kuukautta sen jälkeen kun
suomalaiset olivat lähteneet Karjalaan, saapui hän kesän
kuumimpana aikana laivastoineen Aurajoen suuhun ja ryösti
ensimäiseksi Turun kauppapaikan Koroisten niemellä.
Siniverka ratsasti huoletonna Lietolan kylien väliä ylempänä
Aurajoen varrella, kun alhaalta saapui joukko hätääntyneitä
pakolaisia, tuoden sanoman viikinkien saapumisesta.
»Kuinka suuri joukko heitä on?» tiedusti Siniverka mielenmalttiaan
kadottamatta.
»Paljon, paljon heitä on!» huusivat pakolaiset, »ja kohta he ehtivät
tännekin.»
Siniverka otti nyt isänsä suuren vaskitorven, jolla kansaa kutsuttiin
koolle, ja puhalsi siihen. Pian täyttyi Toivian piha peljästyneistä

43. naisista ja lapsista, ja kun Siniverka oli ilmottanut heille viikinkien
tulosta, syntyi siinä suuri hätä, itku ja käsien väänteleminen. Mutta
Siniverka käski heidän vaieta, ja kun he olivat jo tottuneet
katsomaan häntä valtiattarekseen, tottelivat he ja kuuntelivat hiljaa,
kun hän sanoi:
»Nyt ei ole aikaa itkemiseen! Meidän on pelastettava kotimme ja
tuhottava viikingit!»
Tämän kuultuaan alkoivat kaikki jälleen parkua, pitäen hänen
sanojaan mielettöminä. Mutta Siniverka komensi heidät uudelleen
vaikenemaan.
»Tietysti me emme voi heitä tuhota avoimessa taistelussa, koska
te kerran olette naisia», sanoi hän tavalla, kuin ei hän itse olisi heihin
lainkaan kuulunut. »Mutta minulla on toisellainen keino, joka iski
mieleeni kohta kun olin kuullut heidän tulostaan. Kuulkaa siis! Nyt on
kuuma ja kuiva aika. Kuljettuaan Koroisista tänne saakka ovat
viikingit luonnollisesti janoon nääntymäisillään. Kyläämme tultuaan
ehättävät he siis ensimäiseksi kaivojen ja lähteiden luo janoansa
sammuttamaan. Mutta me myrkytämme kaikkien vesipaikkain vedet
ja heistä ei yksikään ole jäävä henkiin. Itse menemme linnavuorelle
ja katsomme sieltä, kuinka kaivojemme ympärystät täyttyvät
kuolevilla viikingeillä.»
»Myrkytämme, myrkytämme! Mutta mistä me tähän hätään
saamme niin paljon myrkkyä kuin siihen tarvitaan?» huusivat naiset.
»Kyllä minä pidän siitä huolen, jos te lupaatte kaikessa totella
minua», vakuutti Siniverka.
Kun naiset lupasivat noudattaa hänen käskyjään, jatkoi hän:

44. »Menkää nyt kiiruusti ja ottakaa kotoanne kaiken varalta
arvokkaimmat kalleutenne sekä hiukan syötävää ja rientäkää sitten
linnavuorelle. Ne teistä, jotka pystyvät hiukankaan aseita
käyttämään, ottakoot mukaansa jousia ja keihäitä. Minä pidän
orjattarineni kyllä muusta huolen. Ja nyt kiiruusti toimeen, sillä
viholliset voivat olla milloin hyvänsä täällä!»
Kun naiset olivat hajaantuneet, lähetti Siniverka yhden orjatytöistä
houkuttelemaan Teroa kylälle, lukemaan muka loitsuja eräälle
sairaalle. Toisen tytön lähetti hän metsiin ilmottamaan paimenille,
että heidän oli karjoineen pysyttävä toistaiseksi pois kylästä. Sitten
rupesi hän äidin ja jälellä olevien tyttöjen kanssa keräämään talon
kulta- ja hopeakalleuksia, jotka lippaisiin sullottuina vietiin
linnavuorelle.
Mutta kun hän arvasi Teron ehtineen jo pois töllistään, lähti hän
sinne nopeasti, seurassaan kaksi vantteraa tyttöä. He tapasivat
tietäjän pirtin tyhjänä ja nurkassa seisoi entisellä paikallaan tuo
tuhoisa tiinu. Siniveran käskystä tarttuivat siihen molemmat tytöt ja
niin lähdettiin vitkastelematta takaisin kylää kohti.
Kaikki olivat jo rientäneet linnavuorelle ja koko kylä oli kuin
kuollut. Omin käsin jakoi Siniverka tiinun sisällyksen kaikkiin
kaivoihin ja lähteisiin. Niiden lähelle asetettiin korvoja ja vesikapat
jätettiin paikoilleen.
Kun kaikki oli valmiina, riensivät tytöt muiden luo linnavuorelle,
joka jyrkkärinteisenä kohosi taampana kylästä. Sen laki oli ympäröity
korkeilla kivivalleilla, joiden sisäpuolelle päästiin kapean aukon
kautta. Tänne olivat nyt sulloutuneet kaikki kylän naiset, lapset ja
vanhukset sekä alempaa jokivarrelta tulleet pakolaiset, pelon ja
jännityksen vallassa odottaen, mitä tuleman piti.

45. Mutta tuskin oli Siniverka seuralaisineen ehtinyt varustuksen
sisään, kun ensimäiset vihollisjoukot tulivat näkyviin. Kypärit, keihäät
ja terässilmikkopaidat välkkyen päiväpaisteessa marssivat he
väsyneesti laapustaen kylää kohti. Ja kaikki kävi, kuten Siniverka oli
sanonut. Varmistuttuaan siitä, ettei heitä miltään suunnalta ollut
vaara uhkaamassa, hajaantuivat viholliset ja riensivät kaivojen luo
sekä alkoivat vettä ammentaa. Linnavuorella piilevien pakolaisten
jännitys nousi korkeimmilleen, kun he henkeään pidättäen
kurkistelivat vallituksen yli alas kylää kohti.
Hetken kuluttua seurasi kylän tanhuilla omituinen näytelmä.
Viholliset alkoivat hoippua ja meluta kuin juopuneet. Mutta sitä ei
kestänyt kauan. Yksi toisensa jälkeen kaatuivat he maahan, kierien
ja väännellen tuskissaan, kunnes kangistuivat liikkumattomiksi.
Hämmästyneinä ja avuttomina seisoivat kuolevien toveriensa
keskellä ne muutaman kymmentä miestä, jotka eivät olleet veteen
kajonneet.
»Nyt ne teistä, jotka uskaltavat jousta jännittää, ottakoot aseensa
ja seuratkoot minua!» huusi Siniverka.
Parikymmentä henkeä puolikasvuisia poikia, ukkoja ja vantteria
tyttöjä liittyi Siniverkaan, lähtien viidakoiden suojassa hiipimään
kylää kohti. Talojen huoneet tarjosivat heille edelleen suojaa, niin
että he pääsivät huomaamatta lähelle eloonjääneitä viikinkejä, jotka
odottamattaan saivat nuolituiskun päällensä. Ne heistä, jotka
hengissä pelastuivat tästä ryöpystä, lähtivät suinpäin pakoon, luullen
suomalaisten koko voiman karanneen heidän kimppuunsa.
Katsomatta enää taakseen tähän kammon ja kuoleman kylään,
riensivät he viimeiset voimansa jännittäen Aurajoen suuhun, tuoden
turman sanoman laivoja vartioimaan jääneille tovereilleen.

46. Viivyttelemättä nostivat he purjeet ja lähtivät näiltä kovan onnen
rannoilta takaisin kotimaahansa.
Kun viholliset olivat lähteneet kylästä, puhalsi Siniverka jälleen
vaskitorvea. Silloin riensivät kyläläiset alas linnavuorelta ja tunkeilivat
ylistyksin ja ilohuudoin Siniveran ympärillä. Mutta hän lausui heille:
»Yhden asian minä vielä vaadin teiltä. Kun miehet palaavat
sotaretkeltä, on teidän kaikkien mentävä heitä vastaan ja
ilmotettava, että minä olen sillä aikaa tuhonnut suuren viikinkijoukon
sekä pelastanut kotimme. Sitten teidän on esitettävä isälleni
palkintovaatimus, ja se on, ettei hän pakottaisi minua Hari Teljäläisen
vaimoksi. Sillä minä en kärsi häntä. Lupaatteko tämän?»
Yhteen ääneen lupasivat kaikki täyttää Siniveran tahdon.
»Nyt teidän on viipymättä ryhdyttävä työhön», jatkoi Siniverka,
»ja hävitettävä ruumiit ilmaa saastuttamasta. Mutta sitä ennen
teidän on riisuttava kuolleilta heidän aseensa, kypärinsä ja
rautapaitansa sekä kannettava ne kotiini. Niistä näkee isäni,
ettemme me ole häntä tyhjillä puheilla pettäneet.»
He hajaantuivat riisumaan ja korjaamaan kuolleita. Mutta Siniverka
etsi näiden joukosta Anundin, kuninkaanpojan, ruumiin ja otti
itselleen hänen kultaisen kypärinsä.
* * * * *
Kului vielä toista kuukautta, ennenkuin suomalaiset palasivat
Karjalan retkeltä. He olivat tulleet lyödyiksi ja palasivat ilman saalista
ja päällikköä. Toivia Lietolainen ja Hari Teljäläinen olivat kumpikin

47. saaneet taisteluissa surmansa, kuten Tero oli Siniveralle ennustanut.
Kotiin heidät oli johtanut eräs vanhempi soturi.
Päällikkökylän naiset olivat lupauksensa mukaan rientäneet
palaavia vastaan ja ilmottaneet heille, mitä suuria asioita kotona oli
sillä aikaa tapahtunut. Kun he olivat kerääntyneet Toivian pihaan ja
Siniverka ilmestyi kuistille, päässään viikinkipäällikön kultainen
kypäri, seisoivat miehet hämmästyneinä, sillä Siniverka oli yhtäkkiä
kohonnut heidän silmissään ruhtinattareksi. He neuvottelivat hiljaa
keskenään ja sen jälkeen lausui joukon vanhin Siniverkaan kääntyen:
»Me olemme kuulleet, kuinka sinä meidän poissa ollessamme olet
viisaudellasi ja rohkeudellasi tuhonnut suuren vihollisjoukon ja
pelastanut kotimme häviöstä. Ja koska isäsi kaatui sotaretkellämme
ja me siis tällä haavaa olemme ilman päällikköä, niin olemme me
tässä nyt päättäneet, että sinä saat olla meidän suomalaisten
päällikkönä siksi kunnes valitset itsellesi miehen, jolloin me
valitsemme hänet päälliköksemme. Suostutko siis rupeamaan
päälliköksemme?»
Rinta aaltoillen ja ilosta punastuen antoi Siniverka
suostumuksensa ja äänekkäästi tervehti häntä väkijoukko
valtiaakseen. Mutta itsekseen päätti Siniverka, ettei hän mene
koskaan naimisiin, vaan tahtoo itse olla koko ikänsä päällikkönä.
Kristuksen kantaja.
Kun turkulainen porvari Anterus Kaukoi keskikesällä v. 1310 palasi
Lyypeksistä, koristi hänen aluksensa kokkaa Pyhän Kristoforoksen

48. puinen veistokuva, jonka hän matkallaan oli hankkinut laivansa
suojelijaksi. Sellaista ei oltu ennen Turussa nähty ja suuri joukko
kansaa seuraili pitkin rantaa sikäli kuin Kaukoin alus hiljalleen luovi
Aurajokea ylös. Silloin tapahtui ihme ja kansan joukosta kuului
hämmästyksen huutoja. Puusta veistetty pyhimys alkoi näet hymyillä
ja nyökytellä päätään ikäänkuin tervehtien kummallakin joen rannalla
liikehtiviä ihmisiä.
Tämän ihmeen näki myöskin kolme munkkia, jotka työskentelivät
luostarin puutarhassa Samppalinnan kupeella.
»Mitä tämä tietää?» huudahtivat yhteen ääneen ja huolestuneina
kaksi nuorempaa munkkia, tehden kolme kertaa ristinmerkin ja
kääntyen kysyvinä kolmannen puoleen, joka oli viisaan näköinen,
valkopartainen ukko.
Isä Petrus nojasi tyynesti lapioonsa, katse luotuna alas joelle,
missä puinen Pyhä Kristoforos yhä hymyili ja nyökäytteli päätään,
sekä lausui:
»Tuhannen vuoden kuluttua palaa nyt Pyhä Kristoforos ensi kerran
syntymämaahansa ja sen vuoksi hän hymyilee ja tervehtii meitä,
myöhäsyntyisiä heimolaisiaan.»
»Salve tibi, sanctissime!» lisäsi hän ja teki pyhimyksen kuvaa kohti
ojennetulla kädellään ristinmerkin.
Mutta hänen nuoret munkkitoverinsa joutuivat hänen sanoistaan
yhtä ymmälle kuin hetki sitten laivan kokassa tapahtuneesta
ihmeestä. Vanhus, joka oli kuulu viisaudestaan ja opistaan, antoi
kuitenkin vasta illalla selityksen sanoilleen.

49. Kun munkit olivat kerääntyneet illallisaterialle luostarin
ruokahuoneeseen ja keskusteluaiheena oli päivällä tapahtunut ihme,
kysyi isä Petrukselta toinen niistä nuorista luostariveljistä, jotka
hänen kanssaan olivat päivällä ryytimaassa työskennelleet:
»Olisiko siis totta, että Pyhä Kristoforos on syntynyt tässä
maassa?»
»Ja kuinka se ei voisi olla totta?» lausui isä Petrus.
»Mutta eikös hän ollut kotoisin Kanaanin maasta?» huomautti
priiori.
»Hm, myöhemmin syntyneissä legendoissa sanotaan kyllä niin,
mutta, mikäli minä olen asiaa tutkinut, on se nimien sekottamisesta
johtunut harhakäsitys», vastasi isä Petrus. »Esimerkiksi Pyhän
Ansgariuksen elämäkerran kirjottaja, piispa Rimbertus, sanoo
nimenomaan, että Pyhä Kristoforos oli kotoisin kaukaisesta saaresta
Pohjolassa, kynokefalein eli caninaein kansasta. Ja ihan samanlaisen
tiedonannon muistelen joskus nuoruudessani lukeneeni
varhaisemmistakin Pyhän Kristoforoksen legendoista.»
»Tarkottaisivatko sitte nämä kynokefalit tai caninaeit suomalaisia?»
kysyi priiori.
»Selvästikin!» vastasi isä Petrus. »Kutsutaanhan tämän maan
muinaisia asukkaita vielä nytkin pohjoisempana nimellä kainulaiset
eli latinaksi caninaei. Mutta tämä latinalainen nimenmuoto toi
mieleen sanan canis, koira, ja siitä sai etelämaalaisten parissa
alkunsa usko, että täällä asui koiranpäällä varustettuja ihmisiä eli
kreikkalaisella nimellä kynokefaleja. Näitä nimiä käyttävät
suomalaisista Aithikos Istrialainen ynnä muut varhaisemman ajan

50. scriptores. Myöhemmin hämmennettiin nimi caninaei yhteen
kananealais-nimen kanssa ja alettiin niin muodoin uskoa, että Pyhä
Kristoforos olisi ollut kotoisin Kanaanin maasta eli Palestiinasta, jossa
meidän Herramme eli ja opetti.»
Tämä isä Petruksen sitova todistelu sai munkit täysin vakuutetuiksi
ja ihastuneena huudahti priiori:
»Mikä suuri kunnia meille, että tämä jalo pyhimys on kotoisin
meidän maastamme. Kun me sen nyt tiedämme, niin meidän on
kiiruusti hankittava luostariimme hänen veistokuvansa.»
Hetken kuluttua jatkoi hän:
»Isä Petrus, sinä joka olet niin perillä pyhän kirkkomme opissa ja
kirjotuksissa, kerro meille nyt illan kuluksi ja ylösrakennukseksi
Pyhän Kristoforoksen elämän juoksu, sillä meillä toisilla on hänestä
sangen vajanaiset tiedot, kuten juuri nähtiin.»
* * * * *
— Hänen isänsä oli voimallinen metsästäjä, joka ensimäisten
perhekuntien joukossa oli idästä saapunut tähän maahan, — alotti
isä Petrus kertomuksensa. Syntyessään oli hän itse jo yhtä vahva
kuin tavalliset lapset kolmivuotiaina. Kun äiti kantoi tämän
jättiläislapsen isän nähtäväksi, joka oli kauan ollut nyreissään siitä,
että heille siihen saakka oli syntynyt pelkkiä tyttäriä, huudahti tämä
äskensyntyneen käteen tarttuen: »Vihdoinkin mies!»
Ja siitä hetkestä oli hänellä nimenä Mies, jota hän kantoi aina
siihen saakka kunnes Herramme itse antoi hänelle uuden nimen.
Kahdentoista vuotiaana oli hän jo täyden miehen mittainen ja taisteli

51. isänsä rinnalla nahkapukimia ja kiviaseita käyttäviä jotuneita
vastaan. Mutta ennenkuin hän ehti saavuttaa viidettätoista
ikävuottaan, tuhoutui hänen ympäriltään koko perhe näissä
taisteluissa ja Mies joutui yksin maailmalle.
Käyden seikkailusta seikkailuun ja taistelusta taisteluun kulkeusi
hän vähitellen eteläisille maille, missä siihen aikaan hallitsivat
mahtavimmat ruhtinaat. Hänestä, joka oli siinnyt ja kasvanut
taistelussa jättiläisiä vastaan ja jolle hänen pakanallinen isänsä oli
lapsena syöttänyt karhun sydämen, oli itsestäänkin paisunut niin
väkevä jättiläinen, ettei häntä kyennyt voimain mittelyssä kukaan
voittamaan. Sen vuoksi ei hän suostunut palvelemaan muita kuin
maailman voimallisinta kuningasta.
Kun hän siis seikkailevien heimolaistensa ja varjaagien parissa tuli
kerran Konstantinopoliin, jonka keisaria kaikki sanoivat maailman
mahtavimmaksi hallitsijaksi, palkkautui Mies hänen henkivartiakseen
ja palveli häntä järkkymättömällä uskollisuudella.
Kun keisari oli eräänä päivänä miehineen vuoristossa
metsästämässä, juoksi hänen editseen ihmeellinen sysimusta hirvi.
Viitaten Miehen seuraamaan itseään kannusti keisari hevostaan ja
lähti ajamaan sitä takaa. Koko päivän seurasivat he tuon merkillisen
eläimen kintereillä. Ja kun he vihdoin auringon laskiessa saavuttivat
sen vuoriston jylhimmässä osassa, muuttui se yhtäkkiä heidän
silmäinsä edessä paholaiseksi. Silloin kalpeni keisari, horjahti
satulassaan ja tehden hätäisen ristinmerkin käänsi hevosensa
pakoon.
Tämän nähdessään huusi Mies ihmeissään:
»Mitä, pelkäätkö sinä, valtias, tuota?»

52. Mutta pelästynyt keisari huusi hänelle ainoastaan:
»Pois, joutuin pois täältä!»
Silloin sanoi Mies:
»Sinä et siis olekaan mahtavin mies maailmassa, koska pelkäät
tuota? Hyvä, saatettuani sinut seuralaistesi luokse luovun minä oitis
palveluksestasi ja palaan hänen luokseen.»
Ja kauhistunut keisari kuuli takaansa paholaisen pilkallisen
voittonaurun.
Saatettuaan keisarin muun metsästysseurueen luokse, luopui Mies
sanojensa mukaan hänen palveluksestaan ja palasi vuoristoon
etsimään paholaista. Hän löysi hänet äskeiseltä paikalta ja tarjoutui
kohta hänen palvelukseensa. Mielihyvin otti paholainen hänen
tarjouksensa vastaan ja kontrahti tehtiin. Mies sai tehtäväkseen
hävittää kirkkoja ja tuhota luostareita.
Samalla järkkymättömällä uskollisuudella kuin ennen keisaria,
palveli hän nyt paholaista. Suurilla kallionlohkareilla pommitti hän
väsymättä kirkkoja ja hätä ja valitus täytti laaksot, sillä luhistuneet
kirkonmuurit ja raiskatut luostaripuutarhat osottivat, missä jättiläinen
Mies oli liikkunut.
Välistä, kun hän yksinään kiipeili vuorilla ja antoi silmäinsä liukua
yli äärettömäin metsien, joiden keskellä pilkotti järviä tai luikerteli
virtoja hopeisina nauhoina, hiipi hänen sydämeensä murheellinen
kaiho ja hän ikävöitsi kaukaisen syntymämaansa metsiä. Mutta hän
oli luonteeltaan uskollinen ja lupauksensa pitäen palveli hän edelleen
paholaista.

53. Kun he eräänä päivänä, uusia hävityksiä suunnitellen, kulkivat
paholaisen kanssa pitkin vuoripolkua, kohtasivat he tienoheen
pystytetyn pylvään, johon paimenten suojaksi oli kiinnitetty
yksinkertainen ristiinnaulitunkuva. Sen nähdessään kalpeni
paholainen, vetäytyi säikähtyneenä takaisin ja poikkesi syrjään
polulta.
»Mitä nyt, valtias, pelkäätkö sinä tuota?» huudahti hämmästynyt
Mies.
»Kuka hän sitten on?»
»Etkö tiedä, sehän on ristiinnaulittu Kristus, minun pahin
vihamieheni!» huusi paholainen hampaitaan kiristellen.
»Hän on siis sinua mahtavampi, koska sinä pelkäät häntä», lausui
Mies.
Mutta vältellen vastasi paholainen:
»Hän on juuri se, jonka vahingoksi me hävitämme kirkkoja ja
luostareita.»
»Hyvä, minä luovun tästä hetkestä lähtien sinun palveluksestasi ja
lähden etsimään Kristusta, jota sinä pelkäät», ilmotti Mies, »sillä
minä tahdon palvella ainoastaan kaikista mahtavinta.»
Ja kontrahdin rikkoen jätti hän siihen paholaisen palvelemisen
sekä lähti etsimään Kristusta.
Kauan kierteli hän maita ja kyseli ihmisiltä Kristusta. Kukaan ei
tiennyt neuvoa, missä Kristus oli, mutta Mies jatkoi yhä etsintäänsä,
sillä hän oli luonteeltansa myöskin sangen itsepintainen.

54. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com