Green Composites Materials Manufacturing And Engineering Unknown

Green Composites Materials Manufacturing And Engineering Unknown
Green Composites Materials Manufacturing And Engineering Unknown
Green Composites Materials Manufacturing And Engineering Unknown

1. Green Composites Materials Manufacturing And
Engineering Unknown download
https://ebookbell.com/product/green-composites-materials-
manufacturing-and-engineering-unknown-50367548
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Green Composites Sustainable Raw Materials 1st Ed Subramanian
Senthilkannan Muthu
https://ebookbell.com/product/green-composites-sustainable-raw-
materials-1st-ed-subramanian-senthilkannan-muthu-7328626
Lignocellulosic Fibers Sustainable Biomaterials For Green Composites
Springerbriefs In Materials Springer
https://ebookbell.com/product/lignocellulosic-fibers-sustainable-
biomaterials-for-green-composites-springerbriefs-in-materials-
springer-58457094
Green Composites Waste And Naturebased Materials For A Sustainable
Future 2nd Edition 2nd Caroline Baillie
https://ebookbell.com/product/green-composites-waste-and-naturebased-
materials-for-a-sustainable-future-2nd-edition-2nd-caroline-
baillie-50443904
Green Composites Second Edition Waste And Naturebased Materials For A
Sustainable Future 2nd Edition Caroline Baillie
https://ebookbell.com/product/green-composites-second-edition-waste-
and-naturebased-materials-for-a-sustainable-future-2nd-edition-
caroline-baillie-5745786

3. Green Composites From Natural Resources 1st Vijay Kumar Thakur
https://ebookbell.com/product/green-composites-from-natural-
resources-1st-vijay-kumar-thakur-4421712
Green Composites Properties Design And Life Cycle Assessment Francois
Willems
https://ebookbell.com/product/green-composites-properties-design-and-
life-cycle-assessment-francois-willems-5128490
Green Composites Processing Characterisation And Applications For
Textiles 1st Ed Subramanian Senthilkannan Muthu
https://ebookbell.com/product/green-composites-processing-
characterisation-and-applications-for-textiles-1st-ed-subramanian-
senthilkannan-muthu-7328628
Green Composites For Automotive Applications Koronis Georgios Silva
https://ebookbell.com/product/green-composites-for-automotive-
applications-koronis-georgios-silva-12074712
Biodegradable Green Composites Kalia Susheel
https://ebookbell.com/product/biodegradable-green-composites-kalia-
susheel-5391756

5. J. Paulo Davim (Ed.)
Green Composites
Advanced Composites

6. Also of Interest
Series: Advanced Composites.
J. Paulo Davim (Ed.)
ISSN 2192-8983
Published titles in this series:
Vol. 6: Wood Composites (2017) Ed. by Aguilera, Alfredo/Davim, J. Paulo
Vol.5:CeramicMatrixComposites(2016)Ed.byDavim,J.Paulo
Vol. 4: Machinability of Fibre-Reinforced Plastics (2015)
Ed. by Davim, J. Paulo
Vol. 3: Metal Matrix Composites (2014) Ed. by Davim, J. Paulo
Vol. 2: Biomedical Composites (2013) Ed. by Davim, J. Paulo
Vol. 1: Nanocomposites (2013) Ed. by Davim, J. Paulo/
Charitidis, Constantinos A.
Nanomaterials in Joining.
Charitidis, Constantinos A. (Ed.), 2015
ISBN 978-3-11-033960-4, e-ISBN 978-3-11-033972-7
Nanoparticles. Jelinek, Raz, 2015 ISBN 978-3-11-033002-1, e-ISBN 978-3-11-033003-8
Progress in Green Tribology.
Green and Conventional Techniques
Davim, J. Paulo (Ed.), 2017
ISBN 978-3-11-037272-4, e-ISBN 978-3-11-036705-8

7. GreenComposites
|
Materials Manufacturing and Engineering
Edited by
J. Paulo Davim

8. Editor
Prof. Dr. J. Paulo Davim
University of Aveiro
Department of Mechanical Engineering
Campus Santiago
3810-193 Aveiro, Portugal
[email protected]
ISBN 978-3-11-044194-9
e-ISBN (PDF) 978-3-11-043578-8
e-ISBN (EPUB) 978-3-11-043374-6
Set-ISBN 978-3-11-043579-5
ISSN 2192-8983
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A CIP catalog record for this book has been applied for at the Library of Congress.
Bibliographic information published by the Deutsche Nationalbibliothek
The Deutsche Nationalbibliothek lists this publication in the Deutsche Nationalbibliografie;
detailed bibliographic data are available on the Internet at http://dnb.dnb.de.
© 2017 Walter de Gruyter GmbH, Berlin/Boston
Cover image: gettyimages/thinkstockphotos, Abalone Shell
Typesetting: PTP-Berlin, Protago-T
E
X-Production GmbH, Berlin
Printing and binding: CPI books GmbH, Leck
♾ Printed on acid-free paper
Printed in Germany
www.degruyter.com

9. Preface
Green composites (GCs) are “biocomposites where both matrix and reinforcement de-
rive from renewable resources”. GCs are a specific class of biocomposites, where a
bio-based polymer matrix is reinforced by natural fibers. They combine plant fibers
with natural resins to produce natural composite materials. Recently, GCs have un-
dergone a great development, especially with the introduction of natural fibers from
waste. In others words, in general, GCs combine natural fibers with biodegradable
resins.
The current volume aims to provide recent information on green composites –ma-
terials, manufacturing and engineering – in five chapters. Chapter 1 is dedicated to
green composite materials from liquefied biomass. Chapter 2 describes tribological as-
pects of natural fiber composites. Chapter 3 contains information on investigations on
thermal, mechanical and tribological behaviors of hybrid fiber reinforced friction com-
posites. Chapter 4 described machining defects in green composites. Finally, Chapter 5
is dedicated to GUSMRC – from concept to structural application.
The current volume can be used as a research book in a final-year undergraduate
engineering course or as a topic on green composites at the postgraduate level. Also,
this book can serve as a useful reference for academics, researchers, materials, me-
chanical and manufacturing engineers, professionals in green composites and related
industries. The scientific interest of this book is evident for many important centers of
research, laboratories and universities as well as industry. Therefore, it is hoped that
this book will inspire and enthuse others to undertake research in this field of green
composites.
The editor acknowledges De Gruyter for this opportunity and for their enthusiastic
and professional support. Finally, I would like to thank all the chapter authors for their
availability for this work.
Aveiro, Portugal, July 2017 J. Paulo Davim
https://doi.org/10.1515/9783110435788-001

11. Contents
Preface|v
List of contributing authors
|xi
Mehmet Hakki Alma, Tufan Salan, Ayhan Tozluoglu, Oktay Gonultas, and Zeki Candan
1 Green composite materials from liquefied biomass
|1
1.1 Introduction
|1
1.2 Liquefaction technique
|2
1.3 Foams
|4
1.3.1 Polyurethane foams (PUFs) from liquefied lignocellulosics
|5
1.3.2 Phenolic foam from liquefied lignocellulosics
|8
1.4 Molding materials
|10
1.4.1 Liquefied wood as replacement in novolac-type resin-based
composites
|12
1.4.2 Epoxy-type resins from liquefied biomass
|16
1.5 Fibers
|17
1.5.1 Fibers from liquefied lignocellulosics
|19
1.5.2 Carbon and activated-carbon fiber from liquefied lignocellulosics
|19
1.6 Films and coatings
|21
1.6.1 Liquefaction of biomass for polyester production
|21
1.6.2 Liquefied biomass as replacement for polyurethane films
|24
1.6.3 Self-crosslinking film from liquefied biomass
|24
1.7 Liquefied wood as replacement in fiber and ceramic
|24
1.8 Conclusion
|27
Prasanta Sahoo, Suman Kalyan Das, and Samir Kumar Acharya
2 Tribological aspects of natural fiber composites
|33
2.1 Introduction
|33
2.2 Significance of tribology in development of materials
|34
2.3 Natural fiber composites
|34
2.3.1 About natural fibers
|35
2.3.2 Classification of natural fibers
|35
2.3.3 Classification of green composites
|37
2.3.4 Applications of natural fiber composites
|40
2.4 Chemical modification of fiber surface-improving
fiber-matrix adhesion
|41
2.4.1 Alkaline treatment
|42
2.4.2 Benzoyl chloride treatment
|43
2.4.3 Permanganate treatment
|43

12. viii|Contents
2.5 Mechanical characteristics of natural fiber composites|44
2.5.1 Effect of micro- and nanofiller
|46
2.5.2 Morphology of tensile tested composites
|49
2.6 Tribological behavior of natural fiber composites
|50
2.6.1 Measuring friction and wear
|51
2.6.2 Friction characteristics of natural fiber composites
|52
2.6.3 Wear behavior of natural fiber composites
|53
2.6.4 Post-test morphology and wear mechanism
|59
2.6.5 Tribological anisotropy in natural fiber composites
|61
2.7 Closure
|64
S. Manoharan, V. Krishnaraj, R. Vijay, D. Lenin Singaravelu, and B. Suresha
3 Development and characterization of novel fiber reinforced hybrid
friction composites
|69
3.1 Introduction
|69
3.1.1 Research gap based on literature inference
|71
3.1.2 Objectives of the present study
|71
3.2 Materials and method
|72
3.2.1 Materials
|72
3.2.2 Processing
|75
3.2.3 Experimentation
|76
3.3 Results and discussion
|82
3.3.1 Thermal, mechanical and thermomechanical analysis of basalt-recycled
aramid fiber reinforced friction composites
|82
3.3.2 Abrasive wear behavior of basalt-recycled aramid fiber reinforced hybrid
friction composites
|87
3.3.3 Fade and recovery behavior of basalt-recycled aramid fiber reinforced
friction composites
|102
3.4 Conclusion
|111
J.Babu,JosePhilip,andJ.PauloDavim
4 Machining defects in green composites
|115
4.1 Introduction
|116
4.2 Defects in drilling of NFRCs
|116
4.2.1 Delamination in NFRCs
|118
4.2.2 Mechanisms of delamination
|118
4.2.3 Methods of measuring delamination
|119
4.2.4 Assessment of delamination
|119
4.2.5 Delamination in NFRCs
|122
4.2.6 Geometrical errors
|123
4.2.7 Thermal damages
|123

13. Contents | ix
4.3 Machining defects in milling
|124
4.3.1 Delamination in milling
|125
4.3.2 Geometrical errors
|126
4.4 Machining defects in turning
|128
4.5 Summary
|128
M. A. A. Aldahdooh, Ali Alnuaimi, A. Jamrah, N. Muhamad Bunnori,
M. A. Megat Johari, and M. I. Martini
5 GUSMRC – From concept to structural application
|133
5.1 Introduction
|133
5.2 UHPFRCCs: Definition and constituent materials
|133
5.3 POFA: definition and its applications in concrete production
|135
5.3.1 UPOFA treatment procedure
|136
5.4 GUSMRC definition, development, and its applications
|137
5.4.1 Development process
|137
5.4.2 Tensile behavior of GUSMRC
|139
5.4.3 GUSMRC application
|140
5.5 Conclusion
|142
5.6 Recommendations for future research
|142
Index
|147

15. List of contributing authors
Samir Kumar Acharya
Department of Mechanical Engineering
National Institute of Technology
Rourkela, Odisha, India
Chapter 2
M. A. A. Aldahdooh
College of Engineering
Royal University for Women (RUW) &
Western Virginia University (WVU)
P.O. BOX 37400, West Riffa, Kingdom of Bahrain
[email protected]
Chapter 5
Mehmet Hakki Alma
Department of Forest Products Engineering
Faculty of Forestry
Kahramanmaras Sutcu Imam University
46040, Kahramanmaras, Turkey
[email protected]
Chapter 1
Ali Alnuaimi
Department of Civil and
Architectural Engineering
Sultan Qaboos University (SQU)
Muscat, Sultanate of Oman
Chapter 5
J.Babu
Department of Mechanical Engineering
St. Joseph’s College of Engineering
& Technology
Choondacherry,686579, Kerala, India
[email protected]
Chapter 4
N. Muhamad Bunnori
School of Civil Engineering
University Sains Malaysia (USM)
Malaysia
Chapter 5
Zeki Candan
Department of Forest Products Engineering
Faculty of Forestry
Istanbul University
34473, Istanbul, Turkey
Chapter 1
J.Paulo Davim
Department of Mechanical Engineering
University of Aveiro
Campus Santiago
3810-193 Aveiro, Portugal
Chapter 4
A. Jamrah
College of Engineering
University of Buraimi (UoB)
Al Buraimi, Sultanate of Oman
Chapter 5
D. Lenin Singaravelu
Department of Production Engineering
National Institute of Technology
Tiruchirappalli, 620015, Tamilnadu, India
Chapter 3
M. I. Martini
College of Engineering
University of Buraimi (UoB)
Al Buraimi, Sultanate of Oman
Chapter 5
M. A. Megat Johari
School of Civil Engineering
University Sains Malaysia (USM)
Malaysia
Chapter 5
SumanKalyanDas
Department of Mechanical Engineering
Jadavpur University
Kolkata, India
Chapter 2

16. xii| List of contributing authors
V.Krishnaraj
Department of Production Engineering
PSG College of Technology
Coimbatore, 641004, Tamilnadu, India
[email protected]
Chapter 3
Jose Philip
Department of Mechanical Engineering
St. Joseph’s College of Engineering
& Technology
Choondacherry, 686579, Kerala, India
Chapter 4
S. Manoharan
Department of Mechanical Engineering
SSM College of Engineering
Komarapalayam, 638183, Tamilnadu, India
[email protected]
Chapter 3
Oktay Gonultas
Department of Forest Products Engineering
Faculty of Forestry
Bursa Teknik University
16330, Bursa, Turkey
Chapter 1
Prasanta Sahoo
Department of Mechanical Engineering
Jadavpur University
Kolkata 700032, India
[email protected],[email protected]
Chapter 2
B. Suresha
Department of Mechanical Engineering
The National Institute of Engineering
Mysore, 570 008, Karnataka, India
Chapter 3
Tufan Salan
Department of Materials Science
and Engineering
Kahramanmaras Sutcu Imam University
46040, Kahramanmaras, Turkey
Chapter 1
Ayhan Tozluoglu
Department of Forest Products Engineering
Faculty of Forestry
Duzce University
81620, Duzce, Turkey
Chapter 1
R. Vijay
Department of Production Engineering
National Institute of Technology
Tiruchirappalli, 620015, Tamilnadu, India
Chapter 3

17. Mehmet Hakki Alma, Tufan Salan, Ayhan Tozluoglu,
Oktay Gonultas, and Zeki Candan
1 Green composite materials fromliquefied biomass
1.1 Introduction
The energy and chemical needs of the world are continually rising on account of devel-
oping technology, industrialization and increasing population. Moreover, the reserves
of fossil fuel sources are decreasing rapidly due to these facts and their regenera-
tion cycle time being less than their usage ratio, which makes them nonrenewable
resources. Thus, the usage of new and renewable resources as well as eco-friendly
fuel and materials technologies have become a good alternative to solving the prob-
lems of fossil fuels and their products [1, 2].
Today, lignocellulosic biomass can be converted by thermal, biological or catalytic
routes into a great variety of good quality value-added chemicals, biofuels and eco-
friendly polymeric materials using a biorefinery system. A special facility called a
biorefinery is equipped for the integration of biomass conversion and the produc-
tion of polymeric materials. A biorefinery can be compared to a modern petroleum
refinery in which multiple fuels and petroleum products are produced [3]. Biorefinery
technology involves a variety of processes utilizing renewable resources such as grain,
lignocellulosic or high moisture content biomass. The product or products are gener-
ated leaving no waste and by using every component for conversion in a value-added
way supporting ecological sustainability [4].
Materials derived from biomass and particularly wood are among the most plen-
tiful renewable resources on earth. Great effort has been dedicated in recent years to
the exploration of techniques for transforming these materials into sustainable prod-
ucts for industrial and commercial usage via the biorefinery concept. One promising
way of accomplishing this is through the process of liquefaction; one of the routes
of thermochemical platforms of a biorefinery. In the liquefaction process, phenol or
multifunctional alcohols are employed to convert wood or such lignocellulosic ma-
terials as agricultural and forest residues, waste paper, starch, and the like into low
molecular mass liquid products for use in synthesizing polymers [5, 6].
Liquefaction is a promising technology among the thermochemical routes for con-
verting biomass into liquid valuable products via complex chemical and physical re-
actions. The liquefied wood or wood residues has been considered as a possible bio-
alternative raw material for polymer syntheses. In the liquefaction process, basically
heating, various catalysts or pressure are used to separate macromolecular substances
into small ones. Bio-oils, biocrudes or biopolyols obtained via liquefaction of biomass
can be upgraded to gasoline- and diesel-like fuels and various polymeric materials. A
significant majority of the main transportation fuels and polymeric biomaterials could
https://doi.org/10.1515/9783110435788-002

18. 2| 1 Green composite materials from liquefied biomass
be obtained from liquefied biomass, particularly biomass-based wastes, in the near fu-
ture [7–9].
With the increasing impetus for a more extensive utilization of abundant and
renewable biomass resources, liquefaction of wood and its application to green com-
posite materials is a promising technique. Until now, liquefied biomass resins with
good processability and reactivity have been successfully prepared by various meth-
ods. On the other hand, it has also been found that the liquefaction efficiency of wood,
the thermoflow properties and reactivity of the resulting resins were remarkably de-
pendent on the liquefaction conditions such as the kind of catalyst, temperature, etc.
Therefore, for a more comprehensive understanding of liquefaction, and for the fur-
ther development of its applications, more extensive studies on the fundamental phe-
nomena of liquefaction should be accomplished. Thus, this chapter focuses on re-
viewing the studies about liquefaction of biomass for the production of engineered
polymeric materials. Moreover, it explains the principles of the liquefaction methods,
properties and synthesis of the liquefied biomass-based materials and pays attention
to the importance of biomass-derived materials for the better understanding of the
subject.
1.2 Liquefaction technique
In the liquefaction technique, biomass is dissolved in an organic solvent (e.g., phenol,
ethylene glycol, glycerol, polyethylene glycol) in the presence of strong (e.g., H
2SO4)
or weak (e.g., C
2H2O4) acid or alkaline (e.g., NaOH) catalysts at moderate temper-
atures (80–180 °C) or at elevated temperatures (190–270 °C) without catalyst under
atmospheric pressure [10–13].
Liquefaction process of biomass consists of two main steps: dissolution of raw ma-
terial and filtration of resulting products for the separation of the liquefied part. Fig. 1.1
illustrates the steps of liquefaction and purification of the products. As shown in the
figure, after liquefaction, the obtained black liquid is diluted with methanol and fil-
trated with a glass-fiber filter. The methanol-insoluble part, thus collected, is dried in
an oven at 103 ± 2 °C for 24 h and weighed for the determination of the residual part and
liquefaction yield. The methanol-soluble fraction is neutralized with MgO or NaOH
and filtered with the glass-fiber to remove the salt produced during the neutraliza-
tion. Subsequently, methanol and free phenol are removed from the methanol-soluble
fraction by reduced pressure distillation at 50 °C and 180 °C, respectively. Finally, the
liquefied wood resin is ground into powder as a starting material for the synthesis of
several polymeric materials [14].
Biomass feedstock naturally comprise polymers such as cellulose, hemicellulose
and lignin, which has plenty hydroxyl groups. These hydroxyl groups make it possi-
ble to convert liquefied biomass into biopolymers. Liquefaction is an effective way to

19. 1.2 Liquefaction technique |3
Biomass + solvent +
catalyst
Liquefaction
Products Methanol (MeOH)
Filtration
Insoluble part in
MeOH
Soluble part in MeOH
Neutralization with
MgO or NaOH
Evaporation of MeOH
Distillation of free
phenol
Liquefied
biomass
Free
phenol
Oven-drying
Dried unliquefied
residue
Fig. 1.1:Scheme for the liquefaction procedure of biomass sources.
convert lignocellulosic feedstock into intermediate polyols. Several biopolymeric com-
posite materials can be obtained from these polyols rich in hydroxyl groups [15, 16].
A variety of phenolic compounds such as guaiacol, coniferyl alcohol, vanillin,
etc., have been produced due to the cleavage of lignin in the presence of phenol and
acid catalyst [17]. Moreover, the cellulose and hemicellulose also undergo transgly-
cosylation to form hydroxymethyl furfural compound in high yield. The furfural thus
formed has been found to condense with phenol and formaldehyde through methy-
lene bridges [18].
In the liquefaction process, biomass is converted into liquid products through
complex physical and chemical reactions. Polymers of the biomass are broken into
small molecules due to various factors such as heat, time, catalyst and solvent. These
small molecules are unsteady and reactive, and can polymerize into oil-like sub-
stances with a broad range of molecular weight distribution. Different kinds of
processes like solvolysis, depolymerization, decarboxylation, hydrogenolysis, and
hydrogenation occur during liquefaction phenomena [5].

20. 4| 1 Green composite materials from liquefied biomass
So far, the pasty biopolyols obtained from liquefaction of biomass have been ap-
plied for preparation of novolac [19] and resol-type [12] phenolic resins, molding ma-
terials [18], polyurethane foam [20], resol-type phenolic resin foam [21], polyester [15],
epoxy resin [22], carbon fibers [23] and activated carbon fibers [24]. Some of the prod-
ucts that can be obtained from liquefied biomass are illustrated in Fig. 1.2.
Biomass
Liquefied biomass
Epoxy composite
Resin Molding materials Carbon fiber
Foams
Fig. 1.2:Scheme of polymeric materials from liquefied lignocellulosics/biomass.
1.3 Foams
Foams are one of the most useful three-dimensional materials with great versatility because they can be used in various forms in several applications areas such as
packaging, cushioning and insulation. Polymeric foams include polyurethane foam
(PUF), polystyrene foam (PSF) and phenolic foam (PF). The production of these mate-
rials consists of varied processing conditions such as gaseous extrusion of molten
polystyrene (PS) into foam while the reaction of selected polyols (polyether and
polyester) and isocyanate with a blowing agent generate PUF. On the other hand,
the PF manufacturing procedure requires the usage of a heat/acid reactive resole-type
phenolic resin, emulsifier, a volatile blowing agent and an acid catalyst [25].

21. 1.3 Foams | 5
The major drawback of these petroleum-based foams is that they are typically
manufactured from nonrenewable, nonrecyclable and not-biodegradable raw materi-
als. Accordingly, due to increasing concerns about fossil sources lignocellulosics have
become an attractive alternative for the production of bio-based materials.
1.3.1 Polyurethane foams (PUFs) from liquefied lignocellulosics
The various material forms of polyurethanes (PUs) include sheets, foams, elastomers,
adhesives, paints, etc., thus making them one of the most versatile three-dimensional
polymers. Polyurethanes can be manufactured as a result of the interaction between
polyols and polyisocyanate via polyaddition polymerization [26]. Fig. 1.3 shows the
main steps of PU-type foam production by using liquefied biomass-based polyol and
other additives.
∙ Liquefied biomass with polyhydric alcohols
∙ Polyethylene glycol
∙ Amine catalyst
∙ Silicon based surfactant
∙ Blowing agent (Water or boric acid)
∙ Polymeric diphenylmethane diisocyanate
Stirring at a speed of 8.000-
14.000 rpm for 10-20 sec
Rapid pouring in a mold
Lignin
cellulose
polyol
Lignin
cellulose
polyol
OO
O
C
O
Polyurethane
CNH NH CH
2
Fig. 1.3:Scheme for the formation of polyurethane from reaction of diphenylmethane diisocyanate
(MDI) and natural/synthetic polyols.
It has been proven by many scientists that the liquefied biomass obtained using poly-
hydric alcohols such as polyethylene glycol (PEG), glycerol or their mixtures as liq-
uefaction solvents could be used directly as polyols for the manufacturing of PUFs
without additional treatment. These foams were produced in three different struc-
tures comprising the rigid type, using polymeric methylene diphenylene diisocyanate
(PMDI) [26]; the semi-rigid type, using polyaryl polymethylene isocyanate (PAPI) [27];
and flexible type using toluene diisocyanate (TDI) [28].

22. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

23. Hetken päästä pelästyi hän pelkoaan ja, nopeasti avattuaan
silmänsä, alkoi hän epäluuloisesti katsella ympärilleen pensastoon…
Näkyvissä ei ollut ketään. Etäällä kuuluttiin pidettävän sielumessua.
Hiljaisuuden läpi kaikui tenoriääni, joka messusi:
— Ru-koil-kaam-me…
Ja syvä, aivan kuin tyytymätön, ääni vastasi
— Armahda!
Ja saattoi vielä erottaa tuskin kuuluvasti suitsutusastian
helskähtelemisen.
Nojaten selkäänsä vaahteran runkoon, seisoi Lunjeff pää pystyssä,
katsellen sen miehen hautaa, jonka hän oli murhannut. Hän painoi
päätään niin kovasti puun runkoon, että hänen lakkinsa nousi koholle
otsalta. Hänen kulmakarvansa olivat rypyssä, ylähuuli värähteli, niin
että hampaat näkyivät. Kätensä oli hän työntänyt syvälle nutun
taskuihin, ja jalkojaan jäkisti hän maahan.
Poluektoff'in hautapatsas kuvasi sarkofag'ia, jonka kanteen oli
hakattu avattu kirja, pääkallo ja kaksi ristiin asetettua sääriluuta.
Samassa aituuksessa oli myös toinen pienempi hauta, jolla olevassa
sarkofag'issa oli kirjotettu, että sen alla lepäsi Jumalan piika
Eupraksia Poluektoff, kahdenkymmenen kahden vuoden vanha.
"Hänen ensimäinen vaimonsa" — mietti Lunjeff sillä pienellä
aivojensa osalla, jota ei kiinnittänyt Poluektoff'in kanssa
tapahtuneiden kohtausten muisteleminen. Hän muisti ensimmäisen
kohtauksensa, kauppiaan kanssa, muisti sen, jolloin hän kuristi
hänet, kuinka ukko syljellään kasteli hänen kätensä. Mutta kaikkea

24. sitä muistellessaan ei Lunjeff tuntenut pelkoa eikä katumusta, — hän
katseli hautaa vihaisesti ja kiukkuisesti. Ja ollen täydellisesti
vakuutettu sanojensa totuudesta, sanoi hän mielessään kauppiaalle:
— Sinun tähtesi, kirottu, olen turmellut elämäni, sinun tähtesi,
vanha saatana! Kuinka saatan elää?… ja se on kaikki sinun tähtesi!
Ainaiseksi olen tahrannut itseni sinun tähtesi…
Tuo "sinun tähtesi" kolkutti hänessä kuin vasaralla. Hänen teki
mielensä voimiensa takaa huutaa nuo kaksi sanaa, jotta jokainen
kuulisi ne, ja töin tuskin jaksoi hän hillitä itsensä siitä. Hän puri
hampaitaan yhteen niin kovasti että teki kipeätä, yhä katsoa
tuijottaen hautaan, samalla kun ajatukset, omasta elämästään
polttivat häntä kuin tuli. Hän oli näkevinään Poluektoff'in pienet,
inhottavat kasvot, ja hänen rinnallaan Stroganin kaljun pään
punasine kulmakarvoineen, Petruhan tyytyväisen naaman, tyhmän
Kirik'in, harmaapäisen Hrjenoff'in nykerönenineen ja pienine
silmineen, — ja pitkän rivin tuttavia. Iljan korvissa sohisi, ja hänestä
tuntui, kaikki nuo ihmiset ympäröivät hänet ja tunkivat ahdistavan
lähelle häntä. Hän hypähti pois puun nojasta, — hänen lakkinsa
putosi päästä maahan. Kumartuessaan sitä ottamaan, ei hän voinut
irrottaa silmiään rahanvaihtajan ja varastetun tavaran ostajan
hautapatsaasta. Hänen hengitystään ahdisti, kasvonsa täyttyivät
verellä, hänen silmiään pakotti ponnistus. Vaivoin sai hän silmänsä
käännetyksi pois kivestä, astui aitauksen viereen, tarttui käsin kiinni
siihen ja, vapisten vihasta, sylkäsi haudalle… Poistuessaan haudan
luota, polki hän niin kovasti jalkojaan maahan, kuin olisi tahtonut
saattaa sille kipua!…
Kotiin ei häntä haluttanut mennä, — hänen mielensä oli raskas, ja
kylmä ikävyys ahdisti häntä. Hän kulki verkkaan kenenkään

25. katsomatta, mistään välittämättä ja mitään ajattelematta. Hän kulki
erään kadun päähän, koneellisesti kääntyi kulmasta, kulki taas
vähän, ja huomasi olevansa lähellä Petruha Filimonoff'in ravintolaa.
Hän muisti Jaakon. Tultuaan Petrahan talon portin kohdalle, tuntui
hänestä välttämättömältä poiketa sinne, vaikkei häntä se
haluttanutkaan. Sisäportaita noustessaan kuuli hän Perfishkan
äänen:
— Hyvät ihmiset, säälikää kätösiänne, älkääkä katkoko
kylkiluitani…
Lunjeff pysähtyi avonaiselle ovelle. Tomupilven ja tupakansavun
läpi näki hän Jaakon tarjoilupöydän takana kiireissään kaatavan
teetä kannuihin, lukevan sokeripalasia, kaatavan viinaa laseihin ja
helistelevän rahalaatikkoa. Tarjoilijoita juoksi hänen luokseen ja
huusi, viskaten pöydälle vastamerkkejä:
— Puoli pulloa! Kaksi pulloa olutta! Kymmenellä kopeekalla
paistettua sianlihaa!
— Onpas jo oppinut! — mietti Ilja jonkinlaisella vahingonilolla,
nähdessään, kuinka nopeasti ystävän punaset kädet vilahtelivat
ilmassa.
— Kas vaan! — huudahti Jaakko hyvillään, kun Lunjeff astui
tarjoilupöydän eteen, vaan katsahti heti levottomasti taaksensa
oveen päin. Hänen otsansa oli hiestä märkä, kasvonsa olivat keltaset
ja niissä oli punaset läiskät. Hän tarttui Iljan käteen ja pudisti sitä
kuivasti yskien.
— Kuinka voit? — kysyi Ilja, pakottaen itsensä hymyilemään.

26. — Kuten näet… teen kauppaa…
— Panivat ikeen niskoillesi?
— Mitä saatoin tehdä?
Jaakon hartiat olivat painuneet alas, niin että hän näytti entistä
lyhyemmältä.
— Onpa siitä aikaa, kuin viimeksi tapasimme toisemme, — sanoi
hän, katsoen Iljan kasvoihin hyväntahtoisilla, surullisilla silmillään. —
Haluaisin vähän puhella kanssasi… isäkään ei ole onneksi kotona…
Menehän tuonne… niin pyydän äitipuoltani olemaan vähän aikaa
sijassani…
Hän avasi isänsä huoneen oven ja huusi kunnioittavasti:
— Äitikulta!… Olkaa hyvä ja pistäytykää hetkiseksi tänne…
Ilja astui siihen huoneeseen, jossa hän ennen oli asunut setänsä
kanssa, ja katsoi tarkasti ympärilleen. Se ei ollut paljon muuttunut,
— vain seinäpaperit olivat mustuneet, ja kahden sängyn sijasta oli
yksi ja sen yläpuolella seinällä riippui kirjahylly. Siinä, missä Iljan
sänky oli ollut, oli nyt suuri, ruma laatikko.
— No, nyt olen hetkeksi vapaa! — selitti Jaakko iloissaan, astuen
huoneeseen ja pistäen oven hakaan. — Haluatko teetä? Hyvä… Ivan,
— teetä! Hän huudahti ja rupesi rykimään ja ryki kauan, nojaten
kättään seinään ja köyristi selkäänsä, kuin olisi tahtonut saada ulos
jotakin rinnastaan.
— Kylläpä sinä köhit! — virkkoi Lunjeff.

27. — Olen hiukan raihnas… Mutta kuinka olen iloinen jälleen
nähdessäni sinut… Näytätpä aika hienolta ja komealta… Kuinka sinä
jaksat?
— Minäkö? — vastasi Ilja viivytellen. Tuossahan tuo menee… Entä
sinä itse?
Lunjeff'ia ei lainkaan haluttanut kertoa itsestään eikä yleensäkään
puhella. Nähdessään Jaakon kalpeaksi ja kuihtuneeksi, tunsi hän
sääliä häntä kohtaan. Vaan se oli kylmää sääliä, tyhjää ja
sisällyksetöntä.
— Kannan kohtaloni niin hyvin, kuin taidan… — virkkoi Jaakko
puoli-ääneen.
— Isäsi imee veren sinusta…
— Nyt hän itse on joutunut kiikkiin
— Sepä oikein!
— Nykyisin komentaa meillä äitipuoleni! Hänen sanansa on laki!
    "En anna ruplaa!…
    Ilman ole ystäväin!…"
lauloi seinän takana Perfishka, säestäen lauluaan hanurillaan.
— Mikä laatikko tuo on? — kysyi Ilja.
— Tuoko? Se on vanha urkuharmoonio, jonka isä osti minulle
neljästä ruplasta… Hän on käskenyt minun sillä opettelemaan
soittamaan ja on sanonut ostavansa sitten uuden kolmesataa ruplaa
maksavan ja sijottavansa sen ravintolaan, jota minä sitten saan

28. soittaa vieraille… Siten on hänellä edes jotakin hyötyä minusta,
sanoo hän… Siinä on hän sangen viisaasti ajatellut, sillä nykyisin on
musiikkia jo kaikissa ravintoloissa paitsi meillä. Muuten on minusta
hauskaa saada soittaa…
— Hän on aika roisto! — huudahti Ilja!
— Hän on oikeassa… minusta ei ole hänelle mitään hyötyä…
— Sano sinä hänelle, että kun kuolet, hän asettaisi ruumiisi
ravintolaan nähtäväksi ja ottaisi halullisilta katsojilta pääsymaksua
edes viisi kopekkaa hengeltä… Siten saisi hän hyötyä sinusta vielä!
Jaakko nauroi hämillään ja rupesi taas rykimään, tarttuen käsillään
milloin kaulaansa, milloin rintaansa.
Mutta Perfiska lauloi ravintolassa reippaalla tavallaan:
    "Pidin paastot tositöin,
    Harvoin kylläkseni söin.
    Tyhjät suolet nurkui myötään,
    Niill' ei ollut muuta työtä"…
— Kuinka tulet toimeen velipuolesi kanssa, — kysyi Ilja, kun
Jaakon yskänkohtaus oli mennyt ohi. Tämä kohotti ponnistuksesta
sinertyneitä kasvojaan ja vastasi:
— Hän ei asu täällä meillä… hänen esimiehensä ei muka sitä salli…
kun tämä on kapakka… Kyllä hän miehestä käy! Vähän hän kyllä on
olevinaan… herrana pitää itseään… Hän käy täällä… enimmäkseen
saadakseen rahaa äidiltään… hän tarvitsee paljon rahaa!
Jaakko alensi ääntään ja jatkoi surullisesti:

29. — Muistatko sen kirjan? Hän otti sen minulta… sanoi harvinaiseksi,
siitä muka saa suuret rahat. Pyysin, ettei hän veisi sitä, vaan hän ei
siitä välittänyt…
Ilja ei voinut olla nauramatta. Sitten rupesivat toverukset juomaan
teetä. Kammarin seinäpaperit olivat halkeilleet ja laipion raoista
tunkivat ravintolasta vapaasti sisään äänet ja haju.
— Nykyisin luen erästä historiaa, — sanoi Jaakko, — jonka nimi on
"Julia eli maanalainen vankila Mazzarinin linnassa"… Se on hyvin
hauska!… Entä sinä, luetko vielä?
Syljen maanalaisille vankiloillesi! Itsekään en ole liian korkealla
maan päällä… vastasi Lunjeff jurosti.
Jaakko katsoi osanottavaisesti häneen ja kysyi:
— Onko jotakin hullusti?
Lunjeff ei vastannut. Hän mietti — kertoako Jaakolle Mashan
kohtalo vai ollako kertomatta? Mutta Jaakko alkoi itse puhua
lempeällä tavallaan:
— Sinä näytät olevan yhtä itsepäinen ja kiukkuinen kuin
ennenkin…
Se on mielestäni turhaa. Ihmiset eivät, näet, voi tehdä mitään…
Maailman meno oli määrätty tällaiseksi jo ennen, kuin heitä oli
olemassakaan…
Lunjeff joi ääneti teetään.
— Ja jokainen saa palkan ansionsa mukaan, se on totinen tosi!
Isäni esimerkiksi. Suoraan puhuttaessa, hän on oikea ihmiskiusaaja…

30. Tuli sitten Fjokla Timofejevna ja ei aikaakaan, kun isä on tohvelin
alla! Nyt on hänen elämänsä sellaista, että oi, oi, oi! Epätoivoissaan
on hän ruvennut juomaan… Ja jokaisella on pahoista teoistaan
tulevaisuudessa odotettavissa samanlainen Fjokla Timofejevna…
Iljasta rupesi tuntumaan ikävältä kuunnella, — hän liikutti
kärsimättömästi kuppiaan tarjottimella ja kysyi äkkiä toveriltaan:
— Mitä sinä nyt odotat?
— Se tahtoo sanoa, mistä? — sanoi Jaakko hiljaisella äänellä
silmät suurina.
— Tulevaisuudelta mitä odotat? — toisti Ilja terävästi ja tylysti.
Jaakko painoi päänsä alas ja vaipui mietteisiinsä.
— Mitä? — virkkoi Ilja puoliääneen, tuntien polttavaa
levottomuutta mielessään ja halua poistua ravintolasta mitä
pikemmin.
— Mitäpä minulla lienee odotettavissa? — hiljaa, häneen
katsomatta, vastasi Jaakko. — Ei mitään! Kuolen… ja siinä kaikki. Ja
että minä pian kuolen… siitä olen varma…
Hän kohotti päätään ja jatkoi tyytyväinen hymy kuihtuneilla
kasvoillaan.
— Uneksin aina sinisestä… Ymmärrätkö, — kaikki on olevinaan
sinistä… Ei ainoastaan taivas, vaan myös maa, puut, kukat ruoho —
kaikki! On niin hiljaista… täydellinen hiljaisuus vallitsee! On kuin ei
mitään olisi olemassakaan, siihen määrään on kaikki liikkumatonta…
ja kaikki on sinistä, Minä kuljen niin kevyesti, väsymättä… kauas,

31. kauas määräämättömään kaukaisuuteen… Enkä voi käsittää olenko
olemassa vai enkö, niin kevyeksi tunnen itseni… Siniset unet
ennustavat kuolemaa.
— Hyvästi! — sanoi Lunjeff, nousten tuolilta.
— Mihin menet? Istu nyt vielä.
— En, hyvästi. Jaakko nousi myös.
— No lähde sitten!
Lunjeff puristi hänen kuumaa kättänsä ja katsoi ääneti hänen
kasvoihinsa, tietämättä mitä sanoa jäähyväisiksi toverilleen. Vaan
hänen teki mielensä sanoa jotakin, niin suuresti teki mielensä, että
se miltei vaivasi häntä.
— Miksi katsot minuun niin omituisesti? — kysyi Jaakko hymyillen.
— Anna anteeksi, veli, minulle… — sanoi Ilja verkkaan, luoden
silmänsä maahan.
— Mistä?
— Muuten vaan… anna anteeksi…
— Olenko minä sitten pappi? — sanoi Jaakko hiljaa nauraen. — Ai,
odotappas! Unhotin sanoa sinulle Mashutkasta…
— Mitä?
— Hänenkin kohtalonsa kuuluu olevan kova…
— Niin kuuluu…

32. — Jokainen meistä näyttää olevan kovaosainen. Sinunkin elämäsi
taitaa olla raskasta, siltä minusta tuntuu… vai kuinka?
Hänen puhuessaan väreili heikko hymyily hänen huulillaan. Hänen
äänessään ja sanoissaan oli jotakin veretöntä, voimatonta… Ilja
irrotti kätensä… Jaakon käsi valahti voimatonna alas.
— Jasha, anna anteeksi…
— Jumala antakoon sinulle anteeksi! Käythän vastakin
katsomassa?
Ilja poistui mitään vastaamatta.
Kadulle päästyään tuli hänen mielensä kevyemmäksi ja
vapaammaksi. Hän ymmärsi, että Jaakko kuolee pian, ja se härsytti
häntä jotakin tuntematonta olentoa vastaan. Hän ei säälinyt
Jaakkoa, sillä hän ei voinut edes kuvitella, kuinka tuo hiljainen,
suoraluontoinen nuorukainen olisi saattanut elää ihmisten joukossa.
Hän oli jo kauan pitänyt Jaakkoa määrättynä katoamaan elämästä.
Mutta häntä kiihotti ajatus, minkätähden tuota niin perin
hyväluonteista miestä oli niin paljon kidutettu ja pakotetaan ennen
aikojaan jättämään maailman? Ja se ajatus yhä enemmän kasvatti
hänen kiukkuaan elämää kohtaan, mikä muutenkin alkoi olla hänen
mielensä perussävel.
Yöllä ei hän voinut nukkua. Vaikka ikkuna oli auki, tuntui hänestä
ilma huoneessa tukahduttavalta. Hän meni pihalle ja laskeusi
pitkälleen maahan lauta-aidan viereen, ja lavan alle. Hän oli selällään
ja katseli kirkasta taivasta, ja mitä tarkemmin katsoi, sitä useampia
tähtiä hän näki. Linnunrata kulki poikki taivaan kuin hopeavaate, —
tuntui samalla suloiselta ja surulliselta katsoa sitä puunoksien läpi.

33. Taivaalla, jossa ei ole ketään, loistavat tähdet, vaan maa… millä on
se koristettu? Ilja siristi silmiään, ja silloin näyttivät puun oksat
kohoavan yhä ylemmäksi. Sinistä, kirkasten tähtien peittämää,
vienoa taivasta vasten näyttivät lehvistön tummat piirteet käsiltä,
jotka olivat ojennetut taivaslakea kohden ylettyäksensä siihen. Iljan
mieleen muistuivat Jaakon siniset unet, ja hänen eteensä nousi
ystävän kuva, myös kokonaan sinisenä, keveänä, läpikuultavana,
hyväntahtoisine ja tähtikirkkaille silmineen… Ja hän ajatteli: oli
olemassa ihminen, vaan hänet kidutettiin kuoliaaksi siksi, kun hän eli
rauhallisesti ja hiljaa… Mutta kiduttajat elävät, kuinka tahtovat, ja
kauan elävätkin…
* * * * *
Mutta nyt oli Iljan elämään ilmestynyt jotakin uutta, joka saattoi
hänet levottomaksi. Gavrik'in sisar rupesi käymään Lunjeff'in
puodissa miltei joka päivä. Hän näytti aina huolestuneelta ja
kiireelliseltä, tervehtiessään Iljaa pudisti hän lujasti hänen kättänsä
ja vaihdettuaan pari sanaa hänen kanssaan, katosi hän, jättäen aina
jälkeensä jotakin uutta Iljan mietittäväksi. Kerran kysyi hän tältä:
— Huvittaako teitä olla kauppiaana?
— Ei erittäin, — vastasi Lunjeff, kohauttaen hartioitaan, — vaan
jollakinhan täytyy elää…
Sonja katsoi häneen totisilla silmillään tutkivasta.
— Täytyy elää… — toisti Ilja huoaten.
— Ettekö ole koskaan koettanut elää jollakin työllä? — kysyi tyttö.
Ilja ei ymmärtänyt hänen kysymystään.

34. — Kuinka sanoitte?
— Ettekö ole koskaan tehnyt työtä?
— Aina. Koko ikäni. Teen kauppaa… — vastasi Ilja hämillään.
Mutta tyttö naurahti, — ja hänen hymyilyssään oli jotakin, joka
loukkasi Iljaa.
— Onko teidän mielestänne kauppa työtä? Onko se samaa? —
kysyi hän nopeasti.
— Kuinka sitten? Väsynhän minä siitä. Katsottuaan hänen
silmiinsä, tuli Ilja vakuutetuksi, että hän puhui tosissaan eikä
laskenut leikkiä.
— Ei suinkaan, — jatkoi tyttö, alentuvasti hymyillen. — Työ on se,
kun ihminen laatii jotakin kuluttamalla voimiansa… kun hän
valmistaa nauhaa, pitsiä, tuoleja, kaappeja… ymmärrättekö?
Lunjeff punastui ja nyökäytti päätään. Hänestä oli vaikeata sanoa,
ettei ymmärtänyt.
— Mutta kauppa — mitä työtä se olisi? Se ei anna ihmisille mitään!
— sanoi tyttö vakuuttavasti, katsoen tutkivasti Iljan kasvoihin.
— Tietysti olette oikeassa, — sanoi Ilja verkkaan ja varovaisesti. —
Kauppa ei ole vaikeata sille, joka siihen on tottunut… Mutta tietysti
on siitä hyötyä, sillä jollei se antaisi voittoa, niin kuka sitten
pitäisikään kauppaa?
Tyttö ei vastannut mitään, vaan kääntyi veljensä puoleen, jonka
kanssa vähän aikaa puheltuaan poistui, nyökäyttäen Iljalle hyvästiksi

35. päätään. Hänen kasvonsa olivat samanlaiset, kuin ennen hänen
kohtaamistaan Mashan kanssa, — kuivat ja ylpeät! Ilja rupesi
miettimään, oliko hän mahdollisesti loukannut häntä jollakin
varomattomalla sanalla. Hän muisti kaikki, mitä oli sanonut, eikä
huomannut siinä mitään loukkaavaa. Sitten rupesi hän ajattelemaan
hänen sanojaan, ja mitä enemmän hän ajatteli, sitä epäselvemmiltä
ne tuntuivat. Mikä ero on hänen mielestään kaupan ja työn välillä.
Tuo tyttö kiinnitti yhä enemmän hänen huomiotaan, vaan hän ei
voinut käsittää, minkätähden hänen kasvonsa olivat niin vihaiset,
vaikka hän oli niin hyväntahtoinen ja osasi ei ainoastaan sääliä
ihmisiä, vaan myös auttaa heitä. Paavali oli ollut hänen kotonaan ja
ihastuksissaan ylisti niin hyvin häntä kuin hänen kodintapojaan.
— Kun tulee heille, niin: kah, terveheksi! Jos on päivällisen aika,
niin istu pöytään, jos teetä juovat, niin juo mukana! Kaikki käy niin
yksinkertaisesti! Ja väkeä siellä on aina paljon! He pitävät hauskaa,
laulavat, huutavat, väittelevät kirjoista. Kirjoja heillä on joka
paikassa, kuin kirjakaupassa. Ahdasta siellä on, niin että siinä
tyrkitään toisiansa, vaan sille sitten nauretaan. Muuten ne ovat
oppinutta väkeä — muuan asianajaja, toisesta tulee pian tohtori,
ylioppilaita ja muita sellaisia. Unhottaa kokonaan, mikä itse on, ja
nauraa heidän kanssaan ja polttaa tupakkaa, kuin olisi yksi heistä.
Kunnon väkeä! Niin hilpeätä, vaan samalla vakavaa…
— Minua ei hän kutsu käymään, saat olla varma siitä… — sanoi
Ilja synkästi. — Hän on ylpeä…
— Hänkö ylpeä? — huudahti Paavali. Sanon sinulle, että hän on
itse vaatimattomuus! Älä sinä kutsua odota, vaan mene itsestäsi…
Heillä olet kuin ravintolassa! Kaikki on niin vapaata…

36. — No, kuinka Mashutka voi? — kysyi Ilja.
— Hän on jo ruvennut hiukan toipumaan. Hän istuu siellä ja
hymyilee… Häntä lääkitään jollakin lääkkeellä, juotetaan maidolla…
Hrjenoff'ille käy huonosti… Asianajaja sanoo, että se leikki käy
kalliiksi tuolle vanhalle konnalle… Ja mitä minun asiaani tulee,
koettavat he saada sen mitä pikemmin oikeuden käsiteltäväksi…
Kunnon väkeä he ovat!
— Entä Sonja, mitä tekee hän? — kysyi Lunjeff.
Hänestä kertoi Paavali yhtä innostuneesti, kuin kerran vangeista,
jotka opettivat hänet lukemaan ja kirjottamaan.
— Hän sitten osaa kaikkea! Totta totisesti, ei hänen enää tarvitsisi
opiskella! Hän komentaa kaikkia, ja jos joku sattuu sanomaan
jotakin, mikä ei ole hänen mielensä mukaista, niin frr!… hän
sähähtää kuin kissa.!.
— Se on minulle tuttua… — sanoi Ilja hymyillen.
Hän kadehti Paavalia, sillä hänen teki suuresti mielensä seurustella
tuon ankaran naisylioppilaan kanssa, vaan hänen itserakkautensa ei
antanut hänen valita suorinta tietä, nimittäin, mennä kutsumatta
hänen luoksensa.
Seisoen tiskin takana, mietti hän uhmailevasti:
— Kaikki ihmiset tahtovat aina saada hyötyä toisistansa. Mutta
mitä hyötyä on hänelle ottaa Mashutka ja Vjera suojelukseensa…
Hänhän on köyhä, joka pala on kallisarvoinen hänen kodissaan…
Hänen täytyy siis olla hyvin hyvä… Mutta kuinka kohtelee hän
minua… Miksi olen minä Paavalia huonompi?

37. Nämä ajatukset kiinnittivät häntä siihen määrään, että hän tuli
kaikesta muusta miltei välinpitämättömäksi. Oli, kuin hänen pimeään
elämäänsä olisi puhjennut rako, josta hän näki tai paremmin, tunsi
jotakin häämöttävän, jota hän siihen saakka ei ollut vielä kohdannut
tiellänsä.
— Rakas ystävä, — sanoi hänelle Tatjana Vlasjevna kuivasti ja
moittivasti, — täytyy ostaa lisää kapeata villanauhaa. Pitsit ovat
niinikään lopussa… Vähän on jälellä viidenkymmenen numeron
mustaa rihmaa… Perlemonappeja on eräs firma tarjonnut meille, sen
asiamies kävi luonani… Lähetin sen tänne. Onko hän käynyt täällä?
— Ei, — vastasi Ilja lyhyesti. Tatjana Vlasjevna oli käynyt hänestä
yhä vastenmielisemmäksi. Hän epäili, että Tatjana oli ottanut
rakastajakseen erään Korsakoff'in, joka äskettäin oli nimitetty
poliisitarkastajaksi. Hänen kanssaan määräsi hän näet kohtauksia
yhä harvemmin, vaikka kohtelikin häntä ystävällisesti ja hellästi kuin
ennenkin. Mutta niistäkin kohtauksista kieltäytyi Ilja kaikenlaisten
tekosyiden nojalla. Kun hän sitten huomasi, ettei Tatjana Vlasjevna
siitä suuttunut, kiroili hän mielessään häntä:
— Senkin häpeämätön irstailija… Etenkin oli hänestä
vastenmielistä se, kun Tatjana Vlasjevna kävi puodissa
tarkastamassa tavaravarastoa. Hän pyörähteli puodissa kuin
varpunen, hyppäsi tiskille ottaakseen ylimmiltä hyllyiltä
pahvilaatikoita, aivasteli pölystä, pudisteli päätään ja torui Gavrik'ia.
— Juoksupojan tulee olla sukkela ja huomaavainen. Ei hän siitä
saa leipää, että istuu kaiket päivät ovella ja kaivelee nenäänsä. Ja
kun hänen emäntänsä puhuttelee häntä, tulee hänen tarkkaavaisesti
kuunnella eikä katsoa kuin mikäkin mörkö…

38. Mutta Gavrik'illa oli oma luonteensa. Hän kuunteli emännän
puhetta vallan välinpitämättömästi, ja vain silloin, kun tämä nousi
jonnekin, saadakseen käsiinsä jonkin esineen ylimmiltä hyllyiltä, ja
kohotti hameensa helmat ylös, iski hän veitikkamaisesti Iljalle silmää.
Hän puhutteli häntä aina nenäkkäästi, ilman että hänen puheessaan
oli jälkeäkään kunnioituksesta, ja kun emäntä oli poistunut,
huomautti hän ivallisesti Iljalle:
— Hyyppä hyppäsi nyt tiehensä…
— Niin ei saa puhua emännästä, — huomautti hänelle Ilja, vaivoin
pidättäen nauruaan.
— Mikä emäntä hän on! — vastusti Gavrik. — Minun isäntäni
olette te… Hän ei ole muu kuin hyyppä…
— Te ette neuvo poikaa, — sanoi Avtonomova usein Iljalle, — ja
yleensäkin… täytyy minun sanoa, on kaikki ruvennut viime aikoina
käymään haluttomasti, innostuksetta…
Lunjeff oli ääneti ja mietti kiukkuisena: "Kunpa edes nyrjäyttäisit
jalkasi tiskillä hyppäillessäsi, mokoma tarkastaja…"
Hän sai samoihin aikoihin sedältään kirjeen, jossa tämä kertoi
olleensa ei ainoastaan Kijev'issä, vaan myös Sergiuksen luostarissa
ja Valamossa ja palaa pian kotiin.
"Saan lisähuvia", — mietti Ilja vihaisesti. "Luonnollisesti tahtoo hän
päästä asumaan luokseni…"
Ja hän rupesi tarkoin miettimään, kuinka voisi järjestää niin, että
hänen setänsä asuisi muualla. Kauan ei hän kuitenkaan saanut
miettiä sitä, sillä puotiin tuli ostajia, ja sitten Gavrik'in sisar.

39. Väsyneesti ja raskaasti hengittäen tervehti hän Iljaa ja kysyi,
osottaen päällänsä kammarin oveen:
— Onko tuolla vettä?
— Tuon heti sitä teille, — sanoi Ilja.
— Itse menen… Hän meni kammariin ja viipyi siellä siksi, kunnes
Lunjeff suoriuduttuaan ostajista, tuli sinne. Hän tapasi hänet
seisomassa taulun edessä, joka esitti ihmisen eri ikäkausia. Kääntäen
päätään Iljaan päin, osotti tyttö silmillään taulua ja virkkoi:
— Roskaa…
Lunjeff tunsi tulevansa hämilleen hänen huomautuksestansa ja
hymyili, kuin tuntien itsensä syylliseksi johonkin rikokseen.
— Brr! — Kuinka poroporvarillista! toisti tyttö ja poistui huoneesta,
ennenkuin Ilja ehti kysyä selitystä häneltä.
Muutamien päivien kuluttua toi hän veljelleen puhtaita
alusvaatteita, ja moitti häntä siitä, että hän pitää huonoa huolta
vaatteistaan, repii ja tahrii niitä.
— Ole torumatta, — sanoi Gavrik ynseästi.
— Rupeatko vielä sinäkin haukkumaan minua, kuten jo rouva
tekee!
— Onko hän hyvin tottelematon? — kysyi Sonja Iljalta.
— E-ei erittäin — vastasi Ilja hyväntahtoisesti.
— Olen hyvin hiljainen, — suositti itseään Gavrik.

40. — On hän vähän liian sukkelakielinen, sanoi Lunjeff.
— Kuuletko? — kysyi sisar Gavrik'ilta, rypistäen kulmakarvojaan.
— Kuulen kyllä, — vastasi tämä vihaisesti.
— Se ei ole niin vaarallista, — sanoi hyväntahtoisesti Ilja. —
Ihmisen, joka edes osaa puoliaan pitää, on helppo tulla toimeen
maailmassa… Toisia lyödään, ja he vaikenevat ja heidät unhotetaan.
Sonja kuunteli hänen puhettaan ja oli kuin hänen kasvollaan olisi
kuvastunut iloa. Ilja huomasi sen.
— Aioin kysyä teiltä jotakin, — sanoi hän hiukan hämillään.
— Mitä?
Tyttö astui hyvin lähelle häntä ja katsoi häntä suoraan silmiin. Ilja
ei voinut kestää hänen katsettaan vaan painoi päänsä alas ja jatkoi:
— Jos olen teitä oikein ymmärtänyt, niin ette pidä kauppiaista?
— Enpä juuri…
— Minkätähden?
— He elävät toisten työllä — sanoi tyttö varmasti.
Ilja nosti äkkiä päänsä pystyyn. Nuo sanat eivät ainoastaan
hämmästyttäneet, vaan suoraan loukkasivat häntä. Ja tuo tyttö
lisäksi oli lausunut ne niin yksinkertaisesti, vakuuttavasti…
— Se ei ole totta, — huudahti Lunjeff. Nyt värähtivät Sonjan
kasvot ja tulivat punasiksi.

41. — Paljonko maksaa teille tuo nauha? — kysyi hän kuivasti.
— Tuo nauhako?… Seitsemäntoista kopeekkaa… arshina…
— Paljostako myytte sitä?
— Kahdestakymmenestä…
— Siinä sitä ollaan… Ne kolme kopeekkaa, jotka otatte te, eivät
kuulu teille, vaan nauhan valmistajille. Ymmärrättekö?
— En! — tunnusti Lunjeff avomielisesti.
Tytön silmissä välähti silloin jotakin vihamielistä häntä kohtaan.
Ilja huomasi sen selvästi ja tuli siitä araksi, vaan suuttui heti itseensä
siitä.
— Luulen, ettei teidän ole helppo käsittää niin yksinkertaista
ajatusta, — sanoi Sonja, siirtyen tiskin luota ovelle. — Mutta
kuvitelkaapa olevanne tekijä, joka on valmistanut nämä kaikki…
Leveällä käden liikkeellä näytti hän puodissa olevia tavaroita, ja
jatkoi selitystään siitä, kuinka työ saattaa kaikki muut rikkaiksi, paitsi
työntekijän itsensä. Alussa puhui hän, kuten tavallisesti, — kuivasti,
painavasti, ja hänen rumat kasvonsa olivat liikkumattomat, vaan
sitten rupesivat hänen kulmakarvansa värähtelemään, sieraimet
laajenivat ja pää pystyssä syyti hän Iljan päälle voimakkaita sanoja,
joita elähdytti nuorekas, horjumaton usko niiden totuuteen.
— Kauppias on työntekijän ja ostajan välillä… hän ei tee muuta
kuin korottaa tavaran hintaa… Kauppa on laillistettua varkautta…

42. Ilja tunsi loukkautuvansa, vaan hän ei löytänyt sanoja,
vastustaaksensa tuota röyhkeätä tyttöä, joka sanoi hänelle vasten
silmiä, että hän oli tyhjäntoimittaja ja varas. Hän puri hammasta
kuunnellessaan häntä, uskomatta, voimatta uskoa hänen sanojaan.
Mutta etsiessään mielessään sellaista sanaa, joka yhdellä iskulla
kumoaisi kaikki hänen puheensa, pakottaisi hänet vaikenemaan, hän
samalla ihmetteli hänen röyhkeyttään…
— Ei, niin ei asian laita ole! — keskeytti hän hänet vihdoin,
tuntien, ettei voinut enää ääneti kuunnella häntä. — Ei… niin se ei
ole!…
Iljan rinnassa leimahti kiukku, ja hänen kasvoillaan paloi kaksi
punasta läiskää.
— Väittäkää vastaan sitten! — sanoi tyttö tyynesti, istuutuen
tuolille ja heitettyään pitkän palmikkonsa syliinsä, rupesi leikkimään
sillä.
Lunjeff väänteli päätään, välttääkseen hänen vihaista katsettaan.
— Väitän kyllä! — huudahti hän, voimatta enää pidättää itseään.
— Koko elämäni väittää vastaan! Ehkä olen tehnyt suuren synnin,
ennenkuin pääsin tänne asti…
— Sitä pahempi… Mutta se ei ole vastaan väittämistä — sanoi
tyttö, ja se oli Iljasta kuin olisi hän saanut kylmää vettä niskaansa.
Hän nojasi käsillään tiskiin, kyykistyi alas, aivan kuin olisi tahtonut
hypätä sen yli ja katsoi vähän aikaa päätään pudistaen tyttöön. Hän
oli loukkautunut, mutta ihmetteli samalla hänen tyyneyttään. Tytön
katse ja liikkumattomat kasvot, joissa kuvastui varmuus, pidättivät

43. hänen vihaansa ja saivat hänet hämilleen. Sanoja, jotka hän oli
aikonut sanoa puolustuksekseen, ei hän saanut suustaan.
— No, mitä arvelette? — kysyi tyttö kylmästi, uhmaillen. Sitten
hymähti hän ja sanoi varmasti:
— Ette voi väittää minua vastaan, sillä olen sanonut totuuden
— Enkö? — kysyi Ilja kaiuttomasti.
— Niin, ette! Mitä voitte väittää vastaan?
Hän hymähti uudestaan halveksivasti.
— Näkemiin asti!
Hän poistui pää pystymmässä kuin koskaan.
— Se ei ole totta! — huusi Lunjeff hänen perästään. Mutta hän ei
kääntynyt takaisin.
Ilja heittäysi istumaan tuolille. Gavrik, joka seisoi ovella, katsoi
häneen ja luultavasti oli tyytyväinen sisarensa käytökseen, sillä
hänen kasvonsa olivat arvokkaan ja voitonriemuisen näköiset.
— Mitä katsot? — kysyi Ilja vihaisesti, tuntien, että tuo katse oli
hänestä vastenmielinen.
— En mitään! — vastasi poika.
— Mene sitten kävelemään!
Hän tunsi tarvitsevansa yksinäisyyttä. Mutta yksin jäätyään ei hän
voinut koota ajatuksiaan. Hän ei voinut käsittää Sonjan tarkotusta,

44. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com