Host Pathogen Interactions Methods and Protocols 1st Edition Christof R. Hauck (Auth.)

Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Host Pathogen Interactions Methods and Protocols
1st Edition Christof R. Hauck (Auth.)
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/host-pathogen-interactions-
methods-and-protocols-1st-edition-christof-r-hauck-auth/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Host Fungus Interactions Methods and Protocols 1st Edition
Christoph Sasse
https://ebookultra.com/download/host-fungus-interactions-methods-and-
protocols-1st-edition-christoph-sasse/
Host Bacteria Interactions Methods and Protocols 1st
Edition Annette C. Vergunst
https://ebookultra.com/download/host-bacteria-interactions-methods-
and-protocols-1st-edition-annette-c-vergunst/
Host Pathogen Interaction Microbial Metabolism
Pathogenicity and Antiinfectives 1st Edition Gottfried
Unden
https://ebookultra.com/download/host-pathogen-interaction-microbial-
metabolism-pathogenicity-and-antiinfectives-1st-edition-gottfried-
unden/
Plant Pathogen Interactions Annual Plant Reviews Volume 11
Nicolas Talbot
https://ebookultra.com/download/plant-pathogen-interactions-annual-
plant-reviews-volume-11-nicolas-talbot/

Mitosis Methods and Protocols 1st Edition Alexis R. Barr
https://ebookultra.com/download/mitosis-methods-and-protocols-1st-
edition-alexis-r-barr/
Interferon Methods and Protocols 1st Edition Katie R. Pang
https://ebookultra.com/download/interferon-methods-and-protocols-1st-
edition-katie-r-pang/
Host Microbe Interactions 1st Edition Michael San
Francisco And Brian San Francisco (Eds.)
https://ebookultra.com/download/host-microbe-interactions-1st-edition-
michael-san-francisco-and-brian-san-francisco-eds/
Fungal Secondary Metabolism Methods and Protocols 1st
Edition Kyle R. Pomraning
https://ebookultra.com/download/fungal-secondary-metabolism-methods-
and-protocols-1st-edition-kyle-r-pomraning/
Protein Dynamics Methods and Protocols 2014th Edition
Dennis R. Livesay
https://ebookultra.com/download/protein-dynamics-methods-and-
protocols-2014th-edition-dennis-r-livesay/

Host Pathogen Interactions Methods and Protocols 1st
Edition Christof R. Hauck (Auth.) Digital Instant
Download
Author(s): Christof R. Hauck (auth.), Steffen Rupp, Kai Sohn (eds.)
ISBN(s): 9781588298867, 1588298868
Edition: 1
File Details: PDF, 5.31 MB
Year: 2009
Language: english

Host-Pathogen Interactions

METHODS IN MOLECULAR BIOLOGY
TM
John M. Walker,SERIESEDITOR
489. Dynamic Brain Imaging:Methods and Protocols,
edited by Fahmeed Hyder, 2008
484. Functional Proteomics:Methods and Protocols,
edited by Julie D. Thompson, Christine
Schaeffer-Reiss, and Marius Uefﬁng, 2008
483. Recombinant Proteins From Plants:Methods and
Protocols, edited by Lo¨ıc Faye and Veronique
Gomord, 2008
482. Stem Cells in Regenerative Medicine:Methods and
Protocols, edited by Julie Audet and William L.
Stanford, 2008
481. Hepatocyte Transplantation:Methods and
Protocols, edited by Anil Dhawan and Robin D.
Hughes, 2008
480. Macromolecular Drug Delivery:Methods and
Protocols, edited by Mattias Belting, 2008
479. Plant Signal Transduction:Methods and Protocols,
edited by Thomas Pfannschmidt, 2008
478. Transgenic Wheat, Barley and Oats: Production
and Characterization Protocols, edited by Huw D.
Jones and Peter R. Shewry, 2008
477. Advanced Protocols in Oxidative Stress I, edited by
Donald Armstrong, 2008
476. Redox-Mediated Signal Transduction:Methods
and Protocols, edited by John T. Hancock, 2008
475. Cell Fusion:Overviews and Methods, edited by
Elizabeth H. Chen, 2008
474. Nanostructure Design:Methods and Protocols,
edited by Ehud Gazit and Ruth Nussinov, 2008
473. Clinical Epidemiology:Practice and Methods, edited
by Patrick Parfrey and Brendon Barrett, 2008
472. Cancer Epidemiology, Volume 2:Modiﬁable
Factors, edited by Mukesh Verma, 2008
471. Cancer Epidemiology, Volume 1:Host Susceptibility
Factors, edited by Mukesh Verma, 2008
470. Host-Pathogen Interactions:Methods and
Protocols, edited by Steffen Rupp and Kai Sohn, 2008
469. Wnt Signaling, Volume 2:Pathway Models, edited
by Elizabeth Vincan, 2008
468. Wnt Signaling, Volume 1:Pathway Methods and
Mammalian Models, edited by Elizabeth Vincan, 2008
467. Angiogenesis Protocols:Second Edition, edited by
Stewart Martin and Cliff Murray, 2008
466. Kidney Research:Experimental Protocols, edited by
Tim D. Hewitson and Gavin J. Becker, 2008.
465. Mycobacteria,Second Edition, edited by Tanya Parish
and Amanda Claire Brown, 2008
464. The Nucleus, Volume 2:Physical Properties and
Imaging Methods, edited by Ronald Hancock, 2008
463. The Nucleus, Volume 1:Nuclei and Subnuclear
Components, edited by Ronald Hancock, 2008
462. Lipid Signaling Protocols, edited by Banafshe
Larijani, Rudiger Woscholski, and Colin A. Rosser,
2008
461. Molecular Embryology:Methods and Protocols,
Second Edition, edited by Paul Sharpe and Ivor
Mason, 2008
460. Essential Concepts in Toxicogenomics, edited by
Donna L. Mendrick and William B. Mattes, 2008
459. Prion Protein Protocols, edited by Andrew F. Hill,
2008
458. Artiﬁcial Neural Networks:Methods and
Applications, edited by David S. Livingstone, 2008
457. Membrane Trafﬁcking, edited by Ales Vancura, 2008
456. Adipose Tissue Protocols, Second Edition, edited by
Kaiping Yang, 2008
455. Osteoporosis, edited by Jennifer J. Westendorf, 2008
454. SARS- and Other Coronaviruses:Laboratory
Protocols, edited by Dave Cavanagh, 2008
453. Bioinformatics, Volume 2:Structure, Function, and
Applications, edited by Jonathan M. Keith, 2008
452. Bioinformatics, Volume 1:Data, Sequence Analysis,
and Evolution, edited by Jonathan M. Keith, 2008
451. Plant Virology Protocols:From Viral Sequence to
Protein Function, edited by Gary Foster, Elisabeth
Johansen, Yiguo Hong, and Peter Nagy, 2008
450. Germline Stem Cells, edited by Steven X. Hou and
Shree Ram Singh, 2008
449. Mesenchymal Stem Cells:Methods and Protocols,
edited by Darwin J. Prockop, Douglas G. Phinney,
and Bruce A. Brunnell, 2008
448. Pharmacogenomics in Drug Discovery and
Development, edited by Qing Yan, 2008.
447. Alcohol:Methods and Protocols, edited by
Laura E. Nagy, 2008
446. Post-translational Modiﬁcations of Proteins:Tools
for Functional Proteomics,Second Edition, edited by
Christoph Kannicht, 2008.
445. Autophagosome and Phagosome, edited by Vojo
Deretic, 2008
444. Prenatal Diagnosis, edited by Sinhue Hahn and
Laird G. Jackson, 2008.
443. Molecular Modeling of Proteins, edited by Andreas
Kukol, 2008.
442. RNAi:Design and Application, edited by Sailen Barik,
2008.
441. Tissue Proteomics:Pathways, Biomarkers, and Drug
Discovery, edited by Brian Liu, 2008
440. Exocytosis and Endocytosis, edited by Andrei I.
Ivanov, 2008
439. Genomics Protocols, Second Edition, edited by Mike
Starkey and Ramnanth Elaswarapu, 2008
438. Neural Stem Cells:Methods and Protocols, Second
Edition, edited by Leslie P. Weiner, 2008
437. Drug Delivery Systems, edited by Kewal K. Jain,
2008
436. Avian Inﬂuenza Virus, edited by Erica Spackman,
2008
435. Chromosomal Mutagenesis, edited by Greg Davis
and Kevin J. Kayser, 2008
434. Gene Therapy Protocols: Volume 2:Design and
Characterization of Gene Transfer Vectors, edited by
Joseph M. Le Doux, 2008
433. Gene Therapy Protocols: Volume 1:Production and
In Vivo Applications of Gene Transfer Vectors, edited
by Joseph M. Le Doux, 2008
432. Organelle Proteomics, edited by Delphine Pﬂieger
and Jean Rossier, 2008
431. Bacterial Pathogenesis:Methods and Protocols,
edited by Frank DeLeo and Michael Otto, 2008
430. Hematopoietic Stem Cell Protocols, edited by
Kevin D. Bunting, 2008
429. Molecular Beacons:Signalling Nucleic Acid Probes,
Methods and Protocols, edited by Andreas Marx and
Oliver Seitz, 2008
428. Clinical Proteomics:Methods and Protocols, edited
by Antonia Vlahou, 2008
427. Plant Embryogenesis, edited by Maria Fernanda
Suarez and Peter Bozhkov, 2008
426. Structural Proteomics:High-Throughput Methods,
edited by Bostjan Kobe, Mitchell Guss, and Thomas
Huber, 2008
425. 2D PAGE:Sample Preparation and Fractionation,
Volume 2, edited by Anton Posch, 2008

METHODS IN MOLECULAR BIOLOGY
TM
Interactions
Methods and Protocols
Host-Pathogen
Edited by
Steffen Rupp
Fraunhofer Institute for Interfacial Engineering and Biotechnology
Stuttgart, Germany
and
Kai Sohn
Fraunhofer Institute for Interfacial Engineering and Biotechnology
Stuttgart, Germany

Editor
ISBN: 978-1-58829-886-7 e-ISBN: 978-1-59745-204-5
ISSN: 1064-3745 e-ISSN: 1940-6029
Library of Congress Control Number: 2008937208
c2009 Humana Press, a part of Springer Science+Business Media, LLC
All rights reserved. This work may not be translated or copied in whole or in part without the written permission of the
publisher (Humana Press, c/o Springer Science+Business Media, LLC, 233 Spring Street, New York, NY 10013, USA),
except for brief excerpts in connection with reviews or schol-arly analysis. Use in connection with any form of information
storage and retrieval, electronic adap-tation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or
hereafter devel-oped is forbidden.
The use in this publication of trade names, trademarks, service marks, and similar terms, even if they are not identiﬁed as
such, is not to be taken as an expression of opinion as to whether or not they are subject to proprietary rights.
Printed on acid-free paper
987654321
springer.com
Steffen Rupp
Fraunhofer Institute for Interfacial
Series Editor
John M. Walker
University of Hertfordshire
Hatﬁeld Herts
UK
Nobelstrasse 12
70569 Stuttgart, Germany
[email protected]
Nobelstrasse 12
70569 Stuttgart, Germany
Kai Sohn
[email protected]
Engineering & Biotechnology
Fraunhofer Institute for Interfacial
Engineering & Biotechnology

Preface
Infectious diseases have long been regarded as losing their threat to mankind. However,
in recent decades, infectious diseases have been regaining ground and are back in the focus
of research. Infectious diseases result from the interplay between pathogenic microorgan-
isms and the hosts they infect, especially the host’s defense system. The appearance and
severity of disease resulting from any pathogen depends upon the ability of that pathogen
to damage the host as well as the ability of the host to react to the pathogen. Therefore,
the interaction between the host and the pathogen is crucial for the outcome of an infec-
tion with regard to the establishment of disease or asymptomatic, commensal colonization
by the organisms.
In Host-Pathogen Interactions, we try to give an overview of the different methods
used to study host-pathogen interaction on a molecular level in order to understand the
mechanisms of infection and to identify the “Achilles’ heel” of the pathogen of interest.
We included examples of fungal and bacterial pathogens, as well as parasites, in order to
show a broad spectrum of different methodologies that can be used to study different
classes of pathogens. On the other hand, methods to study host reactions or to identify
factors required for host defense are described. The methods presented in this book can
be directly applied for the respective organisms as described. However, they also may serve
to give an idea of the different possibilities for investigation of the factors that are respon-
sible for the pathogenicity of the microorganism of interest, and may serve as an entry
point to choose and adapt the most appropriate technology for your specific question.
Steffen Rupp
Kai Sohn
v

Contents
Preface..................................................................................................................... v
Contributors ...........................................................................................................ix
PARTI: BACTERIALPATHOGENS
1 Introduction: Bacterial Pathogens
Christof R. Hauck ................................................................................................. 3
2 Transcriptome Analyses in the Interaction of Neisseria meningitidis
with Mammalian Host Cells
Alexandra Schubert-Unkmeir, Anja Schramm-Glück,
Matthias Frosch, and Christoph Schoen ................................................................ 5
3 Surface-Exposed Adherence Molecules of Streptococcus pneumoniae
Sven Hammerschmidt ........................................................................................... 29
4 Screening of Virulence Traits in Legionella pneumophila and Analysis of the
Host Susceptibility to Infection by Using the Dictyostelium Host Model System
Olaga Shevchuk and Michael Steinert ................................................................. 47
5 Characterizing Host Receptor Recognition by Individual Bacterial Pathogens
Katharina Kuespert and Christof R. Hauck ...................................................... 57
PARTII: FUNGALPATHOGENS
6 Introduction: Fungal Pathogens
Steffen Rupp ........................................................................................................... 69
7 Isolation and Purification of Antigenic Components of Cryptococcus
Karen L. Wozniak and Stuart M. Levitz ............................................................ 71
8 A Method for Examining Glycans Surface Expression of Yeasts
by Flow Cytometry
Maria Martínez-Esparza, Aurore Sarazin,
Daniel Poulain, and Thierry Jouault.................................................................. 85
9 Human Epithelial Model Systems for the Study of CandidaInfections
In Vitro: Part I. Adhesion to Epithelial Models
Kai Sohn and Steffen Rupp .................................................................................. 95
10 Human Epithelial Model Systems for the Study of Candida Infections
In Vitro: Part II. Histologic Methods for Studying Fungal Invasion
Rosa Hernandez and Steffen Rupp ..................................................................... 105
11In VitroSystems for Studying the Interaction of Fungal Pathogens
with Primary Cells from the Mammalian Innate Immune System
Christelle Bourgeois, Olivia Majer, Ingrid Frohner, and Karl Kuchler .......... 125
12 Experimental Infection of Rodent Mammals for Fungal Virulence Testing
Anja Schweizer and Klaus Schröppel ................................................................... 141
vii

13 Real-Time and Semiquantitative RT-PCR Methods to Analyze Gene
Expression Patterns During Aspergillus-Host Interactions
Jin Woo Bok, Nancy P. Keller, and Dimitrios I. Tsitsigiannis ......................... 151
14 Antibody-Based Strategy to Identify Candida albicans Genes Expressed
During Infections
Cornelius J. Clancy, Shaoji Cheng, and M. Hong Nguyen ................................ 169
15 Identification of the Candida albicansImmunome During
Systemic Infection by Mass Spectrometry
Aida Pitarch, César Nombela, and Concha Gil ................................................. 187
PARTIII: PARASITES
16 Introduction: Parasites
Klaus Brehm and Carsten G. K. Lüder .............................................................. 244
17 Axenic In VitroCultivation of Echinococcus multilocularis Metacestode
Vesicles and the Generation of Primary Cell Cultures
Markus Spiliotis and Klaus Brehm ...................................................................... 245
18 Culture of Exoerythrocytic Stages of the Malaria Parasites Plasmodium
falciparumand Plasmodium vivax
Liwang Cui, Namtip Trongnipatt, Jetsumon Sattabongkot,
and Rachanee Udomsangpetch ............................................................................. 263
19 Modulation of Caspase Activation by Toxoplasma gondii
Diana Hippe, Andrea Gais, Uwe Gross, and Carsten G. K. Lüder .................. 275
PARTIV: HOSTRESPONSES
20 Introduction: Host Responses
Martin Schaller, Günther Weindl, and Bernhard Hube ................................... 291
21 Fungal and Bacterial Killing by Neutrophils
David Ermert, Arturo Zychlinsky, and Constantin Urban .............................. 293
22 Endothelial Cell Stimulation by Candida albicans
Quynh T. Phan and Scott G. Filler ...................................................................... 313
23 Models of Oral and Vaginal Candidiasis Based on In VitroReconstituted
Human Epithelia for the Study of Host-Pathogen Interactions
Martin Schaller and Günther Weindl.................................................................. 327
24 Phagocytosis of Candida albicans by RNAi-Treated Drosophila S2 Cells
Shannon L. Stroschein-Stevenson, Edan Foley, Patrick H. O’Farrell,
and Alexander D. Johnson .................................................................................... 347
25 Oral Mucosal Cell Response to Candida albicansin Transgenic
Mice Expressing HIV-1
Louis de Repentigny, Daniel Lewandowski, Francine Aumont,
Zaher Hanna, and Paul Jolicoeur ....................................................................... 359
26 Proteomic Profiling of Serologic Response to Candida albicans
During Host-Commensal and Host-Pathogen Interactions
Aida Pitarch, César Nombela, and Concha Gil ................................................. 369
Index ...................................................................................................................... 413
viii Contents

Contributors
FRANCINEAUMONT• Department of Microbiology and Immunology, Faculty of Medicine,
University of Montreal, Montreal, Quebec, Canada
J
INWOOBOK• Department of Medical Microbiology and Immunology, University
of Wisconsin, Madison, Wisconsin, USA
C
HRISTELLEBOURGEOIS• Department of Medical Biochemistry, Medical University Vienna,
Max F. Perutz Laboratories, Vienna, Austria
K
LAUSBREHM• Institute for Hygiene and Microbiology, Würzburg, Germany
S
HAOJICHENG• Julius-Maximilians-University Würzburg, Department of Medicine,
Division of Infectious Disease, University of Florida, Gainesville, Florida, USA
C
ORNELIUSJ. CLANCY• University of Florida College of Medicine and North Florida/South
Georgia Veterans Health System, Gainesville, Florida, USA
L
IWANGCUI• Department of Entomology, The Pennsylvania State University, University
Park, Pennsylvania, USA
D
AVIDERMERT• Department of Cellular Microbiology, Max Planck Institute for Infection
Biology, Berlin, Germany
S
COTTG. FILLER• Division of Infectious Diseases, Los Angeles Biomedical Research Institute
at Harbor-UCLA Medical Center, Torrance, California, USA; and The David Geffen
School of Medicine at UCLA, Los Angeles, California, USA
E
DANFOLEY• Department of Medical Microbiology and Immunology, University of Alberta,
Edmonton, Alberta, Canada
I
NGRIDFROHNER• Department of Medical Biochemistry, Medical University Vienna, Max
F. Perutz Laboratories, Vienna, Austria
M
ATTHIASFROSCH• Institute for Hygiene and Microbiology, Würzburg, Germany
A
NDREAGAIS• Julius-Maximilians-University Würzburg, Institute for Medical
Microbiology, Georg-August-University, Göttingen, Germany
C
ONCHAGIL• Department of Microbiology II, Faculty of Pharmacy, Complutense
University of Madrid, Madrid, Spain
U
WEGROSS• Institute for Medical Microbiology, Georg-August-University, Göttingen,
Germany
S
VENHAMMERSCHMIDT • Max von Pettenkofer-Institute, Faculty of Bacteriology, Ludwig
Maximilians University Munich, Munich, Germany
Z
AHERHANNA• Department of Medicine, Laboratory of Molecular Biology, Clinical
Research Institute of Montreal Division of Experimental Medicine, McGill University,
Montreal, Quebec, Canada
C
HRISTOFR. HAUCK• Department of Cell Biology, University of Konstanz, Konstanz,
Germany
R
OSAHERNANDEZ• Fraunhofer Institute for Interfacial Engineering and Biotechnology,
Stuttgart, Germany
D
IANAHIPPE• Institute for Medical Microbiology, Georg-August-University, Göttingen,
Germany
ix

BERNHARDHUBE• Department of Microbial Pathogenicity Mechanisms, Leibniz Institute
for Natural Product Research and Infection Biology – Hans Knoell Institute Jena
(HKI), Friedrich Schiller University Jena, Jena, Germany
A
LEXANDERD. JOHNSON• Department of Microbiology and Immunology, and Department
of Biochemistry and Biophysics, University of California, San Francisco, San Francisco,
California, USA
P
AULJOLICOEUR• Department of Microbiology and Immunology, Laboratory of Molecular
Biology, Clinical Research Institute of Montreal, Division of Experimental Medicine,
McGill University, Montreal, Quebec, Canada
T
HIERRYJOUAULT• Inserm U 799; Laboratoire de Mycologie Fondamentale et Appliquée
Université de Lille II, Faculté de Médecine H. Warembourg, Pôle Recherche, Lille Cedex,
France
N
ANCYP. KELLER• Department of Medical Microbiology and Immunology, Plant Pathology
Department, University of Wisconsin, Madison, Wisconsin, USA
K
ARLKUCHLER• Max F. Perutz Laboratories, Department of Medical Biochemistry,
Medical University Vienna, Vienna, Austria
K
ATHARINAKUESPERT• Department of Biology, University of Konstanz, Konstanz,
Germany
S
TUARTM. LEVITZ• Department of Medicine and Molecular Genetics and Microbiology,
University of Massachusetts Medical School, Worcester, Massachusetts, USA
D
ANIELLEWANDOWSKI• Department of Microbiology and Immunology, Faculty of Medicine,
University of Montreal, Montreal, Quebec, Canada
C
ARSTENG. K. LÜDER• Institute for Medical Microbiology, Georg-August-University,
Göttingen, Germany
O
LIVIAMAJER• Max F. Perutz Laboratories, Department of Medical Biochemistry, Medical
University Vienna, Vienna, Austria
M
ARIAMARTÍNEZ-ESPARZA• Departamento de Bioquímica y Biología Molecular (B) e
Inmunología, Facultad de Medicina, Universidad de Murcia, Murcia, Spain
M. H
ONGNGUYEN• College of Medicine, University of Florida, Gainesville, Florida, USA
C
ÉSARNOMBELA• Department of Microbiology II, Faculty of Pharmacy, Complutense
University of Madrid, Madrid, Spain
P
ATRICKH. O’FARRELL• Department of Biochemistry and Biophysics, University of California,
San Francisco, San Francisco, California, USA
Q
UYNHT. PHAN• Division of Infectious Diseases, Los Angeles Biomedical Research Institute
at Harbor-UCLA Medical Center, Torrance, California, USA
A
IDAPITARCH• Department of Microbiology II, Faculty of Pharmacy, Complutense
University of Madrid, Madrid, Spain
D
ANIELPOULAIN• Inserm U 799; Laboratoire de Mycologie Fondamentale et Appliquée,
Université de Lille II, Faculté de Médecine H. Warembourg, Pôle Recherche, Lille Cedex,
France
L
OUIS DEREPENTIGNY• Department of Microbiology and Immunology, Sainte-Justine
Hospital and University of Montreal, Montreal, Quebec, Canada
S
TEFFENRUPP• Fraunhofer Institute for Interfacial Engineering and Biotechnology,
Stuttgart, Germany
A
URORESARAZIN• Inserm U 799; Laboratoire de Mycologie Fondamentale et Appliquée,
Université de Lille II, Faculté de Médecine H. Warembourg, Pôle Recherche, Lille Cedex,
France
J
ETSUMONSATTABONGKOT• Department of Entomology, AFRIMS, Bangkok, Thailand
x Contributors

MARTINSCHALLER• Department of Dermatology, Eberhard Karls University, Tübingen,
Germany
C
HRISTOPHSCHOEN• Institute for Hygiene and Microbiology, Würzburg, Germany
A
NJASCHRAMM-GLÜCK• Institute for Hygiene and Microbiology, University of Würzburg,
Germany
K
LAUSSCHRÖPPEL• Institute of Medical Microbiology and Hygiene, University of Tübingen,
Tübingen, Germany
A
LEXANDRASCHUBERT-UNKMEIR• Institute for Hygiene and Microbiology, Julius-
Maximilians-University Würzburg, Würzburg, Germany
A
NJASCHWEIZER• Comparative Genomics Centre, Cellular Immunology Group, James
Cook University, Townsville, Australia
O
LAGASHEVCHUK• Institute for Microbiology, Technische Universität Braunschweig,
Braunschweig, Germany
K
AISOHN• Fraunhofer Institute for Interfacial Engineering and Biotechnology, Stuttgart,
Germany
M
ARKUSSPILIOTIS• Institute for Hygiene and Microbiology, Julius-Maximilians-University
Würzburg, Würzburg, Germany
M
ICHAELSTEINERT• Institute for Microbiology, Technische Universität Braunschweig,
Braunschweig, Germany
S
HANNONL. STROSCHEIN-STEVENSON• Department of Microbiology and Immunology,
University of California, San Francisco, San Francisco, California, USA
N
AMTIPTRONGNIPATT• Department of Entomology, AFRIMS, Bangkok, Thailand
D
IMITRIOSI. TSITSIGIANNIS• Laboratory of Plant Pathology, Department of Crop Science,
Agricultural University of Athens, Athens, Greece
R
ACHANEEUDOMSANGPETCH • Department of Pathobiology, Mahidol University, Bangkok,
Thailand
C
ONSTANTINURBAN• Department of Cellular Microbiology, Max Planck Institute for
Infection Biology, Berlin, Germany
G
ÜNTHERWEINDL• Department of Dermatology, Eberhard Karls University, Tübingen,
Germany
K
ARENL. WOZNIAK• Department of Medicine and Microbiology, University of
Massachusetts Medical School, Worcester, Massachusetts, USA
A
RTUROZYCHLINSKY• Department of Cellular Microbiology, Max Planck Institute for
Infection Biology, Berlin, Germany
Contributors xi

Part I
Bacterial Pathogens

3
Chapter 1
Introduction: Bacterial Pathogens
Christof R. Hauck
Though vertebrates are able to deal with a large and varied resident
microbial flora (which outnumbers the cells of the human body),
contact with pathogenic bacteria can cause life-threatening harm.
The appreciation that infections by specialized bacteria are a major
source of human disease and the development of vaccination and
antibiotic treatment are the paramount medical achievements of
the past century. Studies on the molecular basis of infectious dis-
eases have illuminated common features that are shared by many
bacterial pathogens such as the ability to adhere to host tissues,
to evade innate and acquired immune defenses, to secrete toxins,
to overcome tissue barriers, and to invade host cells. However, a
close-up look reveals that each single pathogen species has devel-
oped its own variation of these broad themes and, speaking in
molecular terms, has acquired specific virulence factors allowing
these microbes to interfere with defined host processes or to
recognize particular structures.
For example, adhesive proteins of bacteria (i.e., the large
assortment of fimbrial and afimbrial adhesins) not only are struc-
turally divergent but also specifically bind to a wide variety of
distinct molecules, ranging from carbohydrates and glycolipids to
all kinds of proteins on their host cells. Often, these adhesive inter-
actions determine if a pathogen is able to cause disease in a partic-
ular organism. Therefore, the identification and characterization
of bacterial adhesins is an intense field of current research and is
discussed by Hammerschmidt (Chapter 3) and by Kuespert and
Hauck (Chapter 5).
In many instances, virulence factor expression is tightly regu-
lated, and bacterial pathogens respond with specific gene regulation
events during their interaction with different host compartments.
Steffen Rupp, Kai Sohn (eds.), Host-Pathogen Interactions, DOI: 10.1007/978-1-59745-204-5_1,
© 2008 Humana Press, Totowa, NJ

Accordingly, methods to monitor bacterial gene expression during
infection are critically needed to understand the adaptive response
of microorganisms. To unravel novel and potentially useful sites of
intervention as a sort of microbial “Achilles’ heel” for future ther-
apeutic exploitation, these studies should allow the analysis of the
complete bacterial transcriptome. One such global approach of
gene expression profiling using DNA-oligonucleotide microarrays
is detailed by Schubert-Unkmeir, Schramm-Glück, Frosch, and
Schoen (Chapter 2).
Many of the virulence-associated traits of bacteria can be stud-
ied during infection of isolated eukaryotic cells making in vitro
cell culture systems easily standardizable and manipulable models.
Even for bacteria that are found in the environment together with
particular host organisms and accidentally infect humans, such as
Legionella pneumophila, genetically accessible cell culture models
exist and are discussed by Schevchuk and Steinert (Chapter 4).
Together, the methods presented in Part I of this volume
should provide a useful selection of current approaches to identify
and study virulence factors and adaptations of bacterial pathogens
that might be applicable to other pathogenic organisms as well.
4 Hauck

Steffen Rupp, Kai Sohn (eds.), Host-Pathogen Interactions, DOI: 10.1007/978-1-59745-204-5_2,
© 2008 Humana Press, Totowa, NJ
5
The large amounts of data from genome sequencing projects
have led to a wealth of information about many organisms. In
particular, the completion of the human genome project (1, 2)
together with emerging information on the genomes of around
500 bacteria including all major human pathogenic species offers
new possibilities for exploring the molecular pathogenesis
of infectious diseases (3). In particular, the introduction of
Chapter 2
Transcriptome Analyses in the Interaction of Neisseria
meningitidis
with Mammalian Host Cells
Alexandra Schubert-Unkmeir, Anja Schramm-Glück,
Matthias Frosch, and Christoph Schoen
Abstract
As in many other areas of basic and applied biology, research in infectious diseases has been revolution-
ized by two recent developments in the field of genome biology: first, the sequencing of the human
genome as well as that of many pathogen genomes; and second, the development of high-throughput
technologies such as microarray technology, proteomics, and metabolomics. Microarray studies enable a
deeper understanding of genetic evolution of pathogens and investigation of determinants of pathogenic-
ity on a whole-genome scale. Host studies in turn permit an unprecedented holistic appreciation of the
complexities of the host cell responses at the molecular level. In combination, host-pathogen studies allow
global analysis of gene expression in the infecting bacterium as well as in the infected host cell during
pathogenesis providing a comprehensive picture of the intricacies of pathogen-host interactions. This
chapter briefly explains the principles underlying DNA microarrays including major points to consider
when planning and analyzing microarray experiments and highlights in detail their practical application
using the interaction of Neisseria meningitidiswith endothelial cells as an example.
Key words:Neisseria meningitidis, infection biology, cellular microbiology, gene expression, tran-
scriptomics, microarrays.
1. Introduction

the DNA microarray made it possible to study the expression
of every single gene within a genome at once (4). This genome-wide
study of the complete mRNA expression profile (the transcriptome)
has been termed accordingly transcriptomics. Compared with
conventional gene expression technologies such as RT-PCR or
Northern blotting, microarrays allow for the interaction between
different molecular pathways in the cell to be studied—arguably one
of the most important advantages of this novel technology. In addi-
tion, microarray-based approaches allow researchers to interrogate
host and pathogen genomes without prior bias regarding which
genes might be involved in a disease process.
This chapter only very briefly describes the basic principles of
DNA microarray technology and highlights in particular the
application of microarrays to the analysis of the changes in gene
expression in Neisseria meningitidis upon adhesion to endothe-
lial cells (5, 6), as well as the transcriptional response in the
endothelial cell upon infection with the bacterium (7). For a
more general review of host gene expression profiling in host-
pathogen interactions, see Ref. 8, and for the results of microar-
ray experiments in the analysis of the infection biology of
N. meningitidis, see Refs. 7and 9.
6 Schubert-Unkmeir et al.
1.1. Introducing
Microarray
Technology A microarray is a densely packed array of DNA probes that are
fixed to a solid substrate in a predetermined matrix on a small
surface area. The arrays are then amenable to hybridization to
RNA or, more commonly, cDNA nucleotide samples isolated
from experimental cultures. The nucleotides are labeled either
fluorescently or radioactively before hybridization, and after-
wards the fluorescent intensity or radioactivity from each probe
spot can be measured. When compared with a control, the spot
intensities can be taken as a measure of the relative level of the
complementary nucleotide in the sample. Currently, there are
two main types of microarrays: spotted DNA and in situsynthe-
sized oligonucleotide arrays (Affymetrix gene chips).
Affymetrix (http://affymetrix.com) uses a method that
directly synthesizes an oligonucleotide sequence on a silicon
slide/chip using a technique known as light-directed combinato-
rial chemical synthesis (10). Although still quite expensive,
Affymetrix chips can thus achieve very high spot densities allow-
ing the incorporation of, for example, up to 47,000 probes as in
the latest human oligonucleotide gene chip. However, for the
whole-genome analysis of prokaryotes, which have a consider-
ably smaller genome, the more easily obtainable spotted arrays
are sufficient for most projects in microbiology.
Spotted arrays most commonly use coated glass slides (micro-
array) or nylon membranes (macroarray) as the solid substrate.
The coating chemistry of microarray slides can vary, but the com-
mon feature of the activated glass is that it allows cross-linking

between the positively charged surface and the negatively charged
nucleotide probes. The spotted array uses either PCR amplicons
or presynthesized oligonucleotides of unique fragments from
each of the target genes as probes. The oligonucleotide probes are
in general melting-temperature-normalized and are commonly 50
to 70 nucleotides long. As they are specifically designed to loca-
tions in each open reading frame (ORF), oligonucleotides have an
increased specificity and a reduced cross-reactivity with other
probes when compared with PCR-based microarrays. In addition,
predesigned sets of probes covering the entire genome of many
bacterial pathogens are commercially available (e.g., Operon Inc.;
http://www.operon.com). The PCR product or oligonucleotide
probes are then spotted onto the array surface by an automated
robot that uses specially designed pins to pick up the sample from
a well of a microtiter plate and deposit it onto the array surface in
a prearranged grid formation. This allows the analysis software to
link each spot with the gene it represents.
In this chapter, we will focus on spotted oligonucleotide
arrays as they are the most common platform for microbial
gene expression analysis using microarrays. For more compre-
hensive details of microarray technology, the reader is referred
to Ref. 11.
Transcriptomics in N. meningitidis Infection Biology 7
1.2. Designing
Microarray
Experiments Producing useful data from microarrays depends heavily on the
manner in which the study was performed so that potential
sources of error are reduced as far as possible. There are two fun-
damental sources of error that occur during a microarray experi-
ment: random errors and systematic errors (12). Random errors
are minimized by obtaining an adequate number of technical as
well as biological repeats to reduce extraneous influencing fac-
tors. Systematic error is reduced as far as possible by using an
appropriate experimental design. With respect to the reference
used, microarray experiments can in principle be divided into
type 1 and type 2 experiments (13). A type 1 experiment uses
control and experimental cDNA labeled with two different fluo-
rescent dyes to make a direct comparison between the two on
one array (see later). The identification of genes upregulated
or downregulated at a certain time point during infection com-
pared with in vitro culture would be an example of a type 1
experiment. Alternatively, radioactively labeled samples are
hybridized separately to two different slides and the results are
compared with each other computationally. This design is ideal
when directly comparing one or two different strains or exper-
imental conditions. But if the candidates to be analyzed are
greater in number, then this design becomes tedious. Therefore,
in a type 2 experiment, an indirect comparison is made between
two samples. In such a common reference design, one strain
or condition is a common reference and all other strains or

conditions are indirectly compared with this common reference,
which also allows comparisons between a large number of vari-
ous experimental strains/conditions.
As an empirical rule of thumb, one should include at least three
biological replicates of each experiment. In addition, a first techni-
cal replicate is to have at least two spots for each probe on each
microarray. For fluorescent labeling with two different dyes (see
later), a second technical replicate is to include a dye swap in each
experiment to compensate for different labeling efficiencies of the
dyes. Therefore, even a simple type 1 experiment comparing just
two different samples/conditions already results in 3 2 2 12
data sets for each probe that have to be analyzed.
However, a detailed discussion of the biostatistical issues
involved in any microarray experiment is beyond the scope of this
chapter; only rough guidelines can be given here. For a detailed
discussion of the bioinformatical and biostatistical methods
required for the proper planning and analysis of DNA microar-
rays, the reader is referred to Refs. 14and 15.
For detailed information especially on all aspects of microar-
ray study design, the reader is referred to Ref. 12. In addition, it
is of major importance to make contact in a timely manner with
the local biostatistics or bioinformatics department for advice on
statistically state-of-the-art design and analysis of the intended
microarray-based experiment(s) (16).
A graphical overview over the entire process of planning,
performing, analyzing, and validating a microarray experiment is
given in Fig. 2.1.
8 Schubert-Unkmeir et al.
1.3. Using MicroarraysThere are four laboratory steps in using a microarray to measure
gene expression in a sample:
1. Sample preparation
2. Hybridization
3. Washing
4. Image acquisition
1.3.1. Sample Preparation
and Labeling There are a number of different ways in which a sample can be
prepared and labeled for microarray experiments. In any case,
rapid RNA extraction is always a crucial step if it aims to assess
gene expression levels in a meaningful manner. Additionally,
mRNA has a short half-life, and speed of isolation through to
analysis is thus critical. A number of commercial kits have
become available to be used for RNA extraction, but essentially
the RNA is purified by precipitation and resuspended in RNase-
free water. To ensure that the RNA prepared is free of contami-
nating genomic DNA, which would give a false-positive signal in
any array experiment, the RNA is treated with DNase before it is
used for further analysis.

Transcriptomics in N. meningitidis Infection Biology 9
Although it is possible to hybridize complementary RNA, it
is much more common to hybridize complementary DNA to the
arrays. Therefore, total RNA is reverse-transcribed to cDNA at
which point it is labeled in a process known as direct labeling
either by incorporation of radioactively labeled nucleotides such
has, for example, [
33
P]ATP or dCTP to which the fluorescent
dyes Cy3 (excited by a green laser) or Cy5 (excited by a red laser)
have been covalently attached.
Fig. 2.1. Schematic scheme of the steps involved and points to be considered in plan-
ning and performing a microarray experiment. For details, see text.
1.3.2. HybridizationHybridization is the step in which the DNA probes on the glass
and the labeled DNA target form heteroduplexes via Watson-
Crick base-pairing. Before hybridization, the cDNA/DNA sam-
ples have to be denatured to single-stranded molecules with a
brief incubation at 95°C and added to the hybridization mixture,
which guarantees a stringent environment for the binding reac-
tion. In addition, to provide nonspecific binding of nucleotides,
the slides must also be prehybridized before use. During the
hybridization reaction, the samples are hybridized to the array
overnight at a desired temperature (45°C or 65°C) depending on
the type of array used, the bacterial species, and the G/C content
of the genome.

10 Schubert-Unkmeir et al.
1.4. Computational
Analysis and Storage
of Microarray DataFor fluorescently labeled samples, the quantified spot intensities
have to be further processed computationally by applying a suitable
form of data normalization method such as variance stabilization
(VSN) (17)or locally weighted regression scatterplot smoothing
(LOWESS) (18)to further reduce systematic errors. Useful software
tools for microarray analysis are, among others, the freely available
software package Bioconductor (http://www.bioconductor.org/)
(18)or the TIGR software MIDAS (http://www.tm4.org/
midas.html). After normalization, statistical testing for differentially
regulated genes, clustering of genes with similar expression patterns,
and detailed database analyses are necessary before a well-founded
biological interpretation of the data is possible. For more informa-
tion on the biostatistical analysis of microarray data, the reader is
referred to Refs. 14and 15.
1.3.3. Washing After hybridization, the slides are washed to remove excess
hybridization solution and unbound labeled cDNA from the array.
1.3.4. Image AcquisitionThe final step of the laboratory process is to produce an image of
the surface of the hybridized array. For radioactively labeled sam-
ples, the hybridized and washed microarray is exposed with a low-
energy phosphoimaging screen that is used in conjunction with a
suited detection system such as, for example, the PhosphorImager,
Molecular dynamics, Sunnyvale, CA instrument. Phosphoimaging
screens retain energy from beta particles, x-rays, and gamma rays
generated by the radioactive decay of the labeled sample. Upon
laser-induced stimulation in the PhosphorImager instrument, for
each spot light is emitted from the storage phosphor screen in pro-
portion to the amount of radioactivity in the sample. The emitted
light is then quantified and further analyzed by an image analysis
software such as the commercial AtlasImage (BD Biosciences
Clontech; http://www.bdbiosciences.com).
For fluorescently labeled samples, the levels of fluorescence
from each spot for both Cy3 and Cy5 are determined using a
confocal scanner. The scanner contains two (or more) lasers that
are focused onto the array. After a prescan to check for the neg-
ative and positive controls and that the unspecific background is
not too imposing, the array is scanned at a gain just below the
threshold where any of the spots become saturated. The array
is scanned at a wavelength of 635 nm for Cy5 and 532 nm for
Cy3 resulting in two monochrome images captured as TIFF
(Tagged Image File Format) graphics files that reflect the fluo-
rescent intensities on a black-and-white gradient. Consecutively,
the monochromatic TIFF images are exported to image analysis
software such as the free Spotfinder by TIGR (http://
www.tigr.org/software/tm4/spotfinder.html) or the commer-
cial ImaGene (http://www.biodiscovery.com/ imagene.asp) to
create the familiar red-green false-color images of microarrays
and to quantify the fluorescent intensities.

Other documents randomly have
different content

— Minä rakastan sinua! Mutta siksi, että olet minua voimakkaampi,
että annat minulle uusia ajatuksia, siksi että voit minua kantaa kun
väsyn, siksi että sinulla ovat ne ominaisuudet, jotka minulta
puuttuvat.
— Sinähän olet itsekäs, Blanche! Panettelet itseäsi! Sinä rakastat
minua omanvoiton pyynnöstä. Siksi että saat jotain minulta, että
sinulla on hyötyä, tukea minusta. Onneksi olen köyhä, muutoin
luulisin sinun rakastavan minua rahojen takia.
Blanche oli pahoillaan.
— Hyi millaista leikkiä sinä lasket — sanoi hän.
Ja niin he erosivat.
* * * * *
Seuraavana iltana kävelivät he Schäzlissä jälleen. Ja kuu oli
vähenemään päin.
— Oletko kuullut että edustajakamari on juuri säätämässä lakia
aviottomain lasten perintöoikeudesta? — alkoi Emile.
— En, mutta eipä se tule liian aikasin.
— Liian aikasin ja liian myöhään, kuten kaikkinaiset
puolparannukset. Ajatteles kuinka monta valtaistuimen perijää on
kämpivä esiin, niin monta kruununprinssiä ja prinsessaa! Muuten on
tuo kauniimmin tarkotettua kuin nerokasta. Isyyttä ei voida koskaan
todistaa; äiteydestä vain voi olla varma. Mutta nainen ei ole saanut
ansaitsemisvälineitä käsiinsä, siksi täytyy hänen saada joku mies
orjakseen. Niin on hän tehnyt ikimuistoisista ajoista saakka; mutta

orjuus on aina turmellut orjanomistajaa, siksi on nainen turmeltunut,
itsekäs, ja lähipitäin mahdoton yhteiskuntaan. Hän on pysähtynyt
perheasteelle. Koettamalla nyt vapauttaa miestä itse työtä tekemällä
esiintyy nainen kilpailijana, ja liikatäydet työmarkkinat tulevat
veriseksi leipätaistelun kentäksi, jossa sukupuolet esiintyvät
vihollisina. Tämä hajottaa yhteiskunnan ja kenties edistää kenties
viivyttää uuden yhteiskuntajärjestyksen syntymistä. Uusien
perintölakien säätäminen, kun perintö tulee poistettavaksi, ei ole
mikään edistysaskel. Aviottomain ja aviolasten erotuksen voi vain
uusi yhteiskunta poistaa, kun valtio ottaa kaikki haltuunsa.
Blanche kävi hajamieliseksi ja tahtoi puhuttavaksi muusta. Lumi oli
sulanut, ilma oli märkä ja kävely tuntui ilkeältä; järveltä puhalsi
raaka, kostea tuuli.
— Ei tämä ole hauskaa, — sanoi Blanche.
— Ei, hauskempaa olisi istua lämpimässä huoneessa, jossa olisi
matot lattialla — sanoi Emile. — Miten pääsemme siihen saakka?
— Meidän täytyy mennä kihloihin — sanoi Blanche.
— Ja istua sisällä tädin luona puhumassa pahaa miehistä. Emme
koskaan enää saisi puhua mitä ajattelemme, keskenämme, vaan
kohteliaisuudesta olisi keskusteltava hänen kanssaan.
— Sitten on kai mentävä naimisiin! Emile oli vaiti.
— Niin, kylläkin — sanoi hän. — Meidän on mentävä naimisiin.
Emme me elämänikäämme voi kulkea pimeässä kadulla. Mutta sinun
urasi?
— Se kai ei silti häiriinny?

— Ehkei. Tai häiritsee se meitä. Herra lähtee ulos aamulla. Palaa
päivällä. Onko rouva kotona? Ei, hän on kaupungilla. Rouva tulee
kotiin iltapäivällä. Onko herra kotona? Herra on toimessa. Sitten
tapaavat he ehkä jonain iltana. Takkavalkea leiskaa, lamppu luo
valoa. Nyt tarinoidaan. Kello soi, rouvan on lähdettävä
sairaskäynnille. Ja sitten ei taas tavata sillä herra nukkuu, kun rouva
tulee kotiin. Siitä tulee piilosilla oloa eikä koskaan oikein saa tavata
toisiaan.
— Mutta jos minä jätän tämän uran? Ei minulla, suoraan sanoen,
ole mitään halua sille!
— Niin, sitten saat istua kotona, ja minut tapaat ateriain aikana!
Miten sitten järjestämme asiat?
— Miksi sinä kysyt? Sinunhan piti vastata, kun minä kysyin.
— Tulevaisuus vain voi vastata! Tulevaisuus yksin voi antaa
vapautta; nyt olemme kaikki orjia, ja aina yrittäessämme kihnuttaa
kahleitamme poikki saamme rangaistukseksi kovennusta
vankeuteemme. Hyvästi. Kello lyö! Vanginvartijat odottavat.
* * * * *
Zürichissä oli suuri meteli. Polyteknikon edustalla ylioppilasryhmiä
puhelemassa. Kaduilla ja ravintoloissa joukottain ylioppilaita, kaikki
keskustelivat. Venäjän hallitukselta oli yliopiston rehtorille tullut
kirjelmä, jossa käskettiin ilmottamaan ylioppilaille kumpaakin
sukupuolta jotka säännöttömällä elämällään olivat tuottaneet häpeää
kansalleen, mutta tahtoivat pysyä Venäjän kansalaisina, että heidän
oli heti palattava kotimaahan. Sen johdosta oli toimeenpantu

tutkimus ja monta ei-venäläistä ylioppilasta sekotettu juttuun sekä
erotettu.
Erotettujen joukossa oli Emile Suchard, töiden opastelija
kemiallisessa laboratoriossa. Tämä teki sitä kiusallisemman
vaikutuksen, kun miehestä yleensä pidettiin ja tiedettiin sekin, että
hän harjotti opintojaan eläen toimensa tuottamalla pikku palkkiolla.
Emile istui aamulla huoneessaan kirjeitä kirjottelemassa. Ei
omaisilleen, sillä semmoisia ei hänellä ollut.
Hänen purtensa oli tuhoutunut. Uusi oli rakennettava. Kun
tutkinnot vielä olivat kesken, oli ainoana keinona hakea paikka
jostain teknillisestä tehtaasta. Mutta mistä?
Ovelta kuului koputus. Sisään astui Blanche. Punasena, itkussa.
— Tästä saat minut! Täti tietää kaikki! — sanoi hän ja heittäytyi
itkien sohvalle.
— Mitä tietää täti? — vastasi Emile.
— Kaikki.
— Että olet ollut venäläisten luona?
— Niin!
— Että olemme tavanneet toisiamme puistossa?
— Niin!
— Enempää ei hän voi tietää, sillä enempää ei ole tapahtunut.
Mitä teemme?

— Matkustamme!
— Mihin?
— Mihin tahansa.
— Entä sitten?
— Menemme naimisiin! Emile oli hetken vaiti.
— Kuten muutkin — sanoi hän vihdoin.
— Ei kuten muut — vastasi Blanche — vaan kuten me.
— Kuten me! Kuinka, kuten me? Kolme mahdollisuutta on:
saamme lapsia ja sinusta tulee lasten piika; emme saa lapsia, ja
sinusta tulee minun piikani.
— Me emme saa lapsia emmekä pidä kotitaloutta; minä luen
lääkäriksi.
— Millä rahoilla?
Blanche loi katseensa maahan.
— Totta kyllä — jatkoi hän — minun varani ovat lopussa.
— Minun myös — sanoi Emile.
Blanchelle, joka ei ollut tuntenut Emilen taloudellista asemaa, oli
tämä ikävä yllätys. Hän oli aina edellyttänyt tällä olevan varoja. Oli
kiusallista kajota talousasioihin nyt. Mutta koko olemassa olohan
riippui tänä hetkenä taloudesta. Hän katsoi Emileen silmin rukoillen
tätä ratkaisemaan kysymyksen. Mutta mies tuijotti lattiaa kohti. Juuri

nyt kun esteet olivat poistuneet, kahleet katkenneet ja heidän piti
heittäytyä toistensa syliin, astui kutsumaton vieras väliin.
Blanche oli tullut tänne jalona, ylevänä mielessään, näyttämään,
mitä oli uhrannut, ja nyt kun heidän sielujensa piti yhtyä taivasta
uhmaavin yhteisin ajatuksin, nyt istuivat he vastatusten, noloina,
häpeissään. Blanche oli masentunut kuin kieltävän vastauksen
saanut lainanpyytäjä.
Ja Emile, hänen ajatuksensa oivaltaen, kärsi hänen puolestaan, oli
hänen puolestaan nöyryytetty, mutta ei nähnyt mitään pelastusta.
Mutta hänen täytyi pelastaa tuo tyttönen siitä hirmuisesta vaitiolosta,
joka puhui enemmän kuin sanat.
— Joka tapauksessa — sanoi hän — vaikka olisimmekin päässeet
tiemme päähän, en luule avioliiton kahden lääkärin välillä voivan
onnistua yhtä vähän kuin kahden puusepän tai suutarin kesken. Mitä
on tapahtunut, on tapahtunut ilman meidän syytämme. Blanche,
meidän tiemme eroavat; mene takasin omaistesi luo. Kulje urasi
päähän saakka.
— Takasin! Mahdotonta! Vankeutta se on!
— Mutta vapaus taustalla! Mutta minun kanssani astut
elinkaudeksi ikeeseen!
— Mitä olet minusta tahtonut? Olet houkutellut minut jyrkänteen
laidalle, ja nyt sanot palaa.
— Näen ettet uskalla hypätä.
— Mihin?

— Ohi vanhain ajatusten! Mene työhön; sinä voit ruveta
opettajattareksi, osaat ommella, voisit kaupata…
— Pitääkö minun ommella?
— Mistä minä tiedän? Minä saan keittää suopaa tai jauhaa luita!
Meidän täytyy elää! Mitä teetkin, tee itsesi vapaaksi, vapaaksi
minusta, sillä vain vapaaseen naiseen voi kunnioituksella katsoa;
vaimona polkisin sinua.
— Minusta siis tulisi sinun rakastajattaresi.
— Ja minusta sinun rakastajasi! Se on toista kuin miehenä ja
vaimona oleminen!
— Etkö häpeä moisia ehdotuksiasi! Minusta ompelijatar ja sinun
rakastajattaresi! Onko se vakava tarkotuksesi? Emile, Emile!
— Yhtä vakava kuin sekin, että minusta tulee suovankeittäjä ja
sinun rakastajasi! Eikö ole tasapeli?
— En ymmärrä sinua.
— Alan huomata sen! Siksi pyysinkin sinua menemään kotiin tätisi
luo!
— Vielä pilkkaatkin minua!
— En, itseäni. Voi noita vanhoja valhe-ihanteita, noita vanhoja
aivokuumeita, jotka kääntävät katseemme ja tylsyttävät hyvän
järkemme! Sinä olet hyljännyt minun ehdotukseni; sinulla on siis
muita. Mitä ajattelit tänne tullessasi?
Blanche oli noussut ja napitti käsineitään.

— Sanon teille, herraseni — sanoi hän väräjävällä äänellä — että
mies, joka houkuttelee naisen luokseen, on vastuuseen velkapää…
— Niin on! Tiedän sen. Vahingonkorvausta… Ei, ei Blanche, ei
tällaista tilinpäätöstä meidän kesken. Esitätkö sinäkin laskun
rakkaudestasi! kaksi rypistynyttä kaulusta ja kalvosinparia, hyi. Ei,
lopetetaan pois! Mitä tahdot? Ettäkö, menisimme naimisiin! Kaksi
vuodetta, ruokapöytä, kuusi rottinkituolia. Riisuutua samassa
huoneessa, riidellä saman pöydän ääressä, sukia tukkaansa samalla
kammalla! Oh! Tahtosin olla kuollut!
Blanche seisoi ovella, käsi rivassa:
— Et siis katso minun tekemäini uhrausten sinua mihinkään
velvottavan.
— Uhrausten? Sinä olet uhrannut rakkautesi ja minä myös! Jos
meillä olisi lapsi, olisi minun velvollisuuteni huolehtia siitä ja sinusta,
sillä naisella ei ole mitään velvollisuutta lapsiaan kohtaan, eikä
hänellä voikaan olla, kun ei hänellä ole täyttä vapautta
ansaitsemisen markkinoilla, tai kun ei hän ole sitä halunnut! Mutta
nyt! Eihän sinun urasi ole katkennut; käänny! Tarjoan sinulle
vapautta ja sinä pyydät vankeutta.
— Minä palaan! — sanoi Blanche varmalla äänellä. — Eikä ole mies
minua houkutteleva. Hyvästi!
Hän meni.
Emile kuuli hänen pienten kenkäinsä kapseen portaita vasten;
alas, alas, pitkin pitkiä portaita, kunnes ääntä ei enää kuulunut.
Sitten kajahti portti kiini, kumeasti, painavasti kuin huokaus.

Hän juoksi akkunaan, aukasi sen ja nojautui ulos. Tuolla kulki
Blanche, mutta korkealta katsoen näytti hän lyhyeltä. Näkökulma
turmeli vartalon ja hän näytti niin naurettavalta kuin kuva puutarhan
peilipallolla. Kaikki piirteet olivat turmellut ja koko kuva väännelty.
Tuolla siis meni menojaan hänen ihana unelmansa muuttuen
kummitukseksi ja jättäen jälkeensä vain jonkin ruman muiston.
* * * * *
— Onko tohtori kotona? — kysyi lääkärinhakija, joka oli koputtanut
ovelle, minkä nimikilvellä seisoi: Docteur Medecin Blanche Chappuis.
— Tohtori on sairas — vastasi Bertha-täti — mutta minä kysyn
ottaako hän vastaan.
Bertha-neiti, joka oli tuntuvasti vanhennut niinä huolekkaina
vuosina, jotka seurasivat hänen omaisuutensa menetystä, meni
Blachen huoneeseen kysymään, voiko tämä ottaa vastaan. Siellä oli
ihan pimeä, ja sohvalla makasi Blanche kääreitä päässä.
Tavallisuuden mukaan oli hän maannut kaksi päivää voimatta syödä
mitään, polttavassa päänkivussa, kykenemättä liikkumaan,
puhumaan. "Hän oli ruumiina", kuten itse sitä nimitti, kerran kuussa;
eikä parannuskeinoa löytynyt.
— Siellä on hakija — sanoi täti niin lempeästi kuin voi.
— Antakaa minun olla rauhassa — kähisi naisparka ja väänteleikse
sohvalla.
— Mutta rakas Blanche, sinähän tiedät, kuinka vaikeata on.

— Tiedän, tiedän! Kauppiasko vai teurastaja? Tämä vie hengen
minulta.
— Mutta rakas lapsi, täytyyhän meidän elää, etkä sinä saa antaa
kävijäin palata pois. Laskehan vain!
— Ihmissuvun hyväntekijän on elettävä ihmissuvun kurjuudesta,
— huohotti Blanche. — Mitä vastakohtia, kuinka valheellinen asema!
— No mutta lapsi kulta, kaikkien syntyneittenhän täytyy elää, ja
jos et sinä olisi niin äkkipäinen ja pelottaisi sairaitasi pois, niin voisi
sinulla olla koko hyvät tulot.
— Niin, jollen olisi sanonut sille rikkaalle rouvalle, että hänen
hermostuksensa oli teennäistä, olisi minulla koko joukko
naishoidokkaita. Mutta minähän paransin hänet pullollisella kylmää
vettä, ja hänen miehensä on kyllä ikuisesti kiitollinen minulle, vaikkei
rouva olisikaan! Äh! — Tuotko muistikirjani. Katso millä kannalla ovat
asiani, en voi lukea tänään. Hermokuume Mont-Blanc-kadun varrella,
kymmenen käyntiä a kolme francia: maksaa kai. Tulirokko
porttivahdin perheessä Carouge torin varrella: ei maksa. Ooh! Ei,
tämän saat sinä, täti, hoitaa, se on liian nöyryyttävää. Mitä se
ihminen siellä tahtoo? Sano hänelle, etten voi ottaa vastaan tänään!
Mahdotonta, kuuletko! Ja mene nyt! Minun täytyy olla yksin!
Bertha-täti meni ja lähetti hakijan pois.
Blanchen päivät olivat olleet katkerat ja monta unelmaa oli
rauennut tuon Zürichin kolauksen jälkeen. Kaksi viimeistä
opiskeluvuottaan oli hän viettänyt täydellisen vartioimisen alaisena ja
kovia taisteluita kestäen. Hän ahersi ja ahkeroi kihnuttaakseen poikki
sitä rautakahletta, jolla talousasia sitoi hänet noihin vanhuksiin; ja

kun hän vihdoin sai tutkintonsa valmiiksi ja vapauden oli määrä tulla,
niin istuikin, hän siinä kuten ennenkin vanhuksineen, jotka nyt
vuorostaan olivat hänen kuormanaan, he kun olivat kantaneet häntä
niin kauan, ja he korkonsa menetettyään eivät enää voineet itseään
elättää.
Genevessä, johon hän asettui tointaan harjoittamaan, oli
ennestään useita naislääkäreitä, niin ettei alkamiskunnia enää ollut
hänen. Eikä hän sitäpaitsi voinut odottaa apua, neuvoa eikä
ystävyyttä enemmän nais- kuin miespuolisten tovereitten puolelta.
Olemistaistelu oli kova ja kaikkialla kohtasi häntä käsky: auta itseäsi!
Miespuoliset lääkärit eivät enää olleet hänelle naisena kohteliaita,
vaan kylmäkiskoisia kuin kilpailijalle ainakin.
Varmasti oli hän odottanut naissairaita. Mutta se oli erehdys, sillä
naiset luottivat enemmän mieslääkäreihin tai olivat mieltyneet noihin
läheisiin, tosin häveliäisyyttä ahdistaviin, mutta kuitenkin niin
sydäntä vahvistaviin kohtauksiin. Ei jäänyt aikaa ajatella tiedettä,
sillä olemassa olo otti kaiken ajan, ja lääkärintoimen kaksivuotisen
harjottamisen jälkeen keskeymättä taisteltuaan hienotunteisuuttaan
vastaan, hyväntekijän ja liikemiehen tehtävän välillä heittelehtien, oli
Blanche vihdoin painunut tavalliseksi ammattilaiseksi, joka sai käydä
käsiksi mihin tahansa. Hänellä oli monta köyhää sairasta ja haettiin
hänet usein auttamaan kätilöitä vaikeammissa tapauksissa. Hän
tuskin tunsi sitä mielihyvää, minkä oman leivän syönti tuottaa ja ohi
oli vapauden unelma, unelma joskuskaan saada jokunen hetki
itseään varten, nukkua yönsä rauhassa. Olisipa hänellä edes ollut
vapaus aina seurata omaatuntoaan, sanoa sairaalle koko totuus,
mutta puutteen kova käsi pakotti hänet pian luopumaan taistelusta.
Hän oli huonosti alkanut naisten kanssa määrätessään kureliivit ja
korkeat kengänkorot poistettaviksi, mutta sellaisia määräyksiä

arveltiin itsekin voitavan itselleen antaa, ja lääkärinhän piti "kirjottaa"
jotain, jos mieli nauttia luottamusta ja saada maksua. Sitten tuli
taistelu omaa lihaa vastaan. Hän oli ikänsä kukoistuksessa, jolloin
olisi ollut elettävä sukuelämääkin, mutta välien rikkouduttua ensiksi
lempimänsä miehen kanssa ei hän enää katsonut toiseen
sukupuoleen ja tämä taas väistyi häntä. Tämä oli surullista elämää ja
kalvoi sitä elannon huoli. Nämät ajatukset, joita hän ei saanut
karkotetuiksi, saastuttivat kaikki hänen ihmisystävälliset tunteensa.
Olisiko naimisissa ollut parempaa kysyi hän väliin itseltään, mutta
oli nyt saatuaan heittää silmäyksiä perhe-elämään varma siitä, että
yhtä surkeata se olisi ollut. Hän oli näin nähnyt naisen
vapauttamiseksi aljettujen puolparannusten johtaneen umpiperään.
Aivan toisia uudistuksia tarvittiin, jos mieli saada kaikki kohdalleen.
Mutta mitä?
Muutamana päivänä tuli hän erään kätilön luo, joka oli naimisissa
ja joka autteli häntä tarvittaessa. Ei isä eikä äiti ollut kotona; isä oli
jalkineseppä. Keittiön takaisessa huoneessa kirkui neljä lasta yksin.
Vanhin oli seitsenvuotinen tyttö, jonka piti paimentaa sisaruksiaan.
Hänen piti lämmittää maitoa ja pitää imupullot täynnä; kanneksia ja
soutaa kehdossa pikkusisaruksia, ja hän oli jo köyryselkä ja
riippuvatsainen painavain takkain kantamisen takia. Hän sai kantaa
koko elämän ja äiteyden kuormaa ennenkuin oli tuntenut äidiksi
tulemisen aatostakaan.
— Mutta, rouva hyvä kuinka saatatte mennä naimisiin — sanoi
Blanche moittien, kun äiti vihdoin tuli kotiin.
— Pitäähän sitä olla mies, tiedän mä — vastasi kätilö, joka oli hyvä
ja kunnon äiti kotona ollessaan.

Blanche ei pitänyt miestä välttämättömänä. Mutta kätilö ilmotti,
ettei hänen lastensa olo ollut huonompi kuin muunkaan köyhän
väen, missä vanhempain täytyi olla työssä.
Ja tämä, ajatteli Blanche on sitten se ihanteelliseksi uudistettu
avioliitto, jossa molemmat puolisot tekevät työtä, ja nainen on
vapautettu miehen orjuudesta! Tässähän oli äidin oletettu vapaus
ostettu seitsenvuotisen orjuudella! Orjuutta kauttaaltaan! Ja jos
vanhempain suurempien tulojen kautta tuo seitsenvuotinen voitaisi
vuorostaan vapauttaa, niin tapahtuisi se uuden orjan —
palvelustytön — työn kustannuksella!
Naislääkäreistä oli vain yksi mennyt naimisiin. Avioliitto oli lapseton
ja loppui tappeluun ja eroon. Muuan venakko, joka ei mennyt
naimisiin, vaan oli suhteissa erääseen mieheen, menetti
"maineensa", ja täytyi hänen lähteä kaupungista.
Jos Blanche olisi ollut yksin elämässä, olisi hän ehkä uskaltanut
kulkea omia teitään, mutta nyt oli hänellä kaksi vanhusta
raahustettavana. Hän tunsi väliin olevansa hyvin epäkiitollinen heille.
Hehän olivat, niin hänestä tuntui, jo ottaneet saatavansa
perinpohjaisesti kiitollisuutena, kuuliaisuutena ja hänen heille
tuottamanaan huvina; ja nyt vaativat he rahamaksua lisäksi. Ja nyt
täytyi hänen uhrata elämänsä, toiveensa saada olla rehellinen
ammatissaan, näiden kahden tuottamattoman olennon takia, joita
ilman mailma olisi tullut yhtä hyvin toimeen.
Sitten tuli vielä kolakampia päiviä. Blanche oli sattunut
epäonnistumaan suorittaessaan erästä leikkausta. Yhtä valmiita kuin
oltiin yksissä puolustamaan lääkärien ammattikunnan, tämän uuden
pappissäädyn, opinkappaleita ja etuja, yhtä kärkkäitä he olivat
tappamaan kilpailijan. Blanchen ammattimenestys oli pilalla ja puute

astui sisään. Luotto oli vioittunut ja hän huomasi ensi kerran, että
ilman varmoja korkotuloja oli eläminen itse asiassa
hengenvaarallista. Nälkäsen silmissä näyttäytyi ihminen alastonna,
vailla hänen ylleen ripustetuita henkiolentokoruja, ja seisoi hän
katsellen silmästä silmään itseään kaikkiruokaisena eläimenä, joka
ruokaa ja juomaa vailla pian lakkaisi tekemästä vastarintaa
kemiallisia voimia vastaan, ja kulkisi kohti maan tomuksi
muuttumistaan. Levottomana elannostaan ei Blanche saanut
nukuttua öillä. Köyhyys käsissä aivan yksinkertaisesti! Ilman ruokaa
vain kärsimystä ja kuolemaa, ilman ruokaa ei sielua, ei "korkeita"
ajatuksia, ei "ihanteita." Ja kuitenkin saarnasivat ihanteen ihmiset
aina "raakaa hyötyä", aineellisia pyrintöjä vastaan, arvatenkin siksi,
ettei heidän tarvinnut pyrkiä hankkimaan sitä, minkä olivat ottaneet
haltuunsa.
Bertha-täti, joka oli elänyt hyviä ja ylväitä päiviä, oli ihan poissa
suunniltaan. Hän kirosi kapitalisteja ja alkoi saarnata sosialismia,
tietysti tuntematta sitä. Olihan olemiseen syntymä, kun
olemisvälineet eivät olleet kaikkien saatavilla (nyttemmin luki hän
itsensäkin onnettomiin "kaikkiin"), kauhea asiain tila, joka mitä
pikemmin oli muutettava. Tulipa hän kerran sillekin päälle, että yritti
tehdä työtä, mutta haettuaan ompelua havaitsi hän työmarkkinain
olevan ompelijattaria niin täynnään, ettei hänelle paikkaa löytynyt.
Tässä asiassa ei hän parhaallakaan tahdolla voinut syyttää miesten
ottaneen markkinat haltuunsa.
Hätä huuti yhä kovemmin ja sielut olivat ruoan puutteessa
menemässä ikuiseen lepoon, ja nyt täytyi heidän kaikkien myöntää,
ettei sielua ilman ruokaa, kun Blanche vihdoinkin, kuukauden talosta
taloon juoksemisen jälkeen onnistui saamaan tehtaan lääkärin
paikan pohjoisessa Ranskassa.

* * * * *
Kauniina kevät aamuna saapui tri Blanche Chappuis Aisnen
läänissä olevaan pieneen Guisen kaupunkiin, josta heti matkusti
uuteen paikkaansa, edusmies Godinin suureen rautavalimoon.
Saatuaan asunnon haltuunsa ja matkan jälkeen pukunsa reilaan
meni hän konttoriin esimiestään tervehtimään. Valimojen läheistöllä
olevassa pienessä rakennuksessa oli Ranskan jaloimman joskaan ei
kuuluisimman miehen työhuone, ja siinä seisoi nyt Blanche hieman
levottomana, kun oli kohdattava isäntää, jonka hyväntahtoisuudesta
hänen olemassa olonsa riippui. Mutta vanhuksen hyväntahtoinen
ulkomuoto ja yksinkertainen ystävällisyys rauhottivat hänet heti.
— Tohtori Chappuis — alkoi hän — minä tunnen teidät, mutta te
ette kai tunne minua ettekä sitä paikkaa, jossa nyt aiotte alkaa
toimintanne. Jos siis aluksi perehdyttäisi tähän pieneen
yhteiskuntaan, ennenkuin sitoudutte mihinkään.
— Kernaasti, esimieheni — vastasi Blanche.
— En ole teidän esimiehenne enkä isäntänne — vastasi vanhus —
sillä täällä olemme me kaikki isäntiä ja tekin tulette sellaiseksi, mutta
me olemme työtä tekeviä isäntiä.
Hän otti hattunsa ja keppinsä ja tuli vieraansa mukana pihalle.
— Silmäilkäähän nyt pikaisesti kaikkea — sanoi hän —
ulkopuolelta. Tässä oikealla on kaiken keskus, valimot; tuolla
taustalla yhteiskunnan palatsi eli familisteri: kolme suorakaiteen
mukaista rakennusta lasikattoisin pihoin, niissä kahden tuhannen
henkilön asuinhuoneet.

— Fourierin ja Owenin unelma — sanoi Blanche.
— Toteutuneena! Onhan yksi niitä monia toteutuneita utopioja,
joiden olemassa olon vanhat ihmiset kieltävät. Samoin kuin he
kieltävät kansainvälisten tuomioistuinten voivan astua sotien tilalle,
vaikka ovat nähneet Alabama-kysymyksen ratkaisun.
Parantumattomain esteitä, pahain tahtojen väärää logiikkaa.
Edelleen: lastenkoti, jossa kaikki yhteiskunnan lapset saavat hoitoa
ja kasvatusta; koulusalit, näyttämö, ravintola, kahvila, biljardi,
kirjasto, kylpylä, tallit, navetat ja puutarhat. Tämä on kuten näette
kokonainen yhteiskunta. Tämä yhteiskunta perustuu: työlle. Eikö ole
oikein?
— Kyllä — vastasi Blanche — mutta perustuuko se työlle kapitalia
vailla?
— Perustuu! Työ ilman kapitalia voi luoda kapitalia, sillä niin on
kaikki kapitali syntynyt, mutta kapitali työtä vailla ei ole mitään.
Tämän sain minä oppia, mutta sangen myöhään. Isäni perusti tämän
valimon ja pääsi varoihin, jotka minä perin. Jatkoin liikettä ja
rikastuin. Olin antautunut suuriin hankintayrityksiin ja oli minun
kuusikymmenluvun alussa hankittava rautatieaineksia valtion
rautatielle. Työmiehet tekivät lakon ja koko omaisuus oli menemässä
hukkaan, sillä muuan kilpailija houkutteli työväkeäni pois. Silloin
havaitsin kapitalin voimattomuuden ja tunnustin työn käytevoimaksi,
joka antoi kapitalille sen vallan. Niinä huolekkaina päivinä, jotka
silloin elin, avautuivat silmäni näkemään totuuden; nyt kun itse olin
tulemassa köyhemmäksi kuin kukaan työmiehistäni, huomasin minä
olevani varas. Olivathan näiden työläisten isät rakentaneet minun
isälleni nämät koneet ja rakennukset; mikä oli luonnollisempi kuin
heidän perintö- ja osuusoikeutensa luomaansa kapitaliin. Minä

tunnustin sen; kutsuin työväen kokoon ja selitin heidän olevan
osakkaita luomassaan valimossa ja kaikessa sen kiinteistössä ja
irtaimistossa. Me olimme toteuttaneet yhteisomistusaatteen ja
olemme nyt menestyneet kaksikymmentä vuotta.
— Kun te nyt sen minulle sanotte — vastasi Elanche — on se
minusta aivan paikallaan, aivan kuin sen vastakohta ennen oli
minusta oikea.
— Asian laita — sanoi tehtailija — on niin ja te huomaatte, kuinka
hyvin totuus on erehdyksiin kapaloitu, sen kun on niin vaikea päästä
esiin. Mutta tehkäähän vastaväitteitä, niin että voin vastata niihin.
— Niin, minua oudostuttaa jonkun verran se seikka, että nämät
ihmiset tahtovat asua kasarmissa, kun muutoin kukin etsii omaansa.
— Me vanhat ihmiset etsimme omaamme, kunnes havaitsimme,
kuinka epävarma se omamme on, kuinka vihamielisenä "minun"
omani on "toisten" omaa vastaan ja kuinka lopulta meidän
"yhteinen" omamme on varmin.
— Pakollako — väitti Blanche.
— Pakkoa ei ole! Täällä on kuusi sataa huonekuntaa. Ajatelkaas
kuusi sataa keittiötä, kuusi sataa vaimoparkaa lieden ääressä; niin
paljon tuhlattua voimaa. Nyt on niillä yksi yhteinen keittiö, ja niillä,
jotka seurasta pitävät ruokasali; ne jotka haluavat olla yksin, syövät
huoneissaan. Siinä on teille keittiöstä vapautunut nainen. Nyt syövät
kuitenkin kaikki mieluummin seurassa, sillä kahdenkesken olo käy
aikaa myöten ikäväksi puolisoittenkin kesken. On havaittu naineiden
pyrkivän ruokasaliin naimattomien edellä!

— Entä lapset!
— Niin, lapset! Tämän pähkinöistä kovimman olemme me
onnistuneet murtamaan. Meillä on lastenkoti.
— Oho, mitkä äidit nyt antaisivat lapsensa sellaiseen?
— Kaikki! Niin juuri! Kaikki. Kuulkaahan! Kun puhumme
lastenkodista, ei teidän pidä ajatella kuntain kustantamia
lastenkoteja, joissa vanhemmat eivät enää saa omaisiansa nähdä.
Täällä on asia sellainen, että kuuden sadan lapsikamarin sijasta on
vain yksi, aina avoin, aina valvonnan alainen. Miten oli asian laita
ennen? Ennen, sanon minä, niin kuin vanha yhteiskunta olisi
mennyt! Miten on tämän asian laita köyhien kesken
kapitaliyhteiskunnassa? Lapset suljetaan yksin pieneen huoneeseen
vanhempain ollessa työssä.
— Niin, mutta saahan äiti pitää heidät edes yöllä.
— Niinkuin täälläkin, sillä joka lapsella on kaksi kehtoa tai
vuodetta; toinen lastenkodossa, toinen äidin huoneessa. Mutta minä
ilmotan teille havainnon: äidinrakkaus näyttää hyvin paljon riippuvan
lapsen hyvinvoinnin huolehtimisesta. Täällä, missä ei tätä pelkoa ole,
näyttää tuo rakkaus olevan vähenemässä, jos se nyt koskaan on
ollut kovin liikanainen. Vain pieni joukko naisia pitää lapsensa
huoneessaan öisin. Te näette näin kysymyksistä vaikeimman
ratkaistuna.
— Entä perhe-elämä?
— Ennen, — tuota, siellä vanhassa mailmassa, miten on siellä
perhe-elämän laita? Kodin ilma on ummehtunut monien ihmisten

yhdessä asumisen ja lasten siivottomuuden takia. Mies pakenee
ensin, kapakkaan. Mikä on kapakka? Onko se paheen koti? Ei
suinkaan! Se on seurusteluhuone, jossa yhteiskuntavaistolle
maksetaan sille oikeudella kuuluva vero. Mutta mies ei istu siellä
koskaan oikein iloisena. Hän tietää jonkun ikävissään odottavan
kotona. No, jos hän sitten tekee kuten monet jo tekevät, ottaa
vaimon mukaansa, niin ovat he molemmat levottomat lasten takia, ja
molemmilla on ikävä. Miten on täällä? Illalla menevät mies ja vaimo
luennolle, teatteriin, kahvilaan. Jos ovat levottomat, kysyvät vaan
puhelimella miten pienokainen voi, ja saavat sitten olla rauhassa.
Usein juoksee äiti hetkeksi pois katsomaan, kun lasta vaalitaan tai
pannaan nukkumaan.
— Mutta aukko tässä on — väitti Blanche.
— Avatkaa se, että minäkin sen näkisin — sanoi tehtailija.
— Äidit heittävät taakkansa toisten hartioille.
— Myönnän, se on aukko! Eikä täällä täydellisyyteen ole
päästykään, vaan entistä parempaan. Mutta kuitenkin, tuota taakkaa
ei ota kukaan niskoilleen, jollei hänellä ole siihen halua, ja kun löytyy
ihmisiä, joilla on silminnähtävä taipumus lasten kasvatukseen, niin ei
näille taakka käy liian painavaksi.
— Kenellä on halua hoidella toisten lapsia? — kysyi Blanche.
— Joilla ei ole omia. Ne jotka eivät saa omia lapsia kohdistavat
rakkautensa muiden lapsiin! Joka taas saa tyydyttää haluaan, ei
tunne työn taakkaa niin painavaksi. Mutta tullaksemme nyt teihin;
luuletteko voivanne viihtyä tässä yhteiskunnassa? Meidän
päivinämme löytyy voimakkaita yksilöitä, jotka eivät siedä hankausta

muiden yksilöllisyyden kanssa, ylen hermostuneita, jotka kärsivät
tuntiessaan toisten sähköä lähellään; jos olette näitä, tuntuu teistä
aluksi olo vaikealta, mutta ei teidän siitä tarvitse päättää ainaisesti
niin olevan. Meidän mukautumiskykymme on ääretön.
— Tuota nyt en vielä voi ratkasta — vastasi Blanche — mutta
oltuani koko ikäni kahlittuna kahteen henkilöön, joitten kanssa en
mielipiteistä ole voinut sopia, toivon ettei vapaa seurustelu samoin
ajattelevain kanssa ole käyvä minulle kiusalliseksi. Eihän tämä ole
kasarmi, ei muureja, ei rummutuksia eikä käytösohjesääntöjä.
— Yritetään sitten — sanoi tehtailija. Mitä ehtoihinne tulee, ovat
ne vain tilapäiset, kunnes olette päättänyt ruveta yhteiskuntamme
jäseneksi. Te ette saa mitään palkkaa, mutta yhteiskunnalta saatte
mitä tarvitsette; syödä mitä tahdotte, missä tahdotte, juoda mitä
tahdotte, pukeutua makunne ja tuntonne mukaan, huvitella mielin
määrin ja hankkia kirjoja ja koneita meidän laskuumme. Sitäpaitsi
olette vakuutuksessa onnettomuuden, sairauden ja vanhuuden
varalta. Olemassa olonne on siis taattu, mikäli tässä mailmassa voi
taattua olla, mutta rahaa ette saa käsiinne: sillä me olemme
poistaneet rahan, koska se on väärä arvonmittari ja sitä on vaikea
hoitaa.
— Tähän asemaan olen uneksinut pääseväni — vastasi Blanche —
ja raha, niin tärkeä kuin se nykyoloissa vielä onkin, on aina minusta
tuntunut epävarmalta ja likaselta. Minä otan siis kiitollisuudella
teidän tarjouksenne vastaan.
— Ei mitään kiitollisuutta, sillä jos olette te puutteessa, niin on
meidänkin lääkäripuutteemme yhtä suuri. Teidän velvollisuuksistanne
en tahdo puhua: teidän on, kuten ymmärrätte, hoidettava sairaita ja
mahdollisimmassa määrin ehkäistävä terveitten sairastumista. Ei

tarkastuksia eikä määräaikaisia kiertoja. Sanalla sanoen: teillä on
täysi vapaus toimia omantuntonne mukaan. Ja nyt jätän teidät
rauhaan. Minua tapaatte vain silloin kuin itse haluatte. Jääkää
hyvästi.
Ja herra Godin jätti Blanchen palatsin käytävän edustalle.
* * * * *
Nyt alkoi Blanchelle uusi elämä. Vapaana tulo- ja meno-
ajatuksista, turvassa huomispäivän pelosta, sai hän uhrata voimansa
kokonaan ammatilleen tarvitsematta ottaa huomioon hoidokkaittensa
oikkuja ja turhamaisuutta. Hän eli muitten hyväksi, mutta säilytti
ajatuksensa ja tahtonsa ja omantuntonsa vapauden. Ei koskaan
tarvinnut hänen arkaillen jättää mielipidettään lausumatta, ja
hoidokkaitaan sai hän yksinomaan pitää kärsivinä, tarvitsematta
ajatella saiko maksua. Ei kilpailijoita eikä oppineita selostuksia
tiedekunnalle.
Tyyntä oli täällä elämä kauttaaltaan, rauhallisia ihmiset. Heidän
kasvoillaan oli rauhan leima, jota Blanche ei ollut nähnyt tuolla
ulkona mailmassa, ja he liikkuivat ilman tuota ulkopuolla niin
tavallista kuumeista levottomuutta. He nukkuivat yönsä näkemättä
pahoja unia ruoan puutteesta, työttömyydestä, hädästä ja
nöyryytyksissä vietettävästä vanhuudesta. Palatsissa vallitsi järjestys
ilman kurinpitosääntöjä; nukuttiin avoimin ovin, sillä varkaita ei
pelätty; joka varasti, itseltäänhän varasti. Ei kinastelua eikä kateutta,
sillä kaikilla oli mitä korkeinta voi saada: kaikki mitä tarvitsivat.
Suuressa neuvostossa, joka ratkasi yhteiskunnan raha-asiat, istuivat
kaikki, miehet ja naiset, palvelijat ja herrat. Ja palvelijat olivat myös
yhteiskunnan jäseniä, jotka taipumuksesta olivat valinneet kotoisen

elämän, ja keittiössä löytyi myös miehiä, samoin pesutuvassa ja
lastenkodissa.
Juopunutta ei koskaan nähty, vaikka väkijuomia oli ravintolasta
saatavana. Tosin ne olivat ensin kymmenen vuotta olleet kiellettyinä,
mutta sitä pidettiin ylimenokauden vaatimana toimenpiteenä, joka
pian jäi pois; ja kun tavaraa oli saatavilla menetti se viehätyksensä,
etenkään kun sitä ei nyt tarvittu lohtuna epätoivoa vastaan, kun ei
enää oltu epätoivoisia.
Kaunotaiteilla oli myös sijansa, mutta joutohetkien vapaana
leikkinä. Esitettiin yhteiskunnan jäsenten sepittämiä näytelmiä, jotka
käsittelivät aiheita uuden yhteiskunnan aloilta. Ruokasalin ja
huoneitten seinät koristeltiin maalauksilla, jotta niissä olo kävisi
miellyttäväksi kaikille.
Kirkkoa ei ollut. Uskonto, joka ennen oli sekasotkuinen kokoelma
kaikkea, mitä elämä ei ollut antanut, ja väliin niitä vastaan
kohdistettu pelotuskeino, joilla oli syytä tyytymättömyyteensä, oli
tunkeutunut elämään, kullakin oli uskontonsa ja kukin rukoili
huoneessaan.
Avioliitot olivat ylipäänsä pysyviä. Useimmat riitaisuuksien syyt
olivat poistuneet. Joka miehellä ja naisella oli oma huoneensa. Vaimo
ei enää ollut riippuva miehestä eikä mies enää vaimon juhta. Niihin
harvoihin epäsovun ilmauksiin, joita sattui puolisojen kesken, oli
aiheuttajana välien kylmeneminen tai toisen puolison pysähtyminen
vanhemmalle kehityskaudelle. Ero oli näissä oloissa helppo
toimeenpanna ja kävi päinsä katkeruudetta; hyvin yksinkertaisesti
lakattiin elämästä aviopuolisoina, ja lasten olot jäivät
muuttumattomiksi, yhteiskunta kun piti niistä huolen. Eipä

perintöoikeuskaan rettelöitä aiheuttanut, sillä yhteiskunta oli ainoa
perijä.
Blanchen ainoa huoli koski tätejä. Hän oli saanut luvan tarjota
heille paikan vaatteiden silityslaitoksen johtajattariksi, mutta
velvollisuudella ottaa osaa työhön, sillä mitään kuhnureita ei
suvaittu. Bertha-täti raivostui, kun hänet täten aiottiin pistää
"pakkotyölaitokseen", mutta puute pakotti taipumaan. He tottuivat
vähitellen toimiinsa, mutta eivät voineet viihtyä. He olivat liian
vanhoja myöntääkseen ruumiillisen työn tekijän vertaisekseen, mutta
muuta neuvoa ei heillä ollut. Bertha-täti piti vanhaa parempana, kun
vaan olisi saanut pitää korkonsa, jotka hänen isänsä oli
"kunniallisesti" ansainnut — toisten hädällä.
Palatsissa huviteltiin paljon, sillä taas oli siihen aihetta ja
uskallettiin olla iloisia. Luentoja pidettiin tosin, mutta ei liian usein,
sillä koulussa saatiin nykyelämää varten välttämättömät tiedot eikä
välitetty menneistä, jotka olisikin paras unohtaa. Ei myöskään
kulutettu aikaa tyhjiin tulevaisuusarveluihin, sillä siitä oltiin yhtä
mieltä — maallisella elämällä oli kyllä huolta itsestään, ja tulevan
elämän epävarmuus kehotti käyttämään nykyistä niin hyödyllisesti ja
miellyttävästi kuin suinkin. Järjestys pysyi, kun sen edullisuus
käsitettiin. Ei kukaan yön aikaan metelöinyt huoneessaan siitä
yksinkertaisesta syystä, ettei siten antaisi naapurilleen aihetta
meluamiseen.
Kun koko laitos oli puutarhojen ja puistojen ympäröimä, ja niissä
oli tilaisuuksia pallopeliin, voimisteluun, keinumiseen ja sen
semmoseen, niin huviteltiin enimmäkseen ulkona, mutta palatsin
katetulla pihalla vietettiin usein juhlia. Näitä vietettiin huvin vuoksi
eikä minkään suuren miehen tai naisen kunniaksi, sillä ihmisiä ei

jumaloitu eikä teoriojakaan; ei edes uusia luonnontieteellisiä, jotka
ovat muuttumassa yhtä vaarallisiksi uskonkappaleiksi kuin ne vanhat
uskonnolliset olivat. Ei myöskään mitään tunnustusta määritelty, sillä
jokainen tämänpäiväinen tunnustus oli kehityksen lain mukaan
huomena hyljättävä, ja silloin olisi vaivaa vanhan hävittämisestä.
* * * * *
Taas oli kevät. Blanche lähti illalla puistoon kävelylle. Paikan
asujamet olivat havainneet, että ainainen yhdessä olo voisi helposti
aiheuttaa seurustelupakon, ja siksi oli ihan itsestään syntynyt
sellainen tapa, ettei puhuteltu ketään ennen kuin havaittiin toisen
myös olevan seurusteluun halukkaan. Blanche sai siis käyskennellä
puistokäytävällä kulkevain keskellä, tarvitsematta tervehtiä ketään tai
kohteliaisuudesta ryhtyä keskusteluun, kun halusi olla yksin
ajatuksineen.
Suuret kastanjat olivat juuri alkaneet pukea tummia
puunrunkojaan mitä kauneimpaan vihreään; maa oli kuiva ja ilma
hyväili ihoa kuin haalea vesi; mutta keuhkoihin ja vereen vaikutti se
voimakkaasti kuin jalo viini. Hänen mieleensä tulivat Lac Lemanin
rannoilla vietetyt keväät, unelmat, jotka hän oli perinyt edelliseltä
kuumesairaalta todellisuutta toiseksi runoilevalta suvulta, jonka
aivojen korkea lämpömäärä muutti kaikki kiinteät aineet
kaasumuotoon, jommoisina ne olivat aistien saavuttamattomissa.
Todellisuutta lähellä olevana ja elintoimintaoppia eli biologiaa
tutkimalla oli Blanche ajatuksineen astunut maan kamaralle ja tuntui
täällä hänestä tyynemmältä kuin ylhäällä ilmassa. Mutta nuo
unelmat? Millä aloilla ne olivat liikkuneet? Todellisuuksissa, joita hän
ei ollut saavuttanut. Miestä koskeva unelma oli ollut toteutumassa,
mutta pelosta oli hän sen heittänyt.

Hän meni puistokäytävältä puutarhaan. Siellä kukkivat
kirsikkapuut, valkeina ja vihreinä kuni morsiot, mutta tapansa
mukaan katseli hän maata vasten eikä niitä huomannut.
Hän istuutui penkille ja katseli, kuinka puutarhuri käänteli multaa
lapiollaan, jotta se paremmin joutuisi ilman hajottavan vaikutuksen
alaiseksi ja menettäen kivennäisluonteensa antaisi eloa ylemmille
kasviolioille.
Puutarhurilla oli mukanaan lantakärryt, joista hän otti lapiollisen
silloin tällöin sekottaakseen sen maahan. Hänen pikku poikansa leikki
läheistöllä ja pysähtyi tuon tuostakin työtä katselemaan.
— Kuules, isä — sanoi poika — mitä tuossa sinun kärrykopassasi
on?
— Katsos, Jonne — vastasi isä tästä tulee hyötymansikoita.
— Likaahan tuo on tiemmä — sanoi Jonne. — Siitäkö niitä
hyötymansikoita tehdään?
— Niin, ystäväni, niin tehdään. Liasta tehdään vehnää ja vehnästä
leipää ja leivästä ihmisiä. Älä puhu väheksyen liasta, sillä kuoltuasi
tulet sinäkin maahan ja muutut liaksi. Ymmärtämättömät ihmiset
ovat alentaneet Jumalan luomia ja ruvenneet halveksimaan
multatöitä, jotta he työtä tekemättä saisivat suurempaa kunniaa.
— Mutta entäs sielu, vehnästäkö sekin tehdään?
— Kyllä ystäväni. Sillä vehnällä on myös sielu. Vehnänjyvän täytyy
ajatella paljon ennenkuin se osaa valita juurilleen parhaan paikan,
välttää maan happoja ja hakea käsiinsä lihavimmat palat; paljon sen
etelämaalaisen vehnän piti myös ajatella ennen kuin se vähitellen

verhojaan parantelemalla oppi suojelemaan itseään meidän
pakkastamme vastaan; paljon piti tähkän ajatella ennenkuin se sai
selville että kevät oli paras kukkimisaika.
— Hm — sanoi poika, joka ei ollut saanut mitään
uskonnonopetusta.
— Mutta kuoleeko sielu, kun vehnäkin kuolee?
— Ei, ei kuole, ei mikään kuole. Siltä vain näyttää!
— Vai niin! Entäs kun me kuolemme?
— Niin, silloin meidän oma minämme lakkaa olemasta, mutta me
annamme elon uusille eloille, katsos! Meidän ylpeytemme on
keksinyt sen, että me elämme edelleen itsekästä elämää; mutta uusi
yhteiskunta on opettanut meidät elämään muissa ja muiden hyväksi
samalla kun elämme omaksi hyväksemme, ja se onkin ainoa ehto
voidaksemme elää siedettävää elämää! Niin! nyt minä teen
melooneja tästä, ja tästä kukkia, liasta, kuten sitä nimität!
Blanche lähti penkiltä. Hän oli kuullut, mitä hedelmiä oli ollut
hänen luennoistaan elimellisen kemian alalta, joita puutarhuri kävi
kuuntelemassa! Tämä oli uskaltanut vetää johtopäätökset, jota hän
ei itse ollut rohjennut! — Mies on oikeassa — ajatteli hän — mutta,
mutta… ne unelmat, ne unelmat olivat hänessä jäljellä.
Toteutumattomia unelmia! Siitä se pistos johtui! Hän tunsi ainoan
elämänsä olevan vuotamassa tyhjiin hänen saamattaan täyttää
kutsumuksensa tärkeintä, ihaninta kohtaa, ja tämä kiusa pakotti
hänen heittämään ulos hätäankkurin: toisen elämän uskon.
Hän meni karppilammen luo ja istuutui — unelmoimaan. Elämä oli
nyt tyyni ja selkeä. Hän sai pitää ajatuksensa ja omantuntonsa. Hän

oli havainnut ammattinsa verrattaisen arvon; hätätoimi se oli, joka
tulee tarpeettomaksi, kun sairauden syyt poistuvat. Tämä seikka oli
pyyhkinyt pois kunnianhimon hänen sielustaan; ja elämä,
eläminenhän oli itsessään jotain, kenties ainoa, — mutta hänhän eli
vain puolta elämää. Hän eli sitä elämänpuolikasta, joka muilla oli
oikeus saada häneltä, mutta se puoli, joka oli hänen omansa ja
jonka eläminen oli hänen velvollisuutensa, se puuttui.
Aurinko laski ja sytytti summattoman suuren, punasen nuotiotulen
puiden latvojen ylle; mustarastaat lauloivat ja pajukertut tirskuttivat
viime kerran ennen yötä. Iloisten laulujen ääntä kuului puistosta, ja
juhlasalin akkunoista virtaili irtaimia säveliä soitannollisen seuran
harjotuksista. Wilhelm Tellin alkusoitto. Sellojen säveleet,
tenoripasuna, kaikuivat sekavina ja keijuilivat hiljalleen esiin kautta
lämpimän, höyryävän ilman. Blanche ei kuunnellut soittoa, mutta
hän tunsi pientä kuohua veressään, joka alkoi pakata rintaan ja pani
mielen oudon levottomaksi, taistellen ajatusten kulkua vastaan
niiden alkamalla tiellä. Mutta sitten tunkeutui huilun heleä ääni esiin
alppitorven sävelin, ja äkkiä irtautuivat jarrut aatoksen rattaista ja
Blanche kuunteli. Rakkaita tuttuja säveleitä Ylämailta, todellakin,
Alpeilta, valkeilta tuntureilta, jotka näkyivät Lausannesta ja
Zürichistä käsin. Tuntureilta, joille nuoriso kulki tuona kevätiltana Lac
Lemanin rannoilla, tuona iltana Zürich-järven rannoilla, mutta joille
hän ei koskaan päässyt. Blanche olisi päässyt, jos hän, tuo mies,
vaan olisi tahtonut, mutta tämähän hylkäsi hänet. Hylkäsikö? Ei,
hehän erosivat, heidät erotti väkevä käsi, jota he eivät voineet iskeä
tieltä pois, mutta joka nyt enää ei heitä erottanut. Missä oli hän? Kun
ei ollut Blanchen luona? Kuinka hennoikaan hän mennä? Olihan se
samaa kuin veisi puolet hänen olemuksestaan pois! Siihen ei hänellä
ollut oikeutta! Oi, Blanche oli niin onneton, onneton.

Ja hän hyrähti itkuun kuin istuisi rakkaimpansa ruumiin ääressä;
kyyneleet virtasivat niin että hänen pukunsa rinnus kostui. Äkkiä
nousi hän kuin olisi varmasti päättänyt hakea käsiinsä tuon kaihotun,
astua häntä vastaan, etsiä hänet ja heittäytyä hänen syliinsä, kuten
tietäisi hänen olevan aivan lähellä.
Samassa soi ruokakello. Blanche kostutti nenäliinansa lammikossa,
valeli sillä kasvojaan ja lähti palatsia kohti.
Blanche istuutui suuren ravintolan ruokapöytään, sillä hän oli nyt
niin tottunut näkemään ihmisiä ympärillään, ettei voinut olla yksin,
eikä hän halunnut pitää seuraa tädeillekään päästäkseen kuulemasta
heidän huokauksiaan kun he "kostuttivat leipäänsä (lihaa,
vihanneksia ja jälkiruokaa) nöyryytyksen kyyneleillä." Hän oli
asettunut vanhalle paikalleen suuren lieden lähelle, josta käsin näki
yli valosan salin, viiniköynnösmajaa kuvaavan katon ja isoja
aurinkoisia maisemia esittävät seinäkuvat. Hänen ympärillään kuului
miesten ja naisten rauhallisen keskustelun sorina. Missä mies ja
vaimo istuivat yhdessä, ei toinen riidellyt ruoasta eikä toinen
vääryytensä tunnossa pistellyt takasin. Ei ollut siellä riidan aiheita
eivätkä lapset turmelleet kenenkään ruokarauhaa kirkunallaan, jota
niillä oli täysi vapaus harjottaa saleissaan.
Blanche istui itsekseen eikä ollut hänellä suurtakaan ruokahalua.
Hänen ajatuksensa kulkivat edelleen tietään tyyneinä, tasasina,
ikäänkuin tietoisina tapaavansa sen, mitä tahtoivat. Äkkiä kohotti
hän silmänsä lautasesta, katsoi saliin, näki kasvoja kasvojen vieressä
vastassaan liikkuvana tummana joukkona; mutta hänen katseensa
tunkeutui tarkkana tuonne, viivähti täällä, kunnes se pysähtyi aivan
lähelle kuin olisi löytänyt mitä haki. Tyyneydellä, jommoista ei
pitkään aikaan ollut tuntenut, tarkasteli hän kasvoja, jotka olivat

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

Host Pathogen Interactions Methods and Protocols 1st Edition Christof R. Hauck (Auth.)

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Host Pathogen Interactions Methods and Protocols 1st Edition Christof R. Hauck (Auth.)

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd