Human Heredity Principles and Issues 11th Edition Cummings Solutions Manual

Human Heredity Principles and Issues 11th Edition Cummings Solutions Manual
Human Heredity Principles and Issues 11th Edition Cummings Solutions Manual
Human Heredity Principles and Issues 11th Edition Cummings Solutions Manual

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankfan.com
Human Heredity Principles and Issues 11th Edition
Cummings Solutions Manual
_____ Tap the link below to start your download _____
https://testbankfan.com/product/human-heredity-principles-
and-issues-11th-edition-cummings-solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankfan.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!
Human Heredity Principles and Issues 11th Edition Cummings
Test Bank
https://testbankfan.com/product/human-heredity-principles-and-
issues-11th-edition-cummings-test-bank/
Human Heredity Principles and Issues 10th Edition Michael
Cummings Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/human-heredity-principles-and-
issues-10th-edition-michael-cummings-solutions-manual/
Human Heredity Principles and Issues 10th Edition Michael
Cummings Test Bank
https://testbankfan.com/product/human-heredity-principles-and-
issues-10th-edition-michael-cummings-test-bank/
Child Development 7th Edition Feldman Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/child-development-7th-edition-feldman-
solutions-manual/

3. Principles of Marketing An Asian Perspective 3rd Edition
Kotler Test Bank
https://testbankfan.com/product/principles-of-marketing-an-asian-
perspective-3rd-edition-kotler-test-bank/
Operations Management First Canadian Edition Canadian 1st
Edition Heizer Test Bank
https://testbankfan.com/product/operations-management-first-canadian-
edition-canadian-1st-edition-heizer-test-bank/
Art History Volume 1 6th Edition Stokstad Test Bank
https://testbankfan.com/product/art-history-volume-1-6th-edition-
stokstad-test-bank/
Contract Law for Paralegals 2nd Edition Reed Test Bank
https://testbankfan.com/product/contract-law-for-paralegals-2nd-
edition-reed-test-bank/
Human Sexuality in a Changing World 10th Edition Rathus
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/human-sexuality-in-a-changing-
world-10th-edition-rathus-solutions-manual/

4. Precalculus with Limits A Graphing Approach Texas Edition
6th Edition Larson Test Bank
https://testbankfan.com/product/precalculus-with-limits-a-graphing-
approach-texas-edition-6th-edition-larson-test-bank/

5. Chapter Eleven
11
GENOME ALTERATIONS:
MUTATION AND EPIGENETICS
CHAPTER OUTLINE
ARE SOME FLAME RETARDANTS
DANGEROUS?
MUTATIONS ARE HERITABLE
CHANGES IN DNA
DETECTING MUTATIONS AND
MEASURING MUTATION RATES
Mutation rates for specific genes can
sometimes be measured.
Why do genes have different
mutation rates?
MUTATIONS CAN BE SPONTANEOUS
OR INDUCED
Radiation is one source of mutations.
Chemicals can cause mutations.
EXPLORING GENETICS—WHAT ABOUT
IRRADIATED FOOD?
MUTATION AT THE MOLECULAR
LEVEL: DNA AS A TARGET
Many hemoglobin mutations are
caused by nucleotide substitutions.
Mutations can be caused by
nucleotide deletions and insertions.
Trinucleotide repeats and gene
expansion are types of mutations.
Gene expansion is related to
anticipation.
MUTATIONS CAN BE REPAIRED
Cells have several DNA repair
systems.
Genetic disorders can affect DNA
repair systems.
MUTATIONS, GENOTYPES, AND
PHENOTYPES
EPIGENETIC CHANGES INVOLVE
REVERSIBLE ALTERATIONS TO
THE GENOME
CHAPTER SUMMARY
The opening vignette of this chapter describes the controversy over the use of flame retardants
in many consumer products. This issue, intriguing in its own right, introduces the mutagenic
properties of chemical. Mutations are then defined and various ways of classifying them are
presented. The most pertinent classification system distinguishes between mutations that affect
chromosomes, discussed previously in chapter 6, and mutations that affect the nucleotide
sequence of a gene, to which this chapter is devoted.
The first section of the chapter reviews the methods used in detecting mutations. In humans,
mutations are classically detected by analysis of pedigrees. If the mutation is dominant and
fully penetrant, or is recessive and sex-linked, it is easily detected by this method. If the
mutation is recessive and autosomal, it is difficult or impossible to trace the origin of the

6. Genome Alterations: Mutation and Epigenetics
mutation, since it may be carried in the heterozygous condition form for many generations
before being expressed.
Mutation rates can be measured directly or indirectly. Direct measurements involve counting
the appearance of new mutations for a dominant trait in a large sample of births, or for
recessive X-linked traits in male births, and calculating a mutation rate. This has been done for
several human genes. Estimates of mutation rates for recessive mutations in a population can
be obtained by using recombinant DNA methods. For several reasons, mutation rates vary
greatly among different genes, but a conservative average estimate is 1 per million alleles per
generation.
Environmental factors that influence mutation rates are considered. First the various forms of
radiation that can cause mutations, their sources, and how their intensity is measured are
described. This is followed by a description of several different types of chemical mutagens
and their modes of action. At the molecular level, mutation involves an alteration in the
nucleotide sequence of a DNA molecule. These changes may involve the substitution of one
base for another, as in the mutation that causes sickle cell anemia. Other changes may involve
the addition or deletion of bases, known as frameshift mutations. The mechanism of mutation
brought about by the expansion of trinucleotide repeats is considered, along with associated
disorders such as fragile-X syndrome.
The next section describes the various DNA repair systems that keep mutation frequencies low,
and genetic disorders caused by defects in these repair systems.
The last section of the chapter enumerates the range of molecular mutational events that can
inactivate a single gene, producing a range of clinical symptoms as a phenotypic consequence.
The phenomenon of genomic imprinting is re-introduced, and the effects of imprinting on
phenotypic expression are illustrated by a discussion of Prader-Willi syndrome, Angelman
syndrome, and Beckwith-Wiedemann syndrome.
TEACHING/LEARNING OBJECTIVES
At the completion of this chapter, the student should be able to:
11-1 Are Some Flame Retardants Dangerous?
11-1-1: Define polybrominated diphenyl ethers (PBDEs) and list their possible negative
health effects on humans and other animals.
11-2 Mutations Are Heritable Changes in DNA
11-2-1: Identify types of mutations and differentiate mutations that occur in somatic cells
from those that occur in germ cells.
11-3 Detecting Mutations and Measuring Mutation Rates
11-3-1: Describe how pedigree analyses are used by geneticists to determine the origin of an
abnormal phenotype, and explain why it is difficult to identify the source of an autosomal
recessive mutation.

7. Chapter Eleven
11-3-2: Demonstrate the two general methods used to measure mutation rates and outline
the factors affecting those rates.
11-4 Mutations Can Be Spontaneous or Induced
11-4-1: Examine the causes of mutations and classify the types of mutations associated with
each cause.
11-5 Mutations at the Molecular Level: DNA as a Target
11-5-1: Define the terms nucleotide substitution and frameshift mutation, and describe the
different types and possible consequences of each.
11-5-2: Illustrate the phenomenon and characteristics of allelic expansion.
11-6 Mutations Can Be Repaired
11-6-1: Explain the three possible fates of cells that accumulate significant DNA damage.
11-6-2: Describe the DNA repair systems that function to correct replication errors, and list
several genetic disorders that result from mutations to DNA repair genes.
11-7 Mutations, Genotypes, and Phenotypes
11-7-1: Using cystic fibrosis as an example, demonstrate how the types and numbers of
mutations that occur in a single gene can produce a wide range of disease phenotypes.
11-8 Epigenetic Changes Involve Reversible Alterations to the Genome
11-8-1: Define the term epigenetics and explain the difference between epigenetic
modifications and mutations.
11-8-2: Explain the process of genetic imprinting and its significance in phenotypic
expression.
11-8-3: Illustrate the effects of abnormal genetic imprinting using Beckwith-Wiedemann
syndrome as an example.
11-8-4: Describe how epigenetic responses to environmental signals during prenatal
development or in early life may impact behavior and physical health during adulthood.
TERMS DEFINED IN THIS CHAPTER
•Mutation rate: The number of events that produce mutated alleles per locus per
generation.
•Trinucleotide repeats: A form of mutation associated with the expansion in copy
number of a nucleotide triplet in or near a gene.
•Mutagens: Physical or chemical agents that cause mutations.
•Tautomeric shift: A reversible structural change in a molecule brought about by a shift
in the location of a hydrogen atom.
•Radiation: The process by which electromagnetic energy travels through space or a
medium such as air.
•Background radiation: Radiation in the environment that contributes to radiation
exposure.
•Rem: The unit of radiation exposure used to measure radiation damage in humans. It is
the amount of ionizing radiation that has the same effect as a standard dose of x-rays.

8. Genome Alterations: Mutation and Epigenetics
•Millirem: A rem is a measure of radiation dose equal to 1000 millirems.
•Base analogs: A purine or pyrimidine that differs in chemical structure from those
normally found in DNA and RNA.
•Nucleotide substitutions: Mutations that involve replacement of one or more
nucleotides in a DNA molecule with other nucleotides.
•Frameshift mutations: Mutational events in which a number of bases (other than
multiples of three) are added to or removed from DNA, causing a shift in the codon
reading frame.
•Missense mutations: Mutations that cause the substitution of one amino acid for
another in a protein.
•Sense mutations: Mutations that change a termination codon into one that codes for an
amino acid. Such mutations produce elongated proteins.
•Nonsense mutations: Mutations that change an amino acid specifying a codon to one of
the three termination codons.
•Allelic expansion: Increase in gene size caused by an increase in the number of
trinucleotide repeat sequences.
•Epigenetics: The study of chemical modifications of chromosomal DNA (such as
methylation of bases) and/or associated histone proteins that change the pattern of gene
expression without affecting the nucleotide sequence of the DNA.
•Epigentic trait: Phenotype that is produced by epigenetic changes to DNA.
•Epigenome: The epigenetic state of a cell.
•Promoter: Regulatory region located at the beginning of a gene.
•Methylation: Addition of a methyl group to a DNA base or a protein.
•Genetic imprinting: Selective expression of either the maternal or paternal copy of a
gene.
TEACHING HINTS
Exercises such as discussion question #7 above are useful for students to review the DNA-
RNA-protein relationship and see for themselves the effect on proteins of various kinds of
mutations. An overarching question is suggested: Are chemicals that induce frameshifts
inherently more dangerous than chemicals that induce substitutions? The answer is YES, all
things being equal. But there are too many other important variables to toxicity to make this
claim.

9. Chapter Eleven
The text’s question #8 and the vignette on irradiated food are relevant to Figure 11.6. The
diagram shows that controversial sources of radiation such as nuclear power plants and
medical waste dumps are in the “other” category, which accounts for less than 1 percent of
radiation to the average U.S. resident. This suggests two interesting discussion topics:
a. Perceptions of risk as opposed to actual statistical risk.
b. How average risk statistics can be misleading. For instance, what are the numbers for
people living within a 10-mile radius of nuclear power plants or working at medical
waste dumps?
VIDEOS, WEBSITES, AND ANIMATIONS
VIDEOS
How Stuff Works — Mutation Videos
Playlist of several short videos on mutations.
http://videos.howstuffworks.com/science/mutation-videos-playlist.htm#video-29108
Evolution Series — A Mutation Story
PBS video detailing how a genetic mutation led to the double-edged sword of the sickle cell
gene.
http://www.pbs.org/wgbh/evolution/library/01/2/l_012_02.html
Top Documentary Films — The Ghost in our Genes
BBC documentary on epigenetics.
http://topdocumentaryfilms.com/the-ghost-in-our-genes/
Nova ScienceNOW — Epigenetics
PBS video describing how lifestyles and environment can change the way genes are expressed.
http://video.pbs.org/video/1525107473/
WEBSITES
U.S. EPA — Polybrominated Diphenyl Ethers Action Plan Summary
Plan drafted by Environmental Protection Agency on how to deal with PBDEs.
http://www.epa.gov/oppt/existingchemicals/pubs/actionplans/pbde.html
Pediatric Environmental Health Specialty Unit
Downloadable PDF containing information for health professionals on PBDEs.
http://depts.washington.edu/pehsu/sites/default/files/PBDE%20factsheet%20FINAL%20May%2
02010%20(PDF%20format).pdf
Mutation and Evolution
Article on the topic of mutations as a driving force of evolution. Includes links to additional
resources.
http://users.rcn.com/jkimball.ma.ultranet/BiologyPages/M/Mutation_and_Evolution.html

10. Genome Alterations: Mutation and Epigenetics
Learn Genetics — Epigenetics
Database of videos, articles, and interactives on epigenetics.
http://learn.genetics.utah.edu/content/epigenetics/
Nova — Epigenetics
Features on various aspects of epigenetics to be paired with Nova video.
http://www.pbs.org/wgbh/nova/body/epigenetics.html
Gene Imprint
Links to scientific articles on genomic imprinting ranging from 1995 to present. Mostly
abstracts with links to original articles.
http://www.geneimprint.com/site/articles-by-year
ANIMATIONS
Streisinger Model of Mutation
Step-through or continuous play 2D flash animation of the Streisinger model.
http://www.biostudio.com/d_%20Streisinger%20Model%20of%20Mutation.htm
Scientific American — Epigenetics Explained
Animated diagrams explaining how epigenetic marks influence gene activity.
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=epigenetics-explained
RESPONSES TO CASE STUDY QUESTIONS
1.Answers should address the fact that other epigenetic changes, such as genetic imprinting,
are passed along to children from parents. Therefore, it is reasonable to hypothesize that
PBDE-induced changes may be if they affect germ cells.
2.The answer is yes, due to epigenetic modification of the parental DNA, which would have
already occurred. Additionally, PBDEs may remain in the larger environment for some
time that would result in continued, though lower, exposure.
3.Answers will vary slightly, but may address current labeling of other chemicals with a
suspected impact on fetal or early development, such as food additives or preservatives.
ANSWERS TO TEXT QUESTIONS
1.The mutation rate refers to the number of events producing mutated alleles per locus per
generation.
2.10/490,000 (two alleles for each gene) = 2x10
-5

11. Chapter Eleven
3.Autosomal recessive alleles may not appear in the population for several generations.
Therefore it is impossible to determine how many affected individuals are born per total
births.
4.The size of the gene, the nucleotide sequence of the gene, and spontaneous chemical
changes can all affect the mutation rate of human genes. There are also environmental
factors that can affect mutation rate, including radiation and chemical exposure.
5.There is 0% probability that the unaffected brother is a carrier. This is an autosomal
dominant defect: any individual with the defective allele will have the disorder.
6.The overall dosage from medical radiation exposure is quite low, well below normal
background radiation levels. The medical benefits therefore outweigh the small amount of
additional radiation exposure. Precautions that can be taken include minimizing excessive
exposure and exposure to other areas of the body. This is frequently done through
radiation shields worn during the medical or dental examination.
7.Consider the inheritance of the sex chromosomes in humans. One chromosome comes from
each parent. In the case of sons, the X chromosome comes from the mother and the father
must provide the Y chromosome. Therefore, it is impossible for the father to have passed a
defective X chromosome to his son. He cannot be the source of an X-linked disorder in his
son and therefore, the case should be dismissed.
8.a and b. Answers may vary. Given that these foods have been shown to have positive
health benefits and are not associated with an increased prevalence of cancer, we can
assume that humans have adapted as necessary to these toxins or they never provided a
mutagenic effect in humans. Therefore, there is unlikely to be a need to take these toxins
into account in diet planning.
9.a. Missense mutations cause the substitution of one amino acid for another in a protein.
b. Nonsense mutations change an amino acid specifying codon to one of the three stop
codons.
c. Sense mutations change a termination codon into one that codes for an amino acid,
elongating the protein.
All three can have very damaging effects but the worst effects are likely to be caused by a
nonsense mutation (generating a prematurely shortened protein).
10.A missense mutation would not change the length of the protein sequence. A nonsense
mutation would cause the length to shorten (be less than 700 amino acids). A sense
mutation would cause the length to be longer (greater than 700 amino acids).
11.Nucleotide changes are simply changes to the underlying genetic sequence. They may or
may not result in a disease phenotype or observable change. Unstable genome regions are
areas of the genome that undergo dynamic changes. Nucleotide changes in these areas
enhance the instability of the gene and the chance that there will be additional changes and

12. Genome Alterations: Mutation and Epigenetics
the development of disease phenotypes. These areas may explain non-Mendelian
inheritance of some genetic disorders.
12.A frameshift mutation is a mutational event in which a number of bases (other than three
or a multiple of three) are added to or removed from DNA, causing a shift in the codon
reading frame.
13.D or E
14.A or D
15.Anticipation in this case addresses unstable genome regions. The theory is that as the
trinucleotide repeats undergo allelic expansion (in subsequent generations), these
expansions further enhance the instability of the gene and the chance that there will be
additional expansions. This in turn enhances the development of the disease phenotype,
including the occurrence of more severe symptoms in earlier ages.
16.a. Individual 7 is the first to suffer from the disorder. The mutation could have arisen here
or may have arisen in a parent’s gametes (individual 3 or 4)
b. If individual 7 is the source then the answer is yes. The spontaneous mutation occurred
early in development and is present in 7’s gametes. If individual 3 or 4 is the source, then
the answer is no. The mutation arose in a gamete only and therefore does not appear until
the offspring (individual 7).
c. 50%. Affected individuals are likely to be heterozygous and therefore will have one
mutant allele to pass along to offspring. As a dominant defect, it will be expressed in the
offspring.
17.Autosomal recessive disorders such as Tay-Sachs persist in humans because heterozygous
individuals carry the defective allele, are not impacted themselves, and are able to
reproduce to pass along the recessive allele. Therefore the allele is maintained in the
population. Only when two recessive alleles are present is an individual affected and in this
case, would be unable to reproduce.
18.Replication takes 150,000,000 seconds or 2,500,000 minutes or 41,666.7 hours. Replication
time is reduced through simultaneous replication of different regions throughout the
genome rather than simply a uniform and unidirectional single replication event.
19.DNA polymerase corrects many mutations during replication through its proofreading
function. Other repair mechanisms are present to repair mutations that occur outside DNA
replication.
20.a. 50% functional channels: mild symptoms
b. 0% functional channels: severe symptoms
c. 2.5% functional channels: severe symptoms
d. 14.5% functional channels: mild symptoms

13. Chapter Eleven
DISCUSSION OR SHORT ANSWER QUESTIONS
1. Compare the effects of nonsense mutations, sense mutations, nucleotide substitutions,
and frameshift mutations on protein synthesis.
2. Occasionally, individuals have eyes of different colors. How would you explain this
mutation? Do you think it is heritable?
3. Why is it easier to detect the formation of sex-linked recessive mutations than autosomal
recessive mutations?
4. In diseases like xeroderma pigmentosum, why is it that mutations in several different
genes can produce the same phenotypic effect?
5. Explain how a deficiency in the chromosomal contribution of one parent might be
compensated for by an excess in the contribution of the other parent.
6. Describe three ways that DNA mutations can alter the protein product.
7. A protein encoding region of a gene has the following DNA sequence:
GTAGCGTCACAAACAAATCAGCTC. Determine how the final protein product would
be altered by each of the following mutations.
a. Substitution of a T for the C in the 10
th
base
b. Substitution of a G for the C in the 21
st
base
c. Insertion of a T between the fourth and fifth base
d. Insertion of a GTA between the 12
th
and 13
th
base
e. Deletion of the first base
(A list of codes will need to be included with this question.)
8. Describe the DNA mutation in fragile-X syndrome and how it changes from generation to
generation.
9. How are thymine dimers generated? What are their effects and how are they handled by
the cell?
10. Why do some genetic disorders have a high new mutation rate (hemophilia and muscular
dystrophy) while others display a very low new mutation rate (Huntington’s)?
11. Explain why individuals with cystic fibrosis may have different levels of severity of the
disease.
12. Explain why the phenomena of anticipation and genomic imprinting seemed at first,
before they were understood, to violate basic concepts of Mendelian genetics.

14. Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

15. »Kiitoksia, hyvä herra huovi», virkkoi poika ja katosi pian
näkyvistä.
Leicester ja Varney palasivat kiiruusti kreivin yksityiseen
huoneustoon samaa käytävää pitkin, joka oli vähää ennen vienyt
heidät Saintlowen torniin.
XVIII Luku.
                 — Mä sanoin,
    Että on, hän portto — sanoin myöskin, kelle.
    Lisäksi: kavaltaja, jonka kanssa
    Camillo liitoss' on, mies, joka tietää
    Mit' itsekin tuon pitäis' hävetä.
Talvinen Tarina.
Tuskin olivat he saapuneet kreivin työkammioon, kun tämä otti
taskustaan kirjoitustaulusensa ja alkoi piirrellä niihin
muistiinpanojaan, puhellen puolittain Varneylle, puolittain itsekseen:
— »Monet heistä ovat lujasti kiintyneet minuun, ja etenkin varakkaat
ja korkeiden virkojen haltijat; monet taas, jos he katsovat taaksepäin
palveluksiin, joita olen heille suorittanut, tai eteenpäin vaaroihin,
joihin he saattavat joutua, eivät luullakseni ole rientämättä apuun
nähdessään minun alkavan horjua. Katsotaanhan — Knollis on varma
ja hänen kauttaan Guernsey ja Jersey — Horsey vallitsee Wight-
saarta — langollani Huntingdonilla ja Pembrokella on paljon
sananvaltaa Walesissa — Bedfordin kautta johdan minä puritaneja ja
heidän vaikutusvoimaansa, joka on niin mahtava kaikissa

16. maalaiskaupungeissa: — veljeni Warwick on melkein vertaiseni
rikkauden, puoluelaisten ja alusmaiden suhteen — ritari Owen
Hopton on harras ystäväni; hänen hallussaan on Lontoon Tower ja
sinne sijoitettu valtionrahasto — isäni ja iso-isäni eivät olisi koskaan
tarvinneet laskea päätänsä mestauspölkylle, jos he olisivat näin hyvin
suunnitelleet yrityksensä edeltäkäsin. — Miksi näytät niin
murheelliselta, Varney? Minä vakuutan Sinulle, ettei myrskyn ole
oleva helppo kaataa niin syvälle juurtunutta puuta.»
»Ah! armollinen herra», vastasi Varney hyvin murhettaan
näytellen, ja veti sitten jälleen kasvoilleen saman epätoivoisen
ilmeen, minkä Leicester jo oli huomannut.

17. »Ah!» toisti Leicester, »ja niiksi ah! ritari Rikhard? Eikö Sinun uusi
ritarihenkesi tiedä Sinulle sen rohkeampaa huudahdusta, juuri kun
jalo kamppailu on ovella? Tai jos se ah! tarkoittaa sitä, että haluat
väistää taistelua, niin voit lähteä linnasta tai liittyä vihollisiini, miten
vain parhaaksi näet.»
»Ei niin, armollinen herra», vastasi hänen uskottunsa, »Varney on
taisteleva tai kaatuva Teidän rinnallanne. Antakaa anteeksi, jos minä
rakkaudesta Teihin näenkin selvemmin kuin Teidän jalo sydämenne
sallii Teidän nähdä ne voittamattomat vaikeudet, jotka Teitä
ympäröivät. Te olette mahtava, armollinen herra, ja voimakas;
mutta, se olkoon sanottuna loukkaamatta Teitä, Te olette mahtava ja
voimakas vain kuningattaren suosiossa pysyessänne. Niin kauvan
kuin Te olette Elisabetin suosikki, olette Te nimeä vailla aivan
todellinen hallitsija. Mutta jos hän riistää Teiltä kaiken lahjoittamansa
kunnian ja arvon, ei profetan kurpitsakaan kuihtunut pikemmin kuin
Te olette kuihtuva. Jos Te nousette ilmitaisteluun kuningatarta
vastaan, en minä sano ainoastaan, että Te koko kansakunnan kesken
tai vain tässä maakunnassa joutuisitte heti hyljätyn ja voitetun
asemaan, vaan sanon minä, että Te juuri tässäkin linnassa ja
läänitysmiestenne, sukulaistenne ja käskyläistenne keskellä olisitte
vanki ja vielä tuomittu vanki, jos hän vain suvaitsisi viitatakin sinne
päin. Muistakaa Norfolkia, armollinen herra — muistakaa mahtavaa
Northumberlandia — muistakaa komeaa Westmorelandia; muistakaa
kaikkia niitä, jotka ovat nousseet tätä viisasta hallitsijatarta vastaan.
He ovat menettäneet henkensä, joutuneet vangeiksi tai harhailevat
pakolaisina. Tämän maan valta-istuin ei ole muiden valta-istuinten
kaltainen, joita voivat syöstä kumoon liittoutuneet mahtavat
ylimykset; sen tukevat perustukset, jotka sitä kannattavat,
pohjautuvat kansan lujaan rakkauteen ja kiintymykseen. Te voitte

18. jakaa sen Elisabetin kanssa, mutta ei Teidän oma voimanne, eikä
kenenkään muunkaan, ei ulkomaalainen eikä kotoinen, kykene sitä
edes järkähyttämään, saati sitten kaatamaan.»
Hän vaikeni, ja Leicester heitti kirjoitustaulusensa luotaan
välinpitämättömän ynseästi. »Voi olla niin kuin sanot», virkkoi
Leicester sitten; »enkä minä itse asiassa huoli siitä, totuusko vaiko
pelkurimaisuus Sinulle ennustuksesi sanelee. Mutta missään
tapauksessa ei tulla sanomaan minun kukistuneen ilman taistelua. —
Käske, että niiden huovieni, jotka palvelivat johdollani Irlannissa,
tulee vähitellen siirtyä linnan päätorniin ja kehoita ystäviämme
olemaan varuillaan ja kulkemaan aseistettuina, ikäänkuin he muka
pelkäisivät Sussexin seuralaisten hyökkäystä. Saata kyläläiset hieman
kauhkeilleen, toimita heidät aseisiin ja neuvo heitä olemaan valmiina
heti merkin saatuaan hyökkäämään kuninkaallisen henkivartioväen
kimppuun.»
»Sallikaa minun huomauttaa Teille, armollinen herra», sanoi
Varney yhä saman syvän, surumielisen levottomuuden vallassa,
»että Te nyt annoitte minulle käskyjä kuningattaren henkivartijain
tekemisestä aseettomiksi. Se on valtiorikosta se, mutta siitä
huolimatta olen minä Teitä totteleva.»
»Vähät minä siitä», tiuskaisi Leicester epätoivoisena; — »vähät
minä siitä. Häpeä takanani, perikato edessäni; minun täytyy
eteenpäin.»
Tässä syntyi jälleen hiljaisuus, minkä Varney vihdoinkin rikkoi
seuraavin sanoin: »Nyt on tultu siihen kohtaan, jota minä olen
kauvan pelännyt. Minun täytyy joko kiittämättömän elukan tavoin
katsella parhaimman, ystävällisimmän isännän kukistumista tai

19. puhua sellaista, minkä minä olisin halunnut haudata syvimpään
unhoon tai minkä ainakin olisin suonut toisen suun kertovan.»
»Mitä Sinä sanot, tai mitä Sinä aijot sanoa?» kysyi kreivi; »meillä
ei nyt ole aikaa loruilemiseen, kun olosuhteet käskevät meitä työhön
ja toimeen.»
»Minun asiani on pian kerrottu, armollinen herra — soisipa Jumala
vastauksenkin tulevan siihen yhtä pian! Teidän avioliittonnehan on
ainoa syy Teidän ja kuningattaren välien uhkaavaan rikkoutumiseen,
armollinen herra, eikö olekin?»
»Tiedäthän Sinä sen olevan!» vastasi Leicester. »Mitä niin
hyödyttömällä kysymyksellä?»
»Suokaa anteeksi, armollinen herra», jatkoi Varney; »sen hyöty
selviää kohta. Ihmiset saattavat uskaltaa maansa ja henkensä
puoltaakseen jotakin kallisarvoista jalokiveä; mutta eiköhän ensin
olisi viisainta katsoa, olisiko siinä mahdollisesti halkeamia tai muita
virheitä?»
»Mitä Sinä sillä tarkoitat?» kysyi Leicester, jonka silmät tuijottivat
ankaroina Varneyhin; »kenestä rohkenet Sinä puhua?»
»Tuota — kreivitär Amysta, armollinen herra, sillä minun on,
onnetonta kyllä, pakko puhua hänestä; ja minä tahdon puhua
hänestä, vaikka Teidän Korkeutenne sitten tappaisikin minut
palvelusintoni takia.»
»Saattaisitpa Sinä sen kerran ansaitakin», vastasi kreivi; »mutta
jatka, minä haluan kuunnella Sinua.»

20. »Hyvä, armollinen herra, minä puhun siis aivan arkailematta. Minä
puhun oman henkeni, niinkuin Teidän Korkeutennekin hengen
nimessä. Minä en pidä lainkaan armollisen rouvan salakähmäisestä,
vehkeilevästä yhteydestä sen samaisen Edmund Tressilianin kanssa.
Te tunnette sen miehen, armollinen herra. Te tiedätte hänellä olleen
aikaisemmin armolliseen rouvaan suhteita, joiden vaikutusta Teidän
Korkeutenne oli hieman vaikea voittaa. Te tiedätte myös, kuinka
kiihkeästi hän on sittemmin vainonnut minua sen naisen takia, ja on
kaiken sen ilmeisenä tarkoituksena ollut pakottaa Teidän
Korkeutenne tunnustamaan Teidän onnettomista onnettomin
avioliittonne, sillä siksi täytyy minun aina sitä sanoa, mihin
päämäärään armollinen rouvakin tahtoo keinoilla millä tahansa ajaa
Teidät.»
Leicester hymyili väkinäisesti. »Sinä tarkoitat hyvää, kunnon ritari
Rikhard, ja tahtoisit luullakseni uhrata oman kunniasi ja kenen
tahansa kunnian lisäksi estääksesi minua siitä, mitä Sinä pidät niin
kauheana askeleena. Mutta muista», hän lausui nämä sanat mitä
ankarimmalla äänellä »muista, että Sinä puhut Leicesterin
kreivittärestä.»
»Minä muistan, armollinen herra», vastasi Varney; »sillä kaikkihan
tarkoittaa Leicesterin kreivin parasta. Kertomukseni on vasta
alullaan. Minä uskon aivan varmasti, että tämä Tressilian on aina siitä
asti, kun hän ensin alkoi esiintyä hänen asiassaan, toiminut hänen
Armonsa kreivittären tieten ja tahtoen.»
»Sinä puhut ilmeisesti hulluuksissasi, Varney, niin yksitotista
papinnaamaa kuin näytätkin. Missä tai miten olisivat he päässeet
toistensa yhteyteen?»

21. »Armollinen herra», sanoi Varney, »onnettomuudeksi voin minä
todistaa sen liiankin hyvin. Vähää ennen syytöskirjelmän jättämistä
kuningattarelle Tressilianin nimessä, tapasin minä hänet mitä
suurimmaksi hämmästyksekseni Cumnorin kartanoon vievällä
takaportilla.»
»Sinä tapasit hänet, konna! ja mikset lyönyt häntä hengiltä?»
huudahti
Leicester.
»Minä vedin jo miekkani hänen päänsä varalle ja hän minun,
armollinen herra; ja ellei jalkani olisi luiskahtanut, ei hän ehkä enään
olisi jäänyt kompastuskiveksi Teidän Korkeutenne polulle.»
Leicester näytti mykistyneen kummastuksesta. Vihdoin hän
kuitenkin vastasi: »Mitä muita todisteita on Sinulla asiasta, Varney,
paitsi omaa vakuutustasi? sillä niinkuin minä tahdon rangaista
ankarasti, niin tahdon minä myös tutkia asiaa kylmästi ja varovasti.
Kautta pyhän taivaan! mutta ei — minä tahdon tutkia asiaa kylmästi
ja varovasti — kylmästi ja varovasti.» Hän toisti toistamistaan näitä
sanoja, ikäänkuin olisi jo niiden soinnussa ollut rauhoittava voima; ja
sitten puristi hän huulensa yhteen, ikäänkuin peläten jonkun
kiihkeän lauseen niiltä karkaavan ja kysyi jälleen: »Mitä muita
todisteita?»
»Todisteita on riittämään asti, armollinen herra», vastasi Varney,
»onpa säästäenkin. Olisin toivonut asian jääneen yksistään minun
tietooni, sillä minä olisin vaijennut siitä ehkä ikipäiviksi. Mutta
palvelijani Mikael Lambourne näki kaikki, ja hänen kauttaan
Tressiliankin oikeastaan ensin Cumnorin kartanoon pääsi; ja siksi
minä otinkin hänet palvelukseeni ja pidin hänet siinä kauvemminkin,
vaikka hän onkin sellainen juoppo ja lurjustelija, etten voi aina pitää

22. hänen kieltään kurissa.» Hän esitteli sitten Leicesterin kreiville,
kuinka helppoa oli osoittaa heidän kohtaamisensa todeksi, sillä Anton
Fosterhan oli sen nähnyt, ja monet cumnorilaisethan, jotka olivat
kuulleet vetoa lyötävän ja nähneet Lambournen ja Tressilianin
lähtevän yhdessä matkaan, voisivat sitä todistuksillaan vahvistaa.
Koko kertomukseensa ei Varney uskaltanut sekoittaa mitään
perätöntä, paitsi että hän vihjaillen, eikä suinkaan varmasti väittäen,
johti isäntänsä uskomaan Amyn ja Tressilianin kohtauksen Cumnorin
kartanossa kestäneen kauvemmin kuin ne muutamat minuutit, joihin
se itse asiassa rajoittui.
»Ja miksei minulle ole mainittu kaikesta tästä sanaakaan?» kysyi
Leicester ankarasti. »Miksi salasitte Te kaikki — ja etenkin Sinä,
Varney — minulta niin tärkeän tiedon?»
»Koska kreivitär väitti Fosterille ja minulle, armollinen herra»,
vastasi Varney, »että Tressilian oli vasten hänen tahtoaan ruvennut
häntä puhuttelemaan; ja minäkin päättelin heidän kohtauksensa
tapahtuneen kaikella kunnialla, ja luulin hänen kertovan siitä Teidän
Korkeudellenne heti kun hän olisi mielestään saanut sopivan
tilaisuuden. Teidän Korkeutennehan tietää, kuinka vastahakoisin
korvin me kuuntelemme pahoja otaksumia niistä, joita me
rakastamme; ja minä en ole, Luojan kiitos, mikään rauhanrikkoja
enkä ilmiantaja, niitä ensimäisenä levittääkseni.»
»Olet Sinä sentään liiankin kärkäs niitä kuuntelemaan, ritari
Rikhard», vastasi hänen isäntänsä. »Mistä Sinä tiedät, ettei se
heidän kohtauksensa tapahtunut kaikella kunnialla, kuten Sinä
sanot? Minun nähdäkseni voi Leicesterin kreivin puoliso puhella
hetkisen sellaisen henkilön kuin Tressilianin kanssa, minua
loukkaamatta ja saattamatta itseään epäluulon alaiseksi.»

23. »Epäilemättä, armollinen herra», myönsi Varney; »jos minä olisin
toisin ajatellut, en minä olisi sitä salaisuutta niin kauvan säilyttänyt.
Mutta nyt tulee asiaan mutka: — Tressilian ei lähde seudulta
toimittamatta sinne asiansa valvojaksi erästä köyhää miestä, erään
cumnorilaisen majatalon isäntää, siten valmistellakseen armollisen
rouvan ryöstöä. Sitten lähetti hän sinne erään apulaisensa, jonka
minä uskon pian saavani varmaan talteen Mervynin tornin alle.
Killigrew ja Lambsbey nuuskivat koko tienoon läpikotaisin hänet
tavottaakseen. Isännälle annettiin suun sulkeiksi sormus — Teidän
Korkeutenne on ehkä sattunut näkemäänkin sen Tressilianin kädessä
— tässä se on. Tämä lähetti, tämä kätyri matkustaa Cumnoriin
reppurina, neuvottelee kreivittären kanssa, ja he pakenevat yhdessä
yöllä — ryöstävät siinä sivussa eräältä miespoloiselta hevosen, niin
ankara oli heidän rikollinen kiiruunsa, ja saapuvat viimein tähän
linnaan, missä Leicesterin kreivitär saa piilopaikkansa — minä en
uskalla sanoa mihin.»
»Puhu, minä käsken», virkkoi Leicester; »puhu niin kauvan kun
minulla on tarpeeksi järkeä jäljellä ymmärtääkseni, mitä puhut.»
»Koska nyt kerran niin on», vastasi Varney: »armollinen rouva
turvautui heti paikalla Tressilianin huoneeseen, missä hän viipyi
useita tunteja, osaksi hänen seurassaan, osaksi yksin. Minähän
kerroin Teille, että Tressilianilla oli lemmityinen huoneessaan. —
Enpä osannut lainkaan aavistaa, että se lemmityinen oli —»
»Amy, tarkoitat sanoa», puuttui Leicester; »mutta se on valhe, niin
musta valhe kuin helvetin sauhu. Kunnianhimoinen hän lienee —
kevytmielinen ja malttamatonkin ehkä — ne ovat naisellisia vikoja;
mutta uskoton minulle! — ei koskaan, ei koskaan! — Todista se —
todista se!» huusi hän kiihkoissaan.

24. »Carrol, ali-airut, opasti kreivittären sinne tämän omasta tahdosta,
eilen iltapäivällä — Lambourne ja vanginvartija tapasivat hänet sieltä
vielä varhain tänä aamuna.»
»Oliko Tressilian siellä hänen kanssaan?» kysyi Leicester samalla
kiihkeällä äänellä.
»Ei, armollinen herra. Tehän muistanette», vastasi Varney, »että
hänet määrättiin eilen illalla jonkunlaiseen koti-arestiin ja ritari Niklas
Blountin valvonnan alaiseksi.»
»Tiesivätkö Carrol ja ne muut miehet, kuka se nainen oli?» kysyi
Leicester.
»Eivät, armollinen herra», vastasi Varney; »Carrol ja vanginvartija
eivät olleet koskaan nähneetkään kreivitärtä, ja Lambourne ei
tuntenut häntä, koska hän oli valepuvussa; mutta koettaessaan
estää häntä lähtemästä kopista, jäi Lambournen käteen hänen
toinen hansikkaansa, jonka Teidän Korkeutenne luullakseni tuntee.»
Hän näytti hansikasta, johon oli pikkuhelmistä neulottu karhu ja
ryhmysauva, kreivin vaakunakuviot.
»Tunnen, tunnen minä sen», vastasi Leicester. »Itsehän ne hänelle
lahjoitin. Toinen oli vielä käsivarressa, jonka hän tänään kiersi
kaulaani!» — Hän lausui tämän mitä suurimman kiihtymyksen
vallassa.
»Teidän Korkeutenne voi armolliselta rouvalta itseltään tiedustella
näiden seikkojen todenperäisyyttä», jatkoi Varney.
»Ei ole tarpeen — ei ole tarpeen», sanoi kidutettu kreivi; »se
totuus on piirretty ikäänkuin tulikirjaimin minun omiin silmiini! Minä

25. näen hänen kunniattomuutensa — minä en voi nähdä mitään muuta;
ja — laupias Jumala! — tämän inhoittavan naisen takia olin minä
panemaisillani alttiiksi niin monen jalon ystävän hengen —
järkyttämäisilläni laillisen valta-istuimen perustuksia — pistämäisilläni
miekan ja tulisoihdun rauhallisen maan sydämeen — tekemäisilläni
julmaa vääryyttä armolliselle valtiattarelleni, joka on tehnyt minut
siksi mikä minä olen — ja joka olisi kohottanut minut niin korkealle
kuin mies suinkin saattaa kohota, ellei tätä helvetin solmimaa
avioliittoa olisi ollut olemassa! Kaiken tämän olin minä tekemäisilläni
naisen takia, joka juonittelee ja vehkeilee pahimpien vihollisteni
kanssa! — Ja Sinä sitten, konna, mikset Sinä saanut suutasi auki
aikaisemmin?»
»Armollinen herra», vastasi Varney, »yksikin kreivittären kyynel
olisi pyyhkäissyt pois kaikki, mitä minä olisin voinut sanoa. Sitäpaitsi
sain minä nämä todisteet tietooni vasta tänä aamuna, jolloin Anton
Foster äkkiä saapui tänne ja kertoi kaikista toimittamistaan
tutkimuksista ja tunnustuksista, jotka hän oli kiskonut
majatalonpitäjä Goslingista ja muista ja jotka vasta selittivät
yksityiskohdittain, millä tavalla kreivitär oli paennut Cumnorin
kartanosta; ja omien tiedustelujeni kautta pääsin minä perille
askeleista, joita hän on täällä astunut.»
»Jumala olkoon kiitetty valaistuksesta, jonka hän on minulle
antanut, valaistuksesta niin täydellisestä, niin paljastavasta, ettei
koko Englannissa ole ainuttakaan ihmistä, joka sanoisi menettelyäni
malttamattomaksi tai kostoani epä-oikeutetuksi. — Ja kuitenkin,
Varney, niin nuori, niin kaunis, niin kiehtova, ja niin petollinen!
Siitäpä hänen vihansa Sinua, uskollista, suosittua palvelijaani
kohtaan, koska Sinä vastustit hänen suunnitelmiaan ja saatoit hänen
rakastajansa hengen vaaraan!»

26. »Minä en ole koskaan antanut hänelle muuta suuttumuksen syytä,
armollinen herra», vastasi Varney; »mutta hän tiesi, että minun
neuvoni aivan empimättä vähensivät hänen vaikutusvaltaansa Teidän
Korkeuteenne, ja että minä aina olin ja olen aina ollut valmis
panemaan henkeni alttiiksi Teidän vihollisianne vastaan
taistellessani.»
»Se on liiankin, liiankin ilmeistä», virkkoi Leicester; »ja sittenkin,
kuinka arvokkaan ja ylevän näköinen hän olikaan rukoillessaan
minua uskomaan pääni kuningattaren laupeuden varaan pikemmin
kuin kantamaan petoksen kaapua hetkeäkään kauvemmin! Minusta
tuntuu aivan siltä, kuin ei itse totuuden enkelikään tapaisi sen
jalompia, ylevämpiä ja kauniimpia sanoja! Onko se mahdollista,
Varney? — Voiko vilppi niin rohkeasti käyttää totuuden kieltä? —
Voiko saastaisuus niin helposti verhoutua puhtauden pukuun? —
Varney, Sinä olet ollut palvelijanani lapsesta saakka — minä olen
Sinut korkealle kohottanut — minä voin kohottaa Sinut
korkeammalle. Ajattele, ajattele puolestani! Sinun järkesi on aina
ollut terävä ja tarkka — Eiköhän hän voisi olla viaton? todista hänet
viattomaksi, ja kaikki, mitä minä olen tähän asti tehnyt hyväksesi, ei
ole oleva mitään — ei mitään sitten saamaasi palkintoon
verrattuna!»
Äärimäinen tuska, jonka kiduttamana kreivi puhui, vaikutti jonkun
verran paatuneeseen Varneyhinkin, joka kesken omien katalain ja
kunnianhimoisten sala-aikeidensakin rakasti isäntäänsä sikäli kuin
sellainen konna saattoi yleensä mitään rakastaa; mutta hän lohdutti
itseään ja masensi itsesoimauksensa sillä ajatuksella, että vaikka hän
nyt pakottikin kreivin kärsimään äkillistä, ohimenevää tuskaa, niin
tapahtui se tarkoituksessa tasoittaa hänen tietänsä valta-istuimelle,
jolle, jos tämä avioliitto kuoleman kautta tai muuten purkautuisi,

27. Elisabet hänen nähdäkseen mielellään korottaisi hänen isäntänsä.
Hän pysyi siis pirullisessa juonessaan; ja hetken mietittyään vastasi
hän kreivin levottomiin kyselyihin surumielisellä katseella, ikäänkuin
olisi hän turhaan koettanut keksiä jotakin puolustusta kreivittärelle;
sitten kohotti hän äkkiä päänsä ja sanoi, äänessään toivova kaiku,
joka heti paikalla loihti vastaavan ilmeen kreivinkin kasvoille: »Mutta
miksi olisi hän antautunut vaaraan tulemalla tänne, jos hän olisi ollut
syyllinen? — Miksei hän pikemminkin paennut isänsä luo tai
muualle? — vaikka siihen on sentään voinut vaikuttaa hänen halunsa
tulla tunnustetuksi Leicesterin kreivittäreksi.»
»Totta, totta, totta!» huudahti Leicester, lyhyen toivonvälähdyksen
väistyessä hänen tunteittensa ja sanojensa tavattoman katkeruuden
tieltä; »Sinä et kykene käsittämään naisellisen oveluuden syvyyttä,
Varney. Minä ymmärrän kaikki. Hän ei tahtonut luopua sen typerän
aisankannattajan tiluksista, rikkauksista ja arvonimestä, joka oli
hänet nainut. Niin, ja jos minä olisin hulluuksissani nostanut kapinan
tai jos vihastunut kuningatar olisi ottanut pääni, kuten hän tänä
aamuna uhkasi, ei se runsas lesken eläke, jonka laki olisi määrännyt
Leicesterin kreivittärelle, olisi ollut lainkaan pois tieltä tuolle
kerjäläismäiselle Tressilianille. Hyväpä hänen olikin yllyttää minua
antautumaan vaaraan, joka kaikissa tapauksissa saattoi päättyä vain
hänen hyödykseen. — Älä puhu hänen puolestaan, Varney! Minä
tahdon nähdä hänen vertansa!»
»Armollinen herra», vastasi Varney, »Teidän tuskanne hurjuus
purkautuu
Teidän hurjiin sanoihinne.»
»Minä kiellän, älä puhu hänen puolestaan!» jatkoi Leicester; »hän
on häväissyt minut — hän olisi murhannut minut — kaikki siteet ovat

28. väliltämme katkenneet. Hän on kuoleva petturin ja avionrikkojan
kuoleman, sillä sen on hän hyvin ansainnut niin Jumalan kuin
ihmistenkin lakien mukaan! Ja — mikä tämä lipas on», lisäsi hän,
»jonka muuan poika juuri äsken työnsi käteeni, pyytäen minua
toimittamaan sen Tressilianille, koskei hän itse päässyt viemään sitä
kreivittärelle? Taivaan nimessä! hänen sanansa kummastuttivat
minua jo silloin, vaikka muut ajatukset karkoittivat ne mielestäni;
mutta nyt palaavat ne muistiin kaksinkertaisin voimin. — Se on
hänen jalokivilippaansa! — Avaa se, Varney; kangota saranat irti
tikarillasi.»
»Kerran ei hän huolinut tikarini avusta», ajatteli Varney vetäessään
asetta tupesta, »leikatakseen kirjeen nauhaa, mutta nyt suorittaa se
paljoa merkitsevämmän tehtävän hänen kohtalonsa määräämiseksi.»
Näin mietiskellen ja käyttäen kolmikulmaista tikarinkärkeä kiilana,
mursi hän lippaan heikot hopeasaranat. Tuskin näki kreivi niiden
särkyvän, kun hän sieppasi lippaan ritari Rikhardin käsistä, kiskaisi
kannen pois, kahmaisi sen välkähtelevän sisällön kouraansa ja
paiskasi jalokivet pitkin lattiaa vihansa vimmassa, kuumeisesti
etsiessään sieltä kirjettä tai edes paperilappua, joka tekisi hänen
viattoman kreivittärensä luulotellun rikoksen vieläkin ilmeisemmäksi.
Sitten polki hän raivoissaan jalokiviä ja huusi: »Näin muserran minä
nämä viheliäiset leikkikalut, joiden takia Sinä olet myynyt itsesi,
ruumiisi ja sielusi, määrännyt itsesi varhaiseen ja pikaiseen
kuolemaan ja minut ikuiseen kurjuuteen ja ikuisiin
omantunnontuskiin! — Älä puhu minulle anteeksi-annosta, Varney!
— Hän on tuomittu!»
Ja hän lähti huoneesta ja syöksyi viereiseen kammioon, jonka
oven hän lukkosi ja telkesi lujasti.

29. Varney katseli hänen jälkeensä, ja hieman inhimillisempi tunne
näytti estävän tavallista ivahymyä vääntymästä hänen suupieliinsä.
»Minua surettaa hänen heikkoutensa», ajatteli hän, »mutta rakkaus
on tehnyt hänestä lapsen. Hän viskelee ja polkee näitä kallisarvoisia
leluja — yhtä raivoisasti repisi hän kappaleiksi sen kaikkein
hauraimman lelun, johon hän oli ennen niin hullaantunut. Mutta
tämäkin mieliteko unohtuu, kun sen esinettä ei ole enää näkyvillä.
Niin, hänellä ei ole silmää arvostaa esineitä ja ihmisiä niiden ansion
mukaisesti, mutta sen lahjan on luonto antanut Varneylle. Kun
Leicester kerran kohoaa hallitsijaksi, muistaa hän yhtä vähän niitä
intohimonpuuskia, joiden avulla hän pääsi tuohon kuninkaalliseen
satamaan, kuin ikinä laituriin laskenut merimies muistelee kestetyn
matkan vaaroja. Mutta nämä juoruavat korut eivät saa jäädä tähän
— niistä tulisi melkein liian runsas saalis huonetta siivoaville akoille.»
Parhaillaan keräillessään ja sovitellessaan niitä erääseen pöydän
salalaatikkoon, joka oli sattumalta jäänyt lukkoamatta, näki Varney
Leicesterin kammion oven avautuvan, verhojen siirtyvän syrjään ja
kreivin kasvojen ilmestyvän niiden välistä, mutta silmät niin kuolleina
ja huulet ja posket niin verettöminä ja kalpeina, että hän säikähti
tätä äkkinäistä muutosta. Mutta heti kun hänen katseensa kohtasi
kreivin katseen, veti tämä päänsä takaisin ja sulki kammion oven.
Tämän tempun uudisti Leicester kahdesti, sanaakaan sanomatta,
niin että Varney alkoi pelätä hänen sielullisten tuskiensa jollakin
tavoin sekoittaneen hänen järkensä. Kolmannella kerralla hän
kuitenkin nyökäytti päätänsä, ja Varney totteli tätä kutsua.
Astuttuaan kammioon huomasi hän pian, ettei hänen isäntänsä
hämmennys johtunut suinkaan hulluudesta, vaan hänen
hirvittävästä, useiden vastakkaisten intohimojen ahdistamasta
aikomuksestaan. He neuvottelivat innokkaasti kokonaisen tunnin,

30. minkä jälkeen Leicesterin kreivi pukeutui uskomattomin ponnistuksin
ja lähti tervehtämään kuninkaallista vierastaan.
XIX Luku.
    Ilomme veit ja rikoit hauskan seuran
    Mit' ihmeyttävimmällä häiriöllä.
Macbeth.
Jälkeenpäin muistui monen mieleen, että tämän tapausrikkaan
päivän loppupuolelle sattuneiden pitojen ja juhlallisuuksien aikana oli
Leicesterin ja Varneyn käytös kokonaan erilainen entisestään. Ritari
Rikhard Varneyta oli pidetty pikemminkin neuvokkaana toimen
miehenä kuin huvitusten harrastajana. Toiminta, joko sitten sotilaan
tai muun, näytti aina olleen hänen oikea alansa; ja juhlissa ja
hauskutuksissa, vaikka hän oivallisesti ymmärsikin niitä järjestää ja
ohjata, oli hänen oma osansa pelkän katselijan; tai jos hän
sukkeluuttansa osoittikin, teki hän sen karkealla, ivallisella ja
pisteliäällä tavalla, aivan niinkuin olisi hän pilkannut koko esitystä ja
vieraita, vilpittömästi yhtymättä yhteiseen iloon.
Mutta sinä päivänä näytti hänen luonteensa muuttuneen. Hän haki
nuorempain hovimiesten ja hovinaisten seuraa ja tuntui sillä hetkellä
uhkuvan sellaista hilpeyttä ja mielenkeveyttä, että hänestä tuli
vaarallinen kilpailija vallattomimmillekin. Jotka olivat pitäneet häntä
vakavampien ja kunnianhimoisempien pyrkimysten miehenä,
katkerana ivailijana ja niiden armottomana pilkkaajana, jotka ottavat
elämän sellaisena kuin se tulee ja sieppaavat osansa jokaisesta

31. hauskuudesta, minkä se tarjoaa, huomasivat nyt hämmästyen, että
hänen sukkeluuksiensa kärki saattoi olla yhtä säälivästi peitetty,
hänen naurunsa yhtä raikas ja hänen otsansa yhtä pilvetön kuin
konsanaan heidän. Millä pirullisen ulkokultaisuuden keinoilla hän
saattoi vetää tämän iloisuuden hunnun mitä ilkeimmän inhimillisen
sydämen mustien ajatusten verhoksi, sen seikan täytyy jäädä
käsittämättömäksi kaikille muille paitsi hänen vertaisilleen ja
kaltaisilleen, mikäli sellaisia on koskaan ollut olemassa; mutta hänen
luonteensa voima ja lahjat olivat erinomaisemmat tavallista, ja
onnettomuudeksi oli nämä lahjat kaikessa kehityksessään asetettu
kaikkein kauhistuttavimpien aikeiden palvelukseen.
Leicesterin laita oli kokonaan toinen. Miten tottunut hän yleensä
olikin näyttelemään täydellisen hovimiehen osaa ja esiintymään aina
iloisena, kohteliaana ja vapaana kaikesta muusta surusta kuin hetken
hauskuuden lisäämisestä, vaikka hänen rinnassaan riehuivatkin
tyydyttämättömän kunnianhimon, kateuden ja vihan tuskat, niin oli
hänen sydämensä nyt kuitenkin saanut paljoa peljättävämmän
vieraan, jonka repimistä ja raastamista ja kalvamista ja nakertamista
hän ei voinut salata eikä vaimentaa; ja sinä olisit voinut lukea hänen
kiinteettömästä silmästään ja hänen kasvojensa hämmentyneestä
ilmeestä, että hänen ajatuksensa harhailivat kaukana niistä
tapauksista, joissa hän pakottautui olemaan osallisena. Hän katseli,
liikkui ja puhui ikäänkuin herkeämättömästi ponnistellen, ja hänen
tahtonsa näytti jossakin määrin menettäneen nopeata
vaikutusvoimaansa siihen terävään älyyn ja siihen kauniiseen
ruumiiseen, joita se hallitsi. Hänen tekonsa ja eleensä eivät
tuntuneet olevan yksinkertaisia tahdon ilmauksia, vaan ikäänkuin
itsetoimivan koneen liikkeinä odottavan jonkun sisäisen laitteen
töytäyksiä, ennenkuin ne saattoivat tapahtua; ja hänen sanansa
putoilivat yksitellen, katkonaisina, ikäänkuin olisi hänen ollut ensin

32. pakko tarkoin ajatella, mitä sanoisi ja sitten miten sanoisi, ja
ikäänkuin pääsisi hän vain hellittämättömästi huomiotaan jännittäen
lauseensa loppuun, unohtamatta enemmän yhtä kuin toistakaan.
Tämän hajamielisyyden omituiset ilmiöt, jotka näkyivät niin
selvästi Englannin täydellisimmän hovimiehen koko käytöksessä ja
puheessa, että hänen lähelleen osunut alhaisin ja typerin
palvelijakaan ei saattanut olla niitä huomaamatta, eivät voineet myös
välttää sen ajan älykkäimmän ruhtinattaren silmää. Ja ilman
vähintäkään epäilystä olisi tämä hänen väliin huolimaton, väliin
säännötön esiintymisensä nostanut Leicesterin kreiviä vastaan
Elisabetin ankaran suuttumuksen, ellei kuningatar olisi otaksunut sen
vihastuksen pelon, josta hän oli niin kiivaasti hänelle puhunut tänä
aamuna, yhä vielä hämmentävän hänen suosikkinsa ajatuksia ja
kaikista hänen vastaponnistuksistaan huolimatta hävittävän hänen
tavallisen, miellyttävän ilmeensä ja hänen keskustelunsa hilpeän
sulon. Kun tämä naisellista turhamaisuutta niin suuresti mairitteleva
otaksuma oli kerran päässyt valtaan hänen mielessään, selitti se
täydellisesti ja tyydyttävästi kaikki Leicesterin kreivin lukuisat virheet
ja hairahdukset; ja häntä ympäröivä tarkkaavainen seurue pani
hämmästyen merkille, että kuningatar, raivostumatta hänen
alituisesta huolimattomuudestaan ja kaiken tavallisen
huomaavaisuudenkin puutteestaan (vaikka nämä olivatkin kohtia,
joiden suhteen Elisabet yleensä oli tavattoman ankara) päinvastoin
koetti hankkia hänelle aikaa ja tilaisuutta tyyntymiseen ja suvaitsi
häntä siinä avustaakin suopeudella ja hyväntahtoisuudella, jotka
näyttivät kokonaan olevan ristiriidassa hänen tunnetun luonteensa
kanssa. Selvää kuitenkin oli, ettei tämä voinut kestää enää kovin
kauvan ja että Elisabetin täytyi lopultakin keksiä toinen ja
epäsuosiollisempi selitys Leicesterin säädyttömälle käytökselle, kun
Varney tuli pyytämään kreiviä puheilleen toiseen huoneeseen.

33. Kun tämä pyyntö oli hänelle toistettu kaksi kertaa, nousi hän
vihdoin ja oli juuri ikäänkuin vaistomaisesti lähtemäisillään — kun
hän pysähtyikin, kääntyi ympäri ja anoi kuningattarelta lupaa poistua
hetkiseksi erinäisten sangen kiireellisten ja tärkeiden asiain takia.
»Menkää, herra kreivi», sanoi kuningatar; »me uskomme kyllä,
että meidän oleskelumme täällä saattaa synnyttää äkillisiä ja
odottamattomia sattumuksia, joista on viipymättä huolehtiminen.
Mutta kuitenkin, herra kreivi, jos Te tahdotte meidän pitävän
itseämme Teidän mieluisana ja kunnioitettuna vieraananne,
toivoisimme me Teidän ajattelevan vähemmän meidän komeata
kestitsemistämme ja ilahuttavan meitä ystävällisemmällä ja
kohteliaammalla käytöksellä kuin mihin tänään olemme saaneet
tyytyä; sillä tuli sitten vieraaksi ruhtinas tai talonpoika, isännän
sydämellinen kohtelu on aina kestityksen paras osa. Menkää, herra
kreivi; ja me toivomme Teidän palaavan silein otsin ja kirkkain,
kevein ajatuksin, sillä niitä ovat ystävänne tottuneet Teiltä
odottamaan.»
Leicester vain kumarsi syvään vastaukseksi tähän nuhdesaarnaan
ja poistui. Huoneen ovella tapasi hän Varneyn, joka veti hänet
kiireesti sivulle ja kuiskasi hänen korvaansa: »Kaikki on hyvin!»
»Onko Masters käynyt häntä katsomassa?» tiedusteli kreivi.
»On, armollinen herra; ja koska ei kreivitär suostunut vastaamaan
hänen kysymyksiinsä eikä taas mitenkään selittämäänkään
itsepäisyyttään, on hän antava ratkaisevan todistuksen siitä, että
häntä vaivaa aivohäiriö ja että on parasta jättää hänet ystäväinsä
huomaan. Mahdollisuus on siis tarjolla toimittaa hänet pois täältä
kuten aijoimmekin.»

34. »Mutta Tressilian?» virkkoi Leicester.
»Hän ei saa hyvään aikaan lainkaan tietää hänen lähdöstään»,
vastasi
Varney; »se on tapahtuva vielä tänä iltana, ja huomenna pidetään
Tressilianista huolta.»
»Ei, kautta sieluni», tiukkasi Leicester; »minä tahdon kostaa
hänelle omin käsin!»
»Tekö, armollinen herra, ja niin mitättömälle miehelle kuin
Tressilianille! — Ei, armollinen herra, hän on pitkät ajat halunnut
lähteä vieraisiin maihin. Uskokaa hänet minun huostaani. — Minä
olen toimittava niin, ettei hän enää palaa tänne kielimään.»
»Ei, kautta taivaan, Varney!» huudahti Leicester. — »Mitättömäksi
sanot Sinä vihollista, joka on kyennyt haavoittamaan minua niin
syvästi, että koko vastainen elämäni tulee olemaan vain tuskaa ja
kärsimystä? — Ei; ennemmin paljastaisin minä koko totuuden
Elisabetin valta-istuimen juurella ja antaisin hänen kostonsa iskeä
yhdellä kertaa sekä heihin että itseeni, kuin luopuisin oikeudestani
kostaa omin käsin sille kirotulle konnalle.»
Varney näki suureksi levottomuudekseen isäntänsä olevan niin
ankaran kiihtymyksen vallassa, että ellei hän myöntynyt hänen
tahtoonsa, voisi hän kerta kaikkiaan ryhtyä siihen epätoivoiseen
tekoon, josta hän puhui ja joka silmänräpäyksessä murskaisi kaikki
ne kunnianhimoiset suunnitelmat, mitkä Varney oli isännälleen ja
itselleen muodostanut. Mutta kreivin raivo näytti sekä hillittömältä
että syvältä; sillä kun hän puhui, iskivät hänen silmänsä tulta, hänen
äänensä vapisi kuohuvan vihan voimaa ja hänen huulillaan poreili
kevyt vaahto.

35. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankfan.com