Human Rights Of The Third Gender In India Beyond The Binary Lopamudra Sengupta

Human Rights Of The Third Gender In India Beyond The Binary Lopamudra Sengupta
Human Rights Of The Third Gender In India Beyond The Binary Lopamudra Sengupta
Human Rights Of The Third Gender In India Beyond The Binary Lopamudra Sengupta

1. Human Rights Of The Third Gender In India Beyond
The Binary Lopamudra Sengupta download
https://ebookbell.com/product/human-rights-of-the-third-gender-
in-india-beyond-the-binary-lopamudra-sengupta-49156172
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Power Of Hope Thoughts On Peace And Human Rights In The Third
Millennium Daisaku Ikeda Adolfo Prez Esquivel
https://ebookbell.com/product/the-power-of-hope-thoughts-on-peace-and-
human-rights-in-the-third-millennium-daisaku-ikeda-adolfo-prez-
esquivel-50224254
Victims Rights Human Rights And Criminal Justice Reconceiving The Role
Of Third Parties Jonathan Doak
https://ebookbell.com/product/victims-rights-human-rights-and-
criminal-justice-reconceiving-the-role-of-third-parties-jonathan-
doak-50672268
The Evolution Of International Human Rights Visions Seen Third Edition
Paul Gordon Lauren
https://ebookbell.com/product/the-evolution-of-international-human-
rights-visions-seen-third-edition-paul-gordon-lauren-51962696
The Raoul Wallenberg Institute Compilation Of Human Rights Instruments
Third Revised Edition Raoul Wallenberg Institute Human Rights Library
3rd Edition Gran Melander Editor
https://ebookbell.com/product/the-raoul-wallenberg-institute-
compilation-of-human-rights-instruments-third-revised-edition-raoul-
wallenberg-institute-human-rights-library-3rd-edition-gran-melander-
editor-40666248

3. Eu Integration And Implementation Of Human Rights Of New Generation In
The Legal System Of The Republic Of Srpska Veljko Turanjanin
Aleksandar R Ivanovi
https://ebookbell.com/product/eu-integration-and-implementation-of-
human-rights-of-new-generation-in-the-legal-system-of-the-republic-of-
srpska-veljko-turanjanin-aleksandar-r-ivanovi-42553752
Human Rights Struggles In Twentiethcentury France The League Of The
Rights Of Man And Causes Clbres Max Likin
https://ebookbell.com/product/human-rights-struggles-in-
twentiethcentury-france-the-league-of-the-rights-of-man-and-causes-
clbres-max-likin-46495366
The Landmark Rulings Of The Interamerican Court Of Human Rights On The
Rights Of The Child Mnica Feria Tinta
https://ebookbell.com/product/the-landmark-rulings-of-the-
interamerican-court-of-human-rights-on-the-rights-of-the-child-mnica-
feria-tinta-42953544
Children Defending Their Human Rights Under The Crc Communications
Procedure On Strengthening The Convention On The Rights Of The Child
Complaints Mechanism 1st Edition Sonja C Grover Auth
https://ebookbell.com/product/children-defending-their-human-rights-
under-the-crc-communications-procedure-on-strengthening-the-
convention-on-the-rights-of-the-child-complaints-mechanism-1st-
edition-sonja-c-grover-auth-4935282
The Human Rights Breakthrough Of The 1970s The European Community And
International Relations Sara Lorenzini Sara Lorenzini Ilaria
Zamburlini Editors
https://ebookbell.com/product/the-human-rights-breakthrough-of-
the-1970s-the-european-community-and-international-relations-sara-
lorenzini-sara-lorenzini-ilaria-zamburlini-editors-50218624

6. Human Rights of the Third
Gender in India
“Lopamudra Sengupta’s book is an important contribution to the contemporary
interest on the role of globalization on transgender communities.”
– Serena Nanda, author, Neither Man nor Woman:
the Hijras of India (2nd edition)
“This is a timely and important book as India finds itself, perhaps rather
unwillingly, drawn into discussions of gender and sexuality like never
before. This book will doubtless incite discussion and comment towards
more engagements with issues of gender and sexual diversity that have now
been recognised as crucial to the socio-economic health of a country.”
– Niladri R. Chatterjee, professor, Department
of English, University of Kalyani
This book engages with the discourses on human rights as they apply to the
transgender or the hijra community in India, capturing not only their larger
struggle for legal rights and dignity but also their personal hardships. It
situates the issues and concerns of the Indian transgender community within
a global context to explore the extent of social justice in independent India.
By narrating stories of individuals, local movements and activities of
groups like the Association of Transgender/Hijra in Bengal (ATHB) and
others, the book gives context to the changes that globalisation has brought
to the narrative around transgenders in India. This shift has challenged
their marginalisation and has led to stories, films and queer individuals
like Chapal Bhaduri – the jatra rani – and the iconic filmmaker Rituparno
Ghosh to flourish and become relevant. This book brings these literatures
and personal stories to the fore, allowing readers to perceive the changes
and the challenges that Indian society faces when it comes to ensuring the
rights for transgender people.
This volume will be of interest to scholars of gender studies, queer studies,
literature and social work along with readers who want to engage with the
transgender movement and community in India.

7. Lopamudra Sengupta is an Associate Professor of Political Science at
Bangabasi College, University of Calcutta and has combined her academic
career with policy advocacy and social activism. She has been engaged with
the transgender movement in Kolkata for more than two decades. Her areas
of research interest are human rights, gender and development studies in
South Asia. She is the recipient of the UGC Travel Grant for International
Conference (2018–19) and Shastri Publication Grant from Shastri Indo
Canadian Institute (2018–19) for her monograph “Human Rights of the
Third Gender in India: Beyond the Binary”. She is the Project Director of
a Major Research Project on ‘Cultural Heritage and Sustainable Develop-
ment’, awarded by the Indian Council of Social Science Research, New Delhi
(ICSSR, 2019). She is presently a member of the West Bengal Transgender
Persons Development Board.

8. Human Rights of the Third
Gender in India
Beyond the Binary
Lopamudra Sengupta

9. First published 2023
by Routledge
4 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
and by Routledge
605 Third Avenue, New York, NY 10158
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa
business
© 2023 Lopamudra Sengupta
The right of Lopamudra Sengupta to be identified as author of this
work has been asserted by her in accordance with sections 77 and 78
of the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or
reproduced or utilised in any form or by any electronic, mechanical,
or other means, now known or hereafter invented, including
photocopying and recording, or in any information storage or
retrieval system, without permission in writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks
or registered trademarks, and are used only for identification and
explanation without intent to infringe.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-1-138-74548-3 (hbk)
ISBN: 978-0-367-49557-2 (pbk)
ISBN: 978-0-429-24385-1 (ebk)
DOI: 10.4324/9780429243851
Typeset in Sabon
by Apex CoVantage, LLC

10. Dedicated To my parents and To all persons who have shed
tears in silence

12. Contents
Preface viii
Acknowledgements xi
Some Useful Definitions on Gender and Sexuality xvi
Glossary xviii
Introduction 1
1 The Third Gender in India: A Historical Overview 8
2 Human Rights Violations and the Assertion of Self-
Identity: Narratives and Experiences of the Research
Participants 17
3 Constitutionalisation and Realisation of Human
Rights: Looking Back at Some Landmark Judicial
Interventions 31
4 Civil Society and Human Rights Activism 43
5 Representation of the Third Gender in Indian Cinema
and Literature 63
6 Globalisation and the New Age of Rights 87
7 Interrogating the Major Paradigms of Human Rights:
Implications in the Context of India 108
Conclusion 121
Bibliography 128
Index 139

13. Preface
Human Rights of the Third Gender in India: Beyond the Binary emanated
from a long-felt urge that is far more deep-rooted than the purpose of
research and a career in academia. Its roots lie in understanding human
beings amongst various socio-cultural contexts that treat them differently
from the others to the extent that they are often systematically debarred
from enjoying the basic rights needed for their growth and well-being to live
with dignity as a human being in society.
Several questions had already been in my mind since childhood. Based
on the differential treatment towards the hijra community and transgen-
der individuals (a term which is a more recent coinage) in particular by
other members of the society, the very questions that occupied my mind
were, how are they different from us? What do they do for a living? Why
do they leave their homes? How do they survive outside their homes and
families?
But the task of doing research on this issue was very difficult. Apart from
some outstanding fictions there were few significant research works on the
lives of the hijras and transgenders in India in early 1990s. Sex is consid -
ered taboo in India; therefore, there was an age-long ‘silence’ about these
individuals and their groups in society. The issue was considered as belong-
ing to the private realm of sexuality. It did not occupy the centre stage of
mainstream academic discourse related to politics, international relations or
other branches of social thought.
Furthermore, the individuals (who have for so long been termed hijras
in this country) have guarded a secrecy and mystery around them which is
difficult to unfold. They live in ghettos and prefer to communicate among
themselves in a language of their own.
In addition, it is only since the last two decades the issue has gained
prominence. Before this period, there was a complete absence of official
data and statistics on the actual born hijras in India or the whereabouts of
the families they are born into.
Social interaction occurs when they come out in the streets dressed mostly
as women with eyebrows drawn on and the pallu of the sari noticeably
under the body to attract men for money. They clap loudly and utter a

14. Preface ix
language which at once disgusts common men who get ready to pay them
and get rid of them quickly.
In 2001, I had the chance to meet and talk to various individuals from this
community when I was conducting my field study on gender discrimination
in South Asia. Some important observations on them made me decide an
entire book on them.
But I was not aware that problems for me had just begun. I was soon
bombarded with questions of all sorts. People started asking me whether
I myself share any weakness or have other ‘personal reasons’ for taking
up research on a marginalised community as that of the hijras in our
society.
One evening as I  was coming out from a sambardhana sabha which
awarded me first place for writing a prabandha (a short literary essay) on the
Brihannalas (a term which denotes hijras in Bengali) in a literary magazine,
I was confronted by a highly reputable Bengali scholar who enquired about
my purpose for doing research on this particular issue, which was largely
overlooked for various reasons in society. He was curious about my position
on this issue and enquired as to whether I have ‘any personal attachment’
to it or whether my own relatives belong to this category. His concern was
genuine and my uneasiness that was roused due to his question was equally
genuine.
I realised it has become an accepted norm not to think about a contentious
issue unless you are personally suffering from it or might have seen some-
one suffering from it. Studying an area which has been left unattended for
years cannot be the only objective for serious research. My position became
increasingly difficult. On the one hand, I  was genuinely eager to build a
theoretical understanding of human rights discourse. On the other hand,
I needed to know more from them about their own experiences. I started
working with them closely, but as an ‘Other’. I was fortunate to be received
by all individuals and members of the community in a friendly manner.
They shared their experiences of discrimination to a great extent. The non-
governmental organisations (NGOs) and community-based organisations
(CBOs) provided me with necessary informations and data related to my
research work.
The questions that I faced from the seminar halls during my research came
from eminent academicians, scholars, journalists, active political workers
and of course my own students. The questions came from ages ranging from
seventeen to seventy.
I felt that in spite of the transphobia, there exists a strange curiosity to
know more about these people. But unfortunately, the void that has been
created between this marginalised community and society is difficult to
surmount.
Moreover, for an academic researcher, it is an imperative to refer to the
various socio-historical contexts in which these social groups are to be
studied. Why they are ‘queer’ and why they are a marginalised community

15. x Preface
even today are questions whose answers can be obtained only when the
socio-historical contexts of a particular region are analysed.
Therefore, Human Rights of the Third Gender in India: Beyond the
Binary traces the socio-cultural traditions of gender identity in India and
seeks to locate the problem within the broader theoretical understanding of
human rights that has its origin in the natural rights of man.
The book addresses the challenges faced by the community in this coun-
try and seeks to analyse the status and position of human rights from their
voices of sufferings and lay down various mechanisms in protecting and
promoting human rights in India. This book explores how a section of the
community which has remained isolated for so long in our society battles
to survive with or without dignity. The book also focuses on individual
transgender persons who have remained largely within the confines of their
homes and do not solely belong to a community.
The book traces this complex journey from socio-cultural history to
present position. The objective is to find out whether marginalisation has
affected these persons who consider themselves as ‘non binary’, and belong-
ing outside the heteronormative paradigm.
I am conscious that there are many gaps in this book. I strongly feel
that I could touch only the tip of the iceberg. Many areas remain to be
covered. I sincerely hope that those who have suffered and those who have
witnessed their suffering will feel inspired to voice their opinions. Only
then the purpose of my research to promote consciousness on this subject
will be successful.
It is also possible that the facts I have stated might provoke controversy.
If they do, then my aim to promote debate on the subject will have been
fulfilled. I am convinced that it is only through these writings, debates and
discussions that we can raise consciousness about these issues that have
remained forbidden for so long.
But what is crucially important is the fact that we are discussing the
human rights issues of those persons who have long remained silent in soci-
ety. Therefore, we need to approach the issues with sensitivity, keeping in
mind the sentiments of all those whose human rights we discuss. Although
this is an academic endeavour, it should be noted that the purpose of this
research is not to keep it restricted only within theoretical understanding
and academic debates but also to provide an essential link between human
rights discourse on one hand and the real, lived situations of human rights
violations on the other.
The thrust of the book is therefore to build connections between
common occurrences related to human experiences on the one hand and
debates of national and international issues and laws on the other hand.
Thus, the need to study human rights will be fulfilled if we can apply the
knowledge of human rights to our daily lives and seek to make the world
a better place.

16. Acknowledgements
This book has been through a long journey, beginning when it was treated in
part as a case study during my PhD on gender discrimination in South Asia
at Jadavpur University, Kolkata. I am immensely grateful to my supervisor,
Professor Sumita Sen in the Department of International Relations at
Jadavpur University, for her bold acceptance of this research proposal
way back in 1999, when gender theory and queer politics were treated as
unconventional areas of thought in the mainstream studies of international
relations and diplomatic studies in India.
After the publication of my doctoral dissertation, Gender and Human
Rights in South Asia: Interrogating Contemporary Social Cultural Practices
of India and Bangladesh, I felt that I could not do justice to the challenges
that are faced by the transgender community in India and therefore decided
to write an entire book on them based on their narratives.
It has been particularly difficult and challenging for me to work with
a community in which I  am an ‘Other’. In this, I  really consider myself
fortunate to have received extensive cooperation and support from the
members of the community. I am incredibly grateful to them for their trust
in me and their patience through all these years.
I am indebted to Ranjita Sinha, Founder Executive and Advisor of the Associ-
ation of Transgender/Hijra in Bengal, who constantly inspired me to work exten-
sively on this issue by providing data, arranging for interviews for my case studies
and helping me to get important information about the community. Without her
knowledge and experience, it would have been impossible to write this book.
I am also grateful to Tista Das, Founder member of SRS Solutions in Kol-
kata, who has been my constant support from the inception of this research
work. Her cheerful nature always motivated me. Her talents as an actress
and her ability to speak fluently in English always reminded me of the objec-
tive with which I initiated this book. Her free and frank conversations about
her personal life and experiences enriched my work.
I am also deeply thankful to Anindya Hazra, Director of Pratyay Gen-
der Trust, for guiding me with valuable information and links to resources.
I have particularly benefitted from the lectures he organised to commemorate

17. xii Acknowledgements
the birth of famous filmmaker and creative personality Rituparno Ghosh, as
they provided additional insight into gender and related issues.
I am grateful to Bappaditya Mukherjee, Founder Director at Prantakatha –
Promoting Active Citizenship, for his constant support and encouragement.
His relentless endeavour to work towards the betterment of the youth
(which includes trans youth) as well has been truly inspiring.
I am deeply indebted to the non-governmental organisations and
community-based organisations with whom I worked, and all those who
have been associated with these organisations over the years. A  special
thanks to Pawan Dhall, Founding Trustee of Varta Trust – Gender, Sexual-
ity, Intimacy, Publishing, for giving me the opportunity to attend seminars
on queer studies that have helped me to broaden my understanding of sexu-
ality and gender studies. The Webzine ‘Varta’, has been especially helpful in
understanding the dilemmas and challenges faced by the queer community.
I am also thankful to Sanjoy Gayen, activist and journalist for the blog
Abakaashe, which has meticulously narrated the everyday realities and lived
experiences of the trans persons in urban Kolkata. This blog has helped
me to remain updated on all the incidents that have taken place in Kolkata
during the last several years.
I have been privileged to receive help from distinguished human rights
lawyer Kaushik Gupta, who warmly extended his assistance and shared his
knowledge despite his busy schedule.
I am also happy to have received support from my friend Pratulananda
Das, professor at Jadavpur University, who shared his views about gender
and sexuality with me.
I am thankful to Aparna Banerjee, managing trustee of Amitie Trust, for
her support and cooperation.
I am thankful to Aparajita Ganguly for giving me the opportunity to
speak on human rights and trans issues in various programmes. I am also
thankful to Ankan Biswas, and Aindreela Chakraborty for enlightening me
on various legal matters.
I am extremely grateful to Sumi Das, Founder Member of Moitri Sanjog
Society, Coochbehar, for sharing her experiences with me and responding to
my questionnaire even from abroad.
I am immensely grateful to my research participants in Kolkata and adja-
cent places. I am thankful to Atri Kar, who came all the way from Tribeni
to share her views with me, Anurag Maitreyee who inspired me with her
thought-provoking arguments, Anuprabha for sharing her experiences with
us, Madhuja Nandy, Debojyoti Baghci, Joe, Vaishali, Raina Roy, Sudipa,
Debdatta Biswas, Suprakash Ghosh, Shreya Karmakar, Tania, Shivangsh,
Shrabon, and Amit for enlightening me with their experiences. Without
their active support and eagerness to share their experiences, this book
would have no special significance. I am also grateful to Laila Sanyal for
sharing her views about capacity building of the Trans persons in Kolkata
and to Moon Saha, for always encouraging me and supporting the cause.

18. Acknowledgements xiii
I would like to thank my academic fraternity as well as the colleagues
and teachers who have been a part of this journey, commenting on drafts,
providing reading materials and inspiring me to complete my book. I  am
deeply indebted to Dr Manabí Majumdar, Faculty at the Centre for Studies
in Social Sciences, Kolkata, for providing me with important insights and
comments that helped me to organise my manuscript into a book. She has
been a great inspiration, and without her help, this book would not have been
possible. I consider myself fortunate to receive her guidance and support.
I am greatly indebted to Professor Lipi Ghosh in the Department of South
and South East Asian studies at University of Calcutta for her constant
support and encouragement.
I am also thankful for Professor Amites Mukhopadhyay at Jadavpur
University for his critical comments and important suggestions on the draft.
I am grateful to Dr  Debi Chatterjee, Retired Professor, Department of
International Relations, and Jadavpur University for her constant support
and encouragement.
I am also thankful to Dr. Shibashis Chatterjee, Faculty in the Department
of International Relations, Jadavpur University for providing extensive
academic help whenever needed.
I am indebted to Professor Dr  Subrata Sankar Bagchi, ex Principal at
Bangabasi College, for extending all cooperation and assistance needed to
promote education and research.
I am also indebted to Dr Himadri Bhattacharyya Chakraborty, Principal,
Bangabasi College for encouraging me to organise seminars, pursue higher
research and participate in all national and international academic endeavours.
I am grateful to my friends and well-wishers who generously provided me
with books and reading materials for completing this book. I am thankful for
the encouragement and support of Dr Suman Bhattacharyya of Bangabasi
College, who generously handed me his treasured clippings on the films of
the late Rituparno Ghosh; Trina Mukhopadhyay, for providing me with
important materials and CDs on films; and Dr Lily Biswas for her constant
moral support and encouragement. I  am grateful to Nilanjan Majumder
for providing me photographs of various occasions associated with queer
movement in Kolkata.
I am especially thankful to veteran film critic Shoma A. Chatterji for
providing important links to books and films that enriched my book. Her
book Reading Rituparno has been especially useful.
I consider myself fortunate to receive blessings from veteran actor Chapal
Bhaduri for my work on the marginalised community. I  am indebted to
him for providing necessary insights about the complexities of this issue.
My exclusive interview with him at the Tapan Theatre, here in Kolkata, has
been a lifetime experience for me.
I also consider fortunate to receive encouragement and support from
veteran classical dancer and social activist Alokananada Roy for doing this
work.

19. xiv Acknowledgements
My earnest gratitude goes to Professor Serena Nanda, American anthro-
pologist and author of the book ‘Neither Man nor Woman: The Hijras of
India’, for readily accepting my request to write for the blurb. Her path-
breaking book along with her comments and insights has been especially
helpful in writing this book.
I am grateful to Professor Niladri R. Chatterjee, Faculty, Department of
English, University of Kalyani, for writing the blurb that has wonderfully set
the tone as a prelude to my book.
I am grateful to the American Centre Library (USIS, Kolkata) for providing
invaluable assistance during my research.
I am also fortunate to have received updated books and information from
Ramakrishna Mission Library, Golpark, and Centre for Studies in Social
Sciences and National Library, Kolkata.
I am grateful to the West Bengal Transgender Persons Development Board
for extending to me their support and cooperation. I  am grateful to the
chairperson, Honourable Minister Dr Shashi Panja, for always being sup-
portive towards the cause. I am also obliged to Dr Manobi Bandyopadhyay,
Vice chairperson of the Transgender Persons Development Board, for the
help she provided; her publications, especially Abamanab, a Bengali maga -
zine, have been especially thought provoking.
I am also grateful to the West Bengal Human Rights Commission, Bhabani
Bhavan, Alipore, which provided me with access to important documents
and information during the first phase of my research.
I am particularly grateful to Professor Chittabrata Palit for constantly
encouraging me to complete my book. I am thankful for the opportunity
he gave me to deliver the prestigious Pushpalata Endowment Lecture on the
third gender in India at Jadavpur University, Kolkata, in 2016.
I am also grateful to the Management Development Research Foundation,
New Delhi, for recognising my work and felicitating me for the best paper
award on the third gender in India, presented at the Second National
Conference on Politics and Governance, held at India International Centre,
New Delhi, in 2014.
I am immensely grateful to the three anonymous peer reviewers for their
critical observations of and detailed suggestions on the manuscript. Without
their critical comments, it would not have been possible for me to look more
meaningfully at the manuscript and revise it.
I am very grateful to Shoma Choudhury and the entire team at Routledge
for their constant support and patience in bearing with me despite my
repeated failure to meet deadlines.
I am indebted to my parents, who had immense faith in me and always
stood by me in all decisions of my life. I offer them shraddhanjali (showering
respect) and dedicate this book to them. Though my father is no longer with
us, I am sure he would have loved to see the publication and outcome of
this research.

20. Acknowledgements xv
I am indebted to my husband, Abhik, who is more of an academic by
passion as well as an engineer by profession. He never complained about my
inability to join him in Africa during his long stays away from home. His
constant support and reminders kept me going. I am also grateful to my son,
Arjyadeb, who continued to study on his own and allowed me the space and
time to complete my book.
I am honoured that my monograph on Human Rights of the Third Gender
in India: Beyond the Binary received the prestigious Shastri Publication
Grant (2019) from Shastri Indo-Canadian Institute (SICI) which has
inspired me to work better. I am indebted to the Institute for their financial
support and cooperation and grateful to them for recognising my work and
promoting it.

21. Some Useful Definitions on
Gender and Sexuality
transgender: a person whose gender identity is inconsistent with the
gender they were ascribed at birth
transsexual: the medical term for a person who has changed the physical
attributes of their sex to be consistent with the gender with which they
identify
transvestite: a cross dresser, usually a person who draws pleasure from
dressing in clothes of the opposite sex
eunuch/hijra: a man who has been castrated, (usually) as a boy, which
results in hormonal changes
While eunuchs fall under the umbrella community of transgenders, they
can identify as male, female or third gender.
asexual: a person who does not feel sexual attraction towards or desire
for any group of people
homosexual: a person who feels romantic and sexual attraction towards
a member of the same sex
bisexual: a person who feels romantic and sexual attraction towards both
males and females
pansexual: a person who feels romantic and sexual attraction towards
people of any sex or gender identity
homophobia: to feel fear and hate towards homosexuals
biphobia: to discriminate against bisexual people
transphobia: to hate transsexual or transgender people
cisgender: a term that applies to the majority of people in which the sex
they were assigned at birth is the gender they choose to identify with
queer: a term used for sexual minorities who are not heterosexual or
cisgender
androgyne: a person who does not identify with any gender or present
themselves as either man or woman
bi-gender: a person who identifies as both man and woman
gender-fluid: a person whose gender identity is not confined to either
male or female and whose understanding of gender is, as indicated,
fluid and capable of shifting to fulfil the person’s mood depending on
what feels right on a given day

22. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

23. — Miksi sinä sitten et usko minua? Miksi välttämättä tahdot
selittää kaikki niin ilkeästi! Ja miten voit noin itsepäisen typerästi
vaatia, että minä muitta mutkitta tunnustaisin kaikki sinun tuulesta
temmatut kuvittelusi oikeiksi? Mutta sitä minä en voi tehdä. Minä en
ole sinun säälisi oikea esine. Ja mitä minun avioliittooni tulee, on se
ollut ainoastaan sielujen luonnollista valikoimista!
Mirdja oli kiivastunut.
— Aivan oikein, tietysti… Mutta tiedätkö myös, mikä on sinun
sielusi luonnollinen valikoiminen? Se on sama kuin nerojen,
itsevaltijaiden ja kaikkien voimakkaiden henkien ylipäänsä: itseään
ala-arvoisemman he valitsevat. Sillä kun he valitsevat, valitsevat he
itselleen valtakunnan, ei muuta. Alamaisia, palvelijoita he tarvitsevat,
mutta toista aurinkoa he eivät siedä…
Mirdja tunsi, kuinka hänen sydämensä säpsähti. Tämä oli
vaarallista myrkkyä…
— Viisas ihminen ei ikinä viihdy tomppelin kanssa. Minä en käsitä
sitä rotua, josta puhut. Sitäpaitsi, minä olen tuntenut monenlaisia
miehiä.
— Jos sanot "omistanut", niin sanot oikein. Mutta minä en usko,
että sinä olet tuntenut heistä ainoatakaan, sellaisina kuin he
todellisuudessaan ovat olleet. Sinä olet aina tehnyt heistä naisia,
hentomielisiä ja uskollisia, joka on kerrassaan vastoin miehen oikeaa
luontoa. Ja et sinä sentään ole voinut heitä rakastaa, sillä ei nainen
koskaan rakasta naista miehessä… Sinä olet tuntenut miehet
toisenlaisina kuin muut naiset. Heitä, niitä muita, on petetty, lyöty ja
solvaistu, mutta he ovat osanneet rakastaa, jota sinä et ole osannut.
Sinä olet ikäsi elänyt rakkauden mysterian ulkopuolella…

24. — Kaikki sinä luulet tällä hetkellä tietäväsi, hirveä ystävä.
— Miksi en sitä tietäisi! Vai olenko erehtynyt? Sano! Sano minulle,
Mirdja, oletko koskaan antautunut miehelle sokeasti, heikkona,
voitettuna ja autuaana?
— En — se ei ole minun luonteeni mukaista.
— Et, siksi että he ovat rakastaneet, ja sinä et. He ovat olleet
heikot, sinä vahva. On olemassa yksi suuruus sellainenkin, joka aina
antaa voiton toiselle ja itse jää alakynteen. Se on rakkaus. Siitä sen
tuntee, sinä voittamaton. Sinä et ole rakastanut ja sinä et rakasta…
Rolf oli puhunut hiljaa, mutta merkillisen kiihkeänä ja liikutettuna,
ikäänkuin kaikkien heidän, voitettujen ja unhotettujen puolesta.
Mirdja alkoi heltyä uudestaan. Hän ei voinut vastustaa sanojen
lämmintä avosydämistä sävyä. Tämä oli kuin ennen.
Miksi sinun myrkyllinen puheesi sisältää niin paljon totta, että minä
en jaksa sitä tunnustaa! huokasi Mirdjan sydämessä.
Ja äkkiä kova jännitys laukesi. Mirdja lyyhistyi itkuun. Se oli
loukattua ylpeyttä, heikkoutta, katumusta, kärsimystä ja häpeää
yht'aikaa.
— Mirdja, ystävä, älä toki itke, lohdutteli Rolf, minähän ainoastaan
sanoin mitä ajattelin: Ainoastaan, ettet sinä ole luotu vaimon
tehtävään… Sinullahan ei ole lasta…
Mirdja tunsi suuttuvansa uudestaan. Kyyneleet tyrehtyivät kiviksi.
Kummallinen raivo vapisutti häntä. Hän olisi voinut tappaa tuon
miehen. Hänellä ei ollut oikeutta tulla liian lähelle.

25. Hän vaikeni synkästi ja uhkaavasti.
— Se olisi sinun pelastuksesi nykyisessä asemassasi, jatkoi Rolf. Se
on ainoa, joka sitoo sinunlaistasi naista.
— Sinä olet aivan hullu! Kaikkeen sinä sekaannut ja kaikesta sinä
puhut sekaisin. Minua ei sido mikään eikä kukaan, eikä saa sitoa!
huudahti Mirdja raivoissaan.
— Se vapauttaisi samassa. Sinä olisit mallikelpoinen lehtorinrouva
huomaamatta sitä itsekään. Nyt sinä sitä vastoin kidut…
— Sinä teet parhaasi kiduttaaksesi minua, sanoi Mirdja tyynesti,
mutta huulissa värisi vielä viha ja ylpeys.
— Oletko Mirdja todella loukkaantunut? Sitten olet ymmärtänyt
väärin… Minähän olen sinun vanha ystäväsi…
— Entis-aikaan. Nyt minulla ei ole muuta ystävää kuin mieheni.
Mirdja nousi lähteäkseen.
Rolf hätääntyi…
— Älä lähde noin! minä rukoilen. Istu vielä hetkinen! Minä
tunnustan, kaikki on minun syyni. Minä olen vain roisto. Kapakka-
elämä on minut turmellut. Minä en osaa hienon ihmisen kanssa enää
käyttäytyä. Mirdja, koeta antaa minulle anteeksi, koeta ymmärtää
minua! Sinulla on yhä vielä sama asema minun sielussani kuin
ennen, kuin aina. Istuhan tähän viereeni, niin kerron sinulle kaikki.
Minä sanon, mistä ilkeyteni johtuu… Minun on vaikea sitä sanoa…
Minä olen ollut hänelle mustasukkainen, miehellesi, kuule,
mustasukkainen… Se tekee ihmisen alhaiseksi… Mutta minä kun olin

26. niin varma sinun saavuttamattomuudestasi, minä kun olin tuominnut
itseni ja kaikki miehet mahdottomiksi sinulle ala-arvomme tähden,
minä en voinut enkä voi vieläkään uskoa tästä yhdestä sitä elämän
rikkainta, nerokkainta, korkeinta ja voimakkainta, joka sinut jaksaa
tyydyttää… Ja se teki minut pahaksi. Minä ajattelin sinusta monta
kovaa ajatusta. Sitäkin ajattelin, että minä olin pettynyt sinun
suhteesi ja että sinä olitkin vain valhe, kuten kaikki muutkin… Mutta
ole mitä oletkin, joka pieninkin elämän-ilmaus sinussa on sinun
omaasi, sinua itseäsi… Ja jos minä en ymmärrä sinua, on sinun
olemuksesi vaatimus pysyä salassa miesten järjeltä. Ihminen ihailee
sellaista, jota ei kykene selittämään… Ole mitä hyvänsä, minä ihailen
sinua aina. Sinä et saa etkä voi pyrkiä pois itsestäsi. Sinä et voi
tehdä mitään, joka ei olisi sinua itseäsi. Sinun täytyy olla muille
käsittämätön, kaunis valhe, jonka tehtävänä on hurmata kuin
runouden. Sinä olet runo tässä kylmässä tosi-olentojen arkipäivässä.
Mitä olisi se ilman runoa, mitä olisi runo ilman valheen kultaisia
siipiä! Sinä olet yhtä tosi kuin valheellinen.
— Ja valhetta sinä vihaat…
— Mutta sinua Mirdja minä — rakastan.
He vaikenivat kumpikin.
Katkeruus oli hävinnyt heidän väliltään. — Minussa on jotakin
valheellista, sanoi Mirdja hiljaa, ja minä olen pyrkinyt siitä pois…
— Se on onnettomuus, siten petät itsesi, älä pyri pois itsestäsi.
Sinussa pitää olla kaikki, muuten et olisi se mikä olet. Sinä olet luotu
ihanaksi runoksi, valheesikin on kaunista, ja kauneutta pitää
rakastaa enemmän kuin totuutta. Sinä lienet taistellut omaa
tarkoitustasi vastaan usein, ystävä. Sillä sinä olet liian kaunis

27. ollaksesi tosi, liian viisas uskoaksesi omaan valheeseesi, liian
suurisieluinen ollaksesi ajattelematta ankaroita ajatuksia… Kun etpä
vaan särkenyt itseäsi…
— Sinä puhut niin paljon, Rolf, ja kiellät omat puheesi joka hetki.
Mitä mahtanet sinäkin lopulta tarkoittaa! Sinä olet valmis menemään
tuleen totuuden ja valheen puolesta yht'aikaa, ystävä parka,
naurahti
Mirdja surullisesti.
— Mutta nythän me puhuimme sinun sielustasi… Se on liian
monimutkainen kulkeakseen yhden tunnuslauseen alla… Ja se on
ainoa, jonka puolesta minä menisin tuleen… Mirdja, voitko antaa
minulle kaikki loukkaukset anteeksi?
Mutta Mirdja oli jo heltynyt.
Ja kun hän katsoi noihin suuriin rukoileviin lapsensilmiin, jotka niin
merkillisenä vastakohtana tuijottivat esiin vanhoista turmeltuneista
piirteistä, alkoi kummallinen liikutus puristaa häntä kurkusta. Miksi
kokevat ihmiset olla niin kovia toisilleen, vaikka sydän itkee? Hekin…
Saattoiko hän loukkautua Rolfille siitä, että hän yhä vielä oli
tarkkanäköisin kaikista kuolevaisista, kun hän kerran itse oli antanut
hänelle sielunsa avaimet? Raukkamaista itsesäilytysvaistoa,
naurettavaa ylpeyttä! Olivathan he toistensa ystäviä sittenkin…
Kuin raskas, tuskaisa käsi painoi Mirdjaa, ja hän alkoi itkeä
uudestaan, rajusti, hillittömästi…
— Minä olen onneton! rakas Rolf. Kaikki on totta, sammalsi hän
nyyhkytystensä lomitse.

28. Ja Rolfiltakin putosi kyynel.
Mutta sitten muisti Mirdja äkkiä Runarin, joka istui yksin kotona.
Hän hätkähti kuin pahasta omastatunnosta ja hänen tuli vielä
vaikeampi olla.
— Minä lähden jo, äänsi hän hiljaa. Ei tämä sentään ole kuin
ennen…
Rolf ei puhunut enää mitään…
He lähtivät.
Kulkivat ja vaikenivat.
— Minä olen sinun ystäväsi, sanoi Rolf, heidän erotessaan. Mutta
minä olen vaan minä. Sille ei voi mitään. Kullakin on oma
tragediansa.
— Minä olen syntynyt tragedienneksi, naurahti Mirdja, ei sekään
ole muiden syy… Minä näyttelin huonosti tänään, lisäsi hän
hymähtäen.
— Ja minä käyttäydyin kuin konna. Koeta unhottaa…
Rolf suuteli Mirdjaa kädelle ja lähti.

29. VIII
Mutta sen jälkeen oli Mirdjan rauha mennyttä.
Ensi kertaa tunsi hän, että Rolf oli ollut hänelle myrkkyä.
Hän ei voinut enää katsoa miestään tuolla tyynellä, iloisella
välinpitämättömyydellä, johon hän jo oli alkanut tottua. Runar tuli
taas hänen ensimäiseksi ja viimeiseksi ajatuksekseen. Jok'ainoa
huomio, jok'ainoa tunnelma kärjistyi ja särkyi häneen.
Ja hän alkoi taas kysyä itseltään: Miksi minä olen hänen kanssaan
naimisissa? Miksi, miksi, miksi? — Häneltä puuttuu voimaa, neroa,
rahaa. Miksi minä olen hänen kanssaan naimisissa?
Ja Mirdjan korvissa alkoi soida lakkaamatta Rolfin lause: "itseään
ala-arvoisemman he valitsevat."
Oliko Runar jollakin lailla häntä ala-arvoisempi? Oli tai ei, mutta
muut luulivat niin. Ja sitä ei saisi tapahtua. Runarin pitäisi olla
sellainen, ett'eivät he voisi sellaista ajatellakaan, ei ajatellakaan…
Ja Mirdja alkoi tarkastella Runaria kuin vierasta miestä… Minkä
vaikutuksen teki Runar ensikertalaiseen?

30. Hänen kasvonsa olivat kenties liian jokapäiväiset ja hänen
ilmeensä eivät puhuneet mitään ulospäin. Hänen silmänsä olivat
hienot ja hiljaiset, mutta niissäkään ei ollut mitään tavatonta. Ja
koko hänen olennossaan oli jotakin saamatonta, raskasliikkeistä,
kiusallista, aivan varmasti… Ja saamaton hän olikin, miksei ollut hän
ponnistautunut lahjojensa nojalla joksikin… vaan vajonnut
lahjattomien tasalle! Olihan pedagoogityyppi sitäpaitsi yksi niitä
kaikkein epämiellyttävimpiä. Kuka saattoi uskoa sen alla piilevän
mitään omaa ja erikoista!
Ja Mirdja huomasi, että Runariin oli todella tarttunut jo jotakin
peruukkimaista… jotakin salaisen varovaista ja täsmällistä, joka
epäilemättä olisi taiteilijan silmissä tehnyt säälittävän ja naurettavan
vaikutuksen. Virka oli tehnyt hänestä väkisin jo porvarillisen hyveen
esikuvan, varman ja luotettavan. Sille miehelle oli enää mahdotonta
nousta tai langeta… Mutta mitä teki sellainen Mirdjalla tai Mirdja
hänellä? Mirdja ei ollut keskitien miehiä varten…
Nämä ajatukset eivät antaneet Mirdjalle enää rauhaa milloinkaan.
Kaduillakin saattoi hän jäädä tuijottamaan ihmisiin, arvostellen
heidän ulkomuotoaan ja sisältöään ja verraten heitä kaikkia
Runariin…
Näin kokosi hän päivä päivältä ominaisuuksia, joita Runarilta
puuttui, mutta jotka hänen välttämättä olisi pitänyt omistaa
ollakseen täydellinen. Ja niin loi hän itselleen vähitellen omituisen
koulutyttömäisen mielikuvan siitä miehestä, joka hänelle voisi sopia.
Ja se kuva ei ihmeeksikään ollut yhtään Runarin näköinen.
Mirdjaa kiusasi tämä itseäänkin, mutta hän ei jaksanut vapautua
ajatustensa yhtäjaksoisesta kerästä. Hän ei voinut muuttaa itseään.

31. Ja niin alkoivat taas uudistua vanhat kohtaukset heiluen
katkerimman kovuuden ja hurjimman hellyyden välillä.
Aivan itsestään ja mitättömästä ne alkoivat… Eräänä rauhallisena
ja kauniina sunnuntai-iltana, takkavalkean hohteessa, jolloin ihmiset
tavallisesti vähimmin myrskyävät…
Tällainen oli se ilta.
Runar istui tapansa mukaan kirjoituspöytänsä ääressä
korjaamassa vihkoja…
Mirdja istui nurkassa uunin edessä kädet polvilla, tuijottaen
Runariin.
Mirdja ei koskaan itse tehnyt mitään. Ja häntä kiusasi Runarin työ.
Aina hän vain teki tuota samaa, toisten työtä, ei omaansa
milloinkaan. Millainen rahapäiväläisen raskas asento hänellä oli
nytkin! Kurja, myötätuntoa herättävä hän oli! Lakastuksen kalpean
hedelmän oli Mirdja hänessä itselleen poiminut, joskus tunnelmiensa
sumussa, syksyn syvässä säälissä itseään ja sitä toista kohtaan. Mikä
erehdys, erehdys! Siinä he nyt värjöttivät kumpainenkin ja söivät
toistensa kurttunaista kukkasta eikä heillä ollut enää elämänvoiman
väkevää tuoksua kukassaan…
Mirdja ummisti silmänsä. Kaikki väsytti… Runarin kynä rapisteli
yksitoikkoisesti — — —
Kukaan ei puhunut… Ja Mirdja näki kummallista unta siinä
silmiensä lyhyessä umpeamassa…

32. Hänen korvissaan alkoi soida omituinen sävel, ensin hiljaa, sitten
yhä lujemmin ja vetävämmin. Elämän valtava laulu, rakkauden
riemuisa, taivaaseen ulottuva laulu… Se kutsui Mirdjaa. Ja se oli niin
lähellä, ettei se koskaan vielä ollut niin lähellä ollut… Ja Mirdja
ymmärsi, että se oli hänen sankarinsa voittofanfaari, joka kutsui, ja
että nyt oli tullut hänen hetkensä, elämän ja kuoleman suuri
hukuttava silmänräpäys… Valo häikäisi hänet. Hän nousi
lähteäkseen… Jokainen solu hänen ruumiissaan työntäytyi, painautui
väkivaltaisella pakolla sitä tuntematonta kohti… Ja nyt… Hän oli
auringon ruusu, joka aukaisi itsensä avonaiseksi, ojentautui,
kohottautui taivaan loimuja kohti, yhä vain, yhä, niiden sytyttävää ja
tappavaa suudelmaa kohti… Ojentautui Mirdja ja jännittäytyi,
viimeiseltä varvas-ulotukseltaan kuoleman tuskalla jännittäytyi,
kunnes jokainen verisuoni pullistui ulos, jänteret katkeilivat, elämän
nesteet valuivat maahan, jättäen kutistuneen luurangon
ulotusasentoonsa…
Ei Mirdjaa varten se aurinko…
Katso, hullu, kutistunutta luurankoasi! Katso, katso… ja kuule,
kuinka vielä soi…
Mirdja säpsähti uniensa räikeyttä.
Hän kyyristyi yhteen ja peitti kasvonsa.
Taas oli hän hulluja kuvitellut ja elämä tuntui edessä entistä
harmaammalta ja katalammalta.
Hän katsahti Runariin…

33. Ei mitään ollut tapahtunut siellä päin. Kaikki ennallaan. Ja kuin
äkillisen raivohulluuden iskemänä syöksähti Mirdja Runarin silmille ja
— löi, löi…
— Mutta Mirdja, mikä sinua vaivaa? huudahti Runar tarttuen
häneen.
Sellaista ei ollut vielä koskaan tapahtunut.
— Mikä minua vaivaa! huohotti Mirdja, sitä vielä kysyt. Sinä, sinä
ja meidän elämämme! Näetkös, tästä voi tulla hulluksi. Kaikki laskee,
menee alaspäin, me vanhenemme ja kaikki meidän ympärillämme
vanhenee, muuta ei tapahdu enää. Mutta se on kauheaa! Ja tuo
sinun työsi on kauheaa, etkö huomaa sitä itse?
— Millä me eläisimme ilman sitä…
— Sinun ainoa elämän-ehtosi on siis leipä. Taidat elää hyvinkin
nyt. Sinusta on siis tullut täydellinen porvari. Sinulla ei ole enää edes
halua tähdätä siitä ylitse…
— Täytyy tuntea omat rajansa…
— Mutta sillä, jonka minä tunnustan miehekseni, sillä ei saa olla
missään rajoja. Kuuletko!
— Ja Mirdja polki jalkaansa. — Kuuletko! Minun täytyy saada olla
ylpeä sinusta! Minä himoan nähdä sinut itseäni etevämpänä,
voimakkaampana, viisaampana. Ja koko maailman täytyy nähdä se,
ja etupäässä sen. Sinun pitää olla elämän herra, kohtalon
kovasilmäinen ruhtinas, niin kova, että maailma sinun allasi vapisee
sinun valtaasi ja kunniaasi. Minun rakkauteni vaatii sen, kuuletko…

34. Runar katseli pimeästä ikkunasta ulos liikahtamatta ja sanomatta
sanaakaan.
— Miksi et sinä puhu, sinä hirveä, sietämätön tomppeli, yltyi
Mirdja uudestaan. Tämä on pelihelvettiä, tämä meidän elämämme.
Me pelaamme toistemme sieluista, ymmärrätkö? Sinun täytyy voittaa
minut millä lailla tahansa, muuten vaivumme molemmat moraalisesti
alaspäin… Tee mitä tahansa, kunhan vaan voitat! Ihmisen pitää olla
kuin jumala, hänen pitää osata luoda ja hallita. Luo minulle jotakin
uutta ja hallitse minut!
— Sinä tahtoisit minusta taitelijaa. Se on mahdottomuus. Minulle
on tarpeeksi siinä, että ymmärrän heitä. Minä en kuulu heihin. Ja
minun ylpeyteni on siinä, etten koskaan ole tahtonut kiivetä
puolimäkeen.
— Niin, niin, kyllä ymmärrän, minä olen niitä, minä… Siksi juuri
tahtoisin, että sinä seisoisit huipulla. Minkä minä voin sille, että
tahtoisin, tahtoisin…! Vaikka tiedän, että kaikki on niin turhaa. Ei
mikään muutu, ei, ei!
Mirdja tuli äkkiä surulliseksi. Hänen kävi sääliksi… Ja kadutti ja
säälitti… Hän jatkoi pehmeästi:
— Minä vain meidän elämämme kauneuden tähden… Kyllähän
minä ymmärrän… Mutta on niin paha, että olemme samanmittaisia…
Jos eivät kyvyt kohoa neroon, sitovat ne eivätkä vapauta. Kyllä
tunnen ne, niitä minä halveksin, niillä et minua hallitse. Mutta
sinähän olet mies ja miehen aseet ovat toiset kuin naisen. Missä ovat
sinun aseesi? Hallitse meitä molempia!…
Runar katsahti kelloonsa. Oli jo myöhäinen.

35. — Sinä olet, armas, liian hermostunut tänä iltana. Eiköhän olisi
parasta käydä levolle… Muuten menee huominen päivä hukkaan.
— Mitä siitä, kun koko elämä menee hukkaan! Ja Mirdja alkoi
itkeä.
— Käy lepäämään, rakkaani, se tekee sinulle hyvää.
— Miten hullut ovat sanasi! Etkö tiedä, että on hetkiä, jolloin lepo
ei vähääkään riipu ruumiin-asennoista, tai silmäin auki- ja
umpitiloista. Ihmistä ei voi käskeä lepäämään, mutta sinun sielullesi
on kaikki välinpitämätöntä…
Ja sitä iltaa seurasi todella valkea, valvottu yö.
Mutta Mirdja tiesi, että Runarin sielu ei ollut välipitämätön, ja hän
ihaili salaa Runarin kaunista sielun tyyneyttä. Hän hallitsee itseään,
ajatteli hän, hän on sentään minua voimakkaampi. Ja hän nukkui
lopulta itsesoimauksen katkeriin kyyneliin…
Mutta tämä oli sentään kaiken pahan alku. Oli kuin joku
paholainen taas olisi työntäytynyt heidän elämäänsä.
Saattoipa usein kulua kokonaisia viikkoja, jolloin he vaan
vaikenivat ja kituivat itsekseen voimatta suutaan avata. Sillä välin
purkautui Mirdja milloin säkenöiväksi kiukuksi, milloin taas
tukehtavaksi itkuksi. Sitten taas ääretön hivuttava raukeus ja
hiljaisuus. Tasaisuutta ei tahtonut tulla heidän elämäänsä enää.
Ja kuitenkin oli Mirdjalla myös hellät, rakkautta uhkuvat
ajanjaksonsa. Mutta nekin olivat ylönpalttisia ja luonnottomia,
polvillaan ryömimisiä ja anteeksipyyntöjä, loppumattomia
itsesoimauksia ja rajattomia hellyyden osoituksia Runarille.

36. Luonnottoman rääkkäyksen luonnotonta vastahyvikettä,
hentomielisyydessään ja liioitteluissaan yhtä hermoille käypää kuin
edellinen. — Runar säilytti koko ajan ihailtavan mielentyyneyden
hermohullun rouvansa alituisissa vehkeilyissä.
Mutta Mirdjan mielestä oli Runar liian kova ja välinpitämätön
hänen sielunsa elämänkysymyksien ristiriitoja kohtaan.
Niin he nyt elivät taas elämäänsä eteenpäin. Useimmiten oli se
onnetonta, väliin myös ylen onnellista, mutta kummassakin
tapauksessa äärettömän kuluttavaa.
Mirdjan viisaat ja viileät ajatukset olivat menneet kokonaan
hukkaan.

37. IX
Pitkän ja pimeän talven jälestä oli taas kerrankin oikein ihana
kevätpäivä.
Aurinko kurkisteli vallattoman kirkkaana levottomasti lentävien
pilvien lomista, lumi suli niin että kuului, ja räystäät ja katu-ojat
lorisivat kilpaa… Ja keväinen tuoksu pani ihmisten silmät
välkähtämään niin omituisesti…
Kadut vilisivät iloa ja elämää. Kaikilla ihmisillä näytti olevan hyvä
päivänsä tänään. Kaikilla — paitsi Söderbergiläisillä — jotka eivät
koskaan olleet niin kuin muut ihmiset. Ja tietysti riippui tämä taas
Mirdjasta…
He olivat lähteneet kävelemään hekin. Ja he kävelivät ja kävelivät,
ilman että päivän leikittelevien säteiden onnistui viekoitella
pienintäkään iloista vastaheijastusta heidän kasvoilleen.
Mirdja kulki omissa ajatuksissaan. Ja Runar tiesi kokemuksesta,
että kaikki yritykset saada puhetta käyntiin olivat vain asialle
vahingoksi. He olivat edellisenä iltana olleet yhdessä eräässä
iltamassa, ja Runar luuli huomanneensa, että tämä paha tuuli oli
kotoisin sieltä.

38. Ja niin olikin. Mirdja oli tavannut siellä taas erään vanhan ystävän,
ja näiden tapaaminen näytti nyttemmin olevan hänelle kuin myrkkyä.
Mutta Bengt Iro olikin kohdellut Mirdjaa ilkeästi, sangen ilkeästi.
Ei ainoastaan kuin vierasta, vaan vieläpä lisäksi noin keveästi,
ylhäältä alaspäin, kuten poroporvaria kohdellaan. Ja sentään oli
Bengt ollut hienoin ja tasa-arvoisin kaikista hänen suhteistaan…
Mirdjaa raivostutti vielä muisto eilis-illasta…
Jo alustapitäin oli tuntunut pahalle ja painostavalle siinä iltamassa.
Taiteilijoita oli siellä tavallista enemmän tällä kertaa ja virallisen
ohjelman päätyttyä muodostivat he oman pöytäseurueen. Jos nyt
olisi ollut kuin ennen, olisi Mirdja luonnollisesti istunut heidän
keskessään korkeimmalla paikalla, sen hän tiesi. Ja nytkin teki hänen
mielensä liittyä heihin. Mutta hän oli Runarin seurassa. Ja häntä
kiusasi tunne siitä, ettei hänen miehensä ollut sellainen kruunupää,
joka olisi voinut raivata tien vaimolleen ylimmäiselle istuimelle, vaan
päinvastoin oli Mirdjan jätettävä hänet ensin nurkkaan kuin
häpeällinen painolasti lunastaakseen itselleen vapaan pääsyn. Sillä
taitelijat ovat ylpeää väkeä. Paha on olla heidän keskessään
kenenkään ulkopuolisen. Ja kuitenkin olivat Mirdja ja Runar juuri
taiteilijoina sangen tasapinnassa toistensa kanssa. Mitä heillä olikaan
eroa? Mirdja oli nainen… Mirdja hymähti. Hän oli harmistunut
kaikkeen ja olisi kernaimmin lähtenyt pois koko iloista, ellei Bengt
Iron läheisyys olisi pidättänyt häntä.
Hän etsi tilaisuutta tavatakseen hänet kahden.
Olihan se sentään jotakin näin monen vuoden perästä.

39. Aina häntä vetikin onnettomuutta kohden… Sillä siitä tuli hirveä
tapaaminen… Kaikkea siinä oli, vierasta ja tuttua, ivaa ja hellyyttä,
väärin-ymmärrystä ja sydämeen-katsomusta — yht'aikaa… niinkuin
monesti ennenkin, — mutta silti jätti se tällä kertaa Mirdjaan
sanomattoman kiusallisen mielialan.
Hän ei tahtonut sitä enää muistella, mutta väkisinkin keikkui illan
keskustelu yhä hänen mielessään.
Mitä olikaan Bengt sanonut sitten lopuksi? Niin, näinhän se oli:
— Mikä vahinko, että sellainen nero kuin sinä menit hukkaamaan
itsesi tuollaisen tuiki tavallisen miehen tähden! Viisaimmatkin naiset
voivat välistä tehdä käsittämättömän typeriä tekoja. Kyllä te olette
ihmeellisiä. Sitäpaitsi en minä ollenkaan saata ymmärtää, miten sinä
yleensä voit elää ulkopuolella taiteilijapiiriä, johon sinä sentään
kokonaan sisällisesti kuulut. Taiteilijat ovat sittenkin ainoat ihmiset,
jotka voivat sinua ymmärtää ja innostaa, samoin kuin sinä heitä. Ja
miksi sinä et ole jatkanut loistavasti alkamaasi uraa? Miksi et ole
antanut maailman saada nauttia taiteestasi, sinun ihanasta sielustasi
ja äänestäsi, joka helisee ihmeellisemmin kuin kaikki myyttein
sireenit. On kerrassaan synti vaihtaa loistava taiteilija-ura tavallisen
perhe-emännän osaan ja uhrata noin herkän hieno sielu porvarille,
joka ei tee sillä mitään. — Synti, synti.
— Minä en koskaan tee syntiä, oli Mirdja uhmaavasti vastannut.
Ja hänen ylpeä ja loukattu sielunsa oli pakottanut hänet kiivaaseen
itsepuolustukseen. Näin oli hän jatkanut:
— Sinun ammatti-ylpeytesi sokaisee sinut. Sinä olet
ennakkoluuloinen ihminen, joka luulet elämän loppuvan siinä, missä

40. taitelijasiirtoloiden rajat loppuvat. Suurimman osan elämääni olen
minä elänyt niiden rajojen ulkopuolella. Ja syy siihen, miksi niin olen
tehnyt ja teen yhä, on se, että minä kuulun toiseen lajiin ihmisiä.
Minä en kuulu teihin, niinkuin sinä yhä vielä näyt uskovan. Mitä sinä
tiedät niistä uumenista, joista minun sieluni on lähtenyt ja joihin sen
jälleen on palattava? Mitä sinä tiedät niistä ihmisistä, joiden luota
minä tulin sinun luoksesi ja joiden luo minä jälleen katosin? Et
kerrassaan mitään. Sinä kutsut heitä porvareiksi. Niitä he eivät ole,
yhtä vähän kuin minä olen. He ovat pelkästään ihmisiä, joilla ei ole
ainoatakaan ammattikylttiä alastomuutensa verhoksi. Siksi ei kukaan
tiedä heistä mitään eikä koskaan tule tietämään, eikä kenenkään
kunnioitus paina heidän omaatuntoaan. Heistä kenties joku on
runoilija, joku maalari, joku filosoofi tai soittoniekka. Mitä siitä! Ei
kukaan maailmassa tule sentään näkemään heidän sielujensa
rajatonta luomistyötä. Sillä he ovat ainoastaan uneksijoita. He
kulkevat alati sielu täynnään ajatuksia, kuvia ja sointuja, unia, joista
ei koskaan tule valmista. Ja he ovat tuomitut lepäämään
unohdetumman turpeen alla kuin konsanaan mikään porvari. Onko
tämä oikein? Pitääkö sielujenkin välttämättä olla teollisuustavaraa ja
tulla kaupituksi hyvästä hinnasta, ennenkuin niiden arvo
tunnustetaan? Te taitelijat, te olette juuri sitä lajia, teillä on kaikkea
ulkonaista: työtä ja työnhedelmiä, mainetta ja markkina-arvoa;
mutta heillä, joista puhuin, heillä ei ole muuta kuin itsensä. Sellaista
on minun sukuni. Siitä minä olen noussut. Eroamattomasti kuulun
minä heille ja he minulle. Mutta tätä sinä et ymmärrä.
Mutta Bengt Iro oli vain kuunnellut tätä purkausta kaikkein
kohteliaimmalla maailmanmiehen hymyllään ja sitten vastannut:
— Itse kiveen synnyttäisivät sielun sinun lumoavat silmäsi. Ne ovat
samat kuin ennen… Mutta sinä voit siten luulla omaa sieluasi heidän

41. sielukseen…
— Kuten te taiteilijat omaa sieluanne minun sielukseni…
— Taitelijakin vaatii määrättyä maaperää ja ilmanalaa… Muuten
hän voi mennä hukkaan. Korvaamaton vahinko on, että sinä tapat
itsessäsi taiteilijan, Mirdja.
Nämä sanat etenkin olivat jääneet Mirdjan mieleen ja ne kaikuivat
vieläkin hänen korvissaan. Ja mitä enemmän hän niitä ajatteli, sitä
luonnollisemmilta ne hänestä tuntuivat. Tietysti olisi hänestä tullut
laulajatar ilman Runaria. Mutta nyt oli hän Runarin tähden lykätty
ulos omasta ilmanalastaan ja maaperästään. Ja kenties Runarkin
hänen tähtensä… Tuskinpa sentään… Runarin koko suku oli kuollut
leipätyöhön… Runarissa oli filisteriverta…
Mutta liian koreita sanoja oli hän heistä puhunut Bengtille. Eihän
hän itsekään jaksanut pitää arvossa sitä alastonta, ammatti-
nimetöntä ihmistä. Yhä hän vain itsekin kurkoitti siitä pois toivottaen
omalleen ja Runarin sielun kauneudelle alati näkyväistä muotoa ja
sen kautta tunnustusta, mainetta, nimeä… oh kaikkea, mitä
muutkin…
Näissä ajatuksissa kulki Mirdja, ja siksi hän ei jaksanut iloita
kevään elvyttävästä tuoksusta. Ihmiset alkoivat vähitellen jo kadota
päivälliselle… Kadut tyhjenivät. Iloisin aurinko oli jo poissa. Mutta
Mirdja ja Runar yhä vain kävelivät.
— Mirdja, eiköhän lie aika meidänkin jo lähteä päivälliselle? kysyi
vihdoin Runar mitä jokapäiväisimmällä ja tyytyväisimmällä äänellään,
toivoen pinnistetyn mielialan siihen laukeavan.

42. Mirdja vaikeni itsepäisesti.
Ja he jatkoivat kävelyään.
— Kuulepa nyt, puhui hetken päästä taas Runar, eiköhän tämä
kävely ala jo väsyttää sinua? Mitä jos pistäytyisimme jonnekin, oikein
kaupunkipäivällisille, tämän kevääntulon kunniaksi. Eiköhän se
maistuisi? Mitä tuumit?
— Paras päivällis-aika on jo ohitse, ärähti lyhyesti Mirdja.
Hän tunsi itsensä väsyneeksi, onnettomaksi ja ärtyiseksi eikä edes
tahtonut päästä tästä peräti ehjästä mielialastaan.
— Vai tahtoisitko mieluummin mennä kotiin?
— En.
— Minne sitten tahdot mennä? Emme suinkaan enää jatka tätä
kävelyä, vai mitä?
He seisoivat ja katsoivat pois toisistaan — ja seisoivat…
Mirdja polki hermostuneesti jalkaansa:
— Tämä on tylsämielistä! Menkäämme nyt. Minne hyvänsä. Kaikki
on minulle yhdentekevää!
Tämä tuli kovasti ja katkerasti. Runarin kasvoilla värähti jotakin.
Hän huomasi taas seistävän pahemmanlaisen hermokohtauksen
kynnyksellä.
He alkoivat kävellä…

43. Mirdja oivalsi matkan vievän kotiinpäin. Mutta silloin hän muisti,
että matka sinne oli sentään sangen pitkä ja että hän oli aivan
kuolettavasti väsynyt ja kenties — nälkäinen.
— Kenties sinä sentään mieluummin söisit kaupungilla, sanoi
Mirdja vähän arasti.
— Nyt luulen päivällis-ajan todella liukuneen ohi, Runar vastasi.
— Sinusta on hauska matkia minua, äännähti nyt Mirdja
äärettömän vihamielisesti. Aina sinä vain matkit minua!
Runar taivutteli hermostuneesti keppiään. Se katkesi. Hän taittoi
sen moneksi palaseksi.
Mirdja kulki vieressä, katseli tätä ja nauroi — ensi kerran koko
päivänä — kylmästi ja julmasti. Hän nautti nähdessään miten tuska
hetki hetkeltä, sana sanalta, iski kyntensä Runarin sieluun. Kaikki
ajatus lakkasi äkisti ja kummallinen kylmä rauha lankesi hänen
ylitseen. Ja hän nauroi.
— Sinä menettelet sentään tahdikkaammin kuin eräs ritarini tässä
viime viikolla, puhui Mirdja, hän taittoi minun sateenvarjoni…
— Ja noin pienen seikan sinä muistat, hän mahtoi todellakin osua
lähelle sinun sydäntäsi, äännähti Runar kaameasti.
— Kaikki minkä omistaa, on lähellä sydäntä — sateenvarjokin,
miksei!
He seisahtuivat. Runar viskasi kepin palaset maahan…
— Luuletko nyt olevasi intresantti? Mirdja halveksivasti hymähti.

44. — Ei ole tarkoituskaan…
— Kepin särkyminen taisi saada sinut pahalle tuulelle… hahaa!
Runar ei vastannut.
— Turhaa on sentään syytää vihaansa viattomiin esineisiin…
— Se katkesi vahingossa.
— Todellakin, minun kunnioitukseni kohoaa sinua kohtaan.
— Voiko se vielä kohota, kukapa olisi uskonut?
Keskustelun kovuus ja katkeruus oli kamala.
Mirdja nauroi ääneen:
— Sano, etkö vihaa minua nyt?
— En tuhannetta osaa siitä kuin sinä minua.
— Mutta Herra Jumala, minähän rakastan sinua, siitähän on aikoja
sitten sovittu! Oletko unohtanut? — Minä rakastan sinua…
— Sinun äänesi sanoo tällä hetkellä: minä vihaan sinua…
— Minähän olen näyttelijä, oletko senkin unohtanut…
Vaitioloa…
— Mirdja, sanoi Runar äkkiä, eikö olisi parempi, ettei minua olisi…
— Epäilemättä. Ja vielä parempi, jos ei minuakaan olisi…

45. — Mirdja — se on helposti autettu asia…
Mutta samassa kun Runar oli sanonut tämän, häpesi hän itseään.
Ei sellaisesta tehdä sopimuksia… Miksi oli hän antanut Mirdjan
kiihdyttää itseään…! Mirdjassahan tämä oli sairautta…
Mutta Mirdja oli tullut äkkiä todellakin hyvälle tuulelle ja hän pilaili
heidän mennessään portaita ylös.
— Älä vaan ala puhua itsemurhasta, se on naurettavin asia, mistä
mies voi puhua naiselle… Mutta jos olet kostonhaluinen, voin kyllä
vakuuttaa sinulle, että ilkeämmällä tavalla et voisi palkita minun
pahoja tekojani. Ja kyllä ymmärrän, että sinun usein saattaa kovinkin
tehdä mieli karata pois minun luotani. Ja kun tiedät, että muuten
sinun on aivan mahdoton päästä erilleen, aivan mahdoton, no silloin
voi sitä tulla ajatelleeksi…
Ja kun he olivat sulkeneet oven jälkeensä, kiersi Mirdja
käsivartensa
Runarin kaulaan ja suuteli häntä.
Aivan kuin kaikkein onnellisimman pikku kävelyretken jälestä.

46. X
Elämä on niin vanha. Sentähden on se niin tasainen. Kaikki käy
määrättyjen hyvien lakien mukaan. Vuodenajat seuraavat toisiaan
aina samassa järjestyksessä. Kukat kukkivat ja hedelmät putoavat,
ihmiset syntyvät ja kuolevat. Ja se mikä siinä välissä on, on pientä ja
lyhyttä…
Mirdjan ja Runarinkin elämä alkoi painua puolipäiväänsä. Se sai
hyviä tapoja, alkoi tottua ja kesyttyä sekin. Vuodenajat kulkivat
heiltä jo melkein yhtä tasaisesti ohitse kuin muiltakin ihmisiltä.
Vähitellen, vähitellen…
Ja Mirdja alkoi rakastaa hiljaisuutta, hän tunsi rimpuilleensa jo
tarpeeksi ja hän tunsi olevansa jo liian vanha tavoittelemaan
taivaantakaisia. Sen minkä oli tavannut, sen oli tavannut. Nyt ei tulisi
enää mitään muutosta kumminkaan. Mirdja oli vetäytynyt uudelleen
pois ulkomaailman yhteydestä. Hänen hermonsa eivät kestäneet
sitä, oli hän sanonut. Eivätkä ne hermot kehuttavia olleetkaan. Ne
pitivät kyllä alati huolta siitä, että draamallinen puoli tuli ainakin yhtä
valtavasti edustetuksi kuin lyyrillinen heidän yhteisessä perhe-
onnessaan.

47. Mutta se kaikki juuri kuuluikin heidän erikoiseen perheonneensa ja
pääasia oli, että sellainen oli olemassa, oli sillä sitten mikä olomuoto
hyvänsä.
Ei mitään häiritsevää tapahtuisi enää, ei mitään uutta…
Mutta sitten piti vielä kerran kuitenkin tapahtua jotakin, joka
vähän liikutteli heidät pois tavallisista tasapaino-asennosta.
Eikä sekään ollut mitään niin kovin merkillistä. Sitä vain, että
Mirdja oppi tuntemaan Nero-Norkon.
Silloin oli kesä.
Päivä oli kaunis ja pilvetön. Mitkään merkit taivaalla eivät
ennustaneet ilmanmuutosta…
Mutta se alkoikin eräällä unella…
Näin tapahtui kaikki.
Mirdja oli istunut koko aamun apilasniityssä. Se oli aina hänen
suurimpia nautintojaan maalla…
Mehiläiset hörisivät niin hyväntahtoisen unisesti hänen
ympärillään, makea tuoksu hervautti niin suloisesti kaikkia aistimia ja
niinpä hän lopulta nukahti. Ja silloin näki hän sen ihmeellisen unen…
Hän oli istuvinaan jättisuuren velvitschian lehdellä. Ja vähän
matkan päässä hänestä toisella lehdellä istui suuri karvainen fauni ja
katseli Mirdjaa. Leveä kuilu erotti lehdet toisistaan. Mutta äkkiä se
karvainen nousi, harppasi yhdessä lennossa Mirdjan eteen ja kumarsi
ja keikutti häntäänsä ja pyysi tanssiin. Ja samassa

48. silmänräpäyksessä alkoi puu heidän allaan kasvaa ja he kohosivat
huimaa vauhtia korkealle avaruuteen. Mirdjan täytti kamala kauhu.
Hän katseli faunin pitkiä karvoja ja mitä enemmän hän niitä katseli,
sitä pitemmiksi ne kasvoivat. Ja lehden pinta heidän allaan kiilsi kuin
parkettilattia… Ja Mirdja ei uskaltanut myöntää eikä kieltää… Mutta
silloin alkoi fauni tömistää kavioitaan ja liipotella korviaan ja sen
sarvet alkoivat vihasta haaroittua. Mirdja tunsi viimeisen hetkensä
tulleen… hän yritti nousta, mutta ei päässyt paikaltaan
liikahtamaan… hän oli kasvanut kiinni velvitschian lehteen… Hän
huudahti heikosti ja heräsi. Hän hieroi silmiään. Kaikki oli ennallaan.
Apilaat tuoksuivat, mehiläiset hörisivät ja Runar seisoi hänen
edessään ja nauroi.
— Taisitpa pelästyä minua, sanoi hän. Meille on tullut vieras…
Tulin ilmoittamaan… Arvaapas kuka? Nero-Norkko… Muistatko
kuulleesi sitä nimeä?
Mirdja säpsähti ja kaikki veri nousi päähän…
— Ah, sekö kirjailija, joka aikoinaan oli muodissa… Joku
seuranäytelmä jossakin iltamassa ennen aikaan…
Mirdja koetti näyttää välinpitämättömältä.
— Niin, sinä näyttelit silloin "Odaliskia" kun me tutustuimme.
Muistatko. Ja sinä sanoit jonkun pahan sanan Norkosta ja minä
puolustin häntä. Minä muistan kaikki niin selvästi. Ja ajattelepas,
siitä asti en ole nähnyt koko miestä! Olenhan tainnut kertoa sinulle,
että me olimme ennen vanhaan mitä parhaimmat ystävät. Mutta se
lie ollut suurimmaksi osaksi sisar-vainajani ansiota. Hän viihtyi
kokonaista neljä vuotta meillä silloin. Ja se on tavatonta hänen
luonteelleen, puheli Runar reippaasti.

49. Mutta Mirdja ei vastannut mitään, kulki vain Runarin rinnalla ja
koetti näyttää välinpitämättömältä.
Sillä hän muisti odaliski-illan vielä liiankin hyvin — ja hän olisi
mieluimmin suonut todella unohtaneensa mokoman, kaikkine
mielenliikutuksineen.
Mutta hän ei siltä voinut vastustaa hullua ajatusta, että kenties
hän sittenkin oli ottanut vain rengin ja nyt tulee itse isäntä — että
Norkko tulee hänen tähtensä, nyt vihdoinkin…
Mutta jos Mirdja oli tuntenut pettymystä, kun ei hän silloin
odaliski-iltanaan ollut nähnyt Norkkoa, oli hänen pettymyksensä nyt
kaksin verroin suurempi, kun hän vihdoin sai nähdä hänet.
Sillä kaikesta huolimatta oli Mirdja kuitenkin salaa muodostellut
itselleen hänestä jonkinlaisen kuvan. Hän olisi kookas mies,
vapaaliikkeinen ja kalvahko, otsa uhmaavassa rypyssä, nerokas silmä
itsekuluttavassa liekissä ja huulilla ijankaikkinen halveksiva hymy,
muistuttaen ihmeteltävästi sitä ihannekuvaa, jonka Mirdja aikoinaan
oli koonnut itselleen Runarin puutteista… Ja itsensä näköinen olisi
hän ennen kaikkea.
Mutta hänpä ei vastannutkaan mitään näistä kuvitteluista. Ruma
hän oli ensinnäkin. Se ei vielä olisi tehnyt mitään… Mutta hänessä ei
myöskään näkynyt mitään voimakkaan personallisuuden
tuntomerkkejä, ei mitään. Ja niin lyhyt hän oli, että ulottui vain
Mirdjan olkapäähän, ja käytökseltään kömpelö ja jörö kuin
talonpoika… ainoastaan harmaissa yhteenpuristetuissa tihkusilmissä
oli itseryhtiä ja luonnetta.

50. Mirdja oli pitkin tietä kulkiessaan kotiin päin koettanut arvailla,
mitä he ensiksi toisilleen sanoisivat, he, jotka jo kerran ennen olivat
ikäänkuin hengessä nähneet toisensa.
Mutta kuin itsestään haihtuivat nämä kuvittelut, heti kun hän näki
Norkon.
Norkko tervehti häntä jurosti ja välinpitämättömästi, ikäänkuin olisi
hän kaiken ikänsä liikkunut perheissä, missä emäntään ei tarvinnut
mitään huomiota kiinnittää…
Ja tervehdittyään alkoi hän taas keskustella Runarin kanssa
ikäänkuin ei Mirdjaa olisi ollutkaan.
Hän on raaka ja sivistymätön mies… Sietämätöntä olisi olla hänen
seurassaan, vakuutteli Mirdja itselleen. Eikä hän näyttäytynyt enää
koko päivänä.
Hänen oli niin kummallisen paha olla.
Mutta Norkko ei matkustanutkaan seuraavana päivänä, kuten
Mirdja ensi suuttumaltaan oli toivonut…
He näkyivät viihtyvän niin hyvin yhdessä, Runar ja Norkko… Kaiket
päivät olivat he yksissä, nauroivat ja puhelivat lakkaamatta. Runarkin
oli aivan kuin nuortunut… Eikä heillä tuntunut ollenkaan olevan ikävä
Mirdjaa.
Että Runar saattoikin viihtyä tuollaisen tomppelin seurassa! Oh,
kuinka he olivat nyt epämiellyttäviä kumpikin! Ja Mirdja vältti heitä
tahallaan. Hän tahtoi näyttää aivan välinpitämättömältä…

51. Mutta hänen sisimmässään kirveli harmi ja avuton ikävä. Ensi
kertaa elämässään tunsi hän olevansa toisella sijalla ja hyljätty. Hän,
joka aina oli tottunut yhdellä silmäyksellä valloittamaan miehen,
toisella heittämään hänet jo polvilleen…! Ei kukaan ensikertalainen
ollut vielä mennyt hänen ohitseen huomaamatta heti hänen
erikoisuuttaan. Mutta tämä Norkko! Mitä välitti Mirdja hänestä, hän
oli raakalainen! Mutta miksi oli hän kirjoittanut "Odaliskin"?
Ja Mirdja teeskenteli yhä tyyneyttä ja kalseutta, mutta itse asiassa
oli hän jostakin selittämättömästä syystä mustasukkainen…
Kummalleko noista kahdesta miehestä, sitä hän ei tiennyt.
Kolmantena iltana sanoi Mirdja Runarille:
— Kuule, minä en voi sille mitään, mutta minä vihaan tuota
Norkkoa, minä en voi sietää häntä… Minä vihaan häntä yhtä suuresti
kuin minä sinua rakastan…
Ja Mirdja itki…
Neljäntenä iltana sanoi Mirdja:
— Runar, sinä et ole koskaan kertonut minulle kuolleesta
sisarestasi. Kerrohan hänestä. Millainen hän oli? Oliko hän kaunis?
— Kaunisko? Olihan hän sitä omaa lajiaan. Aivan sinun
vastakohtasi. Yhtä vaalea kuin sinä olet tumma, yhtä hento kuin sinä
olet voimakas, yhtä yksinkertainen kuin sinä olet monimutkainen.
Sellainen, jonka elämään mahtui vain yksi ajatus, ja sydämeen vain
yksi tunne… Sellainen oikea nainen…
— Onko oikea nainen sellainen? Mutta sehän on kaunista, puhui
Mirdja hiljaa, hyvin kaunista. Vahinko, ettei sisaresi elä… Minä en ole

52. tuntenut ainoatakaan oikeaa naista… Minä olen nähnyt aina vain
itseni ja oman vereni muissa. Muulle olen ollut sokea. Kuule, Runar,
ehkä sinä olisit voinut rakastaa enemmän sellaista oikeaa naista,
jolla on sydän yksi-syisestä silkistä, ja sydämessä vain yhden miehen
kuva elämän ijän… Minä olen paljon rumempi, Runar. Voitko sinä
rakastaa minua?
Runar sulki Mirdjan syliinsä.
Mutta viidentenä iltana oli Mirdja äreä.
— Kummallista, sanoi hän, että sinä ja Norkko olette noin
äärettömän hyviä ystäviä. Eikö se vivahda naiselliseen?
— Ystävyys tulee kysymykseen ainoastaan miesten kesken, ei
koskaan naisten… Ja Norkon sydän on siinä suhteessa kultaa. Hän ei
vaihtele tunteitaan…
— Sehän on yksitoikkoista… Rakastaako hän vielä sisartasi?
— Mutta hänhän on kuollut… Vaikka enpä luule, että hän ketään
muutakaan tulee rakastamaan… Hän on niitä… Hän uskoo yhteen
rakkauteen.
— Ah, kuten oikeat naiset…
Norkko viipyi heidän luonaan sen viikon ja vielä seuraavankin.
Mirdja alkoi jo vähän tottua ja leppyä, ja silloin tällöin sanoivat he
sanan pari toisilleen, mutta silloinkin aina Mirdjan aloitteesta.
Kerran kuitenkin joutuivat he pitempiin puheisiin. Runar jätti
heidät kahden, joko sattuman kautta tai tahallaan.

53. Ensin he vaikenivat.
Sitten alkoi Mirdja jotakin sanoakseen:
— Miksi ette ole julkaissut mitään niin pitkiin aikoihin?
— Eipä ole sattunut pahempaa rahapulaa, joka olisi pakottanut.
Mirdja oli tyrmistynyt. Hän oli odottanut puheen kääntyvän
"Odaliskiin" tai Mirdjaan itseensä.
— Siltä kannaltako te otattekin koko kirjallisen toimintanne? Sepä
on arvotonta.
— No mitäpäs julkaiseminen on muuta kuin kauppaa ja vielä sitä
kaikkein ilkeintä laatua. Niin totta kuin minä pidän sieluani
korkeammassa arvossa kuin ruumistani, niin totta minusta
julkaiseminen on suurempi synti kuin orjakauppa… Myydä itsensä
rahasta kaikille, ohhoh!
— Mutta eikö ole synti sitten kätkeä kynttilänsä vakan alle?
Sielujakin täytyy antaa muille.
— Antaa, mutta ei myydä, siinä on ero. Täytyyhän saada valita
kelle antaa, antaa arvokkaimmalleen, rakkaimmalleen,
parhaimmalleen.
— Miks'ette tahdo olla kuin Jumalan aurinko, paistaa sekä pahoille
että vanhurskaille…?
— En minä tahdo olla hyvä jokaiselle, jollekin vain.
— Tepä olette itara…

54. — On sitä tullut tuhlatuksikin.
Nyt hän ajattelee "Odaliskia", päätteli Mirdja ja hän sanoi:
— Kaduttaako teitä perästäpäin kaikki rahalliset pakkoluovutukset.
Kumma että tuollaisia mielipiteitä omaten olette koskaan edes nälän
hädässä levittänyt sieluanne kirjoissa.
— En minä ole sitä tehnytkään.
— No mutta tehän olette julkaissut.
— Aivan ulkopuolelta itseäni.
— Entä "Odaliski", ei Mirdja nyt malttanut olla huomauttamatta,
olihan se vahvalla tempperamentillä piirretty?
Norkko naurahti omituisesti ja yskähti, ja naurahti taas. — Sitten
hän sanoi:
— Vain niin, vai ette tiedä siitä mitään. No se on juuri Runarin
kaltaista… "Odaliskin" tekasimme yhdessä kerran huviksemme erään
Runarin päiväkirja-sivun johdosta. Oli tositapahtumakin siinä
pohjalla, jostakin Pariisista, mistä lie ollut.
Mirdja jäi sanattomaksi.
— Vai ei ole mies sanonut edes vaimolleen! No siinä on
uskollisuutta. Pelkäsi kai minun maineeni kärsivän. Runarinhan se oli
oikeastaan koko juttu. No voi nyt kaikkea… Siinä on teillä hieno
mies. Siinä on yksi, joka ei ole myynyt itseään, vaikka varsin olisi
voinut, vieläpä oikein korkeasta kurssista… Hänkin on antanut vain
sille, jolle on tahtonut antaa…

55. Norkko katsoi puristuneilla silmillään tiukasti Mirdjaan.
Mirdja loi silmänsä alas. Hän oli hämillään, mutta samalla ylen
onnellinen ja kiitollinen Norkolle siitä, mitä tämä sanoi Runarista.
Kerrankin joku, joka näki miten hyvin hän oli valinnut miehensä.
Mutta hän ei vaan uskaltanut kohdata noiden näkymättömien
tihrusilmien katsetta. Aivan kuin olisi ollut paha omatunto…
Ja hän kuuli, miten ääni jatkoi:
— Hän on antanut teille liian paljon, enemmän kuin naisille on
hyvä antaa.
— Miksi niin?
— Minä olen nähnyt esimerkkejä siitä, miten aivan erinomaiset
miehet ovat menneet hukkaan ainoastaan naisten tähden. Naiset
eivät ymmärrä mitään, joka ei näy ulospäin ja pistä silmiin. He
rakastavat vain koreita vaatteita.
— Onko tämä syytös?
— Ei, mutta minä olen Runarin ystävä ja minä olen nähnyt, että
hän rakastaa teitä suuresti. Ei saa tehdä onnettomaksi sitä, jonka
rakkauden on kerran ottanut vastaan.
— Onko Runar sanonut olevansa onneton?
— Siinä on taas nainen. Ei, ette te ymmärrä miehen mieltä, ette
vähääkään. Te ette laisinkaan käsitä asemaanne sellaisen miehen
vaimona… Sitä suuremmat velvollisuudet, mitä suuremman
rakkauden on saanut. Minä en koskaan uskaltaisi ottaa vastaa niin
suurta rakkautta.

56. — Eihän suuri rakkaus vaadi mitään.
— Ei, siinä olette oikeassa. Mutta se kärsii sitä enemmän. Elää
sekunti sekunnilta rakastettunsa elämän omanaan. Suurimman
rakkauden saanut ihminen on suurin vanki, ellei hän tahdo olla hirviö
ja sielujen surmaaja.
— Ja sentähdenkö ette uskaltaisi ottaa vastaan rakkautta? Mutta
uskallatte itse rakastaa… Eikö sekin ole sisällinen vankeus…?
— Minä elänkin ilman rakkautta, se sopii minulle paremmin.
— Mutta mistä te tiedätte, vaikka teitä varten eläisi jossakin
rakkaus ja kärsimys, josta ette tiedä mitään…?
— Ei, sanoi Norkko jyrkästi.
— Niin, te ette vaan tiedä.
Mutta samassa pelästyi Mirdja sanojaan, ajatellen että Norkko
voisi luulla hänen puhuvan itsestään. Ja hän lisäsi nopeasti:
— Tehän vain sanoitte, että teilläkin saattoi olla joku parhain ja
armain, jolle voitte antaa kaiken sen, mitä ette voinut myydä.
Sellaisesta saattaa aina jäädä sieluun jotakin…
Mutta Mirdja hämmentyi puheessaan, luullen sanoneensa jotakin
kovin sopimatonta, sillä hän muisti, mitä Runar oli kertonut
sisarestaan.
— Maailmasta löytää aina hyviä ihmisiä, jotka tahtovat kuunnella
murheellista, silloin kun sydän on liian täynnä…
He vaikenivat.

57. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com