Industrial Design Materials And Manufacturing Guide 2nd Edition Jim Lesko

Industrial Design Materials And Manufacturing Guide 2nd Edition Jim Lesko
Industrial Design Materials And Manufacturing Guide 2nd Edition Jim Lesko
Industrial Design Materials And Manufacturing Guide 2nd Edition Jim Lesko

1. Industrial Design Materials And Manufacturing
Guide 2nd Edition Jim Lesko download
https://ebookbell.com/product/industrial-design-materials-and-
manufacturing-guide-2nd-edition-jim-lesko-52366186
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Industrial Heating Principles Techniques Materials Applications And
Design 1st Edition Yeshvant V Deshmukh
https://ebookbell.com/product/industrial-heating-principles-
techniques-materials-applications-and-design-1st-edition-yeshvant-v-
deshmukh-2335004
Industrial Design Competition And Globalization Grete Rusten
https://ebookbell.com/product/industrial-design-competition-and-
globalization-grete-rusten-2209214
Industrial Design Of Experiments A Case Study Approach For Design And
Process Optimization Sammy Shina
https://ebookbell.com/product/industrial-design-of-experiments-a-case-
study-approach-for-design-and-process-optimization-sammy-
shina-37257170
Industrial Design New Frontiers D Coelho
https://ebookbell.com/product/industrial-design-new-frontiers-d-
coelho-4114190

3. Industrial Design Competition And Globalization Grete Rusten
https://ebookbell.com/product/industrial-design-competition-and-
globalization-grete-rusten-5361824
Industrial Design Engineering Inventive Problem Solving Wang
https://ebookbell.com/product/industrial-design-engineering-inventive-
problem-solving-wang-5743948
Industrial Design Why Smartphones Arent Round And Other Mysteries With
Science Projects For Kids Hardcover Carla Mooney
https://ebookbell.com/product/industrial-design-why-smartphones-arent-
round-and-other-mysteries-with-science-projects-for-kids-hardcover-
carla-mooney-7246344
African Industrial Design Practice Perspectives On Ubuntu Philosophy
1st Edition Richie Moalosi Editor
https://ebookbell.com/product/african-industrial-design-practice-
perspectives-on-ubuntu-philosophy-1st-edition-richie-moalosi-
editor-50731888
Sustainable Industrial Design And Waste Management Cradletocradle For
Sustainable Development Salah El Haggar
https://ebookbell.com/product/sustainable-industrial-design-and-waste-
management-cradletocradle-for-sustainable-development-salah-el-
haggar-4108266

6. Table of Contents
Title Page
Copyright
Acknowledgments
Chapter 1: Introduction
Chapter 2: Overview
Chapter 3: Metals
3.1 Properties of Metals
3.2 Ferrous Metals
3.3 Powdered Metallurgy
3.4 Nonferrous Metals
Chapter 4: Metal Forming
4.1 Liquid State Forming
4.2 Plastic State Forming
4.3 Solid State Forming
Chapter 5: Metal Cutting
5.1 Sheet Punching and Shearing
5.2 Chip Forming Cutting
5.3 Nonchip Forming Cutting
5.4 Flame/Thermal Cutting

7. Chapter 6: Metal Joining
6.1 Soldering
6.2 Brazing/Welding
6.3 Adhesives
6.4 Mechanical Fasteners
Chapter 7: Appearance Finishing and Coatings
7.1 Formed Textures/Molded In
7.2 Cut Patterns and Abrasive Finishing
7.3 Coatings
Chapter 8: Plastics
8.1 Properties of Molded Plastics
8.2 Thermosets
8.3 Thermoplastics
Chapter 9: Plastic Forming Processes
9.1 Liquid State Forming
9.2 Plastic State Forming
9.3 Solid State Forming
Chapter 10: Machining Plastics
Chapter 11: Joining Plastics
11.1 Chemical Bonds
11.2 Welding Plastics
11.3 Mechanical Fastening

8. Chapter 12: Finishing Plastics
12.1 Formed
12.2 Paintings/Coatings
Chapter 13: Rubbers and Elastomers
13.1 Thermoset Rubbers
13.2 Thermoplastic Elastomers
Chapter 14: Natural Engineering Materials
14.1 Engineering Ceramics
14.2 Glass
14.3 Manufactured Carbon
14.4 Refractory Hard Metals
Chapter 15: Composites
15.1 Metal-Matrix Composites
15.2 Plastic Matrix Composites
15.3 Advanced Composite Materials
Chapter 16: Rapid Prototyping
Index

10. This book is printed on acid-free paper.
Copyright © 2008 by John Wiley & Sons, Inc. All rights reserved Published
by John Wiley & Sons, Inc., Hoboken, New Jersey Published
simultaneously in Canada Wiley Anniversary Logo: Richard J. Pacifico No
part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or
transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical,
photocopying, recording, scanning, or otherwise, except as permitted under
Section 107 or 108 of the 1976 United States Copyright Act, without either
the prior written permission of the Publisher, or authorization through
payment of the appropriate per-copy fee to the Copyright Clearance Center,
222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, [phone], fax (978) 646-
8600, or on the web at www.copyright.com. Requests to the Publisher for
permission should be addressed to the Permissions Department, John Wiley
& Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, [phone], fax
[phone], or online at www.wiley.com/go/permissions.
Limit of Liability/Disclaimer of Warranty: While the publisher and the
author have used their best efforts in preparing this book, they make no
representations or warranties with respect to the accuracy or completeness
of the contents of this book and specifically disclaim any implied warranties
of merchantability or fitness for a particular purpose. No warranty may be
created or extended by sales representatives or written sales materials. The
advice and strategies contained herein may not be suitable for your
situation. You should consult with a professional where appropriate. Neither
the publisher nor the author shall be liable for any loss of profit or any other
commercial damages, including but not limited to special, incidental,
consequential, or other damages.
For general information about our other products and services, please
contact our Customer Care Department within the United States at (800)
762-2974, outside the United States at [phone] or fax (317) 572-
4002.
Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats. Some
content that appears in print may not be available in electronic books. For
more information about Wiley products, visit our web site at
www.wiley.com.

11. Library of Congress Cataloging-in-Publication Data: Lesko, Jim.
Industrial design : materials and manufacturing guide / Jim Lesko. -- 2nd
ed.
p. cm.
ISBN 978-0-470-05538-0 (cloth)
1. Design, Industrial. 2. Manufacturing processes. 3. Materials. I. Title.
TS171.4.L47 2007
745.2--dc22
2007017878

12. Acknowledgments
The idea for Industrial Design: Materials and Manufacturing began about
1975 when Professor Born asked me to teach the subject at the University
of Cincinnati. I had the good fortune of having an exceptional group of
students, including John Bucholtz, Mike Gallagher, and Sam Lucente,
whose enthusiastic response to my organizational structure of the subject
convinced me that a simple visual text was necessary to get the interest of
students trained in art. Many of the existing texts and journals on the
subject do a great job for those students whose interest is in the amount of
detail presented, with an emphasis on quantifiable arguments and
explanations. I learned from these texts and journals, and they remain a
necessary part of the learning process for design students. But impatient
industrial design students who want to understand concepts, need an
overview: read a summary, see examples, and go on to the next topic in
some logical manner. Design students seem to sense that they will not have
the prime responsibility in selecting materials or in specifying the
manufacturing process in the design of products, but intuitively they
understand that they must be conversant on the subject and that materials
and manufacturing methods will be a determinant in the design process.
There is a growing excitement and exploration in materials and
manufacturing in the design community because of the recent explosion of
ideas engendered by the advances in aerospace research. Mutant Materials
in Contemporary Design, organized by Paola Antonelli, Associate Curator
at the Museum of Modern Art, and the Material Connextion conceived by
George Beylerian, are outstanding examples of this renewed energy focused
on this essential aspect of design. Within the Industrial Designers Society of
America (ISDA), Dave Kusuma was instrumental in organizing the
Materials and Processes Group and in bringing the Society of Plastics
Engineers and IDSA together for meetings and conferences.
For years I hoped that someone else would produce such a text. After
teaching the subject for more than 15 years, I realized that no designers
were presumptuous enough to try to develop a text for industrial design

13. students, so I began to collect my notes. While at Pratt Institute, I received a
Mellon grant to produce a structure for the information. During this first
phase, several students assisted me, including Deborah Zweiker and Eileen
Lee. Without the advantage of a computer, we labored most of the summer
laying out the organizational charts and making the many lists of
information by hand. While I was at Carnegie Mellon University, Professor
Alex Bally, head of the Industrial Design Department, and Professors
Greenberg and Paxton of the Materials Science Department, reviewed my
preliminary concepts and provided many suggestions and encouragement.
While I am responsible for the use I made of the information that I
received, it was impossible to complete this undertaking on my own. In
fact, this book is the work of many people: the many students who sat
through the lectures and provided feedback, and the manufacturers and
suppliers who graciously spent valuable time and had endless patience with
me trying to ensure that I received the information I needed. There are
many who stand out, who went way beyond that call of duty.
This book would not have been completed without Ed Eslami, who on a
number of occasions, rescued me from panic, and whose calm assurance,
clever drawings, and graphic layout brought the book out of the morass that
it was in at times. I am grateful for his help and his exceptional talent. Many
students helped with research and drawings, including Kyang Haub Kang,
Tong Jin Kim, and Minghsiu Yang.
Don Blair of Talbot Associates was with me almost from the beginning,
and later Jeff Talbot joined him to provide hours of discussion, stacks of
brochures, and many sources of information on casting. Christine Lagosz
and her associates at Trumpf, Inc., Bill Guftner of US Amada Ltd., Steven
Friedman of Peterson, Walter Ackerman of Risdon, John Matthews of
ESAB Welding & Cutting Products, and Bob Cook of Bridgeport Machines
were just some of the great individuals who provided all the information I
requested on metal forming and cutting.
Dave Kusuma and Michael A. D'Onofrio, Jr. and their associates of at the
Bayer Corporation; Jack Avery, George Whitney, and their associates at GE
Plastics; Steve Ham; Dave Beck of Pappago; Victor Gerdes and his
associates at the Stevens Institute; Bill Fallon of Sikorsky; and George
Cekis of Solvay provided important parts in building the plastics section. I

14. am thankful that the publishers of Injecting Molding Handbook by Rosato
& Rosato and Plastics Engineering Handbook by the Society of the Plastics
Industry allowed me to reproduce many drawings.
For this second edition, I am extremely fortunate that Edward Eslami
again was my guiding light and helped make new ideas happen. Mike
Gallagher, a former student and now a colleague, provided inspiration and
enthusiasm once again by inviting me to Crown Equipment Corp. for a tour
of its design and manufacturing facilities. Jim Kraimer, Jeff ery Mauch, and
Doug Rinderle and their many associates led this tour and ably answered
my many questions. Manuel Saez and Lachezar Tsvslotinv, also former
students, described their work at HumanScale and provided images of their
current projects. Peter Bressler and his associates and Dave Kaiser and his
associates kindly responded to my call for images. David Stricker of
Production Resources and Robert Hagemeister of Parametric Design
Associates provided important current information.
Many of the casting descriptions were taken from the 2006 Casting
Source Directory, published by Engineered Casting Solutions, with the kind
permission of Publisher and Editor Alfred T. Spada. John Chion of Talbot
Associates reviewed my draft of the casting section and provided guidance
and suggestions. Obviously, many others plowed through my drafts and
patiently corrected my errors and contributed their expertise; their thoughts
are somewhere inside these pages.
I am grateful that an endless number of students are always ready to help.
Zackary Smith helped with the graphic layout, and Soo Hwan Cho and
Wooyeon Cho provided many illustrations. When I arrived at Dongseo
University in Korea Sang-Hwan An, Sang-Wook Eom, Ji Young Kang,
Hyo-Jin Kim, and Joon-Goo Lee helped with illustrations and drawings. I
would also like to thank the many companies at the INTERMOLD KOREA
2007 Exhibition for the stacks of brochures and endless pictures. The
enthusiasm and willingness to help on the part of nearly everyone whom I
contacted kept me going. I am grateful to all.
I would also like to thank the many engineers and designers who helped
and encouraged me. This book is dedicated to them; to the memory of
Donald R. Dohner, the father of American industrial design education; and

15. to Peter Megert, who has provided inspiration and endless wisdom for so
many young designers.

16. Overview Chart
figure 1-1. materials and manufacturing
Chapter 1
Introduction
Need for Materials and Manufacturing
The industrial designer, whether on a design team or acting alone, is
responsible for the appearance and form of a product. If the form of a
product is to some degree the result of how it was manufactured, it follows
that the designer must have a good understanding of all manufacturing

17. processes available, in order to have confidence that the proposed
manufacturing process is the most economical and appropriate. If a designer
is unaware of certain available processes creative potential is limited. It
would be like a composer writing a symphony totally unaware of the color
and full range and capability of some instruments.
Design Education
Industrial design students should have an understanding of materials and
manufacturing—ideally in the sophomore year. This is important because as
projects are assigned, students need to visualize and develop forms that
ultimately will be manufactured (even if theoretically). Without a
comprehensive knowledge base of materials and manufacturing
possibilities, students can only fantasize and flounder along, limited by
ignorance of the subject and oblivious to the variety of possibilities
available. Conversely, with a good knowledge base students can propose an
array of possible design solutions and have some confidence that they can
be manufactured.
This guide is specifically designed as a two-semester classroom guide for
industrial design students. It should also be useful for other professionals
who require an introductory understanding of this information. It is not, and
is not intended to be, an alternative to the standard engineering texts on the
subject. It would be wise for designers to acquire such a text at some point.
Industrial Design: Materials and Manufacturing Guide is intended to give
an overview in simple words and visual images and to serve as a guide and
introduction to this rather complex field, a necessary part of industrial
design education.
An excellent example of the need for a full understanding of materials and
manufacturing is the Crown TSP 6000, especially the cab shown on the
cover. While consumer products are challenging from many perspectives,
including marketing, industrial products like the TSP require exceptional
demands for excellence in design and engineering, such as extreme
attention to ergonomics and to cost benefit analysis, as well as the
traditional design concerns. The TSP is a perfect example of where the
designers clearly demonstrate an understanding of the full range of
materials and processes available. This is particularly exemplified in the cab

18. for the TSP. The designers explained that for every single part they
considered all the possible materials and related processes available. The
best option for each part was selected through a rigorous analysis of the
cost–benefit analysis charts that were developed as a normal operating
procedure of the Crown design program. The result is a spectacular and
aesthetically successful use of materials fulfilling every demand,
economically manufactured to meet the production requirements, but more
important to anticipate and fulfill the rather extreme operational demands of
users.
figure 1-2. Crown TSP 6000 Turret Stockpicker (courtesy Crown
Equipment Corporation)

20. Product Design Sequence
figure 2-1. product design sequence © Jim Lesko and Edward Eslami

21. Chapter 2
Overview
Form Is the Resolution of Function
Design is in essence a search for form. “Form follows function” has been
on the banner of designers since the Bauhaus. However, this statement
suggests that function leads and form follows, relegating form to a
subordinate position. Restated, it might read “Form is the resolution of
function,” where function has two major components: (1) performance
specification demands, including all user-friendly aspects, and (2) cost and
manufacturability. The former refers to ergonomics—aspects concerned
with the abilities and limitations of the product’s users. The latter refers to
the physical aspects of the product, including material selection and
manufacturability. “Form is the resolution of function” suggests that form is
dynamic and interactive, whereas “Form follows function” implies that
form is passive, following behind function as the primary determining
factor in a design. If the revised “Form is the resolution of function,” is
used, then manufacturability is understood in its rightful place as an equal
determinant in the design process.
Form is realized or made visible in a material or a combination of materials,
which are shaped by tools. In creating a form, the designer is by default
selecting a manufacturing process. Normally the designer creates models to
demonstrate a concept in substitute materials—not the actual material—and
by so doing is removed from a real understanding of the way the
manufacturing process will impact the material and form. If product
concepts are created on paper using pencil or on a computer, there is a
danger that the designer is not only removed from an understanding of
actual manufacturing ramifications, but is also another step removed from
dimensional reality and material behavior altogether. It takes a real-world
understanding of materials and manufacturing methods to create successful
products. This cannot be accomplished alone in a studio: It requires

22. teamwork with materials and manufacturing engineering development and
support. The Clinto, by Manuel Saez and his Humanscale team, is an
excellent example of a successful product whose form is not only a
celebration of materials and manufacturing, but is the essence of function
for human need. Each element of this design was chosen to meet all factors
involved. The forms seem simple but perform complex functions under the
severe demands of cost restraints. The materials and production process
selected and the form that evolved were developed inter-dependently, in an
optimization process in which the best possible solution was determined
after deliberation and exhaustive search and testing.
The violin is the absolute epitome and essence of a product in terms of
materials and manufacturing. No other human invention is so perfect in its
resolution. If made by Stradivarius, nothing can match it in its ability to
reach the sublime. Of course, it takes a master to play it properly. There is
no use playing a Stradivarius unless the music is written by a master such as
Bach or Beethoven.
Industrial Design Materials and Manufacturing is an overview of the
key processes and salient related supporting information intended for
(student) industrial designers. It is limited to engineering materials
(excluding natural materials). The goal is to distill the key information
on the subject, organize it, and present it as simply as possible. One
visual representation of full design process is shown on the facing page.
This guide is limited to a discussion of some of the objective
considerations printed in green text.
figure 2-2. Clinto (courtesy Humanscale Design Studio)

23. figure 2-3. manufacturing methods chart
Materials and Manufacturing Methods
This guide is an overview of the key materials, processes, and salient
related supporting information intended for (student) industrial designers. It
is limited to engineering materials (excluding natural materials like wood,
stone, etc.). The goal is to distill the key information on the subject,
organize it, and present it as simply as possible. Existing engineering-
oriented texts on this subject attempt to be inclusive, with extensive
technical information geared to engineering.

24. This guide summarizes the materials and processes important to industrial
design. This information is presented simply and graphically. It does not
attempt to present all available materials and manufacturing processes; it is
intended to be a designer’s guide to materials and manufacturing. The
methodology used may help readers organize additional information on
these subjects.
figure 2-4. materials chart

25. figure 3-1. Unisphere, Flushing Meadows Park, New York

26. Chapter 3
Metals
figure 3-2. metals chart
Pure metals are composed of atoms of the same type. Metal alloys are
composed of two or more chemical elements, of which at least one is a
metal. This blending of elements gives alloys their greater mechanical
properties. The majority of metals used in engineering applications are
alloys. Metals are generally divided into ferrous and nonferrous. Each metal
alloy has specific mechanical and physical properties that will make it a
good fit for a specific application. Fairly recently, metals have become
available in a powdered form. This has expanded the opportunities, making
it possible to provide totally new alloys that were not previously available.
Powdered metals are now being alloyed with nonmetals, including
ceramics, rubber, and plastics, thereby creating new categories of product
design.
figure 3-3. elastic behavior

27. figure 3-4. plastic behavior
3.1 Properties of Metals
Brief Definitions of Mechanical Properties
Metals exhibit elastic as well as plastic behavior, both of which are
necessary for the forming process. These unique behaviors allow most
metals to bend and draw during the shaping process.
Elasticity describes the recovery of a material back to its original shape and
size after being deformed, when a stress is removed. This is called elastic
behavior because the deformation the material experienced is not
permanent. The stress versus strain curve graphically records how a
material stretches and then fractures. A good example of pure elastic
behavior is demonstrated by a rubber band. When stretched it deforms and
is elongated, the cross-section is reduced. When the force is removed, the
rubber band returns to its original shape. If the force exceeds its elastic limit
then the rubber band snaps or ruptures. But there is no change in the cross-
section of the rubber band, there is no plastic deformation.

28. Plastic behavior is quite different from elastic behavior. A good example
of pure plastic deformation can be demonstrated by gum. When gum is
stretched, it deforms and the cross-section changes; it thins out. This is
called necking. When the force is relaxed, the gum does not return to its
original shape. This is called plastic deformation.
Tensile strength is the maximum tensile (pulling apart) load that a material
can withstand prior to fracture.
Yield strength is the workable engineering strength of a metal to stay within
its elastic limit. Exceeding a metal's yield strength puts the metal into
permanent deformation.
Percent elongation is the increase in length over the original length.
figure 3-5. stress versus strain curve
Strain is the change a material undergoes during elongation or contraction.
It is given as a measure of deformation under load.
Compression is a measure of the extent to which a material deforms under a
compressive load prior to rupture. Warm bubble gum is a good example. No
matter how hard you squeeze it or step on it, it flattens but does not rupture,
which is why building foundations are not made of bubble gum. A
foundation requires a strong material with outstanding compressive
strength, such as concrete. Concrete has good compressive strength, but
under a very heavy load, it will crack. It is brittle.

29. Hardness is the ability of a material to withstand penetration and
scratching. Hardness and brittleness are related. Warm bubble gum is not
hard: a hard sphere dropped on it will penetrate into the gum. But a hard
sphere will not penetrate the surface of glass. If the sphere hits the surface
with great force, it will shatter the glass.
Hardness is important in manufacturing. For example, when a sword is
made (which is forged), it is important to have hardness in the steel blade in
order to get a sharp edge. But a sword must also bend. If the sword is hard
and brittle (in a hardened state) it will shatter if it is bent—an undesirable
characteristic. The sword must also be flexible. Through clever heat
treatment and manipulation of these properties, it is possible to have
hardness and flexibility—the precise but contradictory mechanical
properties required for a great sword.
Brittleness is the opposite of ductility. If bubble gum is frozen, it becomes
brittle and can break your teeth or shatter if you hit it with a hammer. Glass
is a classic example of a brittle material.
Ductility is the ability of a material to withstand plastic deformation without
rupture. Again, bubble gum is a good example. As it is chewed it does not
break up but is molded by the teeth into a new shape. Ductility is important
in discussing bendability and drawability in solid-state forming.
Bending is characterized by the outside fibers of a beam in tension and the
inside fibers in compression.
Torsion is the application of torque to a member to cause it to twist about
its longitudinal axis. A crankshaft must be made of metal with superior
torsional strength or it will fail under the stress it is subjected to in an
engine.
Shear strength is the maximum load a material can withstand without
rupture when subjected to a shearing action. Bubble gum has very little
shear strength; it will shear very easily.
Creep is a slow deformation of stresses below the normal yield strength.
Zinc exhibits poor resistance to creep at elevated temperatures (above
200°F).
Brief Definitions of Physical Properties

30. Physical properties are inherent aspects of a material that are generally not
easily altered. Physical properties generally remain intact, whereas
mechanical properties are changed by work hardening and/or through heat
treatment.
Opacity/transparency is the ability to transmit light.
Color is the inherent reflected wavelength.
Density is weight per unit volume (specific gravity).
Electrical conductivity is the ease with which a material conducts a current.
Thermal conductivity is the ease with which heat flows within and through
a material.
Thermal expansion is expressed in units of 1/°F or 1/°C. Generally, the
coefficient of thermal expansion is inversely proportional to the melting
point of a material: higher-melt temperature materials have less expansion.
Steel is a significant exception.
Magnetic/nonmagnetic/ferromagnetism is the alignment of iron, nickel,
and cobalt atoms into domains.
Melting point is the energy required to separate a material’s atoms,
changing its state from solid to liquid.
Corrosion resistance is the ability to resist surface deterioration caused
primarily by oxygen, chemicals, or other agents. (Degradation in plastics
can also be caused by ultraviolet light, moisture, and other environmental
factors.)
figure 3-6. indentation for hardness test
figure 3-7. optical inspection of glass products using the physical
properties of color, transparency, and density.

31. figure 3-8. ferrous metals chart
Heat Treatment
Annealing: soft structure with good ductility/formability.
Normalizing: uniform structure with good ductility/grain refinement.

32. Sphereoldize annealing: softest structure, with maximum ductility and
improved machinability.
Stress relieving: reduces internal stresses and minimizes subsequent
distortion, leaving the original structure unchanged.
Through Hardening
Quench and tempering: improves toughness, tensile, and compressive
strength. It also increases hardness and provides improved wear resistance.
Austempering: similar to quench-and-temper, with minimum distortion
after heat treating. No temper cycle is usually required.
Martempering: similar to quench-and-temper, providing high strength with
minimum distortion.
Precipitation hardening: low temperature process with no quench required
and provides the least distortion of all hardening processes.
Case Hardening
Gas carburizing: improves fatigue strength, wear resistance, torsional
strength, and bend strength.
Carbonitriding: identical to carburizing except that the case is shallower
and harder on the surface, with less distortion.
Gas nitriding: provides the best wear resistance and anti-galling surface of
all hardening processes. It improves fatigue and torsional strength, with less
distortion than all other case-hardening processes.
Soft nitriding: identical to nitriding but can be applied to a wider variety of
steels, providing slightly softer surfaces.
Induction hardening: provides the deepest case of all case-hardening
processes, with the greatest load-carrying capacity. It also improves wear
resistance, fatigue, and torsional strength.
3.2 Ferrous Metals
When ferrous metals solidify from a molten state, crystals are formed and
their atoms are arranged into orderly configurations that are face-centered
cubic (FCC), body-centered cubic (BCC), or body-centered tetragonal

33. (BCT). These crystal arrangements are determined by the rate at which the
metal cools from a liquid state to the solid state (called a phase
transformation) and establishes whether the metal will be brittle and
stressed or soft and ductile. How metals behave during manufacturing and
how they perform in service depends on their chemical composition, atomic
structure, and heat treatment history.
Post-heat treatment of steel is one of the most commonly used methods of
enhancing mechanical properties. The processes available are described as
through or case hardening. To harden a metal after heating, it is necessary to
quench, or cool, it quickly. Besides enhancing the hardness of a metal with
a quick chill, generally considered a positive change, quenching affects
other mechanical properties, such as increased brittleness—generally
considered a negative change. When a metal freezes quickly it is said to be
stressed (as you would be if you stepped off a plane going from Florida to
New York in the middle of winter). On the other hand, if the change occurs
slowly at room temperature, the metal is said to be stressed-relieved (also
called normalized, tempered, or annealed).
Hardening
Hardness is an important mechanical property for certain applications, such
as hardness to resist cutting of a steel chain. But steel becomes brittle as it is
hardened. For example, if not properly heat-treated, hardened steel chain
may snap while lifting a load. So heat treatment must be done carefully,
with a full understanding of the desired results. In case hardening, only the
surface is hardened while the interior remains unaffected. This is important
if the part has to resist wear but dampen vibration, or bend easily and
maintain a sharp edge—as in a sword.
figure 3-9. austenite or gamma phase at high temperature FCC—Face-
Centered Cubic lattice in iron

34. figure 3-10. Ferrite—BCC—Body-Centered Cubic lattice formed by
slowly cooled iron at room temperature. Wide interatomic spacing makes
this structure soft and ductile.
figure 3-11. martensite body-centered tetragonal lattice is formed when
iron is quenched, causing it to be stressed and distorted.
figure 3-12. Electric Arc Furnace (courtesy of the American Iron and
Steel Institute)

35. Iron
Irons are available as cast or wrought. All cast irons contains at least 2
percent carbon and from 1–3 percent silicon. The six kinds of iron are:
Gray iron is used in automotive engine blocks, gears, flywheels, disc
brakes and drums, and large machine bases. A supersaturated solution of
carbon in an iron matrix, gray iron has excellent fatigue resistance and an
ability to dampen vibration. This is important for applications such as
machine tools. Although gray iron has poor tensile strength and a lower
impact strength than that of most other cast ferrous metals, it has a high
compressive strength.
Ductile iron, or nodular iron, applications include crankshafts and heavy-
duty gears because of its machinability, fatigue strength, and high modulus
of elasticity. But it has less vibration-dampening capacity than gray iron.
Ductile iron contains trace amounts of magnesium, which improves the
stiffness, strength, and shock resistance gray iron produces.
White iron is specified where wear and abrasion resistance are required for
applications such as clay mixing and brick-making equipment such as

36. crushers, pulverizers, and nozzles; railroad brake shoes, and rolling-mill
rolls. White iron gets its name from the whitish appearance of the metal,
caused by chilling selected areas of gray or ductile iron in the mold.
Compacted graphic iron (CGI) is used in automotive engine blocks, brake
drums, exhaust manifolds, and high pressure gear pumps. It has a strength
and a dampening capacity similar to those of gray iron, with high thermal
conductivity and machinability superior to those of ductile iron.
Malleable iron is used for heavy-duty bearing surfaces in automobiles,
trucks, and railroad rolling stock. It is also used for farm and construction
machinery. Malleable iron is white iron that has been transformed by a heat-
treatment process, providing a malleable and easily machined iron.
High-alloy irons are ductile, gray, or white irons that contain up to 35
percent alloy content. High-chromium irons are oxidation and wear
resistant. Nickel irons are nonmagnetic, have good corrosion resistance, and
have an extremely low coefficient of thermal expansion.
figure 3-13abc. hand iron and Japanese cast iron teapots. The expression
“too many irons in the fire” probably originated while using these irons,
which were heated on a cast iron coal stove.

37. Steel
Carbon, alloy, stainless, tool, high-strength low-alloy, steels for strength,
and iron-based super alloys are the general kinds of steel. Nearly a million
tons of steel are produced in the United States every week. Carbon steel
(especially cold-rolled sheet and mill products), stainless (mostly sheet and
standard shapes), and tools steels (for molds) are of interest to industrial
designers. Other types of steels are used in construction, in heavy industrial
equipment, and in other specialized applications. The following discussion
on steel will be somewhat limited to steels used in products and
applications that involve industrial designers.
Carbon Steel
Carbon steel (or common steel) is an iron-based metal containing carbon
and small amounts of other elements. Steel is available as cast or wrought

38. mill products such as sheet, angles, and bar and tube, from which finished
parts are formed, cut, and/or joined. The method of deoxidation is important
in steel making. Molten steel contains oxygen, and how oxygen is removed
or killed—is allowed to escape as the steel solidifies—determines the
properties of steel. In addition, the combined effects of several elements
influence steel’s properties—its hardness, machinability, corrosion
resistance, and tensile strength. There are four types of carbon steel (based
on method of deoxidation). Killed and semi-killed are specified for forging,
hot rolled sheet, cold rolled sheet, and for casting. Rimmed steel skin is free
of carbon, which makes it ductile and is often specified for cold-forming
applications. Capped steel has characteristics similar to those of rimmed
steels but is intermediate between semi-killed and rimmed steels in
behavior and properties which make it suited for cold-forming applications.
Alloy Steel and Stainless Steel
Alloy steel is specified when high strength is needed in moderate to large
sections. Alloy steel is heat treated to increase mechanical properties, for
example, tensile strength can be raised from 55,000 psi to 300,000 psi.
Stainless steel has a minimum of 10.5 percent chromium as the principal
alloying element. The four major categories of wrought stainless steel based
on their metallurgical structure are: austenitic, ferritic, martensitic, and
precipitation hardening. Cast stainless-steel grades are generally designated
as either heat resistant or corrosion resistant.
Austenitic stainless steel is commonly used for processing chemicals and
food and dairy products, as well as for shafts, pumps, fasteners, and piping
in sea water equipment where corrosion resistance and toughness are
primary requirements. Nonmagnetic. Not heat treatable (300 Series).
Ferritic wrought alloy is used for automotive exhaust systems and heat-
transfer equipment for the chemical and petrochemical industries. These
alloys are magnetic, with moderate toughness and corrosion resistance. Not
heat treatable (400 Series).
Martensitic stainless steel is typically used for bearings, molds, cutlery,
medical instruments, aircraft structural parts, and turbine components. They
are magnetic and can be hardened by heat treatment. These alloys are

39. normally used where strength and/or hardness is the primary concern, in a
relatively mild corrosive environment. Heat treatable (400 Series).
Precipitation-hardening stainless steel is used for aircraft components,
high-temper springs, fasteners, and high pressure pump parts. The
precipitation-hardening process produces very high strength in a low
temperature heat treatment that does not significantly distort precision parts.
These alloys are used where high strength, moderate corrosion resistance,
and ease of fabrication are required (Alloys: 13-8, 15-5, 15-7, 17-4, 17-7).
figure 3-14. in the production of steel, refined iron ore and limestone are
heated by coke (coal baked in an oven, to remove sulphur and other
impurities) in a furnace. Slag is removed and the molten iron is
transported to a steel-making furnace.
figure 3-15. the Unisphere was designed by Gilmore D. Clarke for the
1964 World's Fair in Flushing Meadows Park, New York. It has 500
pieces of stainless steel and weighs 900,000 pounds. The Unisphere was
a gift of the United States Steel Corporation. The base was designed by
the Peter Müller-Munk industrial design office.

40. figure 3-16. in Ascent of Man, Jacob Bronowski argues that technology
is at the foundation of human advancement. He presents the master
samurai sword maker Getsu, using ancient metallurgy and ritual to forge
a steel billet, as an example of how technology was passed down through
the ages. A sword must be flexible yet hard enough to hold a sharp edge.
To achieve these opposing attributes the billet is folded over many timess
to make multiple layers. In some cases well over 30,000 layers are
produced. During the final stages, the sword is covered with clay of
different thicknesses, so that when it is heated and plunged into water it
will cool at different rates, which hardens the sword and fixes the
different properties within.

41. Tool Steels
Tool steels are metallurgically “clean,” high-alloy steels that are used for
tools and dies and for parts that require resistance to wear, stability during
heat treatment, strength at high temperatures, or toughness. They are often
specified for toughness or wear-resistant applications.
Tool (mold) steels (type P) are created specifically for machine plastic
injection molding and die-cast tools.
Shock-resisting tool steels (type S) are used for pneumatic tooling parts,
chisels, punches, shear blades, bolts, and springs subjected to moderate heat
in service. They are strong and tough, but are not as wear resistant as other
tool steels.
Hot-work steels (type H) are used for high performance aircraft parts such
as primary airframe structures, cargo-support lugs, catapult hooks, and
elevon hinges.
High-speed tool steels (type T/M) make good cutting tools because they
resist softening and maintain a sharp cutting edge at high service
temperatures.

42. Alloy Steels
High-strength low-alloy steels (HSLA) are used for transportation
equipment components in which weight reduction is important. Because of
their strength, they can be used in thinner sections, providing increased
strength-to-weight ratios over those of conventional low-carbon steels.
Steels for strength are heat-treated constructional alloy steels and ultrahigh-
strength steels that are used in situations in which weight saving is an
advantage. Some have added toughness and weldability.
Iron-based superalloys are iron, nickel, and cobalt-based alloys that are
specified for high temperature applications.
figure 3-17. plastic injection tool with the Mold Base (courtesy Peter
Kobal, AUDAX, www.audax.51/c3p-reference.php)

43. 3.3 Powdered Metallurgy
Powdered metallurgy (P/M) bridges ferrous and nonferrous metals and has
provided new processes and new metal alloys that can significantly reduce
weight while providing enhanced mechanical properties. P/M parts are used
in sports products; electronic and office equipment components such as
actuators, sprockets, levers, fasteners, bearings, impellers, cams, and gears;
and for automotive engines, transmissions, and chassis, as well as off-road
vehicles. Parts are formed by a compaction process and then sintered. They
can then be forged in a second step for greater strength. Additional forming
processes include injection molding, hot isostatic pressing, and cold
isostatic pressing. In addition to conventional iron and steel alloys, the list
of available powders includes new classes of tool steels and cermets, and
alloys of aluminum, copper, nickel, titanium, and other nonferrous metals.
The P/M coding system, developed by the Metal Powder Industries
Federation (MPIF), includes (1) a prefix indicating the major alloying
constituents, (2) four digits that indicate chemical content, and (3) a two-
digit code that indicates minimum yield strength for as-sintered material,
sometimes followed by H T, indicating minimum ultimate tensile strength
for heat-treated material. Ferrous alloys begin with an F (for iron) followed
by a letter designating the next major noncarbon alloying element.
Unalloyed carbon steels and irons have only an F in the prefix, with the
percentage of the major alloying element is designated by the first two
digits. The last two digits designate the percentage of metallurgically
combined carbon. Stainless-steel alloys are an exception; they begin with
SS followed by the standard stainless-steel designations.
figure 3-18. powdered metal parts (courtesy Metal Powder Industries
Federation)

44. figure 3-19. powdered metal designation chart
The letter designations for the elements used in P/M:
AAluminum
CCopper
CTBronze
CNZnickel silver
CZbrass
Dmolybdenum
Firon
FCcopper iron or steel
FNnickel iron or steel
FXinfiltrated iron or steel
FLpre-alloyed ferrous material except stainless steel
FMpre-alloyed ferrous material
Gfree graphite
Mmanganese
Nnickel

45. Plead
Ssilicon
SSstainless steel (pre-alloyed)
Ttin
Rtitanium
Usulfur
Yphosphorus
Zzinc
3.4 Nonferrous Metals
figure 3-20. nonferrous metals chart
Metals account for a large percentage of the elements, but only a few are
normally used in manufacturing consumer and industrial products.
Nonferrous metals offer a wide variety of mechanical and physical
properties, have a wide range of melt temperatures, and differ greatly in

46. cost and performance. Most of the manufacturing methods used for ferrous
metals are also used to form, cut, and join nonferrous metals and their
alloys. However, the reaction of nonferrous metals to many manufacturing
processes is often more severe than that of ferrous metals. Additionally, the
mechanical properties of the cast and wrought forms of the same alloy can
vary greatly.
Low-Melt Temperature Metals
Aluminum is one of the most commonly used nonferrous metals and is
particularly important in industrial design. It has a high strength-to-weight
ratio, good formability, and its own anti-corrosion mechanism. When
aluminum is exposed to air, a hard microscopic oxide coating forms on the
surface, sealing the metal. Aluminum and most aluminum alloys, available
in commercial forms, can be easily formed, cut, joined, and finished.
Aluminum is an efficient electrical conductor, reflects radiant energy
throughout the entire spectrum, and is nonsparking and nonmagnetic. It is
available in two forms: as wrought products or as castings or ingots. Each
category has its own numerical designations.
Wrought Aluminum
The wrought aluminum designations have four numbers, plus a suffix that
indicate a temper, finish, and/or coating. The first number indicates the
major alloying metal, the second digit indicates modifications of original
alloy or impurity limits, and the last two digits identify the alloy or
aluminum or alloy purity.
figure 3-21. wrought aluminum alloys chart

47. Wrought Aluminum Alloy Designations
1xxx
Aluminum (99 percent or greater), excellent corrosion resistance, high electrical and thermal
conductivity, good workability, low strength, not heat-treatable
2xxxCopper, high strength-to-weight ratio, low corrosion resistance, heat-treatable
3xxxManganese, good workability, moderate strength, generally not heat-treatable
4xxxSilicon, low melting point, forms dark-gray oxide film, generally not heat-treatable
5xxx
Magnesium, good corrosion resistance and weldability, moderate to high strength, not heat-
treatable
6xxx
Magnesium and silicon, medium strength; good formability, machinability, weldability, and
corrosion resistance, heat-treatable
7xxxZinc, moderate to high strength, heat-treatable
8xxx
Lithium, currently only available for specialized applications in aerospace, is currently under
commercial development
Aluminum Association Finish Designations
M Mechanical finishes
M1XAs fabricated surface
M2XBuffed surface, usually bright and shiny

48. M3XDirectionally textured in one direction
M4XNondirectionally textured in a distinct but random pattern
C Chemical finishes
C1XNonetched cleaned, usually with preparatory chemical cleaners
C2XEtched surface, including chemical milling
C3XBrightened, often clear anodized afterward
C4XConversion coatings, including chro-mates, phosphates
A Anodic coatings
A1XGeneral, includes sulfuric, chromic, and hard anodize
A2XProtective and decorative: generally below 0.4 mil thick
A3XArchitectural Class II: between 0.4 and 0.7 mil thick
A4XArchitectural Class I: over 0.7 mil thick
R Resins and other organic coatings: paints, powder, plastics
V Vitreous coatings: porcelainizing and ceramics
E Electroplating and other metal coatings
Temper Designations
FAs fabricated
OAnnealed
HStrain hardened
WSolution heat-treated
T–
T62
Solution heat-treated and then artificially aged (specified for stress relieving and to improve
dimensional stability). The number following the T indicates the variation in cold-working
and/or thermal treatments.
figure 3-22a. security door plate and handle (courtesy David Kaiser,
Spark Design)

49. Cast Aluminum
Aluminum casting alloys are identified by a four-digit system. The first
digit indicates the major alloying element. The 100 series indicates a
minimum of 99 percent pure aluminum. The second and third digits in the
100 series indicate the exact minimum aluminum content. The 200–900
series designate various alloys, with the second two digits assigned to new
alloys as they are registered. The fourth digit indicates the product form.
Castings are designated 0; ingots are designated 1 or 2. Letter prefixes
before the numerical designation indicate special control of one or more
elements or a modification of the original alloy. Commercial casting alloys
include heat-treatable and non-heat-treatable compositions. Heat-treated
alloys carry the temper designations 0, T4, T5, T6, and T7. Die castings are
not usually solution heat-treated because the temperature can cause
blistering.
Cast Aluminum Alloy Designations
1xx.xAluminum (99 percent minimum)
2xx.xAluminum—copper
3xx.xAluminum—silicon, with copper and/or magnesium
4xx.xAluminum—silicon
figure 3-22b. castings awaiting trimming

50. figure 3-22c. sprues and runners being remelted
figure 3-22d. cast house interior
figure 3-23. cast aluminum alloys chart

51. Copper is known for its ease of forming and joining, excellent electrical and
thermal conductivity, attractive color, and excellent corrosion resistance.
Copper (Cu) and its alloys have relatively low strength-to-weight ratios and
low strengths at elevated temperatures, and unless stressed relieved, some
alloys are susceptible to stress cracking. Brass (Cu + Zinc) and bronze (Cu
+ Tin) are available in many standard shapes and are used extensively in the
plumbing industries and in fine art casting. Copper alloy compositions are
designated by a five-digit identification number preceded by C as part of
the Unified Numbering System (UNS) for metals and alloys. C10000–
C79900 are assigned to wrought compositions, and C80000–C99900 to
casting alloys.
Magnesium is an important metal for product design because it is the
lightest structural metal available. Typical gravity-filled castings are aircraft
engine components and wheels for racing and sports vehicles. Die-cast
examples are chainsaw and power tool housings and attache-case frames.
Because of its light weight, magnesium is used extensively in the
transportation and recreation industries. It has an excellent combination of

52. low density and good mechanical strength, which gives it a high strength-
to-weight ratio.
Magnesium alloys can absorb energy elastically and have moderate
strength, which provides excellent dent resistance and a high dampening
capacity. Magnesium has good fatigue resistance and performs well in
applications involving a large number of cycles. The metal is sensitive to
stress concentrations, so partial design should avoid notches, sharp corners,
and abrupt section changes. These rule-of-thumb design features should be
observed as a matter of course, but magnesium is particularly sensitive, so
added care should be observed in designing parts that will be subjected to
stress. Magnesium can be machined faster than any metal, is easy to hot
work, and welds easily. It has good corrosion resistance and can be finished
by painting or plating.
Magnesium is almost always alloyed when used in structural applications.
Common magnesium elements are:
A (aluminum), E (rare earths), H (thorium), K (zirconium), L (lithium), M
(manganese), Q (silver), S (silicon), and Z (zinc).
These alloys are designated by an American Society for Testing Materials
(ASTM) system that uses two letters and two numbers that cover the
chemical compositions and tempers. The letters of the designation identify
the two alloying elements specified in the greatest amount, and the numbers
indicate the respective percentages. The letters and numbers are arranged in
order of decreasing percentages, or alphabetically if the amounts are equal,
followed by a final serial letter indicating some variation in composition. In
the alloy AZ31B, for example, the A indicates that the alloy contains
aluminum and the Z indicates that it also contains zinc. The 3 means that
there is 3 percent aluminum and the 1 means that there is 1 percent zinc.
The B designates a variation of the basic alloy AZ31.
Zinc alloy die-cast components are used in numerous products that range
from automotive components, building hardware products such as electrical
boxes, and industrial tool components to toys. Zinc die castings have good
tensile properties. Zinc can be cast in thin sections with good dimensional
accuracy.
Rolled sheet zinc can be worked by common fabricating methods and
finished by painting or plating. Zinc has moderate strength and ductility.

53. Because it has excellent corrosion resistance, it is used as a coating for
steel, called galvanized steel. Galvanized steel is used in highway
structures, guardrails, and other roadway hardware.
Zinc extends the life of materials such as rubber and plastics, is used as an
aging inhibitor, and as activators and stabilizers for plastics. It is also used
as an additive in paints.
figure 3-24. magnesium alloys chart
figure 3-25. magnesium die-cast housing (courtesy David Kaiser, Spark
Design)
figure 3-26. galvanized-steel guardrail
figure 3-27a. gold-plated USB connector

54. Low to High Melt Temperature/Low to High Cost
Metals
Precious metals are organized into three subgroups: silver and silver alloys,
gold and gold alloys, and the platinum metals—platinum, palladium,
rhodium, ruthenium, iridium, and osmium. Most of these are available as
sheet, tape, foil, wire, tubing, gauze, and other forms. Gold and silver are
used for coins and jewelry in industrial and high-tech applications in which
the ultimate in corrosion resistance or electrical conductivity is required.
Precious metals are virtually corrosion resistant. Platinum is able to perform
in temperatures up to 3200°F without corrosion. The range of melting
temperatures for precious metals has a low of 1763°F for silver to a high of
5533°F for osmium.
Lead is toxic but it is very useful because it resists attack by corrosive
chemicals, many soil types, and marine and industrial environments. It is
also impervious to X-rays and gamma radiation. Its uses include chemical
applications and storage batteries. Lead is an efficient sound deadener for
industrial and commercial applications because of its high internal
dampening characteristic. Its low melting temperature, ease of forming, and
ease of salvage from scrap make it a useful metal as long as care is taken in
its use. Many solders are lead-tin alloys.
Tin has a low melting point and is easily alloyed, usually with antimony,
copper, lead, and zinc. Tin is used in many solders and as a “tinplate”
coating for steel. Tin work softens and is too weak for mechanical
applications.
figure 3-27b. gold-plated silver vase Pampaloni

55. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

56. Aina lähtöpäiväänsä saakka pikku lordi oleskeli niin paljon kuin
mahdollista mr Hobbsin puodissa. Mr Hobbs oli käynyt alakuloiseksi,
hänen mielensä oli masennuksissa. Kun hänen nuori ystävänsä
riemuiten toi hänelle lähtölahjaksi kultakellon ja vitjat mr Hobbsin oli
vaikea tajuta asiaa. Hän pani kellon laatikkoineen polvelleen ja niisti
voimakkaasti.
"Siihen on kirjoitettu jotakin", Cedrik sanoi, "rasian sisään.
Määräsin itse, mitä siihen pantaisiin. 'Mr Hobbsille hänen
vanhimmalta ystävältään, lordi Fauntleroylta. Katso ajannäyttäjääsi,
muista vanhaa ystävääsi.'"
Mr Hobbs niisti jälleen nenäänsä hyvin kuuluvasti. "Minä en
unohda sinua", hän sanoi äänellä, joka oli melkein yhtä itkuinen kuin
Dickinkin, "älä sinäkään unohda minua keskellä Englannin
aatelistoa".
"En unohda teitä, vaikka minne joutuisin", lordi vastasi.
"Onnellisimmat hetkeni olen viettänyt teidän seurassanne, ainakin
muutamat onnellisimmista hetkistäni. Toivottavasti tulette joskus
tervehtimään minua. Isoisä olisi varmaan hyvin mielissään. Ehkä hän
kirjoittaa teille ja pyytää teitä tulemaan, kun kerron hänelle teistä.
Ettehän pane pahaksenne, että hän on kreivi? Tarkoitan, että jos hän
kutsuisi teitä, niin ettehän jätä tulematta sen vuoksi, että hän on
kreivi?"
"Kyllä minä tulisin sinua tervehtimään", mr Hobbs vastasi
jalomielisesti.
Sitten he päättivät, että jos mr Hobbs saisi kreiviltä suoranaisen
pyynnön tulla viettämään muutamia kuukausia Dorincourtin linnassa,

57. hänen pitäisi antaa tasavaltalaisten ennakkoluulojensa väistyä ja heti
panna matkalaukkunsa kuntoon.
Vihdoin valmistelut olivat päättyneet, oli valjennut päivä, jolloin
tavarat vietiin laivaan ja vaunut odottivat oven edessä. Omituinen
yksinäisyyden tunne valtasi pojan. Äiti oli hetkeksi sulkeutunut
omaan huoneeseensa, ja kun hän tuli alas, hänen silmänsä olivat
kosteat ja hänen huulensa vapisivat. Cedrik lähestyi häntä, kietoi
käsivartensa hänen kaulaansa ja he suutelivat toisiansa. Hän tiesi,
että jokin suretti heitä molempia, vaikkei hän tiennyt mikä se oli.
"Mehän pidimme niin paljon tästä pienestä talosta, lemmikkini,
eikö niin?" hän sanoi. "Ja pidämme siitä aina, vai kuinka?"
"Pidämme varmasti", äiti vastasi hellällä äänellä. "Varmasti
kultaseni."
He astuivat vaunuihin ja Cedrik istui hyvin lähelle äitiä, ja kun mrs
Errol katsahti taaksensa vaunujen ikkunasta, Cedrik käänsi silmänsä
häneen, silitti hänen kättänsä ja piti sitä lujasti käteensä suljettuna.
Ja hetken kuluttua he olivat laivassa keskellä pahinta kiirettä ja
hälinää. Vaunuja tuli tuoden matkustajia, matkustajat olivat
huolissaan tavaroistaan, jotka eivät vielä olleet saapuneet ja
luultavasti myöhästyisivät; suuria matka-arkkuja ja laatikoita
viskeltiin rattaille ja kuljetettiin ympäriinsä. Merimiehet kierittelivät
köysikääröjä auki juosten edestakaisin, upseerit jakelivat käskyjä;
naisia, miehiä, lapsia ja lastenhoitajia tuli laivaan — muutamat
nauroivat ja näyttivät iloisilta, toiset olivat hiljaisia ja surullisia, jotkut
itkivät ja pyyhkivät silmiänsä nenäliinoillaan.

58. Kaikkialla Cedrik näki sellaista, mikä herätti hänen mielenkiintoaan,
hän tarkasteli isoja köysikasoja, kokoon käärittyjä purjeita, korkeita
mastoja, jotka näyttivät koskettavan sinertävää taivaankantta; hän
mietti, kuinka hän parhaiten voisi ruveta keskustelemaan
merimiesten kanssa ja kuulla jotakin aiheesta merirosvot.
Viime hetkessä, nojautuessaan yläkannen kaiteeseen
seurataksensa viimeisiä valmisteluja ja kuunnellakseen merimiesten
ja telakkamiesten huutoja, hän huomasi lähimmässä ihmisjoukossa
syntyvän hämmennystä. Joku yritti kiireesti tunkeutua joukon läpi ja
suuntasi kulkunsa häntä kohden. Se oli poika, jolla oli jotakin
punaista kädessään. Se oli Dick. Hengästyneenä hän tuli Cedrikin
luo.
"Tulin katsomaan kun sä lähdet. Liike luistaa mahtavasti! Tän mä
ostin eilen tienaamillani rahoilla. Pidä sitä sitten kun tulet aavalle.
Paperi putos sen päältä kun mä tulin ton joukon läpi. Ne ei tahtoneet
päästää mua. Tää on kaulaliina."
Kaiken tämän hän sanoi yhdessä hengenvedossa. Kello kilahti ja
hän oli poissa ennen kuin Cedrik ehti sanoa sanaakaan.
"Hyvästi!" hän huusi. "Käytä sitä kun joudut aavalle." Ja hän
syöksyi pois.
Parin sekunnin kuluttua Cedrik näki hänen tunkeutuvan
alakannella olevan väkijoukon läpi ja hyppäävän maalle samassa kun
laskusilta nostettiin pois. Hän seisoi laiturilla ja heilutti hattuaan.
Cedrik piti kaulaliinaa kädessään. Se oli loistavan punaista silkkiä,
johon oli kudottu purppuraisia hevosenkenkiä ja hevosenpäitä.

59. Kaikkialla vallitsi melu ja hälinä. Kansa huusi laiturilta ystävilleen ja
laivasta ihmiset huusivat takaisin.
"Hyvästi! Hyvästi! Hyvästi, vanha ystävä!" Tuntui siltä kuin
jokainen olisi sanonut: "Älä unohda meitä! Kirjoita saavuttuasi
Liverpooliin. Hyvästi! Hyvästi!"
Pikku lordi Fauntleroy kumartui eteenpäin ja heilutti punaista
liinaansa.
"Hyvästi, Dick!" hän huusi sydämensä pohjasta. "Kiitos! Hyvästi,
Dick!"
Suuri laiva lähti liikkeelle, ja ihmiset huusivat jälleen. Cedrikin äiti
veti harson silmilleen. Rannalla oli kauhea hälinä, mutta Dick ei
nähnyt muuta kuin loistavat lapsenkasvot ja vaaleat hiukset, joita
aurinko kultasi säteillään ja tuuli heilutteli, eikä hän kuullut muuta
kuin sydämeen käyvän lapsenäänen huutavan: "Hyvästi, Dick!" Ja
lordi poistui hitaasti syntymäseudultaan esi-isiensä tuntemattomaan
maahan.
Englannissa
Vasta matkalla Cedrik sai tietää, ettei hän tulisi asumaan yhdessä
äitinsä kanssa. Hänen surunsa siitä oli niin valtava, että mr Havisham
huomasi kreivin menetelleen viisaasti salliessaan äidin asua niin
lähellä poikaansa, että heillä olisi usein tilaisuus tavata toisensa;
selvästi saattoi huomata, ettei Cedrik olisi voinut kestää täydellistä
eroa. Mutta äiti hoivasi poikaansa niin hellästi ja sydämellisesti ja

60. selitti hänelle aikovansa kyllä olla lähellä häntä, ja hetken kuluttua
poika jätti murheensa, koska todellisesta erosta ei ollut puhetta.
"Minun taloni ei ole kaukana linnasta, Ceddi", hän selitti joka
kerta, kun asia tuli puheeksi, "ainoastaan vähän matkan päässä, ja
sinä voit joka päivä pujahtaa sisään ja silloin sinulla aina on niin
paljon kerrottavaa! Kuinka onnellisia me sitten olemme yhdessä!
Paikka on hyvin kaunis. Isäsi kertoi minulle siitä usein. Hän rakasti
sitä paljon ja sinäkin pidät siitä varmaan kovasti."
"Minä pitäisin siitä enemmän, jos sinäkin olisit siellä", pikku lordi
sanoi syvästi huoaten.
Hän ei saattanut olla ihmettelemättä tätä kummallista järjestelyä,
joka vei hänen lemmikkinsä asumaan toiseen taloon kuin hän. Äiti
piti näet parempana olla kertomatta hänelle asian todellista syytä.
"Mieluummin tahtoisin, ettei sitä kerrottaisi hänelle", hän sanoi mr
Havishamille. "Ei hän sitä oikein ymmärtäisi, olisi vain ihmeissään ja
loukkaantunut. Olen varma siitä, että hänen on paljon helpompi
kiintyä kreiviin, jollei hän tiedä, kuinka katkerasti hän minua vihaa.
Hän ei ole koskaan kokenut kovuutta eikä epäystävällisyyttä, ja
hänelle olisi kova isku jos hän saisi tietää, että joku minua vihaa.
Hän on niin herkkätunteinen ja rakastaa minua sanomattoman
paljon. Siksi on parasta, ettei hän saa tietää sitä ennen kuin joskus
paljon vanhempana, ja se on myös kreiville parasta. Se vieroittaisi
heidät toisistansa, vaikka Ceddi vielä onkin lapsi."
Siten Cedrik sai tietää ainoastaan, että asia riippuu jostakin
salaperäisestä syystä, jota ymmärtääkseen hän ei vielä ollut
tarpeeksi vanha ja että vartuttuaan suuremmaksi hän saisi tietää
sen. Hän oli aivan ymmällä; kuitenkaan hän ei juuri välittänyt itse

61. syystä. Kun hän oli monesti keskustellut äitinsä kanssa, ja äiti
lohdutti häntä ja kuvaili hänelle asian valoisat puolet, alkoivat synkät
puolet vähitellen hälvetä. Joskus kuitenkin mr Havisham huomasi
pojan istuvan omituisessa aikuisen asennossa ja tuijottavan merta
vakavin kasvoin, ja aika ajoin hänen huuliltaan pääsi huokaus, joka
oli kaikkea muuta kuin lapsellinen.
"Minä en pidä siitä", hän sanoi kerran vakavasti, keskustellessaan
asianajajan kanssa. "Te ette tiedä, kuinka se surettaa minua, mutta
onhan maailmassa niin paljon suruja, ja Mary sanoo, että täytyy
oppia kantamaan surunsa nurkumatta. Samaa on mr Hobbskin
sanonut. Ja lemmikkini tahtoo, että asuisin mielelläni isoisäni kanssa,
koska kaikki hänen omat lapsensa ovat kuolleet, ja se mahtaa olla
hyvin surkeata. Käy niin sääliksi miestä, jolta kaikki lapset ovat
kuolleet — ja yksi heistä kuoli niin äkkiä."
Asia, joka erityisesti huvitti ihmisiä, kun he tekivät tuttavuutta
pikku lordin kanssa, oli hänen silmiinsä ilmestyvä viisas katse, kun
hän rupesi juttelemaan; tämä sekä samalla hänen pikkuvanhat
huomautuksensa ja viattomat, pyöreät kasvonsa tekivät hänet
vastustamattoman viehättäväksi. Hän oli niin sievä, kukoistava,
kiharapäinen poika, istuessaan palleroiset kädet kiedottuina polvien
ympärille ja vakavasti jutellessaan hän herätti suurta ihastusta.
Vähitellen mr Havishamkin alkoi viihtyä erityisen hyvin hänen
seurassaan.
"Sinun täytyy yrittää pitää kreivistä", hän sanoi.
"Niin", pikku lordi vastasi, "hän on minun sukulaiseni, ja tietysti
täytyy pitää sukulaisistaan. Sitä paitsi hän on ollut niin hyvä minulle.
Jos joku tekee niin paljon hyvää jollekin ja antaa hänelle mitä ikinä
hän vain toivoo, niin tietysti saajan täytyy pitää hänestä, vaikkei hän

62. olisikaan sukulainen; mutta kun hän sen lisäksi vielä on sukulainen,
niin häntä täytyy rakastaa aivan äärettömästi."
"Luuletko", mr Havisham kysäisi, "että hän pitää sinusta?"
"Luulen", Cedrik sanoi, "kyllä minä luulen, olenhan minä myös
hänen sukulaisensa ja sitä paitsi hänen poikansa pieni poika, ja
sitten — hänen täytyy pitää minusta, sillä muuten hän ei olisi
lähettänyt teitä noutamaan minua."
"Niin", toinen huomautti, "siinähän se juuri onkin."
"Niin", Cedrik sanoi, "sepä se. Eikö asia ole teidänkin mielestänne
näin? Täytyyhän rakastaa pojanpoikaansa."
Matkustajat, jotka olivat juuri toipuneet meritaudista tulivat
kannelle virkistymään. He saivat heti kuulla pikku lordi Fauntleroyn
romanttisen tarinan, ja jokainen seurasi mielellään pikku poikaa, joka
juoksi pitkin laivaa jutellen merimiesten kanssa tai kulki äitinsä tai
kookkaan vanhan lakimiehen kanssa. Kaikki rakastivat häntä ja
kaikkialla hän sai ystäviä. Hän olikin aina valmis solmimaan
ystävyyssuhteita. Kun miesmatkustajat kävelivät edestakaisin
kannella ja hän sai kulkea heidän seurassansa, hän otti pitkiä,
miehekkäitä askelia ja vastaili iloisesti heidän pilailuunsa. Kun naiset
juttelivat hänen kanssansa, kuului joukosta aina naurua.
Leikkiessään lasten kanssa hän aina keksi kujeita. Merimiesten
joukossa hänellä oli vilpittömiä ystäviä, hän sai kuulla ihmeellisiä
kertomuksia merirosvoista ja haaksirikoista sekä asumattomista
saarista. Hän oppi jatkamaan köysiä ja veistämään leikkilaivoja sekä
hämmästyttävän nopeasti puhumaan merimieskieltä. Välistä hänen
puheensa oli aivan merimiesten tapaista ja kerran hän sai aikaan
yleistä naurua matkustajajoukossa, joka istui kannella huopiin ja

63. päällystakkeihin kääriytyneenä, sanoessaan äärettömän viattomalla
ja suloisella äänellä:
"Myrsky ja mylväys, että osasikin olla kylmä!"
Hän oli aivan ihmeissään, kun toiset nauroivat. Hän oli kuullut
tämän lauseen eräältä Jerry-nimiseltä merimieheltä, joka kertoi
hänelle juttuja, joissa tämä sanonta usein esiintyi. Sen mukaan mitä
Jerry omista seikkailuistansa kertoi, hän oli tehnyt kaksi tai kolme
tuhatta matkaa ja säännöllisesti joutunut haaksirikkoon ja joka kerta
joutunut saareen, jossa kuhisi ihmissyöjiä. Hänen kauhistuttavista
kertomuksistaan päättäen hänet oli monesti osittain paistettu ja
syöty sekä viisitoista tai kaksikymmentä kertaa skalpeerattu.
"Siksipä hän on kaljupäinen", lordi Fauntleroy selitteli äidillensä.
"Kun päänahka nyljetään muutamia kertoja, niin tukka ei enää
kasva. Jerryn tukka ei ruvennut enää kasvamaan sen kerran jälkeen,
jolloin Parromachaweekinsin kuningas nylki hänen päänahkansa
veitsellä, joka oli tehty Wopslemumpkien päällikön pääkallosta. Hän
sanoi, että se oli surullisin hetki hänen elämässänsä. Kuninkaan
teroittaessa veistään Jerryä pelotti niin kauheasti, että hänen
hiuksensa nousivat pystyyn eivätkä ne enää painuneet alas, vaan
kuninkaan täytyi ottaa päänahka semmoisena kuin se oli, vaikka se
näyttikin hiusharjalta. En ole koskaan kuullut mitään Jerryn
elämänkerran tapaista! Kertoisin siitä niin mielelläni mr Hobbsille."
Joskus kun sää oli hyvin huono ja matkustajien täytyi pysyä
kannen alla salongissa, jotkut Cedrikin vanhemmista ystävistä
kehoittivat häntä kertomaan Jerryn vaiheista, ja hän jutteli heille
niistä vilkkaasti ja innostuneena. Varmaankaan ei Atlantin laivoissa
ollut milloinkaan ollut ketään niin rakastettua matkustajaa kuin pikku
lordi Fauntleroy. Lapsenomaisella ja hyväntahtoisella tavallaan hän

64. oli aina valmis parhaan taitonsa mukaan pitämään hauskuutta yllä,
ja hänen suloisuutensa johtui nimenomaan siitä, että hän oli aivan
tietämätön omasta merkityksestään.
"Jerryn kertomukset huvittavat heitä kovasti", hän sanoi äidillensä.
"Minusta ne tuntuisivat uskomattomilta, jolleivät ne olisi kohdanneet
Jerryä itseään, mutta kun ne ovat tapahtuneet Jerrylle itselleen —
niin, kummallisia ne ovat; ehkäpä hän kuitenkin joskus unohtaa
jotakin pois tai erehtyy hiukan, kun hänet on niin monta kertaa
skalpeerattu. Muisti heikkenee kovasti, kun joutuu niin usein
skalpeeratuksi."
Vasta yhdentoista päivän kuluttua siitä kun Cedrik sanoi
jäähyväiset Dick-ystävälleen, hän saapui Liverpooliin, ja
kahdennentoista päivän iltana pysähtyivät vaunut, joissa Cedrik,
hänen äitinsä ja mr Havisham ajoivat asemalta, Court Lodgen
portille. Pimeässä he eivät voineet nähdä paljon talosta. Cedrik näki
ainoastaan, että porttia varjostivat suuret puut, ja ajettuaan vähän
matkaa eteenpäin hän näki avonaisen oven, josta tulvi kirkasta
valoa.
Mary oli seurannut heitä jäädäkseen emäntänsä luo, ja hän oli
saapunut taloon aikaisemmin. Hypätessään alas vaunuista Cedrik
näki parin palvelijan seisovan suuressa valoisassa eteisessä ja Maryn
ovensuussa.
Pikku lordi juoksi hänen luoksensa ilosta huutaen.
"Joko sinä olet täällä, Mary?" hän sanoi. "Lemmikkini, Mary on
täällä", ja hän suuteli palvelijan karheata punaista poskea.

65. "Olen niin iloissani siitä, että te olette täällä", mrs Errol sanoi
hänelle hiljaisella äänellä. "Tekee oikein hyvää nähdä teidät. Oikein
tuntuu kodikkaammalta, kun te olette täällä." Hän ojensi pienen
kätensä, jota Mary puristi rohkaisevasti. Mary tiesi, kuinka oudolta
kaikki tuntui nuoren äidin mielestä, joka oli luopunut omasta
maastaan ja jonka piti luopua omasta lapsestaankin.
Englantilaiset palvelijat katselivat uteliaina sekä poikaa että hänen
äitiänsä. He olivat kuulleet kaikenlaisia huhuja molemmista; he
tiesivät kuinka vihoissaan vanha kreivi oli ollut ja miksi mrs Errolin
piti asua täällä ja pojan linnassa. He tiesivät hyvin, kuinka suuret
rikkaudet pikkupoika kerran saisi periä, ja tunsivat vanhan äreän
isoisän, hänen luuvalonsa ja luonteensa.
"Sillä pikku raukalla ei tule olemaan helppoa", he sanoivat
toisilleen.
Mutta he eivät tienneet, millainen heidän pikku lordinsa olisi, he
eivät tunteneet tulevan Dorincourtin kreivin luonnetta.
Cedrik riisui päällystakkinsa, tottunut kun oli tulemaan toimeen
omin avuin, ja rupesi katselemaan ympärilleen. Hän tarkasteli suurta
eteistä, tauluja, hirvensarvia ja eriskummallisia kapineita, jotka
koristivat eteistä. Hänestä ne näyttivät eriskummallisilta, sillä hän ei
ollut ennen nähnyt sellaista yksityisasunnossa.
"Lemmikkini", hän sanoi, "eikö tämä ole kaunis talo? Hauskaa, että
sinä saat asua täällä. Tämähän on oikein iso talo."
Talo oli iso talo verrattuna heidän vanhaan New Yorkin kotiinsa, ja
se oli kaunis ja hauska. Mary vei heidät toiseen kerrokseen,
valoisaan makuuhuoneeseen, jossa takkavalkea leimusi ja iso

66. lumivalkoinen persialainen kissa nukkui mukavasti karvalankamatolla
uunin edessä.
"Taloudenhoitaja lähetti sen rouvalle", Mary selitti. "Hän on sitten
vasta ystävällinen ja on tehnyt kaikki, mitä vain voi, että rouvalla olisi
hyvä täällä. Hän käväisi täällä vasta pari minuuttia sitten, ja hän piti
kovasti kapteenista ja murehti kovasti häntä. Hän sanoi kanssa, että
tuo iso kissa tuossa varmastikin tekisi huoneen jotensakin niin kuin
kodikkaammaksi. Hän tunsi kapteeni Errolin silloin kun kapteeni oli
ihan pikkuinen, ja hän oli kuulemma ollut kovasti kaunis pienenä, ja
sitten vähän vanhempanakin kapteeni oli kuulemma ollut kauhean
kiltti kaikille, suurille ja pienille. Niin, ja sitten minä sanoin hänelle
näin, että kapteenin poika on justiinsa niin kuin isänsä, sellainen
poika, ettei sen parempaa ole ikinä nähty eikä kuultu."
Hetken kuluttua he menivät alas erääseen suureen, kirkkaasti
valaistuun huoneeseen. Huone oli matala ja huonekalut olivat
jykevän kauniit, leikkauksin koristellut, tuolit olivat syviä ja niiden
selkänojat olivat vankkoja ja korkeita, oudon näköiset hyllyt ja kaapit
olivat täynnä erikoisia koristeita. Tulisijan edessä oli iso tiikerintalja ja
sen molemmin puolin nojatuolit. Komea valkoinen kissa oli mieltynyt
lordi Fauntleroyn silittelyihin ja seurannut häntä alas. Kun poika
viskautui matolle, kissa hiipi hänen viereensä rakentelemaan
ystävyyttä. Cedrik oli siitä niin mielissään, että hän nojasi päänsä
kissaan ja silitteli sitä toisten puheita kuuntelematta.
He keskustelivat hiljaisella äänellä. Mrs Errol oli hiukan kalvakka ja
kiihtyneen näköinen.
"Eihän hänen tarvitse lähteä vielä tänään?" hän sanoi. "Saahan
hän jäädä yöksi minun luokseni?"

67. "Kyllä hän saa jäädä", mr Havisham vastasi yhtä hiljaisella äänellä,
"ei hänen tänään vielä tarvitse lähteä. Minä menen linnaan heti
päivällisen jälkeen ja ilmoitan kreiville tulostanne."
Mrs Errol katsahti Cedrikiin. Poika makasi miellyttävässä,
huolettomassa asennossa mustankeltaisella taljalla. Takkatuli valaisi
hänen sieviä, rusottavia kasvojansa, ja hänen pörröiset kiharansa
valuivat matolle. Kissa kehräsi unisena ja tyytyväisenä, se oli
mielissään, kun ystävällinen pieni käsi hellästi silitteli sen turkkia.
Mrs Errol hymyili surumielisesti.
"Kreivi ei tiedä, mitä hän minulta ottaa", hän sanoi surullisena.
Sitten hän katsahti asianajajaan. "Olkaa hyvä ja sanokaa hänelle,
että mieluummin olisin vastaanottamatta rahoja."
"Rahojako!" mr Havisham huudahti. "Ette suinkaan tarkoita sitä
eläkettä, jonka hän teille on tarjonnut?"
"Sitä juuri", hän vastasi suoraan. "Mieluummin olisin ilman sitä.
Talo minun täytyy ottaa vastaan ja olen siitä hänelle kiitollinen, sillä
siten voin olla lapseni läheisyydessä. Mutta minulla on hiukan omaa
rahaa — riittävästi yksinkertaiseen elämään, ja siksi en tahtoisi ottaa
vastaan eläkettä. Koska hän vihaa minua, minusta tuntuu kuin olisin
myynyt Cedrikin hänelle. Minä luovun hänestä vain koska rakastan
häntä niin paljon, että pystyn unohtamaan itseni hänen tähtensä ja
koska hänen isänsä toivoi näin käyvän."
Mr Havisham siveli leukaansa.
"Tämä on hyvin erikoista", hän sanoi. "Kreivi suuttuu hirveästi.
Hän ei voi käsittää sitä."

68. "Toivon hänen käsittävän tarkemmin mietittyään", mrs Errol sanoi.
"Minä en todellakaan tarvitse rahaa ja miksi ottaisin vastaan
ylellisyyttä mieheltä, joka vihaa minua siinä määrin, että ottaa
minulta pois lapseni — oman pojanpoikansa?"
Mr Havisham vaipui hetkeksi mietteisiinsä.
"Minä toimitan teidän pyyntönne perille", hän sanoi vihdoin.
Päivällinen oli valmis ja he istuivat syömään. Kissa pääsi tuolille
Cedrikin viereen, ja se kehräsi lakkaamatta aterian ajan.
Kun mr Havisham myöhemmin illalla ilmoittautui linnassa, kreivi
otti hänet heti vastaan. Kreivi istui mukavassa lepotuolissa
takkavalkean ääressä ja hänen jalkansa lepäsivät jakkaralla. Hän loi
tuuheitten kulmakarvojensa alta terävän katseen lakimieheensä,
mutta mr Havisham huomasi, että salainen levottomuus vaivasi
häntä, vaikka hän yrittikin näyttää rauhalliselta.
"No, mr Havisham", hän sanoi. "Te olette palannut matkalta. Mitä
uutisia teillä on?"
"Lordi Fauntleroy on äitinsä kanssa Court Lodgessa", vastasi mr
Havisham. "Matka ei rasittanut heitä paljoa, ja he ovat erinomaisessa
kunnossa."
Kreivi ärähti kärsimättömästi ja liikautti levottomasti kättänsä.
"Hauska kuulla", hän sanoi karkeasti. "Tähän asti siis kaikki on
hyvin. Painakaa puuta, olkaa hyvä. Ottakaa ensin lasi viiniä ja
levähtäkää sitten. Mitä muuta kuuluu?"
"Lordi jäi täksi yöksi äitinsä luo. Huomenna tuon hänet linnaan."

69. Kreivi nojasi kyynärpäänsä tuolin kädennojaan, nosti kätensä ja
varjosti sillä silmiään.
"No, jatkakaa", hän sanoi. "Niinkuin tiedätte pyysin, ettette
kirjoittaisi minulle mitään itse asiasta, enkä minä siis tiedä mitään.
Millainen poika on? Äidistä minä en välitä, mutta poika, millainen hän
on?"
Mr Havisham maisteli hiukan portviiniä, jota hän oli kaatanut
lasiinsa ja piteli kädessänsä.
"On vaikea arvostella seitsenvuotiaan lapsen luonteen laatua", hän
sanoi varovasti.
Kreivin ennakkoluulot olivat syvälle juurtuneet. Hän katsahti äkkiä
ylös ja huudahti kiivaasti:
"Onko hän tyhmä ja kömpelö nulikka? Se on hänen amerikkalaisen
verensä vaikutusta."
"Minun luullakseni se ei ole häntä vahingoittanut, herra kreivi",
asianajaja vastasi kuivan miettiväiseen tapaansa. "En minä lapsista
paljon ymmärrä, mutta luulen, että hän on melko hieno poika."
Hänen puhetapansa oli aina miettiväinen ja kuivanlainen, mutta
tällä kertaa vielä tavallista suuremmassa määrässä. Hän arveli
parhaaksi antaa kreivin itsensä vetää johtopäätökset ja tavata
pojanpoikansa ilman ennakkotietoja.
"Onko hän terve ja sopusuhtainen?" kreivi kysyi.
"Minusta hän näyttää terveeltä ja reippaalta", asianajaja vastasi.

70. "Onko hänellä voimakas ruumiinrakenne ja onko hän jonkun
näköinenkin?" kreivi kysyi.
Mr Havishamin huulet vetäytyivät hienoon hymyyn. Hänen
mieleensä johtui kuva, jonka hän oli Court Lodgesta lähtiessään
nähnyt — lapsen kaunis, solakka vartalo, joka rennosti lepäsi
tiikerintaljalla — vaaleat pörröiset hiukset, jotka valuivat matolle — ja
lapsekkaat punertavat kasvot.
"Jokseenkin sievä poika, luullakseni, niin kuin pojat voivat olla",
hän sanoi, "mutta enhän minä semmoista osaa arvostella. Joka
tapauksessa tulette huomaamaan, että hän on erilainen kuin
englantilaiset lapset."
"En ole sitä epäillytkään", kreivi murisi kihdin vihlaistessa jalkaa.
"Amerikkalaiset lapsethan ovat kuin lauma häpeämättömiä
kerjäläisnulikoita; sen olen kuullut tarpeeksi usein."
"Hänestä puhuttaessa ei juuri voi olla kysymys
häpeämättömyydestä", mr Havisham sanoi. "Tuskin voin selittää,
missä erilaisuus on. Hän on elänyt enemmän aikuisten kuin lasten
seurassa ja ero on ehkä siinä, että hänessä on sekä lapsellisuutta
että varhaista kypsymistä."
"Amerikkalaista hävyttömyyttä!" kreivi vastusti. "Olen kuullut siitä
ennenkin. He sanovat sitä varhaiskypsyydeksi ja luonnollisuudeksi.
Ilkeitä, häpeämättömiä tapoja, siinä kaikki!"
Mr Havisham maisteli portviiniänsä. Harvoin hän oli samaa mieltä
kuin hänen lordiutensa — eikä koskaan silloin kun armollisen kreivin
jaloa jalkaa vaivasi kihti. Sellaisina hetkinä oli parasta antaa hänen

71. sanoa viimeinen sana. Hetken aikaa vallitsi hiljaisuus. Mr Havisham
katkaisi sen ensiksi puhumalla.
"Minulla olisi esitettävänä pyyntö mrs Errolilta", hän huomautti.
"Minä en välitä hänen pyynnöistään!" kreivi murisi. "Mitä
vähemmän hänestä kuulen, sitä parempi."
"Mutta tämä on tärkeätä", asianajaja selitti. "Hän ei halua ottaa
vastaan eläkettä, jonka olette hänelle tarjonnut."
Kreivi säpsähti silminnähtävästi.
"Mitä", hän huusi, "mitä se merkitsee?"
Mr Havisham toisti sanansa.
"Hän sanoo, ettei hän tarvitse sitä, ja koska teidän suhteenne
eivät ole lämpimät —"
"Eivät lämpimät!" kreivi huudahti vimmoissaan. "Kyllä minä tiedän
etteivät ne juuri lämpimät ole! Minä en siedä ajatellakaan häntä!
Rahanhimoinen, kimeä-ääninen amerikkalainen! En tahdo nähdä
häntä!"
"Hyvä kreivi", mr Havisham sanoi, "ette juuri voi sanoa häntä
rahanhimoiseksi. Hän ei ole pyytänyt mitään eikä tahdo edes ottaa
vastaan sitä rahaa, jonka te tarjoatte."
"Sen hän tekee vain herättääkseen huomiota", jalo kreivi tarttui
puheeseen. "Hän tahtoo houkutella minut tapaamaan hänet. Hän
luulee, että minä ihailisin hänen luonnettaan. Minä en sitä ihaile! Se
on vain amerikkalaista riippumattomuutta! Minä en salli hänen elää

72. kerjäläisenä puistoni portilla. Koska hän on pojan äiti, hänen täytyy
tietää arvonsa, ja niin hän tuleekin tekemään. Hänen täytyy ottaa
rahat vastaan, tahtoipa taikka ei!"
"Hän ei tule käyttämään niitä", mr Havisham sanoi.
"Minua ei liikuta käyttääkö hän niitä vai ei!", kreivi pauhasi. "Ne on
lähetettävä hänelle. Hän ei saa kertoa ihmisille, että hänen täytyy
elää kerjäläisen tavoin siksi etten tee mitään hänen hyväksensä! Hän
koettaa ehkä saada pojan minua vastaan! Luulen, että hän on jo
yllyttänyt häntä minua vastaan!"
"Ei", mr Havisham sanoi. "Minulla on esitettävänä vielä toinenkin
pyyntö, joka osoittaa, ettei hän ole sitä tehnyt."
"En halua kuulla siitä!" kreivi ähkyi hengästyneenä tuskasta,
kiihtymyksestä ja kihdistä.
Mutta mr Havisham esitti pyynnön.
"Hän pyytää, ettei lordi Fauntleroy saisi tietää mitään, mikä voisi
saattaa hänet ymmärtämään, että te ennakkoluulon tähden erotatte
hänet äidistänsä. Hän rakastaa äitiään, ja mrs Errol on aivan varma
siitä, että jos asia hänelle kerrottaisiin kohoaisi muuri teidän
välillenne. Hän sanoo, ettei poika voisi käsittää sitä ja että hän
rupeaisi pelkäämään teitä tai ainakin hänen rakkautensa teihin
vähenisi. Hän on sanonut pojalle, että tämä on liian nuori
ymmärtääkseen syytä, mutta saa tietää sen suuremmaksi tultuaan.
Hän toivoo, ettei mikään varjo pimentäisi teidän ensimmäistä
kohtaamistanne."

73. Kreivi vaipui takaisin tuoliinsa. Hänen syvällä olevat ankarat
silmänsä säkenöivät tuuheitten kulmakarvojen alla.
"Kuulkaahan", hän sanoi yhä huohottaen, "ettehän vain yritä
sanoa, ettei äiti ole puhunut mitään?"
"Ei sanaakaan", asianajaja vastasi tyynesti. "Sen voin teille
vakuuttaa. Lapsi on siinä luulossa, että te olette äärettömän hellä ja
rakastava isoisä. Hänelle ei ole sanottu mitään, mikä saattaisi häntä
pienimmässäkään määrin epäilemään teidän täydellisyyttänne. Ja
kun minä New Yorkissa seurasin tarkasti teidän ohjeitanne, niin
tietysti hän pitää teitä ihmeellisen jalomielisenä."
"Pitääkö hän todellakin?" kreivi kysyi.
"Kunniasanalla", mr Havisham sanoi. "Vaikutus, jonka te teette
lordi Fauntleroyhin, on kokonaan omassa vallassanne. Ja suokaa
anteeksi rohkeuteni jos sanon, että luulen teidän tekevän viisaimmin,
jos ette puhu pilkallisesti hänen äidistään."
"Vielä mitä!" kreivi sanoi. "Nuorimies on seitsenvuotias!"
"Hän on elänyt nämä seitsemän vuotta äitinsä seurassa", mr
Havisham vastasi, "ja äiti omistaa koko hänen rakkautensa."
Linnassa
Myöhään iltapuolella vaunut, joissa pikku lordi Fauntleroy ja mr
Havisham istuivat, vierivät pitkää puistokujaa linnaa kohti.

74. Kreivi oli määrännyt, että hänen pojanpoikansa tuli saapua hyvissä
ajoin syömään päivällistä hänen kanssaan, ja samaten hän oli
määrännyt, syistä, jotka hän itse parhaiten tunsi, että pojan pitää
tulla yksin siihen huoneeseen, jossa hän oli aikonut ottaa hänet
vastaan. Vaunujen vieriessä pitkin kujaa lordi Fauntleroy istui
mukavasti nojautuneena komeihin tyynyihin ja katseli innokkaasti
ympärilleen. Häntä todellakin kiinnosti kaikki, mitä hän näki. Vaunut
ja suuret komeat hevoset välkkyvine valjaineen kiehtoivat hänen
mieltään, samaten kookas ajuri ja palvelija, jotka olivat pukeutuneet
loistaviin livreihin; mutta etenkin vaakuna vaunun ovessa kiinnitti
hänen huomiotaan, ja saadakseen tietää, mitä se merkitsi, hän teki
heti tuttavuutta palvelijan kanssa.
Kun vaunut saapuivat puiston isolle portille, hän katseli ikkunasta
nähdäkseen paremmin suuret kivileijonat, jotka koristivat porttia.
Nuori verevä nainen, joka tuli ulos sievästä muratin peittämästä
asunnosta, avasi portin. Kaksi lasta juoksi ulos ovesta ja katseli
suurin silmin vaunuissa istuvaa pikku poikaa, joka myös katseli heitä.
Heidän äitinsä niiasi ja hymyili ja hänen viittauksestaan lapsetkin
koettivat niiata.
"Tunteeko hän minut?" lordi Fauntleroy kysyi. "Kaipa hän luulee
tuntevansa minut." Ja hän nosti mustaa samettihattuansa ja hymyili.
"Hyvää päivää!" hän sanoi ystävällisesti.
Nainen näytti hänen mielestään iloiselta, hymyili vieläkin
herttaisemmin ja hänen sinisiin silmiinsä tuli ystävällinen ilme.
"Jumala teidän armoanne siunatkoon!" hän sanoi. "Jumala
siunatkoon teidän kauniita kasvojanne! Onnea ja menestystä teidän
armollenne! Tervetuloa tänne!"

75. Lordi Fauntleroy heilutti hattuansa ja nyökäytti hänelle päätänsä
vaunujen vieriessä ohi.
"Minä pidän tästä naisesta", hän sanoi. "Näyttää siltä kuin hän
pitäisi pienistä pojista. Minä tahtoisin mielelläni tulla tänne
leikkimään hänen lastensa kanssa. Onkohan hänellä varaa kutsua
vieraita?"
Mr Havisham ei pitänyt tarpeellisena sanoa pojalle, että hänen
tuskin sallittaisiin leikkiä portinvartijan lasten kanssa. Asianajaja
arveli, ettei ollut vielä aika selittää hänelle sitä.
Vaunut vierivät eteenpäin suurten, kauniiden puitten lävitse, jotka
kasvoivat molemmin puolin tietä ja joiden oksat muodostivat tiheän
lehväkatoksen sen ylle. Cedrik ei ollut koskaan nähnyt sellaisia puita,
ne olivat niin korkeita ja komeita ja niiden oksat kasvoivat aina alas
asti pitkin mahtavaa runkoa. Hän ei vielä silloin tiennyt, että
Dorincourtin linna oli Englannin kauneimpia, että sen puisto oli
valtavan suuri ja komea ja sen puut ja käytävät verrattomat. Mutta
sen hän näki, että kaikki oli hyvin kaunista. Hän piti näistä suurista
tuuheista puista, joitten lehviä ilta-auringon viimeiset säteet
kultasivat. Hän nautti juhlallisesta hiljaisuudesta, joka kaikkialla
vallitsi. Hän iloitsi kaikesta ihanuudesta, joka siinsi puiden riippuvien
oksien välistä — laajasta puistosta, jonka puut paikoin seisoivat
yksitellen, paikoin muodostivat ryhmiä. Silloin tällöin he kulkivat
sellaisten paikkojen ohitse, joissa kasvoi joukoittain korkeita
sananjalkoja, ja toisin paikoin maa oli taivaansininen sinikelloista,
joita vieno tuuli tuuditteli. Useat kerrat hän hypähti pystyyn ilosta
nauraen, kun kaniini puikahti esiin pensaan alta ja laukkasi pois niin
että lyhyt valkoinen häntä vain vilahti ohi. Äkkiä hän näki

76. peltopyyparven kohoavan siivilleen ja lentävän pois, ja silloin hän
huusi ilosta ja taputti käsiänsä.
"Eikö tämä olekin kaunis paikka?" hän sanoi mr Havishamille. "En
ole ennen nähnyt näin kaunista paikkaa. Se on vielä kauniimpi kuin
Central Park New Yorkissa."
Mutta häntä hämmästytti pitkä aika, jonka he matkaansa
tarvitsivat.
"Kuinka pitkä matka portilta on linnan pääovelle?" hän kysyi
vihdoin.
"Kolme, neljä mailia", asianajaja selitti.
Joka hetki Cedrik näki jotakin uutta ihmeteltävää ja ihasteltavaa.
Hänen ilonsa oli ylimmillään, kun hän huomasi muutamia
metsäkauriita, joista toiset lepäsivät ruohikossa, toiset seisoivat
säikähtyneen näköisinä, kauniit sarvekkaat päät kujalle päin
käännettyinä vaunujen ratinaa säikkyen.
"Onko täällä ollut sirkus?" hän huudahti, "vai elävätkö ne aina
täällä? Kenen ne ovat?"
"Ne asuvat täällä", mr Havisham kertoi, "ja ne ovat kreivin, sinun
isoisäsi."
Vähän tämän jälkeen linna tuli näkyviin. Se kohosi heidän eteensä
mahtavana, kauniina ja harmaantuneena. Auringon viimeiset säteet
leikkivät sen ikkunaruuduissa. Siinä oli sekä suuria että pieniä
torneja, ja muureja peitti muratti. Muurin vierustat oli pengerretty,
kaikkialla oli nurmikenttiä ja kukkaistutuksia.

77. "Tämä on ihanin paikka, minkä koskaan olen nähnyt!" Cedrik
sanoi, ja hänen pyöreät kasvonsa loistivat ilosta. "Se on aivan niin
kuin kuninkaan linna. Olen kerran nähnyt sellaisen eräässä
satukirjassa."
Hän näki linnan suuren portin olevan selkosen selällään ja
palvelijoitten seisovan kahdessa rivissä katseet kohdistettuina
häneen. Hän ihmetteli, miksi he siinä seisoivat, ja heidän livreensä
herättivät hänessä suurta ihastusta. Hän ei tiennyt, että he seisoivat
siinä osoittaakseen kunniaa pikku pojalle, joka kerran omistaisi
kaiken tämän loiston — kauniin linnan, joka oli kuninkaan palatsin
vertainen, komean puiston, suuret vanhat puut, notkelmat, joissa
kasvoi sananjalkoja ja sinikelloja ja jotka olivat jänisten ja kaniinien
leikkitantereina, ja täplikkäät suurisilmäiset metsäkauriit, jotka
lepäsivät korkeassa ruohikossa. Vain pari viikkoa sitten hän oli
istunut mr Hobbsin kanssa perunoiden ja persikoiden keskellä,
pienet jalat riippuen korkealta tuolilta, ja hänen oli vaikea käsittää,
että hänellä oli mitään tekemistä kaiken tämän loiston kanssa.
Palvelijoiden etunenässä seisoi vanhanpuoleinen nainen sileässä
mustassa silkkipuvussa; hänen hiuksensa olivat harmaat ja päässä
hänellä oli myssy. Kun Cedrik tuli eteiseen, nainen seisoi lähempänä
kuin muut ja hänen katseestaan saattoi huomata, että hän aikoi
puhutella Cedrikiä. Mr Havisham, joka talutti poikaa kädestä,
pysähtyi hetkeksi.
"Tämä on lordi Fauntleroy, mrs Mellon", hän sanoi. "Lordi
Fauntleroy, tässä on taloudenhoitaja, mrs Mellon."
Cedrik ojensi hänelle kätensä ilosta loistaen.
"Tekö lähetitte kissan?" hän sanoi. "Olen hyvin kiitollinen siitä,
hyvä rouva."

78. Mrs Mellonin kauniit, vanhat kasvot näyttivät yhtä tyytyväisiltä kuin
portinvartijan vaimon.
"Minä tuntisin lordin missä tahansa", hän sanoi mr Havishamille.
"Hänellä on kapteenin ulkomuoto ja käytöstapa. Tämä on suuri
päivä, herra."
Cedrik ihmetteli, miksi se oli suuri. Hän katsoi uteliaasti mrs
Melloniin. Hänestä näytti kuin tämän silmät olisivat kyyneltyneet,
eikä hän kuitenkaan näyttänyt onnettomalta, vaan hymyili.
"Kissalla on täällä kaksi kaunista poikasta", mrs Mellon sanoi,
"minä lähetän ne lordin huoneeseen".
Mr Havisham sanoi hänelle pari sanaa matalalla äänellä.
"Kirjastossa, herra", mrs Mellon vastasi. "Lordi otetaan siellä yksin
vastaan."
Pari minuuttia myöhemmin kookas palvelija, joka ohjasi Cedrikin
kirjastohuoneen ovelle, avasi sen ilmoittaen juhlallisella äänellä:
"Lordi Fauntleroy, herra kreivi." Vaikka hän olikin vain palvelija, hän
kuitenkin tunsi, että tämä hetki oli juhlallinen. Perillinen tuli omaan
maahansa ja kotiinsa ja vietiin vanhan kreivin luo, jonka arvonimen
hän kerran oli perivä.
Cedrik astui kynnyksen yli. Suuri, komea huone oli sisustettu
tyylihuonekaluin ja kirjahyllyin. Kalusto oli niin tumma, oviverhot niin
raskaat, hiotuilla ruuduilla varustetut ikkunat niin syvällä ja seinät
niin kaukana toisistaan, että auringon mentyä mailleen huone teki
synkän vaikutuksen. Ensin Cedrik luuli, ettei huoneessa ollut ketään,
mutta sitten hän huomasi, että avonaisen uunin ääressä oli iso

79. lepotuoli ja siinä istui joku — joku, joka ei ensin ollut häntä
huomaavinaan.
Mutta yhdellä taholla ainakin hänen tulonsa oli huomattu. Lattialla
nojatuolin vieressä makasi iso ruskeankeltainen verikoira, jonka
ruumis ja jäsenet olivat kuin leijonan. Tämä iso eläin nousi
juhlallisesti ja hitaasti ylös ja astui raskain askelin kohti pikku poikaa.
Tuolilla istuva käski: "Dougal, tule pois!" Mutta lordi Fauntleroyn
sydämessä ei ollut pelkoa eikä epäystävällisyyttä — koko ikänsä hän
oli ollut rohkea pikku poika. Hän tarttui kädellään ison koiran
kaulanauhaan maailman luonnollisimmalla tavalla, ja he astuivat
yhdessä esiin, Dougal mennessään poikaa nuuskien.
Silloin kreivi nosti katseensa. Cedrik näki edessään kookkaan
vanhan miehen, jonka tuuhea tukka ja kulmakarvat olivat
harmaantuneet ja jonka kotkannenä pisti esiin syvien, tutkivien
silmien välistä. Kreivi taas näki kauniin lapsen mustassa
samettipuvussa ja pitsikauluksessa. Pojan sieviä totisia kasvoja
ympäröivät vaaleat kiharat, ja silmät katsoivat häntä lapsenomaisen
luottavaisesti. Jos linna oli satupalatsin kaltainen, niin pikku lordi
näytti pieneltä satuprinssiltä, vaikka ei hänellä itsellään ollut siitä
aavistusta, tai kenties pikemmin sadun reippaalta pieneltä
keijukaiselta. Ilon ja ylpeyden tunne valtasi vanhan kreivin sydämen,
kun hän näki, miten kaunis ja soreakasvuinen hänen pojanpoikansa
oli ja kuinka poika pelotta seisoi ja katseli häntä silmiin pidellen isoa
koiraa kaulanauhasta. Ankaraa, vanhaa aatelismiestä miellytti se,
ettei poika näyttänyt pelkäävän eikä arkailevan koiraa eikä häntä
itseäänkään.
Cedrik katsahti häneen niinkuin hän oli katsonut mökin vaimoon ja
taloudenhoitajaan ja tuli aivan lähelle häntä.

80. "Oletko sinä kreivi?" hän sanoi. "Minä olen sinun pojanpoikasi,
jonka mr Havisham on tuonut tänne. Olen lordi Fauntleroy."
Hän ojensi kätensä, sillä hän luuli, että se oli kohteliainta myös
kreiveihin nähden. "Toivon, että voit hyvin", hän jatkoi herttaisesti.
"Olen niin iloinen saadessani tavata sinut."
Kreivi puristi hänen kättänsä kummallinen ilme silmissä. Hän oli
niin tyrmistynyt, ettei tiennyt mitä sanoa. Hän tarkasteli
hämmästyttävää pikku olentoa tuuheitten kulmakarvojensa alta ja
tutki häntä kiireestä kantapäähän.
"Sanoitko olevasi iloinen tavatessasi minut?" hän kysyi.
"Sanoin", lordi Fauntleroy vastasi, "olen hyvin iloinen."
Lähellä Cedrikiä oli tuoli ja hän istuutui siihen; se oli
korkeaselkäinen ja syvä tuoli, ja hänen istuessaan siinä hänen
jalkansa eivät ulottuneet lattiaan, mutta kuitenkin näytti siltä, että
hän istui siinä mukavasti. Hartaasti ja herkeämättä hän tarkasteli
kunnianarvoista sukulaistaan.
"Minä olen niin tuuminut, että minkä näköinen sinä mahdat olla",
hän huomautti. "Minun oli tapana laivassa maata hytissäni ja
ajatella, olisitko isäni näköinen."
"No olenko minä?" kreivi kysyi.
"Niin", Cedrik vastasi, "hänen kuollessaan olin hyvin pieni enkä
oikein muista minkä näköinen hän oli, mutta luultavasti et ole saman
näköinen."
"Taidat olla siitä pahoillasi", kreivi sanoi.

81. "En toki!" Cedrik vastasi kohteliaasti. "Tietysti olisi hauskaa, että
muut olisivat oman isän näköisiä, mutta tietysti täytyy pitää
isoisänsäkin ulkomuodosta, vaikka se ei olisikaan samanlainen kuin
isän. Tiedäthän itsekin, että täytyy rakastaa sukulaisiansa."
Kreivi nojautui tuoliinsa ja katseli eteensä. Hänestä ei voinut
sanoa, että hän oli pitänyt velvollisuutenaan rakastaa omaisiaan. Hän
oli käyttänyt suurimman osan vapaata aikaansa ankariin riitoihin
sukulaistensa kanssa, ajaakseen heidät ulos talostaan ja
loukatakseen heitä; siksi he kaikki vihasivat häntä sydämensä
pohjasta.
"Jokaisen pojan täytyy pitää isoisästänsä", lordi Fauntleroy jatkoi,
"varsinkin jos isoisä on ollut niin ystävällinen häntä kohtaan niinkuin
sinä."
Vanhan aatelismiehen silmät loistivat jälleen merkillisesti.
"Vai niin", hän sanoi, "olenko minä ollut sinulle ystävällinen?"
"Olet kyllä", lordi Fauntleroy vastasi iloisesti, "minä olen sinulle niin
kiitollinen Bridgetin puolesta ja omenamummon sekä Dickin
puolesta!"
"Bridget!" kreivi huudahti. "Dick! Omenamummo!"
"Niin", Cedrik selitti, "he saivat ne rahat, jotka sinä minulle annoit
— ne rahat, jotka käskit mr Havishamin antaa minulle, jos minä
tarvitsisin."
"Niistäkö", kreivi sanoi, "niistäkö sinä puhut? Niistä rahoista, joita
saisit käyttää oman mielesi mukaan. Mitä sinä niillä ostit? Tahtoisinpa
tosiaankin tietää."

82. Hän rypisti tuuheita kulmakarvojaan ja katsoi terävästi lapseen.
Hän oli hyvin utelias tietämään, miten poika oli toteuttanut
mielitekojansa.
"Niin", lordi Fauntleroy sanoi, "ehkä sinä et ole kuullut puhuttavan
Dickistä, omenamummosta ja Bridgetistä. Unohdin aivan, että asut
niin kaukana heistä. He ovat minun erityisen hyviä ystäviäni.
Mikaelilla oli kuumetta…"
"Kuka on Mikael?" kreivi kysyi.
"Mikael on Bridgetin mies ja heillä on paljon suruja. Kun mies on
sairas eikä voi tehdä työtä ja hänellä on kaksitoista lasta, niin voit
arvata millaista eläminen on. Ja Mikael on aina ollut kelpo mies.
Bridget tuli usein meidän luoksemme ja itki. Sinä iltana, jolloin mr
Havisham oli meillä, Bridget oli keittiössä ja itki, sillä heillä ei ollut
mitään syötävää eivätkä he pystyneet maksamaan vuokraa. Minä
menin katsomaan häntä ja mr Havisham lähetti noutamaan minua ja
sanoi, että sinä olit antanut hänelle rahaa minua varten. Ja minä
juoksin minkä jaksoin keittiöön ja annoin rahat Bridgetille ja kaikki
tuli hyväksi ja Bridget tuskin saattoi uskoa silmiänsä. Sen tähden
minä olen niin kiitollinen."
"Vai niin", kreivi sanoi syvällä äänellään, "tämä on siis yksi
toiveesi, jonka sait tyydytetyksi. Entä muut?"
Dougal oli asettunut ison tuolin viereen, kun Cedrik istahti siihen.
Usein se kääntyi ja katseli poikaa ikäänkuin keskustelu olisi
kiinnostanut sitä. Dougal oli totinen koira, joka tajusi olevansa aivan
liian iso ottamaan elämän kevyesti. Vanha kreivi tunsi koiransa ja
seurasi sitä hiljaisen kiinnostuneena. Dougalin tapoihin ei kuulunut
ystävystyä kenenkään kanssa päätä pahkaa, ja siksi kreivi

83. hämmästelikin koiran levollisuutta pojan sitä silitellessä. Samassa
koira loi lordi Fauntleroyhin arvokkaan katseen ja laski uljaan päänsä
pojan sametin verhoamalle polvelle.
Cedrik silitteli yhä pikku kädellänsä uutta ystäväänsä ja sanoi:
"Niin, sitten tulee Dick. Kyllä sinäkin pitäisit Dickistä, hän on niin
reilu sälli."
"Mitä tuo merkitsee?" kreivi kysyi.
Lordi Fauntleroy mietti hetken. Hän ei ollut itsekään oikein selvillä
siitä, mitä se merkitsi. Hänen mielestään se merkitsi jotakin oikein
hyvää, koska Dick käytti sitä mielellään.
"Luulen sen merkitsevän, ettei hän tahdo puijata ketään", hän
selitti, "eikä lyödä ketään pienempäänsä ja että hän harjaa ihmisten
kengät niin huolellisesti, että ne tulevat hyvin kiiltäviksi. Hän on
ammatiltaan kengänkiillottaja."
"Ja onko hän sinun tuttaviasi?" kreivi sanoi.
"Hän on minun vanha ystäväni", Cedrik vastasi. "Ei aivan yhtä
vanha kuin mr Hobbs, mutta kuitenkin hyvin vanha. Hän antoi
minulle lahjan juuri ennen laivan lähtöä."
Poika pisti kätensä taskuunsa, veti sieltä esiin sievästi kokoon
käärityn punaisen esineen ja avasi sen ylpeänä. Se oli punainen
silkkiliina isoine purppuranvärisine hevosenkenkineen ja -päineen.
"Tämän hän antoi minulle", nuori lordi sanoi. "Minä säilytän sen
aina. Sen voi sitoa kaulaansa tai pitää taskussansa. Hän osti sen
ensimmäisillä rahoillaan, jotka hän ansaitsi sen jälkeen kun olin

84. lunastanut Jaken osuuden ja antanut hänelle uudet harjat. Se on
muistolahja. Mr Hobbsin kelloon minä annoin kaivertaa tällaisen
muistorunon: 'Katso ajannäyttäjääsi, muista vanhaa ystävääsi'. Ja
kun minä näen tämän liinan, muistan aina Dickiä."
On vaikea kuvailla Dorincourtin jalosukuisen kreivin tunteita. Häntä
ei ollut helppo saada hämilleen, sillä hän oli nähnyt paljon maailmaa.
Mutta tässä oli jotakin niin täysin uutta, että se saattoi hänet
rauhattomaksi ja liikuttuneeksi. Hän ei ollut koskaan välittänyt
lapsista, sillä hänen omat huvinsa antoivat hänelle niin paljon
puuhaa, ettei hänellä ollut aikaa puuttua heidän elämäänsä. Kun
hänen omat poikansa olivat pienet, he eivät kiinnostaneet häntä —
vaikka hänelle joskus johtui mieleen, että Cedrikin isä oli ollut kaunis
ja reipas poika. Hän oli ollut niin itsekäs, etteivät uhrautuvat ihmiset
kiinnittäneet hänen huomiotansa, eikä hän ollut tiennyt, kuinka hellä,
uskollinen ja rakastava pienen lapsen sydän voi olla ja kuinka
viattomat ja itsetiedottomat sen yksinkertaiset ja jalomieliset
vaikuttimet ovat. Lapsi oli hänestä aina ollut vastenmielinen pieni
elukka, itsekäs, ahne ja vallaton, jollei se ollut ankarassa
valvonnassa. Molemmat hänen vanhemmat poikansa olivat alituisesti
tuottaneet ikävyyksiä ja vaivaa opettajilleen, ja kun hän ei kuullut
valituksia nuorimmasta pojastansa, hän luuli, ettei tämä ollut
erityisen tärkeä. Kreivin mieleen ei koskaan ollut johtunut, että hän
voisi rakastaa pojanpoikaansa; hän oli antanut noutaa pikku Cedrikin
vain sen tähden, että hänen ylpeytensä kehoitti häntä siihen. Hän ei
tahtonut, että hänen nimensä tulisi häväistyksi, jos se periytyisi
sivistymättömälle moukalle, kun poika tulevaisuudessa perisi hänen
paikkansa. Hän oli varma siitä, että pojasta tulisi narrimainen olento,
jos hän saisi kasvatuksensa Amerikassa. Hänellä ei ollut helliä
tunteita poikaa kohtaan; hänen ainoa toivonsa oli, että tämä olisi
jotakuinkin kauniskasvuinen ja että hänellä olisi jonkin verran

85. ymmärrystä. Hän oli ollut niin tyytymätön toisiin poikiinsa ja niin
vihoissaan kapteeni Errolin avioliitosta, ettei hän hetkeäkään ajatellut
siitä lähtevän mitään hyvää. Kun palvelija ilmoitti lordi Fauntleroyn,
hän ei tohtinut katsoa poikaa, koska hän pelkäsi, että tämä olisi
sellainen kuin hän oli kuvitellut. Sen takia hän oli määrännyt, että
pojan oli tultava yksin hänen luoksensa. Hänen ylpeytensä ei
sallinut, että joku toinen näkisi hänen mielipahansa, jos hän pettyisi.
Siksipä hänen ylpeä sydämensä oli riemastunut, kun poika tuli
luontevalla tavallaan häntä kohden, pitäen pelotta kättänsä koiran
niskassa. Parhaimmissa toiveissaankaan hän ei ollut luullut, että
poika olisi tämän näköinen. Oliko todellakin mahdollista, että tämä
oli se poika, jota hän oli pelännyt nähdä — sen naisen lapsi, jota hän
vihasi — tämä pieni poika, joka näytti niin kauniilta, rohkealta ja
suloiselta. Tämä odottamaton hämmästys horjutti kreivin
mielenrauhaa.
Sitten he rupesivat juttelemaan ja hän liikuttui oudosti ja tuli yhä
hämmästyneemmäksi. Hän oli näet tottunut siihen, että ihmiset
pelkäsivät häntä ja joutuivat hämilleen hänen seurassaan, ja siksi
hän oli odottanut, että hänen pojanpoikansakin olisi ujo ja arka.
Mutta Cedrik pelkäsi kreiviä yhtä vähän kuin Dougalia. Hän ei ollut
röyhkeä, hän oli vain viattomasti ystävällinen, eikä hän tiennyt että
oli syytä olla hämillään tai peloissaan. Kreivi huomasi, että
pikkupoika piti häntä ystävänään ja kohteli häntä sellaisena
vähääkään epäröimättä. Saattoi selvästi huomata, kun poika istui
isossa tuolissaan ja jutteli ystävälliseen tapaansa, ettei hänen
mieleensä ollut johtunut, että tuo iso ankarannäköinen vanha mies
voisi olla muuta kuin ystävällinen hänelle ja nähdä mielellään hänet
luonansa. Samaten oli ilmeistä, että hän koetti lapselliseen tapaansa
olla isoisälleen mieliksi ja huvittaa häntä. Vaikka kreivi olikin tyly,
kovasydäminen ja maailmanmielinen, hän ei voinut olla tuntematta

86. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com