Information Sources in Art Art History and Design Simon Ford (Editor)

Information Sources in Art Art History and Design Simon Ford (Editor)
Information Sources in Art Art History and Design Simon Ford (Editor)
Information Sources in Art Art History and Design Simon Ford (Editor)

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
browse more ebooks or textbooks
Information Sources in Art Art History and Design
Simon Ford (Editor)
_____ Press the link below to begin your download _____
https://ebookultra.com/download/information-sources-in-art-
art-history-and-design-simon-ford-editor/
Access ebookultra.com now to download high-quality
ebooks or textbooks

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com
Sources of Value A Practical Guide to the Art and Science
of Valuation 1st Edition Simon Woolley
https://ebookultra.com/download/sources-of-value-a-practical-guide-to-
the-art-and-science-of-valuation-1st-edition-simon-woolley/
The Art of Art History A Critical Anthology Oxford History
of Art 2nd Edition Donald Preziosi
https://ebookultra.com/download/the-art-of-art-history-a-critical-
anthology-oxford-history-of-art-2nd-edition-donald-preziosi/
The Art Nouveau Style Book of Alphonse Mucha Dover Fine
Art History of Art 2nd Edition Mucha
https://ebookultra.com/download/the-art-nouveau-style-book-of-
alphonse-mucha-dover-fine-art-history-of-art-2nd-edition-mucha/
Classical Art From Greece to Rome Oxford History of Art
Mary Beard
https://ebookultra.com/download/classical-art-from-greece-to-rome-
oxford-history-of-art-mary-beard/

3. The Early Modern Child in Art and History 1st Edition
Matthew Knox Averett
https://ebookultra.com/download/the-early-modern-child-in-art-and-
history-1st-edition-matthew-knox-averett/
Art Labor Sex Politics Feminist Effects in 1970s British
Art and Performance Siona Wilson
https://ebookultra.com/download/art-labor-sex-politics-feminist-
effects-in-1970s-british-art-and-performance-siona-wilson/
World of Art African Art Frank Willett
https://ebookultra.com/download/world-of-art-african-art-frank-
willett/
Drawing Basics and Video Game Art Classic to Cutting Edge
Art Techniques for Winning Video Game Design 1st Edition
Chris Solarski
https://ebookultra.com/download/drawing-basics-and-video-game-art-
classic-to-cutting-edge-art-techniques-for-winning-video-game-
design-1st-edition-chris-solarski/
Literary art in digital performance case studies in new
media art and criticism 1st Edition Ricardo
https://ebookultra.com/download/literary-art-in-digital-performance-
case-studies-in-new-media-art-and-criticism-1st-edition-ricardo/

5. Information Sources in Art Art History and Design Simon
Ford (Editor) Digital Instant Download
Author(s): Simon Ford (editor)
ISBN(s): 9783110954500, 3110954508
Edition: Reprint 2015
File Details: PDF, 5.63 MB
Year: 2001
Language: english

7. GUIDES TO INFORMATION SOURCES
A series under the General Editorship of
la C. Mcllwaine,
M.W. Hill and
Nancy J. Williamson
Other titles available include:
Information Sources in Architecture and Construction (Second edition)
edited by Valerie J. Nurcombe
Information Sources in Cartography
edited by C.R. Perkins and R.B. Barry
Information Sources in Chemistry (Fourth edition)
edited by R.T. Bottle and J.F.B. Rowland
Information Sources in Development Studies
edited by Sheila Allcock
Information Sources in Engineering
edited by Ken Mildren and Peter Hicks
Information Sources in Environmental Protection
edited by Selwyn Eagle and Judith Deschamps
Information Sources in Finance and Banking
by Ray Lester
Information Sources in Grey Literature (Third edition)
C.P. Auger
Information Sources in Information Technology
edited by David Haynes
Information Sources in Law (Second edition)
edited by Jules Winterton and Elizabeth M. Moys
Information Sources in Metallic Materials
edited by M.N. Patten
Information Sources in Official Publications
edited by Valerie J. Nurcombe
Information Sources in Patents
edited by C.P. Auger
Information Sources in Physics (Third edition)
edited by Dennis F. Shaw
Information Sources in Polymers and Plastics
edited by R.T. Adkins
Information Sources in Sport and Leisure
edited by Michele Shoebridge
Information Sources in the Earth Sciences (Second edition)
edited by David N. Wood, Joan E. Hardy and Anthony P. Harvey
Information Sources in the Life Sciences (Fourth edition)
edited by H.V. Wyatt
Information Sources for the Press and Broadcast Media
edited by Sarah Adair

8. GUIDES TO INFORMATION SOURCES
Information Sources in
Art, Art History
and Design
Editor
Simon Ford
K- G Saur München 2001

9. Die Deutsche Bibliothek - CIP-Einheitsaufnahme
Information sources in art, art history and design
/ ed. Simon Ford. - München : Saur, 2001
(Guides to information sources)
ISBN 3-598-24438-X
©
Printed on acid-free paper
© 2001 K. G. Saur Verlag GmbH, München
All Rights Strictly Reserved
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or
transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or otherwise, without permission in writing from the publisher
Cover design by Pollett and Cole
Typesetting by Florence Production Ltd., Stoodleigh, Devon
Printed and Bound in Great Britain by Antony Rowe Ltd., Chippenham,
Wiltshire
ISBN 3-598-24438-X

10. Contents
Series editors' foreword vii
About the contributors xi
Foreword xv
Deborah Shorley, Chair, ARLIS/UK & Ireland
Preface xvii
Simon Ford
1 General reference sources 1
Simon Ford and Sue Price
2 Academic libraries 16
Sue Price
3 Public libraries 22
Heather Rowland
4 Museum and gallery libraries 34
Geert-Jan Koot
5 Archives 50
Adrian Glew
6 The art book 60
Valerie Holman
7 Periodicals, abstracts and indexes 77
Lilah J. Mittelstaedt
8 Auction catalogues 90
Lynda McLeod
9 Visual resources
Christine L. Sundt
103

11. <vi CONTENTS
10 Multicultural art and design 120
Darlene Tong
11 Women's art and design 138
Althea Greenan
12 Collection development 158
James Bettley
13 Cataloguing and classification 170
Jane Savidge
14 Conservation and preservation 187
Alison Walker
Appendix A: Organizations and associations 204
Appendix B: Acronyms and abbreviations 210
Index 213

12. Series editors' foreword
The second half of the 20th century has been characterized by the recog-
nition that our style of life depends on acquiring and using information
effectively. It has always been so, but only in the information society
has the extent of the dependence been recognized and the development of
technologies for handling information become a priority. Since the early
1990s the Internet and its adjunct the World Wide Web have transformed
information retrieval. Online searching, which started in the late 60s and
early 70s as a useful supplement for bibliographic retrieval, has become a
means of finding directly current information of every conceivable kind.
Networked computers enable us to track down, select, process and store
more information more skilfully and transmit, via an intranet perhaps,
more rapidly than we could have dreamt possible even 20 years ago. Yet
the irony still exists that, while we are able to do all this and are assailed
from all sides by great masses of information, ensuring that one has what
one needs just when one wants it is frequently just as difficult as ever.
Knowledge may, as Johnson said in the well known quotation, be of two
kinds, but information, in contrast, is of many kinds and most of it is, for
each individual, knowable only after much patient searching.
The aim of each Guide in this series is simple. It is to reduce the
time which needs to be spent on that patient searching; to recommend
the best starting point and sources most likely to yield the desired infor-
mation. Like all subject and sector guides, the sources discussed have had
to be selected, and the criteria for selection will be given by the individual
editors and will differ from subject to subject. However, the overall objec-
tive is constant; that of providing a way into a subject to those new to
the field or to identify major new or possibly unexplored sources to those
already familiar with it.
The Internet now gives access to many new sources and to an over-
whelming mass of information, some well organized and easy to interro-
gate, much incoherent and unorganized. Further, the great output of new

13. •*viu SERIES EDITORS' FOREWORD
information from the media, advertising, meetings and conferences, letters,
internal reports, office memoranda, magazines, junk mail, electronic mail,
fax, bulletin boards etc. inevitably tend to make one reluctant to add to
the load on the mind and memory by consulting books and journals. Yet
they, and the other traditional types of printed material, remain for many
purposes the most reliable sources of information. Despite all the infor-
mation that is instantly accessible via the new technologies one still has to
look things up in databooks, monographs, journals, patent specifications,
standards, reports both official and commercial, and on maps and in
atlases. Permanent recording of facts, theories and opinions is still carried
out primarily by publishing in printed form. Musicians still work from
printed scores even though they are helped by sound recordings. Sailors
still use printed charts and tide tables even though they have satellite
directed position fixing devices and radar and sonar equipment.
However, thanks to computerized indexes, online and CD-ROM,
searching the huge bulk of technical literature to draw up a list of refer-
ences can be undertaken reasonably quickly. The result, all too often, can
still be a formidably long list, of which a knowledge of the nature and
structure of information sources in that field can be used to put it in
order of likely value.
It is rarely necessary to consult everything that has been published
on the topic of a search. When attempting to prove that an invention is
genuinely novel, a complete search may seem necessary, but even then it
is common to search only obvious sources and leave it to anyone wishing
to oppose the grant of a patent to bear the cost of hunting for a prior
disclosure in some obscure journal. Usually, much proves to be irrelevant
to the particular aspect of our interest and whatever is relevant may be
unsound. Some publications are sadly lacking in important detail and
present broad generalizations flimsily bridged with arches of waffle. In
any academic field there is a 'pecking order' of journals so that articles
in one journal may be assumed to be of a higher or lower calibre than
those in another. Those experienced in the field know these things.
Research scientists soon learn, as it is part of their training, the degree
of reliance they can place on information from co-workers elsewhere, on
reports of research by new and (to them) unknown researchers on data
compilations and on manufacturers of equipment. Information workers,
particularly when working in a field other than their own, face very serious
problems as they try to compile, probably from several sources a report
on which a client may base important actions. Even the librarian, faced
only with recommending two or three books or journal articles, meets
the same problem though less acutely.
In the K. G. Saur Guides to Information Sources we aim to bring
you the knowledge and experience of specialists in the field. Each author
regularly uses the information sources and services described and any
tricks of the trade that the author has learnt are passed on.

14. SERIES EDITORS' FOREWORD ix^
Nowadays, two major problems face those who are embarking upon
research or who are in charge of collections of information of every kind.
One is the increasingly specialized knowledge of the user and the concomi-
tant ignorance of other potentially useful disciplines. The second problem
is the trend towards cross-disciplinary studies. This has led to a great
mixing of academic programmes - and a number of imprecisely defined
fields of study. Courses are offered in Environmental Studies, Women's
Studies, Communication Studies or Area Studies, and these are the forcing
ground for research. The editors are only too aware of the difficulties
raised by those requiring information from such hybrid subject fields and
this approach, too, is being handled in the series alongside the traditional
'hard disciplines'.
Guides to the literature and other sources of information have a
long and honoured history. Some of the old ones remain valuable for
finding information still valid but not repeated in modern information
sources. Where appropriate these are included in the updated Guides of
this series along with the wealth of evaluated new sources which make
new editions necessary.
Michael Hill
la Mcllwaine
Nancy Williamson

16. About the contributors
James Bettley is currently working on a revision of the Pevsner architec-
tural guide to Essex. He was formerly Head of Collection Development at
the National Art Library, Victoria and Albert Museum, London, 1997-
2000, having previously been Assistant Director of the British Architectural
Library at the Royal Institute of British Architects and Head of Education
and Research at the Design Museum. He was Chairman of the Art Libraries
Society of the United Kingdom and Ireland (ARLIS/UK & Ireland) work-
ing party which drew up the Society's Guidelines on stock disposal (2000)
and is editor of The art of the book: from medieval manuscript to graphic
novel (2001).
Simon Ford is Special Collections Bibliographer at the National Art Lib-
rary, Victoria and Albert Museum, London, where he has worked since
1990. He served as a member of the ARLIS/UK & Ireland Council from
1997 to 1999 and created the Society's first Web site in 1997. He received
his PhD in the History of Art from the Courtauld Institute of Art, University
of London, in 2000 for a dissertation on avant-gardism in Britain,
1969-1981. He is a regular contributor on matters of contemporary art to
Art Monthly and Texte zur Kunst and has written two books: Wreckers of
civilisation: the story of COUM Transmissions and Throbbing Gristle
(1999) and The realization and suppression of the Situationist International
(1994). He contributed the chapter on contemporary art and publishing for
The art of the book: from medieval manuscript to graphic novel (2001)
and his short story 'Zyklon B Zombie' appeared in the anthology Suspect
device: from a reader in hard-edged fiction (1998).
Adrian Glew is a senior Archive Curator at the Tate Gallery Archive, where
he has responsibility for acquisitions, cataloguing and displays. Formerly
at Lambeth Palace Library and Archive, he has also worked in business
archives. Qualified as an Archivist and an Art Historian, Adrian Glew
was freelance Art Editor, during the mid-1990s, for the lifestyle magazine

17. -«xii ABOUT THE CONTRIBUTORS
Don't Tell It. Currently, he is a Director of the Public Monuments and
Sculpture Association, sits on the Committee of the Society of Archivists'
Specialist Repositories Group and is a founding member of the Kurt
Schwitters in England Working Party. He has published in periodicals such
as The Society of Archivists' Journal and The Burlington Magazine, and is
currently editing a selection of letters and writings of the artist, Stanley
Spencer, for publication in 2001.
Althea Greenan is Research and Education Resources Manager at the
Women's Art Library, London. She has been writing and publishing
reviews and articles on the work of contemporary women artists since
1989 and reviewing books for make, The Magazine of Women's Art since
1996. She has also contributed to numerous publications from exhibition
guides to catalogues, routinely working in collaboration with artists, cura-
tors and educational professionals. Her current project is the development
of a digital access program for the Women's Art Library.
Valerie Holman is Research Fellow in War and Culture Studies at the
University of Westminster, London, and Academic Adviser in History of
Art, Faculty of Continuing Education, Birkbeck College. She teaches on the
MA in the History of the Book at the School of Advanced Study, University
of London, and writes on the histories of art and publishing.
Geert-Jan Koot is the Head of the Rijksmuseum Research Library in Amster-
dam. After his masters degree in the history of art and archaeology and
his masters in information science, he worked successively as Documen-
tation Officer in the Museum Boijmans van Beuningen in Rotterdam and as
the Librarian of the Art History Institute at the University of Amsterdam.
Currently, he represents the Rijksmuseum in the Consortium Digitized
Heritage Institutions, an organisation sponsored by the Dutch Ministry of
Education, Culture and Science, focussed on the digitization of collections
of heritage institutions to serve information purposes. For seven years,
1990 to 1996, Geert-Jan chaired the Art Libraries Society of The Nether-
lands (ARLIS/NL). On an international level, he has been active since 1996
as a member of the IFLA Section of Art Libraries Standing Committee.
Currently, he is also the Secretary and the Information Co-ordinator of the
Art Section as well as the Editor of the Section's Newsletter.
Lynda McLeod has been the Christie's Archives Librarian, based at their
London headquarters, since August 1998. Formerly she was involved with
the British Royal Collection inventory project based at the Royal Library,
Windsor Castle. She has previously worked in the worlds of advertising,
joining a small team of information professionals at JWT and at the
strategic management consultancy, Bain & Co. As a 'one-man-band' she
set up the library for the industrial design company, Sector.
Lilah J. Mittelstaedt is the Reference Librarian at the Philadelphia Museum
of Art. In addition to reference services, she manages the serials collection

18. ABOUT THE CONTRIBUTORS xiii^
and interlibrary loan functions of the Library. As an active member of
ARLIS/NA, she ran the Interlibrary Loan Discussion Group at the 1999
annual conference in Vancouver, British Columbia. She is currently serving
on the Task Force on International Interlibrary Lending sponsored by the
Research Libraries Group. Her other professional activities include piano
performance and private piano instruction.
Sue Price is Librarian and Head of Academic Information Services at the
Courtauld Institute of Art, University of London, where she has worked
since 1996. Prior to this, she was for several years the Library Manager
at Central Saint Martin's College of Art and Design in the London
Institute. She was Secretary of ARLIS/UK & Ireland during the 1980s,
subsequently a member of the Education Committee and is currently
Secretary of the National Committee for the Co-ordination of Art Library
Resources. Dr Price was awarded her PhD at Birkbeck College, University
of London, for a study of the Fitzroy Picture Society, a group of Arts
and Crafts designers working in London during the 1890s.
Heather Rowland is Information Officer at the Arts Council of England.
Before this she was Collections Development Manager at Westminster
Libraries, London, and has also managed art, design and architectural
collections in public libraries in Westminster and Manchester. From 1996
to 1998 she was Co-Chair of the ARLIS/UK & Ireland Public Libraries
Working Party and from 1996 to 2000 she was an ARLIS/UK & Ireland
Council member and a member of the Education and Professional Develop-
ment Committee. She was also a member of the ARLIS/UK & Ireland work-
ing party, that put together the Society's Guidelines on stock disposal
(2000).
Jane Savidge is the Design Faculty Librarian, Kingston University. She has
a long interest and involvement in the cataloguing and classification of
art and design documentation in museums and higher education. She was
Chief Cataloguer at the National Art Library, Victoria and Albert
Museum, London, from 1990-1999. She is also chair of the ARLIS/UK
& Ireland Cataloguing and Classification Committee and a committee
member of the UK Library Association Cataloguing and Indexing Group
and the LA/BL Committee on AACR2. Her publications include articles
on the development and implementation of the Art and architecture
thesaurus.
Christine Sundt has been the Curator of Visual Resources in the Architecture
and Allied Arts Library at the University of Oregon since 1985. She is the
Technology Editor of Visual Resources, and has edited two special issues on
technology. She has written widely on issues of preservation, the use of
technology in visual collections, and more recently on copyright issues in the
arts. She currently serves on the boards of the NINCH (National Initiative
for a Networked Cultural Heritage) and the Academic Image Cooperative.

19. ^xiv ABOUT THE CONTRIBUTORS
She was the founder and first president of the Visual Resources Association
and the recipient of the organization's Distinguished Service Award in 1988.
Darlene Tong is Head of Information, Research and Instructional Services
and the library liaison for art, architecture and design at the J. Paul
Leonard Library, San Francisco State University. She co-edited the book,
Performance anthology: source book of California performance art (1989),
and has presented papers and published articles on topics such as artists'
archives, online artist networks, and contemporary art and fashion. She
is currently editorial consultant to a biographical survey project on Cali-
fornia Asian-American artists jointly sponsored by San Francisco State
University and the Smithsonian Institution Archives of American Art.
Alison Walker is Deputy Director of the National Preservation Office
(NPO). The NPO has a strategic and advisory role for preservation in
libraries and archives in the UK and Ireland. Before moving to the NPO
Alison worked in the British Library's Collection Management Directorate,
providing planning and survey data for preservation services, and previ-
ously spent several years as a reference librarian in the British Library
Reading Room. She recently edited the NPO guide to preservation micro-
filming (2000).

20. Foreword
ARLIS/UK & Ireland exists to further all aspects of the librarianship of
art, architecture and design, so we welcome Information sources in art,
art history and design as a key addition to the corpus of literature in our
field. The wide ranging contributions put contemporary issues in their
historical context and at the same time tackle the latest developments with
critical rigour. The book's clear structure and freedom from the jargon
make it an indispensable desk tool for everybody concerned with visual
arts information - a reliable authority as we strive to embrace the new
ways of knowing.
But the Editor, Simon Ford, is right to question the validity of the
term art librarianship. The word art is now used so broadly it means less
and less; and in a world where researchers can find out much of what
they need to know without leaving their desks librarianship is often more
virtual than real. Yet this very question serves to highlight the primary
purpose of this book. As Simon Ford himself confirms: 'subject know-
ledge and expertise, along with a broad understanding of a range of
resources, remain a vital part of any information service'.
The fundamentals of our profession remain reassuringly unchanged;
indeed they are becoming yet more important as we have ever more and
more to learn, to know and to communicate.
Deborah Shorley
Chair, ARLIS/UK & Ireland
September 2000

21. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

22. Sitä puhetta eivät hämäläiset ratsumiehet ymmärtäneet, ja
piispakin hymähti mieleensä juolahtaneelle mietelmälle. Ja vakavana
hän taas heille jäähyväisiksi lausui:
— Menkää rauhassa, Hämeen miehet, Pyhä Neitsyt turvananne!
Saattomiehet ajoivat edelleen läntistä saloa kohden. Hetken
kuluttua kuuli piispa tantereen töminästä, että he kylän laitaan
ehdittyään ratsastivat täyttä neliä. Ja hän ymmärsi heidän pyrkivän
niin pian kuin mahdollista tarpeellisen matkan päähän tästä
asutuspaikasta, jonka äärillä he eivät tunteneet turvallisesti
kulkevansa. Niin, syvällä, syvällä asuu heimoviha! —
(Santeri Ivalo: Erämaan taistelu.)

23. ERÄMAAN TAISTELU.
Korkeiden kuusten latvat huojahtivat väliin hiljaa hentoisen tuulen
hengessä, mutta asettuivat taas liikkumattomiksi, ikäänkuin
kuunnellakseen sitä askelten raskasta töminää, joka niiden juurelta
soi. Joskus tuntui se tuulenhenkäys aavimmilla ahoilla maanpintaan
asti, vilvottaen hetkisen niiden kulkijain kuumaa ihoa, jotka siellä
kuusten lomitse nopeasti astuivat, mutta laaksoissa ei latvakaan
heilahtanut eikä lepattanut haavankaan lehti.
Matkue kierteli kuin jättiläiskäärme kivikkojen ja murrosten välitse
näihin esteihin hetkeksikään pysähtymättä. Jonon päässä kulkevan
johtajan tarkka silmä haki näet jo kaukaa oppaikseen tunnetut
merkkipetäjät tai kallionsärmät, milloin ei kuusenkyljissä näkynyt
vanhoja rasteja taikka tuntunut portaitten pohjaa suossa, ja hän
viuhtoi vinhaa vauhtia taas niiden merkkipuiden ohitse. Eikä siinä
auttanut jonon viimeistenkään jälemmäs jättäytyä, vaikka olisi
väsynyt jalka tai raskaalta tuntunut taakka hartioilla. Eteenpäin piti
vain painaa, kunnes ehdittiin sammaleiselle Jumalanmäelle, jolla
vanhalla lepopaikalla oli lepytetty erämaan haltija.
Etumaiset saapuivat jo tälle ylängölle, jonon johtaja hellitti
konttinsa viilekkeet ja pudotti raskaan taakkansa sammaleiselle

24. kalliolle; toiset, sitä myöten kuin perille joutuivat, tekivät samoin. He
olivat enimmäkseen nuoria miehiä, joku vanhempi jässäkkä
joukossa. Avopäin he astuivat, hurstisen mekon rinnus auki, mutta
konttiinsa sidottuina oli useimmilla miehillä silti turkitkin, sillä he
tiesivät, että helle on poissa, kun he syksyllä palaavat. Miesten
perästä tulivat sieltä naiset, toiset reippaasti jutellen, toiset jo
huohottaen konttiensa alla.
Se oli hämäläisten erämatkue, joka nyt oli kulussa kalajärville
suuremmalla joukolla kuin moniin vuosiin. Se läheni nyt vanhojen
takamaittensa ensimäisiä eräjärviä. Kiire oli perille päästä, retki oli
piispanmatkan vuoksi hiukan myöhästynyt, paras kala-aika oli
käsissä.
Tulen iski joukon johtaja kuiviin risuihin — siksi riippui miehen
vyöllä aina visapääpuukon vieressä nahkainen tuhnio — ja naiset
kävivät viipymättä päivällistä valmistamaan. Pitkä rupeama oli
astuttu, nälkä kurni suolia, ja vasta ensi nälän lähdettyä pääsi tarina
irti tuossa monipäisessä joukossa.
— Tältä aholtahan ei ole enää kuin päivän taival Veneheittoon, niin
virkahti naisten puolelta Leena-emäntä, joka ennenkin oli nämä
taipaleet kulkenut.
— Kun hyvin astutaan, ollaan huomenna näihin aikoihin
hämäläisten vanhoilla venhevalkamilla, vastasi hänen miehensä,
Suopellon Sipi. Suopellosta olivat näet molemmat vanhukset
kalajärville lähteneet. Luonto heitä sinne veti, ja talon nuorempi väki
taas ei sinne tahtonut. Näillä vanhuksilla oli kolme tytärtä, jotka
kaikki olivat kotivävyn taloon ottaneet, ja siellä ne nyt kaikki
myyrästivät ja riitelivät yhden pirtin ahtailla tiloilla, joten vanhuksista
oli hauskempi ainakin kesät erissä viipyä.

25. — Ja siellä päästään pian verkkoja kastelemaan ja rantakalaa
syömään, iloitsi Leena-muori edelleen.
Mutta silloin miehet iskivät toisilleen silmää ja hymähtivät
salavihkaa palaa purressaan. He tiesivät näet asian paremmin,
tiesivät, ettei tänä kesänä jäädäkkään näille lähimmille haukivesille,
vaan painetaan monen selän yli kaukaisemmille takamaille, sinne
Nilakan rannoille asti, missä ei taas muutamiin vuosiin olekaan
kulettu. Ja Pilvenperän vanha, vanttera isäntä vastasi leveästi
ilkkuen:
— Vai aikoisi se Leena jo huomenna päästä nuottaa järveen
lappamaan!
— Niin, no mitä vitkasteltaisiin?
Taas miehet toisiinsa katsoivat.
— Ei, akat, ei tänä kesänä Veneheitossa verkkoja kastella, sieltä
on meillä vielä pitkä sounti edessä.
— Ettäkö siis todella Kylmäjärville asti soudetaan, lienevätköhän
siellä apajat sen antavampia? kysyi Leena levotonna.
Ukko rykäsi. Hän oli jo mielessään selvillä siitäkin, ettei tällä kertaa
jäädä edes niille Kylmävesillekään, joista Leena puhui. Mutta tuo
epäilys kaukaisemman retken tarpeellisuudesta oli ensiksi mielistä
kitkettävä. Siksi hän rykäsi ja vastasi:
— Ovat ne antavampiakin, mutta tässäpä ei olekaan nyt vain siitä
kysymys. Tässä on nyt katsottava, kenen takamaita ovat rannat
siellä pohjoisemmilla haukivesillä.

26. Jo kuului huokaus naisten joukosta ja sitten hiljaista supatusta. Ja
vieläkin Leena-muori siellä äänessä pysyi:
— Ei siellä onni ainakaan ennen ole ollut ehoisampi kuin näillä
lähemmillä vesillä, ei kalaonni eikä — muukaan onni.
Kaikki älysivät, mihin muori puheellaan tähtäsi, mutta Erä-ukolle
tuo akkaväen kapinahenki jo pisti vihaksi. Kimpautuen hän vastasi:
— Kyllä täällä kalaonnesta vastataan, ja juuri nyt on meidän huolta
pidettävä siitä, että voimme vielä muustakin vastata. — Hän viskasi
jyrsimänsä metsonreiden koirille kauas näreikköön ja jatkoi:
— Helpointahan kai olisi kotilahdesta nuottaa vetää, eikähän
naiset riistasta välitä, kun se on jaettava, vasta silloin kun sitä ei
enää aitassa ole. Mutta jos ei sinne etäisemmille kalajärville
vieläkään kyetä, niin sitten sinne ei ole enää vastakaan asiata, jos
mielikin tekisi. Silloin ne vanhat erämaat väleen jo ovat lopullisesti
muitten hallussa, meidän ei ole silloin tarvis lähteä enää hakemaan
haukia eikä majavia sieltä — eikä pian lähempääkään!
Ukon puhetta kuunteli innostuksella koko miehinen joukko, joka
sen ymmärsi ja hyväksyi. Alistuvaisina naisetkin nyt ääneti aterioivat.
Ja tuokion kuluttua nousi ruokapaikalta vakavana Suopellon Sipi,
joka väittelyn ajan oli ääneti istunut. Hänet tiesivät kaikki
rauhalliseksi, kaikkea liikaa riehahtamista välttäväksi mieheksi, mutta
hänkin nyt päättäväisenä selitti:
— Niin, suvulle ovat näet etäisemmätkin takamaat säilytettävät,
vaikkapa vielä meidän polvellemme riistaa lähempätäkin riittäisi.
Takamaat ovat heimon omat, meidän on ajateltava myöskin
lapsiamme ja suojeltava heidänkin oikeuttaan.

27. Ukkokin nousi nyt aterialta, tarttui tanakkaan keihässauvaansa,
jonka varrelle oli kuvattuna suden pyynti ja karhun kaato, jymäytti
sillä kivipohjaista tannerta ja virkkoi kuin vapautuneella ilolla:
— Niin, Sipi, juuri siksi me soudetaankin nyt niin kauas, kunnes
Maanselkä vastaan töksähtää!
Eikä Leenakaan enää napissut, mitä lie mielessään miettinytkin.
Mutta eräs nuori tyttö virkahti vielä naisten joukosta:
— Soudetaan vaikka Maanselän yli, kunhan vain ei savolaisten
kanssa tappelemaan käydä.
Se oli Karmalan Enni, joka oli otettu mukaan soutajaksi
erämatkalle, kun Tuomas-isä ei Heino-poikaa pelloltaan laskenut.
Ja heti hän sai vastauksen nuorten miesten kehästä. Siellä nauroi
ääneensä Tuiran Vilppu, joka jämsäläisten joukossa oli kalajärville
seikkailemaan lähtenyt. Hän nyt reippaasti virkkoi, ikäänkuin tytön
puhe olisi häneen erityisesti kohdistunut:
— Miksei tappelemaankin, jos savolainen meidän maillemme
työntyy. Eipä me silloin pakoon juostane, vaan isketään kiinni kuin
korven kontioon ja ajetaan savakot pois sillä voimalla, etteivät enää
ainakaan toiste tule.
— Onpa meitä tällä kertaa miestäkin matkueessa, tulkoon
savolainen nyt, veriset apajat hän nyt Nilakasta vetää! —- Niin säesti
Ilvesmäen sisukas Aapo, joka juuri tappeluja etsien oli eriin
lähtenytkin. — Hei, silloin meillä vasta on helluntai, kun taas kerran
tapella saadaan!

28. Mutta tämä uhma ei miellyttänyt vakavampia miehiä, ja
tanakkavartinen
Pilvenperä virkkoi naapurilleen nuhdellen:
— Tappelua ei haeta, jos eivät savolaiset sitä hae. Mutta eiköhän
niillä vielä olekin siksi tuoreessa muistissa viimeinen käyntinsä
Nilakalla, että sen jo uskovat ja pysyvät loitommalla meidän
apajoilta.
Mutta tämä toivo pani Suopellon Sipin puistelemaan päätään.
— Ei ne pysy, siihen elä luota. Savolaisissa on sisua. Et ollut
mukana Savilahdella piispaa saattamassa, siellä se heidän sisunsa
taas nähtiin. Suorastaanpa uhkasivatkin tänä kesänä erämaillemme
tulla.
Erä-ukko vain ei ryhtynyt enää väittelemään siitä, tulevatko
savolaisetkin taas kalajärville vai eivätkö, eikä hän ilmaissut
mieltään, toivoiko hän heidän tulevan vai eikö. Heittäytyessään
hetkeksi selälleen sammalikkoon, virkahti vain:
— Siellä perilläpähän se nähtänee, ovatko savimiehet siellä vai
eivätkö. Mutta jos siellä ovat, niin juuri siksi täytyy meidänkin siellä
olla!
Se oli kuin päätöslauselma, ja siihen katkesi keskustelu
Jumalanaholla. Ainoastaan naisten kehästä, padan luota, kuului vielä
jokunen tukahutettu huokaus.
— Pitääkö noiden veritöiden aina vain uudistua!
Ja Suopelto kuului siellä kuiskien naisia lohduttavan:

29. — Ehkä eivät toki uudistukaan kahakat, onhan meitä nyt sellainen
joukko, ettei luulisi savolaisen selkää syyhyttävän, jospa hän vielä
kalajärville tuleekin. Jollakin tavoinhan nämä riidat ovat loppuun
saatavat. Ehkäpä ne loppuvatkin nyt siihen, kun savolaiset näkevät,
että me emme omastamme hellitä…
Mutta Karmalan Lauri, joka jännittynein mielin oli miesten
keskusteluja kuunnellut ja jonka nuorta eräintoa viritti halu tuntea
tarkemmin entiset Lapinkorven riidat, hän siirtyi isoisänsä viereen
istumaan ja kysäsi:
— Millä syyllä ne savolaiset näille järville pyrkivät, selvästihän ne
ovat meidän?
— Meidän, vastasi Erä-ukko varmasti, ja kuten Lauri oli arvannut,
innostui hän pian kertomaan:
— Meidän miehet siellä ovat monen polven ajan vuosittain
hiihtäneet verottamassa lappalaisia, jotka olivat Hämeen
veronalaisia, ja sillä he jo ovat ottaneet tämän korven
takamaakseen. Lappalaisia kierteli näissä saloissa vielä viljalta
nuoruuteni päivinä. Mistä savupatsaan näimme kohoavan näreiköstä,
siihen me kohti hiihdimme ja kotaan kävimme ja nöyrästi luki
lappalainen veronahkansa meidän kelkkaamme. Eikä siellä vieraan
suksen latuja koskaan näkynyt. Ja kun sitten lappalaiset hävisivät
näiltä saloilta vähiin, siirtyen kauemmas pohjoiseen korpeen, niin
vuosittain me täällä käytiin sittenkin kevätkalan pyynnissä; saunat
rakennettiin, loukkupuut kaadettiin ja takamaan kaski vierrettiin. Eikä
siellä muitten kaskia eikä saunoja koskaan savunnut, meidän yksin
olivat hirvimaat, meidän apajat; rauhassa me siellä ukonmaljat
juotiin, kun kevätohra oli maahan kylvetty… Kerran sitten osui tänne
meidän takamaille outoja kulkijoita, Savon puolen miehiä, — mikä

30. heidät liekin tänne opastanut. Ja sen kerran perästä ne ovat tänne
useamminkin tulleet, ja aina sitä rohkeammin, kuta enemmän
meikäläiset ovat arkailleet ja veltostuneet.
— Sinä muistat siis, Ukko, vielä senkin ajan, jolloin savolaiset ensi
kerran takamaillemme tulivat?
— Muistanpa kyllä, olin mies nuori ja verevä silloin, korpeen joka
kevät hiihdin, sen arvaat. Tulimme niin eräänäkin kevännä, kuten
tapamme oli, pyydysmaillemme Iisveden pohjoispäähän, jossa meillä
oli majat ja nuotta. Silloin se ihme nähtiin: jo on vieras
valkamillamme käynyt! Poltetut olivat saunat, viety oli nuotta, rikotut
talaat! Kummastellen sitä katselimme ja synkästi kirosimme
salakavalaa lappalaista, jonka uhkasimme karvoineen kärventää, —
luulimme näet tuota tekoa lappalaisen ilkityöksi. Ketään ei enää
näkynyt pyyntimaillamme. Kyhättiin siis uusi sauna, rakennettiin
katiskat uudet ja käytiin pyyntiin kuin ainakin, eihän pelkurilta
lappalaiselta sen isompaa vihaa osattu odottaakaan! Mutta eräänä
yönä… niin, silloin me nähtiin ensi kerran savolaiset.
— Hyökkäsivätkö yöllä?
— Niin, syrjästä olivat kai meitä iltakauden väijyneet ja maata
mentyämme syöksivät he kavalasti nukkuvien kimppuun. Tappoivat
toisia, haavotettuja rääkkäsivät, meitä, jotka saloon pakenimme,
ajoivat koirineen takaa kuin metsän petoja, — suurta matkuetta ei
meitä näet sillä kertaa erissä ollutkaan. Saaliimme veivät, uudetkin
saunamme polttivat…
— Entä te?

31. — Hölmistyimme tietysti, yhtenä kauhuna oli silloin koko Hämeen
rintamaa. Emme älynnet aluksi, mistä sellaisia raatelevia eläjiä oli
takamaillemme tullut. Mutta pian siitä virkosimme, läksimme
seuraavana kevännä suuremmalla joukolla erämaille, — ja jo
loimusivat tulena savolaisten saunat, jotka he olivat järven toiselle
rannalle rakentaneet, ja monta vainajaansa itkivät ne heistä, jotka
sieltä sinä kesänä pakoon pääsivät. Silloin oli toki vielä pontta
Hämeen pojissa!
Sen kiitoksensa Ukko sinkautti ikäänkuin moitteeksi tätä nykyistä
polvea vastaan. Mutta hetken kuluttua hän mietteittensä keskeltä
lisäsi:
— Sellaista se oli, kun savolaiset ensi kerran meille tulivat. Ja sen
kerran ne riittäväksi uskoivat moneksi vuodeksi. Mutta tuon ensi
tiensä he löysivät taas, ja taas he jättivät julmat jälkensä. Tulivat
kuin varkaat pimeällä, vaanivat luotojen takaa, yksinäistä jousimiestä
metsässä väijyivät. Olen hirviajoissa talvella tavannut petäjään
kytkettyjä luurankoja, joista korpit ovat lihan nokkineet, — siihen
ovat savolaiset sitoneet hämäläisen pyyntimiehen, kun ovat hänet
erissä tavanneet. Toisilta ovat silponeet jäsenet ja syöttäneet
koirillaan, — raaka, raaka on niillä luonto!
Siihen Ukon ja Laurin ympärille olivat vähitellen hämäläiset
erämiehet kertyneet kuuntelemaan noita synkkiä kuvauksia entisiltä
eräajoilta, ja vihasta pingottuivat siinä monen nuoren miehen
jäntereet ja sappeen kiihtyi mieli. Mutta kiihkeimpänä kaikista
kuunteli noita tarinoita Lauri, joka vanhuksen vaiettua vielä
värähtävällä äänellä kysyi:
— Salaako ne hyökkäsivät savolaiset silloin viime retkelläkin, jolloin
meidän talon väki sinne järville jäi?

32. Mutta Karmalan Ukko oli jo noussut sammalvuoteeltaan ja rupesi
konttiaan olalleen kohottamaan lähdön merkiksi. Hän ei näkynyt
tahtovan sitä tarinata enää jatkaa, ja synkkäpilviset ja harmajat
olivat hänen kasvonsa, kun hän viilekkeitä rinnalleen sitoen vastasi:
— Vaanien tulivat silloinkin. Mutta nyt ei ole tässä enää tarinaan
aikaa, meidän on jouduttava matkaa jatkamaan. Korjatkaa eväät ja
— taipaleelle!
Ukko kulki jonon päässä, jossa hänen vanha, taattu paikkansa oli.
Mutta kun oli pari kangasta kulettu ja kahlattu yli keväiseltään
vetelän noron, silloin huusi hän luokseen pojanpoikansa, Laurin, joka
taaempana nuorten miesten joukossa käveli, ja virkkoi tälle
verkkaisella, matalalla äänellä:
— Sinä kyselit äsken sitä eräretkeä, jolle isäsi jäi — isäsi, setäsi ja
äitisikin. En ole siitä sinulle ennen tarkemmin kertonut, en ole
hennonutkaan, nuori olet mielestäni ollut. Enkä ole siitä retkestä
paljo muillekaan kertonut, vaikka juuri se retki on nämä vuodet
lähtemättä mielessäni asunut ja sydäntäni syönyt. Se kesä on mustin
muistoni näiltä eräretkiltäni, joita on ollut monta. Nyt olet itse
samanlaisella matkalla, olet jo miesten kirjoissa, aika on, että tunnet
sinäkin savolaisten oikean sisun. — Siitä on nyt kuudes kesä
kulumassa. Meitä oli suurenlainen matkue hämäläisiä sinä vuonna
kalajärvillä. Oli kulettu Nilakkavesille asti, niinkuin tapa oli, milloin
olivat yhdessä koko seutukunnan miehet. Karmalastakin oli meitä
neljä henkeä. Pariin vuoteen ei ollut savolaisia salolla näkynyt eikä
niitä osattu odottaakaan, sillä oli kuultu heidän jo ruvenneen
hakemaan itselleen vielä pohjoisempia takamaita. Rauhassa siis
riistaa pyydettiin ja vedettiin nuottaa, — ehkäpä liiankin vähän
varottiin vainolaisen viekkautta ja omainkin heittiöiden ilkeyttä.

33. Ukko ikäänkuin töksähti inhottavaan muistoon ja sylkäsi synkästi,
ennenkuin jatkoi:
—- Joukossamme oli silloin eräs lurjusluontoinen mies, joka toisten
naisia nauratteli ja toisten ansoja koki. Pidimme käräjät siellä
tavallisessa tuomiosaaressamme, ja mies julistettiin joukostamme
karkotettavaksi, ajettiin pois koko kalarannaltamme. Tuo heittiö se
korpea kierrellessään sitten löysi savolaisten saunan; heitä oli
pienoinen joukko saapunut muutamaan kaukaiseen lahteen, eivätkä
he meistä mitään tienneet, ennenkuin petturi heidät savullemme
opasti. Suohon olisi ajoissa pitänyt upottaa se heittiö, mutta suohon
tuo taisi sittenkin lopulta kuolla, savolaisetkin kun hänet yksin
korpeen hylkäsivät…
— Hänkö vainolaiset saunallenne toi, ja yölläkö taas? — kysyi Lauri
jännittyneenä.
— Se ei ollut yö, oli iltapäivä. Kotarantamme oli silloin autio,
miehistä olivat toiset ilveksenajossa, toiset ansoillaan, meitä oli taas
toisia venheillä verkkoja laskemassa. Äitisi minulle souti, selvästi sen
vielä muistan. Savolaisten vaanijat kai sen hetken otolliseksi
ryöstölleen valitsivat; he hiipivät metsästä aittoihimme ja rupesivat
sieltä, kuin varkaat ainakin, meidän saaliitamme tyhjentämään.
Taakoiksi ne sitoivat ja selkäänsä sälyttivät, — aikoivat kai niine
hyvineen livistää tiehensä. Mutta eivät ehtineet, — kunpa olisivat
ehtineetkin!
— Miksi niin?
— Silloin olisi toki osattu pitää vara. Parahiksi nyt meidän
ilveksenajajat palasivat salolta, — heitä oli puolenkymmentä miestä,
isäsi ja setäsi niiden joukossa, — kun törmällä yhyttivät oudolla

34. asialla olijat. He suuttuivat tietysti, juoksivat kohti aseet ojossa, eivät
tienneet vainolaisia kolmea kertaa lukuisammiksi. Savolaisilta oli
silloin tie ummessa, he viskasivat taakkansa selästään, tarttuivat
keihäisiinsä ja tappelu syntyi… Me kalamiehet kuulimme
majarannasta tuohitorven töräyksen, — se oli sovittu hätämerkki —
ja arvasimme, että nyt on paha merrassa. Minä tunsin heti Viljo-
vainajan kiirehtivän äänen. Soudimme saunalahteen päin joka
taholta minkä vain airoista lähti, avuksi koetimme ehättää, ja
eellimmäisenä meidän venhe lahden suulle saapuikin.
Ukko oli kiihtyessään kiirehtinyt vauhtiaan ja ojenteli keihästään
korpikuusia kohti, ikäänkuin osottaakseen, miten hän venheensä
perästä suuntaili kiihkoiset katseensa lahden pohjaan, jonne hän
vasamana olisi tahtonut lentää vainolaisten surmaksi.
— Siellä riehui juuri tappelu saunan luona ahteella. Näkyi olevan
riitaa tavaroista, jotka savolaiset olivat maahan heittäneet, ja he
ahdistelivat tuurillaan tuimasti meidän miehiä, jotka näitä omia
tavaroitaan koettivat takaisin korjata. Karhun keihäs oli sedälläsi
kädessään, ja sillä hän torjui vainolaisten tuuria, peräytyen
verkalleen seinään päin, jonka vieressä isäsi kirveellään vainolaisten
piikkejä katkoi. Meikäläisistä makasi jo yksi nurmella, toisen näin
kaatuvan, saunan kynnykselle retkahti…
Taas voittivat vanhuksen murheiset muistot ja katkaisivat hänen
puheensa. Talttuneemmin hän sitten jatkoi:
— Savolaiset olisivat nyt kenenkään ahdistelematta voineet
iltikseen mennä saaliinensa tiehensä. Mutta heidät näkyi vallanneen
petomainen murhainto. Miesjoukolla he keräysivät setäsi ja isäsi
ympärille, kymmenen oli siinä kahta vastaan. Saunan kierrettyään
syöksivät he sivulta setäsi kimppuun; hän kaatui monen tuuran

35. lävistämänä. Silloin pääsi huuto lahdelta lähestyvistä venheistä, ja
silloin viholliset huomasivat meidän rantaa kohti laskevan. Useimmat
heistä nähtävästi sitä säpsähtivät, koska jo kiireesti juoksivat
pakoon. Mutta vielä jäi vihollisten johtaja isäsi kimppuun, joka yhä
seinän varassa puoliaan piteli, vaikka hän nähtävästi olikin jo
haavotettu. Muistat isäsi, mies minun mittaiseni, väkevä kuin karhu;
jos hän olisi voimissaan ollut, olisi hän hoikkasäären savolaisen
yhdellä iskulla nujertanut. Nyt hän vain koetti vasemmalla kädellään
hätyyttäjää luotaan torjua. Mutta hän horjahti…
— Venheemme oli rantaan tulossa, sen vauhti hiljeni tiheässä
kaislikossa, se pysähtyi liejukkoon. Hyppäsin kaislikkoon, maihin
harpatakseni. Mutta jo oli äitisi tuimassa tuskassaan keulasta
kapsahtanut minua edelle veteen, hän kahlasi rannalle, juoksi
miestään kohti. Isäsi silloin vielä, vaikka horjuikin, yhä hääteli pois
savolaista äärestään, mutta juuri kun me kuivalle maalle ehdittiin,
survasi vihamies keihäänsä haavotetun rintaan — ja kääntyi samalla
pakosalle. Äitisi ehti jo törmälle, häntä vainolainen hurjasti potkasi
ohi karatessaan ja hupeni sitten metsään… Minä tempasin aseen
jonkun kaatuneen vierestä ja ryntäsin pakenevain jälkeen. Näin
meikäläisten toistenkin verkkovenheiden samassa rantaan saapuvan,
koirat kuhisivat jo kupeillani, ja miehiä viittasin perästäni
rientämään…
Melkein juoksuun oli Ukko nyt kertoessaan kiirehtänyt vauhtinsa,
joten kuuntelijain oli vaikea häntä seurata ja kuulla hänen ääntään,
joka taas särkyneeltä rämähti. Nyt hän pysähtyi seisomaan,
ikäänkuin palaten takaisin nykyhetken todellisuuteen, kuivasi
hihallaan hiestyneet kasvonsa ja virkahti, kun retkeläiset väsyneinä
hänen ympärilleen olivat ehtineet:

36. — Sitä se oli savolaisten sisu sillä kertaa, sellaiseksi muodostui
kahakka kalakotamme kupeella. Kun me miehet metsästä palasimme
vainolaista takaa-ajamasta, silloin vasta oikein näimme, minkä jälen
se oli kotarannallemme jättänyt. Kylmänä makasi saunan edessä
setäsi ja kaksi muuta Hämeen miestä, joiden ääressä nyt venheistä
nousseet naiset itkivät. Isäsi oli vielä hengissä, mutta viimeisiä
kertoja hänen puhkaistu rintansa kohosi siinä äitisi sylissä, johon
hänen päänsä oli nostettu. Kirveen vartta puristi hänen kouransa
vielä niin lujasti, ettei se siitä irtautunutkaan, — miehen mukana
asekin kuopattiin.
Laurilla aaltoili rinta saman verran kuin kertoja-ukolla itsellään, ja
vaivoin sai hän kootuksi henkeä kysästäkseen:
— Entä äitini… niinhän olette kertoneet, että hän joutui samaan
hautaan?
— Niin joutui, huoahti Erä-ukko, lähtiessään taas verkalleen
taivalta jatkamaan. —- Iltayöstä hänen valituksensa muuttuivat
hourailuksi, ja aamulla hän oli vainaja. Liekö vainolainen häntä niin
pahasti potkaissut, vai sattuiko tuo kamala näky venheestä ja
puolison kuolema häneen niin syvälle, ettei hän sitä iskua kestänyt,
sitä ei kukaan osannut sanoa. Eipä sitä ollut helppo kestää
muidenkaan, — ei! Kaikki kolme sukulaistani, kaksi poikaani ja
miniäni, sain peittää yhteiseen hautaan, yksin oli minun erämailta
syksyllä palattava Karmalaan, minun, joka ijältäni jo silloin parhaiten
olisin hautaan joutanut, — ei se ollut helppoa! Mutta kaikkein
kaameimmin kaivoi mieltäni sittenkin muisto siitä, kuinka Viljo
seinänvierustalla horjuen hääteli tuuraa luotaan, lahdelta apua
katsoen, ja vainon mies vain sisukkaana survoi haavotettua rintaa…
ja kuinka minun sitä täytyi katsoa, enkä voinut ehtiä apuun…

37. Rauhallisemmin, riehahtelematta käveli nyt Ukko salotietä
eteenpäin. Hän oli melkein kuin väsynyt siitä voimainponnistuksesta,
minkä tuon kamalan muiston kertominen oli häneltä vaatinut, hän oli
ikäänkuin suorittanut surullisen velvollisuuden ja sen tehtyään
talttunut.
Mutta hänen äskeinen kiihkonsa oli nyt vuorostaan tarttunut
hänen pojanpoikaansa, jolle hän nuo mustat muistonsa oli puhunut.
Nyt hehkuivat Laurin silmät, kuohuen sykkivät hänen suonensa ja
koston muikeat myrskyt velloivat syvältä hänen nuorta mieltään.
— Ukko, sanokaa — niin puhui hän kotvasen kuluttua
kuiskaamalla, — sanokaa, tapasitteko vainolaiset vielä, kun heitä
metsässä takaa-ajoitte?
Hiljaisella äänellä Ukkokin vastasi:
— Tavattiinhan me osa heistä. Muutamat savolaisistakin olivat
ottelussa haavottuneet, ja haavat hidastivat heidän pakoaan. Pari
heistä yritti silloin vastarintaan asettua, mutta…
— Mutta?
— Kosto tapasi heidät jo siinä. Jättipä vanha savolainen siihen
poikansa kuolleena mättäälle ja itse pakeni, — niin en olisi minä
koskaan tehnyt.
Taas käveltiin hetkinen ääneti. Nuorukaisen vellottua mieltä vaivasi
tällä hetkellä ennen kaikkea eräs aavistus, epäilys, jonka perille hän
vielä tahtoi päästä. Hän kysyi:
— Ukko, oliko se isä, joka näinikään poikansa hylkäsi, oliko se
Savilahden Tarvainen?

38. Terävänä kalskahti Erä-ukon lyhyt vastaus:
— Oli.
— Sama, joka isäni kuoliaaksi survasi?
— Sama.
— Ja se poika, joka metsään kaatui, sekö oli Tarvaisen Hilppa?
— Niin lie ollut hänen nimensä. Vimmoissani viskasin hänen
ruumiinsa muurahaiskekoon, mutta saaliikseni hänen rinnastaan
päästin sen solen, jonka sinulle olen antanut. On kai se sinulla
tallessa?
Vähän viivytti nuorukainen vastaustaan:
— Tallessa on.
— Sen annoin sinulle kostosi merkiksi, — nyt sen ymmärrät jo
sinäkin, että kostoa on se kipu, joka nämä vuodet on mieltäni
jäytänyt. Nyt sen ituja on jo sinunkin rinnassasi. Mutta muista, se
viha ei ole yksin sinun, sitä ei ole sinulle ainoastaan isäsi jättänyt, se
on suvun, jossa se on perintönä kulkenut polvesta polveen ja joka
sen nyt meille on uskonut. Minultakin se viha kerran sinulle periytyy,
ja sinun tulee siitä suvulle vastata. — Olet nuori vielä, et ehkä täysin
ymmärrä, kuinka raskasta se perintö on, jota johtavan suvun täytyy
heimonsa puolesta kantaa; siinä kysytään sekä miestä että mieltä.
Mutta kerran olet sen kyllä täysin ymmärtävä.
Mutta nuori hämäläinen tunsi tällä kertaa heimonsa yhteisen vihan
niin valtaavana ja niin syvällä sydämessään, kuin jos hän, niinkuin
Ukko, olisi sitä siellä vuosikausia kantanut ja hautonut ja

39. paaduttanut. Hänestä tuntui, kuin olisi hän tällä iltapäivätaipaleella
elänyt vuosia vanhemmaksi, kuin olisi hän nyt yhtäkkiä päässyt
käsittämään elämänsä suuren tehtävän.
Mutta Laurin niissä mietteissä kylpiessä puhui Ukko vielä,
ikäänkuin noita koston mietteitä yhä säestäen:
— Sen jälkeen en ole savolaisia tavannut. Heidän autiot saunansa
me silloin poltimme, mutta senjälkeen ei ole Hämeestä niille järville
asti kulettu. Mutta kerran vielä vainolaisiin yhdytään, joko nyt tai
vasta. Ja silloin, Lauri, silloin se isketään syvälle koston keihäs, ja
silloin ne samalla lopullisesti suvulle peruutetaan nämä sen
takamaat, joita emme saa uhrata, vaadittakoonpa siihen vielä vaikka
paljokin verta ja miesten surmaa.
Näin opetti vaarivanhus pojanpojalleen, heidän samotessa
sisämaan aavoja erämaita, lietsoen sitä vihan kipunaa, jonka hän
nuoressa mielessä jo syttyneen tiesi.
* * * * *
Seuraavana päivänä saapui erämatkue Veneheittoon, josta pitkät
vesistöt johtivat monen vuolaan virran kautta ja avaran selän poikki
kauas Maanselän rinteille saakka. Siellä oli hämäläisten vanha
valkama, sinne olivat heidän venheensä maihin vedetyt ja
huolellisesti pensaihin peitetyt; mutta heidän yhteinen eränuottansa
oli vielä syvemmäs korpeen, kallioiden rotkoihin, kätketty. Kiireellä
nyt venheet tervattiin ja korjattiin ja työnnettiin vesille, ja niihin nyt
pyydykset ja eväät kannettiin; mutta keuloista pistihe esiin kuin
aidaskasa keihäitä, tuuria ja tarpoimia.

40. Eteenpäin, kaukaisemmille kiistavesille! Jo sauvottiin virrat ylös
Nilakan päähän, ja erään lahden suulla seisautti Ukko selällä
venheensä ja viittasi melalla lahdenpohjaan, josta petäjäin
siimeksessä helotti sievonen nurmikkoranta:
— Tuossa näette sen nuottatalaan jalustan, jonka juurella ennen
aina perhepata porisi. Noiden petäjäin alla on hautakumpu, siinä
olivat saunat vieressä.
Hartaana, sanan puhumattomana, katseli hämäläinen erämatkue
tuota rinnettä, jossa sen omaiset muutamia vuosia sitten olivat
kärsineet ja kaatuneet. Sinne olivat silloin saunat pystöön jääneet,
sen jälkeen olivat savolaiset nekin polttamassa käyneet.
Mutta Ukko viittasi jo airomiehiä jatkamaan sountiaan ja virkkoi:
— Käymme uudelta saunarannaltamme näitä kumpuja erikseen
katsomassa, nyt vain painetaan kiireellä eteenpäin.
Ohi siis soudettiin siitäkin lahdesta. Tuolle vanhalle pyyntirannalle
ei näet Erä-ukko enää tahtonut kalamajaa rakentaa, hän tunsi vähän
etempää vielä syvemmän lahden, kulkijain silmiltä vielä
kätketymmän, ja sen pohjassa kapean niemen, jota oli helppo maan
puoleltakin vartioida. Sen hän oli tienpääkseen valinnut ja sen
lehtevään rantaan hän nyt venheet laski.
Törmällä oli tasainen tanner, jossa kasvoi tuuhea pihlaja. Sen
viereen
Ukko venheestä astui ja virkkoi:
— Tässä on pyhä puu, sen alle meidän on hyvä tavaramme
nostaa.

41. Rivi rivin viereen kertyi saunarannan kalamiehille kapahaukeja,
jotka kuivivat korkealle pystytetyissä riu'uissa päivänpaisteisella
törmällä. Kiihtelyksen toisensa päälle kasasivat liikkuvat metsämiehet
nahkoja — kärpän, näädän, majavan, ilveksen ja oravan —
piiloaittaansa korven laitaan. Vihamiestä ei kuulunut kiistelemään
hämäläisiltä heidän pyyntimaitaan eikä hätyyttämään heitä heidän
uusilla saunoillaan.
Siksi olikin mieli reipas ja rohkea pyytäjillä. Aluksi oli kyllä
hämäläismatkue varoskellen erissä kulkenut, joukossa oli järvelläkin
soudettu ja vartijoita oli pidetty öisin mäellä. Mutta nyt sydänkesän
mentyä käytiin jo yksin ja kaksin kaukaisillakin katiskoilla ja noustiin
maihin oudoissakin salmissa, — eikä ollut vainolaista kuulunut eikä
enää sinä suvena paljo odotettavissakaan.
Niinpä soutelivat Karmalan Lauri ja Jämsän Tuira kepeällä
haapiollaan usein kahden kauas pohjoiseen päin, suuren Saunaselän
yli erääseen saarirypäleeseen asti, jonka salmiin he olivat
katiskoitaan rakentaneet ja jonka lahdissa oli vesilintuja viljalti. Ja
eräänä aamuna he, katiskat koettuaan, soutivat vielä senkin laajan
veden poikki, joka niiden saarten takaa aukeni, ja laskivat maihin
vasta järven pohjoiselle rannalle, missä eivät olleet ennen käyneet.
Näitä pyyntimaita he nousivat tutkimaan. —
Se oli karua maata, ylen synkkä oli kivikkosalo kävellä, ei se
pyyntimiehenkään mieltä innostanut. Vähän näkyi riistaakin liikkuvan
noissa harmaissa havulinnoissa ja maahiisien korkeissa kivikoissa.
Muuatta kivikkorinnettä kiertäessään näkivät metsämiehet toki
porolauman, joka suon rannassa naavoja järsi, ja se heidän intonsa
hetkeksi herätti. Niitä oli siinä monia kymmeniä sarvipäitä, näyttipä
etäältä katsoen siltä, kuin olisi suon laita heilahdellut, kun siinä porot

42. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com