Intermediate Accounting 11th Edition Nikolai Solutions Manual

wamiqmitco 10 views 42 slides Apr 09, 2025
Slide 1
Slide 1 of 42
Slide 1
1
Slide 2
2
Slide 3
3
Slide 4
4
Slide 5
5
Slide 6
6
Slide 7
7
Slide 8
8
Slide 9
9
Slide 10
10
Slide 11
11
Slide 12
12
Slide 13
13
Slide 14
14
Slide 15
15
Slide 16
16
Slide 17
17
Slide 18
18
Slide 19
19
Slide 20
20
Slide 21
21
Slide 22
22
Slide 23
23
Slide 24
24
Slide 25
25
Slide 26
26
Slide 27
27
Slide 28
28
Slide 29
29
Slide 30
30
Slide 31
31
Slide 32
32
Slide 33
33
Slide 34
34
Slide 35
35
Slide 36
36
Slide 37
37
Slide 38
38
Slide 39
39
Slide 40
40
Slide 41
41
Slide 42
42

About This Presentation

Intermediate Accounting 11th Edition Nikolai Solutions Manual
Intermediate Accounting 11th Edition Nikolai Solutions Manual
Intermediate Accounting 11th Edition Nikolai Solutions Manual


Slide Content

Intermediate Accounting 11th Edition Nikolai
Solutions Manual download
https://testbankfan.com/product/intermediate-accounting-11th-
edition-nikolai-solutions-manual/
Explore and download more test bank or solution manual
at testbankfan.com

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankfan.com
for more options!.
Intermediate Accounting 11th Edition Nikolai Test Bank
https://testbankfan.com/product/intermediate-accounting-11th-edition-
nikolai-test-bank/
Intermediate Accounting Volume 2 Canadian 11th Edition
Kieso Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/intermediate-accounting-
volume-2-canadian-11th-edition-kieso-solutions-manual/
Intermediate Accounting Volume 1 Canadian 11th Edition
Kieso Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/intermediate-accounting-
volume-1-canadian-11th-edition-kieso-solutions-manual/
Transactions and Strategies 1st Edition Michaels Test Bank
https://testbankfan.com/product/transactions-and-strategies-1st-
edition-michaels-test-bank/

Understanding Nursing Research Building an Evidence Based
Practice 5th Edition Burns Test Bank
https://testbankfan.com/product/understanding-nursing-research-
building-an-evidence-based-practice-5th-edition-burns-test-bank/
Microeconomics A Contemporary Introduction 11th Edition
McEachern Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/microeconomics-a-contemporary-
introduction-11th-edition-mceachern-solutions-manual/
Gardners Art through the Ages The Western Perspective
Volume 1 13th Edition Kleiner Test Bank
https://testbankfan.com/product/gardners-art-through-the-ages-the-
western-perspective-volume-1-13th-edition-kleiner-test-bank/
Marketing Real People Real Choices 7th Edition Solomon
Test Bank
https://testbankfan.com/product/marketing-real-people-real-
choices-7th-edition-solomon-test-bank/
Economics of Money Banking and Financial Markets 11th
Edition Mishkin Test Bank
https://testbankfan.com/product/economics-of-money-banking-and-
financial-markets-11th-edition-mishkin-test-bank/

Intercultural Communication Globalization and Social
Justice 2nd Edition Sorrells Test Bank
https://testbankfan.com/product/intercultural-communication-
globalization-and-social-justice-2nd-edition-sorrells-test-bank/

10-1


CHAPTER 10


PROPERTY, PLANT, AND EQUIPMENT: ACQUISITION AND DISPOSAL



CONTENT ANALYSIS OF EXERCISES AND PROBLEMS




Number


Content

Time Range
(minutes)

E10-1

Determination of Cost. (Moderate) Analysis of numerous items
to determine whether or not to include in property, plant, and
equipment.

5-10

E10-2

Property, Plant, and Equipment. (Moderate) Analysis of various
items for potential balance sheet inclusion.

5-10

E10-3

Acquisition Costs. (Easy) Compute total acquisition costs of
machine and prepare journal entry to record.

5-10

E10-4

Acquisition Cost. (Moderate) Journal entry to record
acquisition. Analysis of entry if price not available.

10-15

E10-5

(AICPA adapted). Acquisition Cost. (Easy) Determination of
cost and journal entry to record acquisition.

5-15

E10-6

(AICPA adapted). Acquisition of Land and Building. (Easy)
Computation of land and new building cost.

10-15

E10-7

Lump Sum Purchase. (Easy) Cost assigned to land, buildings,
and equipment.

10-15

E10-8

Exchange of Assets. (Moderate) No cash. Journal entries.

10-15

E10-9

Exchange of Assets. (Moderate) Cash, gain, and loss. Journal
entries.

10-15

E10-10

Exchange of Assets. (Moderate) Cash, gain, and loss. Journal
entries.

10-15

E10-11

Exchange of Assets. (Moderate) No cash. Journal entries.

10-15

E10-12

Exchange of Assets. (Moderate) Cash, gain, and loss. Journal
entries.

10-15

E10-13

(AICPA adapted). Exchange of Assets. (Easy) Determination
of amount to be shown in the accounting records.

5-10

10-2


Number


Content

Time Range
(minutes)

E10-14

Self-Construction. (Moderate) Determination of amount to be
capitalized. Evaluation under differing outside contractor's
bids.

10-15

E10-15

Donation. (Easy) Journal entry to record acquisition. Financial
statement disclosure. Time differences for passage of title.

10-20

E10-16

Interest During Construction. (Easy) Compilation of amount to
be capitalized. Financial statement disclosure.

5-15

E10-17

Interest During Construction. (Easy) Compute amount of
capitalized interest and interest revenue.

5-15

E10-18

Expenditures. (Moderate) Capital vs. operating. Classification
of various items. IFRS differences.

5-15

E10-19

(Appendix). Oil and Gas Accounting. (Moderate) Successful
efforts, full-cost methods. Determination of expense and
balance sheet value.

10-20

P10-1

Acquisition Costs. (Challenging) Reclassification of erroneously
recorded items. Journal entries.

20-30

P10-2

Costs Subsequent to Acquisition. (Challenging) Adjusting
entries to correct the books from improperly recorded costs.
Acquisition, legal fees, insurance, additions, repairs.

45-60

P10-3

Cost Classification. (Moderate) Journal entries to record
various transactions. Acquisition, parking lot, sale, lease,
freight, installation, taxes.

25-35

P10-4

(CMA adapted). Self-Construction. (Challenging)
Computation according to GAAP of amount to be capitalized.
Identification of any alternative procedures.

30-45

P10-5

Acquisition Cost. (Moderate) Acquisition, replacement,
purchase. Journal entries to record various transactions.

20-30

P10-6

(AICPA adapted). Comprehensive: Analysis of Changes in
Fixed Assets. (Challenging) Preparation of schedules for
changes in land, building, leasehold improvements, and
machinery and equipment.

25-35

P10-7

Assets Acquired by Exchange. (Challenging) Various situations
dealing with exchanges of nonmonetary assets. Journal
entries.

30-40

P10-8

Assets Acquired by Exchange. (Challenging) Various situations
dealing with exchanges of nonmonetary assets. Journal
entries.

30-40

10-3


Number


Content

Time Range
(minutes)

P10-9

Interest During Construction. (Moderate) Computation of
amount to be capitalized and amount to be depreciated.
Straight-line. Effects on financial statements.

20-30

P10-10

Comprehensive: Interest Capitalization. (Moderate)
Computation of amounts of capitalized interest, interest
expense, and interest revenue. Journal entries to record
construction costs, including interest.

40-60

P10-11

Events Subsequent to Acquisition. (Moderate) Replacement,
repairs, demolition. Journal entries to record various
transactions. IFRS differences.

20-30

P10-12

(AICPA adapted). Comprehensive: Adjusting Entries.
(Challenging) Analysis of machinery and equipment account.
Schedules to show effect of additions and retirements on
account balances. Journal entries.

40-60

P10-13

(AICPA adapted). Adjusting Entries. (Challenging) Analysis of
the building account. Journal entries to adjust the account as
necessary. Supporting computations.

40-60

P10-14

(Appendix). Oil and Gas Accounting. (Moderate) Successful
efforts, full-cost methods. Financial statement disclosure.

10-20


ANSWERS TO QUESTIONS


Q10-1 For a company to include an asset in the category of property, plant, and
equipment, the asset must: (1) be held for use in the normal course of business;
(2) have an expected useful life of more than one year; and (3) be tangible property
- that is, the asset must have physical substance.

Q10-2 Generally, a company capitalizes the expenditures that are necessary to obtain the
benefits to be derived from the asset and includes them as a cost of property, plant,
and equipment. The expenditures include the costs incurred in the acquisition of an
asset and in putting the asset into operating condition. The company expenses the
costs of maintaining the benefits at the levels originally expected.

Q10-3
A company classifies land held for investment on the balance sheet as an
investment. It does not include the land as property, plant, and equipment, since it is
not being used in the normal course of business in a productive capacity.

Q10-4
The book value of an asset is the recorded acquisition cost less the accumulated
depreciation recorded to date.

Q10-5 At the date of acquisition, the acquisition cost is equal to the market value. At the
end of the life of the asset, the book value should equal the residual value (a market
value). During the life of the asset, there is no defined relationship between the book
value and market value because depreciation is a process of cost allocation, not of
market valuation.

10-4
Q10-6 In a lump-sum purchase, the company allocates the total purchase price to the
individual assets on the basis of their relative fair values. This allocation is necessary
because some of the assets may have different economic lives, may not be
depreciable, or may be depreciated by different methods.

Q10-7 When a company exchanges securities for an asset, the acquisition cost of that asset
is either the fair value of the securities given up or the fair value of the asset acquired.
The company makes the choice on the basis of the market that is more reliable. If
neither of these amounts is known, it may use an appraisal of the asset, or, as a final
solution, the company's board of directors may place a value on the transaction.

Q10-8
When nonmonetary assets are exchange d, a company records the cost of the
nonmonetary asset acquired at the fair value of the nonmonetary asset surrendered
plus (minus) cash paid (received).

Q10-9
When nonmonetary assets are exchanged, the company recognizes a gain or loss
equal to the difference between the fair value and the book value of the
nonmonetary asset surrendered.

Q10-10 According to GAAP, a company capitalizes in terest on the acquisition of an asset if
the asset requires a period of time to get it ready for its intended use - a criterion that
is met for the self-construction of an asset. Specifically, the company does not
capitalize interest for the following types of assets:

1. Inventories that are routinely manufactured or otherwise produced on a
repetitive basis.
2. Assets that are in use or ready for their intended use.
3. Assets that are not being used in the earning activities of the company and are
not undergoing the activities necessary to get them ready for use.
Since imputed interest is not capitalized, the company must have borrowed funds
to finance the self-construction of the asset.
In contrast, interest on a note payable (that is not associated with the
construction of an asset) is expensed as incurred.

Q10-11 A company bases the amount of interest capitalized for a self-constructed asset on
the actual amounts borrowed and the cost of those borrowings. The amount is
intended to be that portion of the interest cost incurred during the asset's
construction period that theoretically could have been avoided. The company
determines the amount that it capitalizes by applying an interest rate to the average
amount of the expenditures on the self-constructed asset during the capitalization
period.

Q10-12 Since activities that are necessary to get the asset ready for its intended use are in
progress, the asset qualifies for interest capitalization. The company capitalizes
interest to the building account unless it makes specific expenditures that are
normally added to the land account, as discussed at the beginning of this chapter.

10-5
Q10-13 Three alternative treatments of fixed overhead costs are (1) to allocate a portion of
the total fixed overhead to the cost of the asset being constructed, (2) to include
only the incremental fixed overhead that is attributable to construction in the cost of
the self-constructed asset, or (3) to include no fixed overhead in the cost of the self-
constructed asset. Proponents of the allocation of total overhead argue that
construction should be treated the same as any other production process that
receives a portion of overhead costs. This method is appropriate when the company
is operating at full capacity and regular production is reduced by the self-
construction. Arguments in favor of including only the incremental increase are that
normal production costs should include the same amount of overhead whether
construction is going on or not, the normal overhead would be incurred anyway, and
that the cost of an asset and the decision to construct it should be based on
additional and incremental costs incurred. This method is appropriate when the
company is in an excess capacity situation. The argument in favor of including no
fixed overhead is that the fixed overhead does not change as a result of the
construction. Therefore, to include some overhead would result in less overhead
being expensed in the current period, and an increase in income.

Q10-14
Under GAAP, a company may not recognize profit on the self-construction of an
asset. The revenue recognition principle allows recognition of profit on asset use and
disposal, not on the acquisition or construction of an asset. If construction costs are
materially greater than the fair value of the asset, then the convention of
conservatism requires the company to write-down the capitalized costs and
recognize a loss.

Q10-15 The primary difference between U.S. GAAP an d IFRS is that IFRS allow a company to
write the value of its property, plant, and equipment up to fair value if fair value can
be reliably measured. If the property, plant, and equipment is increased to fair value,
the increase is credited to stockholders’ equity as a revaluation surplus.

Q10-16
The distinction between a capital expenditure and an operating expenditure is
whether the costs have increased the future economic benefits of the asset above
those that were originally expected. The future economic benefits can be increased
by extending the life of the asset, improving productivity, producing the same
product at a lower cost, or increasing the quality of the product. For example, if a
machine receives a major overhaul that increases the benefits to be realized from
the asset, the costs are capitalized. Conversely, ordinary repairs are of a
maintenance type that do not increase the total benefits to be realized, and,
therefore, are expensed. As another example, the cost of adding a new wing to an
existing hospital is capitalized since it increases the total benefits of the hospital,
whereas repairing the elevators does not increase the economic benefit of the
hospital and so is expensed.

Q10-17
An addition is a new asset that is being "added" or utilized in conjunction with an old
asset. In contrast, an improvement/ replacement involves the substitution of a new
part or asset for an old one. In accounting for an addition, a company capitalizes
the costs of the addition, and takes out of the old asset account any portion of the
old asset that is demolished or removed. A company capitalizes improvement and
replacement costs using the substitution method when it knows the book value of the
asset being replaced, by replacing the old book value with the cost of the new asset.
If it does not know the old book value, then it still capitalizes the cost of the new
asset, but with either a debit to the Accumulated Depreciation account of the old
asset or a debit to the old Asset account.

10-6

Q10-18 The costs of ordinary repairs and maintenance are expenses incurred routinely to
keep the asset in operating condition. Since these costs do not increase the future
benefits of the asset, a company expenses them as they are incurred. For interim
financial reporting, the use of an Allowance account is appropriate in order to even
out the expenses. However, this account is closed at the end of the year.
Extraordinary repairs are those that cannot be foreseen and do not occur in the
usual course of operations, such as emergency repairs to a machine that breaks
down during production. Usually, a company expenses these costs, but care should
be taken to note whether these repairs increase the future benefits of the asset. If
they do, then the company capitalizes the costs.

Q10-19
Leasehold improvements are improvements made to leased property that, upon
termination of the lease, will revert back to the lessor. A company capitalizes the
cost of these improvements and subsequently amortizes them over the economic life
of the improvements or the lease term, whichever is shorter.

Q10-20 An Allowance for Repairs account appe ars only on balance sheets of interim
financial statements if a company incurs repair costs unevenly. At year-end, this
account is closed; thus, it does not appear on a year-end balance sheet.

Q10-21
A company accounts for the disposal of an asset by removing both the asset and
accumulated depreciation to date from the respective accounts, recording the
receipt of cash, if any, and also recording any gain or loss. It reports this gain or loss in
ordinary income (in the category of Other Items) on the income statement unless it
meets the criteria for an extraordinary item.

Q10-22
Under the successful-efforts method of accounting for oil and gas properties, a
company capitalizes only those costs incurred in drilling for successful wells while it
expenses the costs of unsuccessful wells. In contrast, under the full-costing method a
company capitalizes all costs of drilling wells, whether the drilling was successful or
not.


ANSWERS TO MULTIPLE CHOICE


1. c 3. b 5. b 7. d 9. c
2. b 4. d 6. c 8. b 10. c

10-7
SOLUTIONS TO REVIEW EXERCISES


RE10-1


Cost of land: $55,000 + $2,000 + $7,500 = $64,500

RE10-2


Cost of building: $250,000 + $3,500 + $125,000 = $378,500


RE10-3



Asset
Appraisal
Value
Relative
Fair Value

x
Total
Cost

=
Allocated Cost

Land $100,000 25% $360,000 $ 90,000
Building 300,000 75% 360,000 270,000
Totals $400,000 $360,000

RE10-4


Amount to be paid off each year: $350,000 Ă· 7 = $50,000

Use the Time Value of Money Module, Table 4 (Present Value of an Ordinary
Annuity), where n = 7, i = 10%, factor of 4.868419

$50,000 x 4.868419 = $243,421 (rounded)

Journey entry
:

Equipment 243,421
Discount on Notes Payable 106,579
Notes Payable 350,000

RE10-5


Land received from the City of Lynchburg :

Land 400,000
Donated Capital 400,000

Land received from a stockholder
:

Land 400,000
Gain on Receipt of Denoted Land 400,000

10-8
RE10-6


Cost of asset acquired = Fair value of asset surrendered – Cash received
Cost of asset acquired = $40,000 - $2,000
Cost of asset acquired = $38,000


Gain (loss) = Fair value of asset surrendered – Book value of asset surrendered
Gain (loss) = $40,000 - $25,000
Gain = $15,000


RE10-7


Weighted average interest rate = [12% x ($3,000,000 Ă· $4,800,000)]
+ [10% x ($1,800,000 Ă· $4,800,000)]
Weighted average interest rate = 7.5% + 3.75%
Weighted average interest rate = 11.25%


RE10-8

Average cumulative costs = [(Beginning cumulative costs)
+ (Ending cumulative costs) Ă· 2]
Average cumulative costs = [($500,000) + ($3,000,000) Ă· 2]
Average cumulative costs = $1,750,000


RE10-9


Capitalized interest = Average cumulative cost x Interest rate
Capitalized interest = $1,750,000 x 10%*
Capitalized interest = $175,000


*Because Dexter’s average cumulative co sts do not exceed its borrowing on the
project, Dexter uses the interest rate on the note specific to this project to
calculate its capitalized interest.

RE10-10


Note : Rick has two alternatives. The substitution method is not applicable to this
situation because the engines were improved and not replaced.

Alternative 1: Reduce accumulated depreciation

Accumulated Depreciation 55,000
Cash 55,000

Alternative 2: Increase the asset account


Trucks 55,000
Cash 55,000

10-9
RE10-11


To record depreciation
:

Depreciation Expense 5,000
Accumulated Depreciation 5,000

To record disposal of equipment
:

Cash 12,000
Accumulated Depreciation 40,000
Gain on Disposal* 2,000
Equipment 50,000

*The book value is now $10,000 ($50,000 original cost less $40,000 accumulated
depreciation). The $12,000 proceeds from the sale results in a gain of $2,000.

10-10
SOLUTIONS TO EXERCISES


E10-1


The following are included in the cost:

1. Contract price
3. Freight costs
6. Installation costs
7. Testing costs
8. Overhaul costs before use
9. Costs of grading land prior to construction
10. Tax assessment for street improvements
11. Delinquent property taxes on property acquired
13. Cost of insurance during construction (could be expensed)
15. Interest costs during construction (not imputed interest)
16. Landscaping costs
18. Cost of tearing down a building on newly acquired land
19. Replacement of an electric motor in a machine (if benefits are increased)
20. Expansion of the heating/cooling system

The following are not
included in the cost:

2. List price
4. Discounts taken (unless equal to discounts available, which are not included in
the cost)
5. Discounts not taken
12. Cost of tearing down an old building (already owned)
14. Excess of costs over revenue during development stage
17. Severance pay for employees dismissed because of acquisition
21. Service contract for 2 years on the acquired asset
22. Cost of training new employees

E10-2


The following are included in property, plant, and equipment:

6. Fully depreciated assets still being used
7. Leasehold improvements

The following are not
included in property, plant, and equipment:

1. Idle equipment awaiting sale
2. Land held for future use as a plant site
3. Land held for investment

Visit https://testbankbell.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

10-11
E10-2
(continued)

4. Deposits on machinery not yet received
5. Progress payments on building being constructed
8. Assets leased to others

E10-3


Machine 213,000*
Repair Expense 1,000
Cash 214,000

*$200,000 - ($200,000 x 0.02) + $5,000 + $10,000 + $2,000

E10-4


1. The fair value of the asset is considered to be the cash price of $215,000 and
thus the machine is recorded at this fair value. Since a $55,000 down payment
is made, the remaining $160,000 has to be allocated between the note and
the preferred stock. In most situations, it would be considered that the 10% fair
value of the note should take precedence over the agreed value of the
preferred stock.

Present value of note: Four annual payments of $30,000
Present value factor n
=4, i=10% 3.169865*
$95,095.95

*Factor from Table 4 of TVM Module

Machinery 215,000.00
Discount on Notes Payable ($120,000 - $95,095.95) 24,904.05
Notes Payable 120,000.00
Preferred Stock, $100 par ($100 x 600) 60,000.00
Additional Paid-in Capital on Preferred Stock 4,904.05
Cash 55,000.00

Alternatively, if preference was given to the agreed value of the preferred
stock, the journal entry to record the acquisition would be

Machinery 215,000
Discount on Notes Payable 20,000
Notes Payable 120,000
Preferred Stock, $100 par 60,000
Cash 55,000

10-12
E10-4
(continued)

2. If the $215,000 cash price were not known, the fair value of the note and the
agreed value of the preferred stock would be used.

Machinery [($120,000 - $24,904.05) +
$55,000 + $60,000] 210,095.95
Discount on Notes Payable 24,904.05
Notes Payable 120,000
Preferred Stock, $100 par 60,000
Cash 55,000

E10-5
(AICPA adapted solution)

Cash equivalent price $9,500
Installation costs 300

Capitalized cost $9,800

Machinery 9,800
Discount on Notes Payable 1,500
Cash 1,300
Notes Payable 10,000

The asset should be recorded at its cash equivalent price of $9,500 plus
installation costs of $300. This forces a discount to be reported on the note
payable, and interest to be recognized even though recognition of interest on
a note of less than one year is not required by GAAP.

E10-6
(AICPA adapted solution)

Land:
Purchase price $50,000
Demolition of old building 4,000
Legal fees 2,000
Salvaged materials (3,000
)
$53,000

Building:
Architect's fees $ 20,000
Construction costs 500,000

$520,000

10-13
E10-7


Acquisition cost $200,000
Appraisal 20,000

Total cost $220,000

Appraisal
Values % of Total

Land $100,000 40%
Building 125,000 50%
Equipment 25,000
10%
Total value $250,000 100%

Cost assigned to:

Land 40% x $220,000 = $ 88,000
Building 50% x $220,000 = 110,000
Equipment 10% x $220,000 = 22,000

Total cost assigned $220,000

E10-8


Denver Company
Building: Warehouse (new) 30,000
b

Accumulated Depreciation: Building 55,000
Loss 5,000
a

Building: Warehouse (old) 90,000

a
Loss = Fair value of asset surrendered – Book value of asset surrendered
= $30,000 - $35,000

b
Cost = Fair value of asset surrendered

Bristol Company

Building: Warehouse (new) 30,000
b

Accumulated Depreciation: Building 25,000
Building: Warehouse (old) 45,000
Gain 10,000
a


a
Gain = Fair value of asset surrendered – Book value of asset surrendered
= $30,000 - $20,000

b
Cost = Fair value of asset surrendered

10-14

E10-9


Denver Company
Building: Warehouse (new) 30,000
b

Accumulated Depreciation: Building 55,000
Loss 7,000
a

Building: Warehouse (old) 90,000
Cash 2,000
a
Loss = Fair value of asset surrendered – Book value of asset surrendered
= $28,000 - $35,000
b
Cost = Fair value of asset surrendered + Cash paid
= $28,000 + $2,000

Bristol Company

Cash 2,000
Building: Warehouse (new) 28,000
b

Accumulated Depreciation: Building 25,000
Gain 10,000
a

Building: Warehouse (old) 45,000
a
Gain = Fair value of asset surrendered – Book value of asset surrendered
= $30,000 - $20,000
b
Cost = Fair value of asset surrendered - Cash received
= $30,000 - $2,000

E10-10


Denver Company
Building: Warehouse (new) 30,000
b

Accumulated Depreciation: Building 55,000
Loss 2,000
a

Cash 3,000
Building: Warehouse (old) 90,000
a
Loss = Fair value of asset surrendered – Book value of asset surrendered
= $33,000 - $35,000
b
Cost = Fair value of asset surrendered - Cash received
= $33,000 - $3,000

10-15
E10-10
(continued)

Bristol Company
Building: Warehouse (new) 33,000
b

Accumulated Depreciation: Building 25,000
Building: Warehouse (old) 45,000
Cash 3,000
Gain 10,000
a


a
Gain = Fair value of asset surrendered – Book value of asset surrendered
= $30,000 - $20,000

b
Cost = Fair value of asset surrendered + Cash paid
= $30,000 + $3,000

E10-11


Goodman Company
Truck 9,000
b

Accumulated Depreciation: Machine 24,000
Gain 3,000
a

Machine 30,000

a
Gain = Fair value of asset surrendered – Book value of asset surrendered
= $9,000 - $6,000

b
Cost = Fair value of asset surrendered

Harmes Company

Machine 9,000
b

Accumulated Depreciation: Truck 4,000
Gain 1,000
a

Truck 12,000

a
Gain = Fair value of asset surrendered – Book value of asset surrendered
= $9,000 - $8,000

b
Cost = Fair value of asset surrendered ($9,000, since no cash paid or
received)

Other documents randomly have
different content

Kuinkahan lienee niin sattunut, mutta samassa kun kirkkoherra
kysyi kummeilta: "Tahdotkos sinä kastetta tämän uskon
tunnustuksen päälle?" lentää tohautti muutamia teeriä aivan pihan
aukian äärimmäisien puiden latvaan, vaikkei suinkaan ollut se
vuoden-aika, jolloin teeret puissa istuvat. Metsän asukkaat näyttivät
itsekin oudostuvan tätä asemaansa, sillä ne kääntelivät itseänsä joka
suunnalle niinkuin viiri, päät ja pyrstöt pystyssä. Niidenkin petäjien
latvoissa oli muutamia, joiden välissä Juho ja Tahvo lapsen kanssa
seisoivat.
Kun kirkkoherra pani vettä omituisesta kastemaljasta lapsen
päähän, sanoen: "Minä kastan sinun, Kreeta, nimeen Isän" j.n.e.,
kuikistelivat teeret pitkäkaulaisina puista alas, ikäänkuin tiedustellen,
mitä kaikkea siellä alhaalla on tekeillä. Sitten ne muutaman kerran
ännähtää kuhauttivat ja lähtivät lentämään.
Koko toimitus tuntui kirkkoherrasta Väinämöisen soitolta. Hänen
mielessään väikkyi semmoinen tunne, että Lemmeslammen pinnalle
nousisivat rynttäillensä Ahto Vellamonsa ja tytärtensä kanssa, sillä
Tapioa ja metsän kultaista kuningasta ei hänen mielestänsä
puuttunut, koska Juho ja Tahvo hänen mielikuvituksissaan, paksuissa
paikkanutuissaan seisoessaan puiden seassa korven varjokkaassa
siimeksessä, näyttivät hänestä semmoisilta.
Toimitus tuli nyt päätetyksi. Lapsi oli tullut otetuksi kristillisen
kirkon ja seurakunnan jäseneksi. Niinkuin tiedämme, oli hän tyttö ja
hänestä tehtiin äidin kaima, sillä ennestään ei heillä semmoista ollut;
mutta tuskinpa yksikään lapsi on juhlallisemmin kastettu kuin tämä.
Juho rupesi laittamaan kirkkoherralle ruokaa, sillä eihän emäntä
nyt miten voinut sitä tehdä. Kahden pitkän kannon päähän pihalle
asetti hän kirveellä veistetyn laudan, jolle hän alkoi tuoda

ruokavarojansa. Hän oli hankkinut tätä tarvetta varten vähän
melkein selvää leipää. Aivan uusissa tuohisissa kantoi hän laudalle
voita ja viiliä kuopasta. Olipa hänellä vielä varastossa tuoresuolasta
lahnaakin, sillä hän oli onnistunut Lemmeslammesta saamaan niitä
muutamia joku päivä sitten. Kun hän oli vielä tuonut laudalle
puukkotölänsä ja tökeröisesti tehdyn puulusikka-koliskon, niin oli
pöydän kattaminen päättynyt.
Juho kehoitti nyt kirkkoherraa syömään. Nälkä kaivelikin
kirkkoherran sydän-alaa, sillä hän ei ollut voinut syödä aamulla,
varhain kun yöpaikasta lähdettiin. Mielellään totteli hän kehoitusta ja
istuuntui, ei pöydän, vaan laudan ääreen. Voi ja viili oli niin
puhdasta, että kirkkoherra oikein ihmetteli sitä mielessään,
vertaillessaan tätä vastakohtaa heidän muuhun elämäänsä.
Viilissäkään ei ollut ainutta rikkaa, eikä tomun hiukkaa. Paksu
päällinen oli vaan puhdas ja valkea kuin kiko, ja hieno-röyhelöinen
pinta osoitti, että piimiminen oli niin hyvässä järjestyksessä
onnistunut kuin se suinkin onnistua saattaa.
Hyvällä halulla pisteli kirkkoherra ruokaa suuhunsa omituiselta
pöydältä, kummallisista astioista ja oudossa ruokasalissa. Viili se
seisoi jäykkänä ja jyrkkälaitaisena pohjaa myöti kuin seinä, eikä
lievahdellut vähintäkään siihen koloon, josta kirkkoherra ahnaasti
poskeensa pisteli; petunsekainen leipäkään ei yhtään kaakarrellut
vanhan viilin mukana alas mennessään.
"Kuinka te olette noin hyvää voita ja viiliä voineet saada?" kysyi
kirkkoherra syömästä päästyään.
"Lehmäthän niitä antavat," sanoi Juho, oudoksuen kirkkoherran
kysymystä.

"Minä tarkoitan sitä, kun voi on niin puhdasta ja maukasta, ja viili
niin hyvästi piimynyttä," oikasi kirkkoherra.
"Ei käy lehmän-antiin paneminen sekaa niinkuin leipään … tuota
—: ja — ja meillä on hyvä kuoppa," selitti Juho viattomasti.
"Tuohisissako te piimitätte kaikki maitonne?"
"Joka tipan, mitä ei muutoin syödä."
"Onko teillä ensinkään muita astioita kuin tuohisia?" kysyi
kirkkoherra.
"On pata ja juurisaavi."
"Kirnu?"
"Sekin on tuohesta … mutta saattaahan tuota silläkin…" arveli
Juho.
"Kyllä teillä on viheliäisin ja kurjin elämä, mitä olla saattaa." arveli
kirkkoherra.
"Kuinka niin?" kysyi Juho loukatun tunnolla ja rengautti silmänsä
suuriksi kuin suitsirenkaat.
"Teidän asuinhuoneenne on niin kurja, etten ole koskaan moista
nähnyt, ja teidän koko elämänne osoittaa suurinta kurjuutta ja
puutosta, sillä teiltä näyttää puuttuvan välttämättömimmätkin
elämän tarpeet," sanoi kirkkoherra avonaisesti.
"Näinköhän arvelette? … minä ajattelen toisin — mikäpä meillä
täällä olisi hätänä? Olemmehan itsenäisiä ihmisiä, eikä kukaan täällä
meitä sorra, polje eikä tee mitään vääryyttä. Päinvastoin on Jumala

antanut ja uskonut meille liiankin paljon ja kaikesta hyvyydestään
kiitämme häntä. Loistoa ja ihmisten seuraa emme kaipaa …;
syömme mitä saamme ja olemme osaamme tyytyväiset, sillä meillä
on Jumala, johon luotamme ja hän kyllä pitää huolen meistä,"
tuumaili Juho luottavasti,
"Olette oikeassa siinäkin asiassa. Suurin onni ihmiselle on se, että
on osaansa tyytyväinen ja pelkää Jumalaa," sanoi kirkkoherra ja
tarttui Juhon käteen, merkiksi, että hän on täydellisesti ymmärtänyt
Juhon tarkoituksen.
Kun kirkkoherra oli einehtimisensä päälle vähän levähtänyt, hankki
hän itsensä paluumatkalle. Emännän ja joka lapsen jätteli hän
erikseen hyvästi, ja Kirvelän Tahvo odotti lakki kourassa vuoroaan;
viimeiseksi jätteli kirkkoherra hänet hyvästi, lämpymästi kättä
puristaen.
Nyt lähti kirkkoherra vuovaamaan kotiansa kohden Juhon
opastamana, sillä eihän hän kuuna kullan valkeana olisi omin
neuvoinsa osannut sieltä takaisin tulla.
Kotoa lähteissään sieppasi Juho ison sangallisen tuohisen kuopasta
ja otti sen mukaansa; se oli tiviisti peitetty tuohi-kannella. Se riippui
sangastaan koko taipaleen joko Juhon käsikoukussa tai muutoin
kädessä.
"Mitä teillä tuossa tuohisessa on?" kysyi kirkkoherra, kun he olivat
jo pitkät matkat kulkeneet.
"Onpahan."

Se oli ainoa sananvaihto, mitä talottomalla taipaleella heidän
keskensä puhuttiin.
"Kyllä tästä osaan jo itsekin, saatte palata takaisin," sanoi
kirkkoherra Juholle ensimäisiin taloihin tultua.
"Ei ole vississä…; vielä on sekavia, tiettömiä paikkoja … vien perille
saakka…; periltä olen teidät noutanutkin," sanoi Juho.
Myöhään illalla päästiin pappilaan. Tuohisine päivineen tunkeusi
Juho kirkkoherran jäljessä virkahuoneesen. Väsyneenä istahti
kirkkoherra tuolille, mutta Juho jäi ovipieleen seisomaan. Kirkkoherra
kehoitti häntäkin istumaan, mutta Juho tuhrasi vaan nokkaansa ja
sioittteli jalkojaan.
"0tin tämän tuohisen," alkoi hän tovin päästä. "… Muuta antamista
ei minulla ole suurista vaivoistanne… Siinä on voita — — pyydän sen
saada jättää teille," sanoi Juho matalalla äänellä.
"Ei, en missään tapauksessa minä ota teidän voitanne," sanoi
kirkkoherra, hypähtäen ylös tuolilta.
"En minä olisi sitä uskaltanutkaan … mutta kun sanoitte meidän
voin olevan semmoista, että sitä saattaa syödä," sanoi Juho, taasen
tuhrasten nokkaansa.
"Kyllä kaiketi, mutta kuitenkaan en voi sitä ottaa. Kenties on se
ainoa voi, mitä teillä on, ja eihän teillä muutoinkaan ole isot varat;
voinne tarvitsette kyllä itse," vastusteli kirkkoherra.
"Ei se tee mitään … olkoon vaan viimeinen … ei haittaa…; kyllä
lehmät toista antavat. — Onhan meillä lehmiä… Tänne minä sen
jätän, vaikka kuinka vastustaisitte. Te olette tehneet suuren

rakkauden työn — — antaisin enemmänkin, mutta minulla ei ole…;
minun tuntoni sanoo sen…"
Näin sanoen laski Juho tuohisensa kirkkoherran virkapöydän alle
lattialle. Sanaa sanomatta puristi hän kirkkoherran kättä ja kyyneleet
vyöryivät hänen karkeita kasvojansa myöten. Sitten poistui hän
hitain askelin.
Kyynelet kiertyivät kirkkoherrankin silmiin Juhon pois mentyä.
"Hänellä ei ole maallista rikkautta eikä viisautta, mutta hän omistaa
suuren aarteen, jota ei kaikilla ole — hän pelkää Jumalaa ja hänellä
on rehellinen sydän," mutisi kirkkoherra. — — —
Jonkun vuorokauden kuluttua löysi Juho eräänä aamuna mökkinsä
edestä pari kantamusta jauhoja. Ei ollut Juhon vaikea arvata kenen
toimesta jauhot olivat tuodut. —

XL
Odottamaton pulma.
Joku määrä on taaskin aikaa kulunut. Elämä Oukkarissa ei ole
entisestään paljon muuttunut, se vaan, että lapset olivat kasvaneet
isoimmiksi ja vaativat enemmän ruokaa ja vaatetta, mutta isoja
työn-apuja ei heistä vielä ollut. Talouttakin oli koetettu parantaa niin
paljon kuin oli voitu, mutta se kävi niin hitaasti, ettei elämä siittänsä
parannut, jos ei juuri pahennutkaan, ja pettu ei vaan leivästä
poistunut. Kun edistyminen kävi näin tasan varttuvain leivänpurijain
kanssa, jäi uuden tuvan laittaminenkin yhä kaukaisemmaksi
ajatukseksi, mutta toivoa ei kuitenkaan heitetty.
Oukkarissa ei juuri usein nähty vieraita, mutta eräänä syksynä
syyskierän aikana nähtiin se kumma, että Oukkarin pihalle ajettiin
oikein hyvissä värkeissä olevalla hevosella; näyttivätpä reessä olevat
miehetkin herrasmiehiltä.
Juho oli tullut juuri ansateiltään. Hän oli laskenut lintukonttinsa
mökin eteen ja könttinyt mökkiin, jossa hän istui väsyksissä kannon
nokkaan.

Kun hän kuuli, että kartanolle tuli joku hevosella, raotti hän mökin
ovea, nähdäkseen, keitä tulijat olisivat.
Äkkiä vetäsi hän mökin oven kiinni ja sanoi hätääntyneellä äänellä:
"Herra Jumala! nimismies ja lautamies! He eivät varmaankaan ole
hyvällä asialla … — mitähän pahaa minä olen tehnyt!"
Samassa nykästiin mökin ovi auki.
"Ohhoh! Täällähän on niin pimeä, ettei eteensä näe; ottakaahan
toki valkea," sanoi nimismies sisään kömpiessään.
Juho otti valkean päreesen.
Oudoksuen katseli nimismies huoneen sisustusta, jossa niin monta
ihmishenkeä asui.
"Eihän täällä käsi käänny, ei jalka jakaannu. Täällähän on väkeä
kuin helluntain epistolassa, niin että aivan silmämunalta paistaa,"
sanoi nimismies.
"Eihän täällä perin väljä ole," koki Juho sanoa, vaikka hän vapisi
niin ettei ollut sanaa suustaan saada.
"Kylläpä teillä on kurja asunto!" arveli nimismies.
"Eihän tämä taida monenkaan mielestä häävi olla, mutta meillä ei
ole tämän parempaa," koki Juho sanoa, vaikka ääni tahtoi tukehtua
kurkkuun.
Juho olisi niin mielellään kysynyt, mitä asiaa vierailla oli, mutta ei
uskaltanut, sillä hän pelkäsi saavansa kuulla jotakin hyvin hirveää;

ehkäpä ovat tulleet häntä kiinni panemaan. Tästä tukalasta tilasta
päästi hänet nimismies.
"Olemme tulleet tänne ikävän asian kanssa," aloitteli hän.
Juho istahti kannolle, sillä hän ei voinut seisoa, eikä vastannut
mitään.
"Olemme tulleet häätämään teitä pois mökiltänne," pitkitti
nimismies.
"Mitä pahaa me sitten olemme tehneet?" huusi Juho tukahtuneella
äänellä.
"Te olette omin lupinne asettuneet kruunun metsään asumaan ja
sen vuoksi häädetään teidät tästä pois," selitti nimismies.
"Eikö kruunun metsässäkään, vapaalla maalla, joka ei ole
kenenkään oma, saa köyhä ihminen asua?" kysyi Juho kauhistuen.
"Ei saa ilman luvatta. Eikä olisi mikään vissi, että hakemallakaan
olisitte lupaa saaneet, sillä kruunu pitää metsiään isossa arvossa,
eikä anna niihin mielellään uudisasutuksia perustaa. — Ja kyllä
kruunulla on täysi omistusoikeus maihinsa," selitti nimismies yhä.
"Minä en niitä asioita ymmärrä, mutta minusta tuntuu niin
kummalliselta… Tekeekö kruunu itse peltoa ja niittyä metsäänsä?"
utasi Juho jo vähän toipuneena.
"Ei suinkaan, mutta kruunu suojelee maitansa metsien vuoksi."
vastasi nimismies.

"Tuota noin … — ettäkö kruunu metsien vuoksi ei anna maitaan
viljellä…? Mutta — sen mukaan kuin minä ymmärrän — kansa ei voi
lisääntyä ilman leivättä, ja leipää ei saada, ellei maata viljellä.
Kruunulla on tässäkin pitäjäässä paljon viljelykseen kelpaavaa
maata, muttako ei anna niitä viljellä metsien vuoksi…? Vaikken minä
niitä asioita ymmärrä, tuntuu kuitenkin niin oudolta ja somalta — —.
Kuinka se on, sanokaa te, joka ymmärrätte: onko maa kruunun vai
kansan?" tuumaili Juho, joka kerran vertyneenä oli uteliaampi ja
puheliaampi nyt kuin kenties koskaan ennen.
"Luultavasti maa on paremmin kansan kuin kruunun ja paljonhan
kansalla onkin maata, jota se saapi viljellä, paljon enemmän kuin
kruunulla. Sitä paitsi kruunu tarvitsee myös omansa," sanoi
nimismies.
"Kyllähän on kansaa, joilla on maata hallussaan, mutta paljon on,
joilla ei olekaan ja ne nääntyvät puutoksiinsa. Mutta kuinka se on?
Onko kansa kruunua varten vai kruunu kansaa varten?" kysyi Juho
taas.
"Luultavasti ne ovat yhtä tarpeelliset niin toinen kuin
kumpainenkin, sillä ei suinkaan kruunua tarvittaisi, jollei kansaa olisi;
toisaalta taas ei ole koskaan krunnutonta kansaa; siis tarvitsevat ne
toinen toistaan."
"Vai niin! Mutta kumpi on kruunulle parempi: sekö, että maassa on
paljon väkeä, vaan se, että on vähän?"
"Tiettävästi on se kaikille hyödyksi, kun on paljon väkeä."
"Niin, mutta kun tahdotaan paljon väkeä, niin niille pitää antaa
maata…; muutoin liiat ihmiset, tuota, kuolevat nälkään… Mutta mitä

se kruunu metsällä tekee, onko sillä niin paljon taloja, että se
tarvitsee semmoisen joukon metsää polttopuita varten?" sanoi Juho
totisena.
Nimismies naurahti.
"Tuskin te tiedätte, mikä kruunu onkaan?" sanoi hän sitten.
"En minä häntä niin tarkoin tiedä, mutta eiköhän se vaan ole
korkea esivalta," arveli Juho.
"Likipitäin. Ja nyt saat tietää, ettei kruunu polttopuikseen metsiä
tarvitse, vaan se myöpi pölkkyjä metsistään. Pitäisihän sinun se
tietämään, sillä olethan itsekin usein ollut tukkitöissä," selitteli
nimismies.
"01en kyllä ollut muiden töissä, vaan en koskaan omasta
puolestani… Olen luullut isäntäin vaan myöneen metsiään
kauppiaille… Mistä minä sitten tiedän, että kruunu… Mutta minun
mielestäni ei kruunu pidä juuri niin tarkkaa huolta metsiensä
myömisestä. Voi sitä petäjän paljoutta, mikä näilläkin laajoilla
kruununmetsäsaloilla kaatuneena maassa mätänemässä makaa;
parhaat puut ovat siellä ja kuka niistä nyt hyötyy? Olisi kai niistä
saanut vaikka montakin kirkkoa. Niillä maar rahaa olisi saatu, kun ne
aikanaan olisi myöty," päätteli Juho.
Juho oli unhottanut pelkonsa ja hämmästyksensä keskustelun
ajalla niin, että hän voi vapaasti puhella ja hänellä oli semmoista
salaista luuloa, että hän on puheessa voittanut nimismiehen ja hän
ei uskallakaan häätää häntä pois mökiltään.
Seurasi hetkinen äänettömyyttä.

"Niin, tässä kuluu aika turhia jaaritellessa. Teidän täytyy muuttaa
täältä pois ensi puolipastoksi. Ellette silloin ole muuttaneet, olen
minä pakoitettu repimään teidän mökkinne," sanoi nimismies
virallisesti.
"Oikeinko se on täyttä totta?" kysyi Juho hyväsestään jo
masentuneena.
"Enpähän minä nyt toki leikilläni semmoisia puhu —. Tässä on
kuvernöörin häätämiskäsky," sanoi nimismies, ottaen paperin
taskustansa ja tarjoten sitä Juholle.
"Mikä siinä on oikeastaan syynä, että meidät mökiltämme?… En
tiedä mitään pahaa tehneeni," sanoi Juho nolosti, sillä hänellä alkoi
kapuilla tosi hätä.
"Äskettäin jo sanoin, että olette omin lupinne asettuneet kruunun
metsään asumaan. Siinä syy, jonka vuoksi teidät pois ajetaan. On
sitä vikaa teissäkin, eikä vaan aina kruunussa," sanoi nimismies
voitollisen pisteliäästi.
"Enhän minä kruunua…; esivalta olla pitää… Mihinkä sitä, jos ei
lakia ja asetuksia… Enhän minä muuta, kun sanoin, että köyhä kansa
tarvitseisi maata… Ei suinkaan vallesmanni nyt siitä…" höpötti Juho
hätäyksissään, sillä kaiken muun hädän lisäksi pelkäsi hän
puhuneensa pahasti esivallasta, ja joutuvansa siitä kiinni.
"Ettehän te ole mitään liikoja puhuneet; olkaa siitä huoleti," sanoi
nimismies, jota Juhon tukala tila alkoi säälittää.
"Kiitoksia, hyvä vallesmanni…! Mutta keneltä minun olisi pitänyt
pyytää lupaa mökkini perustamiseen tänne kruunun salolle?" kysyi

Juho.
"Kuvernööriltä tietysti. Jos hän olisi hakemukseen suostunut, olisi
hän velvoittanut maanmittarin mittaamaan ja paaluttamaan teille
maat; muussa tapauksessa olisi hän hyljännyt koko pyyntönne,"
selitti nimismies.
"Kuka niitä semmoisia ymmärtää ja mistä ne rahat sitten…?" sanoi
Juho nolona.
"Tässä on tämä kuvernöörin häätämispäätös, saatte valittaa sitä
vastaan, jos niin tahdotte," sanoi nimismies, ojentaen paperia
Juholle.
"Mitäs, herran tähden minä … kyllähän minä esivaltaa… Enhän
osaa, enkä tahdo valittaa muille kuin teille — —. Mutta se minua
kummastuttaa, että mistä se kuvernööri tietää, että me täällä…;
taitaahan se esivalta kaikki tietää… Kovin paha mieleni on kuitenkin,
kun pitää pois mökeiltään," sanoi Juho värisevin ja tukehtunein
äänin.
"Ei kuvernööri tiedä, missä kaikissa mikin asuu, mutta Kiverä on
kirjoittanut kuvernöörille ja vaatinut teidän häätämistänne," sanoi
nimismies.
"En täälläkään rauhassa…! Joka paikassa minua vainotaan ja
ahdistetaan kuin metsän petoa. Miksikä lienen syntynytkään tähän
maailmaan ja mihin minä onneton nyt joudun huonon joukkoni
kanssa?" puhkesi Juho valittavin äänin sanomaan.
Hän sortui nyt kauhean surun valtaan. Entinen kolkko, kova ja
hyödytön elämän taistelu aukesi yhtähaavaa hänen eteensä, ja

synkkä, toivoton tulevaisuus haamoitti kaikkine sortovaltoineen
mustana irvikuvana hänen edessään. Hädissään koetti hän ajatella
sinne tänne, hakien jotakin pelastuksen keinoa, mutta kaikki
turhaan, sillä apua ei kuulunut kustaan.
Näitä tuntiessaan ja miettiessään, valtasi Juhon oikein äänekäs
itku. — Vaivattu, ahdistettu ja vanhentunut karhea sydän murtui
elämän kuorman alla, ja puhkesi päällekin päin näkyväksi myrskyksi
murtuissaan.
"Eihän tämmöisen talon tähden sovi noin kovin pahakseen panna;
hennoohan tästä lähteä," sanoi nimismies.
"Tämä on yhtä isosta arvosta meille kuin paras hovi monelle
muulle…; me emme tahtoisi parempaa … me tyytyisimme tähän…;
mihin me nyt joudumme?" koki Juho änkyttää.
Nimismies oli hyvänluontoinen mies. Kovin kävi hänen säälikseen
Juhon suru ja hätä. Hänkin rupesi miettimään jotakin keinoa, joka
voisi auttaa Juho-parkaa tukalasta tilastaan. — Semmoisen luuli hän
nyt löytäneensäkin.
"Älkäähän nyt niin kovin sureko, ehkä tässä joku keino keksitään,"
sanoi nimismies lohdutellen.
"Jos vaan voitte, niin auttakaa meitä; nyt on apu tarpeesen," sanoi
Juho rukoilevasti.
"Hakekaa tämä mökkinne kruunun torpaksi," kehoitti nimismies.
"Saisimmeko sitten tässä asua niinkuin tähänkin asti?" kysyi Juho
toivovasti.

"Saisitte aivan vapaasti, vieläpä paljon helpommalla verolla kuin
uudistalolaiset."
"Mutta enhän ymmärrä, enkä osaa mitään, miten ja missä sitä
haettaisiin … eikä ole varojakaan," sanoi Juho, alkaen taasenkin
nolottumaan.
"Mutta jos minä ottaisin sen asian ajaakseni."
"Voi hyvä vallesmanni…! Tehkää se, hyvä vallesmanni… Voi kun te
olette hyvä, vallesmanni… — Mutta milläs minä teille palkan maksan,
hyvä vallesmanni?" höpisi Juho iloissaan, tietämättä itsekään mitä
hän oikeastaan sanoi.
"Kyllähän niistä sovitaan. Jos satutte saamaan lintuja ja tuotte
jonkun linnun, sitten kuin asia on päättynyt — jonka minä luulen
onnistuvan — niin sillä se on maksettu," sanoi nimismies.
"Voi, vai linnuilla! Kyllähän niitä täältä saloilta saamme. Kytkin on
minulla mökin edessä lintukontti, sen annan nyt aluksi," sanoi Juho
iloissaan.
"Ei, ei; en minä sitä tarkoittanut. Minä en tahdo mitään, ennenkuin
asia on päässä," eitti nimismies.
"Kyllä teidän täytyy tämä kontti rouvallenne tuliaisiksi… Konttineen
lintuineen pitää se teidän…; kyllähän me näitä…" väitti Juho ja ottaa
piti nimismiehen.
Nimismies lähti nyt pois ja hän oli Juhosta kirkkoherran jälkeen
paras mies maailmassa.

Juhon suru ja pelko lakkasi nyt siihen paikkaan. Elämän huolet
eivät vaivanneet häntä nyt kovemmin kuin ennenkään ja hän luotti
niin lujasti nimismiehen lupaukseen, että piti jo itseänsä oikein
laillisena mökkinsä omistajana, jota ei kukaan enään voisi häneltä
pois ottaa. — Tunsipa hän olevansa paljon viisaampikin entistänsä.

XII.
Onni onnettomuudessa.
Juho on nyt talonsa herra ja isäntä, sillä nimismies on pitänyt
sanansa kuin mies. Hän on kun onkin hakenut ja saanut Juhon
mökille kruunun torpan oikeudet. Juholla oli nyt oikein kuvernöörin
sinetillä varustetut kirjalliset vakuutukset, että mökki oli todellakin
hänen ja ettei kukaan voi sitä häneltä pois ottaa. Tämä tieto ja tunto
vieritti Juhon elämän kuormasta pois isoimman ja raskaimman kiven,
ja elämä tuntui nyt niin keveältä ja huolettomalta.
Mökkinsä vakuutuskirjaa piti Juho erinomaisen isossa arvossa.
Tosin ei hän tiennyt sen sisällöstä ainuttakaan sanaa, mutta hän
uskoi nimismiestä, että se se on, jonka voimasta mökki on hänen.
Isoa, kaunista, punaista sinettiä katseli hän ihmeen sekaisella
kunnioituksella, sillä hän ymmärsi, että sekin vaikuttaa asiaan
sangen lujasti ja mahtipontisesti. Juho teki tälle talon kalliimmalle ja
arvokkaammalle kappaleelle tuohesta litteän kannellisen laatikon ja
sekin sai sen arvon, että hän sovitti tuohen ihopuolen sekä sisä- että
ulkopuolelle. Sinne pisti hän arvokkaan paperinsa ja sulki laatikon
kannella. Sitten vei hän laatikon kuoppaan, pisti sen erityiseen luolan

koloon ja sulki huolellisesti kolon kivellä. — Tarkkaa huolta piti hän
arvopaperin tallessa pysymisestä. Tuon tuostakin kävi hän kuopassa
katsomassa, oliko kivi kolon suulla ja oliko laatikko kolossa. Tavasta
kävi viettelys niin suureksi, ettei Juho malttanut olla ottamatta
laatikkoa kolosta. Silloin aukasi hän kannen ja veti varovasti paperin
esille. Saatuansa sen laskokset auki, katseli hän kauvan ääneti ja
ajatuksiinsa vaipuneena sen punaista sinettiä. Kun hän viimein siitä
autuaallisesta nautinnostaan havahtui, nosti hän tavallisesti paperin
ylös, samassa ulottaen sen vähän ulommaksi, ja katsoen siihen vielä
tosi-ihastuksella; silloin sanoi hän: "Ottakoonpa vielä, ken tahtoo,
minulta taloni pois." Sitten kääri hän paperin laskoksiin, pisti sen
laatikkoon, lykkäsi kannen kiinni, pani luolan koloon, sulki sen kivellä
ja lähti pois.
Paljon oli Juho vanhentunut ja heikontunut. Työnteko kävi hitaaksi,
kankeaksi ja heikoksi. Uuden asuinhuoneen tekoa ei hän enään
ajatellutkaan, sillä hän tunsi jo voimainsa määrän. Eipä hän sitä
suuresti kaivannutkaan, sillä hän oli tyytyväinen entiseen
asuntoonkin. Niittyä ja peltoa ei enään tullut lisää ja Juholla oli
kyllitellen työtä entisten voimassapitämisestä. Kun näin asiat olivat,
ei voitu karjaakaan lisätä; kahdella lehmällä vaan oltiin, kuten
alussakin, ja nämät olivat heidän elinehtonsa. — Vanhin poikakin,
josta olisi työn-apua ollut, meni vieraan palvelukseen, nähtyään,
ettei tässä tuosta tuohon tultu. — — —
Eräänä kesä-iltana odotettiin Oukkarin lehmiä kotiin tulevaksi,
mutta niitä ei tullut. Odotettiin paljon sivu tavallisen ajan — koko
yökin, ei sittenkään. Aamulla varhain lähti Juho hakemaan niitä. Hän
samosi salot, kulki korvet, kapusi kalliot, rämpi rämeet, nevat ja
suot, mutta turhaan. Väsyneenä palasi Juho illalla kotiin.

Seuraavana aamuna meni hän Kirvelän Tahvoa pyytämään
avuksensa lehmiä hakemaan. Yhdessä lähtivätkin nämät tasaväkiset
likimmäiset naapurukset epätietoiselle retkelleen. He suuntasivat
matkansa Oukkaria kohden, aikoen painaa sieltä toisille maille, missä
Juho ei ollut ennen käynyt. Heiltä estyi kuitenkin tämä pitempi
matkasuunnitelma, sillä Oukkariin tullessaan löysivätkin he
molemmat lehmät, mutta kontion kaatamina. — Lemmeslammen
korven laidassa oli metsän kuningas ne ruhtonut ja peittänyt
rahkamättäillä.
Juho ei näyttänyt olevan taallaankaan koko tapauksesta, mutta
kovin kauhistuivat Tahvo ja Riettu tuota ankaraa tuhoa. Riettu
päivitellä pälpätti ja itkeä killisteli yhtenään, eikä loppua surusta
näyttänyt ensinkään tulevan. Nyt on muka elämä kaikki, kun ainoat
lehmät metsä kaati, ja mistäpä toiset enään saataisiin, sillä työ ja
tuskapa oli ollut entisiäkin saadessa, vaikka silloin vielä oltiin
nuorempia ja voimakkaampia työntekijöitä. Mikäpä muu nyt neuvoksi
tulee kuin nälkäkuolema, sillä lehmien turvissahan melkein yksin-
omaan on henkeä pidetty ja elää kituuteltu.
Tähän suuntaan paapatti Riettu katkeamatta ja Tahvo säesti
häntä, tavantakaa lausuen Rietun surun sekaan jonkun surkuttelevan
ja säälivän sanan, ja nämät lisäsivät vettä Rietun myllyyn.
Olisipa niin kovan kohtauksen luullut vaikuttavan masentavasti
Juhoonkin, mutta hän ei vaan ollut taallaankaan koko jutusta. Hän
koki vaikittaa ja lohdutella vaimoaan niin paljon kuin voi, mutta kun
se ei näyttänyt mitään auttavan, meni hän ulos. Kuoppaansa meni
hän silloin. Siellä otti hän esille taasenkin arvopaperinsa ja katseli
kauvan ja hartaasti sen punaista lakkaa. Kun hän sieltä palasi, oli

Riettu jo sen verran tyyntynyt, että hän voi kuunnella muiden
puhetta.
"Mitäpä me noita lehmiä suremme, kyllähän Jumala meille toisia
antaa," sanoi Juho luottavasti.
"Kyllähän Jumala hyvinkin sinulle lehmät sarvista tänne taluttaa;
kovalla työlläsipä piti entisienkin alku ansaita," sanoi Riettu
epäilevästi.
"Sinä, Riettu, teet syntiä Herraa vastaan. Häneltähän tulee onni ja
onnettomuus ja hänen tahdostaan saamme me mitä saamme. Väärin
on nurkua Herraa vastaan," sanoi Juho nuhtelevasti.
Riettua rupesi hävettämään. Hänestä rupesi tuntumaan siltä, että
Juho on sittenkin oikeassa ja hänen surunsa haihtui siihen paikkaan.
Niin. Juho luotti Jumalaansa ja mökkinsä vakuutuskirjaan ja niissä
oli hänelle kylläksi; mitä huoli hän silloin lehmistä, karhuista ja
muista elämän suruista.
Pian oli kylälle levinnyt tieto, että karhu oli kaatanut Oukkarin
molemmat ja ainoat lehmät. Säälin tunne kävi monenkin mielen
lävitse, sillä yleiseen tiedettiin, kuinka niukkaa ja karua elämää
Oukkarissa eletään. Toisissa ei tämä tieto vaikuttanut yhtään mitään;
heistä oli saman tekevä, oliko Oukkarissa lehmiä tai ei, kaatoiko ne
karhu tahi oli kaatamatta, elettiinkö siellä hyvästi vai huonosti; kaikki
oli heistä yhtäkaikki.
Toisena iltana lehmien löytämisen jälkeen katosi Oukkarin alun
toisellakymmenellä oleva, Matti niminen poika. Hänet oli vielä
myöhän nähty olevan peltoa purastamassa muka, mutta nyt hän oli

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankfan.com