Internet Of Things In Smart Sewer And Drainage Systems Abdul Salam

Internet Of Things In Smart Sewer And Drainage Systems Abdul Salam
Internet Of Things In Smart Sewer And Drainage Systems Abdul Salam
Internet Of Things In Smart Sewer And Drainage Systems Abdul Salam

1. Internet Of Things In Smart Sewer And Drainage
Systems Abdul Salam download
https://ebookbell.com/product/internet-of-things-in-smart-sewer-
and-drainage-systems-abdul-salam-54400034
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Internet Of Things In Smart Technologies For Sustainable Urban
Development 1st Edition G R Kanagachidambaresan
https://ebookbell.com/product/internet-of-things-in-smart-
technologies-for-sustainable-urban-development-1st-edition-g-r-
kanagachidambaresan-43094986
Artificial Intelligence And Internet Of Things Applications In Smart
Healthcare Innovations In Big Data And Machine Learning 1st Edition
Lalit Mohan Goyal Editor
https://ebookbell.com/product/artificial-intelligence-and-internet-of-
things-applications-in-smart-healthcare-innovations-in-big-data-and-
machine-learning-1st-edition-lalit-mohan-goyal-editor-33377436
Internet Of Things In Modern Computing Theory And Applications Smart
Technologies For Engineers And Scientists 1st Edition Vinay Chowdary
Editor
https://ebookbell.com/product/internet-of-things-in-modern-computing-
theory-and-applications-smart-technologies-for-engineers-and-
scientists-1st-edition-vinay-chowdary-editor-50290338
The Internet Of Things In The Industrial Sector Security And Device
Connectivity Smart Environments And Industry 40 1st Ed 2019 Zaigham
Mahmood
https://ebookbell.com/product/the-internet-of-things-in-the-
industrial-sector-security-and-device-connectivity-smart-environments-
and-industry-40-1st-ed-2019-zaigham-mahmood-10798374

3. Internet Of Things For Smart Buildings Leverage Iot For Smarter
Insights For Buildings In The New And Built Environments 1st Edition
Harry G Smeenk
https://ebookbell.com/product/internet-of-things-for-smart-buildings-
leverage-iot-for-smarter-insights-for-buildings-in-the-new-and-built-
environments-1st-edition-harry-g-smeenk-48243390
Challenges And Solutions In Internet Of Thingsbased Smart Applications
Narendra M Shekokar
https://ebookbell.com/product/challenges-and-solutions-in-internet-of-
thingsbased-smart-applications-narendra-m-shekokar-230141780
Innovations In The Industrial Internet Of Things Iiot And Smart
Factory Sam Goundar
https://ebookbell.com/product/innovations-in-the-industrial-internet-
of-things-iiot-and-smart-factory-sam-goundar-42693894
Smart Monitoring And Control In The Future Internet Of Things Antonio
Guerrieri
https://ebookbell.com/product/smart-monitoring-and-control-in-the-
future-internet-of-things-antonio-guerrieri-55889728
Internet Of Things In Business Transformation Developing An
Engineering And Business Strategyfor Industry 50 1st Edition Parul
Gandhi
https://ebookbell.com/product/internet-of-things-in-business-
transformation-developing-an-engineering-and-business-strategyfor-
industry-50-1st-edition-parul-gandhi-46274920

5. Abdul Salam
Internet
of Things in
Smart Sewer
and Drainage
Systems
Theory and Applications

6. Internet of Things in Smart Sewer and Drainage
Systems

7. Abdul Salam
Internet of Things in Smart
Sewer and Drainage Systems
Theory and Applications

8. Abdul Salam
Computer and Information Technology
Purdue University
West Lafayette, IN, USA
ISBN 978-3-031-48108-6 ISBN 978-3-031-48109-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-48109-3
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland
AG 2024
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.
This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Paper in this product is recyclable.

9. This book is dedicated to
Anzalna.

10. Preface
Internet of Things in Sewer and Drainage Systems
results, technology, and innovations to the body of knowledge. It enables researchers
and industry professionals from the public and private sectors across the globe
to accelerate research on sewer systems management using IoT-based sensing,
and networking technologies. It presents diverse and unique next-generation IoT
applications in sewer and storm drainage areas. It is an excellent book for graduate
students, academic researchers, and industry professionals, involved in combined
sewer overflow. It is also useful for professionals in establishing their technical
competence.
This multidisciplinary book provides insights into the applications of techno-
logical innovations of Internet of Things to the combined sewer overflows (CSO) and storm water management (SWM) systems. It explores technical challenges
and presents recent results to improve sewer and drainage system management using wireless underground communications and sensing in Internet of Things. It addresses both existing sensing network technologies and those currently in
development in three major areas of CSO: combined sewer overflows manage- ment, subsurface sensing, and antennas in the layered medium. It explores new applications of Internet of Things in sewer systems to improve public health,
foster economic growth, enhance environmental quality, and responsibility for the community.
Internet of Things in Sewer and Drainage Systems
book for advanced students on courses in combined sewer overflows (CSO) and storm water management (SWM) systems. It will also be of interest to researchers, communication engineers, system and network planners, technical mangers, and
other professionals in these fields. There is no book in the market which explores relationships between wireless communications and sensor technologies across many different areas of sewer and drainage systems by using Internet of Under-
ground Things. Currently, this audience gets information about this topic from different sources (e.g., IEEE conferences, COMSOC tutorials, IEEE journals and transactions articles, and web forums). The purpose of this book is to transform
vii

11. viii Preface
information from these scattered sources into a comprehensive and easily accessible
knowledge body.
Internet of Things in Sewer and Drainage Systems is split into four parts: Novel
Se
wer Overflow Sensing Techniques; Underground Antenna and Radio Interface
Technologies in Sewer Systems; Internet of Things Advancements in Sewer Sys-
tems; Wireless Applications in Combined Sewer Overflows (CSO) and Storm Water
Management (SWM) Systems; and Physical Layer for Wireless Communications.
It starts by introducing emerging technologies in wastewater systems including
wireless communications in layered medium before moving on to cover propagation
models in pipelines, soil properties, and beyond. Chapters introduce the work in
sensor systems, antenna arrays, and MIMO; capacity and path loss analysis; and
empirical and statistical channel models in smart wireless technology for the effec-
tive management of combined sewer overflows. It investigates how underground
sensors and antenna design; cross layer and environment-aware protocol design;
and energy harvesting and power transfer are enabling innovations in sewer and
drainage systems. This valuable resource:
• Provides a comprehensive reference for all aspects of sewer and drainage systems
• Focuses on fundamental applications of digital technologies of sewer system
management
in an easy language that is understandable by a wide audience
• Includes applications of Internet of Things technologies to assess condition of
the
sewer mains, manholes, and surface facilities
• Features on research developments and open research challenges in subsurface
sensing
in combined sewer overflows (CSO)
• Includes advanced treatment of IoT custom applications in preventive mainte-
nance
of sanitary sewers
• Provides a detailed set of path loss, antenna, and wireless underground channel
measurements
in novel storm drains and sanitary sewers testbeds
• Provides MATLAB programs for models and analysis for download
• Finally, draws these studies together and points to future developments.
The graduate students, wastewater technicians, academic researchers, sanitary
engineers,
industry professionals and mangers, superintendents, and environmental
specialist will need and buy Internet of Things in Sewer and Drainage Systems.
There are many such individuals in academia and sewer system management
business, which is mostly targeted to the applications of technology in big and small
sanitary systems. Moreover, the use of digital technology in diverse topographic
sewer and drainage fields is also expanding. To effectively utilize enormous data
being generated from the wastewater overflow monitoring systems, this book has
introduced technologies which are useful for data collection, design of decision
tools, interpretation, and real-time decision making in the field. The IEEE Societies
which are potential buyers of the books are IEEE Communications Society, IEEE
Antennas and Propagation Society, IEEE Computer Society, IEEE Electromagnetic
Compatibility Society, IEEE Information Theory Society, IEEE Instrumentation
and Measurement Society, IEEE Signal Processing Society, IEEE Sensors Council,
IEEE Systems Council, IEEE Civil Engineering Society, IEEE Geoscience and

12. Preface ix
Remote Sensing Society, and IEEE Microwave Theory and Techniques Society.
The potential non-IEEE societies interested in
Drainage Systems
for Engineering Education, and public works departments across the globe. The key
meetings and conferences that would most welcome this are book IEEE INFOCOM,
SECON, ICC, ICNSC, Globecom, Water for Food Global Institute Forum, National
Soil Moisture Network, International Conference on Sanitary Systems, and Science
Societies Annual Conference. The wastewater facility management coordinators,
wastewater collection equipment manufacturers, embedded systems industry, radio
and sensor manufactures, environmental specialists, sanitary engineers, and city
planners are most related to this books subject. The research on the subject is
generally published in
Engineering Journal, Ad Hoc Networks Journal, IEEE Transactions on Geoscience
and Remote Sensing, IEEE Communication Magazine, IEEE Surveys and Tutorials,
Journal of the Sanitary Engineering, and IEEE Transactions on Wireless Commu-
nications. It is also possible to adopt this book classroom graduate textbook. It
can be used in course titles such as Internet of Things, Wireless Communications,
Cyber-Physical Systems, Embedded Systems, Smart Cities, Sewer Engineering, and
Sustainably.
West Lafayette, IN, USA Abdul Salam
December 2023

13. Acknowledgments
I could never be grateful enough to my wife
Alizay Meerub Bilal
Hassan
xi

14. Contents
1 IoT in Stormwater Management ...........................................1
1.1 Introduction .............................................................1
1.2 Related Work............................................................1
1.2.1 SCADA ........................................................1
1.2.2 Wireless Sensor Networks ....................................2
1.3 The Open-Storm PLATFORM .........................................3
1.3.1 Hardware.......................................................3
1.3.2 Cloud Services.................................................4
1.3.3 Application ....................................................4
1.4 Case Study: Flood Monitoring .........................................5
References .....................................................................5
2 Storm and Stream Technologies............................................7
2.1 Introduction .............................................................7
2.2 Study Area and Technologies ..........................................8
2.2.1 Study Area .....................................................8
2.2.2 Technologies and Architecture ...............................8
2.3 Characterizing Control Actions ........................................9
2.4 Set-Point Hydrographs.................................................. 11
2.5 Coordinated Releases Between Multiple Control Sites ............... 12
References ..................................................................... 13
3 Smart Sewer Soil Modeling for IoT Communications ................... 17
3.1 Introduction ............................................................. 17
3.2 Theoretical Model....................................................... 17
3.2.1 Gravel .......................................................... 21
3.2.2 Clay ............................................................ 21
3.3 Experimental Results and Discussion.................................. 23
3.4 Conclusion .............................................................. 26
References ..................................................................... 27
xiii

15. xiv
4 City Scale Drainage System IoT Testbeds................................. 31
4.1 Introduction ............................................................. 31
4.2 Related Work............................................................ 32
4.2.1 Academic Testbeds............................................ 32
4.2.2 Large-Scale Industrial Testbeds .............................. 32
4.2.3 CoSeC-RAN Testbed.......................................... 32
4.3 Testbed Architecture .................................................... 33
4.3.1 Hardware....................................................... 33
4.3.1.1 Basic Features....................................... 33
4.3.1.2 Experiments ......................................... 33
4.3.1.3 Site Selection........................................ 34
4.3.1.4 Ethernet and Cloud Network ....................... 34
4.3.2 Software Architecture ......................................... 35
4.3.3 Researcher Workflow ......................................... 36
4.4 Testbed Implementation ................................................ 36
4.4.1 Software-Defined Distribution Unit (SD-DU) ............... 37
4.4.2 Fronthaul Network ............................................ 38
4.4.3 Cloud-Based Central Unit..................................... 39
4.4.4 Site Planning and Deployment................................ 39
4.5 Scalability ............................................................... 40
4.6 Testing and Demonstration ............................................. 42
4.6.1 Antenna Performance ......................................... 42
4.6.2 Receive Beamforming......................................... 42
4.6.3 Distributed Spectrum Sensing ................................ 43
4.6.4 Underground to Above-Ground Communication ............ 44
4.6.5 Vehicle-to-Infrastructure (V2I) Communication............. 44
References ..................................................................... 47
5 Stormwater Management Modeling (SWMM) ........................... 51
5.1 Introduction ............................................................. 51
5.2 Current Methods ........................................................ 51
5.3 Smart Control ........................................................... 53
5.4 Case Study of South Bend, Indiana .................................... 53
5.5 Case Study of Richmond, Virginia ..................................... 54
5.6 Benefit of Using Wireless Technology in Richmond, VA............. 55
References ..................................................................... 56
6 Internet of Things in Sewer Monitoring................................... 61
6.1 A New Paradigm: Sewer IOUT ........................................ 61
6.2 IOUT Architecture ...................................................... 62
6.3 Sensing .................................................................. 64
6.4 Wireless Connectivity................................................... 66
6.4.1 In-Field Communications..................................... 66
6.4.2 Cloud and Big Data in Sewer IOUT.......................... 71
6.5 Research Challenges .................................................... 72
References ..................................................................... 72

16. Contents
7 Antenna as Sensor in Drainage and Sewer Systems ..................... 79
7.1 Introduction ............................................................. 79
7.2 Antenna as Sensor: The System Model ................................ 83
7.3 Empirical Measurements ............................................... 86
7.4 Results ................................................................... 89
7.4.1 Silty Clay ...................................................... 89
7.4.2 Silt.............................................................. 91
7.4.3 Silty Clay Loam ............................................... 92
7.4.4 Sandy Loam ................................................... 93
7.4.5 Sandy Clay..................................................... 94
7.4.6 Sandy Clay Loam ............................................. 96
7.4.7 Loamy Sand ................................................... 97
7.4.8 Loam ........................................................... 98
7.4.9 Clay ............................................................ 99
7.4.10 Clay Loam ..................................................... 103
7.5 Discussion and Conclusions............................................ 103
References ..................................................................... 107
8 Smart Sewer Experimental Results ........................................ 111
8.1 Introduction ............................................................. 111
8.2 Experimental Setup ..................................................... 112
8.2.1 The Indoor Testbed............................................ 112
8.2.2 The Field Testbed ............................................. 113
8.2.3 UG Software-Defined Radio (SDR) ......................... 114
8.2.4 Soil Moisture Logging ........................................ 115
8.3 Measurement Techniques and Experiment Description............... 115
8.3.1 Path Loss Measurements...................................... 115
8.3.2 Power Delay Profile (PDP) Measurements................... 116
8.4 Measurement Campaigns............................................... 116
8.4.1 Sandy Soil Experiments....................................... 116
8.4.2 Silty Clay Loam Experiments ................................ 116
8.4.3 Silt Loam Experiments ....................................... 116
8.4.4 Path Loss Experiments for Different Ab
Receiver Antenna Angles .................................... 117
8.4.5 Planar Antenna Experiments ................................. 117
8.5 Empirical Results ....................................................... 117
8.5.1 Channel Transfer Function Measurements .................. 117
8.5.1.1 Impact of Burial Depth and Antenna
Distance on Attenuation ............................ 117
8.5.1.2 Impact of Soil Type on Attenuation................ 119
8.5.1.3 Impact of Soil Moisture on Attenuation ........... 120
8.5.2 Capacity Evaluations ......................................... 122
8.5.3 Power Delay Profile Measurements ......................... 122
8.6 UG Antenna Return Loss Measurements ............................. 126
8.6.1 Effects of Soil Type ........................................... 126

17. xvi
8.6.2 Impact of Change in Soil Moisture .......................... 127
8.6.3 Impact of Burial Depth ....................................... 129
References ..................................................................... 130
Index............................................................................... 133

18. About the Author
Abdul Salam
Information Technology, Purdue University. He holds a Ph.D. from University of
NebraskaLincoln. He is the Director of the Environmental Networking Technology
Laboratory at Purdue University. He has also taught at the Bahauddin Zakariya
University, Multan and Islamia University, Bahawalpur. He served in Pakistan Army
for 9 years in a number of command, staff, and field roles. He held the principal
position at the Army Public School and College, Thal Cantonment. He has won
several awards including the ICCCN 2016 Best Student Paper Award, the Robert
B. Daugherty Water for Food Institute Fellowship, the Gold Medal MS (CS) on
securing first position in order of merit, and the 2016–2017 Outstanding Graduate
Student Research Award from the University of Nebraska–Lincoln. He is the
author of three books,
Signals in the Soil
He has published over 60 research articles in major journals and international
conferences. His recent research focuses on underground soil sensing, wireless
communications, Internet of Underground Things in digital agriculture, sensor-
guided irrigation systems, and vehicular communications. He has served as an
Associate Editor for the
to 2018. He serves as the Associate Editor of the
Journal
in Computer Science from Bahauddin Zakariya University, Multan, Pakistan, in
2001 and 2004, respectively, the M.S. degree in Computer Engineering from UET,
Taxila, Pakistan, in 2012, and the Ph.D. degree in Computer Engineering from
the Cyber-Physical Networking Laboratory, Department of Computer Science and
Engineering, University of Nebraska–Lincoln, Lincoln, NE, USA.
xvii

19. Chapter 1
IoT in Stormwater Management
1.1 Introduction
Smart water systems make it easier to deploy cost-effective sensors and wireless
communication setup in the watersheds. This coupled with Internet of Things
(IoT) outputs a scalable system with an ability to manage thousands of devices
[20]. With a glut of sensors in watersheds, researchers can have a system-level
comprehension of the system allowing them to make decisions and alert public
about any unforeseeable event in advance. Moreover, such system also allows for
regulation of water level to minimize flooding [2] and distributed control of the
watershed. Distributed control allows operators to control the stormwater [19] tank
outflows over different sites (10s to 100s) in city. This allows to reduce the chances
of water flooding and usage of existing ponds to the full capacity (Fig.1.1).
To summarize, development of the above-mentioned smart water system is not
limited by technology anymore. However, the development is hampered by: (1) too
much dependence on proprietary technologies, (2) lack of working and proven case
studies, and (3) the absence of solutions that are specifically designed and tested
for water application. Therefore, there is a need of solutions that, in addition to
technology, also utilizes domain knowledge of water science. Next section reviews
such existing systems. After that, open-storm framework is presented as end-to-end
system that aims to enable a reliable and scalable watershed control system.
1.2 Related Work
1.2.1 SCADA
Supervisory control and data acquisition (SCADA) systems consist of devices,
protocols, and software for remote control and management of water resources [11].
© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2024
A. Salam,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-48109-3_1
1

20. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

21. — Mitä minä höpisen? Eikö se ole totta että Karikosken kankaalla
on iso kivi?
— On. Mutta kun kukko laulaa, niin ei se huiskahda.
— Eikö kukko huiskahda kun se laulaa? Naimisiin sinunkin pitäisi
mennä ennenkuin näkösi katoaa.
Lissu ja se toinen tyttö, Jussi ja Tuppu nauroivat. Hartaimmin
kuitenkin nauroi Anni kun sanoi:
— Mutta se kivi ei huiskahda kun kukko laulaa.
— Onko kukaan sitte niin sanonut! ihmetteli Lauri.
— Sinä juuri äsken.
— Minä? Enhän minä sanonut kun että: Karikosken kankaalla on
iso kivi —
— Ja kun kukko laulaa niin se huiskahtaa.
— Niin — kukko. Vai oletko sinä joskus nähnyt kukon laulavan niin
ettei se huiskahda?
Kaikki purskahtivat nauramaan, sillä nyt he ymmärsivät. Nytkin se
oli Anni joka hartaimmin nauroi. Ja taas teki Laurin mieli siepata
hänet syliinsä ja pyöräyttää pari kertaa ympäri.
Niin tultiin Valliniemen kylään, ja siinä oli erottava. Toiset jatkoivat
matkaansa pitkin maantietä, mutta Laurin ja Lissun piti tästä mennä
joen ylitse. Siinä seisoskeltaessa ja eroa tehtäessä huomasi Anni
toisen kenkänsä nauhan päässeen solmusta.

22. — Sulhasia se tietää, kiiruhti Lissu sanomaan.
— Annappa minä sen sidon, niin ei tule sulhasia, tokasi Lauri.
Anni kainosteli eikä osannut sanoa sitä ei tätä. Naurahteli vain.
— Mikseikäs tulekin sulhasia. Onhan tässä poika jokaiselle, pitkitti
Lissu yhä.
— Tuota Lissua! huudahti Anni ja toveriaan mukanaan vetäen
kiiruhti pois.
— Hyvää yötä! huusi sieltä etäämpää.
— Hyvää yötä! vastasivat toiset, kuuluvimmin kuitenkin Lauri.
Pitemmälle puhelua yrittämättä erosivat toisetkin.
— Menkää nyt joutuun että ehditte! tirskautti Lissu Jussille ja
Tupulle.
Tämä Lissun tirskahdus yhdistettynä sen kanssa, että Jussi ja
Tuppu, eikä hän, saivat mennä Annin kanssa samaa matkaa, teki
Laurin apeamieliseksi. Hänen hilpeytensä katosi. Sanaa puhumatta
asteli hän Lissun jälessä, kunnes satutti jalkansa niin että oli vähällä
kaatua.
— Ohoh! pääsi häneltä. — Jos en olisi itse ollut mukana niin olisin
kaatunut.
— Olisit tullut tänne, niin minä olisin nostanut, sanoi Lissu siihen.
Siitä pääsi juttelu taas alkuun, ja niin tultiin keskustelua tehden
Leppirannan tienhaaraan. Siitä olisi Lissun pitänyt yksin mennä

23. kylästä jonkun matkan päässä olevaan kotiinsa, mutta ei sanonut
uskaltavansa kun on näin pimeä. Pyysi Lauria saattamaan.
Laurin tapasi jonkinlainen villin vallattomuuden puuska.
— Otatko minut yöksikin? kysyi.
— Tietysti.
— No mennään sitte.
Hän tarttui Lissun käsikoukkuun, ja niin lähdettiin.
Lissu hiplasi itsensä yhä likemmäksi Lauria. Ja vihdoin oli aivan
hänessä kiinni. Rupatteli ja maireana naureskeli.
Lauri ei tiennyt mitä ajatella. Häntä hävetti ja tympäsi. Kun oikein
suuhun tukkii! Jos vielä joku sattuisi tämän näkemään! Arkana pälyili
hän ympärilleen. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. — Ja toiselta puolen
se tuntui somaltakin tämä tällainen. Ja kukapa tätä nyt näkee. Pimeä
yö eikä ketään ole liikkeellä.
Saviston rappujen eteen päästyä Lissu yhä Laurin käsikoukussa
kiikkuen kumartui ottamaan avainta porraslankun alta. Veti Laurin
mukanaan rappusille ja avasi porstuan oven.
Silloin Lauri irroitti kätensä Lissun kainalosta.
— No hyvästi nyt sitte!
Hän ojensi kätensä Lissulle.
— Etkö sinä tulekaan yöksi? pääsi Lissulta hiljainen ällistynyt
huudahdus.

24. Lauri vain itsepintaisesti tarjosi kättään, ja Lissun täytyi vastata.
Lauri kiiruhti pois.
— Lissu oli täydessä todessa — —!
Lauri nauraa tuhautti hermostuneesti, ja häntä hävetti vielä
äskeistäkin enempi. Napitti palttoonsa huolellisesti ja käänsi
kauluksen suoraksi. Veti lakin otsalleen ja alkoi hiljalleen viheltää.
Yht'äkkiä vihellys keskeytyi ja käynti hiljeni.
Jokohan hänen vallattomuutensa taas päättyi tyhmyyden tekoon
— —? Jos olisikin pitänyt mennä perille saakka, kun kerran sillä
tavalla tultiin — —? Jos on tapa sellainen?
Entistä voimakkaampana kohosi Annin vieno kuva mieleen.
Ei! Vaikka kaikki toiset niin tekisivätkin, niin hän ei tee! Hän ei
tahdo! Olkoon vaikka tapakin sellainen!
Käynti reipastui ja ryhti varmeni.
Mutta kotitienhaaraa lähetessä käynti taas äkkiä hiljeni.
Lissu syöksähti hänen mieleensä ilmielävänä, sellaisena kuin hän
oli hänet tänä iltana nähnyt. Hänen täyteläinen ja kehittynyt
vartalonsa, hänen maireat silmänsä, hymyilevä suunsa, ja pehmeästi
taipuileva pukunsa. Ja hänen kanssaan kahdenkesken pimeässä
kamarissa: — —.
Riihen kohdalla Lauri pysähtyi aivan ehdottomasti — —.
Maantien mutkasta riihen tuolta puolen kuului puhelua. Enempää
ajattelematta hyppäsi Lauri riihen etukatoksen alle riihipinon taakse

25. piiloon ja sieltä vaanien tuijotti pimeään, josta ääni kuului.
Sieltä tuli kaksi ihmistä kävellen. Riihen kohdalle tultuaan ne
pysähtyivät.
— Ei Leppirannasta näy valkeaa. Kyllä Lauri Savistoon on mennyt,
sanoi toinen.
— Sinne se tietysti on mennyt. Kyllä sillä vielä valkea olisi, jos se
kotiin olisi mennyt. Syödä jahnustaisi se vielä — sen kun oli jo niin
nälkä, sanoi toinen.
Lauri tunsi miehet. Hiiron Tuppu ja Hakaperän Jussi! Hän heristi
korviaan.
— Minnekäs me nyt sitten menemme? kysyi Tuppu.
— Piru tietää! sanoi Jussi ja tuntui jotain kaivavan taskustaan. Mun
on kuononikin niin kipeä ja taitaa olla verissäkin, tämä nenäliina
ainakin on oikein murtumissa, siinä on niin paljon verta.
Tuppu kuului naurahtavan.
— Oikeinko se Anni tahallaan sinua löi?
Anni löi? Lauri pidätti hengitystään.
— En tiedä jos se nyt niin tahallaankaan. Mutta kun minä saavutin
sen juuri kun se oli menossa porstuaan, huitasi se kädellään minua
kohti, ja sillä oli avain kädessä, enkä mä ymmärrä kuinka se sattui
mun nenääni. Aivan minä luulin sen irti lentäneen, selitti Jussi
nenäänsä pyyhiskellen. — Tämä on nyt niinkuin peruna. Piru —
sanoi sitten vielä.

26. Tuppu nauroi.
— Tiesikö Anni kuka sinä olet?
— Kyllä se sen tiesi.
— Ei vain päästänyt?
— Ei. — Mutta kyllä minä sen vielä — —!
— Minä olisin kyllä päässyt. Me Hannan kanssa menimme niin
siivosti käsikoukussa, ettei ikinä paremmin. Mutta kun se meni
ikkunalle kopistelemaan että tultaisiin ovea avaamaan, niin silloin
minä aloin kantapäitäni välkyttää. — Muutama pöhlö, kun ei
ymmärrä avainta ottaa että kolistamatta sisään pääsisi! kertoi Tuppu.
Jussi tuntui yhä nenäänsä pitelevän puhuessaankin.
— Kun ei se Lauri vain olisi niinkuin pihkaantunut siihen Anniin?
Eikä taida Anninkaan toisin olla.
— Sitä minäkin vähän jouduin epäilemään.
— Mutta siinä tehdään kiusaa. Ei sitä niin vain Laurille anneta!
Täytyy sitä oman kylän poikainkin osansa saada.
Tämä oli jo enempi kun Lauri jaksoi kuunnella. Raivostuneena
hyppäsi hän Jussin ja Tupun eteen.
— Hävetkää! Siat!
Jussi ja Tuppu ensin hölmistyivät, mutta sitten alkoivat virnistellä.
— Riihikartanoillako se Lauri vain riijailee — —

27. Lauri oli niin kiukuissaan että itkua tuppasi, eikä osannut sanoa
mitään.
— Mene nyt äitisi viereen nukkumaan, hän antaa sinulle rintaa,
sanoi Jussi, ja ilkeästi naurahdellen läksivät Jussi ja Tuppu
menemään samaan suuntaan josta Lauri oli tullut.
Vaistomaisesti kääntyi Laurikin hitaasti kotiin päin menemään. Ja
nyt hän älysi mitä hänen oikeastaan olisi pitänytkin Jussille ja Tupulle
tehdä. Tarttua molempain tukkaan ja takoa heidän päitään yhteen —
potkia — purra, viskata pää edellä ojaan ja sinne ruhjoa — —
Hampaitaan kiristäen muljautti hän sinne päin jossa tiesi Jussin ja
Tupun menevän.
— Sai se Anni edes Jussia täräytetyksi — —
Melkein tuli mieli hyväksi kesken kiukkua.
Anni, joka oli äskeisessä mielen myllerryksessä ajautunut
takalaidoille, siirtyi sieltä nyt jälleen etualalle. Lauri näki hänen aivan
kuin siinä edessään seisovan. Hän koetti hymyillä Annille ja palauttaa
samaa mielialaa mikä oli seuratalolta lähdettäessä. Mutta se ei
onnistunutkaan. Hymy tuntui tehdyltä, eikä hän voinut katsoa Annia
suoraan silmiin. Ja Annikin tuntui olevan kylmä hänelle. Aivan kuin
olisi yrittänyt välttää hänen katsettaan. Syrjään vain katsoi ja
hiljalleen loittoni. Oli aivan kuin olisi jotain tapahtunut, sellaista joka
heidät erottaa.
Ja vihdoin Lauri tunnusti olevansa syyllinen… Hän melkein toivoi
että maa hänet nielisi.

28. — Olihan hän siinä maantiellä seisoessaan jo ehtinyt katua sitä
kun ei yhtäkaikki mennyt Lissun kanssa kamariin — —
Hänen koko ruumiinsa vapisi ja hän näki Annin kiiruhtavan pois
itkien ja kädet silmäin päälle painettuina — —.
Hän oli aivan yksin pelottavan hiljaisessa talviyössä.
Kuitenkin tuntui helpommalta nyt kun oli saanut sen sanotuksi. Oli
aivan kuin olisi se tähän saakka ollut kautta sielun hajoitettuna
likaisuutena, mutta nyt saatu paremmin yhteen paikkaan kootuksi.
Nukkumaan menoa ei hän kuitenkaan voinut ajatellakaan. Meni
vain läpi pihan, navetan ja rehuladon editse menevää takakujaa
kylän karjatielle.
Siellä hän sitte käveli edestakaisin.

29. IV.
Iltamamatkan Laurille aiheuttamissa mielenkuohuissa pysytteli
ylimpänä pinnalla katkera katumuksen ja kirvelevä häpeän tunne sen
johdosta mitä siinä riihen edessä maantiellä oli ajatellut. Kaikki tuntui
tahratulta ja särkyneeltä.
Siellä karjatiellä edestakaisin astellessa hänelle muistui mieleen
muuan päivä kansakouluajoilta. Uskontotunnilla opettaja puhui niistä
vaaroista ja kiusauksista, jotka ihmistä, ja varsinkin nuorta ihmistä
maailmassa väijyvät. Hän puhui niin elävästi ja sydämeenkäyvästi,
että vallattomimmatkin pojat istuivat hiljaa ja kuuntelivat. Hänellä oli
kova työ pitäessään silmiin tunkevia kyyneleitä muilta piilossa, niin
syvästi opettajan puhe häneen vaikutti. Kyynelten salaaminen
onnistui kuitenkin jotakuinkin. Mutta illalla hän sängyssä hiljaa
rukoili, että Jumala antaisi hänen ensi yönä kuolla ja siten pelastaisi
hänet maailman kiusauksilta ja vaaroilta.
Nyt oli hän joutunut kiusaukseen ja — langennut — —
— Mikset sinä Jumala antanut minun silloin kuolla! Silloin olisin
sinulle kelvannut. Nyt en enää kelpaa.

30. Silloin tuntui kuolema suloiselta pelastajalta. Nyt jo pelkkä ajatus
kuoleman mahdollisuudestakin tuotti sydäntä hyydyttävää pelkoa.
Hän alkoi tehdä tuskallista kauppaa omantuntonsa kanssa. Pyysi,
ettei tätä nyt vielä huomioonotettaisi. Eihän hän oikeastaan vielä
mitään tehnytkään. Lyhyt ajatuksen väläyshän se vain oli.
Unhotetaan nyt tämä! Toista kertaa ei hän enää sellaista tee!
Mutta omatunto oli taipumaton. Se ei suostunut mitään
unhottamaan, eikä sallinut mitään pois pyyhkiä. Se lyhyt ajatuksen
väläys oli tahra hänen sielussaan, ja siksi se myöskin jäi. Ja
omatunto piti huolen että hän tahran olemassaolon muisti.
Hän näki sen tahran, katsoi siihen ja itku kurkussa teki pyhän
lupauksen, että toista kertaa ei hän sellaista tee! Tämän
suuremmaksi hän ei tahraa päästä!
Hän odotti omaltatunnolta hyväksymisen ilmausta tämän
lupauksen johdosta. Mutta omatunto oli ikäänkuin piilossa. Sen
sijaan oli kuin olisi joku vain välinpitämättömästi nyökännyt päätään,
kuin sanoakseen:
— Sopiihan tuota koettaa.
Katumuksen ja häpeän tunteen rinnalle pyrki kaiken aikaa tunne,
että Anni on suuressa vaarassa ja että hänen — Laurin — pitää
yrittää hänet siitä pelastaa ja — se tuntuikin hyvin tärkeältä — jollain
tapaa saada Anni ymmärtämään ettei hän ole vallan samallainen
kuin Jussi ja Tuppu. Millä tavalla sen vain saisi tehdyksi niin, ettei
kukaan sitä huomaisi eikä syntyisi puheita?
Kirje siinä suhteessa tuntui varmimmalta ja parhaimmalta.

31. Uudenvuodenaattona saunasta tultua hän vetäytyi kamariin ja
alkoi kirjoittaa Annille. Sydän sykki ja posket hehkuivat.
Samassa Niilo avasi hiljaa oven ja kurkisti kamariin.
— Uu'u — — Plikoillenko sä kirjotat — — ihihi — —
Vasta nyt huomasi Lauri Niilon ja säikähti.
— Mene pois sieltä! Aina sun pitää olla — —
— Ihihi — — kuului vielä kun ovi pantiin kiinni.
Lauri jatkoi keskeytynyttä kirjoittamistaan.
Kun kirje oli valmis luki hän sen. Posket kuumenivat yhä enempi ja
silmiin ilmestyi hämmästyneesti tuijottava sävy.
Hän nousi kävelemään. Hetken käveltyään pysähtyi ja katsoi
miettien eteensä. Istahti pöydän ääreen ja käsi poskella luki kirjeen
uudelleen.
Jäi taas eteensä tuijottamaan.
— Pössö! murahti sitten itselleen ja liikahti hermostuneesti.
Kirjeestä oli tullutkin kokonaan toinen kuin hän oli aikonut.
Siitä oli tullut rakkauskirje — —
Hän oli jo rutistamaisillaan kirjeen kouransa sisään, kun samassa
houkutteleva ajatus tuli mieleen.
— Jos lähettäisikin tällaisen kirjeen — —

32. Hän luki sen vielä kerran.
— Kyllähän se oikein oli tämäkin ja kauniisti — mutta — —
Ulos katsoen, huulet tiukasti suljettuina hän rutisti kirjeen
kouransa sisään ja pisti taskuunsa.
Hetkisen istuttuaan hän alkoi kirjoittaa uutta kirjettä, huolellisesti
varoen, ettei siitä vain tulisi samallaista kuin äskeinen oli.
Juuri kun hän oli lopettamaisillaan huusi äiti tuvasta:
— Tule nyt Lauri vähäksi aikaa tätä puuropataa hämmentämään!
Mun pitää mennä hakemaan jauhoja lehmänjuotavaan, ja isäsi on
navettaa luomassa, enkä mä tiedä minne se Niilokin on tästä
kadonnut.
— Kyllä, vastasi Lauri ja pisti kirjeen ja kirjoitusvehkeet
pöytälaatikkoonsa, jonka huolellisesti lukitsi.
Sen edellisen kirjeen hän poltti ryynipuurovalkeassa ja huolellisesti
hajoitti siitä syntyneen keveän karren.
Seuraavana aamuna läksi Niilo kirkkoon kynttilöitä katsomaan, isä
ja äiti olivat navetassa ja Lauri jätettiin tupaan valkean vahdiksi.
Silloin hän haki kamarista sen eilisen kirjeensä, luki sen ja luettuaan
pusersi sen palloksi ja heitti vesipadan alle.
Tuollaista saarnaa hän nyt ei ainakaan Annille lähetä! Ennen on
kokonaan kirjoittamatta!
Päivällä tuli Maija miehineen — Nummismäen emäntä ja isäntä —
vieraisille.

33. Lauri istui miesten kanssa kamarissa paksun sinisen tupakansavun
seassa. Miehet juttelivat vuodentuloista ja valittelivat kun
maanviljelys ei tahdo kannattaa. Viljan hinnat ovat alhaiset, ja palkat
ja kaikellaiset ulosteot vain nousevat aivan ylöttömiin.
— Ja se on niin merkillistä sekin, jotta minä olen monta kertaa sitä
ajatellut, kun ei ne vuodetkaan ole enää sellaisia kuin ne oli ennen,
yltyi isä sanomaan. Ennen tapasi tulla rukiltakin kahdeksastakin
kuhilaasta tynnöri. Nyt menee kaksitoista kuhilasta, ja kun oikein
hyvä vuosi on niin kymmenestä saa. Mutta sitten taas on paljon
sellaisiakin vuosia että menee viisikintoista kuhilasta tynnöriin.
— Ennen on ollut niitä kytöjä niin paljon. Niistä ne niitä jyviä ovat
koonneet. Mutta nyt ei kannata enää niitäkään teettää, totesi
Nummismäki. Ei sitä kannata, eikä kehtaakaan kuokkurille kaksia ja
kolmia markkoja päivältä maksaa. Ennen antaa maan maata siellä ja
rääpystää sen mitä itse ehtii.
— Kuka hullu sitä sellaisia palkkoja maksamaan rupeaa! yhtyi isä
siihen. Ennen, kun minäkin aloin, niin sai päivämiehiäkin alle markan
päivältä. Silloin sitä teetti ja silloin sitä sai aina vähän kokoonkin.
Mutta nyt ei tule mitään kokoon. Saa vain tarkasti katsoa jos mielii
kohdallansa pysyä.
— Mutta siellä luentokursseilla ne esitelmänpitäjät sanoivat, että
kun vain oikealla tavalla osataan maata viljellä ja oikealla tavalla
kaikki järjestää, ja kun oikein tarmokkaasti vain otetaan asiaan
kiinni, niin maanviljelys kannattaa nyt aivan yhtä hyvin kuin
ennenkin, sekaantui Lauri keskusteluun.
— Mitähän sä niitä sellaisia vedät! nuhteli isä. Työtä sitä on saanut
tehdä ja saa tehdä koko ikänsä. Mitä ne sellaiset kamariherrat maan

34. asumisesta tietävät! Ovat sen nyt vain ottaneet urakaksensa, kun ei
muu kukaties enää oikein vetele.
— Mutta maanviljelys on kuitenkin kaikkein jalointa ja runollisinta
työtä, ja se on se joka kaikki muut elinkeinot — — alkoi Lauri, mutta
huomasi että isä ja Nummismäki jo jatkoivat äskeistä puheluaan
aivan kuin ei häntä olisi ollutkaan.
Lauri hiukan loukkaantui. Nummismäkikin, nuori mies vielä, ja
kehtaa tuollaisia oikottaa! Olisi tullut edes yhtenä päivänä esitelmiä
kuulemaan. Mutta mitä! Tainnut penkillä vain maata nekin ajat.
Mieleen muistui se aika, kun tämä Nummismäki, silloinen
Nummismäen Samppa, alkoi Maijalla kulkea — Lauri nytkäytti
otsaansa "kulkea" sanalle —. Hän tapasi siihen aikaan hyvin usein
aamuyöstä maata valveillaan, ja silloin hän, varsinkin pyhäöisin, kuuli
porstuasta kolinaa, aivan kuin joku olisi mennyt ulos. Heti sen
perästä tuli Maija tupaan ja kiipesi toiseen yläsänkyyn. Jostain syystä
oli Lauri niin hiljaa kuin suinkin, ettei Maija vain kuulisi hänen olevan
valveilla. Aamusin, toisten vielä maatessa, äiti sitten takan luona
kuiskaili isän kanssa hyvin salamyhkäisen ja hyvämielisen näköisenä.
Vihdoin oli Maija aivan aamuun saakka kamarissa, ja kun tuli
sieltä, kuiskaili ensin äidin kanssa ja sitten laittoi kahvikuppeja
tarjottimelle ja vei tarjottimen sekä kahvipannun kamariin. Äiti näytti
olevan entistäkin paremmalla tuulella. Naureskellen ja kylkeään
hieroskellen kuiskaili Maijan kanssa, ja kun Maija meni kamariin,
yritti äiti suu maireassa naurussa kurkistaa sinne.
Tätä kaikkea seurasi hän ovisängyssä maaten. Kun hän sitten ehti
pukeutua ja oli menossa talliin, sattui hän porstuassa yhteen

35. kamarista tulevan mieshenkilön kanssa. — Kamariin oli nimittäin
Maijan ripille päästyä tehty porstuastakin ovi.
— Talliinko pitää? kysyi kamarista tulija.
— Talliin, vastasi Lauri hämillään.
Hän ei tuntenut kuka se oli. Mutta se oli mies. Ja siitä selvisi
hänelle kaikki.
Voi, kuinka hän silloin häpesi Maijan takia! Yksin ollessaankin
painoi päänsä alas, eikä ole sen jälkeen voinut Maijaa suoraan silmiin
katsoa. Ja kun hän sitten päivällä sattui kuulemaan kun äiti
Muikkulan emännälle hymysuin kertoi, kuinka "Nummismäen
Samppa on alkanut Maijalla kulkea aivan vasite", ei hän enää tiennyt
mitä pitäisi ajatella. Kiiruhti vain ulos ja purskahti nauramaan.
Saman päivän iltana oli koululla esitelmätilaisuus ja siellä
esitelmänpitäjä puhui siveellisyysasiasta, tuomiten yökosinnan
häpeällisimmäksi, inhottavimmaksi ja turmiollisimmaksi tavaksi
nuorisomme keskuudessa. Ja sanoi, ettei osaa keksiä kyllin rumaa
nimeä jolla sen harjoittajia kutsuisi. Maijakin oli siellä ja Samppa
myös. Ja aamulla Maija taas tuli kamarista puoliksi pukeutuneena ja
vei Sampalle kahvia.
Hänen mielestään oli Maija auttamattomasti kadotettu.
Ja silloin hän itsekseen päätti, ettei ikinä rupea tällaista
harjoittamaan. — — Enkä rupeakkaan!
Hän löi nyrkillään reiteensä ja havahtui. Toiset olivat kuitenkin niin
omiin juttuihinsa vaipuneina, etteivät he mitään huomanneet.

36. — Kun täällä on savua! sanoi Lauri ja ruumistaan oikoen nousi
seisaalleen.
— Avaa hiukan peltiä, käski isä.
Lauri avasi pellin ja meni tupaan.
Tuvassa äiti keitti ryynipuuroa ja Maija istui takan luona lapsi
sylissään.
— Missä Niilo on? kysyi Lauri jotain sanoakseen.
— Missäs kauha on muualla kuin padassa. Kylällä Niilo on. Ei se
ole sellainen kuin sinä. Joka kaiket pyhätkin kotona istuskelet niiden
kirjain parissa, vastasi äiti.
— Ainako Lauri vain on yhtä hyvä kotona pysymään? kysyi Maija,
yhtä paljon Laurilta itseltään kuin äidiltäänkin.
— Tässähän se vain kotona istuskelee, vastasi äiti ja valkeaa
perunapannun alle kohennellen lisäsi:
— Ei ole vielä yhtään yötäkään kotoa poissa ollut, muuta kun mitä
joskus vieraisilla on ollut.
Lauri katsahti vihaisesti äitiinsä.
— Alkakaa nyt taas.
— Ka — Älä nyt — Enhän mä mitään — —
— Mitäs te aina — — kivahti Lauri ja meni ulos.

37. Pihalla oli Nummismäkisten reki, aisat tallin seinää vasten pystyyn
nostettuna. Reki näytti mukavalta ja sirolta. Oli topattu ja
suojusnahalla varustettu. Lauri tarkasteli sitä, nosti suojusnahan pois
ja istui rekeen. Mukavahan tällaisella olisi ajella — —
— Annin kanssa — tuli mieleen aivan kuin joku veitikka olisi sen
kuiskannut.
Siitä aivan itsestään kehittyi sydäntä kokoava kuva, kuinka he
ajelevat Annin kanssa virkulla hevosella lauhkeana, kuutamoisena
talvi-iltana, hiljaa puhellen ja vapaasti kertoen toisilleen kaikki — —
Kaikkiko?
Senkinkö mitä silloin siinä maantiellä riihen edessä — —?
Hän nousi nopeasti reestä pois ja meni talliin hevosille apetta
tekemään.
* * * * *
Loppiaisena aamuaskareista selvittyä alkoi Leppirannan isäntäväki
hommata Nummismäkeen lähtöä. Muuttivat vaatteita ja muutenkin
itseään siistivät. Äiti siinä sivussa selitteli kotimieheksi jäävälle
Laurille minkälaisia heiniä millekin lehmälle puoliseksi annetaan.
Niilolla oli talitiainen häkissä ja hän touhusi sen kanssa. Mutta juuri
kun Lauri meni hevosta valjastamaan hän sanoa poksautti:
— Minä lähden kuskiksi.
Päästi tiaisen vapaaksi ja läksi.

38. — Muista nyt vain mennä puolipäivänavettaan! varoitti äiti vielä
kun hevonen jo meni.
— Kyllä.
— Illalla sitten jos vesipadan laitat takalle niin et muuta tarvitse
tehdä. Kyllä me siksi tulemme, huusi äiti vielä.
— Menkää nyt vain!
Lauri oli hyvillään tästä lähdöstä. Nythän hänelle suorastaan
tarjottiin niin mainio tilaisuus kirjoittaa Annille! Ja nyt hän myöskin
kirjoittaa.
Tällä kertaa oli hän viisaampi kuin edelliskerroilla. Ei
kirjoittanutkaan suoraan postipaperiarkille vaan kyhäsi ensin
konseptin jollekin käärepaperiliuskalle.
Joskus täytyi pysähtyä miettimään sopivinta sanamuotoa ja
kuuntelemaan kellon rauhallista nakutusta. Sitten kirjoitti jonkun
rivin, veti viivan toisen rivin ylitse ja kirjoitti uuden sen päälle, tai sai
se rivi jäädä kokonaan pois.
Hän teki huolellista työtä. Ja kun konsepti vihdoin oli valmis, oli
myöskin puolipäivänavetan aika tullut.
Hän meni navettaan ja antoi lehmille vihot niin kuin äiti oli
käskenyt, pitäen suostuttelevia puheluja uutta ruokkijaansa
oudosteleville lehmille, lampaille ja vasikoille. Kanoillekin antoi ohria
ja sialle hyppyytti äidin valmiiksi laittaman puolisen. Kävi vielä
ruunallekin ruokaa antamassa ja jälleen tupaan tultuaan nosti
kaapista pöydälle voipytyn, leipäkorin, siankinkun, vadillisen eilen
illalla keitettyä mannaryynipuuroa sekä maitovadin ja vielä haki

39. uuniseinältä naulasta särvinkuppinsa. Sitten alkoi itsekin syödä
puolista.
Tällaisessa yksinäisessä itsekseen puuhailemissa oli jotain
huvittavaa ja tyytyväisyyden tunnetta herättävää.
Juuri kun hän sai ruokalaitteensa pöydältä pois ja pöydän
pyyhityksi, tuli Antin Tiina tupaan. Kyseli emäntää.
Hetkisen juttelua yritettyään läksi Tiina pois; hänen mentyään
Lauri kirjoitti kirjeensä puhtaaksi:
Alaiskylä 6/1
Hyvä Anni!
Suo anteeksi tunkeilevaisuuteni, kun ilman syyttä häiritsen
sinua tällä vähäpätöisellä kirjeelläni! Mutta on eräs asia, jonka
johdosta tahtoisin jonkun rivin sinulle kirjoittaa. — En kirjoita
niinkuin nuori mies neidolle vaan niinkuin tuttava tuttavalleen,
ystävä ystävälleen.
Viime iltamasta tultaessa sinä tulit saamaan osaksesi
loukkaavaa, raakaa, hävytöntä kohtelua, minä ainakin sen
sellaiseksi käsitän, sen mukaan kuin jonkun sattuman kautta
sain tietooni. — Se oli pahasti se. — —
En tiedä mitä se lie, mutta minusta tuntuu että minun olisi
pitänyt sinua puolustaa, suojella. Olisin sen tehnytkin, mutta
kaikkialla kuiskuttelemisen aihetta vartovat silmät estivät
minua sitä tekemästä ja pakoittivat minut pysymään syrjässä.
Sinä ymmärrät mitä tarkoitan.

40.     Olisihan sitä yhtä ja toista muutakin asiaa, mutta en kuitenkaan
    tahdo kirjoittaa enempää — ainakaan tällä kertaa.
    Kiitos hauskasta seurasta viime iltamasta tultaessa! Tänään on
    taas iltama.
Vielä kerran pyydän anteeksi tungettelevaisuuteni! Mutta
voithan antaa kirjeeni liekkien haltuun, kun kamariasi
lämmität — ja silloin olet siitä päässyt —
Tämän kirjeen vien asemalle mennessäni iltamaan.
Lämpimät terveiset ja onnellista vuoden jatkoa!
Lauri L—ta.
Lauri piti kirjettä onnistuneena kaikin puolin. Valitsi siroimman
kirjekuoren, veti siihen peukalon kynnellä viivottimen reunaa pitkin
hienot viivat ja mahdollisimman kaunista käsialaa tavoitellen kirjoitti:
    K. Neiti
    Anni Niinilä.
    Pieliskylä.
Liuotti sitten eilen hankkimansa postimerkin ja nyrkillään takoi sen
kuoren kulmaan kiinni. Taittoi huolellisesti kirjeen, pisti kuoreen ja
liimasi kuoren kiinni.
Kaikki oli siis valmista ja Lauri huoahti. Sydämessä tuntui vienoa
lämpöä, kun käsi poskella istuen katseli Annin nimeä kirjekuoressa,
ensimäisessä kirjeessään jonka hän lähetti.
— Mitähän Anni ajattelee kun tämän saa? Vastaakohan hän tähän?

41. Ei hän tiennyt itsekään, kumpaako toivoisi. Sitäkö että Anni vastaa
vai sitäkö että hän ei vastaisi? Somalta tuntui sekin että saisi kirjeen
Annilta ja näkisi mitä Anni ajattelee. Mutta sittenkin tuntui kuin siinä
olisi jotain Saviston Lissun tapaista. Melkein hienommalta ja
sulommalta, ja samalla salaperäisyydellään kiehtovalta, tuntui se että
Anni ei vastaisi. Panisi vain huolellisesti talteen hänen kirjeensä ja
ajattelisi häntä.
Kello löi neljä.
Puolen tunnin perästä pitää tehdä iltavalkea. Siihen saakka hän
lukee kirjastosta lainaamaansa Maanviljelysoppia.
* * * * *
Iltamassa ei Lauri viihtynyt. Anni ei tullut sinne. Ihmiset olivat
väsyneitä ja kyllästyneitä. Veltosti laahustelivat huoneesta toiseen ja
haukotellen valittelivat pyhäin loppumista. Iltaman ohjelmakin oli
sellaista sitä ja tätä, kuin menneitten iltamain ylijäämistä
uudistettua.
Mikään ei sointunut yhteen Laurin mielialan kanssa, joka oli
tarmon, taistelun, työn ja elämänhalun virityksessä.
Heti kun tanssimaan alettiin läksi hän pois.
Eteisessä Hakaperän Jussi ja Hiiron Tuppu sekä pari muuta poikaa
seisoskeli salakähmäisen ja ilkeänkurisen näköisenä, paperossit
huolettomuutta tavoitellen suupielissä. Laurin tultua he keskeyttivät
juttunsa, ja kun hän otti palttonsa naulasta vaihtoivat he merkitseviä
silmäyksiä. Lauri huomasi sen.

42. — Nokkossonnit! tuhahti hän ajatuksissaan, mutta ääneen ei
sanonut mitään. Eivät toisetkaan puhuneet mitään. Laurin ulos
mentyä vain nauraa hirnahtivat.
— Luulevatkohan pojat, että minä sentähden pois lähden kun ei
Annia ole täällä? ajatteli Lauri ja pysähtyi rappusille.
Hänen teki mieli kääntyä takaisin ja irvistellä pojille.
Läksi kuitenkin astumaan rappuja alas.
— Ajatelkoot mitä tahtovat! Itsepä tuon tiennen mitä varten pois
lähden.
— Eikä poikain ole hyvä mennä juttujakaan laittamaan. Jos sen
tekevät niin silloin panen minäkin tietoni matkaan. Ja silloin pojat
joutuvat kirjoihin — —
Ihan naurattamaan tuppasi, niin hauskalta tuntui omistaa tällainen
suukapula jolla sai pidetyksi poikain suut tukossa.
Mutta sitten alkoi hiljainen pahan tunne valua mieleen ja levitä
siellä. Tuntui ilkeältä tällä tavalla toisia kurissa pitää.
Minkätähden ihmiset ovatkin niin ilkeitä toisilleen? Niin ilkeitä, että
omalla ilkeydellään pitävät toisen ilkeyttä kurissa — — Miksei
jokainen tahdo hyvää ja tee hyvää ja tällä hyvän tahtomisellaan itse
pidä ilkeyttään kurissa?
Satoja vuosia on ihmisille saarnattu ja opetettu hyvää. Kirkoissa,
kouluissa, kodeissa, hartausseuroissa, kokouksissa, iltamissa ja
kaikkialla. Pahaa ei opeteta missään. Ja kuitenkin näyttää kuin olisi
ihmisissä pahaa enempi kuin hyvää — —

43. Mistä tämä johtuu? — Onko sittenkin niin että ihminen on
luonnostaan paha — —?
Kun ei kukaan tahdokaan olla hyvä — —. Jos jokainen ihminen itse
tahtoisi olla hyvä ihminen, tai edes todella tahtoisi siksi tulla, niin
kuka tietää vaikka jokainen ihminen myöskin olisi hyvä ihminen —
—. Mutta kun jokainen vain tahtoo että naapurin ja toverin pitäisi
olla hyvä ihminen, niin silloinhan on luonnollista, että kukaan ei ole
eikä kenestäkään tulekaan hyvää ihmistä.
— Olenkos minä hyvä ihminen?
Laurin pää painui ja käynti hiljeni.
Tähdet tuikkivat tiheän sumun peittämältä taivaalta, huurteiset
etäämpää näkyvät puutarhakoivut olivat kuin suuria ilmassa riippuvia
palloja ja rakennukset tyhjiä, tuuleen haihtuvia pilvilinnoja.
— — Ihminen —. Elämä —. Maailma — —!
Mikä on niiden tarkoitus?
Hänen päätään huimasi.
Ihminen ja maailma on käsittämättömäin villien ja kesytettyjen
voimain kuohuva taistelukenttä, ja elämä on arvoitus. — —
Jumalako, kaikkivaltias, pyhä ja hyvä, Hänkö tätä kaikkea johtaa?
Vai onko mitään joka tätä johtaa ja tästä sekamelskasta selvän
tekee — —?
    "Oi jos oisit sydämmeni
    Raitis kuni uusi oras,

44.     Puhdas kuni kehdon lapsi,
    Kirkas kuni lähteen silmä!
    Niin jos oisit sydämmeni!"
hyräili Lauri riihen luona, maantieltä kotitielle kääntyessään.

45. V.
Jo joulun edellä oli Leppirannan isäntä päättänyt ja Laurin kuullen
sanonutkin, että "kun tästä vain pyhät ohi vaeltaa, niin mennään
pariksi päiväksi Huhdansaareen rankoja hakkaamaan".
Luentokursseilla Lauri muisti tämän, kun metsänhoidosta luennoitiin.
Ja silloin hän päätti että nyt ei hakatakaan niinkuin ennen on
hakattu, miten vain nopeimmin saadaan rankoja kasaan. Nyt
hakataan metsänhoidollisten periaatteiden mukaan vain viallisia ja
lahoja sekä toisten varjoon joutuneita puita, ja liian tiheitä ryhmiä
harvennetaan.
Hakkuulle meno kuitenkin lykkäytyi päivästä toiseen. Loppiaisen
jälkeen meni vielä pari päivää puolittain juhlan pidossa, ja sitten tuli
määräys että Alaiskyläisten pitää lauantaina hakemaan tekeillä
olevan vaivaistalon rakennushirsiä Tunturinmaan ulkosaralta. Matkaa
sinne laskettiin sudenhännällä mitaten tulevan noin 40 kilometriä.
Leppirannastakin piti mennä molemmilla hevosilla. Heti puolenyön
jälkeen lähdettiin. Yö oli tyyni ja taivas pilvessä.
Kylästä lähtien ajettiin kesällä ja talvella samaa tietä. Mutta jonkun
matkan päässä tiet erosivat. Talvitie ei uskaltanut mennä niille mäille,

46. joilla kesätie vallattomasti nousten ja laskien luikerteli. Se kiersi
mäet, pysyen viljellyillä mailla, joissa aidoissakin oli syksyin avattavat
ja keväisin jälleen suljettavat talvireiät.
Mäkien toisella puolella tiet taas yhtyivät, ja niin mentiin
veitikkamaisia mutkia lyöden pitkän aikaa aivan viljellyillä mailla. Siitä
pujahti tie tummaan, juhlallisen totisena seisovaan kuusikkoon.
Kuusikkoa seurasi lyhyt kappale viidakkoa kasvavaa suota. Siitä
noustiin salskeaan männikköön, joka oli kuin pyhä pilaristo jossa tie
oli syntisten jalkain tallattavaksi levitettynä mattona.
Männikössä kesätie haarautui moniin haaroihin ja vihdoin loppui
kokonaan. Se nyt vuorostaan ei uskaltanut lähteä sinne suolle, jonne
talvitie iloisena ja rohkeana laskeutui.
Tästä alkaen oli taival melkein outoa Laurille. Heillä ei ollut tällä
suunnalla mitään ajoja. Ulkosarka kyllä oli siellä samalla Tunturin
maalla päin, jonne nyt oltiin menossa, mutta sen hakkuusta pitivät
sinne asettuneet torpparit huolen. Joskus siellä käytiin kannot
laskemassa ja ranka- ja hirsikasoja tarkastelemassa sekä
tuloksetonta lain lukua torppareille harjoittamassa.
Korkeain, kallioisten mäkien väliin ahdistetulle kapealle
suonkurkulle laskeuduttua Laurista tuntui kuin olisi tultu kesyttömän
viileyden alueille. Noilla kallioillahan mummo vainaa tapasi jutella
susien hänen nuoruutensa aikoina majailleen. Ja näillä maillahan se
Alapihan vanha isäntä oli kerran nähnyt kun susi oli keskipäivällä
siepannut lampaan laumasta ja sen kanssa kadonnut metsään. Ja
tässähän sitä Huhdintorpan vaaria oli kerran heinämatkalla
ahdistellut 12 sutta. — — Jos tuolta mäeltä nyt hyökkäisi 12 sutta ja
palavin silmin, veripunaista kieltään lipoen alkaisivat tuossa ympärillä
äristä ja irvistellä? — —

47. Kylmät väreet puistattivat Laurin ruumista.
Tien molemmilla puolilla kohoavat jyrkät mäet loppuivat yht'äkkiä,
ja aivan kuin viskautumalla työntäydyttiin laajalle Tuulinevalle, jossa
kasvoi lyhyitä pikkuvanhoja mäntyjä, jokainen omalla mättäällään
kuin kukkaruukussa seisoen. Vapauden tunne, mutta sen rinnalla
myöskin jonkinlainen turvattomuuden tunne tuli mieleen. Oli kuin
tähän saakka olisi tultu vankkain käsivarsien suojassa, jotka nyt
yht'äkkiä hellittivät aivan kuin sanoakseen, että "koetappa nyt yrittää
itse".
Tuulinevalla yhtyi tie monen kylän yhteiseen paljon ajettuun
talvitiehen.
Rannaton suo oli hämärä, salaperäinen ja määrätön kuin elämä.
Kovaksi ja leveäksi tallautunut tie oli se kaiken maailman lavea tie,
jolla ei ole alkua ei loppua ja jota on kevyt kulkea, mutta jolta ei
myöskään mitään löydä — muuta kuin tyhjyyttä ja levottomuutta.
Joka tahtoo jotain muuta löytää, hänen täytyy erota tältä kaiken
maailman tieltä syrjäteille; ne ovat koleisia ja vaikeakulkuisia, mutta
ne aina johtavat päämääriin, joista ihminen löytää sen tyydytyksen
jota etsii.
Kuului kuin peikkojen naurua. Lauri vavahti. Mutta samassa hän
älysi, että se olikin vain metsäkanan huutoa.
— Pyryä se tietää kun metsäkana vätköttää.
Hän haukotteli ja asettui kuojulleen.
Äkkiä kohotti hän päätään. Oli kuin olisi tuikahtanut valoa tuolta
vähän matkaa tieltä olevalta kuusikkokummulta. — — Hän teroitti

48. katsettaan. Tuli mieleen kertomukset metsissä nuotioitten ääressä
makailevista karkulaisista ja rosvoista sekä poltetuista kylistään
vainolaista pakoon lähteneistä ihmisistä.
Jälleen tuikahti valo näkyviin. Nyt sen näki selvään että se tuli
ikkunasta.
— Ku — kenen tupa tuolla on? kysyi Lauri perässä ajavalta isältä.
— Hääh? kysyi isä ja haukotteli.
Lauri uudisti kysymyksensä. Nyt vasta tuntui isä huomaavan valon.
— E — een mä tiedä — — Jaa mutta se on nyt sen Paju-Matin
tupa!
Joo — se se on!
Nyt Laurikin muisti. Olihan hänkin sen kuullut, vaikka ei ollutkaan
siihen sen suurempaa huomiota pannut, että Paju-Matti oli täältä
vuokrannut maata ja muuttanut tänne asumaan. Ja sen johdosta
saanut ihmisiltä hassun nimen.
Nyt herätti Matti hänen mielenkiintoaan. Ei hän voinut yhtyä siihen
ihmisten uskoon että Matti on hassu. Hänen mielestään Matti oli yksi
niitä, jotka etsivät elämästä jotain ja eroavat kaiken maailman tieltä
omaa tietään kulkemaan.
Hänen katseensa oli yhä tähdättynä kuusten välistä vilkuttavaan
valoon ja hänen tajuntaansa ilmaantui kuva, josta hän aivan selvään
näki mitä tuvassa tehdään.
Mies takkavalkean valossa veistää kirvesvartta tai astianvannetta
tai jotain muuta sentapaista. Höyläpenkillä on valmistuneita ja juuri

49. valmiiksi tulossa olevia astioita. Vaimo tulee navetasta lypsyltä.
Siivilöitsee maidon ja alkaa laittaa ruokaa. Sitten he syövät. Syötyään
lähtee mies metsään joko hevosella tai vain hakkuulle. Vaimo jää
kotiin askaretta tekemään ja sen tehtyään rupeaa hiljalleen hyräillen
kehräämään.
Hän ei tuntenut Paju-Mattia eikä hänen vaimoaan eikä siis osannut
heidän kasvonpiirteitään kuvailla. Ja niin kehittyikin kuva siksi, että
hän itse oli tuo mies ja vaimo oli — Niinilän Anni.
Sunnuntaisin he yhdessä lueskelevat ja puhelevat tai seisovat
käsikkäin ikkunan luona ja katselevat ulos suota ja metsässä
kuusikon pohjana leviävää hohtavaa hankea. Kesäilloin
kuokkumaalta tultuaan hän väsyneenä, mutta tyytyväisenä istuu
rappusilla. Annikin tulee siihen, kun saa askareensa loppuun. Siinä
he sitten hiljaa kuiskaillen katselevat metsän taakse laskevan
auringon rusotusta ja kuuntelevat vienon iltatuulen rauhoittavaa
huminaa ja käenkukuntaa — —
— Hoohoo'oi — haukotteli isä siellä perässä. Anna nyt vähän
juosta, ettei tässä jouduta perässä tulevain jalkoihin!
Lauri säpsähti. Räpsäytti ruunaa ohjasperillä. Ruuna alkoi juosta.
Vähitellen jäi Paju-Matin tuvasta tuikkiva valo sinne taakse ja vihdoin
katosi kokonaan näkyvistä. — Sen synnyttämä kuva vain ei kadonnut
Laurin mielestä.
Takaisin tultaessa hän näki Paju-Matin tuvan. Se oli porstuaton
mökki. Seinissä oli vanhoja jo harmaiksi taivastuneita ja uusia
puhtaan valkeita hirsiä sekaisin. Tien puoleisessa seinässä oli
vuorilautoja vailla oleva ikkuna. Päätyseinässä näkyi olevan toinen

50. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com