Introduction to Managerial Accounting Brewer 5th Edition Solutions Manual
arandudjidji
11 views
39 slides
Mar 15, 2025
Slide 1 of 39
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
About This Presentation
Introduction to Managerial Accounting Brewer 5th Edition Solutions Manual
Introduction to Managerial Accounting Brewer 5th Edition Solutions Manual
Introduction to Managerial Accounting Brewer 5th Edition Solutions Manual
Slide Content
Visit https://testbankbell.com to download the full version and
browse more test banks or solution manuals
Introduction to Managerial Accounting Brewer 5th
Edition Solutions Manual
_____ Press the link below to begin your download _____
http://testbankbell.com/product/introduction-to-managerial-
accounting-brewer-5th-edition-solutions-manual/
Access testbankbell.com now to download high-quality
test banks or solution manuals
browse more test banks or solution manuals
Introduction to Managerial Accounting Brewer 5th
Edition Solutions Manual
_____ Press the link below to begin your download _____
http://testbankbell.com/product/introduction-to-managerial-
accounting-brewer-5th-edition-solutions-manual/
Access testbankbell.com now to download high-quality
test banks or solution manuals
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankbell.com
for more options!.
Introduction to Managerial Accounting Canadian 5th Edition
Brewer Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/introduction-to-managerial-accounting-
canadian-5th-edition-brewer-solutions-manual/
Test Bank for Introduction to Managerial Accounting, 5th
Edition: Brewer
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-introduction-to-
managerial-accounting-5th-edition-brewer/
Introduction to Managerial Accounting Brewer 6th Edition
Test Bank
http://testbankbell.com/product/introduction-to-managerial-accounting-
brewer-6th-edition-test-bank/
Test Bank for Social Psychology, 11th Edition, Saul
Kassin, Steven Fein, Hazel Rose Markus
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-social-psychology-11th-
edition-saul-kassin-steven-fein-hazel-rose-markus/
Click the link to download now or visit testbankbell.com
for more options!.
Introduction to Managerial Accounting Canadian 5th Edition
Brewer Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/introduction-to-managerial-accounting-
canadian-5th-edition-brewer-solutions-manual/
Test Bank for Introduction to Managerial Accounting, 5th
Edition: Brewer
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-introduction-to-
managerial-accounting-5th-edition-brewer/
Introduction to Managerial Accounting Brewer 6th Edition
Test Bank
http://testbankbell.com/product/introduction-to-managerial-accounting-
brewer-6th-edition-test-bank/
Test Bank for Social Psychology, 11th Edition, Saul
Kassin, Steven Fein, Hazel Rose Markus
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-social-psychology-11th-
edition-saul-kassin-steven-fein-hazel-rose-markus/
Test Bank for Protecting Our Children Understanding and
Preventing Abuse and Neglect in Early Childhood, 1st
Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-protecting-our-children-
understanding-and-preventing-abuse-and-neglect-in-early-childhood-1st-
edition/
Solutions Manual to accompany Vector Calculus 5th edition
9780716749929
http://testbankbell.com/product/solutions-manual-to-accompany-vector-
calculus-5th-edition-9780716749929/
Solution Manual for International Economics 17th Edition
Thomas Pugel
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-international-
economics-17th-edition-thomas-pugel/
Macroeconomics Krugman 3rd Edition Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/macroeconomics-krugman-3rd-edition-
solutions-manual/
Test Bank for PHP Programming with MySQL The Web
Technologies Series, 2nd Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-php-programming-with-
mysql-the-web-technologies-series-2nd-edition/
Preventing Abuse and Neglect in Early Childhood, 1st
Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-protecting-our-children-
understanding-and-preventing-abuse-and-neglect-in-early-childhood-1st-
edition/
Solutions Manual to accompany Vector Calculus 5th edition
9780716749929
http://testbankbell.com/product/solutions-manual-to-accompany-vector-
calculus-5th-edition-9780716749929/
Solution Manual for International Economics 17th Edition
Thomas Pugel
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-international-
economics-17th-edition-thomas-pugel/
Macroeconomics Krugman 3rd Edition Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/macroeconomics-krugman-3rd-edition-
solutions-manual/
Test Bank for PHP Programming with MySQL The Web
Technologies Series, 2nd Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-php-programming-with-
mysql-the-web-technologies-series-2nd-edition/
Solution Manual for Continuemos!, 8th Edition
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-continuemos-8th-
edition/
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-continuemos-8th-
edition/
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved.
Solutions Manual, Chapter 1 1
Introduction to Managerial Accounting
Brewer 5th
Full chapter download at: https://testbankbell.com/product/introduction-to-
managerial-accounting-brewer-5th-edition-solutions-manual/
Chapter 1
An Introduction to Managerial Accounting
Solutions to Questions
1-1 Managerial accounting is concerned with providing information primarily to
managers for their use internally in the organization for the purposes of
strategy, planning, implementation and control. Financial accounting is
concerned with providing information primarily to investors, creditors, and
others outside of the organization.
1-2 Essentially, the manager carries out three major activities in an
organization: planning, implementation, and control. All three activities
involve decision-making and use managerial accounting information. This
is depicted in Exhibit 1-1.
1-3 The Planning, Implementation and Control Cycle involves the following
steps: (1) formulating plans which often includes preparing budgets, (2)
overseeing day-to-day activities which includes organizing, directing and
motivating people, resource allocation and decision making, and (3)
controlling which includes providing feedback via performance reports.
1-4 In contrast to financial accounting, managerial accounting: (1) focuses on
the needs of the manager; (2) places more emphasis on the future; (3)
emphasizes relevance and timeliness, rather than verifiability and
precision; (4) emphasizes the segments of an organization; (5) is not
governed by IFRS or ASPE; and (6) is not mandatory.
1-5 The lean business model focuses on continuous improvement by
eliminating waste in the organization. Companies that adopt the lean
business model usually implement one or more of the following
management practices.
Just-in-time (JIT): A production and inventory control system in
which materials are purchased and units are produced only as
needed to meet actual customer demand.
Solutions Manual, Chapter 1 1
Introduction to Managerial Accounting
Brewer 5th
Full chapter download at: https://testbankbell.com/product/introduction-to-
managerial-accounting-brewer-5th-edition-solutions-manual/
Chapter 1
An Introduction to Managerial Accounting
Solutions to Questions
1-1 Managerial accounting is concerned with providing information primarily to
managers for their use internally in the organization for the purposes of
strategy, planning, implementation and control. Financial accounting is
concerned with providing information primarily to investors, creditors, and
others outside of the organization.
1-2 Essentially, the manager carries out three major activities in an
organization: planning, implementation, and control. All three activities
involve decision-making and use managerial accounting information. This
is depicted in Exhibit 1-1.
1-3 The Planning, Implementation and Control Cycle involves the following
steps: (1) formulating plans which often includes preparing budgets, (2)
overseeing day-to-day activities which includes organizing, directing and
motivating people, resource allocation and decision making, and (3)
controlling which includes providing feedback via performance reports.
1-4 In contrast to financial accounting, managerial accounting: (1) focuses on
the needs of the manager; (2) places more emphasis on the future; (3)
emphasizes relevance and timeliness, rather than verifiability and
precision; (4) emphasizes the segments of an organization; (5) is not
governed by IFRS or ASPE; and (6) is not mandatory.
1-5 The lean business model focuses on continuous improvement by
eliminating waste in the organization. Companies that adopt the lean
business model usually implement one or more of the following
management practices.
Just-in-time (JIT): A production and inventory control system in
which materials are purchased and units are produced only as
needed to meet actual customer demand.
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved.
2 Introduction to Managerial Accounting, Fifth Canadian Edition
Total quality management (TQM): An approach to continuous
improvement that focuses on serving customers and uses teams of
front-line workers to systematically identify and solve problems.
Process re-engineering: An approach to improvement that
involves completely redesigning business processes in order to
eliminate unnecessary steps, reduce errors, and reduce costs.
Theory of constraints (TOC): A management approach that
emphasizes the importance of managing constraints.
1-6 Pros
Funds tied up in maintaining inventory can be used elsewhere
Areas previously used to store inventories are made available for
other more productive uses
The time required to fill an order is reduced, resulting in quicker
response to customers and consequentially greater potential sales
Defect rates are reduced resulting in less waste and greater
customer satisfaction
More effective operations
Cons
Increased number of purchase orders to buy raw materials and/or
other components used in manufacturing products
There is little room for errors and defects in products because this
could throw the production facility off schedule
There is a high reliance and dependence on suppliers to meet
delivery deadlines as well as supply products that have no defects
and require minimal inspection
1-7 Agree. Ethical behaviour is the foundation of a successful market
economy. If we cannot trust people to act ethically in their business
dealings with us, we will be inclined to invest less, scrutinize more and
waste money and time (scarce resources) trying to protect ourselves.
Ethical standards and Codes of Conduct aid the smooth running of the
economy. In addition, the lack of regulatory requirements (IFRS, ASPE)
regarding managerial accounting makes ethical behaviour even more
critical.
2 Introduction to Managerial Accounting, Fifth Canadian Edition
Total quality management (TQM): An approach to continuous
improvement that focuses on serving customers and uses teams of
front-line workers to systematically identify and solve problems.
Process re-engineering: An approach to improvement that
involves completely redesigning business processes in order to
eliminate unnecessary steps, reduce errors, and reduce costs.
Theory of constraints (TOC): A management approach that
emphasizes the importance of managing constraints.
1-6 Pros
Funds tied up in maintaining inventory can be used elsewhere
Areas previously used to store inventories are made available for
other more productive uses
The time required to fill an order is reduced, resulting in quicker
response to customers and consequentially greater potential sales
Defect rates are reduced resulting in less waste and greater
customer satisfaction
More effective operations
Cons
Increased number of purchase orders to buy raw materials and/or
other components used in manufacturing products
There is little room for errors and defects in products because this
could throw the production facility off schedule
There is a high reliance and dependence on suppliers to meet
delivery deadlines as well as supply products that have no defects
and require minimal inspection
1-7 Agree. Ethical behaviour is the foundation of a successful market
economy. If we cannot trust people to act ethically in their business
dealings with us, we will be inclined to invest less, scrutinize more and
waste money and time (scarce resources) trying to protect ourselves.
Ethical standards and Codes of Conduct aid the smooth running of the
economy. In addition, the lack of regulatory requirements (IFRS, ASPE)
regarding managerial accounting makes ethical behaviour even more
critical.
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved.
Solutions Manual, Chapter 1 3
Solutions to Exercises
Exercise 1-1 (LO1 CC2)
Item Financial
Accounting
Managerial
Accounting
a) Preparing a cash budget for the
next quarter
X
b) Analyzing the profitability of a
request from a potential
customer
X
c) Accumulating the transactions
for the previous six months to
prepare an income statement
X
d) Preparing a weekly
performance report for the
branch manager
X
e) Preparing an announcement to
be released to the financial
analysts
X
Exercise 1-2 (LO1 CC1)
Planning Implementation Control
a) Doing a “cost-benefit”
analysis of adding a new
branch versus installing new
ATMs
X
b) Estimating the cost of raw
materials to be purchased
during the next quarter
X
c) Analyzing market demand X
Solutions Manual, Chapter 1 3
Solutions to Exercises
Exercise 1-1 (LO1 CC2)
Item Financial
Accounting
Managerial
Accounting
a) Preparing a cash budget for the
next quarter
X
b) Analyzing the profitability of a
request from a potential
customer
X
c) Accumulating the transactions
for the previous six months to
prepare an income statement
X
d) Preparing a weekly
performance report for the
branch manager
X
e) Preparing an announcement to
be released to the financial
analysts
X
Exercise 1-2 (LO1 CC1)
Planning Implementation Control
a) Doing a “cost-benefit”
analysis of adding a new
branch versus installing new
ATMs
X
b) Estimating the cost of raw
materials to be purchased
during the next quarter
X
c) Analyzing market demand X
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved.
4 Introduction to Managerial Accounting, Fifth Canadian Edition
to assist in the preparation
of the sales budget
d) Compiling the labour report
for the past week
X
e) Outlining the changes to a
process based on a process
reengineering team report
X
f) Documenting the savings
from reductions in raw
materials inventory
resulting from the adoption
of a just-in-time inventory
system
X
4 Introduction to Managerial Accounting, Fifth Canadian Edition
to assist in the preparation
of the sales budget
d) Compiling the labour report
for the past week
X
e) Outlining the changes to a
process based on a process
reengineering team report
X
f) Documenting the savings
from reductions in raw
materials inventory
resulting from the adoption
of a just-in-time inventory
system
X
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved.
Solutions Manual, Chapter 1 5
Solutions to Problems
Problem 1-1 (LO3 CC5)
a) This has ethical implications because the code of ethics mandates that all
professional accountants will abide by the fundamental principles. There
are two possible issues here – confidentiality and integrity. By sending
the reports to the analyst Cleo will be violating the principle of
confidentiality, she cannot “…disclose any such information to third parties
without proper and specific authority, unless there is a legal or
professional right or duty to disclose, nor use the information for the
personal advantage of the professional accountant or third parties.” One
might argue that there is also an issue of personal integrity here; as a
professional accountant she is required “to be straightforward and honest
in all professional and business relationships.”
b) The main ethical implication here is the issue of confidentiality of client
data. The code mandates that a member will not disclose any confidential
information concerning his/her employer unless acting in the course of
his/her duties or when required to be disclosed in a lawsuit. As such
informing ones parents of the folly of their investment choice would be
unethical.
Problem 1-2 (LO3 CC5)
There is an ethical dilemma associated with the student’s request. There
is the need for fairness among all the students who wrote the exam, and
ignoring the mid-semester exam result for one student is unfair to the
other students. As a student aiming to become a manager, it is important
that the student does not engage in any activity considered as
incompatible with the conduct of a manager. A request for special
treatment that would be unfair to other students could be considered a
violation of the principles of Integrity (the dealings are not straightforward
and honest), Objectivity (a bias is introduced to the relative grading in the
course), and Professional Behaviour (special treatment for some, does not
comply with school rules, and could discredit the reputation of the school’s
standards).
Solutions Manual, Chapter 1 5
Solutions to Problems
Problem 1-1 (LO3 CC5)
a) This has ethical implications because the code of ethics mandates that all
professional accountants will abide by the fundamental principles. There
are two possible issues here – confidentiality and integrity. By sending
the reports to the analyst Cleo will be violating the principle of
confidentiality, she cannot “…disclose any such information to third parties
without proper and specific authority, unless there is a legal or
professional right or duty to disclose, nor use the information for the
personal advantage of the professional accountant or third parties.” One
might argue that there is also an issue of personal integrity here; as a
professional accountant she is required “to be straightforward and honest
in all professional and business relationships.”
b) The main ethical implication here is the issue of confidentiality of client
data. The code mandates that a member will not disclose any confidential
information concerning his/her employer unless acting in the course of
his/her duties or when required to be disclosed in a lawsuit. As such
informing ones parents of the folly of their investment choice would be
unethical.
Problem 1-2 (LO3 CC5)
There is an ethical dilemma associated with the student’s request. There
is the need for fairness among all the students who wrote the exam, and
ignoring the mid-semester exam result for one student is unfair to the
other students. As a student aiming to become a manager, it is important
that the student does not engage in any activity considered as
incompatible with the conduct of a manager. A request for special
treatment that would be unfair to other students could be considered a
violation of the principles of Integrity (the dealings are not straightforward
and honest), Objectivity (a bias is introduced to the relative grading in the
course), and Professional Behaviour (special treatment for some, does not
comply with school rules, and could discredit the reputation of the school’s
standards).
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved.
6 Introduction to Managerial Accounting, Fifth Canadian Edition
Bringing in a doctor’s note one month after writing an exam and using
that as a reason to explain his/her poor performance would also not be
considered ethical. Presenting a note one month after an event, to
address a matter that should have been dealt with contemporaneously,
violates the principle of Integrity (the dealings are not straightforward),
and Professional Competence and Due Care (the obligation to act
diligently in accordance with standards).
6 Introduction to Managerial Accounting, Fifth Canadian Edition
Bringing in a doctor’s note one month after writing an exam and using
that as a reason to explain his/her poor performance would also not be
considered ethical. Presenting a note one month after an event, to
address a matter that should have been dealt with contemporaneously,
violates the principle of Integrity (the dealings are not straightforward),
and Professional Competence and Due Care (the obligation to act
diligently in accordance with standards).
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
Documents with Different Content
"Sire, näen teidän majesteettinne hilpeästä muodosta, että ajelu
on tehnyt teille hyvää."
"Se oli tosiaankin ihanaa, herra yli-intendentti, ihanaa! Olisi
totisesti pitänyt teidänkin tulla retkellemme mukaan, kun olin teitä
kutsunutkin."
"Olin työssä, sire", vastasi yli-intendentti.
Fouquetin ei edes tarvinnut kääntää päätänsä; hän ei vilkaissut
herra
Colbertiin.
"Ah, maaseutu, herra Fouquet!" huudahti kuningas. "Hyvä Jumala,
kuinka mielelläni soisin aina voivani elää maalla, vapaassa
ilmapiirissä, puiden alla!"
"Oi, toivoakseni ei teidän majesteettinne vielä ole väsynyt
valtaistuimeen?" sanoi Fouquet.
"En, mutta vihantien metsikköjen valtaistuimet ovat hyvin
pehmeät."
"Tällä puheella teidän majesteettinne elvyttää parhaat
toivomukseni.
Minulla oli juuri esitettävänä teille pyyntö."
"Kenen puolesta, herra yli-intendentti?"
"Vauxin sinipiioilta, sire."
"Ahaa!" huudahti Ludvig XIV.
"Kuningas on suvainnut antaa minulle lupauksen", jatkoi Fouquet.
on tehnyt teille hyvää."
"Se oli tosiaankin ihanaa, herra yli-intendentti, ihanaa! Olisi
totisesti pitänyt teidänkin tulla retkellemme mukaan, kun olin teitä
kutsunutkin."
"Olin työssä, sire", vastasi yli-intendentti.
Fouquetin ei edes tarvinnut kääntää päätänsä; hän ei vilkaissut
herra
Colbertiin.
"Ah, maaseutu, herra Fouquet!" huudahti kuningas. "Hyvä Jumala,
kuinka mielelläni soisin aina voivani elää maalla, vapaassa
ilmapiirissä, puiden alla!"
"Oi, toivoakseni ei teidän majesteettinne vielä ole väsynyt
valtaistuimeen?" sanoi Fouquet.
"En, mutta vihantien metsikköjen valtaistuimet ovat hyvin
pehmeät."
"Tällä puheella teidän majesteettinne elvyttää parhaat
toivomukseni.
Minulla oli juuri esitettävänä teille pyyntö."
"Kenen puolesta, herra yli-intendentti?"
"Vauxin sinipiioilta, sire."
"Ahaa!" huudahti Ludvig XIV.
"Kuningas on suvainnut antaa minulle lupauksen", jatkoi Fouquet.
"Niin, minä muistan."
"Vauxin juhlat, ne komeat juhlat, eikö niin, sire?" tokaisi Colbert,
yrittäen päästä mukavasti osalliseksi keskusteluun.
Syvässä halveksumisessaan Fouquet ei ottanut noita sanoja
huomioonsa.
Hän ei tuntunut olevan tietoinen Colbertin läsnäolostakaan.
"Teidän majesteettinne tietää", pitkitti hän, "että haluaisin
tiluksillani Vauxissa vastaanottaa rakastettavimman ruhtinaan,
mahtavimman kuninkaan."
"Olen luvannut, monsieur", sanoi Ludvig XIV hymyillen, "ja
kuningas ei syö sanaansa."
"Ja minä, sire, ilmoitin juuri teidän majesteetillenne, että olen
täydellisesti teidän käskettävänänne."
"Lupaatteko minulle paljon ihmeitä, herra yli-intendentti?"
Ja Ludvig XIV katsahti Colbertiin.
"Ihmeitäkö? Oh, ei, sire, sellaisia en mene takaamaan; toivon
voivani hankkia hiukan huvia, kenties hiukan unohdustakin
kuninkaalleni."
"Ei, ei, herra Fouquet", vastasi kuningas. "Minä pidän kiinni
ihmeistä. Oh, tehän olette loihtija, tunnemme kykynne, tiedämme
teidän löytävän kultaa, vaikka sitä ei olisi maailmassakaan. Ihmiset
sanovat teidän tekevän sitä."
"Vauxin juhlat, ne komeat juhlat, eikö niin, sire?" tokaisi Colbert,
yrittäen päästä mukavasti osalliseksi keskusteluun.
Syvässä halveksumisessaan Fouquet ei ottanut noita sanoja
huomioonsa.
Hän ei tuntunut olevan tietoinen Colbertin läsnäolostakaan.
"Teidän majesteettinne tietää", pitkitti hän, "että haluaisin
tiluksillani Vauxissa vastaanottaa rakastettavimman ruhtinaan,
mahtavimman kuninkaan."
"Olen luvannut, monsieur", sanoi Ludvig XIV hymyillen, "ja
kuningas ei syö sanaansa."
"Ja minä, sire, ilmoitin juuri teidän majesteetillenne, että olen
täydellisesti teidän käskettävänänne."
"Lupaatteko minulle paljon ihmeitä, herra yli-intendentti?"
Ja Ludvig XIV katsahti Colbertiin.
"Ihmeitäkö? Oh, ei, sire, sellaisia en mene takaamaan; toivon
voivani hankkia hiukan huvia, kenties hiukan unohdustakin
kuninkaalleni."
"Ei, ei, herra Fouquet", vastasi kuningas. "Minä pidän kiinni
ihmeistä. Oh, tehän olette loihtija, tunnemme kykynne, tiedämme
teidän löytävän kultaa, vaikka sitä ei olisi maailmassakaan. Ihmiset
sanovat teidän tekevän sitä."
Fouquet tunsi iskun lähteneen kaksinkertaisesta viinestä, hän tunsi
kuninkaan samalla kertaa sinkauttaneen nuo sekä omasta että
Colbertin jousesta. Hän naurahti.
"Hoo", sanoi hän, "ihmiset tietävät hyvin, mistä kaivoksesta sen
kullan ammennan. Tietävät ehkä liiankin hyvin. Muuten", hän lisäsi
ylpeästi, "voin vakuuttaa teidän majesteetillenne, että Vauxin juhlien
kustannuksiin tarkoitettu kulta ei saa verta eikä kyyneliä vuotamaan.
Hikeä ehkä, mutta se palkitaan."
Ludvig jäi hämilleen. Hän tahtoi katsahtaa Colbertiin. Tämä olisikin
halunnut vastata, mutta uskollinen, jopa kuninkaallinen kotkan katse
Fouquetin silmistä pysähdytti sanat hänen huulilleen.
Sillävälin oli kuningas toipunut. Kääntyen Fouquetin puoleen hän
virkkoi:
"Te siis laitatte kutsunne?"
"Niin, sire, jos teidän majesteettinne suvaitsee."
"Miksi päiväksi?"
"Milloin teille sopii, sire."
"Tuo on hetkessä toimivan taikurin puhetta, herra Fouquet. Minä
en rohkenisi sanoa niin paljon."
"Teidän majesteettinne tekee milloin hyvänsä mitä vain kuningas
voi ja mitä kuninkaan tulee tehdä. Ranskan kuninkaalla on
palvelijoita, jotka kykenevät kaikkeen hänen toimissaan tai
huvituksissaan."
kuninkaan samalla kertaa sinkauttaneen nuo sekä omasta että
Colbertin jousesta. Hän naurahti.
"Hoo", sanoi hän, "ihmiset tietävät hyvin, mistä kaivoksesta sen
kullan ammennan. Tietävät ehkä liiankin hyvin. Muuten", hän lisäsi
ylpeästi, "voin vakuuttaa teidän majesteetillenne, että Vauxin juhlien
kustannuksiin tarkoitettu kulta ei saa verta eikä kyyneliä vuotamaan.
Hikeä ehkä, mutta se palkitaan."
Ludvig jäi hämilleen. Hän tahtoi katsahtaa Colbertiin. Tämä olisikin
halunnut vastata, mutta uskollinen, jopa kuninkaallinen kotkan katse
Fouquetin silmistä pysähdytti sanat hänen huulilleen.
Sillävälin oli kuningas toipunut. Kääntyen Fouquetin puoleen hän
virkkoi:
"Te siis laitatte kutsunne?"
"Niin, sire, jos teidän majesteettinne suvaitsee."
"Miksi päiväksi?"
"Milloin teille sopii, sire."
"Tuo on hetkessä toimivan taikurin puhetta, herra Fouquet. Minä
en rohkenisi sanoa niin paljon."
"Teidän majesteettinne tekee milloin hyvänsä mitä vain kuningas
voi ja mitä kuninkaan tulee tehdä. Ranskan kuninkaalla on
palvelijoita, jotka kykenevät kaikkeen hänen toimissaan tai
huvituksissaan."
Colbert koetti katsahtaa yli-intendenttiin nähdäkseen, tiesivätkö
nuo sanat vähemmän vihamielisiin tunteisiin palaamista. Mutta
Fouquet ei ollut vastustajaansa vilkaissutkaan. Colbertia ei hänelle
ollut olemassa.
"No, viikon päästä, tahdotteko?" ehdotti kuningas.
"Viikon päästä, sire."
"Nyt meillä on tiistai; ehkä siirrämme seuraavaan sunnuntaihin?"
"Lykkäys, jonka teidän majesteettinne suvaitsee myöntää, edistää
suuresti töitä, joihin arkkitehtini ryhtyvät lisätäkseen kuninkaan ja
hänen ystäviensä huvia."
"Ja ystävistäni puhuen", vastasi kuningas, "miten heitä
käsittelette?"
"Kuningas on määrääjä kaikkialla, sire. Teidän majesteettinne
tekee luettelon ja antaa käskynsä. Kaikki, jotka suvaitsette kutsua,
ovat hyvin kunnioitettuja vieraitani."
"Kiitos!" lausui kuningas liikuttuneena yleväsävyisesti esitetystä
ylevästä ajatuksesta.
Fouquet jätti sitten hyvästi Ludvig XIV:lle, kun oli muutamin
sanoin kosketeltu eräiden virka-asiain järjestelyä. Hän tajusi, että
Colbert jäisi kuninkaan luo, että hänestä puhuttaisiin ja että
kumpikaan ei häntä säästäisi. Tyydytys antaa viimeinen, hirvittävä
isku viholliselleen näytti hänestä korvaukselta kaikesta siitä, mitä
hänet saatettaisiin kärsimään.
nuo sanat vähemmän vihamielisiin tunteisiin palaamista. Mutta
Fouquet ei ollut vastustajaansa vilkaissutkaan. Colbertia ei hänelle
ollut olemassa.
"No, viikon päästä, tahdotteko?" ehdotti kuningas.
"Viikon päästä, sire."
"Nyt meillä on tiistai; ehkä siirrämme seuraavaan sunnuntaihin?"
"Lykkäys, jonka teidän majesteettinne suvaitsee myöntää, edistää
suuresti töitä, joihin arkkitehtini ryhtyvät lisätäkseen kuninkaan ja
hänen ystäviensä huvia."
"Ja ystävistäni puhuen", vastasi kuningas, "miten heitä
käsittelette?"
"Kuningas on määrääjä kaikkialla, sire. Teidän majesteettinne
tekee luettelon ja antaa käskynsä. Kaikki, jotka suvaitsette kutsua,
ovat hyvin kunnioitettuja vieraitani."
"Kiitos!" lausui kuningas liikuttuneena yleväsävyisesti esitetystä
ylevästä ajatuksesta.
Fouquet jätti sitten hyvästi Ludvig XIV:lle, kun oli muutamin
sanoin kosketeltu eräiden virka-asiain järjestelyä. Hän tajusi, että
Colbert jäisi kuninkaan luo, että hänestä puhuttaisiin ja että
kumpikaan ei häntä säästäisi. Tyydytys antaa viimeinen, hirvittävä
isku viholliselleen näytti hänestä korvaukselta kaikesta siitä, mitä
hänet saatettaisiin kärsimään.
Kosketettuaan jo ovea hän siis pyörähti kerkeästi takaisin,
kääntyen kuninkaaseen päin.
"Anteeksi, sire, anteeksi!" sanoi hän.
"Anteeksi mikä, monsieur?" virkkoi ruhtinas säveästi.
"Vakava virhe, jonka huomaamattani tein."
"Virhe, tekö tehnyt virheen? Ah, herra Fouquet, täytyneehän
minun suoda teille anteeksi! Mitä tai ketä vastaan olette rikkonut?"
"Kaikkea sopivaisuutta vastaan, sire. Unohdin ilmoittaa teidän
majesteetillenne hyvin tärkeän seikan."
"Minkä?"
Colbertia puistatti. Hän aavisti ilmiantoa. Hänen käytöksensä oli
paljastunut. Sana Fouquetilta vain, varmasti esitetty todistus, niin
Ludvig XIV:n nuorekkaan suoramielisyyden edessä haihtuisi Colbertin
kaikki suosio. Hän vapisi pelosta, että sellainen uhkarohkea isku
kukistaisi hänen suurenmoisten hankkeittensa telineet, ja tosiaankin
tämä isku oli niin mukava antaa, että mainio pelaaja Aramis ei olisi
sitä lyönyt laimin.
"Sire", virkkoi Fouquet huolettomasti, "koska olette suvainnut
antaa minulle anteeksi, teen tunnustukseni kevein sydämin: tänä
aamuna myin yhden viroistani."
"Yhden viroistanne!" huudahti kuningas. "Minkä sitten?"
Colbert kävi kalmankalpeaksi.
kääntyen kuninkaaseen päin.
"Anteeksi, sire, anteeksi!" sanoi hän.
"Anteeksi mikä, monsieur?" virkkoi ruhtinas säveästi.
"Vakava virhe, jonka huomaamattani tein."
"Virhe, tekö tehnyt virheen? Ah, herra Fouquet, täytyneehän
minun suoda teille anteeksi! Mitä tai ketä vastaan olette rikkonut?"
"Kaikkea sopivaisuutta vastaan, sire. Unohdin ilmoittaa teidän
majesteetillenne hyvin tärkeän seikan."
"Minkä?"
Colbertia puistatti. Hän aavisti ilmiantoa. Hänen käytöksensä oli
paljastunut. Sana Fouquetilta vain, varmasti esitetty todistus, niin
Ludvig XIV:n nuorekkaan suoramielisyyden edessä haihtuisi Colbertin
kaikki suosio. Hän vapisi pelosta, että sellainen uhkarohkea isku
kukistaisi hänen suurenmoisten hankkeittensa telineet, ja tosiaankin
tämä isku oli niin mukava antaa, että mainio pelaaja Aramis ei olisi
sitä lyönyt laimin.
"Sire", virkkoi Fouquet huolettomasti, "koska olette suvainnut
antaa minulle anteeksi, teen tunnustukseni kevein sydämin: tänä
aamuna myin yhden viroistani."
"Yhden viroistanne!" huudahti kuningas. "Minkä sitten?"
Colbert kävi kalmankalpeaksi.
"Sen, sire, joka minulle antoi ison kauhtanan ja ankaran muodon:
yliprokuraattorin viran."
Kuningas ei voinut pidättää huudahdustaan ja katsahti Colbertiin.
Otsa hikeä valuen tämä tunsi olevansa pyörtymäisillään.
"Kelle myitte viran, herra Fouquet?" kysyi kuningas.
Colbert nojasi uuninreunusta vasten.
"Eräälle parlamenttineuvokselle, sire, nimeltään Vanel."
"Vanel?"
"Herra intendentti Colbertin ystäviä", lisäsi Fouquet verrattoman
välinpitämättömästi, sellaisin unohduksen ja tietämättömyyden
ilmein, joita maalari, näyttelijä ja runoilija turhaan yrittäisivät tavata
siveltimellä, eleellä tai kynällä. Lopetettuaan, murskattuaan Colbertin
tämän ylemmyytensä painolla yli-intendentti kumarsi jälleen
kuninkaalle ja lähti puolittain saavuttaneena kostonsa hallitsijan
hämmästyksellä ja suosikin nöyryytyksellä.
"Onko mahdollista?" virkahti kuningas itsekseen Fouquetin
poistuttua.
"Onko hän myynyt tuon viran?"
"On, sire", vastasi Colbert merkitsevällä äänenpainolla.
"Hän on hullu!" uskalsi kuningas huomauttaa.
Tällä kertaa Colbert ei vastannut; hän oli aavistanut herransa
ajatuksen. Tämä ajatuskin kosti hänen puolestaan. Hänen vihaansa
yliprokuraattorin viran."
Kuningas ei voinut pidättää huudahdustaan ja katsahti Colbertiin.
Otsa hikeä valuen tämä tunsi olevansa pyörtymäisillään.
"Kelle myitte viran, herra Fouquet?" kysyi kuningas.
Colbert nojasi uuninreunusta vasten.
"Eräälle parlamenttineuvokselle, sire, nimeltään Vanel."
"Vanel?"
"Herra intendentti Colbertin ystäviä", lisäsi Fouquet verrattoman
välinpitämättömästi, sellaisin unohduksen ja tietämättömyyden
ilmein, joita maalari, näyttelijä ja runoilija turhaan yrittäisivät tavata
siveltimellä, eleellä tai kynällä. Lopetettuaan, murskattuaan Colbertin
tämän ylemmyytensä painolla yli-intendentti kumarsi jälleen
kuninkaalle ja lähti puolittain saavuttaneena kostonsa hallitsijan
hämmästyksellä ja suosikin nöyryytyksellä.
"Onko mahdollista?" virkahti kuningas itsekseen Fouquetin
poistuttua.
"Onko hän myynyt tuon viran?"
"On, sire", vastasi Colbert merkitsevällä äänenpainolla.
"Hän on hullu!" uskalsi kuningas huomauttaa.
Tällä kertaa Colbert ei vastannut; hän oli aavistanut herransa
ajatuksen. Tämä ajatuskin kosti hänen puolestaan. Hänen vihaansa
yhtyi valtiaan kateus; hänen kukistamissuunnitelmaansa liittyi
kuninkaan epäsuosion uhka.
Colbert oivalsi, että tästedes ei hänen vihamielisyytensä mahtavaa
rahaministeriä kohtaan enää tapaisi vastustelua kuninkaan taholta.
Fouquetin ensimmäistä virhettä, jota voitaisiin käyttää tekosyynä,
seuraisi nopeasti hänen rangaistuksensa. Fouquet oli heittänyt pois
parhaan aseensa, kilpailijan kostonhalu korjasi sen käytettäväkseen.
Kuningas kutsui Colbertin Vauxin juhliin. Tämä kumarsi kuin mies,
joka on varma itsestään; hän otti vastaan kutsun kuin tehdäkseen
palveluksen.
Ludvig oli kutsuluetteloa laatiessaan ehtinyt de Saint-Aignanin
nimeen, kun päivystävä kamarijunkkari ilmoittikin kreivin.
Colbert vetäysi viisaasti pois kuninkaallisen lemmenairuen
saapuessa.
196.
Kilpailijat rakkaudessa.
De Saint-Aignan oli lähtenyt Ludvig XIV:n luota tuskin kaksi tuntia
sitten. Mutta rakkautensa ensi kuumeessa täytyi kuninkaan edes
puhua la Vallièresta, milloin tämä ei ollut hänen silmiensä edessä. Ja
ainoa henkilö, jolle hän saattoi huoletta haastaa, oli de Saint-Aignan,
joten tämä teikari oli käynyt hänelle välttämättömäksi.
kuninkaan epäsuosion uhka.
Colbert oivalsi, että tästedes ei hänen vihamielisyytensä mahtavaa
rahaministeriä kohtaan enää tapaisi vastustelua kuninkaan taholta.
Fouquetin ensimmäistä virhettä, jota voitaisiin käyttää tekosyynä,
seuraisi nopeasti hänen rangaistuksensa. Fouquet oli heittänyt pois
parhaan aseensa, kilpailijan kostonhalu korjasi sen käytettäväkseen.
Kuningas kutsui Colbertin Vauxin juhliin. Tämä kumarsi kuin mies,
joka on varma itsestään; hän otti vastaan kutsun kuin tehdäkseen
palveluksen.
Ludvig oli kutsuluetteloa laatiessaan ehtinyt de Saint-Aignanin
nimeen, kun päivystävä kamarijunkkari ilmoittikin kreivin.
Colbert vetäysi viisaasti pois kuninkaallisen lemmenairuen
saapuessa.
196.
Kilpailijat rakkaudessa.
De Saint-Aignan oli lähtenyt Ludvig XIV:n luota tuskin kaksi tuntia
sitten. Mutta rakkautensa ensi kuumeessa täytyi kuninkaan edes
puhua la Vallièresta, milloin tämä ei ollut hänen silmiensä edessä. Ja
ainoa henkilö, jolle hän saattoi huoletta haastaa, oli de Saint-Aignan,
joten tämä teikari oli käynyt hänelle välttämättömäksi.
"Ah, sinäkö siinä, kreivi?" huudahti hän tulijan nähdessään, kaksin
verroin hyvillään suosikin ilmestymisestä, kun hänen ei enää
tarvinnut katsella Colbertia, jonka nyreät kasvot aina saivat hänet
alakuloiselle tuulelle. "Sepä hyvä! Hauska nähdä sinua. Tulethan kai
matkalle?"
"Matkalle, sire?" kysyi de Saint-Aignan. "Mille matkalle?"
"Nauttimaan herra yli-intendentin meille järjestämästä
juhlakaudesta Vauxissa. Ai, de Saint-Aignan, näet kerrankin juhlat,
joiden rinnalla meidän huvittelumme Fontainebleaussa on vain lasten
leikkiä!"
"Vauxissa? Yli-intendentti toimittaa teidän majesteetillenne juhlat
Vauxissa, eikö muuta?"
"Eikö muuta! Kelpaako sinun muka sitä väheksyä! Tiedätkö, sinä
ylimieliseksi tekeytyvä, että kun kuulet herra Fouquetin
vastaanottavan minut Vauxissa sunnuntaista viikon päähän, ihmiset
ihan henkensä kaupalla tavoittelevat pääsyä näihin juhliin? Sanon
sinulle siis toistamiseen: sinä tulet mukaan, de Saint-Aignan."
"Kyllä, ellen siihen mennessä ole lähtenyt pitemmälle ja
vähemmän hupaiselle retkelle."
"Minne?"
"Manan majoille, sire."
"Hui!" virkahti Ludvig XIV nauraen.
"Ei, puhun vakavasti, sire", sanoi de Saint-Aignan. "Minut on
kutsuttu ja vieläpä sellaisella tavalla, etten juuri tiedä, miten siitä
verroin hyvillään suosikin ilmestymisestä, kun hänen ei enää
tarvinnut katsella Colbertia, jonka nyreät kasvot aina saivat hänet
alakuloiselle tuulelle. "Sepä hyvä! Hauska nähdä sinua. Tulethan kai
matkalle?"
"Matkalle, sire?" kysyi de Saint-Aignan. "Mille matkalle?"
"Nauttimaan herra yli-intendentin meille järjestämästä
juhlakaudesta Vauxissa. Ai, de Saint-Aignan, näet kerrankin juhlat,
joiden rinnalla meidän huvittelumme Fontainebleaussa on vain lasten
leikkiä!"
"Vauxissa? Yli-intendentti toimittaa teidän majesteetillenne juhlat
Vauxissa, eikö muuta?"
"Eikö muuta! Kelpaako sinun muka sitä väheksyä! Tiedätkö, sinä
ylimieliseksi tekeytyvä, että kun kuulet herra Fouquetin
vastaanottavan minut Vauxissa sunnuntaista viikon päähän, ihmiset
ihan henkensä kaupalla tavoittelevat pääsyä näihin juhliin? Sanon
sinulle siis toistamiseen: sinä tulet mukaan, de Saint-Aignan."
"Kyllä, ellen siihen mennessä ole lähtenyt pitemmälle ja
vähemmän hupaiselle retkelle."
"Minne?"
"Manan majoille, sire."
"Hui!" virkahti Ludvig XIV nauraen.
"Ei, puhun vakavasti, sire", sanoi de Saint-Aignan. "Minut on
kutsuttu ja vieläpä sellaisella tavalla, etten juuri tiedä, miten siitä
voisi kieltäytyä."
"En ymmärrä sinua, ystäväni. Sinulla tosin on runollisia
taipumuksia, mutta älä sentään noin hämärän suurelliseksi
heittäydy."
"No niin, jos teidän majesteettinne suvaitsee minua kuunnella, en
koettele kauemmin kuninkaani kärsivällisyyttä."
"Selitä vainkin."
"Tunteeko kuningas parooni du Vallonin?"
"Kyllä, pardieu! Isävainajani uskollinen palvelija, ja hän on myös
oiva pöytäkumppani, ma foi! Sillä kaiketi puhut hänestä, joka oli
kanssamme päivällisillä Fontainebleaussa?"
"Aivan. Mutta teidän majesteettinne unohti lisätä hänen
ansioluetteloonsa: rivakka ihmisten teurastaja."
"Mitä! Herra du Vallon tahtoo surmata sinut?"
"Tai surmauttaa, ja se on aivan samaa."
"Jopa nyt!"
"Älkää naurako, sire; minä puhun silkkaa totta."
"Ja sinä sanot, että hän tahtoo toimittaa sinut hengiltä?"
"Se on tällä hetkellä sen arvoisan herrasmiehen aikomus."
"Ole huoletta, minä puolustan sinua, jos hän on väärässä."
"En ymmärrä sinua, ystäväni. Sinulla tosin on runollisia
taipumuksia, mutta älä sentään noin hämärän suurelliseksi
heittäydy."
"No niin, jos teidän majesteettinne suvaitsee minua kuunnella, en
koettele kauemmin kuninkaani kärsivällisyyttä."
"Selitä vainkin."
"Tunteeko kuningas parooni du Vallonin?"
"Kyllä, pardieu! Isävainajani uskollinen palvelija, ja hän on myös
oiva pöytäkumppani, ma foi! Sillä kaiketi puhut hänestä, joka oli
kanssamme päivällisillä Fontainebleaussa?"
"Aivan. Mutta teidän majesteettinne unohti lisätä hänen
ansioluetteloonsa: rivakka ihmisten teurastaja."
"Mitä! Herra du Vallon tahtoo surmata sinut?"
"Tai surmauttaa, ja se on aivan samaa."
"Jopa nyt!"
"Älkää naurako, sire; minä puhun silkkaa totta."
"Ja sinä sanot, että hän tahtoo toimittaa sinut hengiltä?"
"Se on tällä hetkellä sen arvoisan herrasmiehen aikomus."
"Ole huoletta, minä puolustan sinua, jos hän on väärässä."
"Ah, siihen kuuluu 'jos'!"
"Tietysti. No, vastaa nyt kuin olisi kysymys jostakusta toisesta,
Saint-Aignan-poloiseni. Onko hän väärässä vai oikeassa?"
"Teidän majesteettinne saa kohta päättää."
"Mitä olet hänelle tehnyt?"
"Oh, en hänelle mitään; mutta näyttää siltä, että olen tehnyt
jotakin eräälle hänen ystävälleen."
"Jokseenkin samaa. Ja kuuluuko hänen ystävänsä niihin kuuluihin
neljään?"
"Ei, yksi niistä neljästä urhosta on hänen isänsä, siinä kaikki."
"Mitä olet pojalle tehnyt? Annahan kuulua."
"Dame! Olen auttanut jotakuta ryöstämään häneltä mielitietyn."
"Ja sinä tunnustat sen?"
"Täytyy tunnustaa, kun se on totta."
"Siinä tapauksessa olet väärässä."
"Ah, olenko väärässä?"
"Olet, ja totisesti, jos hän tappaa sinut…"
"Noh?"
"Niin hän tekee oikein."
"Tietysti. No, vastaa nyt kuin olisi kysymys jostakusta toisesta,
Saint-Aignan-poloiseni. Onko hän väärässä vai oikeassa?"
"Teidän majesteettinne saa kohta päättää."
"Mitä olet hänelle tehnyt?"
"Oh, en hänelle mitään; mutta näyttää siltä, että olen tehnyt
jotakin eräälle hänen ystävälleen."
"Jokseenkin samaa. Ja kuuluuko hänen ystävänsä niihin kuuluihin
neljään?"
"Ei, yksi niistä neljästä urhosta on hänen isänsä, siinä kaikki."
"Mitä olet pojalle tehnyt? Annahan kuulua."
"Dame! Olen auttanut jotakuta ryöstämään häneltä mielitietyn."
"Ja sinä tunnustat sen?"
"Täytyy tunnustaa, kun se on totta."
"Siinä tapauksessa olet väärässä."
"Ah, olenko väärässä?"
"Olet, ja totisesti, jos hän tappaa sinut…"
"Noh?"
"Niin hän tekee oikein."
"Ah, se on siis mielipiteenne, sire?"
"Pidätkö menetelmää huonona?"
"Pidän sitä ripeänä."
"Nopea oikeus on hyvää oikeutta, oli esi-isäni Henrik IV:n tapana
sanoa."
"Kirjoittakoon siis kuningas nopeasti armahduksen vastustajalleni,
joka odottelee Minimes-kentällä surmatakseen minut!"
"Hänen nimensä ja pergamentti."
"Sire, teidän majesteettinne pöydällä on pergamentin palanen, ja
hänen nimensä taasen…"
"Hänen nimensä taasen?"
"On Bragelonnen varakreivi, sire."
"Bragelonnen varakreivi?" huudahti kuningas, jonka leikkisyys
vaihtui mitä suurimmaksi hämmästykseksi.
Hetkisen vaitiolon jälkeen, jollaikaa hän pyyhki otsaltaan valuvaa
hikeä, hän jupisi:
"Bragelonne!"
"Niin vain, sire", virkkoi de Saint-Aignan.
"Bragelonne, joka oli kihloissa…?"
"Oi, hyvä Jumala, niin! Bragelonne, joka oli kihloissa…"
"Pidätkö menetelmää huonona?"
"Pidän sitä ripeänä."
"Nopea oikeus on hyvää oikeutta, oli esi-isäni Henrik IV:n tapana
sanoa."
"Kirjoittakoon siis kuningas nopeasti armahduksen vastustajalleni,
joka odottelee Minimes-kentällä surmatakseen minut!"
"Hänen nimensä ja pergamentti."
"Sire, teidän majesteettinne pöydällä on pergamentin palanen, ja
hänen nimensä taasen…"
"Hänen nimensä taasen?"
"On Bragelonnen varakreivi, sire."
"Bragelonnen varakreivi?" huudahti kuningas, jonka leikkisyys
vaihtui mitä suurimmaksi hämmästykseksi.
Hetkisen vaitiolon jälkeen, jollaikaa hän pyyhki otsaltaan valuvaa
hikeä, hän jupisi:
"Bragelonne!"
"Niin vain, sire", virkkoi de Saint-Aignan.
"Bragelonne, joka oli kihloissa…?"
"Oi, hyvä Jumala, niin! Bragelonne, joka oli kihloissa…"
"Mutta hänhän oli Lontoossa!"
"Kyllä, mutta voin vakuuttaa, sire, että hän ei enää ole siellä."
"Vaan Pariisissa?"
"Minimesissä, odotellen minua, kuten minulla oli kunnia teidän
majesteetillenne sanoa."
"Ja tietää kaikki?"
"Ja vielä paljon muutakin! Ehkä kuningas tahtoo nähdä tämän
kirjeen, jonka hän on minulle toimittanut…"
Ja de Saint-Aignan veti taskustaan lukijoillemme tutun lappusen.
"Kun teidän majesteettinne on lukenut nuo rivit, saan kunnian
selittää, miten paperi tuli käsiini."
Kuningas luki kirjeen kiihtyneenä.
"Niin?" kysyi hän sitten heti.
"No, teidän majesteettinne tuntee erään taiteellisesti taotun lukon,
jolla suljetaan eräs mustapuinen ovi, ja tietää, että se ovi eroittaa
erään huoneen eräästä sinivalkoisesta pyhätöstä."
"Tietysti, se on Louisen kammio."
"Niin, sire. No, sen lukon reiästä minä tämän kirjeen löysin. Kuka
sen on sinne pannut? Herra de Bragelonne vai paholainenko? Mutta
kun kirje tuoksuu ambralta eikä tulikiveltä, päätän lähettäjäksi
varakreivin."
"Kyllä, mutta voin vakuuttaa, sire, että hän ei enää ole siellä."
"Vaan Pariisissa?"
"Minimesissä, odotellen minua, kuten minulla oli kunnia teidän
majesteetillenne sanoa."
"Ja tietää kaikki?"
"Ja vielä paljon muutakin! Ehkä kuningas tahtoo nähdä tämän
kirjeen, jonka hän on minulle toimittanut…"
Ja de Saint-Aignan veti taskustaan lukijoillemme tutun lappusen.
"Kun teidän majesteettinne on lukenut nuo rivit, saan kunnian
selittää, miten paperi tuli käsiini."
Kuningas luki kirjeen kiihtyneenä.
"Niin?" kysyi hän sitten heti.
"No, teidän majesteettinne tuntee erään taiteellisesti taotun lukon,
jolla suljetaan eräs mustapuinen ovi, ja tietää, että se ovi eroittaa
erään huoneen eräästä sinivalkoisesta pyhätöstä."
"Tietysti, se on Louisen kammio."
"Niin, sire. No, sen lukon reiästä minä tämän kirjeen löysin. Kuka
sen on sinne pannut? Herra de Bragelonne vai paholainenko? Mutta
kun kirje tuoksuu ambralta eikä tulikiveltä, päätän lähettäjäksi
varakreivin."
Ludvig painoi päänsä alas ja näytti vaipuneen surullisiin mietteisiin.
Ehkä hänen sydämessään tällä hetkellä tuntui jotakin katumuksen
tapaista.
"Oi", virkkoi hän, "se salaisuus on tullut ilmi!"
"Sire, teen kyllä parhaani, jotta salaisuus kuolee siihen rintaan,
joka sen kätkee", sanoi de Saint-Aignan aivan espanjalaislaatuisen
urheasti. Ja hän liikahti ovea kohti, mutta kuningas viittasi hänet
pysähtymään.
"Mihin nyt?" kysyi Ludvig.
"No, sinne, missä minua odotetaan, sire."
"Mitä varten?"
"Taistelemaan tietenkin."
"Taistelemaan?" huudahti kuningas. "Hetkinen, jos suvaitset,
kreivi!"
De Saint-Aignan ravisti päätänsä kuin uppiniskainen lapsi, jota
tahdotaan estää hyppäämästä kaivoon tai leikkimästä veitsellä.
"Mutta kuitenkin, sire…" virkahti hän.
"Ensiksikään", sanoi kuningas, "en ole selvillä asiasta."
"Oh, mitä siihen tulee, suvaitkoon teidän majesteettinne kysellä",
vastasi de Saint-Aignan, "niin kyllä selitän."
"Kuka on sinulle sanonut, että herra de Bragelonne on
tunkeutunut mainittuun huoneeseen?"
Ehkä hänen sydämessään tällä hetkellä tuntui jotakin katumuksen
tapaista.
"Oi", virkkoi hän, "se salaisuus on tullut ilmi!"
"Sire, teen kyllä parhaani, jotta salaisuus kuolee siihen rintaan,
joka sen kätkee", sanoi de Saint-Aignan aivan espanjalaislaatuisen
urheasti. Ja hän liikahti ovea kohti, mutta kuningas viittasi hänet
pysähtymään.
"Mihin nyt?" kysyi Ludvig.
"No, sinne, missä minua odotetaan, sire."
"Mitä varten?"
"Taistelemaan tietenkin."
"Taistelemaan?" huudahti kuningas. "Hetkinen, jos suvaitset,
kreivi!"
De Saint-Aignan ravisti päätänsä kuin uppiniskainen lapsi, jota
tahdotaan estää hyppäämästä kaivoon tai leikkimästä veitsellä.
"Mutta kuitenkin, sire…" virkahti hän.
"Ensiksikään", sanoi kuningas, "en ole selvillä asiasta."
"Oh, mitä siihen tulee, suvaitkoon teidän majesteettinne kysellä",
vastasi de Saint-Aignan, "niin kyllä selitän."
"Kuka on sinulle sanonut, että herra de Bragelonne on
tunkeutunut mainittuun huoneeseen?"
"Tämä kirjelappu, jonka löysin avaimenreiästä, kuten minulla oli
kunnia teidän majesteetillenne ilmoittaa."
"Kuka on sinulle sanonut, että hän itse on sen sinne pannut?"
"Kuka muu olisi uskaltanut ryhtyä sellaiseen tekoon?"
"Olet oikeassa. Millä tavoin hän oli tunkeutunut asuntoosi?"
"Se on peräti pulmallinen juttu, kaikki ovet kun olivat suljetut ja
avaimet lakeijani Basquen taskussa."
"No, sitten on lakeijasi lahjottu."
"Mahdotonta, sire."
"Miksi mahdotonta?"
"Siksi, että jos hänet olisi lahjottu, ei poikarukkaa olisi saatettu
turmioon selvästi ilmaisemalla hänen toimineen kätyrinä. Sillä häntä
olisi voitu myöhemminkin tarvita."
"Oikein. Nyt olisi vain yksi otaksuma jäljellä."
"Saa nähdä, sire, onko se otaksuma sama, joka on juolahtanut
minun mieleeni?"
"Ajattelin, että hän on tullut portaista."
"Kah, sire, se tuntuu minusta enemmän kuin luultavalta."
"Sittenkin on välttämätöntä, että joku on myynyt laskuoven
salaisuuden."
kunnia teidän majesteetillenne ilmoittaa."
"Kuka on sinulle sanonut, että hän itse on sen sinne pannut?"
"Kuka muu olisi uskaltanut ryhtyä sellaiseen tekoon?"
"Olet oikeassa. Millä tavoin hän oli tunkeutunut asuntoosi?"
"Se on peräti pulmallinen juttu, kaikki ovet kun olivat suljetut ja
avaimet lakeijani Basquen taskussa."
"No, sitten on lakeijasi lahjottu."
"Mahdotonta, sire."
"Miksi mahdotonta?"
"Siksi, että jos hänet olisi lahjottu, ei poikarukkaa olisi saatettu
turmioon selvästi ilmaisemalla hänen toimineen kätyrinä. Sillä häntä
olisi voitu myöhemminkin tarvita."
"Oikein. Nyt olisi vain yksi otaksuma jäljellä."
"Saa nähdä, sire, onko se otaksuma sama, joka on juolahtanut
minun mieleeni?"
"Ajattelin, että hän on tullut portaista."
"Kah, sire, se tuntuu minusta enemmän kuin luultavalta."
"Sittenkin on välttämätöntä, että joku on myynyt laskuoven
salaisuuden."
"Myynyt tai luovuttanut."
"Miksi se eroitus?"
"Siksi, sire, että jotkut henkilöt, ollen kavaltajan palkkion
yläpuolella, antavat eivätkä myy."
"Mitä tarkoitat?"
"Oi, sire, teidän majesteettinne on kyllin terävä asian arvaamiseen,
säästääksenne minut hankalasta paljastuksesta."
"Olet oikeassa — Madame!"
"Ah!" äännähti de Saint-Aignan.
"Madame, joka on käynyt levottomaksi muutostasi."
"Madame, jolla on hovineitojensa huoneiden avaimet ja joka on
kyllin voimakas ilmaisemaan, mitä ei kukaan muu paitsi teidän
majesteettinne ja hän voisi kertoa."
"Ja sinä uskot kälyni liittyneen Bragelonneen?"
"Hm, hm, sire…"
"Menneen niin pitkälle, että on ilmaissut hänelle kaikki nuo
yksityiskohdat?"
"Kenties pitemmällekin."
"Pitemmällekin!… Puhu."
"Kenties hän on saattanutkin varakreiviä."
"Miksi se eroitus?"
"Siksi, sire, että jotkut henkilöt, ollen kavaltajan palkkion
yläpuolella, antavat eivätkä myy."
"Mitä tarkoitat?"
"Oi, sire, teidän majesteettinne on kyllin terävä asian arvaamiseen,
säästääksenne minut hankalasta paljastuksesta."
"Olet oikeassa — Madame!"
"Ah!" äännähti de Saint-Aignan.
"Madame, joka on käynyt levottomaksi muutostasi."
"Madame, jolla on hovineitojensa huoneiden avaimet ja joka on
kyllin voimakas ilmaisemaan, mitä ei kukaan muu paitsi teidän
majesteettinne ja hän voisi kertoa."
"Ja sinä uskot kälyni liittyneen Bragelonneen?"
"Hm, hm, sire…"
"Menneen niin pitkälle, että on ilmaissut hänelle kaikki nuo
yksityiskohdat?"
"Kenties pitemmällekin."
"Pitemmällekin!… Puhu."
"Kenties hän on saattanutkin varakreiviä."
"Minne? Alas huoneisiisiko?"
"Pidättekö asiaa mahdottomana, sire?"
"Ooh!"
"Kuulkaa. Kuningas tietää, rakastaako Madame hajuvesiä?"
"Kyllä hän pitää niistä, sen tavan on hän oppinut äidiltäni."
"Varsinkin rautayrtin tuoksusta?"
"Mieluimmin."
"No niin, asuntoni tuoksuu rautayrtiltä."
Kuningas jäi miettiväiseksi.
"Mutta", virkahti hän hetkisen vaitiolon jälkeen, "miksi Madame
liittoutuisi Bragelonnen kanssa minua vastaan?"
Nämä sanat lausuessaan, joihin de Saint-Aignan olisi helposti
voinut vastata sanoilla: "naisen mustasukkaisuutta", kuningas
tunnusteli ystävänsä sydämen sisintä, nähdäkseen oliko tämä
päässyt selville hänen kuherteluistaan kälynsä kanssa. Mutta de
Saint-Aignan ei ollut mikään keskinkertainen hovimies. Hän ei
kevytmielisesti puuttunut perhesalaisuuksiin, hän oli kyllin paljon
seurustellut runotarten kanssa, muistaakseen Ovidius Naso-paran,
[21] jonka silmät saivat vuodattaa kovin paljon kyyneliä rikoksensa
sovittamiseksi, kun olivat nähneet jotakin meille tietymätöntä
Augustuksen hovissa. Hän siis taitavasti sivuutti Madamen
salaisuuden. Mutta osoitettuaan teräväpäisyyttä todistelemalla, että
Madame oli tullut Bragelonnen kera hänen asuntoonsa, hän viehättyi
"Pidättekö asiaa mahdottomana, sire?"
"Ooh!"
"Kuulkaa. Kuningas tietää, rakastaako Madame hajuvesiä?"
"Kyllä hän pitää niistä, sen tavan on hän oppinut äidiltäni."
"Varsinkin rautayrtin tuoksusta?"
"Mieluimmin."
"No niin, asuntoni tuoksuu rautayrtiltä."
Kuningas jäi miettiväiseksi.
"Mutta", virkahti hän hetkisen vaitiolon jälkeen, "miksi Madame
liittoutuisi Bragelonnen kanssa minua vastaan?"
Nämä sanat lausuessaan, joihin de Saint-Aignan olisi helposti
voinut vastata sanoilla: "naisen mustasukkaisuutta", kuningas
tunnusteli ystävänsä sydämen sisintä, nähdäkseen oliko tämä
päässyt selville hänen kuherteluistaan kälynsä kanssa. Mutta de
Saint-Aignan ei ollut mikään keskinkertainen hovimies. Hän ei
kevytmielisesti puuttunut perhesalaisuuksiin, hän oli kyllin paljon
seurustellut runotarten kanssa, muistaakseen Ovidius Naso-paran,
[21] jonka silmät saivat vuodattaa kovin paljon kyyneliä rikoksensa
sovittamiseksi, kun olivat nähneet jotakin meille tietymätöntä
Augustuksen hovissa. Hän siis taitavasti sivuutti Madamen
salaisuuden. Mutta osoitettuaan teräväpäisyyttä todistelemalla, että
Madame oli tullut Bragelonnen kera hänen asuntoonsa, hän viehättyi
toki sikäli myötäämään itserakkaudelle, että yritti esittää edes
muunlaisen uskottavan selityksen.
"Miksikö?" toisti de Saint-Aignan. "Unohtaako teidän
majesteettinne siis, että kreivi de Guiche on Bragelonnen varakreivin
likeinen ystävä?"
"En käsitä, mitä yhteyttä sillä olisi tämän kanssa", vastasi
kuningas.
"Ah, anteeksi, sire!" virkkoi de Saint-Aignan. "Minä vain luulin, että
herra de Guiche oli Madamenkin hyvä ystävä."
"Olet oikeassa", myönsi kuningas; "ei ole tarvis etsiä enempää,
isku on tullut siltä taholta."
"Ja eikö kuningas ole sitä mieltä, että se isku on torjuttava
toisella?"
"Kyllä, mutta ei sellaisella kuin Vincennesin metsässä jaellaan",
arveli kuningas.
"Teidän majesteettinne unohtaa", sanoi de Saint-Aignan, "että
minä olen aatelismies ja että olen saanut haasteen."
"Tämä asia ei koske sinua."
"Mutta minua Minimesissä jo toista tuntia odotetaan, sire, —
minua, joka esiinnyn syyllisenä ja joudun häväistyksi, ellen noudata
kutsua."
"Aatelismiehen ensimmäinen velvollisuus on kuuliaisuus
kuninkaalleen."
muunlaisen uskottavan selityksen.
"Miksikö?" toisti de Saint-Aignan. "Unohtaako teidän
majesteettinne siis, että kreivi de Guiche on Bragelonnen varakreivin
likeinen ystävä?"
"En käsitä, mitä yhteyttä sillä olisi tämän kanssa", vastasi
kuningas.
"Ah, anteeksi, sire!" virkkoi de Saint-Aignan. "Minä vain luulin, että
herra de Guiche oli Madamenkin hyvä ystävä."
"Olet oikeassa", myönsi kuningas; "ei ole tarvis etsiä enempää,
isku on tullut siltä taholta."
"Ja eikö kuningas ole sitä mieltä, että se isku on torjuttava
toisella?"
"Kyllä, mutta ei sellaisella kuin Vincennesin metsässä jaellaan",
arveli kuningas.
"Teidän majesteettinne unohtaa", sanoi de Saint-Aignan, "että
minä olen aatelismies ja että olen saanut haasteen."
"Tämä asia ei koske sinua."
"Mutta minua Minimesissä jo toista tuntia odotetaan, sire, —
minua, joka esiinnyn syyllisenä ja joudun häväistyksi, ellen noudata
kutsua."
"Aatelismiehen ensimmäinen velvollisuus on kuuliaisuus
kuninkaalleen."
"Sire…"
"Minä käsken sinun jäädä!"
"Sire…"
"Tottele."
"Niinkuin teidän majesteettinne tahtoo, sire."
"Sitäpaitsi kaipaan selvyyttä tähän asiaan; tahdon tietää, kuinka
on uskallettu tehdä minusta niin rohkeata pilaa, että on tunkeuduttu
rakkauteni suloisimpaan pyhättöön. Niitä, jotka ovat sen tehneet, de
Saint-Aignan, ei ole sinun asiasi rangaista, sillä he eivät ole
koskeneet sinun kunniaasi, vaan minun."
"Rukoilen, että teidän majesteettinne ei antaisi vihanne langeta
herra de Bragelonneen, joka ehkäkin on menetellyt varomattomasti,
mutta ei kunnottomasti."
"Riittää! Minä osaan eroittaa oikean väärästä vihani ylimmilläänkin
ollessa. Ja ennen kaikkea, ei sanaakaan tästä Madamelle!"
"Mutta miten menetellä herra de Bragelonnen suhteen, sire? Hän
alkaa tietenkin etsiä minua, ja…"
"Minä puhun tai lähetän sanoman hänelle ennen iltaa."
"Vielä kerran, sire, rukoilen teitä, olkaa suopea."
"Olen kyllin kauan ollut suopea, kreivi", sanoi Ludvig XIV rypistäen
kulmiaan. "On aika osoittaa eräille henkilöille, että minä olen isäntä
talossani."
"Minä käsken sinun jäädä!"
"Sire…"
"Tottele."
"Niinkuin teidän majesteettinne tahtoo, sire."
"Sitäpaitsi kaipaan selvyyttä tähän asiaan; tahdon tietää, kuinka
on uskallettu tehdä minusta niin rohkeata pilaa, että on tunkeuduttu
rakkauteni suloisimpaan pyhättöön. Niitä, jotka ovat sen tehneet, de
Saint-Aignan, ei ole sinun asiasi rangaista, sillä he eivät ole
koskeneet sinun kunniaasi, vaan minun."
"Rukoilen, että teidän majesteettinne ei antaisi vihanne langeta
herra de Bragelonneen, joka ehkäkin on menetellyt varomattomasti,
mutta ei kunnottomasti."
"Riittää! Minä osaan eroittaa oikean väärästä vihani ylimmilläänkin
ollessa. Ja ennen kaikkea, ei sanaakaan tästä Madamelle!"
"Mutta miten menetellä herra de Bragelonnen suhteen, sire? Hän
alkaa tietenkin etsiä minua, ja…"
"Minä puhun tai lähetän sanoman hänelle ennen iltaa."
"Vielä kerran, sire, rukoilen teitä, olkaa suopea."
"Olen kyllin kauan ollut suopea, kreivi", sanoi Ludvig XIV rypistäen
kulmiaan. "On aika osoittaa eräille henkilöille, että minä olen isäntä
talossani."
Tuskin oli kuningas lausunut nämä sanat, jotka ilmaisivat uuden
närkästyksen vain yhtyvän aikaisemman muistoon, kun
kamarijunkkari näyttäytyi kynnyksellä.
"Mitä nyt?" kysyi kuningas; "miksi tullaan kutsumatta?"
"Sire", vastasi upseeri, "teidän majesteettinne on kertakaikkiaan
antanut minulle määräyksen päästää kreivi de la Fère esille joka
kerta kun hänellä on teidän majesteetillenne asiaa."
"Siis?"
"Herra kreivi de la Fère odottaa puheillepääsyä."
Kuningas ja de Saint-Aignan vaihtoivat nämä sanat kuullessaan
katseen, joka sisälsi enemmän levottomuutta kuin kummastusta.
Ludvig epäröitsi hetkisen. Mutta tehden melkein heti päätöksensä
hän sanoi:
"Mene, de Saint-Aignan, mene Louisen luo ilmoittamaan hänelle,
mitä meitä vastaan hankitaan. Muista sanoa hänelle, että Madame
jälleen aloittaa vainoamisensa ja että hän on pannut liikkeelle
henkilöitä, jotka olisivat menetelleet viisaammin pysyessään
syrjässä."
"Sire…"
"Jos Louise säikähtyy", jatkoi kuningas, "rauhoita häntä. Sano
hänelle, että kuninkaan rakkaus on lävistämätön kilpi. Jos hän, kuten
aavistelen, jo tietää kaikki tai on jo puolestaan saanut kärsiä jonkun
hyökkäyksen, vakuuta hänelle", lisäsi Ludvig vihasta ja kuumeesta
väristen, "vakuuta hänelle että tällä kertaa en tyydy häntä
närkästyksen vain yhtyvän aikaisemman muistoon, kun
kamarijunkkari näyttäytyi kynnyksellä.
"Mitä nyt?" kysyi kuningas; "miksi tullaan kutsumatta?"
"Sire", vastasi upseeri, "teidän majesteettinne on kertakaikkiaan
antanut minulle määräyksen päästää kreivi de la Fère esille joka
kerta kun hänellä on teidän majesteetillenne asiaa."
"Siis?"
"Herra kreivi de la Fère odottaa puheillepääsyä."
Kuningas ja de Saint-Aignan vaihtoivat nämä sanat kuullessaan
katseen, joka sisälsi enemmän levottomuutta kuin kummastusta.
Ludvig epäröitsi hetkisen. Mutta tehden melkein heti päätöksensä
hän sanoi:
"Mene, de Saint-Aignan, mene Louisen luo ilmoittamaan hänelle,
mitä meitä vastaan hankitaan. Muista sanoa hänelle, että Madame
jälleen aloittaa vainoamisensa ja että hän on pannut liikkeelle
henkilöitä, jotka olisivat menetelleet viisaammin pysyessään
syrjässä."
"Sire…"
"Jos Louise säikähtyy", jatkoi kuningas, "rauhoita häntä. Sano
hänelle, että kuninkaan rakkaus on lävistämätön kilpi. Jos hän, kuten
aavistelen, jo tietää kaikki tai on jo puolestaan saanut kärsiä jonkun
hyökkäyksen, vakuuta hänelle", lisäsi Ludvig vihasta ja kuumeesta
väristen, "vakuuta hänelle että tällä kertaa en tyydy häntä
puolustamaan, vaan kostan hänen tähtensä, ja niin ankarasti, että
tästälähtein ei kukaan enää uskalla silmiänsäkään kohottaa häneen!"
"Onko siinä kaikki, sire?"
"Kaikki. Mene nopeasti ja pysy uskollisena, sinä, joka elät tämän
helvetin keskellä ilman minua houkuttelevan paratiisin toivoa."
De Saint-Aignan vannoi mitä kiihkeimmin uskollisuuttaan. Tarttuen
kuninkaan käteen ja suudellen sitä hän lähti säteilevänä huoneesta.
197.
Kuningas ja aateli.
Ludvig reipastausi ottamaan herra de la Fèren vastaan kirkkain
kasvoin. Hän kyllä arvasi, että kreivi ei tullut sattumalta. Hän aavisti
hämärästi tämän käynnin tärkeyden, ja Atoksen kaltaiselle miehelle,
niin etevälle ja arvossapidetylle henkilölle, ei saanut ensi näkemällä
esiintyä mitään ikävästi vaikuttavaa. Kun nuori kuningas oli
vakuuttautunut näennäisestä tyyneydestään, käski hän ohjata kreivin
sisälle.
Parin minuutin kuluttua saapui Atos kuninkaan eteen juhlapuvussa
kaikkine kunniamerkkeineen, joita vain hänellä oli oikeus käyttää
Ranskan hovissa, ja hänen muotonsa oli niin vakava ja arvokas, että
kuningas ensi silmäyksellä saattoi todeta aavistustensa osuneen
oikeaan.
tästälähtein ei kukaan enää uskalla silmiänsäkään kohottaa häneen!"
"Onko siinä kaikki, sire?"
"Kaikki. Mene nopeasti ja pysy uskollisena, sinä, joka elät tämän
helvetin keskellä ilman minua houkuttelevan paratiisin toivoa."
De Saint-Aignan vannoi mitä kiihkeimmin uskollisuuttaan. Tarttuen
kuninkaan käteen ja suudellen sitä hän lähti säteilevänä huoneesta.
197.
Kuningas ja aateli.
Ludvig reipastausi ottamaan herra de la Fèren vastaan kirkkain
kasvoin. Hän kyllä arvasi, että kreivi ei tullut sattumalta. Hän aavisti
hämärästi tämän käynnin tärkeyden, ja Atoksen kaltaiselle miehelle,
niin etevälle ja arvossapidetylle henkilölle, ei saanut ensi näkemällä
esiintyä mitään ikävästi vaikuttavaa. Kun nuori kuningas oli
vakuuttautunut näennäisestä tyyneydestään, käski hän ohjata kreivin
sisälle.
Parin minuutin kuluttua saapui Atos kuninkaan eteen juhlapuvussa
kaikkine kunniamerkkeineen, joita vain hänellä oli oikeus käyttää
Ranskan hovissa, ja hänen muotonsa oli niin vakava ja arvokas, että
kuningas ensi silmäyksellä saattoi todeta aavistustensa osuneen
oikeaan.
Ludvig astahti kreiviä kohti ja ojensi hänelle hymyillen kätensä,
jonka yli tämä kunnioittavasti kumartui.
"Herra kreivi de la Fère", virkkoi kuningas nopeasti, "olette täällä
niin harvinainen vieras, että minulle on erittäin hauska tavata teidät."
Atos vastasi kumartaen:
"Soisin kyllä, että minulla olisi onni aina oleskella teidän
majesteettinne luona."
Tuo vastaus, siinä äänilajissa lausuttuna, merkitsi ilmeisesti: —
Soisin kuuluvani kuninkaan neuvonantajiin, säästääkseni hänet
tekemästä virheitä.
Kuningas tunsi sen, ja päättäen tämän miehen edessä säilyttää
mielentyyneyden edut arvoasemansa etujen mukana sanoi hän:
"Minä näen, että teillä on jotakin sydämellänne."
"En olisi muutoin sallinut itselleni vapautta saapua teidän
majesteettinne luo."
"Puhukaa avoimesti, monsieur; olen kovin halukas tyydyttämään
teitä."
Kuningas istahti.
"Olen varma", vastasi Atos rahtusen liikuttuneella äänellä, "että
teidän majesteettinne antaa minulle täyden tyydytyksen."
"Ah", virkkoi kuningas hiukan ylväästi, "tulette esittämään jonkun
valituksen?"
jonka yli tämä kunnioittavasti kumartui.
"Herra kreivi de la Fère", virkkoi kuningas nopeasti, "olette täällä
niin harvinainen vieras, että minulle on erittäin hauska tavata teidät."
Atos vastasi kumartaen:
"Soisin kyllä, että minulla olisi onni aina oleskella teidän
majesteettinne luona."
Tuo vastaus, siinä äänilajissa lausuttuna, merkitsi ilmeisesti: —
Soisin kuuluvani kuninkaan neuvonantajiin, säästääkseni hänet
tekemästä virheitä.
Kuningas tunsi sen, ja päättäen tämän miehen edessä säilyttää
mielentyyneyden edut arvoasemansa etujen mukana sanoi hän:
"Minä näen, että teillä on jotakin sydämellänne."
"En olisi muutoin sallinut itselleni vapautta saapua teidän
majesteettinne luo."
"Puhukaa avoimesti, monsieur; olen kovin halukas tyydyttämään
teitä."
Kuningas istahti.
"Olen varma", vastasi Atos rahtusen liikuttuneella äänellä, "että
teidän majesteettinne antaa minulle täyden tyydytyksen."
"Ah", virkkoi kuningas hiukan ylväästi, "tulette esittämään jonkun
valituksen?"
"Se ei ole valitus", vastasi Atos, "paitsi jos teidän majesteettinne…
Mutta suokaa minun aloittaa alusta, sire."
"Minä odotan."
"Kuningas muistaa, että herra de Buckinghamin lähdön aikaan
minulla oli kunnia puhutella teidän majesteettianne."
"Niin, jokseenkin siihen aikaan… muistan kyllä. Mutta keskustelun
aiheen… sen olen unohtanut."
Atos säpsähti.
"Minulla on kunnia muistuttaa siitä kuninkaalleni", virkkoi hän. "Oli
kysymys eräästä teidän majesteetillenne silloin esittämästäni
pyynnöstä, ja se koski avioliittoa, jonka herra de Bragelonne halusi
solmia neiti de la Vallièren kanssa."
— Nyt siihen tullaan, — ajatteli kuningas. "Jo muistankin", hän
sanoi ääneen.
"Sillä kertaa", jatkoi Atos, "kuningas oli niin hyvä ja jalomielinen
minua ja herra de Bragelonnea kohtaan, että ainoakaan teidän
majesteettinne lausumista sanoista ei ole haihtunut mielestäni."
"Ja…?" virkahti Ludvig.
"Mutta pyytäessäni herra de Bragelonnelle neiti de la Vallièren
kättä teidän majesteettinne kuitenkin vastasi kieltävästi."
"Se on totta", myönsi Ludvig kuivasti.
"Esittäen syyksi", kiirehti Atos lisäämään, "että morsiamelta
puuttui yhteiskunnallista asemaa."
Mutta suokaa minun aloittaa alusta, sire."
"Minä odotan."
"Kuningas muistaa, että herra de Buckinghamin lähdön aikaan
minulla oli kunnia puhutella teidän majesteettianne."
"Niin, jokseenkin siihen aikaan… muistan kyllä. Mutta keskustelun
aiheen… sen olen unohtanut."
Atos säpsähti.
"Minulla on kunnia muistuttaa siitä kuninkaalleni", virkkoi hän. "Oli
kysymys eräästä teidän majesteetillenne silloin esittämästäni
pyynnöstä, ja se koski avioliittoa, jonka herra de Bragelonne halusi
solmia neiti de la Vallièren kanssa."
— Nyt siihen tullaan, — ajatteli kuningas. "Jo muistankin", hän
sanoi ääneen.
"Sillä kertaa", jatkoi Atos, "kuningas oli niin hyvä ja jalomielinen
minua ja herra de Bragelonnea kohtaan, että ainoakaan teidän
majesteettinne lausumista sanoista ei ole haihtunut mielestäni."
"Ja…?" virkahti Ludvig.
"Mutta pyytäessäni herra de Bragelonnelle neiti de la Vallièren
kättä teidän majesteettinne kuitenkin vastasi kieltävästi."
"Se on totta", myönsi Ludvig kuivasti.
"Esittäen syyksi", kiirehti Atos lisäämään, "että morsiamelta
puuttui yhteiskunnallista asemaa."
Ludvig ponnistausi kuunnellakseen kärsivällisesti.
"Että", pitkitti Atos, "häneltä puuttui varallisuutta."
Kuningas vaipui syvemmälle nojatuoliinsa.
"Että hän oli jokseenkin halpasyntyinen."
Uusi kärsimättömyyden merkki kuninkailta.
"Ja että hän ei ollut kauniskaan", lisäsi Atos vielä säälimättä.
Tämä viimeinen rakastajan sydämen lävistävä nuoli sai kuninkaan
kimmahtamaan.
"Monsieur", lausui hän, "onpa teillä perin hyvä muisti!"
"Muistini on aina tarkka, kun saan suureksi kunniakseni puhutella
kuningasta", vastasi kreivi hätääntymättä.
"No, sanoin siis tuon kaiken!"
"Ja siitä kiitän teidän majesteettianne suuresti, koska sananne,
sire, todistivat hyvin imartelevaa huolenpitoa herra de
Bragelonnesta."
"Te johdatte mieleeni myöskin", huomautti kuningas painokkaasti,
"että olitte hyvin haluton tuohon avioliittoon?"
"Se on totta, sire."
"Ja että teitte pyyntönne vastahakoisesti?"
"Niin, teidän majesteettinne."
"Että", pitkitti Atos, "häneltä puuttui varallisuutta."
Kuningas vaipui syvemmälle nojatuoliinsa.
"Että hän oli jokseenkin halpasyntyinen."
Uusi kärsimättömyyden merkki kuninkailta.
"Ja että hän ei ollut kauniskaan", lisäsi Atos vielä säälimättä.
Tämä viimeinen rakastajan sydämen lävistävä nuoli sai kuninkaan
kimmahtamaan.
"Monsieur", lausui hän, "onpa teillä perin hyvä muisti!"
"Muistini on aina tarkka, kun saan suureksi kunniakseni puhutella
kuningasta", vastasi kreivi hätääntymättä.
"No, sanoin siis tuon kaiken!"
"Ja siitä kiitän teidän majesteettianne suuresti, koska sananne,
sire, todistivat hyvin imartelevaa huolenpitoa herra de
Bragelonnesta."
"Te johdatte mieleeni myöskin", huomautti kuningas painokkaasti,
"että olitte hyvin haluton tuohon avioliittoon?"
"Se on totta, sire."
"Ja että teitte pyyntönne vastahakoisesti?"
"Niin, teidän majesteettinne."
"Vieläpä muistan, sillä minun muistini on melkein yhtä hyvä kuin
teidän, niin, muistan teidän lausuneen, että te ette uskonut neiti de
la Vallièren oikein rakastavan herra de Bragelonnea. Ettekö
nimenomaan sanonut niin?"
Atos tunsi iskun, mutta hän ei peräytynyt.
"Sire", sanoi hän, "pyydän teidän majesteetiltanne vieläkin
anteeksi, mutta siinä asiassa on muutamia kohtia, jotka käyvät
ymmärrettäviksi vasta loppuselvityksessä."
"No, millainen se loppuselvitys on?"
"Teidän majesteettinne oli sanonut siirtävänne avioliiton
tuonnemmaksi herra de Bragelonnen etua silmälläpitäen."
Kuningas oli vaiti.
"Nyttemmin herra de Bragelonne on niin onneton, että hän ei
kauemmin voi olla pyytämättä teidän majesteettinne ratkaisua."
Kuningas kalpeni. Atos katseli häntä kiinteästi.
"Ja mitä… tahtoo… herra de Bragelonne?" kysyi kuningas
epäröiden.
"Juuri samaa, mitä minä tulin kuninkaalta anomaan viime
puhuttelussani: teidän majesteettinne suostumusta hänen
avioliittoonsa."
Kuningas ei puhunut mitään.
"Mainitut esteet ovat tasaantuneet tieltämme", jatkoi Atos.
"Varaton, halpasyntyinen ja kauneudeltaan vajava neiti de la Vallière
teidän, niin, muistan teidän lausuneen, että te ette uskonut neiti de
la Vallièren oikein rakastavan herra de Bragelonnea. Ettekö
nimenomaan sanonut niin?"
Atos tunsi iskun, mutta hän ei peräytynyt.
"Sire", sanoi hän, "pyydän teidän majesteetiltanne vieläkin
anteeksi, mutta siinä asiassa on muutamia kohtia, jotka käyvät
ymmärrettäviksi vasta loppuselvityksessä."
"No, millainen se loppuselvitys on?"
"Teidän majesteettinne oli sanonut siirtävänne avioliiton
tuonnemmaksi herra de Bragelonnen etua silmälläpitäen."
Kuningas oli vaiti.
"Nyttemmin herra de Bragelonne on niin onneton, että hän ei
kauemmin voi olla pyytämättä teidän majesteettinne ratkaisua."
Kuningas kalpeni. Atos katseli häntä kiinteästi.
"Ja mitä… tahtoo… herra de Bragelonne?" kysyi kuningas
epäröiden.
"Juuri samaa, mitä minä tulin kuninkaalta anomaan viime
puhuttelussani: teidän majesteettinne suostumusta hänen
avioliittoonsa."
Kuningas ei puhunut mitään.
"Mainitut esteet ovat tasaantuneet tieltämme", jatkoi Atos.
"Varaton, halpasyntyinen ja kauneudeltaan vajava neiti de la Vallière
on sittenkin ainoa sopiva morsian herra de Bragelonnelle, koska
varakreivi kaikesta sydämestään rakastaa häntä."
Kuningas puristi käsiään yhteen.
"Epäröitseekö kuningas?" kysyi kreivi menettämättä rahtuakaan
lujuudestaan enempää kuin kohteliaisuudestansakaan.
"Minä en epäröi… minä epään", vastasi kuningas.
Atos mietti hetkisen.
"Minulla oli kunnia huomauttaa kuninkaalle", virkkoi hän säveästi,
"että mitkään vastukset eivät ole ehkäisseet herra de Bragelonnen
tunteita ja että hänen päätöksensä näyttää horjumattomalta."
"On olemassa minun tahtoni; kaiketi se on este?"
"Vakavin kaikista", vastasi Atos.
"No niin!"
"Sallittakoon meidän nöyrimmästi tiedustaa teidän
majesteetiltanne syytä tähän epäykseen."
"Syytä?… Kysymys?" huudahti kuningas.
"Pyyntö, sire."
Kuningas nojasi molemmilla nyrkeillään pöytään.
"Te olette vieraantunut hovitavoista, herra de la Fère", sanoi hän
äkäisellä äänellä. "Hovissa ei kysellä kuninkaalta."
varakreivi kaikesta sydämestään rakastaa häntä."
Kuningas puristi käsiään yhteen.
"Epäröitseekö kuningas?" kysyi kreivi menettämättä rahtuakaan
lujuudestaan enempää kuin kohteliaisuudestansakaan.
"Minä en epäröi… minä epään", vastasi kuningas.
Atos mietti hetkisen.
"Minulla oli kunnia huomauttaa kuninkaalle", virkkoi hän säveästi,
"että mitkään vastukset eivät ole ehkäisseet herra de Bragelonnen
tunteita ja että hänen päätöksensä näyttää horjumattomalta."
"On olemassa minun tahtoni; kaiketi se on este?"
"Vakavin kaikista", vastasi Atos.
"No niin!"
"Sallittakoon meidän nöyrimmästi tiedustaa teidän
majesteetiltanne syytä tähän epäykseen."
"Syytä?… Kysymys?" huudahti kuningas.
"Pyyntö, sire."
Kuningas nojasi molemmilla nyrkeillään pöytään.
"Te olette vieraantunut hovitavoista, herra de la Fère", sanoi hän
äkäisellä äänellä. "Hovissa ei kysellä kuninkaalta."
"Se on totta, sire; mutta ellei kysellä, johdutaan oletuksiin."
"Oletuksiin! Mitä se merkitsee?"
"Alamainen tulee selvyyttä kaivatessaan melkein aina epäilleeksi
hallitsijan avomielisyyden puutetta…"
"Monsieur!"
"Ja hänen uskollinen luottamuksensa alkaa horjua", jatkoi Atos
pelottomasti.
"Luullakseni erehdytte", sanoi kuningas, jolle kävi vaikeaksi hillitä
suuttumustaan.
"Sire, minun käy pakolliseksi tavoittaa muualta, mitä luulin teidän
majesteetiltanne saavani. Teidän vastauksenne sijasta minun täytyy
itse keksiä selitys."
Kuningas nousi.
"Herra kreivi", virkkoi hän, "olen suonut teille kaiken vapaan
aikani."
Tämä oli hyvästijättö.
"Sire", vastasi kreivi, "en ole ehtinyt sanoa kuninkaalle, mitä
minulla oli lausuttavaa, ja minä näen teidän majesteettianne niin
harvoin, että minun on käytettävä tilaisuutta."
"Te olitte otaksumissa; nyt olette siirtymässä loukkauksiin."
"Oi, sire, minäkö loukkaisin kuningastani? En koskaan! Olen kaiken
ikäni kannattanut sitä vakaumusta, että kuninkaat ovat muita ihmisiä
"Oletuksiin! Mitä se merkitsee?"
"Alamainen tulee selvyyttä kaivatessaan melkein aina epäilleeksi
hallitsijan avomielisyyden puutetta…"
"Monsieur!"
"Ja hänen uskollinen luottamuksensa alkaa horjua", jatkoi Atos
pelottomasti.
"Luullakseni erehdytte", sanoi kuningas, jolle kävi vaikeaksi hillitä
suuttumustaan.
"Sire, minun käy pakolliseksi tavoittaa muualta, mitä luulin teidän
majesteetiltanne saavani. Teidän vastauksenne sijasta minun täytyy
itse keksiä selitys."
Kuningas nousi.
"Herra kreivi", virkkoi hän, "olen suonut teille kaiken vapaan
aikani."
Tämä oli hyvästijättö.
"Sire", vastasi kreivi, "en ole ehtinyt sanoa kuninkaalle, mitä
minulla oli lausuttavaa, ja minä näen teidän majesteettianne niin
harvoin, että minun on käytettävä tilaisuutta."
"Te olitte otaksumissa; nyt olette siirtymässä loukkauksiin."
"Oi, sire, minäkö loukkaisin kuningastani? En koskaan! Olen kaiken
ikäni kannattanut sitä vakaumusta, että kuninkaat ovat muita ihmisiä
ylempänä, eivät ainoastaan arvoltaan ja voimaltaan, vaan myöskin
sydämen jaloudessa ja henkisissä avuissa. En sallisi itselleni koskaan
uskottaa, että kuninkaani, joka on antanut minulle sanansa, siihen
sanaan kätkisi jonkun sivutarkoituksen."
"Mitä se merkitsee? Minkä sivutarkoituksen?"
"Selitän ajatukseni", sanoi Atos kylmästi. "Jos teidän
majesteetillanne, evätessänne herra de Bragelonnelta neiti de la
Vallièren käden, oli muuta mielessä kuin varakreivin onni…"
"Näette hyvin, monsieur, että loukkaatte minua."
"Jos teidän majesteettinne vaatiessanne viivytystä varakreivin
avioliitolle vain halusi poistaa tieltä neiti de la Vallièren kihlatun…"
"Monsieur, monsieur!"
"Sitä nimittäin olen kuullut kaikkialla sanottavan, sire. Kaikkialla
puhutaan teidän majesteettinne rakastumisesta neiti de la
Vallièreen."
Kuningas repi hansikkaansa, joita hän jotakin tehdäkseen oli
muutaman minuutin ajan pureskellut.
"Onnettomia ne", huudahti hän, "jotka puuttuvat minun asioihini!
Minä olen tehnyt päätökseni, minä murskaan kaikki esteet."
"Mitkä esteet?" tiedusti Atos.
Kuningas pysähtyi kuin pillastunut hevonen, jonka suupieltä
kuolannet raatelevat.
sydämen jaloudessa ja henkisissä avuissa. En sallisi itselleni koskaan
uskottaa, että kuninkaani, joka on antanut minulle sanansa, siihen
sanaan kätkisi jonkun sivutarkoituksen."
"Mitä se merkitsee? Minkä sivutarkoituksen?"
"Selitän ajatukseni", sanoi Atos kylmästi. "Jos teidän
majesteetillanne, evätessänne herra de Bragelonnelta neiti de la
Vallièren käden, oli muuta mielessä kuin varakreivin onni…"
"Näette hyvin, monsieur, että loukkaatte minua."
"Jos teidän majesteettinne vaatiessanne viivytystä varakreivin
avioliitolle vain halusi poistaa tieltä neiti de la Vallièren kihlatun…"
"Monsieur, monsieur!"
"Sitä nimittäin olen kuullut kaikkialla sanottavan, sire. Kaikkialla
puhutaan teidän majesteettinne rakastumisesta neiti de la
Vallièreen."
Kuningas repi hansikkaansa, joita hän jotakin tehdäkseen oli
muutaman minuutin ajan pureskellut.
"Onnettomia ne", huudahti hän, "jotka puuttuvat minun asioihini!
Minä olen tehnyt päätökseni, minä murskaan kaikki esteet."
"Mitkä esteet?" tiedusti Atos.
Kuningas pysähtyi kuin pillastunut hevonen, jonka suupieltä
kuolannet raatelevat.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com
Download
Download Slideshow Get the original presentation fileQuick Actions
Statistics
- Views 11
- Slides 39
- Favorites 8
- Age 269 days
Related Slideshows
22
FM I Chapter 3: Time Value of Money .ppt
belaywube
26 views
40
Financial Management I Chapter Three.pdf
belaywube
25 views
![Md. Sirajuddwla Vs. The State and Ors. [2016] 1LNJ(HCD)177.](https://slidepub.com/thumb/2184/284012184.jpg)
9
Md. Sirajuddwla Vs. The State and Ors. [2016] 1LNJ(HCD)177.
SMAlamgirHossain3
25 views
26
business finance-2nd quarter week 1.pptx
DianaPingol2
24 views
37
bank-reconciliation-2-240226133520-7f66bb8a.pptx
NaizeJann
24 views
25
Create_a_Portfolio_Website_Showcasing_Projects_Skills_and_Contact_Info_Presentation.pdf.pdf
AluminicompSRESCoeKo
23 views