Java Internationalization Java Series 1st Edition David Czarnecki

Java Internationalization Java Series 1st Edition David Czarnecki
Java Internationalization Java Series 1st Edition David Czarnecki
Java Internationalization Java Series 1st Edition David Czarnecki

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Java Internationalization Java Series 1st Edition
David Czarnecki
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/java-internationalization-
java-series-1st-edition-david-czarnecki/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Java Internationalization Creating International
Applications Java Series First Edition David Czarnecki
https://ebookultra.com/download/java-internationalization-creating-
international-applications-java-series-first-edition-david-czarnecki/
The Java Tutorial A Short Course on the Basics 5th Edition
Java Series Zakhour
https://ebookultra.com/download/the-java-tutorial-a-short-course-on-
the-basics-5th-edition-java-series-zakhour/
Expert Oracle and Java Security Programming Secure Oracle
Database Applications with Java 1st Edition David Coffin
https://ebookultra.com/download/expert-oracle-and-java-security-
programming-secure-oracle-database-applications-with-java-1st-edition-
david-coffin/
Chaudhary Introduction to Java Programming Advanced
Features Core Series Updated To Java 8 2nd Edition Harry
H.
https://ebookultra.com/download/chaudhary-introduction-to-java-
programming-advanced-features-core-series-updated-to-java-8-2nd-
edition-harry-h/

3. Java Regular Expressions Taming the java util regex Engine
1st Edition Mehran Habibi
https://ebookultra.com/download/java-regular-expressions-taming-the-
java-util-regex-engine-1st-edition-mehran-habibi/
Modular Java 1st Edition Craig Walls
https://ebookultra.com/download/modular-java-1st-edition-craig-walls/
Java EE 5 Development using GlassFish Application Server
1st Ed. Edition David Heffelfinger
https://ebookultra.com/download/java-ee-5-development-using-glassfish-
application-server-1st-ed-edition-david-heffelfinger/
Big Java Compatible with Java 5 6 and 7 4th Edition Cay S.
Horstmann
https://ebookultra.com/download/big-java-compatible-with-
java-5-6-and-7-4th-edition-cay-s-horstmann/
Design patterns in Java Java nnnn 2nd Edition Edition
Metsker
https://ebookultra.com/download/design-patterns-in-java-
java-%e8%ae%be%e8%ae%a1%e6%a8%a1%e5%bc%8f-2nd-edition-edition-metsker/

5. Java Internationalization Java Series 1st Edition David
Czarnecki Digital Instant Download
Author(s): David Czarnecki
ISBN(s): 0596000197
Edition: 1st
File Details: PDF, 3.16 MB
Year: 2001
Language: english

6. Java

Internationalization
Andrew Deitsch and David Czarnecki
Beijing• Cambridge• Farnham• Köln• Paris• Sebastopol• Taipei• Tokyo
,TITLE.2407 Page 1 Friday, February 23, 2001 10:22 AM

7. Java™ Internationalization
by Andrew Deitsch and David Czarnecki
Copyright© 2001 O’Reilly & Associates, Inc. All rights reserved.
Printed in the United States of America.
Published by O’Reilly & Associates, Inc., 101 Morris Street, Sebastopol, CA 95472.
Editor: Mike Loukides
Production Editor
:Ann Schirmer
Cover Designer:Hanna Dyer
Printing History:
March 2001: First Edition.
Nutshell Handbook, the Nutshell Handbook logo, and the O’Reilly logo are registered
trademarks, and The Java
™
Series is a trademark of O’Reilly & Associates, Inc. The association
between the image of a beachball globe and the topic of Java internationalization is a
trademark of O’Reilly & Associates, Inc. Java
™
and all Java-based trademarks and logos are
trademarks or registered trademarks of Sun Microsystems, Inc., in the United States and
other countries. O’Reilly & Associates, Inc. is independent of Sun Microsystems.
Many of the designations used by manufacturers and sellers to distinguish their products are
claimed as trademarks. Where those designations appear in this book, and O’Reilly &
Associates, Inc. was aware of a trademark claim, the designations have been printed in caps
or initial caps.
While every precaution has been taken in the preparation of this book, the publisher assumes
no responsibility for errors or omissions, or for damages resulting from the use of the
information contained herein.
0-596-00019-7
[M]
COPYRIGHT Page 4 Monday, February 26, 2001 5:20 PM

8. About the Author
Andrew Deitschis a software engineer who manages an e-business group at GE’s
Corporate Research and Development Center in Niskayuna, New York. Andrew was
fortunate enough to be involved in the beta release of Java in 1995 and has been
programming in the language ever since. The inspiration for this book came from
his efforts to use Java effectively to build internationalized applications and his frus-
trations in not finding any books related to this important topic.
David Czarneckiis a computer scientist in the Internet and Software Technology
Laboratory at the GE Corporate Research and Development Center. He is involved
with various e-commerce initiatives and projects, and in recent months has been
increasingly involved in providing expertise on how to properly internationalize
software. David holds both B.S. and M.S. degrees in computer science.
Colophon
Our look is the result of reader comments, our own experimentation, and feedback from distribution channels. Distinctive covers complement our distinctive approach to technical topics, breathing personality and life into potentially dry subjects.
Ann Schirmer was the production editor and the copyeditor for Java™
Internationalization. Claire Cloutier, Linley Dolby, and Jeffrey Holcomb provided
quality control. Mary Sheehan proofread the book. Bruce Tracy wrote the index.
Joe Wizda and Judy Hoer reviewed the index. Tim Atalla, Paolo De Coppi, Tatiana
Diaz, Cliff Dyer, Byung-Soo Kim, Brenda Miller, Lenny Muellner, Nik Udompan-
yanan, Anne-Marie Vaduva, and Melanie Wang proofread the language sections.
Hanna Dyer designed the cover of this book, based on a series design by Edie
Freedman. The image of a beachball globe on the cover ofJava™Internationaliza-
tionwas photographed by Kevin Thomas and manipulated in Adobe Photoshop by
Michael Snow. Emma Colby produced the cover layout with QuarkXPress 4.1 using
the Bodoni Black font from URW Software and the Bodoni Bold Italic font from
Bitstream.
David Futato and Melanie Wang designed the interior layout based on a series
design by Nancy Priest. Lenny Muellner and Mike Sierra implemented the design
in Microsoft Word 2000. The heading font is Bodoni BT, the text font is New
AUTHOR.COLO Page 1 Monday, February 26, 2001 5:25 PM

9. Baskerville, and the code font is Courier. The illustrations that appear in the book
were produced by Robert Romano using Macromedia FreeHand 8 and Adobe
Photoshop 5.
Whenever possible, our books use a durable and flexible lay-flat binding. If the page
count exceeds this binding’s limit, perfect binding is used.
AUTHOR.COLO Page 2 Monday, February 26, 2001 5:25 PM

10. ix
Ê
Preface
Now the whole earth had one language and few words. And as men migrated from
the east, they found a plain in the land of Shinar and settled there. And they said to
one another, “Come, let us make bricks, and burn them thoroughly.” And they had
brick for stone, and bitumen for mortar. Then they said, “Come, let us build our-
selves a city, and a tower with its top in the heavens, and let us make a name for
ourselves, lest we be scattered abroad upon the face of the whole earth.”
And the Lord came down to see the city and the tower, which the sons of men had
built. And the Lord said, “Behold, they are one people, and they have all one lan-
guage; and this is only the beginning of what they will do; and nothing that they
propose to do will now be impossible for them. Come, let us go down, and there con-
fuse their language, that they may not understand one another’s speech.”
So the Lord scattered them abroad from there over the face of the earth, and they left
off building the city. Therefore its name was called Babel, because there the Lord con-
fused the language of all the earth and from there the Lord scattered them abroad
over the face of the earth.
—Genesis
Internationalization is the process of writing applications in a way that makes local-
izing the application to a particular region as easy as possible. Internationalization
aims to remove the burden of re-engineering an application when writing for mul-
tiple countries or regions. Programs that are written with internationalization in
mind typically possess the following characteristics:

11. x P REFACE


• Text resource externalization for elements such as labels and messages
• No application recompilation required for the support of new languages
• Conformation to the user’s locale for the display of culturally dependent data,
such as currencies, dates, times, and graphical user interface (GUI) layout
Localization deals with the translation of textual elements to a particular locale. A
locale embodies both a specific language and a given cultural, geographical, and
political region. Several graphical elements may also be added or removed based
on locale settings to provide the user with a native look and feel for the applica-
tion. Today’s multimedia and graphical applications may include images and
sounds that require tailoring to a specific locale. Localization may require in-
volvement of cultural experts and can be a very time-consuming task when translat-
ing large amounts of text is necessary.
Java Internationalization examines the classes and the framework that the Java lan-
guage provides for software internationalization. Together, all of these chapters
will allow you to write software that realizes the Java promise of “Write Once, Run
Anywhere (in the world).” Java has been able to deliver on its cross-platform capa-
bilities; however, developers need to be aware of issues they will face in the soft-
ware internationalization process. If Java is used to write software, a single applica-
tion binary can carry all localizations for different locales. Which localization(s) to
use can be decided by the application or the user at runtime.
Internationalization support was first introduced in JDK™ 1.1. A company called
Taligent, with contributions from Justsystem, Novell, and Sun, developed much of
the Java Internationalization API. IBM later bought Taligent. IBM’s Center for Java
Technology in California is still developing a good portion of the Java Internation-
alization API.
Who Should Read This Book?
This book is written for developers who would like to write truly internationalized
software. This goal may apply to existing software or to a software project that is
just starting. There is no assumption that you know about all the topics central to
software internationalization. Those concepts will be explained along the way
through discussions of facilities in the Java platform that address these issues.

12. PREFACE xi


Code Examples
This book contains code examples that illustrate the use of classes comprising the
Java internationalization API and various internationalization concepts. If you’re
not inclined to type out all of the examples, you may download a package contain-
ing them at http://www.oreilly.com/catalog/javaint/. The authors maintain a web site
http://www.javainternationalization.com, where you will find
up-to-date examples
and information from the book, articles, and other links related to software
internationalization.
The examples developed in this book were tested using the Java™ 2 SDK, Standard
Edition, Versions 1.2 and 1.3 from Sun Microsystems running under Windows
95/98/NT. Unless noted otherwise, all examples rely on this SDK. Also, when re-
ferring to Java or the Java Platform, we are talking about the Java™ 2 SDK, Stan-
dard Edition, Version 1.3 from Sun Microsystems. We have also tried to ensure that
the examples are compatible with the JDK™ 1.1.x releases; however, some exam-
ples rely on functionality that only exists beginning with the Java™ 2 Platform.
Contents
Java Internationalization consists of 12 chapters and 5 appendixes. A brief descrip-
tion of each chapter and appendix follows:
Chapter 1, Introduction
Discusses the general concepts of internationalization and localization and
why developers choose Java for writing international applications.
Chapter 2, Writing Systems
Traces the history of writing systems and covers topics such as ancient and Far
East writing systems and bidirectional scripts. This chapter provides an over-
view of complexities associated with different writing systems.
Chapter 3, Locales
Describes the locale concept and related classes in Java. It also shows how to
query for locale-specific information, including country, language, and variant
information, such as the use of the Euro currency for a particular locale.
Chapter 4, Isolating Locale-Specific Data with Resource Bundles
Explains the use of a resource bundle and the ways developers can define
locale-specific bundles and bundle loading at runtime. A discussion of how to
isolate general objects in a resource bundle is also included.

13. xii P REFACE


Chapter 5, Formatting Messages
Introduces issues such as text fragmentation, agreement, date/time formats,
and number formats, including currency and percentages.
Chapter 6, Character Sets and Unicode
Provides a brief overview of character sets and describes the Unicode™ Stan-
dard. This chapter also explains Unicode-related issues, such as unification,
normalization of Unicode characters, special characters, and character set
conversion.
Chapter 7, Searching, Sorting, and Text Boundary Detection
Explains the issues associated with collating multilingual text and demon-
strates how searching and sorting through such text can be accomplished in
Java. This chapter also describes how to detect character, word, and line
boundaries in international text.
Chapter 8, Fonts
Demonstrates international font support in Java and how to use system fonts
for displaying international text in your applications. This chapter also dem-
onstrates the rendering of international text.
Chapter 9, Graphical User Interfaces
Describes issues associated with internationalizing graphical user interfaces,
such as laying out components in a dynamic manner consistent with the target
locale. The chapter includes various caveats in using graphical components.
Chapter 10, Input Methods
Provides a description of Java’s Input Method Framework. The chapter also
details how to develop applications that can accept input for languages that
require more keys than can traditionally be found on a computer keyboard.
Chapter 11, Internationalized Web Applications
Introduces issues related to deploying Java programs as applets, servlets, and
Java Server Pages. Discusses where internationalization comes into play in such
situations.
Chapter 12, Future Enhancements to the Internationalization Support in Java
Details future enhancements in the internationalization framework for the
Java™ 2 Platform, such as the character conversion Service Provider Interface
(SPI) and support for complex scripts like Hindi and Thai.
Appendix A, Language and Country Codes
Contains a full list of the ISO Language Codes (ISO 639) and ISO Country
Codes (ISO 3166).
Appendix B, Character Encodings Supported by Java
Lists all supported character encodings in the Java platform.

14. PREFACE xiii


Appendix C, Unicode Character Blocks
Lists the Unicode 2.1 character blocks and associated code point ranges for
each block.
Appendix D, Programmer’s Quick Reference
Contains a full description of the classes related to international Java develop-
ment.
Appendix E, Internationalization Enhancements Across Versions of the JDK
Describes bug fixes, changes, and enhancements from JDK™ 1.1; Java™ 2
SDK, Standard Edition, Version 1.2; and Java™ 2 SDK, Standard Edition, Ver-
sion 1.3.
Glossary
Describes internationalization terms used throughout the book.
Bibliography
Lists external resources that readers may explore to find more detailed infor-
mation on specific topics. Where applicable, such references are noted in indi-
vidual chapters.
Conventions Used in This Book
Italic is used for:
• Pathnames, filenames, and program names
• New terms where they are defined
• Internet addresses, such as email addresses and URLs
Boldface is used for:
• Particular keys on the computer keyboard
• Names of user interface buttons and menus
Constant Width is used for:
• Anything that appears literally in a Java program, including keywords,
datatypes, constants, method names, variables, class names, and interface
names
• Command lines and options that should be typed verbatim on the screen
• All Java code listings
• HTML documents, tags, and attributes

15. xiv P REFACE


Constant-Width Italic is used for:
• General placeholders that indicate an item is replaced by some actual value in
your own program
Comments
In Java Internationalization, we have taken special care to ensure that the code ex-
amples and information presented in each chapter are up-to-date and accurate.
Errors or misinterpretations may exist in the text. We apologize in advance for any
discrepancies; however, we welcome any reports of bugs, errors, ambiguous or con-
fusing statements, and other general typographic errors. You may submit these to
the following email address: [email protected].
You can also submit feedback directly to Sun. If you find a bug in Sun’s Java Run-
time Environment or if you would like to request a feature, go to the Java Devel-
oper Connection Bug Parade at http://developer.java.sun.com/developer/bugParade. If
a bug already exists or a request for a feature is already present on this site, vote for
it. If not, you can submit your bug or a request for enhancement at http://java.
sun.com/cgi-bin/bugreport.cgi. For feedback that doesn’t fit into a bug or request for
enhancement, you can send email to [email protected]. This email address
goes directly to the internationalization team at Sun. They read all the email that is
submitted to this address, but unfortunately they cannot reply to every message.
Finally, you can check the Java discussion forum on internationalization. Go to
http://forum.java.sun.com and look for “Internationalization.”
Please feel free to suggest topics for future editions of Java Internationalization. This
book was written for developers and thus requires your feedback so that we can
make the book as focused and as useful as possible.
Acknowledgments
It is difficult to complete any large project without input and support from others.
This book is no different.
Many thanks to Mike Loukides, our editor, who guided us through our first au-
thorship experience; Christien Shangraw, who helped move the book into final
production; Kyle Hart, for being the marketing expert she is; Rob Romano, who
converted our stick figures into works of art; Lenny Muellner and Mike Sierra, who
graciously left the comfort of FrameMaker to produce the book in Word 2000; and
Ann Schirmer, for guiding us through the final production of the book.

16. PREFACE xv


We would also like to thank the following people for reviewing the book at various
stages of its development: Kareem Aggour, Janet Barnett, Brian Beck, Hong
Cheng, Walt Dixon III, Ginger DiDomizio, Doug Felt, Norbert Lindenberg, Steve
Loomis, Osman Öksoy, Helena Shih, and Barbara Vivier. We are grateful for your
corrections, comments, suggestions, and other input provided.
Andy’s Acknowledgments
I would like to start off by thanking Richard Ishida, whose excitement and energy
related to the topic of software internationalization inspired me to learn more and
eventually write this book. A thanks also goes to Jim Farley for initially putting me
in touch with our editor, Mike Loukides.
The following people, who over the years have in one way or another helped me to
make this a better book than it otherwise would have been, also deserve some
thanks and recognition. Thank you to my brother Gal Deitsch (
), for
providing snapshots of his Hebrew version of Windows and for correcting my
Hebrew over the years. To my sister Netalie Deitsch (
), who, at the age of
four and unable to understand a word of English, helped teach me Hebrew
through prolonged games of Charades. To Fett, a close friend who shares my
interest in languages and made many dull meetings at work much more fun by
speaking in various tongues and accents. A special thank you (
- shokran) to
Nick Chbat, who generously gave up his lunchtimes to teach me Arabic. Also,
thanks to Juliana Shei, who helped me with my Japanese translations, and to Lei
Shlitz, who put up with my constant questioning about Chinese ideographs during
a trip to China.
Last, but certainly not least, I wish to thank my loving wife Marie, who for some
reason continues to put up with my endless list of projects and wacky ideas. My
career at GE has required endless hours away from home, sometimes for months at
a time. In 1997 I decided to go back to school to pursue an MBA. For two years, I
spent nights and weekends studying while I continued to work at GE. A week be-
fore I graduated with my MBA, I signed a contract with O’Reilly to write this book.
1

Through it all, Marie has supported me with love and encouragement. Marie is a
truly wonderful wife, and I love her dearly.


1
Signing a contract to write a book after two years of not spending time with my wife is not very bright.
In fact, I would consider this a “wacky idea.”

17. xvi P REFACE


David’s Acknowledgments
I would like to start by thanking Andy Deitsch for involving me in this project. It
has certainly been a tremendous learning experience. Your guidance and mentor-
ship over the course of writing this book has proven invaluable.
There are many friends whom I have come to rely on for support over the years.
To Michelle Adams, an excellent personal trainer, who also shares my enjoyment
for the finer things in life; Marc Garbiras, a friend, office mate, and the only other
individual beside myself who can quote entire episodes of Seinfeld and South Park.
And finally, I would like to give a very special thanks to Mark Goldstein, for making
our years in high school and college worthwhile and for being a lifelong friend.
My parents, Anthony and Lorraine, and my sister, Pam, deserve the most thanks.
Your love and support over the years has helped to guide me down many roads. In
work and in play, your teachings and your values have always forced me strive for
excellence and perfection. You are always in my thoughts, and I cannot thank you
enough, especially in one paragraph, for being the perfect parents and a perfect
sister.
Finally, I am dedicating this book to my sister, Pam Czarnecki. You wrote your first
book, My Pet, while in the first grade. It contained six sentences and three illustra-
tions. It also contained the following dedication: “I dedicate this book to my
brother, David.” I am sorry it has taken me so long to do the same for you.

18. v
Computer Crime: A Crimefighter’s Handbok, eMatter Edition
Copyright © 2001 O’Reilly & Associates, Inc. All rights reserved.
opd
0:Table of Contents
0:
Preface............................................................................................................................. ix
1.Introduction to Internationalization.....................................................1
What Are Software Internationalization, Localization,
and Globalization?...............................................................................................1
Why Choose Java for International Applications?..........................................10
What is a Locale?................................................................................................12
A Simple Application.........................................................................................13
2.Writing Systems............................................................................................17
Ancient Writing Systems...................................................................................17
Far East Writing Systems...................................................................................22
Bidirectional Scripts..........................................................................................31
Greek, Latin, and Cyrillic..................................................................................36
Indic Scripts.......................................................................................................43
Thai Script..........................................................................................................44
Punctuation........................................................................................................46
3.Locales..............................................................................................................49
Defining a Locale..............................................................................................49
Working with the Locale Class.........................................................................50
Querying for Locale Information....................................................................56
Checking Available Locales..............................................................................61
TOC Page v Monday, February 26, 2001 5:23 PM

19. vi T ABLE OFCONTENTS
Computer Crime: A Crimefighter’s Handbok, eMatter Edition
Copyright © 2001 O’Reilly & Associates, Inc. All rights reserved.
4.Isolating Locale-Specific Data with Resource Bundles................63
Why Use Resource Bundles?............................................................................63
The ResourceBundle Class...............................................................................64
How Resource Bundles Are Discovered and Named.....................................67
Property Resource Bundles..............................................................................74
List Resource Bundles.......................................................................................75
Resource Bundle Caveats...................................................................................82
Deploying Resource Bundles with Applets.....................................................88
Design Considerations for Resource Bundles................................................90
5.Formatting Messages..................................................................................93
Date and Time Formats....................................................................................93
Number Formats.............................................................................................116
Message Formats..............................................................................................128
6.Character Sets and Unicode..................................................................139
What Are Character Sets?...............................................................................139
What Are Encoding Methods?........................................................................143
What Is Unicode?............................................................................................145
Unicode Encoding Methods..........................................................................161
Code Set Conversion.......................................................................................162
7.Searching, Sorting, and Text Boundary Detection.......................171
Collation Issues................................................................................................171
Sorting in Java..................................................................................................174
Tailoring Collation...........................................................................................181
Improving Performance................................................................................187
Searching..........................................................................................................189
Detecting Text Boundaries.............................................................................193
8.Fonts and Text Rendering.......................................................................199
Characters, Glyphs, and Fonts.........................................................................200
Java’s Font-Related Classes..............................................................................203
Components for Rendering Complex Text..................................................207
TOC Page vi Monday, February 26, 2001 5:23 PM

20. TABLE OFCONTENTS vii
Computer Crime: A Crimefighter’s Handbok, eMatter Edition
Copyright © 2001 O’Reilly & Associates, Inc. All rights reserved.
TrueType Font Support in Java.......................................................................216
Working with the font.properties File............................................................219
Adding New Fonts to Your System..................................................................229
9.Internationalized Graphical User Interfaces.................................233
General Issues..................................................................................................233
Component Orientation.................................................................................243
Internationalization and Localization Caveats
for Various Components.................................................................................249
Using a Layout Manager.................................................................................260
Copying, Cutting, and Pasting International Text.......................................262
A Simple Example...........................................................................................268
10.Input Methods .............................................................................................281
What Are Input Methods?..............................................................................281
What Is the Java Input Method Framework?.................................................283
Selecting Input Methods..................................................................................285
Using the Input Method Engine SPI.............................................................285
Developing a Simple Input Method...............................................................290
How to Package and Install Input Methods..................................................296
Developing a More Complex Input Method................................................298
11.Internationalized Web Applications...................................................317
Applets..............................................................................................................318
Servlets...............................................................................................................321
JavaServer Pages...............................................................................................334
12.Future Enhancements to the Internationalization
Support in Java
..........................................................................................351
Unicode 3.0 Support.......................................................................................351
Enhanced Complex Text................................................................................354
Character Converter Framework...................................................................355
Improving the Input Method Framework......................................................356
TOC Page vii Monday, February 26, 2001 5:23 PM

21. viii T ABLE OFCONTENTS
Computer Crime: A Crimefighter’s Handbok, eMatter Edition
Copyright © 2001 O’Reilly & Associates, Inc. All rights reserved.
A.Language and Country Codes ...............................................................357
B.Character Encodings Supported by Java.........................................367
C.Unicode Character Blocks ......................................................................373
D.Programmer’s Quick Reference ............................................................377
E.Internationalization Enhancements
Across Versions of the JDK
......................................................................415
Glossary........................................................................................................................ 421
Bibliography................................................................................................................ 427
Index............................................................................................................................. 433
TOC Page viii Monday, February 26, 2001 5:23 PM

22. 1
£Ê
Introduction to Internationalization
What Are Software Internationalization,
Localization, and Globalization?
Conducting business in the global marketplace has been the battle cry of compa-
nies in recent years. Since the mid-1990s, the world has been consumed by an ex-
plosive growth of the Internet, driven largely by the World Wide Web (WWW).
The global nature of the Web and the growing acceptance of electronic commerce
have been instrumental in helping companies reach global markets. As businesses
continue to expand globally and more countries become wired to the Internet, it
will be increasingly important for these businesses to ensure that the products they
manufacture and sell are appropriate for the world’s markets.
Software engineering practices have been trailing more traditional engineering in
this regard. For example, U.S. automobile manufacturers would not find much
success if they attempted to sell lefthand drive cars in Australia, the United King-
dom, or Japan.
1
Likewise, clothing manufacturers that sell their products around
the world must label clothing appropriately, depending on the local market.
2
In
the United States washing machines are typically loaded vertically (top-loaded)
even though top-loading machines consume more water and put more wear and



1
Lefthand drive cars are those that have the steering wheel on the left side of the vehicle (i.e., de-
signed to be driven on the righthand side of the road).
2
European sizes differ from U.S. sizes, and symbols indicating cleaning directions are different around
the world.

23. 2 C HAPTER 1: INTRODUCTION TO INTERNATIONALIZATION


tear on the clothing. In the rest of the world, however, washing machines are typi-
cally loaded horizontally (front-loaded). Washing machine manufacturers tailor
their products to their customers’ needs and local market acceptance.
The Software Industry
The software development industry began in the United States, and traditionally,
software that allows only English input and output has been forced upon global
users. It isn't uncommon to hear developers say, “Why can't they all speak Eng-
lish?”
3
However, given the choice between two software products that offer similar
features, most people would choose the product that is available in their native
language.
In recent years, there has been a shift in where software development takes place.
While the software industry remains strong in the United States, other countries,
such as Australia, Germany, India, Israel, and Mexico, are creating large software
development industries. As more software products are developed in different
parts of the world, it will become critical for successful companies to design these
products to interact with users in their native language using local conventions.
Companies that continue to develop software that is adapted to monolingual and
monocultural settings will not remain competitive in the global marketplace.
Global Issues
What kinds of global issues might we have to worry about as software developers?
Whether a programmer is American, Israeli, Japanese, or Russian, certain cultural
biases are inherently built into the software he or she writes. Given a few minutes
to think about it, you would probably come up with several language issues that
you don't immediately know how to tackle. For example, many languages are writ-
ten using non-Latin writing systems (Arabic, Chinese, Hebrew, Hindi, Japanese,
etc.). These writing systems, also known as scripts, have developed over thousands
of years, and many have attributes requiring a much different mechanism for
processing than writing systems typically used by a programmer who speaks Eng-
lish. We'll cover many of these non-Latin writing issues later in the book.
Even for languages that do use the Latin script, there are differences that need to
be taken into account. For example, American programmers commonly assume
that all letters of the alphabet exist between A and Z. The code in Example 1-1
would be quite acceptable to an American programmer unaware of the global
marketplace.


3
As you will soon learn, even English isn’t consistent around the world.

24. CHAPTER 1: INTRODUCTION TO INTERNATIONALIZATION 3


Example 1-1. An English-Specific Way of Checking for Valid Input
char c;

// Get user input

if ((c >= ’A’ && c <= ’Z’) || (c >= ’a’ && c <= ’z’)) {
// accept the input
} else {
// handle error case
}
This code would not work correctly if it were used to process Danish text. In addi-
tion to the 26 letters that exist in the English alphabet, the Danish alphabet has
three additional letters (æ, ø, and å) that appear after the letter z. As you can
imagine, entering text into a system with this piece of code embedded in it might
frustrate Danish users. Now imagine what would happen if a Korean user tried to
enter data into this system!
4

Software developers, like most other employees who work for a multinational en-
terprise, should make themselves aware of the cultural and linguistic differences in
the markets where their companies operate. Ignorance of cultural and language
differences can create problems for companies. When Microsoft released its Span-
ish version of Word 6.0, the thesaurus suggested synonyms that were considered
too derogatory to be acceptable. The company had to modify the software after
media reports denounced it.
5

Around the world, local conventions exist for formatting numbers, currency, dates
and times, names, and addresses. Measurement systems also vary according to local
convention. Many countries and cultures in the world use a calendar system other
than the Gregorian calendar. Time zones pose another difficulty for software de-
velopers. It is often assumed that all parts of the world switch between daylight sav-
ing time and daylight standard time. But that assumption is false, even within the
United States: Arizona, Hawaii, part of Indiana, Puerto Rico, the Virgin Islands,
and American Samoa do not switch over to daylight saving time. Not only do dif-
ferent parts of the world set their own rules for this issue, they also have their own
rules for when daylight saving starts and ends.
Besides language and local convention differences, a software developer must con-
sider cultural diversity issues, such as the use of acceptable colors and numbers. In
most Western countries, for example, black is generally used to denote death,
while white means the same thing in Asian countries, and purple represents death


4
The Korean writing system is described in Chapter 2, Writing Systems.
5
Don Clark, "Hey, #@*% Amigo, Can You Translate the Word ‘Gaffte'?" Wall Street Journal, July 8, 1996, p. B6.

25. 4 C HAPTER 1: INTRODUCTION TO INTERNATIONALIZATION


in Latin America.
6
In the United States, the number 13 is considered unlucky, the
number 69 has sexual connotations, and 666 is the sign of the devil. In Hong
Kong, the number 7 is considered unlucky, while the number 8 is lucky.
Plan Ahead
The markets you plan to support should be considered as part of the initial soft-
ware design stage. Typically, few American companies actually consider developing
international software from the outset. International requirements are usually an
afterthought. This situation leads to rework in both design and implementation,
which ultimately delays delivery and increases product costs for foreign markets.
The decision about which markets you plan on supporting should be made with all
the appropriate stakeholders: engineering, marketing, sales, the quality assurance
group, the documentation department, and don’t forget the customer! If you work
for a global company, it is also very helpful to bring colleagues from overseas onto
the decision team.
Some of the decisions you have to make are:
• What markets are we going to target?
When designing software, it is important to think about both the initial re-
lease and what software features will be included in later versions. Early ar-
chitectural decisions you make impact your ability to support certain types
of internationalization features down the road. For example, your com-
pany’s marketing plan may include plans to sell the product initially in
North America and Western Europe. If the product is designed to support
only these markets, you will probably have to do some major reengineer-
ing if, at a later stage, your marketing department decides to sell the
product in Asia or the Middle East. The reason is that the software was
probably not designed to handle such issues as support for non-Latin
characters and, in the case of the Middle East, bidirectional text.
• Is it acceptable to internationalize only part of the application?
Once you know your target markets, you need to make some cost tradeoffs
between doing a full or partial internationalization effort. For example,



6
International Business, Environments and Operations, Daniels and Radebaugh, Addison-Wesley, Eighth
Edition, 1998, p. 78.

26. Other documents randomly have
different content

27. Vakavina, hyvin vakavina matkustimme taas Shtshutshjaa kohti
yhä tuntuvammaksi tulevan puutteen pelossa. Sanda jotenkuten
elätti meidän väkeämme, itse tulimme niukasti toimeen
metsästystaitomme tuotteilla. Kuin kerran onnistui yhtenä
aamupäivänä ampua koko perhekunta hanhia ja lisäksi vielä
metsäkanoja, kuoveja ja kurmitsoita, silloin vietimme oikeata juhlaa,
sillä nyt saimme kerran syödä, säästämättä suupaloja. Ilman Sandan
apua meidän tuskin kuitenkaan olisi ollut mahdollinen tulla toimeen.
Pääsimme Shtshutshjalle ja veneemme luo melkein ihan puhtaina
ruokavaroista, ja siellä nyt neljäntoista päivän jälkeen taas kerrankin
saimme mielin määrin nauttia varojamme. Tundralle sanoimme
jäähyväset ainiaaksi.
Eräs shamaani, jonka tapasimme ylempänä Obilla kalastelemassa
ja jota pyysimme näyttämään meille taitoansa ja viisauttansa, kyllä
kutsui jamaul-rumpunsa kumealla tärinällä avukseen ystäväänsä,
jumalain lähettilästä, ja sitte ilmoitti taivaan sanoman, että me muka
jo tulevana vuonna palaamme takaisin tuohon köyhään seutuun,
josta juuri olimme tulleet, ja varsinkin sinne, josta Shtshutshja,
Bodarata ja Ussa alkavat; sillä kaksi keisaria oli muka meitä
palkitseva, meidän "vanhimpamme". ovat kirjoituksiimme tyytyväiset
ja lähettävät meidät uudestaan; mutta tällä nykymatkalla meille ei
enää tapahdu mitään onnettomuuksia. Niin oli muka hänelle
ilmoittanut jumalain lähettiläs, jonka ajatukset hän vain voin kuulla.
Ennustuksen viimeinen osa kyllä toteutui. Hitaasti tosin, vaan
ilman onnettomuuksia ja häiriöitä matkustimme kolmekolmatta
päivää Obia vastavirtaan ja pitkän odotuksen jälkeen viimein
tavatulla höyrylaivalla kolme päivää Irtishiä myöten ylös päin. Ilman
onnettomuuksia, vaikka kyllä vastuksia kärsien, pääsimme Uraalin

28. ylitse; ripeästi luistimme mukavilla höyrylaivoilla alas Kama-jokea;
hitaammin veivät laivat meitä Volgaa myöten ylös päin. Nishni-
Novgorodissa, Moskovassa, Pietarissa otettiin meitä ystävällisesti
vastaan kuten ensi kerrallakin, ja omassa kodissa meitä riemulla
tervehdittiin; "vanhimpamme" näyttävät myöskin olevan
kirjoituksiimme tyytyväiset, vaan tundralle me emme palaa, en
ainakaan minä.
Pakana Ostjakit.
Helppo ja vaivaton on nykyään, ja arvattavasti vielä vuosisatoja
edelleenkin, ihmisen taistelu olemassa olostaan Siperiassa, helppo ja
vaivaton varsinkin luonnon lahjoista rikkaassa eteläosassa, mutta ei
liian kova eikä vaikea niissäkään seuduissa, joita me olemme
tottuneet katsomaan jääaavikoksi, hedelmättömäksi erämaaksi ja
joita me vielä sittekin sellaisiksi sanomme, kuin siellä vastahakoisesti
itse matkustelemme. Tosin Länsi-Siperian pohjoisimmassa osassa
ilmanala on kolkko ja kova; tosin maa pysyy siellä verraten matalasta
pinnan alta alkaen ijäisesti jäässä eikä kasva ravitsevaa hedelmää;
tosin taivas ja aurinko eivät kypsytä maahan kylvettyä viljan jyvää;
mutta sielläkin luonto hyväntahtoisesti antaa runsaita lahjojansa ja,
mitä maa ei anna, antaa vesi. Noilla seuduin, joita me mielellämme
kierrämme, vuosisatoja asunut ihminen kyllä näyttää meistä köyhältä
ja kurjalta, vaan todella hän ei ole kumpikaan. Hänkin saa tarpeensa
riittävästi, hänkin kokoo itselleen viehätystä, joka häntä tyydyttää,
sillä hänen kotonsa antaa hänelle enemmän, kuin hän elääkseen
tarvitsee. Tosin hänkin enemmän tai vähemmän tajuisesti tavoittelee
"ihmisarvon mukaista olemusta", mutta ei julki eikä salaa vihaa

29. onnellisempia, sillä hän itse on onnellisempi, kuin me luulemmekaan,
siitä syystä, että hän on vaatimattomampi, vähempään tyytyväinen
ja vähemmästä iloinen, kuin me olemme, ja siitä syystä, että hän,
jos katsomme syvemmälle, ei tiedä mitään siitä, jota me sanomme
intohimoksi, että hän lapsen riemulla nauttii iloja, joita hänelle
saattaa sattua, ja kantaa kärsimyksiä, jotka häntä kohtaavat, kuin
lapsi, joka kyllä ehkä tuntee syvällistä surua, vaan helposti sen
myöskin unhottaa. Tosin musta suru ja huoli astuvat hänenkin
majapaikkaansa, mutta hän karkoittaa ne heti luotansa, milloin vain
luulee huomaavansa ilon edes etäistä kajastustakaan, ja unhottaa
hädän heti, kuin onni taas hänelle hymyilee. Hänkin kerskaa
rikkaudestaan ja valittaa köyhyyttä; mutta hän ei joudu
toivottomuuteen, vaikka hänen rikkautensa katoaakin, eikä hän
kadota malttiansa, jos hänen köyhyytensä muuttuu rikkaudeksi. Hän
on täys'kasvuisenakin vielä lapsi ajatuksissaan ja tuntemisessaan,
teoissaan ja toimissaan; hän on onnellisempi kuin me.
Ostjakki, jonka kanssa varsinkin olemme seurustelleet Ala-Obin
varsilla, jota olemme useimmin tavanneet ja jota luulemme
oppineemme paraiten tuntemaan, kuuluu Suomen sukuun ja hänellä
on sama usko kuin eräällä toisella saman suvun haaralla,
samojeedeilla, sekä melkein samat tavat kuin melkein kaikilla
sukulaiskansoillaan eli siis lappalaisillakin; hän on poropaimen ja
kalastaja, metsästäjä ja linnustaja, kuten samojeedi ja lappalainen.
Jos ei oteta lukuun hänen uskoansa ja ehkä kieltänsä, niin hän on
enemmänkin lappalaisen kuin samojeedin kaltainen; sillä hän on
sekä paikoillaan asuva että vaelteleva paimen, jota vastoin
samojeedi yksin kalastellessaankin ainoastaan ani harvoin vaihtaa
kuljetettavan majansa pysyväiseen hirsitaloon, ainakaan siinä
Siperian osassa, jota me olemme matkustelleet.

30. Ehkä ostjakkien heimo on ennen aikaan ollut väkirikkaampi kuin
nykyään, vaan kansa meidän käsityksemme mukaan se ei ole
koskaan ollut. Joissakuissa heidän asuinpaikoissaan tai sellaisissa
seuduissa, joissa he ainakin vaeltelevat, kuuluu väkiluku yhä
vähenevän, toisissa sitä vastoin hiukan lisäytyvän, vaan ei suuressa
määrässä kumpaakaan. Enintään heitä lienee viisikymmentä tuhatta
henkeä. Koko Obdorskin suuressa piirissä, joka ulottuu 65:nen
pohjoisen leveysasteen tasalta samojeedein niemen pohjoispäähän
ja Uraalista Kass-joen latvoille asti, elää saamiemme virallisten
tietojen mukaan nykyänsä ainoastaan viisituhatta kolmesataa
kaksiyhdeksättä miesostjakkia, joista ainoastaan tuhat kolmesataa
kuusikahdeksatta on työhön kykenevää eli, joka on ihan sama, veroa
maksavaa miestä. Jos oletamme naisia olevan yhtä paljo, niin ei
heitä sittekään ole täyteen yhtätoista tuhatta. Sen tähden äskeinen
arvio ei suinkaan ole liian vähäinen, vaan pikemmin liian suuri,
vaikka otettakoonkin huomioon, että ostjakkien asuinala ulottuu Obin
varsilla ylös Surgutin seuduille asti ja Irtishin varsilla lähelle
Tobolskia.
Kaikki Irtishin sekä Ylä- ja Keski-Obin seutujen ostjakit asuvat
vakinaisissa, hyvin yksinkertaisissa hirsitaloissa; jotka ovat
samankaltaiset kuin venäläisten asunnot. Ainoastaan siellä täällä
hyvin harvassa näiden ja korkeampaa sivistysastetta osoittavien
kiintonaisten asuntojen välillä tavataan tuohiteittä, tshumi, jota
vastoin se Ala-Obin varsilla, varsinkin Obdorskin ja joen suun välillä,
on vaeltelevan poropaimenen ainoana asuntona, jokahan onkin
luonnollista. Samassa suhteessa, vaikka ei tosin ihan täydellisesti,
kuuluvat vakinaisissa, pysyvissä kylissä asuvat ostjakit
oikeauskoiseen kirkkoon tai heidät luetaan siihen, koska ovat
antaneet itsensä kastaa. Sitä vastoin tshumissa vielä majailevat
ostjakit ovat pysyneet ikivanhassa uskossansa, josta ei suinkaan

31. puutu runollista ylevyyttä eikä siveellisyyttä, vaan jota oikeauskoiset
papit ja heidän seurakuntalaisensa tuomitsevat sokeaksi
pakanuudeksi. Sitä uskoaan nämä ostjakit tunnustavat paljon
hartaammin ja suuremmalla vakuutuksella kuin toiset niin sanottua
kristillisyyttänsä, joka ei suinkaan ole mikään jalostuttava korvaus
ostjakkien lapsellisesta mielestä kehittyneen ja lapsellisella tavalla
ilmi tulevan uskonnon sijaan. Sitä myöten, kuin Keski-Obin ja Ala-
Irtishin seutujen ostjakit ovat ottaneet vastaan hirsiasunnot ja
kristinuskon, ovat he myöskin vaihtaneet entisen pukunsa melkein
kokonaan venäläisten kalastajanaapurien pukuun ja heidän
seurassaan paljon omistaneet heidän tapojansakin ja omiansa
kadottaneet sekä osaksi myöskin unhottaneet heimonsa puhtautta,
niin että heille entisestä ominaisesta olemuksestaan ei ole jäänyt
jäljelle oikeastaan mitään muuta kuin ne tuntomerkit, joita ei voida
kadottaa, kieli ja kaikki siitä riippuvat omituisuudet, ja ehkä myöskin
kaikilla ostjakeilla yhteinen taitavuus, toimekkaisuus ja viaton
hyväntahtoisuus. Mutta ei missään tapauksessa käy lausua, että
tapojen muutoksesta olisi siveellisyys lisäytynyt tai kristinuskon
ottamisesta tapojen puhtaus kasvanut. Ainakin on mieluisempi oppia
tuntemaan pakana ostjakkeja ja lähemmin tarkastella vielä
alkuperäistä kansaa, kuin sitä sen osaa, joka on ainoastaan varjo
siitä, kuin se ennen oli ja heimon toinen osa vielä nykyäänkin on.
Minä siis supistan kertomukseni niihin ostjakkeihin, jotka vielä
nykyäänkin palvelevat Ort jumalaansa, elävät monivaimoisuudessa,
kellä on siihen varaa, ja hautaavat kuolleitansa ihan samalla tavalla
kuin heidän isänsä ovat haudanneet; esitykseni ei siitä suinkaan tule
huonommaksi, että toiset jäävät syrjään, vaan päin vastoin
kokonaisemmaksi, jos puhun yksinomaan vain näistä.
Ostjakkien kansan luonteesta on vaikea puhua, vielä vaikeampi
sitä kuvata. Minä olen sitä moneen kertaan koettanut, mutta aina

32. huomannut, miten mahdoton on sanoilla kuvata muotoa ja kynällä
täydellisesti esittää ainoastaan silmällä nähtäviä heimon
tuntomerkkejä. Ostjakit ovat kasvojensa muodolta, ihonsa, tukkansa
ja silmäinsä väriltä hyvin monenlaiset; heidän rotumerkkiänsä eli siis
mongolialaisuuttansa ei suinkaan ole aina helppo huomata, päin
vastoin se usein on hyvin näkymättömissä; jos joskus todella luullaan
saaneensa määritellyksi jokin varma, kaikkiin soveltuva tuntomerkki,
niin toiset saman heimon jäsenet taas todistavat, että sitä
määrittelyä ei suinkaan käy sanoa ehdottoman päteväksi, vaan
ainoastaan osittain kelvolliseksi. Jos koetan sovittaa kaikkea yhteen,
kuin olen tarkastettavinamme olleista ostjakeista nähnyt ja muistiin
kirjoittanut, niin uskallan kuvata heitä ainoastaan näin:
Ostjakit ovat keskikokoisia, yleensä solakkavartaloisia, kädet, jalat
ja raajat yleensä kohtuullisen kokoiset, kädet ehkä pikemmin suuret
kuin pienet, pohkeet melkein aina pienet. Kasvojen muoto on
jotenkin muiden mongolialaisten ja Pohjois-Amerikan indiaanein
välillä, sillä ruskeat silmät ovat kyllä pienet, vaan ainoastaan sen
verran viistossa, että sen juuri paraiksi huomaa, sasupäät eli
poskiluut matalat, mutta kasvojen alaosa kapeaan ja terävään
leukaan päin niin painunut, että muoto näyttää kulmikkaalta, ja, kun
huuletkin ovat teräväpiirteiset, muuttuu se monella, varsinkin lapsilla
ja naisilla, oikeaksi kissan naamaksi, vaikka nenä yleensä onkin vain
hyvin vähän litteä, monella ei ollenkaan. Runsas, suora tukka, joka ei
sentään ole karkea, on tavallisesti musta tai mustanruskea,
harvemmin vaaleanruskea ja vielä harvemmin kellertävä, ja parta
huono, kuitenkin ainoastaan siitä syystä, että nuorilla keikareilla on
tapana nyhtää sitä pois, kulmakarvat ovat tuuheat. Ihon väri on
tuskin tummempi kuin europpalaisen, joka paljon eleksii tuulessa ja
ulkoilmassa millä säällä hyvänsä, ja kellertävyys, jota siinä aina
sentään on, voi melkein näkymättömäksi heiketä ja sotkeutua.

33. Vaikka tätä määrittelyä käyneekin sanoa soveltuvaksi enimpiin
ostjakkeihin, niin se ei kuitenkaan merkitse, että heitä tarkemmin
katsellessa tarvitsisi vähääkään epäillä heidän rodustansa. Muutamat
heistä huomataan heti ensi katsauksella täydellisiksi mongolialaisiksi;
sillä he ovat lyhytkasvuisia, ruskeat, vilkkaat silmät ovat viistossa ja
pitkäaukkoiset, sasupäät korkeat, karhea tukka sysimusta, ja kaikki
aina paljaana olevat ruumiin osat joko vaskipunaiset tai
nahkaruskeat.
Ostjakkien kielestä en voi lausua mitään arvostelua. Sen tähden
sanon vain, että se jakautuu kahteen, vieraankin selvästi
huomattavaan murteesen, joista Keski-Obin seuduilla vallitseva
kaikuu hyvin soinnukkaalta, vaikka vähän pitkäveteiseltä ja laulun
tapaiselta, jota vastoin Ala-Obin murre sen tähden, että kaikki
ostjakit siellä mielellään käyttävät pehmeämpää samojeedein kieltä,
sujuu sukkelammin, tavut kuitenkin aina selvästi eroten toisistaan.
Kristityt ostjakit matkivat, kuten jo huomautimme, venäläisten
pukua; naiset eroavat venäläisten kalastajain naisista ainoastaan
siten, että he koristavat vaatteitansa monesta paikasta kirjavilla
lasihelmillä ja käyttävät erikoisia, ylt'yleensä helmillä koristettuja,
leveitä nauhoja, saman laatuisia kuin katolilaisten pappien stola.
Pakana ostjakit käyttävät pukiminaan yksinomaan poron nahkoja ja
muiden eläinten nahkoja ainoastaan poikkeuksen tavoin erityisinä
poroturkin eli, kuten venäläiset sanovat, hirviturkin koristuksina.
Pukimina on alapuolelle polvea ulottuva, miehillä rintaan asti, naisilla
koko etupuolelta halaistu, ruumiin mukainen turkki, joka naisilla
vyötetään nahkavyöllä kiinni; turkkiin kiinni ommeltu tai irtaallaan
siihen kuuluva päähine ja hihoihin kiinni ommellut rukkaset;
nahkahousut, jotka ulottuvat polvien alapuolelle, ja nahkasukat,
jotka sidotaan kiinni polvien yläpuolelta. Naisten turkki on

34. etupuolelta pitkin laitoja koristettu pienistä, neliskulmaisista,
lyhytkarvaisista, eri värisistä, suurella vaivalla yhteen ommelluista
nahkapaloista tehdyllä reunuksella ja helma leveällä
koirannahkareunuksella, miehillä samoin ainakin helma; heillä
myöskin aina on päähine kiinni turkissa. Nahkasukat, milloin niitä
tahdotaan oikein sieviksi, tehdään hyvin monen värisistä, aistikkaasti
asetelluista nuorten porojen nahkakaistaleista; rumamuotoinen
kenkä on osaksi siihen kiinni ommeltu, osaksi sidotaan se nauhoilla
kiinni. Keveä, metallinapeilla koristettu nahkavyö, jossa veitsi riippuu,
pitää miehen turkkia kiinni; kirjava, pitkärimsuinen liina, jota kesällä
käytetään nahkapäähineen sijasta, riippuu naisilla turkin päällä.
Paidasta ei tiedetä mitään; sitä vastoin naiset käyttävät vyöhykettä.
Koristuksikseen kokoaa ostjakkinainen niin paljon yksinkertaisia
vaski- tai paraimmassa tapauksessa hopeasormuksia kaikkiin
sormiinsa, kuin niihin mahtuu, joten koko se käden osa on ihan kuin
panssaroitu, kantaa sitä paitsi kaulassaan suurempia tai pienempiä
lasihelmi-nauhoja ja raskaita, lasihelmistä, rautalangan kiehkuroista
ja metallinapeista tehtyjä vastamaisia korvaheluja paremmin korvain
päällä kuin niistä riippumassa, ja palmikoitsee tukkansa kahteen
palmikkoon, jotka ulottuvat alas pohkeiden keskipaikoille asti.
Samoin tekee myöskin ostjakkilainen keikari, todistukseksi että kaikki
maailman keikarit ovat samaa sukua, jota vastoin mies tavallisesti
pitää tukkansa kyllä pitkänä, mutta irtaallaan.
Yksinkertaisempi vielä kuin vaatetus, mutta yhtä tarkoituksen
mukainen kuin tosin ruma, vaan kesät talvet yhtä sovelias puku, on
ostjakin asuntokin, tshum, keilan muotoinen, tuohella päällystetty
kuljetettavaksi sopiva maja, jota sekä kalastaja että liikkuva paimen
käyttää. Kaksi- tai kolmekymmentä hienoa, silitettyä, molemmista
päistä teroitettua, neljän tai kuuden metrin pituista seivästä, joista
kaksi sidotaan lyhyellä nuoralla ylhäältä yhteen muille tueksi, on,

35. silmämäärältä, mutta kuitenkin hyvin tarkkaan piiriin asetettuina,
seinätelineinä; viisi tai kahdeksan, kapeista ja keittämällä
pehmitetyistä tuohiliuskoista tehtyä, keilanpinnan muotoista levyä on
ulkoverhona; tuulen siimespuolelle jätetty, kudotulla tuohilevyllä
suojeltava aukko majan ovena; ylähuippu on aina auki, että savu
pääsee vapaasti nousemaan. Ovesta tshumin vastapäiseen seinään
on suora, paljas käytävä, jonka keskikohdalla on tulisija; sen päällä
on kaksi vaakasuoraa, seinäseipäihin sidottua seivästä kuivausorsina,
joissa keittokattilakin riippuu. Käytävän kummallakin puolella on
lautoja tai ainakin mattoja maassa astuimina ja vuoteiden jatkona,
joiden pää puoli on seinään päin. Sararuohosta tehdyt matot,
pitkäkarvaiset, pehmeät poron taljat ja poronkarvoilla tai kuivilla
suosammalilla täytetyt, tyynyt ovat makuusijoina, turkit peitteinä.
Sääskiverho, jonka alle kesällä koko perhe ryömii, suojelee makaajia
tehokkaammin kuin tshumin ovella aina palava pajurisutuli noilta
siivekkäiltä kiusaajilta. Keitto-, tee- ja juomakattila, kaukaloita,
nahkasäkkejä, joissa pidetään jauhoja ja kovaksi paistettua
ruisleipää, pieniä, kannellisia arkkuja, joissa säilytetään
arvokkaimmat tavarat, varsinkin teeastiat ja -tarpeet, kirves, pora,
nahankaavin, kaukalon muotoinen ompeluarkkunen, jousi tai pyssy,
lumianturat sekä monenlaisia pyydyksiä; siinä kaikki sellaisen majan
talouskapineet. Kristittyjen ostjakkien majoista harvoin puuttuvan
jumalankuvan sijasta on näillä pakanallinen kotijumala.
Talven kylmältä ja myrskyiltä suojataan tshumia nahkapeitteellä,
joka tehdään vanhoista turkeista, tai vielä paremmin toisella
tuohikerroksella, joka levitetään entisen päälle.
Jos tshumin isäntä on kalastaja, on sellaisen tshumin edessä
kuivaustelineitä sekä verkkoja että kaloja varten, hyvin siistitekoisia,
erittäin keveitä ja taidokkaita rysiä, monta verrattoman hyvää pikku

36. venettä ja muita kalastusneuvoja. Jos isäntä on myöskin metsästäjä,
näkyy majan ympärillä kaikenlaisia pyydyksiä, itsestään tappavia
kaaria ja jousia. Poropaimenella on monta taitavasti tehtyä rekeä
niihin kuuluvine tarpeineen ja yksi hänellekin välttämätön vene.
Joka ostjakki osaa kalastaa, melkein jokainen myöskin metsästää
tai viritellä pyydyksiä, mutta ei jokainen olla poronpaimenena. Kellä
on poroja, häntä ostjakkien kesken pidetään vauraana eläjänä, ja jos
poroja on paljo jollakulla, sanotaan häntä rikkaaksi; yksinomaan
kalastuksella elämistä pidetään köyhyyden merkkinä. Hevosia ja
sarvikarjaa näkyy kyllä vähä joissakuissa ostjakkikylissä, mutta
ainoastaan keskijoen varsilla; lampaita ja ehkä kissaakin pidetään
siellä myöskin silloin tällöin. Vaan ostjakkien varsinaisina kotieläiminä
ovat poro ja koira. Ilman niitä, varsinkaan ilman poroa, ei
toimeentuleva mies luule voivansa elääkään, ja ne todella tekevätkin
hänelle mahdolliseksi sen, joka hänestä on elämän iloa. Kuten
beduiini, Sisä-Afrikan vaelteleva paimen, katsoo itseään
arvokkaammaksi niitä heimolaisiansa, jotka maata viljelevät, ja kuten
kirgiisi melkein halveksivasti katselee jokaista, kuin koettaa saada
elatustansa maasta, samoin porolauman isäntä, jopa poropaimenkin
käy käsiksi verkkoon ja koukkuihin ainoastaan silloin, kuin tahtoo
saada kaloja omaksi tarpeekseen; jota vastoin kalastaja laskee
verkkoja ja rysiä, paitsi itseään, myöskin muita varten tai tekee sitä
toisen palvelijana. Porojen luvun mukaan arvostelee ostjakki miehen
omaisuutta, poroja hän katsoo rikkaudekseen, onnekseen. Sen
tähden hän silloin, kuin rutto hävittää hänen porolaumansa,
kadottaa, paitsi rikkauttansa ja onneaan, myöskin muuta ja paljon
enemmän: kadottaa arvonsa, itsetuntonsa ja luottamuksensa, jopa
uskonsa, tapansa, tottumuksensa ja itsensäkin. "Niin kauan, kuin
rutto ei vielä hävitellyt laumojamme," sanoi seurakunnan vanhin
Mamru, se ymmärtäväinen ostjakki; johon olimme tutustuneet,

37. "elimme iloisesti ja olimme rikkaat; siitä asti, kuin poroja yhtä päätä
kadotamme, tulemme vähitellen köyhiksi kalastajiksi. Me emme, voi
ilman poroa pysyä pystyssä, emme elää ilman niitä!" Ostjakki parat!
niissä sanoissa on heidän kohtalonsa lausuttuna. Jo nykyään ovat
porot, joita ennen oli satoja tuhansia, vähenneet viideksikymmeneksi
tuhanneksi, ja yhä vielä rutto melkein joka vuosi raivoaa näissä
sarvikkaissa laumoissa. Mitä siitä seuraa? Venäläiset papit saavat
enemmän kristittyjä, venäläiset kalastajat enemmän renkejä, mutta
ostjakkeja tuota pikaa ei enää ole muuta kuin nimeltä.
Pohjois-Aasian poro on vallan toisenlainen kuin Lapin poro,
suurempi ja muhkeampi, oikea kotieläin sanan paraimmassa
merkityksessä. Me kaikki luulimme tuntevamme sen, sillä olimmehan
sitä Lapinmaassa katselleet hyvin tarkkaan, oikein luonnontutkijan
silmillä; mutta Siperiassa meidän täytyi tunnustaa, että sittekin
olimme saaneet vain hyvin vaillinaisen kuvan tästä kaikkein
kummallisimmasta kotieläimestä. Tuolla Lapissa olimme oppineet
tuntemaan niskoittelevan, ilmeisen vastahakoisesti pikku miehen
ikeen alle taipuvan ja lakkaamatta vapautensa jälleen saamista
mietiskelevän peuralajin; täällä Siperiassa tapasimme kuuliaisen ja
nöyrän, ihmisen seurassa pysyvän ja häneen luottavan eläimen.
Vaan ostjakki osaakin oivallisesti pidellä sitä. Tosin hän ei kohtele sitä
niin hellästi, kuin hän hyväilee koiraansa, muuta yleensä ei
myöskään tylysti eikä muuten kuin poikkeuksen tavoin kovasti ja
raa'asti, ja sitä tapahtuu ani harvoin. Vastoin lappalaisen tapaa hän
ei huoli sitä lypsää, mutta sen sijaan pitää sitä paljon
säännöllisemmin valjaissa; sillä poron täytyy häntä ja hänen
perhettään, tshumia kaikkine sisustuksineen ja kaikkia muita
tavaroita, joita vain käy viedä mukaan, kuljettaa paikasta paikkaan
sekä kesällä että talvella, jota vastoin lappalainen ainoastaan talvella
käyttää poroa vetoeläimenä. Tapetusta porosta käyttää ostjakki

38. kuten lappalainenkin kaikki osat, paitsi suolia ja vatsaa. Liha kelpaa
ravinnoksi, luut ja sarvet kaikenlaisiksi kaluiksi, jänteet langaksi
vaatteiden ompelukseen, talja vaatteiksi ja muiksi pukimiksi; yksin
kallotkin käytetään. Poroilla ostjakki ajaa, keveässä reessään istuen,
niin kesällä kuin talvellakin paikasta paikkaan, morsiamen
katsontaan, pitoihin, metsästelemään ja ystäviensä hautajaisiin;
porolla hän vie kuollet viimeiseen lepopaikkaansa; poroja hän
teurastaa ja syö vierastensa ja vainajainsa kunniaksi; poron taljoihin
käärii hän vainajat ja itsensä. Lyhyesti sanoen: hän ei voi porotta
tulla toimeen, ei elää.
Tuskin vähemmin tärkeä kuin sarvikas laumansa on ostjakille
toinen kotieläimensä, koira. Koiraa pitää, hoitelee ja hyväilee joka
ostjakki yleensä eikä ainoastaan vaelteleva paimen, kalastaja yhtä
hyvin kuin metsästäjäkin, paikoillaan asuva yhtä hyvin kuin
kuljeksiva mies. Ostjakkien koirat ovat kahta eri rotua, jotka
kuitenkin vain suuruudeltaan eroavat toisistaan. Tokkohan
meikäläiset koirain suosijat niitä katsoisivat kauneiksi, en minä
uskalla sanoa: minun puolestani täytyy tunnustaa ostjakkien koira
kauniiksi jo siitä syystä, että sillä vielä on kaikki villein koirien
tuntomerkit muut, paitsi väri. Enimmin on se meidän
suippokuonoisen koiramme kaltainen, mutta tavallisesti suurempi ja
usein niin suuri, että se tuskin on pienempi sutta, ei ainakaan paljon;
hoikempi se myöskin on ruumiin rakennukseltaan kuin
suippokuonokoira. Pää on pitkähkö, kuono keskipituinen, kaula lyhyt,
ruumis pitkä, jalat hoikat, häntä keskipituinen, vaskenkarvainen
silmä viistorakoinen, lyhyt suippo korva pystyssä, karva erittäin tiheä
ja pitkä, kahta eri lajia, villa- ja harjaskarvaa, väri monenlainen,
paraastaan puhdas valkoinen tai valkoinen ja mustat, hyvin
säännölliset kuvat molemmin puolin päätä, korvissa, seljässä ja
sivuilla, välistä myöskin suden tai hiiren karvainen harmaa tai

39. hallakka, mutta ei juovikas. Häntä, jonka pää on karvainen, mutta ei
tuuhea, on aina joko riippumassa tai suorana pystyssä, vaan ei
koskaan kiemurassa, ja se juuri melkoisesti enentää villikoiran
näköisyyttä.
Lakkaamaton ihmisen seurassa olo hyvänä ystävänä on tehnyt
ostjakkien koiran erittäin hyvänluontoiseksi eläimeksi. Se on valpas,
mutta ei äkäinen; rohkea, vaan ei riitaa etsivä: uskollinen ja kiihkeä,
mutta ei vieraita vihaava eikä kiukkuinen; epäluuloisesti, vaikka ei
juuri vihaisesti, se juoksee vieraalle vastaan, vaan lähestyy häntä
luottavasti heti, kuin kuulee hänen puhelevan isännän kanssa tai
näkee hänen astuvan tshumiin. Ihan tottumaton hemmottelemiseen
ollen hän kyllä mielellään oleskelee tshumissa isäntänsä tai
emäntänsä kanssa, mutta, osoittamatta vähääkään
tyytymättömyyttä, lähtee myöskin mihin tuuleen ja ilmaan hyvänsä,
hyppää vitkastelematta joen kylmään veteen ja uipi suoraa päätä
leveäinkin joen haarojen poikki taikka valittamatta juoksee tundralla
ajettaessa reen alla, johon se on kiinni sidottu, käyköönpä matka
soita, vaivaiskoivikkoja tai vesiä myöten. Ollen viisas ja kavala,
kekseliäs ja neuvokas, taitava ja sukkela, osaa se tehdä elämänsä
viehättäväksi ja selvitä kaikista sattumuksista. Tshumissa se
itsekieltävästi makaa ruuan vieressä, joka sille on herkkua; isäntänsä
majan ulkopuolella se on näpistelevä ja rohkea varas. Tundran
vaivaiskoivikossa se tyytyväisesti juoksee reen alla, vaan sileillä soilla
tai muuten hyvällä tiellä se asettuu, jalat hajallaan, reen jalaksille
ajamaan; metsässä se seuraa isäntäänsä uskollisena ja hyödyllisenä
apulaisena, mutta vieraalta se sieppaa tapetun saaliin ihan silmäin
edestä ja syö sen kiireimmiten niin viattoman ja tyytyväisen
näköisesti, että siihen veitikkaan on mahdoton suuttua. Poroja
paimenessa se tietää kaikki poron ominaisuudet ja pahat tavat ja on
myöskin nöyrä, mutta ei koskaan niin luotettava kuin lammaskoira,

40. vaan päin vastoin omapäinen ja tekee palvelusta vitkastelematta
ainoastaan silloin, kuin se siitä näyttää ehdottoman tarpeelliselta.
Ostjakkien koiraa käytetään leikkikumppanina, tshumin vartiana,
laumojen kaitsijana ja vetoeläimenä; käytetäänpä sitä vielä
kuolleenakin hyödykseen. Reen eteen valjastetaan sitä ainoastaan
talvella, mutta käytetään silloin niin sopimattomia valjaita, että se,
jos sitä vähäkään rasitetaan, jo muutamain vuosien päästä ijäkseen
lapaantuu. Kuoltua riistetään siltä oivallinen turkki, ja moni ostjakki
pitää nähtävästi ainoastaan sitä varten niin suurta koirajoukkoa, että
milloin hyvänsä talvella saa tarpeekseen koirannahkaa.
Samaa tai samanlaatuista tarkoitusta varten lienevät ne pesistä
otetut nisäkkäät ja linnut, varsinkin ketut, karhut, huuhkajat, korpit,
kurjet, joutsenet y.m., joita nähdään sekä kalastaja- että paimen-
ostjakin tshumissa tai sen edessä kahleissa. Niin kauan, kuin sellaiset
eläimet ovat vielä nuoria, kohdellaan niitä ystävällisesti ja hoidellaan
huolellisesti; vaan kuin ne tulevat täysikasvuisiksi ja karvaltaan tai
höyheniltään kelvollisiksi, surmataan ne, syödään, mikä syötäväksi
kelpaa, ja käytetään hyväkseen turkki ja höyhenet, myöden varsinkin
nahat usein ihmetyttävän kalliista hinnoista.
Koira tyytyy täällä kuten kaikkialla ihmisen tahtoon, mutta ihmisen
täytyy taipua poron elintarvetten mukaan. Ne tarpeet ne määräävät
paimenostjakin kuljeksimaan, ei paimenen oma tahto eikä oikku,
samoin kuin kalojen tulo ja lähtö melkoisesti vaikuttavat paikoillaan
asuvien ostjakkien töihin ja toimiin. Poronpaimenten ja heidän
laumojensa vaellukset tapahtuvat melkein samasta syystä ja samaan
suuntaan kuin kirgiisein, eroten niistä paraastaan vain siten, että
ostjakkien vaellukset eivät pysähdy talveksikaan, vaan siihen aikaan
juuri enenevät, s.o. ovat muuttuvaisemmat ja vaihtelevammat.

41. Lumen sulaessa siirtyy paimenostjakki hitaasti vuoristoa kohti,
sääskivitsauksen alkaessa nousee ylemmäksi vuorille tai ainakin
harjanteen seljälle, jotka nekään eivät ole ihan turvassa sääskiltä;
vitsauksen lakatessa palaa hän vähitellen alavammalle tundralle
viettämään talvea, jos mahdollista, kotijoen lähistössä. Sitä
kiertokulkuaan tekee hän vuosi vuodelta, jos onnettomuus, tuo
hirmuinen rutto, ei kohtaa häntä.
Jo ennen kuin lyhyt kesä tulee paimenostjakin hedelmättömään
kotomaahan, jo ennen kevään ensimmäisiä puhalluksia, siihen
aikaan, jolloin kova jääkansi vielä järkähtämättä peittää mahtavaa
jokea, sen sivujokia ja kaikkia tundran lukemattomia järviä, poikivat
porot; sen tähden täytyy silloin huolellisemmin kuin muuten etsiä
sellainen paikka, jossa on soveliasta syötävää sekä vanhoille poroille
että vasikoille. Sitä varten paimen ei siirry syvimpiin laksoihin vaan
päin vastoin nousee harjanteille, joilta talvimyrskyt ovat laisseet
lumen niin vähiin kuin mahdollista, ja pystyttää sinne tshuminsa
soveliaimpaan paikkaan. Päivä-, viikkokausia viipyy hän siellä,
kunnes paljas peuranjäkälä on kaikkialta ympäriltä syötynä eikä ole
apua enää poron leveästä kaviostakaan, joka lapioimalla lunta
paljastelee jäkäläpaikkoja. Sitte vasta paimen siirtyy johonkin
lähipaikkaan, jossa on samoja etuja tarjona. Siitäkään hän ei lähde
ennen pois, kuin taas tulee laitumen puute; sillä vielä on se aika,
jota hän voi sanoa helpoksi ja hyväksi. Laumat kävelevät nyt
laitumella tiheissä joukoissa; porojen kesken, joiden sarvet ovat
puhkeamaisillaan tai juuri puhjenneet, vallitsee täydellinen rauha;
emäporot pitävät tarkkaa vaaria vasikoista eivätkä päästä niitä
näkyvistä; lauma ei pyri hajautumaan eikä poistu etäämmäksi
tshumista, kuin kova paimenen huuto kaikuu, joka niitä auringon
laskeutuessa kutsuu takaisin tshumin luo. Yöllä tosin hiiviskelee
ympärillä ahnas susi, jonka talvi oli vuorilta karkoittanut alavalle

42. tundralle, mutta rohkeat koirat vartioivat valppaasti ja pitävät tuota
pelkuria rosvoa etäämpänä. Paimen sen tähden on yhtä vähän
huolissaan suden kuin talvenkaan tähden, jota hän kuten kaikki
pohjoisimmat kansat katsoo paraimmaksi vuodenajakseen. Päivät,
jotka nyt vielä ovat hyvin lyhyet, pitenevät hyvää vauhtia ja yöt yhä
lyhenevät sekä samalla hänen vartioimattoman karjansa vaarat
vähenevät. Joki heittää pois talvipeitteensä, etelän aroilla
lämminneiden jokivesien kanssa virtailee lauhkeata ilmaa läpi maan;
kukkulaseljänne toisensa jälkeen tulee lumettomaksi; sekä niillä että
laaksoissa, joissa nuoret silmikot nyt rehevästi paisuvat, on
kaikenlaisiin säihin tottuneille eläimille runsaasti ravintoa; alava
tundra on muuttunut paimenen mielestä oikeaksi paratiisiksi.
Kuitenkin hänen ja hänen laumansa suloinen elämä kestää vain
vähän aikaa. Yhä ylenevä, yhä kauemmin ja lämpimämmin paistava
aurinko sulattaa tasaisistakin laaksoista lumen, laajoilta järviltä jään,
jopa routaisen maan pinnankin ja herättää kevään ensimmäisten
viattomain esikoisten sekaan miljaardeja tuskauttavia sääskejä sekä
itsepäisesti tunkeutuvia paarmoja, joiden toukat porot vasta
muutama viikko sitte päristelivät pois sieramistaan. Nyt alkaa
vaelteleminen todella, nyt paimen rientää vuoristoa kohti, tosin ei
pitkää matkaa yhtenä päivänä. Heti, kuin yökaste aamusella kuivaa
sammalista, jäkälöistä, ruohoista ja vaivaispensasten nuorista
lehdistä, purkavat naiset tshumin, jonka vasta eilen pystyttivät, ja
asettelevat tavarat eilen samoin tyhjennettyihin rekiin. Sill'aikaa ajaa
paimen keveässä reessään, neljä voimakasta poroa edessä,
laumansa luo, joka on hajallaan syömässä tai kylläisenä makaa
ryhmissä, kokoo eläimet leiripaikan luo, jossa hänen perhekuntansa
jo on valmiina ottamaan vastaan. Hienoa nuoraa, jonka yli porot
ainoastaan harvoin uskaltavat hypätä, käsissään pitäen asettuvat
vastaanottajat piiriin lauman ympäri; paimen menee, heittonuora

43. oikeassa kädessä, keskelle laumaa, heittää melkein erehtymättä
silmukan valitsemillensa poroille kaulaan tai sarviin, ottaa ne kiinni,
valjastaa ne, käskee päästämään kaikki muut irti, nousee taas
rekeensä ja lähtee ajamaan vuoristoon päin. Kaikki muut reet
seuraavat, kukin jonkun perheesen kuuluvan ohjaamana, pitkässä
rivissä jäljestä. Koko vapaa lauma lähtee mylvien, narisevin askelin,
liikkeelle, koirat yhä haukkuen juoksentelevat ympärillä ja koettavat
pitää koossa muutamia kuljeksimaan taipuvaisia poroja, mutta eivät
kuitenkaan voi estää joitakuita poikkeamasta syrjään eikä jäämästä
jäljelle. Yhä laajemmaksi leviää lauma, sievästi koristaa se kaikkia
lähimäkiä, erittäin mieluisiin syöntipaikkoihin pysähtyy ryhmiä sinne
tänne; emäporot täyttävät vasikkain vaatimuksesta äidin
velvollisuuksiansa ja ehkä laskeutuvat levähtämäänkin vasikan
viereen, joka on kylläisenä nukahtanut. Viimein paimenen tarkka
silmä huomaa tuon vitkastelemisen, hän poikkeaa tieltä syrjään, ajaa
suuren kierroksen lauman ympäri, ja hänen äänensä mahtikäsky
sekä koirat, jotka nyt katsovat apunsa olevan tarpeen, pakottavat
jälkimmäiset juoksemaan täyttä vauhtia edeltä jo menneiden
jäljestä. Taas kuuluu kovempaa mylvintää, taas koirat kovemmin
haukahtelevat ja edelleen kulkee tiheä lauma; oikea sarvimetsä siinä
liikkuu, ja ulkomaisen katsojan sydämmessä tuntuu outoa
metsästysintoa.
Aurinko alkaa aleta, ajoporot ähkivät ja huohottavat, kieli pitkällä
riippuvana: on aika suoda niille lepoa. Vähän matkan päässä lähellä
järveä, joita on lukemattomia, kohoaa tasainen kukkulamäki. Sinne
kääntyy paimen ja pysäyttää sen päälle sarvikkaat veturinsa. Reki
toisensa perästä saapuu sinne ja samoin jälestä tuleva laumakin,
joka kuitenkin heti hajautuu laitumelle, ja riisutut ajoporot rientävät
jäljestä.

44. Naiset valitsevat sopivan paikan tshumille, asettavat seipäät piiriin
ja sovittelevat tuohiverhon paikoilleen; mutta paimenisäntä kävelee,
heittonuora valmiina kädessä, valitsee tottuneen silmällä nuoren,
lihavan poron ja heittää sille silmukan yli sarvien kaulaan. Turhaan
koettaa poro irtautua, paimen lähestyy nuoraa myöten, ja
vastustamatta se sitte seuraa häntä tällä välin valmistuneen tshumin
luo. Kirvesterän isku niskaan kaataa poron maahan, puukon pistos
sydämmeen päättää sen elämän. Kahden minuutin kuluttua on eläin
jo nyljetty, avattu ja sisukset siitä taitavasti pois otettu; minuutin
vielä kuluttua ovat kaikki perheen jäsenet eläimen ympärillä koossa
kastamassa maksaviipaleita vereen, jota on kokoutunut
rintakomeroon. Kyykkysillään vielä lämpimän poron ympärillä
leikkelee jokainen kylkiluita tai paloja seljästä ja reisistä. Syöjäin
huulet punertavat, kuin olisivat huonosti maalatut; joku veripisara
tipahtelee alas leualle ja ryntäille, kädet värjäytyvät ja verisinä
tahraavat myöskin nenän ja posket niin, että viimein outo katsoja
näkee vain kammottavia verisiä kasvoja. Äitinsä sylistä ryömii
rintalapsikin vahvemmalle atrialle, tahraa kasvonsa ja kätensä
niellessään maksaviipaletta tai mitä muuta sattuu saamaan ja
riemuisesti huudahtaa, kuin huolta pitävä äiti vielä katkasee jonkin
ydinluun ja antaa sen hänelle imettäväksi. Koirat istuvat piirissä
atrioitsijain takana, sieppaellen luita, joita syöjät niille heittelevät.
Kylläisenä nousee toinen toisensa perästä pois poron luota, pyyhkii
sammalilla veren käsistään ja veitsestään ja menee tshumiin
suloisesti levähtämään. Emäntä panee pataan vettä, sulloo
teurastetusta, puoleksi syödystä eläimestä siihen niin paljon lihaa,
kuin mahtuu, ja tekee alle tulen kiehuttamaan illallista.
Tällä välin paimen on riisunut ylävaatteensa ja tutkistellut sitä
pikimmältään, ei kuitenkaan koskaan turhaan, ja itse siirtynyt niin
lähelle tulta, että se koko voimallaan lämmittää hänen paljasta

45. vartaloansa. Hän tuntee elämän suloutta ja miettii uutta nautintoa.
Eräs veitikka, joka hänen seurassaan matkustaa vuoristoon,
saksalainen syntyänsä, ehkäpä joku sen tutkijamatkueen jäsen,
jonka Bremen lähetti Länsi-Siperiaan, on hänelle lahjoittanut sekä
tupakkaa, tosin vain kauhistavaa nurkantakaista, vaan hyvin
voimakasta siltä, ja suuren levyn paperia, kokonaisen kölniläisen
sanomalehden; siitä repäsee paimen varovasti nelikulmaisen palan,
tekee siitä pienen, suipon tötterön, taittaa sen keskeltä, täyttää
suupuolen tupakalla, ja piippu on valmis; se palaakin oivallisesti ja
hajuaa niin hyvältä, että hänen puolisonsa levittelee sieramiaan,
ikävöiden samaa nautintoa. Kohta hänen toivonsa tuleekin
täytetyksi, ja sitte piippu kiertää kädestä käteen, virvoittaen kaikkia
perheen jäseniä.
Pata jo porisee, iltaruoka valmistuu ja kaikki käyvät maukkaalle
atrialle. Sitte paimen astuu ulos tshumin ovesta, huutaa tänään
viime kerran kauas kaikuvasti kokoon levottoman laumansa ja palaa
tyytyväisenä tshumiin. Siellä on emäntä sill'aikaa levittänyt
sääskikatoksen ja pistelee sen laitoja peitteen alle. Sen työn
päättymistä odotellen mies ottaa jonkun koiran ja hyväilee sitä kuin
pikku lasta, ja koira puolestaan näyttää huomaavan, että sille on
tapahtunut suuri kunnia. Sitte mies puolialastomana ryömii
sääskikatoksen alle, viisitoista-vuotinen poika seuraa esimerkkiä,
hänen pieni, noin kolmetoista-vuotinen vaimonsa tekee samoin,
emäntä toimittaa vielä pienen, kätkyessä makaavan rintalapsen
turvaan, panee vielä kerran törkyä tshumin ovella savuavaan
sääskituleen, sulkee oven ja menee muiden perheenjäsenten
seuraan. Muutaman minuutin päästä kova kuorsaaminen ilmoittaa,
että kaikki ovat suloisen unen helmoissa, jonka hyvä omatunto
tuottaa.

46. Seuraavana aamuna alkaa sama päivätyö, ja sitä kestää, kunnes
vuoriston kukkuloilla voidaan viipyä kauemmin samassa paikassa.
Ylhäällä hyvin aikaisin tuleva lumi pakottaa jo elokuussa palaamaan
alas, ja vaellus tapahtuu nyt samalla tavalla, vaikka paljon
hitaammin.
Jään lähdettyä alkaa myöskin kalastajain työaika joilla. Paljo
ostjakkeja kalastelee venäläisten palkkalaisina tai ainakin yhdessä
heidän kanssaan; toiset ainoastaan myövät osan saaliistaan
venäläisille ja kalastavat omaksi edukseen. Heti jään lähdettyä
asettavat kalastajaostjakit tshuminsa venäläisten kalastusmajain
sivulle tai asettuvat omiin kesäasuntoihinsa, jotka ovat perin
yksinkertaisia puutöllejä joen ratinassa. Missä sivujoki laskee
pääjokeen, suljetaan sen suu tai muuten joku joen haarakkeen suu
aidalla, johon jätetään vain yksi aukko: veden ollessa matalampana
pidetään rysiä ja koukkuja; muuten kalastetaan ainoastaan nuotalla
ja verkolla.
Vilkas toimeliaisuus vallitsee kaikissa kalastuspaikoissa, jos on
hyvä saalis. Aitauksen aukon päällä horjuvilla telineillä istuskelee
nuoria miehiä tai pikemmin poikia, katsellen kulkeeko kaloja heidän
verkkopussiinsa, joka sulkee tuota aukkoa; sitä he nostavat tuon
tuostakin ja kaatavat saaliin pieniin veneihinsä. Miehet vetävät
särkillä nuottaa tai laskevat matalampiin paikkoihin verkkoja.
Iltapäivällä tai illan suussa palaavat kalastajat kotiin ja jakavat saaliin
ruokakunnittain. Seuraavana aamuna alkaa naisten työ. Yksitellen tai
ryhmissä ovat he kyykkysillään suurten kalakasain ympärillä,
jokaisella lauta ja terävä veitsi aseina. He suomustavat, puhdistavat,
paloittelevat kaloja ja pistelevät hienoihin keppeihin sekä sovittelevat
telineille kuivamaan. Taitavat ja varmat puukon sivallukset avaavat
kalan vatsakomeron ja erottavat lihan ruotarangosta, sormet

47. päästelevät maksan ja muut sisälmykset irti päästä ja
arvokkaammista kalan sisuskappaleista. Maksa toisensa perästä
solahtaa alas huulilta, sillä naiset eivät ole vielä mitään syöneet
eivätkä siis malta olla nauttimatta herkkupaloja. Jos vatsa ei siihen
vielä tyydy, suomustetaan ja puhdistetaan joku kala, leikellään
pitkiksi viipaleiksi, kastetaan sellaisen päätä kaloista tiukkuneesen
vereen, pistetään suuhun, sivalletaan veitsellä alhaalta päin ihan
nenän kärjen editse sopiviksi paloiksi suuhun. Työskenteleväin
äitiensä luo saapuvat lapset saavat kokonsa mukaan maksoja tai
lihaviipaleita; nelivuotiset käyttävät veistä viipaleita suuhunsa
paloitellessaan yhtä taitavasti kuin aikaihmisetkin, jotka aina juuri
sillä tavalla, myöskin poron lihaviipaleita sivaltelevat sopiviksi paloiksi
suuhunsa. Kohta kiiltävät äitien ja lasten kasvot kalan verestä ja
maksarasvasta ja kädet suomuksista. Kuin kaikki kalat on
suomustettu, puhdistettu, paloiteltu ja ripustettu kuivamaan, saavat
osansa myös koirat, jotka himokkaina ovat istuneet naisten vieressä,
mutta tunkeutumatta ja hätäilemättä; niille näet jäävät suomukset ja
sisälmykset, jotka työnnetään läjään rikkakasalle, ja ahnaasti
hämmentelevät mustat kuonot niitä tunkioita.
Aamutyö on ohitse, lyhyt levähdys tarpeen. Äidit ottavat lapsensa
syliin, antavat rintalapsille ruokaa ja ryhtyvät sitte sekä lapsille että
heille itselleenkin välttämättömän tarpeelliseen työhön: eläväin
etsintään. Lapsi toisensa jälkeen panee päänsä äidin syliin ja viimein
hän itse vanhimman tyttärensä tai jonkun vastapalvelusta toivovan
ystävän syliin, ja tuottelias on se metsästys. Että saatua riistaa tosin
ei syödä, mutta kuitenkin puremalla tapetaan, ei ole uutta
luonnontutkijalle, joka on tarkastellut apinoita.
Aurinko alenee; uutta runsasta saalista tuovat miehet, nuorukaiset
ja pojat. Raakaa kalaa ovat he syöneet tarpeekseen; nyt heidän

48. mielensä tekee lämmintä ruokaa. Suuri höyryävä kalapata, jossa on
kiehunut lohen läheisiä sukulaisia, maukkaita siikoja, tuodaan heille
eteen; kalan rasvassa lioitettua leipää syödään pohjaruuaksi; päälle
juodaan teetä, jota on tehty huonosta kakkuteestä siten, että pala
sellaista on pantu kylmään veteen ja siinä lämmitetty ja keitetty
kauan aikaa. Syötyä ja juotua kylliksi tarvitsee henkikin ravintoa. Sen
tähden on hyvin tervetullut jokainen taiteilija, joka nyt tuo
omatekoisen kanteleen ja rupeaa soittamaan joko ikivanhaa,
omituista kansanlaulua tai tanssisäveltä, jonka mukaan naiset
ojentautuvat suoriksi ja taas laskeutuvat ja käsiään vuorotellen
ojentavat ja jälleen koukistavat lanteille. Kunnes sääskikatos on
tehty, kestää tällaista iloa; sitte katoavat täälläkin sekä nuoret että
vanhat sen alle.
Kesä on kulunut, lyhyttä syksyä seuraa talvi. Lintujen lähtiessä
alkaa uusi toimeliaisuus, talven tullessa ostjakin uusi, täydellinen,
oikea elämä. Lähteville kesävieraille laitellaan kavala verkko; rannan
tiheään pajukkoon tehdään aukkoja sellaiseen paikkaan, josta linnut
tiettävästi kulkevat, ja pingotetaan suuri, helposti liikuteltava verkko
kahden suurenlaisen veden välille. Siihen lentää sorsia, hanhia,
joutsenia ja kurkia, kaikki tervetullutta saalista höyheniensä ja vielä
enemmän lihansa tähden, kun kaikki linnut ovat haluttua ruokaa
kaikille jokilaakson asujamille eikä ainoastaan ostjakeille. Samaan
aikaan lähtee vaelteleva paimenkin metsään ja virittelee tundralle
loukkuja ketulle ja naalille sekä metsässä yksissä neuvoin siellä
asuvien kansalaistensa kanssa loukkuja, kaarivireitä ja itsestään
laukeavia jousia susien ja kettujen, soopelien ja kärppien, ahmojen
ja oravien varalle. Jos on lunta satanut, sitoo tottuneempi metsästäjä
jalkoihinsa lumianturat, panee lumilasit silmilleen ja lähtee nopeain
koirain kanssa metsään tai tundralle etsimään karhun pesiä, ilveksen
jälkiä, hirveä ja peuraa, joita nyt soveltuu ajaa takaa, koska lumi

49. kyllä kantaa miestä, vaan ei eläimiä. Hän ei ole koskaan valehdellut,
ei karhun hampaan kautta väärin vannonut eikä tehnyt vääryyttä, ja
sen tähden on karhu häntä vastaan voimaton, hirvi ja peura
kykenemättömät pääsemään häneltä pakoon. Tappamansa karhun
hän riemuiten tuopi kylään, tshumiin; naapurit ja ystävät seisovat
iloiten ympärillä, kunnes yleinen ilo tarttuu häneenkin ja hän hiipii
salaa pois, pukeutuu karhuksi ja alkaa karhun tanssin, kummallisia
liikkeitä, jotka muka kuvaavat karhun liikkeitä kaikissa sen elämän
oloissa.
Runsas varasto nahkoja karttuu kohta kalastajan majaan, vielä
runsaampi paimenen tshumiin, hän kun on säästänyt myöskin kaikki
vuoden pitkään teurastamainsa porojen nahat. Niistä on nyt
päästävä eroon. Läheltä ja kaukaa varustaudutaan markkinoille,
jotka joka vuosi tammikuun loppupuolella pidetään Obdorskissa, Ala-
Obin viimeisessä venäläiskylässä ja tärkeimmässä kauppapaikassa ja
joille kokoutuu sekä koti- että ulkomaalaisia. Siellä venäläiset
virkamiehet kantavat veroa ostjakeilta ja samojeedeilta, ratkasevat
riitoja ja pitävät jonkinlaisia keräjiä; siellä venäläiset kauppiaat
ahdistelevat ostajia ja myyjiä, petturit yhdessä syrjääniveitikoiden
kanssa tyhjentelevät kevytmielisiä juopporenttuja ja papit
puhuttelevat käännettäviä pakanoita; siellä ostjakit ja samojeedit
tekevät kaikenlaisia välipuheita, pitävät häitä, sovittavat vihamiehiä,
hankkivat ystäviä, tekevät sopimuksia venäläisten kanssa, maksavat
velkoja ja ottavat uutta. Pitkissä riveissä tulee joka taholta
porovaljakoita, ja markkinapaikan ympärille kasvaa tshum toisensa
viereen, ja jokaisen ympärillä on vahvoissa kuormissa vuoden
myötävä saalis. Joka aamu astuskelee tshumin isäntä lempivaimonsa
kanssa, joka nyt on täysissä koruissaan, puodista puotiin,
myöskennellen nahkojaan ja ostellen tavaroita. Tehdään kauppaa,
tingitään ja koetetaan pettää, ja vielä tänäänkin näyttää Merkurius

50. voimaansa sekä kauppiasten että varasten Jumalana. Viina, jonka
anniskelun ja myönnin hallitus kyllä on ankarasti kieltänyt, mutta
jota kuitenkin on saatavana, eikä ainoastaan joka kauppiaalta, vaan
joka talosta koko Obdorskista, huumaa mieltä, riistää järjen sekä
ostjakeilta että samojeedeilta ja tekee heidät vielä köyhemmiksi kuin
tuhoava karjan rutto. Viina herättää muuten kiihkottomassa,
hyväluontoisessa ja viattomassa ostjakissa eloon kaikki intohimot ja
muuttaa rauhallisen, kaikkia kohtaan ystävällisen, rehellisen miehen
raivoavaksi, järjettömäksi eläimeksi. Viinaa himoitsee mies, viinaa
myöskin vaimo; viinaa kaataa isä himokkaalle pojalle, äiti tytölle
suuhun, jos he yrittävät vastustamaan tuota turmiollista myrkkyä.
Viinan tähden tuhlaa ostjakki vaivalla kootut aarteensa, koko
omaisuutensa, viinan tähden palkkautuu hän orjaksi tai ainakin
rengiksi, viinasta myöpi hän sielunsa, luopuu uskostaan ja isistään.
Viina on välttämättömänä ehtona joka kauppaa päätettäessä, jopa
oikeauskoiseen kirkkoon käännettäessäkin. Viinan avulla saa
epärehellinen kauppias viimein kaikki ostjakin nahat, ja niistä
päästyään palaa Obdorskiin tullessaan paljon hyvää toivonut
ostjakki, kukkaro tyhjänä ja pää raskaana, petettynä, paljaaksi
riistettynä tshumiinsa. Hän katuu hulluuttansa, heikkouttansa, tekee
paraita päätöksiä, rauhoittuu sitte ja muistelee vain, miten oivallisesti
hän on iloinnut omain kansalaistensa kanssa. Heidän kanssansa hän
oli ensin juonut, sitte olivat miehet ja naiset toisiaan suudelleet, sitte
miehet pieksäneet vaimojansa, sitte koetelleet voimiansa, jopa
teräviä veitsiäkin välkytelleet ja uhanneet toisillensa kuolemaa;
mutta verta ei ollut vuotanut, oli jälleen sovittu, nostettu lyönnistä ja
viinasta tainnottomat naiset ylös maasta ja toisten avuliasten naisten
avulla puhdistettu heidät; sovinnoisiksi oli tehty tärkeitä välipuheita,
valittu tyttärelle sulho, pojalle pikku morsian; olipa joku leskikin
uudestaan naitettu ja niissä pidoissa vielä kerran juotu; lyhyesti

51. sanoen: olipa oikein hauskasti iloittu. Että hallituksen virkamiehet
viimein olivat pistäneet kaikki järjettömiksi päihtyneet lukon taakse,
että kaikki, kaikki rahat olivat olleet ja menneet, se kyllä oli ikävä,
oikein ikävä asia; mutta olipa sentään vankila viimein auennut, rahan
hukka unhottunut; ainoastaan kultaiset muistot, joita kävi koko
vuoden hautoa, ja kaikin puolin kunniakas kihlaus olivat jääneet
noiden oikeain juhlapäivien pysyväiseksi voitoksi, ja olihan iloa
siitäkin.
Sulho ja morsian olivat samoin olleet markkinoilla ja juoneet niin
vahvasti, kuin jaksoivat, ja siinä tutustuneet toisiinsa, ja sulho oli
sopinut vanhempiensa kanssa valitsemaan nuoren tytön
puolisoksensa tai oikeastaan saamaan hänet. Sillä vanhempien
määräys rakentelee ostjakeilla avioliittoja eikä nuorten tahto. Sulhon
toivosta ja tahdosta ehkä pidetään jonkin verta lukua ja sallitaan
pojan myöskin katsella jotakin kansansa tytärtä, mutta lähetetään
kosija ainoastaan siinä tapauksessa tytön isän puheille, jos omat olot
soveltuvat yhteen tulevan sukulaisen kanssa. Tytöltä ei kysytä
mitään, ehkäpä siitä syystä, että hän kihlausaikana on vielä liian
nuori, voidakseen ymmärtävästi päättää tulevaisuuttansa. Eihän
hänen tuleva puolisonsakaan ole vielä täyttänyt viidettätoista
vuottansa silloin, kuin kosii kaksitoista-vuotista tyttöä. Monipuolinen
markkina-ilo oli nyt melkoisesti jouduttanut neuvottelujen juoksua.
Kosija oli ilman muita mutkia saanut, suostumuksen ja sitte oli viina,
tuo muuten pahuutta tuottava myrkky, nopeasti päättänyt muuten
pitkälliset hieromiset. Oli sovittu, että nuoren sulhon Sandorin tuli
maksaa morsian lapsesta Mallasta lunnaiksi kuusikymmentä poroa,
kaksikymmentä naalin ja kymmenen ketun nahkaa, kappale kirjavaa
kangasta ja joukko pikku tavaraa, sormuksia, nappeja, lasihelmiä,
huiveja ja muuta sellaista. Se oli vähä, paljon vähempi, kuin tuskin
yhtään varakkaampi seurakunnan vanhin Mamru oli puolisostaan

52. maksanut; sillä häneltä oli lunnaiksi mennyt sataviisikymmentä
poroa, kuusikymmentä naalin ja kaksikymmentä ketun nahkaa, suuri
kappale kangasta, monta huivia ja paljo pientä tavaraa. Mutta silloin
olivatkin paremmat ajat ja Mamru voikin suorittaa nuo enemmän
kuin tuhannen hopearuplan arvoiset lunnaat vaimostansa, joka oli
yhtä muhkea kuin rikkaasta, arvokkaasta perheestäkin.
Lunnaat ovat maksetut, nuorten kihlaus tapahtuu. Morsiamen isän
tshumiin kokoutuu perheen sukulaisia tuomaan morsiamelle lahjoja
ja saamaan lahjoja kaikkein nähtäväksi asetelluista sulhon tavaroista.
Puetaan morsian juhlavaatteihin ja varustaudutaan lähtemään
sulhon tai sulhon isän tshumille. Sitä ennen on uljaasti syöty äsken
teurastettujen porojen lihaa tavan mukaan. Tänään keitettiin
ainoastaan muutamia jään alta pyydettyjä kaloja; poron liha syötiin
raa'altansa, ja, kuin yksi teuras alkoi kylmetä, tapettiin toinen.
Morsian itkee, kuten lähteväin morsianten sopii, eikä tahdo luopua
tshumista, jossa on kasvanut; taipuu vasta sitte, kuin kaikki häntä
lohdutellen kehoittelevat. Rukoillaan kotijumalalta Ortin siunausta,
taivahisen, jonka merkki Sornidud, jumalan tuli eli meidän
silmissämme vain säkenöivät revontulet viime yönä veripunaisina
näyttäytyivät taivaalla. Eroavaa tytärtä seuraa äiti, auttamaan häntä
ja pysymään hänen luonansa hääyön. Äiti ja tytär käyvät rekeen,
kaikki häihin kutsutut sukulaiset kukin omaansa ja juhlallisesti kulkee
saattojoukko kellojen helinässä, joita tänään on kaikkein porojen
juhlavaljaissa.
Isänsä tshumissa odottelee sulho morsianta, joka tänään, kuten
tavallista, kainosti peittää huivilla kasvojaan tulevan puolisonsa
apelta ja langoilta. Uusi juhla alkaa ja vasta myöhään yöllä
hajautuvat vieraat, joihin täällä on yhtynyt sulhonkin sukulaiset.
Seuraavana päivänä vie äiti nuoren vaimon takaisin isänsä tshumiin.

53. Vaan jo päivän päästä saapuvat sinne kaikki sulhon sukulaiset
vaatimaan morsianta pois. Vielä kerran kaikuu riemu majassa, sitte
eroaa morsian siitä ainiaaksi ja asuu täst'edes puolisonsa kanssa
kahden kesken tai yhdessä hänen ja hänen vanhempainsa ja
sisarustensa taikka myöhemmin myöskin yhdessä miehensä toisen
vaimon kanssa uudessa kodissa, johon hänet tällä toisellakin kerralla
juhlasaatossa viedään.
Köyhäin ostjakkien pojat maksavat lunnaiksi enintään kymmenen
poroa, kalastajain pojat eivät edes sitäkään, vaan ainoastaan
välttämättömimmät tshumin tarpeet, asuvatpa usein monin perhein
samassa tshumissa; juhla- ja ilopäiväksi tulevat sentään heidänkin
häänsä ja niissä syödään niin paljo, kuin vähäiset varat suinkin
kannattavat.
Köyhät ostjakit elävät yksivaimoisuudessa, mutta rikkaat katsovat
varallisuuden etuoikeudeksi ottaa kaksi tai useampia vaimoja.
Silloinkin sentään ensimmäinen pitää etuoikeuksia toisia kohtaan,
jotka paremmin ovat hänen palvelijoitansa kuin vertaisiaan. Jos
ensimmäisillä vaimoilla ei ole lapsia, silloin voi käydä toisin, sillä
lapsettomuus on häpeä miehelle ja lapseton vaimo on tshumissakin
surkuteltava, onneton olento.
Vanhemmat ovat ylpeät lapsistaan ja kohtelevat heitä hellästi.
Onnea näkyy nuoren äidin katseesta ja liikkeistä, kuin hän ottaa
esikoisensa syliinsä tai laskee hänet tuohikätkyeen pajun lehville ja
puusta kaavituille lastuille; huolellisesti hän sitoo peitteen kiinni
kätkyen laitoihin ja varovasti peittää pienen vuoteen pääpuolen
sääskiverholla, mutta puhtauteen katsoen olisi hänellä paljo
oppimista. Niin kauan, kuin lapsi on ihan pieni, äiti tosin puhdistaa ja
pesee sitä, milloin luulee välttämättömän tarpeelliseksi; vaan sen

54. vähän kasvettua pesee hän siltä kerran päivässä ainoastaan kasvot
ja kädet, käyttäen pajun kaavinlastuja pesutukkona ja toista
kourallista pyyhkeenä, pitämättä muuten ollenkaan lukua, miten
hyvänsä se pikku olento ryvettää itseänsä kaikkialla. Vasta sitte, kuin
nuori ostjakki kykenee itse pitämään itsestään huolta, päättyy se
epäkohta; vaan tuskin kukaan katsoo sittekään tarpeelliseksi
peseytyä edes jokaisen verisen atriankaan jälkeen. Lapset
puolestaan ovat yhtä hellät ja uskolliset vanhemmilleen kuin
vanhemmat heille sekä erittäin tottelevaiset ja kuuliaiset
kasvattajainsa tahdolle. Kunnioitus vanhempia kohtaan on ostjakkien
ensimmäinen ja tärkein käsky, kunnioitus Jumalaa kohtaan toinen.
Kuin me neuvoimme mainittua seurakunnan vanhinta Mamrua
opetuttamaan lapsilleen Venäjän kieltä ja kirjoitusta, hän vastasi
käsittävänsä kyllä, että se olisi hyödyllistä, vaan pelkäävänsä että
lapset lakkaisivat kunnioittamasta isää ja äitiä ja siten rikkoisivat
uskonnon tärkeintä käskyä; siitä syystä hän ei voinut ruveta
noudattamaan meidän neuvoamme. Siitä syystä ostjakki, joka vielä
pysyy isiensä uskossa, ei opi enempää kuin tekemään paperille
merkkinsä, joitakin harakan varpaita, jotka kyllä käyvät täydestä
hänelle ja muille, ja leikkaamaan saman merkkinsä puuhun tai
porojen nahkaan. Ja kuitenkin hän erittäin ymmärtäväisen ja
taitavan ihmisen tavalla oppii helposti ja sukkelaan, mitä hänelle
opetetaan, niin että hän jo nuoressa naintaijässä tietää kaikki, kuin
kuuluu talouden perustamiseen ja yllä pitämiseen. Ainoastaan uskon
asioissa näyttää hän mielellään heittävän omat arvelemiset; juuri sen
tähden kaikki, paitsi jotkut harvat, osoittavat ansaitsematonta
kunnioitusta shamaanille, joka on tietävinään uskonnosta enemmän
kuin muut.
Me puolestamme emme voi olla sanomatta petturiksi sellaista
shamaania, joka ostjakkien kuten muidenkin Siperian

55. mongolialaisten kansakuntain keskuudessa ottaa itselleen papin
oikeuksia. Se ainoa tuon kelpo veljeskunnan jäsen, jonka me
tapasimme, kastettu samojeedi, kantoi kristinuskon merkkiä
rinnallaan, olipa, kuten huhu kertoi, ollut jonakin oikeauskoisen
kirkon virkamiehenäkin, mutta kuitenkin toimitti shamaanin virkaa
pakana ostjakkien keskuudessa. Sellaisia tuntevilta olen sittemmin
kuullut, että tämä petturi ei ollut mikään poikkeus; sillä kaikki
shamaanit, jotka von Middendorf monivuotisilla Siperian matkoillaan
oppi tuntemaan, olivat kristittyjä. Että se shamaani, jonka me
tapasimme, luuli meitä hänen taitoonsa luottaviksi, olen jo maininnut
matkakertomuksessani ja samoin, mitä hän meille ennusti, mutta
jätin hänen kuvaamisensa täksi kerraksi, sillä tämän kehyksen sisään
sellainenkin kuva kuuluu.
Ensin pyytäen viinaa alkajaisiksi, vaan sitte tyytyen luvattuun
palkkioon meni tämä shamaani yksin tshumiin, sanoen kutsuvansa
meitä, kuinhan ehti tehdä kaikki valmistukset. Niihin lienevät
kuuluneet nekin kumeat rummunpärähdykset, joita hyvän hetken
päästä kuulimme; muista valmistuksista emme saaneet mitään
tietoa. Sanan saatuamme astuimme tshumiin.
Koko tuohimajan sisus on täynnä ihmisiä, jotka istuvat piirissä niin
kiinni seinässä kuin mahdollista; lapsineen ja vaimoineen tulleiden
ostjakkien ja samojeedein seassa on myöskin venäläisiä samoin
vaimoineen ja lapsineen. Korkeammalle paikalle oven vasemmalle
puolen on shamaani Vidli asettunut istumaan; hänen oikealla
puolellaan maassa istuu kyykkysissään ostjakki, mestarin oppilas
nykyään. Vidlillä on ruskea vaate yllä ja sen päällä likainen, alkuaan
valkoinen, kullalla niukasti koristettu viitan tapainen, vasemmassa
kädessä pieni, tamburiinin kaltainen rumpu siten, että se varjostaa
hänen kasvojansa, oikeassa kädessä rumpupalikka; pää on paljas,

56. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com