Macroeconomics 7th Edition Blanchard Solutions Manual

Macroeconomics 7th Edition Blanchard Solutions Manual
Macroeconomics 7th Edition Blanchard Solutions Manual
Macroeconomics 7th Edition Blanchard Solutions Manual

1. Visit https://testbankmall.com to download the full version and
browse more test banks or solution manuals
Macroeconomics 7th Edition Blanchard Solutions
Manual
_____ Press the link below to begin your download _____
https://testbankmall.com/product/macroeconomics-7th-edition-
blanchard-solutions-manual/
Access testbankmall.com now to download high-quality
test banks or solution manuals

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankmall.com
Macroeconomics Canadian 5th Edition Blanchard Solutions
Manual
https://testbankmall.com/product/macroeconomics-canadian-5th-edition-
blanchard-solutions-manual/
Solution Manual for Macroeconomics 7th Edition Olivier
Blanchard
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-
macroeconomics-7th-edition-olivier-blanchard/
Macroeconomics 7th Edition Blanchard Test Bank
https://testbankmall.com/product/macroeconomics-7th-edition-blanchard-
test-bank/
Test Bank for Western Civilization A Brief History, 9th
Edition
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-western-civilization-a-
brief-history-9th-edition/

3. Test Bank for Beginning and Intermediate Algebra An
Integrated Approach 6th Edition
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-beginning-and-
intermediate-algebra-an-integrated-approach-6th-edition/
Test Bank for Public Finance 10th Edition Rosen Harvey
Download
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-public-finance-10th-
edition-rosen-harvey-download/
Solution Manual for Fundamentals of Human Resource
Management 8th by Noe
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-fundamentals-of-
human-resource-management-8th-by-noe/
Solution Manual for Business Analytics, 4th Edition,
Jeffrey D. Camm, James J. Cochran, Michael J. Fry, Jeffrey
W. Ohlmann
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-business-
analytics-4th-edition-jeffrey-d-camm-james-j-cochran-michael-j-fry-
jeffrey-w-ohlmann/
Test Bank for Essentials of Business Law and the Legal
Environment, 11th Edition: Richard A. Mann
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-essentials-of-business-
law-and-the-legal-environment-11th-edition-richard-a-mann/

4. Test Bank for Diversity Amid Globalization 5th edition by
Lewis
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-diversity-amid-
globalization-5th-edition-by-lewis/

5. 2-10
©2017 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
2-10
©2017 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall



(CPI), and the inflation rate, as well as associated concepts such as valued added, intermediate inputs,
the labor force, and the participation rate. All of these concepts are defined in the usual manner.

iii. The chapter distinguishes the short run, the medium run, and the long run in the manner described
above in Part I. The distinction establishes the basic theoretical framework for the book.

IV. SUMMARY OF THE MATERIAL

1. Aggregate Output
The text considers a closed economy until Chapter 17, so output is equated with gross domestic product
(GDP). Output has three equivalent definitions: (1) the value of final goods and services produced during
a given period, (2) the sum of value added during a given period, and (3) the sum of labor and capital
income and indirect taxes.

6. 2-11
©2017 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
2-11
©2017 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall



Using the first definition, nominal GDP is output valued at current prices. Real GDP is output valued at
constant prices. If the economy produced only one good—say, SUVs—and this good were unchanged over
time, one could measure real GDP by simply counting the number of SUVs produced each year.
Alternatively, one could multiply the number of SUVs by some constant price—say, the price in some base
year. Thus, in the base year, real and nominal GDP would be the same. In practice, the construction of
real GDP involves two complications. First, since the economy produces many goods, one must decide
how to weight the value of the output of each good to produce aggregate real GDP. The text notes that the
United States has adopted a technique—chain weighting—that allows the relative price of goods to change
over time. The appendix to Chapter 2 discusses the construction of GDP and chained indexes in more
detail. Second, the quality of similar goods changes over time. Economists who construct GDP try to
account for quality change in goods through hedonic pricing, an econometric technique that estimates the
market value of a good’s characteristics—speed, durability, and so on.

The growth rate of real (nominal) GDP is the rate of change of real (nominal) GDP. Periods of positive
GDP growth are called expansions; periods of negative growth, recessions.

2. Unemployment and Inflation

i. The Unemployment Rate. An unemployed person is someone who does not have a job, but is
looking for one. The labor force is the sum of those who have jobs—the employed—and the unemployed.
The unemployment rate is the ratio of unemployed persons to the labor force. Those persons of working
age who do not have a job and are not looking for one are classified as out of the labor force. The
participation rate is the ratio of the labor force to the size of the working age population.

Economists care about unemployment for two reasons. First, the unemployed suffer. Exactly how much
depends on a number of factors, including the generosity of unemployment benefits and the duration of
unemployment. In the United States, the average duration of unemployment is relatively low, but some
groups (e.g., ethnic minorities, the young, and the less skilled) tend to be more susceptible to unemployment
and to remain unemployed much longer than average. Second, the unemployment rate helps policymakers
assess how well the economy is utilizing its resources. A high rate of unemployment rate means that labor
resources are idle. A low rate of unemployment can also be a problem, if the economy develops labor
shortages. A more precise discussion of what constitutes an unemployment rate that is too high or too low
is offered later in the book.

ii. The Inflation Rate. The inflation rate is the growth rate of the aggregate price level. Since there
are many goods produced and consumed in an economy, constructing the aggregate price level is not trivial.
Macroeconomists use two primary measures of the aggregate price level. The first, the GDP deflator, is the
ratio of nominal to real GDP. Since nominal and real GDP differ only because prices in any given year differ
from the base year, the GDP deflator provides some measure of the average price level in the economy,
relative to the base year. By construction, the GDP deflator equals one in the base year. Since the choice
of base year is arbitrary, the level of the GDP deflator is meaningless. The rate of change of the GDP
deflator, however, is meaningful; it is one measure of inflation.
Measures with arbitrary levels but well-defined rates of change are called index numbers. The GDP
deflator is an index number.

An alternative measure of the price level is the Consumer Price Index (CPI)—another index number. In
the United States, this measure is based on price surveys across U.S. cities. The prices of various goods
are weighted according to average consumer expenditure shares in the United States. The construction of

7. 2-12
©2017 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
2-12
©2017 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall



the CPI and the construction of real GDP involve similar problems. One can also measure inflation as the
rate of change in the CPI.

The relationship between inflation measured from the GDP deflator and inflation measured from the CPI
is very close, but not perfect. The differences arise because the two price indexes apply to different baskets
of goods. GDP measures production of final goods, so inflation calculated from the GDP deflator provides
a measure of the percentage change in the aggregate price of final goods produced in an economy. The
CPI, on the other hand, measures the price of a representative basket of private consumption, so inflation
calculated from the CPI provides a measure of the percentage change in the price of the domestic
consumption basket. Domestic consumption includes goods imported from abroad, and domestic
production includes final goods used for purposes other than domestic consumption.

Economists care about inflation because it can distort relative prices, produce uncertainty about relative
prices, and redistribute income. Inflation distorts relative prices because some nominal variables do not
adjust immediately to the rise in the aggregate price level. Inflation redistributes income because some
transactions involve fixed nominal payments. For example, some retirees receive fixed nominal incomes
(although the text notes that U.S. Social Security payments rise with the CPI).

Inflation may be costly, but there are also economic problems associated with deflation (negative inflation).
For example, some of the costs of inflation would also apply to deflation. Moreover, deflation limits the
ability of monetary policy to affect output. Consideration of the costs of inflation and the costs of deflation
seems to suggest that there is an optimal rate of inflation. Most economists favor a stable inflation rate
somewhere between 1 and 4%.

There are two relationships that connect the three main dimensions of economic activity. The relationship
between unemployment and output is described by Okun’s law. American economist Arthur Okun found
that when output increases unemployment falls and vice versa. Intuitively this relationship makes sense
because higher output in general requires employing more workers. Figure 2-5 highlights this relationship.
The second relationship was identified by economist A.W. Phillips and is shown graphically as the Phillips
curve (see Figure 2-6). Phillips discovered that inflation tends to increase as unemployment falls. This
finding also seems intuitive given that as economic activity increases, and most people are working, the
remaining potential workers must be paid higher wages to get them off the couch. In addition, firms will
begin sniping employees from other firms by paying higher wages. The net result is an increase in inflation
while unemployment falls.

3. The Basic Macroeconomic Framework and a Road Map for the Book
Macroeconomists view the economy in terms of three time frames. In the short run—a few years or so—
demand for goods and services determines output. In the medium run—a decade or so—the level of
technology and the size of the capital stock determine output. Since these variables change slowly, it is a
useful simplification to assume that they are fixed in the medium run. Finally, in the long run, technological
progress and capital accumulation are the primary determinants of output growth.

The remainder of the book can be divided into three sections: “Core” material (Chapters 3-13), extensions
to the Core, and concluding chapters on macroeconomic policy and the state of macroeconomic thinking.
The Core is organized around the three time frames. It discusses the short run in terms of the IS-LM model,
the medium run in terms of the AS-AD model (which incorporates IS-LM), and the long run in terms of the
Solow growth model, with some additional discussion of other approaches. After the Core, there are three
extensions: expectations (Chapters 14-16), the open economy (Chapters 178-20), and monetary and fiscal
policy issues (Chapters 21-23). The final chapter (Chapter 24) focuses on the history of thought in
macroeconomics.

8. 2-13
©2017 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
2-13
©2017 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall




The book is constructed so that the three extensions can be addressed in any order after the Core. Indeed,
most of the material in the extension chapters can be discussed without covering the growth section of the
Core. In addition, much of the material in the policy chapters can be discussed immediately after the Core,
without any of the extensions. Thus, there are a number of options for constructing a course around the
text.

V. PEDAGOGY

1. Points of Clarification
The use of subscripts to index time will be new for many students. A few minutes of clarification may be
worthwhile at the outset.

2. Alternative Sequencing
The chapter does not discuss national income accounting in any detail. Instead the relevant accounting
identities are presented in the main text as they become relevant for the development of the analytical model.
For example, Chapter 3 presents the expenditure side of the accounts in the course of explaining the
composition of aggregate demand. A complete treatment of the real GDP and chain-type indexes is also
presented in Appendix 1. Instructors may prefer to introduce the material from Appendix 1 immediately
after Section 1 of this chapter.

3. Enlivening the Lecture
It is difficult to add much life to the definitions chapter of macroeconomics. One way to reduce the number
of definitions is to focus only on output at this point. The unemployment and inflation definitions could be
postponed until Chapter 7, which introduces the labor market and aggregate supply. A benefit of this
approach is a more rapid advance to the Keynesian cross in Chapter 3. A cost is the need to say something
about the aggregate price level in the LM curve in Chapter 6.

VI. EXTENSIONS

1. GDP as a Measure of Welfare
The chapter discusses briefly why economists care about inflation and unemployment, but does not do the
same for GDP. It is probably obvious that economists use GDP as a gross measure of aggregate welfare,
but instructors may wish to point out that there are (at least) three limitations on GDP as a welfare measure.

i. Measured GDP values goods and services at market prices, since these reflect the relative values
placed on them by consumers. However, some valuable things are not sold on markets, and their
values thus have to be imputed, a process that undoubtedly introduces some errors. Two important
services that do not have a market price are government services and owner-occupied housing.

ii. Some goods and services not traded in markets are omitted altogether from the GDP calculation.
For example, the value of leisure and the value of services performed in the household are not included
in GDP. From a broader perspective, one might also cite civil liberties and other political “goods” as
nonmarket goods produced by a nation, but not included in GDP.

iii. GDP does not account for the fact that some of a nation’s wealth is depleted in the process of
producing it. NDP corrects this to some extent by subtracting the value of depreciated physical
capital, but depletion of natural and environmental resources is still omitted. The Department of

9. 2-14
©2017 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
2-14
©2017 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall



Commerce and others have experimented with adjustments to GDP to account for resource and
environmental depletion, but there is no consensus among economists about the proper methodology.

2. Stocks and Flows: Wealth and GDP
The text does not introduce the concepts of stocks and flows until Chapter 4 (Financial Markets). Instructors
could introduce these concepts in this chapter by distinguishing national wealth (a stock) from GDP (a
flow). A natural definition of national wealth is the value of the nation’s land (including natural resources),
physical and human capital, and claims on foreigners at a given point in time.

10. A Tour of the
Book








Chapter 2

11. Chapter 2 Outline A Tour of the Book
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-2 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-2










A Tour




2-1
of the Book




Aggregate Output
2-2

The Unemployment Rate
2-3

The Inflation Rate
2-4

Output, Unemployment, and the Inflation
Rate: Okun’s Law and the Phillips Curve
2-5

The Short Run, the Medium Run, and the
Long Run
APPENDIX The Construction of Real GDP and Chain-
Type Indexes

12. Chapter 2 Outline A Tour of the Book
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-3 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-3











• The words output, unemployment, and inflation
appear daily in newspapers and on the evening
news.

• In this chapter, we define these words more
precisely.

• The chapter also introduces concepts around which
the book is organized: the short run, the medium
ran, and the long run.

13. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-4 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-4
2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output










• National income and product accounts were
developed at the end of World War II as measures
of aggregate output.
• The measure of aggregate output is called gross
domestic product (GDP).

• How would you define aggregate output in the
economy?

14. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-5 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-5
2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output


















• Consider an economy with two firms, Firm 1 and Firm 2.

• Is aggregate output the sum of the values of all goods produced,
i.e., $300? Or just the value of cars, i.e., $200?
• Steel is an intermediate good, which is a good used in the
production of another good.

15. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-6 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-6
2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output










1. GDP is the value of final goods and services
produced in the economy during a given
period.
– We want to count only final goods, not intermediate
goods.

– If we merge the two firms in the previous example, the
revenues of the new firm equal $200.

16. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-7 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-7
2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output










2. GDP is the sum of value added in the
economy during a given period.

– The value added by a firm is the value of its production
minus the value of the intermediate goods used in
production.
– In the two-firm example, the value added equals $100 +
$100 = $200.

• So far, we have looked at GDP from the production
side.

17. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-8 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-8
2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output










3. GDP is the sum of incomes in the economy
during a given period.

– Aggregate production and aggregate income are always
equal.

– From the income side, valued added in the two-firm
example is equal to the sum of labor income ($150) and
capital or profit income ($50), i.e., $200.

18. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-9 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-9
2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output










• Nominal GDP is the sum of the quantities of final
goods produced times their current price.
• Nominal GDP increases for two reasons:
– The production of most goods increases
– The price of most goods increases

• Our goal is to measure production and its change
over time.

• Real GDP is the sum of quantities of final goods
times constant (not current) prices.

19. 2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-10 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-10










• Example:








• Real GDP in 2008 (in 2009 dollars) = 10 cars x $24,000 per car =
$240,000.
• Real GDP in 2009 (in 2009 dollars) = 12 cars x $24,000 per car =
$288,000.
• Real GDP in 2010 (in 2009 dollars) = 13 cars x $24,000 per car =
$312,000.

20. 2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-11 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-11










• For more than one good, relative prices of the
goods are natural weights for constructed the
weighted average of the output of all final goods.
• Real GDP in chained (2009) dollars reflects
relative prices that change over time.

• The year used to construct prices is called the base
year.

21. 2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-12 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-12









Figure 2-1 Nominal and Real U.S. GDP, 1960–2014



From 1960 and 2014, nominal GDP increased by a factor of 32. Real GDP
increased by a factor of about 5.

22. 2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-13 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-13










• Nominal GDP is also called dollar GDP, or GDP in
current dollars.

• Real GDP is also called GDP in terms of goods,
GDP in constant dollars, GDP adjusted for
inflation, or GDP in chained (2009) dollars, or
GDP in 2009 dollars.
• GDP will refer to real GDP.
• Y
t
will denote real GDP in year t.
• Nominal GDP and variables in current dollars will be
denoted by a dollar sign in front of them, e.g., $Y
t
.

23. 2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-14 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-14









Figure 2-2 Growth Rate of U.S. GDP, 1960–2014




























GDP growth in year t is (Y
t − Y
t-1)/Y
t-1.

24. 2-1 Aggregate Output 2-1 Aggregate Output
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-16 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-16






Since 1960, the U.S. economy has gone through a series of expansions,
interrupted by short recessions. The 2008−2009 recession was the most severe
recession in the period from 1960 to 2014.

25. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-15 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-15




FOCUS: Real GDP, Technological Progress, and
the Price of Computers





• The Department of Commerce deals with changes in the
quality of existing goods like computers with an approach
called hedonic pricing, which treats goods as providing a
collection of characteristics.

• The quality of new laptops (computing services) has increased
on average by 18% a year since 1995.
• The dollar price of a typical laptop has also declined by about
7% a year since 1995.

• This implies that laptops’ quality-adjusted price has fallen at
an average rate of 18% + 7% = 25% per year.

26. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-16 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-16
2-2 The Unemployment Rate 2-2 The Unemployment Rate










• Employment is the number of people who have a
job.

• Unemployment is the number of people who do
not have a job but are looking for one.

• The labor force is the sum of employment and
unemployment.

27. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-17 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-17
2-2 The Unemployment Rate 2-2 The Unemployment Rate










• The unemployment rate is the ratio of the
number of people who are unemployed to the
number of people in the labor force.

28. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-18 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-18
2-2 The Unemployment Rate 2-2 The Unemployment Rate










• Most rich countries rely on large surveys of
households to compute the unemployment rate.

• The U.S. Current Population Survey (CPS) relies
on interviews of 60,000 households every month.

• A person is unemployed if he or she does not have
a job and has been looking for a job in the last four
weeks.

• Those who do not have a job and are not looking
for one are counted as not in the labor force.

29. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-19 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-19
2-2 The Unemployment Rate 2-2 The Unemployment Rate










• Discourage workers are those who give up
looking for a job and so no longer counted as
unemployed.
• The participation rate is the ratio of the labor
force to the total population of working age.

• Because of discourage workers, a higher
unemployment rate is typically associated with a
lower participation rate.

30. 2-2 The Unemployment Rate 2-2 The Unemployment Rate
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-20 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-20










• Why Do Economists Care about Unemployment?

1. Direct effect on the welfare of the unemployed, especially
those remaining unemployed for long periods of time.

2. A signal that the economy is not using its human
resources efficiently.

• Very low unemployment can also be a problem as
the economy runs into labor shortages.

31. 2-2 The Unemployment Rate 2-2 The Unemployment Rate
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-21 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-21









Figure 2-3 U.S. Unemployment Rate, 1960−2014




• Since 1960, the U.S. unemployment rate has fluctuated between 3 and 10%,
going down during expansions and going up during recessions.

32. 2-2 The Unemployment Rate 2-2 The Unemployment Rate
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-23 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-23






• The effect of the recent crisis is highly visible, with the unemployment rate
reaching close to 10% in 2010, the highest such rate since the early 1980s.

33. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-22 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-22





FOCUS: Unemployment and Happiness



• Results of the German Socio-Economic Panel survey suggest that (1)
becoming unemployed leads to a large decrease in happiness, (2)
happiness declines before the actual unemployment spell, and (3)
happiness does not fully recover even four years later.



Figure 1 Effects of Unemployment on Happiness

34. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-23 Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2-23




Source: Winkelmann 2014.

35. Other documents randomly have
different content

36. hivuttaa kuolemaan. Nostakaa silmänne! Ettekö tiedä, onko minun
teille se sanottava, että kärsin ja kulutan yöni itkien. Ettekö koskaan
ole metsän yksinäisyydessä tavannut onnetonta miestä istumassa
pää käsien varassa? Ettekö koskaan ole tavannut kyyneleitä
kanervikossa? Katsokaa minua, katsokaa näitä vuoria — ettekö
muista, että rakastan teitä? Nämä mykät todistajat, nämä louhikot,
nämä puut ja pensaat sen tietävät. Minkätähden olette ottanut minut
mukaanne näiden rakkauteni todistajien eteen? Enkö jo ole kyllin
surkuteltava? Enkö ole osottanut tarpeeksi itsensähillitsemiskykyä,
enkö ole ollut tarpeeksi tottelevainen? Tahdotteko asettaa minut
vielä kovemmalle koetukselle? Mutta mikä on rikokseni, josta minua
niin julmasti rangaistaan?"
"Palatkaamme takaisin, saattakaa minut kotia", sanoi hän.
Tartuin hänen hevostaan suitsista.
"Ei!" huudahdin minä. "Olen puhunut. Jos palaamme takaisin,
tiedän, että menetän teidät. Arvaan, mitä kotia päästyänne minulle
sanotte. Te olette jännittänyt kärsivällisyyttäni äärimmilleen ja
tahallanne lisännyt tuskaani, saadaksenne oikeuden karkottaa minut
luotanne. Olette väsynyt surulliseen ihailijaanne, joka kärsii
valittamatta ja joka nöyrästi tyhjentää sen katkeran kalkin, jonka
hänelle niin ylenkatseellisesti ojennatte. Te tiesitte, että kahden
teidän kanssanne tässä metsässä, tässä yksinäisyydessä, jossa
rakkauteni on syntynyt, en enää voisi vaieta. Te olette halunnut, että
teitä loukkaisin. Menetän teidät mieluummin. Olen kärsinyt kyllin,
olen itkenyt kyllin, olen kyllin kauan kätkenyt sydämeeni hullun
kalvavan rakkauteni! Olette jo ollut, kyllin julma minua kohtaan!"
Kun näin hänen aikovan hypätä hevosensa selästä, tartuin hänen
vyötäiseensä ja painoin huuleni hänen huuliaan vastaan. Hän

37. kalpeni, hänen silmänsä sulkeutuivat, hän päästi suitset käsistään ja
liukui maahan.
"Jumalani!" huudahdin, "hän rakastaa minua."
Hän oli vastannut suudelmaani.
Hyppäsin hevoseni selästä ja juoksin hänen luokseen. Hän makasi
pitkänään ruohossa. Kun nostin hänet pystyyn, avasi hän silmänsä.
Hänen ruumiinsa vapisi kuin pelosta. Hän työnsi voimakkaasti käteni
luotaan, puhkesi itkemään ja juoksi pois.
Jäin seisomaan tien oheen ja katsoin hänen jälkeensä. Hän oli
kaunis kuin päivä. Hän seisoi puuhun nojaten, pitkät hiuksensa
valloillaan olkapäillä, kädet vapisten, posket punaisina, kuin
purppuran ja helmien peitossa.
"Älkää tulko lähelleni", huusi hän. "Älkää ottako askeltakaan minua
kohti."
"Rakkaani, älkää peljätkö", vastasin. "Olen tuskassani ja
kiihkossani unohtanut itseni ja te voitte minua siitä rangaista. Tehkää
minulle mitä tahdotte, lähtekää matkalle tai lähettäkää minut, minne
mielitte. Tiedän, että rakastatte minua, Brigitte, ja te olette täällä
yhtä hyvässä turvassa kuin koskaan joku kuningas linnassaan."
Rouva Pierson suuntasi minuun kyyneleisen katseensa. Näin
elämäni onnen tulevan vastaani siinä pikaisessa katseessa. Kuljin
tien yli hänen luokseen ja polvistuin hänen eteensä. — Se on vähän
rakastanut, joka tietää kertoa, millä sanoilla hänen rakastajattarensa
on hänelle tunnustanut tunteensa.

38. X
Jos olisin jalokiviseppä ja aikoisin antaa ystävälleni kallisarvoisen
helminauhan, niin uskon, että olisi hauskaa itse ripustaa se hänen
kaulaansa; mutta jos olisin itse tuo ystävä, niin kuolisin mieluummin
kuin riistäisin helminauhan jalokivisepän käsistä.
Olen huomannut, että useimmat miehet vaativat kohta naiselta,
joka heitä rakastaa, täydellistä antautumista. Minä olen aina
menetellyt päinvastoin, en laskien, vaan vaistomaisesti. Nainen, joka
ei antaudu, ei rakasta kyllin taikka tuntee hän, ettei mies rakasta
häntä kyllin.
Rouva Pierson osotti minulle, tunnustettuaan rakkautensa,
enemmän luottamusta kuin koskaan ennen. Se kunnioitus, jota minä
puolestani häntä kohtaan osotin, sai hänen kasvonsa loistamaan
ilosta vastapuhjenneen kukan tavoin. Toisinaan oli hän hurjan
iloinen, toisinaan taas miettiväinen, joskus kohteli hän minua kuin
lasta, joskus taas katsoi minuun silmät täynnä kyyneliä. Hän löysi
tuhansia tekosyitä kuiskatakseen korvaani jonkun tuttavallisen sanan
tai hyväilläkseen minua suloisella tavallaan. Seuraavassa hetkessä
saattoi hän vetäytyä yksinäisyyteen johonkin soppeen saadakseen
uneksia rauhassa. Silloin oli hän kauneinta mitä voi ajatella. Kun hän

39. tahtoi, saattoi hän tavata minut sovituilla teillä, jolloin jo kaukaa
tunsin hänet. Silloin tulin häntä vastaan, sanoen: "Rakkaani, Jumala
taivaassa iloitsee rakkaudestamme!"
En voinut kuitenkaan häneltä salata intohimoni voimaa ja kuinka
kärsin taistellessani kaipuutani vastaan. Eräänä iltana, kun olin
hänen luonaan, kerroin hänelle, että olin aamulla saanut tiedon, että
olin menettänyt oikeusjutun, joka kipeästi koski taloudellista
asemaani.
"Kuinka voitte kertoa minulle siitä hymy huulilla?" kysyi hän.
"Ettekö tunne", vastasin hänelle, "persialaisen runoilijan lausetta:
'Se, jota kaunis nainen rakastaa, on suojassa kohtalon myrskyiltä'."
Rouva Pierson ei vastannut mitään, mutta koko illan oli hän
tavallista iloisempi. Pelatessani korttia tädin kanssa käytti hän
jokaista mahdollista tilaisuutta minua kiusotellakseen. Hän sanoi,
etten ymmärtänyt hiventäkään kortinpeluusta ja voittikin vähitellen
koko kukkaroni sisällön. Kun täti oli mennyt nukkumaan, astui hän
balkongille ja minä seurasin häntä.
Oli mitä kaunein yö; kuu laski juurikään ja tähdet loistivat tavallista
kirkkaammin tummansinisellä taivaalla. Ei pieninkään henkäys
tuntunut puissa. Ilma oli lempeä ja täynnä tuoksuja.
Hän nojasi kyynäspäähänsä ja katsoi taivasta kohti. Seisoin
kumartuneena hänen vieressään ja näin hänen uneksivan. Pian
katsoin minäkin korkeuteen. Omituinen surumielinen hekkuma
valtasi meidät molemmat. Hengitimme kumpikin pyökkipuiden
lempeää tuoksua ja seurasimme silmillämme kuun viimeisiä kalpeita
säteitä, kun se laski tumman kastanjametsän taa. Mieleeni tuli,

40. kuinka kerran olin mielettömällä epätoivolla katsonut saman taivaan
äärettömyyttä, ja muisto siitä pani minut vapisemaan. Kaikki oli nyt
niin täyttä! Tunsin kiitollisuuden hymnin nousevan sydämestäni ja
kohoutuvan rakkautemme kanssa Jumalan luo. Kiersin käsivarteni
rakastettuni vyötäisille; hän käänsi hiljaa päänsä minua kohti. Hänen
silmänsä olivat täynnä kyyneliä. Hänen vartalonsa taipui pehmeästi
kuin ruoko, hänen puoliavoimet huulensa painuivat huuliani vasten,
ja koko maailma unohtui.

41. XI
Onnellisten öiden enkeli, kuka voi kuvata sinun hiljaisuuttasi?
Suudelma! Salaperäinen kalkki, jonka huulet imevät huulilta, aina
kyllästymättöminä. Intohimo ja hekkuma! Kuin Jumala olet sinä
ikuinen. Sinä olet maisten olentojen alkuperä ja yhteys. He ovat
sanoneet sinua hetkelliseksi, petolliseksi — turhia sanoja, yhtä
haihtuvia kuin kuolevan huokaus, sopivia ainoastaan niille, jotka
voivat pitää ikuisen valon loistetta piikiven kipinänä. Rakkaus, sinä
olet maailman perusaate. Sinä olet pyhä tuli, jota koko luonto, kuin
vestaali, vartioi. Sinä olet kaiken alkaja ja säilyttäjä. Hävityksen
henget kuolevat sinun henkäyksestäsi. En ihmettele, että sinua
kirotaan; sillä monet luulevat sinut tuntevansa kasvoista kasvoihin,
vaikka ovat sinut vain vilahdukselta nähneet. Mutta kun sinä tapaat
todelliset tunnustajasi maan päällä, yhdistyneinä suudelmassa,
käsket sinä heidän laskea silmäluomensa, jottei heidän onneansa
voitaisi nähdä.
Ja te arat suloiset hymyilyt, te ensi hyväilyt, te rakastetun
keskenjäävät sanat, te ette ole vähemmän Jumalasta, te kauniit
kerubiinit, jotka liitelette vuoteen yllä ja nukutatte meidät
jumalaiseen uneen. Te intohimon lapset, kuinka teidän äitinne teitä
rakastaa. Te arat kaksinpuhelut, te vapisevat ja kainot hyväilyt, jotka

42. paljastatte rakkauden ensi salaperäisyydet, te kyllästymättömät
katseet, jotka vähitellen piirrätte lähtemättömästi rakastetun kuvan
sydämeemme! Te olette se valtakunta, jonka rakastaja itselleen
valtaa. Ja sinä suloinen onni, sinä todellinen diadeemi rakastetun
otsalla, sinä lainaat loistettasi yhtä hyvin jokaiselle luonnonnäylle
kuin jokaiselle arkipäiväiselle asialle, jonka me koemme rakastetun
rinnalla. Kuinka huonosti voivat sanat ilmaista pienimmänkin
hyväilyn!
Jos näet keväisenä aamuna miehen nuoruutensa kukoistuksessa,
viipyvin askelin loittonevan salaiselta ovelta, jonka rakastetun käsi
juuri on sulkenut, ja kävelevän sinne tänne, katsellen puita ja
pensaita, kulkevan torin poikki kuulematta että häntä puhutellaan,
miehen, joka asettuu istumaan johonkin syrjäiseen paikkaan ja
nauraa ja itkee ilman aihetta, joka vie kätensä kasvoilleen
hengittääkseen sitä tuoksua mikä niihin ehkä on jäänyt, miehen,
joka on kykenemätön muistamaan mitä hän siihen saakka on
maailmassa toimittanut, joka kuin vähämielinen ihmisten
ympäröimänä alkaa puhua puille ja ohikiitäville linnuille, ja joka
lopuksi lankeaa polvilleen ja kiittää Jumalaa — se mies on valmis
kuolemaan valitusta päästämättä. Hän on omistanut naisen, jota hän
rakastaa.

43. NELJÄS OSA

44. I
Nyt on minun kerrottava, kuinka minun rakkauteni kävi ja mikä
muutos minussa tapahtui. Minkä tähden sen teen? Ainoastaan
kertoakseni totuuden.
Kaksi päivää, en enempää enkä vähempää, olin ollut rouva
Piersonin rakastaja. Nousin kylvystä yhdentoista aikaan illalla ja
lähdin kylätietä pitkin hänen luokseen. Tunsin sellaista ruumiillista
hyvinvointia ja sisäistä tyytyväisyyttä, että hypähtelin ilosta
kulkiessani ja ojensin käteni taivasta kohden. Tapasin hänet
seisomassa portailla käsipuuhun nojaten. Hänen vieressään lattialla
seisoi kynttilä. Hän odotti minua ja niin pian kuin hän sai nähdä
minut, juoksi hän vastaani. Pian olimme hänen huoneessaan
lukkojen takana.
Hän näytti minulle tukkalaitettaan, jonka hän oli muuttanut, koska
en ollut pitänyt entisestä. Koko päivän oli hän koettanut solmia
tukkansa juuri sillä tavalla, jonka luuli minua miellyttävän. Sitten
näytti hän, että hän oli ottanut alkoovista suuren mustakehyksisen
taulun, joka minusta oli tuntunut synkältä, ja sirottanut kukkia joka
taholle. Hän kertoi minulle kaikki mitä hän oli tehnyt
tutustumisemme jälkeen, kuinka hän oli nähnyt minun kärsivän,

45. kuinka hän oli itse kärsinyt, kuinka hän oli tuhansia kertoja tuntenut
halua lähteä koko seudulta ja paeta rakkauttaan ja kuinka hän oli
koettanut olla varuillaan minuun nähden. Hän oli kysynyt neuvoa
tädiltään, Mercansonilta ja kyläpapilta, hän oli luvannut itselleen,
että hän mieluummin kuolisi kuin antautuisi. Kaikki oli rauennut
tyhjiin yhdestä sanastani, yhdestä katseestani, yhdestä
suudelmastani. Hän tahtoi että ottaisin kaikki mikä hänen
huoneessaan oli minua miellyttänyt niiden lukuisten pikkuesineiden
joukossa, jotka peittivät hänen pöytänsä, ja vielä tänä iltana panisin
ne oman huoneeni kamiinille. Hän tahtoi, että minä määräisin mitä
hänen oli tekeminen päivät päästään, aamuin ja illoin, joka hetki,
jottei hänen tarvinnut siitä itse huolehtia. Maailman juorut ja puheet
eivät häntä liikuttaneet; jos hän oli ollut niistä valittavinaan, oli se
tapahtunut tarkoituksessa pysyttää minut loitompana, mutta nyt
tahtoi hän olla onnellinen ja sulkea molemmat korvansa. Hän oli
juuri täyttänyt kolmekymmentä vuotta eikä hän sentähden voinut
enää pitkää aikaa omistaa rakkauttani. "Ja sinä itse, rakastatko sinä
minua kauankin? Onko niissä perää niissä kauniissa sanoissa, joilla
sinä panit pääni pyörälle?" Ja sitten seurasi joukko helliä nuhteluja
siitä että olin tullut niin myöhään ja että olin turhamainen, että olin
käyttänyt kylpyyni liian paljon hajuvettä tai liian vähän tai jotain lajia,
josta hän ei pitänyt. Hän oli ottanut tohvelit jalkaansa, sanoi hän,
jotta saisin nähdä hänen paljaat jalkansa, jotka olivat yhtä valkeat
kuin hänen kätensä. Mutta muuten valitti hän ettei hän ollut kaunis,
hän olisi tahtonut olla sata kertaa kauniimpi; kun hän oli viisitoista
vuotias, oli hän ollut kaunis. Hän kulki edes takaisin, aivan hulluna
rakkaudesta, ilosta hehkuen. Hän ei tiennyt mitä tehdä, mitä sanoa
antautuakseen minulle uudelleen ruumiineen, sieluineen, kaikkineen,
mitä hänellä oli.

46. Makasin pitkälläni sohvalla. Joka sanasta, jonka hän puhui, tunsin
yhden onnettoman hetken lohkeavan menneestä elämästäni. Näin
rakkauden tähden nousevan elämäni yli ja minusta tuntui kuin olisin
ollut puu täynnä mahlaa joka pudistaa tuulessa kuivat lehtensä
pukeutuakseen uuteen asuun.
Hän istuutui pianon ääreen ja sanoi soittavansa minulle aarian
Stradellasta. Pidän erikoisesti hengellisestä musiikista, ja tuo
kappale, jonka hän oli kerran laulanut minulle, oli mielestäni hyvin
kaunis.
"Ah", sanoi hän lopetettuaan, "sinä olet antanut pettää itseäsi,
aaria on minun tekemäni."
"Sinun?"
"Niin. Kerroin sen olevan Stradellasta, kuullakseni mitä siitä
pitäisit. Minulla ei koskaan ole tapana soittaa omia kappaleitani,
mutta tahdoin kerran koettaa, ja sinä näet, että olen onnistunut,
koska olet antanut pettää itseäsi."
Kuinka me miehet olemme omituisia! Mitä viattomampaa saattoi
ajatella kuin tuo hänen pieni kepposensa. Pieni lapsi olisi voinut sen
keksiä hämmästyttääkseen opettajaansa. Hän nauroi sydämensä
pohjasta, kun hän kertoi minulle asiasta, mutta minusta tuntui kuin
olisin saanut vettä niskaani ja minun kasvojenilmeeni muuttui
kokonaan.
"Mikä sinun on?" kysyi hän. "Mikä sinua vaivaa?"
"Ei mikään. Soita minulle vielä kerran tuo aaria."

47. Sillä aikaa kuin hän soitti, kuljin edes takaisin huoneessa. Pyyhin
otsaani kädelläni ikäänkuin karkoittaakseni ikävän ajatuksen, poljin
jalkaa ja kohotin olkapäitä omalle hulluudelleni. Lopulta istuuduin
lattialle pudonneelle tyynylle. Hän tuli luokseni. Kuta enemmän
koetin vastustaa synkkää mielialaani, sitä pimeämmäksi kävi
sisässäni.
"Voitko todella valehdella niin hyvin?" sanoin hänelle. "Tuo aaria
on siis sinulta — sinun on niin helppo valehdella."
Hän katsoi minuun hämmästyneenä. "Mitä sinä tarkoitat?" kysyi
hän. Syvä levottomuus kuvastui hänen piirteissään. Varmaankaan ei
hän voinut pitää minua kyllin hulluna todella moittiakseni niin
viatonta leikkiä, mutta hän näki, että olin tullut alakuloiseksi, ja mitä
pienempi siihen oli syy, sitä enemmän se häntä huolestutti. Hän
näytti hetken ajan uskovan, että minä puolestani laskin leikkiä, mutta
kun hän näki minun käyvän yhä kalpeammaksi ja olevan valmis
pyörtymään, istui hän kuin kivettynyt, etukumarassa, huulet avoinna.
"Jumala taivaassa!" huudahti hän. "Onko tämä mahdollista?"
Sinä hymyilet varmaan, lukijani, mutta minä vapisen vielä
kirjoittaessani näitä rivejä. Onnettomuuksilla on samoinkuin taudeilla
merkkinsä; ja aavalla merellä ei mikään ole pelottavampaa kuin pieni
musta pilkku taivaanrannassa.
Kun päivä alkoi nousta, veti Brigitte esiin pienen valkean puisen
pöydän keskelle huonetta ja katti sen illallista tai oikeammin
aamiaista varten, sillä linnut lauloivat jo ja mehiläiset surisivat
ikkunan alla. Hän oli itse valmistanut koko aterian enkä minä juonut
pisaraakaan, ennen kuin hän ensin oli vienyt maljani huulilleen.
Sinertävä valo, joka tunkeutui huoneeseen kirjavien uudinten läpi,
loisti hänen kauniilla kasvoillaan ja suurissa, hiukan väsyneissä

48. silmissään. Hän tuntui uniselta ja antoi, minua suudellessaan,
päänsä vaipua olkaani vasten, kuiskaten korvaani tuhansia
rakkauden sanoja.
En voinut vastustaa tätä suloista antautumusta ja sydämeni aukeni
uudelleen ilolle. Luulin olevani täydellisesti vapaa siitä pahasta
unesta, jota juurikaan olin nähnyt ja pyysin häntä antamaan anteeksi
hulluuteni, jota en itsekään voinut selittää. "Rakkaani", sanoin
hänelle sydämeni pohjasta, "olen pahoillani että olen syyttä moittinut
sinua viattomasta leikistä, mutta jos sinä rakastat minua, niin älä
koskaan valehtele minulle, älä pienimmissäkään seikoissa. Valhe on
minulle kauhistus, en voi sitä sietää."
Hän paneutui levolle. Kello oli kolme aamulla ja sanoin, että
tahdoin jäädä hänen luokseen, kunnes hän oli nukkunut. Näin hänen
kauniiden silmiensä sulkeutuvan, kuulin hänen hymyillen toistelevan
jotakin unessaan, kun kumarruin hänen päänalaisensa yli ja painoin
hänen huulilleen lähtösuudelman. Viimein lähdin levollisena ja kevein
mielin, luvaten itselleni, että nauttisin onnestani antamatta tästälähin
minkään itseäni häiritä.
Mutta jo seuraavana päivänä sattui, että Brigitte sanoi minulle:
"Minulla on suuri kirja, johon kirjoitan kaikki ajatukseni; tahdon
näyttää sinulle sen, että saat nähdä mitä olen sinusta ajatellut ensi
kohtaamisestamme lähtien."
Luimme yhdessä sen mikä koski minua ja lisäsimme lukemaamme
satoja hulluja päähänpistoja. Sen jälkeen aloin välinpitämättömästi
selailla kirjaa. Äkkiä sattui silmiini suurilla kirjaimilla piirretty lause.
Luin muutamia sanoja, jotka tuntuivat jotenkin merkityksettömiltä ja
aioin jatkaa, kun Brigitte keskeytti minut, sanoen: "Älä lue sitä."

49. Heitin kirjan lähellä olevalle tuolille. "Se on totta", sanoin, "en
tiennyt mitä tein."
"Otatko taas tämänkin vakavasti?" sanoi hän nauraen, nähdessään
alakuloisuuteni. "Ota tämä kirja, minä tahdon, että luet sen."
"Älkäämme puhuko siitä. Mitä voisinkaan siitä löytää, joka minua
koskisi. Sinun salaisuutesi kuuluvat sinulle itsellesi, rakkaani."
Kirja jäi tuolille, mutta minun oli vaikea saada silmiäni siitä. Olin
äkkiä kuulevinani äänen korvissani ja näkevinäni edessäni
Desgenais'n kuivat kasvot jäisine hymyineen. "Mitä on Desgenais'lla
täällä tekemistä", kysyin itseltäni, ikäänkuin todella olisin hänet
nähnyt. Hän oli ollut edessäni sellaisena kuin hänen muistan olleen
eräänä iltana luonani, istuen lamppuni ääressä ja saarnaten terävällä
äänellä elostelija-moraaliaan.
Silmäni lepäsivät yhä kirjalla, ja muistiini kohosi epäselvänä
joitakin kerran kuultuja ja sittemmin unohtuneita sanoja, jotka olivat
ahdistaneet sydäntäni. Epäilyksen henki häälyi pääni päällä, se
vuodatti vereeni pisaran myrkkyään. Sen höyryt nousivat aivoihini ja
minä horjahdin kuin alkavassa juopumuksessa. Mikä oli se salaisuus,
jonka Brigitte minulta kätki. Tiesin hyvin, että olisin voinut kumartua,
ottaa kirjan käteeni ja aukaista sen — mutta mistä kohdasta, kuinka
löytäisin sen sivun, jonka sattuma oli minulle paljastanut?
Ylpeyteni ei sitäpaitsi sallinut, että olisin tarttunut kirjaan — niin,
oliko se todella ylpeyteni? "Jumalani", sanoin ahdistavan tuskan
vallassa, "onko ihmisen menneisyys siis haamu, joka voi nousta
haudastaan? Minä onneton, enkö siis voi rakastaa?"

50. Kaikki halveksivat ajatukseni naisista, kaikki ivalliset ja pisteliäät
lauseet, joita olin naisista käyttänyt kuin ulkoläksynä hurjistelujeni
aikana, tulivat mieleeni. Ja omituista! Ennen en niitä itse todella
uskonut, nyt tuntui minusta, että ne olivat tosia tai ainakin olivat
olleet sitä.
Olin tuntenut rouva Piersonin neljä kuukautta, mutta en tiennyt
mitään hänen menneisyydestään enkä siitä liioin häneltä kysynyt.
Olin antautunut rajattomalla luottamuksella rakkauteeni. Minusta oli
hauskaa olla sekä muilta että häneltä itseltään utelematta hänestä.
Muutoin ovat epäluulo ja mustasukkaisuus niin vieraita luonteelleni,
että olin itse hämmästyneempi kuin Brigitte huomatessani näitä
tunteita itsessäni. En koskaan, en rakkausseikkailuissani enkä
jokapäiväisessä elämässä ollut epäluuloinen, vaan päinvastoin
luottavainen ja herkkäuskoinen. Minun täytyi omin silmin nähdä
rakastajattareni petollisuuden voidakseni sitä uskoa. Itse Desgenais
ei voinut olla siveyssaarnoissaan pilkkaamatta sitä helppoutta, jolla
annoin itseäni pettää. Koko mennyt elämäni oli todistus siitä että olin
pikemmin herkkäuskoinen kuin epäluuloinen. Kun sentähden tämän
kirjan näkeminen teki minuun niin syväin vaikutuksen, oli kuin olisin
itsessäni tavannut uuden, tuntemattoman olennon; järkeni nousi
tunteitani vastaan, mutta en uskaltanut kysyä, mihin tämä kaikki
minut johtaisi.
Mutta kärsimykset, jotka olin kestänyt, uskottomuudet, joiden
todistajana olin ollut, pelottava väkivalta, jonka olin itselleni tehnyt,
ystävieni keskustelut, turmeltunut seurapiiri, jossa olin elänyt,
surulliset tosiasiat, jotka olin nähnyt tai ymmärtänyt ja aavistanut
niitä tuntematta, elostelu, rakkauden halveksunta, väärinkäyttö —
kaikki tuo oli vielä tietämättäni sydämessäni; ja juuri kun luulin
olevani syntynyt uuteen toivoon ja elämään, hyökkäsivät kaikki

51. nukkuneet hornanhenget kurkkuuni ja huusivat minulle, että he vielä
elivät.
Kumarruin ja avasin kirjan, mutta suljin sen taas kohta ja heitin
sen pöydälle. Brigitte katsoi minuun; hänen kauniissa silmissään ei
ollut loukattua ylpeyttä eikä suuttumusta, ainoastaan osaaottavaa
levottomuutta, kuin jos olisin ollut sairas.
"Uskotko sinä, että minulla on salaisuuksia?" kysyi hän minua
suudellen.
"En", vastasin minä, "en usko mitään, paitsi että sinä olet kaunis ja
että tahdon kuolla sinua rakastaen."
Kun olin tullut kotia ja söin päivällistäni, kysyin Larivelta: "Kuka
hän oikeastaan on tuo rouva Pierson?"
Hän kääntyi hämmästyneenä. "Sinä olet asunut näillä seuduilla
useampia vuosia, sinun täytyy tuntea hänet paremmin kuin minä",
jatkoin puhettani. "Mitä sanotaan hänestä kylällä? Minkälaista
elämää hän vietti, ennen kuin tulin hänet tuntemaan? Keiden kanssa
hän seurusteli?"
"Ah, herra, en ole koskaan hänen nähnyt tekevän muuta kuin mitä
hän tekee joka päivä, se on, kävelevän laaksossa, pelaavan korttia
tätinsä kanssa ja harjoittavan armeliaisuutta köyhien kesken.
Talonpojat kutsuvat häntä Ruusu-Birgittaksi, enkä ole koskaan
kuullut kenenkään sanovan pahaa sanaa hänestä, paitsi että hän
juoksee ulkona yksin myöhään ja varhain, mutta sehän tapahtuu niin
kiitettävässä tarkoituksessa. Hän on koko kylän kaitselmus. Mitä
tulee väkeen, jonka kanssa hän seurustelee, niin en tiedä muita kuin
kirkkoherran ja herra de Dalens'in loma-aikoina."

52. "Kuka on herra de Dalens?"
"Hän on linnanomistaja tuolla puolen vuoren. Hän tulee tänne
ainoastaan metsästämään."
"Onko hän nuori?"
"Kyllä, herra."
"Onko hän sukua rouva Piersonille?"
"Ei; hän oli rouvan miesvainajan ystävä."
"Onko siitä pitkä aika kuin hänen miehensä kuoli?"
"Viisi vuotta kaikkien pyhien päivänä. Se oli kelpo mies."
"Ja sanotaanko tuosta herra de Dalens'ista, että hän kosii rouva
Piersonia?"
"Leskeä? Hm, totta puhuen…" (hän keskeytti puheensa, tullen
hämilleen).
"Puhu."
"Toiset väittävät niin, toiset näin… Minä en tiedä mitään, en ole
mitään nähnyt."
"Mutta sinähän sanoit juuri, ettei hänestä puhuta mitään pahaa
kylällä."
"Minulle ei olekaan, muutoin, mitään puhuttu, ja minä luulin, että
herra tietäisi."

53. "No, sanotaanko, että herra de Dalens kosiskelee häntä vai eikö."
"Sanotaan, ainakin luulen niin."
Nousin pöydästä ja menin kylätielle kävelemään. Tapasin tiellä
Mercansonin. Odotin, että hän välttäisi minua, mutta hän teki aivan
päinvastoin.
"Hyvä herra, te annoitte eräänä päivänä", sanoi hän minulle,
"todistuksia luonteenne tulisuudesta, joita ei minun ammattiini
kuuluva mies pane muistiinsa. Tahdon täten tulkita teille
mielipahaani", lisäsi hän iloiseen tapaansa, "siitä että olen joutunut
teidän tiellenne kenties hiukan sopimattomine asioineni."
Vastasin hänelle kohteliaasti, luullen että hän sen jälkeen jättäisi
minut rauhaan; mutta sensijaan alkoikin hän kulkea rinnallani.
"Dalens, Dalens", toistelin hampaideni välitse, "kuka on antava
minulle tietoja tuosta Dalens'ista?" Larive ei ollut kertonut muuta
kuin mitä palvelija voi kertoa. Ja keneltä oli hän saanut tietonsa?
Joltakin palvelijattarelta tai talonpojalta. Kaipasin todistajaa, joka oli
tavannut Dalens'in rouva Piersonin luona ja joka tiesi, miten hän
talossa seurusteli. En saanut Dalens'ia mielestäni ja kun en voinut
puhua muustakaan, niin aloin kohta keskustella hänestä Mercansonin
kanssa.
En ollut koskaan saanut täyttä selvää siitä, oliko Mercanson häijy,
yksinkertainen vai viekas. Varmaa vain oli, että hän vihasi minua ja
että hän kohteli minua niin ilkeämielisesti kuin mahdollista. Rouva
Pierson, joka oli, ja syyllä, sangen ystävällisessä suhteessa
kirkkoherraan, oli melkein tahtomattaan tullut osottaneeksi
myötätuntoaan myöskin hänen sisarenpojalleen. Mercanson oli sen

54. johdosta ylpeä ja siis myöskin mustasukkainen. Rakkaus ei ole ainoa
tunne, joka synnyttää mustasukkaisuutta; pieni suosionosotus,
hyväntahtoinen sana, kauniin suun hymy voivat herättää aivan
raivoisia mustasukkaisuuden tunteita.
Mercanson näytti, samoinkuin Larive, alussa suuresti
hämmästyneeltä niiden kysymysten johdosta, joita hänelle tein.
Itsekin olin niiden johdosta hämmästynyt — sillä kukapa voi sanoa
tuntevansa itsensä.
Papin ensi vastauksista huomasin, että hän hyvin ymmärsi, mitä
tahdoin tietää ja oli päättänyt olla antamatta minulle toivomiani
tietoja.
"Mistä johtuu, että te, joka tunnette rouva Piersonin jo pitemmän
aikaa ja joka, ainakin mikäli uskon, olette hyvin läheisessä suhteessa
häneen, ette ole tavannut herra de Dalens'ia hänen luonaan? Mutta
teillä on varmaankin syynne, joita en tahdo udella, juuri tänään
hänestä saada tietoja. Omasta puolestani voin vain sanoa, että hän
on erinomainen mies, jalomielinen ja hyväätekeväinen, rouva
Piersonin läheinen ystävä, kuten tekin, innokas metsästäjä ja
rakastettava, vieraanvarainen isäntä. Hänen oli tapana, kuten
teidänkin, soittaa rouva Piersonin luona. Hyväntekeväiset
harrastuksensa suoritti hän täsmällisesti; ja ollessaan täällä, oli
hänen tapana, samoinkuin teidänkin, saattaa rouva Piersonia hänen
retkillään. Hänen sukunsa on Parisissa yleisesti arvossa pidetty.
Tapasin hänet melkein aina rouva Piersonin luona. Hänen moraaliaan
pidetään mallikelpoisena. Luonnollisesti tarkoitan, että heidän välinsä
ovat olleet kunnialliset ja arvokkaat, kuten sopii heidän asemassaan
oleville henkilöille. Luulen, että hän tuli tänne vain metsästämään.
Hän oli rouva Piersonin miehen ystävä ja, mikäli tiedetään, hyvin

55. rikas ja antelias; mutta muuten en hänestä tiedä muuta paitsi
kulkupuheen kautta…"
Tällaisilla välttelevillä lauseilla iski pyövelini minua kerran toisensa
jälkeen. Katsoin häneen, häpeissäni siitä, että kuuntelin hänen
sanojaan, uskaltamatta kysyä enempää tai keskeyttää hänen
sanatulvaansa. Hän jatkoi yhä puhettaan, työntäen käyrän tikarinsa
suoraan sydämeeni; kun hän oli sen tehnyt, lähti hän tiehensä, ilman
että saatoin häntä pidättää. Ja kuitenkaan ei hän oikeastaan ollut
sanonut mitään.
Jatkoin yksin kävelyäni, yö läheni. En tiedä, tunsinko enemmän
raivoa vai surua. Se sokea luottamus, jolla olin antautunut
rakkaudelleni Brigitteen, oli ollut minusta niin suloinen ja niin
luonnollinen, etten voinut uskoa, että sellainen onni voisi pettää. Se
välitön ja vastustamaton tunne, joka oli johtanut minut hänen
luokseen, tuntui minusta olevan todistus siitä, että hän oli rakkauteni
arvoinen. Olisiko ollut mahdollista, että kuluneet neljä onnellista
kuukautta olisivat olleet vain unta?
"Mutta kaiken kaikkiaan", sanoin äkkiä itselleni, "hän antautui
jotenkin nopeasti. Eikö hän ollutkin teeskennellyt pakoaikeissaan,
jotka yhdestä sanasta raukesivat mitättömiin? Olenkohan todella
joutunut suhteisiin naisen kanssa, jonkalaisia tapaa joka suunnalla?
He menettelevät kaikki samalla tavalla: he pakenevat, jotta heitä
ajettaisiin takaa. Naarashirvetkin tekevät siten, se on yleinen
luonnon vaisto. Eikö hän omasta tahdostaan tunnustanut minulle
rakkauttaan samalla hetkellä kun jo luulin, ettei hän koskaan olisi
omani? Eikö hän ensi päivästä, jolloin tapasimme, nojautunut
käsivarteeni sellaisella huolettomuudella, jonka olisi pitänyt herättää
minussa epäluuloja hänen suhteensa? Jos tuo Dalens on ollut hänen

56. rakastajansa, on hän luultavasti sitä vieläkin; on olemassa tuollaisia
suhteita, joilla ei ole alkua eikä loppua; kun jälleen tavataan,
uudistuu suhde, kun erotaan, unohdetaan molemmin puolin. Jos tuo
mies tulee tänne ennen kesän loppua, ottaa hän hänet arvatenkin
vastaan rikkomatta suhdettaan minuun. Mitähän mahtaa sitten
hänen tätinsä olla, joka elää hyväntekeväisyyden varjon alla
välittämättä mitään juoruista? Kunhan eivät nuo molemmat naiset
olisi seikkailijattaria, jotka hetkeksi häikäisevät kunnollisuudellaan ja
hyväntekeväisyydellään, mutta pian paljastuvat oikeassa karvassaan?
Oli kuinka hyvänsä, nähtävästi olen sokeasti joutunut keveään
lemmenseikkailuun, jota pidin romaanina. Mutta mitä tehdä? En näe
ketään muuta kuin papin, joka ei tahdo puhua selvästi, ja hänen
enonsa, joka varmaan sanoisi vielä vähemmän. Jumalani, kuka
pelastaa minut! Kuinka saan tietää totuuden?"
Niin puhui mustasukkaisuus; niin aloin, unohtaen kaikki kyyneleeni
ja kärsimykseni, jo kahden päivän perästä kiusata itseäni sillä, että
Brigitte oli antautunut minulle. Kuten kaikki, jotka elävät
epätietoisuudessa, otin tunteet ja mielialat täysistä tosiasioista,
alkaen perinjuurin eritellä sitä, jota rakastin.
Syventyneenä ajatuksiini lähenin hitain askelin Brigitten asuntoa.
Veräjä oli avoinna ja kun kuljin pihan halki, näin valoa keittiössä.
Mieleeni juolahti kysyä palvelijattarelta. Käännyin sentähden sille
suunnalle, sormeillen muutamia hopeakolikoita taskussani.
Inhon tunne sai minut pysähtymään puolitiehen. Palvelijatar oli
vanha ryppyinen nainen, joka kulki aina kumarassa, kuten niiden on
tapana, jotka ovat paljon työskennelleet pelloilla. Tapasin hänet
helistelemässä astioita epäsiistissä kaukalossa. Toisessa kädessään
piti hän pahaista vahakynttilää; hänen ympärillään oli kattiloita ja

57. lautasia ruuanjätteineen, joita kulkurikoira tarkasteli häpeissään
kuten minäkin. Kuuma ja epämiellyttävä haju lähti kosteista seinistä.
Kun eukko näki minut, hymyili hän tuttavallisesti: hän oli nähnyt
minun aamusella hiipivän hänen emäntänsä huoneesta. Värisin
inhosta itseäni kohtaan ja sitä epäjaloa aikomusta kohtaan, joka oli
vienyt minut tälle epäsiistille paikalle. Pakenin eukkoa ikäänkuin hän
olisi ollut ruumiillistunut mustasukkaisuuteni ja ikäänkuin olisin
tuntenut pesuastioiden hajun nousevan omasta sydämestäni.
Brigitte oli ikkunassa ja kasteli rakkaita kukkasiaan. Hänen
vieressään sohvalla, kokonaan tyynyihin hautautuneena, istui
naapurin pieni poika, pitäen häntä käsivarresta kiinni ja jokeltaen
hänelle pitkiä tarinoita käsittämättömällä lapsenkielellään. Istuuduin
hänen viereensä ja suutelin lapsen pyöreitä poskia, ikäänkuin
hankkiakseni sydämelleni hiukkasen viattomuutta. Brigitte loi minuun
pelokkaan katseen; hän huomasi silmistäni, että hänen kuvansa oli
niissä jo hämärtynyt. Minä puolestani vältin katsomasta häntä
silmiin. Kuta enemmän ihailin hänen kauneuttaan ja hänen viatonta
ulkomuotoaan, sitä varmemmaksi tuli vakaumukseni, että jollei tuo
nainen ollut enkeli, oli hän uskottomuudessaan hirviö. Koetin
muistella kaikkea, mitä Mercanson oli puhunut, ja minä vertailin niin
sanoakseni tuon miehen salaviittauksia rakastajattareni käytökseen
ja hänen suloisiin kasvonpiirteihinsä. "Hän on hyvin kaunis", sanoin
itselleni, "ja hyvin vaarallinen, jos hän osaa pettää. Mutta minä otan
hänestä selvän ja hän saa oppia tuntemaan, kuka minä olen."
"Rakkaani", sanoin pitkän vaitiolon jälkeen, "olen juuri antanut
eräälle ystävälleni hänen pyynnöstään neuvon. Hän on jotenkin
yksinkertainen nuori mies; hän kirjoittaa minulle huomanneensa,
että nainen, joka on antautunut hänelle, pitää yht'aikaa toista
rakastajaa. Hän kysyi minulta neuvoa, mitä tehdä."

58. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankmall.com