veräjästä, jota kohden ne pakotettiin kulkemaan, sulki järkkymätön,
vaitelias ratsastaja pakotien. Vain komea johtajaori kulki ylväänä ja
uhmaavana, ikäänkuin tietäen pakoyritysten hyödyttömyyden,
veräjää kohden, irroittamattahetkeksikään katsettaan ratsastajista.
»Laumassa on hevonen, joka on sinullekin kova pähkinä», sanoi
Curly
Elson nauraen Philille perheen kokoontuessa aamiaispöytään.
Risti-Kolmio-Kartanossa pidettiin niitä miehiä, jotka vuoden
ympäriinsä olivat talon palveluksessa, perheen jäseninä. Rovasti ja
»Stella», kuten koko seudun väestö sanoi rouva Baldwinia, kutsuivat
näitä miehiä, jotka oli valittu ottaen mitä tarkimmin huomioon heidän
luonteensa, työteliäisyytensä ja seuduntuntemuksensa, »meidän
pojiksemme». Tämä on Risti-Kolmio-Kartanon emännälle
kuvaavampaa kuin mikään muu, mitähänestä saattaisi sanoa.
»Se yrittää varmaan panna vastaan kilpailutuomarin sinulle
antamaa arvolausetta», jatkoi Bob Collon toisten yhtyessä
hilpeyteen.
Ja rouva Baldwin, yhtä nuorekkaana mieleltään kuin hänen
poikansakin, virkkoi vuorostaan: »Älä vain pidä mitaliasi sen
nähtävissä, poika. Sehän joutuisi aivan suunniltaan, jos saisi tietää,
että olet Arizonanratsastusmestari.»
»Lorua!» huusi pikku Billy kiihdyksissään. »Ei ole sitä hevosta, jota
Phil ei saisi tottelemaan. Vai mitä, Phil?»
Hämillään yleisestä naurusta, joka seurasi pojan sanoja, sanoi Phil
vakavasti pikku kumppanilleen: »Oikein, poikani. Sinä pidät aina
toverisi puolta! Pian opit itsekin ratsastamaan. Laumassa on tällä