Metrics How to Improve Key Business Results 1st Edition Martin Klubeck

Metrics How to Improve Key Business Results 1st Edition Martin Klubeck
Metrics How to Improve Key Business Results 1st Edition Martin Klubeck
Metrics How to Improve Key Business Results 1st Edition Martin Klubeck

1. Metrics How to Improve Key Business Results 1st
Edition Martin Klubeck download
https://ebookultra.com/download/metrics-how-to-improve-key-
business-results-1st-edition-martin-klubeck/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com
Sales 2 0 Improve Business Results Using Innovative Sales
Practices and Technology First Edition Anneke Seley
https://ebookultra.com/download/sales-2-0-improve-business-results-
using-innovative-sales-practices-and-technology-first-edition-anneke-
seley/
Big Data Using SMART Big Data Analytics and Metrics To
Make Better Decisions and Improve Performance 1st Edition
Bernard Marr
https://ebookultra.com/download/big-data-using-smart-big-data-
analytics-and-metrics-to-make-better-decisions-and-improve-
performance-1st-edition-bernard-marr/
Brand Valued How socially valued brands hold the key to a
sustainable future and business success 1st Edition Guy
Champniss
https://ebookultra.com/download/brand-valued-how-socially-valued-
brands-hold-the-key-to-a-sustainable-future-and-business-success-1st-
edition-guy-champniss/
Courage Goes to Work How to Build Backbones Boost
Performance and Get Results 1st Edition Bill Treasurer
https://ebookultra.com/download/courage-goes-to-work-how-to-build-
backbones-boost-performance-and-get-results-1st-edition-bill-
treasurer/

3. Closed Loop Supply Chains New Developments to Improve the
Sustainability of Business Practices 1st Edition Mark E.
Ferguson
https://ebookultra.com/download/closed-loop-supply-chains-new-
developments-to-improve-the-sustainability-of-business-practices-1st-
edition-mark-e-ferguson/
How to Write Better Business Letters 4th Edition Geffner
https://ebookultra.com/download/how-to-write-better-business-
letters-4th-edition-geffner/
How to Understand Business Finance Second Edition Robert
Cinnamon
https://ebookultra.com/download/how-to-understand-business-finance-
second-edition-robert-cinnamon/
Global Business Etiquette Jeanette S. Martin
https://ebookultra.com/download/global-business-etiquette-jeanette-s-
martin/
Rethinking Strategy How to Anticipate the Future Slow Down
Change and Improve Decision Making 1st Edition Steve Tighe
https://ebookultra.com/download/rethinking-strategy-how-to-anticipate-
the-future-slow-down-change-and-improve-decision-making-1st-edition-
steve-tighe/

5. Metrics How to Improve Key Business Results 1st Edition
Martin Klubeck Digital Instant Download
Author(s): Martin Klubeck
ISBN(s): 9781430237266, 1430237260
Edition: 1
File Details: PDF, 14.89 MB
Year: 2011
Language: english

7. For your convenience Apress has placed some of the front
matter material after the index. Please use the Bookmarks
and Contents at a Glance links to access them.

8. v
Contents
About the Author............................................................................................................. ix
About the Technical Reviewer.................................................................................. x
Acknowledgments ............................................................................................................. xi
Metrics: The Basics, An Introduction................................................................. xiii
Chapter 1: Establishing a Common Language: Data, and Measures, and
Information, OH MY!.................................................................................... 1
Chapter 2: Designing Metrics: The How.....................................................................25
Chapter 3: Planning a Good Metric: Where to Begin..............................................57
Chapter 4: Using Metrics as Indicators........................................................................83
Chapter 5: Using the Answer Key: A Shortcut .........................................................97
Chapter 6: Start with Effectiveness.............................................................................119
Chapter 7: Triangulation: Essential to Creating Effective Metrics.......................137
Chapter 8: Expectations: How to View Metrics in a Meaningful Way ...............155
Chapter 9: Creating and Interpreting the Metrics Report Card .........................171
Chapter 10: Final Product: The Metrics Report Card..............................................211
Chapter 11: Advanced Metrics ......................................................................................243
Chapter 12: Creating the Service Catalog: How to Enhance the
Report Card................................................................................................271
Chapter 13: Establishing Standards and Benchmarks................................................283
Chapter 14: Respecting the Power of Metrics...........................................................293
Chapter 15: Avoiding the Research Trap....................................................................309
Chapter 16: Embracing Your Organization’s Uniqueness.......................................319
Appendix: Tools and Resources.................................................................................331
Index ........................................................................................................................345

9. Metrics:
The Basics
An Introduction
Of all the possible organizational-improvement tools, metrics stands out for
me as the most requested, misunderstood, feared—and useful. Defining
metrics from a high level requires that I give you the What, Why, When,
Where, Who, and How.
What
Metrics can be defined in many ways. I spend the beginning of the book offer-
ing a common language for defining and using metrics. For me, metrics are a
means of telling a complete story for the purpose of improving something.
Usually, the idea is to improve an organization. Sometimes, though, you will
want to focus on improving a process. In the end, anything you improve
should be able to align back to improvements that help the organization.
Metrics are a tool for improvement. By their nature, metrics use different
levels of information (data, measures, information, and other metrics) to tell
a story. Although I always strive to make this story comprehensive, it’s
nearly impossible to capture everything. In most cases, I try to capture
enough of what’s important to help with the improvement.
Metrics affect the improvement effort by helping you determine what was
wrong in the first place, how well your efforts have worked (did you improve

10. Introduction | Metrics: The Basics

xiv
and did you improve as much as you wanted?), and what the new environ-
ment looks like after the change. I say “change” because improvement re-
quires change. It doesn’t have to be drastic. It could mean that you do some-
thing new, you stop doing something, or you do something differently. But,
improvement doesn’t come about without some change.
Albert Einstein said, “The definition of insanity is doing the same things, the
same way, and expecting a different result.”
The following are just a few of the things a metrics program can help you do:
Improve company “health” in a variety of areas
Improve customer satisfaction
Improve product/service value
Improve employee satisfaction
Improve process efficiency
Improve strategy, planning, and execution
Provide a basis for change
What to change
When to change
How to change
Lay a foundation for understanding your organization by providing
insights into
strengths
problems
weaknesses
opportunities
Metrics are about change for the purpose of improvement. At least that’s
how I use them. I offer in the pages to follow a means for developing a met-
rics program for improving a large area of an organization. I also offer guid-
ance on how to develop individual metrics to improve specific things. I’m an
idealist, and you’ll see that reflected in my belief that metrics can be a pow-
erful tool for improvement.
Why
Why metrics? To improve. I know I’ve already stated that. But, why metrics
specifically? Why not use any of the other methods du jour (TQM, Six Sigma,

11. Metrics

xv
Balanced Scorecard, etc.)? The funny thing is, any of the methods you choose
will require you to use metrics—or at least the components of metrics (data,
measures, or information). As a foundation, these improvement methods
want you to first measure your existing state so that after you implement the
methodology for improvement, you will see how well the improvement pro-
cedures worked. All of these methods also want you to measure the amount
of time, money, and effort that went into the improvement effort. But none
of that will actually help you improve the thing you want to improve!
Metrics help you in some basic ways that make it an important tool for im-
provement on its own accord. Metrics will provide insights into the thing you
want to improve—be it a product, service, or process. This insight is valuable
to those doing the job—fulfilling the need or providing the service. It helps
them see their efforts in a new light, often in a more complete picture. It will
help them find ways to improve. It will also help them see the benefits
they’ve reaped. It will provide cherished feedback that the team can use to
make continuous improvement a reality (instead of the latest catch-phrase).
Metrics also provides insights for upper management. It allows the team
leader to market the improvement effort to those who control the funding.
It shines a light on your efforts so you can gain support for the improve-
ment efforts.
It also allows you to share your efforts with your customers in ways they
easily understand. They gain insight to how things are changing for the bet-
ter. Look at any new product release (I especially like Apple’s semi-annual
announcements) and notice the amount of metrics sprinkled throughout.
Metrics provide insight. They also provide a level of legitimacy to your ar-
gument. All other things being equal, data is a tie breaker. If you and another
department have competing requests for resources, the one with data wins.
When
Ideally, you’d not undertake a metrics effort of any significant scale until
your organization could show that it was not suffering from organizational
immaturity—the inability to take on enterprise-wide change. But, that’s
only a prerequisite for implementing a program organization-wide. If you
are in charge of a department or unit and you want to implement a de-
partment-wide metrics program, you only have to ensure that your unit is
capable of the change. If you provide one or two services or products, you
shouldn’t have a problem implementing a metrics program. Remember,
metrics are only a tool for improvement, so you’ll need to implement

12. Introduction | Metrics: The Basics

xvi
other improvement tools along with metrics. Metrics can tell you where to
focus your efforts. Metrics can tell you how successful your efforts are. But
metrics on their own are not a set of solutions.
Chances are very good that you already collect data and measures. You may
have automated tools that track, collect, and even spit out reports full of data
and measures. You may feed information into an annual report. You may al-
ready fulfill requests for specific measures. Depending on your industry, there
may be well-worn standards that have been used for years (if not decades).
These are not necessarily metrics per my definition, nor are creating such
standards the intent of this book. Those data and measures are reported, but
not used. They aren’t used to improve a process, product, or service.
It may be time for you to start using your information for your own benefit.
It may be time for you to develop a metrics program. The major question
you have to ask is, are you ready, willing, and able to change? Do you want
to improve?
You’ll learn in this book that part of the “when” is collecting information on
the thing you want to improve before you attempt to make it better—just as
good researchers do. So, the when is before you start, during, and after
your improvement efforts.
Where
The metrics program should reside with the owner of the data. I spend 80
percent of my workday developing metrics for others. I coach my cus-
tomers through the design, creation, implementation, and maintenance of
the metrics. In many cases, I also produce and publish their metrics. But I
happily tell anyone who asks that I don’t own any of them. I am just helping
the owners produce them. They are not mine. My greatest successes are
when I can transfer the maintenance and publishing of the metrics to some-
one on the team who owns the metric. I then transition to a consultant
role, helping them use and improve the metrics. This transition takes time—
normally because of either a lack of skill or resources. But having the owner
of the metric take over the production, maintenance, and publishing of them
is always the ultimate goal for me.
So the metrics need to eventually reside in the data owner’s domain. That
can be on their office walls. It can be on their shared computer drive. It can
be on their web site. That’s where it belongs. But metrics show up in other
places like annual reports, monthly meetings, and public web sites.

13. Metrics

xvii
The publication of metrics will be up to the owner. The decision of where it
will be published should be a careful decision based on the use of the met-
rics and the need for others to have access to the information. The more
mature the organization, the more comfortable it will be sharing the met-
rics. Many organizations are not mature enough to share metrics with their
peers, their customers, and definitely not the public.
Who
I fulfill part of the who question on a daily basis. I am the producer of many
of the metrics my organization uses. I am also the lead designer, collector,
analyst, and publisher. But as stated in the Where section, I am always look-
ing to transfer as much of this as possible to the metrics owner.
Who are the owners? As I will explain in detail within this book, the owners
of the metrics are primarily those who are delivering the product, service,
or carrying out the process. But ownership can be spread across the entire
organization, depending on how you define the item being measured.
The key here isn’t so much who owns the metric but in who doesn’t. Don’t
exclude the frontline worker. Don’t think the metric belongs to the CEO or
upper management. If the metric is reported at those lofty heights, it
doesn’t mean they should only reside there. Remember the purpose of met-
rics. Unless the CEO and top managers are the ones improving their proc-
esses (and they rarely directly deliver products or services), then you have
to include as owners the people carrying out the work—the ones that will
be responsible for making the improvements actual work. How much harm
can be done if upper management finds out that a department was using
metrics for improvement but hadn’t shared them upstream? Some. But now
imagine how much trouble can arise if a department finds out that upper
management had been reviewing metrics about their processes, services, or
products and they didn’t even know. Will that significantly harm the organi-
zation? I’m willing to bet it will.
If upper management wants metrics on a department, unit, process, service,
or product, all of those involved should be included in the distribution of
those metrics. They should also be involved in the design, creation, and pub-
lication of them.
The simple answer to “who?” is this: everyone in the organization, with the
frontline workers being the primary “who.”

14. Introduction | Metrics: The Basics

xviii
How
Well, that’s what the book is for. I offer you a comprehensive set of guide-
lines for developing a metrics program or specific metrics for improvement.
I call them guidelines because “rules” would mean that I’m offering the only
right way. As with most things, there’s more than one right way to develop
metrics. The language, processes, and tools I offer are a result of more than
twenty years of experience. That experience was full of successes and fail-
ures. I learned from both and am happy to share the results so you won’t
have to fall into the same holes I did. And if you’re already in one of those
holes, my advice is simple: stop digging.
What You’ll Find Inside
Having a common language for metrics and its components is an essential
foundation for the conversation we'll engage in throughout this book. While
putting this book together, and while thinking about all of the tools you can
use to make your analysis and publishing of metrics easier, it struck me that
there is another important distinction between metrics and other tools for
improvement. Besides the definitions of data, measures, information, and
metrics, I want to share another view of what I believe metrics are.
First and foremost, for me, metrics are in and of themselves tools for im-
provement. Even when using metrics to keep track of progress or predict
future trends, metrics should be seen as a means for improvement. But
that’s not enough to distinguish it from a mass of other tools out there. I’ve
used many tools to develop improvement programs or to solve organiza-
tional problems. Total Quality Management, the Capability Maturity Model,
Lean, and Lean Six Sigma are a few. Each of these improvement method-
ologies also uses data and measures. Six Sigma uses data throughout its
processes, not only to measure improvement but to determine what to im-
prove. There are also measures of success and goal attainment. There are
even measures which turn ordinary wishes into SMART (specific, measur-
able, attainable, realistic, and time-bound) goals.
Many of the tools designed around metrics are for statistical analysis. These
powerful tools can be used to determine relationships between different
data, causal relationships, and even determine the accuracy of data.
But “metrics,” for me, are much more and in some ways a bit less than a
statistical analysis tool.

15. Metrics

xix
Metrics are not a statistician’s dream or an analyst’s favorite tool. The school
of statistical analysis is much larger and deeper than I plan on digging. A com-
mon disclaimer I offer when teaching on metrics is that I am not a statistician,
nor will the course include statistics. In these ways, metrics are a bit less.
But metrics are in many ways much more than statistics. They are a means
of telling stories, and of providing valuable insights. Metrics are a tool for
pointing out the correct direction to take when at a cross-roads—a cross-
roads between one improvement effort and another.
Metrics, for me, are the cornerstone of an organizational development
program and/or a tool for answering the most important organizational
questions.
It is these minor distinctions between metrics and other measurement-
based tools for improvement that make this book a necessity. There are
courses on statistics (one of my colleagues came to metrics by way of being
a statistician), books on various analytical tools, and software tools devel-
oped for this purpose (SPSS, MiniTab, and Sigma XL, to name three). But
there is little written (well) or taught about the use of metrics. This de-
ficiency has been partially addressed by Kaplan and Norton with their Bal-
anced Scorecard methodology and by Dr. Dean Spitzer’s book Transforming
Performance Measurement (AMACOM, 2007). I intend to take their efforts
to their logical and necessary next step—making the design, creation, and
use of metrics practical for anyone.
Metrics will make it possible for you to use data, measures, and information
to improve your organization and lead to the key business results you need
to be a success.
I hope this book helps you to develop metrics that in turn help you improve
your organization. Regardless of the size or mission of your organization,
metrics can be a powerful tool for improvement, and this book will make
metrics as simple as possible.

16. C H A P T E R
1
Establishing
A Common
Language
Data, and Measures, and Information, OH MY!
It is important to establish a simple, easy-to-understand language so that
everyone, regardless of their experience or education, can understand the
benefits metrics can provide. I believe a lack of a common language causes
more problems in business (and life) than anything else. Developing a shared
vocabulary is the first step in ensuring success.
This book presents many concepts that may be new, but I don’t see the
need to add a new set of words to crowd the already full glossary of organi-
zational development. Instead, I intend to use very common words, plain
English as it were, to help make what seems complex into something very
simple and straightforward.
Let’s start with a story to help get us in the proper frame of mind.
The Three Little Pigs Go Large
There I was, trying to remember a fairy tale so I could get my three-year-
old to sleep. She demanded a story, but being on the road without any of

17. Chapter 1 | Establishing a Common Language 2
her books meant I had to remember one. Well, I have a terrible memory
for stories—but an unfailing memory for lessons I’ve taught. So, like any
good father, I improvised. What better way to get her to fall asleep than to
tell a story about metrics?
The Story
After effectively dealing with their landlord (Mr. Wolf), the three little pigs
settled into a life of luxury and over-indulgence. Three years passed, finding
the pigs each living in squalor, dangerously overweight (even for a pig), and
in failing health. Each visited his respective doctor. Each doctor came to the
same prognosis: this pig was on the fast track to an early barbecue. The pigs
did not eat well, sleep enough, exercise, nor did they pay attention to the
signs their bodies were giving them. The doctors knew the pigs must change
their lifestyles or they would die.
The First Little Pig
Unfortunately for the pigs, the doctors were also very much different. The
first little pig’s doctor told him that his health was failing and that he would
have to change his lifestyle. The little pig needed to get serious about his
health. The doctor sent the little pig away with a diet plan, an exercise plan,
and an appointment to return in 12 months.
The first little pig was dutifully scared by his doctor’s warnings, so he worked
hard to change. He stopped eating unhealthy foods. He exercised daily. He
even started going to sleep early. After one month, the first little pig felt
great. He hadn’t felt this good in years! He decided to celebrate. He went
out with the lamb twins and partied all night. He had a feast that was fol-
lowed by an ice cream eating contest (which he won). At about 3 AM he
made it home and fell asleep, content on his bed. The next day he forgot to
exercise. It was easy to get out of the habit. Eventually, he only exercised on
weekends, reasoning that he was too busy during the week. By the end of
the next month he was eating poorly again—not as badly as before—but not
as good as he should have.
At the end of the year, when the first little pig returned to the doctor, he
was shocked to hear that the doctor was disappointed.
“But Doc, I did what you said,” the first little pig pleaded. “I exercise
and I eat better. I even go to sleep earlier. I know I’m healthier . . . I feel
better than I did last year.”

18. Metrics

3
“Yes, but your weight did not improve enough. You may be eating bet-
ter, but not well enough. You may be sleeping more, but still not
enough. Your health is deteriorating overall … and I fear that you are
going to die if you don’t change your ways.”
The doctor gave the first little pig a new diet and exercise program. He even
signed the first little pig up for a spinning class and prescribed medication.
The doctor gave the little pig another appointment for the following year and
wished him well. The first little pig was dutifully frightened by all of this and
swore by his chinny chin chin (which was pretty large) that he’d do better.
This time the first little pig stayed on course. He exercised regularly and ate
only healthy foods. When he was hungry he ate carrots, or celery, or non-
fat yogurt. He attended the spinning classes every week, like clockwork.
Unfortunately, with no way to measure his progress, the first little pig didn’t
know how well he was doing. After seven months, he felt better, but his
anxiety about his health created so much stress that he had a stroke. While
he had improved his health, he had not improved it enough to weather the
physical needs a stroke put on his system. He died a month later. The first
little pig’s doctor was sad to learn of his death. He shed a tear as he re-
moved the upcoming appointment from the calendar.
The Second Little Pig
The second little pig’s doctor understood the importance of metrics. He
was a good doctor who communicated well with his patients. He felt like a
father to his patients and sought to help them become healthier. When the
doctor looked over the second little pig’s charts, he was dismayed. How to
help the little pig change course? How could he help him get healthy? He
liked metrics and thought the little pig would do well if he had some goals.
The doctor designed a plan with three measures: weight, blood pressure,
and cholesterol levels. He explained to the little pig that he was at risk for
serious health problems. He told the little pig to lower his weight by 100
pounds, get his blood pressure down to recommended levels, and reduce
the bad cholesterol levels to acceptable standards. He even gave the little
pig a chart to track the three measures. When the little pig asked him for
advice on how to achieve these goals, the doctor offered the little pig six
pamphlets, two books, and a list of web sites that he could go to for identi-
fying programs for getting healthy. The doctor scheduled follow up ap-
pointments every three months for the next year.

19. Chapter 1 | Establishing a Common Language

4
The second little pig worked very hard on his program. He posted the chart
on his refrigerator. He changed his eating habits, started an exercise pro-
gram, and tried meditation. He bought a blood pressure monitor, a high-
quality scale, and a nifty kit for checking cholesterol levels. He didn’t mind
the expense—his health was worth it. He measured his blood pressure,
weight, and cholesterol when he woke up—and twice more during the day.
At his first quarterly checkup, the doctor was happy with his progress. They
went over the numbers and decided the second little pig was on the right
track. The pig was elated. He decided to step it up a bit. He thought about
gastric bypass surgery, but opted instead for eating tofu six days a week.
The seventh day, he would eat mixed vegetables. He stepped up his exercise
program. He started on a cholesterol-lowering drug he learned about from
his spam e-mail. (He loved spam.)
The second little pig’s behaviors became more reckless as he neared his
second checkup. He went on a water diet three days before and spent the
morning of his appointment in a steam bath to shed the water weight. His
doctor was amazed. The pig had lost a total of 60 pounds, improved his
blood pressure, and lowered his cholesterol levels to within 10 percent of
the standard. The doctor applauded his efforts and predicted success by his
next appointment, three months hence.
Two months later the second little pig’s kidneys failed and he died. The pig
hadn’t understood the overall goal or how to measure his overall health. He
had spent the last eight months chasing a small set of numbers instead of
developing “good health.” He managed to improve his three areas of meas-
urement, but neglected other areas of his health to do so.
The Third Little Pig
The third little pig’s doctor also believed in metrics. He was also good with
his patients, but he was different than the second little pig’s doctor. He had
faith that his patients could deal with the whole truth and that they should
know what was behind the metrics. The doctor told the third little pig that
his overall health was at risk—mostly due to his lifestyle. The doctor ex-
plained how weight, blood pressure, and cholesterol levels are pretty good
indicators of health, but can’t be used as the only ways to determine true
health. A lot would have to depend on the little pig paying attention to his
body and communicating with the doctor when things felt “funny.” The little
pig wondered what metric “feeling funny” was and the doctor explained that
it wasn’t a metric. It was simply the little pig talking to the doctor.

20. Metrics

5
“So what do I do with the measures?”
“You collect them, track them, and we use them as indicators to see if
there’s anything we’re missing and if you’re making progress.”
“So, I have to improve these numbers?” the pig asked as he took the
chart.
“No. You have to get healthy. Those numbers will just give us an idea if
you’re on the right track.”
The third little pig snorted. “What’s the difference?”
“Well, there are many indicators. Blood pressure, weight, and choles-
terol levels are just three. I do want you to improve these areas, but not
at the cost of other areas, such as how well you sleep, if you get enough
exercise, stress tests, memory, nutrition, etc. The goal is to be healthy—
not only clinically, but emotionally.”
“So, I don’t have to improve these numbers?”
“No, you could feasibly get healthier without improving some of those
specific measures.”
“So, what’s the plan?”
“Good question, little pig!” The doctor laid out a simple improvement
plan for the little pig. He also showed the third little pig how to take his
blood pressure, weight, and cholesterol levels. He had the little pig fill
out a daily journal and a weekly online diary. The weekly online diary in-
cluded the data he collected, a “how I feel today” meter, and a section
where he was supposed to log what he had done that week to get
healthy. The doctor promised to check the online diary, and if there was
anything that seemed out of place, he’d contact the little pig.
“I hope you don’t think I’m micro-managing you,” the doctor said. “I just
want to keep informed on your progress. It’s very important to me that
you get healthy.”
“No, I like it,” the third little pig said, knowing that his doctor cared.
“But why don’t you give me a whole battery of tests every month?”
“That’s more than we need. I wouldn’t put you through all those tests
unless something in the metrics indicates a need for it. That way I don’t
waste your time or your money.”

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. Tiedot saksalaisten pikaisesta tulosta vahvistuvat vahvistumistaan
ja ovat nähtävästi aikaansaaneet suurta hämminkiä ja masennusta
punaisella puolella. Sen torjumiseksi on ryhdytty monta kertaa
koeteltuun ja aina tehonneeseen keinoon, tosiasiain kieltämiseen ja
provokatsioksi selittämiseen. "Työväen pääneuvosto", jonka tietysti
täytyy tietää, kuinka asiat ovat, julistaa, että saksalaisten tulossa
Hankoon on ainoastaan sen verran perää, että lahtarit koettavat vain
saksalais_kauhulla_ lamauttaa punaisen armeijan sotilaita. Ei ole
edes todennäköistäkään, että saksalaiset tulevat. "Saksan
imperialistinen hallitus vitkastellee sellaiseen ryhtymästäkään, sillä
Saksan työväki ei voi äänettömänä sitä sallia." Niinikään venäläisen
Itämeren laivaston päällystö väittää, että Saksan Itämeren laivaston
päällikön täällä levitetty julistus laivaston tulosta on väärennys. Siinä
ei ole nimeä eikä allekirjoitusta. Saksalaiset eivät ole venäläisen
laivaston päällystölle antaneet mitään tietoa tulostaan.
Osa kansanvaltuuskuntaa näyttää vielä olevan Helsingissä. Ainakin
on Kullervo Manner vielä eilen allekirjoittanut täällä päivätyn
julistuksen, jossa määrätään pakollinen yleinen mobilisoiminen työ-
ja sotilastarkoituksiin.
*
Kansanvaltuuskunnan oikeusasiain osaston nimessä määräävät L.
Letonmäki ja A. Kiviranta, että Punakaartin sota- ja kenttäoikeudet
ovat oikeutetut tuomitsemaan vastavallankumouksellisten ainesten
saboteerauksesta vallankumousta vastaan, ja on niiden siinä sekä
tuomioiden täytäntöönpanossakin noudatettava sotaoikeuden
mukaista nopeutta ja ankaruutta.
Jos tähän saakka olisi ollut jotain turvaa mielivaltaista,
päähänpistoista punaterroria vastaan, ei sitäkään nyt enää ole

23. olemassa. Tässä julistuksessa ei ole aikaa eikä paikkaa niinkuin yllä.
*
Runoilija J. Siljo on kuollut haavoistaan — se kaunisilmeinen poika,
ujo tulisielu.
Maanantaina 8 p:nä huhtikuuta.
"Tiedonantaja" lakannut ilmestymästä.
Isäntä Kansanvaltuuskunta lähti jo talostaan, mutta sen uskollinen
rakki "Tiedonantaja" jäi vielä pariksi päivää — ehtiihän nopsajalka,
pystykorva jälempääkin. Sen päätoimittaja lienee ollut Eetu Salin,
puolueensa mefisto. Haukuttuaan täällä haukuttavansa — ja hyvin se
sen tehtävänsä suoritti — se tänään aamulla otti jalat alleen
luultavasti yhtyäkseen omaansa Viipurissa. Lehtipoika ilmoitti, että
tämä on viimeinen numero. Itse lehti sanoo: "Tiedonantaja ei ilmesty
huomenna, tiistaina."
Milloin ilmestyvät "Helsingin Sanomat?" Joko viikon päästä? Missä
kunnossa lienevät painokoneet? Onko kaikki paperi kulutettu? Erkko
istuu vankina Katajanokalla ja Ivalo Fenniassa, sairaana.
*
Valppaan viimeinen tahto.
"Tiedonantaja" lähti, "Työmies" jäi — kuinka kauaksi? Ei se
ainakaan tänään vielä ole millänsäkään. Se on ehompi entistään.

24. Siinä esiintyy itse Valpas, joka koko kapinan ajan on ollut piilossa.
Mies, jonka henki toimii jokaisen punakaartilaisen ruumiissa, jonka
omallatunnolla on tuhansien veri, sekä punaisten että valkoisten, se
mies tulee nyt näiden ruumiiden yli tarjoomaan rauhaa ei n:nnellä
hetkellä, vaan sanokaamme viittä minuuttia vaille 12. Luulisi, että
hän alistuu ja taistelun menetettyä pyytää armoa ja rauhaa joillain
siedettävillä ehdoilla lieventääkseen joskaan ei omaansa, niin edes
onnettomuuteen saattamiensa kohtaloa. Mutta sitä hän ei tee. Hän
lähtee siitä, että molemmat taistelijat yhä ovat tasaväkiset, ja että
sovitaan pois vanhat vihat ja jäädään ennalleen.
Ensin on tehtävä aselepo sinä ja sinä huhtikuun päivänä sillä
tavalla kuin Punaisen ja Valkoisen Kaartin esikunnat lähemmin
sopivat. Kun se on tehty kokoontuu eduskunta. Eduskunta hyväksyy
Suomen tasavallalle Valppaan laatiman valtiosäännön, jonka mukaan
kaikki lainsäädäntö- ja voimaansaattava valta kuuluu eduskunnalle.
Eduskunta valitsee hallituksen ja korkeimpien oikeuksien jäsenet
enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Hallituksen puheenjohtaja on
samalla tasavallan esimies, mutta tällä presidentillä ei ole mitään
erityistä lainsäädäntöoikeutta, eikä mitään muutakaan itsenäistä
toimivaltaa.
Jollei eduskunta tälle pohjalle rakennettua valtiomuotoa
hyväksyisi, pannaan toimeen kansanäänestys kahdesta
valtiosääntöehdotuksesta, joista toisen "tulee olla"
sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän hyväksymä.
Ennen hajaantumistaan on eduskunnan hyväksyttävä laki vuokra-
alueiden muuttamisesta itsenäisiksi tiloiksi, jonka mukaan vuokraajat
saavat alueensa omakseen melkein ilman korvausta. Missä korvaus
tulee kysymykseen, suorittaa sen valtio.

25. Sodan takia elintarpeensa menettäneille on niitä toimitettava
valtion kustannuksella.
Armahdus kaikille muille paitsi sodan aikana yksityisiä rikoksia
tehneille. Jos yksityiset rupeaisivat vieromaan vallankumoukseen
osaaottaneita, niin etteivät nämä kunniallisella työllä saisi elatustaan
Suomessa, on heille valtion puolesta turvattava elämisen tai maasta
poistumisen mahdollisuus.
Siis punakaartille ei ainoastaan amnestiaa, vaan myöskin eläke
siksi, kunnes saavat kunniallista työtä — tai matkarahat Amerikkaan.
Vakinaista sotaväkeä ei Suomen tasavalta aseta. Ainoastaan
rajojensa vartioimista varten saa se asettaa 3000-miehisen
vartioväen, jonka käyttämisohjeet eduskunta laatii 2/3 enemmistöllä.
Jos siis sosialistit eivät tahdo asettaa tätä vartioväkeä esim. Venäjän
rajalle, saa ryssä tulla vapaasti maahan, milloin sosialistit katsovat
sen sopivaksi.
Se on kaikki tämä sitä paksuinta, sitä raainta pilaa, mitä Valpas
koskaan on laskenut. Tosissaan hän kuitenkin on olevinaan. Hän on
esittänyt sen jo joku aika sitten joillekuille porvarillisille, jotka eivät
ole olleet siitä tietääkseenkään, mikä "Työmiehen" mukaan on
todistuksena siitä, että "porvaristo ei halua sovintoa."
Niin kauan kuin eduskunta näistä juttuaisi tai niistä toimitettaisiin
kansanäänestys, seisoisivat valkoiset ja punaiset vastakkain
kuukausmääriä asemillaan ja luultavasti olisi myöskin saksalaisten
jäätävä odottamaan tätä äänestystä. Entä kevätkylvöt?
Tätä sopimusta käytäntöön panemaan ehdottaa Valpas toistaiseksi
asetettavaksi Väliaikainen Valtuuskunta-nimisen valtioelimen, jossa

26. tulisi olemaan kaksi tusinaa jäsentä, kaha kumpiakin, 12 sosialistisen
eduskuntaryhmän ja 12 porvarillisten valitsemaa, siis yhtä monta
punaista kuin valkoistakin. Nämä eivät saa tehdä päätöksiään sen
mukaan kuin satutaan olemaan saapuvilla tai voidaan tulla. Jos
jonkun punaisen täytyy poistua, täytyy jonkun valkoisenkin poistua.
Valtuuskunnalla on kaksi puheenjohtajaa, yksi sen molemmista
ryhmistä. Kaksi kahta vastaan, eikä edes puheenjohtajan ääni voi
ratkaista, vaan ehkä syrjään pantu lippu, arpa, milloin jumalan arpa,
milloin pirun.
Sen pituinen se kompromissi-ehdotus. Se on kyllä paljoa pitempi,
mutta jo tämä selostuksenikin riittäköön näytteeksi Valppaan
viimeisestä tahdosta.
*
Kaikki on menetetty.
Nyt Rantamalakin myöntää "Työmiehen" pääkirjoituksessa
"Suomalainen murhenäytelmä", että kaikki on menetetty. "On
mahdoton enää kenenkään kieltää sitä tosiasiaa, että Suomen
kansan ylle on heittäytynyt verinen murhenäytelmä ja nyt seisomme
siellä, missä saamme aavistuksen sen murhenäytelmän peloittavasta
syvyydestä."
*
Saksalaiset marssivat
Karjalta Hyvinkäätä kohti. Ovat jo Lohjalla. Toinen osasto marssii
Helsinkiä kohti ja on jo Kööklahdessa.
Laivasto voi olla täällä minä päivänä hyvänsä.

27. *
Punaisten rintama Toijalassa on murtumaisillaan!
*
Pois!
Hangossa käyneet venäläiset neuvottelijat ovat palatessaan
tuoneet tiedon, että venäläisten laivojen on oltava täältä poissa t.k.
12 p:nä. Jos jäät estävät niiden lähdön tai ne eivät muuten kynnelle
kykene, saa laivastoon jäädä ainoastaan 8 miestä laivaa kohti.
*
Smilga sähköttää.
On kaapattu näin kuuluva sähkösanoma, jonka Smilga täältä on
lähettänyt Scheimannille Moskovaan: "Saksalaiset rientävät
pikajunan vauhdilla suurin voimin Hyvinkäätä ja Helsinkiä kohden.
Tilanne toivoton. Toivon kuitenkin ehtiväni tyhjentää Helsingin."
Ja sitten tipahtaa kirjelaatikkoon silkkipaperi, josta luen lopullisen
toteutuksen kahden kuukauden kaikille toiveille:
*
'Suomen vapaalle kansalle.
Te huudatte meitä hädässänne. Me tulemme ystävinä
auttamaan teitä hädässänne murhaajalaumoja vastaan, jotka
hävittävät järjestyksen, lain ja vapauden teidän maassanne.
Meitä käskee siihen ihmisrakkauden ääni. Emme tule
valloittajina emmekä tahdo omistaa itsellemme palaakaan

28. kalliin isänmaanne alueesta, emme myöskään aio sekaantua
sisäisiin puoluetaisteluihinne. Luottakaa siis meihin. Eteenpäin
kansanne vapauttamiseksi!
Saksalaisten
Suomen
joukkojen
ylipäällikkö von
der Goltz.
Huhtikuussa 1918.'
Siinä on nyt venäläisille nimi ja allekirjoitus, jota he kaipasivat.
Tervehdys on kirjoitettu ruotsiksi. Suomensin sen siitä. Käteni vapisi
ensin, vakaantui sitten riemuisaan kulkuun. Enkä välitä huolehtia
huomisesta. Tuli mikä tuli, kunhan kerran tuli tästä loppu. En tahdo
nyt uskoa mitään entisistä pahoista aavistuksista. Ei tule verta
vuotamaan enemmän, kuin on kaikkein välttämättömintä. Punaiset
toivottavasti antautuvat ensimäisen laukauksen jälkeen. Järjestyksen
palauttaja saapuu tyynesti kuin Berliinin tottunut poliisi, saartaa,
sanoo: "kädet ylös!" Kädet nousevat ylös. Metelöitsijät viedään
poliisiasemalle, siellä pidetään lyhyt tutkinto, nimet merkitään, saatte
mennä, saapukaa silloin ja silloin oikeuteen vastaamaan omien
viranomaistenne edessä. Käännös ympäri, mars!
Ja sitten saksalainen varmuuden vuoksi patrulloi muutaman ajan.
Mannerheim saapuu, eduskunta kokoontuu, paraateja, juhlia, kukkia,
veljeytymistä — hyvästi! Kiitos! Kyllä me nyt jo hoidamme itse
itsemme.
Kevät tulee, muuttolinnut saapuu. Sitten kokoon kampsuni ja olen
parin viikon päästä Viitasaarella ongella. Ja kaikki oli vain pahaa

29. unta. Oliko?
Tiistaina 9 p:nä huhtikuuta.
Laivasto riisuttava aseista.
"Utro Pravdyn" tietojen mukaan on Saksan hallitus Suomen kanssa
tekemänsä sopimuksen mukaisesti vaatinut heti ryhdyttäväksi
Itämerellä olevaa Venäjän laivastoa aseista riisumaan. Tämän aseista
riisumisen tulee olla suoritettu 12 p:nä huhtikuuta klo 12.
Venäjän meriasiain komissario on antanut sähkösanoman sisällöstä
tiedon kansankomissarioiden neuvostolle Moskovaan ja
vastaussähkösanomassa kansankomissarioiden neuvosto käskee
merivoimien päällikön heti täyttää kaikki Saksan sähkösanomassa
esitetyt vaatimukset. Tämän kansankomissarioiden neuvoston
määräyksen nojalla meriasiain komissariaatti lähetti Itämeren
laivaston päällikölle Shtshatnille sähkösanomalla määräyksen aivan
viipymättä ryhtyä täyttämään Saksan vaatimuksia ja kiirehtiä siinä
niin, että laivaston aseista riisuminen on lopetettu 11 p:nä
huhtikuuta. Laivoista riisutut tavarat on lähetettävä Kronstadtiin.
*
Itä lähtee — Länsi tulee!
Onhan täällä vuosien ja varsinkin näiden sotavuosien kuluessa
saanut nähdä jos jonkinlaista ryssän touhua, muun muassa, kuinka
ne ovat täällä laajentaneet valtakuntansa aluetta rakentamalla
rötöksiään kaikkialle, minne vain ovat voineet ja tarvinneet. Missä

30. ryssä kulkee, tuo hän mukanaan kauhean ruman kasarmin,
lautaparakin, hevostallin, kaikki tilapäistä, kotamaista, jonka
ympärille hän kasvattaa tunkion, niin että tuskin pääsee itse ovesta
ulos. Nuo laitoksensa se lätkäyttää mihin vain, välittäen yhtä vähän
rakennusjärjestyksistä kuin terveydenhoitosäännöksistä. Ennen
sotavuosia se pysyi enimmäkseen Töölöön takalistoilla
kasakkakasarmeissaan, tunkien kuitenkin jo silloinkin Kampin
alueelle Turun kasarmia myöten. Jo ennen sotaa se myös anasti
Suomen sotaväen siistit kasarmit, ja mikä siivo siellä sisällä oli ja on,
sen voi aavistaa siitä, millaisessa kunnossa valtakunnan katuosa on
ollut esim. Kaartinkasarmin ympärillä. Mihin he sijoittautuivatkin,
mukana seurasi aina takapihakulttuuri. Kaikki rapistui ja rähjäytyi.
Emmehän ole hollantilaisen siistejä, emmekä preussiläispedantteja
mekään, eivät suomalais-ugrilaisetkaan nurkkain ympärykset ole
juuri vesiklosetteja, mutta mikä ero, mikä ero sentään! Sotavuosina
ilmaantui lautakojuja kaikkine niitä seuraavineen keskikaupungillekin.
Missä vain oli varattu joku alue valtakunnallisiin tarkoituksiin, siellä
se oli sen näköistä. Ja näiden yhteyttä ylläpitivät ne
varastopaikkojen, tallien ja kasarmien välillä liikkuvat rämisevät
tarantassijonot, ne laiskasti hiihdättelevät risavaatteiset
sotamieskulkueet, jotka hyvin muistamme — ja muistakaamme aina.
Se kaikki olisi ollut nyt lähtönsä edellä valo- ja kinokuvin ikuistettava
ainaiseksi mementtomooriksi, jotta sen voisimme elvyttää eteemme
joka kerta, kun alkaa ilmetä oireita kansallistunteen heikkenemiseen,
veljeytymiseen ja yksiin ryysyihin rupeamiseen. Itsetutkistelumme
tässä suhteessa on meille kansallinen elinehto. Meidän ei pitäisi
itsemme vuoksi pestä pois kaikkea saastaa. Jonnekin olisi varattava
paikka jonkinlaiselle ryssänajan muistojen ulkomuseolle ja siihen
oma osastonsa punaryssä-ajan vastaaville reliikeille.

31. Eikä tämä lokaviemäriys, oikeammin lokatuomarius, kiertänyt
meitä syleilyynsä ainoastaan maan puolelta Töölööstä ja Pasilasta
päin. Se kiersi tukehduttamaan meitä merenkin puolelta. Mikä siivo
Hietalahdessa, Eteläsatamassa ja sen laitureilla, pitkin Katajanokan
niemen rantaa, aina Pitkälle sillalle ja Sornäsiin saakka, missä
Venäjän laivasto vuosikausia makasi kuin sikalauma
siivoamattomassa lätissä. Millaista se huusholli oli, siitä vain yksi
esimerkki: kerran Kulosaaren rantoja kävellessäni huomasin jotain
ruskeaa kelluvan vedenrajassa tahmeana nauhana; se oli
Kruunuvuoren selällä makaavista laivoista mereen heitettyä —
leipää. Laitureihin kerättiin ympäri Suomen rantoja kaikki meidän
siisteimmät ja hienoimmat kauppa- ja matkustajalaivamme, tahrittiin
harmaiksi, ruskeiksi, talvea varten kerran ainakin muka valkeiksikin,
jotteivät nämä jänikset vain näkyisi Saksan maalle. Turha
varovaisuus, sillä mitä silmä ei olisi ilmaissut otuksen olinpaikaksi,
sen olisi ilmaissut metsästäjän nenä. En luule, että olisi tarvittu
asettaa optillisia koneita ilmalaivoihin Venäjän laivaston piilopaikan
löytämiseksi.
Käyskentelin tänään pienellä tarkastusmatkalla Eteläsatamassa.
Näytti kuin kaikki lika ja loka lähtönsä edellä vielä kerran olisi
ulostautunut pinnalle ikäänkuin mukaan pyrkiäkseen tai ainakin
hyvästiä heittääkseen, sillä kai sikiö nyt aavistelee loppuaan. Laiturit
olivat limaiset mustasta sulavasta jäätiköstä. Viime talven lika liittyy
kesäiseen, jota ei ole huuhdottu pois vuosimääriin, muuta kuin
minkä sade on sitä tehnyt. Jää satamassa on jo viimeisillään, yhtenä
ainoana mustana sohjuna, pinta täynnä törkyä ja jätteitä, joilla
varislaumat herkuttelevat keväisen tyytyväisesti raakkuen. Lienee
siellä ruumiitakin, en ihmettelisi, jos näkisin kangistuneen käden,
sormussormet pois hakattuina, pistävän esiin jäätikön välistä.

32. Äsken olivat laivat laitureissa vierivieressään kiinni, limikkäin,
sentään vielä jonkunlaisessa järjestyksessä. Muutama päivä sitten
olivat siinä vielä entiset keisarilliset aluksetkin, nuo katinkultaansa
kiiltävät vanhat kaunottaret, kannella laudoista kyhättyjä vahtikojuja
ja katoksia. Oli siellä myös aseistettuja laivoja, niitä lienevät olleet
pienempiä miina- ja torpeedoaluksia outoine härrykkämäisine
kipinälennätinlaitteineen. Liput olivat olleet aikoinaan puhtaan
punaisia, mutta pitkään aikaan ei niissä ole ollut punaisuutta eikä
puhtautta, vaan jotain merirosvolaivueen maksankarvallista, kuin
hyytynyttä verta. Se väri on nyt venäläis-suomalaisen
vallankumouksen lipun väri. Laivat seisovat sikin sokin, pitkin ja
poikin, miten ovat sattuneet siihen jäämään toisten lähtiessä. Kaikki
paremmat ja vähänkin omin voimin kynnelle kyenneet ovat tänään
aamusta alkaen pyrkineet merelle ja kääntyneet itään ja sinne
kadonneet. Vielä on joitain, jotka nähtävästi aiotaan pelastaa. Ne
lastataan täyteen kaikkea, mitä maista saadaan, rikkinäisiä sairaita
autojakin, joita vähän terveemmät hinaavat poisvietäviksi, pakolla
otettuja. Tällaista on Smilgan "evakuointi". Aseet jätetään, romu
viedään, koska sillä kai vielä Pietarissa on jotain rahanarvoa. Olen
nähnyt kuletettavan fikuksiakin. Paljon on laivoista jo myöty, mitä on
irtisaatu, kaikki irtonaiset metalli-osat, kompassit y.m. messingit.
Toista tuodaan laivoihin, toista viedään niistä maihin. Näin tänään
lastattavan eräästä laivasta tavara-autoon niitä telineitä, joihin
laivoissa on ollut kiinnitettynä kojeet merkinantoa varten kannelta
koneeseen.
Laitureilla käy narinkkakauppa. Sotamiehet myövät paitoja,
puseroita, kenkää, jopa kiväärejäkin, eikä siinä kysytä, onko ostaja
punainen vai valkoinen. Ostajiako lie ollut odottamassa näkemäni
risukasa näitä kiväärejä, sikin sokin heitettyjä, kasan päällä rykelmä
matrasseja, vilttejä, sinellejä. Rahat jaetaan tasan matruusien

33. kesken. Se on täydellistä konkurssireliasatsiota, Venäjän tsaarivallan
pesän viimeisten rippeiden rahaksi muuttoa sen suurliikkeen
suomenmaalaisessa haaraosastossa.
On tulinen kiire ja touhu. Ne, jotka täällä eivät ole koko sodan
aikana muuta tehneet kuin vetelehtineet, politikoineet, maleksineet
kaduilla ja esplanaadeissa, tuttuilleet ja tyttöilleet, on yhtäkkiä
vallannut tarmokas toiminta, sillä saksalainen on sanonut tulevansa
perjantaina klo 12. Silloin on oltava tiessään. On lähdettävä, ei auta
pashaalustaminen. Pois, pois! Hevosia valjastetaan, luokka päälle,
rinnustin kiinni, vaikka valjaat merellä laukeaisivatkin. Olen nähnyt
tänään ikkunastani, kuinka joku laiva pysähtyy eikä pääse omin
voimin, mutta toiset auttavat, antavat köyden ja niin päästään taas
jatkamaan joku virstaväli. Ei ole tullut varatuksi hiiliä ajoissa, vaikka
niitä on kukkulamääriä rannoilla. Nyt hakataan niitä irti hiki hatussa,
kärrätään vaunuun. Mutta ei ole vetureja eikä hevosia. Hevoset on
myöty, veturit ovat punakaartin hallussa. Miehet itse saavat sysätä
vaunuja satamaan. Vaunu pysähtyy vastamäessä, sitä nytkytetään
kankien avulla tuuma tuumalta. Kai se on pienoiskuva siitä, miltä
yleensä tätä nykyä näyttää Venäjällä ja miltä täällä kaikkialla olisi
tullut näyttämään.
Heitä ajetaan pois, he pakenevat, heidän liikkeissään on ilme
melkein nöyrä ja kiltti. Oli se herra herrallekin. Mikä romahdus! Onko
se todellakin totta? Olenko todella saanut elää niin kauan, että sain
nähdä tämän, omin silmin edes yhden kohtauksen siitä, kuinka
suuri-Venäjä kukistuu. Se on nemesistä, jonka edessä ei voi ilkkua,
vaikka tekisikin mieli. Kai täällä on maatansa rakastavia venäläisiä
tuota katsomassa, jostain Kaivopuiston ikkunasta. Mikä lie heidän
mielialansa?

34. Ei kestäne kauan, ennenkuin ne kaikki ovat poissa. Ylihuomenna
tuskin on ainoatakaan venäläistä laivaa, joka ei olisi lähtenyt, jos
suinkin on päässyt. Saksa tulee, näkee, mutta ei tarvitse voittaa. On
jo voittanut. Se saa laskea hienot moottorinsa puhdistettuun laituriin.
Itä lähtee, Länsi tulee. Tulisipa nyt pian rankkasade huuhtomaan
laiturit, myrsky siivoamaan sataman likaisista jäistä ja panemaan sen
loiskimaan uutta aikaa.
Kevät on nopea regissööri. Se saa pian kyllä kulissinsa pystyyn.
Ehkä se nytkin yhdessä yössä saa näyttämönsä valmiiksi
premiääriinsä. Vuosisatainen draama voi päättyä ja uusi
vuosisatainen alkaa meidän nukkuessamme. Draama Idästä ja
Lännestä, Aasiasta ja Euroopasta, niiden lakkaamattomasta
taistelusta, Ahrimanista ja Ormuzdista. Jota draamaa ei missään ole
esitetty niin havainnollisesti kuin nyt täällä Suomessa, sekä
ulkonaisesti että sisäisesti, sekä meistä, että meissä itsessämme.
Niin selvä ja samalla niin sekava. Ryssät tuolla merellä
huppuroimassa omaan maahansa, huutaen ja meluten ja mölisten,
jääsohjun seassa, johon saattavat upota vuotavissa veneissään.
Saksat tyyninä, täsmällisinä liukumassa hienoissa siisteissä
risteilijöissään liput liehuen vapautta, luvaten järjestystä ja
lainalaisuutta. Siinä on selvät aatteet vastakkain siinä draamassa,
joka nyt kehittyy. Niin selvää ja kuitenkin niin sotkuista. Sillä kuka
täältä nyt oikeastaan lähtee ja kuka tänne tulee? Mikä on tätä nykyä
itä ja mikä länsi? Venäjän vallankumous se on nyt sen näköistä, kuin
mitä se tuossa on, mutta mitä se oikeastaan on? Suuresti katsoen se
on kansan voitto sortajistaan, vapautuneen demokratian voitto sitä
tyrannisoineesta imperialismista. Ja nyt kuitenkin imperialismi auttaa
meidät demokratian sorrosta, meidät, jotka olemme ja tahdomme
olla demokraatteja. Siis ovat vastakkain demokraattinen imperialismi
ja imperialistinen demokratia, itäisin länsi, ja läntisin itä — on kuin

35. kuulisin jonkun Shakespeare-draaman filosofoivan narrittelijan ja
narrittelevan filosoofin pitävän yksinpuheluaan korvani juuressa.
Mikä historiallisen aatedraaman aihe, mikä aarreaitta realistiselle
romaaninkirjoittajalle Zolan La débacle-tyyliin. Mitkä
kontrastivaikutukset, ristiriidat, aatteelliset ja aineelliset vastakohdat,
selvemmät, havainnollisemmat, taiteellisemmin valmiiksi järjestetyt
tableaux vivantsit, elävän elämän elävätkuvat, kuin millään muulla
rintamalla koko tässä maailmansodassa.
Vaan olipahan se niin sekavaa kuin onkin, se nyt on ainakin selvää,
että maailmaa sen kaaoksesta uudelleen luova historian hengetär
tällä hetkellä liitelee Suomenlahden autioiden ja tyhjien vetten
päällä, koskettaakseen meitäkin taikasiipensä ainakin yhden
höyhenensä kärjellä.
*
Uusia rintamia.
Työmies mainitsee rintamia, joista ei tähän asti vielä ole kuultu.
On olemassa Kotkan—Kouvolan ja Loviisan—Lahden rintama. Kai
siellä siis taistellaankin ja kukas muu olisi sen saanut käyntiin kuin
saksalainen. Ne tulevat nähtävästi vähän itsekustakin paikasta.
*
Kun paino kerran poistetaan.
Tuntuu omituiselta, melkein oudolta, että tästä alkaa tulla loppu.
Tähän rupesi jo vähitellen tottumaan, niinkuin epämukavaan
asentoonkin tottuu. Täytyy suoristua hiljalleen, ettei selkä katkeaisi.

36. Tottua, niin, kun täytyi. Mutta helppoa se ei ole ollut. Kidutus on
ollut enemmän sielullista kuin ruumiillista. Onhan täällä miten kuten
aineellisesti eletty eikä tietääkseni kukaan ole kuollut nälkään. Mistä
lienee saatukaan ruokaa, on sitä sentään ollut. Meillä on eletty
silakasta ja potatista. Runsas silakan saanti se pelasti Helsingin
nälkäkuolemasta. Vaan laihtuneet ovat kaikki, hyvin suureksi osaksi
varmaan myös sielullisesta jännityksestä.
Vapaudenpuute — tuskin on ilkeämpää tunnetta, vaikeammin
kärsittävää vaivaa vapaalla miehellä, kuin kulkea väkivallan
kytkytnuora jalassaan. Milloin hyvänsä voidaan pidättää ja viedä
jonnekin, jossa ei ole oikeutta, ainoastaan armo, jos sille päälle
sattuvat. Tai pääset lahjuksilla. Onhan sodan aikana tottunut
monenmoiseen turhaan rettelöimiseen ja hankaluuteen; on täytynyt
kulkea pimeässä, pitää suurten sakkojen ja poliisin kiväärinkuulain
pelossa ikkunat verhottuina, varsinkin näissä merenpuolisissa
taloissa, jottei ainoakaan valonsäde pääsisi ulos tunkemaan. Mutta ei
silloinkaan ollut sitä, mikä nyt, että miltei mieskohtainen vihamieheni
määrää olemisestani ja elämisestäni ja kuolemastani, ehkä jonkun
kostonhimoisen tai kateellisen ilmiannosta. Istua kylässä kello
kourassa, hypätä kesken kaiken ylös kauhuissaan, että ehkä voi
myöhästyä ohi määrätyn kellonlyönnin, juosta läähättäen viimeinen
tonttiväli, tulla pidätetyksi, viedyksi poliisiasemalle, suletuksi sinne
moneksi yöksi ja päiväksi likaisiin koppeihin — semmoista se on
monella ollut. Se herättää kirvelevää kiukkua, vihaa, sydän tulee
ladatuksi pahimmilla tunteillaan, ammoin menetetyiksi luulluilla
vaistoilla — on ajan pitkään parhaalla tahdollaankin mahdoton
välttyä demoralisoitumasta, kun sitä kestää viikko viikolta
kuukausmääriä. Ei enää välitä, vaikka verta vuotaisi, vaikka jostain
valkoisesta väijytyksestä pamahtaisi ja punainen kiväärimies kaatuisi,
ehkä itsessään hyvinkin viaton ja hyväntahtoinen työmies, joka on

37. pakotettu pitämään asetta. On suorastaan ihme, että sittenkään ei
ainakaan minun tietääkseni ole sattunut ainoaakaan sellaista
tapausta. Helsinkiläisellä vastavallankumouksellisella on rautaiset
hermot, hirvittävä levollisuus toistaiseksi. Mutta kun veret kerran
kuohahtavat, niin kai kuohahtavat yhtäkkiä ja yhtaikaa kaikkien
näiden kuukausien paineesta.
Kerrotaan eräästä sairaalaan tuodusta nuoresta punakaartilaisesta,
joka kuolemaisillaan ollessaan oli pyytänyt rukoilemaan puolestaan.
Kysyttiin kummastellen kuinka hän semmoista pyytää. Hän voihki ja
valitti tehneensä niin kauheita, niin kauheita tekoja…
Outo otus.
Eräs haavoittunut punakaartilainen on kertonut Karjan tienoilta
seuraavan jutun. Heitä marssii kolmekymmentä miestä maantiellä,
kun huomaavat edessään oudon otuksen. Sillä on päässä kypärä,
jollaista täällä ei ole ennen nähty. Pukukin on sotilaan, mutta asetta
sillä ei näytä olevan muuta kuin kainalossa kävelykeppi, vähän
niinkuin ratsumiehen ruoska. Suupielessä on erikoisen pitkä sikari,
vatsan päällä riippuu remmissä niinkuin valokuvauskone. Se kävelee,
seisoskelee, töllistelee maantiellä. Ei ole niinä miehinäänkään, vaikka
näkee meitin tulevan. Me päätellään, että kyll' maar se sittenkin on
lahtari, mutta hullu lahtari mahtaa olla, kun ei väistä miehiä. Elukka
pitää ottaa elävänä. Muodostetaan ketju ja ruvetaan kiertämään.
Silloin se sormii kojettaan ja panee sen rätisemään ja ruiskauttaa, ja
meittiä kaatuu 28, ennenkuin ehritään itte laukaista. — Outo olento
oli saksalainen tiedustelija — mutta jutun todenperäisyyttä en takaa.
*
Porvarit pinnalla.

38. Näin tänään satamassa kauppatorin rannassa "NautiIuksen", joka
sodan aikana on ollut venäläisten ja nyt punaisten hallussa. Se oli
saapunut Makilosta Porkkalasta. Siinä oli joitain ryssiä, muutamia
punakaartilaisia ja heidän tyttöjään. Aseita niillä oli, mutta näyttivät
muuten hyvin noloilta ja turvattomilta. Joukko uteliaita seisoi heitä
katsomassa, silmäkulmissa äänetön ilkunta.
Yleisöä liikkuu tavallista runsaammin kaduilla ja toreilla, kaikki
porvareita, hyvätuulisia ja muhoilevia. Ihmiset tervehtivät toisiaan
ikäänkuin onnitellen. Työväkeä ei näe. Porvarilliset ovat jo
tosiasiallisesti ottaneet kaupungin haltuunsa.
*
"Työmies" aavistelee diktatuuria.
"Työmies" kuvittelee Suomen läheisempää tulevaisuutta
seuraavanlaiseksi, enkä luule, että se näissä luuloissaan aivan
pahasti erehtyykään.
Sikäli kuin lehti on kuullut, suunnittelevat porvarit, sen jälkeen kun
saksalaiset ovat miehittäneet Helsingin, lujaa järjestysvaltaa, joka
tulisi perustumaan diktatuuriin, diktaattorina valkokaartilaisarmeijan
päällikkö kenraali Mannerheim. Diktatuuria tulisi kestämään
useampia kuukausia, jona aikana toimitettaisiin maassa
perusteellinen rauhoitus ja puhdistus yhteiskunnallisesti vaarallisista
aineksista.
Kun tämä on saavutettu, kutsutaan ennen vallankumousta ollut
eduskunta koolle sellaisena kuin miksi se on puhdistustyön jälkeen
jäänyt. Tällainen eduskunta tulee laatimaan vankan pohjan
yhteiskuntaa säilyttävälle terveelliselle tasapainolle, kuuluen tähän

39. m.m. eduskunnan uudistaminen kaksikamariseksi, sekä yhdistymis-,
kokoontumis-, lausunto- ja painovapauden ajanmukainen uusiminen.
Tämän ohjelman takana on, sikäli kuin "Työmies" luulee
tietävänsä, miltei koko ruotsalainen johtava poliittinen aines ja
melkoinen määrä suomalaista porvaristoa, osan kuitenkin katsellessa
epäluulolla tällaisen uudistustyön tehokkuutta.
*
Irmari Rantamala yksin.
Nyt näyttää se myrkkypesä "Työmiehen" toimituskin tyhjenneen
kyykäärmeistään. Varsinaiset toimittajat ovat ryömineet pois
koloistaan, maan nähtävästi kuumetessa. Yksi sinne on jäänyt tai
oikeastaan nyt vasta sinne ilmaantunut. Irmari Rantamala ilmoittaa
istuvansa ja kirjoittavansa toimistossa yksin. Hän on siellä ensi
kertaa elämässään. Kun kaikki muut ovat paenneet piiloihinsa,
saapuu Rantamala sinne omastaan ja ottaa hyljätyn talon hoiviinsa.
En voi kieltää, että siinä on jotain sovittavaa häneen nähden. Hän ei
sano persoonallisesti tuntevansa eikä edes nähneensäkään
ainoatakaan johtajaa. Ketään heistä hän ei ole tavannut, ei puhunut
sanaakaan heidän kanssaan; kun he ovat poistuneet, kurjasti
jättäneet kaikki tuuliajolle, istuu hän heidän pöytänsä ääreen ja
ryhtyy puolustamaan heitä, puhumaan heidän puolestaan. Hän ottaa
kantaakseen kaikki heidän syntinsä ja pyytää heille armoa ja
anteeksiantoa. Hänellä näyttää samalla olevan aavistus siitä, kuinka
hänen itsensä käy. Hän puhuu työväen asiasta, mutta samalla
itsestäänkin. "Me astumme sankoin joukoin hautaan, käymme
riemulauluin kuolemaa kohti". Hän sanoo luotettavalta punaisella
nauhalla varustetulta työläiseltä kuulleensa, että on niitä, jotka
opettavat: ensin tapetaan porvarit ja sitten omat johtajat. Hän

40. varoittaa kuulemasta niitä ääniä. Samalla hän koettaa rohkaista
kestämään viimeiseen saakka. Hänen kirjoituksensa otsikkona ja
aiheena on: "Ei kuolema, vaan elämä." Ei kuolema, vaan kuolleista
ylösnouseminen on työväen luokan edessä. Jokaisen on astuttava
suojelemaan jokaisen työläistoverin jokaista hiuskarvaakin.
Työväenluokka voi elää ja voittaa ainoastaan silloin, kun se kaatuu
yhtenä miehenä, sillä ainoastaan siinä rautaisessa yhtenäisyyden
tunteessa on sen luokan voima, elämä ja tulevaisuus. Hän kehoittaa
edelleen kokoontumaan tätä ylösnousemusta ja uutta elämää varten
työväen talon ympärille. "Maailmalla on teillä köyhyys, ainoastaan
täällä omassa talossanne on teillä rikkaus ja ystävät. Siitä talosta ei
pidä lähteä silloinkaan, kun se ehkä joskus on autio, sen ovet
vihollisen lukolla lukitut. Silloinkin on teidän syvin elämänne elettävä
täällä ja täältä on taas alettava uusi tie entisten ystävienne keralla."
Entisten? Siis niiden, jotka ovat vieneet työväen asian siihen,
missä se nyt on. Jättäneet sen oman onnensa nojaan ja pelastaneet
vain itsensä. Johtaneet kansalaissotaan kiihoittamalla luokkasotaan.
Ei ole minusta Rantamala koskaan ollut kovinkaan hyvä valtiollisena
kirjailijana, mutta on hän sittenkin liika hyvä puhumaan Mannerin,
Tokoin ja Sirolan y.m. puolesta. Sillä hän nähtävästi sittenkin on
pohjaltaan ollut rauhan mies. Tosin yhtenä päivänä yhtä, toisena
toista, kuka hänet oikein ymmärtänee. Hänessä kuvastuu kaikki ne
eri suunnat, jotka koko työväenliikkeessä tätä nykyä. Hän on milloin
rauhan mies, milloin sodan, milloin on asiaa ajettava miekoin, milloin
auroin. Nyt hän taas tuomitsee sotaa, mitä sitten tehnee huomenna.
Hän uskottelee, ehkä uskookin, ja ehkä on hän osaksi oikeassakin
kirjoittaessaan, että "tästä talosta on tämänkin kansalaissodan
aikana lähetetty porvarien luo rauhan sana, vilpitön rauhan sana."
Vielä yhden sellaisen sanan hän sanoo olevan sieltä tulossa. "Juuri
tätä kirjoittaessani lennähti taas pöydälleni uusi rauhanlintunen."

41. Mikä lintu se lienee?
Lopuksi Rantamala tässä kirjoituksessa, joka vaikuttaa puheelta
nykyisen työväenliikkeen haudalla, kehoittaa Suomen työväkeä
"näinä raskaina päivinä rientämään kuulemaan sydämensä jaloimpia
ääniä."
Hyväpä niinkin, hyvä, että katumus tulee, vaikka viimeiselläkin
hetkellä. Mutta onko se vilpitöntä vaiko tekopyhää, miehen, joka
ainakin näinä kapinaviikkoina on usuttanut, kironnut, rienannut,
ilmiantanut raivoisammin ja tehoisammin kuin kukaan? Missään
tapauksessa ei hän enää saa pysäytetyksi mäen alla pyörää, joka
murskaa alleen työväen liikkeen ja sen tähän liikkeeseen panijat.'
*
Trotskin sähkösanoma.
Sanotaan olevan varmoja todistuksia siitä, että kapina alkoi
venäläisten suoranaisesta kehoituksesta. Trotskilta saapui
sähkösanoma: "Nyt on aika ryhtyä toimiin. Keskittäkää 15000 miestä
Helsinkiin ja ottakaa valta käsiinne."
*
Saksalaiset yhä lähempänä.
Saksalaiset ovat nyt Masabyn ja Bobäckin välillä, toisten tietojen
mukaan jo Grankullassa. Heitä on myöskin jo Mikkelspiltomissa
Loviisan radalla, matkalla Lahteen.
*

42. Kauppalaiva palaa.
Tänään on nähty suurta kauppalaivaa hinattavan Groohaaran
ulkopuolella. Siellä se sytytettiin palamaan. Vähitellen alkoivat liekit
leimahdella yhä korkeammalle. Se palaa parhaallaan eikä näytä
aikovan pian sammuakaan. Siinä sanotaan olevan monen miljoonan
arvosta kauppatavaraa, kankaita y.m., jotka näin estetään
joutumasta saksalaisten käsiin ja joita ei ehditty muulla tavoin
realisoida. Laiva ja tavarat lienevät englantilaisten.
Keskiviikkona 10 p:nä huhtikuuta.
Rauhan "vaatimuksia".
Se rauhanlintunen, jonka Rantamala eilen kertoi lennähtäneen
"Työmiehen" toimituksen pöydälle, oli eräs "ehdotus kansalaissodan
rauhalliseksi lopettamiseksi", jonka ovat tehneet eräät
sosialidemokraatit, jotka koko kansalaissodan ajan ovat olleet
syrjässä aktiivisesta toiminnasta. Nämä henkilöt ovat: Arrt. Aalto, Eri.
Aarnio, Julius Ailio, Väinö Hakkila, K. Heinonen, Lauri af Heurlin,
Väinö Hupli, Rieti Itkonen, J. A. Kemiläinen, J. W. Keto, K. Lindroos,
Paavo Raittinen, Matti Paasivuori, Toivo Salmio, Hannes Ryömä, A.
Halme, K. V. Saxell, Oskari Suutala, Väinö Tanner, Väinö Vuolijoki ja
Miina Sillanpää.
Ehdotus on melkolailla merkillinen historiallinen asiakirja, joskaan
ei muussa suhteessa, niin siinä, millaisia ehdotuksia sos.-dem.
puolueen tyynemmätkin ainekset vielä kaikkein kriitillisimmällä
hetkelläkin katsovat voivansa esittää. Vaikka esitys onkin kuolleena

43. syntynyt sikiö, en sitä sentään tahdo sivuuttaa. On erinomaisen
kuvaavaa, että he tämän rikollisen kapinan loppuselvitykseen
lähtiessään eivät katso olevan aihetta lähteä tutkimaan, kenen syytä
on sodan syttyminen, koska sen selville saaminen on tällä hetkellä
muka toisarvoinen asia. Tärkeintä on, että tämä sota mitä pikimmin
rauhallisella tavalla saadaan loppumaan, jottei se iskisi
parantumattomia haavoja kansaamme ja ehkäisisi sen tulevaa
kehitystä. Lopettaminen on sitäkin kiireellisempää, koska jo parin
viikon kuluttua täytyy maanviljelystöiden olla täydessä käynnissä, jos
tässä maassa mielitään turvata edes jotakin elämisen mahdollisuutta
ensi kulutuskauden varalle. Heille on siis tämä verinen kysymys
etupäässä elintarvekysymys, puhtaasti materiellisen pulman ratkaisu.
Siltä pohjalta lähdettäessä ei varmaankaan ketään ihmetytä, mitä
sitten seuraa, minkä perusteiden mukaan, millä tavalla ja millä
ehdoilla rauha heidän mielestään on solmittava. Soveliain riidan
ratkaisija on heidän mielestään Suomen Eduskunta, maan laillisesti
valitut kansanedustajat. Eduskunnalle pannaan siinä suhteessa eräitä
ehtoja, jotka ovat "ehdottomasti taattavat, jos yhteiskunnallisen
rauhan säilyttämistä ollenkaan ajatellaan." Ne ehdot selviävät
seuraavasta.
Ennenkuin joukot kummallakaan puolella ovat taipuvaiset
aseistaan luopumaan, on löydettävä oikeamielinen ratkaisu
vaikeimmalle kaikista esiintyvistä kysymyksistä, nim. sille, missä
määrin yhteiskunta ryhtyy käyttämään lakiin perustuvaa
rankaisuoikeuttaan kansalaissodan aikana tapahtuneisiin rikoksiin
nähden. Ehdottomana vaatimuksena on tällöin pidettävä, että kaikille
taisteleville joukoille, jotka toiminnassaan ovat noudattaneet
esikuntiensa määräyksiä sekä kansainvälisiä taistelutapoja, taataan
etukäteen täydellinen rankaisemattomuus. Muiden rankaisemisesta
tai rankaisematta jättämisestä päättäköön vasta valittava Eduskunta.

44. Rauhantarjoojain käsityksenä on, että edelläoleva on ainoa
mahdollinen tie ristiriidan rauhalliseen ratkaisuun. Senvuoksi he
rohkenevat ehdottaa seuraavaa menettelytapaa tämän tuloksen
saavuttamiseksi:
Suomen Kansanvaltuuskunta ja Punaisen Kaartin Yleisesikunta
yhdessä toiselta puolen sekä Suomen Senaatti ja Valkoisen kaartin
Yleisesikunta yhdessä toiselta puolen sopivat sotatoimien
lakkauttamisesta kaikilla kansalaissodan rintamilla huhtikuun —
päivänä 10 päiväksi sillä tavoin, kuin edellä mainitut yleisesikunnat
keskenään asiasta lähemmin sopivat.
Heti välirauhan tultua allekirjoitetuksi kutsuu vuonna 1917 valitun
Eduskunnan puhemies Eduskunnan koolle Turkuun.
Eduskunta käsittelee senjälkeen lopullisen rauhan ehtoja ja tulee
sen päätökseksi ja molemmin puolin noudatettavaksi se, mistä
sosialidemokraatisen eduskuntaryhmän enemmistö toiselta puolen ja
eri porvarillisten ryhmien jäsenten enemmistö toiselta puolen
yhteisesti sopivat.
Eduskunnan tekemän lopullista rauhantekoa koskevan päätöksen
tulee sisältää m.m. vakuutus siitä, että: 1. Yhdistymis-, kokoontumis-
ja painovapauden säilyttäminen taataan; 2, Tähänastisten ja niiden
mukana myöskin vuoden 1917 Eduskunnan päättämien
yhteiskunnallisten lainsäädännöllisten saavutusten säilyttäminen
taataan; 3. Kaikille taisteleville joukoille, jotka ovat toiminnassaan
noudattaneet esikuntiensa määräyksiä, ja kansainvälisiä
taistelutapoja, taataan täydellinen rankaisemattomuus. Sen lisäksi
tulee Eduskunnan laatia ja hyväksyä ohjelma m.m. seuraavien
kysymysten ratkaisua varten: 1. Suunnitelma Suomen uudeksi
tasavaltaiseksi valtiosäännöksi kansanvaltaisella pohjalla; 2.

45. Suunnitelma torpparivapautusta tarkoittavan lainsäädännön
perusteista; 3. Suunnitelma kansanvaltaisen järjestysvallan
luomiseksi maalle sillä pohjalla, että se tulee olemaan hallituksen
käytettävänä; 4. Puolustuslaitoksen aikaansaamista tarkoittavien
ehdotusten hyväksymisestä tai hylkäämisestä on päätettävä; 5.
Kansalaissodan yhteydessä tapahtuneiden rikosten anteeksiannon
laajuudesta on päätettävä.
Jos lopullinen rauha edellämainituilla perusteilla saadaan
solmituksi, lopetetaan heti kaikki sotatoimet, armeijat lasketaan
hajalle ja sekä Kansanvaltuuskunta että Senaatti luopuvat
tehtävistään.
Tämän jälkeen valitsee Eduskunta maalle uuden Väliaikaisen
Hallituksen, jonka käytettäväksi luovutetaan riittävän luja
järjestysvalta sekä tarpeellinen rajavartiosto samoin kuin oikeus
väliaikaisesti säätää lakeja elintarvekysymysten ja valtiotalouden
alalla.
Tämän tapahduttua määrää Eduskunta uudet vaalit ja julistaa
itsensä hajaantuneeksi.
Tämä rauhanehdotus on tietysti kaikinpuolin mahdoton toteuttaa.
Ei ainoastaan siihen nähden, että se on tehty liian myöhään, vaan
toiseksi siitä syystä, että punaisen armeijan johto, jolla
kansanvaltuuskunnan paettua on kaikki määräämisvalta omalla
puolellaan, ei siihen suostuisi, ja jos suostuisi, ei se saisi eikä voisi
saada hajallisia, ominpäin toimivia joukkoja minkäänlaiseen
sopimuksen tekoon. Sissisota, murhat, ryöstöt jatkuisivat. Ja ennen
kaikkea siksi, että eduskunnan porvarillinen osa ei ikinä suostuisi
minkäänlaisiin neuvotteluihin Mannerin, Tokoin ja Sirolan y.m. kanssa
ja tunnustamaan heitä sen jälkeen, miten he ovat täällä venäläisten

46. turvin ja avulla ja aseilla menetelleet, yhdenvertaisiksi säännöllistä
sotaa käyviksi puoliksi, joille olisi annettava amnestia kaikista heidän
rikoksistaan ja vapautettava kaikesta vastuusta.
Täällä on joskus suunniteltu sos.-dem. puolueen tulevaisuuden
mahdollisuuksia tässä maassa jollain uudella pohjalla ja uusien
miesten johdolla. Eivät ainakaan nämä kapinasta syrjässä pysyneet
kykene puoluettaan uudesta luomaan. Ehdotuksellaan, jossa ei ole
paheksumisen sanaa tapahtuneiden hirmujen johdosta, he ovat
repineet kaikki sillanrakentamismahdollisuudet porvarillisen
yhteiskunnan ja oman ryhmänsä välillä.
Ainoa, joka heidän olisi pitänyt tehdä, olisi ollut kääntyä
punakaartin puoleen, osoittaa sille, kuinka johtajat ovat sen
pettäneet ja hyljänneet ja vaatia heidän luovuttamistaan ja
rankaisemistaan omien päiden päästimiksi ja sitten jatkuvan
verenvuodon lopettamiseksi valkoisen lipun nostamista ja armon
anomista ilman mitään muita ehtoja kuin mitä voittajan jalomielisyys
ja inhimillisyys voivat tarjota. Ei kai siitäkään nyt enää olisi ollut
mitään käytännöllistä tulosta, mutta olisivatpa ainakin pesseet
kätensä ja sanoutuneet julkisuudessa irti, nyt kun sen vihdoinkin
voivat tehdä.
Siinä muodossa kuin "rauhan vaatimus" — sillä siksi he sen
nimittävät — nyt on tehty, on se sekä avuton että hävytön.
*
"Kyyhkynen" sekin.
Tapasin tänään kadulla "Helsingin Sanomain" toimitussihteerin,
joka pyysi minulta kirjoitusta lehtensä ensi sunnuntain n:oon.

47. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com