Multiphase Flow Handbook 1st Edition Clayton T. Crowe (Editor)

Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Multiphase Flow Handbook 1st Edition Clayton T.
Crowe (Editor)
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/multiphase-flow-
handbook-1st-edition-clayton-t-crowe-editor/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Engineering Fluid Mechanics Student Solutions Manual 7th
Edition Clayton T. Crowe
https://ebookultra.com/download/engineering-fluid-mechanics-student-
solutions-manual-7th-edition-clayton-t-crowe/
Multiphase Flow Research 1st Edition S. Martin
https://ebookultra.com/download/multiphase-flow-research-1st-edition-
s-martin/
Multiphase Flow Metering 1st Edition Gioia Falcone
https://ebookultra.com/download/multiphase-flow-metering-1st-edition-
gioia-falcone/
Computational Methods in Multiphase Flow IV 1st Edition A.
A. Mammoli
https://ebookultra.com/download/computational-methods-in-multiphase-
flow-iv-1st-edition-a-a-mammoli/

Computational Methods in Multiphase Flow V WIT
Transactions on the Engineering Sciences Wit Transactions
on Engineering Sciences 1st Edition A. A. Mammoli
https://ebookultra.com/download/computational-methods-in-multiphase-
flow-v-wit-transactions-on-the-engineering-sciences-wit-transactions-
on-engineering-sciences-1st-edition-a-a-mammoli/
T T Clark Handbook to the Historical Paul T T Clark
Handbooks 1st Edition Unknown
https://ebookultra.com/download/t-t-clark-handbook-to-the-historical-
paul-t-t-clark-handbooks-1st-edition-unknown/
Multiphase Bioreactor Design 1st Edition Joaquim M.S.
Cabral
https://ebookultra.com/download/multiphase-bioreactor-design-1st-
edition-joaquim-m-s-cabral/
Genealogy Online 9 E 9th Edition Crowe
https://ebookultra.com/download/genealogy-online-9-e-9th-edition-
crowe/
Ultimate Slap Bass 1st Edition Stuart Clayton
https://ebookultra.com/download/ultimate-slap-bass-1st-edition-stuart-
clayton/

Multiphase Flow Handbook 1st Edition Clayton T. Crowe
(Editor) Digital Instant Download
Author(s): Clayton T. Crowe (editor)
ISBN(s): 9783540739579, 3540739572
Edition: 1
File Details: PDF, 25.08 MB
Year: 2005
Language: english

multiphase flow
handbook
edited by
Clayton T. Crowe
A CRC title, part of the Taylor & Francis imprint, a member of the
Taylor & Francis Group, the academic division of T&F Informa plc.
Boca Raton London New York
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press
Taylor & Fran cis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Sui te 300
Boca Raton, FL 33487-2742
© 2006 by Taylor & Fran cis Group, LLC
CRC Press is an imprint of Taylor & Fran cis Group, an Informa business
No claim to original U.S. Gov ernment works
Printed in the Uni ted States of America on acid-free paper
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
International Stan dard Book Number-10: 0-8493-1280-9 ( Hardcov er)
International Stan dard Book Number-13: 978-0-8493-1280-9 ( Hardcov er)
This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reprinted material is qu oted
with permission, and sources are in dicated. A wide variety of referen ces are listed. Reasonable efforts have been made to
publish reliable data and information, but the auth or and the publisher cann ot assume responsibili ty for the validi ty of
all materials or for the consequenes of their use.
No part of this book may be reprinted, reprodu ced, transmi tted, or u tilized in any form by any electronic, mechanical, or
other means, n ow kn own or hereafter inv ented, in cluding ph otocopying, microfilming, and recording, or in any informa-
tion storage or retrieval system, wi thout wri tten permission from the publishers.
For permission to phtocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.com (http://
www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearane Center, In c. (CCC) 222 Rosewood Driv e, Danv ers, MA 01923,
978-750-8400. CCC is a n ot-for-profit organization that pro vides licenses and registration for a variety of users. For orga-
nizations that have been granted a ph otocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arrang ed.
Trademark Notice: Produ ct or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for
identification and explanation wi thout intent to infring e.
Library of Congress Caaloging-in-Publica tion Da ta
Multiphase flow han dbook / edi ted by Clayton T. C rowe.
p. cm.
Includes bibliographical referen ces and in dex.
ISBN 0-8493-1280-9 1. Multiphase flow--Han dbooks, manuals, etc. I. C rowe, C. T. (Clayton T.)
TA357.5.M84.M85 2005 620.1’064--dc22
2005048623
Visit the Taylor & Francis Web si te at
http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web si te at
http://www.crcpress.com
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

Multiphase flow is the simultaneous flow of a mixture with two or more phases. They are encountered in
many of our day to day activities. Numerous industrial and energy conversion processes rely on the flow
of multiphase mixtures.
In 1982, Hemisphere Publishing produced Handbook of Multiphase Systemswith G. Hetsroni as the
editor in chief. This handbook provided information important to the design engineers, researchers, and
students involved with multiphase flows. Since then,there have been numerous advances in analysis,
modeling, and experimental methods. In particular, there has been such a surge of activity in numerical
modeling that computational fluid mechanics is now regarded as a viable tool. The purpose of this hand-
book is to review the fundamental principles and provide the reader with current information useful in
research, industrial design, and education.
I am indebted to the many contributors who spent considerable time and effort in this undertaking.
Obviously, this Handbook would not have been possible without their interest in the project. In several
instances, the crunch of time put stress on the contributors (and the editor-in-chief, in particular), but,
finally, the work was accomplished on time. I particularly want to thank Professor Dyakowski for helping
select the contributors for Chapter 14. I also appreciate the efforts of Helena Redshaw, Preethi
Cholmondeley and Cindy Carelli for responding to questions and monitoring the schedule. I also express
my gratitude to the Production team of Macmillan India Limited for responding to some difficult issues.
I am also indebted to the support of my family, Chad and Brenda, Kevin, Zoe, and Ezra, and my dear
friend Jeannette.
Preface
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

Clayton T. Croweis professor emeritus of mechanical and materials engineering
at Washington State University. He has had over 30 years of experience in fluid
mechanics and multiphase flows, and has been involved in a wide diversity of
two-phase flow problems from geothermal power to food and materials process-
ing. He developed the particle-source-in-cell (PSI-Cell) method for the numeri-
cal simulation of multiphase flow that has been used extensively in industry and
in most commercial software simulations. He has over a hundred publications in
the literature and has coauthored an undergraduate textbook,Engineering Fluid Mechanics, which is cur-
rently in its eighth edition. He has also been the lead author of a book on multiphase flows with droplets
and particles published by CRC Press. He is an ASME Fellow and has received numerous awards for his
work including the prestigious ASME Fluids Engineering Award. In May 2001, he received the Senior
International Prize for Multiphase Flows.
The Editor
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

Alain Berlemont,Director of Research at National Center for Scientific Research (CNSR), UMR 6614-
CORIA, University of Rouen, France.
Steven Ceccio,Associate Vice President for Research, Professor, Department of Mechanical Engineering
and Applied Mechanics, University of Michigan, Ann Arbor, MI. Former member of Defense Studies
Group, Institute for Defense Analysis.
Yi Cheng,Associate Professor, Department of Chemical Engineering, Tsinghua University, Beijing, China.
Formerly Research Associate at Powder technology Research Center, Department of Chemical and
Biochemical Engineering, University of Western Ontario, London, Ontario, Canada.
Jacob Chung,Andrew H. Hines Jr./Progress Energy Eminent Scholar Chair, Department of Mechanical
and Aerospace Engineering, University of Florida, Gainesville, FL. ASME Fellow. Associate editor of the
ASME Journal of Heat Transfer.
Candis Claiborn,Professor, Department of Civil and Environmental Engineering and Associate Dean for
Research and Graduate Programs in College of Engineering, Washington State University, Pullman, WA.
James Cullivan,Institute of Particle Science and Engineering, School of Process, Environmental and
materials Engineering, University of Leeds, North Yorkshire, UK. Previously with Camborne School of
Mines, University of Exeter.
Shrikant Dhodapkar,Research Leader, Solids Processing Laboratory, The Dow Chemical Company,
Freeport, TX. Vice-Chair Particle Technology Forum (AIChE), recipient of numerous technology awards
at Dow.
Mingzhe Dong,Associate Professor, Petroleum Systems Engineering, University of Regina, Regina,
Saskatchewan, Canada.
Yannis Drossinos,Senior Research Scientist, European Commission, Joint Research Centre, Ispra, Italy.
Currently Visiting Professor in the School of Mechanical and Systems Engineering at University of
Newcastle upon Tyne, United Kingdom.
Francis Dullien,Distinguished Professor Emeritus, Department of Chemical Engineering, University of
Waterloo, Waterloo, Ontario, Canada. Fellow of the Royal Society of Canada and Fellow of the Chemical
Institute of Canada. Member of Advisory Editorial Advisory Board for Transport in Porous Media and
Journal of Porous Media.
Contributors
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

Tomasz Dyakowski,Professor, School of Chemical Engineering and Analytical Science, University of
Manchester, Manchester, UK. Also Manager of Applied Process Tomography Unit.
John Eaton,Professor and Vice Chairman, Department of Mechanical Engineering, Stanford University,
Stanford, CA. ASME Fellow. Tau Beta Pi and Perin Awards for undergraduate teaching.
Said Elghobashi,Professor, Department of Mechanical and Aerospace Engineering, University of
California, Irvine, CA. Fellow of the American Physical Society and American Society of Mechanical
Engineers.
Thomas Frank,Head of Funded CFX Development Group, ANSYS Germany GmbH, Otterfing,
Germany. Formerly Head of the Research Group on Numerical Methods for Multiphase Flows, Chemnitz
University of Technology, Chemnitz, Germany.
Udo Fritsching,Director of research group for Multiphase Flow, Heat and Mass Transfer, Foundation
Institute for Material Science, University of Bremen, Bremen, Germany.
Kamiel Gabriel,Associate Provost for Research and Graduate Programs, University of Ontario Institute
of Technology, Oshawa, Ontario, Canada. Formerly established the Microgravity Research Group at the
University of Saskatchewan.
John Grace,Professor of Chemical Engineering, University of British Columbia, Vancouver, British
Columbia, Canada. Formerly Department Head and Dean of Graduate Studies. Currently holds Canada
Research Chair and is a Fellow of the Canadian Academy of Engineering and of the Royal Society of
Canada. Past winner of the R.S. Jane Award of the Canadian Society for Chemical Engineering.
Erling Hammer,Professor, Department of Physics, University of Bergen, Bergen, Norway. Formerly with
the Chr. Michelsen Institute. Recipient of the STIMAREC Prize for malfunction analysis of pacemaker
systems.
Yassin Hassan,Professor, Department of Nuclear Engineering and the Department of Mechanical
Engineering, Texas A&M University, College Station, TX. Fellow of ASME and ANS. Recipient of the
ASME George Westinghouse Gold Medal and the ANS Arthur Holly Compton Award.
Christos Housiadas,Senior Research Scientist, Institute of Nuclear Technology and Radiation Protection,
“Demokritos” National Centre for Scientific Research, Athens, Greece. Formerly with the European
Commission’s Joint Research Center, Ispra, Italy and with the French Commissariat à l’Energie Atomique.
Shenggen Hu,Principle Research Engineer/Project Manager, Division of Energy Technology,
Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation (CISRO), Brisbane, Australia.
Karl Jacob,Scientist/Technical Leader, Solids Processing Laboratory, The Dow Chemical Company,
Midland, MI.
Geir Anton Johansen,Professor, Department of Physics and Technololgy, University of Bergen, Bergen,
Norway. Also Scientific Advisor at Christian Michelsen Research AS.
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

Chikao Kanaoka,President, Ishikawa National College of Technology, Kitachujo, Isubata, Japan. Formerly
Director, Institute of Nature and Environmental Technology, Kanazawa University, Kanazawa, Japan.
Satish Kandlikar,Gleason Professor of Mechanical Engineering at Rochester Institute of Technology,
Rochester, NY. ASME Fellow, Associate editor for Heat Transfer Engineering, the ASME Journal of Heat
Transfer and the Journal of Nanofluids and Microfluids.
Bo Leckner,Professor, Department of Energy and Environment, Chalmers University of Technology,
Göteborg, Sweden. Previously acting Professor of Energy Conversion.
Eric Loth,Professor, Aerospace Engineering, University of Illinois at Urbana-Champaign, Urbana, IL.
Professor of Aerospace Engineering, Willet Faculty Scholar, Associate Fellow of American Institute of
Aeronautics and Astronautics.
Robert Lyczkowski,Chemical Engineer, Biotechnology and Biodefense Applications Group, Energy
Systems Division, Argonne National Laboratory. AIChE Fellow. Editorial advisory board for Advances in
Transport Processes.
Hisao Makino,Senior Research Scientist, Energy Engineering Research Laboratory, Staff (Director)
Central Research Institute of Electric Power Industry (CRIEPI), Kanagawa, Japan. Formerly Director of
CS Promotion Division of CRIEPI, Currently Director of the Combustion Society of Japan and the
Society of Particle Technology in Japan. Also Editor of the Journal of the Society of Particle Technology,
Japan.
Farzad Mashayek,Professor and Director of Graduate Studies, Department of Mechanical and Industrial
Engineering, University of Illinois at Chicago, Chicago, IL. Received CAREER Award from U.S. National
Science Foundation, Young Investigator Award from U.S. Office Of Naval Research and is Associate Fellow
of AIAA.
Yoichiro Matsumoto,Vice Dean, School of Engineering, University of Tokyo, Tokyo, Japan. JSME
Computational Mechanics Award, JSME Fluids Engineering Frontier Award, former editor of JSME
International Journal Series B, former associate editor of ASME Journal of Fluids Engineering.
JSME Fellow.
Efstathios (E.) Michaelides,Leo S. Weil Professor and Associate Dean for Graduate Studies and Director,
Southcentral Regional Center of the National Institute for Global Environmental Change, School of
Engineering, Tulane University, New Orleans, LA. Chair of ASME Fluids Engineering Division, ASME
Fellow and ASME Freeman Scholar Award.
Paul Mort,Principal Engineer, Procter & Gamble Company, Cincinnati, OH. Chair of Particle Formation
area in International Fine Particle Research Institute and the Particle Production area within the Particle
Technology Forum.
René Oliemans,Director Multiphase Flow B.V., Part-time Professor Multiphase Flow, Delft University of
Technology, Delft, Netherlands. Previously Department Manager for Engineering Physics and
Mathematics, Shell Research, Amsterdam.
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

Yasuo Onishi,Chief Scientist, Environmental Technology Directorate, Pacific Northwest National labo-
ratory, Richland, WA. Graduate Adjunct Faculty, Civil and Environmental Engineering Department,
Washington State University.
Ghanem Oweis,Post-Doctoral Research fellow, Mechanical Engineering Department, University of
Michigan, Ann Arbor, MI.
Bert Pots,Senior Staff Corrosion Engineer, Shell Global Solutions, Houston, TX. Formerly with Royal
Dutch/Shell Laboratories in Amsterdam and Shell International Gas in London, UK.
Michael Reeks,Professor in Multiphase Flow, School of Mechanical and Systems Engineering, University
of Newcastle upon Tyne, United Kingdom. Formerly Marie Currie Senior Research Fellow at the
European Research Center at Ispra, Italy. Formerly associate editor of the Journal of Fluid Mechanics
Research and ASME Journal of Fluids Engineering.
Ted Roberts,Senior Lecturer, School of Chemical Engineering and Analytic Science, University of
Manchester, United Kingdom. Current chairman of the Society of Chemical Industry Electrochemical
Technology Group.
Ilia Roisman,Chair of Fluid Mechanics and Aerodynamics, Technical University of Darmstadt,
Darmstadt, Germany. Formerly Senior Lecturer at the Technion-IIT, Israel.
Akimi Serizawa,Professor, Division of Nuclear Engineering, Kyoto University, Kyoto, Japan. Heat
Transfer Society of Japan Academic Award, Societe de Thermique International Award, Fellow of JSME
and Atomic Society of Japan.
Olivier Simonin,Professor and Director of the Institute of Mechanics of Fluids of Toulouse, Toulouse,
France.
Gabriel Tardos,Professor, Department of Chemical Engineering, The City College of the City University
of New York, New York, NY., Formerly department chair.
Cameron Tropea,Chair of Fluid Mechanics and Aerodynamics, Technical University of Darmstadt,
Darmstadt, Germany. Editor-in-chief of the journal Experiments in Fluids.
Yutaka Tsuji,Professor, Department of Mechanical Engineering and Graduate School of Engineering,
Osaka University, Osaka, Japan. JSME Fluids Engineering Award, Fluid Science Research Award, AIChE
Thomas Baron Award, JSME Medal, Jotaki Award from the Society of Powder Technology, JSME Fellow.
Timothy Troutt,Professor, School of Mechanical and Materials Engineering, Washington State
University, Pullman, WA.
Gretar Tryggvason,Professor and Head of the Mechanical Engineering Department, Worcester
Polytechnic Institute, Worcester, MA. Currently editor-in-chief of the Journal of Computational Physics,
associate editor of the International Journal of Multiphase Flows and Fellow of the American Physical
Society.
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

Berend van Wachem,Multiphase Flow Group, Chalmers University of Technology, Göteborg, Sweden.
Richard Williams,Anglo American plc Chair in Mineral and Process Engineering at the University of
Leeds, Leeds, UK. Awarded the Ambrose Medal & Premium, the Isambard Kingdom Brunel Award, Beilby
Prize and Gold Medal, Noel Webster Award and the Silver Medal of The Royal Academy of Engineering.
Fellow of the Royal Academy of Engineering.
Hideto Yoshida,Professor, Department of Chemical Engineering and Graduate School of Engineering,
Hiroshima University, Hiroshima, Japan. Editor of Chemical Engineering Journal in Japan.
Jesse Zhu,Director, Powder Technology Research Center, and Professor in the Department of Chemical
and Biochemical Engineering, University of Western Ontario, London, Ontario, Canada. Canada
Research Chair of Powder Technology Applications, Senior Ontario Research Chair for Ultrafine Powder
Technology, Fellow of Canadian Society of Chemical Engineering.
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

1 Basic Concepts and Definitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1-1
Clayton T. Crowe and Efstathios E. Michaelides
2 Gas–Liquid Transport in Ducts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2-1
R.V.A. Oliemans and B.F.M. Pots
3 Boiling and Condensation. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3-1
S.G. Kandlikar and J.N. Chung
4 Fluid–Solid Transport in Ducts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4-1
Shrikant Dhodapkar, Karl Jacobs, and Shenggen Hu
5 Fluidized Beds. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5-1
John R. Grace, Bo Leckner, Jesse Zhu, and Yi Cheng
6 Aerosol Flows . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6-1
Yannis Drossinos and Christos Housiadas
7 Particle Separation Systems. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7-1
Chikao Kanaoka, Hideto Yoshida, and Hisao Makino
8 Spray Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8-1
Udo Fritsching
9 Dry Powder Flows . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9-1
Gabriel I. Tardos and Paul R. Mort
10 Porous Media Flows. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10-1
Mingzhe Dong and Francis A.L. Dullien
11 Microscale and Microgravity Flows . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11-1
Akimi Serizawa and Kamiel S. Gabriel
Contents
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

12 Multiphase Interactions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12-1
G.F. Oweis, S.L. Ceccio, Y. Matsumoto, C. Tropea, I.V. Roisman, Y. Tsuji,
R. Lyczkowski, T.R. Troutt, J. K. Eaton, and F. Mashayek
13 Modeling. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13-1
E. Loth, G. Tryggvason, Y. Tsuji, S.E. Elghobashi, Clayton T. Crowe, A. Berlemont, M. Reeks,
O. Simonin, Th. Frank, Y. Onishi, and B. van Wachem
14 Advanced Experimental Techniques . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14-1
E.A. Hammer, G.A. Johansen, T. Dyakowski, E.P.L. Roberts, J.C. Cullivan, R.A. Williams,
Y.A. Hassan, C.S. Claiborn
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

1
Basic Concepts and
Definitions
1.1 General Features of Multiphase Flows .............................. 1-1
Dispersed Phase and Separated Flows
● Gas–Liquid
Flows
● Gas–Solid Flows
● Liquid–Solid Flows
● Three-Phase
Flows
● Scope of the Handbook
1.2 Fundamental Definitions.................................................... 1-3
Volume Fraction and Densities
● Superficial and Phase Velocities
●Quality, Concentration, and Loading
● Response Times
●
Stokes Number
● Disperse Versus Dense Flows
● Phase Coupling
1.3 Size Distribution .............................................................. 1-10
Size Distributions
● Statistical Pa rameters
● Frequently Used
Size Distributions
1.4 Interactions of Fluids with Particles, Drops, and Bubbles 1-17
Introduction
● Mass Transfer
● Momentum Transfer
● Heat
Transfer
● Multiple Particle/Droplet/Bubble Effects
1.1 General Features of Multiphase Flows
Clayton T. Crowe
A phase refers to the solid, liquid, or vapor state of matter. A multiphase flow is the flow of a mixture
of phases such as gases (bubbles) in a liquid, or liquid (droplets) in gases, and so on. The purpose of this
Handbook is to provide back ground and state-of-the-art information on multiphase flows, including
industrial applications, analytic and numerical analyses, and experimental techniques.
1.1.1 Dispersed Phase and Separated Flows
Dispersed phase flows are flows in which one phase consists of discrete elements, such as droplets in a gas
or bubbles in a liquid. The discrete elements are not connected. In a separated flow, the two phases are
separated by a line of contact. An annular flow is a separated flow in which there is a liquid layer on the
pipe wall and a gaseous core. In other words, in a separated flow one can pass from one point to another
in the same phase while remaining in the same medium.
1.1.2 Gas–Liquid Flows
Gas–liquid flows occur in many applications. The motion of bubbles in a liquid as well as droplets in a
conveying gas stream are examples of gas–liquid flows. Bubble columns are commonly used in several
process industries. Atomization to generate small droplets for combustion is important in power
1-1
Clayton T. Crowe
Washington State University
Efstathios E. Michaelides
Tulane University
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

generation systems. Also drople t formation and impaction are important in spray forming for materials
processing. Steam-water flows in pipes and heat exchangers are very common in power systems such as
fossil fuel plants and nuclear reactors. Gas–liquid flows in pipes can assume several different configura-
tions ranging from bubbly flow to annular flow, in which there is a liquid layer on the wall and a droplet-
laden gaseous core flow.
1.1.3 Gas–Solid Flows
Gas–solid flows are usually considered to be a gas with suspended solid particles. This category of flow
includes pneumatic transport as well as fluidized beds. Pollution control devices, such as cyclone separa-
tors and electrostatic precipitators, are based on the principles of gas–solid flows. The combustion of coal
in fossil–fuel power systems depends on the dispersion and burning of coal particles. The micron-size
particles in solid-propellant rocket exhausts affect the performance of the rocket. Another example of a
gas–solid flow is the motion of particles down a chute or inclined plane. These are known as granular
flows where particle–particle and particle–wall interac tions are much more important than the forces due
to the interstitial gas. If the particles become motionless, the problem reduces to flow through a porous
medium in which the viscous force on the particle surfaces is the primary mechanism affecting the gas
flow; an example is a pebble-bed heat exchanger. In this case, even though one phase is not “flowing,” it
will be included as a type of multiphase flow.
1.1.4 Liquid–Solid Flows
Liquid–solid flows consist of flows in which solid particles are carried by the liquid, and are referred to as
slurry flows. Slurry flows cover a wide spectrum of applications that range from the transport of coals
and ores to the flow of mud. These flows can also be classified as dispersed phase flows and are the focus
of considerable interest in engineering research. The flow of liquid through a solid is another example of
porous media flow.
1.1.5 Three-Phase Flows
Three-phase flows are also encountered in engineering problems. For example, bubbles in a slurry flow give
rise to three phases flowing together. Not much work has been reported in the literature on three-phase flows.
For many years, the design of multiphase systems has been based primarily on empiricism. However, more
sophisticated measurement techniques have led to improved process control and the quantification of funda-
mental parameters. The increase in computational capabilit y has enabled the development of numerical
models that can be used to complement engineering sy stem design. The improvement of numerical models
is a rapidly growing field of technology, which have far -reaching benefits in upgrading the operation and effi-
ciency of current processes, and in supporting the development of new and innovative technologies.
1.1.6 Scope of the Handbook
This Handbook is designed to provide a backgr ound for engineers and scientists new to the field and to
serve as a source of information on current technology for those familiar with the field. Chapter 1 intro-
duces fundamental definitions including size distribu tions. It also includes the fundamentals of particle–
fluid–bubble interaction, which is the kernel of multiphase flows. Chapter 2 addresses gas–liquid flows
and provides information on methods of calculating system parameters. Chapter 3 deals with boiling and
condensation in multiphase systems. Chapter 4 cove rs pneumatic transport and slurry transport, which
are very important to multiphase systems. Chapter 5 addresses fluidized beds, covering the basic concepts,
heat and mass transfer, and applications. The flow of aerosol particles is presented in Chapter 6 with
application to respiratory systems. The removal of dust and droplets from gas streams is covered in
Chapter 7. The dynamics and features of sprays are covered in Chapter 8, with applications to
energy conversion, food processing, and metallurgical processes. Granular and porous media flows are
1-2 Multiphase Flow Handbook
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

introduced in Chapters 9 and 10. The flow of multiphase systems in microgravity and microscale dimen-
sions are the subjects of Chapter 11. Basic multiphase interactions are addressed in Chapter 12, including
cavitation, bubble physics, droplet breakup, particle–particle and particle–wall interactions, erosion, tur-
bulent dispersion, turbulence modulation, and combust ion. Chapter 13 introduces numerical modeling,
including direct simulation, Lagrangian and two-fluid modeling, the PDF approach and applications to
cyclone separators, slurry flow, and fluidized beds. Chapter 14, the final chapter in the Handbook,
addresses the current state of the art in instrumentation for measuring multiphase flows.
1.2 Fundamental Definitions
Clayton T. Crowe
This section introduces a few definitions that are fundamental to multiphase flows. For convenience, the
term discrete or dispersed phase will be used for the particles, droplets, or bubbles, while carrier or con-
tinuous phase will be used for the carrier fluid. The dispersed phase is not materially connected.
1.2.1 Volume Fraction and Densities
The volume fraction of the dispersed phase is defined as
α
d
αlim
δV→V
o
(1.1)
where
δV
d
is the volume of the dispersed phase in volume δV. The volume δV
o
is the limiting volume
that ensures a stationary average (Crowe et al., 1998). Unlike a continuum, the volume fraction cannot be
defined at a point. Equivalently, the volume fraction of the continuous phase is
α
c
αlim
δV→V
o
(1.2)
where
δV
c
is the volume of the continuous phase in the volume. This volume fraction is sometimes referred
to as the void fraction and in the chemical engineering literature, the volume fraction of the dispersed phase
is often referred to as holdup.By definition, the sum of the volume fractions must be unity, i.e.,
α
d
δα
c
α1 (1.3)
The bulk density (or apparent density) of the dispersed phase is the mass of the dispersed phase per
unit volume of mixture or, in terms of a limit, is defined as
ρ
αd
αlim
δV→V
o
(1.4)
where
δM
d
is the mass of the dispersed phase. The bulk density is related to the material density ρ
d
by
ρ
αd
αα
d
ρ
d
(1.5)
The sum of the bulk densities for the dispersed and continuous phases is the mixture density
ρ
αd
δρ
αc
αρ
m
(1.6)
1.2.2 Superficial and Phase Velocities
For multiphase flow in a pipe, the superficial velocity of each phase is the mass flow rate M
.
of that phase
divided by the pipe area A and material density. The superficial velocity for the dispersed phase is
U
d
α (1.7)
M
.
d
→
ρ
d
A
δM
d
→
δV
δV
c
→
δV
δV
d
→
δV
Basic Concepts and Definitions 1-3
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

In other words, it is the velocity of the phase if the phase occupied the whole pipe area. The phase velo-
city u is the actual velocity of the phase. The superficial velocity and the phase velocity are related by the
volume fraction
U
d
αα
d
u
d
(1.8)
The same relations hold for the carrier phase.
1.2.3 Quality, Concentration, and Loading
Another parameter important to the definition of dispersed-phase flows is the dispersed-phase mass
concentration,
Cα (1.9)
which is the ratio of the mass of the dispersed phase to that of the continuous phase in a mixture. This
parameter will sometimes be referred to as the particle or droplet mass ratio. Sometimes dispersed-phase
volume fraction is designated as concentration.
The quality of a liquid–vapor mixture where the liquid in the dispersed phase is
xα (1.10)
Another term in common use in multiphase flows is loading, which is the ratio of mass flux of the
dispersed phase to that of the continuous phase:
zα (1.11)
However, loading has also been used to denote concentration. The terminology is not uniform, as each
author appears to have his/her own choice of symbols for multiphase flow parameters.
1.2.4 Response Times
The response time of a particle or droplet to changes in flow velocity or temperature is important in
establishing nondimensional parameters to characterize the flow. The momentum response time relates
to the time required for a particle or droplet to respond to a change in velocity. The equation of motion
for a spherical particle in a gas is given by
mαC
D
ρ
c
(uρv)τuρvτ (1.12)
where v is the particle velocity and u the gas velocity. Defining the dispersed-phase Reynolds number as
Re
r
α (1.13)
and dividing through by the particle mass gives
α (uρv) (1.14)
where µ
c
is the viscosity of the gas (continuous phase). For the limits of low Reynolds numbers (Stokes
flow), the factor C
D
Re
r
/24 approaches unity. The other factor has dimensions of reciprocal time and
defines the momentum (velocity) response time
τ
V
α (1.15)
ρ
d
d
2
→
18µ
C
DRe
r
→
24
18
µ
→
ρ
d
d
2
dv
→
dt
ρ
c
dτuρvτ
→→→
µ
c
πd
2
→
4
1
→
2
dv
→
dt
m
.
d
→
m
.
c
ρ
αd
→
ρ
αm
ρ
αd
→
ρ
αc
1-4 Multiphase Flow Handbook
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

So the equation can be rewritten as
α (uρv) (1.16)
The solution to this equation for constant u and an initial particle velocity of zero is
vαu[1ρexp(ρt/
τ
V
)] (1.17)
Thus, the momentum response time is the time required for a particle to be released from rest to achieve
63% (e-1)/eof the freestream velocity. This characteristic time has been used extensively in the multi-
phase flow literature. Often
τ
p
is used to denote velocity response time.
The thermal response time relates to the responsiveness of a particle or droplet to changes in temper-
ature in the carrier fluid. The equation for particle temperature, assuming that the temperature is uni-
form throughout the particle, and radiative effects are negligible, is
mc
d
αNuπk
c
d(T
c
ρT
d
) (1.18)
where Nu is the Nusselt number,c
d
the specific heat of the particle material and k
c
the thermal conduc-
tivity of the continuous phase. Dividing through by the particle mass and specific heat gives
α (T
c
ρT
d
) (1.19)
For low Reynolds numbers, the ratio Nu/2 approaches unity; the other factor is the thermal response time
defined as
τ
T
α (1.20)
Thus the thermal equation for the particle becomes
α(T
c
ρT
d
) (1.21)
which is the time required for a particle to achieve 63% of a step change in the temperature of the carrier
phase.
The momentum and thermal response times are related through the properties of the fluid and the
particles, i.e.,
α (1.22)
where Pris the Prandtl number. For gases, the Prandtl number is of the order of unity; thus response times
are of the same order of magnitude. For a liquid, the Prandtl number can be of the order of 10
2
, which
means that velocity equilibrium is achieved much more rapidly than thermal equilibrium in a liquid.
Even though the above relations for the ratio of response times have been derived for low Reynolds num-
ber (Stokes flow), the ratio changes little for higher Reynolds numbers.
1.2.5 Stokes Number
The Stokes number is a very important parameter in fluid-particle flows. The Stokes number related to
the particle velocity is defined as
Stkα (1.23)
τ
V
→
τ
F
1
→
Pr
c
c
→
c
d
2
→
3
τ
V
→
τ
T
1
→
τ
T
dT
d
→
dt
ρ
d
c
d
d
2
→
12k
c
12k
c
→
ρ
p
c
d
D
2
Nu
→
2
dT
d
→
dt
dT
d
→
dt
1
→
τ
V
dv
→
dt
Basic Concepts and Definitions 1-5
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

where τ
F
is the characteristic time of the flow field. IfStk ππ1, the response time of the particles is much
less than the characteristic time associated with the flow field. In this case the particles will have ample time
to respond to changes in flow velocity and, the particle and fluid velocities will be nearly equal (velocity
equilibrium). On the other hand, ifStk φφ1, then the particle will have essentially no time to respond to
the fluid velocity changes and the particle velocity will be little affected by fluid velocity change. The sym-
bol Stis often used to denote the Stokes number of the particle but symbol Stk has been used here to avoid
confusion with the Strouhal number. Also Stk is used more frequently in the aerosol literature.
An approximate relationship for the particle/fluid velocity ratio as a function of the Stokes number can
be obtained from the “constant lag” solution. The velocity ratio is expressed as
φαv/u and is assumed to
vary slowly with time. By substituting this value into the particle motion equation, Eq. (1.16), one has
φα(1ρ φ) (1.24)
The carrier-phase acceleration can be approximated by
~ (1.25)
which, when substituted into Eq. (1.24) yields
φStk ~(1ρ φ) (1.26)
Finally, solving for
φ,gives
φα~ (1.27)
One notes that, as St
V
→0,the particle velocity approaches the carrier-phase velocity and as Stk →Π,the
particle velocity approaches zero, i.e., the particle velocity is unaffected by the fluid. The same idea
extends to Stokes number based on thermal response time.
1.2.6 Disperse Versus Dense Flows
A disperse flow, is one in which the particle motion is controlled by the fluid forces (drag and lift). A dense
flow, on the other hand, is one in which the particle motion is controlled by collisions. A qualitative esti-
mate of the disperse or dense nature of the flow can be made by comparing the ratio of momentum
response time of a particle to the time between collisions. Thus, the flow can be considered disperse if
π1 (1.28)
where
τ
C
is the average time between particle–particle collisions, because the particles have sufficient time
to respond to the local fluid dynamic forces before the next collision. On the other hand, if
φ1 (1.29)
then the particle has no time to respond to the fluid dynamic forces before the next collision and the flow
is dense. The time between collisions is generally estimated by using relationships from kinetic theory.
There is a further classification of dense flows: collision- and contact-dominated. In collision-dominated
flow the collisions between the particles control the features of the flow, such as in a fluidized bed. In a con-
tact dominated flow, the particle motion is controlled by continuous contact such as in a granular flow.
1.2.7 Phase Coupling
An important concept in the analysis of multiphase flows is coupling. If the flow of one phase affects the
other while there is no reverse effect, the flow is said to be one-way-coupled. If there is a mutual effect
between the flows of both phases, then the flow is two-way-coupled.
τ
V
→
τ
C
τ
V
→
τ
C
1
→
1δStk
u
d
→
u
c
u
→
τ
F
du
→
dt
u
→
τ
V
du
→
dt
1-6 Multiphase Flow Handbook
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

A schematic diagram of coupling is shown in Figure 1.1. The carrier phase is described by the density, tem-
perature, pressure, and velocity field. However, it may be important to include the concentrations of the
gaseous species in a gas phase. The particle or droplet phase is described by concentration, size, temperature,
and velocity field. Coupling can take place through mass, momentum, and energy transfer between phases.
Mass coupling is the addition of mass through evaporation or the removal of mass from the carrier stream by
condensation. Momentum coupling is the result of an interaction force, such as a drag force, between the dis-
persed and continuous phase. Momentum coupling can also occur with momentum addition or depletion due
to mass transfer. Energy coupling occurs through heat transfer between phases. Thermal and kinetic energy
can also be transferred between phases owing to mass transfer. Also, the presence of particles and droplets can
also affect the carrier phase turbulence. Obviously, analyses based on one-way coupling are straightforward.
One must estimate through experience or parameter magnitude if two-way coupling is important.
1.2.7.1 Mass Coupling
Suppose there are n droplets per unit volume in a box with side L as shown in Figure 1.2. Each droplet is
evaporating at a rate m
.
. Thus, the mass generated by the dispersed phase per unit time due to evapora-
tion is
M
.
d
αnL
3
m
.
(1.30)
The mass flux of the continuous phase through this volume is
M
.
c
~ρ
αc
uL
2
(1.31)
Basic Concepts and Definitions 1-7
Pressure
Temperature
Velocity
Species
concentration
Temperature
Velocity
Loading
Particle size
Mass
Momentum
Energy
Carrier fluid Dispersed phase
FIGURE 1.1Schematic diagram of coupling effects.
L
U
FIGURE 1.2Dispersed phase elements in a volume.
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

A mass coupling parameter is defined as
Π
mass
α (1.32)
IfΠ massππ1,then the effect of mass addition to the continuous phase would be insignificant and mass
coupling could be treated as one-way coupling. This ratio can be expressed as
~ (1.33)
The ratio m
.
/m scales as the reciprocal of a characteristic evaporation, burning, or condensation time,
τ
m
;
Thus, the ratio in Eq. (1.32) can be rewritten as
Π
mass
~C (1.34)
By taking L as some characteristic dimension of the system, this ratio can be used to assess the impor-
tance of mass coupling on the continuous-phase flow. Note that the ratio
τ
m
u/L can be regarded as the
ratio of a time associated with mass transfer to a time characteristic of the flow. Thus, the ratio can be
thought of as the Stokes number associated with mass transfer
Stk
mass
α (1.35)
hence, the mass transfer parameter can be expressed as
Π
mass
α (1.36)
Thus, if the droplet phase mass concentration and the mass exchange rate of the dispersed phase are low
(large
τ
m
and Stk
mass
), mass coupling can probably be neglected.
1.2.7.2 Momentum Coupling
The importance of momentum coupling can be assessed by comparing the drag force due to the dis-
persed phase with the momentum flux of the continuous phase. The momentum coupling parameter can
be defined as
Π
mom
α (1.37)
where D
d
is the drag force due to the disperse phase in the volume and Mom
c
is the momentum flux
through the volume. The drag associated with disperse phase in a volume with side L is
D
dαnL
3
3πµd(uρv) (1.38)
based on Stokes drag. The momentum flux of the continuous phase is given by
Mom
c
αρ
αc
u
2
L
2
(1.39)
The momentum coupling parameter can be expressed as
Π
mom
αδ
1ρ→
(1.40)
where m is the mass of an individual element of the dispersed phase. The product nm is the bulk phase den-
sity of the dispersed phase and the velocity ratio can be related to the Stokes number through Eq. (1.27).
Π
mom
α (1.41)
C→→
1δStk
mom
v
→
u
nmL
→
ρ
∼
c
uτ
V
D
d
→
Mom
c
C
→
Stk
mass
τ
m
u
→
L
L
→
uτ
m
Lm
.
→
um
ρ
αd
→
ρ
αc
M
.
d
→
M
.
c
M
.
d
→
M
.
c
1-8 Multiphase Flow Handbook
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC

Other documents randomly have
different content

Seuraavat päivät käytettiin kaiken tämän saaliin keräämiseen.
Kilpikonnanlihaa, joka on oivallista sekä tuoreena että säilytettynä,
voitiin heti käyttää ja myös panna varastoon. Talven varalle Godfrey
suolautti suurimman osan lihoista, voidakseen käyttää niitä
jokapäiväiseksi tarpeeksi, mutta jonkun aikaa oli pöydällä erilaisia
kilpikonnanliemiä, joita ei ainoastaan Tartelett pitänyt herkullisina.
Tätä tapausta lukuunottamatta ei elämän yksitoikkoisuutta enää
mikään häirinnyt. Joka päivä käytettiin samat tunnit samoihin
hommiin. Ja eikö tämä olo kävisi vielä synkemmäksi, sitten kun
talvikausi pakottaisi Godfreyn tovereineen sulkeutumaan Willin
puuhun? Sitä ajatellessaan Godfrey tunsi aina levottomuutta. Mutta
mitäpä sille mahtoi?
Sillä välin hän jatkoi Phinan saaren tutkimista; hän käytti
metsästykseen kaiken ajan, jota ei tarvinnut kiireellisempiin puuhiin.
Useimmiten oli Karefinotu hänen mukanaan, mutta Tartelett pysyi
kotona.
Tämä ei varmaankaan ollut erämies, vaikka hänen ensimmäinen
yrityksensä olikin ollut mestarilaukaus!
Näillä retkillä sitten kerran sattui odottamaton tapaus,
senlaatuinen, että se tiesi Willin puun asukkaiden vastaiselle
turvallisuudelle perin vakavaa vaaraa.
Godfrey ja neekeri olivat menneet otusten pyyntiin isoon
keskusmetsään sen harjanteen juurelle, joka oli Phinan saaren
varsinaisena selkärankana. Aamusta asti he eivät olleet nähneet kuin
parin antiloopin juoksevan korkeiden ikäpuiden välitse, mutta liian
etäällä, jotta niiden kaatamiseen olisi ollut mitään otaksuttavaa
mahdollisuutta.

Mutta koska Godfrey, joka ei laisinkaan ollut pikkuriistaa
ampumassa, ei yrittänytkään surmata vain surmaamisen vuoksi,
päätti hän palata ilman saalista. Kai hän sitä hiukan pahoitteli, mutta
ei niin paljon antiloopin lihan kuin näiden märehtijäin taljojen vuoksi,
joita hän aikoi käyttää hyvään tarpeeseen.
Kello oli jo kolme iltapäivällä. Ennen aamiaista, jonka hän
tovereineen oli nauttinut puiden juurella, yhtä vähän kuin sen
jälkeenkään ei häntä ollut metsästysonni suosinut. Molemmat
laittautuivat siis päivälliseksi palaamaan Willin puulle, kun Karefinotu
heidän juuri metsästä ulos tullessaan äkkiä hätkähti. Sitten hän
syöksyen Godfreytä kohti tarttui tämän hartioihin ja laahasi niin
tarmokkaasti mukanaan, että toinen ei kyennyt vastustamaan.
Kaksikymmentä askelta etäämpänä Godfrey pysähtyi, veti
henkeänsä ja kääntyen Karefinotuun päin loi häneen kysyvän
katseen.
Suunniltaan säikähtynyt neekeri osoitti ojennetulla kädellään
vähemmän kuin viidenkymmenen askeleen päässä liikkumatta
kyyröttävää eläintä.
Se oli harmaakarhu, joka käpälillään syleili puunrunkoa ja nuokutti
isoa päätänsä ikäänkuin juuri olisi hyökkäämäisillään molempain
metsästäjäin kimppuun.
Asiaa edes miettimättä Godfrey veti pyssynsä hanan heti vireeseen
ja laukaisi, ennenkuin Karefinotu oli ehtinyt häntä siitä estää.
Oliko luoti osunut mahtavaan kämmenjalkaiseen? Luultavasti.
Oliko se saanut surmansa? Siitä ei voinut mennä takuuseen; mutta
sen käpälät irtaantuivat ja se kierähti puun juurelle.

Ei ollut viivyteltävä. Käsikähmästä noin peloittavan eläimen kanssa
olisi saattanut olla mitä kamalimmat seuraukset. Tiedetään, että
noiden karhujen hyökkäys Kalifornian metsissä saattaa
ammattimetsästäjätkin mitä kauheimpaan vaaraan.
Niinpä neekeri tarttuikin Godfreyn käsivarteen raahatakseen hänet
mitä nopeimmin sieltä pois. Ja käsittäen, että tässä ei voinut olla
liian varovainen, nuori mies totteli.

XIX
Tilanne mutkistuu yhä.
Jokainen myöntänee, että pelottavan villipedon ilmestyminen
Phinan saarelle oli seikka, joka ei voinut olla mitä suurimmassa
määrässä huolestuttamatta kovan kohtalon sinne sulkemia
ihmisparkoja.
Godfrey — joka siinä ehkä menetteli epäviisaasti — ei pitänyt
itseänsä oikeutettuna salaamaan Tartelettilta, mitä oli tapahtunut.
"Karhu!" huudahti Tartelett katsoen säikähtyneenä ympärilleen,
ikäänkuin lauma noita petoja olisi hyökkäillyt Willin puun lähettyvillä.
"Minkätähden karhu? Eihän tähän asti ole ollut karhuja saarellamme!
Jos niitä on yksi, niin voi olla useampiakin, vieläpä suuri joukko
muitakin raatelevia petoja: jaguareja, panttereja, tiikerejä, hyeenoja,
leijonia!"
Tartelett näki Phinan saaren joutuneen jo kokonaisen häkistään
ulos murtautuneen eläinkokoelman haltuun.

Godfrey vastasi hänelle, ettei saanut mitään liioitella. Hän oli
nähnyt karhun, se oli varmaa. Miksi ei ainoakaan noista pedoista
ollut tähän asti näyttäytynyt hänen samoillessaan saaren metsiä, sitä
hän ei voinut selittää, ja se oli todella selittämätöntä. Mutta siitä oli
pitkä matka johtopäätökseen, että saaren metsissä ja ruohikoilla
vilisisi kaikenlaisia petoeläimiä. Oli kuitenkin oltava varuillaan eikä
enää lähdettävä ulos muutoin kuin hyvin asestettuna.
Onneton Tartelett! Tästä päivästä lähtien oli hänen elämänsä
alituista levottomuutta, mielenliikutusta, kauhua ja yhä uusiintuvaa
järjetöntä säikähtymistä, mikä sai hänet kovin kipeästi ikävöimään
takaisin kotimaahansa.
"Ei", toisteli hän, "ei! Jos täällä on petoja… niin olen saanut
kylläkseni ja tahdon päästä täältä pois!"
Mutta keinot puuttuivat.
Godfreyn tovereineen oli siis tästedes oltava varuillaan. Hyökkäys
saattoi tapahtua ei ainoastaan rannikon ja ruohikon puolelta, vaan
itse mammutpetäjä-metsikössäkin. Senpävuoksi ryhdyttiin vakaviin
toimenpiteisiin asunnon turvaamiseksi äkillisiltä päällekarkauksilta.
Portti suljettiin visusti, niin että se saattoi vastustaa petoeläimen
kynsiä. Mitä kotieläimiin tulee, olisi Godfrey mielellään laittanut niille
tallin, johon olisi voinut ne sulkea, ainakin yöksi, mutta se ei ollut
helppoa. Tyydyttiin siis pysyttämään ne, mikäli mahdollista, Willin
puun lähettyvillä eräänlaisessa oksista tehdyssä aitauksessa, josta ne
eivät voineet päästä ulos. Mutta tämä aitaus ei ollut kyllin vahva eikä
kyllin korkea voidakseen pidättää karhun tai hyeenan murtautumasta
sen lävitse tai hyppäämästä sen yli.

Mutta kun Karefinotu kaikista varoituksista huolimatta yhä vartioi
öisin majan ulkopuolella, toivoi Godfrey yhä voivansa välttää
suoranaisen hyökkäyksen.
Tosin kyllä antausi Karefinotu vaaraan, ollessaan täten Willin puun
vartijana; mutta hän oli kaiketi käsittänyt, että hän siten tekisi
palveluksen pelastajilleen, ja pysyi itsepintaisesti päätöksessään
entiseen tapaansa valvoa yhteistä turvallisuutta, sanoipa Godfrey
hänelle mitä tahansa.
Viikko kului, eikä mitään tuollaista peloittavaa vierasta ollut sillä
tienoolla näkynyt. Muuten ei Godfrey enää poistunutkaan asunnolta,
paitsi milloin se oli välttämätöntä. Kun lampaat, vuodet ja muu karja
kävivät laitumella lähiniityllä, ei niitä päästetty näkyvistä. Useimmiten
toimitti Karefinotu paimenen virkaa. Hän ei ottanut mukaansa
pyssyä, sillä näytti siltä, että hän ei ollut oppinut käsittämään
tuliaseiden käyttelyä; mutta toinen metsästyspuukoista riippui hänen
vyöstään, ja oikeassa kädessään hänellä oli kirves.
Täten asestettuna ei tarmokas neekeri olisi epäröinyt hyökätä
tiikeriä tai mitä muuta pahimmanlaatuista petoa vastaan tahansa.
Mutta kun ei karhua eikä mitään muutakaan suurta petoa ollut
viime kohtauksen jälkeen näyttäytynyt, alkoi Godfrey rauhoittua.
Vähitellen hän ryhtyi uudestaan tutkimuksiinsa ja metsästykseen,
mutta etääntymättä niin kauaksi saaren sisäosaan. Tällöin, kun
neekeri oli Godfreyn mukana, ei Willin puuhun visusti sulkeutunut
Tartelett olisi uskaltautunut sieltä ulos, vaikka olisi ollut tanssitunti
annettavana! Toisinaan Godfrey taas lähti yksinään, ja
balettimestarilla oli silloin toveri, jonka opettamiseen hän itsepäisesti
uhrautui.

Niin! Tartelett oli ensin aikonut opettaa Karefinotulle
englanninkielen tavallisimmat sanat; mutta hänen täytyi siitä
yrityksestä luopua, sillä niin huonosti näkyivät neekerin äänijänteet
soveltuvan sen sanojen lausumiseen.
— No, — oli Tartelett tuuminut, — koska en kelpaa hänen
opettajakseen, niin olen hänen oppilaansa!
Niinpä hän oli saanut päähänsä oppia Karefinotun puhumaa kieltä.
Turhaan selitti hänelle Godfrey, että siitä ei olisi heille suurta
hyötyä; Tartelett ei antanut perään. Hän keksi siis keinoja
tehdäkseen Karefinotulle käsitettäväksi, että tahtoi tätä omalla
kielellään nimittämään ne esineet, joita hän kädellään osoitti.
Täytyy tosiaan uskoa, että oppilas Tartelettilla oli hyvää
taipumusta, sillä kahden viikon päästä hän taisi viitisentoista sanaa!
Hän tiesi, että Karefinotu sanoi hirsi tarkoittaessaan valkeata, aradu,
kun oli kysymys taivaasta; mervira merkitsi hänen kielellään merta,
dura oli puu ja niin edespäin. Tartelett oli tästä taidostaan yhtä ylpeä
kuin jos olisi saanut ensimmäisen palkinnon Polynesian kielessä
suurissa tutkintokilpailuissa.
Silloin hän kiitollisena tahtoi antaa tunnustuksensa opettajalleen
siitä, mitä tämä oli hänen hyväkseen tehnyt, — ei enää pakottamalla
häntä mongertamaan englantilaisia sanoja, vaan opettamalla hänelle
eurooppalaisen tanssitaiteen sirot liikkeet ja oikeat periaatteet.
Nyt ei Godfrey voinut olla sydämestään nauramatta! Kuluihan
siihen ainakin aika, ja sunnuntaisin, kun ei enää ollut mitään
tehtävää, hän oli mielellään saapuvilla San Franciscon kuuluisan
tanssiopettajan esityksissä.

Se oli tosiaan näkemisen arvoista! Onneton Karefinotu ähki, puhki
ja hikoili kuin höyrypannu alistuessaan tanssin alkeisharjoituksiin!
Hän oli kuitenkin opinhaluinen ja koetti parastaan; mutta olihan hän
kaikkien heimolaistensa tapaan pystyhartiainen ja eikö hänen
rotuominaisuuksiinsa kuulunut ulkoneva vatsa, sisäänpäin
kääntyneet polvet ja jalat? Kasvattakaa sitten moisella tavalla
rakennetusta villistä joku Vestris tai Saint-Leon!
Kuitenkin kaikitenkin oli opettaja hellittämätön. Ja vaikka tämä
harjoitus Karefinotulle olikin kidutusta, oli hän sittenkin innokas. Mitä
saikaan hän kärsiä vain asettaakseen jalkansa ensimmäiseen
asentoon, sitä ei voisi kuvaillakaan! Ja kun oli siirryttävä toiseen ja
sitten kolmanteen, oli se vieläkin vaikeampaa!
"Mutta katsohan toki minua, visapää!" huusi Tartelett, joka
esimerkillä avusti ohjaustansa. "Jalat ulospäin! Vielä enemmän
ulospäin! Tuon varpaat toisen kantapään kohdalle! Avaa polvesi,
vintiö! Alenna olkapäitäsi, tolvana! Pää suoraan…! Käsivarret
kaareen…!"
"Mutta tehän vaaditte häneltä mahdottomia!" huomautti Godfrey.
"Mikään ei ole mahdotonta älykkäälle ihmiselle!" vastasi Tartelett
poikkeuksetta.
"Mutta hänen ruumiinrakenteensa ei siihen sovellu…"
"Mutta sen täytyy sopia; kyllä se vielä sopiikin! Se on
välttämätöntä, siitä ei mihinkään pääse; ja myöhemmin saa tuo villi
kiittää minua ainakin siitä, että osaa säädyllisesti esiintyä
salongissa!"

"Mutta eihän tuo neekeri koskaan joudu salonkiin!"
"No, no, mistäpä te sen tiedätte, Godfrey?" vastasi opettaja
ylvästellen. "Eikö tulevaisuus ole nousukkaiden, jotka osaavat ottaa
ajasta vaarin?"
Tämä oli Tartelettin kaikkien väitteiden loppuponsi. Ja sitten
opettaja otti taskuviulunsa ja veti jousellaan pieniä kimeitä säveliä,
jotka riemastuttivat Karefinotua. Muuta kiihoitusta ei tarvittu! —
Välittämättä tanssitaidon säännöistä neekeri hyppi, vääntelihe ja
kieppui kuin mikäkin hyrrä!
Ja nähdessään tämän Polynesian lapsen käyttäytyvän tähän
tapaan Tartelett mietti uinaillen, eivätkö nuo ehkä hiukan liian
rohkeat ja omaperäiset askeleet olleet ihmiselle aivan luonnollisia,
vaikkakin ne uhmailivat kaikkia taiteen periaatteita!
Mutta jättäkäämme tanssin ja plastiikan opettaja näihin filosofisiin
mietteisiinsä palataksemme kysymyksiin, jotka ovat sekä
hyödyllisempiä että tärkeimpiä.
Viimeisillä retkeilyillään metsässä tai kentällä, joko sitten yksinään
tai Karefinotun seurassa, ei Godfrey ollut havainnut mitään muuta
petoa. Hän ei edes ollut nähnyt niiden jälkiä. Puron partaalla, jonne
ne tietenkin olisivat tulleet janoansa sammuttamaan, ei ollut
ainoatakaan merkkiä niiden käpälistä. Öisin ei kuulunut ulvontaa eikä
epäilyttävää mörinää. Sitäpaitsi eivät kotieläimet vieläkään
osoittaneet minkäänlaista levottomuutta.
— Tuo on omituista, — ajatteli Godfrey toisinaan, — enkä minä
kuitenkaan ole erehtynyt! Eikä myöskään Karefinotu. Karhun hän
minulle tosiaan näytti. Ihan varmaa on, että ammuin karhua!

Otaksuen, että sen tapoin, olisiko tuo siis ollut kämmenjalkaisten
viimeinen edustaja saarellamme?
Se oli aivan selittämätöntä! Sitäpaitsi olisi Godfreyn, jos hän oli
karhun kaatanut, täytynyt löytää sen ruumis paikalta, missä oli sitä
ampunut. Mutta turhaan hän oli sitä sieltä etsinyt! Täytyikö hänen
siis uskoa, että eläin oli kuolettavasti haavoitettuna heittänyt
henkensä kaukana sieltä jossakin luolassa? Olihan se kyllä
mahdollista; mutta silloin tuolla kohdalla puun juurella olisi näkynyt
hyytynyttä verta, jota siellä ei kuitenkaan ollut.
— Olkoon sen asian laita miten tahansa, — tuumi Godfrey, —
mutta olkaamme aina varuillamme!
Marraskuun alkupäivinä saattoi sanoa ankaran vuodenajan
alkaneen tällä tuntemattomalla leveysasteella. Kylmää sadetta tuli jo
tuntikausia. Myöhemmin kai seuraisi loppumattomia rankkasateita,
jotka jatkuvat taukoamatta viikkomäärin ja ovat ominaisia tämän
leveyspiirin sateisille talvikuukausille.
Godfreyn täytyi nyt ryhtyä laittamaan tulisijaa itse Willin puun
sisukseen, — välttämätöntä tulisijaa, jonka avulla talvella sekä
lämmitettäisiin asuntoa että keitettäisiin ruokaa suojassa
sadekuuroilta ja tuulenpuuskilta.
Tulisijan saattoi kyllä aina laittaa asunnon nurkkaan isojen kivien
väliin, joista toiset sovitettiin lappeelleen ja toiset syrjälleen. Vaikein
kysymys oli savun ulosjohtaminen, sillä sen päästäminen pitkästä
torvesta, joka kulki mammutpetäjän sisässä tyvirungon päähän asti,
ei ollut käytännöllistä.

Godfreyn mieleen juolahti silloin tehdä putki muutamista pitkistä ja
paksuista bamburuo'oista, joita kasvoi paikoittain joen partailla.
Täytyy myöntää, että Karefinotusta oli hänelle siinä hommassa
hyvin suurta apua. Musta mies käsitti, ei aivan vaikeuksitta, mitä
Godfrey halusi. Neekeri seurasi hänen mennessään kahden
penikulman päähän Willin puusta valitsemaan paksuimpia bambuja;
hän avusti myöskin takan rakentamisessa. Kivet sijoitettiin lattialle
kammion perälle vastapäätä ovea. Bamburuo'oista, joiden ydin oli
poistettu ja joiden oksien kohdalle oli leikattu kierteitä, tehtiin, kun
ne sovitettiin päistään toinen toisensa sisään, kylliksi pitkä putki,
joka päättyi mammutpetäjän kuoreen puhkaistuun aukkoon. Tämän
täytyi siis riittää, kunhan vain pidettiin tarkka huoli, että bambu ei
syttynyt tuleen. Ilokseen Godfrey näki hauskan tulen pian loimuavan,
savun tärvelemättä puun sisustaa tai tekemättä siellä oleskelemista
tukalaksi.
Hän oli tehnyt viisaasti ryhtyessään tähän laitokseen ja vielä
viisaammin kiirehtiessään sen valmistumista.
Sillä marraskuun 3 päivästä sen 10 päivään asti satoi ihan
lakkaamatta kuin saavista kaataen. Olisi ollut mahdotonta ylläpitää
tulta ulkoilmassa. Näiden synkkien päivien kuluessa täytyi pysytellä
majassa. Ei voinut lähteä ulos muutoin kuin karjan ja kanatarhan
välttämättömiä tarpeita varten.
Näissä olosuhteissa sattui kama-varasto loppumaan. Se oli heidän
varsinainen leipäaineksensa, ja sen puute kävi pian tuntuvaksi.
Eräänä päivänä — marraskuun 10:nä — Godfrey siis ilmoitti
Tartelettille, että hän lähtisi Karefinotun kera kaman mukuloita
hakemaan, heti kun sää näkyisi asettuvan.

Tartelett, jota ei suinkaan haluttanut lähteä samoilemaan kahden
penikulman päähän liejuiseksi lionneen ruohikon läpi, suostui
jäämään kotimieheksi Godfreyn poissaollessa.
Illalla alkoivat taivaalta todellakin hälvetä paksut pilvet, joita
länsituuli oli kasannut kuukauden alusta asti. Sade taukosi vähitellen,
aurinko heitti joitakuita himmeitä valonsäteitä. Saattoi toivoa, että
huomispäivä toisi tullessaan hiukkasen seestä, jota täytyi käyttää
hyväkseen.
"Huomenna", virkkoi Godfrey, "minä lähden aamulla varhain ja
Karefinotu tulee mukaan".
"Se on sovittu", vastasi Tartelett.
Illan tullen, sitten kun ehtoollinen oli syöty ja usvista seljenneelle
taivaalle välähtänyt muutamia tähtiä, aikoi neekeri sijoittua
tavalliselle paikalleen majan ulkopuolelle, joka hänen oli täytynyt
jättää edellisinä sadeöinä. Godfrey yritti kuitenkin saada hänet
käsittämään, että olisi parasta pysyä huoneessa ja että lisävalppaus
ei ollut tarpeen, koska ainoakaan peto ei sen koommin ollut antanut
merkkejä itsestään. Mutta Karefinotu pysyi itsepintaisesti
tuumassaan. Hänen täytyi antaa pitää päänsä.
Kuten Godfrey oli aavistanut, havaittiin aamulla, että sitten eilisen
ei ollut satanut. Ja kun hän läksi Willin puusta kellon seitsemää
käydessä, kultailivat auringon ensi säteet keveästi mammutpetäjäin
tiivistä holvia.
Karefinotu oli paikallaan, missä oli viettänyt yönsä. Hän odotteli.
Hyvin asestettuina ja isot säkit mukanaan he sitten heti sanoivat

Tartelettille hyvästi ja suuntasivat kulkunsa joelle, jonka vasempaa
vartta he aikoivat kulkea ylöspäin kama-pensaikoille asti.
Tunnin kuluttua he olivat päässeet perille mitään vaarallista
kohtaamatta.
Juuria kaivettiin nopeasti riittävän runsas määrä molempien
säkkien täyttämiseksi. Se vei kolme tuntia, niin että kello oli noin
yksitoista aamupuolella, kun Godfrey toverinsa kanssa lähti
paluumatkalle Willin puuta kohti.
Astuen lähetysten ja tyytyen katselemaan toinen toistansa, koska
eivät voineet puhella, he saapuivat puron tekemään mutkaan, jonka
yli kaartui isoja puita niin sijoittuneina, että ne näyttivät rannalta
toiselle laitetulta luonnonkedolta. Tässä Godfrey äkkiä pysähtyi.
Nyt hän vuorostaan näytti Karefinotulle liikkumatonta eläintä, joka
seisoi puun juurella ja jonka silmistä hohti kummallinen kiilto.
"Tiikeri!" huudahti hän.
Godfrey ei siinä erehtynyt. Tiikeri se kyllä oli, kookas tiikeri,
takajaloilleen nousseena ja kynsillään kuorien puunrunkoa, sanalla
sanoen valmiina hyökkäämään.
Silmänräpäyksessä oli Godfrey pudottanut juurisäkkinsä.
Panostettu pyssy siirtyi hänen oikeaan käteensä, hän viritti hanan,
nosti perän olkapäätänsä vasten, tähtäsi ja laukaisi.
"Hurraa, hurraa!" huusi hän.
Tällä kertaa ei ollut epäilemistäkään: luodin kohtaama tiikeri oli
hypähtänyt taaksepäin. Mutta kenties se ei ollut saanut

kuolinhaavaa, ehkä se hyökkäisi jälleen eteenpäin yhä enemmän
vimmastuneena…
Godfrey piti kivääriänsä tähtäysasennossa ja toisella
laukauksellaan hän yhä uhkasi petoa.
Mutta ennenkuin Godfrey oli ehtinyt sitä estää, oli Karefinotu
rynnännyt sinnepäin, minne tiikeri oli hävinnyt, metsästyspuukko
kädessään..
Godfrey huusi häntä pysähtymään, tulemaan takaisin. Se oli
turhaa. Neekeri, joka henkensäkin uhalla oli päättänyt lopettaa
eläimen, jos se oli vain haavoittunut, ei häntä kuullut tai ei tahtonut
kuulla.
Godfrey riensi siis hänen jälkeensä…
Kun hän saapui virran partaalle, näki hän Karefinotun
mittelemässä voimiaan tiikerin kanssa puristaen sitä kurkusta,
ponnistellen kauheassa kamppailussa ja vihdoin antaen tarmokkaalla
kädellään sille puukoniskun sydämeen.
Tiikeri kierähti silloin jokeen asti, jonka äskeisistä sateista
paisuneet laineet tempasivat sen vuolaan pyörteen tavoin mukaansa.
Eläimen raato, joka vain hetkisen kellui veden pinnalla, kulkeutui
vinhaa vauhtia merta kohti.
Karhu, tiikeri! Ei enää ollut epäilemistäkään, että saarella piili
kauheita petoeläimiä!
Tultuaan jälleen Karefinotun luo Godfrey oli kuitenkin havainnut,
että neekeri oli ottelussa saanut vain muutamia lieviä naarmuja.

Sitten hän hyvin huolissaan siitä, mikä heitä tulevaisuudessa
mahdollisesti odotti, jatkoi matkaansa Willin puuta kohti.

XX
Tartelett hokee kaikissa äänilajeissa, että hän haluaisi jo päästä pois
saarelta.
Kun Tartelett sai kuulla, että saarella ei ollut ainoastaan karhuja,
vaan tiikerejäkin, alkoivat hänen valituksensa jälleen entistä
surkeampina. Nyt ei enää uskaltaisi lähteä ulos! Lopuksi nuo pedot
osaisivat Willin puullekin!
Enää ei olisi turvassa missään! Peloissaan vaatikin opettaja
suojakseen vähintäänkin vallituksia, — niin, kivisiä muureja
vallihautoineen ja vastahautoineen, välivarustuksineen ja
linnakkeineen, sanalla sanoen varustuksia, jotka täydellisesti
turvaisivat koko sequoia-ryhmän. Muutoin hän tahtoi tai ainakin
tahtoisi lähteä pois.
"Niin minäkin", vastasi Godfrey koruttomasti.
Tositeossa eivät olosuhteet, joissa Phinan saaren isännät olivat
tähän asti eläneet, enää olleet samat. Heidän oli onnistunut taistella
puutetta vastaan ja hankkia itselleen elämän välttämättömimmät
tarpeet, kun onnelliset asianhaarat olivat tulleet heille avuksi.

Sadekautta, talvea ja sen uhkaa vastaan he myöskin osaisivat pitää
puoliansa. Mutta puolustautua villipetoja vastaan, jotka saattoivat
karata heidän kimppuunsa millä hetkellä tahansa, oli toista, ja siihen
heiltä puuttui keinojakin.
Täten mutkistunut tilanne kävi siis varsin vakavaksi, ja pelättävä
oli, että se muuttuisi kestämättömäksi.
— Mutta kuinka on mahdollista, — toisteli Godfrey lakkaamatta
itsekseen, — ettemme neljän kuukauden ajalla nähneet ainoatakaan
petoa saarella ja että meidän nyt kahden viikon kuluessa on täytynyt
otella karhua ja tiikeriä vastaan. Mitä se merkitsee?
Sellainen asiaintila saattoi olla selittämätön, mutta se oli liiankin
totta, se täytyi myöntää.
Godfrey, jonka kylmäverisyys ja rohkeus karttuivat
koettelemuksissa, ei kuitenkaan antanut mielensä lannistua. Koska
vaarallisia petoja oli nyt pientä siirtolaa uhkaamassa, täytyi
viipymättä ryhtyä varokeinoihin niiden hyökkäyksiä vastaan.
Mutta miten siinä oli meneteltävä?
Päätettiin ensiksikin, että retkiä metsään tai rannikolle tehtäisiin
harvemmin ja ettei lähdettäisi ulkosalle muuten kuin hyvin
asestettuna ja ainoastaan, milloin se elämäntarpeiden vuoksi oli
ehdottomasti välttämätöntä.
"Näissä kahdessa kohtauksessa", sanoi Godfrey usein, "on onni
meitä kyllä suosinut, mutta kolmannella kerralla ehkä emme pääse
niin huokealla! Ei siis saa antautua vaaraan, milloin se ei ole ihan
välttämätöntä!"

Kuitenkaan ei riittänyt, että vain vältettiin tarpeettomia retkiä. Oli
kaikin mokomin suojeltava Willin puuta samoin kuin talouden
lisärakenteitakin: kanakarsinaa, karjahakaa ja niin edespäin, joissa
pedot eivät olisi häikäilleet aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja.
Godfrey päätti siis, jollei juuri linnoittaa Willin puuta Tartelettin
suurenmoisten suunnitelmien mukaan, niin ainakin yhdistää samaan
piiriin sitä ympäröivät neljä tai viisi mahtavaa mammutpetäjää. Jos
voitiin rakentaa vankka ja korkea paaluaita toisesta rungosta toiseen,
saattaisi sen sisällä olla verraten hyvässä turvassa tai ainakin
äkkihyökkäykseltä suojattuna.
Sen pystyttäminen oli mahdollista — Godfrey oli ottanut siitä
selvän, ensin tarkoin tutkittuaan seutua, — mutta se oli tosiaan
aikamoinen urakka. Vaikkapa supisti kehän mahdollisimman pieneksi,
olisi tuota paalutusta kuitenkin laitettava vähintään kolmesataa
jalkaa. Arvaa siis, millainen puumäärä oli valittava, kaadettava,
karsittava, kuljetettava paikalle ja pystytettävä, ennenkuin aitaus
olisi valmis.
Godfrey ei antanut työn paljouden itseänsä pelottaa. Hän ilmaisi
suunnitelmansa Tartelettille, joka sen hyväksyi luvaten tarmokasta
apua; mutta vielä tärkeämpää oli, että hänen onnistui saada se
selitetyksi Karefinotulle, joka oli aulis häntä auttamaan.
Ryhdyttiin viipymättä työhön.
Erään joenmutkan luona vajaan mailin päässä Willin puusta
ylöspäin oli pieni metsä, jossa kasvoi keskikokoisia merimäntyjä;
näiden runkoja saattoi lankkujen puutteessa asettaa vieretysten,
tarvitsematta niitä sitä ennen hakata nelitahkoisiksi, ja siten rakentaa
vankan paaluaitauksen.

Tuohon metsään siis lähtivät Godfrey ja hänen kaksi toveriansa
heti aamunkoitteessa seuraavana päivänä eli marraskuun 12:na. He
olivat hyvin asestetut ja etenivät perin varovaisesti.
"Minä en näistä retkistä paljoa pidä!" jupisi Tartelett, jonka uudet
koettelemukset tekivät yhä äreämmäksi. "Minä tahdon lähteä täältä
pois!"
Mutta Godfrey ei viitsinyt hänelle enää vastata. Tässä tilaisuudessa
ei otettu huomioon hänen halujansa, ei edes vedottu hänen älyynsä.
Yhteishyvä vaati vain hänen käsivarttensa apua. Hänen oli alistuttava
vetojuhdan virkaan.
Mitään ikävää kohtausta ei muuten sattunut tällä mailin taipaleella
Willin puulta pieneen metsään. Turhaan oli näreikköjä huolellisesti
tutkittu, ruohokenttää tähystetty äärestä ääreen. Kotieläimet, jotka
oli täytynyt päästää sinne laitumelle, eivät osoittaneet mitään
säikähdyksen merkkejä. Linnut kisailivat kuten tavallista,
osoittamatta minkäänlaista huolestumista.
Työt alkoivat heti. Syystä jätti Godfrey rakennusaineiden
kuljettamisen siksi, kunnes kaikki tarvittavat puut olivat kaadetut.
Niitä voitaisiin veistää turvallisemmin sitten, kun ne olivat paikalla.
Tässä raskaassa urakassa oli Karefinotusta hyvin paljon apua.
Hänestä oli tullut hyvin taitava kirveen ja sahan käyttäjä. Hänen
sitkeä voimansa teki hänelle mahdolliseksi työn jatkamisen silloinkin,
kun Godfreyn jo täytyi pysähtyä tuokioksi levähtämään ja kun
Tartelett, kädet rakoilla ja jäsenet pehmeinä, ei enää olisi jaksanut
edes taskuviuluansa kohottaa.

Kuitenkin oli Godfrey onnettomalle, puunhakkaajaksi muuttuneelle
tanssin ja plastiikan opettajalle varannut tehtävän huokeimman
osan, nimittäin pikkuoksain karsimisen. Siitä huolimatta olisi
Tartelett, vaikkei hänelle olisi maksettu kuin puoli dollaria päivässä,
saanut neljä viidennestä palkastaan ansiotta!
Kuuden päivän aikana, marraskuun 12 päivästä 17 päivään,
jatkettiin työtä herkeämättä. Lähdettiin työpaikalle päivänkoitteessa,
otettiin evästä mukaan ja palattiin Willin puulle vasta illallista
syömään. Taivas ei ollut aivan selkeä. Toisinaan kasaantui suuria
pilviä. Oli vihurien aika, sade ja päiväpaiste vuorottelivat.
Sadekuurojen ropsahtaessa etsivätkin metsänhakkaajat parhaansa
mukaan suojaa puiden alta, ryhtyen sitten jälleen työhönsä, joka oli
hetkiseksi keskeytynyt.
Marraskuun 18 päivänä viruivat kaikki puut latvottuina ja oksittuina
maassa, valmiina Willin puulle kuljetettaviksi. Tällä välin ei
ainoatakaan petoeläintä ollut näyttäytynyt joen lähettyvillä. Saattoi
kysyä, oliko niitä enää saarella jäljellä. Olivatko surmaniskun saaneet
karhu ja tiikeri — perin vähän luultavaa! — olleet lajinsa ainoat
edustajat? Oli miten oli, ei Godfrey suinkaan tahtonut luopua
suunnitelmastaan pystyttää vankka paaluaita turvaksi yhtä hyvin
villien alkuasukkaiden hyökkäystä kuin karhujen ja tiikerien
käpäläniskuja vastaan. Sitäpaitsi oli jo raskain työ suoritettu, koska
enää oli vain kuljetettava puut paikalle, missä ne käytettäisiin
tarkoitukseensa.
Sanomme, että "raskain työ oli suoritettu", vaikka voisi näyttää
siltä, että tuon kuljettamisen täytyi olla äärettömän työlästä. Että niin
ei kuitenkaan ollut asianlaita, johtui siitä, että Godfrey oli keksinyt
käytännöllisen keinon, joka mitä suurimmassa määrässä huojentaisi

hommaa. Käytettäisiin nimittäin tulvivaa jokea, joka äskeisten
sateiden paisuttamana oli käynyt kyllin vuolaaksi kuljettaakseen
kaikki nuo tukit. Ne sidottaisiin pieniksi kapeiksi lautoiksi ja soluisivat
siten mukavasti sequoia-metsikölle asti, jonka läpi puro juoksi
vinoon. Siellä pieni silta ne aivan luonnollisena salpapuomina
pysähdyttäisi. Siltä kohdalta oli Willin puulle tuskin viittäkolmatta
askelta. Jos ken oli erinomaisen tyytyväinen tähän menettelytapaan,
joka salli hänen korjata epäedulliseen valoon joutunutta
ihmisarvoansa, niin se oli opettaja Tartelett. Kahdeksantenatoista
päivänä lautattiin ensimmäiset puut. Ne ajelehtivat vastuksia
kohtaamatta sulkupuomille. Vähemmässä kuin kolmessa päivässä oli
kaikki kuljetettu, niin että marraskuun 20 päivänä kaikki hakkaukset
olivat määräpaikallaan.
Seuraavana päivänä pystytettiin ensimmäiset rungot kahden jalan
pituudelta maahan upotettuina, ja aita alkoi kohota Willin puuta
ympäröiväin suurimpain mammutpetäjäin välille. Tukevista ja
taipuvista oksista tehdyt siteet lujittivat rakenteen, jossa paalujen
latvat olivat kirveellä teräviksi suipennetut.
Godfrey katseli työn edistymistä tyytyväisenä ja toivoi hartaasti,
että se pian olisi valmis.
"Kun paaluaita kerran on pystyssä", sanoi hän Tartelettille, "niin
olemme todella kotonamme".
"Emme ole todella kotonamme", vastasi opettaja kuivakiskoisesti,
"ennenkuin olemme huoneissamme Kolderupin talossa Montgomery-
kadun varrella!"
Siitä asiastahan ei voinut olla kahta mieltä.

Marraskuun 26 päivänä oli paalutus kolmelta neljännekseltään
valmis. Sen toisiinsa liittämien mammutpetäjäin joukossa oli myöskin
se, jonka runkoon kanahuone oli järjestetty, ja Godfrey aikoi laittaa
kehän sisälle myöskin tallin.
Vielä kolme tai neljä päivää, ja koko aitaus olisi pystyssä. Enää
olisi vain laitettava siihen tukeva portti, joka lopullisesti turvaisi Willin
puun suljetun alueen.
Mutta seuraavana päivänä, marraskuun 27:nä, keskeytti työn
välitapaus, joka meidän on kerrottava verrattain seikkaperäisesti,
koska se kuuluu Phinan saarelle ominaisten käsittämättömien
seikkojen joukkoon.
Kello kahdeksan tienoissa aamusella oli Karefinotu kiskonut itsensä
sisätorvea pitkin mammutpetäjän haaraan sulkeakseen tiukasti
aukon, jonka lävitse kylmä viima ja sade voivat tunkeutua sisään.
Silloin hän päästi omituisen huudon.
Aitauksella työskentelevä Godfrey kohotti päätänsä ja huomasi
neekerin, joka ilmeikkäin elein viittoi häntä viipymättä saapumaan
luokseen.
Arvaten, että Karefinotu ei suinkaan tahtonut ilman vakavaa
aihetta häntä vaivata, otti Godfrey kaukoputkensa, nousi sisätorveen,
pujottausi aukosta ja istui pian hajareisin eräällä emäoksista.
Osoittaen silloin käsivarrellaan Phinan saaren koilliskolkassa olevaa
pyöreätä kulmausta kohti näytti Karefinotu pitkän höyhentöyhdön
tapaan ilmaan kohoavaa savua tai höyryä.
"Vieläkin!" huudahti Godfrey.

Ja suunnaten kaukoputkensa osoitettua paikkaa kohti täytyi hänen
tällä kertaa todeta, että mikään näköhäiriö ei ollut mahdollinen, vaan
että siellä todellakin oli savua, jonka täytyi kohota melkoisesta
roviosta, koska sen selvästi huomasi lähes viiden mailin päähän.
Godfrey kääntyi neekeriä kohti.
Tämä ilmaisi kummastuksensa katseillaan, huudahduksillaan, koko
asennollaankin. Epäilemättä hän ei ollut vähemmän hämmästynyt
tästä ilmiöstä kuin Godfrey itse.
Muuten ei ulapalla eikä rannikolla näkynyt mitään laivaa, ei
alkuasukasten ruuhta eikä muutakaan, mikä olisi ilmaissut, että
äskettäin oli noustu maihin.
"Ah, tällä kertaa kyllä osaan ottaa selvän siitä, mikä tuon savun
aiheuttaa!" huudahti Godfrey.
Ja osoittaen saaren koilliskulmaa ja sitten mammutpetäjän tyveä
hän ilmoitti kädenliikkeellä Karefinotulle, että hän tahtoi hetkistäkään
hukkaamatta mennä sinne.
Karefinotu käsitti hänen tarkoituksensa, vieläpä päännyökkäyksellä
ilmaisi aietta kannattavansakin.
— Niin, — tuumi Godfrey, — jos siellä on ihmisolento, täytyy
tietää, kuka hän on ja mistä hän on tullut! On saatava selville, miksi
se piileskelee! Siitä riippuu meidän kaikkien turvallisuus!
Hetkistä myöhemmin hän oli Karefinotun kera astunut alas Willin
puun juurelle. Siellä Godfrey mainiten Tartelettille, mitä oli nähnyt ja
mitä aikoi tehdä, ehdotti tälle, että hän lähtisi heidän kerallaan
rannikon pohjoisosaan.

Kymmenisen mailin samoilu päivässä ei ollut houkuttelevaa
henkilölle, joka piti sääriään ruumiinsa arvokkaimpana osana,
yksinomaan jaloihin harjoituksiin luotuina. Hän vastasi siis
mieluummin jäävänsä kotiin.
"Jääkää sitten!" vastasi Godfrey. "Me lähdemme kahden; mutta
älkää odottako meitä ennen iltaa!"
Sitten Karefinotu ja hän, ottaen evästä mukaansa, jotta voisivat
matkalla murkinoida, lähtivät liikkeelle sanottuaan hyvästi
opettajalle, jonka mielestä he eivät mitään löytäisi, vaan väsyttäisivät
itsensä ilman aikojaan.
Godfrey otti pyssynsä ja revolverinsa, neekeri taas kirveen ja
metsästyspuukon, josta oli tullut hänen mieliaseensa. He astuivat
puusillan yli, saapuivat joen oikealle rannalle ja samosivat sitten
ruohikon poikki sille rannikon suunnalle, josta oli nähty savun
nousevan kallioiden välistä.
Se oli kauempana idässä kuin se paikka, jossa Godfrey oli toisella
tutkimusretkellään turhaan käynyt.
Molemmat astuivat ripeästi, kuitenkin tarkastaen, oliko tie
turvallinen, eikö pensaissa ja vesakoissa ollut mitään eläintä, jonka
hyökkäys olisi ollut pelottava.
He eivät kohdanneet mitään vaarallista.
Keskipäivällä he, sittenkun olivat einehtineet, mutta muutoin eivät
hetkeksikään pysähtyneet, saapuivat ensimmäiselle rannikkoa
reunustavalle kalliovyöhykkeelle. Savu, joka yhä oli näkyvissä, kohosi

enää tuskin neljännesmailin matkan päässä. Tarvitsi enää vain kulkea
suorassa viivassa päämäärään saapuakseen.
He kiirehtivät siis askeleitaan, mutta asettuen hiukan varuilleen,
jotta voisivat yllättää eivätkä itse tulisi yllätetyiksi.
Kahta minuuttia myöhemmin haihtui savu, ikäänkuin tuli olisi
yhtäkkiä sammutettu.
Mutta Godfrey oli pannut tarkasti merkille paikan, mistä se oli
kohonnut. Siinä oli jyrkän, omituisesti muodostuneen kallion,
ikäänkuin katkaistun pyramiidin huipputynkä, jonka saattoi helposti
tuntea. Osoittaen sitä toverilleen hän astui suoraan sitä kohti.
Neljännesmaili oli nopeasti kuljettu; kiivettyään takaapäin olivat
Godfrey ja Karefinotu rantahietikolla vähemmän kuin
viidenkymmenen askeleen päässä tuosta kalliosta.
He juoksivat sinne… ei ketään…! Mutta tällä kertaa osoitti tuskin
sammunut valkea ja puoliksi hiipunut hiillos kylläkin selvästi, että
paikalla oli äskettäin ollut tuli sytytettynä.
"Täällä oli joku", huudahti Godfrey, "joku oli täällä tuokio sitten!
Siitä on otettava selvä…!"
Hän huusi… Ei vastausta…! Karefinotu hihkaisi kaikuvasti… Ketään
ei näkynyt!
Sitten he ryhtyivät molemmat tutkimaan naapurikallioita etsien
luolaa tai koloa, joka olisi voinut tarjota suojaa haaksirikkoiselle,
alkuasukkaalle, metsäläiselle…

Turhaan he tarkoin nuuskivat rannikon pienimmätkin kolot ja
lokerot. Mitään vanhan tai uuden leiripaikan merkkejä ei näkynyt, ei
jälkeäkään minkäänlaisen ihmisolennon käynnistä.
"Eikä se kuitenkaan", toisteli Godfrey, "voinut tällä kertaa olla
mitään kuuman lähteen höyryä! Se oli tosiaan palavan puun ja
ruohon savua, eikä tuo tuli ole voinut itsestään syttyä!"
Kaikki etsiskelyt olivat turhia, ja niin lähtivät Godfrey ja Karefinotu
kellon kahta käydessä paluumatkalle Willin puulle yhtä levottomina
kuin ällistyneinäkin sen johdosta, etteivät olleet mitään löytäneet.
Kukaan ei ihmettele, että Godfrey lähti sieltä hyvin miettiväisenä.
Hänestä tuntui, että hänen saarellaan nyt hallitsi jokin salattu voima.
Tuon savun uusiutuminen, petoeläinten ilmestyminen, eikö se kaikki
viitannut johonkin merkilliseen, käsittämättömään ja
aavistamattomaan?
Ja eikö hänen täytynyt yhä enemmän varmistua tässä ajatuksessa,
kun hän tuntia myöhemmin ruohikolle saavuttuaan kuuli omituista
ratinaa tai kalinaa…? Karefinotu työnsi häntä sivulle, samalla kun
ruohoon kiertynyt käärme oli hyökkäämäisillään hänen kimppuunsa.
"Käärmeitä, vielä käärmeitäkin, sitten kun jo olemme tavanneet
karhuja ja tiikerejä!" huudahti hän.
Niin, se oli yksi noita matelijoita, jotka voi helposti tuntea niiden
paetessaan aiheuttamasta kalinasta — kalkkarokäärme myrkyllisintä
lajia, oikea sukunsa jättiläinen.
Karefinotu oli heittäytynyt Godfreyn ja matelijan väliin, joka riensi
pakenemaan tiheään varvikkoon.

Mutta ajaen sitä takaa neekeri saavutti sen ja katkaisi siltä pään
kirveeniskulla. Kun Godfrey saapui hänen luokseen, vavahtelivat
matelijan tyngät verisellä maalla.
Muitakin yhtä vaarallisia käärmeitä näyttäytyi sitten lukuisasti koko
sillä osalla ruohikkoa, jonka joki eroitti Willin puusta.
Oliko siis äkkiä tapahtunut matelijain rynnäkkö? Oliko Phinan
saaresta tuleva kilpailija muinoiselle Tenos-saarelle, jonka hirvittävät
käärmeet ennen vanhaan tekivät kuuluisaksi ja joka kyykäärmeelle
antoi nimensäkin?
"Rientäkäämme, rientäkäämme!" huudahti Godfrey viitaten
Karefinotulle, että tämä kiirehtäisi askeliansa.
Hän oli levoton. Häntä puistattivat kamalat aavistukset eikä hän
voinut niitä vaimentaa.
Niiden vaikutuksen alaisena, jotakin läheistä vaaraa aavistaen,
hänellä oli kiire päästä Willin puulle takaisin.
Mitä sitten, kun hän lähestyi puron yli kyhättyä siltaa!
Säikähdyshuutoja kaikui mammutpetäjäin ryhmästä. Huudettiin
apua niin pelästyneellä äänellä, että siitä ei voinut erehtyä!
"Se on Tartelett!" sanoi Godfrey. "Poloisen kimppuun on
hyökätty…!
Nopeasti, nopeasti…!"
Kun he olivat kulkeneet sillan yli, näkivät he Tartelettin
kahdenkymmenen askeleen päässä juosta vilistävän minkä sääret
kantoivat.

Ääretön, joesta noussut krokotiili ajoi häntä takaa kita avoinna.
Sensijaan, että olisi poikkeillut oikealle ja vasemmalle, juoksi
säikähtynyt mies-parka pelosta hulluna suoraan eteenpäin,
antautuen siten vaaraan, että peto hänet saavuttaisi… Äkkiä hän
kompastui, kaatui… Hän oli hukassa…
Godfrey pysähtyi. Tämän välittömän vaaran uhatessa ei hänen
kylmäverisyytensä hetkeksikään jättänyt häntä. Hän kohotti
pyssynsä ja tähtäsi krokotiilia silmän alle.
Hyvin tähdätty luoti murskasi hirviön pään. Eläin ponnahti sivulle,
mätkähti jälleen maahan eikä sitten enää hievahtanut.
Kiirehtien sitten Tartelettin luo Karefinotu nosti hänet pystyyn…
Tanssinopettaja oli päässyt pelkällä säikähdyksellä. Mutta kylläpä hän
oli säikähtynyt!
Kello oli kuusi illalla.
Hetkistä myöhemmin Godfrey oli molempine kumppaneineen
vetäytynyt
Willin puuhun.
Kuinka katkerin miettein he söivätkään ilta-ateriansa! Mitä pitkiä
unettomuuden hetkiä olikaan varalla näille Phinan saaren asukkaille,
joita vastaan kova onni nyt raivokkaana riehui!
Mitä tanssinopettajaan tulee, ei hän tuskissaan osannut muuta
kuin toistaa lauseen, johon lyhyesti sisältyivät kaikki hänen
ajatuksensa:
"Minäpä tahtoisin lähteä täältä pois!"

XXI
Neekeri Karefinotu lausuu aivan hämmästyttävän mietteen.
Talvikausi, perin ankara näillä leveysasteilla, oli vihdoin tullut.
Ensimmäisiä pakkasia alkoi jo tuntua, ja täytyi otaksua säiden
muuttuvan tavattoman kolkoiksi. Godfrey oli siis syystä hyvillään,
että oli laittanut tulisijan asunnon sisään. Sanomattakin on selvää,
että paaluaita oli tehty valmiiksi ja että vankka portti nyttemmin sulki
siten eristetyn tarhan.
Lähinnä seuraavien kuuden viikon aikana eli puoliväliin joulukuuta
oli kovin myrskyisiä päiviä, jolloin ei ollut mahdollista lähteä
ulkosalle. Ensiksikin tuiskahti hirveitä tuulenpuuskia. Ne horjuttivat
metsikön mammutpetäjiä tyveen asti ja peittivät maan taittuneilla
oksilla, joita kerättiin runsas varasto polttopuiksi.
Willin puun asukkaat pukeutuivat silloin mahdollisimman
lämpimästi. Matkalaukusta tavattuja villavaatteita käytettiin niillä
retkeilyillä, jotka muonitusta varten olivat välttämättömät. Mutta sää
kävi niin kurjaksi, että oli pakko pysyä pirtissä.

Kaikki metsästys kävi mahdottomaksi, ja lunta tuiskutti pian niin
kosolta, että Godfrey olisi voinut luulla olevansa Jäämeren
epäystävällisillä rannoilla.
Tiedetäänhän, että pohjatuulten mitään ehkäisevää estettä
kohtaamatta pieksemä Pohjois-Amerikka on maapallon kylmimpiä
seutuja. Talvea jatkuu siellä yli huhtikuun puolivälin. Sitä vastaan
kamppaillakseen täytyy ryhtyä erikoisiin varokeinoihin. Tämä sai
ajattelemaan, että Phinan saari sijaitsi paljon korkeammalla
leveysasteella kuin Godfrey oli otaksunut.
Senvuoksi oli välttämätöntä laittaa Willin puun sisusta niin
mukavaksi kuin mahdollista. Mutta kauheasti saatiin kärsiä
pakkasesta ja kylmästä. Muonatarpeet olivat, sen pahempi,
riittämättömät, säilytetty kilpikonnanliha hupeni vähitellen. Monta
kertaa täytyi uhrata jokunen pää karjasta, joku lammas,
porsaskaniini tai vuohi, joiden lukumäärä niiden saarelle saavuttua
oli vain vähän lisääntynyt.
Mitä surullisia mietteitä toivatkaan nämä uudet koettelemukset
Godfreyn mieleen!
Tapahtuipa vielä, että ankara kuume lannisti hänet pariksi viikoksi.
Ilman pientä kotiapteekkia, joka sisälsi hänen hoitoonsa tarpeellisia
rohtoja, hän ehkä ei olisi vironnutkaan. Tartelett muuten ei juuri
kyennyt antamaan hänelle tämän ankaran taudin aikana tarpeellista
apua. Karefinotua hänen oli toipumisestaan etupäässä kiitettävä.
Mutta mitä muistoja ja mitä kaipuuta! Eikä hän voinut syyttää
ketään muuta kuin itseänsä tilasta, jonka loppuakaan hän ei enää
nähnyt! Monet monituiset kerrat hän houraillessaan kutsui Phinaa,
jota ei enää koskaan luullut näkevänsä, Will-enoansa, josta luuli

olevansa iäksi eroitettu! Ah, kylläpä hän nyt tinki tuosta Robinsonien
elämästä, jonka hänen lapsellinen mielikuvituksensa oli maalannut
niin ihanteelliseksi! Nyt hän näki kamppailevansa ankaran
todellisuuden kanssa! Hän ei enää voinut edes toivoa, että koskaan
pääsisi kotilieden ääreen!
Näin kului tämä surullinen joulukuu, jonka lopulla Godfrey alkoi
saada hiukan voimia takaisin.
Mitä Tartelettiin tulee, oli hänelle tosin erityisenä armona suotu,
että hän aina oli terve. Mutta mitä lakkaamattomia valituksia, mitä
loppumattomia jeremiaadeja! Kuten Kalypson luola Odysseuksen
lähdettyä, ei Willin puukaan "enää kajahdellut hänen laulustaan" —
nimittäin pienen viulurämän pakkasenkangistamain kielien sävelistä!
On vielä mainittava, että Godfreyn raskaimpia huolia oli, paitsi
vaarallisten eläinten ilmestymisen pelkoa, myöskin pelko siitä, että
villit monilukuisina saapuisivat uudestaan Phinan saarelle, jonka
asema oli niille tunnettu. Sellaista hyökkäystä vastaan olisi
paaluaitaus ollut varsin riittämätön suojavarustus.
Kun kaikkea tarkoin mietti, näytti mammutpetäjän korkeiden
oksien tarjoama turvapaikka vieläkin varmemmalta, ja sinne pääsyä
ryhdyttiin tekemään helpommaksi. Aina olisi helppo puolustaa
ahdasta aukkoa, jonka läpi oli tunkeuduttava tyvirungon huipulle
päästäkseen.
Karefinotun avulla Godfreyn onnistuikin laittaa säännöllisten
välimatkojen päähän jalan vastineita seinästä toiseen ikäänkuin
tikapuiden askelmia, jotka kiinnitettiin pitkällä kasviköydellä ja joita
pitkin saattoi nopeammin nousta sisätorvea ylös.

"Kah", virkkoi Godfrey hymyillen, kun tämä työ oli päättynyt, "nyt
on meillä talvimaja alhaalla ja kesähuvila ylhäällä!"
"Minä asuisin mieluummin kellarissa, kunhan se vain olisi
Montgomery-kadun varrella!" vastasi Tartelett.
Saapui joulu — tuo kaikkialla Pohjois-Amerikassa niin juhlittu
christmas! Sitten tuli uudenvuoden päivä monine
lapsuudenmuistoineen, joka sateisena, lumisena, kylmänä ja
synkkänä aloitti uuden vuosiluvun mitä kaameimmin entein!
Nyt oli kulunut kuusi kuukautta siitä, kun Dreamin haaksirikkoiset
viimeksi olivat olleet yhteydessä muun maailman kanssa.
Vuoden alku ei ollut onnellisimpia. Se sai ajattelemaan, että
Godfrey tovereineen joutuisi vielä julmempia koettelemuksia
kestämään.
Lumipyryä kesti aina tammikuun 18 päivään asti. Täytyi antaa
karjan käydä laitumella ulkona, jotta se voisi hankkia ravinnokseen
mitä löytäisi.
Päivän lopulla verhosi koko saaren kovin kostea ja kylmä yö, ja
mammutpetäjäin alusta vaipui sysimustaan pimeyteen.
Vuoteillaan mammutpuun sisustassa loikovat Godfrey ja Karefinotu
yrittivät turhaan nukkua. Pihkasoihdun epävarmassa valossa Godfrey
selaili raamattua.
Kellon kymmenettä käydessä kuului etäistä melua, joka vähitellen
läheni ja tuntui tulevan saaren pohjoisosasta.

Siitä ei voinut erehtyä. Petoeläimet siellä kiertelivät ympäristöllä ja,
mikä vielä kamalampaa, tiikerin ja hyenan ulvonta yhtyi tällä kertaa
pantterin ja leijonan karjunnan kanssa hirvittäväksi konsertiksi.
Godfrey, Tartelett ja neekeri olivat äkkiä nousseet sanomattoman
kauhun vallassa. Jos Karefinotu tämän selittämättömän petojen
hyökkäyksen uhatessa säikähtyi yhtä paljon kuin toisetkin, täytyy
sen lisäksi myöntää, että hänen hämmästyksensä oli ainakin yhtä
suuri kuin hänen pelkonsakin.
Kahden kamalan tunnin kuluessa kaikki kolme heristivät korviansa.
Ajoittain kajahti ulvonta varsin läheltä, sitten äkkiä lakatakseen,
ikäänkuin vaaniskeleva petolauma samoilemaansa seutua tuntematta
harhailisi umpimähkään. Kenties silloin Willin puukin säilyisi
hyökkäykseltä!
— Vähätpä siitä apua! — ajatteli Godfrey. — Jollei meidän onnistu
hävittää noita eläimiä sukupuuttoon, niin ei ole enää mitään turvaa
saarellamme!
Vähän jälkeen keskiyön alkoivat karjumiset kajahdella entistä
voimakkaampina ja lyhyemmän matkan päästä. Oli mahdotonta
epäillä, että ulvova joukko lähestyi Willin puuta.
Niin, se oli liiankin varmaa! Mutta mistä nuo pedot sitten
oikeastaan olivat tulleet? Eivät ne olleet voineet aivan äskettäin
nousta maihin Phinan saarelle! Niiden oli täytynyt siis olla siellä
ennen Godfreyn tuloa! Mutta miten sitten koko tuo lauma oli voinut
niin hyvin lymytä, että hän eräretkillään enempää kuin samoiluillaan
keskimetsissä ja saaren uloimmilla eteläisillä rannikoilla ei ollut
koskaan tavannut niistä jälkeäkään! Missä oli se salaperäinen luola,
joka oli oksentanut kidastaan nuo leijonat, pantterit ja tiikerit? Eikö

tämä kaikkien tähänastisten selittämättömien seikkojen joukossa
ollut selittämättömin?
Karefinotu ei voinut uskoa korviansa. Kuten sanottu, oli juuri
hänen kummastuksensa kaikkein suurin. Willin puun sisustaa
valaisevan liekin hohteessa olisi hänen mustalla naamallaan voinut
havaita mitä omituisimpia irvistyksiä.
Tartelett puolestaan voihki, valitti ja nurisi loukossaan. Hän tahtoi
kysellä Godfreyltä tätä kaikkea; mutta nuori mies ei voinut hänelle
vastata eikä ollut sillä tuulellakaan. Hän aavisti ääretöntä vaaraa,
mietti keinoja sen välttämiseksi. Kerran, pari hän Karefinotun kanssa
etääntyi aitauksen keskelle. He tahtoivat tarkastaa, oliko tarhan
portti sisäpuolelta vankasti suljettuna.
Yhtäkkiä syöksyi eläinjoukko lumivyöryn tapaan Willin puuta kohti.
Se oli vasta vain vuohi-, lammas- ja kaniinilauma. Säikähtyneinä
kuulemastaan petoeläinten mölystä ja vainuten niiden lähenemisen
nämä elukat olivat paenneet kuin hullut laitumelta ja saapuivat
etsimään suojaa paalutuksen takaa. "Niille täytyy avata!" sanoi
Godfrey. Karefinotu nyökkäsi. Hänen ei tarvinnut puhua samaa kieltä
kuin Godfrey lausuakseen ajatuksensa.
Portti avattiin, ja koko säikähtynyt lauma syöksyi aitaukseen.
Mutta sillä hetkellä välähti avatun aukon läpi kiiluvia silmiä tuosta
pimennosta, jonka mammutpetäjäin muodostama katto teki vielä
synkemmäksi. Ei ollut enää aikaa tarhan sulkemiseen! Tarttua
Godfreyn niskaan, laahata hänet vastoin tahtoansa mukaansa ja
työntää kammioon, jonka oven hän rajusti sulki — tuon kaiken teki
Karefinotu salamannopeasti.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

Multiphase Flow Handbook 1st Edition Clayton T. Crowe (Editor)

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Multiphase Flow Handbook 1st Edition Clayton T. Crowe (Editor)

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd