Nonlinear Dynamics and Psycholinguistics A Special Double Issue of ecological Psychology 1st Edition Guy C. Van Orden (Editor)

Nonlinear Dynamics and Psycholinguistics A Special Double Issue of ecological Psychology 1st Edition Guy C. Van Orden (Editor)
Nonlinear Dynamics and Psycholinguistics A Special Double Issue of ecological Psychology 1st Edition Guy C. Van Orden (Editor)
Nonlinear Dynamics and Psycholinguistics A Special Double Issue of ecological Psychology 1st Edition Guy C. Van Orden (Editor)

1. Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Nonlinear Dynamics and Psycholinguistics A Special
Double Issue of ecological Psychology 1st Edition
Guy C. Van Orden (Editor)
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/nonlinear-dynamics-and-
psycholinguistics-a-special-double-issue-of-ecological-
psychology-1st-edition-guy-c-van-orden-editor/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Human robot Interaction A Special Double Issue of human
computer Interaction 1st Edition Sara Kiesler (Editor)
https://ebookfinal.com/download/human-robot-interaction-a-special-
double-issue-of-human-computer-interaction-1st-edition-sara-kiesler-
editor/
Reviews of Nonlinear Dynamics and Complexity Volume 3
Annual Reviews of Nonlinear Dynamics and Complexity 1st
Edition Heinz Georg Schuster
https://ebookfinal.com/download/reviews-of-nonlinear-dynamics-and-
complexity-volume-3-annual-reviews-of-nonlinear-dynamics-and-
complexity-1st-edition-heinz-georg-schuster/
Computers and Aphasia Special Issue of Aphasiology Brian
Petheram
https://ebookfinal.com/download/computers-and-aphasia-special-issue-
of-aphasiology-brian-petheram/
Materialities Books Readers and the Chanson in Sixteenth
Century Europe 1st Edition Kate Van Orden
https://ebookfinal.com/download/materialities-books-readers-and-the-
chanson-in-sixteenth-century-europe-1st-edition-kate-van-orden/

3. Ecological Networks in an Agricultural World 1st Edition
Guy Woodward And David A. Bohan (Eds.)
https://ebookfinal.com/download/ecological-networks-in-an-
agricultural-world-1st-edition-guy-woodward-and-david-a-bohan-eds/
Ecological Design Sim Van Der Ryn
https://ebookfinal.com/download/ecological-design-sim-van-der-ryn/
The Islamic Drama Special Issue of Journal of Israel
Affairs Jamsh Malekpour
https://ebookfinal.com/download/the-islamic-drama-special-issue-of-
journal-of-israel-affairs-jamsh-malekpour/
Ecological Psychology in Context James Gibson Roger Barker
and the Legacy of William James s Radical Empiricism
Resources for Ecological Psychology 1st Edition Harry Heft
https://ebookfinal.com/download/ecological-psychology-in-context-
james-gibson-roger-barker-and-the-legacy-of-william-james-s-radical-
empiricism-resources-for-ecological-psychology-1st-edition-harry-heft/
Cultural Theory After 9 11 Terror Religion Media Special
Issue of SubStance Issue 115 37 1 2008 1st Edition Robert
Doran
https://ebookfinal.com/download/cultural-theory-after-9-11-terror-
religion-media-special-issue-of-substance-issue-115-37-1-2008-1st-
edition-robert-doran/

5. Nonlinear Dynamics and Psycholinguistics A Special
Double Issue of ecological Psychology 1st Edition Guy C.
Van Orden (Editor) Digital Instant Download
Author(s): Guy C. Van Orden (Editor)
ISBN(s): 9780805896565, 0805896562
Edition: 1
File Details: PDF, 1.15 MB
Year: 2002
Language: english

7. INTRODUCTION
Nonlinear Dynamics
and Psycholinguistics
Guy C. Van Orden
Cognitive Systems Group
Arizona State University
A small change in handwriting and the wordbugbecomesbag.Small changes that
result in disproportionate or qualitative differences in outcome are symptomatic of
phenomena that may be described using nonlinear equations. If the system of non-
linear equations includes time as a variable, then it composes a nonlinear dynamic
system—the termdynamicsimply means that the system changes in time. The con-
trast implied by the termnonlinearis in contrast with linear descriptions. In a linear
description of the previous example, the small change in handwriting should pro-
duce a proportional difference in outcome. Half the change should equal half the
difference in outcome; twice the change should equal twice the difference in out-
come—as though a handwritten string were in some sense a weighted average of
bugandbag.
Twentieth-century cognitive psychology was built on the assumption of linear-
ity. The essential goal of cognitive research programs has been to describe the men-
tal architecture that underlies cognitive and linguistic acts, such as reading or en-
gaging in conversation. This goal requires an empirical method sufficient to reduce
observed behavior to underlying cognitive processes. This, in turn, requires that ef-
fects of cognitive processes, at some level of description, combine linearly to make
up the whole of the behavior in question (plus random noise). Linearity allows the
reduction of behavioral effects to cognitive processes. Thus, it makes sense that
most statistical tools derive from the general linear model, and most research pro-
ECOLOGICAL PSYCHOLOGY, 14(1–2), 1–4
Copyright © 2002, Lawrence Erlbaum Associates, Inc.
Requests for reprints should be sent to Guy C. Van Orden, Cognitive Systems Group, Depart-
ment of Psychology, Arizona State University, Tempe, AZ 85287–1104. E-mail: guy.van.orden@
asu.edu

8. grams assume that measurements of cognitive behavior lend themselves to linear
reductive analysis.
All the authors of this special issue believe that nonlinear dynamic system theory
maybeusefullyappliedtoproblemsinpsycholinguistics.Theydonotagree,however,
on the feasibility of reducing behavior to a mental architecture. On one hand, indi-
vidual processes such as word recognition may be usefully described as nonlinear dy-
namic systems, although it is nevertheless possible to isolate the contributions of in-
dividual processes in behavior. Thus, measurements of linguistic behavior may be
partitionedamongspecificlinguisticprocesses,suchaswordrecognitionorsyntax.If
so, then nonlinear dynamic systems theory would supply theoretical tools, and tradi-
tional linear assumptions could yet suffice in empirical analyses. On the other hand,
nonlinear interactions may occur among cognitive processes, between cognitive
agents and their environments, and even among cognitive agents themselves. If so,
then empirical analyses will require nonlinear methods. In either case, we are in-
formedbycontemporarysciencesthathavegrownuparoundnonlineardynamicsys-
tems theory—sciences that have pioneered the conceptual tools and empirical
methods for working outside the linear box.
Ecological psychologists have long been working outside the box. Thus, nonlin-
ear dynamic systems theory could become a bridge between cognitive and ecological
research programs. This would be a welcome development. These two approaches
often proceed without contact, or, when contact occurs, proponents sometimes talk
at each other rather than to each other. But if both draw assumptions from nonlinear
dynamic systems theory, albeit sometimes for different purposes, then the assump-
tions themselves become a common basis for discussion—a basis for useful debate.
The articles in this special issue may contribute to this debate. They describe ways of
thinking about linguistic acts that assume nonlinear dynamics. They do not always
describe things the same way, but that is part of why they may be useful.
Jay Rueckl’s article is a concise overview of connectionist models of visual word
recognition. Connectionist models, sometimes called “neural” networks, are often
described using nonlinear equations that include time as a variable. Connectionist
theory thus inherits some of its basic assumptions from nonlinear dynamic systems
theory. As Rueckl makes clear, connectionist models retain the traditional assump-
tion that we may isolate and specify the functions of individual psycholinguistic
processes—processes such as word recognition that reside in between a stimulus
and a response. However, the processes themselves can be described as nonlinear
dynamic systems. One appeal of this view is that it maintains open lines of commu-
nication between traditional theories (e.g., information processing theories) and
connectionist theories. Nonlinear phenomena such as hysteresis are assumed to be
commensurate with results from linear analyses, and both kinds of theories may
draw on both kinds of empirical motivation.
Whitney Tabor also believes that we may specify internal processes of language
and cognition. He develops an original thesis around the central traditional prob-
2
VAN ORDEN

9. lem of syntax. Syntax concerns the order in which classes of words, such as nouns
and verbs, may appear in a sentence such that they are acceptable, well-formed
sentences. Languages can differ widely in syntax. Tabor’s bold hypothesis is that
different natural language grammars may originate in general lawful properties of
pattern formation. He supports this argument with existence proofs in the form of
computer simulations. In the simulations, distinct, historically important, artificial
grammars emerge as a model is taught different artificial languages. Thus, the con-
ventional notion of linguistic competence appears as a more inclusive construct—
a competence for self-organization within linguistic processes that may be common
to other cognitive processes (and nature at large).
John (Jay) Holden applies concepts from fractal geometry to describe perfor-
mance in traditional laboratory reading tasks. The same kinds of laboratory tasks
are discussed in Rueckl’s article, which allows the two approaches to be com-
pared. The crux of this comparison is the point already mentioned: whether spe-
cific cognitive process can be isolated in measurements of reading performance,
whether we may reduce human behavior to a causally intermediate architecture
of cognition. Holden speculates that systematic changes in the variability in re-
sponse times imply an iterative fractal process. As he envisions this abstract pro-
cess, positive feedback exists between agents and discourse environments, which
extends the system “outward” to include the discourse environment. If Holden is
correct, then cognitive research programs confront a possibility already made ex-
plicit in ecological theories—irreducible relations between agents and environ-
ments.
Assumptions about intentionality play a central role in ecological theories, but
intentionality has proven to be a recalcitrant problem for psycholinguistics. Van
Orden and Holden consider a new hypothesis about how intentional contents may
control behavior. Essentially, intentional contents reduce the degrees of freedom
for behavior to include only intentionally appropriate actions, and self-organizing
processes select actions that are actually observed. This hypothesis, proposed by
Alicia Juarrero (1999), is similar in many respects to contemporary neo-Gibsonian
accounts (Riley & Turvey, 2001). Van Orden and Holden contrast assumptions
from Juarrero’s account with assumptions at the foundation of traditional cognitive
research programs. They go on to claim that long-range correlations in the variabil-
ity of measured laboratory performances—fractal patterns—can be seen as provi-
sional corroboration of Juarrero’s hypothesis. If they are correct, then we should se-
riously consider that embodied control processes may self-organize intentional
actions. If so, then we require methods of nonlinear analysis to adequately describe
human behavior.
Differences aside, each of these articles illustrate how theories and methods of
nonlinear analysis may be given serious consideration. Nonlinear phenomena are
ubiquitous in psycholinguistic performances (and human behavior at large). It is
inevitable that they will shape our understanding of human discourse.
INTRODUCTION 3

10. REFERENCES
Juarrero, A. (1999).Dynamics in action.Cambridge, MA: MIT Press.
Riley, M. A., & Turvey, M. T. (2001). The self-organizing dynamics of intentions and actions.American
Journal of Psychology, 114,160–169.
4 VAN ORDEN

11. ARTICLES
The Dynamics of Visual
Word Recognition
Jay G. Rueckl
Department of Psychology
University of Connecticut and
Haskins Laboratories
This article provides an overview of a dynamical systems approach to visual word rec-
ognition. In this approach, the dynamics of word recognition are characterized in
terms of a connectionist network model. According to this model, seeing a word re-
sults in changes in the pattern of activation over the nodes in the lexical network
such that, over time, the network moves into an attractor state representing the or-
thographic, phonological, and semantic properties of that word. At a slower time-
scale, a learning process modifies the strengths of the connections among the nodes
in a way that attunes the network to the statistical regularities in its environment.
This view of word identification accommodates a wide body of empirical results, a
representative sampling of which is discussed here. Finally, the article closes with a
discussion of some of the theoretical issues that should be addressed as the dynamical
approach continues to develop.
Despite its apparent simplicity, visual word recognition is a remarkable skill. For
one thing, the number of words a reader is familiar with is quite large—up to
250,000 for the typical reader. Moreover, word identification involves two distinct
tasks. Words have meaning, and words can be pronounced, and a skilled reader
gains access to the semantic and phonological properties associated with a written
word within a few hundred milliseconds of seeing it. Interestingly, the mappings in-
volved in these two subtasks are quite different. The mapping from spelling to pho-
nology is fairly systematic—words that look alike generally sound alike as well (e.g.,
ECOLOGICAL PSYCHOLOGY, 14(1–2), 5–19
Copyright © 2002, Lawrence Erlbaum Associates, Inc.
Requests for reprints should be sent to Jay G. Rueckl, Department of Psychology, Box U-1020, Uni-
versity of Connecticut, Storrs CT 06269. E-mail: [email protected]

12. lake, take, bake, wake). In contrast, with the exception of morphological relatives
(e.g.,bake, baker, baker, bakery), whether two words look alike has no bearing on
whether they are similar in meaning. Yet, despite these differences, the knowledge
associated with each mapping can be used to read unfamiliar as well as familiar let-
ter strings. Thus, skilled readers of English can pronounce bothmaveandzill,and
they can understand what is meant bygreenifyandecologize.
Because of its interesting properties, and because, too, it is easily accessible to
experimental investigation, visual word identification has served as an important
model system in cognitive psychology for many years. In the late 1800s a sizable lit-
erature on word identification blossomed, foreshadowing much of the work that
would follow the “cognitive revolution” of the 1950s and 1960s. Since the 1960s vi-
sual word identification has been a proving ground for a variety of theoretical con-
structs, including serial search (Forster & Davis, 1984), spreading activation
(McClelland & Rumelhart, 1981; Morton, 1969), and rule-based computation
(Coltheart, 1978). Most recently, word identification has served as one of the pri-
mary test cases in the exploration of the utility of connectionist networks—and by
extension, dynamical systems—as models of cognitive processes. The purpose of
this article is to provide an overview of a dynamical systems approach to visual
word recognition.
DYNAMICS OF WORD IDENTIFICATION:
A CONNECTIONIST APPROACH
A connectionist network is composed of many simple, neuronlike processing units
callednodes,which communicate by sending excitatory and inhibitory signals to
one another. Each signal is weighted by the strength of the connection that it is
sent across, and the state of each node (itsactivation) is a nonlinear function of the
sum of these weighted signals. A learning algorithm is used to adjust the strengths
of the connections (theweights) such that the flow of activation is tailored to the
structure and task demands of the environment in which the network is embedded
(for overviews, see Elman et al., 1996; Rumelhart & McClelland, 1986b).
Many of the early connectionist models (e.g., Rumelhart & McClelland, 1986a;
Seidenberg & McClelland, 1989) employed relatively simple feed-forward archi-
tectures. In feed-forward networks there is a unidirectional flow of activation from
input nodes to output nodes (often with a set of “hidden” nodes in between), and as
a consequence these early models had the flavor of quasi-behaviorist stimulus-re-
sponse associators. It has become increasingly clear, however, that simple feed-for-
ward models are best thought of as simplifications of more powerful (and more in-
teresting) interactive networks. Interactivity (the recurrent flow of activation via
feedback connections) allows the pattern of activation in a network to evolve over
time, even if the external input to the network remains constant. As a result, inter-
active networks exhibitself-organizing attractor dynamics—over time a network’s
6
RUECKL

13. pattern of activation migrates toward a stable state, and once the network reaches
an attractor state it remains there until the input to the network changes.
Many of the attempts to apply the connectionist framework to the understand-
ing of cognitive processes have focused on the case of visual word identification
(e.g., Grossberg & Stone, 1986; Harm, 1998; Harm & Seidenberg, 1999; Kawa-
moto, 1993; Masson, 1995; Plaut, McClelland, Seidenberg, & Patterson, 1996;
Rueckl & Raveh, 1999; Seidenberg & McClelland, 1989; Stone & Van Orden,
1994). These efforts have converged on a canonical “triangle model,” a network
which includes separate layers of nodes responsible for representing the ortho-
graphic, phonological, and semantic properties of a word, with hidden units medi-
ating the interactions among these layers. The representations of the triangle
model are organized such that similarly spelled words have similar patterns of acti-
vation over the orthographic layer, semantically similar words have similar patterns
of activation over the semantic layer, and so on. When a given word comes into
view, the resulting input initiates a flow of activation within the network. Over
time, the network settles into a pattern of activation, which in turn provides input
to speech generation and language comprehension processes.
At this point it may be useful to explicitly characterize the structure and opera-
tion of the triangle model in the language of nonlinear dynamics. The following
points are particularly important:
•The state of a dynamical system is characterized by one or morestate(oror-
der)parameters.In the triangle model these parameters are the activation values of
the individual nodes. Thus, the network lives in a high-dimensional state space
(where the number of dimensions is equal to the number of nodes).
•Dynamical systems areself-causal:Changes in the state of a system are a con-
sequence of state-dependent processes. Thus, the behavior of a dynamical system
can be characterized by aflow fieldthat determines the trajectory of a system
through its state space. In the triangle model (as in all recurrent networks), the
change in the network’s pattern of activation is a function of its current activation,
and thus the behavior of the network is state dependent.
•The state space of many dynamical systems includesfixed points(attractors
and repellers)—states that the system will remain in until it is perturbed. When the
triangle model is properly trained, each word has a unique attractor, and the posi-
tions of the attractors in the state space are organized to reflect similarities in spell-
ing, pronunciation, and meaning.
•In a dynamical system there are typically one or morecontrol parameters,the
values of which determine the structure of the flow field (e.g., the location of the
fixed points, and so on). The control parameters in the triangle model include the
weightsand theexternal input.The weights are coupling parameters that control the
interactions among the nodes and are determined by a learning process that at-
tunes the network to its environment and task demands. The external input is as-
sumed to come from basic visual processes, which feed the network information
DYNAMICS OF WORD RECOGNITION 7

14. about the identity and position of the letters in a written word, and thus has a direct
impact on the activation of nodes in the orthographic layer.
1
Thus, the identification of a written word is a dynamical process that is shaped
by two sets of constraints. Theinternal constraints(to borrow a phrase from Gestalt
psychology) are embodied in the weights and act to ensure that the states of the
components of the network are mutually consistent. The flow field generated by
these constraints is multistable, with a large number of attractors (one or more per
word) organized to capture the relations among the orthographic, phonological,
and semantic properties of the words in the reader’s vocabulary. Theexternal con-
straintson the dynamics of word identification reflect the “optical push” that seeing
a written word exerts on the lexical system, and they are captured in the triangle
model by the external input parameters. If the internal constraints were absent,
nodes that receive external input would be driven to a certain level of excitation or
inhibition, but nodes that do not receive external input would remain in whatever
state they were in. (Thus, in the absence of other forces, the flow field generated by
the external input would form an attractor manifold—a hyperplane in the system’s
state space.) Of course, for the system to work properly, the internal constraints
must be present. Hence, in the model the effect on the external constraints is to
distort the flow field generated by the internal constraints, strengthening the at-
tractor corresponding to the word now being seen (and perhaps some of its neigh-
bors), and weakening or destroying the attractors corresponding to other words.
The direction, speed, and outcome of the system’s resulting movement through its
state space depends both on the structure of the flow field (as jointly determined by
the weights and the external input) and the initial position of the system (its pat-
tern of activation at the time that the external input begins to change).
DYNAMICS OF WORD IDENTIFICATION:
REPRESENTATIVE PHENOMENA
The dynamical approach offers a conception of word identification that differs
rather dramatically from other kinds of cognitive models. Word identification is
not a matter of accessing prestored mental representations, nor does it involve the
use of rules to strip a word into its constituents and transform these constituents
from one kind of representation to another. Instead, word identification involves
self-organizing processes at two timescales. At the faster timescale, commensurate
with the rate at which individual words are read, the flow of activation within the
lexical network is drawn toward an attractor state, which is jointly determined by
8
RUECKL
1
Network models sometimes include additional control parameters (e.g., decay, attentional gain),
but in the research of relevance here these parameters have played a relatively minor role and, thus, will
not be considered further.

15. the visual input and the network’s pattern of connectivity. The pattern of connec-
tivity is in turn the product of a self-organizing process that occurs at a slower
timescale. This slower process adjusts the weights to attune the network to the
structure of its environment and task demands.
One way to further clarify the characteristics of these dynamic processes and
draw out the differences among the unique aspects of the dynamical perspective is
to consider how the dynamical approach accounts for a variety of experimental
findings. Of the many sorts of empirical phenomena that are of interest to theories
of word identification, only a representative subset will be considered here. Collec-
tively, these phenomena reflect two of the primary characteristics of dynamical sys-
tems: the manner in which the dynamics are shaped by the control parameters, and
the sensitivity of these dynamics to initial conditions.
Consistency Effects
In a typical word identification experiment, a reader is shown a letter string on a
computer screen and asked to either name it aloud or push a button indicating
whether or not it is a real word. A starting point for any theory of word identifica-
tion is the observation that the speed and accuracy with which these responses can
be made systematically varies as a function of a number of lexical properties. One
such property is word frequency—the more experience a reader has with a word (as
estimated by its frequency in a large corpus of text), the faster and more accurate its
response in a naming or lexical decision task (Scarborough, Cortese, & Scar-
borough, 1977). Another, and perhaps less obvious, determinant of reading perfor-
mance concerns the relation between how a word is spelled and how it is pro-
nounced. Although most words in an alphabetic language adhere to standard
spelling–sound correspondences (e.g.,save, mint), a minority of words violate these
correspondences (e.g.,have, pint). It is commonly observed that words such asmint
are read faster than words such aspint,provided that they are relatively low in fre-
quency. For high-frequency words, effects related to spelling–sound correspon-
dence are generally weak or absent (Coltheart, 1978).
One prominent approach to visual word identification (e.g., Coltheart, 1978)
holds that this pattern of behavior reveals the interplay of two kinds of processes: a
search process that provides direct access to lexical representations on the basis of a
word’s orthographic structure, and a process that uses rules to transform a sequence
ofletterstoaphonologicalcode(“soundingouttheword”)inordertoaccessthelexi-
con. According to the dual-route account, “regular” words (mint) conform to the
rulesusedbythephonologicalroute,but“exception”words(pint)donot.Asaconse-
quence, although regular words benefit from the operation of both routes, exception
words must be read via the direct route. To the degree that the phonological route is
involved, it will either slow the correct response or result in an error, and thus regular
words are identified faster than exceptions. The interaction of regularity and fre-
quency is attributed to the effect of frequency on the direct route. It is assumed that
DYNAMICS OF WORD RECOGNITION 9

16. thisrouteissoefficientinprocessinghigh-frequencywordsthatitcompletesitsoper-
ation well before the phonological route has a chance to produce an output. Hence,
for high-frequency words the routes in effect neither cooperate nor compete, and
regular and exception words are read at the same rate.
The dynamical approach offers a different perspective, from which the differ-
ence betweenmintandpintreflects the statistical structure of the correspondences
between spelling and phonology. Most of the English words that end inintrhyme
withmint(e.g.,hint, lint, tint, print). The one word that is inconsistent with this pat-
tern ispint. Thus, for the wordmint, hintandtintare “friends,” butpintis an “en-
emy.” In terms of spelling–sound correspondences,mintis more consistent than
pint—it has a higher ratio of friends to enemies. From a dynamical perspective, the
putative effects of regularity are actually effects of consistency: The more consis-
tent the word, the more quickly and accurately it will be read (Glushko, 1979;
Jared, McRae, & Seidenberg, 1990).
In the triangle model, consistency effects are a consequence of the way in which
learning structures the pattern of connectivity, and hence the activation dynamics.
It is assumed that learning never ceases. Thus, each time a word is read, the
weights are adjusted to strengthen that word’s attractor. One effect of these weight
changes is to improve the network’s behavior with regard to that word (i.e., in sub-
sequent encounters with that word, it will be identified more quickly and accu-
rately). In addition, however, because the pattern of connectivity controls the net-
work’s response to all of the words that it sees, the learning that results from an
encounter with a given word will have consequences for the subsequent processing
of other words as well. In other words, learning about one word can interfere with
the subsequent processing of another word.
Because they are represented by dissimilar (orthogonal) patterns of activation,
interference has minimal effect on words that are dissimilar in spelling, pronuncia-
tion, and meaning. For words that are similar along one or more of these dimen-
sions, interference can be either beneficial or detrimental. For example, because
mintandhintare similar in both spelling and pronunciation, the weight changes
that strengthen the association between the orthographic and phonological repre-
sentations ofminttend to strengthen the corresponding association forhintas well.
Thus, learning aboutmintimproves the network’s performance onhint.In contrast,
because the bodies ofmintandpintare pronounced differently, the changes in the
orthographic–phonological weights resulting from an encounter with the word
mintare inappropriate for the wordpint.(In fact, they tend to make the network
pronouncepintso that it rhymes withmint;Seidenberg & McClelland, 1989.)
Consistency effects reflect the cumulative effects of experiences with a word’s
friends and enemies on the network’s pattern of connectivity, and hence on its ac-
tivation dynamics. The more friends a word has, the faster it will be identified; the
more enemies, the slower. Of course, the pattern of connectivity depends not only
on the network’s experience with a word’s friends and enemies but also on its expe-
rience with that word itself. As noted above, the effect of spelling–sound con-
10
RUECKL

17. sistency on word identification is modulated by frequency—for high-frequency
words, consistency has little or no effect. Like readers, the triangle model also ex-
hibits this interaction of frequency and consistency (Plaut et al., 1996; Seidenberg
& McClelland, 1989). This interaction comes about because each encounter with
a word provides the network with an opportunity to adjust its weights in order to
improve its performance. Given enough learning trials, the weights can be adjusted
to fully compensate for the interference produced by a word’s enemies. Practice
makes perfect.
Tosummarize,frequencyandconsistencyeffectsreflectthestatisticalstructureof
the mappings among the properties of the words in a reader’s vocabulary. Over the
courseoflearning,thisstructureshapesthepatternofconnectivitywithinthelexical
system. The pattern of connectivity, in turn, constrains the flow of activation within
thesystemand,hence,itsbehavior.Itisworthnotingthatthislinkagebetweenstatis-
tical structure, learning, and behavior provides the basis for understanding a variety
of empirical phenomena. For example, readers are influenced by the morphological
structure of the words that they read (for reviews, see Feldman, 1995; Henderson,
1985). In the triangle model, morphology plays an important role in word identifica-
tion because morphology is virtually the only source of structure in the mappings
from orthography and phonology to meaning. (That is, with the exception of mor-
phological relatives, words that are similar in form are typically not similar in mean-
ing—contrastmake, made, makerwithmake, take, lake.) Simulations have demon-
strated that networks are sensitive to morphological regularities in much the same
way that they are influenced by orthographic–phonological consistency (Plaut &
Gonnerman, 2000; Rueckl & Raveh, 1999).
Repetition Priming
The explanation of consistency effects developed above was couched primarily in
terms of the effects of learning on the pattern of connectivity in a connectionist
network. It may be instructive to restate this explanation using the terminology of
nonlinear dynamics. To wit, after a word is identified, the lexical system’s control
parameters are adjusted so as to strengthen the attractor corresponding to that
word. However, changes in the control parameters have global consequences—a
change in a control parameter deforms the entire flow field. Consequently, if two
words have nearby attractors in both the orthographic and phonological subspaces,
strengthening one of their attractors strengthens the other as well. In contrast, if
two words with nearby orthographic attractors have relatively distant attractors in
the phonological subspace, strengthening one attractor weakens the other. The
impact of these transfer effects depends on the frequency with which the unprimed
word is encountered. More frequent words have stronger attractors, and thus
transfer effects have a negligible impact on them.
Consistency effects reveal the collective influence of many learning events on
the dynamics of word identification. However, if each encounter with a word
DYNAMICS OF WORD RECOGNITION 11

18. causes a change in the lexical system’s control parameters, then in principle it
should be possible to observe the behavioral consequences of a single learning
event. In fact they are observable—in a phenomenon known asrepetition priming.
Repetition priming is the facilitation in the identification of a word that results
from having seen that word recently. Priming effects occur on a scale of minutes,
hours, or even days. They can be observed in a variety of experimental tasks, and
they influence the behavior of readers at all skill levels (for general reviews, see
Roediger & McDermott, 1993; Tenpenny, 1995).
Repetition priming has been modeled in a variety of ways—for example, as a
change in a word detector’s threshold (Morton, 1969); as a reordering of the lexical
entries subjected to a serial search process (Forster & Davis, 1984); and as the in-
fluence of episodic memory traces on perception (Jacoby & Dallas, 1981; Kolers,
1979). According to the dynamical approach, priming is a manifestation of the pro-
cess that adjusts the system’s control parameters (i.e., the network’s weights) after
a word has been identified. These changes strengthen the word’s attractor, and as a
result, on subsequent encounters with that word the system responds faster and
more accurately.
Repetition priming has been extensively studied, both by theorists interested in
word identification and theorists concerned with the nature of memory.
2
An ex-
tensive review of these findings and their fit with the dynamical approach is pro-
vided by Rueckl (in press). For present purposes, it is sufficient to discuss several of
the characteristics of repetition priming that are especially illuminating with regard
to the nature of the dynamical approach.
One important set of findings concerns transfer effects. Because a change in a sys-
tem’s control parameters deforms its entire flow field, the dynamical account holds
that the effects of priming should not be limited to the subsequent identification of
that prime, but instead should have consequences for the identification of other
words,particularlythosethataresimilartotheprime(andhencehavenearbyattrac-
tors). Consistent with this account, priming has been found to transfer to words that
are similar to the prime in spelling, pronunciation, and meaning (for a review, see
Rueckl, in press). A particularly robust example of a transfer effect ismorphological
priming.Numerous studies (e.g., Rueckl, Mikolinski, Raveh, Miner, & Mars, 1997;
Stanners, Neiser, Hernon, & Hall, 1979) have shown that the identification of a
word is facilitated by the prior presentation of a morphological relative (e.g.,walk–
walks, compute–computer). Morphological priming has often been taken to indicate
that morphemes are explicitly represented in the mental lexicon. On this view, mor-
phological priming occurs because the identification of morphologically related
words involves access to the same mental representations. The dynamical approach
offers an alternative account. On this account, morphological priming occurs be-
cause morphological relatives are typically similar in spelling, pronunciation, and
12
RUECKL
2
In the memory literature repetition priming often goes by the name ofimplicit memory.

19. meaning. Thus, morphological relatives live close together in state space, so that
changes in the control parameters that strengthen the attractor for one word
strengthentheattractorsforitsmorphologicalrelativesaswell.(Consistentwiththis
account, morphological priming varies with orthographic similarity—e.g.,made
primesmakemore thenboughtprimesbuy;see Rueckl et al., 1997.)
Another interesting aspect of priming from a dynamical perspective ispseudo-
word priming.Pseudowords are pronounceable nonwords such asmaveandzill.An
important tenet of the dynamical approach is that words and pseudowords are pro-
cessed in the same way. That is, seeing a pseudoword, like seeing a real word,
causes a flow of activation within the lexical processing network such that over
time the network moves into an attractor state, which allows the reader to behave
in appropriate ways (e.g., pronouncing the word in a sensible way). Thus, pseudo-
word identification is an example ofautomatic generalization—unfamiliar inputs are
processed in fundamentally the same way as familiar inputs. If this view is correct,
then the process that produces repetition priming for words should also produce
repetition priming for pseudowords. The empirical evidence supports this claim
(for reviews, see Rueckl, in press; Tenpenny, 1995). Although some early findings
suggested that repetition priming is purely a lexical phenomenon, it appears that
these findings were the consequences of some methodological flaws. The bulk of
the evidence overwhelmingly shows that words and pseudowords benefit from rep-
etition priming in much the same way, as the dynamical approach predicts.
Short-Lag Priming
Studies of consistency effects and repetition priming exemplify one strategy for ex-
ploring the behavior of a dynamical system: Determine how that system’s behavior
varies with changes in a control parameter. With regard to consistency effects and
repetition priming, the control parameters in question are the lexical network’s
connection weights.
An equally important investigative strategy it to document how a system’s be-
havior varies as a function of initial conditions. In the case of word identification,
this strategy involves examining how the response to a word is conditioned by the
state of the system when that word first comes into view. One well-established ex-
perimental technique for doing this is theshort-lag priming paradigm.In this para-
digm two stimuli—a prime and a target—are presented in rapid succession.
(Typically, the prime is presented somewhere between 25 to 250 msec before the
target, although both longer and shorter asynchronies are occasionally used.) The
main observation that grows out of this paradigm is that the relation between the
prime and target influences how quickly responses to the targets can be made. For
example, naming and lexical decision responses are generally faster if the prime and
target are related in meaning (e.g.,bird–robin) than if they are not (e.g.,fruit–robin).
Responses are also influenced by the orthographic, phonological, and morphologi-
cal relations between the prime and target, although the various forms of priming
DYNAMICS OF WORD RECOGNITION 13

20. differ somewhat as a function of prime duration and other task characteristics (for
reviews, see Lukatela, Frost, & Turvey, 1999; Neely, 1991).
Superficially, short-lag priming resembles the long-lag repetition effects dis-
cussed in the previous section, in that both involve the effects of seeing a word on
subsequent processing, albeit at different timescales. However, from a dynamical
perspective, these phenomena are fundamentally distinct. Long-term priming is a
consequence of learning and changes in the lexical network’s pattern of connectiv-
ity. In contrast, short-lag priming is an effect of initial conditions. The presentation
of the prime causes the system to move toward its corresponding attractor. Because
the attractors for similar words are relatively close together, as the system moves to-
ward the attractor for a related prime, it also moves toward the attractor for the tar-
get. Thus, because response times increase with the distance between the initial
state and the target’s attractor, response times are faster if the prime and target are
related (for applications of this account to a wide variety of priming phenomena,
see Masson, 1995; Plaut & Booth, 2000).
Understood in this way, differences in priming as a function of prime duration
and prime–target relation provide a window on the dynamics of word identifica-
tion. For example, when the prime duration is very short, morphologically related
prime–target pairs that differ in semantic relatedness (e.g.,professes–professvs.pro-
fessor–profess) produce equivalent levels of priming. However, at longer prime du-
rations priming is correlated with semantic similarity (Raveh, 1999). This pattern
is what would be expected on the assumptions that (a) semantic similarity is re-
flected in the proximity of attractors in the semantic subspace, but not in the or-
thographic and semantic subspaces; and (b) the external input affects the system’s
position in the orthographic subspace earlier than it affects its position in the se-
mantic subspace.
Hysteresis
The phenomena discussed thus far (consistency effects, repetition priming, short-
lag priming, and so on) have been explored using an arsenal of time-honored and
well-honed experimental techniques. Although these techniques provide a glimpse
of the dynamical processes underlying word identification, it is also worth noting
that none of these methods were specifically developed with dynamical processes
in mind. Thus, one of the challenges for the dynamical approach is to develop
methodologies that are well suited to elucidating the organization of the dynamics
of a cognitive task.
One technique that is often used in the investigation of dynamical systems is to
observe how the behavior of a system changes as a control parameter is varied in a
smooth and continuous fashion. A well-known success story involving this tech-
nique concerns the effects of oscillation frequency (a control parameter) on the dy-
namics of interlimb coordination. By slowly increasing or decreasing the frequency
with which two limbs oscillate, one can observe bifurcations, multistability, hyster-
14
RUECKL

21. esis, and other signatures of dynamical processes. Indeed, the results of studies us-
ing this technique have provided a remarkably detailed and elegant understanding
of the dynamics of interlimb coordination (see Kelso, 1995).
One attempt to adapt this technique to the study of a more cognitive task was
reported by Tuller, Case, Ding, and Kelso (1994) in their study of the dynamics of
speech perception. By varying an acoustic parameter that distinguishes the spoken
wordssayandstay(namely, the duration of the silent interval following thes),
Tuller et al. constructed a continuum of 20 stimuli that ranged from a clearsayto a
clearstay. Listeners heard the tokens of the continuum in order, first in one di-
rection (e.g.,saytostay) and then in the other (e.g.,staytosay). The behavior of
the listener’s exhibited many of the hallmarks of nonlinear dynamics, including
multistability and context-dependent behavior. For example, the listeners often
exhibitedhysteresis—the tendency to remain in the same state, even when other
options are available. Thus, a particular token that was heard asstayas the contin-
uum changed fromstaytosaywould be heard assayas the continuum changed in
the opposite direction.
Inaseriesofunpublished experiments, JasonFourahar andIapplied ananalogous
technique to the study of written word perception. For example, in one experiment
we constructed several continua of handwritten words with two orthographically
similar words at their endpoints (see Figure 1). Following Tuller et al. (1994), readers
were presented with the tokens of these continua in order, starting at one endpoint,
moving through the continuum to the other endpoint, and then back. We observed
hysteresis on over 60% of the trials. Moreover, the effects of hysteresis were rather
dramatic, often changing the perception of three or four consecutive tokens.
These experiments on hysteresis represent an initial step toward developing
methodologies that are particularly appropriate for studying the dynamics of a cog-
nitive task. The articles by Holden and Van Orden in this issue also represent steps
in this direction. One of the important challenges for a dynamical approach to
word recognition (and other cognitive processes) is to continue to develop experi-
mental methodologies that allow us to ask the kinds of questions that the dynami-
cal approach tells us we should ask.
SUMMARY AND DISCUSSION
The purpose of this article was to provide an overview of a dynamical systems per-
spective on visual word identification. From this perspective, word identification is
a consequence of dynamical processes occurring on (at least) two different time-
DYNAMICS OF WORD RECOGNITION 15
FIGURE 1 An example of a stimulus continuum used in the hysteresis experiments.

22. scales. At the faster scale, seeing a word results in changes in the state of the lexical
system such that, over time, it moves into an attractor state capturing the ortho-
graphic, phonological, and semantic properties associated with that word. At a
slower scale, a learning process adjusts the system’s control parameters in a way
that attunes the system to the structure of its environment and task demands.
Connectionist networks provide a framework for modeling these dynamics. In-
deed, the account of word identification developed here is a connectionist ac-
count, although presented in a way that takes advantage of the rich body of con-
structs offered by dynamical systems theory.
Over the last decade or so, the dynamical systems perspective (usually couched
in terms of connectionist networks) has been applied to a wide variety of empirical
phenomena, including not only aspects of the behavior of skilled readers (Harm,
1998; Plaut et al., 1996) but also the effects of brain damage on reading (Plaut et
al., 1996) and the problems associated with developmental dyslexia (Harm &
Seidenberg, 1999). In the present article a handful of representative phenomena
were discussed. These phenomena were chosen because they exemplify central as-
pects of the dynamical account, including the conceptualization of the connection
weights as control parameters, the manner in which the weights are determined by
learning and thus come to reflect the structure of the reader’s linguistic environ-
ment, and the influence of initial conditions on word identification.
Because the application of dynamical systems theory to cognitive processes is
relatively new, a brief discussion of several concerns and speculations is in order.
One issue of interest to the readers of this journal concerns the points of contact
between the present account and the ecological approach to psychology. It seems
likely that in comparison to more traditional information processing approaches to
word identification, the present account might be more appealing to ecological
psychologists in several respects. In particular, both the appeal to self-organizing
dynamics and the emphasis on the structure of the environment should seem fa-
miliar to proponents of the ecological approach. On the other hand, in the dynami-
cal approach to word identification, relevant environmental regularities are not
invariants, but instead are statistical facts concerning the degree of consistency or
ambiguity in the mappings among orthography, phonology, and semantics. More-
over, the present approach is representational in the sense that it posits internal
states that carry information about an external stimulus, and it is difficult to imag-
ine how an account of a phenomenon such as short-lag priming could do without
such states. At the same time, it might be noted that, as Elman (1995) put it, “it is
more accurate to think of [the internal state of a network] as theresultof process-
ing the word, rather than as a representation of the word itself” (p. 207). Perhaps
there is a middle ground—a way of characterizing internal states that is rich
enough to capture the phenomena of interest to cognitive psychologists without
doing violence to the underpinnings of the ecological approach.
Another issue worth considering concerns the dimensionality of the state space
occupied by the lexical system. Many of the successes of dynamical systems theory
16
RUECKL

23. have been achieved by discovering how to characterize the behavior of a complex
system in terms of a small number of order parameters. For example, the dynamics
of interlimb coordination can be captured by a single order parameter, relative
phase (Kelso, 1995). The present account assumes that the lexical system lives in a
high-dimensional state space—the dimensionality of a network model is equiva-
lent to the number of nodes that comprise it, and recent versions of the triangle
model (e.g., Harm, 1998) include several thousand nodes. Finding a way to dra-
matically reduce the dimensionality of this space would be attractive on both ex-
planatory and methodological grounds, but at this point it remains unclear wheth-
er such a reduction might be achieved. One approach might be to project the
high-dimensional system onto a low-order one using principal component analysis
or other analytic techniques (e.g., Elman, 1995; Tabor, this issue). Whether this ap-
proach could do justice to a reader’s ability to distinguish among 250,000 or so dif-
ferent words remains an open question.
Finally, although the dynamical approach puts an emphasis on the statistical
structure of the mappings of relevance to reading and how this structure comes to
organize the system’s flow field, important issues concerning this structure remain
unresolved. For example, the measure of orthographic–phonological consistency
discussed previously was defined with regard to a word’s body (the vowel and final
consonants of a monosyllabic word). However, consistency measures could also be
defined at other grain sizes (such as individual letters and whole words), and in-
deed, the consistency of these other units also has behavioral consequences
(Cortese & Simpson, 2000; Ziegler, Perry, Jacobs, & Braun, 2001). Although the
emphasis on statistical structure seems to be a step in the right direction, at this
point we are far from a general theory of how to characterize the behaviorally rele-
vant regularities in the mappings among linguistic properties.
A more fundamental question concerns the origin of these regularities. What
simulations of connectionist models have shown is that if a network is exposed
to a structured mapping, the regularities in this mapping are captured in the net-
work’s pattern of connectivity, and consequently influence the network’s activa-
tion dynamics. Although this might be the right story for understanding the be-
havior of a child growing up in a linguistic environment, it is not a sufficient
story for understanding the origins of that linguistic environment. The question
that lurks is why language has the structure that it does. The hope is that dy-
namical systems theory can provide the conceptual tools needed to answer this
question as well.
ACKNOWLEDGMENT
The preparation of this article was supported by National Institute for Child
Health and Development Grant HD–01994 to Haskins Laboratories.
DYNAMICS OF WORD RECOGNITION 17

24. REFERENCES
Coltheart, M. (1978). Lexical access in simple reading tasks. In G. Underwood (Ed.),Strategies of infor-
mation processing(pp. 151–216). London: Academic.
Cortese, M. J., & Simpson, G. B. (2000). Regularity effects in word naming: What are they?Memory &
Cognition, 28,1269–1276.
Elman, J. L. (1995). Language as a dynamical system. In R. F. Port & T. van Gelder (Eds.),Mind as mo-
tion: Explorations in the dynamics of cognition(pp. 195–223). Cambridge, MA: MIT Press.
Elman, J. L., Bates, E. A., Johnson, M. H., Karmiloff-Smith, A., Parisi, D., & Plunkett, K. (1996).Re-
thinking innateness: A connectionist perspective on development.Cambridge, MA: MIT Press.
Feldman, L. B. (Ed.). (1995).Morphological aspects of language processing.Hillsdale, NJ: Lawrence
Erlbaum Associates, Inc.
Forster, K. I., & Davis, C. (1984). Repetition priming and frequency attenuation in lexical access.Jour-
nal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 10,680–698.
Glushko, R. J. (1979). The organization and activation of orthographic knowledge in reading aloud.
Journal of Experimental Psychology: Human Perception and Performance, 5,674–691.
Grossberg, S., & Stone, G. (1986). Neural dynamics of word recognition and recall: Attentional prim-
ing, learning, and resonance,Psychological Review, 93,46–74.
Harm, M. W. (1998). Division of labor in a computational model of visual word recognition.Dissertation
Abstracts International, 60(02), 0849B.
Harm, M. W., & Seidenberg, M. S. (1999). Phonology, reading acquisition, and dyslexia: Insights from
connectionist models.Psychological Review, 106,491–528.
Henderson, L. (1985). Towards a psychology of morphemes. In A. W. Ellis (Ed.),Progress in the psychol-
ogy of language(Vol. 1, pp. 15–72). London: Lawrence Erlbaum Associates, Inc.
Jacoby, L. L., & Dallas, M. (1981). On the relationship between autobiographical memory and percep-
tual learning.Journal of Experimental Psychology: General, 110,306–340.
Jared, D., McRae, K., & Seidenberg, M. S. (1990). The basis of consistency effects in word naming.Jour-
nal of Memory and Language, 29,687–715.
Kawamoto, A. H. (1993). Nonlinear dynamics in the resolution of lexical ambiguity: A parallel distrib-
uted processing account.Journal of Memory and Language, 32,474–516.
Kelso, J. A. S. (1995).Dynamic patterns: The self-organization of brain and behavior.Cambridge, MA: MIT
Press.
Kolers, P. A. (1979). A pattern-analyzing basis for recognition memory. In L. S. Cermak & F. I. M. Craik
(Eds.),Levels of processing and human memory(pp. 363–384). Hillsdale, NJ: Lawrence Erlbaum Asso-
ciates, Inc.
Lukatela, G., Frost, S., & Turvey, M. T. (1999). Identity priming in English is compromised by phono-
logical ambiguity.Journal of Experimental Psychology: Human Perception and Performance, 25,
775–790.
Masson, M. E. J. (1995). A distributed memory model of semantic priming.Journal of Experimental Psy-
chology: Learning, Memory, and Cognition, 21,3–23.
McClelland, J. L., & Rumelhart, D. E. (1981). An interactive activation model of context effects in let-
ter perception: Pt. 1.Psychological Review, 88,375–407.
Morton, J. (1969). Interaction of information in word identification.Psychological Review, 76,
165–178.
Neely, J. (1991). Semantic priming effects in visual word recognition: A selective review of current find-
ings and theories. In D. Besner & G. Humphreys (Eds.),Basic processes in reading: Visual word recogni-
tion(pp. 264–336). Hillsdale, NJ: Lawrence Erlbaum Associates, Inc.
Plaut, D. C., & Booth, J. R. (2000). Individual and developmental differences in semantic priming: Em-
pirical and computational support for a single-mechanism account of lexical processing.Psychological
Review, 107,786–823.
18 RUECKL

25. Plaut, D. C., & Gonnerman, L. M. (2000). Are non-semantic morphological effects incompatible with a
distributed connectionist approach to lexical processing?Language and Cognitive Processes, 15,
445–485.
Plaut, D. C., McClelland, J. L., Seidenberg, M. S., & Patterson, K. (1996). Understanding normal and
impaired word reading: Computational principles in quasi-regular domains.Psychological Review, 103,
56–115.
Raveh, M. (1999). The contribution of frequency and semantic similarity to morphological processing.
Dissertation Abstracts International, 60(08), 4280B.
Roediger, H. L., & McDermott, K. B. (1993). Implicit memory in normal human subjects. In H.
Spinnler & F. Boller (Eds.),Handbook of neuropsychology(Vol. 8, pp. 63–130). Amsterdam: Elsevier.
Rueckl, J. G. (in press). A connectionist perspective on repetition priming. In J. S. Bowers & C.
Marsolek (Eds.),Rethinking implicit memory.New York: Oxford University Press.
Rueckl, J. G., Mikolinski, M., Raveh, M., Miner, C., & Mars, F. (1997). Morphological priming, fragment
completion, and connectionist networks.Journal of Memory and Language, 36,382–405.
Rueckl, J. G., & Raveh, M. (1999). The influence of morphological regularities on the dynamics of a
connectionist network.Brain and Language, 68,110–117.
Rumelhart, D. E., & McClelland, J. L. (1986a). On learning the past tenses of English verbs. In J. L.
McClelland, D. E. Rumelhart, & the PDP Research Group (Eds.),Parallel distributed processing: Explo-
rations in the microstructure of cognition: Vol. 2. Psychological and biological models(pp. 216–271).Cam-
bridge, MA: MIT Press.
Rumelhart, D. E., & McClelland, J. L. (Eds.). (1986b).Parallel distributed processing: Explorations in the
microstructure of cognition: Vol. 1. Foundations.Cambridge, MA: MIT Press.
Scarborough, D. L., Cortese, C., & Scarborough, H. (1977). Frequency and repetition effects in lexical
memory.Journal of Experimental Psychology: Human Perception and Performance, 3,1–17.
Seidenberg, M. S., & McClelland, J. L. (1989). A distributed, developmental model of visual word rec-
ognition.Psychological Review, 96,523–568.
Stanners, R. F., Neiser, J. J., Hernon, W. P., & Hall, R. (1979). Memory representation for morphologi-
cally related words.Journal of Verbal Learning and Verbal Behavior, 18,399–412.
Stone, G. O., & Van Orden, G. C. (1994). Building a resonance framework for recognition using design
and system principles.Journal of Experimental Psychology: Human Perception and Performance, 20,
1248–1268.
Tenpenny, P. L. (1995). Abstractionist vs. episodic theories of repetition priming and word identifica-
tion.Psychonomic Bulletin & Review, 2,339–363.
Tuller, B., Case, P., Ding, M., & Kelso, J. A. S. (1994). The nonlinear dynamics of speech categorization.
Journal of Experimental Psychology: Human Perception and Performance, 20,1–16.
Ziegler, J. C., Perry, C., Jacobs, A. M., & Braun, M. (2001). Identical words are read differently in differ-
ent languages.Psychological Science, 12,379–384.
DYNAMICS OF WORD RECOGNITION
19

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

29. The Project Gutenberg eBook of Etelämere
auringon alla

30. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Etelämere auringon alla
Author: Jack London
Release date: June 12, 2024 [eBook #73817]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Arena-kirja, 1970
Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ETELÄMERE
AURINGON ALLA ***

31. ETELÄMEREN AURINGON ALLA
Kirj.
Jack London
Suomennos
Englanninkielinen alkuteos: The Cruise of the Snark
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1924.
Omistettu Charmianille,
joka palveli perämiehenä
Snarkissa, hoiti ruoria
yöllä ja päivällä —
aluksen saapuessa ja
lähtiessä satamasta sekä
purjehtiessa ulapoilla —
joka ei milloinkaan
säikkynyt vastuksia,

32. mutta itki, kun matka
kaksi vuotta kestäneen
purjehduksen jälkeen
täytyi keskeyttää.
SISÄLLYS
  1. Johdanto.
  2. Käsittämätöntä ja selittämätöntä.
  3. Seikkailuhenki.
  4. Ensimmäinen maihinnousumme.
  5. Kuninkaallista urheilua.
  6. Molokain spitaaliset.
  7. "Auringon talo".
  8. Poikki Etelämeren.
  9. Kuoleman paratiisi.
 10. Luonnonihminen.
 11. Kuninkaallista kestiystävyyttä.
 12. Kivenheittokalastusta Bora Boralla.
 13. Salomonin saarilla.
 14. Etelämeren kieltä.
 15. Maallikkolääkärin kokemuksia.
 16. Jälkikatsaus.
1
Johdanto

33. Matkamme sai alkunsa Glen Ellenin uima-altaalla. Uinnin välillä
meillä oli tapana loikoilla hietikoilla, antaen ihon imeä lämmintä
ilmaa ja auringon paistetta. Roscoe oli tehnyt muutamia matkoja
huvipurrella, ja minä olin liikkunut hiukan merillä. Ehdottomasti
johduimme keskustelemaan aluksista. Ja me puhelimme pienistä
aluksista ja niiden merikelpoisuudesta. Esikuvaksi otimme kapteeni
Slocumin ja hänen kolmen vuoden matkansa maailman ympäri.
Vakuutimme ensin, ettemme pelkäisi matkustaa maailman ympäri
pienellä aluksella, esimerkiksi neljänkymmenen jalan pituisella.
Vakuutimme sitten, että mielellämme tekisimme sen. Ja lopuksi
vakuutimme, ettei koko maailmassa ollut mitään, minkä kernaammin
olisimme tehneet.
"Mitäs muuta kuin teemme sen", sanoimme — leikillämme.
Sitten kysyin Charmianilta yksityisesti, halusiko hän todellakin sitä,
ja hän vastasi, että se olisi aivan liian hauskaa voidakseen toteutua.
Kun seuraavan kerran loikoilimme vieretysten rantahietikolla ja
otimme ilmakylpyä, sanoin Roscoelle: "Taidammepa lähteä!"
Olin aivan vakava, ja niin oli hänkin vastatessaan: "Milloinka
lähdemme?"
Minun piti rakentaa talo maatilalleni, niin ikään minun oli
ryhdyttävä hoitamaan hedelmäpuutarhaa, viinitarhaa ja monen
monia pensasaitoja, ja minulla oli koko joukko muutakin
toimitettavaa. Päädyimme harkinnan jälkeen siihen, että voisimme
lähteä matkalle neljän, viiden vuoden kuluttua. Mutta samassa
meissä rupesi heräämään seikkailuhalu. Miks'emme toteuttaisi heti
aikomustamme? Eihän meistä kukaan nuorentuisi aikaa myöten!

34. Hedelmäpuutarha, viinitarha ja pensasaidat kasvaisivat kyllä
poissakin ollessamme. Kun sitten palaisimme, olisivat ne valmiina. Ja
voisimme asua ladossa sillä aikaa kun taloamme rakennettaisiin.
Niin oli matkamme päätetty, ja Snarkin rakentaminen alkoi.
Nimitimme aluksemme Snarkiksi sen tähden, ettemme pitäneet
mahdollisena mitään muuta nimeä — tämä selitys annettakoon
niiden tyydytykseksi, jotka muuten pitäisivät nimitystä jollakin tavoin
merkillisenä.
* * * * *
Ystävämme eivät kykene ollenkaan ymmärtämään, minkä takia
lähdemme moiselle matkalle. He värisevät, valittavat ja kohottelevat
käsiään korkeutta kohti. Millään selityksellä heitä ei saa tajuamaan,
että etenemme vähimmän vastarinnan tietä — että meidän on
helpompi lähteä uhmaamaan valtameren ulapoita pienellä aluksella
kuin jäädä kuivalle maalle, aivan kuten heidän on helpompi jäädä
kuivalle maalle kuin lähteä merelle pienellä aluksella. Heidän
mielentilansa on sopimattoman itsekäs. He eivät kykene
vapautumaan omasta mielipiteestään. He eivät voi loitota kyllin
kauas omasta itsestään nähdäkseen, ettei heidän vähäisimmän
vastarinnan tiensä välttämättä tarvitse olla sama kaikilla muilla.
Omasta myötä- ja vastenmielisyydestään ja omista haluistaan he
tekevät mittapuun, millä mittaavat muiden myötä- ja
vastenmielisyyttä ja haluja. Mutta se on väärin. Olen sanonut sen
heille. Mutta he eivät kykene vapautumaan omasta kurjasta
minästään hetkeksikään kuunnellakseen minua. Heidän mielestään
olen joutunut järjiltäni. Minä puolestani tunnen osanottoa heitä
kohtaan. Ymmärrän heitä. Kaikki olemme taipuvaisia uskomaan, että
jokin on hullusti niiden järjentilassa, jotka ajattelevat toisin kuin me.

35. Viimeisen sanan saa aina "se miellyttää minua". Se ylittää kaiken
filosofian, käyttää itse elämän sydäntä. Kun filosofia on kaikella
voimallaan kokonaisen kuukauden saarnannut ihmiselle, mitä tämän
pitää tehdä, saattaa ihminen seuraavassa silmänräpäyksessä sanoa:
"Se miellyttää minua!" ja tehdä jotakin muuta — ja filosofia haihtuu
savuna ilmaan. "Se miellyttää minua", se saa aikaan, että juomari
juoja että itsensäkiduttaja pukeutuu jouhipaitaan. Se tekee toisen
mässääjäksi ja toisen karun erämaan erakoksi. Se panee toiset
tavoittelemaan mainetta, toiset kultaa, toiset rakkautta ja toiset
Jumalaa. Filosofia on hyvin usein ihmisen tapa selittää omalta
kohdaltaan: "Se miellyttää minua!"
Mutta palaan nyt Snarkiin ja niihin syihin, mitkä saavat minut
lähtemään purjehdusmatkalle maailman ympäri sillä aluksella. Ne
seikat, mitkä miellyttävät minua, ovat luonnollisesti sellaisia, joita
pidän maailman arvokkaimpina. Ja arvokkaimpana pidän
henkilökohtaista urotekoa en maailman suosion vuoksi, vaan oman
tyydytykseni tähden tehtyä. Siinä on se vanha: "Minä olen sen
tehnyt! Minä olen tehnyt sen! Omilla käsilläni minä olen suorittanut
sen!" Mutta olen sitä mieltä, että maineteon pitää tapahtua elävässä
elämässä. Haluan mieluummin voittaa uimakilpailussa tai hallita
vikuroivaa hevosta kuin voittaa laakereita romaanikirjailijana.
Kullakin on oma makunsa. Toiset pitävät viimeksi mainittua kilpailua
kunniakkaampana kuin uimakilpailun voittamista tai hevosen
taltuttamista.
Ylväimmän teoistani olen suorittanut ollessani
seitsentoistavuotinen. Silloin kerran tunsin väkevästi ja täydellisesti
eläväni. Olin kolmimastoisella kuunarilla Japanin rannikon edustalla.
Olimme joutuneet taifuunin kouriin. Koko miehistö oli ollut kannella
suurimman osan yötä. Tulin kannelle kello seitsemän aamulla, ja

36. minut määrättiin ruoriin. Ei ainoatakaan purjetta ollut ylhäällä.
Viiletimme myötätuuleen köysistö tyhjänä, ja vauhti oli raivokas.
Aalto seurasi aaltoa kahdeksannespeninkulman päässä, ja myrsky
tempasi niiden valkeat harjat siivilleen, niin että ilma oli aivan täynnä
kiehuvaa vaahtoa. Ei millään erottanut enempää kuin kaksi aaltoa
kerrallaan. Laivaa oli melkein mahdoton hallita, se kieppui puoleen ja
toiseen hautaantuen vähän väliä veteen, mutkitteli lakkaamatta
edestakaisin kaakkois- ja lounassuuntien välillä ja uhkasi kaatua joka
kerta kun kohosi mahtavan aallon laelle.
Kävin paikalleni ruoriin. Laivuri seisoi vierelläni kotvan ja katseli,
miten hoidin tehtävääni. Hän oli levoton nuoruuteni takia, hän
pelkäsi, ettei minulla olisi kylliksi voimia eikä päättäväisyyttä. Mutta
kun hän oli nähnyt minun onnellisesti suoriutuvan peräsimessä
useista vaikeista tilanteista, hän meni aamiaista syömään. Sekä
päällystö että miehistö oli aamiaisella kannen alla. Jos kuunari olisi
joutunut poikittain tuuleen, ei kukaan heistä olisi koskaan palannut
kannelle. Neljäkymmentä minuuttia seisoin siellä yksinäni ruoria
hoitaen, hurjasti keikkuva alus ja kaksikymmentäkaksi ihmishenkeä
käsissäni. Kerran hyökyaalto löi yli peräkannen. Näin sen tulevan, ja
puolihukuksissa monen vesitonnin vyörähtäessä ylitseni — estin
kuunarin ponnahtamasta tuuleen. Tunnin kuluttua pääsin vapaaksi,
voivuksissa ja hiessä kylpien. Mutta olin suorittanut tehtäväni! Omilla
käsilläni olin hallinnut ruoriratasta ja onnellisesti kuljettanut sataa
puu- ja rautatonnia miljoonien tonnien painoisessa tuulessa ja
aallokossa.
Minun tyydytykseni aiheutui siitä, että olin tehnyt tehtäväni — ei
siitä, että kaksikymmentäkaksi miestä tiesi minun suorittaneen sen.
Vuoden kuluttua oli enemmän kuin puolet heistä vainajina, mutta
tekoni johdosta tuntemani ylpeys ei ollut vähentynyt puoleen. Minun

37. on sentään myönnettävä, että olen mielissäni pienestä yleisöstä.
Mutta sen täytyy olla aivan pieni ja käsittää vain sellaisia, jotka
rakastavat minua ja joita rakastan. Kun silloin suoritan
henkilökohtaisen uroteon, minusta tuntuu, että sillä teen
oikeutetuksi heidän hellyytensä minua kohtaan. Mutta se on aivan
muuta kuin tyydytykseni itse teosta. Se tyydytys on kokonaan
omaani eikä riipu siitä, onko teolla todistajia. Kun olen suorittanut
jotakin miehuullista, olen aivan haltioissani. Hehkun ihastusta,
tunnen ylpeyttä, mikä on minun ja ainoastaan minun. Se on
elimellistä. Jokainen soluni värisee siitä tunteesta. Ja se on hyvin
luonnollista. Se on aivan Yksinkertaisesti tyydytystä siitä, että
sopeudun olosuhteihin. Se on menestyksen tuntoa.
Ehyesti ja voimakkaasti eletty elämä on menestyksellistä.
Menestys on sen hengitystä. Vaikean tehtävän suorittaminen on
samaa kuin menestyksellinen mukautuminen ankariin olosuhteihin.
Mitä vaikeampi tehtävä on, sitä suuremman tyydytyksen sen
suorittaminen tuottaa. Niin on asianlaita silloin, kun hyppää
ponnahduslaudalta uima-altaaseen ja tehden vartalonheilutuksen
taaksepäin sukeltaa pää edellä veteen. Hypyn tapahtuessa
hyppääjän asema on epätoivoinen, ja huimapäätä kohtaisi ankara
rangaistus, jos hän epäonnistuisi ja putoaisi pitkin pituuttaan veteen.
Luonnollisesti hän olisi voinut jättää tekemättä uhkayrityksen Hän
olisi voinut pysyä maalla levossa ja rauhassa, ympärillään kesäilma ja
auringon paiste ja luja pohja jalkainsa alla. Mutta hän oli
toisenlaiseksi luotu. Sinä silmänräpäyksenä, jona hän kiiti läpi ilman,
hän eli niin väkevästi, ettei hän milloinkaan olisi kyennyt sellaista
kokemaan lujalla pohjalla.
Omalta kohdaltani tahdon mieluummin olla sellaisen miehen
asemassa kuin katsella sivusta. Juuri sen tähden rakennutan

38. Snarkin. Olen sellaiseksi luotu. Se miellyttää minua, siinä kaikki.
Matka maailman ympäri tuottaa ihmiselle monia suuria
silmänräpäyksiä. Tarkastelkaamme hiukan asiaa. Tässä minä nyt
olen, pieni eläin, jota nimitetään ihmiseksi — kappale elävää ainetta,
satakuusikymmentäviisi naulaa lihaa ja verta, hermoja, jänteitä, luita
ja aivoja — kaiken kaikkiaan pehmeä ja hauras, helposti
vahingoittuva, vajavainen ja heikko. Jos isken juonikasta hevosta
turpaan rystysilläni, voi jokin käteni luu murtua. Jos panen pääni
veden alle viideksi minuutiksi, hukun. Jos putoan kahdenkymmenen
jalan korkeudelta, saatan murskautua. Olen ylen riippuvainen
lämpötilasta: muutama aste yhtäälle — ja sormeni, korvani ja
varpaani mustuvat ja putoavat pois; muutama aste toisaalle — ja
ihoni palaa rakkuloille, kurtistuu ja irtaantuu värisevästä lihasta;
muutama aste lisää jommallekummalle taholle, ja elämäni sammuu.
Pisara käärmeen myrkkyä pääsee ruumiiseeni, ja lakkaan liikkumasta
— iäksi. Lyijymurunen singahtaa kiväärinpiipusta päähäni — ja minut
ympäröi ikuinen pimeys.
Hento ja heikko, kappale sykkivää hyytelömäistä elämää — siinä
kaikki, muuta en ole. Ja minua ympäröivät mahtavat luonnonvoimat,
jättiläisuhkaukset, tuhon titaanit, armottomat hirviöt, jotka välittävät
minusta vähemmän kuin minä hiekkajyvästä, minkä muserran
jalallani. Ne eivät tunne pienintäkään sääliä minua kohtaan. Ne eivät
tunne minua. Ne ovat tiedottomia, sydämettömiä, eivätkä ne
noudata siveysopin sääntöjä. Pyörremyrskyt, salamat, rankkasateet,
tulvat, vuokset ja luoteet, vedenalaiset virrat, pilvenpatsaat,
pyörteet, maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, tyrskyt, jotka
jylisevät kuin ukkonen iskiessään kalliorantoja vasten, hyökylaineet,
jotka lyövät yli suurimpainkin laivain musertaen ihmiset pehmeäksi
taikinaksi tahi pyyhkäisten heidät mereen kuoleman kitaan —
sellaiset järjettömät hirviöt eivät tiedä mitään siitä pienestä,

39. hennosta luomuksesta, joka on vain hermoja ja heikkoutta ja jota
hänen kanssaihmisensä nimittävät Jack Londoniksi ja joka omasta
mielestään on "all right" ja aivan luomakunnan kruunu.
Kautta sen kuohuvan kaaoksen, mikä vallitsee noiden
mainitsemieni jättiläisten vimmastuessa, on minun raivattava mitätön
tieni. Se elämän hitunen, minkä muodostaa "minä", kuvittelee
olevansa jumalallinen, jos sen onnistuu välttää niitä tai käyttää niitä
palvelijoinaan. Ihanaa on rynnistää myrskyyn ja tuntea itsensä
jumalalliseksi! Kun pieni hitunen sykkivää hyytelöä tuntee itsensä
jumalalliseksi, sen tunne on paljon ihanampi kuin jumalan tuntiessa
itsensä jumalalliseksi.
Meillä on nyt edessämme meri tuulineen ja aaltoineen. Meillä on
edessämme koko maailman meri tuulineen ja aaltoineen, siis julma
ympäristö. Ja sitten on edessä vaikea mukautuminen, mistä
suoriutuminen tuottaa nautintoa sille pienelle, värisevälle,
turhamieliselle hituselle, mikä on "minä". Se miellyttää minua. Olen
sellaiseksi luotu. Se on turhamaisuuden minulle ominainen
erikoismuoto, siinä kaikki.
Snarkilla matkustamisella on toinenkin puolensa. Koska elän,
haluan myös katsella ympärilleni, ja koko maailmassa on enemmän
nähtävää kuin pienessä kaupungissa tai laaksossa. Emme ole
laatineet suurisuuntaisia matkasuunnitelmia. Mutta yksi seikka on
aivan päätetty, ja se on, että ensimmäisenä satamapaikkanamme
tulee olemaan Honolulu. Joitakuita yleispiirteisiä kaavailuja
lukuunottamatta emme ole lainkaan miettineet, minne Havaijilta
lähdettyämme ensinnä matkaamme. Sen päätämme vasta taipalella.
Tiedämme nyt ainoastaan ylimalkaisesti, että purjehdimme Tyynen
meren poikki ja käymme Samoalla, Uudessa Seelannissa,

40. Tasmaniassa, Australiassa, Uudessa Guineassa, Borneolla ja
Sumatralla, sekä että jatkamme matkaa Filippiinien kautta Japaniin.
Sitten seuraavat Korea, Kiina, Intia, Punainen meri ja Välimeri. Sen
jälkeen on reitti liian epämääräinen yksityiskohdittain viitoitettavaksi,
joskin meillä on joukko suunnitelmia, mitkä aivan varmasti
toteutamme. Aiomme viettää useita kuukausia Euroopan eri maissa.
Snarkista tulee purjealus. Se varustetaan myöskin
bensiinimoottorilla, mutta tätä konetta tullaan käyttämään
ainoastaan hätätilassa: jos esimerkiksi joudumme pahalla säällä
karikko- ja matalikkoalueelle, tahi jos äkillinen tyven jättää meidät
avuttomina virtavedessä ajelehtimaan. Ja rikiltään Snark tulee
olemaan ns. ketch joolin ja kuunarin välimuoto. Viime aikoina on
jooliriki osoittautunut parhaimmaksi. Ketchrikillä on joolirikin avut ja
lisäksi joitakin sellaisia, mitkä on kuunarin rikillä.
Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan Snarkin pituudeksi piti
tulla neljäkymmentä jalkaa vesirajasta, mutta havaitsimme, ettei
siihen silloin mahtuisi kylpyhuonetta, ja siitä syystä olemme lisänneet
vesirajapituuden neljäksikymmeneksiviideksi jalaksi. Suurin leveys on
viisitoista jalkaa. Ei kansihyttiä eikä lastiruumaa. Kansi muodostaa
yhtenäisen sileän pinnan, jossa on vain kaksi porrasaukkoa ja
keulaluukku. Sen johdosta, ettei kannelle ole rakennettu mitään sen
vastustusvoimaa heikentävää, olemme mahdollisimman hyvässä
turvassa silloin, kun mahtavat hyökylaineet lyövät sen yli. Kelpaapa
meidän kyyrötellä pahan sään päivinä isossa, tilavassa
istuinlaatikossa, joka on korkealla suojalaidalla varustettu ja
itsestään tyhjentyvä.
Miehistöä ei meillä tule olemaan. Tai oikeammin sanoen:
Channian, Roscoe ja minä tulemme muodostamaan miehistön.

41. Aiomme tehdä kaiken omin käsin, aiomme matkata maailman ympäri
pelkästään omin avuin. Menköön syteen tai saveen, mutta omin
käsin tahdomme aluksemme hoitaa. Luonnollisesti otamme kokin ja
kajuuttapojan. Miksi kyyhöttäisimme lieden ääressä ruokaa
valmistamassa tai pesisimme astioita ja kattaisimme pöytää? Moista
voisimme tehdä maissakin. Ja meidänhän on oltava vahdissa ja
hoidettava alusta. Sitäpaitsi minun on myöskin harjoitettava
kirjailijan ammattia hankkiakseni itsellemme muonaa ja pitääkseni
Snarkin asianmukaisessa purjehduskunnossa. Ja lisäksi minulla on
maatilani… Onhan minun pidettävä huoli siitä, että viinitarhani,
hedelmäpuuni ja pensasaitani jatkavat kasvamistaan.
Kun olimme lisänneet laivan pituutta saadaksemme sijaa
kylpyhuoneelle, havaitsimme, ettei lisäystä kokonaan tarvittu
kylpyhuonetta varten. Ja sentähden päätimme hankkia isomman
koneen. Olemme tilanneet seitsenkymmenhevosvoimaisen, ja koska
edellytämme, että se kykenee kuljettamaan meitä kymmenen
solmun vauhdilla, tiedämme, ettei todellakaan ole olemassa virtaa,
josta emme selviytyisi.
Aiomme tehdä joukon sisävesimatkoja. Snarkin pienen koon takia
se on mahdollista. Kun saavumme sisävesille, poistamme mastot ja
panemme koneen käyntiin. Ovathan edessämme Kiinan kanavat ja
Jangtsekiang. Siellä tulemme viettämään kuukausia, jos vain
saamme hallitukselta luvan. Ainoana sisävesimatkojemme esteenä
tulee olemaan se saammeko hallitusten luvan. Mutta jos sen
saamme, silloin voimme tehdä sisävesimatkoja melkein rajattomasti.
Niilille saavuttuamme voimme matkata sitä myöten sisä-Egyptiin.
Voimme nousta Tonavaa pitkin Wieniin, Thamesia Lontooseen ja
Seineä Pariisiin… Voimme myöskin Välimereltä nousta Rhone-virtaa

42. myöten Lyoniin, siirtyä sieltä Saônelle ja Saônelta Marnelle
Bourgognen kanavan kautta, minkä jälkeen Marnelta pääsemme
Seinelle, ja sitä pitkin laskemme Havreen. Purjehdittuamme Atlantin
poikki Yhdysvaltoihin voimme matkata ylös Hudsonia, kulkea Erie-
kanavan kautta, sitten pitkin Suuria järviä, jättää Michigan-järven
Chicagon luona, päästä Mississippille Illinois-jokea ja yhdyskanavia
myöten sekä jatkaa retkeä alas Mississippiä Meksikon lahdelle. Sitten
on suuria jokia Etelä-Amerikassakin. Luulen, että osaamme
maantiedettä Kaliforniaan palatessamme!
Ihmisillä, jotka rakentavat taloja, on usein paljon päänvaivaa.
Mutta jos moinen jännitys miellyttää heitä, kehoitan heitä
rakennuttamaan sellaisen aluksen kuin Snark. Ajatelkaapa hetkinen
yksityiskohtien herättämää jännitystä — esimerkiksi konetta
koskevia. Millaiset koneet ovat parhaat? Kaksitahtisetko?
Kolmitahtisetko? Nelitahtisetko? Huuleni ovat väsyneet
kaikenkaltaisten merkillisten sanojen lausumisesta, mieleni on
menehdyksissä vielä merkillisimmistä suunnitelmista, ja se on
kävellyt jalkapohjansa helliksi oudoilla kivikkopoluilla ajatusten
maailmassa. Mikä sytytysmenetelmä? Kipinäsytytyskö? Onko
käytettävä kuivia kennoja vai akkumulaattoriparistoja? Sellainen
paristo hoitaa itsensä, mutta silloin tarvitaan myös dynamokone.
Mitenkä vahva? Ja kun sitten olemme hankkineet dynamon ja
akkumulaattoripariston — olisihan toki aivan naurettavaa, ellei
aluksellamme olisi sähkövalaistusta. Sitten seuraa kysymys valojen
lukumäärästä ja niiden voimasta. Mutta sähkövalaistusta varten
tarvitaan voimakkaampi akkumulaattori, mikä taas puolestaan vaatii
voimakkaamman dynamon.
Ja kun olemme päässeet siihen asti — niin miksi olla vailla
valonheittäjää? Sellainen saattaisi olla sanomattoman hyödyllinen.

43. Mutta valonheittäjä kuluttaisi niin paljon sähköä, ettei muualle
saataisi valoa sen ollessa käytössä. Ja niin meidän on käännyttävä
takaisin samalle väsyttävälle taipalelle hankkimaan lisävoimaa
akkumulaattoriin ja dynamoon. Ja kun se kysymys lopultakin on
ratkaistu, herää uusi: "Mutta mitenkä käy, jos kone menee rikki?" Ja
se panee meidät jälleen pulaan. Laita lyhdyt, kompassikaapin lamput
ja ankkurilyhdyt… Riippuuhan henkemme niiden palamisesta! Niin
meidän täytyy hankkia lisäksi runsas varasto öljylamppuja.
Mutta koneestamme emme ole kumminkaan vielä selviytyneet. Se
on voimakas kone. Ja meitä on kaksi pientä miestä ja pieni nainen.
Sekä sydämemme että selkärankamme murtuisivat, jos meidän olisi
pakko nostaa raskas ankkuri käsin. Ankkurin noston on jäätävä
koneen työksi. Ja silloin meillä on ratkaistavanamme pulma, mitenkä
siirtää voima koneesta ankkurivintturiin. Kun se seikka on selvitetty,
täytyy meidän uudelleen jakaa aluksemme tilavuus konehuoneen,
keittiön, kylpyhuoneen, hyttien ja kajuutan kesken ja aloittaa
suunnittelu vielä kerran alusta.
Ja sitten on mentävä etsimään mahdollisimman hyvää
peräsinlaitetta — ja ratkaistava, onko kompassikaappi sijoitettava
laivan keskiviivalle ruorin eteen vai toiselle sivulle ruorin eteen —
kysymys, josta voi syntyä loputon kiista merikarhujen kesken… Entä
polttoainepulma — tuhat viisisataa gallonaa bensiiniä — mikä
säilytystapa on varmin ja millaiset putkilaitteet ovat luotettavimmat
— mikä tulensammutustapa on parhain, jos bensiini sattuu
syttymään? Senjälkeen pelastusveneestä ja sen paikasta kasvava
soma pikku pähkinä. Kun sekin on purtu, karkaa kimppuun kokki- ja
kajuuttapoikakysymys niinkuin painajainen kaikkine
ominaisuuksineen. Aluksemme on pieni, ja tulemme elämään sangen
lähellä toisiamme. Maamarriaisten palvelijatarpulma kutistuu

44. mitättömäksi meidän pulmamme rinnalla. Valitsimme kajuuttapojan
ja luulimme huoltemme paljon keventyneen; silloin se veijari otti ja
rakastui ja epuutti pestinsä!
2
Käsittämätöntä ja selittämätöntä
"Älä surkeile kustannuksia", sanoin Roscoelle. "Kaiken Snarkilla
pitää olla laadultaan mahdollisimman hyvää. Mutta ei turhia
sirouksia. Sileät seinät välttävät minulle. Pane sensijaan
kustannukset itse rakenteeseen. Snarkista pitää tulla niin
lujatekoinen kuin aluksen on mahdollista olla. Maksakoon minkä
maksoi, kunhan siitä vain tulee luja ja kestävä. Pidä sinä vain huoli
siitä, että Snarkista tulee sellainen — minä kirjoitan kirjoittamistani
ja hankin rahaa maksaakseni menot."
Ja sen teinkin — parastani pannen. Sillä Snark nieli rahaa
nopeammin kuin kykenin sitä ansaitsemaan. Itse asiassa minun
täytyi lakkaamatta lainata rahaa vaillinkeja täyttääkseni. Milloin
lainasin tuhat dollaria, milloin lainasin kaksituhatta dollaria ja milloin
lainasin viisituhatta dollaria. Samalla tein koko ajan herkeämättä
työtä, jokainoa päivä, ja panin kaikki ansioni Snarkin rakentamiseen.
Tein työtä sekä pyhäpäivät että arjet, en pitänyt hetkenkään lepoa.
Mutta hankkeemme vuoksi kannatti tehdä! Kohta kun ajattelin
Snarkia, tiesin, että kannatti tehdä.
Sillä nyt kerron teille, rakkaat lukijat, miten lujarakenteinen
aluksemme on. Se on neljäkymmentäviisi jalkaa pitkä vesirajasta.

45. Emäpuulankku on kolme tuumaa paksu, laudoituslankut ovat kahden
ja puolen tuuman paksuisia ja kansilankut kahden tuuman. Kaikessa
tässä puuaineksessa ei ole ainoatakaan oksaa. Tiedän, sillä olen
erikoisesti tilannut sen Puget Soundista. Ja Snarkissa on neljä
vedenpitävää kammiota. Saipa Snark miten suuren vuodon tahansa,
ei vesi voi täyttää enempää kuin yhden kammion. Kolme muuta joka
tapauksessa pitää laivan varmasti pinnillä ja tekee meille
mahdolliseksi vaurion korjaamisen. Se hyöty on niistä kammioista.
Taimmainen osasto — perä sisältää kuusi säiliötä, joihin mahtuu
toista tuhatta gallonaa bensiiniä. Bensiinihän on tosin hyvin
vaarallista lastia, jos sitä on runsas määrä pienellä meren ulapoita
purjehtivalla aluksella. Mutta kun mainitut säiliöt, jotka eivät vuoda,
on suljettu ilmatiiviiseen kammioon, mikä on huolellisesti eristetty
koko muusta ympäristöstä, on vaara hyvin vähäinen.
Snark on purjealus. Se rakennettiin ennen kaikkea sellaiseksi.
Mutta se on myös varustettu apukeinolla,
seitsenkymmenhevosvoimaisella koneella. Kone on voimakas ja
mainio. Totta kai sen tiedän. Olen hankkinut sen New Yorkista asti.
Kannella koneen yläpuolella on ankkurivintturi. Se on oivallinen laite
— painaa useita satoja nauloja ja ottaa valtavasti tilaa. Olisihan toki
aivan naurettavaa nostaa ankkuri käsin, kun on laivalla
seitsenkymmenhevosvoimainen kone. Sen tähden hankimme
vintturin ja johdamme siihen voimaa koneesta kojeella, mikä varta
vasten valmistettiin eräässä San Franciscon valimossa.
Snark piti järjestää kodikkaaksi, ja siinä suhteessa ei säästetty
kustannuksia. Esimerkiksi meillä on siellä kylpyhuone — pieni ja
ahdas tosin, mutta varustettu kaikilla mukavuuksilla, mitkä
kylpyhuoneessa tavallisesti on. Kylpyhuoneemme on oikea runoelma
menettelyohjeineen ja keksintöineen, pumppulaitteineen, hanoineen

46. ja venttiileilleen. Alusta rakennettaessa minulla oli tapana valvoa
öisin vuoteessani kylpyhuonetta suunnitellen. Sellainen on
kylpyhuoneemme… Sitten pelastusvene ja suurvene. Ne on ajoitettu
kannelle ja vievät sen pienen alan, millä kenties olisimme voineet
vähän liikkua. Mutta ovathan molemmat veneet todellakin kuin
henkivakuutuksena — ja vaikka rakentaakin niin kestävän ja
lujatekoisen aluksen kuin Snark, viisas ihminen sentään pitää huolen
siitä, että hänellä on hyvä pelastusvene, mainio. Aivan
ensiluokkainen. Oli sovittu sen hinnaksi sataviisikymmentä dollaria,
ja kun menin maksamaan laskua, ilmeni, että se olikin
kolmesataayhdeksänkymmentäviisi dollaria. Sehän toki osoittaa, että
vene varmasti on mainio!
Saattaisin kirjoittaa vaikka minkä verran Snarkin erinomaisista
ominaisuuksista, mutta jätän sen tekemättä. Olen ylistänyt niitä
tarpeeksi ja olen tehnyt sen määrätyssä tarkoituksessa, mikä kyllä
vielä selviää. Ja nyt pyydän teitä ystävällisesti muistamaan tämän
luvun otsakkeen. — "Käsittämätöntä ja selittämätöntä"! —
Suunnitelmamme mukaan Snarkin piti lähteä lokakuun 1. päivänä
1906. Se, ettei Snark lähtenyt silloin, oli käsittämätöntä ja
selittämätöntä. Ei ollut todellisuudessa muuta pätevää syytä siihen,
ettei Snark lähtenyt, kuin se, ettei se ollut valmis. Eikä ollut
selitettävissä olevaa syytä siihen, minkä takia se ei ollut valmis. No
— sitten se luvattiin valmiiksi marraskuun 1:seksi päiväksi —
marraskuun 15:nneksi päiväksi — joulukuun 1:seksi päiväksi, mutta
se ei ollut valmis silloinkaan. Joulukuun l:senä päivänä Charmian ja
minä siirryimme terveellisestä, ihanasta Sonomastamme
tukahduttavaan kaupunkiin. Mutta emme pitkäksi aikaa — eihän toki,
vain pariksi viikoksi. Matkustaisimme joulukuun 15:ntenä päivänä. Ja
luulin tietäväni sen varmasti, sillä Roscoe oli niin sanonut, ja
nimenomaan hänen neuvostaan tulimme kaupunkiin, viipyäksemme

47. siellä kaksi viikkoa. Mutta voi — ne kaksi viikkoa menivät, meni neljä
viikkoa, meni kuusi viikkoa, meni kahdeksan viikkoa, ja lähtöhetki oli
kauempana kuin konsanaan. — Pitäisikö selittää? Kenen? Minunko?
Minä en osaa… ainoa kerta elämässäni, jolloin minun on pitänyt
antaa periksi. Ei ole minkäänlaista selitysmahdollisuutta, muuten
kyllä koettaisin. Minun, vaikka minulla on sanaseppoisuus
ammattinani, täytyy tunnustaa, etten kykene selittämään, minkä
tähden Snark ei ollut valmis. Voin ainoastaan toistaa, mitä olen
edellä sanonut: se on käsittämätöntä ja selittämätöntä.
Ne kahdeksan viikkoa kasvoivat kuudeksitoista, mutta silloin
Roscoe tuli eräänä päivänä luoksemme sanoen: "Ellemme nyt lähde
purjehtimaan ennen huhtikuun ensimmäistä päivää, saatte käyttää
päätäni potkupallona."
Kaksi viikkoa sen jälkeen hän sanoi: "On parasta, että ryhdyn
harjoittamaan päätäni siihen urheiluun."
"Oi, mitä turhista", sanoimme Charmian ja minä toisillemme,
"ajattelehan, mikä verraton alus siitä varmasti tulee, kun se kerran
valmistuu".
Ja rohkaisimme toisiamme jälleen luettelemalla Snarkin monet
erinomaiset ominaisuudet. Sitten minun oli koreasti lainattava lisää
rahoja. Ja minun piti istua entistä sitkeämmin kirjoituspöytäni
ääressä, tehdä entistä innokkaammin työtä ja sankarillisesti
jok'ainoana sunnuntaina kieltäytyä lähtemästä maalle ystävieni
mukaan. Minähän rakennutin alusta. Ja taivaan nimessä siitä tuli
alus, isokokoisilla kirjaimilla kirjoitettava ALUS — ja samantekevää
oli, minkä se maksoi, siitä minä en välittänyt, sillä silloin siitä myös
tulisi ALUS…

48. Totisesti! Onpa Snarkissa vielä eräs mainio kohta, mitä minun on
ylistettävä, ja se on aluksen keula. Minkäänlainen aalto ei voi lyödä
sen yli. Se nauraa aalloille se keula, se uhmaa niitä, se välittää niistä
viis! Ja kaiken sen ohella se on kaunis keula. Sen viivat ovat ihanat
kuin suloinen uni. En usko milloinkaan ennen olleen alusta, jolla olisi
ollut kauniimpi ja samalla kertaa mainiompi keula. Se näyttää kerta
kaikkiaan olevan tehty myrskyjen voittajaksi. Ken koskettaa sitä
keulaa, hän koskettaa maailman parhainta keulaa! Kohta kun näkee
sen, tietää, ettei hinta ole mitään merkinnyt, kun on ollut
kysymyksessä sen keulan valmistaminen… Ja joka kerta kun lähtö
lykkäytyi tai kasaantui uusia menoja, ajattelimme sitä ihmeellistä
keulaa ja olimme tyytyväisiä.
Snark on pieni alus. Kun kuvittelin, että se maksaisi enintään
seitsemäntuhatta dollaria, laskin kaiken hyvin tarkasti ja
loppusumman hyvin runsaaksi. Olen rakennuttanut sekä taloja että
latoja ja tiedän mainiosti, miten sellaisilla puuhilla on taipumuksena
ylittää lasketut menot. Tiesin sen jo silloin, kun laskin Snarkin
rakentamiskustannusten nousevan seitsemääntuhanteen dollariin.
No — alus maksaa minulle kolmekymmentätuhatta. Luopukaa
ystävällisesti kyselemisistä. Se on aivan totta. Olen kirjoittanut
maksumääräykset ja hankkinut rahat. Luonnollisesti on aivan
mahdotonta selittää asiaa. Se on käsittämätön ja selittämätön. Siinä
kaikki… Ja tiedän, että olette samaa mieltä kuin minä ennen
kertomukseni päättymistä.
Entä ne ihmeelliset myöhästymiset! Olin asioissa
neljänkymmenenseitsemän erilaisen ammattiyhdistyksen ja
sadanviidentoista eri toiminimen kanssa. Eikä ainoakaan niiden
ammattiyhdistysten jäsenistä tai niistä toiminimistä kertaakaan
täyttänyt sitoumustaan sovittuna päivänä eikä välittänyt

49. määräajoista muulloin kuin laskuja periessään ja lähettäessään.
Tapahtui, että toiset panivat sielunsa pantiksi siitä, että suorittaisivat
tehtävänsä määräpäiväksi. Sellaisen vakuutuksen jälkeen
suorittaminen hyvin harvoin myöhästyi kolmea kuukautta enempää.
Niin kävi lakkaamatta. Ja Charmian ja minä lohdutimme toisiamme
puhelemalla siitä, mikä mainio alus Snarkista tulisi — niin mainio ja
luja!… Meillä oli myös tapana kierrellä pienellä veneellä Snarkia, niin
että silmämme saivat herkutella sen ennenkuulumattoman
ihmeellisellä keulalla.
"Ajattelehan vain myrskyä Kiinan vesillä", sanoin Charmianille, "ja
miten Snark puskee siinä eteenpäin, uhmaten aaltoja mainiolla
keulallaan. Ei pisaraakaan pääse puukin yli. Se lentää kuivana kuin
höyhen! Ja me kaikki istumme kannen alla pelaamassa whistiä
myrskyn ulvoessa."
Ja Charmian puristi haltioituneena kättäni ja huudahti: "Snark
vastaa satakertaisesti kaiken — pitkän odottamisen ja menot ja
harmit ja kaiken! Oi, totisesti siitä tulee ihmeellinen alus!"
Ja joka kerta kun katsoin Snarkin keulaa tai ajattelin aluksen
vedenpitäviä kammioita, tunsin mieleni ylentyvän. Mutta niin ei ollut
muiden laita. Ystäväni alkoivat lyödä vetoa kanssani Snarkin
alituisesti muuttuvasta lähtöpäivästä. Mr Wiget, jonka piti jäädä
maatilamme hoitajaksi Sonomaan, peri ensimmäiseksi vetovoittonsa.
Hän teki sen uudenvuodenpäivänä 1907. Mutta sen jälkeen seurasi
toinen toistaan kovalla vauhdilla. Ystäväni vainosivat minua kuin
lauma raivottaria ja tahtoivat lakkaamatta lyödä vetoa kanssani
jok'ainoasta uudesta lähtöpäivästä minkä ilmoitin. Olin uhkamielinen
ja jäykkäniskainen. Löin vetoa vedon jälkeen ja sain maksaa kaikille.

50. "Ei se tee mitään", sanoi Charmian minulle, "ajattelehan vain
Snarkin keulaa ja myrskyä Kiinan rannikolla."
"Nähkääs", sanoin ystävilleni, kun maksoin viimeisiä
vetotappioitani, "ei ole säästetty vaivoja eikä rahoja, jotta Snarkista
tulisi merikelpoisin kaikista Golden Gaten läpi konsanaan
purjehtineista aluksista — se se on lykkäykset aiheuttanut".
Samaan aikaan minua ahdistivat ankarasti kustantajat ja
sanomalehtien julkaisijat, joiden kanssa olin tehnyt sopimuksia ja
jotka pyysivät selityksiä viivytyksille. Mutta miten olisin kyennyt
selittämään seikan heille, kun en kyennyt selittämään sitä
itsellenikään eikä ollut ketään, joka olisi sen selittänyt minulle! Ei
Roscoekaan osannut selittää! Lehdet alkoivat tehdä pilaa minusta ja
julkaista Snarkin lähdöstä värssyjä, mitkä loppuivat seuraavan
tapaisiin kertosäkeihin: "Viel' ei, mutta kohta!" Mutta Charmian oli
uskollisena rohkaisijanani, kehoittaen minua ajattelemaan Snarkin
keulaa, ja niin menin erään pankkiirin luo ja lainasin viisituhatta
lisää.
Ja aika kului kulumistaan. Muuan seikka alkoi jo käydä ilmeiseksi
ja selväksi, nimittäin se, että Snarkia oli mahdoton saada aivan
valmiiksi San Franciscossa. Rakentamista oli kestänyt niin kauan,
että se alkoi ränsistyä. Se oli joutunut sille asteelle, että se pilaantui
pikemmin kuin sitä ennätti korjata. Snarkista oli tullut vitsi. Kukaan ei
suhtautunut siihen vakavasti, eivät varsinkaan ne, jotka
työskentelivät sen parissa. Minä selitin silloin, että lähtisimme
purjehtimaan aluksella jättäen sen siihen kuntoon missä se oli ja että
lopettaisimme työt Honolulussa. Pian sen jälkeen Snark sai vuodon,
mikä oli korjattava ennen kuin saatoimme lähteä matkalle. Niin piti
alus siirtää telakalle. Ennen sinne pääsyään se joutui puristuksiin

51. kahden valtavan lotjan väliin ja likistyi sangen pahasti. Kun saimme
sen sitten puoleksi koholle kölitaljoilla, nämä pettivät, niin että alus
vajosi perä edellä mutaan.
Siitä sukeutui surkea homma. Oikeamminkin oltiin haaksihylyn
pelastajia kuin laivan rakentajia. Nousuvesi tulee siellä kaksi kertaa
vuorokaudessa, ja joka kerta kuin se tuli, sekä yöllä että päivällä, oli
kaksi hinaajahöyryä Snarkia vetämässä. Sitä menoa kesti viikon.
Aluksemme kyykötti perä mudassa ja keula ilmassa. Sen vielä ollessa
siinä tilassa tahdoimme käyttää kaupungin valimossa valmistettua
kojetta, minkä oli määrä siirtää voimaa koneesta ankkurivintturiin.
Valoksessa oli halkeamia, koje särkyi, ja ankkurivintturi jäi
käyttökelvottomaksi. Sitten tuli seitsenkymmenhevosvoimainen
koneemme käyttökelvottomaksi. Kone oli New Yorkista. Sen alusta
samoin. Alustaan tuli halkeamia; alustaan tuli kokonainen joukko
halkeamia ja seitsenkymmenhevosvoimainen koneemme irtaantui
ruhjoutuneelta alustaltaan, kohosi ilmaan, särki kaikki johdot ja
kaikki kiinnikkeet ja keikahti kyljelleen. Ja Snark pysyi yhä edelleen
mudassa, ja molemmat hinaajahöyryt kiskoivat kiskomistaan
turhaan.
"Ei se tee mitään", sanoi Charmian, "ajattelehan vain, miten
mainio ja luja alus se on".
"Niin… entäs sen kaunis keula sitten", sanoin minä.
Ja sitten piristimme itseämme ja iskimme taas käsiksi työhön.
Kolhiintunut kone köytettiin laholle alustalleen; kaikki
voimanjohtokojeeseen kuuluva irroitettiin ja pinottiin syrjään —
kaikki vietäväksi Honoluluun, missä se korjattaisiin ja pantaisiin
jälleen paikoilleen. Joskus hämärässä muinaisuudessa Snark oli
ulkopuolelta maalattu valkoiseksi. Saattoi tosiaan vieläkin havaita

52. jälkiä siitä väristä, jos katseli alusta määrätynlaisessa valaistuksessa.
Sisäpuolelta sitä ei ollut milloinkaan maalattu. Sieltä sitä peitti
tuuman paksuinen lika- ja tupakanmehukerrostuma, minkä lukuisat
työmiehet olivat jättäneet jälkeensä. Mutta se ei tehnyt mitään,
sanoimme. Lian voi pestä ja raaputtaa pois, ja kun sitten aikaa
myöten pääsisimme Hololuluun, voitaisi Snarkin maalata samalla
kuin se korjattaisiin ja tehtäisiin valmiiksi.
Työllä ja tuskalla saatiin Snark viimein kuljetetuksi retuperällä
olevasta telakasta ja vietiin Oakland City Wharf laituriin. Sinne
kuljetettiin kotoa kaikki matkatavaramme kirjoja, huopia ja tarve-
esineitä. Samalla virtasi kaikenlaista muutakin alukseen sen
seitsemän sekamelskassa puita ja hiiliä, vesisäiliöitä ja vettä,
vihanneksia ja muita mokatavaroita, öljyä, pelastusvene ja suurvene,
kaikki ystävämme, kaikki ystäviemme ystävät ja väkeä, mikä väitti
olevansa näiden ystäviä, puhumattakaan niistä, jotka olivat
miehistömme ystävien ystävien ystäviä. Lisäksi sanomalehtimiehiä ja
valokuvaajia, kaikenkarvaisia kuokkavieraita ja kaiken kukkuraksi ja
ennen kaikkea paksuja kivihiilipölypilviä satamasta.
Meidän piti lähteä kello yhdeltätoista sunnuntaina, ja oli
parhaillaan lauantain iltapäivä. Tungos ja kivihiilipöly laiturilla oli
tiheämpi kuin konsanaan. Eräässä taskussa minulla oli shekkikirja,
täytekynä, päiväysleima ja imupaperirulla; eräässä oli toistatuhatta
dollaria seteli- ja kultarahaa. Olin valmis tyydyttämään velkojaini
vaatimukset, käteisrahalla pienempäin ja pankkiosoituksilla
suurempain, ja odotin ainoastaan Roscoeta tuomaan laskuja niiltä
sadaltaviideltätoista toiminimeltä, mitkä olivat viivyttäneet lähtöäni
niin monta kuukautta. Mutta silloin…

53. Mutta silloin tapahtui jälleen käsittämätöntä ja selittämätöntä.
Ennenkuin Roscoe ennätti saapua, saapui muuan toinen mies.
Amerikkalainen sheriffi. Hän naulasi kuulutuksen Snarkin uljaaseen
suurmastoon, niin että kaikki laiturilla olijat saattoivat lukea, että
Snark oli takavarikoitu. Sheriffi jätti paikalle pienen miehen, jonka
piti ottaa alus haltuunsa, ja meni sitten matkoihinsa. Minulla ei ollut
enää minkäänlaisia oikeuksia Snarkiin ja sen mainioon keulaan.
Vastatullut pikku ukko oli nyt aluksen herra ja valtias, ja minulle
ilmoitettiin, että minun oli maksettava hänelle kolme dollaria päivältä
siitä, että hän oli sen herrana ja valtiaana. Sain myöskin tietää
aluksen takavarikkoon panettajan nimen. Se oli Seller. Olin velkaa
miehelle kaksisataakolmekymmentäkaksi dollaria. Hänen
käyttäytymisensä oli totisesti aivan hänen nimensä mukaista. Seller!
Herran nimessä! Seller — kamasaksa!
Mutta kuka kumma oli Seller? Selailin läpi shekkikirjani ja havaitsin
eräästä, että olin pari viikkoa sitten kirjoittanut miehelle viidensadan
dollarin shekin. Mutta shekkikirjat osoittivat, että niiden monien
kuukausien kuluessa, mitkä rakentamista oli kestänyt, olin maksanut
hänelle useita tuhansia dollareita. Mistä ihmeestä johtui, ettei hän
ollut koettanut periä kurjaa pikku saatavaansa, vaan panetti Snarkin
takavarikkoon? Tunnustelin taskujani ja löysin eräästä shekkikirjan,
leimasimen ja kynän, toisesta rahani. Olihan minulla millä suorittaa
vaikka kaksi-kolmekymmentä moista velkaa kuin hänen — miksei
hän ollut antanut minulle tilaisuutta siihen? Mahdotonta keksiä
minkäänlaista selitystä; se oli taas aivan yksinkertaisesti vain
käsittämätöntä ja selittämätöntä.
Kaiken kukkuraksi alus oli takavarikoitu myöhään lauantai-
iltapäivällä, ja vaikka kohta lähetin lakimiehiä ja asiamiehiä
kiertämään kautta Oaklandin ja San Franciscon, oli mahdotonta

54. saada käsiinsä yhdysvaltalaista tuomaria tai yhdysvaltalaista sheriffiä
tai mr Selleriä tai mr Sellerin asianajajaa — ylimalkaan ketään. Kaikki
olivat matkustaneet sunnuntaipäiväksi pois kaupungista. Ja niin ei
tullut mitään Snarkin lähdöstä kello yksitoista sunnuntaina. Se pikku
ukko hoiti valppaasti tehtäväänsä ja sanoi: Ei! Ja Charmian ja minä
kävelimme laiturilla ja lohduttelimme itseämme Snarkin merkillisellä
keulalla ja ajattelimme kaikkia niitä tuulia ja pyörremyrskyjä, joita se
tulisi uljaasti uhmaamaan.
"Poroporvarin elkeitä!" sanoin Charmianille puhellessamme
Selleristä ja hänen menettelystään. "Se kurja raukka kai pelkää, ettei
saa saatavaansa ennen lähtöämme. Mutta mitä siitä! Kun olemme
päässeet täältä meren ulapalle, ovat kaikki vastuksemme ja
harmimme lopussa."
Ja vihdoin viimein lähdimme purjehtimaan tiistaiaamuna huhtikuun
23:ntena päivänä 1907. Lähtö luontui oikein kurjasti, se minun on
tunnustettava. Meidän piti nostaa ankkuri käsin sen tähden, että
voimansiirtäjä oli tuhoutunut. Ja kaikki, mitä oli jäljellä
seitsenkymmenhevosvoimaisesta koneestamme, oli pinottu
painolastiksi Snarkin pohjalle. Mutta mitäs siitä! Saattoihan kaiken
korjata Honolulussa — ja ajatelkaahan, miten mainio aluksemme oli
muuten! Oli tosin totta, että suurveneen moottori ei tahtonut lähteä
käyntiin ja että pelastusvene vuoti kuin seula — mutta nehän olivat
vain Snarkin lisälaitteita eivätkä itse alus. Siihen kuuluivat
vedenpitävät kammiot, vahvat oksattomat laudat, kylpyhuoneen
sisällys — ne muodostivat Snarkin ja ennen kaikkea jalo myrskyjä
uhmaava keula.
Purjehdimme Golden Gaten läpi ja suuntasimme matkamme
etelään, kohti sitä Tyynen meren aluetta, missä saatoimme toivoa

55. tapaavamme koillispasaatin. Ja ykskaks alkoi tapahtua jos jotakin.
Olin laskenut, että nuoriso olisi erikoisesti omansa sellaiselle retkelle
kuin kaukomatkamme Snarkilla, ja olin ottanut sen tähden
mukaamme kolme nuorukaista — koneenkäyttäjän, kokin ja
kajuuttapojan. Laskelmani petti ainoastaan kahdelta kolmasosalta.
Minulta oli unohtunut se, että nuoriso voi sairastaa meritautia, ja
kokkimme ja kajuuttapoikamme joutuivat sen uhreiksi. Heidän piti
kohta mennä makuulle, eikä heistä ollut mihinkään viikkokauteen.
Sanotusta saattaa ymmärtää, ettemme voineet saada lämmintä
ruokaa kuten meidän oli määrä saada ja ettei kannen alla vallinnut
sellainen puhtaus ja järjestys kuin olimme toivoneet. Mutta se ei
oikeastaan merkinnyt paljoa, koska äkkiä teimme sellaisen
havainnon, että appelsiinilaatikkomme oli varmasti joskus paleltunut,
että omenamme olivat homeessa ja pahentuneita, että iso korillinen
kaaleja, mitkä varmasti olivat olleet pilaantuneita ennen kuin ne
lähetettiin meille, heti piti heittää mereen, että porkkanoille oli
valeltu lamppuöljyä ja että lanttumme olivat puisevia ja
punajuuremme mätiä. Lisäksi puumme eivät ottaneet palaakseen, ja
hiilemme oli toimitettu meille lahoissa perunasäkeissä, niin että niitä
oli valunut pitkin koko kantta ja huuhtoutui pyykateista mereen.
Mutta nehän olivat pelkkiä sivuseikkoja. Alus sitä vastoin — niin,
sehän oli all right, vai kuinka?… Kuljin pitkin kantta ja minuutissa
laskin kokonaista neljätoista oksaa kauniissa laudoissa, mitkä olin
erikoisesti tilannut Puget Soundista, jotta ne olisivat oksattomia. Ja
kansi vuoti, se vuoti oikein perusteellisesti. Vesi valui sen läpi niin,
että Roscoen täytyi paeta vuoteestaan; se pilasi konehuoneen
työkalut ja aiheutti suuria tuhoja keittiömme varastoissa. Myöskin
Snarkin kyljet vuotivat, ja sen pohja vuoti, ja meidän täytyi pumpata
joka päivä vettä aluksesta pitääksemme sen tyhjänä. Keittiön lattia
on pari jalkaa korkeammalla kuin Snarkin sisäpohja, ja kumminkin

56. olen seissyt samanlaisella lattialla — siepatakseni hiukan kylmää
ruokaa — polvia myöten vedessä, mikä lainehti siellä neljän tunnin
kuluttua viime pumppuamisesta.
Ja sitten — niin, ne mainiot vedenpitävät osastot, mitkä olivat
kysyneet niin paljon aikaa ja rahaa, ne eivät kaiken kaikkiaan olleet
lainkaan vedenpitäviä… Vesi seuloutui yhtä esteettömästi kuin ilma
kammioista toiseen. Sitäpaitsi levisi perinnä sijaitsevasta osastosta
voimakas bensiinin katku, mikä pani minut epäilemään, että jokin tai
kenties useakin kuudesta säiliöstämme oli ratkennut vuotamaan.
Säiliöt vuotavat, eivätkä ne ole ilmatiiviisti eristettyinä kammioissaan!
Hullusti kävi myös kylpyhuoneellemme ja sen pumpuille ja hanoille ja
venttiileille — se oli käyttökelvoton ennen kuin kului kahtakymmentä
tuntia lähdöstämme. Paksut rautatangot murtuivat kohta, kun
koetimme pumpata niillä. Kylpyhuone se ensimmäisenä muuttuikin
hylyksi Snarkilla.
Kaikki rautaosat aluksella, olivatpa ne mistä tahansa peräisin,
olivat pelkkää romua. Esimerkiksi koneen alusta — se tuli New
Yorkista ja oli kelvoton. Niin ikään ankkurivintturi, mikä oli
valmistettu San Franciscossa. Vihdoin havaittiin, että rikiin käytetty
takorauta särkyi ensimmäisestä voimakkaasta hilauksesta.
Takorautaa — Herran nimessä! — ja se murtui yhtä helposti kuin
makaroni.
Suurpurjeen kahvelin joutsenkaula katkesi. Korvasimme sen
suurpurjeen kahvelin sorpalla, ja sekin murtui ennen kuin olimme
ennättäneet käyttää sitä viittätoista minuuttia. Ajatelkaa, että se oli
otettu suurpurjeemme kahvelista, mihin meidän olisi pitänyt
myrskyssä luottaa! Tällä haavaa Snarkin suurpurje on kuin murtunut

57. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com