saattaa minut kotiin, ja minä annoin hänelle luvan, miksikäs en olisi
suonut sitä pientä iloa poloiselle. Mutta sitten, luvallanne sanoen,
hän tahtoi välttämättä suudella minua —."
"Niinpä kai", sanoi Nils Lund. "Sinä soit kai tietysti hänelle senkin
pienen ilon!"
"Uh, suus kiinni, poika. On merkillistä, Nils, ettet sinä koskaan voi
käsittää, ettei sinun pidä yrittää olla huvittava, se ei sovellu sinun
äänellesi. — Ei, minä sanoin hyvin arvokkaasti, että periaatteellisista
syistä en suutele herroja, joitten kanssa en ole sinät —." Betzy
nauraa helisti itsekin. "Torkild, sinun pitäisi aina kulkea puettuna
valkoiseen villapaitaan, sinä et tiedä kuinka kaunis sinä olet siinä. Oi
neiti Wegner, sanokaa, että hänen pitää aina olla puettuna valkoisiin
— on kerrassaan hauskaa nähdä niin kaunista. — Minä istun sinne
sinun viereesi, Torkild, sillä sinä leikkaat leipää niin ihastuttavasti.
Nils ja Lorens ne leikkaavat sellaisia möhkäleitä, ettei niistä voi
haukatakaan —."
* * * * *
Torkild oli vuokrannut majan yhdessä Lundin, Helsingin ja Fjeldin
kanssa. Noilla kolmella muulla se oli ollut jo pari vuotta, ja koko
joukko heidän ystäviään, ja ystävättäriään oli siellä vakinaisina
vieraina, kun hän tuli mukaan. Ja Betzy-ystävätär hallitsi siellä
niinkuin olisi ollut koko majan omistaja. Hän oli jonkinlainen serkku
Lorens Helsingille, ja Albert Fjeld oli sitäpaitsi rakastunut häneen
korviaan myöten.
Torkild oli tavannut hänet varhain syksyllä, ennenkuin Rose oli
tullut kaupunkiin. Ja he olivat tanssineet yhdessä, ja Betzy tanssi
loistavasti, ja hän oli heti ilmoittanut pitävänsä Torkildista ja