jälkeen tuli toisia joukkoja, miehiä, vaimoja ja lapsia, jotka
vuorostaan hävisivät samoihin tai muihin paikkoihin.
Suurempiin taloihin tuli arvokkaampia vieraita hevosineen,
palvelijoineen, ja niissä tuli sekamelska ja tungos vielä pahemmaksi,
sillä kaikkialla näytti tulleen säännöksi, että jokaisen, joka etsi kattoa
päällensä, piti saaman sen. Ne, jotka tahtoivat nukkua, voivat sen
tehdä nojautuen toisiinsa; mitään kaatumisen vaaraa ei ollut, siihen
ei ollut tilaa.
Ne onnelliset, joilla oli ajoneuvot, jäivät niihin; niissä syötiin
mukana tuoduista eväskonteista ja niissä pukeuduttiin lähestyviä
juhlamenoja varten.
Mutta kaikkialta kaduilta ja pihoista, asuinhuoneista ja talleista
sekä vartavasten pystytetyistä teltoista kuului rupatusta ja naurua,
kysymyksiä ja vastauksia, hevosten hirnuntaa, aasien kiljuntaa,
koirien vinkumista, voitelemattomien pyörien kitinää, porttien ja
ovien pauketta sekä sen ohessa kirouksia Saksan, Hollannin,
Itägöötanmaan, Smålannin, Tanskan ja Tukholman kielillä ja
murteilla; olipa puolalaisia ja ranskalaisiakin sanoja joukossa, niin
että otappa tuosta kaikesta selvää.
Silloin pamahti muutama kumea laukaus.
Tuli hetkiseksi hiljaisuus, sitten huudettiin kuin yhdestä suusta:
"Nyt ne tulevat!" ja porteista sekä sivukaduilta tulvaili suuria
ihmisjoukkoja; siinä tungettiin ja tyrkittiin, huudettiin ja itkettiin,
mutta eteenpäin piti jokaisen pääsemän, vaikka henki olisi ollut
kysymyksessä.