Overview of Industrial Process Automation, Second Edition K.L.S. Sharma - eBook PDF

Overview of Industrial Process Automation, Second Edition K.L.S. Sharma - eBook PDF
Overview of Industrial Process Automation, Second Edition K.L.S. Sharma - eBook PDF
Overview of Industrial Process Automation, Second Edition K.L.S. Sharma - eBook PDF

1. Overview of Industrial Process Automation,
Second Edition K.L.S. Sharma - eBook PDF pdf
download
https://ebooksecure.com/download/overview-of-industrial-process-
automation-second-edition-ebook-pdf/
Download more ebook from https://ebooksecure.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!
Fundamentals of Industrial Instrumentation and Process
Control, Second Edition William C Dunn - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/fundamentals-of-industrial-
instrumentation-and-process-control-second-edition-ebook-pdf/
Industrial and Process Furnaces 3rd Edition - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/industrial-and-process-furnaces-
ebook-pdf/
(eBook PDF) Wastewater Treatment Process Modeling
Second Edition 2nd Edition
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-wastewater-treatment-
process-modeling-second-edition-2nd-edition/
How to Prepare for Logical Reasoning for CAT 5th
Edition Arun Sharma [Sharma - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/how-to-prepare-for-logical-
reasoning-for-cat-ebook-pdf/

3. How to Prepare for DATA INTERPRETATION for CAT 6th
Edition Arun Sharma [Sharma - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/how-to-prepare-for-data-
interpretation-for-cat-ebook-pdf/
(eBook PDF) Family Therapy: An Overview 8th Edition
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-family-therapy-an-
overview-8th-edition/
(eBook PDF) Automation, Production Systems, and
Computer-Integrated Manufacturing 5th Edition
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-automation-production-
systems-and-computer-integrated-manufacturing-5th-edition/
Industrial Applications of Nanocrystals 1st Edition -
eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/industrial-applications-of-
nanocrystals-ebook-pdf/
Handbook of Industrial Organization Volume 5 - eBook
PDF
https://ebooksecure.com/download/handbook-of-industrial-
organization-ebook-pdf/

5. Overview of Industrial Process Automation

6.      
This page intentionally left blank

7. Overview of Industrial
Process Automation
Second edition
AMSTERDAM • BOSTON • HEIDELBERG • LONDON • NEW YORK
OXFORD • PARIS • SAN DIEGO • SAN FRANCISCO • SINGAPORE
SYDNEY • TOKYO
KLS Sharma
Automation Education and Training,
Bengaluru, India

8. Elsevier
Radarweg 29, PO Box 211, 1000 AE Amsterdam, Netherlands
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
Copyright © 2017, 2011 Elsevier Inc. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or
mechanical, including photocopying, recording, or any information storage
and retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to
seek permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements with
organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found
at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher
(other than as may be noted herein).
Cover page background image courtesy: Yokogawa, India (www.yokogawa.com/in) and Bosch
Rexroth, India (www.boshrexroth.co.in)
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and
experience broaden our understanding, changes in research methods, professional practices,
or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using
such information or methods they should be mindful of their own safety and the
safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or
editors, assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products
liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or
ideas contained in the material herein.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-0-12-805354-6
For information on all Elsevier publications visit
our website at https://www.elsevier.com/
Publisher: Joe Hayton
Acquisition Editor: Sonnini R Yura
Editorial Project Manager: Ana Claudia Abad Garcia
Production Project Manager: Mohanambal Natarajan
Cover Designer: Greg Harris
Typeset by TNQ Books and Journals

9. Dedication
This book is dedicated to ABB India, where the author learned
and practiced automation for over 24  years.

10.      
This page intentionally left blank

11. Contents
About the Author xiii
Forewordxv
Preface to the First Edition xix
Preface to the Second Edition xxiii
Acknowledgmentsxxix
1 Why Automation? 1
1.1 Introduction 1
1.2 Physical Processes 2
1.3 Localized and Distributed Processes 4
1.4 Process Behavior 6
1.5 Process Management 7
1.6 Process Signals 9
1.7 Automation Steps 12
1.8 Needs met by Automation 12
1.9 Benefits of Automation 13
1.10 Summary 14
2 Automation System Structure 15
2.1 Introduction 15
2.2 Subsystems 15
2.3 Input Instrumentation Subsystem 18
2.4 Output Instrumentation Subsystem 19
2.5 Human Interface Subsystem 20
2.6 Control Subsystem 21
2.7 Summary 23
3 Instrumentation Subsystems 25
3.1 Introduction 25
3.2 Structure 26
3.3 Signal Interfacing Standards 34
3.4 Input Data Reliability Enhancement 35
3.5 Isolation and Protection 35
3.6 Summary 38

12. viii Contents
4 Human Interface Subsystem 39
4.1 Introduction 39
4.2 Operator Panel 39
4.3 Construction 42
4.4 Summary 44
5 Control Subsystem 45
5.1 Introduction 45
5.2 Structure 45
5.3 Interfacing 46
5.4 Summary 51
6 Automation Strategies 53
6.1 Introduction 53
6.2 Basic Strategies 55
6.3 Advanced Strategies 63
6.4 Summary 74
7 Programmable Control Subsystems 75
7.1 Introduction 75
7.2 Soft-wired or Microprocessor Technology 76
7.3 Automation Strategy Implementation 82
7.4 Upward Compatibility 98
7.5 Summary 98
8 Data Acquisition and Control Unit: Hardware 99
8.1 Introduction 99
8.2 Basic Modules 101
8.3 Functional Modules 103
8.4 DACU Capacity Expansion 115
8.5 System Cables 118
8.6 Integrated Assemblies 120
8.7 DACU Construction 120
8.8 Data Exchange on Bus 121
8.9 Summary 122
9 Data Acquisition and Control Unit: Software 125
9.1 Introduction 125
9.2 Software Structure 126
9.3 Application Programming 128
9.4 Summary 149
10 Advanced Human Interface 151
10.1 Introduction 151
10.2 Operator Station 152

13. ix Contents
10.3 Features of Operator Station 156
10.4 Comparison with Operator Panel 164
10.5 Enhanced Operator Stations 164
10.6 Engineering and Maintenance Stations 167
10.7 Logging Stations 168
10.8 Control Desk 169
10.9 Modern Control Center 169
10.10 Summary 170
11 Types of Automation Systems 171
11.1 Introduction 171
11.2 Localized Process 171
11.3 Distributed Process 174
11.4 Supervisory Control and Data Acquisition 180
11.5 Summary 183
12 Special-Purpose Data Acquisition and Control Units 185
12.1 Introduction 185
12.2 Localized/Centralized Processes 185
12.3 Remote/Distributed Processes 191
12.4 Other Variants 196
12.5 Summary 200
13 System Availability Enhancements 203
13.1 Introduction 203
13.2 Standby Schemes 204
13.3 Distributed Control System 206
13.4 Network Control System 211
13.5 Input–Output Redundancy 214
13.6 Summary 215
14 Common Configurations 217
14.1 Introduction 217
14.2 Distributed Control System Configurations 217
14.3 Network Control System Configurations 220
14.4 Real-Time Data Availability 220
14.5 Summary 221
15 Customization 223
15.1 Introduction 224
15.2 Hardware Selection 225
15.3 Hardware Engineering 228
15.4 System Engineering 228
15.5 Application Programming 230
15.6 Power Supply Systems 230
15.7 Summary 235

14. x Contents
16 Data Communication and Networking 237
16.1 Introduction 238
16.2 Communication Networks 238
16.3 Signal Transmission 240
16.4 Data Transmission 243
16.5 Data Communication Protocol 246
16.6 Interprocess Communication 254
16.7 Cyber Security 258
16.8 Safe and Redundant Networks 260
16.9 Summary 261
17 Fieldbus Technology 263
17.1 Introduction 263
17.2 Centralized Input–Output 264
17.3 Remote Input–Output 266
17.4 Fieldbus Input–Output 269
17.5 Fieldbus Communication 274
17.6 Fieldbus Device Integration 282
17.7 Other Networks 286
17.8 Asset Management 289
17.9 Summary 290
18 Safety Systems 293
18.1 Introduction 293
18.2 Process Safety Management 294
18.3 Machine Safety Management 310
18.4 Summary 318
19 Management of Industrial Processes 321
19.1 Introduction 322
19.2 Classification of Industrial Processes 322
19.3 Manufacturing Processes 325
19.4 Utility Processes 341
19.5 Industrial Robotics 351
19.6 Summary 357
20 Information Technology–Operation Technology Convergence 359
20.1 Introduction 359
20.2 Operation Technology and Information Technology 361
20.3 Before Convergence 362
20.4 After Convergence 363
20.5 ISA 95 Standard 366
20.6 New Developments 368
20.7 Summary 375

15. xi Contents
21 Concluding Remarks 377
21.1 Introduction 377
21.2 Basic Functionalities 379
21.3 Extended Functionalities 380
21.4 Emerging Trends 382
21.5 Summary 385
Appendix A: Hardwired Control Subsystem 387
Appendix B: Processor 411
Appendix C: Hardware–Software Interfacing 421
Appendix D: Basics of Programming 431
Index447

16.      
This page intentionally left blank

17. About the Author
KLS Sharma graduated from University of Mysuru, India, and received his masters
and doctoral degrees from the Indian Institute of Technology, Delhi, India.
He has worked for the following organizations:
• Technical manager, Electronics Corporation of India, Hyderabad, India
• Assistant vice president, ABB, Bengaluru, India
• Consultant, Honeywell Technology Solutions Lab, Bengaluru, India
• Professor, International Institute of Information Technology, Bengaluru, India
• Professor emeritus, MS Ramaiah Institute of Technology, Bengaluru, India
• Member, Campus Connect Program, Automation Industry Association of India, Delhi, India
• Distinguished visiting professor, National Institute of Technology Karnataka, Surathkal, India
His current positions are:
• Advisor, Automation Education and Training, Bengaluru, India
• Principal consultant, Advanced Engineering Group, Infosys, Bengaluru, India
• Member, Editorial Advisory Board, A&D Magazine on Industrial Automation, Pune, India
Association
• Senior member, International Society of Automation (ISA)
Awards and Recognitions
• ISA Celebrating Excellence Member’s Choice Award for Student Mentor of the Year 2015.

18.      
This page intentionally left blank

19. Foreword
The industrial revolution replaced the need for human muscles; the computer revolution
substituted the routine functions of our brains. Today we operate robots on Mars that can
vaporize rocks by laser to determine their composition, and soon we will be ordering
pizza while sitting in our hydrogen-fueled driverless cars and the drone-delivered pizza
will be waiting for us in the driveway by the time our smart car parks itself.
Similar advances took place in the field of industrial automation. 50  years ago we
were tuning single loop pneumatic controllers and were perfectly satisfied with using
filled bulbs for temperature and orifices for flow measurement. At that time the main
job of the instrument department in the plant was to clean plugged pressure taps and
open stuck control valves, and our control panels were full of push buttons, blinking
lights, and manual loading stations. Over the past decades our tools changed into
self-checking digital components, wireless transmission, and redundant safety backup
systems that provide ease of configuring complex algorithms and generating dynamic
displays. Today automation is minimizing operating and energy costs while maximiz-
ing both safety and profitability of our industries.
Yet the totality of the automation field is poorly understood because that knowledge
is fragmented, since our colleagues are working only in particular segments of the
field. Few have an overall view of the totality of the automation profession. This book
of Dr. Sharma serves to fill that gap by describing the totality of this field.
We live at a time when cultural attitudes concerning automation are changing as we
debate the proper role of machines in our lives. Whereas in everyday life we accept the
spread of automation, that our mobile phones can do just about anything except sharpen
our pencils (but who needs pencils or handwriting anymore, for that matter?), industrial
attitudes change much more slowly. Our industries are still mostly run by human oper-
ators, and although they are assisted by machines, it is the operator who usually has the
“last word.” In other words, automation is seldom used to prevent human errors.

20. xvi Foreword
Safety statistics tell us that the number one cause of all industrial accidents is human
error. One could refer to Three-Mile Island, where operators poured water into the instru-
ment air supply; the BP accident, where there was no automation to keep the drill pipe
straight; the ferry accident in Korea, where safety overrides were not provided to prevent
the captain from turning sharply into a fast ocean current; or airplane accidents, where
pilots are allowed to fly into mountains or attempt to land at wrong speeds. Yet we know
that in addition to its other contributions, automation can overrule the actions of pan-
icked or badly trained operators who often make the wrong decisions in emergencies.
To achieve this higher level of industrial safety, an override safety control (OSC)
layer of safety automation is being added to our control systems, one that cannot be
turned off or overruled by anything or anybody. With this design, if the plant condi-
tions enter a highly accident-prone life- or safety-threatening region of operation, the
uninterruptible safe shutdown of the plant is automatically triggered. The functioning
of this layer of automation is free from possible cyber attacks because it is not con-
nected to the Internet at all. In short, once the OSC layer of protection is activated, the
plant is shutting down and nothing and nobody can prevent that.
In addition to safety improvements, advances in standardization are also taking place.
Just as it occurred in the “analog age,” a global standard is now evolving for digital
communication that could link all digital “black boxes” and could also act as a “transla-
tor” for those automation devices that were not designed to “speak the same language.”
Naturally, this standardization should apply to both wired and wireless systems, thereby
eliminating “captive markets” and allowing the easy mixing of different manufacturers’
products in the same control loop. This trend is most welcome because once completed,
it will allow the automation and process control engineers to once again concentrate
on designing safe and optimized control systems and not worry about the possibility
that the “black boxes” of the different suppliers might not be able to talk to each other.
Therefore it is hoped that the “Babel of communication protocols” will shortly be over.
The automation profession can simultaneously increase gross domestic product
and industrial profitability without building a single new plant, just by optimizing
existing ones. We can achieve that goal while also reducing both pollution and energy
consumption, solely through applying the state-of-the art of automation. We can
increase productivity without using a single pound of additional raw material and
without spending a single additional BTU of energy. We can also protect our indus-
tries not only from human errors but also from sabotage or cyber terrorism by replac-
ing manual control with OSC-type automatic safety controls.
Our profession can do all this and much more, but to do so it is necessary for the
people entering or working in this field to have an overall view of this profession, and
this book of Dr. Sharma serves that goal.
May 1, 2016
Stamford CT, USA
Béla Lipták
[email protected]
Béla Lipták is president of the consulting firm Lipták Associates, PC.

21. xvii Foreword
June 28, 2016
Carlsbad, CA, USA
Future of Industrial Automation
Extract from the article by Jim Pinto
“As the second decade of the 21
st
century moves forward, technology continues to
accelerate and is generating rapid changes in industrial automation & control systems.
Industrial automation can and will generate explosive growth in the next decade,
with several new inflection points:
• Nanotechnology will bring tiny, low-power, low-cost sensors and nano-scale electromechan-
ical systems. The Internet-of-Things (IoT)—Europeans call it Industry 4.0—will be perva-
sive and change the face of industrial automation, generating vast productivity gains.
• Wireless sensors and distributed peer-to-peer networks will give rise to major new software
applications—tiny operating systems in wireless nodes will allow nodes to communicate
with each other in a larger complex adaptive systems.
• Today’s pervasive smart-phone has more power than a super-computer of just a couple of
decades ago. The use of WiFi-connected tablets, smartphones and mobile devices with new
real-time monitoring software (Apps) will be used widely in industrial plants and process con-
trol environments.
• Conventional Real-time control systems will give way to multi-processors and complex
adaptive systems
These are the waves of the future. The leaders will not be the traditional automation
majors, but new start-ups with innovative ideas that will generate industrial productiv-
ity gains to drive significant growth.”
Jim Pinto
[email protected]
Jim Pinto is an international speaker, technology futurist, automation consultant, and writer
(http://JimPinto.com).

22.      
This page intentionally left blank

23. Preface to the First Edition
During my 33-year career in the computer and automation industry and subsequently
my 7 years in academic institutions, I have observed a gap between academia and indus-
try regarding the automation domain. These observations are based on my time spent
training new recruits in Indian industry and later, on my teaching experience in Indian
academic institutions. One of the ways this gap can be bridged is by introducing the basics
of modern automation technology to those who are beginning careers in automation. This
includes students and persons in industry who are switching to the automation domain.
Prior knowledge of automation provides these beginners with a better and quicker start.
In many academic institutions, curriculum is being upgraded in instrumentation/
control engineering courses to prepare students for careers in the automation industry.
Currently the automation industry spends considerable time and money training and
preparing new recruits for the job. The situation is more or less the same for persons
switching to the automation domain in industry. This motivated me to write this book
introducing the principles of automation in a simple and structured manner.
This book teaches beginners the basics of automation, and it is also intended as a
guide to teachers and trainers who are introducing the subject. It addresses the current
philosophy, technology, terminology, and practices within the automation industry
using simple examples and illustrations.
The modern automation system is built out of a combination of technologies, which
include the following:
• sensor and control
• electronics
• electrical drives
• information (computer science and engineering)
• communication and networking
• embedded
• digital signal processing
• control engineering, and many more
Current automation technology is one of the few engineering domains that use
many modern technologies. Among these, information, communication, and network-
ing technologies have become integral parts of today’s automation. Basic subsystems
of a modern automation system are instrumentation, control, and the human inter-
face. In all of the subsystems, the influence of various technologies is visible. By and
large, the major providers of automation use similar philosophies in forming their
products, systems, and solutions.

24. xx Preface to the First Edition
As of now, most of the information on modern automation exists in the form of
technical documents prepared by automation companies. These documents are usually
specific to their products, systems, solutions, and training. This knowledge has not yet
been widely disseminated to the general public, and the books that are available deal
with specific products and systems. Most of this industry material is difficult for begin-
ners to understand. It is good for next-level reading after some exposure to the basics.
Automation of the industrial process calls for industrial process automation sys-
tems. These involve designing, developing, manufacturing, installing, commission-
ing, and maintaining automation systems, which calls for the services of qualified and
trained automation engineers. In addressing the basic concepts of automation, this
book provides a starting point for the necessary education and training process.
Over the years, considerable advances have taken place in hardware technologies
(mainly in electronics and communication). However, in computer-based automation
systems, hardware interfaces have remained virtually the same, except that control
has become more powerful owing to the availability of large memory and increased
processor speeds. In other words, the memory and speed constraints present in earlier
systems are not an issue today. In view of this, many aspects of hardware interface
and function have been taken over by software, which does not need special inter-
face electronics. Today, complete operation and control of industrial processes are by
software-driven automation systems. Furthermore, this software provides maximum
support to the user. The user is now only required to configure and customize the auto-
mation system for a particular process. Therefore the emphasis in this book is placed
on hardware, engineering, and application programming.
This book is intended for:
• students beginning automation careers
• teachers of automation and related subjects
• engineers switching to automation careers
• trainers of automation
How to read the book:
• Follow the book from beginning to end, because its sequence is structured as a guided tour
of the subject.
• Skip appendixes if you already have the background knowledge. They are provided for the
sake of completeness and to create a base for easy understanding of the book.
Benefits the book provides for readers:
• does not call for any prior knowledge of automation
• presents a guided tour of automation
• explains the concepts through simple illustrations and examples
• makes further study easy
• prepares the reader to understand technical documents in the automation industry

25. xxi Preface to the First Edition
Based on my experience in training, teaching, and interacting with trainees and
students, I have specially formulated and simplified the illustrations and discussions
in this book to facilitate easy understanding.
The book is organized as follows:
Chapter 1: Why Automation?—Industrial process, Undesired behavior of process, Types
and classifications of process, Unattended, manually attended, and fully automated pro-
cesses, Needs and benefits of automation, Process signals
Chapter 2: Automation System Structure—Functions of automation subsystems, Instru-
mentation, control, and human interface, Individual roles
Chapter 3: Instrumentation Subsystem—Structure and functions, Types of instrumenta-
tion devices, Interface to control subsystem, Interfacing standards, Isolation and protection
Chapter 4: Control Subsystem—Functions and structure, Interfaces to instrumentation
and human interface subsystems
Chapter 5: Human Interface Subsystem—Construction, Active display and control ele-
ments, Types of panels, Interface to control subsystem
Chapter 6: Automation Strategies—Basic strategies, Open and closed loop, Discrete, con-
tinuous, and hybrid
Chapter 7: Programmable Control Subsystem—Processor-based subsystem, Controller,
Input–output structure, Special features—communicability and self-supervisability
Chapter 8: Hardware Structure of Controller—Construction of controller, Major func-
tional modules, Data transfer on the bus, Structure and working of functional modules,
Integration
Chapter 9: Software Structure of Controller—Difference between general-purpose com-
puting and real-time computing, Real-time operating system, Scheduling and execution of
tasks, Program interrupt
Chapter 10: Programming of Controller—Programming of automation strategies, high-
er-level languages, IEC 61,131-3 standard, Ladder logic diagram, Function block diagram
Chapter 11: Advanced Human Interface—Migration of hardwired operator panel to soft-
ware-based operator station, Layout and features, Enhanced configurations, Logging station,
Control desk
Chapter 12: Types of Automation Systems—Structure for localized and distributed pro-
cess, Centralized system, Decentralized/distributed system, Remote/networked system,
Multiple operator stations, Supervisory control and data acquisition
Chapter 13: Special-Purpose Controllers—Customization of controller, Programmable
logic controller, Loop controller, Controller, Remote terminal unit, PC-based controller, Pro-
grammable automation controller
Chapter 14: System Availability–Availability issues, Improvement of system availability,
Cold and hot standby, Standby/redundancy for critical components
Chapter 15: Common Configurations–Configurations with operator stations, Supervisor
stations, Application stations
Chapter 16: Advanced Input–Output System—Centralized input–output, Remote input–
output, and Fieldbus input–output, Data communication and networking, Communication
protocol
Chapter 17: Concluding Remarks—Summary, Application-wise classification of automa-
tion systems, Data handling, Future trends

26. xxii Preface to the First Edition
Appendixes: Hardwired Control Subsystems, Processor, Hardware–Software
Interfacing, Basics of Programming, Advanced Control Strategies, Power Supply Sys-
tem, Further Reading.
I wish to emphasize that the content in this book is mainly a result of my learning,
practicing, teaching, and training experience in automation areas in ABB India, where
I worked for over 24  years. I would also like to mention the following organizations,
where I gained valuable automation teaching and training experience:
International Institute of Information Technology, Bangalore, India (http://www.iiitb.ac.in)
National Institute of Technology Karnataka, Surathkal, India (http://www.nitk.ac.in)
Axcend Automation and Software Solutions, Bangalore, India (http://www.axcend.com)
Honeywell Technology Solutions Lab, Bangalore, India (http://www.honeywell.com)
Emerson Process Management, Mumbai, India (http://www.emerson.com)
M S Ramaiah Institute of Technology, Bangalore, India (http://www.msrit.edu)
For their help with this book, I respectfully and gratefully acknowledge the kind
guidance and support of my senior colleagues:
Prof. S.S. Prabhu, senior professor at IIIT/Bangalore, former professor at IIT/
Kanpur, and a veteran on control systems and power systems.
Prof. H.N. Mahabala, former professor at IIT/Kanpur, IIT/Chennai, and IIIT/
Bangalore, a veteran on information technology, and a founder of computer education
in India.
I also acknowledge the help of my student, Mrs. Celina Madhavan, who developed
the automation program examples for the book and reviewed the manuscript.
In addition, the following professionals supported me at every stage of preparation
of the manuscript with their valuable suggestions and input:
Prof. R. Chandrashekar, IIIT/Bangalore, India.
Mr. Hemal Desai, Emerson Process Management, Mumbai, India.
Mr. Shreesha Chandra, Yokogawa, Bangalore, India.
I also gratefully acknowledge the support and encouragement of Prof. S. ­ Sadagopan,
director of IIIT/Bangalore, and Mr. Anup Wadhwa, director of Automation Industry
Association of India (AIA).
Finally, I would like to thank my wife, Mrs. Sumitra Sharma, for her kind encour-
agement and support through it all.
March 1, 2011
Bangalore, India
KLS Sharma

27. Preface to the Second Edition
Greetings,
This is a continuation of the preface given in the first edition, also reproduced in
this edition. Most of my observations enumerated in the preface of the first edition
continue to be applicable for this edition as well, although a lot of progress has taken
place in this area over the past 5  years, and hence not repeated here. Since the publica-
tion of the first edition of this book in August 2011, more advances have taken place
in industrial automation technology. The purpose of this edition is to cover these new
developments to the extent possible. As stated earlier in the first edition, industrial
automation technology is one of the few engineering domains that employ many mod-
ern technologies such as:
Engineering technologies:
• sensor and control elements
• control engineering
• electronics, embedded, and digital signal processing
• micro-electromechanical and nano-electromechanical systems
• electrical, mechanical, etc.
Information technologies:
• computer science and engineering
• data communication and networking, etc.
Among these, information technology has been the enabling and driving force.
In line with the first edition, this edition is also primarily intended for:
• students about to embark on industrial automation careers
• teachers of industrial automation and related subjects
• engineers switching to industrial automation careers
• trainers of industrial automation
I suggest readers complete all chapters in the book from beginning to end. The
sequence of chapters is structured as a guided tour of the subject. Readers may skip
the appendixes if they are already familiar with the legacy technologies and basics.
The appendixes are included for the sake of completeness and to create a base for easy
understanding of the book.

28. xxiv Preface to the Second Edition
Benefits of this edition for readers are that they:
• provide working knowledge for engineers without prior knowledge of industrial automation
and present a guided tour of industrial automation
• explains the concepts of industrial automation through simple illustrations and examples
• make further study of industrial automation easy
• prepare understanding of technical documents in the industrial automation industry
I believe in imparting the basic knowledge and concepts of any subject to give
readers a feel for the subject to prepare them for further learning on their own. The first
edition followed this philosophy and this edition continues it.
Based on my experience in training, teaching, and interacting with trainees, stu-
dents, and professionals, I have continued the same style followed in the first edition
in this edition with specially formulated and simplified illustrations and discussions to
facilitate easy understanding. This edition is organized in three parts.
Part 1: Basic Functionalities
Chapters 1–12 are repeated from the first edition with updated and reformatted con-
tent. These chapters introduce the reader to the basic concepts of automation:
1. Why automation? explains industrial processes and its management to deliver products
and services of required quality, consistency, and cost-effectiveness. Also, the needs met by
industrial automation and the resulting benefits are discussed.
2. Automation system structure: explains the basic subsystems in industrial automation
systems. Their individual functions and interfacing among themselves and with the process
for the management of industrial processes are also discussed.
3. Instrumentation subsystem: explains the interface between the process and control sub-
system for the conversion of physical process signals into electronic signals and vice versa.
4. Human interface subsystem: explains the facility for manual interaction with the process
to observe the status of process parameters and effect their control, if required.
5. Control subsystem: explains the heart of the industrial automation system, which not only
coordinates the functions of all the subsystems but also manages the industrial process.
6. Automation strategies: explains the control philosophy specific to the individual pro-
cesses that is required for its management to achieve the desired results.
7. Programmable control subsystem: explains the realization of the control subsystem with
soft-wired or microprocessor technology.
8. Data Acquisition and Control Unit (DACU) - Hardware: explains the hardware ­ modules
(basic and functional) for realizing the DACU.
9. Data Acquisition and Control Unit (DACU) - Software: explains the software structure
and application programming for implementing the automation strategy.
10. Advanced human interface: explains the application of computer-based platforms for
realizing the software-based human interface that provides many more functionalities than
are available in hardware-based operator panels.
11. Types of automation systems: explains different types of industrial processes based on
their physical arrangements and specific automation systems for their management.
12. Special-purpose Data Acquisition and Control Units (DACUs): explains different types
of DACUs that are optimized for different application requirements.

29. xxv Preface to the Second Edition
13. System availability enhancements: explains typical standby/redundancy schemes for all
types of automation systems to increase their availability.
14. Common configurations: explains configurations that are commonly employed in distrib-
uted control systems and network control systems that are need based.
15. Customization: explains the realization of a tailor-made industrial automation system
from a common platform.
Part 2: Extended Functionalities
Chapters 16–21 are added to this edition to take the traditional industrial automation
system into the connected world integrated with enterprise and business processes.
16. Data communication and networking: explains the deployment of this technology to ­ manage
inter and intra system data exchange in industrial automation systems in a secure way.
17. Fieldbus technology: explains moving from conventional centralized input–output (I/O)
to fieldbus I/O to eliminate control and signal cabling and field asset management.
18. Safety systems: explains the management of safety in process plants and machines to
avoid or reduce damage to the people, property, and their environment in case of a hazard.
19. Management of industrial processes: explains the different kinds of industrial processes
such as manufacturing (process plants and factories) and utility (civic and backbone) and
their management.
20. Information technology–operation technology (IT-OT) convergence: explains the inte-
gration of OT (plant and automation system) and IT (business systems) to derive opera-
tional and business excellence.
21. Concluding remarks: Summarizes basic, extended, and some additional functionalities,
and a peek into some emerging trends in industrial automation technology
Part 3: Appendixes
As mentioned, these are provided for the sake of completeness and to create a base for
easy understanding of the relation between hardware and software in DACU.
1. Hardwired control subsystem: explains legacy technologies in the realization of control
subsystems to implement all types of automation strategies.
2. Processor: explains the architecture of a hypothetical processor-based DACU with all of its
basic and functional modules
3. Hardware-software interfacing: explains how software in a DACU is interfaced to hard-
ware in a DACU to execute the automation strategy.
4. Basics of programming: explains the programming of DACU, starting from machine level
to higher level and its conversion into executable code.
Acknowledgment
I wish to acknowledge that the content in this book is mainly the result of my learning,
practicing, teaching, and training experience in industrial automation in ABB India,
where I worked for over 24  years followed by teaching and training experience in

30. xxvi Preface to the Second Edition
industry and academic institutions. I would also like to mention the following orga-
nizations, where I gained valuable teaching and training experience in the industrial
automation area:
Training and teaching programs in:
• ABB, Bengaluru, India (www.abb.com)
• Automation Industry Association of India, Campus Connect, Delhi, India (www.aia-india.org)
• Axcend Automation and Software Solutions, Bengaluru, India (www.axcend.com)
• Emerson Process Management, Mumbai, India (www.emerson.com)
• Honeywell Technology Solutions Lab, Bengaluru, India (www.honeywell.com)
• Infosys, Bengaluru, India (www.infosys.com)
• International Society of Automation, Bengaluru, India (www.isabangalore.org)
• International Institute of Information Technology, Bengaluru, India (www.iiitb.ac.in)
• M S Ramaiah Institute of Technology, Bengaluru, India (www.msrit.edu)
• National Institute of Technology Karnataka, Surathkal, India (www.nitk.ac.in)
• Power Engineering and Technology Consultants, Bengaluru, India (www.poetconsultants.in)
Faculty development and short student programs in:
• Adi Shankara Institute of Engineering Technology, Kochi, India (www.adishankar.ac.in)
• BMS College of Engineering, Bengaluru, India (www.bmsce.acin)
• BVB College of Engineering and Technology, Hubballi, India (www.bvb.edu)
• Dayanand College of Engineering, Bengaluru, India (www.dyanandasagar.edu)
• Dr. Ambedkar Institute of Technology, Bengaluru, India (www.dr-ait.org)
• Malnad College of Engineering, Hassan, India (www.mcehassan.ac.in)
• Manipal Institute of Technology, Manipal, India (www.manipal.edu/mit)
• MS Ramaiah Institute of Technology, Bengaluru, India (www.msrit.edu)
• PSG College of Technology, Coimbatore, India (www.psgtech.edu)
• RNS Institute of Technology, Bengaluru, India (www.rnsit.ac.in)
• RV College of Engineering, Bengaluru, India (www.rvce.edu.in)
• SDM College of Engineering and Technology, Dharwad, India (www.sdmcet.ac.in)
• Shri Siddhartha Institute of Technology, Tumukuru, India (www.ssit.edu.in)
• Siddaganga Institute of Technology, Tumukuru, India (www.sit.acin)
• Vellore Institute of Technology, Vellore, India (www.vit.ac.in)
• Vidya Vikas Institute of Technology, Mysuru, India (www.vidyavikas.edu.in)
This edition is also primarily a collection of information from various sources
(books, websites, scholarly articles, white papers, technical documents, technical
­ discussion with experts, technical presentations, industry literature, etc. in the public
domain) and a presentation as a structured and guided tour on industrial automation
for easy and quick understanding by readers. The sequence of presentation is based
on the way I have understood the subject and interpreted it. I express my indebtedness
and gratitude to all professionals who have made their rich knowledge and experience
on industrial automation technology available in the public domain.
Notwithstanding this, I would like to specifically and gratefully acknowledge:
Béla Lipták, well-known as the father of modern industrial process automation, for his
wonderful forward to this book.

31. xxvii Preface to the Second Edition
Jim Pinto, well-known critic, commentator, and futurist in industrial automation, for his
thoughts on the future of industrial automation for this book.
Ana Claudia Garcia, editorial project manager, Elsevier, for her excellent and comforting
support all through the preparation of the manuscript.
Furthermore, I would like to acknowledge kind support and encouragement from:
Fellow professionals from the International Society of Automation, Bengaluru, India.
Colleagues from Infosys, Bengaluru, India.
Friends and colleagues (past and present) from industrial automation companies and aca-
demic institutions.
Finally, I would like to thank my wife, Sumitra Sharma, for her kind patience,
encouragement, and support through it all.
July 1, 2016
Bengaluru, India
KLS Sharma
[email protected]

32.      
This page intentionally left blank

33. Acknowledgments Institutional Support The following organizations have extended their full support for this book with technical information and images of their products, systems, and solutions.
Companies
Location
Country
Address
Products
3S-Smart Software Solutions
Kempten
Germany
www.codesys.com
IEC 61131-1 Programming software
Adept Fluidyne
Pune
India
www.adeptfluidyne.com
Strip-chart recorder
Adept Technologies
San Ramon, CA
United States
www.adept.com
Industrial robots
Adobe Metal Products
Bengaluru
India
www.adobemetals.com
Mimic panels
Aplab
Mumbai
India
www.aplab.com
Float-boost chargers, uninterruptible power
supply system
Avcon Controls
Mumbai
India
www.avconindia.com
Solenoid valve
B&R Automation
Pune
India
www.br-automation.com
Safety programmable logic controller (PLC)
Behr GmbH & Co. KG
Charleston, SC
United States
www.mahle.com
Coolant module assembly
Control Dynamics
Vadodara
India
www.mimicpanels.net
Annunciator windows, Mosaic panels
DiFacto
Bengaluru
India
www.difacto.com
Robotic end-effectors
ELCOM
Mumbai
India
www.elcom-international.com
Push button switch
Emerson Process
Management
Mumbai
India
www.emerson.com
Control valve, flow transmitters, visual display
units, control desk, control center, controller, remote input–output, fieldbus devices, wire
-
less field devices, safety PLC
Exide Industries
Kolkata
India
www.exide.co.in
Battery banks
Fabionics
Bengaluru
India
www.fabionics.co.in
Distribution panel
Fuji Electric
Tokyo
Japan
www.fujielectric.com
Variable-speed drive, PLC, single loop controller
General Industrial Controls
Pune
India
www.gicindia.com
Electronic counter, PLC
Continued

34. Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

35. XXVI
Pari päivää Hannes Borg oli turhaan odottanut Väinön paluuta. Mökin
Vapulta ja useilta muilta henkilöiltä hän oli tiedustellut Junun
olinpaikkaa, olettaen, että hänen poikansa yhä oli hänen seurassaan.
Hänelle kerrottiin, että Junu ja Heti ja heidän seurassaan eräs nuori
mies olivat yhdessä poistuneet kirkonkylästä, eikä heitä sen
koommin oltu nähty. Junu oli ilmeisesti pelästynyt tohtori Borgin
uhkauksesta ja oli päättänyt lähteä pois paikkakunnalta.
Väinön poistuminen koski kipeästi hänen isäänsä. Hän ajatteli
katkerana, että kulkurielämä ehkä jo oli painanut poikaan niin syvät
jäljet, etteivät ne enää olleet poistettavissa.
Olivatko hänen nuoruutensa intohimoinen kiintymys ja sen
seuraukset niin suuri rikos, että hänen koko elämänsä yksinäisyydellä
täytyi niitä sovittaa?
Hän vaipui usean päivän ajaksi vaiteliaaseen synkkämielisyyteen.
Sitten hän alkoi totuttaa itseään siihen ajatukseen, että hänen oli
alistuminen kohtaloonsa, että hänen poikansa voittopuolisesti tuli
äitiinsä, että hän perinnäisominaisuuksien ja aikaisemman elämänsä
vaikutuksesta kenties oli tavallaan onnellisempi siinä maailmassa,

36. johon oli tottunut, ja että ehkä on tehotonta koettaa muuttaa toisen
ihmisen luontoa. Jos ei Väinö vapaaehtoisesti palaisi ja elleivät
hänen elintapansa olleet muutettavissa, oli kai parasta, niin surullista
kuin se olikin, että isä ja poika elivät erossa, kumpikin omassa
maailmassaan.
Hannes Borgin mieleen muistui, että tammikuun viidenteentoista
päivään tuskin oli viikkoa jäljellä, ja taas leimahti hänen intohimoinen
kiintymyksensä Aino Vanajaan ilmiliekkiin. Ja tuntui siltä, kuin hän
jälleen hillittömästi antautumalla tämän tunteen valtaan olisi hakenut
viihdytystä poikansa suhteen kokemastaan pettymyksestä. Hän
päätti kohdatessaan Aino Vanajan käyttää kaiken vaikutusvaltansa ja
vakuuttavasti ja lämpimästi tulkita tunteensa, kehoittaa häntä, jos
mahdollista, jättämään taiteilijauran ja tulemaan hänen vaimokseen.
Aino Vanajan vastaanoton hän aikoi tehdä juhlalliseksi, viettää sitä
Helsingissä tai Koivukoskella. Huomatessaan pukunsa jo
vanhanpuoleiseksi hän päätti lähteä Helsinkiin tilaamaan uuden
puvun ja samalla tekemään ostoksia.
Ennen lähtöään hän teroitti Henrikan mieleen, että hän kohtelisi
Väinöä hyvin, jos tämä sillä aikaa palaisi Koivukoskelle, ja älykkäälle
renkipojalle hän antoi toimeksi kirkonkylästä puhelimitse heti
ilmoittaa Helsinkiin matkustajakotiin, jos Väinö tulisi.
Itsekseen hän ajatteli sitä vaikeutta, joka syntyisi, jos Väinö palaisi
juuri samaan aikaan kuin Aino Vanaja — siitähän aiheutuisi pitkiä
selittelyjä, jotka häiritsisivät Aino Vanajan vastaanottoa.
Helsinkiin tultuaan hän poikkesi rauhalliseen matkustajakotiin,
jossa ennenkin oli asunut. Vapaussodan jälkeen hän vaan pari kertaa
pikimmiltään oli käynyt pääkaupungissa. Uudet olot, muutamien

37. hyvien tuttavien tapaaminen ja jonkun tunnin työskentely Yliopiston
kirjastossa tuottivat hänelle virkistystä niistä levottomista ajatuksista
ja polttavista tunteista, jotka hänen sisällään temmelsivät.
Neiti Vanaja oli viime kirjeessään maininnut olevansa Helsingissä
tammikuun 15. päivänä. Siihen oli vielä aikaa kolme päivää, mutta
Hannes Borg odotti jälleennäkemishetkeä yhtä kärsimättömänä ja
kuumeisena, kuin olisi se tapahtuva jo sinä päivänä.
Tammikuun aikainen iltapäivähämärä laskeutui yli kaupungin.
Hannes Borgilla oli asiaa asemalle. Hän oli unhoittanut antaa Samuli
Auralle eräitä määräyksiä ja vei kirjeen asematalon postilaatikkoon.
Palatessaan asemalta hän poikkesi kulkemaan Kaivokatua. Vähää
ennenkuin hän saapui Seurahuoneen ovelle, näki hän siitä tulevan
ulos kookkaan upseerin ja naishenkilön. Hannes Borg ei ensin
kiinnittänyt heihin erityistä huomiota. He astuivat hitaasti, ja tultuaan
lähemmäksi Hannes Borg tunsi, että tuo upseeri oli kapteeni
Eversen. Hänen vieressään kävelevä nainen oli hienosti puettu,
hänellä oli yllään upea kärpännahkakauluksinen sametti-kappa ja
päässä leveälaitainen hattu, jota koristi tuuhea valkoinen sulka.
— Joku näyttelijätär tai ulkomaalainen primadonna, hän ajatteli.
Mutta katseltuaan tuota naista tarkemmin, hän huomasi, että se
oli Aino Vanaja. Mutta oliko se mahdollista? Noin ruhtinaallisen
upeasti puettuna ja jo kotimaassa aikaisemmin kuin oli ilmoittanut.
Tämä sai Hannes Borgin tyrmistyksen ja äärimäisen
levottomuuden valtaan. Kiireissään hän ajatteli, mitä nyt oli tehtävä.
Mennäkö muitta mutkitta heitä tervehtimään ja pyytää neiti
Vanajalta selitystä, miksi hän oli saapunut aikaisemmin? Mutta miten
eroittaa nuo molemmat toisistaan? Se, että Aino Vanaja ja Eversen

38. tulivat Seurahuoneelta ja yhdessä läksivät kaupungille, viittasi siihen,
että he aikaisemmin olivat sopineet kohtaamisesta. Eikö siis ollut
turhaa tunkeutua heidän välilleen? Eikö ollut parasta, että Hannes
Borg oli heitä puhuttelematta ja ainaiseksi käänsi selkänsä heille
molemmille?
Niin hän ensin katkeruutensa yllyttämänä aikoikin tehdä. Mutta
seuraavassa tuokiossa ääni hänen sisällään vaatimalla vaati häntä
puhuttelemaan Aino Vanajaa ja saamaan varmuutta. Mutta oliko se
saavutettavissa? Ehkä he jo kauankin, ehkä jo ulkomailla olivat olleet
suhteissa, ja sen he kyllä osaisivat peittää. Vaistomaisesti hän
kuitenkin seurasi heitä ja aikoi sopivassa kadunkulmassa tervehtiä
heitä, jos ei muun vuoksi, niin todistaakseen neiti Vanajalle, että oli
nähnyt hänet Eversenin seurassa.
He eivät olleet häntä huomanneet, vaan kulkivat edelleen, ja
tultuaan Heikin puistoon he alkoivat astua keskikaupungille päin. He
kääntyivät Etelä-Esplanaadikadulle vilkkaasti keskustellen.
Hannes Borg seurasi heitä yhä, tietoisena siitä, että tämä
menettely oli jotain nöyryyttävää ja alentavaa. Mutta hänen sisällään
kaiveleva katkeruus ja hurja mustasukkaisuus saivat hänet
hylkäämään kaikki sovinnaisuuden vaatimukset, ja hän seurasi heitä
hellittämättä kuin salaurkkija.
He poikkesivat oikealle kulkemaan Fabianinkatua, ja Hannes Borg
päätti heidän tultua syrjemmälle toteuttaa aikeensa. Mutta joka kerta
kun hän joudutti askeleitaan, tuntui salainen voima häntä
pidättävän. He olivat saapuneet Kasarmintorin kulmaan ja
poikkesivat kulkemaan sen vasenta laitaa pitkin Tähtitorninmäelle
päin. Heidän kääntyessään kadunkulmassa Hannes Borg luuli

39. huomaavansa, että Eversen vilahdukselta hänet näki, mutta hän ei
ollut siitä varma. He olivat nyt alkaneet astua nopeammin.
Heidän saavuttuaan lähelle Fabianinkadun päätä Hannes Borg,
joka oli pysytellyt toisella puolen katua, joudutti askeleitaan, kulki
kadun poikki, meni heidän luokseen, tervehti ja sanoi:
— Anteeksi, että häiritsen. Neiti Vanaja on siis saapunut
kotimaahan aikaisemmin kuin mitä minulle ilmoititte viime
kirjeessänne.
Hänen äkillinen ilmestymisensä ja huomautuksensa saattoi neiti
Vanajan niin ymmälle, ettei hän muutamaan silmänräpäykseen
osannut sanoa mitään. Mutta pian hän tointui ja virkkoi:
— Tärkeä sähkösanoma kutsui minut kotia muutamia päiviä
aikaisemmin kuin aikomukseni alun pitäen oli ollut. On kyseessä
kiireiset neuvottelut opintojeni jatkamisesta.
— Olen sattumalta käymässä Helsingissä, huomautti Hannes Borg.
Palaan huomenna Koivukoskelle, mutta minulla olisi ylen tärkeää
puhuttavaa kanssanne, neiti Vanaja. Saanko tavata teidät mitä
pikimmin?
Eversen, joka tämän keskustelun aikana oli näyttänyt
kärsimättömältä ja odottanut sopivaa tilaisuutta keskeyttääkseen
sen, sanoi:
— Neiti Vanaja on lupautunut syömään päivällistä minun kanssani
tänään. Pidän ehdottomasti kiinni tästä lupauksesta.
— Luulen, että osottamani harrastus neiti Vanajan
ulkomaanmatkaan ja opintoihin antaisi minulle etusijan… mutisi

40. Hannes Borg.
Ennenkuin Aino Vanaja ehti vastata, ehätti Eversen
huomauttamaan:
— Neiti Vanaja on muuttanut taidealaa. Minulla on kunnia kuulua
niihin, jotka järjestävät hänen tulevien opintojensa taloudellisen
puolen.
Ottamatta huomioon tätä keskeytystä Hannes Borg virkkoi:
— Minun täytyy välttämättömästi saada puhua kanssanne, neiti
Vanaja, jo tänään ja niin pian kuin suinkin.
Aino Vanajan kasvot kävivät jäykiksi ja hän sanoi:
— Huomenna olen valmis keskustelemaan kanssanne, herra
tohtori, ja tekemään tiliä kaikesta.
— Kieltäydyttekö siis myöntämästä minulle kohtaamista tänä
iltapäivänä, vaikka vakuutan, että siitä riippuu kohtaloni ratkaisu.
— En voi tänään, sanoi Aino Vanaja lyhyesti. Hannes Borgin sisällä
alkoi kiehua sanomaton katkeruus noita molempia kohtaan, jotka
raatelivat hänen sisimpäänsä, ja jotka seisoivat niin kylminä ja
armottoman taipumattomina hänen edessään. Hän ei voinut hillitä
itseään, vaan huudahti:
— En siis tahdo tästälähin häiriten tunkeutua elämäänne, neiti
Vanaja, ja kadun, että olen uhrannut harrastusta niin kylmälle ja
kiittämättömälle henkilölle kuin te.

41. — Saan huomauttaa, virkkoi neiti Vanaja, etten ole pyytänyt
teidän harrastustanne enkä suoraan sanoen taloudellista
avustustanne. Voin vakuuttaa, että niin pian kuin suinkin maksan
teille velkani takaisin.
Tähän Eversen lisäsi loukkaava sävy äänessä:
— Huomispäivänä lähetän teille shekin, herra tohtori. Neiti
Vanajalta toivon saavani tietää suorittamanne rahamäärän
suuruuden.
— Minä en ole halukkaampi kuin sisarentyttärenikään
vastaanottamaan teiltä, herra kapteeni, rahallista korvausta tai
maksumääräyksiä.
Näin sanottuaan Hannes Borg nosti lakkiaan ja poistui heidän
luotaan.
He olivat tämän kiihkeän keskustelun kuluessa saapuneet
Tähtitorninmäen huipulla olevalle pyöreälle leikkikentälle. Ennenkuin
Hannes Borg alkoi laskeutua sen laidassa olevia kiviportaita alas
palatakseen kaupungille hän katsahti taakseen ja näki heidän
astuvan Kaivopuistoon vievää tietä. Hän muisti kuulleensa, että
Eversenillä Kaivopuistossa oli vuokrattuna huoneusto, jossa hän
tiheillä käynneillään pääkaupungissa asui ja jossa toimeenpani
herkullisia aterioita ja hurjia juominkeja.
— Menkööt, ajatteli Hannes Borg. Tuo nainen on säälimättä
iskenyt veitsen sydämeeni. Menköön siis vihamieheni luo.
Hän riensi kaupunkia kohti, aikoi käydä matkustajakodissa,
maksaa laskunsa ja heti palata maalle. Mutta tultuaan

42. matkustajakotiin, hän oli niin väsynyt ja lamautunut, että päätti
siirtää matkansa. Hän heittäytyi rentona sohvalle, tuntien sisällään
epätoivoista ahdistusta. Mikäli veren kuohunta tyyntyi, hän alkoi
täysin tajuta häntä kohdanneen iskun vakavuutta. Miksi hän olikaan
kiihoittanut tuon itsenäisen ja ylpeän naisen uhmaa, miksi hän oli
antanut tuon tuskallisen kohtauksen kärjistyä huippuunsa? Eikö vielä
ollut mahdollista aikaansaada sovintoa? Hän olisi nyt ollut valmis
uuteen ja suurempaankin nöyryytykseen, jos vielä olisi saanut tavata
Aino Vanajan ja pyytää anteeksi äskeistä tungettelevaisuuttaan ja
kiihkeyttään. Mutta hän huomasi, että oli myöhäistä korjata, mitä
äsken tapahtui. Olihan melkein mahdotonta ainakaan sinä päivänä
päästä Aino Vanajan yhteyteen. Eversen osasi kyllä häntä vankasti
vartioida.
Ja tyynnyttääkseen itseään hän ajatteli Eversenin töykeätä
esiintymistä ja Aino Vanajan välinpitämättömyyttä. Mutta kaikki vaan
turhaan. Intohimo oli syöpynyt liian syvälle sydän juuriin.
Kipeästi hän nyt kaipasi ihmistä, jolle olisi uskonut surunsa. Mutta
ajatellessaan niin sanottuja ystäviään ei hän muistanut ainoatakaan,
jolle olisi tahtonut täydesti avata sydämensä. Hänellä oli se kokemus,
että ani harvat osottavat toisen kipeälle kärsimykselle sellaista
ymmärtämystä, joka lohduttaisi. Useimmiten, näin hän ajatteli, saa
kuulla yleisiä lauseita, sellaisia kuin: "aika parantaa kaikki haavat" ja
"kunhan ehdit tyyntyä, näet kaikki toisessa valossa", tai "se henkilö
ei varmaankaan ansaitse, että hänen tähtensä noin suret".
Hänen muististaan sukelsi kuitenkin esille yhden tuttavan nimi,
jonka seura olisi häntä viihdyttänyt. Se oli Reino Ahti, eräs
"originaali", konttoristi ammatiltaan ja huomaamaton syrjässä eläjä,
mutta sivistynyt, aikaansa seuraava ja hienotunteinen mies. Hannes

43. Borg haki hänen puhelinnumeroaan luettelosta. Hän ei sitä löytänyt
ja muisti nyt, ettei Ahti koskaan ollut kodissaan kärsinyt puhelinta.
Vieläkö hän asui samassa paikassa, siellä Hermannissa? — Katua
Hannes Borg ei muistanut. Hän aikoi soittaa poliisilaitoksen
osoteosastoon, mutta hylkäsi tämän aikeen, tuntien sinä hetkenä
olevansa vailla kaikkea toimintatarmoa. Mutta kolkkoon
matkustajakodin huoneeseen hän ei voinut jäädä. Ilma siellä tuntui
tukahuttavalta. Hänen täytyi päästä ulos, lähteä pitkälle kävelylle. Se
vähän rauhoittaisi. Kaupungin katuja hän karttoi. Nuo
välinpitämättömät tai turhanpäiväisestä naureskelevat ohikulkijat
häntä häiritsivät. Hän suuntasi kulkunsa Kaisaniemeen ja sieltä
Eläintarhaan. Rautatien yli vievälle sillalle hän pysähtyi. Etäällä
kiilsivät saapuvan junan veturilyhdyt. Huumaus nousi hänen
päähänsä. Jos hän heittäytyisi alas sillalta ja antaisi eteenpäin
kiitävän junan pyörien murskata itsensä! Silloin kaikki olisi lopussa.
Mutta hän oli kuin jähmettynyt paikalleen, kuin horrokseen
vaipunut, nojatessaan sillan kaiteisiin, ja vasta kun veturin höyry
alhaalta syöksyi hänen kasvoihinsa, hän heräsi ja alkoi astua
eteenpäin, Alppilaa kohti. Kauempana hän tunsi outoa raukeutta
jäsenissään ja laskeutui istumaan tien laidassa olevalle penkille. —
Miksi hän ei vapaussodassa saanut kuolla, kun kuolema jo katsoi
häntä suoraan silmiin? Silloin häneltä olisi säästynyt tämä raateleva
tuska.
Hän oli istunut siinä puolisen tuntia vaipuneena horrostilaan. Kaksi
sotilasta kulki ohi lemmittyineen. He olivat iloisia, tupakoivat ja
naurattivat naisiaan. Hannes Borg heräsi horroksesta ja tunsi
viiltävän kylmiä väreitä ruumiissaan. Hän nousi ja alkoi palata
kaupunkiin. Lyhdyn kohdalla hän katsoi kelloaan: vielä noin
puolitoista tuntia viimeisen junan lähtöön. Jos hän kiiruhti, ehti hän

44. käydä majatalossa, järjestää laskunsa ja joutua junaan. Hän takertui
tähän ajatukseen kuin hukkuva oljenkorteen. Pois hänen täytyi
päästä kaupungista, sieltä, missä hänen onnensa sinä yönä
murskattiin, pois omaan pieneen kotiinsa, joka sentään viihdytti ja
jossa hän saattoi puhua hyväätarkoittavien ihmisten kanssa. Ja hän
alkoi joutuin astua takaisin kaupunkiin.
* * * * *
Myöhään illalla hän kyytihevosella pieneltä asemalta saapui
Koivukoskelle. Hän oli jo senverran rauhoittunut, että päätti olla
Henrikaa ja Samuli Auraa herättämättä. Renkituvasta ja talosta ei
näkynyt valoa. Hän asetti matkalaukkunsa pihanpuolisille portaille.
Silloin hän kuuli Rob Royn, uskollisen talonvahdin, haukunnan sisältä
eteisestä, avasi oven ja tervehti iloa uhkuvaa koiraansa.
Vaistomaisesti tajuten herransa alakuloisuuden viisas eläin hiljensi
intoansa ja nuoleskeli hellästi hänen kättänsä.
Oli tähtikirkas kuutamoyö. Hannes Borg tiesi, ettei hän sinä yönä
saisi unta, ja kun ei ketään talon väestä näkynyt, hän päätti lähteä
kävelemään jäälle ja vastakkaisen rannan kalliolle, jonka huipulta
hän usein oli katsellut tähtiä. Hän oli lukenut yleistajuisia
tähtitieteellisiä teoksia ja tunsi tärkeimmät tähdet ja tähtisikermät.
Rob Roy seurasi häntä, hiipien hänen vieressään.
Pakkanen oli kiihtynyt ja lumi narskahteli jalkojen alla. Taivaalla
kiiti harvoja läpikuultavia valkoisia untuvapilviä ja jäinen tuuli lakaisi
kuivaa löysää lunta, joka kahisten solui jäätä pitkin, jopa se väliin
pyyhkäisi sitä niin korkealle, että se hiveli hänen kasvojaan. Silloin
hän tunsi, kuinka hänen ohimonsa polttivat ja kuinka virkistävä tuo
kylmä hyväily oli.

45. Tie vei avannon ohi. Sen ääressä oli varrellinen sanko. Avannosta
oli ilmeisesti äskettäin otettu vettä, sitä peitti vaan ohut jääkuori.
Hannes Borg puhkaisi sen sangon varrella, täytti sangon vedellä ja
alkoi himokkaasti juoda jääkylmää vettä. Kuinka se jäähdytti hänen
verensä hivuttavaa hehkua. Jospa hän olisi saanut yhtä tehoisan
sammutuksen sielunsa poltolle!
Hän joi sitä ylenmäärin, kunnes taas tunsi väristystä ruumiissaan,
laski sangon avannon reunalle ja jatkoi kävelyään.
Ylhäällä kalliolla avautui hänen eteensä kuutamoyön säteilevä
kirkkaus. Hän näki kaukana Kuuselan kartanon tornin. Hän muisti
kuinka hän tuona kesäisenä auringonnousun hetkenä oli katsellut
samaa tornia ja tuntenut sisässään autuaallista riemua.
Hänen katseensa siirtyi siitä vaistomaisesti vasemmalle, metsästä
esiin pistävään kirkontorniin. Sen risti kiilsi kuutamossa. Siellä
syrjässä, kirkkomaan kiviaidan kulmassa, hän nyt olisi tahtonut
levätä syvän kinoksen peittämänä…
Vihuri kiidätti tiheän lumiräiskeen hänen ylitsensä. Kalliohongat
humisivat surumielisesti. Hän käänsi silmänsä tähtilakeen. Siellä ne
kulkivat ainaisia ratojaan, nuo loistavat taivaankappaleet.
Järkähtämättä kiertotähdet kehäliikkeineen palvoivat aurinkojaan,
valonsa, lämpönsä, elämänsä lähteitä. Ja koko tämä meidän
aurinkokuntamme kiiti jotain salattua päämäärää kohti, sinnepäin,
missä pohjoisen taivaan kirkas tähti Vega säteilee Lyran sikermässä.
Mikä on kaiken tämän taukoamattoman kiertokulun ja liikkeen
tarkoitus? — Mitä onkaan se salaperäinen tunne, joka kiinnittää
toisen olennon toiseen, mikä voima saa tuon ihaillun olennon
vastarakkauden ja omistamisen kangastamaan ylimpänä onnena, ja

46. miksi samaisen olennon saavuttamattomuus syöksee tyhjyyteen ja
epätoivoon!
Hän ajatteli itsekseen:
— Onkohan kaikkeudessa itsetietoisia yleviä voimia ja
kuulevatkohan he ihmisen, tuon maan matosen, tuskanhuokauksen?
Vai onko tämä huokauskin vaan heikko väre, jota selittämätön
kaikkeus tarvitsee mitättömänä lisävoimana äärettömiin
kiertoliikkeisiinsä? Onko se vaan kupla, joka halkeaa ja haihtuu, onko
se heikko kuiske, joka ahdistuneesta ihmisrinnasta noustuaan
haihtuu jäljettömiin? — —
* * * * *
Hän heräsi näistä haaveista Rob Royn lyhyestä haukkumisesta.
Hän katsahti jäälle ja näki siellä astuvan kalliolle päin mieshenkilön,
jota kumaraisesta asennosta päättäen luuli Samuli Auraksi. Hän
laskeutui alas jäälle ja kohtasi siellä palvelijansa.
Samuli Aura tervehti isäntäänsä ja sanoi hieman häpeissään:
— Se Henrika ei jättänyt minua rauhaan — ne naishenkilöt ovat
aina niin levottomia — se kun koiran haukuntaan heräsi ja näki
tohtorin menevän jäälle. Ja kun pyry alkoi kiihtyä ja tohtori viipyi, se
pelkäsi, että jos oli jotain tapahtunut. Tiesinhän minä, että tohtori on
mies, joka itsensä hoitaa ilman meidän huolenpitoamme, mutta
tahdoin tehdä sille mieliksi ja lähteä katsomaan.
— Sain asiani kaupungissa pikemmin toimitetuksi, selitti tohtori
Borg, niin että palasin jo tänä iltana. On niin kirkas yö, ja läksin
kävelemään.

47. Auran tarkka silmä oli huomannut, että Hannes Borgin kasvot
olivat kärsivät ja kuumeiset, ja hän virkkoi:
— Kovin sairaaltapa tohtori näyttää. Tohtorin pitäisi joutua tästä
pakkasesta lämpimään vuoteeseen.
— Välistä sielun sairaus on ankarampi ruumiin kipua. Silloin ei auta
vuode eikä uni.
Aura vaikeni hetken. Sitten hän koetti lohduttaa murheellista
isäntäänsä:
— Se on totta se. Minähän olen vaan yksinkertainen kansanmies,
enkä kykene lieventämään sellaisen miehen surua kuin tohtorin.
Mutta olen omassa halvassa elämässäni tullut huomaamaan, että
suru on kestettävä. Sitten vasta sydän rauhoittuu tai puutuu ja tuska
hellittää raadellun ihmisrinnan.
— Samuli on oikeassa. Ja alussa suru on haikein kestää. Kun
siihen tottuu, sitä on helpompi kantaa.
Hänen uskollisen palvelijansa osanotto teki hänelle hyvää.
Saavuttuaan sisälle ja riisuttuaan päällystakkinsa, Hannes Borg
tunsi itsensä niin heikoksi, että hänen viipymättä täytyi paneutua
vuoteeseen. Hänellä oli kova kuume, ja hän pyysi Henrikalta usein
kylmää vettä juodakseen. Aamuyöstä hän alkoi hourailla. Hänellä oli
näky, joka sai hänet levottomasti kääntymään vuoteessaan. Hän oli
vielä seisovinaan jäällä. Mutta se oli paljoa avarampi, se ulottui
silmänkantamattomiin. Tähdet säteilivät entistään kirkkaammin.
Hänen eteensä tälle jäälakeudelle ilmestyi paljasjalkainen nainen,
joka oli pukeutunut ohueeseen jalokivillä siroitettuun

48. harsohameeseen. Hänen sirot jäsenensä ja solakka vartalonsa
kuulsivat sen läpi. Hänellä oli kullanhohteinen tukka ja
ruiskukansiniset silmät. Kiihoittava soitto alkoi kaikua etäällä. Se
läheni vihurin mukana. Siinä lauloivat tuhannet viulut vienosti, siinä
pauhasi välistä ukkosen jylinä. Ja nainen alkoi tanssia kiehtovin
liikkein. Lunta pyrytteli hänen ympärillään, mutta hänen ihania
paljaita jalkojaan ei palellut. Hän lähestyi tanssijatarta ja aikoi poimia
yhden jalokiven hänen hameensa helmasta, mutta kun hän tarttui
siihen, se poltti hänen käteensä syvän haavan.
Hannes Borg päästi voihkinan ja heräsi.
Henrika, joka valvoi viereisessä huoneessa, meni herättämään
renkipojan ja käski hänen lähteä kirkonkylään lääkäriä hakemaan.

49. XXVII
Viikon ajan Hannes Borg sairasti, loppupäivinä liikkuen ylhäällä
huoneessaan. Hänen vilustumisensa oli ollut ankaraa laatua, mutta
vahva luonto oli sen voittanut ja ruumiinvoimat alkoivat palata. Hän
oli melkein tyytyväinen tästä väliin tulleesta sairaudestaan, hän kun
oli lääkäriltä saanut unilääkettä ja oli täten pelastunut pitkistä
unettomista yöhetkistä ja raskaista ajatuksista. Ja hänen veres
sydänhaavansa oli tällä ajalla menettänyt pahimman kirpeytensä. Se
hellitti joskus, toisinaan se taas ärtyisämmin muistutti kivusta. Tämä
kipu tuntui joskus vallan sietämättömältä. Hän tiesi, että hänen
henkinen tilansa oli sairautta ja hän taisteli sitä vastaan kaikella
tarmolla, kuitenkaan voimatta siitä vapautua.
Eräänä päivänä hän hämmästyksekseen sai Louhivaaran hovista
kirjeen, jonka kuoressa oleva osote oli Aino Vanajan käsialaa.
Kuoreen oli suljettu shekki, johon merkitty summa vastasi Hannes
Borgin neiti Vanajan ulkomaanmatkaa varten antamaa rahamäärää
ja sen puolivuotiskorkoja. Shekkiä seurasi kirje:
'Kunnioitettava herra Tohtori!

50. Saatuani taloudelliset asiani järjestetyiksi, palautan Teille
korkoineen sen rahasumman, jonka hyväntahtoisesti tarjositte
minulle ulkomaanmatkaani varten. Kiitän Teitä parhaiten
uhrautuvasta avustanne ja pyydän Teitä unhoittamaan ne
ikävyydet, jotka olen, vaikkakin epätahallisesti, Teille
aiheuttanut.
K
u
n
n
i
o
i
t
t
a
e
n
:
A
i
n
o
V
a
n
a
j
a

51. .
'
Hän oli siis Louhivaaran hovissa Eversenin luona! Saadakseen
rahoja tanssiopintojensa jatkamiseen ja upeaan elämään hän oli
alentunut Eversenin rakastajattareksi! Hän ei ollut välittänyt
säädyllisyyden vaatimuksista, ei ihmisten tuomiosta, hän oli katsonut
nuorella elämällään voivansa uhmata kaikkea tätä. Katkeruus täytti
Hannes Borgin mielen. "Ikävyyksiä" hän siis vaan luuli
aiheuttaneensa. Eikö tuo nainen tietänyt, vai eikö ollut tietävinään,
että hän oli syynä toisen ihmisen syvään onnettomuuteen?… Hän oli
saanut "taloudelliset asiansa" järjestetyiksi… kenen avulla, sen
Hannes Borg hyvin tiesi. Hän ei tahtonut vastaanottaa mitään
Everseniltä, vihamieheltään, ei jäädä hänelle kiitollisuuden velkaan.
Hän tarttui heti kynään ja kirjoitti:
'K. Neiti Vanaja!
Tarjotessani Teille rahallisen avustukseni
ulkomaanmatkaanne varten, tein sen omasta vapaasta
aloitteestani, asettamatta ehtoja ja tarkoittamatta
takaisinmaksamista. Te olette myöhemmin valinnut
toisenlaisen, tosin minun harrastuksilleni vieraan alan. Tämä
ei muuta asiaa, silloin oli aikomuksenne vakavasti antautua
näyttämötaiteen palvelukseen.
Palautan siis nämä rahat, joita en voi katsoa minulle
kuuluviksi. Toivon, että valitsemallanne uudella uralla
saavutatte tavoittelemanne tyydytyksen.
K
u

52. n
n
i
o
i
t
t
a
e
n
:
H
a
n
n
e
s
B
o
r
g
.
'
Hän sulki tämän kirjeen ja shekin kuoreen ja jätti sen Louhivaaran
autonkuljettajalle, joka vielä viipyi portilla, keskustellen renkipojan
kanssa. Senjälkeen hän tunsi sisällään kolkkoa tyhjyyttä. Lopputili oli
tehty, kummallakaan ei enää tuntunut olevan toiselle mitään
lisättävää.

53. Illalla tuo tyhjyydentunne kävi sietämättömäksi, ja hän päätti
lähteä
Kuuselaan. Hänen tullessaan perille oli Fredrika rouva yksin kotona.
Hän sanoi miehensä olevan neuvottelemassa osaviljelystoverinsa
kanssa
ja pian palaavan kotia.
Talonemäntä vastaanotti tohtori Borgin herttaisesti kuin aina,
mutta hän oli alakuloinen, ja hänen syvissä silmissään oli kostea
väike.
— Olen kovin pahoillani, hän sanoi, että tohtori serkkuni tyttären
kautta on saanut niin suuren surun. Kuka olisi uskonut, että Aino
voisi olla tohtorille niin kiittämätön ja että hän voisi antautua
sellaiseen elämään!
— Minun syytäni on ollut, virkkoi Hannes Borg, että olen odottanut
hänessä olevan sellaisia tunteita, joita hän ei ole minua kohtaan
tuntenut.
— En puolestani sentään tuomitse Ainoa, sillä en luule, että hänen
luonteensa on huono. Hän on heikkoudessaan langennut Eversenin
pauloihin.
— Heikko hän ei ole, päinvastoin hyvin lujatahtoinen. Hän kyllä
tietää, mitä tahtoo, ja mitä hän tahtoo, sen hän järkähtämättä
toteuttaa.
Metsänhoitaja Forsgrén astui sisään ja huudahti:
— Tervetuloa! Miten se potilas nyt jaksaa? Kuulimme
sairaudestasi, ja aioin juuri tänä iltana käydä sinua katsomassa.

54. Mutta olethan jalkeilla, siis vaara on ohi.
Hän kertoi sitten olevansa tyytyväinen osaviljelystoveriinsa, joka
oli rehellinen ja viljelysuudistuksia harrastava mies.
Hän katsahti vaimoonsa ja huomasi hänen surullisen ilmeensä.
Kursailemattomaan tapaansa hän jatkoi:
— Fredrika on ylen suruissaan sen serkkunsa tyttären tähden.
Minä puolestani olen sitä mieltä, ettei se tyttö ansaitse, että kukaan
meistä on hänen tähtensä pahoillaan. Muuttaa Louhivaaraan
asumaan ja ruveta Eversenin rakastajattareksi… se osottaa, ettei
hänellä enää ole häpeän tunnetta. Niin, ja siitä elämästä Louhivaaran
hovissa kerrotaan somia juttuja. Siellä kuulemma vietetään taas
lopen ohutpukuisia orgioita suuriruhtinasten malliin.
— Mutta kuinka voitkaan puhua noin, soimasi Fredrika rouva
miestään.
— Minä puhun vaan, mitä olen kuullut maanmittari Haavistolta. Ja
kun tuntee Eversenin, se ei ole uskomatonta.
Hannes Borg oli käynyt kalpeaksi ja ehdotti:
— Jos sallit, tutustuisin kernaasti osaviljelystoveriisi. Hauskaa olisi
puhua hänen kanssaan ja kuulla hänen mielipiteitään.
— Kutsumme hänet tänne, sanoi Forsgrén.
Samassa tuli palvelijatar sisälle ja kertoi, että Koivukosken
renkipoika oli keittiössä ja tahtoi tavata tohtori Borgia.

55. Hannes Borg muisti, että hän sinä päivänä oli antanut renkipojalle
luvan lähteä iltamaan työväentalolle, ja hän aavisti pahaa. Hän riensi
keittiöön, ja siellä renkipoika hengästyneenä kertoi, että tohtorin
poikaa, Väinöä, työväentalon iltamassa oli puukotettu rintaan.
— Se makaa siellä työväentalon eteisessä henkitoreissaan ja
sylkee verta, näin kertoi poika edelleen.
Huolimatta kovasta säikähdyksestään Hannes Borgilla oli sen
verran mielenmalttia, että puhelimitse kutsui kirkonkylästä lääkärin
työväentalolle, mainiten, että hänen poikaansa siellä oli vaarallisesti
puukotettu. Hän pyysi lääkäriä kirkonkylästä lainaamaan auton, jotta
mitä pikimmin pääsisi perille.
Kiireessä hän Forsgrénille kertoi, mitä oli tapahtunut, jätti hyvästi
ja alkoi renkipojan kanssa täyttä laukkaa ajaa työväentalolle, jonne
oikotietä yli jään oli noin kilometrin matka.
Renkipoika kertoi tapauksesta lähemmin. Väinön ja Vapun Junun
välille oli syntynyt riita — Heti Vaaksan tähden — ja Junu oli sen
kestäessä vetänyt puukkonsa ja iskenyt Väinöä rintaan. Poliisi oli
vanginnut Junun, joka oli tehnyt sitkeää vastarintaa. Tämä
järjestyksenvalvoja ja paikalle osunut suojeluskuntavääpeli olivat
vaatineet iltaman keskeyttämistä, mutta heidän vaatimustaan ei oltu
otettu huomioon. Saapuessaan perille Hannes Borg kuuli sisältä
tanssin töminää.
Hän riensi eteiseen. Väinö oli laskettu pitkäkseen penkille, ja
hänen päänsä alle oli asetettu kokoonkääritty likainen vaatekappale.
Hänen kasvonsa olivat sinervän kalpeat ja hänen rintaansa isketystä
haavasta kohisi esille ilmaa. Hän näytti hyvin heikolta, mutta oli vielä
niin tajuissaan, että tunsi isänsä. Hän soperteli käsittämättömiä

56. sanoja, mutta oli silloin tukehtumaisillaan, ilma kohisi rajummin esiin
haavasta, ja suusta valui verta.
Hannes Borg piti tätä kaikkea arveluttavana, mutta ei tietänyt mitä
tehdä ja odotti levottomana lääkäriä. Ennen pitkää tämä saapuikin
autolla, ja nähtyään potilaan hän totesi, että haava ulottui keuhkoon.
Kun hän painoi kätensä haavaa vastaan, lakkasi ilma virtaamasta
esiin, ja sairas näytti hengittävän helpommin.
Viipymättä lääkäri ompeli haavan kiinni, ja kun tämä oli suoritettu,
tahtoi horroksestaan herännyt Väinö taas puhua, mutta samassa
valui taas suusta verta.
— Älkää puhuko, kehoitti lääkäri. Täytyy jonkun aikaa olla aivan
puhumatta.
Lääkäri kääntyi Hannes Borgin puoleen, joka henkeään pidättäen
oli seurannut haavan ompelemista, ja sanoi hänelle hiljaa:
— Jumalan kiitos, ettei keuhko ole sen pahemmin vioittunut, kun
verta ei tule sen enempää. Ja olipa onni, että tulin näin pian.
— Luuletteko, että hän voi parantua? kysyi Hannes Borg.
— Toivon sitä, jos vaan ei tule mitään käännettä pahempaan.
Mutta minne viemme hänet? Tähän hän ei voi jäädä. Kaupunkiin
häntä ei voi lähettää, ei ainakaan heti.
— Eikö häntä voisi paareilla kantaa Koivukoskelle?
— Se käy päinsä. Ruiskutan häneen ensin morfiinia.

57. Saatuaan tämän ruiskutuksen sairas vaipui syvään uneen;
järjestettiin tilapäiset paarit, ja suojeluskuntavääpelin välityksellä
saatiin kantajat. Hannes Borg vuorotteli itse matkalla heidän
kanssaan, osottaen mielenliikutuksestaan huolimatta väsymätöntä
sitkeyttä. Yöksi lääkäri jäi Koivukoskelle ollakseen saapuvilla sen
varalta, että sairaan tilassa tapahtuisi odottamaton käänne.

58. XXVIII
Muutaman päivän kuluttua verensylky lakkasi, ja Hannes Borg alkoi
toivoa poikansa paranemista.
Väinön silmiin oli tullut jotain kirkasta ja nöyrää, ja huomatessaan
eräänä aamuna, että hänen isänsä oli riisuutumatta istunut
nojatuolissa hänen vuoteensa ääressä, samassa paikassa, mihin
illalla oli asettunut, hän sanoi:
— Olette liian hyvä minulle, isä, en sitä ole ansainnut.
Isäksi Hannes Borg ei vuosikausiin ollut kuullut itseään
mainittavan, ja tuo sana sai hänet heltymään. Hän ajatteli: Ehkä
voitan hänet jälleen lapsekseni, ehkä hän muuttuu.
Pari päivää myöhemmin Väinön tila äkkiä paheni. Hänen
kuumeensa nousi illalla, ja lääkäri, joka kiireisesti kutsuttiin
kirkonkylästä, totesi sairasta tutkiessaan, että haavaan oli tullut
mätää. Leikkaus oli välttämätön. Levottomana Hannes Borg ajatteli,
oliko potilas, jonka sydämen toiminta oli heikko, kestävä leikkauksen.
Helsingistä oli kutsuttu tottunut sairaanhoitajatar, jonka tuloa
odotettiin. Väinö oli edellisen yön houraillut, eikä ollut tuntenut

59. isäänsä.
Aamupäiväpostissa saapui Elisabetilta sähkösanoma, joka ilmoitti,
että hän oli paluumatkalla. Sama posti toi myös kirjeen Aino
Vanajalta. Kuoressa ei ollut muuta kuin pitäjän
suojeluskuntapäällikön antama kuitti, jossa hän tunnusti, että neiti
Aino Vanaja oli suojeluskunnalle lahjoittanut suurehkon
rahasumman. Tämä rahamäärä vastasi sitä summaa, jonka Hannes
Borg oli antanut hänen ulkomaanmatkaansa varten.
— Hän on ylpeä, ajatteli Hannes Borg. Mutta tämä kuitin
lähettäminen ei tehnyt Hannes Borgia katkeraksi, ja hänen poikansa
sairauden ja tulevan leikkauksen aiheuttama jännitys sai hänet pian
unhoittamaan sen.
Hannes Borg oli varovasti ilmoittanut pojalleen, että leikkaus oli
välttämätön. Väinö otti tämän tiedon levollisesti ja sanoi:
— Jos minut nukutetaan ja jos en enää herää, niin ettekö muistele
minua katkerasti.
— En luule, että sinua nukutetaan täydellisesti. Lääkäri arveli, että
ainoastaan paikalliskuoletus on tarpeen. Ja toivon vahvasti, ettei
leikkaus ole vaarallinen. Enkä sinua koskaan muistele katkerasti.
Mielenmuutoksesi tuottaa minulle suurta iloa ja saa minut
unhoittamaan kaiken sen surun, jota olen sinun tähtesi tuntenut.
Väinö tarttui isänsä käteen ja painoi sitä.
— Jos kuitenkin pahin tapahtuisi, jos voimat eivät riittäisi… ettekö
näyttäisi minulle äitini valokuvaa. Tahtoisin viimeisen kerran nähdä
hänen kuvansa…

60. Hannes Borg pelkäsi, että äidin kuvan näkeminen voisi aiheuttaa
mielenliikutusta ja heikentää hänen vastustuskykyään, ja hän sanoi:
— Näyttäisin sen sinulle kernaasti, mutta pelkään, että se saa
sinut liiaksi heltymään…
— Olen aivan tyyni…
Hannes Borg haki esille valokuvan. Väinö katseli sitä kauan, painoi
sen povelleen, ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Mutta hän
näytti muuten rauhalliselta.
* * * * *
Puheensa mukaan lääkäri käytti leikkausta varten ainoastaan
paikalliskuoletusta. Hannes Borg päätti olla läsnä
leikkaustilaisuudessa, ollen levoton sen onnistumisesta. Mutta se
kävi onnellisesti, nuori mies kesti sen sankarillisesti. Kun märkä oli
valunut ulos ja siteet asetettu haavalle, vakuutti tohtori, että pahin
vaara oli ohi. Hannes Borgin ilo oli suuri ja syvä. Hän oli valvonut
viime yöt ja oli jännityksestä lisäksi niin rasittunut, että hän sen
lauettua tunsi raskasta uupumusta. Lääkärin kehotuksesta hän pani
pitkäkseen työhuoneensa leposohvalle ja vaipui uneen.
Seuraavana päivänä Väinön kuume oli melkoisesti laskenut, puna
oli poissa poskilta, silmät olivat kirkkaammat, kieli oli kosteampi, ja
hänen oli helpompi olla. Iltapuolella hän jo tunsi hiukan ruokahalua.
Ja vaikka hän seuraavina päivinä yhä vielä oli heikko, arveli lääkäri,
että kaikki viittasi paranemiseen.
Väinön toipuminen edistyikin jatkuvasti, ja kun oli kulunut pari
viikkoa leikkauksesta, hän jo oli niin voimistunut, että hänen isänsä

61. saattoi häntä rasittamatta keskustella hänen kanssaan ja alkaa
kohottavan ja kasvattavan vaikutuksensa. Hän sai Väinön
käsittämään ja tunnustamaan, että hänen aikaisempi elämänsä oli
ollut kehno, ettei se ollut voinut tuottaa hänelle onnea, ja että
ainoastaan työ ja säännöllinen elämä voi ihmistä tyydyttää.
Mutta Hannes Borg ei tahtonut yksistään keskustelun ja
vakuuttavan puheen muodossa aikaansaada hänen sielussaan
parannusta, hän koetti myös uhrautuvalla huolenpidolla ja hoidolla
lujasti kiinnittää hänet itseensä. Hän oli lääkäriltä ja
sairaanhoitajattarelta oppinut potilaan hoitamisen, ja minkä suinkin
saattoi itse siitä suorittaa, sen hän teki, säästämättä itseään,
lähettäen sairaanhoitajattaren nukkumaan ja itse valvoen potilaan
vuoteen ääressä.
Eräänä päivänä Väinö sanoi:
— Te rasitatte itseänne liiaksi minun tähteni, isä. Millä voin
hyvyytenne koskaan palkita?
Hannes Borgista tämä hänen poikansa henkinen ja siveellinen
toipuminen oli kuin kaunis elämän antama lahja, jota hän ei ollut
rohjennut toivoakaan.
Ja toisena päivänä Väinö kertoessaan puukotuksesta
työväentalolla mainitsi, että hänen ja Junun välillä oli syntynyt riita
vähäpätöisestä seikasta. Väinö oli pyytänyt Heti Vaaksaa tanssimaan,
ja Junu oli temmannut tytön pois hänen käsikoukustaan sanoen, että
Heti oli hänen heilansa. Molemmat nuoret miehet olivat illan
kuluessa juoneet Junun pirtua. Väinö oli vedonnut Hetiin ja kysynyt,
aikoiko hän koko illan tanssia Junun kanssa. Heti oli vastannut, että
voihan sitä toki myös muidenkin kanssa, ja siiloin oli Junu vetänyt

62. puukkonsa ja iskenyt sen Väinön poveen. Väinö huomautti isälleen,
että hän, joka oli riidan alkaja, tahtoi antaa Junulle anteeksi, niin
että hän pääsisi vankilarangaistuksesta. Hannes Borg lupasi puhua
tuomarin kanssa, mutta tiesi, ettei rangaistuksen täydellinen
anteeksiantaminen voinut tulla kysymykseen, vaikka puukotettu sitä
halusikin. Mutta rangaistuksen lievennystä Junu voisi saada.

63. XXIX
Hannes Borg oli matkalla asemalle vastaanottamaan Elisabetia. Hän
aikoi poiketa kirkonkylässä apteekkiin ja näki sen edustalla auton.
Siinä istui Aino Vanaja. Hän oli nostanut turkinkauluksensa
suojellakseen itseään kylmältä. Hannes Borg, joka tahtoi välttää
Eversenin kohtaamista — epäilemättä kapteeni oli sisällä apteekissa
— päätti toiste tehdä ostoksensa apteekissa. Mutta hänen tiensä
johti apteekkitalon ohi, ja sivuuttaessaan auton hän tervehti neiti
Vanajaa, joka hänestä näytti entistään kauniimmalta, mutta jonka
kasvoilla oli surumielinen varjo. Samassa kapteeni Eversen tuli ulos
apteekin ovesta ja alkoi astua alas portaita. Hän näytti vakavalta ja
tervehti tohtori Borgia juhlallisen kohteliaasti.
Poiketessaan asemalle vievälle tielle, Hannes Borg tunsi, että
äskeinen lyhyt kohtaaminen oli liikuttanut hänen sisimpäänsä.
Syvällä piilevä haava ei vielä ollut ummessa, se alkoi kirveliä
vähäisestäkin kosketuksesta…
Elisabetin ja Hannes Borgin jälleennäkeminen asemalla oli mitä
herttaisin, niinkuin aina heidän oltua jonkun aikaa erossa.

64. Elisabet ei matkalla Koivukoskelle ollenkaan kosketellut enonsa
välejä neiti Vanajaan, eikä Hannes Borg niihin kajonnut. Hän kertoi
sensijaan pojastaan Väinöstä kaiken, mitä oli tapahtunut siitä asti
kuin hän hänet näki naapuripitäjässä.
Elisabetin huvilan huoneita oli viikon päivät ahkeraan lämmitetty,
ja saapuessaan illan suussa Koivukoskelle, hän näki tuttavallisten
valojen tuikkivan ikkunoista, ja seuraavassa tuokiossa hänen pieni
kotinsa sulki hänet lämpimään syliinsä.
Seuraavina päivinä Hannes Borg mielihyväkseen näki, miten
ystävällisesti Elisabet kohteli Väinöä, joka alussa oli ujo ja
harvapuheinen, mutta vähitellen kävi avomielisemmäksi. Ja ennen
pitkää Hannes Borg saattoi havaita tämän vaalivan hienon naiskäden
hyväntekevän vaikutuksen nuoren miehen koko olemukseen.
Kuultuaan, että Väinöllä poikana oli ilmennyt jonkunverran
piirustuslahjoja — perintö Borgin suvulta — Elisabet lupasi antaa
hänelle piirustustunteja, ja tämä lupaus ilahutti poikaa ja isää. Väinö
saattoi jo liikkua huoneissa ja kävi eräänä päivänä Elisabetin
huvilassa katselemassa hänen maalauksiaan.
Hänen paranemisensa edistyi yhä, niin että sairaanhoitajatar
saattoi matkustaa takaisin Helsinkiin.
* * * * *
Eräänä iltapäivänä Elisabet näytti Hannes Borgille ulkomailla
maalaamiaan luonnoksia ja valmiita kankaita. Hannes Borg katseli
niitä kauan ja huudahti:

65. — Olenpa iloinen, että olet oppinut siellä suuressa maailmassa
jotain uutta, silti eksymättä kubistisiin ja ekspressionistisiin
liioitteluihin.
Vähän myöhemmin heidän istuessaan takkavalkean ääressä,
Elisabet epäröiden otti puheeksi olonsa neiti Vanajan kanssa
ulkomailla.
— En ole aikaisemmin tahtonut puhua siitä — näin hän alkoi —
kun tiedän, että se asia on sinulle tuskallinen. Samasta syystä en
ulkomailta tahtonut kirjoittaa sinulle hänestä tarkemmin.
— Aavistin jo itse pahaa. On luultavaa, että minun silloin niin
suuren etäisyyden päässä ja pitkän eron vallitessa olisi ollut perin
vaikea kestää koko totuutta.
Elisabet jatkoi:
— Ei ollut kulunut kuin kuukauden aika, kun Aino Vanajan alussa
lämmin harrastus näyttämötaiteeseen alkoi heiketä. Sensijaan hän
intohimoisesti antautui tanssitaidetta opiskelemaan. Hän kävi joka
päivä kuuluisan tanssiplastiikan opettajattaren, Signora Sembrinin,
luona. Hänen näyttämöopettajansa Vincenzo Oliva valitti minulle
siitä.
— Tiedätkö, ylläpitikö hän kirjevaihtoa kapteeni Eversenin kanssa?
— Jo melkein alussa oli Everseniltä ruvennut tulemaan tiheään
kirjeitä. Aino Vanajan ja minun välillä oli suuri kohtaus. Huomautin,
miten väärin hän menetteli sinua kohtaan muuttamalla opintoalaa,
kuitenkin edelleen käyttäen sinun uhraamiasi varoja. Siihen hän
huomautti, ettei hän ollut sitoutunut mihinkään, että nyt vasta oli

66. huomannut oikean alansa, ja että hänellä oli takeita siitä, että ennen
pitkää saisi nuo rahat sinulle takaisin maksetuiksi. Samaan aikaan
hän alkoi käydä upeasti puettuna, ja kun hän huomasi, että minä
tätä kaikkea paheksuin, hän muutti asumaan toiseen, erittäin
hienoon täysihoitolaan.
— Luuletko, että hän Münchenissä ollessaan antautui
kevytmieliseen elämään?
— Sitä en luule. Hän kävi minua joskus tervehtimässä, ja näin
hänet silloin tällöin taidetilaisuuksissa ja kahviloissa. Mutta hänen
mukanaan oli aina joku hänen täysihoitolansa perhejäsenistä.
— Tapasivatkohan hän ja Eversen toisensa jo ulkomailla?
— Eivät, ainakaan minun tietääkseni. Mutta Aino Vanaja läksi
Berliniin jo pari viikkoa ennen paluutaan kotimaahan. Hänen
olostaan siellä en voi sanoa mitään.
Heidän keskusteluunsa tuli pysähdys, ja Hannes Borg tunsi
vaistomaisesti, että Elisabet aikoi jotain kysyä, mutta että
hienotunteisuus esti häntä sitä tekemästä. Hän arvasi tuon
kysymyksen sisällyksen ja virkkoi:
— Tahdot ehkä tietää, mitkä välimme nyt ovat.
— En tahdo tietää muuta, kuin minkä itse haluat kertoa. Jos se on
sinulle vastenmielistä, emme enää puhu tästä.
— Saatan nyt jo puhua siitä intohimottomasti. Yllätin neiti Vanajan
ja kapteeni Eversenin Helsingissä, ja kun neiti Vanaja muutti
asumaan Louhivaaran hoviin, olin ensi ajat epätoivoisessa,
sairaaloisessa mielentilassa. Mutta poikani sairaus, hänen

67. häälymisensä elämän ja kuoleman välillä — ainakin mikäli minusta
tuntui — ja hänen paranemisensa ovat tyynnyttäneet mieltäni. Nyt
liikkuu sisälläni etupäässä myötätuntoa ja surua tuon naisen
nykyisen tilan johdosta. Kun viimeksi näin hänet Eversenin seurassa,
molemmat näyttivät vakavilta. Ajattelin, ett& Eversen ehkä jo alkaa
kyllästyä ja hylkää hänet… niinkuin hän on tehnyt ennenkin.
— Ja silloin?
— Silloin koetan tukea hyljättyä.
Elisabet loi enoonsa säikähtyneen katseen ja kysyi:
— Kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut?
— Niin, kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut. Se on
velvollisuuteni, tai oikeammin, tunne sisälläni sanoo, että minun
tulee koettaa estää häntä luisumasta huonoon elämään ja
perikatoon…

68. XXX
Oli jo tultu maaliskuun loppupäiviin. Väinö oli parantunut
saamastaan vammasta ja oli ehtinyt kotiutua Koivukoskella. Lääkäri
oli tosin kehottanut häntä olemaan varovainen, mutta silti hän jo
ajanvietteekseen hiukan askarteli pienen talouden hoidossa.
Hän oli ottanut Toverin erityisesti hoitaakseen, ja selvästi huomasi,
miten kiiltäväksi ja pirteäksi talon ainoa hevonen oli lyhyessä ajassa
käynyt.
Hannes Borgilla oli asiaa kirkonkylän postikonttoriin, ja Väinö,
joka aina kernaasti häntä kyyditsi, oli nytkin hänen ajajanaan.
Postikonttorin edustalla he kohtasivat lääkärin, joka onnitteli
Väinöä hänen terveestä näöstään. Sitten hän kävi vakavaksi ja sanoi:
— On kai tohtori Borg kuullut kerrottavan eilispäivän
tapahtumasta?
— En ole kuullut, vastasi Hannes Borg, elämmehän niin syrjässä.
— Kapteeni Eversen ampui itsensä revolverilla eilisiltana. Minut
kutsuttiin heti paikalle, mutta en voinut muuta kuin todeta, että
henki oli lähtenyt.

69. Tämä lääkärin lyhyesti kertoma uutinen teki Hannes Borgiin
tyrmistyttävän vaikutuksen. Hiukan toinnuttuaan hän aikoi kysyä
miten oli neiti Vanajan laita, mutta älysi, ettei se sentään käynyt
päinsä. Lääkäri jatkoi:
— Kapteeni Eversenin raha-asiat olivat käyneet kovin huonoiksi,
niinkuin tohtori kai tietää. Ja viimein hänen velkojansa panivat hänet
kovalle. Kiukkuisin oli kauppias Herhilä, jolla oli verrattain pieni
saatava, parisenkymmentä tuhatta. Hän oli päättänyt hakea
kapteenin konkurssiin. Toiset velkojat, joilla oli monta vertaa
suuremmat saatavat, olisivat suostuneet jatkamaan tehdasliikettä,
mutta holhouksensa, eli niinkuin lakitieteellinen nimitys kuuluu,
administration, alaisena. Toiset taas vaativat Louhivaaran tilan
myymistä. Kaikki tämä oli liian suuri nöyryytys tuolle ylpeälle
luonteelle. Hän teki itsestään lopun.
Hannes Borg ei ollut kostonhimoinen eikä vahingoniloinen, mutta
kapteeni Eversenin kohtalo ei myöskään itsessään häntä järkyttänyt.
Hänen ajatuksensa kiintyivät etupäässä kysymykseen, miten tukea
neiti
Vanajaa siinä tukalassa tilassa, johon hän epäilemättä oli joutunut.
Erottuaan lääkäristä Hannes Borg ja hänen poikansa kävivät
postikonttorissa. Siellä oli kirje Veikko Aavikolta. Hän valitti, ettei
pitkään aikaan ollut saanut tietoja tohtori Borgilta.
Hannes Borg pahoitteli itsekseen, että noina vaiherikkaina viime
kuukausina oli kokonaan laiminlyönyt Veikko Aavikon ja hän kirjoitti
hänelle heti kirjeen, jossa pyysi häntä käymään Koivukoskella. Hänen
mieleensä muistui samalla, että Aavikolla oli ollut asiaa Elisabetille, ja
hän mainitsi kirjeessään, että sisarentyttärensä jo oli palannut