Regulating Finance Balancing Freedom And Risk Tommaso Padoaschioppa

Regulating Finance Balancing Freedom And Risk
Tommaso Padoaschioppa download
https://ebookbell.com/product/regulating-finance-balancing-
freedom-and-risk-tommaso-padoaschioppa-2025640
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Regulating Wall Street The Doddfrank Act And The New Architecture Of
Global Finance Wiley Finance Viral V Acharya
https://ebookbell.com/product/regulating-wall-street-the-doddfrank-
act-and-the-new-architecture-of-global-finance-wiley-finance-viral-v-
acharya-2220712
Microfinance And Financial Inclusion The Challenge Of Regulating
Alternative Forms Of Finance 1st Edition Eugenia Macchiavello
https://ebookbell.com/product/microfinance-and-financial-inclusion-
the-challenge-of-regulating-alternative-forms-of-finance-1st-edition-
eugenia-macchiavello-48459896
From Basel 1 To Basel 3 The Integration Of State Of The Art Risk
Modelling In Banking Regulation Finance And Capital Markets Laurent
Balthazar
https://ebookbell.com/product/from-basel-1-to-basel-3-the-integration-
of-state-of-the-art-risk-modelling-in-banking-regulation-finance-and-
capital-markets-laurent-balthazar-2002848
Regulation Of Finance And Accounting 21st And 22nd Virtual Annual
Conference On Finance And Accounting Acfa202021 Prague Czech Republic
David Prochzka
https://ebookbell.com/product/regulation-of-finance-and-
accounting-21st-and-22nd-virtual-annual-conference-on-finance-and-
accounting-acfa202021-prague-czech-republic-david-prochzka-46856816

Regulation And Finance In The Port Industry Lessons From Worldwide
Experiences Claudio Ferrari
https://ebookbell.com/product/regulation-and-finance-in-the-port-
industry-lessons-from-worldwide-experiences-claudio-ferrari-38226882
International Finance Regulation The Quest For Financial Stability 1st
Edition Georges Ugeux
https://ebookbell.com/product/international-finance-regulation-the-
quest-for-financial-stability-1st-edition-georges-ugeux-5131686
Civil Society And Financial Regulation Consumer Finance Protection And
Taxation After The Financial Crisis 1st Edition Lisa Kastner
https://ebookbell.com/product/civil-society-and-financial-regulation-
consumer-finance-protection-and-taxation-after-the-financial-
crisis-1st-edition-lisa-kastner-10822334
Market Regulations And Finance Global Meltdown And The Indian Economy
1st Edition Ratan Khasnabis
https://ebookbell.com/product/market-regulations-and-finance-global-
meltdown-and-the-indian-economy-1st-edition-ratan-khasnabis-4666286
Regulation Of Banks And Finance Theory And Policy After The Credit
Crisis Pelez
https://ebookbell.com/product/regulation-of-banks-and-finance-theory-
and-policy-after-the-credit-crisis-pelez-32703938

REGULATING FINANCE

This page intentionally left blank

Regulating Finance
Balancing Freedom and Risk
TOMMASO PADOA-SCHIOPPA

Great Clarendon Street, Oxford OX2 6DP
Oxford UniversityPress is a department of the Universityof Oxford.
It furthers the University's objective of excellence in research, scholarship,
and education bypublishing worldwide in
Oxford New York
Auckland Bangkok Buenos Aires Cape Town Chennai
Dar es Salaam Delhi Hong Kong Istanbul Karachi Kolkata
Kuala Lumpur Madrid Melbourne Mexico CityMumbai Nairobi
São Paulo Shanghai Taipei Tokyo Toronto
Oxford is a registered trade mark of Oxford UniversityPress
in the UK and in certain other countries
Published in the United States
byOxford UniversityPress Inc., New York
©Tommaso Padoa-Schioppa 2004
The moral rights of the authors have been asserted
Database right Oxford UniversityPress (maker)
First published 2004
All rights reserved. No part of this publication maybe reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
without the prior permission in writing of Oxford UniversityPress,
or as expresslypermitted bylaw, or under terms agreed with the appropriate
reprographics rights organization. Enquiries concerning reproduction
outside the scope of the above should be sent to the Rights Department,
Oxford UniversityPress, at the address above
You must not circulate this book in anyother binding or cover
and you must impose this same condition on any acquirer
British LibraryCataloguing in Publication Data
Data available
Libraryof Congress Cataloging in Publication Data
Data available
ISBN 0-19-927056-2
13579108642

Contents
Preface vii
Foreword by C. A. E. Goodhart ix
Sources of the Essays xix
List of Abbreviations xx
1. Market-friendlyRegulation 1
1.1 Bank Crises and RegulatoryFailures 1
1.2 Market-friendlyControl 2
1.3 The Basel Committee 4
1.4 Catching all Banks 5
1.5 Capital Adequacy 7
1.6 Market Discipline 9
1.7 Responding to Globalisation 10
1.8 Still Open Debate 13
2. Licensing Banks 14
2.1 Two Mottos 14
2.2‘Non-Bank’Banking 15
2.3 Whya Licence? 19
2.4 Are Banks Special? 24
2.5 How to License? 27
2.6 Still Necessary 30
3. Competition in Banking 32
3.1 Who Likes Competition? 32
3.2 A PolicyShift 32
3.3 How Far to Go? 35
3.4 The International Dimension 36
3.5 The European Union and Euroland 37
3.6 Good, But… 38
4. Self vs. Public Discipline 40
4.1 The Mode of Regulation 40
4.2 Conceptual Map 41
4.3 IndustryStandards 42
4.4 Process-Oriented Regulation 46
4.5 Externalities and Captivity48
4.6 Friendly, not Captive 51

5. Securities and Banking 55
5.1 Ageing Walls 55
5.2 New Bridges 56
5.3 Ensuing Risks 59
5.4 Converging Regulation 63
5.5 Walls, Windows 68
6. Alternative Regulators 69
6.1 Three Questions 69
6.2 New World for Regulators 69
6.3 One Supervisor or Many? 71
6.4 Inside or Outside the Central Bank? 72
6.5 National or European? 73
6.6 Four Conditions 74
7. Supervision in Euroland 76
7.1 After the Euro 77
7.2 Double Separation 77
7.3 From National to Euroland Markets 79
7.4 Regulation and Supervision 84
7.5 Crisis Management 88
7.6 A Collective Supervisor 92
8. Central Banks and Financial Stability94
8.1 The Unbundled Composite 94
8.2 Historyand Theory 96
8.3 Recent Challenges 99
8.4 Crises: Old and New 103
8.5 The Land in Between 110
8.6 MonetaryPolicy 113
8.7 Prudential Supervision 117
8.8 The Eurosystem 120
8.9 Tools for Action 122
8.10 Interplayat the Borders 127
References 137
Index 142
vi
CONTENTS

Preface
After decades of neglect,ﬁnancial regulation and supervision have moved to the forefront of policymaking.
Practitioners, academics, ofﬁcials and politicians have engaged in a public debate much in the same wayas theydid for
monetarypolicysince the 1950s.
Several factors have contributed to the rise in interest in public policyaspects ofﬁnancial activity. Theﬁrst is the
reappearance ofﬁnancialinstability. After manydecades of tranquillity, a series of banking andﬁnancial crises have
hit—from the 1980s onwards—a number of industrial and emerging economies as well as the globalﬁnancial system.
This called for extensive use of taxpayers' money and raised questions about the adequacy of the regulatory framework
that had been designed in the aftermath of theﬁnancial crises of the 1930s.
A second factor is the phenomenalexpansionofﬁnance relative to the real economy, an expansion due to the rise in
wealth, the widening split between savings and investment, the institutionalisation of saving, and the swelling of public
sector deﬁcits. Theﬁnancial sector, which has traditionallybeen among those where public intervention was most
pervasive, grew to such an extent that its regulation climbed to the top of political priorities.
A third factor were the advancements intechnology, which made it possible to circumvent manyregulatorybarriers and
segmentations erected to safeguardﬁnancial stabilityand reduce competition. Real time, remote, or intra-dayﬁnance
and the development of trading outside formallyorganised markets have rapidlysubverted the basis on which
traditional regulatoryinstruments rested.
Financialinnovation, partlydriven bynew technologies in the processing and transmission of information, was a fourth
factor. A wave of new products, new market infrastructures, new trading and settlement systems, and new risk
management practices completelytransformed theﬁnancial industry. Regulation and supervision could not ignore the
progressive blurring of the segmentation between the three traditionalﬁelds ofﬁnance: banking, securities, and
insurance.
Aﬁfth factor was theglobalisationofﬁnance, wherebyﬁnancial transactions were less and less conducted in the closed
world of nation states and increasinglyimplicated more than one country, one currency, one regulatoryand legal
system, and one supervisor.
A sixth andﬁnal factor was the change in the mission and institutional proﬁle ofcentral banks. Less thanﬁfteen years
ago, most central banks were still agencies charged with the defence of all public interests associated with the currency
and theﬁnancial system, under rather strict dependence on the executive branch of the government. Since then, they
have turned into independent institutions, stronglyfocused on the pursuit of price stability, and often deprived of the
function of supervising and regulating banks.

While none of the factors above is exclusively, or even predominantly, European, two further speciﬁc developments
made the aforementioned factors particularlyrelevant for Europe. Such developments were the creation of a single
market for banking andﬁnancial services in 1986-93 and the adoption of a single currencyfor most EU countries in
1999. The EU became an exceptionallyfertile ground to nurture a debate on fundamental issues ofﬁnancial
regulation. An entirelynew legislation had to be drafted and negotiated. Deﬁnitions for basic components of the
ﬁnancial system (such as a bank, a market, settlement, etc.) had to be formulated. The charter of a new central bank
had to written, in which all the aspects of central banking, including the involvement inﬁnancial stability, had to be
reconsidered.
The essays collected in this book result from my involvement in the developments summarised above. With one
exception, theywere all written after the start the euro, when I was serving in the European Central Bank. Onlysome
of them are devoted to issues speciﬁcallyarising from the adoption of the euro. Most address issues which are not
speciﬁcallyEuropean. Yet, the reﬂections theypresent owe a great deal to the intellectual stimulus provided bythe
adoption of a single currencyin Europe. Indeed, the unprecedented event of creating a MonetaryUnion out of a set of
still largelyindependent states, which—among other things—retain ample regulatoryand supervisorypowers in the
ﬁeld ofﬁnance, requires byitself considerable thought about regulatoryand supervisoryissues in new and consistent
terms.
Whatever merits this book mayhave, credit for them goes to Charles Goodhart in theﬁrst place. Charles encouraged
me to organise mythoughts and to present them in three lectures at the London School of Economics. He has been a
most stimulating partner in a number of discussions, seminars, and conferences in which commonalityof interests,
similarities in intellectual approach and fruitful occasional disagreement enriched andﬁltered mythoughts. He then
invited me to collect the lectures and other essays in a book, advised me on the selection and wrote the introduction. I
owe a great deal to his intellectualﬁnesse, solid judgement, and generosity.
In the preparation of the book, but also verymuch in relation to some of the essays (notablyChapters 2, 4, 5, 7 and 8),
Jukka Vesala has been a skilful, competent and veryefﬁcient assistant. The same is true for Andrea Enria with respect
to Chapters 1 and 2. The two of them and Mauro Grande have been stimulating partners in innumerable discussions
about the issues treated in this book. Ariana Mongelli has carefullyreviewed the drafts to ensure consistencyin the
language and to remove the traces of non-native English. Claudia Ferrari has patientlyand skilfullymanaged the
manuscript. To all of them, as well as to manystaff members of the European Central Bank, who have activelyjoined
internal discussions at various occasions, I express mygratitude. Opinions and errors are onlymine. Finally, I would
also like to express myappreciation to the Oxford UniversityPress, for again being interested in publishing myoutput.
viii
PREFACE

Foreword
ByC. A. E. Goodhart
Three of the essays in this book by Tommaso Padoa-Schioppa were originally given as lectures at the London School
of Economics. I was involved in the organisation of each of these occasions, (and also had the privilege of acting as
one of the discussants on the occasion of the presentation and discussion of the paper that forms the concluding essay
of this book). After Tommaso had given his third LSE lecture in May2002, I suggested to him that I would like to
assist him in publishing a selection of his recent papers (one given in 1996, two in 1999, two in 2000, and three in
2002) onﬁnancial regulation. A salient reason for mysuggestion is that Tommaso (perhaps alongside Alexandre
Lamfalussy), has been the most prominent ofﬁcial practitioner ofﬁnancial regulation in Europe, at a time when such
regulation has been subject to major upheavals of focus and structure. Such changes are so profound that it will be
important to report a snapshot of how the evolving scene ofﬁnancial regulation, especiallywithin the context of the
evolution of the European Union and the euro-zone, looked at the turn of the twenty-ﬁrst century.
First, let me record something about the man. Tommaso comes from the heart of European civilisation, northern
Italy, where he was born in Belluno in 1940. He studied at Bocconi University, and then, like so many leading young
Italian economists, was attracted to MIT bythe inﬂuence of Franco Modigliani. After his graduation from Bocconi he
worked for a small investment house (C&A Brenninkmeyer) for some two and a half years in Italy, Germany, and
elsewhere, before joining the Banca d'Italia in 1968. His manifold qualities as an economist, an administrator, a linguist,
and a diplomat (to name but a few) were soon recognised; he was promoted rapidlyto a position of Head of the
MoneyMarket Division of the Research Department.
From there he was appointed in 1979 to be Director-General for Economic and Financial Affairs in the European
Commission in Brussels. This, in effect, meant that he had burst from the Italian stage onto the world scene, also
becoming a Member of the European MonetaryCommittee in 1979, a participant in the Committee of Governors and
the Group of Ten, and a Member of the informal but prestigious Group of Thirty. He returned to the Banca d'Italia in
1983 to become, initially, Central Director for Economic Research, and then, a year later, Deputy Director General
(1984– 97). During the earlier part of that period, he served as one of the joint Secretaries to the Delors Committee for
the studyof European Economic and MonetaryUnion (EMU) from 1988 to 1989.
During his period of ofﬁce as DeputyDirector of the Banca d'Italia, his responsibilities increasinglywere inclined
towardsﬁnancial regulation, not onlyin Italy,

but also internationally. In 1988 he became Chairman of the Banking Advisory Committee of the European
Commission (1988–91), and later Chairman of the Working Group on Payment Systems of the Central Banks of the
European Community(1991–95), a role that led him onto the European MonetaryInstitute, where he was an
Alternate Member of the Council (1995–97).
On an even wider stage, he became Chairman of the Basel Committee on Banking Supervision (1993–97), where he
led the Committee towards the milestone of adopting a market-friendlyuse of models for the calculation of capital
requirements against market risk. This was hailed, both at the time and subsequently, as a great step forward from
prescriptive requirements to building on current best practices in the bankingﬁeld.
In 1997, his career took a step sideways, from bank regulator to securities regulator, when he became Chairman of
Consob (Commissione Nazionale per le Società e la Borsa), roughlythe Italian equivalent of the SEC in the United
States of America. He has remained fascinated bythe connections and divisions between the securities industryand
the banking system ever since, as two of his essays, notably Essays 5 and 8, testify.
His international prestige was such that, shortlyafter taking over as Chairman of Consob, he was appointed as both
Chairman of the European Regional Committee of IOSCO and also Chairman of Forum of the European Securities
Commissions (FESCO). But these positions were not to be held for long. On 1 June 1998, the six-man Board of the
European Central Bank was appointed for theﬁrst time, and Tommaso became one of the founding fathers of the
European Central Bank (ECB).
With his background, it was both inevitable and appropriate that Tommaso has taken the main responsibilityat the
ECB for regulatoryissues, though he himself is reluctant to accept such attribution (within a collegiate Board), and
moreover his responsibilities have extended to other issues as well, including relationships with the Accession
Countries. Be that as it may, when one thinks about the ECB's approach toﬁnancial regulation, one's thoughts
naturallyturn to Tommaso.
Besides his main role at the ECB, he has continued to be a major player on the larger world scene, a member of both
the G7 Deputies (since 1998) and the G20 Deputies (since 1999), and Chairman of the G10 Committee on Payments
and Settlement Systems (since 2000). But his heart lies with the development of the European (ﬁnancial) system as
indicated byhis three main (English language) books, to wit:
(1)Efﬁciency, Stability and Equity: A Strategy for the Evolution of the Economic System of the European Community(Oxford
UniversityPress, 1987);
(2)Europe: The Impossible Status Quo(Macmillan, 1997); and
(3)The Road to Monetary Union in Europe: The Emperor, the Kings and the Genies(Oxford UniversityPress, 2000).
It was in the latter two publications that Tommaso devised his impossibilitytheorem that: (a) free movement of goods,
(b) free movement of capital, (c) pegged (orﬁxed)
x
FOREWORD

exchange rates, and (d) national control of domestic monetarypolicycould not all exist side-by-side. At least one of
these objectives had to go. As a keen European, Tommaso had absolutelyno doubts that the correct choice was to
abandon national control over domestic monetarypolicyin favour of a European (federal) monetarypolicy.
Tommaso has been both inﬂuential, and fortunate, to playa leading role in the establishment of his main professional
objective, the establishment of a European currency, and of a European System of Central Banks (ESCB) to run the
euro-zone. But, as with so much elsewhere in Europe, advances in constitutional and institutional design have taken
place at an uneven pace. In particular, the centralisation of macro-monetarypolicyat the federal level has preceded any
equivalent centralisation ofﬁscal policycompetences or of banking andﬁnancial supervision. I shall myself comment
further on the former of these disjunctions later in this Forward. It is the latter disjunction between the continuing
national control of banking (and more broadlyﬁnancial) supervision and the federal (euro-zone) control of monetary
policythat forms a major subject of several of Tommaso's recent papers, and is highlighted here in Essays 7 and 8.
This is a convenient point to turn from Tommaso's own career to a brief description of the context, both within
Europe and within the ongoing evolution of internationalﬁnancial regulation, which forms the background to this
book. But before I do so, I would like to record several of Tommaso's qualities, which make him such a pleasure to
work with and have been so appreciated byhis vast range of personal friends. These include grace, courtesy, and
kindness (behind which lurks aﬁerce determination), a deep and formidable intelligence, and an abilityto give a calm
and unhurried appreciation of the problems of others; in short the epitome of European and northern Italian
civilisation.
As Tommaso notes, especiallyin the opening more historical essays, the trend of the last few decades has been from
segmentation, both byﬁnancial function and geographicallybetween separate nation states, to aﬁnancial system which
has become more competitive across functions—leading to universal banks undertaking banking, securities business,
and insurance—and across nations. These trends have been primarilydriven bytechnology, but have also owed much
to a resurgence of conﬁdence in market capitalism (as contrasted with socialist or communist central direction). Direct
controls of all kinds, notablycredit controls over banks and exchange controls, have been removed in pursuit of
efﬁciency, innovation, and growth.
Such earlier direct controls had turned banks into safe but boring public utilities lending primarilyto the public sector
and to large private sector manufacturing companies. Deregulation allowed banks greater freedom to experiment and
to choose their own risk/return combinations. This entailed a greater danger of bank failure, a failure which could
cause wider systemic losses to the economy as a whole than would fall on the individual manager, shareholder or
depositor (especiallyafter the extension of deposit insurance amongst a wider range of countries) of the individual
bank at risk.
The enhanced competition, after segmentation was abandoned, led to greater competition, declining proﬁt margins
and capitalisation, falling capital ratios and worsening problems of bank failures, (in some cases systemic, for example,
the
FOREWORD xi

LDC crisis in 1982, Scandinavia in the early1990s; in some cases not so, for example, Credit Lyonnais and Barings).
That meant that deregulation, in the guise of the end of direct controls, had to be followed byre-regulation. But what
new form of regulation?
Given the abolition of direct controls and the dominance of the ethos of market capitalism, it needed to be market-
friendlyregulation. But this involves something of a contradiction. Regulation is onlynecessaryif it causes the
regulated, or a subset of the regulated, to behave in a waythat theywould not alreadyvoluntarilydo. So the balance
between prescriptive requirements and enhancing existing procedures and current forms of market discipline is
difﬁcult to get just right.
Moreover, in the increasinglyinternational context,ﬁnancial regulation has to be equivalentlyimposed in all the major
ﬁnancial centres. Otherwiseﬁnancial intermediation will simplymigrate offshore. The wayin which the developed
countries handled this problem, in the absence of a world government or of international law in thisﬁeld, was ad hoc
and pragmatic, via the Basel Committee of Banking Supervision, of which Tommaso was Chairman from 1994 to
1997. But it has also been broadlysuccessful, thanks to the hard work and sense of ofﬁcials like Tommaso.
Because the Basel Committee has had no formal or legal status the various agreements ironed out in this Committee
had to be translated into legallybinding (or at least generallyaccepted) formulations in all the applicable countries. This
raised a set of speciﬁcallyEuropean problems with which Tommaso has had to wrestle over the last decade or two.
These involve institutional problems with the adoption of euro-wide legislation. Theﬁrst of these is that the European
Union is typically very slow moving in the adoption of primary legislation, that is, getting agreement on, and
transposition of, Directives. The second is that there is insufﬁcient abilityto undertake secondarylegislation, that is, to
amend and adjust primarylegislation in the light of changing circumstances. Given the rapidlyevolving structure of the
ﬁnancial system, this latter is of particular importance. There are various reasons for such problems, and various
proposals for improvement, which lie outside the scope both of this Introduction and of Tommaso's essays. It has
been, however, a source of frustration and of difﬁcultywith which he has had to cope.
For most of those involved in the regulatoryprocess, there have been two main focuses, international (especially, but
not only, via Basel) and domestic. For Tommaso there are three such considerations: international, European, and
domestic. He has had to tryto balance all three. He has had to do so in a context in which European monetary
developments have been developing as, or more, rapidlythan those of internationalﬁnancial regulation. It is the
tensions between these major trends that essentiallyprovide the substance and keythemes of this book.
One of the manyreasons whyit is such a pleasure to work with Tommaso is that he grounds his analysis in a thorough
appreciation of the historical development ofﬁnancial regulation; it is difﬁcult, perhaps impossible, to understand the
current state of such regulation without an appreciation of its prior evolution.
Essay1, on market-friendlyregulation of banks, sets the scene for the book. It describes how the Basel Committee, of
which Tommaso was at that time the
xii
FOREWORD

Chairman, both responded to, and shaped, those emerging trends. This is an essayof considerable (historical)
importance because it outlines in depth what the Basel Committee saw itself doing in the middle of the last decade.
As Tommaso records, growth of conﬁdence in market capitalism leads to growth of conﬁdence in the inherent
disciplinaryfunctions of markets. That naturallyleads on to the question of whythe banking system should be subject
to anyspeciﬁc external, ofﬁciallyimposed regulation at all. Indeed, there is a large bodyof thought, thoughﬂourishing
in North America rather than in Europe, that would challenge the rationale for the whole paraphernalia of ofﬁcial
regulation.
Tommaso seeks to respond to the question,‘whyregulate?’also in the next essay, and the replies to that question also
help to shape the answers to the associated question,‘how to regulate?’In Essay2, on licensing banks, he addresses an
American audience on the continuing need to authorise and to regulate banks. In this he develops some analytical ideas
that are, I believe, an important and original contribution to the intellectual debate in thisﬁeld. In myview this is a key
essay, perhaps the best in the book. Precisely because he was aware that he was speaking to a somewhat sceptical, even
possiblyhostile, audience, Tommaso took a special care to marshal his arguments with particular logic, force, and
brilliance.
In this essay, Tommaso emphasises a pyramidical formation of liquidity provision within theﬁnancial system. The
central bank, at the apex, is the ultimate supplier of liquidity, with‘licensed banks—as lenders of“next-to-last”
resort—on the second level and various non-bankﬁnancial institutions on the third level’, (see Section 2.1). A bank is
deﬁned byits function of providing instantaneous liquidityboth on its liabilityside, via sight and demand deposits, and
on its asset side, via loans to the non-bank private sector. Interlinkages between banks, in the payments system,
through the moneymarkets, and via macroeconomic developments, make the collection of individual banks into a
banking system, in a way in which we would never think of an automobile or steel-producing industry system, or, say, a
restaurant system. In banking, as in other industries, there is a need to reinforce competition, and, because of
asymmetric information, to protect poorly informed customers. But what is special about banks is the potentiality for
systemic risk, a particular form of externality. Tommaso goes on to assert that there is unlikely to be a contagious crisis
unless it does involve the banking system (see Section 2.3).
1
So, the need both to license, and then to regulate banks,
follows from the interaction of their keyrole as liquidityproviders and their (associated) exposure to systemic risk.
Essay3, on competition in banking, succinctlydescribes the trends inﬁnancial regulation that have dominated over the
last fortyor so years, effectivelyour own
FOREWORD xiii
1
I have some small reservations here. Anyset ofﬁnancial intermediaries with liabilities which can be withdrawn onﬁxed nominal (or real) terms held against assets of variable
market value can suffer runs. The decline in (equity) asset prices in 2002 in the UK caused large numbers of life insurance policy-holders to try to switch policies from
supposedly less to more solvent companies. A full academic analysis has yet to be done, but it may well have been the ability of such life insurance companies to impose quite
severe penalties on such earlywithdrawals that prevented anymajor and systemicallydamaging runs from developing here.

working life. It complements the picture of the special nature of banking from the competition cumﬁnancial stability
angle.
Having set out the‘why’of banking regulation in Essays 2 and 3, he next turns naturally to the question of‘how’such
regulation should be done in Essay4, on self- vs. public discipline in theﬁnancialﬁeld. Here he focuses on two key
dimensions. These are,ﬁrst, the use ofﬁnancial standards, rather than law-based prescriptions; and second, the
development of‘process-oriented’ regulation, drawing onﬁnancial institutions' internal control mechanisms, rather
than the traditional simple and easilyveriﬁable‘rules’(see Section 4.2). There will, I feel, be little dispute about theﬁrst
such trend. Given thatﬁnancial intermediation is now international in ambit and scope, and that there is no
international legal structure in thisﬁeld, there is, I believe, little alternative to going down the road of international
agreements on codes and standards, a form of‘soft law’.
The second question, whether the regulators should aim to build on banks' own internal control processes is probably
more debatable, especiallynow in the light of the criticisms that have been made, bymyself as well as others, on Basel
II. It is natural that Tommaso would support this approach because it was the one applied, with much success and
acclaim, to the calibration of capital requirements to market risks when he was Chairman of the Basel Committee on
Banking Supervision in 1997 (see Section 4.4). The attempt, however, to extend that same approach to the treatment
of credit risk has not gone forward so smoothly; the outcome has been dauntingly complex. Questions have also been
raised whether it is the proper role for the regulator to encourage all banks to mimic the behaviour pattern of current
‘best practice’; maythat not reinforce‘herd-like’behaviour? All this remains a difﬁcult and contentious area.
In Essay5, Tommaso returns to a theme, of which his background and career in Consob as well as the Basel Banking
Committee, gives him unrivalled mastery—that is, the relationship between securities activities and banking. Here, he
documents the growth of the European securities markets in recent years. He explains how dependent the successful
functioning of such securities' markets is upon the continuous and close involvement of the banks. The process of
securitisation may, indeed, have changed the risk proﬁle of commercial banks, raising market risks relative to credit
risk. This means that (systemic) risks to the banking system may nowadays be more likely to arise out of disturbances
to the non-bankﬁnancial system, (LTCM may have been an example). Banks, however, are still special, as systemic
crises onlyoccur when banks get into trouble (see Section 5.3). That‘…justiﬁes the differences between the regulatory
and supervisoryframework relating to banking and that relating to securities’(see Section 5.4).
Up to this point Tommaso has been primarilycovering general international issues concerningﬁnancial regulation,
rather than speciﬁcallyEuropean issues, and indeed manyof the main examples, for example, LTCM and Enron,
come from outside of Europe. In the last three essays of the book he turns to issues speciﬁcallyconnected with EU
developments. First, in Essay6 he reviews some challenges for regulation in the European Union. This is an excellent
brief introduction to current issues,
xiv
FOREWORD

including three main questions:‘one supervisor or many?’, should these be‘inside or outside the central banks?’, and
ﬁnally‘National or European?’He concludes that‘there are clear signs that a single Europeanﬁnancial industryis
emerging’. While I would agree with that, it does not necessarilyfollow that a single Eurolandﬁnancial regulator/
supervisor is feasible or optimal in the current conjuncture. Nor does Tommaso make that jump, though he does claim
that in the context of a euro-wideﬁnancial system,‘the burden of proof that competences can remain purelynational
lies on those who want to preserve them’(see Section 6.6).
Theﬁnal two essays of the book, (along with Essay 2) are, in my view, the most important, addressing the issues with
most immediate substance. Essay7, on banking supervision in Euroland, deals with the problems of maintaining
ﬁnancial stabilitywithin a system where there is no longer a‘coincidence between the area of jurisdiction of monetary
policyand the area of jurisdiction of banking supervision’. This is an‘important noveltyof the new Euroland
constitution…’(see Section 7.2).
In Section 7.5, dealing with crisis management, Tommaso describes three solutions:‘private moneysolutions’,
‘taxpayers’moneysolutions', and‘central bank moneysolutions’. He argues, I believe correctly, that the ESCB is as
capable of handling the latter, as were national central banks on their own previously. The former two solutions,
private market-based or taxpayer funding, remain, however, primarily national in character, especially the latter where
Tommaso recognises that‘the introduction of the euro leaves crisis management actions involving taxpayers' money
practicallyunaffected’. While he hardlyremarks further on that point, it represents, as I shall discuss further, the
Achilles heel which is likelyfor the foreseeable future to prevent the achievement of his own preferred objective, which
I reproduce below in its entirety.
‘In myview, we should move as rapidlyas possible to a model in which the present division of the geographical and
functional jurisdiction between monetarypolicyand banking supervision plays no signiﬁcant role. I do not mean
necessarilya single authorityor a single set of prudential rules. Rather, the system of national supervisors needs to
operate as effectivelyas a single authoritywhen needed. Whereas the causes of banking problems are often local or
national, the propagation of problems maybe area-wide. The banking industryis much more of a system than other
ﬁnancial institutions.’
Theﬁnal essayis rather longer than the others. The earlier essays were given initiallyas lectures, which set an effective
limit on their length. Instead Essay8, on central banking andﬁnancial stability, was prepared as a background paper
for a session at the ECB's second Central Banking Conference held at Frankfurt in October 2002. Tommaso spoke,
quite brieﬂy, about the paper before it was discussed by a group of discussants, rather than reading it virtually in full, as
was the case with the other Essays.
Several central banks are no longer responsible for banking supervision, including the Bank of England, the Bank of
Canada, and the Bank of Japan. Nevertheless, their position means that theycannot avoid (not that theywould wish to
do so) a responsibilityforﬁnancial stability. The central bank's responsibility for the payments'
FOREWORD xv

system and its unique ability to inject additional liquidity into the system, notably via the lender-of-last-resort function,
ensures that conclusion. Nevertheless, the relationships between the central bank and the other players in the system,
notablythe separateﬁnancial/banking supervisor(s), and national Treasuryremain delicate. Both the deﬁnition of, and
means to achieve,ﬁnancial stabilityare much less clear-cut, than in the case of price stability. So manyof the issues are
quite common internationally; Tommaso discusses several of these, for example, whether there is a conﬂict between
price stabilityandﬁnancial stability(rarely) and how to handle asset price bubbles (gingerly) with customarycare and
sense.
In the case of Euroland, however, the scale of the problem is further aggravated bythe split of jurisdiction between
national supervisor and euro-wide monetarypolicy, an issue alreadydiscussed in Essay7. This forms the subject
matter of Section 8.8. Given that‘the euro-area is a singleﬁnancial system…the stabilityof theﬁnancial system…
has in effect become a euro-area-wide concern. Then he continues:‘The current approach is to fundamentallystick to
the framework based on European regulation with national supervision, while trying to improve its functioning. To be
effective, supervision must“see”the whole system, which is impossible without close cooperation and information
sharing between central banks and supervisoryauthorities. Hence, to addressﬁnancial stabilityconcerns from an area-
wide perspective, bilateral and especiallymultilateral cooperation needs to be further enhanced in the EU committee
structures. The Banking Supervision Committee of the ESCB provides a platform for EU central banks and banking
supervisoryauthorities which is being used for further deepening of cooperation and information exchange.’
I hope that I am not being unfair, or too forward, in interpreting Tommaso as wishing for a more centrallyintegrated
structure for banking supervision within the euro-area, closelyassociated with the ECB. If that is a correct
interpretation, then I have to state that I see a major problem with that line of approach, which relates to the different
jurisdictions of a federal monetarypolicyand nationalﬁscal policies in the euro-area.
This disjunction has worried me ever since I worked on the Report on Communitypublicﬁnance in the perspective of
EMU, entitled‘Stable Money—Sound Finances’,European Economy, no. 53, (1993). I was an outside academic expert.
The report sought to assess the minimumﬁscal changes that were needed to supplement a euro-wide monetarypolicy.
Our report advocated a shift of additional competences to the federal centre, amounting to about 1 per cent of EU
GDP. The funds were primarilyto be targeted at the stabilisation of asymmetric shocks. The report was not accepted
bythe member states, and was largelyignored and even pigeon-holed.
As Tommaso recognises, anytaxpayer-moneysolution to aﬁnancial crisis has to be carried bythe separate nation
states. How a countrycould do so, if it was near to its limits under the Stabilityand Growth Pact, has not been
resolved, or even seriouslydiscussed in public. Historyshows that severeﬁnancial crises during recent decades have
invariablybeen met in some large part bytaxpayers' funds. But if the national Treasuryis going to have to face this
contingent commitment, it will want to be in a position to minimise it byclose monitoring and control both of its own
xvi
FOREWORD

Other documents randomly have
different content

hulivili ja koiransilmä; hänen runoissaan kuvastuu Kustaa III:n
iloinen ja leikkisä, vaan irstas aika. Laulaminen sujui häneltä hyvin
liukkaasti sekä vanhalla runomitalla että myös riimiksi. Häneltä onkin
jäänyt koko joukko tilapäisiä runoja, joista kuitenkin tällä ajalla tuli
painetuksi ainoasti onnentoivotus väitökseen v. 1754, runo Kustaan
häistä 1766 ja hallituksen viinatehdasasetusta puolustava runo
viinankeitoksesta ynnä siihen yhdistetty Wiinasta Walitus Wirsi Runo
Raukan kuolemasta 1777. Myöhemmin julkaistuja
[90] ovat nimipäivä-
ja kummiruno, "apulaista tarvitseva maanmittari", laulu papin rouville
l:nä päivänä Toukokuuta ja Taivallinen Morsian Tanssi, joka on paras
kaikista. Enimmät näistä ovat leikillistä laatua, muutama oikein
rivokin.
Juhana Abrahaminpoika Frosterus, ennen mainittujen Jaakko ja
Abraham Frosterus'en nuorin veli, syntyi v. 1720 Paltamossa, jossa
isä oli kirkkoherrana. Tuli ylioppilaaksi 1736 ja maisteriksi 1745, sai
seuraavana vuonna koulunrehtorin ja pastorin paikan Kajaanissa,
muutti sieltä Sotkamon kirkkoherraksi 1763, nimitettiin jumaluus-
opin tohtoriksi 1800 ja kuoli 1809. Hän oli hyvä suomenkielen tuntija
ja taitaja. Tämän taitonsa on hän varsinkin osoittanut runoissansa,
häärunossa vuodelta 1764 sekä v. 1787 painetussa runossa Jumalan
Pyhästä Laista, jotka samassa todistavat hänessä olleen
todellisemman runokirjan kuin kaikissa muissa hänen aikalaisissansa.
Näytteenä hänen runotaidostaan olkoon seuraava palanen
häärunosta, joka on hyvin kuvaava tälle hempeälle runoudenlajille
yleensä.
Cosca läickyi lämmin tuuli,
Kilo kijlsi wetten päällä
Armahasta auringosta,
Sätehistä suloisista,
Silloin jouduit juontehesa
Linnut meille muilda mailda:
Pääskönen pani pesänsä;
Wesi lindu wieretteli,
Suoritteli sulkiansa,

Suositteli sulhastansa.
Weden caria caiwostansa,
Weden hirmu hauwin poica,
Wedäxen sywästä wedestä,
Talwi majasta mataapi
Kannoille rakendamahan
Leickiänsä lämbymäsä,
Silloin kätki couckuluunsa,
Suunsa tutkamet teräwät.
Mehtzot mustisa mecoisa,
Ucot uliat urohot,
Wuorten nousit notkelmista,
Näpittelit näppiänsä,
Calliolla calcuttelit,
Cutzuit cumpanins cocohon.
Teeret tulit tanderelle,
Cukertiwat cuusicoisa,
Soitit soilla soittimensa.
Pyytkin pyörit pensahisa;
Linnut pienet parvesansa
Kielten kilwasa kihisit,
Wisertelit wirsiänsä.
Nijnpä hekin häitä laitoit
Suwen suodun suosiosa. —
Eipä ihmet ihmisistä,
Että hekin ennättäwät
Mennä nuorna naimisehen
Keskellä kesä sydändä,
Caswon caiken cucoistaisa.
Jalosti runollinen esitystavassaan on myös hänen kirjasensa
Hyödyllinen Huwitus Luomisen Töistä v. 1791. joka on
kansantajuinen luonnon-ilmiöiden selityksen koe, ensimmäinen ja
kauan aikaa ainoa suomenkielellä. Tämän vuoksi ynnä myös
miellyttävän sisällyksensä tähden on se hyvin useasti tullut
uudestaan painetuksi, yhdeksännen kerran v. 1850. Kieli siinä on

verrattomasti puhtaampi siihen aikaan tavallista, vaikk'ei kuitenkaan
aivan vapaa ruotsalaisuuksista. Ruotsinkielellä on hän samana
vuonna julkaissut kertomuksen Sotkamon pitäjästä.
Lopuksi on mainittava, että etevin ruotsinkielinen runoilijamme tällä
ajalla, Frans Mikael Franzén, on siksi muistanut oman kansansa
kieltä, että sille rikkaudestaan on suonut edes yhden murusen. Hän
on nimittäin Åbo Tidningar lehteen 28 p. Syyskuuta 1805 painattanut
suomeksi mukailemansa ruotsalaisen kansanlaulun "Bewara, Gud,
wår Kung" nimellä Weisu Kuningalle Suomen kansalda.
8. Talonpoikais-runous.
Puheenaolevan aikakauden loppupuolella ilmestyy kirjallisuuteemme
omituinen runouden välimuoto, joka on tavallaan kansanrunoutta ja
tavallaan taiderunoutta, vaan ei kumpiakaan näiden sanojen
varsinaisessa merkityksessä. 18:n vuosisadan keskipalkoilta, näet,
alkaa painosta tulla koulunkäymättömäin talonpoikain tekemiä
runoelmia. Joku semmoinen on jo vuosisadan alkupuolelta
löydettävissä, mutta vasta loppupuolelta niitä tavataan
huomattavassa määrin.
Länsi-Suomessa on tämä talonpoikais-runous edellä esitetyn
taidetekoisen runouden suoranaista kaikua. Sekin on osaksi
hengellistä osaksi maallista laatua; muodon puolesta se noudattaa
yksin-omaan uudempia, virsikirjasta opittuja runomittoja.
Talonpoikaisista hengellisistä runoilijoista merkillisin ja tuotteliain oli
Tuomas Ragvaldinpoika. Hän oli syntynyt Tyrväällä 1724, asuskeli
1760 ja 1770 luvulla enimmäkseen Turussa ja muutti sitten
Loimaalle, jossa kuoli 1804. Jo nuoruudestaan vaivaisena ei hän
raskaasen työhön kyennyt, vaan elätteli itseään tilapää-virsien
sepittämisellä. Niitä on tullut painetuksi noin 130 kappaletta, 48 eri
julkaisussa, ja paljon on vielä jäänyt painattamatta. Näissä on
ainoasti pari varsinaista virsikokoelmaa, muut ovat hää-, hauta- ja
hovivirsiä, mutta nekin kaikki hengellistä laatua. Miellyttävää on
nähdä, kuinka Tuomas, vaikka hänellä oli tämmöisien sepittäminen

elinkeinona, ei milloinkaan alennu imartelijaksi. Häävirsissä hän ei
ylistele pariskunnan avuja eikä kuvaile heidän tulevaa onneansa,
vaan puhuu ankarasti avioelämän velvollisuuksista. Hautavirsissä hän
samaten harvoin ja silloinkin vaan sivumennen kiittää kuollutta;
pääasiana ovat kehoitukset ja varoitukset jälkeenjääneille.
Hovivirsissäkin ilmenee sama mieliala. Esim. ilolaulussa Kustaa III:n
käynnistä Suomessa hän ensimmäisessä värssyssä kyllä riemuitsee,
mutta heti liittää siihen toisen, jossa moittii, että maallista ylimystä
niin suuremmoisesti vastaan otetaan, vaan taivaallisen kuninkaan
tulosta ei olla milläänkään. Kansalle ovat hänen virtensä olleet
hyvinkin rakkaat, mutta erinäistä runollista arvoa ei niille saata
antaa. Mielikuvitusta ei hänellä sanottavasti ollut, ja hänen jumalinen
tunteensa, jos kohta syvä, ei ole kylläksi innokas antamaan voimaa
virsille; enimmissä vallitseekin äly. Sen lisäksi tulee, että ne ovat
pitkäveteisiä, ja että niissä riimi ja värssymitta ovat huononlaisia.
Pari niistä on kuitenkin korjaamalla ja lyhentämällä otettu uuteen
virsikirjaamme.
Yksityisiä hengellisiä virsiä ovat julkaisseet Juhana Eerikinpoika
Kasvolan kylästä Paimiosta 1764, Antti Kreunpoika Nousiaisista 1768
ja Antreas Livon, kuolemaan tuomittu vanki, 1770.
Maallisten laulujen tekijänä esiintyy Juhana Juhananpoika Junnila,
[91] kestikievari Ihoden kylässä Pyhämaan pitäjässä. Hän on laulanut
Kustaa III:n murhasta 1792, kuninkaasta ja hänen perheestään 1793
ja Kustaa IV:n Aadolfin häistä 1799; kaikki ovat kuitenkin järin
huonoja kyhäyksiä.
Itä-Suomessa tämä uudempi kansanrunous on aivan toista
luonnetta. Se on kauttaaltaan maallista laatua ja käyttää melkein
yksin-omaisesti Suomen kansan vanhaa runomittaa. Että siihenkin
herrasmiesten sepittämät runot ovat jossakin määrin vaikuttaneet,
on hyvin luultavaa, mutta se on varmaan vanhempi ja on itse paljoa
suuremmassa määrin vaikuttanut aikakauden taiderunouteen. Sen
juuret ovat etsittävät syvemmältä, entisen kansanrunon maaperästä.
Eroitus on kuitenkin myös silmäänpistävä. Tämä uusi laji
kansanrunoutta on vanhaan verraten samassa suhteessa kuin esim.

Saksan kirjallisuudessa n.k. Meistersänger (käsityöläislaulajat)
ritarillisiin laulajiin. Kaikki runollisuus on siitä kadonnut, sisällys ja
kuvat ovat aivan arkipäiväisiä; ainoasti satiiri on jonkun-arvoinen.
Ensimmäiset nimeltä tunnetut Itä-Suomen runoniekat ovat Remes-
veljekset Kiuruvedeltä, Matti ja Paavo, joista edellinen, aikoinaan
hyvin kuuluisa, on julkaissut hautarunon Iisalmen provastin Henrik
Helsingius'en muistoksi 1757, jälkimmäinen runon veljensä
kuolemasta 1765.
Vielä huomattavampi mies on Pietari Wäänänen Kuopion puolelta
Murtolahden kylästä nykyistä Nilsiän pitäjää. Hän oli syntynyt 1764,
otti isänsä kuoltua kotitalon hoitoonsa 1791 ja saavutti ahkerana ja
toimeliaana maanviljelijänä pian paikkakuntalaistensa luottamuksen.
Hän oli pitäjässään lautamiehenä ja valittiin v. 1800 talonpoikais-
säädyn edusmieheksi Norrköping'in valtiopäiville. Täällä ollessaan
julkaisi hän runon Kustaa IV:n Aadolfin kruunaamisesta. Toisen
runon sepitti hän Tukholmassa 1805 saman kuninkaan ulkomaan-
matkalta palaamisen johdosta. Porvoon valtiopäiville valittuna v.
1809 oli Pietari Väänänen säätynsä enimmin käytettyjä
luottamusmiehiä. Niillä tutustui hän myös Suomen uuteen,
jalomieliseen hallitsijaan ja kirjoitti Napoleonin sodan jälkeen runon
Aleksanteri I:stä, joka toimitettiin Pietariin keisarin itsensä
nähtäväksi. V. 1828 muutti hän asumaan Kuopion kaupunkiin, jossa
jonkun aikaa eli ruokatavarain kauppiaana. Viimeiset ikävuotensa
vietti hän Taipalsaarella, jossa hänen poikansa nimellä Venell oli
pappina, ja kuoli siellä 1846.
Toinen Wäänänen, vaikk'ei edelliselle ollenkaan sukua, oli Heikki
nimeltä, myös Konsaheikiksi sanottu. Hän oli köyhä työmies Oulusta,
joka kylästä kylään kulkien elätti itseään viulunsoitolla ja runonteolla.
Hän kuoli lämpöiseen uuninkiukaasen, johon oli viinapäissään
mennyt makaamaan. Hänen tekemänsä on v. 1801 painettu
Lystillinen Runo-Laulu Sijtä kummasta Kala-Kukosta, johon oli kissa
karvoineen sisään leivottu ja joka Oulun tulliportilla työnnettiin
ahneelle tulliherralle kouraan. Myöhemmin on julkaistu runot
Kellonkylän Mariasta ja Oulun piioista eli Orjaväestä.
[92]

Viimeksi on mainittava kuuluisin kaikista talonpoikaisista
runoniekoistamme, Paavo Korhonen. Hän on kuitenkin tällä
aikakaudella julkaissut ainoasti Kolme Hengellistä Wirttä 1799 ja
Huwittawaiset Hää-Laulut, luvultaan neljä, uudemmilla runomitoilla,
v. 1807. Hänen varsinainen vaikutuksensa, niinkuin yleensä koko
tämän runoudenlajin kukoistus-aika, alkaa vasta Suomen erottua
Ruotsinvallan alta, jolloin talonpojissakin kansallistajunta herää.
9. Suorasanainen hengellinen ja taloudellinen
kirjallisuus. Yleiskatsaus.
Suorasanainen kirjallisuus tälläkin aikakaudella oli vielä melkein
yksin-omaisesti hengellistä lajia. Ennen Isoavihaa painettiin varsinkin
paljon saarnoja. Saarnantekijöistä näemme taaskin ensimmäisenä
Lauri Pietarinpoika Tammelinus'en, joka vv. 1644-70 on painattanut
kaksi saarna-kokoelmaa ja kolme erinäistä saarnaa. Toisia ahkeria
saarnankirjoittajia mainittakoon Tuomas Rajalenius, kotoisin
Huittisista, joka oli ollut ensimmäisiä ylioppilaita Turussa nimellä
Raja, sittemmin työskennellyt kolleegana Porin koulussa sekä
apulaisena ja kappalaisena kotipitäjässään, viimein kirkkoherrana
Tyrväällä kuollut v. 1688; Abraham Ikalensis, Ikaalisten kirkkoherra
(k. 1675) ja Kristian Procopaeus, Loimaan kirkkoherra (k. 1693).
Paitsi näitä on vielä joukko semmoisia, jotka ovat julkaisseet ainoasti
yhden saarnan kukin. Enimmät näistä saarnoista ovat tilapäisiä hää-
ja hautapuheita. Myös suomennettiin silloin Rothovius piispan
ruotsinkielinen, 20 saarnaa sisältävä kokoelma.
Samaan aikaan ilmestyi muutamia muitakin mainittavia
suomennoksia, esim. tuo kansallemme niin rakas Juhana Arndt'in
Paradisin Yrti tarha 1670, josta kahdeksas painos tuli v. 1863;
samaten toisenkin mainion saksalaisen pietistin Juhana Gerhard'in
Pyhät Tutkistelemuxet 1680, jotka yhdennentoista kerran painettiin
uudestaan v. 1875. Tämän jälkimmäisen kirjan suomentaja, meille jo
sananlaskuin kerääjänäkin tuttu Lohjan kirkkoherra Gabriel
Tammelinus on suomentanut vielä toisen, useat kerrat uudestaan

painetun kirjan, nimeltä Christillinen Muisto-Kirja 1679.
Suomentajana on vielä mainittava Pirkkalan kirkkoherra Jaakko
Raumannus (k. 1678), joka käänsi Augsburg'in uskontunnustuksen
1651 ja Luther'in suuren katkismuksen 1674. Tähän aikaan kuuluu
myös vanhemman Gezelius'en Yxi paras Lasten tawara, aapiskirja ja
katkismus, vuodelta 1666, jota on levinnyt kansaamme noin 70
painosta.
Isonvihan jälkeen on huomattavimpia suorasanaisia hengellisiä
kirjailijoita, paitsi jo mainittua Abraham Achreniusta, Juhana
Wegelius, Tyrvään provastin poika, syntynyt Tukholmassa 1693,
tullut Turun yliopistoon 1709, ollut vanhempainsa kanssa paossa
Ruotsin puolella, vihitty papiksi 1720, päässyt kappalaiseksi
Enontekiäisiin 1721, opettajaksi Tornion kouluun 1726 ja viimein
Oulun kirkkoherraksi 1757, jossa virassa kuoli 1764. Hänen
postillaansa Se Pyhä Ewangeliumillinen Walkeus Taiwallisesa Opisa
Ja Pyhäsä Elämäsä, joka ilmestyi kahdessa osassa vv. 1747 ja 1749,
kiitetään suuresti. Kolmas painos tuli v. 1848,
[93] ja ruotsalaista
käännöstä siitä julkaistiin vv. 1853-56. Sama tekijä on vielä
toimittanut kirjasen Yxi Tarpellinen Coetus ja Tutkistelemus Rippi-
Wäen Canssa v. 1762. Toinen postillan kirjoittaja oli Vehmaan
kappalainen Antti Björkqvist (1741-1809). Hänen v. 1801
julkaisemansa Uskon harjoitus Autuuteen on ilmestynyt kuudessa
painoksessa ja myös ruotsiksi käännetty. Lisäksi mainittakoon
ruumissaarnain kirjoittajina Limingan kirkkoherrat Mattias Pazelius
(k. 1771) ja Tuomas Stenbäck (k. 1776) sekä Lapuan kirkkoherra
Iisak Lithovius (k. 1788). Paljoa enemmän kuin alkuperäisiä teoksia
on tälläkin ajalla käännöksiä, enimmiten ruotsinkielestä. Puoleksi
alkuperäinen, puoleksi saksasta suomennettu on Turun kappalaisen,
sittemmin Kemin kirkkoherran Iisak Ervast'in (k. 1757) Rucous-Kirja
vuodelta 1734, seitsemännentoista kerran painettu v. 1880.
Maallista suorasanaista kirjallisuutta on tuskin nimeksikään ennen
Porthan'in vaikutusta. Isonvihan perästä ruvettiin kyllä ahkerasti niin
Suomessa kuin Ruotsissakin kirjoittamaan taloudellisista aineista,
josta tämä aika sai nimekseen taloudellinen aikakausi. Mutta
Suomen kansalle ja kirjallisuudelle niistä harrastuksista ei lähtenyt

suurta hyötyä, sillä kaikki semmoiset kirjat toimitettiin ruotsiksi.
Suomenkielellä ei ilmestynyt käytännöllisistä aineista koko tällä ajalla
enempää kuin pari, kolme pientä vihkosta, niinkuin: Neuwo Palando-
Wijnan Hyödytyxestä ja Wahingosta 1747, Pienden Lasten
Tarpellinen Holhomus ja Perääncatzomus 1756 sekä Lyhykäinen
Neuwo, Hywihin Ja Sijwollisihin Ihmisten Tapoin, Nuorudelle 1761.
Paitsi näitä löytyi silloin tällöin joku sentapainen kirjoitus
almanakoissa, joita matematiikan professori, sittemmin Turun piispa
Lauri Tammelin (k. 1733) oli alkanut toimittaa suomeksi vuodesta
1705. Muutamissa vuosikerroissa on myös hänen tekemänsä,
historioitsijoillekin tärkeä kertomus Isostavihasta.
Vasta Porthan'in aikoina saivat umpisuomalaisetkin vähän
runsaammalta nauttia sen ajan hengen tuotteita. Almanakoissa alkaa
siitä lähtien säännöllisesti ja yksin-omaan ilmestyä taloutta koskevia
kirjoituksia. Eri kirjoina julkaistuista käytännöllisistä teoksista ovat
Ganander'in molemmat lääkärikirjat ja Juhana Frosterus'en
luonnonkirja jo mainitut. Niiden rinnalle ovat vielä asetettavat
Suomenkieliset Tieto-Sanomat, ensimmäinen sanomalehti-yritys
suomenkielellä. Siitä painettiin näytenumero Syyskuulla 1775
(nimellä Suomalaiset Tieto-Sanomat) ja sitä toimitettiin koko
seuraavan vuoden kuluessa, mutta lakkautettiin sitten tilaajain
puutteessa. Sen koko oli puoli oktaavi-arkkia, joka tuli painosta kaksi
kertaa kuukaudessa. Lehden ilmestymiseen oli luultavasti antanut
aihetta Porthan'in v. 1771 alkuunpanema ruotsinkielinen lehti. Vaan
sisällykseltään se erosi tykkänään tästä vanhemmasta
virkaveljestään. Se oli näet yksin-omaan aiottu talonpojille ja sisälsi
pääasiallisesti kirjoituksia maanviljelyksestä ja karjanhoidosta sekä
tavallisimpain ihmis- ja eläintautien parantamisesta, liittäen siihen
ainoana henkisempänä lisänä alkeiskurssin maantiedossa. Lehden
toimittaja Antti Lizelius oli talonpojan poika Tyrväältä, syntynyt v.
1708, tullut ylioppilaaksi 1732 ja maisteriksi 1735, saanut kolleegan
paikan Turun koulussa 1737 sekä määrätty kirkkoherraksi Pöytyälle
1741 ja v. 1769 Mynämäelle, jossa kuoli 1795. Hän oli taitava
suomenkielen tuntija, jonka vuoksi hänelle kaksi kertaa uskottiin
uutten suomalaisten raamatunpainosten valvominen. Edellisellä

kerralla sanotaan hänen oikaisseen monta kohtaa niin hyvin
käännöksen tarkkuuteen kuin myös kielen puhtauteen nähden;
jälkimmäisellä kerralla oli hänen toimenansa ainoasti k-kirjaimen
muuttaminen vanhentuneen c-kirjaimen sijaan. Myös
sanomalehdellään ilmoitti hän olevan sen käytännöllisen tehtävän
ohella tarkoituksena myös ahkeroida "Suomen kielen selkeydestä,
sen omasta, luonnollisesta puhen parresta, painawaisten sanain
walitzemisesta ja eroittamisesta, niin myös niitten muista kielistä
wuorottuin mahdollisesta wieroittamisesta".
Suomalainen kirjallisuus puheena olevalla aikakaudella on siis
moninpuolin kehittynyt, vaan ei likimainkaan niin ripeästi, kuin sen
elinvoimainen alku lupaili. Sen suhteellinen merkitys maamme
kirjallisessa tuotannossa päinvastoin yhä vähenee. Lukumäärään
nähden on suomenkielinen kirjallisuus aikakauden edellisellä
puoliskolla, jos sitä vertaa ruotsinkieliseen, enää ainoasti niinkuin
yksi kolmeen, tämä latinankieliseen verraten vielä niinkuin yksi
kahteen. Isonvihan jälkeen suomenkielisten kirjojen suhdeluku
vähitellen jälleen kohoaa kymmenennestä osasta lähes
viidennekseen, vaan samalla myös ruotsinkielisten julkaisujen, joka
nousee melkein latinankielisten tasalle. Ylivaltansa koko
Ruotsinvallan aikana säilytti latina etupäässä tieteellisen
kirjallisuuden kielenä, vaikka tälläkin alalla, niinkuin on mainittu,
ruotsi v. 1749 asettui sen rinnalle. Mutta varsinaisen
kaunokirjallisuuden maassamme anasti ruotsinkieli alun pitäen. Eikä
ole liioin ihmeteltävää, vaikka kyllä surkuteltavaa, että ne
Suomalaiset, joilla oli runsaampi runolahja, kirjoittivat ruotsiksi.
Ennenkin Isoavihaa teki Ruotsissa alkuun pantu kansankielisen
taiderunouden viljelys tämän kielen käyttämisen helpommaksi, jota
paitsi sillä oli paljoa suurempi hetkellinen kunnia voitettavana.
Isonvihan jälkeen tuli lisäksi, että mainittujen Suomalaisten
äidinkielenä oli ruotsi, ja että heidän siis olisi ollut vieläkin vaikeampi
suomea viljellä, Suomenkieliseen runoiluun, niinkuin olemme

nähneet, eivät ryhtyneet muut kuin keskinkertaiset lauluniekat, jotka
eivät ruotsinkielellä olisi saaneet ääntänsä kuuluviin.
Suomalainen kirjallisuus, joka oli kansallisen kirkon helmassa
syntynyt, pysyi yhä edelleen mitä likeisimmässä yhteydessä kirkon
kanssa, sillä melkein kaikki kirjallisuuden harjoittajat tälläkin
aikakaudella kuuluivat pappissäätyyn. Tämä seikka oli aivan
luonnollinen seuraus maamme sivistys-oloista. Porvarissäädyssä
kirjallista oppia siihen aikaan vielä harvoin löytyi, ja muussa
virkamiehistössä, niinkuin tiedämme, oli paljon Ruotsista verekseltä
tulleita jäseniä, jotka suomea eivät osanneet ollenkaan. Papit
yksistään olivat milt'ei kauttaaltaan suomalaista sukuperää, sillä
yleinen sääntö oli, että papiksi pyrkijä ainoasti omassa
hiippakunnassaan voi saada paikan. Suuri osa heistä oli suorastaan
talonpoikais-säädystä lähteneitä ja sukulaisuuden siteitä vahvistivat
yhä uudelleen naimisliitot pappein ja talonpoikain lasten välillä,
varsinkin Pohjanmaalla, missä mainittu sääty oli itsenäisen asemansa
paraiten säilyttänyt. Papit olivat muuten virkansakin kautta enimmän
velvoitetut kansan keskellä elämään ja käyttämään sen kieltä.
Ainoasti yhdellä kirjallisuuden alalla, joka vielä on esittämättä,
nimittäin lakitieteellisellä, oli koko työ jo siirtynyt milt'ei yksin-omaan
maallikkojen käsiin. Vaan siitä työstä on meidän enemmän
kiittäminen muutamain yksityisten virkamiesten erityistä
asianharrastusta, kuin maahamme perustettujen maallisten
virastojen yleistä vaikutusta, niinkuin seuraavasta kyllin selvinnee.
10. Suomenkielen virallinen käytäntö.
Olemme nähneet, mitenkä melkein yksin ajoin hengellisen
kirjallisuuden kanssa oli ilmautunut muutamia kokeita kielemme
käyttämiseen myös yhteiskunnallisissa ja virallisissa asioissa.
Puheenaolevalla aikakaudella on niitäkin paljoa enemmän, vaikka
mainituista ulkonaisista syistä työ edistyi hitaasti ja valmistui
myöhään.
[94]

Suuret ja alinomaiset sodat, joihin yhtenään vietiin tuhansittain
Suomen poikia, tekivät sota-artikkelein kääntämisen suomenkielelle
tarpeelliseksi. Hallitus ei kuitenkaan joutanut muistamaan tätä
kipeää tarvetta, vaan yksityinen mies, Hartikka Speitz nimeltä, täytti
sen palkattomalla vaivallaan, vieläpä omalla kustannuksellaan.
Hartikka Henrikinpoika Speitz oli syntyisin Sääksmäeltä, jossa hänen
isänsä eli Hollolan ja Satakunnan tuomiokuntien lainlukijana. Hänen
opinnoistaan ei ole tietoa, mutta ainakin hän oli taitava latinan ja
saksan kielissä. Hän tavataan ensi kerran v. 1623 lainlukijana Korpon
ja Mynämäen tuomiokunnissa, vaan menetti jo seuraavana vuonna
paikkansa jonkun virkavirheen tähden. Myöhemmin esiintyy hän
kaikellaisissa oikeusriidoissa, viimein itse hovioikeutta ynnä sen
presidenttiä Juhana Kurck'ia vastaan. Tyytymättömänä päätöksistä,
jotka arvattavasti olivat hänelle vastaisia, oli hän heitä moittinut sekä
suullisesti että kirjallisesti ja tuomittiin sen vuoksi kuolemaan v.
1645. Tämän tuomion kuitenkin kuninkaan-oikeus v. 1647 helpoitti
kuuden vuoden vankeudeksi. V. 1649 tiedetään hänen olleen vielä
vankina Hämeenlinnassa,
[95] mutta hänet tavataan samaan aikaan
taas uusissa riidoissa oikeuden edessä. V. 1654 mainitaan hän jo
kuolleena.
Suomennoksensa Kustaa II:n Aadolfin sota-artikkeleista painatti
Hartikka Speitz rinnakkain ruotsinkielisen alkutekstin kanssa v. 1642.
Siihen työhön hän sanoo, kreivi Pietari Brahelle omistetussa, sekä
ruotsin- että suomenkielisessä esipuheessa, ryhtyneensä ex zelo seu
amore Patriae (isänmaan kiihkosta eli rakkaudesta) ennen
cachtakymmendä aijastaika sitten, eli kohta sen jälkeen kuin
mainitun kuninkaan sota-artikkelit olivat alkukielellä ilmestyneet v.
1621. Vaikuttimen yritykseensä hän selittää seuraavin sanoin: "Näky
likimittäin Surcoitelldawa olewan, joss eij ne uskolliset Suomen
Solldatit — — taidais jotakin niistä ymmerdä". Vielä selvemmin hän
tuo esiin ajatuksensa eräässä, arvattavasti myös kreivi Brahelle
kirjoitetussa kirjeessä. Hän siinä sanoo kauhistuksella nähneensä,
kuinka yksinkertaisten ja ruotsinkieltä taitamattomain sotamies-
parkain Suomessa tätä ennen on täytynyt mennä kuolemaan,
niinkuin nauta- tai lammaskarjan, rikkomisista sota-artikkeleita

vastaan, joiden sisällyksestä raukat eivät ikinä ole saaneet mitään
tietoa tai selitystä. Yksistään ruotsinkielisellä nimilehdellä hän
ilmoittaa nyt julkaisseensa tämän suomennoksensa Ruotsin
hallituksen luultavaksi mielihyväksi, entisen Suomen
kenraalikuvernöörin Pietari Brahen antamalla erityisellä luvalla ja
isänmaalle sekä erittäin omalle kansalleen suosioksi. Nimensä
jälkeen on hän vielä piirtänyt sanat Tavast-Finlandus (Hämäläis-
Suomalainen).
Tässä muodossa ei Hartikka Speitz'in suomennosta kuitenkaan
suvaittu päästää julkisuuteen. Hänen täytyi toimittaa uusi painos
esipuheestansa, joka ei enää ole kreivi Brahelle, vaan "kristilliselle
lukijalle" omistettu, ja josta myös valitus suomalaisten sotamiesten
surkeasta kohtalosta on kokonaan kadonnut. Samalla kertaa
painettiin nimilehtikin uudestaan ja poistettiin siitä sekä ilmoitus
kreivi Brahen antamasta suosiollisesta luvasta että sanat "erittäin
omalle kansalleen". Sitä vastoin on tekijän kansallisuudenosoituksen
jälkeen lisätty Svecus (Ruotsalainen). Näyttää siis melkein siltä, kuin
hallituksessa ei olisi oltu oikein hyvillään siitä, että suomalainen mies
näin julkisesti ilmaisi kansallisen mielialansa. Tämä on kuitenkin
ainoa esimerkki 1600 luvulta semmoisesta suomalaisuuden pelosta.
Seuraavana vuonna 1643 kustansi Speitz painosta useampia
vuoritöitä koskevia asetuksia, niin-ikään sekä alkukielellä että
suomeksi käännettyinä. Mainitussa kirjeessään, joka on vuodelta
1642, hän puhuu myös aikomuksestaan vast'-edes suomentaa koko
Ruotsin lain. Että hän tämän aikeensa on toteuttanutkin, siitä on
tohtori K.R. Melander
[96] äskettäin löytänyt varman tiedon eräässä
hänen poikansa anomuskirjeessä valtiokanslerille Aksel
Oxenstjernalle vuodelta 1648. Siinä, näet, poika rukoilee vapautusta
onnettomalle isälleen, jonka ilmoittaa vankeudessaan, valtiokanslerin
aikaisemmin antamasta käskystä, suomentaneen koko lakikirjan,
paitsi kirkkokaarta. Isänsä puolesta hän vielä pyytää, että
valtiokansleri suosiollisesti toimittaisi tämän suomennoksen painoon,
ennen kuin suru oli kalvanut katki suomentajan elämänlangan;
muuten voisi tapahtua, että tämä ylen tarpeellinen teos jäisi yhä
edelleen puolitekoiseksi, Suomenmaalle suureksi vahingoksi.

Valitettavasti kävi pojan ennustus toteen. Hartikka Speitz'in
lainsuomennos ei ainoastaan jäänyt painattamatta, vaan sen
käsikirjoituskin hävisi teille tietymättömille, niin että siitä jäi jäljelle
ainoasti muisto, jonka vasta nykyinen tutkimus on saanut
selvitetyksi. Ett'ei se enempää huomiota aikoinaan herättänyt, siihen
lienee ollut syynä toinen lainsuomennos, joka Turun hovioikeuden
esimiehen Juhana Kurck'in kannatuksella samoihin aikoihin valmistui,
ja vaikk'ei sekään päässyt painetuksi, kuitenkin säilyi
käsikirjoituksena.
Tämän suomennoksen tekijä oli Abraham Kollanius, samannimisen
kappalaisen poika Karkusta. Tuli ylioppilaaksi ensin Upsalaan 1636,
josta siirtyi Turun uuteen yliopistoon 1640. Pääsi maisteriksi
ensimmäisissä vihkiäisissä 1643, vaan ainoasti armoilla ja sillä
ehdolla, että vielä täydentäisi tietojansa yliopistossa. Haki v. 1645
notaarin virkaa yliopiston konsistoorilta, mutta sai kieltävän
vastauksen, osaksi siitä syystä, että vastoin sitoumustansa oli
oleskellut maaseudulla ja laiminlyönyt opintojansa, osaksi
puutteellisen ruotsinkielen-taidon tähden. Pääsi v. 1650 hovioikeuden
auskultantiksi ja määrättiin alalaamanniksi Karjalan tuomiokuntaan,
johon virkaan sai hovioikeuden vahvistuksen 1652. Kun tuo vahvistus
Tukholmassa kumottiin, määrättiin hänet seuraavana vuonna Yli-
Satakunnan tuomarille lainlukijaksi. V. 1657 pääsi hän uudelleen
Karjalan tuomiokunnan alalaamanniksi, mutta joutui kohta
esimiehensä kanssa riitoihin palkasta, josta v. 1662 vielä
hovioikeuteenkin valitti, ja joutui sen johdosta vähäksi aikaa
virattomaksi. Kuitenkin, kun hänen esimiehensä samana vuonna
kuoli, ja tämän ottama uusi alalaamanni tuli toiseen paikkaan
siirretyksi, sai hän virkansa takaisin. Kollanius kuoli v. 1667
luultavasti kotipuolellaan Karkussa, jossa hänellä oli maatila Karkun
kylässä ja jonka kirkkoon hänet haudattiin.
Lainsuomennokseensa oli Abraham Kollanius ryhtynyt jo v. 1645 ja
kolmessa vuodessa saanut valmiiksi käännetyksi sekä maan- että
kaupunginlain ynnä vielä oikeudenkäynti-järjestyksen. Tämän
suomennoksensa lähetti hän sitten, luultavasti presidentti Kurck'in
välityksellä, Kristiina kuningattarelle, jonka käskystä suomentamistyö

mainitaan tehdyn, sillä pyynnöllä, että se valtion kustannuksella
julkaistaisiin. Kuningatar toimitti sen heti Turun hovioikeudelle
tarkastettavaksi, ja hovioikeus puolestaan määräsi tarkastajiksi
alalaamanni Henrik Jaakonpojan ynnä kolme lainlukijaa Hämeestä ja
Satakunnasta, pidättäen esimiehelleen Juhana Kurck'ille ja kolmelle
assessorille oikeuden viimeiseksi tutkia vielä heidänkin työtään.
Tarkastajat eivät näy ollenkaan tyytyneen Kollanius'en
suomennokseen, vaan laskettelivat sen kielestä kaupungilla pilkkaa
ja rupesivat itse päästänsä ihan uutta suomennosta valmistamaan.
Siitä pilkasta antoi heille hovioikeus, Kollanius'en valitettua, kovat
nuhteet, jonka johdosta kaksi heistä luopui toimestaan ja ainoasti
mainittu Henrik Jaakonpoika
[97] ynnä yksi lainlukijoista Antti
Pachalenius
[98] pysyivät työssä. He tekivät kuitenkin työtään hitaasti;
vasta v. 1653 ilmoittaa hovioikeus kuningattarelle sen joutuneen
valmiiksi. Mutta nyt moitti Kollanius vuorostaan heidän
suomennostansa huonoksi, jonka tähden hallitus käski hovioikeuden
verrata ja tarkastaa kumpaistakin. Siihen koko työ sitten jäikin.
Juhana Kurck, joka oli asiaa hartaimmin ajanut, oli edellisenä vuonna
kuollut; uusi komitea piti kyllä asetettaman, mutta assessoreilla ei
näyttänyt liikenevän muilta jokapäiväisiltä toimiltaan aikaa
milloinkaan tähän tehtävään. Vuoden 1668 valtiopäivillä otti
Satakunnan ylisen kihlakunnan edusmies anomuksen muodossa,
uudelleen esille kysymyksen Ruotsin lain suomentamisesta, johon
hallitus vastasi, että valmis käännös jo oli olemassa, ja että
painatuksesta päätettäisiin, niin pian kuin sitä oli ennätetty
tarkastaa. Vaan samaan aikaan oli ruvettu miettimään Ruotsin
lakikirjan parantamista ja siitä syystä lienee katsottu sopivimmaksi
jättää suomennoksen painatus toistaiseksi, siksi kunnes tarpeelliset
uudistukset itse alkuteoksessa oli pantu toimeen. Että Kollanius'en
lainsuomennos näin jäi painattamatta, oli suureksi vahingoksi ei
ainoastaan lainkäytölle, vaan myös kansalliselle edistymiselle
maassamme. Sillä Kristiina kuningattaren käskykirjeestä
hovioikeudelle näkyy, että tämä suomennos aiottiin asettaa lailliseen
arvoon aivan ruotsalaisen alkutekstin rinnalle, ja epäilemättä sen
lopullinen tarkastus juuri siitä syystä pidätettiin hovioikeudelle. Jos

se olisi aikoinaan valmistunut, niin olisi kukaties maan oma kieli jo
silloin voinut tulla lakikieleksi.
Sinnepäin alkoi tähän aikaan asia muutenkin vähän kallistua. Hyvin
tavalliseksi tuli, että alituomarit pöytäkirjoihinsa panivat lyhyempiä
tai pitempiä lauseita suomeksi, ottaen asian-omaisten sanat sinänsä.
Ja vaikka tätä tapaa 1600 luvun lopulla ruvettiin hovioikeuden
puolelta kovasti vainoamaan ja kielto toisensa perästä lähetettiin niin
tuomarikunnalle yleiseen kuin yksityisille lakimiehille, kesti kuitenkin
kauan vielä 1700 luvulla, ennen kuin suomenkieli saatiin
pöytäkirjoista kokonaan poistetuksi.
Pian sen jälkeen, kuin Kollanius'en lainsuomennos oli ollut
hovioikeuden tarkastettavana, ja mahdollisesti juuri sen johdosta,
että hallituksen huomio nyt oli Suomen kansan tarpeihin tässä
kohden kääntynyt, ruvettiin myös säännöllisemmin
suomennuttamaan ja julkaisemaan virallisia asetuksia. Jo edellisellä
aikakaudella oli niitä muutama suomenkielellä painettukin,
ensikerran v. 1615; mutta enimmiten oli niiden sisällys tullut ainoasti
suullisesti keräjillä tulkituksi tai kirjoitetusta luetuksi julki.
Ensimmäinen asetusten suomentaja oli ennenmainittu runouden ja
logiikan professori Eerik Justander. Hän suomensi vuodesta 1655
alkaen, virallisesta määräyksestä, vaan kauan aikaa ilman mitään
palkkiota, kaikki asetukset, joista arveltiin olevan yhteiselle kansalle
apua, ja jatkoi tointansa vuoteen 1667, jolloin muutti pois maalle
kirkkoherraksi. Hänen jälkeensä käytettiin 17:llä vuosisadalla ensin
erästä toista professoria ja sitten kahta yliopiston konsistoorin
notaaria peräkkäin samallaisiin toimiin, joista heille maksettiin
säännöllistä palkkaa valtionvaroista.
Suomen kielen yleisestä tilasta tällä aikakaudella puhuessani
mainitsin jo yhtenä syynä ylhäisten säätyimme ruotsistumiseen, että
niin paljo Ruotsalaisia meidän maahamme tuli virkamiehiksi. Tästä
asiasta valittivatkin Suomen talonpojat välistä. Niinpä esim. Hollolan
molemmat kihlakunnat v. 1689 anoivat saadaksensa ruotuväkensä
upseereiksi vast-edes vaan oman maan miehiä, jotka tunsivat kansan
tavat sekä kielen, koska vieraat päälliköt pahoin kohtelivat

talonpoikia. Vastauksessansa kuningas kyllä arveli mahdottomaksi
ainoasti suomenkielen taidon tähden suoda kellekään viranhaussa
etusijaa, mutta lupasi kuitenkin, jos kelvollisia Suomen miehiä (af
Finska nationen) on hakijoina, erittäin pitää heitä muistissa, Koko
17:llä vuosisadalla näkyykin paljon pannun arvoa suomenkielen
taitoon virkoja täytettäessä. Varsinkin tehtiin niin alhaisempain
virkain suhteen, joissa oli välittömästi tekemistä umpisuomalaisten
kanssa. Mutta on esimerkkejä, jotka osoittavat, että myös
korkeampia virkoja hakiessa oli etuoikeus suomenkieltä taitavalla.
Useampia semmoisia tapauksia mainitaan hovioikeuden-assessoreiksi
pyrkijöistä. Samaten tiedetään monesti tehdyn maaherroja
nimitettäissä. Muistuttipa kreivi Pietari Brahe, kun hän Suomeen
kenraalikuvernööriksi asetettiin, ett'ei osannut maan kieltä. Ja v.
1669, holhoojahallituksen jäsenenä neuvotellessaan Kaarle XI:n
kasvatuksesta, oli hän sitä mieltä, ett'ei olisi hyödytöntä, jos nuori
kuningaskin oppisi jonkun verran suomenkieltä. Samaan aikaan, ei
kuitenkaan tiettävästi seurauksena tästä, oli erästä Suomalaista
Abraham Thauvoniusta, entistä Turun yliopiston professoria, joka
siihen aikaan oli Narvassa superintendenttinä ja sittemmin tuli
Viipuriin piispaksi, pyydetty kuninkaan opettajaksi, vaikk'ei hän sitä
kutsumusta noudattanut.
Mainittu Pietari Brahe, jonka hallitus-aika "kreivin ajan" (s.o. hyvän
ajan) nimellä on näihin asti säilynyt kiitollisen kansamme muistissa,
edustaa joka suhteessa jalointa suuntaa Ruotsin hallituksen
huolenpidossa Suomen kansan hyväksi. Hänellä ei ollut, näet,
Suomalaisten ulkonainen vaurastuminen ja sivistyminen yleiseen
ainoana huolena, vaan hän harrasti myös erittäin meidän
kansallisuutemme luonnollista varttumista ja meidän kielemme
edistymistä. Jo ensikirjeessään valtionholhoojille, jossa hän yliopiston
ja koulujen perustamisen otti puheiksi, veti hän pääsyynä esiin sen,
että ainoasti tällä keinolla "voidaan saada itse tästä kansasta
nousemaan hengellisiin sekä muihin virkoihin soveliaita miehiä".
Käytännössäkin hän sitten, missä vaan oli mahdollista, koki kaikin
tavoin edistää maan omien lapsien pääsyä virkoihin. Esittäessään
esim. Justander'ia yliopiston professoriksi, hän siitä erittäin

huomautti, että tämä oli "Suomalainen kansallisuudeltaan, jotka sillä
maan-äärellä paraiten tulevat toimeen ihmisten kanssa". Kun
ruotsalainen mies v. 1642 oli otettu lainlukijaksi Käkisalmen lääniin,
hän sitä taas kovasti moitti ja käski vaihtaa toiseen, joka oli oloihin ja
kieleen perehtynyt. Samana vuonna hän muistutti Viipurin läänin
kuvernööriä lääninsihteerin vaalissa katsomaan sitä, että viransaaja
molempia kieliä osaisi. Hartaasti hän myös suosi suomenkielen
viljelystä, tutkimista ja käyttämistä kaikilla aloilla. Tarpeellisten varain
hankkimisessa Raamatun suomennosta varten oli hänellä paljon
osaa. Äsken jo mainitsin, että sota-artikkelein julkaiseminen
suomeksi tapahtui hänen myötävaikutuksellaan. Petraeus
suomalaisen kielioppinsa esipuheessa niin-ikään sanoo sen
kirjoittaneensa kreivi Brahen kehoituksesta ja todistaa hänen aina
huolehtineen yhteistä etua, alamaisten onnea ja "että tämän kansan
kieli tulisi kuuluisaksi". Hyvin huomattava on myös kreivi Brahen
lausunto vuodelta 1666, jolloin yliopiston hallituksen puolesta oli
tehty pyyntö saada joku Saksalainen professoriksi, siksi että tämä
varsinaisen tieteensä ohessa voisi omaa kieltänsä Suomalaisille
opettaa. Hän siihen kyllä suostui, mutta lausui samalla, että olisi
vielä parempi, jos Suomessa asuvat Saksalaiset ja Ruotsalaiset
oppisivat suomenkieltä, jolla on "sangen hieno puheenlaatu"
(elegantia dictionis), ja että "muukalaisten taivuttaminen siihen olisi
meidän maakunnillemme kunniaksi".
Eivät kuitenkaan kaikki Ruotsin valtiomiehet näin ylevästi ajatelleet.
Erittäin jos oli joku runsastuloinen virka maassamme pois-
annettavana, jäi kansamme etu muiden näkökohtien tähden heiltä
liiankin usein valvomatta. Kohta Isonvihan jälkeen alkaa taas tiheään
kuulua valituksia sen johdosta, että umpiruotsalaisia yhä pääsi
maahamme virkamiehiksi. Vuoden 1731 valtiopäivillä anoivat
suomalaiset talonpojat saadaksensa joko suomenkieltä taitavia
tuomareita taikka vannotettuja tulkkeja joka kihlakuntaan. Kuningas
heille vastasi, ett'ei valtionvarojen vähyys sallinut jälkimmäistä,
mutta lupasi pitää huolta edellisen haitan poistamisesta. V. 1734
valitti Porvoon hiippakunnan papisto piispa Juslenius'en sekä
Helsingin kirkkoherran Juhana Forskål'in kautta, ja v. 1738 talonpojat

uudelleen samasta asiasta; edelliset vaatien asetuksia
suomennettaviksi tulkkien kautta jälkimmäiset, että kaikkein heidän
virkamiestensä piti osata suomea. Vastauksessansa jälkimmäiseen
anomukseen sanoi kuningas jo antaneensa käskyn uuden (1734
vuoden) lakikirjan ynnä muidenkin Suomen yhteiselle kansalle
tarpeellisten asetusten suomentamisesta ja lupasi myös panna
tuomareiksi sekä muiksi virkamiehiksi Suomessa suomenkieltä
taitavia miehiä, milloin vaan asianhaarat sekä hakijain muu taito ja
virkavuodet sen sallivat. Porvoon papistolle oli kuningas jo v. 1735
vastannut asettaneensa virallisen, vannotun tulkin asetusten
suomentamista varten. Tämän tulkin vaikutus alkaakin pian selvästi
näkyä. Vv. 1721-39 oli tullut lähes sata asetusta suomen kielellä; vv.
1739-66 jo ilmestyi niitä enemmän kuin 300.
Ruotsin lain suomennoskin tuli jonkun ajan kuluttua painetuksi,
vaikka tosin myöhemmin ja toisella tavalla, kuin mitä oikeastaan oli
luvattu. Yksityinen mies se taas oli, joka kyllä yllämainitun
kuninkaallisen käskykirjeen aiheesta, mutta ilman mitään virallista
velvoitusta tai kehoitusta rupesi siihen toimeen. Tämä mies oli
lääninsihteeri Samuli Forseen. Hän oli Lohjan kirkkoherran Juhana
Forsenius'en poika, tuli ylioppilaaksi 1706 ja maisteriksi 1712, otettiin
samana vuonna konsistoorin notaariksi sekä seuraavana
varasihteeriksi yliopistoon, pääsi v. 1714 sihteeriksi Turun ja Porin
läänin maaherran kansliaan ja oli Isonvihan aikana paolla Ruotsissa.
Kohta rauhan tultua muutti hän jälleen takaisin Suomeen ja otti
ahkerasti osaa läänin rappiolle joutuneitten asiain uudestaan
kuntoon panemiseen. Turhaan parempia virkoja haettuansa ja
muitakin vastoinkäymisiä kärsittyänsä — v. 1728 kadotti hän
tulipalossa vasta valmistuneen talonsa ynnä kaiken omaisuutensa ja
joutui sen kautta velkoihin — kuoli Forseen v. 1744. Hänen
lainsuomennoksensa, johon hän oli ryhtynyt 1736, tuli jo v. 1738
käsikirjoituksena valmiiksi ja lähetettiin, ynnä painettu näytearkki,
kuninkaalle hovioikeuden kautta. Mutta Forseen parka pettyi toivossa
saavansa jotakin palkkiota työstään. Kruunu ei ruvennut
kustantamaan edes painatustakaan, vaan ehdoitti, että Forseen itse
pitäisi huolen sen julkaisemisesta, jossa tapauksessa hänelle olisi

suotu siihen teokseen yksinomainen painattamis-oikeus. Tähän
ehdoitukseen ei Forseen voinut suostua, koska ne 300 talaria, mitä
hänellä oli vuotuista palkkaa, eivät riittäneet oman lukuisan
perheenkään elättämiseen. Eräs kirjanpainaja, jolle teos sitten
tarjottiin, vaati, että hallitus takaisi sille tuhat tilaajaa. Tuosta nyt
käski hovioikeus kaikkia alaisiansa virkamiehiä ja pyysi myös
konsistooreja tilaajoita keräämään. Tilauslistoja olikin koko joukko
palautunut, ja Porvoon tuomiokapituli, jolle osa teosta oli
arvosteltavaksi lähetetty, oli jo tehnyt siihen muistutuksensa, kun
Lappeenrannan sota keskeytti kaikki. Forseen itse kuoli, niinkuin
näimme, heti sodan päätyttyä. Turhaan anoi hänen leskensä jotain
korvausta valtionvaroista; hallitus vaan vastasi, että palkitseminen oli
sen asia, joka ottaisi teoksen kustantaaksensa. Ei hovioikeus
myöskään joutanut tarpeen mukaan tarkastamaan tätä
suomennosta, jonka tähden se viimein ehdoitti, että oikeuksien
Suomessa oli edelleenkin noudatettava ainoasti ruotsinkielistä
alkutekstiä; kuitenkin oli sen mielestä hyvin suotavaa, että
suomennos yksityisenä apukirjana tulisi painetuksi. Viimein
ilmestyikin Forseen'in teos v. 1759 painosta hovioikeuden notaarin
Yrjö Salonius'en kustannuksella, jolle hänen vävynsä,
protokollasihteeri Eerik Juhana Paleen, perillisten puolesta oli myönyt
painattamis-oikeuden. Suomentajan nimeä siinä ei ole mainittu, vaan
ainoasti kustantajan, jota siitä syystä kauan aikaa on luultu itse
kääntäjäksi.
Tämä Forseen'in suomentama Ruotsin Waldacunnan Laki on sitten
ollut toista sataa vuotta lainkäyttäjäimme apuneuvona ja on sen ajan
kuluessa epäilemättä tehnyt paljon hyötyä, jos kohta sen kieli on
ruotsinvoittoista, eikä se siis ole sen puolesta yhtään verrattava
Ljungi Tuomaanpojan suomennoksiin. Toinen painos, joka ilmestyi v.
1808, on tosin mainion lain-oppineen Mattias Calonius'en
"vastauudesta ylitsekatsoma ja moninaisesti parantama", mutta
kieltä ei siinä ole juuri sanottavasti korjattu. Viides painos sitä tuli
julkisuuteen vielä v. 1863, ainoasti kahta vuotta aikaisemmin kuin
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ennätti toimittaa painosta aivan
uuden suomennoksen.
[99]

Muutama vuosi sen perästä kuin Ruotsin laki ensikerran suomeksi
painettiin, ilmestyivät myös: Acta publica, Jotca sisällänsä-pitäwät
Ruotzin Waldacunnan Perustus-Lait Arwid Carlbohmilda. Omalla
culutuxella. Wuonna 1765. Stockholmisa, Prändätty Kuningallisesa
Suomalaisesa Prändisä.
[100]
Vielä saivat Suomalaiset tällä ajalla tutustua kansainvälisiinkin
asioihin v. 1790, jolloin Sveitsiläisen Jacques Mallet du Pan'in kirja
Europan Waldakundain Tasa-Woiman Waarasta ilmestyi
suomalaisessa käännöksessä. Suomennoksen oli tehnyt
kuninkaallinen kielenkääntäjä Eerik Juhana Polon
[101] Kustaa III:n
käskystä, joka siihen aikaan valmisteli uutta hyökkäyssotaa Venäjää
vastaan.
Tunnettua on, että Kustaa III yleensä koetti suositella Suomalaisia ja
ottaa huomioon heidän kansallisetkin tunteensa. Edellä on jo
kerrottu, mitenkä hänen nuoremmat veljensä opiskelivat
suomenkieltä Weman'in johdolla. Vähäistä myöhemmin, v. 1781, kun
hänen poikansa Kustaa Aadolfin piti opetella lukemaan, sai tämä
lahjaksi Kruununkylän kirkkoherralta Eerik Juvelius'elta hänen
toimittamansa pikkulasten kirjan, jossa on ruotsia ja suomea joka
rivillä rinnakkain.
[102] Lahjaan liitetyssä kirjeessä tekijä pyytää, että
se annettaisiin kruununperilliselle koko Suomen kansan puolesta, ja
sanoo tarkoituksenaan olleen näyttää, mikä erinomainen mielihyvä
siitä olisi Suomelle, jos hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsisi
oppia myös suomenkieltä, niin että vastaisuudessa voisi puhutella
Suomen asukkaita heidän omalla kielellään. Että Kustaa III tähän
rohkeaan toivomukseen osasi panna arvoa, osoitti hän matkallaan
Suomeen v. 1787, jolloin otti kahdeksanvuotisen poikansa mukaan ja
salli tämän suomeksi lausua tervehdyksensä ja vakuuttaa
suosiollisuuttansa Suomalaisille. Itse kuninkaastakin on säilynyt se
muisto, että hän matkoillaan maassamme on muutamin
suomenkielisin sanoin vastannut suomalaisten talonpoikain
anomuksiin.
[103]
Kuitenkin oli tähän aikaan suomenkielen asema lohduttomampi kuin
milloinkaan ennen. Edellämainittu hallituksen lupaus 1738 vuoden

anomuksen johdosta, joka koski virkamiesten suomenkielen-taitoa,
oli, niinkuin olemme nähneet, varustettu pienellä pakoreijällä,
nimittäin: "jos vaan asianhaarat sekä hakijain muu taito ja
virkavuodet sen sallivat". Sen kautta pysyikin tämä lupaus suureksi
osaksi tyhjänä lupauksena. Löytyy kyllä esimerkkejä siitä, että
korkeampainkin virkain avoinna ollessa pidettiin lukua hakijain
taidosta suomenkielessä, mutta löytyy myös monta esimerkkiä, jotka
todistavat päinvastoin. Ja harvoin tapahtui, että hakijain kielitaitoa
tutkitutettiin jollakin virkakunnalla. Useimmiten tyydyttiin siihen, että
joku yksityinen antoi todistuksen, minkälaisia ne sitten lienevät aina
olleetkaan.
Samoilla 1738 vuoden valtiopäivillä oli suomenkielen asialle noussut
suoranaisia vastustajiakin. Kun se n.k. suuressa
sekreetideputatsioonissa oli ensikerran otettu esille, oli kyllä
yksimielisesti tultu siihen päätökseen, että virkoihin Suomessa olisi
etuoikeus niillä hakijoilla, joilla muitten yhtäläisten ansioitten ohella
oli paras taito maan kielessä ja tieto sen oloista. Mutta kuukautta
myöhemmin vaati Turun hovioikeuden presidentti, nuorempi Samuli
Åkerhjelm, tosin syntyään Ruotsalainen, vaan Suomen virkamies ja
aikoinaan Taneli Juslenius'en kasvatti, tätä päätöstä purettavaksi,
koska siitä muka oli vaaraa valtakunnan kokonaisuudelle. Laveassa
kirjallisessa lausunnossaan hän muun muassa väittää jo vanhain
Ruotsin kuninkaitten harrastaneen Suomen kansan sulattamista
ruotsalaiseen, mikäli vaan ovat voineet, sekä perustamalla
ruotsalaisia siirtokuntia Suomeen ja suomalaisia Ruotsiin että
määräämällä kaikki tuomiopäätökset ynnä muut viralliset asiakirjat
yksistään ruotsinkielellä kirjoitettaviksi. Ja vaikk'ei tätä tietä oltukaan
päästy tarkoituksen perille, eikä luultavasti koskaan päästäisikään,
niin että puutteellista kieliyhteyttä yhä täytyisi sietää, oli hänen
mielestään ainakin varottava, ett'ei sen lisäksi vielä katkaistaisi
yhteisten virkaetujen sidettä.
[104] Seitsemää vuotta myöhemmin
lausui Suomea varten asetetun kuninkaallisen kommissioonin jäsen,
maamittaustirehtööri Jaakko Faggot, virallisessa ehdoituksessaan
Suomenmaan viljelyksen auttamiseksi, julkisesti sen ajatuksen, että
Suomalaisten jo olisi aika oppia ruotsin valtakieltä. Että tämä ajatus

alkoi olla yleinen Ruotsalaisilla, ilmeni selvästi 1747 vuoden
valtiopäiväin asettamassa "deputatsioonissa Suomea koskevia asioita
varten". Sen ensimmäinen mietintö, erään Myssy-puolueesen
kuuluvan Ruotsalaisen kirjoittama,
[105] oli tosin Suomalaisille erittäin
edullinen, mutta lopullinen mietintö tuli, Hattu-puolueen kokonaan
voitolle päästyä, aivan vastaiseen suuntaan laadituksi. Tässä näet,
huomautetaan, mikä etu olisi koko valtakunnalle, jos sen ruotsalaiset
ja suomalaiset asukkaat toisiansa ymmärtäisivät, ja mikä helpoitus
olisi ruotsalaisten perheitten siirtymiselle Suomeen, joll'ei siellä olisi
erinäistä kieltä ja umpisuomalaista jumalanpalvelusta vastuksena.
Yhtenä keinona, jolla saataisiin ruotsinkieli Suomessa kotiutumaan,
ehdoitetaan, että olisi kehoitettava Suomen rahvasta niillä seuduin,
missä sillä on tilaisuutta seurusteluun ruotsinkielisen väestön kanssa,
antamaan lastensa oppia ruotsia, jota varten näille valtion
kustannuksella olisi vielä toimitettava ruotsinkielisiä aapisia,
katkismuksia ja virsikirjoja.
[106] Että samantapaisia
ruotsalaistuttamis-ehdoituksia jatkettiin Porthan'inkin aikana
Ruotsinmaan sanomalehdissä, olemme jo nähneet siitä
vastalauseesta, jonka hän katsoi tarpeelliseksi niiden johdosta
julkaista.
Jos tämän lisäksi muistamme, että juuri samaan aikaan
kansallisuutemme vahvin muuri raukesi, kun ylhäisemmät säätymme
kokonaan omistivat vieraan kielen ja siten vieraantuivat omasta
kansastaan, niin emme saata olla näkemättä sitä vaaraa, joka
kansaamme ja kieltämme uhkasi. Se on kyllä totta, että
suomenkieltä yhä ahkerasti tutkittiin, että suomeksi vielä runoeltiin
ja kirjoiteltiin. Mutta sitä luultavasti ei olisi kestänyt kovin kauan. Sillä
jo v. 1804 Åbo Tidningar, painattaessaan 26:een numeroonsa sen
runon, minkä Jaakko Juteini oli sepittänyt Porthan'in kuoleman
johdosta, muistuttaa tämän suomalaisen runouden olevan
kuolemaisillaan, vaikka toivoo tekijältä vielä useampia onnistuneita
yrityksiä sen hyväksi. Muutamien vuosikymmenien kuluttua olisi
säätyläistemme kansallistunne ollut arvattavasti sitä samaa mietoa
nurkkaylpeyttä, jolla nykyinen Skotlantilainen eroittaikse

Englantilaisesta, ja maamme suomenkielinen rahvas olisi vajonnut
ylenkatsotuksi Paaria-joukoksi.
Vaan toisin oli säädetty. Suomen kansa joutui uusiin, itsenäisempiin
oloihin, ja pian astui suomalainen kansallisuus rohkeasti esiin
omaansa takaisin vaatimaan.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Regulating Finance Balancing Freedom And Risk Tommaso Padoaschioppa

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Regulating Finance Balancing Freedom And Risk Tommaso Padoaschioppa

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd