Relativity in Our Time From Physics to Human Relations 1st Edition Mendel Sachs

Relativity in Our Time From Physics to Human Relations 1st Edition Mendel Sachs
Relativity in Our Time From Physics to Human Relations 1st Edition Mendel Sachs
Relativity in Our Time From Physics to Human Relations 1st Edition Mendel Sachs

1. Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Relativity in Our Time From Physics to Human
Relations 1st Edition Mendel Sachs
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/relativity-in-our-time-from-
physics-to-human-relations-1st-edition-mendel-sachs/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Color of Our Shame Race and Justice in Our Time 1st
Edition Christopher J. Lebron
https://ebookfinal.com/download/the-color-of-our-shame-race-and-
justice-in-our-time-1st-edition-christopher-j-lebron/
Current Issues in Human Rights and International Relations
Papers from the Clemens Nathan Research Centre 1st Edition
Clemens Nathan
https://ebookfinal.com/download/current-issues-in-human-rights-and-
international-relations-papers-from-the-clemens-nathan-research-
centre-1st-edition-clemens-nathan/
The Science and Ethics of Engineering the Human Germ Line
Mendel s Maze 1st Edition Jon W. Gordon
https://ebookfinal.com/download/the-science-and-ethics-of-engineering-
the-human-germ-line-mendel-s-maze-1st-edition-jon-w-gordon/
Barbarism and Civilization A history of Europe in our time
1st Edition Bernard Wasserstein
https://ebookfinal.com/download/barbarism-and-civilization-a-history-
of-europe-in-our-time-1st-edition-bernard-wasserstein/

3. Ultranationalism in German Japanese Relations 1930 1945
From Wenneker to Sasakawa 1st Edition John Chapman
https://ebookfinal.com/download/ultranationalism-in-german-japanese-
relations-1930-1945-from-wenneker-to-sasakawa-1st-edition-john-
chapman/
Photography Narrative Time Imaging our Forensic
Imagination 1st Edition Greg Battye
https://ebookfinal.com/download/photography-narrative-time-imaging-
our-forensic-imagination-1st-edition-greg-battye/
Albert Camus The Unheroic Hero of Our Time 1st Edition
Ramin Jahanbegloo
https://ebookfinal.com/download/albert-camus-the-unheroic-hero-of-our-
time-1st-edition-ramin-jahanbegloo/
An Introduction to Relativity 1st Edition Jayant V.
Narlikar
https://ebookfinal.com/download/an-introduction-to-relativity-1st-
edition-jayant-v-narlikar/
Our Marvelous Bodies An Introduction to the Physiology of
Human Health 1st Edition Gary F. Merrill
https://ebookfinal.com/download/our-marvelous-bodies-an-introduction-
to-the-physiology-of-human-health-1st-edition-gary-f-merrill/

5. Relativity in Our Time From Physics to Human Relations
1st Edition Mendel Sachs Digital Instant Download
Author(s): Mendel Sachs
ISBN(s): 9780748401178, 0748401172
Edition: 1
File Details: PDF, 1.27 MB
Year: 2005
Language: english

7. Relativity in Our Time

8. To the Memory of My Father
Samuel Sachs

9. Relativity in Our Time
From Physics to Human Relations
Mendel Sachs
Department of Physics and Astronomy
State University of New York at Buffalo
Taylor & Francis
London • Washington, DC

10. UK Taylor & Francis Ltd, 4 John St, London WC1N 2ET
USA Taylor & Francis Inc., 1900 Frost Road, Suite 101, Bristol, PA 19007
This edition published in the Taylor & Francis e-Library, 2005.
“To purchase your own copy of this or any of Taylor & Francis or Routledge’s collection of
thousands of eBooks please go to www.eBookstore.tandf.co.uk.”
© M.Sachs, 1993
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored
in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
electronic, electrostatic, magnetic tape, mechanical photocopying, recording
or otherwise, without the prior permission of the copyright owner and
publisher.
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN 0-203-22373-X Master e-book ISBN
ISBN 0-203-27788-0 (Adobe eReader Format)
ISBN 0-7484-0117-2 (cased)
0-7484-0118-0 (paper)
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data are available
Cover design by John Leath, illustration by Daniel E.Sachs

11. Contents
Preface ix
Motivations for discussions of the philosophy of relativity theory and
its extension from physics to the field of human relations.

1. Introduction 1
A non-mathematical discussion of the axiomatic basis of
Einstein’stheory of relativity and its possibilities for future
developments in physics.

2. A seminal idea—the principle of relativity 13
Ideas leading from the study of light to the general basis of special
relativity in physics.

3. Early observations of things 16
Atomistic views of things in ancient Greece to the revolution of Galileo
and Newton to Faraday’s field concept in 19th century physics.
Dialogue: Space and time as ‘things-in-themselves’ versus an abstract
view.

4. Toward an abstract view of nature 21
An intellectual step in the 19th century from the ‘thingness’ of matter,
in terms of atomism, to the continuous field concept of matter, and the
change in the role of space and time. Implications of the way that
human beings see themselves in the universe. The epistemology of
realism. Dialogue: Sociological implications of the holistic view of the
universe in abstract terms.

5. Einstein’s ideas of special relativity 27
Detailed qualitative argument leading to the principle of relativity and
the constancy of the speed of light. The meaning of ‘inertial frame of
reference’. The role of ‘common sense’ in physics. Dialogue: On the
absoluteness of the speed of light and its interpretation in the
philosophy of relativity physics.

12. 6. Space 32
Discussion of the meaning of space in science and philosophy—from
classical to relativistic views. Descartes versus Spinoza. Holism—
implications of a unity of humankind and all of the natural
environment. Russell’s argument against the view of ‘naive realism’.
‘Abstract realism’. Meaning of ‘distance’. Dialogue: On the perception
of space versus its abstract characteristic. ‘Space’ in the language of
science.

7. Time 40
The meaning of ‘time’ in early and modern views. Operational versus
abstract views. Early views: Aristotle, Augustine, Maimonides.
Perceptual time. Dialogue: Different views of ‘time’. Its role in holistic
sociological stands. Difference between animate and inanimate
manifestations of matter. Human consciousness and ‘time’.

8. Space-time 48
The meaning of the fusion of space and time into space-time in
relativity theory. Dialogue: On the question of ‘time travel’ according
to relativity theory.

9. The principle of relativity—from Galileo to Einstein 53
The meaning of ‘the principle of relativity’ (the ‘principle of
covariance’) as the underlying basis of the theory of relativity, and
alteration of this principle from Galileo to Einstein. Dialogue:
Conceptual change to the view of space-time as a language for
expressing the laws of matter. Possible applications of these ideas to
problems of society.

10. Violation of ‘common sense’ notions of distance and simultaneity 60
Initial discussions of the Fitzgerald-Lorentz contraction. Dialogue:
Meaning of relative length and controversy on this concept as a relative
measure versus its view as a relative material extension.

11. On the Fitzgerald-Lorentz contraction 67
Further discussion of the role of space-time as a language for relativity
physics, using the relativity of measures in the expressions of the laws
of nature in compared reference frames. Dialogue: Relativity of
language of reference frames compared with human prejudices—with
the principle of relativity leading to common understanding in all
reference frames.

vi

13. 12. Relative time and the twin paradox 71
Extension of the discussion of the preceding chapter to the
interpretation of relative time measures. Illogic in interpreting the
relative time measure as a relative measure of ageing, due to relative
motion. Einstein’s later views, implying a removal of the paradox
because of the linguistic interpretation of the time transformation.
Dialogue: Further discussion of the meaning of the logical paradox of
the twins seemingly encountered in earlier views of relativity theory.

13. Geometry, causality and the light cone in special relativity 79
The role of geometry in the logic of space-time. Relation to the concept
of causality. Dialogue: On the relation of ‘cause-effect’ to ‘time’.
Relation of the causality concept in relativity physics to a description
of the human society.

14. Particles of matter in special relativity and E=Mc
2
85
A simple derivation of the energy-mass relation from Einstein’s
principle of relativity, and a discussion of its basic meaning in physics.
Implications for quickly moving matter, relating to potential forces.
Dialogue: Extrinsic versus intrinsic qualities of matter. Application to
nuclear physics.

15. The continuous field concept in relativity 94
Explanation of the conceptual difference between the continuous field
concept and atomism, as foundational in theories of matter.

16. The Mach principle 98
Mach’s view of the inertia of matter in terms of its coupling to its
environment and his philosophy of science. Mach’s argument against
Newton’s atomistic view. Interpretation of the Mach principle with a
philosophic view of realism in field theory. Open system (in Mach’s
original view) going to a closed system (when expressed with the view
of general relativity in physics). The ‘generalized Mach principle’—
extending from the inertia of matter to all other intrinsic properties, as
due to coupling within a closed system. Dialogue: Implications of the
closed material system model in a model of societal relations.

17. Experimental confirmations of special relativity and transition to
general relativity
105
Experimental support for special relativity—the Michelson-
Morleyexperiment, the Doppler effect. The need to extend to general
relativity, comparing the laws of nature in relatively noninertial frames
of reference. Dialogue: On whether special and general relativity are
separate theories or two applications of the same theory.

vii

14. 18. The curvature of space-time 113
The meaning of mathematical curvature of the space-time language for
the laws of matter and the ‘principle of equivalence’. The role of the
‘geodesic’ in the laws of motion. Dialogue: Discussion of the
‘geometrization’ of matter and the geodesics of light signals.

19. Gravitation and crucial tests of general relativity 120
Ideas about the origin of the gravitational force in general relativity and
comparison with the bases of Newton’s theory of universal gravitation.
Discussions of crucial tests of general relativity not encountered in the
classical theory of gravity.

20. Faraday’s unified field concept 128
Faraday’s original concept to replace Newton’s ‘action-at-a-distance’
with the continuous field idea. Faraday’s generalization from the
unification of electricity and magnetism into electromagnetism to
the concept of a universal force field. Dialogue: On logical and
aesthetic bases for the unified force field concept. Comparison of the
evolution of ideas in science and the evolution of the human society —
from the model of ‘thingness’ to that of ‘holism’.

21. Einstein’s unified field concept 134
Extension from Faraday’s unified field of potentiality to Einstein’s
unified field of actuality—from an open system to a closed system.
Implications of a new mathematics—from linear equations to nonlinear
equations. Dialogue: Comparison of Einstein, Spinoza and Leibniz on
philosophical views of oneness at the foundational level of
understanding.

22. The night sky 140
Early observations of the night sky, from ancient Greece to Copernicus
and Galileo to modern times. The methods of determining astronomical
distances. The Hubble Law for the expanding universe.

23. Cosmology 146
The dynamical problem of the universe as a whole. Dialogue: From
classical newtonian cosmology to Einstein’s relativistic cosmology.
The ‘big bang model’, the ‘oscillating universe model’. Discussion of
the ‘inflationary universe cosmology’.

Index 160
viii

15. Preface
One of the most significant advances in twentieth century physics, indeed in the
entire history of science, was Albert Einstein’s discovery of the theory of
relativity. Though its mathematical implications have been necessary in much of
modern physics, there are some widespread misconceptions about the meaning
of this theory. In this monograph I explain my view of the fundamental meaning
of this scientific theory—the meaning which I believe Einstein intended,
according to his own writings, especially after it had matured to the stage of
general relativity
1
.
In addition to the implications of the theory of relativity with regard to the
‘inanimate’ features of the universe—the science of physics—the underlying
philosophy, when followed to its logical extreme, seems to me to carry over to
the field of human relations. For it is a philosophy that implies a unification of
man with nature, humanism, and mutual respect between all components of the
world.
I will attempt to convince the reader of this conclusion throughout the text,
and thus as we proceed with the exposition of ideas in this book, I will relate this
philosophy, not only to the applications to the physical world of inanimate
objects, but also to implications with regard to human relations —as seen
through the eyes of a physical scientist, rather than from the views of a
professional sociologist or psychologist.
It would be presumptuous of me to allude to any real expertise in the various
fields of human relations. Still, I do feel that as a member of the human race it
might be of benefit to our understanding of the world if the physical scientist
spent a part of his or her thinking time on problems that underlie the social
sciences, just as I feel that it could benefit the social scientist’s quest for further
understanding with regard to human relations, to look (just as non-
professionally!) at some of the ideas that underlie the physical sciences. These
reflections are based, in part, on my belief in the Spinozist view of the oneness
of man with nature—in fundamental terms —implying that the more we can
unify the theories about man’s behaviour in society with those we have
discovered concerned with the physical universe, the closer will we be to a valid
understanding of the real world
2
.

16. This is not to say that thus far our search for fundamental truths about the
natural world has not had an important practical impact on our way of life, our
attitudes and well-being. Indeed, the slightest glimpse at the history of the human
race reveals that great practical advances have been made: in medicine, to
prolong life with years of better health and comfort; in technology, to provide us
with a more affluent life, more leisure and, unfortunately, a more efficient means
of self-destruction!
But aside from practical by-products, the scientist trying to understand the
physical world, for the sake of understanding itself, would maintain that the
philosophical insights gained by humankind have raised our cultural sights; they
have opened the door to increased understanding of ourselves, as inseparable
components of the world, hopefully toward a life of peace, mutual respect and
oneness.
Many express doubts that the advantages I claim really do follow from purely
intellectual endeavours, and ask: What is ‘pure knowledge’ really good for? To
answer that we seek a basic understanding of the world because history teaches
us that such studies have always (eventually) led to practical applications,
contradicts my initial assertion that this is a pursuit of understanding for the sake
of understanding itself! Indeed, with the motivation of practical applications in
mind—no matter how far in the future they may come—science, as any other
pursuit of ideas, would slowly become corrupted of its original purpose, until it
would be dead! This can be likened to the gradual petrification of a tree—it may
look like a living tree after the process has been completed, but in fact it would
then only be inorganic, dead stone!
I believe that the answer to the question is in part subjective. My answer is
that society should support the activities of purely intellectual pursuit, because it
is natural for the human being to explore his or her curiosity, and in my view,
this has positive value. The act of killing another human being may also be a
natural function, but in my view it has negative value! My criteria for
distinguishing positive from negative values are that positive actions relate to:
the well-being of society, of which the individual is an integral, inseparable
component, rather than a dispensable ‘part’; to humanism; and to the holistic
concept of the oneness of all of nature.
Further implications follow from these criteria. One is the positive value of the
freedom of the individual—to the extent that an individual’s actions neither harm
nor restrict the freedom of others. Another is the rejection of the (in my view)
negative value of the policy that ‘the end justifies the means’. I do not look at the
world, fundamentally, in terms of a time-evolving entity. I see it, rather, as a
basic existent, of which humankind is a particular manifestation, with the feature
of ‘influencing’ and ‘being influenced’ at one stroke. With this view, then, all
our actions that would be positive must be for the well-being of the world, as it
exists. Actions that lead to the removal of freedom and inhumane treatments of
fellow members of the human society, as well as self-motivated destruction of
our natural environment, cannot be justified at any time, no matter what ends are
x

17. claimed! If we are to learn anything from the history of our society, the first
lesson is that a policy based on this notion that the ‘end justifies the means’ can
only lead to failure in reaching the ultimate (sometimes well-intentioned) goals.
This route has led mostly to the attainment of totalitarian control in the hands of
a few leaders, exploiting their populace in order to maintain power, while paying
lip-service to altruistic principles
3
!
The existential view of the world, that I take, is not that it is a physical system
in space and time. Rather, it is based most fundamentally on an underlying order,
in terms of the mutuality of its (inseparable) components. This view implies, to
me, that every action in every day of one’s life must be considered from the
standpoint of the entire society. I do not claim that such a Utopian society can be
achieved, but I do believe that it would be progressive to strive toward the
attainment of attitudes in this direction.
One of the important developments of 20th century science that teaches this
philosophy is the theory of relativity, when expressed in its full form. For, with
the approach of this theory, we have the implication that the world is
continuously one—a closed system of inseparable components. However, to
convince our fellow human beings of the truth of this assertion, it is necessary to
do more than philosophize. We must exploit this philosophy in a precise way in
order to demonstrate the truth of its assertions. If this can be done with regard to
the ‘inanimate’ aspects of the world—the apparent things that we see and
experience about us—from the cosmological domain of the universe as a whole
to the microscopic domain of elementary particle physics, then we would have at
least made a start toward extending these principles to the domain of human
relations.
The main discussion of this book is based on a seminar course, designed for
undergraduates from the sciences and the humanities, on the underlying
philosophy of Einstein’s relativity theory. The inclusion of students from the
humanities always enlivened the atmosphere with the sorts of questions and
comments that science students do not generally raise, regarding some of the
implications of this philosophy in societal problems. My answers to their
questions, as well as the comments of the other participants in the seminars, were
not those of professionals in sociology, anthropology or psychology. Rather, they
were the natural responses of lay people or students in these fields, who are
generally interested in the implications of the pursuit of ideas that may
eventually be applicable to understanding ourselves more completely and in
satisfying our natural curiosity about the world in general. I have incorporated
some of this discussion in the body of the text, but most is in the form of
Question-Reply sections towards the end of the chapters.
When each set of seminars was completed, I felt that most participants indeed
came away with some basic understanding of the ideas that underlie the theory
of relativity—not its mathematical structure which, of course, is necessary for
the professional physicist to exploit technically the theory further—but rather the
logical connection of ideas that underlie this very great discovery in
xi

18. contemporary science. I believe (perhaps wishfully!) that most participants were
convinced that pure science, for its own sake, is indeed relevant to society,
primarily with regard to a broadening of our culture. This activity, in my view,
leads to an enrichment of human values and helps to reveal to individuals their
true authenticity, through the climate of freedom that it creates. My main aim in
writing this book is for the same sort of enthusiasm to carry over to the reader.
Mendel Sachs
Buffalo, New York
NOTES
1 A clear statement of Einstein’s interpretation of the theory of relativity, that he had
settled on as his theory matured, is given in his Autobiographical Notes, in Albert
Einstein—Philosopher-Scientist (edited by P.A.Schilpp) (Open Court, 1949).
2 Spinoza’s main philosophical views were expressed in: B.Spinoza, Ethics, R.H.
M.Elwes, transl. (Dover, 1955). Also see: H.A.Wolfson, The Philosophy of Spinoza
(Schocken, 1969).
3 A well-known contemporary political philosophy that maintains the policy that ‘the
end justifies the means’ is Communism. It is indeed apropos that in our own time,
in 1991, one of the most powerful nations in the world, whose government
professed to be based on this political philosophy—the Soviet Union—has
abandoned it, renouncing Communism and its totalitarian approach. This was not
only because of its lack of humanism, but also for the pragmatic reason that it did
not work! It took 74 years for the Communist form of government of the USSR to
break down—as an ultimate consequence of its ideology.
xii

19. 1
Introduction
Before coming to the main text of this monograph, I would like to make three
preliminary remarks about relativity theory. First, in the context of the history of
science, Einstein’s theory of relativity did not appear at a particular point in time,
disconnected from all preceding developments of ideas in physics. Indeed, this
theory has some very important roots in classical physics and in the ideas of the
ancient times.
Some of the most important precursors for Einstein’s theory of relativity are:
• Galileo’s principle of inertia
1
;
• Galileo’s concept of the subjectivity of all motion and spatial measure to
underlie the objectivity of a law of moving matter, called, ‘Galileo’s principle
of relativity’
2
;
• Newton’s third law of motion, implying the elementarity of a closed system
of matter and the relativity of the reference frame of one component of matter
in mutual interaction with another, in accordance with the statement of his law:
for every force exerted by one body of matter on another, there is an equal and
oppositely directed force exerted by the latter body on the former; and
• important precursors for the theory of relativity in ancient Greece i.e.
concepts of invariance that one may see (in abstract form) in the metaphysical
views of Plato—his concept of ‘forms’—and the holistic view of Parmenides,
as well as the elementarity of process in Heraclitus
3
.
Second, while the mathematical expressions can become quite complicated,
especially in its most general form (in general relativity), this theory is extremely
simple from the conceptual point of view. It is the purpose of this monograph to
discuss the conceptual and logical structure of the theory, rather than its
mathematical language. For to comprehend its conceptual content is to
understand the theory of relativity. It was Einstein’s contention, as I will attempt
to demonstrate below, that because of its extreme conceptual simplicity, the
theory of relativity should be comprehensible to not only the students and
professionals in physics, but also to any lay readers who wish to broaden their
comprehension of the natural world.

20. Therein lies a major confusion among contemporary scientists, as well as the
lay public—a confusion between ‘mathematical simplicity’, on the one hand, and
‘conceptual simplicity’ on the other. That the theory of relativity is not
mathematically simple, in all of its ramifications, does not imply that it is equally
unsimple from its conceptual side!
Indeed, one of Einstein’s primary reasons for his strong faith in the objective
truth of the theory of relativity is its logical simplicity (not its mathematical
simplicity!). In a letter that Einstein wrote to Louis de Broglie in 1954, he said
4
:
Die gravitationsgleichungen waren nur auffindbar auf Grund eines rein
formalen Prinzips (allgemeine Kovarianz), d.h. auf Grund des Vetrauens
auf die denkbar in grösste logische Einfachheit der Naturgesetze.
[The equations of gravitation were able to be discovered only on the
basis of a purely formal principle (general covariance) that is to say on the
basis of the conviction that the laws of nature have the greatest imaginable
logical simplicity.]
Third, Einstein’s meaning of relativity theory evolved from his earlier
conception, ‘special relativity’, to an entirely different conceptual view, when
‘general relativity’ appeared. His conception of special relativity was based on an
epistemological stand of operationalism and positivism— asserting that the only
meaningful statements about the world must be directly tied to empirical or
operational responses that human beings may have—and where the model of
matter is in terms of atomism. His later epistemological stand in general
relativity is based on the view of realism —wherein the assumption is made that
there is a real world, independent of whether or not there are human beings
around to perceive its features —and where the model of matter is most
fundamentally in terms of continuity rather than atomism. In this view, it is
indeed possible to draw conclusions about the real world that are not directly tied
to empirical evidences, though these statements may lead, in a logical chain of
conclusions, to empirical predictions
5
.
THE BASIC PREMISE OF RELATIVITY—THE
PRINCIPLE OF COVARIANCE
The basic idea of the theory of relativity that convinced Einstein of its extreme
simplicity is his principle of covariance, also referred to as the principle of
relativity.
This principle asserts that the laws of nature must have expressions
independent of the frame of reference in which they are represented—from any
particular observer’s view. This is equivalent to saying that the laws of nature are
totally objective.
We see, then, that the theory of relativity is based on a premise that is a law
about laws, rather than a law that deals directly with physical phenomena. The idea
2 RELATIVITY IN OUR TIME

21. about the objectivity of the laws of nature is, however, not really that new! For
how could a law be a law, by definition of the word ‘law’, if it were not totally
objective?
Thus it seems at this stage of the discussion that the theory of relativity is
based on a premise that is tautological—such as the statement that ‘woman is
female’! If this were indeed the case, then Einstein’s theory of relativity would
not be a scientific theory, for a scientific truth must be contingent on nature,
whereas a tautological truth is a ‘necessary truth’— it cannot be anything other
than what it asserts.
Nevertheless, the principle of covariance of relativity theory is not really a
tautology because it depends on two tacit assumptions that are indeed contingent
on nature:
• there exist universal scientific laws that prescribe the logical connections
between causes and effects; and
• these scientific laws may be comprehended by us and expressed in a precise
way—sufficiently so as to allow us to test their conclusions in
experimentation as well as testing their logical consistency.
The first of these tacit assumptions is based on an idea sometimes referred to as ‘the
principle of total causality’—the idea that for every physical effect in the world
there is a logically connected physical cause. Of course, this assertion is not
necessarily true. However, it seems to me that it is the credo of the scientists,
since it is their very purpose, as scientists, to search for the causal connections of
the physical manifestations of the universe, in any of its domains, in order, in
turn, to gain in our comprehension of the fundamental nature of matter.
The second tacit assumption—the idea that we can comprehend and express
the physical laws—is also not necessarily true. Perhaps it is arrogant for us, the
human beings on this planet Earth, here in this rather insignificant corner of the
universe, to make such a bold claim. Nevertheless, I believe that the history of
science attests to the fact that indeed we have made some progress in the
direction of increased understanding of the infinite universe, over the past
millennia. Thus we have some confidence that it is possible for us to attain
increased understanding of the objective physical laws of the universe—
miniscule as our accumulated understanding may be at any particular stage of
our history (including the present!), compared with all that there is to
understand. This assertion is along the same line of thought as Einstein’s, when
he said: ‘The most incomprehensible thing to me is that we can comprehend
anything about the universe!’ Thus he had confidence that we can indeed
comprehend something of objective reality, small as this understanding may be
compared with a total understanding—which we could never achieve, because of
our finiteness. Nevertheless, it is our obligation, as scientists, to continue with
the task of gaining in our understanding of the real world.
INTRODUCTION 3

22. THE ROLE OF SPACE AND TIME IN RELATIVITY
THEORY
The assumption that we can express the laws of nature, means that we can find
an appropriate language for a precise way to represent the laws. This idea has led
to the introduction of the space-time in the theory that is different than its use in
the earlier physical theories. For in the classical views, space and time are there,
whether or not matter is present. One then ‘puts matter into space and time’, as
one might put socks into an empty drawer. But in the view of relativity theory,
space and time are not ‘things-in-themselves’—rather they are only related to a
language that is invented for the purpose of facilitating an expression of the laws
of matter.
The most convenient language that we have discovered so far in the history of
physics, to represent the laws of motion, is in terms of four continuously variable
parameters, playing the role of the ‘words’ of this language, and a logic that
connects them (analogous to the syntax of verbal language, such as the ‘subject-
predicate’ relation), to give meaning to the expressions of this language. The
logic of the space-time language of relativity theory is in two parts: algebra and
geometry. [At the present stage of Mathematics, mathematicians believe that all
theorems of algebra and geometry merge into a common set of theorems, and
thus their actual separation is artificial. However, for the purposes of this
exposition it will be convenient to consider them separately.]
The principle of covariance asserts that the laws of nature must be totally
objective—meaning that their forms must be independent of the space-time
reference frame in which they are expressed, from any particular observer’s
point of view. The space-time language itself is relative to the reference frame in
which it is expressed—hence the name of this theory! Still, the primary focus of
the principle of covariance is on something that is absolute rather than relative—
this is the invariant law of nature itself.
In the early stages of this theory, its name led to the erroneous impression that
this approach in science is based on the philosophic view of ‘relativism’ —the
idea that all knowledge is relative only to the ‘knower’—i.e., that there is no
objective knowledge to talk about. Of course, Einstein never had this view in
mind—his approach was just the opposite, where one focuses on the invariant
(objective) law of nature. To avoid the confusion, Einstein tried to rename his
theory ‘invariententheorie’ (theory of invariants), implying a focus of this theory
on absoluteness rather than relativeness. However, he eventually rejected the
name change because of further confusion he thought it might entail
6
.
The role of space and time in relativity theory is then to serve as a language
whose sole purpose is to facilitate a subjective expression (i.e. relative to the
reference frame) for objective laws of nature (i.e. laws that are in one-to-one
correspondence in regard to their expressions in all possible frames of reference.
To exemplify the notion that not everything is relative, we note that one thing
that cannot be relative is the universe itself. For the universe, by definition, is all
4 RELATIVITY IN OUR TIME

23. that there is, therefore there is nothing else to be relative to! This absoluteness of
the universe, in turn, entails the absoluteness of its basic characteristics, as
expressed in the laws of nature. Thus we see that, logically, the absoluteness of
the universe as a whole implies that the laws of nature must have forms that are
absolute—that they are ‘covariant’ with respect to changes to any reference frame
—that is, any scientific investigator would see that the law for any particular
phenomenon in all possible reference frames relative to his own must be in exact
correspondence. But this is just Einstein’s starting premise of the theory of
relativity—the principle of covariance.
This idea is entirely analogous to the subjectivity of verbal languages in order
to express objective meanings. For example, before Newton’s discovery of the
law of universal gravitation, the English may have expressed the law of gravity
as: ‘Whatever goes up, must come down’. The French, to express the same
meaning, would have said: ‘ce qui s’élève doit descendre’. The languages are
different, but they express precisely the same idea.
Einstein’s principle of covariance then asserts that if a particular set of
relations is indeed a universal law of nature, it must be independent of the
reference frame in which it is expressed. If, in the preceding example, the
English would have said something slightly different, such as: ‘Whatever goes
up usually comes down’, but the French said the same thing as before, the
principle of covariance would be in violation, implying that the scientists from
both ‘frames of reference’ should investigate further until they could come up
with an objective statement about ‘things that go up’.
The language translations between English and French in this example,
applied to all other possible statements, so as to preserve the meanings of the
sentences (in one-to-one correspondence) then forms a ‘transformation group’—
in the language of algebra.
It is interesting to note that the full set of such ‘translations’ of the
mathematical space-time language in physics is more precise than the
translations of verbal languages to preserve the meanings of sentences, e.g.
between English and French. This is because the translations of verbal languages
entail meanings expressed with words and body gestures of one language that are
tied to a particular culture that is not easily translatable into ideas in terms of
words and body gestures of the language of a different culture. But there is no
such difficulty encountered in the translation of mathematical languages because
of their increased precision, and because they are all based on a single
(scientific) culture. Even so, the mathematical languages are not as rich as verbal
languages, certainly not at our stage of development of the human culture. [I
believe that they will never match, because human feelings will probably never
be expressible in mathematical terms!]
INTRODUCTION 5

24. Implications of the space-time logic in the physical laws
The universality of the speed of light
A logical implication of the principle of covariance is that purely spatial and
purely temporal measures are not objective entities in themselves. Indeed, it was
discovered by Einstein (as we will discuss more explicitly in the next chapter)
that in order to express a law of nature covariantly, a spatial measure in one
frame of reference must be expressed as a particular combination of spatial and
temporal measures in other frames of reference if the law that they express is to
be in correspondence in the different reference frames. Similarly, a purely
temporal measure in one particular reference frame must be expressed as a mixture
of spatial and temporal measures in other (relatively moving) reference frames.
Thus, it is necessary in this theory to express the words of the language as ‘space-
time’ measures, rather than space measures separately from time measures.
Now if one must generally express space and time measures in this fused way
in the laws of nature, then they must be defined with the same units; instead of
referring to time measures in the different reference frames as (t, t′, t′′,…)
seconds, we should refer to them as (ct, ct′, ct′′,…) centimetres, where c is a
universal conversion factor, independent of reference frame, with the dimension
of centimetre per second—a universal speed. If the conversion factor c would
not be independent of reference frames, then it would not be possible to separate
physical extension from duration, that correlate with the space and time
measures in the predictions of a theory. Such a separation is, of course, an
empirical requirement of the theory. Thus it follows that the speed c is a constant,
independent of the reference frame in which it is expressed.
At this stage of the argument, there is nothing to tell us the magnitude of this
constant speed, c. It was when Einstein studied the laws of electromagnetism, in
the form of Maxwell’s equations, that he identified this constant with the precise
value of the speed of light in a vacuum.
Since c is a universal constant in the expression of the space—time language
for all physical laws, not just electromagnetism, it must be the same conversion
factor in the expression of all other laws of nature, when they are expressed
covariantly. That is to say, all laws of nature, according to the theory of relativity,
are supposed to preserve their forms in transformations to all possible reference
frames, just as the language translation between English and all other languages
must preserve the meanings of all possible sentences.
Thus we have seen that the universality of the speed of light is a logical
consequence of the principle of covariance, and not an independent axiom of the
theory of relativity—leaving the principle of covariance as the only basic
premise of the theory.
In his initial papers on this theory, Einstein said that the universality of the
speed of light is an independent axiom of this theory, in addition to the principle
of covariance. Showing that the latter is truly the only independent axiom of the
6 RELATIVITY IN OUR TIME

25. theory then increases its simplicity, thereby satisfying further Einstein’s criterion
of maximum simplicity for the physical laws.
Continuity replaces atomism—an implication of the algebraic logic of relativity theory
The algebraic logic of the space-time language relates space-time points to
each other in the sense of rules of combination, countability, compactness, and so
on. The most precise way to express this logic is in terms of a ‘symmetry group’
and its irreducible representations. Because space-time is a continuous set of
parameters, the symmetry group of relativity theory is a continuous group. A
profound implication of this algebra is that the solutions of the laws of nature are
continuous functions of the space-time variables. These are called the ‘field
variables’ and are, most fundamentally, to represent matter in all possible
domains—from the physics of elementary matter (protons, electrons, etc.) to the
physics of the universe as a whole, the domain of ‘cosmology’. The field
variables are then the ‘dependent variables’, that solve the laws of nature (the
field laws) while they are ‘mapped’ in the space of ‘independent variables’ (the
space-time coordinate system). Such a theory is then based on the ‘field concept’.
The field concept, logically implied by the principle of covariance of relativity
theory, then leads to the idea that any domain of matter has no discrete spatial
cut-off. It then follows that, most fundamentally, the world is not atomistic.
What appear to be the elementary particles of matter, according to this view, are
in reality spatially peaked modes of a continuum matter field—analogous to the
ripples of a continuous pond. This is indeed a physical consequence of the
algebraic logic of space-time in the theory of relativity, where atomism is
replaced with continuity, everywhere
7
.
Implications of the geometric logic of space-time in relativity theory —a curved space-time
and the principle of equivalence
The geometric logic of the space-time language relates the space-time ‘words’
to each other in the sense of relative congruence, parallelism, mapping, and so
on. It then follows that if this language is to reflect the continuous variability of
the matter fields in space-time, then the relations of the space-time points to each
other must be correspondingly variable. However, the relations between the
points of a euclidean space are the same everywhere. Einstein then recognized
that euclidean geometry is an inadequate logic for the language of the laws of
matter in relativity theory.
The new logic that he adapted was Riemann’s differential geometry. It has the
feature that as the parameters that represent the presence of matter are
continuously diminished, the riemannian geometry correspondingly approaches a
euclidean geometry. This is an asymptotic approach, never in principle reaching
the limit, so long as we are describing existing matter (i.e. the subject of physics,
per se). With this view, the limiting euclidean geometrical system can only
represent the language for the laws of a perfect vacuum, everywhere
8
.
INTRODUCTION 7

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

27. — Luultavasti sen vuoksi, että lupasin hänelle tänään
kunniasanallani kosia Lizaveta Nikolajevnaa viiden päivän kuluessa
tästä päivästä lukien, — Nikolai Vsevolodovitš sanoi samassa
odottamattoman avomielisesti.
— Vai niin, sehän on totta, — Pjotr Stepanovitš puhua leperteli
aivan kuin hieman hämillään. — Huhuillaan kihlauksesta, tehän
tiedätte? Eikö liene tottakin. Mutta te olette oikeassa, kyllä hän tulee
luoksenne, jos vain kutsutte, vaikkapa olisi jo menossa vihille toisen
kanssa. Ettehän suutu, että minä näin…
— En, en ollenkaan.
— Huomaan, että tänään on vaikeata saada teitä suuttumaan, ja
se peloittaa minua. Olen hyvin utelias näkemään, miten te
huomenna ilmestytte. Teillä on varmaankin jo monta kepposta
valmiina. Ettehän suutu, että minä näin…?
Nikolai Vsevolodovitš ei vastannut mitään, mikä sai Pjotr
Stepanovitšin aivan vimmastumaan.
-— Muuten, oikeinko te tosissanne puhuitte äidillenne Lizaveta
Nikolajevnasta? — hän kysäisi.
Nikolai Vsevolodovitš katsahti häneen kylmän tarkkaavaisesti.
— Jaha, ymmärrän, vain rauhoittaaksenne häntä, no niin.
— Mutta jospa olisinkin tosissani? — kysäisi Nikolai Vsevolodovitš
lujasti.
— No, mitäs sitten muuta kuin Jumala kanssanne, kuten tällaisissa
tapauksissa on tapana sanoa. Eihän se häiritse asiaa (huomasitteko,

28. en sanonut meidän asiaamme, te ette pidä sanasta meidän), ja
minä, minä taas olen aina valmis palvelukseenne, tiedättehän sen.
— Niinkö arvelette?
— Minä en arvele mitään, en yhtään mitään, — kiiruhti Pjotr
Stepanovitš nauraen vastaamaan. — Tiesinhän muutenkin, että te
olette jo ennakolta kaikki omat asianne ajatellut perin pohjin, teillä
on kaikki jo harkittua. Tahdoin vain sanoa, että olen aivan tosissani,
olen tosiaankin aina valmis palvelukseenne joka paikassa sekä joka
tapauksessa, olkoon tapaus millainen tahansa, ymmärrättehän
tämän?
Nikolai Vsevolodovitš haukotteli tuskin huomattavasti.
— Olette jo väsynyt minuun-, — Pjotr Stepanovitš hypähti
samassa pystyyn siepaten käteensä uuden uutukaisen pyöreän
hattunsa. Hän oli tekevinään lähtöä, mutta ei sittenkään lähtenyt,
vaan puhui herkeämättä seisoaltaan, välisti kävelikin huoneessa ja
innostuessaan napautteli hattuaan polviinsa.
— Aioin saada teidät vielä hyvälle tuulelle kertomalla jotakin
Lembken herrasväestä, — hän huudahti - iloisesti.
— Ei nyt, myöhemmin sitten. Miten muuten on Julija Mihailovnan
terveyden laita?
— Pitääpä teillä jokaisella olla tuo suurmaailman tapa tiedustella
toisen terveyttä, vaikka hänen terveytensä huvittaa teitä yhtä vähän
kuin harmaan kissan terveys. Mutta siitä huolimatta te sitä kysytte.
Se on kaunista. Hän on terve ja kunnioittaa teitä aivan
taikauskoisesti, taikauskoisesti odottaa teiltä hyvin paljon.

29. Sunnuntaisesta tapauksesta ei hiiskahdakaan, onpa vakuuttunut
siitäkin, että te jo pelkällä ilmestymisellänne voitatte kaikkien
sydämet puolellenne. Kunniasanallani, hän kuvittelee kykenevänsä
suorastaan mihin tahansa. Muuten, te olette nyt arvoituksellinen,
romanttinen henkilö, enemmän kuin koskaan ennen, — asema on
lupaava. Teitä odotetaan kärsimättömästi. Kun lähdin, oltiin jo kovin
kiihkeitä, mutta nyt on jo kahta kiihkeämpää. Muuten, vielä kerran
kiitoksia kirjeestä. Kaikki pelkäävät kreivi K:ta. Tiedättekö mitä, ne
pitävät teitä urkkijana? Minä myöntelen, ettehän suutu.
— Ei tee mitään.
— Ei mikään. Myöhemmin se olisi suorastaan välttämätöntä. Niillä
on täällä omat tapansa. Minä tietenkin vain kannustan heitä. Julija
Mihailovna on aina kaiken etunenässä. Gaganov myös… Te nauratte?
Minullahan on oma taktiikkani. Valehtelen minkä kerkiän, mutta
äkkiä sanonkin taas viisaan sanan juuri silloin, kun sitä eniten
odotetaan. Silloin ne ympäröivät minut, mutta minäpä alan
uudelleen valehdella. Minun suhteeni jo ollaan täysin selvillä:
»lahjakas mies». sanovat, »mutta on kuin olisi kuusta tipahtanut».
Lembke kehoittaa minua pyrkimään taas virkauralle, että pääsisin
ihmisten kirjoihin. Tiedättekö, kohtelen häntä hyvin ylimielisesti,
suorastaan häpäisen hänet, eikä hän voi muuta kuin katsoa
muljotella minuun. Ja Julija Mihailovna vielä yllyttää. Muuten,
Gaganov on teille hyvin vihoissaan. Eilen hän puhui minulle
Duhovissa teistä paljon pahaa. Ja minä ilmaisin silloin tietenkin
hänelle heti koko totuuden, toisin sanoen en nyt tietenkään koko
totuutta. Viivyin hänen vieraanaan Duhovissa koko päivän.
Suurenmoinen maatila, ei ole hullumpi talo.

30. — Onko hän nyt sitten parhaillaan Duhovissa? kysäisi äkkiä kuin
havahtuen Nikolai Vsevolodovitš melkein pystyyn hypähtäen ja
siirtyen hyvän joukon eteenpäin.
— Ei, hän ei ole siellä. Tulimme hänen kanssaan yhdessä tänä
aamuna kaupunkiin, — vastasi Pjotr Stepanovitš, aivan kuin ei
ollenkaan olisi huomannut Nikolai Vsevolodovitšin yht’äkkistä
mielenlevottomuutta. — Mitäs tämä on, taisin pudottaa kirjan, —
hän kumartui nostamaan lattialta pudottamansa korukantisen
kuvitetun niteen. — Balzac'in naisia, kuvitettu, — hän avasi kirjan, —
en ole lukenut. Lembke kirjoittaa myös romaaneja.
‒ Todellako? — kysyi Nikolai Vsevolodovitš aivan kuin asia olisi
todella häntä huvittanut.
‒ Venäjän kielellä ja aivan salaa tietenkin. Julija Mihailovna tietää
siitä ja antaa sen tapahtua. Tuolla yömyssyllä on sentään
hienostuneet tavat Se on kehityksen tulos, kaikki tuo. Miten
muotokaunista ja hillittyä! Kunpa me osaisimme jotakin tuontapaista.
— Te kehutte hallintojärjestelmää?
— Miksi en sitä tekisi? — Ainoata, mikä meillä Venäjällä on
luonnollista ja jo saavutettua…‒ en rupea en en, — hän huudahti
äkkiä, — en minä siitä aikonut, siitä arkaluontoisesta ei sanaakaan.
Muuten, hyvästi, tehän olette aivan vihreä kasvoiltanne.
— Olen vilustunut.
— Se on luultavaa, pankaapa maata. Muuten täällä on eräitä
itsensäsilpojia, huvittavaa väkeä… Mutta siitä myöhemmin… Muuten,
vielä eräs pikku juttu. Piirikunnassamme majailee-

31. jalkaväkirykmentti. Perjantai-iltana me olimme B:ssä juomassa
upseerien parissa. Meillähän on niiden joukossa kolme ystävää, vous
comprenez? Keskusteltiin ateismista, ja Jumala pantiin tietenkin
viralta. Vinkuivat suorastaan ilosta. Muuten Šatov väittää, että jos
Venäjällä ryhdytään kapinaan, niin välttämättä on aloitettava
ateismista. Ehkäpä on tottakin. Muudan jo harmaahapsinen
puolisivistynyt kapteeni istui, istui ja tuumiskeli ääneti, ei puhunut
sanaakaan, kunnes yht'äkkiä nousi, pysähtyi keskelle huonetta ja
samassa sanoa pamahdutti ääneen, mutta samalla kuin noin vain
itsekseen puhellen: »Jos ei Jumalaa kerran ole, niin mikäs
kapteenikaan minä sitten enää olen?» Otti lakkinsa, viittasi kädellään
ja lähti pois.
— Koko selvästi lausuttu ajatus, — Nikolai Vsevolodovitš haukotteli
jo kolmannen kerran.
— Todellako? Minä en ymmärtänyt ja ajattelinkin kysyä sitä teiltä.
Mitä muuta tarvittaisiin: Špigulinien tehdas on hyvin mielenkiintoinen
laitos, kuten tiedätte, siellä on viisisataa työmiestä, se on koleran
pesäpaikka, sitä ei ole puhdistettu viiteentoista vuoteen, ja
työmiesten palkoista pimitetään aina osa, mutta omistajat ovat
miljoonamiehiä. Saatte uskoa, että joillakuilla työmiehillä on jo
Internationalestakin jokin käsitys. Miksi te hymähditte? Saattepa
nähdä, antakaa minulle vain aikaa, vaikka kuinka vähän olen jo
kerran pyytänyt teiltä armon aikaa ja pyydän vieläkin, ja silloin…
muuten, suokaa anteeksi, en minä enää, en, enhän minä siitä, älkää
nyt irvistelkö. Muuten, hyvästi! Mutta olenpas minäkin hyvä, —
samassa hän jo taas kääntyi puolitiestä takaisin, — unohdin aivan
pääasian. Äsken ilmoitettiin minulle, että matka-arkkumme on
saapunut Pietarista.

32. — Mitä tarkoitatte? — Nikolai Vsevolodovitš katsahti häneen aivan
ymmällä.
— Tahdon sanoa, että teidän matka-arkkunne, teidän tavaranne,
frakkinne, housunne ja liinavaatteenne ovat saapuneet. Eikö totta?
— Niin jotakin sentapaista kai minulle kerrottiin.
— Voi, mutta saisinkos ne heti!…
— Pyytäkää Alekseilta.
— No, olkoon menneeksi, huomenna. Huomennako? Mutta
siellähän on minun takkini, frakkini ja kolme paria housuja teidän
tavaroidenne joukossa. Nehän tilattiin Charmeur'ilta teidän
suosituksenne avulla, muistattehan?
— Kuulin, että te täällä näyttelette keikaria, — Nikolai
Vsevolodovitš naurahti. — Onko totta, että aiotte ottaa
ratsastustuntejakin?
Pjotr Stepanovitšin suu vääntyi omituisen pinnistettyyn hymyyn.
— Tiedättekö, — hän jatkoi puhetta äkkiä merkillisen hätäisesti,
vavahtelevalla äänellä ja katkonaisesti, — tiedättekö mitä, Nikolai
Vsevolodovitš, me emme mene enää persoonallisuuksiin, eikö sovita
siitä kerta kaikkiaan? Teillä on tietenkin oikeus halveksia minua
kuinka paljon tahansa, jos se teitä huvittaa, mutta parempi olisi, jos
ainakin vielä jonkin aikaa voisitte olla persoonallisuuksiin kajoamatta.
Eikö niin?
— Hyvä on, en tee sitä enää, — sanoi Nikolai Vsevolodovitš. Pjotr
Stepanovitš naurahti, napahdutti hattuaan polveensa, muutti

33. ruumiinpainoaan jalalta toiselle ja oli taas kuten ennenkin.
— Minuahan pitävät jotkut täällä suorastaan teidän kilpailijananne,
me olemme muka Lizaveta Nikolajevnan kilpakosijoita, onhan minun
toki huolehdittava ulkomuodostani! — hän naurahti — Kuka teille
oikeastaan juoruaa? Hm. Kello on täsmälleen kahdeksan, lähden
matkaan. Lupasin käydä Varvara Petrovnan luona, mutta on nyt kai
jätettävä tällä kertaa. Ei, mutta teidänhän täytyy käydä maata, olette
sitten huomenna reippaampi. Ulkona sataa ja on pimeätä, minua
muuten odottaa ajuri, sillä öisin on täällä kaduilla rauhatonta… Ja
miten oivallinen sattuma: täällä kaupungissamme hiiviskelee
parhaillaan muudan Fedjka, Siperiasta karannut pakkotyövanki,
ajatelkaahan, minun entinen maaorjani, jonka isäkultani noin
viisitoista vuotta sitten luovutti sotamieheksi ja sai hänestä maksun.
Hyvin merkillinen olento.
— Te… oletteko puhunut hänen kanssaan? — virkkoi Nikolai
Vsevolodovitš iskien häneen silmänsä.
— Olen. Ei hän minua pelkää. Tämä olento suostuu mihin tahansa,
mihin tahansa — rahasta tietenkin, mutta on hänellä
vakaumuksiakin, omalaatuisia tietenkin. Niin, ja sitten vielä: jos
oikein tosissanne ajattelette sitä, mitä äsken mainitsitte Lizaveta
Nikolajevnan suhteen, niin sanon vielä kerran, että minäkin olen
olento, joka suostuu mihin tahansa, minua voi käyttää
kaikenluontoisiin tehtäviin, mihin vain, ja olen aina valmis
palvelukseenne… Mitä, tartutteko keppiin? Voi, mitä minä, ettehän te
keppiä; Ajatelkaapa, minusta näytti aivan kuin te olisitte hamuillut
keppiä?
Nikolai Vsevolodovitš ei hamuillut eikä puhunut mitään, mutta
totta oli, että hän oli noussut seisoalleen kasvoissa hyvin omituinen

34. ilme.
— Jos tahdotte saada jotakin aikaan myös herra Gaganovin
suhteen, — sanoa pölähdytti Pjotr Stepanovitš äkkiä ja suorastaan jo
osoittaen päällään paperipaininta, — niin on aivan selvää, että voin
kaiken järjestää, ja olenpa melkein varma, että te ette halveksikaan
apuani.
Samassa hän jo lähti odottamatta vastausta, mutta pisti vieläkin
kerran päänsä ovenraosta ja virkkoi:
— Sen vuoksihan minä vain, — hän huudahti puhuen hyvin
nopeasti, — että eihän esimerkiksi Šatoviallakaan ollut oikeutta
tuona sunnuntaina panna henkeänsä alttiiksi, silloin kun hän lähestyi
teitä, eikö niin? Toivoisin, että muistaisitte sen!
Sitten hän vastausta kuulematta katosi.
IV.
Ehkä hän lähtiessään luuli Nikolai Vsevolodovitšin yksin jäätyään
alkavan puida nyrkkiään seinään, ja sitä hän varmasti olisi ollut hyvin
halukas näkemään, jos se hänelle vain suinkin olisi ollut mahdollista.
Mutta jos hän näin luuli, niin hän pettyi suuresti. Nikolai
Vsevolodovitš oli aivan rauhallinen. Parisen minuuttia hän seisoi
pöydän luona aivan liikkumatta, nähtävästi syvissä mietteissä, mutta
kohta sen jälkeen hänen huulilleen ilmestyi kylmän välinpitämätön
hymy. Hitaasti hän istuutui sohvaan, entiselle paikalleen nurkkaan,
sulki silmänsä ja näytti vaipuvan aivan kuin uneen. Kirjeen nurkka

35. pisti yhä vielä esiin paperipainimen alta, mutta hän ei vain liikahtanut
sitä korjatakseen.
Pian hän oli kokonaan mietiskelyyn vajonnut. Varvara Petrovna,
joka viime päivinä ei ollut saanut huoliltaan rauhaa, oli turhaan
odoteltuaan Pjotr Stepanovitšia, rohjennut itse lähteä tapaamaan
Nicolas'ta, vaikka tiesikin tulevansa sopimattomaan aikaan. Hänestä
oli tuntunut koko ajan, että lopulta Nicolas kuitenkin sanoo hänelle
jotakin ratkaisevaa. Hiljaa kuten äskenkin hän naputti ovea, ja kun
vastausta ei kuulunut, hän aukaisi sen. Nähdessään Nicolas'n istuvan
kammottavan liikkumattomana hän lähestyi sohvaa varovasti, hänen
sydämensä sykki kiivaasti. Hän ei voinut käsittää, miten tämä oli
saattanut niin pian nukahtaa istualleen ja miten hän oli noin
liikkumaton, niin että hengitystäkään ei saattanut huomata. Kasvot
olivat synkän kalpeat, liikkumattomat, aivan kuin jähmettyneet;
kulmakarvat olivat hieman koholla ja yhteenpuristetut. Sanalla
sanoen, hän muistutti elotonta vahakuvaa. Melkein kolme minuuttia
hän seisoi poikansa edessä uskaltamatta itsekään hengittää, ja äkkiä
hänet valtasi kauhu. Hän lähti varpaisillaan huoneesta, pysähtyi vielä
kerran ovella, teki ristinmerkin poikansa puoleen ja lähti pois häntä
herättämättä, uusi raskas tunne rinnassaan ja mielessä uudet
murheet.
Nikolai Vsevolodovitš nukkui kauan, ainakin tunnin, jollei
enemmänkin, ja yhä samassa jäykistyneessä asennossa. Ei
ainoakaan hänen kasvojensa lihaksista värähtänyt, ei voinut havaita
pienintäkään liikettä koko ruumiissa. Kulmakarvat olivat koko ajan
samalla tapaa kurtussa. Jos Varvara Petrovna olisi vielä toiset kolme
minuuttia häntä tällaisena katsellut, hän ei olisi kestänyt sitä
painostavaa tunnetta, jonka tämä letarginen liikkumattomuus olisi
hänessä synnyttänyt, eikä varmastikaan olisi voinut olla häntä

36. herättämättä. Mutta äkkiä Nikolai Vsevolodovitš aivan itsestään avasi
silmänsä ja istui näin yhä vielä liikahtamatta kymmenisen minuuttia,
aivan kuin itsepintaisen uteliaana tarkastellen jotakin hänen
huomiotansa kiinnittävää esinettä huoneen nurkassa, vaikka siellä ei
ollutkaan mitään uutta eikä erikoista.
Viimein kajahti hiljainen, mutta täyteläinen seinäkellon lyönti. Se
löi kerran. Jonkin verran levottomana hän kääntyi katsomaan kellon
taulua, mutta melkein samana hetkenä avautui huoneen takaovi,
joka vei käytävään, ja kamaripalvelija, Aleksei Jegorovitš, tuli
huoneeseen. Toisessa kädessään hän kantoi lämpimännäköistä
päällystakkia, kaulaliinaa ja hattua, toisessa hopeista lautasta, jolla
oli kirjelippunen.
— Puoli kymmenen, — hän ilmoitti hiljaisella äänellä, ja
asetettuaan tuomansa vaatteet tuolin nurkalle hän toi herralleen
tarjottimella pienen kirjelipun, joka ei edes ollut lakalla suljettu, —
siinä oli pari riviä lyijykynäkirjoitusta. Silmäiltyään nämä rivit Nikolai
Vsevolodovitš otti itse myös pöydältä lyijykynän, töhersi kirjelipun
loppuun pari sanaa sekä laski sen takaisin tarjottimelle.
— Se on vietävä perille, heti kun olen poistunut, ja sitten
pukeutumaan, — hän sanoi nousten sohvalta.
Hänen yllään oli ohut samettitakki. Huomattuaan tämän hän mietti
hetkisen ja käski sitten tuoda toisen, verkatakin, jota hänen oli
tapana käyttää juhlallisilla iltavierailuilla. Viimein, jo täysin
pukeutuneena, hattu päässä, hän lukitsi oven, josta Varvara
Petrovna äsken oli tullut, ja vedettyään esiin paperipainimen alta
sinne piilottamansa kirjeen hän lähti ääneti käytävään Aleksei
Jegorovitšin saattamana. Käytävästä he tulivat kapeille kivisille

37. takaporteille, joista pääsi ulkoportaille, ja sieltä suoraan puistoon.
Ulkoeteisen nurkkaan oli varattu pikku lyhty ja iso sateensuoja.
— Harvinaisen sateen johdosta täkäläisillä kaduilla on hirvittävän
paljon lokaa, — ilmoitti Aleksei Jegorovitš aivan kuin olisi vielä
viimeisen kerran varovasti yrittänyt saada herraansa luopumaan
ulosmenosta. Mutta hänen herransa repäisi sateensuojan auki ja yhä
ääneti lähti kosteaan ja vetiseen puistoon, joka oli pimeä kuin kellari.
Tuuli suhisi ja taivutteli puolipaljaita puiden latvoja, kapeat
hiekkakäytävät olivat vetiset ja liukkaat. Aleksei Jegorovitš kulki pari,
kolme askelta edellä valaisten tietä lyhdyllä. Hän oli ilman hattua ja
frakkisillaan, aivan sellaisenaan kuin sisältä oli lähtenyt.
— Eihän meitä huomata? — kysäisi Nikolai Vsevolodovitš äkkiä.
— Ikkunoista ei tänne näy, ja sitäpaitsi kaikki on jo ennakolta
otettu huomioon, — vanhus vastasi hiljaa ja tasaisesti.
— Nukkuuko äitikulta?
— Kuten hänellä viime päivinä on ollut tapana, hän lähti
täsmälleen yhdeksältä omalle puolelleen. Hänen on mahdotonta
saada mitään tietää. Milloin saan odottaa teitä palaavaksi? — hän
lisäsi rohjeten vihdoin kysäistä jotakin.
— Kello yhdeltä, puoli kahdelta, ei ainakaan kahta myöhemmin.
— Kuten käskette.
Kuljettuaan mutkikasta tietä poikki puiston, tietä, jota he
molemmat osasivat kulkea vaikka ummessa silmin, he tulivat puiston
kiviaidan kohdalle ja pysähtyivät aivan aidan nurkkauksessa olevalle
pikkuportille, joka vei ahtaalle ja syrjäiselle poikkikadulle. Tämä

38. portti oli tavallisesti lukittu, mutta tällä kertaa sen avain ilmaantui
Aleksei Jegorovitšin käteen.
— Eihän portti vain narise? — tiedusteli Nikolai Vsevolodovitš taas.
Mutta Aleksei Jegorovitš ilmoitti, että hän jo eilen oli sen voidellut,
»samoin kuin tänäänkin». Aleksei Jegorovitš oli jo ennättänyt kastua
läpimäräksi. Avattuaan portin hän ojensi sen avaimen Nikolai
Vsevolodovitšille.
‒ Jos olette suvainnut lähteä pitkälle matkalle, niin rohkenen täten
ilmoittaa, koska en ole aivan varma täkäläisistä ihmisistä, että on
erittäin vaarallista liikkua näillä syrjäkaduilla, ja peloittavinta on siellä
joen takana, — hän ei malttanut olla huomauttamatta. Hän oli talon
vanha palvelija, oli ollut Nikolai Vsevolodovitšin hoitaja jo tämän
lapsuudessa, oli kantanut häntä poikasena sylissään. Hän oli ankara
ja vakavamielinen mies, joka mielellään sekä kuunteli että luki
jumalansanaa.
— Älä ole huolissasi, Aleksei Jegorytš.
— Jumala teitä suojelkoon, hyvä herra, mutta vain siinä
tapauksessa, että teillä on hyviä aikeita.
— Kuinka sanoitkaan? — Nikolai Vsevolodovitš pysähtyi, vaikka oli
jo ennättänyt kadun käytävälle.
Aleksei Jegorovitš toisti lujalla äänellä toivotuksensa. Ei koskaan
aikaisemmin hän ollut uskaltanut ilmilausua ajatuksiansa tässä
muodossa herransa läsnäollessa.
Nikolai Vsevolodovitš sulki portin, pani avaimen taskuunsa ja lähti
katua pitkin vajoten joka askelella miltei viisi tuumaa lokaan. Lopulta

39. hän tuli poikkikadulta toisen, pitkän ja aution kadun jalkakäytävälle.
Hän tunsi kaupungin kuin viisi sormeansa; mutta
Jumalanilmestyksenkatu oli yhä vielä kaukana. Kello oli jo yli
kymmenen, kunnes hän lopulta pysähtyi Filippovin ison ja pimeän
talon lukitun portin eteen! Alimmainen kerros, — nyt, kun Lebjadkinit
olivat muuttaneet pois, — oli aivan tyhjä, ikkunat oli lyöty laudoilla
kiinni, mutta seuraavasta kerroksesta, Šatovin asunnosta, pilkotti
tuli. Koska kelloa ei ollut, hän alkoi lyödä nyrkillään porttiin.
Tuuletusruutu avautui, ja Šatov katsahti kadulle. Oli pilkkoisen
pimeätä eikä ollut helppoa nähdä, Šatov tarkasteli kauan, ainakin
minuutin verran pimeyttä.
— Tekö siellä olette? — hän kysäisi viimein.
— Minä, — vastasi kutsumaton vieras.
Šatov paiskasi ikkunan kiinni, lähti alas ja aukaisi portin. Nikolai
Vsevolodovitš harppasi korkean kynnyksen yli ja sanaakaan
sanomatta kulki hänen ohitsensa suoraan Kirillovin
sivurakennukselle.
V.
Täällä olivat ovet auki, vieläpä selko selällään. Eteinen ja kaksi
etumaista huonetta olivat pimeitä, mutta viimeisestä, jossa Kirillov
asusti ja joi teetään, loisti valo, mutta hän ei mennyt sisälle, vaan
pysähtyi kynnykselle. Pöydällä oli teetä. Keskellä huonetta seisoi
vanha vaimo, nähtävästi isäntäväen sukulainen, jolla oli sileästi suitut
hiukset ja joka oli pelkällä hameellaan, kengät pistetty paljaisiin

40. jalkoihin ja jäniksennahkaturkit yllä. Sylissään hän piteli
puolitoistavuotista lasta, joka oli paitasillaan, jalat paljaina, posket
punoittavina, vaaleat hiukset pörrössä kuten lapsella on äsken
kehdosta temmattuna. Lapsi oli nähtävästi juuri itkenyt, sillä silmien
alle poskille vierähtäneet kyynelkarpalot eivät olleet vielä ehtineet
edes kuivua. Mutta tänä hetkenä lapsi parhaillaan kurkotteli käsiään
eteenpäin, löi yhteen kämmeniään ja nauroi, minkä jaksoi, kuten
pikkulapsilla on tapana nauraa, niin että ääni tuon tuostakin katkeili.
Kirillov huvitti lasta lyömällä punaista kumipalloa sen edessä lattiaan.
Pallo ponnahti kattoon asti, putosi taas maahan, lapsi huusi: »Pauo,
pauo!» Kirillov vei »pauon» lapselle, joka yritti itse heittää sen
kömpelöillä pikku kätösillään, ja Kirillov juoksi taas sen nostamaan.
Lopulta »pauo» katosi kaapin alle. »Pauo, pauo», lapsi huusi. Kirillov
ryömi lattialla ja ojentautui yrittäen kädellään saada »pauon» kaapin
alta. Nikolai Vsevolodovitš tuli huoneeseen. Mutta huomattuaan
hänet lapsi puristautui eukkoon ja pillahti äänekkääseen
lapsenitkuun. Eukko vei sen samassa pois.
— Stavrogin? — Kirillov sanoi nousten pallo kädessä lattialta
vähääkään hämmästymättä odottamatonta vierasta, — tahdotteko
teetä?
Hän ojentautui aivan suoraksi.
— Ei tuo pahaakaan tekisi, jos se vain on lämmintä, — sanoi
Nikolai
Vsevolodovitš. — Olen likomärkä.
— Lämmintä, oikein kuumaa, — Kirillov vakuutteli mielissään, —
istukaa; olette loassa, ei mitään, lattian minä sitten märällä rätillä.

41. Nikolai Vsevolodovitš istuutui ja joi melkein yhdellä siemauksella
häntä varten kaadetun kupillisen teetä.
— Vieläkö? — kysäisi Kirillov.
— Kiitoksia, ei.
Kirillov, joka oli koko ajan seisonut, kävi myös istumaan ja kysäisi:
— Miksi tulitte?
— Minulla on asiaa. Kas tässä, lukekaa tämä kirje, se on
Gaganovilta.
Muistattehan, puhuin teille hänestä Pietarissa.
Kirillov otti kirjeen, luki sen, pani pöydälle ja odotti.
— Tämän Gaganovin minä, — alkoi Nikolai Vsevolodovitš selittää,
— kuten tiedätte, tapasin ensi kerran eläessäni noin kuukausi sitten
Pietarissa. Pari, kolme kertaa me tapasimme toisemme yhteisissä
kutsuissa. Esittelemättä itseään ja antautumatta kanssani puheisiin
hän kuitenkin osasi aina kohdella minua röyhkeästi. Kerroinhan jo
silloin siitä teille. Mutta kas, tästä te ette tiedä. Kun hän silloin lähti
Pietarista ennen minua, hän aivan odottamatta lähetti minulle
kirjeen, vaikkakaan sitä ei juuri sovi verrata tähän, mutta kuitenkin
sekin oli mitä suurimmassa määrin sopimaton ja omituinen jo senkin
vuoksi, että siitä ei käynyt selville syytä, minkä vuoksi se oli
kirjoitettu. Vastasin hänelle samalla kertaa myös kirjeellisesti ja
mainitsin aivan peittelemättä, että varmaankin hän kantoi kaunaa
minua kohtaan isänsä vuoksi, tuon noin neljä vuotta sitten
tapahtuneen klubijutun johdosta, ja että minä puolestani olin valmis
esittämään kaikki mahdolliset anteeksipyynnöt, koska oli otettava

42. huomioon, että tekoni ei ollut harkittu, vaan että se johtui
sairaudesta. Pyysin häntä harkitsemaan anteeksipyyntöäni. Hän ei
vastannut minulle sanaakaan ja matkusti pois. Mutta nyt hän on
täällä ja on aivan raivoissaan. Minulle on kerrottu, mitä hän julkisesti
on suvainnut sanoa minusta. Hän on tehnyt mitä loukkaavimpia ja
ihmeellisimpiä syytöksiä. Viimeksi tänään sain tämän kirjeen, jollaista
varmastikaan ei kukaan muu koskaan ennen ole saanut. Siinä on
haukkumasanoja ja sanontatapoja sellaisia kuin »teidän lyöty
turpanne». Tulin tänne ja toivon, että te ette kieltäydy tulemasta
sekundantikseni.
— Sanoitte: kirjettä sellaista ei kukaan ole saanut. Raivoissaan voi
tehdä. On kirjoitettu useammankin kerran. Puškin on kirjoittanut.
Hyvä, tulen. Sanokaa miten?
Nikolai Vsevolodovitš sanoi tahtovansa jo huomenna välttämättä
uudistaa anteeksipyyntönsä ja lupasi kirjoittaa vielä toisenkin
anteeksipyyntökirjeen, mutta kuitenkin ehdolla, että Gaganov myös
puolestaan lupaisi olla kirjoittamatta enää hänelle kirjeitä. Sitä
kirjettä, jonka hän jo on saanut, ei oteta ollenkaan lukuun.
— Myönnytte liikaa, ei suostu, — Kirillov sanoi.
— Ennen kaikkea tulin tänne kysyäkseni, suostutteko esittämään
siellä nämä ehtoni?
Esitän. Asia on teidän, mutta hän ei suostu.
— Tiedän, että ei suostu.
— Hän tahtoo tapella. Sanokaa, miten tapella.

43. — Siinäpä se onkin, tahtoisin omasta puolestani tehdä jo
huomenna lopun koko jutusta. Noin kello kymmeneltä menette
hänen luoksensa. Hän ottaa teidät vastaan eikä suostu, vaan
tutustuttaa teidät omaan sekundanttiinsa, — sanokaamme kello
yhdeltätoista. Te sovitte sitten kaikesta tämän kanssa, ja noin kello
yhdeltä tai kahdelta kokoonnumme kaikki sovitulle paikalle. Olkaa
hyvä, koettakaa saada asia täten sujumaan. Aseina käytämme
tietenkin pistoleja, ja pyydän aivan erikoisesti teitä järjestämään niin,
että määrätään kymmenen askelen välimatka, ja sitten
kumpainenkin meistä asettuu kymmenen askelen päähän
rajaviivasta. Kun merkki on annettu, me kohtaamme toisemme.
Kummankin on välttämättä tultava omalle rajaviivalleen asti, mutta
kumpainenkin saa laukaista aikaisemminkin, astuessaan. Luulenpa,
että siinä on kaikki.
— Kymmenen askelen välimatka on liian lyhyt, — huomautti
Kirillov.
— Olkoon menneeksi, kaksitoista, mutta ei ainakaan enemmän,
ymmärrättehän, että hän tahtoo tapella oikein tosissaan. Osaatteko
ladata pistolin?
— Osaan. Minulla on pistoleja. Vannon, että te ette ole niillä
ampunut. Hänen sekundanttinsa takaa sen myös omistaan. Sitten
lyömme arpaa, »joko me tai hän».
— Erinomaista.
— Tahdotteko tarkastaa pistolit?
— Ehkä.

44. Kirillov kyykistyi nurkkaan matkalaukkunsa luo, jota vielä ei oltu
purettu, siitä oli otettu esille matkatavaroita vain sikäli, kuin niitä oli
tarvittu. Aivan sen pohjalta hän veti esiin palmupuisen laatikon, joka
oli sisustettu punaisella sametilla, ja otti siitä esille pari hienon
hienoa ja kallista pistolia.
— Kaikkea on: ruutia, kuulia, patruunoita. Minulla on vielä
revolverikin, odottakaapa.
Hän alkoi taas penkoa matkalaukkuaan ja veti sieltä esiin
kuusipiippuisen amerikkalaisen revolverin.
— Teillähän on aseita kuinka paljon tahansa, ja lisäksi vielä kalliita.
— Hyvin on. Paljon.
Köyhä, melkein rutiköyhä Kirillov, joka muuten itse ei edes
huomannut köyhyyttään, näytteli nähtävästi hyvin ylpeänä kallista
asevarastoansa, jonka hankkiminen varmasti oli häneltä kysynyt
suuria uhrauksia.
— Yhäkö te haudotte samoja mietteitä? — Stavrogin kysäisi
varovasti hetken vaiti oltuaan.
— Samoja, — vastasi Kirillov lyhyesti. Hän ymmärsi jo
äänenpainosta, mistä oli kysymys, ja alkoi korjata talteen aseitaan.
— Milloinka sitten? —kysyi Nikolai Vsevolodovitš vielä
varovaisemmin pienen vaitiolon jälkeen.
Sillä välin Kirillov oli piilottanut matkalaukkuun molemmat
aselaatikot ja istahtanut entiselle paikalleen.

45. — Eihän se minusta, tiedättehän. Annetaan määräys, — hän
mutisi aivan kuin kiusaantuneena, mutta samalla näytti siltä, kuin
hän siitä huolimatta olisi ollut valmis vastaamaan kaikkiin
seuraavankin kysymyksiin. Hän katseli Stavroginia herkeämättä
mustilla, himmeillä silmillään, joissa oli rauhallinen ja samalla
lempeä, jopa ystävällinenkin ilme.
— Ymmärrän hyvin, että ihminen voi ampua itsensä, — aloitti
Nikolai Vsevolodovitš keskustelun pitkän, ainakin kolme minuuttia
kestäneen vaitiolon jälkeen. — Olen itsekin ajatellut joskus sellaista.
Siinä on todellakin jotakin uutta ja kiehtovaa. Jos tekisi esimerkiksi
jonkin konnantyön tai… niin, pääasia olisi, että teko olisi häpeällinen,
hyvin alhainen, mutta samalla huvittava… niin että se säilyisi
ihmisten muistissa tuhat vuotta ja että sitä muisteltaessa
syljeskeltäisiin tuhat vuotta, sekä jos siinä samassa tulisikin
ajatelleeksi: »Vain laukaus ohimoon eikä tuota kaikkea ole
olemassa.» Mitä se minua enää sen jälkeen liikuttaisi, vaikkapa
ihmiset syljeskelisivät, eikö totta?
— Sanotte, että on uutta? — sanoi Kirillov hetken mietittyään.
— En… en minä sitäkään… mutta kun kerran ajattelin tätä, niin
tunsin aivan kuin ajattelevani uudella tavalla.
— Tunsitte ajattelevanne? — toisti Kirillov, — hyvin sanottu. On
paljon ajatuksia, jotka aina ja jotka taas yht'äkkiä tuntuvat uusilta.
Se on totta. Näen nyt paljon, kuten näkisin ensi kerran.
— Olettakaamme, että olette asunut kuussa, — keskeytti
Stavrogin hänet kuuntelematta häntä ja kehitellen edelleen omaa
ajatustaan, — ja siellä te, olettakaamme niin, olette tehnyt kaikki ne
ilkeydet… Tiedätte aivan varmaan nyt täällä, että siellä teille

46. nauretaan ja syljeskellään teidän nimeänne mainittaessa tuhat
vuotta, niin että koko kuu tärisee. Mutta nyt te olette maan päällä ja
katsotte täältä käsin kuuta. Liikuttaako teitä yhtään se, mitä te
mahdollisesti siellä teitte, ja se, että sikäläiset syljeskelevät siellä
teidän nimeänne mainitessaan, eikö totta?
— En tiedä, — vastasi Kirillov, — en ole ollut kuussa, — hän lisäsi
ilman vähintäkään ironiaa, vain todetakseen asian.
— Kenen oli tuo äskeinen lapsi?
— Eukon anoppi tuli, ei kuin miniä… yhdentekevää. Kolme päivää.
Makaa sairaana lapsineen, öisin huutaa kovin, vatsa. Äiti nukkuu,
mutta eukko tuo tänne. Minä pallolla. Pallo on Hampurista. Ostin
Hampurista, että voisi heittää ja ottaa kiinni. Vahvistaa selkää. Tyttö.
— Pidättekö lapsista?
— Pidän, — vastasi Kirillov jokseenkin välinpitämättömästi.
— Siis rakastatte myös elämää?
— Myös elämää, mitäs sitten?
— Olettehan päättänyt ampua itsenne.
— Mitä siitä? Miksikä yhdessä? Elämä erikseen ja se erikseen.
Elämä on, ja kuolemaa ei ole lainkaan.
— Oletteko alkanut jo uskoa tulevaan ikuiseen elämään?
— En tulevaan ikuiseen, vaan nykyiseen ikuiseen. On hetkiä, te
saavutatte hetken, ja aika äkkiä pysähtyy, ja alkaa ikuisuus.

47. — Luuletteko itse saavuttavanne hetken?
— Luulen.
— Tuskinpa se meidän aikanamme on mahdollista, — huomautti
Nikolai
Vsevolodovitš samaten ilman ironiaa hitaasti ja mietteissään. —
Johanneksen ilmestyskirjassa enkeli vakuuttaa, että aikaa ei pidä
enää
oleman.
— Tiedän. Siellä on oikein, selvästi ja täsmällisesti. Kun ihminen
saavuttaa täydellisen onnen, niin aikaa ei tule olemaan: ei tarvita.
Hyvin tosi ajatus.
— Mihinkä se aika sitten piilotetaan?
— Ei piiloteta. Aika ei ole olio, vaan idea. Järjessämme se
sammuu.
— Vanhat filosofiset käsitykset, aina ja yhä samat hamasta
maailman alusta asti, — murahti Stavrogin inhonsekaisen säälivästi.
— Samat, samat! Samat hamasta maailman alusta asti eikä
koskaan muita! — Kirillov tarttui puheeseen, hänen katseensa
kirkastui, aivan kuin »idea» olisi hänelle merkinnyt voittoa.
— Olette varmasti hyvin onnellinen, Kirillov?
— Olen. Hyvin onnellinen, — hän vastasi, aivan kuin olisi
vastannut kaikkein tavallisimpaan kysymykseen.

48. — Mutta siitä ei vielä ole niinkään kauan, kun te olitte pahoillanne,
suutuitte Liputiniin.
— Hm… en moiti enää. En tietänyt silloin vielä, että olin
onnellinen.
Oletteko nähnyt lehteä, lehteä puusta?
— Olen.
— Näin äsken keltaisen, vähän vihreän, reunoista jo mätänevän.
Tuulen ajama. Kun olin kymmenen vanha, minä talvella suotta suljin
silmät ja kuvittelin mielessäni: vihreä lehti, siintävät suonet, ja
aurinko loistaa. Avasin silmät enkä uskonut, sillä oli niin hyvä olla, ja
suljin ne taas.
— Mitä tuo on olevinaan? Vertausko?
— E-ei… miksi niin? En minä vertausta, vaan ainoastaan lehden,
yhden lehden. Lehti on hyvä. Kaikki on hyvin.
— Kaikkiko?
— Kaikki. Ihminen on onneton, koska hän ei tiedä, että on
onnellinen, vain siksi. Siinä kaikki, kaikki! Se, joka sen saa tietää,
tulee heti onnelliseksi, sinä hetkenä. Tämä anoppi kuolee, ja tyttö
jää, — se on hyvä. Keksin sen äkkiä.
— Mutta jos joku kuolee nälkään, ja jos joku loukkaa tyttöä ja
raiskaa hänet, — onko sekin hyvin tehty?
— On. Ja se, että joku ruhjoo päänsä tytön vuoksi, — on hyvä, ja
se, että ei ruhjo, — sekin on hyvä. Kaikki on hyvin, kaikki. Kaikkien
niiden on hyvä olla, jotka tietävät, että kaikki on hyvin. Jos he

49. tietäisivät, että heidän on hyvä olla, niin heidän olisi hyvä, mutta niin
kauan kuin he eivät sitä tiedä, heidän ei ole hyvä. Siinä koko ajatus,
kokonaan, mitään muuta ei ole.
— Milloinka te itse keksitte olevanne noin onnellinen?
— Viime viikolla, tiistaina, ei kuin keskiviikkona, sillä yö oli jo
keskiviikon puolella.
— Mutta miten sitten?
— En muista, muuten. Kävelin huoneessa… samantekevää.
Pysähdytin kellon, oli kahtakymmentäkolmea vailla kolme.
— Senkö merkiksi, että ajan on pysähdyttävä? Kirillov vaikeni.
— Ne ovat pahoja, — hän aloitti taas uudelleen, — koska eivät
tiedä olevansa hyviä. Kun saavat tietää, niin eivät raiskaa tyttöä.
Heidän on vain saatava tietää, että ovat hyviä, ja samassa
silmänräpäyksessä muuttuvat hyviksi, jokainen järjestään.
— Te tiedätte sen, olette siis hyvä?
— Olen hyvä.
— Siitä olen muuten minäkin samaa mieltä, — virkkoi Stavrogin
vetäen otsansa ryppyyn.
— Se, joka saa ihmiset ymmärtämään, että he ovat hyviä, tekee
maailmasta lopun.
— Se, joka niin opetti, sehän ristiinnaulittiin.
— On vielä tuleva, ja hänen nimensä on ihmisjumala.

50. — Jumal'ihminen, tarkoitatte?
— Ihmisjumala, siinä on ero.
— Olette jo taitanut sytyttää tulen pyhäinkuvankin eteen?
— Kyllä, sytytin sen.
— Joko siis uskotte?
— Eukko pitää, että palaa… eikä hänellä ollut tänään aikaa, —
Kirillov murahti.
— Mutta ettekö itse ole vielä rukoillut?
— Rukous koskee kaikkea. Näettekö, tuolla, hämähäkki kiipeää
seinällä, katson ja olen kiitollinen siitä, että kiipeää.
Hänen silmiinsä tuli taas eloa. Hän katsoi koko ajan suoraan
Stavroginiin, lujasti ja hellittämättä. Stavrogin seurasi häntä kulmat
kurtussa ja inhonsekaisin ilmein, mutta pilkallinen hän ei ollut.
— Lyönpä vetoa, että seuraavalla kerralla tavatessamme te jo
uskotte
Jumalaankin, — sanoi Stavrogin nousten ja ottaen hatun käteensä.
— Minkä vuoksi? — Kirillov nousi myös.
— Jospa teille äkkiä selviäisi, että uskotte Jumalaan, niin te ehkä
uskoisittekin, mutta kun te ette tiedä uskovanne, niin ette uskokaan.
— Nikolai Vsevolodovitš naurahti.
— Ei ole sama asia, — sanoi Kirillov hetkisen mietittyään. — Te
väännätte ajatuksen. Seurasukkeluus. Muistelkaa, mitä te, Stavrogin,

51. olette minun elämässäni merkinnyt.
— Hyvästi, Kirillov.
— Tulkaa yöllä. Milloin?
— Ettehän vain ole unohtanut huomista?
— Unohdin, se on totta, mutta olkaa huoletta, en nuku liikaa. Kello
yhdeksältä. Voin herätä milloin tahdon. Käyn nukkumaan ja sanon:
kello seitsemältä; ja herään seitsemältä, sanon: kymmeneltä, ja
herään kymmeneltä.
— Onpa teissä omituisuuksia, — sanoi Nikolai Vsevolodovitš
katsahtaen hänen kalpeihin kasvoihinsa.
— Tulen avaamaan portin.
— Ei tarvita, Šatov kyllä avaa.
— Ah, Šatov. Hyvä. Hyvästi.
VI.
Sen asumattoman talon ulko-ovi, josta mentiin Šatovin asuntoon, ei
ollut lukittu, mutta tultuaan pilkko pimeään eteiseen Stavrogin alkoi
käsin hakea porrasta, joka vei yläkertaan. Samassa jo ylhäällä ovi
aukeni, ja sieltä pilkahti valo. Šatov ei tullut portaille, aukaisi
ainoastaan ovensa. Kun Nikolai Vsevolodovitš pääsi hänen

52. huoneensa kynnykselle, hän näki Šatovin seisovan nurkassa, oven
luona odotellen.
— Saanko tulla, minulla olisi asiaa? — kysyi Stavrogin jo
kynnykseltä.
— Tulkaa sisään, istuutukaa, — vastasi Šatov, — lukitkaa ovi,
odottakaahan, teen sen itse.
Hän lukitsi ovensa, palasi pöydän luo ja istuutui vastapäätä Nikolai
Vsevolodovitšia. Viikon kuluessa hän oli laihtunut, ja par'aikaa
hänellä näytti olevan kuumetta.
— Te rääkkäätte minua, — hän sanoi luoden katseensa maahan,
puoleksi kuiskaten, — miksi ette ole tullut ennemmin?
— Olitteko sitten niin varma siitä, että tulen?
— Olin, odottakaapa, minä hourailin… ehkä hourailen vieläkin…
Odottakaapa.
Hän nousi ja otti ylimmältä kirjahyllyltänsä — niitä oli kaikkiaan
kolme — aivan reunalta jonkin esineen. Se oli revolveri.
— Eräänä yönä hourailin, että te olitte tulossa tappamaan minua,
ja varhain aamulla ostin tuolta tyhjäntoimittajalta, Ljamšinilta,
viimeisillä rahoillani revolverin. En tahtonut jättäytyä valtoihinne.
Sitten toivuin… Eihän minulla ollut ruutia eikä kuuliakaan. Siitä
lähtien se on ollut tuolla hyllyllä. Odottakaapa…
Hän nousi ja aikoi avata tuuletusruudun.

53. — Miksi, miksi heittäisitte sen menemään? — Nikolai Vsevolodovitš
esti hänet siitä, — Sehän maksaa rahaa, ja huomenna ehkä aletaan
huhuilla, että Šatovin ikkunain alla vetelehtii revolvereja. Pankaa ase
paikoilleen, kas niin, ja istukaa. Sanokaa mieluummin, miksi te aivan
kuin katuisitte sitä, että rohkenitte ajatella minun tulevan teitä
tappamaan? En minä tullut tänne sopiakseni kanssanne, vaan
ainoastaan keskustellakseni muutamista välttämättömistä asioista.
Sanokaa minulle ensinnäkin, ettehän te lyönyt minua sen vuoksi,
että minulla ja teidän vaimollanne oli ollut keskenämme suhde?
— Tiedätte hyvin itsekin, etten sitä tehnyt siksi, — Šatov loi taas
silmänsä maahan.
— Ette kai myöskään sen vuoksi, että olitte kuullut tuon typerän
juorun
Darja Pavlovnasta ja minusta.
— En, en. En tietenkään! Eikö mitä! Sisarenihan kertoi minulle jo
alussa…-—Šatov tuskin vastasi kärsimättömästi ja heikosti polkaisten
jalallaan maahan varmemmaksi vakuudeksi.
— Siis minä arvasin ja te arvasitte oikein, — Stavrogin jatkoi
rauhallisesti, — olette oikeassa: Marja Timofejevna Lebjadkina on
minun laillinen, Pietarissa noin neljä vuotta sitten vihitty vaimoni.
Hänen vuokseenhan te kai minua löitte, eikö niin?
Šatov oli vaiti ja kuunteli kauhistuneen näköisenä.
— Arvasin enkä uskonut todeksi, — hän virkahti lopuksi omituisesti
Stavroginiin tuijottaen.
— Ja löitte?

54. Šatov karahti punaiseksi ja alkoi sopertaa aivan järjettömästi:
— Teidän lankeemuksenne… valheen vuoksi. En minä tullut
rangaistakseni teitä. Kun lähestyin teitä, en vielä tietänyt, että lyön…
Sen vuoksihan minä, koska olette merkinnyt elämässäni niin paljon…
Minä…
— Ymmärrän, ymmärrän. Säästäkää sananne. Säälin teitä, olette
kuumeessa. Asiani olisi tärkeä.
— Olen liian kauan odottanut teitä, — Šatov alkoi äkkiä väristä ja
yritti nousta paikoiltaan. — Puhukaa asianne… minä sanon sitten
myös omani…
Hän istuutui.
— Tämä koskee jotakin aivan toista, — aloitti Nikolai Vsevolodovitš
tarkastellen häntä uteliaana. — Eräiden olosuhteiden vuoksi minun
oli valittava tämä hetki voidakseni tulla ilmoittamaan teille ja
varoittamaan teitä, sillä teidät ehkä piakkoin murhataan.
Šatov katsahti häneen kuten mielipuoli.
— Tiedän, että minua voi uhata vaara, — hän sanoi tyynesti, —
mutta miten te, te olette saanut sen tietää, sitä en ymmärrä.
— Minä olen myös heikäläinen samaten kuin tekin, olen
samanlaisen järjestön jäsen kuin tekin.
— Te… te järjestön jäsen?
— Näen silmistänne, että olisitte saattanut minulta odottaa mitä
tahansa, mutta ei tämäntapaista uutista, — Nikolai Vsevolodovitš

55. naurahti tuskin huomattavasti, — mutta sanokaapa, te siis tiedätte,
että henkenne on vaarassa?
— En ole tullut sitä ajatelleeksi. Enkä ajattele nytkään, vaikka sen
sanoitte… vaikka kuka voisi mennä takaamaan niitä hölmöjä! — hän
huudahti äkkiä aivan raivoissaan lyöden nyrkkinsä pöytään. — En
minä heitä pelkää. Olen rikkonut välini heidän kanssaan. Tuo
juoksenteli luonani nelisen kertaa ainakin ja vakuutteli, että, minun
on lupa, mutta… — hän katsahti Stavroginiin, — mitäs te oikeastaan
tiedätte kaikesta?
— Olkaa rauhassa, en aio pettää teitä, — jatkoi Stavrogin
jokseenkin kylmästi kuten ihminen, jolla on pelkkä velvollisuus
täytettävänään. — Te tutkitte minua saadaksenne tietää, mitä minä
tiedän? Tiedän, että liityitte järjestöön ulkomailla kaksi vuotta sitten,
sen ollessa vielä vanhassa kokoonpanossaan, vähän ennen
Amerikan-matkaanne ja luultavasti heti viime keskustelumme
jälkeen. Te vielä kirjoitittekin minulle pitkälti Amerikasta ja viittasitte
siihen. Muuten, suokaa anteeksi, etten vastannut kirjeeseen,
rajoituin vain…
— Lähettämään rahat. Odottakaahan, — Šatov keskeytti hänet,
vetäisi kiireesti auki pöytälaatikon ja otti sieltä paperien alta esille
korean setelin. — Kas tässä, ottakaa, sata ruplaa, jonka te minulle
lähetitte. Jos ette olisi auttanut, olisin joutunut turmioon. Minun olisi
pitänyt kauankin olla teille velassa, ellei teidän äitikultanne… Nämä
sata ruplaa hän lahjoitti minulle yhdeksän kuukautta sitten, kun olin
puutteessa sairauteni jälkeen. Mutta jatkakaa, jatkakaa…
Hän oli aivan hengästynyt.

56. — Amerikassa te luovuitte entisistä mielipiteestänne ja Sveitsiin
palattuanne aioitte luopua heistä. He eivät teille mitään vastanneet,
vaan antoivat teidän tehtäväksenne ottaa hoitoonne täällä Venäjällä
jonkin kirjapainimen, jota teidän oli pidettävä huostassanne, kunnes
he lähettäisivät luoksenne henkilön, jolle se olisi luovutettava. En
tiedä aivan tarkalleen, miten asia oli, mutta eiköhän se suurin piirtein
liene ollut näin. Te taas luulitte, tai ehkä vain sillä ehdolla juuri
lupasittekin tehdä tämän, että se olisi heidän viimeinen
vaatimuksensa ja että toimitettuanne sen te pääsisitte heistä
kokonaan rauhaan. Kaiken tämän, olkoon tämä sitten totta tai
valhetta, sain tietooni aivan sattumalta enkä suinkaan heiltä. Mutta
tärkeintä te ette nähtävästi ollenkaan tiedä, sitä nimittäin, että näillä
herroilla ei ole vähintäkään aikomusta luopua teistä.
— Sehän on järjetöntä! — parkaisi Šatov. — Ilmoitin rehellisesti,
että teen heistä puhtaan eron! Onhan minulla siihen oikeus,
omantunnon ja järjen oikeus… sitä en siedä! Ei tule sitä mahtia, joka
saisi minut…
— Kuulkaapas, puhukaa hiljemmin, — Nikolai Vsevolodovitš koetti
rauhoittaa häntä hyvin totisena, — tuo Verhovenski on sellainen
mies, että hänen päähänsä voi pälkähtää vaikkapa kuunnella teitä
salaa, joko omalla korvallaan tai palkatulla korvalla, vaikkapa tuolla
teidän eteisessänne. Vähällä piti, että tuota juopporatti
Lebjadkiniakin ei jo pakotettu seurailemaan jälkiänne, ja teidän piti
kai taas vuorostanne tarkkailla hänen askeliaan, vai mitä? Sanokaa
mieluummin: hyväksyikö Verhovenski todistelunne perusteet vai
eikö?
— Hyväksyi. Hän sanoi, että se käy päinsä ja että minulla on
oikeus…

57. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com