Research Observe Make An Alternative Manual For Architectural Education Michelle Howard Editor

Research Observe Make An Alternative Manual For
Architectural Education Michelle Howard Editor
download
https://ebookbell.com/product/research-observe-make-an-
alternative-manual-for-architectural-education-michelle-howard-
editor-51927780
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Naxal Challenge Causes Linkages And Policy Options Observer
Research Foundation Ramana
https://ebookbell.com/product/the-naxal-challenge-causes-linkages-and-
policy-options-observer-research-foundation-ramana-21999918
Think Like A Ux Researcher How To Observe Users Influence Design And
Shape Business Strategy Paperback David Travis Philip Hodgson
https://ebookbell.com/product/think-like-a-ux-researcher-how-to-
observe-users-influence-design-and-shape-business-strategy-paperback-
david-travis-philip-hodgson-7429316
Research Basics Design To Data Analysis In Six Steps James V Spickard
https://ebookbell.com/product/research-basics-design-to-data-analysis-
in-six-steps-james-v-spickard-44871238
Research Methodology In Education And Training Postures Practices And
Forms Carole Davernebailly
https://ebookbell.com/product/research-methodology-in-education-and-
training-postures-practices-and-forms-carole-davernebailly-45034444

Research Topics In Bioactivity Environment And Energy Experimental And
Theoretical Tools Carlton A Taft
https://ebookbell.com/product/research-topics-in-bioactivity-
environment-and-energy-experimental-and-theoretical-tools-carlton-a-
taft-46090640
Research Techniques Qualitative Quantitative And Mixed Methods
Approaches For Engineers Habeeb Adewale Ajimotokan
https://ebookbell.com/product/research-techniques-qualitative-
quantitative-and-mixed-methods-approaches-for-engineers-habeeb-
adewale-ajimotokan-46214828
Research Infrastructures For Hardware Accelerators Yakun Sophia Shao
https://ebookbell.com/product/research-infrastructures-for-hardware-
accelerators-yakun-sophia-shao-46233450
Research Design Quantitative Qualitative Mixed Methods Artsbased And
Communitybased Participatory Research Approaches 2e 2nd Patricia Leavy
https://ebookbell.com/product/research-design-quantitative-
qualitative-mixed-methods-artsbased-and-communitybased-participatory-
research-approaches-2e-2nd-patricia-leavy-46249106
Research Methods In Psychology A Handbook Fourth Edition 4th Edition
Wendy A Schweigert
https://ebookbell.com/product/research-methods-in-psychology-a-
handbook-fourth-edition-4th-edition-wendy-a-schweigert-46267090

Research
Analyse
Explore
Enquire
Investigate
Probe
Audit
Control
Delve
Experiment
Groundwork
Inquest
Inquisition
Observe
Probe
Quest
Scrutinise
Fact-find
Fieldwork
Legwork
r and d
Examine
Study
Poll
Question
Check
Go-over
Dig
Rummage
Look into
Expose
Unearth
Observe
Conclude
Examine
Experience
Inspect
Investigate
Measure
Note
Perceive
Remark
Research
Review
Study
Survey
Check
Detect
Estimate
Heed
Mark
Mind
Monitor
Notice
Once-over
Overlook
Probe
Regard
Search
Supervise
Watch
Ascertain
Notice
Recognize
Make
Cause
Compose
Form
Generate
Manufacture
Prepare
Produce
Accomplish
Adjust
Arrange
Assemble
Brew
Conceive
Construct
Cook
Fabricate
Fashion
Forge
Frame
Hatch
Initiate
Invent
Mould
Originate
Procreate
Shape
Spawn
Synthesize
Bring about
Draw on
Put together

Michelle Howard (Ed.)
Academy of Fine Arts, Vienna
Research – Observe – Make (
ROM)
An Alternative Manual
for Architectural Education
Birkhäuser
Basel

Preface Michelle Howard
Introducing Research – Observe – Make
(ROM)
10
+ Research – Observe – Make + Reflect 14
Michelle Howard
The Development of Research – Observe – Make (ROM) 16
+.1 Construction Material Technology (
CMT)
Conversation Series / Konversationsreihe
Christian Fröhlich 24
+.1
.1
Interview with Michelle Howard 26
+.
1.2
Interview mit Peter Bauer 28
+.
1.3
Interview mit Helmut Hempel 30
+.
1.4
Interview mit Jochen Käferhaus 32
+.1
.5
Interview mit Günther Dreger and Benedikt Frass 34
T
able of contents

1 Book 1 – Elemental Interactivity 36

Jochen Käferhaus
ROM – Vorsprung durch Technik 38
1
.1
Elemental Interactivity I
Building a Good climate – Studio description
With commentaries by Mark West and Meritt Bucholz 48
1
.1.1
Karlis Berzins – Postion vs Disposition 52
1
.1.2
Doris Scheicher – Moss Pavilion 54
1
.1.3
Dawid Klich – Bamboo Pavilion 56
1
.1.4
Orit Theuer – Activating Schiller 58
1
.1.5
Fabian Liszt – Neglige 60
1
.1.6
Matiss Kaufmannis – Stacked Pavilion 62
1
.2
Elemental Interactivity
II
Gone with the Wind – Studio description
With commentaries by Peter Carroll and Michael Stadler 64
1
.2.1
Desislava Petkova and Matej Malenka – The Beast 68
1
.2.2
David Rasner and Nikolaus Rach – The Wind Waves Instrument 70
1
.2.3
Ömer Pekin and Nikola Znaor – Exhausted! Recycling Unwanted Air 72
1
.2.4
Lukas Wulz and Daniel Niens – Two Frames. Perceiving Energy. 74
1
.3
Elemental Interactivity
III

On the Modifications of Clouds – Studio description
With commentaries by Marike Schuurmann and Stefan Rutzinger 76
1
.3.1
Eva Herunter and Fabian Puttinger – Hygrometer 80
1
.3.2
Lukas Debiasi, Anna Aichinger and Frank Ellenberger – 110G 82
1
.3.3
Patrick Pregesbauer and Jiri Tomicek – Interpolation 84
1
.3.4
Roxi Rieder, Anna Requat and Anna Valentiny – Particles 86

2 Book 2 – Spatial Interactivity 88
Helmut Hempel
ROM – Das Einmaleins 90

2.1 Spatial Interactivity I
Building Fast – What Succeeds The Secession? – Studio description
With commentaries by Mario Carpo and Hannes Stiefel 98
2
.1.1
Marketa Brezovska – Haus 01 102
2.1.2 Robert Freudenberg – Simple and Strong 104
2.1.3 Franz Kropatschek – Pixellate 106
2.2 Spatial Interactivity
II
Connecting Spaces – Studio description
With a commentary by Barbara Campbell-Lange 108
2.2.1 Martin Denk – Connecting Cubes 112
2.2.2 Perrine Montfort – The Way 114
2.2.3 Lukas Pazmandy – Atrium House 116
2.2.4 Mechthild Weber – Vertical Town Square 118
2.3 Spatial Interactivity
III
The Audacity of Preservation – Studio description
With a commentary by Nasrine Seraji and Anett Zinsmeister 120
2.3.1 Laurenz Berger – Grasping Character, Introducing Looseness 128
2.3.2 Märtins Duselis – Just Enough Light 130
2.3.3 Barbara Weber – The Well-Tempered Environment
of the University of Economics 132
2
.3.4
Christopher Ghouse – Continuous Change 134
2.3.5 Peter Jakowitsch – Modern Tourism 136
2.3.6 Miriam Pollak – Connecting Spaces 138
2.3.7 Maximilian Weidacher – Lonely Platforms 140
2.4 Spatial Interactivity
IV
The Efficiency of Looseness – Studio description
With a commentary by Shelley Mcnamara and Martin Lechner 142
2.4.1 Matthias Brandmaier – Vertical Looseness 146
2.4.2 Tina Wintersteiger – On Air 148
2.4.3 Christoph Edler – Cutting Transitions 150
2.4.4 Jana Sipulova – Undesired Solitude 152
2.4.5 Elisabeth Zeininger – Loose Hub 154

3 Book 3 – Material Interactivity 156
Peter Bauer
ROM – Eine Abrechnung 158
3.1 Material Interactivity I
Landscape Una[Bridge]d – Studio description
With commentaries by Hans Frey and Inge Andritz 162
3.1.1 Teresa Traunsteiner – Mind the Gaps 166
3.1.2 Martin Radner – Detour 168
3.1.3 Sebastian Bauer – The Nature and Technology Trail 170
3.2 Material Interactivity
II
Water, Aggregate, Cement and a Container – Studio description
With commentaries by Vincent Ducatez and Peter Ramskogler 172
3.2.1 Lucie Najvarova – Eleven Vaults 176
3.2.2 Christopher Ghouse – Topographic 178
3.2.3 David Spang – Templar Landscape 180
3.2.4 Ralph Steffek – Hidden Innards 182
3.2.5 Michael Hansen – Cones of Light and Shade 184
3.3 Material Interactivity
III
There is a Light that Never Goes Out – Studio description
With commentaries by Shadi Rahbaran and Andre Broesel 186
3.3.1 Fabian Liszt – Body, Brain and Light
A project for people with epilepsy 190
3.3.2 Ben Grabherr – Retrospect and Prospect
A project for people with dementia 192
3.3.3 Sureya Miller – Light Movement Number 1
A project for people with Cystic Fibrosis 194

4 Book 4 – Workshops, Lectures and Experiments 196
Benedikt Frass und Günther Dreger
ROM – Modellbau ist Denken 198

4.1 Workshops & Short Projects
With commentaries by Hermann Czech and Scott Chaseling 204
4.1.1 Glass I: Seeing Through the Transparency Myth
Lectur
es with Michelle Howard /Workshop with Scott Chaseling
206
4.1.2 Glass
II: There Is a Light that Never Goes Out

With Rike Scholle and Eduard Deubzer 208
4.1.3 The Good Climate Workshop
With Michelle Howard 210
4.1.4 The Acoustics Workshop
With Renz van Luxemburg 214
4.1.5 The Concrete Workshop
With Michelle Howard 215
4.1.6 The Architecture of Small Spaces Workshop
With Michelle Howard and Lisa Schmidt-Colinet 218
4.2 Lectures and Experiments in Shaping Materials
With a commentary by Gian Mauro Maurizio 220
4.2.1 Blerim Kurtishi – Folding Concrete 222
4.2.2 Christiane Hütter – Controlling Deformation 223
4.2.3 Camilla Struklec – An Experiment with a Stretch Wrapping Film 224
4.2.4 Felix Rebers – Destroyed Trees 225
4.2.5 Jurgis Gecys – Inflatable Formwork for Organic Solid Shapes 226
4.2.6 Kay Sallier – Cuir Bouilli 227
4.2.7 Rena Giesecke – Smocking Structures 228
4.2.8 Miriam Pollak – Sugar Landscape 229
4.2.9 Max Müller and Max Weidacher – Concrete from Scratch 230

4.3 Lectures and Experiments in Observation
With a commentary by Jürgen Radatz 232

4.3.1 Terezia Greskova – 144 Hours in a Train 234
4.3.2 Anna Csefalvay – Daily Dust Diary 235
4.3.3 Bastian Vollert – Analysis Type
II
236
4
.3.4
Teresa Traunsteiner – It’s a Noisy Day 237
4.4 Lecture Series 238
4.4.1 Materialising Ideas in an Age of Digital Production 240
4.4.2 Our Concrete Ideas 242
4.4.3 The Practice of Research 243
Appendix 244
Contributors 246
Commentators 250
Sponsors 254
Imprint 255

This publication entitled Research – Observe – Make, describes the evolu-
tion of the Construction Material Technology Platform since 2008 and lays
the basis for its future development. Research – Observe – Make or
ROM
describes a process which is A-Linear just as that of making architecture
is. The evolution of this process is seated in the conviction that greater
interaction with the world around us can provide untold levels of inspira-
tion and indeed propose solutions if we only looked closely enough.
ROM is separated into 5 Books: +, 1, 2, 3 & 4. Books 1, 2 & 3 describe families
of studios, called series connected by Interactivity, a preoccupation which
underlies all of the themes we have delved into, be they political, theoreti-
cal, historical, technological or philosophical.
Book +
is both a reflection on and introduction to
ROM
Book 1
the Elemental Interactivity Series
Book 2 the Spatial Interactivity Series
Book 3 the Material Interactivity Series
Book 4 describes workshops lectures and experiments.

While these Books together comprise one entity, they can be discovered
separately. Each Book begins with a related essay by one of our collabora-
tors, who are not always architects, and broach topics relevant to
ROM
(Research – Observe – Make).
Preface Michelle Howard
Introducing Research – Observe – Make
(ROM)
10
Fig. 1 Looking through a piece of glass
(which has been etched with a subtle
pattern and lightly slumped by Ileana
Bindean) to the Schillerplatz in front
of the Academy, see
ROM 3.3

Book + The development of ROM, by Michelle Howard,
a practising architect.
Book 1 ROM – Vorsprung durch Technik, by Jochen Käferhaus,
an environmental engineer.
Book 2 ROM – Das Einmaleins, by Helmut Hempel, an architect
specialised in building construction.
Book 3 ROM – Eine Abrechnung, by Peter Bauer, a structural engineer.
Book 4 ROM – Modellbau ist Denken, by Benedikt Frass and Günther
Dreger, both architects and modelmakers

Each design studio begins with concise commentaries from special
people who have been involved with the platform since 2008, whether in
Juries, Lectures, Consultations or Workshops. Many of them are not archi-
tects or are not just architects and have used their skills to explore new
frontiers. Indeed the compulsion to try out the skills of their profession in
other fields, and sometimes even discover new ones, are attributes that
we value beyond measure and actively cultivate in our students. It is
hoped that these short statements will provoke a conversation with the
ideas portrayed in this book and open them up to further development
and discussion.
Architecture has been taught at the Academy of Fine Arts Vienna since
1725. In 2008, The Institute for Art and Architecture developed the founda-
tion for a new type of architectural education based on five research plat

forms. The five platforms are: Analogue & Digital Production (
ADP), Eco

logy Sustainability & Conservation (
ESC), History Theory & Criticism (HTC) ,
Geography Landscape & Cities (
GLC) and Construction Material & Technol-
ogy (
CMT) whose development is presented here. In this respect architec-
ture at the Academy is both very old and very new. Although most inter

national schools have just discovered multi-lingualism in the last 20 years,
Preface 11
Fig. 2 Sara Hammer prepares a light and
acoustic ceiling intervention in the good
climate workshop, see
ROM 4.1.3

12
Fig. 3 Benedikt Frass presenting the
requirements for the montage of proto-
types in the building a good climate
studio, see
ROM 1.1
Fig. 4 Review and discussion at the
Efficiency of Looseness Studio with
cross-sections of the
ORF building
by Roland Rainer in the foreground,
see
ROM 2.4

it has been a reality in the Academy since 1688 when Vienna became
the centre of an Empire with at least 7 official languages. In
ROM we use
German and English and have chosen to abstain from translations.
Thanks to the talented and adventurous students who consented to con-
duct these experiments with us and whose work is both the result of and
the most important tool for the development of
ROM. Sincere thanks to
our sponsors who were generous enough to support us. Lastly, a special
thanks to Nasrine Seraji, who instigated the platform system in 2008 and
to Wolfgang Tschapeller, the current head of the institute, who insisted
that
ROM exist.
This is a publication dedicated to a platform dedicated to construction,
materials and technology, and its physical manifestation is an essential
aspect of its conception.
ROM has been conceived to be read, navigated
and handled like the manuals you use to fix or improve your home or car
and to resist just as much use, abuse, and wear and tear. The bible, the
original manual also had its part to play as influence on design for use.
I hope that you will enjoy reading and holding
ROM.
Preface 13
Fig. 5 Group picture in front of the Flying
Boat Museum at Foynes in Ireland during
an excursion to windy locations for the
Gone with the Wind studio, see
ROM 1.2
Fig. 6 Extract from the weather logbook
which records ocular observations of
the weather at the meteorological station
at
the Hohe Warte in Vienna. Human
obser
vation still plays an invaluable part
in weather forecasting worldwide.

Book + Research – Observe – Make + Reflect

The teaching process is first and foremost one of
learning and looking and can pretend to have a value
only when it is also one of continuous tweaking
and adjustment. Even then it would be a mistake to
assume that one should not, from time to time,
question the very basis we tweak and adjust.
In fact, experience has shown that the only effective
strategy is to try to observe what is happening with
as few preconceptions as possible.

The great spectre that recurrently haunted many of the most sensitive men
of the last two hundred years is that there may eventually come a time
when all the richness and amplitude of Creation will simply pass through
the eyes of a man into his head and there be turned by the brain into some
sort of formula or equation.
(Nathan A. Scott Jr.)
The teaching process is first and foremost one of learning and looking and
can pretend to have a value only when it is also one of continuous tweak-
ing and adjustment. Even then it would be a mistake to assume that one
should not, from time to time, question the very basis we tweak and adjust.
In fact, experience has shown that the only effective strategy is to try to
observe what is happening with as few preconceptions as possible.
The development we present in this book is no exception, should we seem
to arrive at any conclusions, be assured that they will soon be challenged
by the next learning experience or realisation. The processes of architec-
tural creation are not linear, inspiration, information and intelligence can
be found in the most unexpected places and enrich the process at any
stage. In Research – Observe – Make, we propose no definite stages to fol-
low, if we propose anything it is a way of thinking which is awake to the
Michelle Howard
The Development of Research – Observe – Make (ROM)
Fig. 1 Commentary on the commentary
on Aristotle’s “Meteorology” by Thomas
Aquina
s – Jiri Tomicek
Observation for project 1.3.3 in
ROM
16 Book +

many possibilities inherent in the task at hand and encourages an em-
brace of complexity. It is after all this very complexity which has shaped
and enriched the world we are lucky enough to inhabit. In effect, on closer
observation of this wonderful world there are very few linear processes
that exist at all and in this respect Architecture is well suited to it.
Research: In order to contribute to society with this act called architecture,
we need first to define the real questions. One tends to assume, quite
reasonably, that the information given for a certain task ought to be useful.
But this unfortunately leads to propositions which are crippled by those
assumptions. The revelation of underlying problems often has more value
than running after so-called solutions.
Observe: Architecture is always an intervention, an addition to an existing
environment with its own unique, irreplaceable qualities. The use and
development of methods of observation facilitate the discovery and appre

ciation of these qualities and permit the appearance of truly integrated
architectural propositions.
Make: Approaching architecture on an architectural scale reveals the importance of essential aspects of the making of architecture such as the
organisational, structural, material, political and technical. Planning in the
modernist sense has revealed its many flaws and the time is ripe for the
discovery of looser alternatives. Those very alternatives can most probably
be discovered through making.
Introduction 17
The Development of ROM
Clockwise
Fig. 2 A Study of the Sonification of
the Wind (Image of 1/1 prototypes)
Mario Kaya, Research for the studio
1.2 in
ROM
Fig. 3 A Study of the efficiency of the
usage of the workshop areas within
the
ORF media headquarters (film Still)
Christoph Edler, see 2.4.3 in
ROM
Fig. 4 The Wind Waves (Installation) –
a reflection on understanding the world
solely
on the dashboard level, David
Rasner and Nikolaus Rach, see 1.2.2
in
ROM

18
Research – Observe – Make: Pulling back from the narrowness of reacting
and problem solving through research and observation, and looking
wforward past planning through making.
The Interactivities
ROM is the lens through which we have taken small steps towards a great-
er understanding and exploitation of Interactivity be it Elemental (Book 1),
Spatial (Book 2) or Material (Book3). The facilitation and promotion of this
Interactivity is at the crux of our pursuits because we live in this particular
world on this particular planet with its particular characteristics and we
thrive by interacting with it. The complexity embraced by Interactivity is of
immense value if we, in our studies of it, choose to render it visible in order
to comprehend and integrate it rather than distil this richness into a poor
representation.
The embrace of Interactivity and its accompanying complexity is not an
easy step to take in the world of Architecture and even less so in the world
of the teaching of Architecture where the tendency is to reduce the tasks
given to tight closely defined frameworks. But historically, we as a profes-
sion have habitually directed the whole complex process of making archi-
tecture. Only recently has it become more acceptable to “either” be an
architect who builds “or” one who writes, to “either” be an architect who
designs the shell of a building “or” one who designs the interior, to “either”
be interested in design “or” the act of building. But perhaps, and so indeed
I would hope, this tendency is itself a process, whose path needs to be
trodden and truly tried and tested in all of its manifestations, which then at
last and of itself will lead us to a fuller embrace of comprehensive practice.
Central Climate Regulator
In the past, we experienced technological change in the manner of
sleep-walkers. Our unspoken slogan has been “technology über alles”
and we have been willing to shape our lives to fit the requirements of
technology, not the requirements of culture. This is a form of stupidity,
especially in an age of vast technological change. We need to proceed
with our eyes wide open so that we many use technology rather than
be used by it.
(Neil Postman: Five Things We Need to Know About Technological Change)
Much as we architects have been steadily pushed from their traditional
central position to the side-lines of the building process, so too does ar-
chitectural space find itself in the reductive position of purveyor of square
meterage for the powers who lay the groundwork and establish the rules
for the calculations of a room’s latent value and energetic performance.
This is a wholly unsustainable use of resources and destruction of the
quality of our lives which, increasingly, are spent indoors. Any real debate
about how to live more consciously in our world must start with where
we live and work, in the house and in the building. Have we forgotten that
the primary role of the building, the reason we began to build in the first
place, is that of climate regulator and shelter from inclement weather?
Neil Postman, the media theorist, said that that for every advantage a new
technology offers, there is always a corresponding disadvantage. With
this in mind, we should ensure that the technologies of building services
do not eliminate the essential attributes of the buildings they were created
to enhance. Building services should remain just that, servants.
Efficient technology which turns a ventilation system on and off for us will
not contribute anything of value if the potential of the spaces and surfaces
which surround them are not explored and harnessed. The best lighting
system is no substitute for natural light and the most well planned work-
Fig. 5 On a particularly cold evening
I made this image of the Dutch Embassy in
Berlin under construction, the concrete
shell had been wrapped in plastic sheeting
to prevent it from cracking. I was transfixed,
here one of the very few contemporary
tailor-made buildings revealed its poten
tial
otherness. Image of the Dutch Embassy Berlin (
OMA/
Michelle Howard project architect)
Fig. 6 A brick facing for a brick wall in
Ordos, Inner Mongolia, taken during a site
visit for the
ORDOS 100 project curated by
the architects Herzog de Meuron and the
artis
t Ai WeiWei.
aiweiwei.com/documentaries/ordos-100
Book +

19
rooms are less than effi cient when they do not exploit the potential to
capture a maximum of natural light for the greater part of the working day.
New electronic technology, especially that of sensors and sensitive mate-
rials only have real potential if they are used to activate buildings, enable
them to work harder and do more. In the world today the only truly useful
electronic technology is that which renders most other electronic technol-
ogies useless. This is possible if the inherent potential of architectural
space is harnessed and reactivated.
Architectural space, served by a respectful technology, has the potential
to retrieve its original role as our central climate regulator and in so doing,
further enrich our lives with the beauty inherent in spaces which once
again exhibit the Vitruvian virtues of fi rmitas, utilitas and venustas (solidity,
usefulness, beauty).
Participation
In 1906, Louis Sullivan wrote in his essay ‘What is Architecture’, “All build-
ings have arisen, have stood, and stand as physical symbols of the psychic
state of the people … throughout the past and the present, each building
stands as a social act”. We are living in a period of greater participation
and awareness sparked by a fl ow of information that many once all power-
ful institutions have found nigh on impossible to curb or control. We have
recently witnessed the Arab Spring, the Occupy Movement, WikiLeaks
and the revelations of Edward Snowdon to name but a few. These power-
ful events iterate the fact that active (and interactive) participation on a
myriad of levels is the only way to prevent society from falling apart. Could
our current psychic state prepare the ground for an interactive architec-
ture? In Saving the Appearances
1
, the poet and philosopher Owen Barfi eld
pleaded for a world of renewed participation. To paraphrase Barfi eld, par-
ticipation has altered along with the evolution of consciousness. Thus
1 Saving the Appearances: A Study in
Idolatry, 1957 by Owen Barifel
Introduction The Development of ROM
Fig. 7 Diagram of the South House for the
Ordos 100 project (Michelle Howard/
constructconcept). It exploits the
prevailing winds, maximises the ingress of
“lucky” southern light and forges a direct
relationship with the public park.
Fig. 8 Smart Surfaces House for the
IBA
Hamburg 2013 (Michelle Howard/
constructconcept). It sits lightly on stilts
upon a wooded fl oodplain and exploits
smart materials which only reveal them-
selves on closer observation.
Perspective by Werner Skvara

20
with the rise of self-consciousness we have moved further away from the
world and an understanding of it. Barfield thought that, through the devel-
opment of the imagination, we could again participate and that participa-
tion would allow the world to reveal its underlying structures to us rather
than the chaos that we now prefer to assume because we rely on stunted
des
criptive methods.
Atmo-seer: Rendering the hidden climates of spaces visible
This research project pursued together with the PhD Students, Mahsa
Malekazari and Solmaz Kamailfard attempts to renew participation with
an emphasis on architecture. The Atmo-seer project, as implied by the
name, seeks to render the “atmosphere” visible through installations which raise awareness as to how it is put together. Through this increased aware-
ness we expect to increase the determination of people to adjust their
spatial climate to suit in a fashion more sensitive to both the built world
as manifested by architectural space and the natural one whose complex
interactivities are made accessible. We propose that such awareness
cannot solely be achieved by scientific studies, but through activating the
psychological and social power of art to convey complex ideas in an ori

ginal and accessible way. By focusing on the interdependency between
humans, climatic comfort and the omnipresent technological environ-
ment, the Atmo-seer project seeks to increase the perceptibility of spatial
climates, specifically air movements. The project will make use of calibrat- ed interactive artistic and architectural installations which not only render
the current state visible but constantly readjust to changing conditions.
The study covers two regions of West Asia and West Europe, from the very
first stages of documenting precedents to the planning and monitoring
the proposed installations. This will be achieved through cooperation be-
tween the Academy of Fine Arts in Vienna and the Art University of Tehran.
This work indicates possible directions toward achieving finely tuned envi-
ronments and a greater interaction between human beings and their sur- rounding climates. It explores the relationship between a comprehension
of spatial climate conditions and the willingness of the user thus informed
to adjust them independently, and consequently, attempts to determine
if we would re-evaluate our definition of climatic comfort if the acuteness
of our observational powers were thus honed.
Fig. 9 A rainbow in Waterford, Ireland.
Owen Barfield used the Rainbow to
differentiate between the dream Rainbow
which is private representation and the
actual rainbow which is a shared
repr
esentation
Book +

21
The Efficiency of Looseness
Never before have so many people spent so much time planning our built
environment. Indeed those planners, architects, urbanists, engineers and
the like, have become obsessed with planning to the point that, despite
overwhelming evidence to the contrary, they purport to have anticipated
and mastered all possible eventualities in their projects before the build-
ing process has begun. Of course much of this attitude is a result of pres-
sure exercised by building firms, lawyers and clients in a society which has
come to favour the specialist professional. Experience shows continually
and reliably that this level of assurance is impossible to attain in the art or
profession of building. The list of continually re-planned major building
projects is too long to attempt to summarise here but we could all readily
produce a particularly apt example to illustrate this point.
This insistence on exhaustive planning is even more surprising when we
consider that never before have our industries, our professions, our com-
panies and therefore our spatial needs endured so much change in such
a short space of time. Thus while we have never planned more thoroughly,
the requirements on which this planning is based have never changed so
thoroughly so quickly. And it is simply not true that, disasters aside, what is
planned is realised just so in the built project. So many improvisations are
necessary, so much of the unpredictable occurs, so many things change.
Introduction The Development of ROM
Fig. 10 Particles Project following
Lavoisier’s Principle “Nothing is lost,
nothing is added, everything is trans
-
for
med”, – Anna Requat, Roxy Rieder &
Anna Valentiny, see project 1.3.4 in
ROM
Fig. 11 Sliced Sectional Model of the ORF
building in Küniglberg, Vienna made by the students for the exhibition
BIG! BAD?
MODERN, see studio 2.4 in ROM

22
A project idea or vision, pushed through without compromise to its execu-
tion is not necessarily a heroic deed to be lauded, indeed it can result in a
building which is outdated before it has even been used. Doubt, fear and
improvisation are essential parts of the practice of architecture and should
not be pushed to the darkest recesses of the creative process, their contri-
bution to the richness of the built environment should not be ignored or
repressed. Isn’t it time that we pulled the important processes of improvi-
sation in architecture out from their hiding places and swept planning
from its pedestal?
How does one both plan and leave room for improvisation? If we were to
take a leaf from our partners the engineers we would determine the mini-
mum space needed and add then add, a safety factor of, more space! Let
us call this efficient generosity, looseness. The space wasting large rooms
of the early 20th century Berliner tenements for example, prove efficient
because they adapt themselves easily with very little change to such dis-
parate roles as home, dental laboratory, cinema, factory or gallery and so
on. Looseness allows for the reintegration of unique spatial qualities, thus
while the space itself may be more generous than the so-called “flexible”
one, it could offer better light and ventilation thus better climate without
machinery and the accompanying costs. Looseness allows new uses to
Fig. 12 The first, second and
third floor rooms of a
“Grunderzeit” tenement in Berlin.
The same room type easily
adapts to being office, kitchen
and living-room
Fig. 13 Stacked House 2013 – a
House with Potential … (Michelle
Howard/constructconcept)
Book +

23Introduction The Development of ROM
develop in spaces without disrupting their essential qualities. They absorb
change rather than just adapting to it. This is an alternative idea of efficien
cy, one which admits the limits of planning, increases the life-span of
buildings and permits generosity, robustness and beauty; the efficiency
of looseness.
Putting it all together
“Architects ...are among the few professionals who are forced to work with
present-day ideas of public life such as they are, and of necessity express
and make these manifest to others.”
Richard Sennett in ‘The Fall of Public Man 1977’
In the end, as architects, we assemble, ideas, things, people, places and
buildings. We assemble and then we put it all together. In this essay I have
attempted to describe the main ideas which have fuelled the themes pur-
sued in
ROM and created the tools for the assemblage of a direction in
architecture and architectural education. These ideas and tools have led
us to what some would perhaps define as unexpected avenues for an
education in construction, materials and technology. Be assured that they
were, in part, also unexpected for us.
ROM is as much a result of the proj-
ects made by the students who surprised us continually with their inspir-
ing interpretations of the tasks given to them, as the initial goals set out
by us for those tasks. It is as much a book which, through reflection, seeks
to illustrate and reveal the ideas unseen by the conscious mind at the time
of their conception as one which describes a methodical exploration of clearly defined ideas. This careful and careless treading of the lines
between control and participation, is a crucial a skill to acquire in order to
contribute to this complex society whose most valuable representation
is still its architecture.
Fig. 14 Unravel House in Weissensee
Berlin. Architecture is always an
intervention, an addition to an existing
environment with its own unique,
irreplaceable qualities.
(Michelle Howard/constructconcept)

+.1
Christian Fröhlich
Construction Material Technology (
CMT)
Konversationsreihe
Die Konversationsreihe mit den Lehrenden der
CMT
Plattform konfrontiert diese mit einer experimen

tellen Entwurfsmethode, die auf drei Säulen beruht,
Research – Observe – Make und deren vierte Säule
„reflect“ sich in dieser Gesprächsserie abbildet und
widerspiegelt.
Die Lehrenden beantworten einen Fragenkatalog
und helfen damit die Bandbreite an Positionen
innerhalb der Plattform zu illustrieren. Dabei geht es
zunächst um die namensgebenden Schlüsselbegrif-
fe der Plattform: Konstruktion, Material, Technologie,
um die Bedeutung von Medien – wie Licht und Luft
– in der Architektur, aber auch den jeweils individuel-
len Forschungsbegriff. Die Befragten werden mit vier
Thesen konfrontiert, die bei aller Heterogenität nach
einem „common ground“ sucht, in der Haltung zur
Architektur und im Zugang zur Entwurfsaufgabe.
Die TeilnehmerInnen an diesen Gesprächen wurden
unvorbereitet befragt, um möglichst intuitive, au-
thentische Antworten zu erhalten. Bemerkenswert
ist, wie man auf die immer gleichen einfachen Fra
gen eine derartige Bandbreite an Aussagen bekom-
men kann, womit sich die Ausgangsthese der
CMT
Konversationsreihe bestätigt: Bei den Befragten
handelt es sich um sechs ExpertInnen, die in ihrem
ureigenen Architektur-Kosmos lebe und diesen hier
auch vermitteln.
Anmerkung: Die hier abgedruckten Antworten stellen einen
Auszug aus den Gesprächen dar, wenn man so will, ein »best of«,
der charismatischsten Aussagen.
These 1 – Research
Die Grundlage für jedes Projekt ruht in der Auseinan

dersetzung mit dem konstruktiven, technologischen,
ökologischen, geografischen, theoretischen, kultu-
rellen Hintergrund einer Entwurfsaufgabe. Oder
anders: die Grundlage einer Entwurfsaufgabe liegt
zunächst im Hintergrund. Es gilt den Hintergrund
zu finden. Ist Forschung ein essenzieller Teil deiner
Lehre/Arbeit? Was ist Forschung in Kunst und Archi-
tektur? Was ist dein „heißestes Eisen“, das sich aus
deiner aktuellen Forschung ergeben hat?
These 2 – Observe
Die Beobachtung und Aufzeichnung von Prozessen,
Phänomenen und den Elementen und Medien der
Architektur und ihrer Umgebung ist Teil unserer
Arbeitsmethode. Nur genaue Beobachtung erlaubt
eine seriöse Analyse. Welche „Aufzeichnungsver

fahren“ verwendest du in deiner Lehre/Arbeit? Was
ist ein Architektur-Experiment? Was ist dein
„heißestes Eisen“, das sich aus deinen aktuellen
Beobachtungen und Aufzeichnungen ergeben hat?
These 3 – Make
Die Essenz unseres Tuns ist das Produzieren. Nur
das Realisieren gibt eine direkte Resonanz in
CMT
(Konstruktion, Material, Technologie). Welche
Erkenntnisse gewinnst du / versprichst du dir daraus in deiner Lehre/Arbeit? Wie hat sich das Thema
„Produktion“ verändert seit du unterrichtest? Was ist
dein „heißestes Eisen“, das sich aus deinen aktuel-
len Produktionen ergeben hat?
These 4 – Reflect
Projekte bedürfen einer kritischen Reflexion. Erst in
der kritischen Betrachtung danach, treten Dinge
hervor die zuvor nicht bemerkbar waren. Welche Methoden der Reflexion verwendest du in deiner
Arbeit/Lehre? Inwiefern hat sich ein Projekt im Nach-
hinein Durch Reflexion verwandelt? Was ist dein
„heißestes Eisen“, das sich aus Deinen Reflexionen
ergeben hat?
24 Book +

+.1
Christian Fröhlich
Construction Material Technology (
CMT)
Conversation Series
The conversation series with the lecturers of the
CMT platform confronts them with an experimental
design strategy which is based on three pillars,
Research – Observe – Make and its fourth pillar
“reflect” which is illustrated in the following con

versations.
The lecturers answered and reacted to a catalogue
of questions and theses which we hope will help to
illustrate the bandwidth of positions within the platform. They revolve around the key terms which
give the platform its name, Construction, Materials
and Technology, the importance of media such as
light and air in architecture as well as individual
terms of research. The respondents are confronted
with four theses, who seek a common ground within
a welcome heterogeneity of approaches to design
strategies and positions on architecture.
The respondents came to the interviews unprepared
in order that their reactions be as authentic and intuitive as possible. It is remarkable that with such
simple questions, such a large bandwidth of state
-
ments
are possible, which confirms the intial thesis
of the
CMT conversation series. The respondents are
six experts who communicate their personal archi-
tecture cosmos. The printed answers in this book
are a snapshot of these interviews, a “best-of” the
most charismatic answers.
Thesis 1 – Research The basis for every project lies in the debate bet-
ween the constructive, technological, ecological,
geographical, theoretical and cultural background
of a design task. In other words, the basis for a design task lies in its background and it is the back-
ground that is to be found. Is research an essential
part of your work and teaching, could your give us
an example in your own work? What is research in
Art and Architecture? What is the hot potato that you
are grappling with in your current research?
Thesis 2 – Observe The observation and recording of processes,
phenomena, the elements and media of architecture
and its environment constitutes and important part of our working method. Only a close observation can permit a serious analysis. What recording
method do you use in your work and teaching? What is the hot potato that you are grappling with in your
current observations?
Thesis 3 – Make The essence of our concerns is production. Only
realization can give a direct resonance in
CMT. What
insights do you gain or expect to gain through your
work and teaching? Has the meaning of production
changed since you teach? What is the hot potato
that you are grappling with in your current produc-
tions?
Thesis 4 – Reflect
Projects need critical reflection. Only after critical
consideration can things appear that has hitherto
been unnoticed. What methods of reflection do you
use in your work and teaching? To what extent has
that work been transformed by reflection? What is the hot potato that you are grappling with in your
current reflections?
IntroductionConversation Series 25

+.1.1
Research – Observe – Make + Reflect
Interview with Michelle Howard
Material is something tangible, that you can experience and, even in the
case of a material activated by sensors is touchable but does not have to
be touched with the hands. When we walk into a room we sense whether
the surrounding materials are absorbing humidity or reflecting our voices.
Particularly in the case of acoustics we feel, without looking at the mate

rials,
that they are hard, absorptive or reflective. We touch materials with
every part of our body and our senses, materials ultimately, make up the
atmosphere.
A medium is a means to an end, it is half way to somewhere, and some-
times being half way to somewhere you find that you are already there.
I prefer to use a German word, Sachlichkeit, because it intimates a passion
for knowing exactly how things work. I like the idea of the architect as a
scientist, I look at something extremely closely and when I do not under-
stand it the format in which it is presented, I find another format in which
to look at it extremely closely until I understand it fully. With technology
there is the possibility, at least for a certain period of time, to know some-
thing
for a fact and thus establish a basis for going further, much as one
first lays foundations before building.
Technology is ultimately creative, it enables the creation of works of archi
-
tecture
which are also inspired. I still think about the statement made by
Matthias Schüler, who is responsible the complex calculations involved in the planning of the new city of Masdar, in Abu Dhabi, which goes as
follows, “before feeding data in to my computer programmes in order to
calculate how a space will behave, I first make my own gut-driven judg-
ements
as to what the results should be. If the computer results do not
resemble those judgements, then I adjust the data. I always trust my gut
first”. This confidence in the human capacity to judge complex situations
is something I am very sympathetic to.
For the Dutch Embassy in Berlin we wanted to use curtains to help in re
-
ducing
heat build-up, we also wanted them to soften the acoustics and,
of course, to be beautiful. At that time, the only fabric on the market where
values for energy transmission and reflection were given, was one which
had a metallic coating on the exterior and a grey toned dull colour on the
interior. The claim was, and probably still is, that these curtains had
achieved the highest level of performance possible. We decided to ques-
tion this and made our own experiments, primarily on silk and a viscose
taffeta of different colours with the University of Eindhoven. The experi-
ments confirmed our gut feelings, a double layer of yellow viscose taffeta

What is Material?
You bring up the atmosphere,
then what is a medium?
What is Technology?
So, is technology cool?
“Is research an essential part
of your work and teaching,
could your give us an example
in your own work?”
26 Book +

performed just as well as the metallic coated fabric in energy transmit-
tance and much better in energy reflection. And colour was reintroduced
as a factor where it had been thus far eliminated.
Today’s technology pushes simple materials which have existed for a very
long time to perform efficiently in fields other than their speciality. This
has the effect of rendering them more and more fragile. This is probably
most true in the case of the clay block which has been hollowed out in
cells in order to reduce its weight and increase its insulating properties.
Thus the clay block looks robust but is actually quite fragile and is always
plastered inside and out. This dichotomy it very interesting to me. In my
own house in berlin I have pushed these clay bocks into the forefront,
they are untreated in the interiors save for the children’s rooms which are
painted in bright colours, and on the exterior they are solely coated with
an organic elastic membrane which acts like a negligee, revealing more
than it is concealing. So I have placed the fragile clay block in a very
stressful situation and must now wait and see, although with every storm
I cannot still a slight sense of panic…
I could not agree more. The interesting thing is that, although we were
convinced of the importance of close observation we were very surprised
at just how much it has enriched the student’s design process and final
projects. It has also enriched both their research and their making because
of course the ROM process is not a linear one and all three elements feed
each other. I also find it very important to look closely for a very long time,
even to the point of boredom, not least because it is often at exactly these
moments that inspiration finds its way in.

Interview with Michelle HowardConversation Series 27

+.1.2
Research – Observe – Make + Reflect
Interview mit Peter Bauer
„Es geht um die Erweiterung der Grenzen, um
sogenannte ,Entwurfsräume‘ in einem Tragsystem.“
Ich finde dass gar nicht so spannend wer anfängt. Sondern: Was lässt
man zu, was kommt raus? Wie sehr hört man einander beim entwickeln
von Konstruktionen zu? Was entwickelt man gemeinsam? Oder ist es
so, dass man im Worst-Case-Fall (für den Ingenieur) eine fixe Vorstellung
„nur mehr Umsetzen“ soll? Dann geht’s darum, einen Träger oder eine
Stütze möglichst dünn oder schlank zu bauen. Das ist aber nur mehr reine
Mathematik, da rechnet man nur mehr etwas aus.
Konstruktion und Gebäudehülle bestehen heute oft aus getrennten
Bauteilen. Früher waren diese Aufgaben vereint, beispielsweise in einem
Haus aus Ziegeln. Wenn man zu viel zerlegt, weiß man oft nicht mehr
wo das Ganze liegt. Wer Probleme in viele Teilprobleme zerlegt, kann die
dann normalerweise leichter lösen, schafft aber dadurch im Regelfall an anderer Stelle neue. Die Nachhaltigkeitsdebatte, die heute geführt wird,
versucht dieses Thema wieder zu fassen.
Wenn man die Ingenieurleistung und die Architekturleistung aus einer
Stadt entfernt, ist keine Stadt mehr da.
Jedes Projekt beginnt von neuen. Aber er schafft auch Wissen, dass in
die nächsten Projekte einfließt. Damit werden die Möglichkeiten, die man am Projektstart hat, erweitert. Was man „Gottseidank“ nicht finden kann,
ist eine perfekte Lösung. Die müsste man ja sonst immer bauen.
Es stellt sich die Frage der Auswahl. Was wird Untersucht, was wird vari
-
iert,
parametrisiert? „Alles“ zu parametrisieren führt zu keinem Lösungs-
ansatz. Es stellt sich also das Problem der Vorauswahl. Je mehr Aspekte
in die Lösung integriert werden sollen, desto besser müssen die Bewer-
tungskriterien werden.
Es war sehr lange ein Zugang zu Tragwerken, sie so zu bauen, dass sie
berechenbar waren.
Den Dreigelenkbogen oder den Vierendeel-Träger hat man deswegen
eingeführt, weil man sie rechnen konnte, nicht weil es so genial ist. (…)
Die Strategien und Methoden, die ich meine, liefern Lösungen für überra-
schende Tragwerke und das sind nicht jene, die wir üblicherweise bauen…“
Konstruktion versucht Räume
in statische Strukturen zu
fassen.
Material. Die Werkstoffe aus
denen wir unsere Konstruk-
tionen bauen.
Technologie beschreibt
Metho
den um Probleme oder
Aufgaben bearbeiten und/
oder lösen zu können.
Was ist dein „heißestes Eisen“,
das sich aus deinen aktuellen
Beobachtungen und Aufzeich-
nungen ergeben hat?
28 Book +

In jedem Projekt steckt ein kleines Experiment, wir bauen schließlich
Prototypen. Das gewagte Experiment hat dann einen ungewissen Aus-
gang, wobei das Versagen der Konstruktion als mögliches Ergebnis
üblicherweise nicht akzeptiert wird. Das bedeutet, dass solche Experi-
mente – in Computern – simuliert werden müssen.
Allerdings gibt’s bei jedem Hinschauen auch einen Bereich, den wir
nicht sehen. Es stellt sich also die spannende Frage des Blickfeldes.
Wieviel schneide ich bei der Analyse von meiner Umwelt weg?
Man wird immer Dinge entdecken, die man besser machen kann.
Nur genaue Beobachtung
ermöglicht eine seriöse
Analyse.
Interview mit Peter BauerConversation Series 29

+.1.3
Research – Observe – Make + Reflect
Interview mit Helmut Hempel
Mich haben zum einen die Konstruktivisten wie Tatlin und mit Ihnen die
Wchutemas, die Architekturschule in Moskau, fasziniert. Hier würde ich
persönlich den Begriff einmal ansetzen, wenn man von historischen
Konstruktionsmethoden, wie der Gotik u. a. einmal absieht und mit dem
20. Jahrhundert beginnt. Konstruktion ist nicht einfach Machwerk! Aus-
gedr
ückt wurden mit ihr Utopien: in den Himmel bauen, Häuser und
Wohnungen auf Ballonen zu hängen und davon schweben zu lassen.
Formal dagegen war der Dekonstruktivismus der späten 70er Jahre.
Trotzdem, der Begriff Dekonstruktion hat einen Rückhalt und Zusammen-
hang mit der Philosophie. Übernommen vom französischen Philosophen Derrida, der aber mit diesem Begriff, bezogen auf Texte und Grammatik,
anderes meinte: ein wirkliches Verständnis für Texte erlangt man nur durch deren Dekonstruktion. Dies sollte auf Architektur eigentlich über

tragen werden.
Im Räumlichen verwende ich dazu die Notation, ein Festhalteverfahren,
das versucht, räumliche Bedingungen aufzuzeigen. Es bezieht Raum
und Verhalten wechselweise mit ein und versucht dies darzustellen, zu
notieren. Das Notationsergebnis kann als räumliche Partitur bezeichnet
Was ist Konstruktion?
Welche „Aufzeichnungs
verfahren“ verwendest du in
deiner Lehre /Arbeit?
30 Book +

Was ist ein Architektur-
Experiment?
Die Essenz unseres Tuns ist
das Produzieren. Nur das
Realisieren gibt eine direkte
Resonanz in
CMT (Konstruk-
tion, Material, Technologie).
Was ist dein „heißestes Eisen“,
das sich aus deinen aktuellen
Beobachtungen und Aufzeich-
nungen ergeben hat?
werden, wie sie in vielen Disziplinen verwendet wird, vergleichbar einer
Choreographie. Der Begriff, der sich auf den Raum bezieht, vgl. Chorraum,
kommt aus dem Griechischen: choreuein. Davon abgeleitet u.
a. die
Choreutik, der Lehre von Bewegungen im Raum.
Partituren und Choreographien sind demnach textliche, zeichnerische
oder mediale Darstellungen von räumlich gebundenen Bewegungen oder
Handlungen, auch vergleichbar mit einem Regiebuch. Mittels Verknüpfung chronologischer, zeitgleicher Ereignisse mit aufein-
ander folgenden also diachronischen, kann räumliches mit zeitlichem
Geschehen in Relation gesetzt werden.
Wir sind gewohnt, Räume nach erlernten, sozial bestimmten, normierten
oder gewohnten Verhaltensmustern unhinterfragt zu nutzen: automatisiert.
Räumliche Experimente helfen (siehe: H. Hempel, Raum-Spiel-Modelle,
Wien 1979), einen solchen räumlich, schematisch ablaufenden Verhaltens-
vorgang zu deautomatisieren: Vor einer Türe stehend lautet beispielsweise
die A
ufgabestellung an die Teilnehmer eines Experimentes: jeder soll
für sich den Platz suchen und einnehmen, an dem er sich „Innen“, im Raum, fühlt. Die
se Fragestellung ist für eine Architektur, die mit Quadratmetern
und Normtüren arbeitet kein Thema. Öffnet man die Normtüren und tritt
man einen Schritt weiter, ist man drinnen. Auf der Ebene des Verhaltens ist
dies aber ein zeitlich-räumlicher Vorgang. Mit dem vorher nicht vorstell

baren Ergebnis, dass in Folge jeder der z. B. 20 Teilnehmer einen anderen
und unterschiedlichen Standpunkt wählt und einnimmt.
Veranschaulicht wird mit diesem Experiment, das mit der Türe ein räum

licher gedehnter Übergangsbereich eröffnet wird, der ebenso zeitlich
gedehnt differenzierte Stadien der Annäherung verbirgt.
Mein Wunsch war schon seit meiner Kindheit: Häuser zu bauen. Nach
meinem Studium ich hatte die Möglichkeit, neben meiner selbständigen
Tätigkeit als Architekt, mit Akademieprofessor Herbert Muck, als sein
Assistent, gleichzeitig auch theoretisch zu arbeiten. Muck war Jesuit,
ausgebildeter Theologe, Philosoph und Kunstwissenschaftler.
Im Zuge dieser Zusammenarbeit mit Muck konnte u.
a. in der Akademie-
reihe, hg. von Gustav Peichl, das Buch: Herbert Muck, Der Raum, Wien
1986, verlegt werden (Anm.: Christian Fröhlich: Mein wichtigstes Buch für
mein Studium).
Am Institut für Kirchenbau und sakrale Kunst an dieser Akademie,
konnte von uns beiden, aufgrund Nationalitäten- und Konfessionsvielfalt
der Hörer, auch in einer neuen Weise unterrichtet werden: Kirchenbau als
komplexeste Bauaufgabe der Architektur – behandelt mit den vielfältigs-
ten kulturellen und kunstgeschichtlichen Hintergründen, eingebunden in
geistes- und humanwissenschaftliche Zusammenhänge; Architektur als
interdisziplinärer Gegenstand, vermittelt über Schlüsselstellen der Philosophie, Soziologie, Psychologie usw.
Mit einem Vertreter der Energiewirtschaft bin ich im Gespräch, ein Mikro
-
algenk
raftwerk zu errichten. Mikroalgen stellen dabei einen biologischen
Rohstoff dar, aus dem Öl, und auch in Folge Kerosin als Flugzeugtreibstoff
her
gestellt werden kann. Bauliche Voraussetzungen sind dabei zu, in
denen Mikroalgen sich entwickeln und sehr rasch wachsen, um dann als
natürlicher und nachhaltiger Rohstoff verwertet zu werden. Dabei wird im Zwischenraum von Stegplatten ein Wasserkreislauf geführt, in dem die
Algen aufgrund der Licht- und auch einer CO
2-Zufuhr schnell und auch
sichtbar wachsen. Solarenergienutzung hat mich immer begeistert und
meine Projekte geformt.
Interview mit Helmut HempelConversation Series 31

+.1.4
Research – Observe – Make + Reflect
Interview mit Jochen Käferhaus
Die Bauphysik will wissen: wo sind die Grenzen der Einsatzfähigkeit eines
Materials. Wir fragen uns: wie verhält sich ein Material und ist es der
Haustechnik „gefügig“? Ob ein Material schön ist, stellt sich mir nicht,
sondern ob es anwendbar ist oder nicht. Wir verwenden neue Materialien,
um diese auszuprobieren. Dabei paart sich meine Neugierde mit meiner
Lernbereitschaft. Ich bin dabei weniger derjenige, der weiß, wie es geht,
sondern jener, der immer ausprobieren möchte. Prinzipiell muss alles
hinterfragt werden. „Trampelpfade“ sind immer schlecht.
Licht, zum Leben. Luft, zum Atmen. Wasser zum Transportieren / Kühlen.
T
echnologie ist immer mit Einschränkungen verbunden, da die Menschen,
die sie benutzen, diese nicht beherrschen und sie meist zu kompliziert ist.
Deshalb lautet unser Ansatz bei „elementarer“ Technologie in Bauwerken –
also: Heizung, Lüftung, Klima, Wasser – diese Gewerke so einfach wie
möglich auszuführen. Ich warne immer vor „technoiden“ Systemen und
bevorzuge einfache, kybernetische Systeme, wie ein Thermostatventil
zum Beispiel. Dieses Ventil ist der Inbegriff einer intelligenten, einfachen
Technologie: ein selbstregelndes, kybernetisches System.
Was ist Material?
Was ist ein Medium?
Was ist Technologie?
32 Book +

Interview mit Jochen KäferhausConversation Series 33
„Die Grundlage für jedes
Projekt ruht in der Auseinand-
ersetzung mit diversen
Hintergründen einer Entwurfs

aufgabe.“ Stimmt das?
Ist Forschung essenziell?
Dein heißestes Eisen in der
Forschung?
Wie passt das zu Matthias
Schülers Ansatz: Gib den
Menschen einen Luftzug und
sie ertragen nahezu jedes
Klima.
Die „Wichtung“ dieser Begriffe ist wesentlich. Dabei ist es eine Frage des
Gespürs und der Intuition sich dieser zu nähern. Es wird uns in einem
Projekt nicht gelingen alles gleich „wichtig“ zu nehmen. Das eine tritt in
den Vordergrund, das andere in den Hintergrund. Substituieren – im Sinne
von „weglassen“ – würde ich aber keinen dieser Begriffe.
Wir in unserer Planungsgruppe sind deswegen so „up to Date“ und
erfolgreich, weil wir ganz früh bei den Entwicklungen dabei sind und diese
dann auch entsprechend früh einsetzen können. Forschung ist eine
Notwendigkeit für die Abschätzung von Potenzialen in der Haustechnik
und allen nachhaltigen Technologien.
Mittelpunkt meiner Denkansätze ist immer der Mensch und Fragen, wie:
Was ist für den Menschen komfortabel…?
Sehr wenig. Frische Luft und Strahlungsheizung. Das System haben wir
entwickelt: Für reine Strahlungsheizung werden zwei Röhrchen linienför-
mig in der Außenwand eingeputzt. Das sind zwei Kupferleitungen, durch
die heißes Wasser läuft. Dieses erwärmt nach dem „Coanda-Effekt“
(Anm.: ein Flüssigkeitsstrahl folgt der Oberfläche) die ganze Wand und
strahlt in den Raum hinein. Das System transportiert keinen Staub, es er-
zeugt Behaglichkeit und die Hüllfläche ist warm. Das ist so einfach, dass
es schon die Römer mit ihren Hypokausten gemacht, damit höchsten
Komfort erreicht und Bauschäden vermieden haben. Dieses System habe
ich auch hier in unserer Akademie am Schillerplatz eingebaut: im xhibit,
in der Gemäldegalerie und im Kellerdepot.
Schüler spricht dabei die körpereigene „Klimaanlage“ an: das Schwitzen.
Diese kann nur dann aktiviert werden, wenn es einen Luftzug gibt, der mir
mein „alpha a“ (Anmerkung: Wärmeübergangskoeffizient an einer Ober-
fläche) erhöht und so die Feuchtigkeit, die ich auf der Haut habe, verduns

ten lässt, um dann den Kühleffekt durch Verdunstung zu erreichen. Du
brauchst also in gewissen Klimazonen, einen Luftzug, der dir deine körper-
eigene, adiabate Kühlung im Gang setzt.
In unserem Klima wird Zugluft als etwas Unangenehmes empfunden.
Es gibt zwei Körperteile, die dabei extrem empfindlich sind: der Nacken
und die Fesseln. Wenn diese beiden geschützt sind, wirst du Zug nicht so
spüren. Für den Komfort eines Menschen ist die Strahlungsheizung nach-
weislich das Elementare. Der Mensch hat ja nur einen sehr kleinen Bereich
der Körpertemperatur, den er selbst regulieren muss, d.h. 37° C plus / minus
3
– 4°
C. Wenn du bei 35°C bist du ebenso tot, wie bei 41° C. Das Fieber ist
eine Art Selbstschutz. Der Mensch braucht trockene, kühle Luft, um seine
Körperkerntemperatur leichter regulieren zu können. Die Industrie der Luftbefeuchter zum Beispiel will uns genau das Gegenteil erzählen. Wir
fühlen uns aber an einem sonnigen, trockenen, kalten Wintertag sehr
wohl und gesunden über 1000 m Seehöhe auf dem „Zauberberg“, weil
dort trockene Luft herrscht, während wir es im feuchten Dschungel nicht aushalten. Der Mensch ist physiologisch seit er existiert, auf Strahlungs-
heizung konditioniert und kommt daher mit einer konvektiven Heizung
überhaupt nicht klar. Er hat über 200 Temperatursensoren auf der Haut und kann mit warmer, eingeatmeter Luft zur Regulierung seiner Körper-
kerntemperatur überhaupt nichts anfangen.

Was ist Material?
Verstehe ich das richtig:
Material ist da, um bearbeitet
zu werden?
„Die Grundlage für jedes
Projekt ruht in der Auseinand-
ersetzung mit diversen
Hintergründen einer Entwurfs
aufgabe.“ Stimmt das?
+.1.4
Research – Observe – Make + Reflect
Interview mit Günther Dreger und Benjamin Frass
Günther Dreger: Material ist sexy – gleichzeitig Fluch und Segen. Material
kann dich wirklich in die Hölle bringen, aber es kann dir auch ein Feld
aufmachen, das du vorher nicht bedacht hast.
Benjamin Frass: Insofern würde ich noch einmal genauer formulieren:
Nicht das Material kann dich in Himmel und Hölle bringen, sondern du
kannst das Material in Himmel und Hölle bringen, oder?
Dreger: Ja, obwohl, das ist ein Wechselspiel. Das Material macht ja nichts
für mich. Es ist meine Entscheidung welches Material ich verwende.

Dreger: Ja, schon. Material an sich ist für mich ein abstrakter Begriff. Ich
sehe Material auch immer in einer Form, das muss ich zugeben. Ich bin
durch Formen geprägt. Auch wenn ein Betonwürfel vor mir steht, hat er
zunächst eine Form und dann ist da eine Oberfläche und die ganzen
Parameter: haptische Eigenschaften, Gewicht, Temperatur, usw…
Frass: Was mir bei den Begriffen fehlt, ist die Intuition der ArchitektInnen,
die, wenn nötig noch einmal etwas aus der Bauch-Magen-Gegend
abrufen, das auch gegen alles Genannte wirken kann.
Dreger: Aber die Intuition der ArchitektInnen ist doch dann die Reaktion
auf die genannten Begriffe, die sozusagen objektiv sind. Oder sage ich:
Ich bin Architekt und darf subjektiv starten?
Frass: Mir klingt die These zu technisch, obwohl: Das Hinterfragen von
Hintergründen ist sicher nie falsch. Studierende können sich in ihren
Projekten manchmal in diese Hintergründe geradezu „verrennen“. Das
liefert vielleicht ein katastrophales Endergebnis im Sinne der gestellten
Aufgabe. Der eine vertiefend behandelte Schwerpunkt kann jedoch
zu einem ungemein spannenden Resultat führen.
Frass: Das können wir direkt durch das Erlebnis mit einem Brückenmodell
bestätigen: Wir haben eine diffizile englische Eisenbahnbrücke aus dem
19. Jahrhundert als Modell nachgebaut. Im Laufe der Nacht haben wir die
Brücke immer mehr dekonstruiert, sodass am Ende eine total lebendige
Struktur herauskam, mit einem ebenbürtigen Tragverhalten. Es ist richtig
vom Kopf in die Finger übergegangen (die ich mir dabei auch schön
verbrannt habe): Wie funktioniert die Ableitung der Kräfte? Wo sind die
Zugstäbe? Wo sind die Seile, die die Kräfte auf die Seiten leiten? Warum
kann die Brücke am Rand dünner sein, als in der Mitte? Darauf habe ich
beim
CMT-Projekt „Landscape Una[bridge]d“ wieder Lust bekommen und
dafür sind das Modellbauen und das Beobachten ganz wichtig.
34 Book +

Frass: Wir haben unzählige Tabellen für den Lasercutter, die für Materia
lien geführt werden, um Einstellungen zu optimieren: Wie tief will ich in
das Material eindringen? Schneide ich es? Graviere ich es?
Dreger: Nein, die Studierenden haben begonnen, Werte an die Wand zu
schreiben und immer wieder wurde diese Liste editiert. Dabei gibt es auch
total konträre Einstellungen für ein- und dasselbe Material. Alles dient
offensichtlich der gleichen Aktion: nämlich ein Material zu bearbeiten. Die
Methoden und Ergebnisse sind mannigfaltig.
Unsere vielen Modelle, die über die Jahre entstehen sind auch Ergebnisse
von Aufzeichnungsverfahren und Versuchseinrichtungen. Es sind Objekte,
die Erfahrungen herzeigen, die während der Produktion gemacht wurden.
Diese werden von uns archiviert und als Fallbeispiele herangezogen.
Frass: Wenn man das aktuelle Beispiel der Erstsemester zum Thema „Holz“
nimmt (Anm.: Wintersemester 2013) wird die Bedeutung des Produzierens
(make) deutlich: Viele haben gedacht, sie arbeiten die nächsten fünf Jahre
am Zeichentisch und mit dem Computer. Dass sie jetzt aber gleich einmal
Hand anlegen sollen und sich Gedanken machen müssen, wie aus rohen,
sägerauen, verzogenen Holzbrettern ein kleines Möbel wird, war für die
Klasse offensichtlich überraschend. Dabei haben sie alleine durch das
Beobachten der Objekte ihrer KollegInnen schon so viel erfahren, dass sie
ganz andere Wege eingeschlagen haben. Da ist schon so viel am Anfang
passiert, durch diesen ersten Schritt in die Werkstatt und durch die Erzäh-
lungen, die sie mitbekommen haben.
In der Folge passiert ein Hin und Her zwischen Zeichnungen und Modellen
aus leichten Materialien, deren Geometrie und Form man schnell im
Studio testet und dann, wenn man sich sicher ist, geht man in die Werk-
statt und probiert das mit seinem Holz aus. Und dann bemerkt man:
Hoppla, mein Holz ist ja zehnmal so hart, wie das des anderen. Wie muss
ich darauf reagieren? Also, zurück zur These: Ja, das partizipative „Tun“
ist essenziell.
Welche „Aufzeichnungs

verfahren“ verwendest du in
deiner Lehre / Arbeit?
Sammelt Ihr diese Werte?
Die Essenz unseres Tuns ist
das Produzieren. Nur das
Realisieren gibt eine direkte Resonanz in
CMT.
Interview mit Günther Dreger und Benedikt FrassConversation Series 35

Book 1 Elemental Interactivity

Revealing and reactivating the interdependency
between ourselves, our climate and our omnipresent
technological environment is at the core of the
following projects. When we can perceive how our
spatial climates function and thus independently ad-
just them, could we produce a system of sustainable
climate control which is more sympathetic to
architectural space and the people who use it?

Seit den 1970er-Jahren erfordert die Haustechnik viel technischen und
finanziellen Aufwand, um einen Komfort zu schaffen, den man früher mit
natürlichen Methoden einfacher und energiesparender erreicht hat.
Nimmt man z. B. den Komfort in Büros, ist zu erkennen, dass seit der Ein-
führung der Klimatisierung von Büroräumen in Verbindung mit Stahl-Glas-
Gebäuden – insbesondere in Nordamerika – das sogenannte
SBS (Sick
Building Syndrome) sehr stark zugenommen hat.
SBS ist ein Krankheits-
bild, das häufig in Büros mit Klimaanlagen auftritt. Deren Nutzer erkranken
aufgrund von Keimen, die durch unsaubere, ungewartete Klimaanlagen
verteilt werden. Diese Keime und Bakterien bilden sich insbesondere
in feuchten, verstaubten und meist auch verschimmelten Luftkanälen und
werden durch die Lüftung in Büroräume geblasen, meist mit unangeneh-
mem Zug und Geräuschen. Eine Reduktion dieser Belastung für Nutzer der
Räume ist nur mit großem Aufwand möglich, wie Durchputzen der Lüf-
tungskanäle, Wechseln der Filter oder sogar Auswechseln der zentralen
Klima
anlagen, wenn man die Quelle der pathogenen Keime nicht findet.
Auch hierzulande ist in Büros die krankheitsbedingte Ausfallquote aus
den genannten Gründen hoch. So sei an den Fall des Mozarteums in Salz-
burg in den 1990er-Jahren erinnert, wo sogar ein Beteiligter an den Folgen
dieser Bakterien gestorben ist. Wenn man in historischen Bauten nach alter Haustechnik forscht, stößt man immer wieder auf ähnliche grundsätz-
liche physikalische Phänomene, die dem Menschen seit der Römerzeit –
und früher – geholfen haben, mit einem minimalen technischen Aufwand
ein Maximum an Komfort zu erreichen.
Zu diesen bekannten Phänomenen gehört die Strahlungsheizung mit
warmen Wänden. Sie wurde von den Römern als „Hypokaustenheizung“
entwickelt. Obwohl Innenräume bauphysikalisch in sehr komplexen Zu-
sammenhängen mit hoher Feuchtigkeit und Wärme belastet waren, hat
man durch die Umlenkung der Heizungsabgase in einer doppelwandigen Boden- bzw. Außenwandschale warme Bauteile in Verbindung mit reiner
Strahlungsheizung geschaffen, sodass es in dieser Zeit niemals von Bau-
schäden zu berichten gab.
Offene Kamine an Kochstellen waren als „Rauchkuchl“ ausgebildet, die
mit den Kaminabgasen auch Raumluft durch den Kamin abführten und
dadurch für eine gesunde, hygienische Luftqualität im Raum sorgten. Im
Zusammenspiel mit undichten Fensterfugen wurde aus Räumen Rauch,
Geruch und Feuchtigkeit abgeleitet. Erst zu Beginn des 19. Jahrhunderts
fing man an, den Strahlungsofen, der sich zuvor in Ecken vor Innenmauern
befand, an Außenmauern zu stellen. Den Ofen, früher körperparalleler
Strahlungskörper, baute man breiter und niedriger und im Laufe der Zeit
fand er seinen Platz als Konvektor unter dem Fenster. Damit mutierte die
Jochen Käferhaus
ROM – Vorsprung durch Technik
38 Book 1

intelligente, reine Strahlungsheizung des Kachelofens zu einer ungesun-
den, konvektiven „Dreckschleuder“, die Wärme und Staub ausschließlich
über die Luft transportiert. Der Weg des Staubes lässt sich durch diese
falsche Beheizung in Räumen gut ablesen: Die Vorhänge werden ebenso
schwarz wie die Wände – ganz abgesehen von dem Unbehagen, das
durch warme, konvergierende Luft bei Nutzern ausgelöst wird.
Der Mensch kann mit warmer Luft nur sehr schwierig und bedingt seine
Körperkerntemperatur regulieren und die Transpiration aktivieren. Er trägt
Temperatursensoren auf der Haut, die zwar auf Strahlungswärme reagie-
ren. Doch da sie nicht in den Atmungsorganen liegen, braucht der Mensch
trockene, kühle Luft mit Strahlungsheizung, wenn er durch Schwitzen in
Verbindung mit adiabater Kühlung den Temperaturhaushalt seines Körpers
und damit die Körperkerntemperatur regulieren will.
Dabei ist es durch Beobachtung der Heizungstechnik, Messung und
Forschung so einfach, eine gut funktionierende Strahlungsheizung zu ent-
wickeln. Die „Temperierung“ oder „Bauteilheizung“, die all die genannten
Vorteile einer reinen Strahlungsheizung mit warmen Hüllfl ächen bzw.
war-
men Außenwänden bietet, ist der einfachste und kostengünstigste Weg,

gesunde Wärme im Raum ohne Bauschäden zu erreichen.
So ermöglicht ein ganz einfaches Heizungskupferröhrchen eine komfor-
table Strahlungsheizung mit warmen Wänden. Ähnlich einer Elektrolei-
tung wird es in ca. 10 cm Höhe in die kalte Außenwand eingestemmt, mit
einem Vorlauf parallel zum Boden, einem Rücklauf in ca. 90 cm Höhe un-
ter dem Fensterbrett und mit 1 cm Putz überdeckt. Damit erreicht man mit
sehr wenig Material- und Energieeinsatz sowie mit kleinen Wassermen-
gen warme Außenwände, wie es seit rund 30 Jahren für ein komfortables,
energiesparendes und schadenspräventives Raumklima vorgenommen
wurde, z. B. in der Gemäldegalerie der Akademie der bildenden Künste in
Wien. Verglichen mit einer konvektiven Heizkörperheizung spart dieses
Heizsystem mindestens 20 Prozent Energie, da es wenig bis keine Lüftungs-
wärmeverluste gibt.
ROM – Vorsprung durch TechnikElemental Interactivity 39
Abb. 1 (links) Barbara Weber,
WU climatic masures in repeatable units
Abb. 2 (rechts) Hypokaustenheizung
in Pompeji

Nozzles
Fluorescent Lamps
Window with solar
protective coating
Fan coil

Windtürme
Aus dem persischen und arabischen Raum haben wir die adiabate Kühlung
durch feuchte Tonkrüge kennengelernt. Auch das römische Atriumhaus
mit dem Zierbecken in der Mitte des Hofes kühlte ebenso adiabat
wie das
historische Lehmhaus der Ägypter. Außerdem gehört die Schacht
lüftung
persischer Windtürme, oft verbunden mit Verdunstungskühlung über Kel-
lerräume oder über Wasserbecken im Haus, zur vorbildlichen Haustech-
nik, die den Komfort in ariden Gegenden mit einfachsten Mitteln merklich
gesteigert hat.
Abb. 4

Natürliche Lüftungen
Ausgehend von England verbreitete sich um 1870 die „natürliche Lüftung“
als eine Art Bau-Mode in ganz Europa. In Helsinki (Parlament), Wien (Hof-
burg) bis nach Berlin (Reichstag) nutzte man große „Erdwärmetauscher“
als geziegelte, mannshohe Gänge in Kellerräumen, die durch die Gänge
durch den Erdkörper geführt wurden, zur Versorgung von Gebäuden mit
konditionierter Außenluft.
Sieht man sich natürliche Lüftungen an, so fallen zwei prinzipielle Aus

prägungen auf: das sogenannte natürliche Lüftungssystem und die Fugen-
lüftung bei Fenstern.
Einführung der natürlichen Lüftung in der Hofburg, Wien Die folgenden Schemata und Details zeigen das reaktivierte System der
natürlichen Lüftung im Corps de Logis in der Hofburg in Wien. Das Gebäu

de wurde aus dem Burggarten über riesige Tore und begehbare, geziegel-
te Gänge in Verbindung mit vertikalen Steigschächten sommers wie win-
ters mit frischer und kühler Luft mittels Schachtlüftung und Auftrieb ver-
sorgt. Nach intensiver Beobachtung, Erforschung, Erfassung und Messung
aller Schächte und des gesamten natürlichen Lüftungssystems im Rahmen des Luftbrunnens erfolgte durch den Autor die Reaktivierung der natür

lichen Lüftung in der Hofburg.
Die Reaktivierung der natürlichen Lüftung im Corps de Logis des Völker- kundemuseums in der Hofburg zeigt, dass sogar nach 100 Jahren die Ein-
fachheit und die Effektivität der Technologie unschlagbar sind: Über einen
sehr großen Lufteinlass („Bronchien“) im nahe gelegenen Burggarten wird
40 Book 1
Abb. 3 (links) Persische Windtürme
in Yazd – Exkursion CMT
Abb. 4 (rechts)
Blick auf die Temperierung
während der Sanierungsarbeiten
der Bibliothek des Klosters Einsiedeln,
Schweiz

durch ein Tunnellabyrinth im Kellergeschoss Außenluft angesaugt. Diese
dämpft aufgrund baulicher Gegebenheiten der Ziegelsteine die Tempera-
turspitzen und Feuchte der Außenluft.
Vom Kellergeschoss wird die Luft durch große vertikale Schächte mittels
Schachtlüftung in die Schauräume gebracht, wo sie an der gegenüber-
liegenden Seite des Schauraumes durch einen vertikalen Abluftkanal wie-
derum über den physikalischen Auftrieb über das Dach geführt wird. Falls
der natürliche Auftrieb aufgrund der Temperaturdifferenz nicht reicht, hilft
ein historischer amerikanischer Blackman-Ventilator, diese gleichmäßige
Luftbewegung durch das gesamte Gebäude aufrechtzuerhalten.

Einführung der natürlichen Lüftung in Schloss Schönbrunn, Wien
Die Forschung in der Hofburg war die Voraussetzung für die Einführung der
natürlichen Lüftung im Wiener Schloss Schönbrunn, als dort ein histori-
scher geziegelter unterirdischer Gang von ca. 300 m Länge gefunden wur-
de. Dafür wurde zunächst eine dynamische Simulation erstellt, um dann
mit genauen Messungen der Realität deren Wahrheitsgehalt näher zu be-
legen bzw. kritisch zu beleuchten und zu würdigen.
Erstaunlicherweise gab es eine Deckungsgleichheit zwischen den theore-
tischen Simulationsergebnissen und der Realität. Im Sommer konnte man
ROM – Vorsprung durch TechnikElemental Interactivity 41
Abb. 5 (oben) Blick vom Burggarten auf
die großen Einlassfl ügel der natürlichen
Lüftung der Hofburg
Abb. 6 (unten)
Grundriss des Erdwärme-
tauschers unter der Hofburg, Wien
Lüftung der HofburgLüftung der Hofburg
Abb. 6 (unten) Grundriss des Erdwärme-Grundriss des Erdwärme-
tauschers unter der Hofburg, Wientauschers unter der Hofburg, Wien

rund 65 kW Kälteenergie und im Winter rund 56 kW Wärmeenergie aus
dem Erdkanal „ernten“. In Schloss Schönbrunn hatte eine relativ hohe Luft-
wechselzahl aufgrund von Undichtheiten in der Hülle und willkürliches
Öffnen von Fenstern durch Personal ein sehr unstabiles Mikroklima in den
Schauräumen mit Schäden insbesondere auch an den Vieux-Lacque-
Tafeln zur Folge. Auch Staubbelastungen von außen haben dem Interieur
des Schlosses geschadet. Um diesen unkontrollierten Luftwechsel auf
ein kontrolliertes Niveau zu bringen, wurden folgende Schritte vorgeschla-
gen und umgesetzt:
– Tracergasanalysen, um den Luftwechsel und die Undichtheiten
im Schloss nachvollziehen zu können
– Dichtheitsmessung der bestehenden Kastenfenster
– Abdichten der inneren Flügel der Kastenfenster
– Reaktivierung der bestehenden Schächte der Schauräume
– Einbau von Brandschutzklappen und Ventilatoren in den historischen
Schächten, um den Auftriebseffekt zu kontrollieren und gegebenen-
falls zu verstärken bzw. auszuschließen
– Schaffung eines Luftbrunnens für die Luftansaugung durch Nutzung
des historischen Gangsystems von ca. 200 m Länge
Es sollte im Winter tagsüber ein einfacher Luftwechsel möglich sein, der nachts auf einen halben Luftwechsel reduziert werden kann. Im Sommer ist es sinnvoll, das Gebäude per Außenluftzufuhr über den Erdwärme

tauscher etwas vorzukühlen, also tagsüber einen einfachen Luftwechsel
und nachts einen zweifachen Luftwechsel durch die historischen Räume zu leiten.

Über einen Erdwärmetauscher wird Außenluft angesaugt. Diese verliert
ihre Extremzustände durch den Erdwärmetauscher oder Luftbrunnen, der
Klimaspitzen puffert. In den Schauräumen wird über Quellluftgitter Außen

42 Book 1
Abb. 7/8/ 9 (unten)
Schemata zur natürlichen Lüftung
in der Hofburg, Wien

ROM – Vorsprung durch TechnikElemental Interactivity 43
luft eingebracht und die Luft über die bestehenden Kamine aufgrund des
natürlichen Auftriebs über Dach geführt. In den Kaminen wurden Ventila-
toren montiert, die an die ZLT durch Abgreifen der Autorotation melden,
wie
viel Luft derzeit durch die Kamine nach außen streicht. Sollte mehr Luft
gebraucht werden, wird dem Ventilator gerade so viel Strom zugeführt, dass
die errechnete Luftmenge gefördert wird; bei unerwünschtem Luftwechsel
werden die ebenfalls eingebauten Brandschutzklappen geschlossen.
Mit diesen Maßnahmen wurde das Mikroklima in den Schauräumen des
Schlosses Schönbrunn signifikant stabilisiert und verbessert.
Gründerzeit und Biedermeier
Auch der bewusste Einsatz schwerer Baumassen von Jahrhundertwend -
häusern in Wien für die nächtliche Vorkühlung des Hauses in drückend
heißer Sommerzeit durch „erlösende Nachtkühle“ erklärt sehr schön, war-
um die Eigentümer dieser Häuser immer in Wohnungen im ersten Stock,
der sogenannten Beletage, gelebt haben: Sie waren weit weg vom feuch-
ten Keller und ebenso fern vom Dachbereich, der im Sommer warm und
im Winter kalt war. Die Beletage hatte aufgrund der großen Baumassen den
Vorteil, dass das Klima in diesen Wohnungen das ganze Jahr über sehr
konstant und angenehm war.
Intelligent waren außerdem die Kastenfenster, und das aus mehreren Grün-
den: Einerseits bestehen sie bekannterweise aus zwei Fensterebenen, die
sehr gut gegen Zugluft, thermische Verluste und Schall schützen. Anderer-
seits ist die Öffnungsrichtung der Fensterflügel stets unterschiedlich.
Bei den Biedermeierfenstern gingen die äußeren Flügel nach außen auf.
Das hatte den großen Vorteil, dass diese Fenster bei äußerem Winddruck
immer dichter wurden, je stärker der Wind gegen das Fenster drückte.
Wenn wir grob die Formen der Nutzung der Sonnenenergie in passive und
aktive Nutzung unterscheiden, so schmunzeln wir bei dem Gedanken, dass
viele Wienerwaldvillen, ebenfalls aus der Jahrhundertwende, schon vor

Jahren unbeheizte, verglaste Veranden vor den Wohnzimmern hatten, die
als Wärmefallen oder „Luftkollektoren“ im Winter jede Kilowattstunde Wär-
me durch Sonnenstrahlen im Haus speicherten. Die Nutzer, geschult durch
die Erziehung der Eltern, die dort schon wohnten und dies vorlebten, öff-
neten jedes Mal die Tür vom Glashaus zum Wohnzimmer, wenn im Winter
das Glashaus wärmer war als das Wohnzimmer – wohlgemerkt, gewärmt
nur durch die Sonne.
Sinnvolle Beschattung
So gab es früher viel häufiger außen liegende „Balken“, also Klappläden,
die meist noch einzeln drehbare und ausstellbare Holzlamellen in der Fül-
lung der Läden hatten. Oft wurden diese Läden im Winter durch im Keller
aufbewahrte „Winterflügel“ ausgetauscht, die die thermische Qualität
der Fenster im Winter merklich steigerten. Fensterläden brauchte man zu
dieser Jahreszeit nicht, da die Sonne eine willkommene Wärme- und
Lichtspenderin war. Besser kann man Sonnenlicht nicht lenken oder sich
davor schützen, denn sinnvollerweise waren diese Läden immer außen
an den Fenstern montiert. Wie oft erlebt man heutzutage in neu errichteten
Bürobauten, dass Beschattungen innen montiert oder – schlimmer noch –
so gedankenlos angebracht werden, dass sie bei Nutzung das Büro
abdunkeln. Das wiederum macht Kunstlicht notwendig, wodurch Strom
verbraucht und Abwärme produziert wird, die wiederum weggekühlt
werden muss.
Ähnlich war es mit den früheren, intelligent konstruierten Kastenfenstern,
die laut intensiver Forschung auf diesem Gebiet auch im historischen
Bereich (Schloss Schönbrunn) meist einen Fugendurchlass von 1 hatten,
d. h. diese Fenster boten immer einen einfachen Luftwechsel pro Stunde.
Diese definierten Undichtigkeiten waren notwendig, um die nötige Luft

hygiene mit abgesenkter Raumfeuchtigkeit zu gewährleisten – wurde doch
in diesen Räumen gelebt, gewaschen, gekocht und wurden teilweise
auch offene Feuerstellen benutzt (sogenannte Rauchkuchln). Aufgrund der
„eingebauten“ Undichtheit der historischen Kastenfenster gab es in jener
Zeit wenig bis gar keine Schimmelschäden in den Wohnungen, obwohl
oft eine hohe Luftfeuchtigkeit in den Räumen herrschte. Die kontinuierliche
Lüftung über undichte Fugen der Kastenfenster trocknete die kalten Wand

oberflächen innen ab bzw. senkte die relative Feuchte im Raum, wenn es
draußen trockener war.
Bei allem Respekt vor dieser gewollten Undichtheit wollen wir aber auch nicht verhehlen, dass wir uns heutzutage dichte Fenster wünschen. Intel

ligente Fenster sollten heutzutage Beschläge bieten, die bei halber Schlie-
ßung einen definierten Luftwechsel erlauben und bei voller Schließung
dichte Fenster gewährleisten.
Wenn ein Fenster zu dicht ist
Immerhin wurden Fenster aufgrund der dicht schließenden Rahmenkon
struktionen so dicht, dass die im Inneren der Wohnungen erzeugte Feuchtig-
keit nicht mehr natürlich abgelüftet werden konnte. Die Konsequenz war,
dass sich in vielen Bereichen, wo diese dichten Fenster eingesetzt wurden, an kalten Außenwänden innen, in Ecken (geometrische Wärmebrücke) oder hinter Schränken Schimmel bildete. In diesen Bereichen wurde auf-
grund der zu hohen Luftfeuchtigkeit im Raum verbunden mit schlechter
thermischer Qualität der Außenwände der Taupunkt unterschritten. Damit
schlug sich die Feuchtigkeit am kalten Bauteil nieder und schuf die Lebens-
grundlage für die überall vorhandenen Schimmelsporen. Aufmerksam auf
diese zu dichten Fenster wurde man eigentlich erst, als es die ersten Toten
gab, da man zu jener Zeit noch mit kleinen, gasbetriebenen Warmwasser-
44 Book 1
Abb. 10 Biedermeierkastenfenster
mit Flügeln, die nach außen öffnen

erzeugern arbeitete, die keinen eigenen Kamin hatten und ihre Abgase in
die Küche entließen. Indem Kohlenmonoxyd (
CO) giftig und nicht bemerk-
bar ist und dieses Schadgas nicht durch undichte Fugen nach außen ab-
gelüftet wurde, hatte dies letale Folgen.
Die weitere Entwicklung im Fensterbau war wieder einmal symptomatisch
für unser Denken: Man versuchte in den 1980er- und 1990er-Jahren, in zu
dichte Kunststofffensterrahmen Lüftungsöffnungen zu bohren, um auf die-
se Weise erst recht wieder undichte Fenster zu erhalten. Die brachten – wie

schon erwähnt – bei höherem Windanfall einen hohen Luftwechsel und
bei Windstille keinen Luftaustausch zwischen innen und außen. Man hatte
wieder, wie so oft, nur an den Symptomen korrigiert, anstatt prinzipielle
Verbesserungen durch Forschung, Beobachtung und Umsetzung herbeizu -
führen.
Die Sanierung der Akademie der bildenden Künste, Wien
Wendet man nun all diese genannten Forschungsergebnisse und Beob-
achtungen historischer Techniken auf die Sanierung der Akademie der bil-
denden Künste in Wien an, zeigt sich, dass dieser Wettbewerb ausnahms-
weise auch mithilfe der einfachen nachhaltigen Haustechnik gewonnen
werden konnte, die vom Autor zusammen mit den Silberpfeil-Architekten
entwickelt wurde. (In der Regel werden Architekturwettbewerbe nur durch
„schöne“ Architektur und „bunte Bilder“ und nie durch intelligente, nach-
haltige Haustechnik gewonnen.)
Im Wettbewerb wurde u. a. gefordert, das Akademiegebäude am Schiller-
platz auch in den Sommermonaten ohne eine mechanische Klimatisierung
für Nutzer erträglich zu gestalten. Der Haustechnikplaner entwickelte ein
System der natürlichen Lüftung über bestehende historische Schächte, die
reaktiviert werden. Dieses System nutzt mithilfe der geplanten Nacht
lüf-
tung im Rahmen eines zweifachen Luftwechsels über historische Schäch
te
und motorisch zu öffnende Fenster die meist auch im Sommer vorhande-
ROM – Vorsprung durch TechnikElemental Interactivity 45
Abb. 11 Blick auf Fensterläden
eines Hauses in Balm, Schweiz,
aus dem Jahr 1735

nen Temperaturunterschiede zwischen Tag und Nacht von rund 10° Kelvin
aus und kühlt die schweren historischen Baumassen für den nächsten
Tag vor. Damit kann die Wärme des folgenden Tages im nachtgekühlten
Gebäude absorbiert werden, ohne die Nutzer zu belasten.
Zusätzlich wird im Sommer der Innenhof der Akademie, wo die Außenluft
angesaugt wird, über ein einzubauendes Rankgerüst, besprüht mit feinen
Wasserdüsen, adiabat vorgekühlt. So können die Räume der Akademie
sogar an heißen Sommertagen mit leicht vorgekühlter Außenluft über die
Schachtlüftung beaufschlagt werden.
Gemäldegalerie in der Akademie der bildenden Künste, Wien
Bei der Sanierung der Gemäldegalerie in der Akademie der bildenden
Künste wurde 2008 ein Heizungs- und Lüftungssystem installiert, das in
europäischen Forschungskreisen als State of the Art anerkannt ist. So wird
z. B. die notwendige Lüftung der Galerie durch einen einfachen Algorith-
mus nur dann aktiviert, wenn man sich von außen keine schädigenden Ver-
hältnisse hereinholt. Ferner wird die Lüftung nur sehr selten aktiviert, wenn
der
CO
2-Gehalt in der Galerie 1.200 ppm übersteigt. Die Außenluftansau-
gung erfolgt über den vorhandenen historischen unteriridischen Umgang
um das Haus, der dazu dient, immer trockene Fundamente zu haben. Über
historische Schächte wird dann die konditionierte Außenluft in die Gemäl-
degalerie eingebracht.
Die Heizung der bestehenden Konvektoren wurde ersatzlos demontiert und
durch eine Bauteilheizung in den Außenwänden ersetzt, die ein extrem
stabiles Raumklima und warme Außenwände ohne die geringste Schim -
melgefahr gewährleistet.
Die bestehenden eisernen Kastenfenster wurden durch beschichtete Iso-
lierverglasung auf der inneren Ebene und durch beschichtete Einfachver-
glasung auf der äußeren Ebene so ersetzt, dass von außen absolut nichts
zu erkennen ist. In weiterer Folge wurde im Fensterkasten ein Beschattungs-
behang eingebaut, der sowohl die Forderungen des seinerzeitigen Rektors

nach einem leichten Durchblick nach außen gewährleistete als auch die
hohen denkmalschützerischen und restauratorischen Anforderungen von
maximal 150 bis 180 lx Tageslichteinfall auf die wertvollen Bilder.
Um die durch die Beschattung generierte Wärme im Sommer ordnungs -
gemäß ablüften zu können, integrierte man in die äußeren Fenster jeweils
46 Book 1
Abb. 16
Rankgerüst im Hof der
A
kademie für die adiabate Vorkühlung der
Außenluft, © Silberpfeil-Architekten
Abb. 12/ 13 Blick auf die Bauteilheizungen
in der Gemäldegalerie und im „exhibit“
Abb. 14
Blick auf die Belüftungsschlitze
in den sanierten Metallkastenfenstern
der Gemäldegalerie
Ab
b. 15
Blick auf die Gemäldegalerie
mit unsichtbarer Heizung

oben und am Fuß der Fenster „unsichtbar“ einen kleinen schwedischern
Schlitzschieber, der zweimal pro Jahr von Hand bedient werden muss. Im
Winter wird er geschlossen, um den Fensterkastenraum als Pufferraum zur
thermischen Qualitätssteigerung des Fensters zu nutzen. Im Sommer wird
dieser Luftraum durch Öffnen der kleinen Schlitzschieber hinterlüftet,
um die gesamte Sonnenwärme der Beschattung nach außen abzulüfteten.
Genaue Simulationen und Messungen vor der Umbauphase haben nach -
gewiesen, dass damit im Sommer die innere Scheibenoberflächentempe-
ratur um ca. 10° Kelvin geringer gegenüber den nicht belüfteten Fenstern
ist. Dadurch wird der Raum durch externe Lasten weniger aufgeheizt.
Wie wurde nun diese Idee des Beobachtens, Forschens und Umsetzens
mit den Studierenden an der Akademie der bildenden Künste realisiert?
Bei der Projektarbeit im Rahmen der
CMT-Studien implementierten die
Studierenden bei dem Thema „Beton“ vorbildlich einfachste und nachhal-
tige Haustechnik in Form von Betonkernaktivierung. Das machte deutlich,
wie sinnvoll Beobachtung und Forschung in der Projektarbeit ist und in
der
Umsetzung integriert werden kann, wie am Beispiel des „energy swin-
ger“
erlernt. Auch das Thema „warme Luft“ bzw. „Abwärme“ wurde von den
Stu
dierenden bravourös und in vielen Nuancen nach dem Beobachten
und Erforschen umgesetzt.
Ähnlich wie auf der 12. Architekturbiennale in Venedig 2010 zusammen
mit der Deutschen Bauklimatikgruppe „TransSolar“, lernten begeisterte
Studie
rende mit „feuchter Luft“ zu experimentieren sowie mit hygroskopi-
schen Baumaterialien. Sie setzten den kostengünstigen und sehr alten
natürlichen Baustoff Lehm mit all seinen Fähigkeiten wie Hygroskopizität
und Aufnahme von Gerüchen im Raum ein, um bei der Gebäudenutzung
auf einfache Art und Weise höchsten Komfortgewinn zu erlangen. Es war
vor allen Dingen die feuchteregulierende Wirkung des Baustoffes Lehm,
der große Begeisterung für dieses Material hervorrief.
Das Thema „Fenster, Fensterdichtheit“ wurde am Beispiel der Sanierung
des
ORF-Gebäudes am Küniglberg in Wien nach intensiver Vorarbeit am
Objekt mit Thermovisionskamera und Detailzeichnungen durchgearbeitet,
diskutiert und für ein kommendes „Architekturleben“ inhaliert und inter

nalisiert.
Erfreulicherweise wurde durch die konstruktive Zusammenarbeit mit den
Studierenden im Rahmen der
CMT-Studien von dem Studenten Nikola
Znaor ein prämiertes intelligentes, nachhaltiges und autarkes Beschat-
tungssystem „Woolshade“ entwickelt. (www.woolshade.com)
Diese Erfolge und die Freude an der gemeinsamen Arbeit zeigen, wie man
junge Architekten durch historische, einfache, nachhaltige und intelligente
Haustechnik motivieren und ihnen durch „Begreifen“ beibringen kann,
dass sie nach dem Beobachten und Erforschen Freude an der Erkenntnis
bei der Umsetzung ihrer Arbeit haben. Damit sind sie anhaltend motiviert
und erhalten wesentliche Kenntnisse für ihr Architekturleben.
ROM – Vorsprung durch TechnikElemental Interactivity 47
Abb. 17 Eleven Vaults Pavilion,
Lucie Najvarova
Abb.
18 Exhausted! Nikola Znaor
und Omer Pekin
Abb. 19 Woolshade von Nikola Znaor
Abb. 20 Hygrometer, Eva Herunter
und Fabian Puttinger

48 Book 1

Commentary by Mark West
These verbs [re. Search – Observe – Make] are
actions that are most fulfi lled when not separated
too far from each other – one feeding the others in
a kind of swarm. Inside this swarm, and focusing its
collective action, is Imagination. Not wish-fulfi lling
fantasy, but imagination (an inward imaging) fed
by desire yet constrained by the ways of the world.
Imagination constrained by technical and social
realities creates a kind of pressure – which is a
power. This is not linear thinking, and as with any
design, there is never an optimum ‘solution’. Its
production is always marked by surprise.
Mark West is an architect and head of the Centre for Architectural
Structures and Technology) at the University of Manitoba
(www.umanitoba.ca/cast_building).
Commentary by Merritt Bucholz
Introducing big strategies into teaching practice is
a bold move, fraught with unpredictable outcomes
and aesthetic weakness; students who do not hesi-
tate to grapple with bigger questions are an ana-
thema to the academic context; how could they,
who do they think they are? But then, how could they
have known any better, or at what point would the
necessary knowledge arrive, and what would it de-
stroy? yes indeed the world of constraints, limitations
is far more comfortable but here's something new;
students work can drive thinking about architecture
elsewhere, in particular thinking about form and
aesthetics, about architecture not as an individual
pursuit and the constant experimentation with one-
self, but the sheer capacity and scale of the archi-
tectural project, expanding its reach, its dimension
directly out into the world of men and women, the
world we walk through and exist within.
Merritt Bucholz is an architect and head and founding faculty of the
School of Architecture at the University of Limerick
(www3.ul.ie/architecture).
1.1
Elemental Interactivity I
Building a Good Climate
Building a Good ClimateElemental Interactivity I 49

Building a good climate
Studio description
When we believe in Architecture we believe that it
provides us with far more than simply shelter from
the elements. Thus when we apply ourselves to the
task of providing a good climate we should do so in
the broadest sense.
“Belief in the signifi cance of architecture is premised
on the notion that we are, for better or for worse,
different people in different places – and on the con-
viction that it is architecture’s task to render vivid to
us who we might ideally be.”
From The Architecture of Happiness by Alain de Botton
Pavilion Project
The students were asked to design and make part
prototypes of a pavilion to be placed on the Schiller
Platz which should raise the public profi le of the
Academy and correspond to the classical defi nition
of the pavilion while providing a good climate.
Pavilion may refer to a free-standing structure sited
a short distance from a main residence, whose archi-
tecture makes it an object of pleasure. Large or small,
there is usually a connection with relaxation and
pleasure in its intended use.
(From wikipedia)
50 Book 1
Fig. 1 Aerial photo showing the academy and its surroundings

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

"En voi vielä sanoa, mitä oikeastaan on tapahtunut", vastasi Jim.
"Tämä on Bull. Löysin sen juoksemasta pihalta."
Kun he saapuivat aitaukselle, tapasivat he siellä Beldingin, joka
vapisi ja raivosi kuin hullu. Portti oli auki ja aitaus tyhjä. Ladd oli
kumartunut tutkimaan maata löytääkseen jälkiä.
"Mielestäni voimme mennä hieman rauhoittumaan ja odottamaan
päivää", ehdotti Jim.
"Varmasti. Ne ovat jo kaukana, saatte olla varmat siitä. Tom, missä
papago on?" sanoi Ladd.
"Hän on mennyt, Ladd, mennyt!"
"Hän on siis pettänyt meidät, vai mitä? Täällä portin pylvään
vieressä on muudan sulkarauta. Intiaani on varmaankin hakenut sen
pajasta. Sitä käytettiin vipuamaan pois nauloja ja piikkejä. Tom,
luullakseni ei tuon portin avaamiseen tuhlattu juuri aikaa."
Belding, joka oli paitahihasillaan ja avojaloin, puhkui raivosta. Hän
sanoi kuulleensa hevosten laukkaavan silloin, kun hän hyppäsi
vuoteestaan.
"Mikä sinut herätti?" kysyi Ladd.
"Sol. Se tuli hirnumaan Dickin oven taakse. Etkö sinä sitten kuullut
sitä, ennenkuin huusin?"
"Kuullutko? Se tuli tömistelemään suoraan ikkunani alle. Nousin
istumaan vuoteelleni ja kun se poistui, makasi Jim poikittain lattialla
ja minä olin säikähtynyt aivan jäykäksi. Mitä sinä, Dick, ajattelit, kun
se tuli hirnumaan ovesi taakse?"

"En mitään. Vapisen vieläkin, Laddy."
"Pojat, lyön vetoa, että Sol olisi tappanut muutamia rosvoja, jos ne
vain olisivat koettaneet ottaa sitä kiinni", sanoi Jim. "Istuutukaamme
nyt odottamaan päivää. Luulen, että löydämme ainakin muutamia
hevosia juoksemasta vapaina. Tom, sinun on mentävä pukemaan
enemmän vaatteita yllesi. Nyt on tavattoman kylmä. Muista samalla
sanoa naisille, ettei meistä ole kukaan vahingoittunut."
Auringon noustua saatiin selville muutamia ryöstön erikoiskohtia.
Paimenet löysivät kahdeksan rosvon jäljet, jotka johtivat joen
uomaan, minne hevoset oli jätetty. Papago oli selvästi ollut petturi.
Hänen muutamat mitättömät kapineensa olivat kadonneet. Lashin
ennustus toteutui, sillä kentiltä löydettiin enemmän irtonaisia
hevosia. Miehet kiersivät pian yksitoista valkoista, jotka olivat
enemmän tahi vähemmän säikähtyneitä. Niiden joukossa olivat Reina
ja Blanca mujerkin. Rosvot eivät olleet voineet kuljettaa muuta kuin
hevosen mieheen. Oli suoraan sanoen kohtalon katkeraa ivaa, että
Belding oli menettänyt lemmikkinsä, hevosen, josta hän piti
enemmän kuin muista yhteensä. Jossakin tuolla tiellä tappeli juuri
joku rosvo kovasuisen Blanco diablon kanssa.
"Mielestäni saamme kiittää onneamme", huomautti Jim.
"Onni ei ole tarpeeksi kuvaava sana", vastasi Ladd. "Ryöstö
tapahtui luullakseni näin: Muutamat rosvot hyppäsivät aidan yli sillä
aikaa kuin toiset työskentelivät portin kimpussa. Ehkä papago
seurasi mukana ja näytti heille parhaat hevoset. Mutta ne eivät
saaneet kumminkaan kiinni muuta kuin Diablon, mutta miten ne sen
vangitsivat, en käsitä ollenkaan. Olisin lyönyt vaikka vetoa, että
tarvittaisiin ainakin kahdeksan miestä varastamaan sitä. Mutta
meksikolaiset ovatkin parempia hevosmiehiä kuin me."

Belding ei voinut tyyntyä. Hän kiroili ja raivosi ja selitti vihdoin
aikovansa lähteä ajamaan takaa rosvoja.
"Tom, sinä et tule tekemään mitään sellaista", sanoi Ladd kylmästi.
Belding huokaisi ja taivutti päänsä.
"Laddy, olet oikeassa", sanoi hän sitten heti. "Minun on kärsittävä
tämä vahinko. En voi poistua naisten luota enkä jättää omaisuuttani
ryöstettäväksi. Mutta se on katkera ajatus. Olen järkytetty
sydänjuuriani myöten eikä mikään muu kuin veri voi minua
tyydyttää."
"Jätä tämä asia minun ja Jimin huoleksi", sanoi Ladd.
"Mihin toimenpiteihin aiotte sitten ryhtyä?" kysyi Belding tiukasti.
"En oikein vielä tiedä. Anna ensin tulta piippuuni. Dick, mene sinä
hakemaan tuo yaquisi tänne."

VIII.
BLANCO SOL JUOKSEE.
Yaquin omituinen synkkä katse kiersi aitausta, tarkasteli heiluvaa
porttia ja sen murrettuja salpoja, tiellä näkyviä jälkiä ja kiintyi lopulta
Beldingiin.
"Malo" [= paha], sanoi hän ja hänen espanjan kielensä oli selvää.
"Varmasti, yaqui, noin kahdeksan pahaa miestä ja eräs intiaani-
petturi", sanoi Ladd.
"Luullakseni hän tarkoittaa paimentani", lisäsi Belding. "Jos hän
vain sen tekee, niin silloin on jokainen kohtuullinen epäilys
oikeutettu. — Yaqui — malo Papago — Si?"
Yaqui levitti sylensä. Sitten hän kumartui katsomaan tiellä näkyviä
jälkiä. Ne olivat aivan sekaisin, mutta vähitellen sai hän kumminkin
selville tuosta sekasotkusta, että ne johtivat tielle, jota paimenet
olivat kulkeneet virralle asti. Belding vartijoineen pysytteli aivan
hänen kintereillään. Dick auttoi silloin tällöin tuota vielä heikkoa
intiaania. Yaqui löysi poljetun paikan, johon rosvot olivat jättäneet

hevosensa. Siitä läksi syvä ja selvästi näkyvä kapea tie kuivan joen
uoman poikki.
Belding kysyi yaquilta, mihin Sonoran erämaan paikkaan hän luuli
rosvojen suuntaavan kulkunsa. Vastauksen asemesta läksi intiaani
seuraamaan jälkiä kuivan hiekkavirran yli, paju- ja mesquite-
pensaikkojen läpi kallionlohkareita ja kaktuksia täynnä olevalle
tasangolle. Saavuttuaan sinne pysähtyi hän. Muudan hiekan
täyttämä melkein näkymätön tie johti vasemmalle ja selvästi kiersi
Nimettömien vuorten itäisen pään. Oikealle haarautuva tie johti
Papago Welliin ja Sonoytan kosteikkoon. Rosvojen jäljet läksivät
kaakkoon päin tiettömään erämaahan. Yaqui puhui ensin jotakin
omalla ja sitten espanjan kielellä.
"Luullakseni hän tarkoittaa hidasta kulkua", sanoi Belding. "Laddy,
nuo jäljet näyttävät, että rosvot ovat helisemässä hevosten kanssa."
"Tom, senhän voi jo lopuksi huomata", vastasi Ladd. "Kysy
yaquilta, mihin rosvot ovat matkalla ja onko siellä vettä."
Oli ihmeellistä nähdä yaquin viittaavan. Hänen tumma
käsivartensa ojentui ja hän tähtäsi ojennettua sormeaan pitkin
erästä matalaa etäisyydestä näkyvää valkoista jyrkännettä kohti.
Sitten hän piirsi hiekkaan tikulla viivan ja sen päähän toisen
suorakulmaisesti. Hän teki ristejä, merkkejä ja kuoppia, ja
täydentäessään tuota karkeata piirustustaan puhui hän sekä yaquin
että espanjan kieltä pistäen aina jonkun sanan englannin kieltäkin
väliin. Belding tulkitsi hänen puheensa niin hyvin kuin hän vain osasi.
Rosvot olivat matkalla kaakkoon rautatietä kohti, joka johti
Nogalesista Sonoraan. Matkustaminen sinne vie neljä päivää, mutta
tie on huono eikä parin viime päivän kuluessa ole vettä ollenkaan
saatavissa. Rosvot ratsastavat hitaasti, sillä niillä on kuljetettavana

liian paljon hevosia, eivätkä ne pelkää takaa-ajoa, koska niitä ei
tavallisesti milloinkaan ajeta takaa. Heidät voidaan saavuttaa ja
heidän kimppuunsa hyökätä vielä tänä iltana ensimmäisen lähteen
luona, joka sijaitsee eräässä laaksossa ja muodostaa kuin
luonnollisen ansan.
Miehet palasivat taloon. Sitten he söivät ja joivat Beldingin
tehdessä kiireellisiä matkavalmistuksia. Blanco sol ja paimenten
hevoset syötettiin, juotettiin, ja satuloitiin. Ladd kieltäytyi jälleen
ratsastamasta millään Beldingin valkoisella hevosella. Hän toimi
nopeasti ja tyynesti.
"Tuo minulle pitkä kauaskantava pyssy ja paljon patruunia.
Kiiruhda nyt", sanoi hän Beldingille.
"Laddy, ethän suinkaan halunne kuormittaa hevostasi liiaksi?"
vastusteli Belding.
"En, vaan minä haluan kumminkin pyssyn, joka kantaa
kauemmaksi kuin noiden roistojen pienet musketti ja karbiinit. Hae
sellainen ja nopeasti."
"Minulla on muudan .405, pitkäpiippuinen ja raskas pyssy, jolla
voidaan ampua penikulman päähän. Olen käyttänyt sitä
metsästäessäni vuoristolampaita. Mutta, Laddy, se katkaisee
hevosesi selän painollaan."
"Ei sen selkä katkea niin helposti… Dick, ota mukaasi paljon
patruunia Remingtoniisi. Äläkä unhota kiikariasi."
Vähemmän kuin parin tunnin kuluttua varkaudesta läksivät nuo
kolme vartijaa hyvin aseistettuina ja mainioilla virkeillä hevosilla

seuraamaan rosvojen jälkiä. Kun Gale kääntyi katsomaan taakseen
Forlorn Riverin toiselta törmältä, näki hän Nellin huiskuttavan
valkoista huivia. Hän nousi seisomaan jalustimille ja heilutti
sombreroaan. Sitten peittivät mesquite-pensaat tytön solakan
vartalon näkyvistä ja Gale kääntyi vakavin ilmein seuraamaan
tovereitaan.
He ratsastivat peräkkäin Ladd edellä. Hän ei seurannut aivan
tarkasti rosvojen jälkiä, vaan oikaisi silloin tällöin. Rosvot ratsastivat
hitaasti hakien nähtävästi seudun tasaisimpia ja kaktuksista
vapaampia kohtia. Mutta Ladd suuntasi kulkunsa suoraan kuin
mehiläinen tuota yaquin näyttämää valkoista harjannetta kohti,
eivätkä mitkään muut kuin syvät mutakuopat tahi läpitunkemattomat
kallioiset tahi kaktuksia kasvavat laikat voineet käännyttää häntä
syrjään. Vaikeammin kuljettavilla paikoilla antoi hän hevosen kävellä,
mutta kun jälleen saavuttiin tasaiselle ja kovalle maalle, pani hän sen
nelistämään. Auringon kuumuus eneni ja tuuli yltyi. Tomupilviä leijaili
sinisellä taivaanrannalla. Pyöriviä hiekkapatsaita, jotka olivat kuin
vesipilareita, nousi kuivuneista valkoisista lammikoista vierien
etemmäksi ja hajaantuen tuuleen. Harju, jonne he olivat matkalla,
alkoi kohota, muuttaa väriään ja näytellä kivisten rinteittensä
halkeamia.
Joka kerta, kun he saapuivat jonkun harjanteen, kukkulan tahi
kummun laelle, käski Ladd ennenkuin he jälleen alkoivat laskeutua
rinnettä Galen tarkastaa kiikarillaan edessä olevan erämaan laidasta
laitaan. Siellä näkyi valkoisia ja keltaisia tomupilviä, kimaltelevien
hiekkatöyryjen harjanteita pitkin liiteleviä hiekkapilviä, mutta ei
alituisesti nousevia samanmuotoisia pölähdyksiä, jotka olisivat
ilmaisseet erämaassa liikkuvia hevosia.

Keskipäivän aikaan pääsivät vartijat tiheästä kaktuspensaikosta
aukeammalle maalle, jolloin sorapohjaiset mutakuopat ja matalat
rapautuneesta keltaisesta kivestä muodostuneet hauraat penkereet
muuttuivat koviksi hiekkatöyräiksi ja paljaiksi savikummuiksi. Erämaa
oli kuin pyöreä, monivärinen kumpumeri. Loistava valkoinen aurinko
hallitsi kaikkia sinisiä, punaisia, keltaisia ja sinipunertavia
värivivahduksia. Kangastukset kimaltelivat, liehuivat ja hävisivät
kuumuuden kimmeltäviin aaltoihin. Väsymättömien kavioiden alta
kohosi tomua, joka oli hienoa kuin pöly.
Ratsastajat jatkoivat väsymättä matkaansa ja harjanne alkoi
kohota. Erämaa muuttui alituisesti yleneväksi vastamäeksi. Kun Gale
saapui paikalle, josta harjanteen rinteet näkyivät selvästi, sai hän
heti selville, missä rosvot ja hevoset olivat. Kuljettuaan vielä tunnin
voivat vartijat jo paljain silminkin nähdä pitkän mustista ja valkoisista
pilkuista muodostuneen kapean liikkuvan viivan.
"Ne näyttävät suuntaavan kulkunsa tuohon keltaiseen solaan",
sanoi Ladd viitaten harjanteen itäisessä päässä olevaan halkeamaan.
"Kun ne häipyvät näkyvistämme, kiiruhdamme kulkuamme.
Luullakseni on tuo yaquin mainitsema lähde tuolla solassa."
He ratsastivat nopeasti viimeiset tasaisen erämaan penikulmat
harjanteen juurelle. Kun he saapuivat solan suuhun, oli aurinko jo
laskeutumaisillaan länteen. Kallioiden välissä kasvoi surkastuneita
mesquite-pensaita. Ladd määräsi, että hevoset oli kiinnitettävä
liekaan ja etäännyttävä jalkaisin.
Solan kapea kannas leveni ja lakeutui noin puolen penikulman
levyiseen ja ehkä parin penikulman pituiseen laaksoon. Sen
rapautuneita kallioista esiintyöntyville jyrkänteille johtavia rinteitä
näytti olevan mahdoton kiivetä. Paljaine, kovine ja valkoisine

pohjineen, jossa ei ollut muuta viheriää kuin sen toisessa päässä
kasvava pieni mesquite-pensaikko, oli se synkkä ja eristetty paikka,
oikea erämaan syvennyksen hedelmätön pohja.
"Piiloutukaa, pojat", sanoi Ladd. "Lähde on tuolla ja hevosilla on
tarkat silmät. Miten varmasti tuo yaqui määrittelikään tämän paikan!
En ole milloinkaan nähnyt tällaista luonnon muodostamaa ansaa."
Sekä mustat että valkoiset hevoset näkyivät selvästi tummaa
viheriää taustaa vasten ja mesquite-pensaikosta kohosi hitaasti
kiemurteleva sininen savupatsas.
"Meidän on kai parasta odottaa pimeätä tahi aamua", sanoi Jim.
"Annahan, kun tuumailen. Dick, millaisilta sinusta näyttävät tämän
kuopan portit? Minusta ne ovat hyvin rosoiset."
Gale tutki kiikarillaan vuorten seinämien muotoa ja rosoista
nousevaa laakson pohjaa.
"Laddy, tuolta toisesta päästä on pahempi poispääsy kuin täältä",
vastasi hän.
"Ja tämäkin on jo näin vaikea. Annahan minunkin katsoa… Niin
pojat, tehtävänne suunnitteleminen on helposti tehty. Jim, sinun on
mentävä sulkemaan laakson toisesta päästä johtava sola, ennenkuin
ryhdymme hommiin."
"Milloin se tapahtuu?"
"Heti aamulla, kun päivä on valjennut. Nuo roistot viipyvät täällä
kyllä huomiseen saakka. Kuten muistatte, alkavat tästä vedettömät
seudut."

"Luullakseni voin pimeässäkin hiipiä tuonne toiseen päähän", sanoi
Lash miettiväisesti, "mutta helppoa ei se tule olemaan."
He hiipivät varovaisesti vakoilupaikalta hevostensa luo, jotka he
päästivät irti ja taluttivat kauemmaksi lohjenneiden
kallionlohkareiden väliin. Hevosille se oli kuiva ja ruohoton
leiripaikka, mutta miehet sytyttivät tulen ja söivät niukan, mutta
kumminkin vahvistavan ateriansa.
Paikka oli hyvin korkealla ja muutamasta kallioiden välisestä
halkeamasta he näkivät, miten rajaton värikäs erämaa jatkui
silmänkantamattomiin länttä kohti. Aurinko laskeutui ja sitten kuin se
oli kadonnut näkyvistä tummenivat vuorien kullanväriset huiput ja
niiden varjot alkoivat kohota ylemmäksi.
Jim Lash kääriytyi huopapeitteeseensä, ojensi jalkansa tuleen päin
ja rupesi nukkumaan. Ladd käski Galen seurata Jimin esimerkkiä
luvaten pitää vireillä tulta ja herättää Jimin sitten kuin oli tarpeeksi
myöhäinen tämän lähteä kiertämään rosvoja. Kun Gale heräsi, oli yö
pimeä, kylmä ja tuulinen. Tähdet tuikkivat kirkkaasti. Jim oli jo
noussut ja satuloi hevostansa Laddin puhuessa hänelle jotakin hiljaa.
Kun Gale nousi lähteäkseen heidän mukaansa, kielsivät vartijat häntä
tulemasta. Mutta Gale halusi kumminkin seurata heitä, sillä siten
olisivat Jim ja Laddkin hänen sijassaan menetelleet.
Laddin kulkiessa edellä katosivat he pimeään. Eteneminen oli
hyvin hidasta, varovaista ja hiljaista. Rinteitten juurilla näytti pimeys
läpitunkemattomalta. Hevonen oli yhtä varovainen kuin sen
isäntäkin. Ladd ei eksynyt tieltä, vaikka hän johti heitä kiemurtelevaa
polkua kallionlohkareitten ja mesquite-pensaitten välitse, poiketen
usein syrjäänkin sivuuttaakseen ne. Vihdoin rupesi tie näkymään

selvemmin ja itäisen taivaan tähdet tuikkivat solan korkeiden
seinämien välistä.
Heidän etenemisensä oli täälläkin yhtä varovaista kuin ennenkin,
vaikka ei enää niin vaikeaa eikä hidasta. Kun solan synkkä pimeys
vaaleni ja tähtitaivasta alkoi näkyä laajemmalti, pysähtyi Ladd ja
seisoi vaitiollen hetkisen.
"Onni on meidän puolellamme!" kuiskasi hän. "Tuuli puhaltaa
suoraan kasvoihin, Jim. Hevoset eivät niin ollen vainua sinua. Kulje
hitaasti. Älä liikahduta kiveäkään. Pysyttele aivan rinteen juurella.
Koeta päästyäsi toiseen päähän kiivetä niin korkealle kuin tämäkin
paikka on. Odota päivää, ennenkuin lähdet jollekin vyöryvälle
rinteelle. Aloitan homman niin varhain aamulla kuin suinkin. Siinä
kaikki."
Laddin tyyni, hidas puhe oli tuskin tuon vaarallisen tehtävän
vertainen, Lash jatkoi matkaansa hyvin hitaasti taluttaen hevostaan.
Kavioiden pehmeä kapse lakkasi kuulumasta samoihin aikoihin kuin
tuo harmaa ryhmä katosi synkeään pimeyteen. Sitten vetäisi Ladd
Dickiä käsivarresta ja kääntyi takaisin tielle.
Mutta Dick viivytteli hetkisen. Hän halusi katsella tarkemmin tuota
eebenholtsinväristä kuilua, jonka himmeästi näkyvät seinämät
kohosivat korkealle sinistä, tähtikirkasta taivasta kohti. Täydellinen
hiljaisuus vallitsi.
Vihdoin hän kääntyi ja saavutti pian Laddin. Yhdessä he sitten
haparoivat leiriin mutkikkaita kallion syvänteitä pitkin. Nuotio oli
sammumaisillaan. Ladd lisäsi siihen risuja paneutuen sitten
nukkumaan muutamiksi tunneiksi Galen vahtiessa. Aamupuoli yöstä
kului niin, kunnes tähtien himmeneminen ja synkempi pimeys

aloittivat auringonnousun edellisen tunnin. Paikka oli suojassa
tuulelta, mutta ilma oli kylmä kuin jää. Gale kulutti aikaa
taittelemalla risuja eräästä kuivuneesta mesquite-pensaasta ja
kävelemällä edestakaisin ja kuuntelemalla. Blanco sol tömisytteli
jalkojaan silloin tällöin, rikkoen siten ajoittain vallitsevan hiljaisuuden.
Ladd heräsi ennenkuin rupesi hämärtämäänkään. Sitten he söivät ja
joivat. Kun pimeys alkoi hälvetä, satuloivat he hevosensa ja taluttivat
ne solaan ja sieltä paikalle, jossa he olivat eronneet Lashista. Siellä
he odottivat auringonnousua.
Galesta tuntui se viipyvän kauan. Tällainen odottaminen kiihoitti
aina hänen muutenkin tulista mieltään. Hänellä ei ollut hituistakaan
Laddin kärsivällisyydestä. Hän halusi toimintaa. Harmaat varjot
alkoivat kirkastua ja tuo mesquite-pensaikko muodosti tumman
pilkun hämärään laaksoon. Sitten nousi aurinko.
Ladd odotti kumminkin vielä. Kuta lähemmäksi toiminnan hetki
tuli, sitä tyynemmäksi ja vakavammaksi hän muuttui. Gale arvaili,
millaiset hyökkäyssuunnitelmat hänellä mahtoivatkaan olla, mutta
hän ei kumminkaan kysynyt. Hän odotti vain määräyksiä, ollen
valmis toimimaan.
Laakso muuttui aivan valoisaksi lukuunottamatta itäisen rinteen
juurta. Sitten kohosi mesquite-pensaikosta savupatsas suoraan
taivaalle. Tuota oli Ladd nähtävästi juuri odottanutkin. Hän veti
pitkän .405:den kotelosta ja koetti tähdätä. Sitten hän irroitti
patruunavyön satulansa nupista. Jokaisessa silmukassa oli patruuna,
joista kukin oli neljän tuuman pituinen. Sidottuaan vyön vyötäreilleen
sanoi hän:
"Tule nyt, Dick."

Ladd kulki edellä mäkeä alas, kunnes hän saapui paikalle, josta
voitiin pitää silmällä laaksosta johtavaa tietä. Se oli sitäpaitsi ainoa
paikka, jonka kautta voitiin tunkeutua solaan.
"Dick, sinun on jäätävä tähän. Jos joku rosvo sattuu ratsastamaan
kylliksi lähelle, pudota mies satulasta… Sitten haluan saada
hevosesi."
"Blanco solinko?" huudahti Gale hämmästyen enemmän Laddin
pyynnöstä kuin vastahakoisuudesta luovuttaa se hänelle.
"Saanko ottaa sen?" toisti Ladd melko lyhyesti
"Ota vain, Laddy."
Hymy karkoitti hetkeksi paimenen laihojen kasvojen kylmän
ilmeen.
"Myöntymisesi ilahduttaa minua. Tiedän, miten rakastat tuota
hevosta. Charlie Laddkin on rakastanut hevosia, mutta niiden
joukossa ei ole ollut ainoatakaan Solin vertaista. Koettelin vain
hermojasi, Dick, pyytämällä hevostasi kertomatta suunnitelmaani.
Voit olla aivan varma, ettei Sol tule saamaan naarmuakaan. Aion
ratsastaa tuonne laaksoon ja houkutella rosvot aukealle. Niiden
karbiinit eivät kanna kauaksi, mutta ne eivät pääse minun .405:teni
ulottuvilta. Niiden luodit saavat kyntää maata. Ymmärrätkö?"
"Laddy, aiot siis paeta, kun rosvot rupeavat ajamaan sinua takaa,
ja kun he pakenevat, ajat sinä heitä takaa. Niinkö?"
"Niin. Aion ajaa juoksua koko ajan. He eivät voi tavoittaa Solia,
mutta
Sol tavoittaa heidät milloin vain haluan. Voitko kieltää sen?"

"En. Suunnitelmasi on suurenmoinen. Mutta ajattelehan, jos joku
rosvo hyppää Blanco diablon selkään."
"Se onkin suunnitelmani ainoa heikko kohta. Mutta otaksun,
etteivät he huomaa sitä ennenkuin liian myöhään. Mutta jos he
turvautuvat siihen, voi Sol jättää Blanco diablonkin jälkeensä. Ja
minähän voin sitäpaitsi milloin tahansa ampua tuon valkoisen
paholaisen."
Laddin omituinen viha tuota hevosta kohtaan ilmeni hänen
viimeisten sanojensa kiihkeydessä ja tavassa, millä hän työnsi
leukansa esille ja sulki suunsa.
Gale laski nopeasti kätensä toverinsa olalle.
"Laddy, et saa tappaa Diabloa muuten kuin henkesi
pelastamiseksi."
"Hyvä! Mutta vannon, että jos vain saan tilaisuuden, uuvutan sen
kokonaan."
Hän ei puhunut enää mitään, vaan alkoi lyhentää Solin jalustimien
hihnoja. Kun hän sai ne sopimaan, nousi hän selkään ja ratsasti tietä
pitkin laaksoon. Hän eteni niin huolettomasti kuin hän olisi ollut
matkalla juottamaan hevostaan. Mutta tuo poikittain satulassa oleva
pitkä musta pyssy oli pahaaennustava.
Gale sitoi huolellisesti toisen hevosen muutamaan läheisyydessä
olevaan mesquite-pensaaseen ja asettui sitten erään matalan
kallionlohkareen taakse, jonka suojasta hän voi helposti nähdä kaikki
tapahtumat ja ampua tarpeen vaatiessa. Hän kuvitteli Jim Lashin
olevan samanlaisessa asemassa laakson toisessa päässä. Gale oli

tottunut jo vaaroihin ja niiden aiheuttamiin omituisiin kiihkeihin
tunteihin. Tämä pian alkava näytelmä erosi kumminkin jo
alkuvalmistuksissaankin niin suuresti kaikista hänen ennen
kokemistaan, että hän odotti toiminnan alkua kiihkeämmin kuin
milloinkaan ennen. Hänen mielessään liikkuivat — pitkä
sammumaton viha noita rajarosvoja kohtaan, uskollisuus Beldingiä
kohtaan, kiihkeä halu saada kostaa kaikki kärsimänsä vääryydet,
lämmin ihailu tyyntä ja leppymätöntä Laddia ja hänen täydellistä
pelottomuuttaan kohtaan ja omituinen sykähdyttävä mielenkiinto
tuohon vanhaan usein väiteltyyn, mutta milloinkaan
ratkaisemattomaan kysymykseen: oliko Blanco sol nopeampi ja
vahvempi hevonen kuin Blanco diablo. Gale tiesi tulevansa
näkemään näiden molempien leppymättömäin kilpailijain välisen
kilpajuoksun — kilpajuoksun sellaisen, joka muuttaa hevoset ja
miehet peloittaviksi.
Ladd ratsasti noin neljännespenikulman verran laakson keskustaa
kohti, ennenkuin mitään tapahtui. Sitten kajahti kimeä hirnunta
tyynessä kylmässä ilmassa. Joku hevonen oli joko nähnyt tahi
vainunnut Blanco solin. Ääni kuului toistamiseen tosin hiljaa, mutta
selvästi. Se pani veren kiertämään nopeammin Galen suonissa. Sol
pysähtyi. Sen pää kohosi vanhaan tapaan: nopeasti ja tulisesti. Gale
tarkasteli kiikarillaan mesquite-pensaikkoa. Hän näki rosvojen
juoksevan aukeamalle viittaillen ja huitoen. Kaukoputki toi ne niin
lähelle, että hän näki miesten tummat kasvot. Äkkiä ne hajautuivat
ja hävisivät pensaikkoon. Sitten hän näki vain vilahtelevia mustia ja
valkoisia ruumiita. Nähtävästi rosvot pukeutuivat, latasivat pyssynsä
ja satuloivat hevosensa silloin.
Suunnattuaan kaukoputkensa alemmaksi näki hän, että Blanco sol
oli lähtenyt jälleen liikkeelle. Se nelisti nyt ja katkaisi toisen

näljännespenikulman, ennenkuin rosvot ilmestyivät ratsain mesquite-
pensaikon laitaan.
Silloin se seisahtui jälleen. Sen kimeä värisevä hirnunta kantautui
selvästi Galen korviin. Rosvot ratsastivat mustilla hevosilla, jotka
seisoivat rinnan liikkumattomina. Galea nauratti ajatellessaan, miten
pulmalliselta tilansa mahtoikaan miehistä tuntua. Laakson keskellä
oleva yksinäinen ratsastaja ei ehkä näyttänyt niin uhkaavalta kuin
hänen läsnäolonsa vihjaamat mahdollisuudet edellyttivät.
Sitten näki Gale erään rosvon eroavan joukosta ja ratsastavan
nopeasti laakson toisessa päässä olevaa solaa kohti. Teko voi kyllä
olla luonteenomaisen pelkuruudenkin aiheuttama, mutta enemmän
voitiin sitä pitää rosvojen varovaisuustoimenpiteenä turvatakseen
peräytymisensä. Epäilemättä näki Laddkin tuon laukkaa-ajavan
ratsastajan. Kului muutamia jännittäviä hetkiä. Ratsastaja saapui
rinteelle alkaen kiivetä. Gale näki paljain silminkin, miten kallioiden
välistä pöllähti valkoista savua. Silloin käänsi rosvo säikähtyneen
hevosensa takaisin tasangolle ja ratsasti hurjaa vauhtia toveriensa
luo.
Kimojen ja mustien muodostama lauma näytti nyt hajautuvan ja
levenevän nopeasti kahdelle taholle pensaikon päästä. Valkoiset
savupilvet ilmaisivat, että rosvot jo ampuivat kiihkoissaan. Ne olivat
vielä kaukana tavallisen ampumamatkan ulkopuolella, mutta ne
ratsastivat Laddia kohti ampuen tullessaan. Mutta Ladd ei
peräytynyt, ja suuri valkoinen seisoi kuin kallio paikoillaan. Gale
huomasi Blanco solin edestä nousevan pieniä tomupilviä, joita sitten
nopeasti rupesi näkymään sen takaakin. Rosvojen matalalle tähdätyt
luodit ponnahtelivat laakson kovasta paljaasta pinnasta. Sitten
kohotti Ladd pitkän pyssynsä. Ei näkynyt ollenkaan savua, kuului

vain kolme kovaa paukahdusta. Lähestyvien ratsastajain riveihin
ilmestyi aukko ja sitten laukkasi muudan hevonen ratsastajatta
oikealle. Blanco sol näytti kääntyvän kuin nasta ja laukkaavan
laakson alinta päätä, kohti. Se sivuutti Galen ja pyörsi oikealle
juosten nopeasti. Sitä ajoi nyt takaa viisi rosvoa, jotka laskettivat
täyttä laukkaa huutaen ja ampuen ja ollen nähtävästi aivan varmat
saaliistaan. Ladd pidättäytyi ampumasta kääntyillen vain yhtämittaa
satulassa.
Gale näki, miten Laddin ja rosvojen välinen matka vähitellen
piteni, ja huomasi selvästi, milloin Ladd vähensi Solin vauhtia. Ladd
koetti nähtävästi viekoitella rosvoja Galen aseman edustalle, ja äkkiä
huomasi Gale, että hän luultavasti onnistuisikin aikeissaan. Rosvot,
jotka ratsastivat kuin paimenet, lähenivät puoliympyrässä ja
oikaisivat aina silloin kun sellaiseen oli tilaisuutta. Muudan pieni ja
jäntevä mies, joka istui korkealla hevosensa selässä kuin
kilparatsastaja, oli monta metriä tovereistaan edellä. Hän näytti
pääsevän ampumamatkan päähän Laddista, mutta hän ampui kai
liian korkealle, koska eivät hänen luotinsa pölähdyttäneet tomua
Solin takaa. Gale oli valmis ampumaan. Blanco sol painoi menemään
niin, että sen tahdikas kavioiden kapse kuului selvästi. Se juoksi
vaikeudetta.
Gale koetti tyynnyttää sydämensä ja valtimoidensa kiivasta
sykintää ja käänsi katseensa jälleen lähimpään takaa-ajajaan. Tämä
rosvo oikaisi juuri pitäen pyssyä pystyssä kädessään ja lähestyen
nopeasti. Matka oli pitkä, melkein viisisataa metriä. Galella ei ollut
aikaa asettaa remingtoninsa tähtäintä paikoilleen, mutta hän tunsi
pyssynsä ja tähdäten kylmästi nopeasti liikkuvaan ratsastajaan alkoi
hän ampua. Ensimmäinen luoti sattui maahan hevosen eteen
jyrsäisten liikkeelle suuren tomupilven ja pannen ratsun hyppäämään

kuin aidan yli. Pyssy oli automaattinen eikä Galen tarvinnut muuta
kuin painaa liipasinta. Hän huomasi nyt, että muutkin rosvot olivat
samassa linjassa ja ampui nopeasti monta laukausta peräkkäin.
Äkkiä hyppäsi etummainen hevonen suonenvedontapaisesti, ei ylös
eikä syrjään, vaan suoraan eteenpäin, syöksyen sitten maahan ja
heittäen ratsastajansa menemään kuin katapultin. Sitten se piehtaroi
ja potki, nousi puoleksi ylös, mutta kaatui jälleen ja jatkoi
potkimistaan. Sen ratsastaja ei liikahduttanut jäsentäkään.
Muut rosvot pidättivät nopeasti kiitävät hevosensa pyörtäen
takaisin paetakseen tuota näkymätöntä patteria. Gale täytti
uudestaan pyssynsä makasiinin. Hän pidättäytyi tarpeettomasta
ampumisesta ruveten tarkemmin seuraamaan alempana tapahtuvaa
taistelua. Ladd alkoi ampua Solin juostessa. .405 paukahti kimeästi
ja sitten taas. Raskaat luodit kynsivät maata laakson leveydeltä.
Ladd tähtäsi tarkasti ja ampui harvaan välittämättä noista Solin
takaa ja sivuilta nousevista pienistä tomupilvistä. Rosvot ajoivat
häntä takaa kuin mielettömät ladaten ja ampuen yhtämittaa. Ne
ampuivat kymmenen kertaa siihen kuin Ladd ampui kerran, mutta
sittenkin turhaan. Laddin kuudennen laukauksen kajahdettua
horjahti eräs rosvo taaksepäin, heitti karbiininsa menemään ja vyöryi
satulasta jääden riippumaan jalustimesta. Säikähtynyt hevonen
laukkasi tiehensä laahaten ratsastajan mukanaan pitkin tomuista
maata.
Gale oli päättänyt seurata jokaista tuon kilpailun erikoiskohtaa,
mutta tapahtumat seurasivat niin nopeasti toisiaan, ettei hän saanut
täyttä selvyyttä kaikesta. Ladd oli tyhjentänyt yhden makasiinin ja
Blanco sol paransi nyt vauhtiaan. Se jätti takaa-ajajat kauas
jälkeensä. Sitten näytti siltä, että rosvot luulivat Laddin pakenevan.
Ne pysähtyivät nopeasti ja näyttivät neuvottelevan. Mutta se oli

kohtalokas erehdys. Blanco sol hiljensi vauhtiaan ja seisahtui
muutamien pitkien laukkojen jälkeen poikittain rosvoihin. Ladd ampui
noita yhteen ryhmään kokoutuneita miehiä. Kului hetkinen. Sitten
kuuli Gale, miten luoti sattui maahan, näki tomun pölähtävän ja kuuli
luodin läiskähtävän kallioon ja viheltävän sitten tiehensä. Vasta sitten
huomasi hän erään rosvon suistuvan satulasta suulleen maahan.
Teräsmanttelinen luoti oli lävistänyt hänet keskeyttämättömällä
matkallaan Galen aseman taakse.
Jäljellä olevat pari rosvoa kannustivat nyt hurjasti hevosiaan
laakson toista päätä kohti. Mutta Ladd pani Solin niiden jälkeen.
Galesta näytti, vaikka hän totesikin olevansa kiihoittunut ja
puolueellinen, että nuo toiset hevoset olivat Blanco soliin verrattuina
kuin etanoita. Rosvot erosivat. Toinen suuntasi kulkunsa laakson
itäistä päätä kohti ja toinen ratsasti takaisin mesquite-pensaikkoon.
Ladd pysytteli tämän jälkimmäisen jäljessä. Sitten ilmaisivat pienet
savupilvet ja pyssyn etäiset laukaukset, että Jim Lashkin oli yhtynyt
leikkiin. Hän ei onnistunut tekemään kumminkaan muuta kuin
palauttamaan rosvon takaisin laaksoon. Mutta Ladd oli käännyttänyt
toisenkin ratsastajan, ja nyt olivat nuo molemmat rosvot kivisen
rinteen laella olevan Lashin ja tasangolla olevan Laddin välissä.
Roistot koettivat ratsastaa niin nopeasti kuin heidän hevostensa
kavioista vain lähti välttyäkseen joutumasta saarroksiin. Mutta
ainoastaan toinen pääsi pakoon, ja hän tuli ratsastaen henkensä
edestä laakson itäistä seinämää kohti. Blanco sol aloitti jälleen
miellyttävän ja kauniin juoksunsa. Se tavoitti tavoittamistaan, vaikka
sen vauhti ei vielä ollutkaan nopeimmillaan. Ratsastaessaan laakson
päätä kohti ampui rosvo kahdeksan kertaa, kuten Gale vartavasten
laski, mutta luodit sattuivat matalalle tahi kauas sivuille.
Huomattuaan sen heitti mies karbiininsa menemään ja menetti
kaiken malttinsa päästäiseen vain pakoon.

Noin viisisataa metriä Galesta vasemmalle käänsi rosvo hevosensa
rapautuneelle rinteelle ja alkoi kiivetä. Hevonen oli mainio, paljon
rohkeampi kuin sen ratsastaja. Mutkitellen sinne tänne nousi se vain
ylemmäksi, ja kun Ladd saapui rinteen alle, oli se jo kaukana
rosoisten ja kovertuneiden kallioiden välissä. Pari kertaa kohotti Ladd
jo pitkän pyssynsä, mutta ei kumminkaan ampunut. Gale luuli, ettei
vartijan pidättyväisyys johtunut säälistä meksikolaista, vaan tämän
mainiota ja uskollista hevosta kohtaan. Ylemmäksi ja ylemmäksi se
kiipesi, keltaiset tomupilvet pölähtelivät ja silloin tällöin vyöryi suuria
kiviä kolisten ja jyristen rinnettä alas. Tuntui aivan uskomattomalta,
että joku hevonen, kuormitettu tahi kuormittamaton, voi löytää
jalansijaa ja pysytellä noilla kapeilla penkereillä ja luhistuvilla,
viettävillä kielekkeillä. Mutta se jatkoi vain kiipeämistään varmasti
kuin vuoristolammas, ja päästyään viimein viimeisen pengermän
laelle, seisoi se hetkisen paikoillaan kuvastuen selvästi sinistä
taivasta vasten. Sitten se katosi. Ladd istui kahareisin Blanco solin
selässä katsoen ylöspäin. Miten paimen mahtoikaan ihailla rosvon
urhoollista juoksijaa!
Gale, jonka ihmetys oli hämmästyttänyt sanattomaksi, hyppäsi
nopeasti seisoalleen ja huusi keuhkojensa koko voimalla:
"Ole varuillasi, Laddy!"
Muudan suuri hevonen lähestyi sivulta paimenta kuin valkoinen
juova. Blanco diablo! Verraton ratsastaja keinui tahdissa sen
satulassa. Gale aivan tyrmistyi. Sitten hän muisti tuon rosvon, jota
Lash oli ampunut ja sitten karkoittanut solan suulta. Tuo mies oli
palannut pensaikkoon ja satuloinut Beldingin lemmikin. Tapahtumain
aiheuttaman jännityksen kestäessä, kun Ladd tarkkaavaisesti katseli
kiipeävää hevosta, läksi tämä viimeinen rosvo ratsastamaan tuulen

nopeudella läntistä solaa kohti. Oli hyvin mahdollista ja luultavaakin,
ettei hän tiennyt Galen olevan siellä sitä vartioimassa, ja varmasti
toivoi hän voivansa sivuuttaa Laddin ja Blanco solin.
Kannuksen kosketus pani Solin syöksymään eteenpäin
katkaisemaan rosvon kulkua. Diablo juoksi täyttä vauhtia, mutta
etäisyys ja kulma suosivat Solia. Rosvolla ei ollut pyssyä, vaan
ainoastaan pistooli, jonka hän oli puristanut kouraansa, ollen valmis
ampumaan. Mies istui satulassa niinkuin se olisi ollut hänen
tavallinen tuolinsa. Gale näki Laddin kumartuvan ja pudottavan
luodikkonsa hiekalle. Hän ei halunnut joutua kiusaukseenkaan
haavoittaa Beldingin lempihevosta.
Sitten Gale istui lumottuna ja henkeään pidättäen katsellessaan
hevosten tuloa suoraan kohti. Blanco diablo juoksi matalana ja
nopeasti kuin antilooppi, ollen hurjan ja peloittavan näköinen
pirullisuudessaan, oikea sodan, veren ja kuoleman hevonen. Se
näytti voittamattomalta. Galen ei tarvinnut muuta kuin katsoa sen
suurenmoista juoksua ruvetakseen epäilemään Blanco solin
etevämmyyttä. Hän oli kuin lumottu. Hän olisi helposti voinut
ampuakin rosvon, mutta sellainen ajatus ei juolahtanut hänen
mieleensäkään. Välimatka lyheni kumminkin nopeasti. Oli jo ilmeistä,
ettei rosvo voinut päästä solaan ennen Laddia. Hän huomasikin sen
kääntyen vasemmalle ja tyhjentäen kuudestilaukeavansa
käännöksessä. Tummin, hehkuvin kasvoin syöksyi hän Galen ohi.
Blanco sol tulla jyristi laakson poikki ja sitten toisen jälkeen
suoraan laakson toista päätä kohti. Diablo oli tyyni ja Sol kiihtynyt, ja
siinä olikin edellisen ainoa etevämmyys. Molempain hevosten juoksu
oli nopeaa, kaunista ja suurenmoista. Kun Blanco sol paransi
vauhtiaan, alkaen tavoittaa kilpailutoveriaan, riemuitsi Gale ja huusi

kuin hullu. Nopeasti liikkuvat kaviot panivat liikkeelle oikeita
tomupilviä. Rosvo kääntyi satulassaan ja ampui, mutta Ladd
kumartui hevosensa kaulalle.
Diablon ja Solin välinen matka lyheni metri metriltä. Alussa oli se
ollutkin melko pitkä, sillä rosvo löi ja kannusti, kannusti ja löi
hevostaan alituisesti, kääntyi satulassaan ja ampui syöksyen sitten
jälleen eteenpäin. Kiertäessään laakson ylintä päätä kääntyi hän liian
äkkiä kallioiden keskellä.
Kaikki pirullisuus, mitä Blanco diablossa oli, näyttäytyi sen
syöksyessä jälleen alaspäin. Outo ja julma kuolainten ja kannusten
käyttö, hurja ratsastaja, joka oli imeytynyt selkään kuin iilimato,
huudot ja ampuminen kiihdyttivät sen muutenkin hurjaa luontoa. Se
juoksi niin, että se alkoi kompastella. Mutta se ei voinut kärsiä tuota
takanaan tulevaa taipumatonta hevosta. Blanco solin juoksu oli kuin
jokin varma, säälimätön ja pakottava voima — vakavampi,
voimakkaampi ja nopeampi jokaisen pitkän ihmeellisen askeleen
jälkeen.
Rosvo koetti ohjata Diablon lähemmäksi rinnettä ja paeta samaa
tietä kuin toverinsakin. Mutta Diablo oli oikullinen. Se juoksi hurjasti,
mutta vähentyvin nopeuksin. Tuo sulavasti liukuva valkoinen kaunis
vauhtikone tuli vain lähemmäksi.
Sitten, kuin nopeasti toisiaan seuraavat huikaisevat salamat,
syöksyivät nuo molemmat hevoset muutamaan syvänteeseen ja
katosivat tomupilveen.
Gale tuijotti jäykin katsein. Kaukainen ampuminen kantautui
hänen kovasti jyskyttäviin korviinsa. Sitten hän odotti melkein
sietämättömin epäilyksin.

Pian ilmestyi eräälle laaksossa olevalle töyräälle jotakin
valkoisempaa kuin taustaa vasten näkyvät harmaat tomupilvet. Gale
ojensi kaukoputkensa. Kirkkaassa ympyrässä loisti Blanco solin
jalomuotoinen pää korvista turpaan ulottuvine mustine juovineen.
Nyt se taivutti kaulansa. Sitten hän näki Laddin istuvan satulassa.
Paimen talutti Blanco diabloa — uupunutta, murtunutta ja
laahustavaa
Diabloa, jonka selässä ei ollut enää ratsastajaa.

IX.
KESKEYTETTY LEPOHETKI.
Kenelläkään miehellä ei ole milloinkaan ollut kaunopuheisempaa
eikä kauniimpaa välittäjää asiansa edistämiseksi kuin Dick Galella oli
Mercedes Castañedassa. Dick kurkisteli ovensa edustalla olevan
paloverden viheriöiden kiiltävien oksien välitse. Päivä oli puolessa ja
ilma puutarhassa oli painostava. Mehiläisten surina kukissa ja
espanjattaren soinnukkaan äänen hiljainen mumina olivat ainoat
äänet, jotka keskeyttivät hiljaisuuden. Nell makasi riippumatossa
kädet niskan takana, punaisin poskin ja veitikkamaisin silmin. Hän
näytti todellakin kapinalliselta. Dick totesi, että tuo nuori neiti oli
täydellisesti saanut takaisin itsepäisen luonteensa, joka oli ollut
nukuksissa jonkun aikaa. Yhtä varmalta näytti myös, etteivät
Mercedeksen ponnistukset tuottaneet sellaisia tuloksia kuin olisi voitu
odottaa.
Dick tunsi olevansa taipuvainen kapinallisuuteen itsekin. Belding ei
ollut sallinut vartijain oleskella rajalla ja senvuoksi oli Dick ollut
joutilaana suurimman osan ajasta, ja vaikka hän oli koettanutkin
pidättäytyä, ei hän kumminkaan ollut voinut pysyä poissa Nellin
läheisyydestä. Hän uskoi tytön rakkauteen, mutta hänen ei

onnistunut milloinkaan päästä hänen kanssaan niin pitkäksi aikaa
kahden kesken, että hän olisi saanut vahvistuksen ahdistaville
toiveilleen. Kun tyttö oli yksinään, oli hän petollinen kuin varjo,
nopea kuin salama ja salaperäinen kuin joku yaqui. Kun Dick koetti
puhutella häntä puutarhassa tahi kentillä tahi kiertää hänet johonkin
pengermän nurkkaukseen, karttoi tyttö häntä jättäen jälkeensä
tummansinisten ahdistavien silmien muiston. Mutta tuo hänen
silmiensä ilme antoikin juuri Dickille toivoa. Joskus taasen, kun Dick
olisi voinut puhua suunsa puhtaaksi, ei Nell eronnut lainkaan
Mercedeksestä. Hän oli jo aikoja sitten voittanut tasapuolisen
Mercedeksen puolelleen, mutta huolimatta siitä oli Nell pitänyt
enemmänkin kuin puoliaan heitä molempia vastaan.
Gale punnitsi erästä suunnitelmaa, joka hänellä oli ollut kauan
mielessä ja joka nyt aiheutti päätöksen, mikä pani hänen sydämensä
paisumaan ja posket punoittamaan. Hän kurkisti jälleen viheriöiden
oksien välistä huomatakseen vain, miten Nell nauroi tuliselle
Mercedekselle.
"Quién sabe", huudahti hän ivallisesti ja ilostui nähdessään Nellin
nopean hämmästyksen.
Sitten hän meni hakemaan rouva Beldingiä ja löysikin hänet
keittiöstä askaroimasta.
Galen ja rouva Beldingin välit olivat muuttuneet nopeasti ja
käsittämättömästi. Nyt ymmärsi Dick häntä vielä vähemmän kuin
alussa, jolloin rouva näytti tuntevan vastenmielisyyttä häntä kohtaan.
Jos sellainen nyt voi olla mahdollista, oli rouva tukahduttanut
vastenmielisyytensä ainakin joksikin ajaksi ja näytti nyt taipuvan
johonkin muuhun, joka oli kuin rakkautta Galea kohtaan. Dick ei ollut
ollenkaan varma hänen tunteistaan, ja hän oli jo kauan kuvitellut,

että rouva pelkäsi häntä tahi jotakin, jota hän edusti. Gale oli
jatkanut ponnistelujaan avoimesti ja rehellisesti, vaikkakin
hienotunteisesti, edistääkseen yksipuolisen rakkautensa voiton
mahdollisuuksia, ja sitä mukaa kuin aika kului oli Dick ollut
huomaavinaan rouvan julkilausumattoman vastustuksen vähenevän.
Hän oli ruvennut rakastamaan suuresti Nellin äitiä, sillä tämä ei ollut
ainoastaan kotinsa lohduttaja ja voima, vaan myöskin kaikkien
muidenkin Forlorn Riverin asukkaiden. Hän ei tehnyt minkäänlaista
erotusta intiaanien, meksikolaisten eikä amerikkalaisten välillä kun
huolet ja sairaudet olivat kysymyksessä. Hän oli samalla sekä
sairaanhoitajatar, lääkäri, rauhanvälittäjä että auttaja. Hän oli hyvä ja
jalo, eikä Forlorn Riverissä ollut ainoatakaan lasta eikä
täysikasvuista, joka ei olisi rakastanut häntä. Mutta rouva Belding ei
näyttänyt kumminkaan onnelliselta. Hän oli ajattelevainen,
tarkkaavainen, myötämielinen, voimakas ja innostunut toisten
onnellisuuden edistämiseksi, ja hänen tyttärensä kunnioitti häntä
niin, että se tuntui muista yhtä oudolta kuin liikuttavaltakin, mutta
siitä huolimatta hymyili rouva Belding vain harvoin eikä milloinkaan
nauranut ääneen. Hänen silmissään oli aina surullinen ja ahdistettu
ilme. Gale arvaili usein, oliko hänen elämässään ollut toinenkin
murhenäytelmä kuin tuo otaksuttu isän eksyminen erämaahan. Ehkä
hänen isänsä vielä selittämätön kuolema ahdisti häntä yhä.
Kun Dick tuli keittiöön, kuuli rouva Belding hänen askeleensa ja
tervehti häntä.
"Äiti", alkoi Dick vakavasti. Belding nimitti häntä niin ja samoin
Ladd ja Lashkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta Dickille. "Äiti,
haluan puhella kanssanne."

Ainoa hämmästymisen merkki, jonka Dick voi rouva Beldingissä
huomata, oli hänen silmiensä ilmeen muuttuminen. Ne tummenivat
kuin monet ajatukset olisivat ne varjostaneet.
"Rakastan Nelliä", jatkoi Dick vaatimattomasti, "ja toivon teidän
antavan minulle luvan kysyä häneltä, tahtooko hän tulla vaimokseni."
Rouva Beldingin kasvot muuttuivat kalman kalpeiksi. Gale luuli
hänen pyörtyvän ja tuntien myötätuntoa rouvaa kohtaan kiiruhti hän
nopeasti tämän luokse tarttuen hänen käsivarteensa.
"Suokaa minulle anteeksi. Olin tyhmä… Mutta luulin teidän
tietävän", soperteli Dick.
"Olen sen tiennyt jo kauan aikaa", vastasi rouva Belding. Hänen
äänensä oli vakava eikä hänessä voitu huomata muuta liikutuksen
merkkiä kuin hänen kalpeutensa. "Ette siis ole vielä puhunut
Nellille?"
Dick nauroi. "Olen koettanut sitä monta kertaa, mutta en ole
saanut siihen milloinkaan tilaisuutta. Mutta hän tietää sen kyllä. On
muitakin keinoja kuin puhuminen. Ja Mercedeskin on sanonut sen
hänelle. Toivon ja melkein luulenkin, että Nell pitää minusta ainakin
hieman."
"Olen tiennyt senkin jo kauan aikaa", sanoi rouva Belding melkein
kuiskaten.
"Oikeinko totta?" huudahti Dick riemuissaan.
"Dick, olette sitten ollut aivan sokea, kun ette ole huomannut sitä,
mikä on ollut meille muille niin selvää. Luullakseni ei sitä olisi voitu

estääkään. Olette miesten parhaita. En ihmettele ollenkaan, että hän
rakastaa teitä."
"Äiti, haluatte siis antaa hänet minulle?"
Rouva Belding veti hänet valoon katsoen häntä kasvoihin omituisin
tutkivin katsein. Gale ei ollut milloinkaan uneksinutkaan, että naisen
silmät voivat olla niin tunteelliset ja ajattelevaiset. Näytti siltä kuin
tuohon katseeseen olisivat sisältyneet kaikki elämän ilot ja surut.
"Rakastatko häntä?"
"Sydämeni pohjasta."
"Haluatko mennä hänen kanssaan naimisiin?"
"Ah, haluanko! Yhtä paljon kuin haluan elää ja työskennellä hänen
puolestaan."
"Milloin haluat mennä naimisiin hänen kanssaan?"
"Milloinko…? Heti kun hän vain suostuu. Vaikka huomenna!" Dick
naurahti riemukkaasti.
"Dick Gale, haluat siis saada Nellin omaksesi? Rakastatko häntä
itseään — hänen suloisuuttaan ja hyvyyttään — sanalla sanoen —
juuri häntä vain, hänen ruumistaan ja sieluaan?… Eikö mikään voi
muuttaa mieltäsi?"
"Rakas rouva Belding, rakastan häntä hänen itsensä vuoksi. Jos
hän vain rakastaa minua, tulee minusta maailman onnellisin mies. Ei
ole olemassa mitään, joka voi saada minut muuttamaan mieleni."

"Entä vanhempasi? Ah, Dick, olet ylpeän perheen jäsen. Kerron
sinulle, että minäkin kerran tunsin sinunlaisesi nuorukaisen.
Muutamat kuukaudet eivät voi muuttaa sukuylpeyttä eivätkä verta,
eivätkä niitä voi muuttaa vuodetkaan. Sinusta on nyt tullut
rajanvartija. Rakastat seikkailuja ja villiä elämää. Mutta se ei tule
kestämään. Ehkä voit asettua tänne asumaan ja ruveta
karjanjalostajaksi. Tiedän sinun rakastavan länttä. Mutta, Dick,
omaisesi voivat —"
"Mitä ikinä vain haluattekaan kuulla omaisistani, kerron sen teille",
keskeytti Dick omituisin tuntein. "Minulla ei ole mitään salattavaa
heistä eikä itsestäni. Tulevaisuuteni ja onnellisuuteni ovat Nellin
hallussa. Kenelläkään muulla ei ole kanssani mitään tekemistä."
"Silloin, Dick, saat ottaa hänet. Jumala siunatkoon teitä
molempia."
Rouva Beldingin kasvojen jännitetty ilme höltyi äkkiä ja hän
purskahti samalla kertaa sekä onnelliseen että katkeraan itkuun.
"No, mutta, äiti!" Gale ei voinut sanoa enempää. Hän ei voinut
ymmärtää tällaista purkausta, joka niin suuresti erosi rouva Beldingin
tavallisesta luonteesta. Dick kiersi kumminkin käsivartensa hänen
ympärilleen. Hetken kuluttua tyyntyi rouva, ja suudeltuaan Dickiä
työnsi hän tämän ovelle sanoen:
"No niin, Dick, mene kertomaan se hänelle, ja teekin se
reippaasti!"
Gale palasi miettiväisenä huoneeseensa. Hän vannoi, että hän
tekisi Nellin onnelliseksi, jos hänellä vain oli sellainen ihmeellinen
onni, että hän voi saada hänet omakseen. Muistettuaan sitten,

millaisia toiveita rouva Belding oli hänelle antanut, katosi Dickin
vakavuus silmänräpäyksessä ja jotakin rupesi tanssimaan ja soimaan
hänessä. Hän ei yksinkertaisesti voinut estää askeleitaan johtamasta
häntä puutarhaan. Jokainen polku näytti vievän sinne. Hänen
suonensa sykkivät, toiveet kirkastuivat ja into nousi korkealle. Hän
tunsi, ettei hän milloinkaan ennen ollut mennyt puutarhaan näin
haltioituneessa mielentilassa.
"Nyt reippaasti toimeen!" mumisi hän itsekseen.
Hän otaksui epäröimättä, että hänen iloinen vihellyksensä ja
äänekkäät askeleensa keskeyttäisivät lepohetken ensimmäisen
unisen vaiheen, unen, johon tytöt aina päivän kuumimmiksi tunneiksi
vaipuivat. Nell oli omaksunut tuon tavan jo paljon ennen kuin
Mercedes saapui näyttämään, miten välttämättömästi se kuului
tropiikin elämään. Mutta ei kumpikaan tyttö kuullut häntä. Mercedes
nukkui palo verden juurella nojaten tummaa päätänsä pehmeään
pielukseen. Nell oli nukkunut riippumattoon. Hänen syvässä
unessaan oli unhotuksen tuntua ja kasvoissa hienoa hymyä. Tytön
suloiset punaiset huulet pehmeine täydellisine muotoineen olivat
aina lumonneet Dickin ja vetivät häntä puoleensa
vastustamattomasti. Hän oli aina palanut halusta saada suudella
häntä ja nyt pani tämä sopiva tilaisuus hänet aivan värisemään. Teko
tuntui hirvittävältä, mutta ellei Nell heräisi heti, niin —. Ei, hän koetti
tukahduttaa halunsa. Sellainen olisi jo enemmän kuin rohkeutta, se
olisi —. Nopeasti laskeutui muudan kauhea viheriä kärpänen lähelle
Nellin kasvoja näyttäen haluavan istuutua niille. Dick hiipi
äänettömästi puiden väliin kiinnitetyn riippumaton luo ja karkoitti
kätensä huitaisulla rohkean hyönteisen. Mutta hän tunsi olevansa
voimaton suoristautumaan. Hän oli aivan kiinni tytössä,
kumarruksissa hänen kasvojensa yli ja aivan noiden suloisten huulien

läheisyydessä. Tuo uhmaava haaveileva hymy raotti niitä juuri. Dick
luuli jo olevansa hukassa. Mutta tyttö liikahti ja Dick pelkäsi hänen
heräävän.
Kun Nell aukaisi silmänsä, seisoi Dick suorana vähän matkan
päässä. Tyttö oli uninen ja tyyni, kunnes hän huomasi Dickin. Silloin
hän heräsi täydellisesti yhdessä sekunnissa ollen hämmentynyt ja
levoton.
"Kas, oletteko tekin täällä?" kysyi hän hitaasti.
"Kuten näette!" vastasi Dick tavattoman iloisesti.
"Oletteko ollut täällä jo kauankin aikaa?"
"Noin sekunnin ajan", vastasi Dick valehdellen julkeasti.
"Puhutteko aivan totta sanoessanne tulleenne juuri tänne?"
"Tietysti", vastasi Dick iloissaan, ettei hänen enää tarvinnut
valehdella.
"No sitten näin unta", sanoi Nell tyyntyen huomattavasti
kuullessaan oman äänensä.
"Niin, olitte juuri sen näköinen kuin olisitte nähnyt kauniita unia",
sanoi Dick. "Olen pahoillani, että herätin teidät. En voi kumminkaan
ymmärtää, miten satuin sen tekemään, sillä koetin olla hyvin hiljaa.
Mercedes ei herännyt. Nyt poistun jälleen antaakseni teidän levätä ja
uneksia."
Mutta hän ei kumminkaan liikahtanutkaan lähteäkseen. Nell katsoi
häneen uteliain, arvostelevin silmin.

"Eikö nyt olekin ihana päivä?" kysyi Dick.
"Liian kuuma vain."
"Ainoastaan yhdeksänkymmentä varjossa. Ja te olette kertonut
minulle, että juhannuksen tienoissa voi elohopea nousta
sataankolmeenkymmeneenkin asteeseen. Nythän on siihen verraten
oikea loistava, kultainen päivä."
"Eilen oli vieläkin kauniimpi ilma, mutta ette näyttänyt sitä
huomaavankaan."
"Ah, eilinen on jo jossakin tuolla kaukana menneisyydessä,
ristiriitaisessa menneisyydessä."
Nellyn uniset silmät avautuivat suuremmiksi. Hän ei oikein
ymmärtänyt, miten kohdella tätä muuttunutta nuorukaista. Dick
tunsi olevansa iloinen, mutta koetti kaikin tavoin olla ilmaisematta
sitä.
"Millainen on tuollainen ristiriitainen menneisyys? Näytätte
äärettömän onnelliselta tänään."
"Niin olenkin, aivan varmasti. Hyvästi. Hauskoja unia."
Dick kääntyi ja poistui puutarhasta pihalle johtavasta portista. Nell
oli todellakin uninen ja kun hän oli vaipunut uneen jälleen, aikoi Dick
palata. Hän käveli paikasta paikkaan hetkisen. Belding ja paimenet
kengittivät muudatta hevosta. Yaqui oli kentillä vartioimassa hevosia.
Blanco sol popsi ruohoa tyytyväisesti kohottaen silloin tällöin päänsä
katsoakseen. Kun se näki isäntänsä, teroitti se pitkiä korviaan ja
hirnui. Mutta äkkiä käänsi Dick kuin magneetin vetämänä askeleensa
jälleen puutarhaan päin ja hiipi sinne äänettömästi.

Nell nukkui nyt raskaasti. Hän oli veltto, raukea eivätkä unet häntä
nyt kiusanneet. Otsalle valuneet hiukset olivat hiestä kosteat.
Jälleen hän liikahti ja heräsi vähitellen. Hänen silmänsä aukenivat
kosteina, varjoisina ja tiedottomina. Ne tuijottivat Dickiin hetkisen,
ennenkuin ne kirkastuivat ja muuttuivat tietoisiksi tilanteesta. Dick
seisoi hänestä vähintäinkin kymmenen askeleen päässä ja kaikista
ulkonaisista seikoista päättäen katseli hän Nelliin tyynesti.
"Olen häirinnyt lepoanne jälleen", sanoi hän. "Suokaa minulle
anteeksi.
Poistun heti."
Hän käveli tiehensä, mutta sitten kuin hänen oli enää mahdoton
pysyä poissa puutarhasta, palasi hän sinne.
Heti kun hän kiinnitti katseensa Nellin kasvoihin, huomasi hän
tämän teeskentelevän nukkumista. Poskien hieno puna oli vaalennut
ja ihon lämmin, runsas, kullanhohteinen väri oli hävinnyt. Dick
polvistui ja kumartui hänen puoleensa. Vaikka hänen verensä
kohisikin hänen suonissaan, rinta kohoili ja hänen mielensä riemuitsi
tämän hetken ja sen antaman lupauksen ihmeellisestä vaikutuksesta,
hillitsi hän kumminkin itsensä. Hän toivoi enemmän kuin hän
milloinkaan ennen elämässään oli mitään toivonut, hän toivoi
saavansa nähdä, jatkaako Nell teeskentelyään ja salliiko hän itseään
suudeltavan. Hän tunsi varmasti Dickin hengityksen, sillä hänen
hiuksensa heilahtelivat otsalla. Posket olivat nyt aivan kalpeat ja rinta
kohosi ja laskeutui raskaasti. Dick kumartui yhä syvempään. Mutta
hän oli kai naurettavan hidas, sillä kun hän kumartui vieläkin
syvempään, avautuivat Nellin silmät ja Dick näki vilahdukselta niiden
purpuraisen katseen, kun tyttö käänsi päänsä. Sitten, huudahtaen
heikosti, hän nousi ja pakeni.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Research Observe Make An Alternative Manual For Architectural Education Michelle Howard Editor

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Research Observe Make An Alternative Manual For Architectural Education Michelle Howard Editor

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79