Asia on ratkaistu."
* * * * *
"Catherine", alotti kuoleva upseeri, ja hänen katkonainen
esityksensä kävi vielä tuskallisemmaksi kuulla kuin hänen
lausumansa sanat, hänen kun piti aina välillä huohottaa. Hän puhui
todella kuolemantuskassa. "Catherine, olen selvittänyt asiani Michelin
kanssa tohtori Marsalin kuullen. Hän kertoi minulle, mitä olet ollut
aikeissa tehdä… Tiedän, että häneen nähden kaikki on lopussa.
Pelkään, että sinä yhä vieläkin aiot olla elämättä hänen jälkeensä…
Catherine, sinun täytyy elää. Hänen tähtensä sinun täytyy. Minä,
kuoleva mies, vakuutan sinulle, että on olemassa toinenkin maailma.
Tunnen sen yhä läheisempänä.
"Näen sen. Kosketan sitä… Tiedän, että tuossa toisessa
maailmassa voidaan kärsiä. Kärsiä omien erehdysten tähden ja
myöskin niiden, joihin olemme toisia johtaneet. Elossa olevien hyvä
tahto, hyvät teot voivat tuottaa lievitystä… Sinä et tiedä, onko se
totta. Et voi olla liioin varma, ettei se pidä paikkaansa. Samaa sanoin
miehellesi tänään… Ajattelehan, että jos tämä on totta, niin sinun
itsemurhasi laskee Michel raukkasi harteille kauhean taakan, rajan
toisella puolen. Jos se on totta, niin ajattelehan sitäkin, että elämäsi
voi olla hänelle hyödyksi, hyväksi… Näet siis, että sinun tulee elää…
Jos se on totta, ei yksikään hetki, jonka elät kärsivällisenä, nöyränä,
rakastavana, mene mieheesi nähden hukkaan. Ei mikään, minkä
uhraamme, mene hukkaan. Mitä tänä hetkenä kärsin, mitä jo olen
kärsinyt, se ei ole hukassa, koska se on uhri, jonka kannan. Uhraan
kuolemani sinun hyväksesi, jotta sinä saisit valoa ja puhdistuisit,
jotta sinä eläisit…"
Hän sanoi vielä: