Solution Manual for Auditing: The Art and Science of Assurance Engagements, Fourteenth Canadian Edition Plus MyLab Accounting with Pearson eText — Package, 14th Edition

Solution Manual for Auditing: The Art and Science of Assurance Engagements, Fourteenth Canadian Edition Plus MyLab Accounting with Pearson eText — Package, 14th Edition
Solution Manual for Auditing: The Art and Science of Assurance Engagements, Fourteenth Canadian Edition Plus MyLab Accounting with Pearson eText — Package, 14th Edition
Solution Manual for Auditing: The Art and Science of Assurance Engagements, Fourteenth Canadian Edition Plus MyLab Accounting with Pearson eText — Package, 14th Edition

1. Solution Manual for Auditing: The Art and
Science of Assurance Engagements, Fourteenth
Canadian Edition Plus MyLab Accounting with
Pearson eText — Package, 14th Edition install
download
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-auditing-
the-art-and-science-of-assurance-engagements-fourteenth-canadian-
edition-plus-mylab-accounting-with-pearson-etext-package-14th-
edition/
Download more testbank from https://testbankmall.com

2. Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Test Bank for Auditing: The Art and Science of Assurance
Engagements, Fourteenth Canadian Edition Plus MyLab
Accounting with Pearson eText — Package, 14th Edition
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-auditing-the-art-and-
science-of-assurance-engagements-fourteenth-canadian-edition-plus-
mylab-accounting-with-pearson-etext-package-14th-edition/
testbankmall.com
Test Bank for Auditing The Art and Science of Assurance
Engagements, 11th Canadian Edition: Arens
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-auditing-the-art-and-
science-of-assurance-engagements-11th-canadian-edition-arens/
testbankmall.com
Solution Manual for Auditing: The Art and Science of
Assurance Engagements, Canadian 12/E 12th Edition Alvin A.
Arens, Randal J. Elder, Mark S. Beasley, Ingrid B.
Splettstoesser https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-auditing-the-art-
and-science-of-assurance-engagements-canadian-12-e-12th-edition-alvin-
a-arens-randal-j-elder-mark-s-beasley-ingrid-b-splettstoesser/
testbankmall.com
Solution Manual for About Wine, 2nd Edition
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-about-wine-2nd-
edition/
testbankmall.com

3. Test Bank for Equipment Theory for Respiratory Care 5th
Edition by White
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-equipment-theory-for-
respiratory-care-5th-edition-by-white/
testbankmall.com
Test Bank for Technology In Action Complete 16th Edition
Evans
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-technology-in-action-
complete-16th-edition-evans/
testbankmall.com
Test Bank for American History Connecting 14th Edition
Alan Brinkley Download
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-american-history-
connecting-14th-edition-alan-brinkley-download/
testbankmall.com
Test Bank Fundamentals Nursing Care Skills 2nd Edition
Ludwig Burton
https://testbankmall.com/product/test-bank-fundamentals-nursing-care-
skills-2nd-edition-ludwig-burton/
testbankmall.com
Principles of Solar Engineering 3rd Goswami Solution
Manual
https://testbankmall.com/product/principles-of-solar-engineering-3rd-
goswami-solution-manual/
testbankmall.com

4. Test Bank for Strategic Corporate Social Responsibility
Sustainable Value Creation 5th Edition David Chandler
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-strategic-corporate-
social-responsibility-sustainable-value-creation-5th-edition-david-
chandler/
testbankmall.com

5. Instructor’s Solutions Manual for Auditing, Fourteenth Canadian Edition
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-2
information preparer, or requesting some assurance over the information (either an audit or a
review engagement).

C1-3 Explain how and why the auditor makes information trustworthy and credible.
External users value the auditor’s assurance because of the auditor’s integrity, independence,
expertise, and knowledge of the subject matter. This makes the information credible and
trustworthy.

C1-4 Describe and explain the differences and similarities between financial statement,
compliance, and operational audits.

Differences—are based upon the information and criteria being audited: a financial statement
audit (e.g., historical financial statements) assesses evidence with respect to potential material
misstatements; a compliance audit (e.g., compliance with environmental legislation) assesses the
organization’s ability to comply with legislation; and an operational audit (e.g., effective factory
production) helps to provide good quality control and manage costs.

Similarities—The auditor is acting with due care, meaning that he/she is following some type of
systematic process governed by auditing standards (financial statements: CPA Canada Handbook
(GAAS); compliance: CPA Canada Handbook or IIA standards, depending upon whether a public
accountant is conducting the audit; and operational: most likely IIA standards). The auditor is also
independent and competent (although the degree of independence will vary according to who is
conducting the audit).
C1-5 Describe and explain the difference and similarities among the various types of auditors.

Auditor Types of Engagements and Employers Type of Training
Internal Auditor Tend to perform compliance, financial,
and operational audits (although can
include fraud audits). Work for large for-
profit and not-for-profit organizations
(e.g., hospitals, universities).
Although there is no requirement
for a designation, internal auditors
often have a CPA or a CIA
designation. Internal auditors
receive extensive training on how
to conduct operational audits.
Government Auditor Performs value-for-money audits,
financial statement audits, and operational
audits. Increasing opportunity for
experience in operational auditing.
Employed by provincial or federal
government.
Government auditors generally
have a CPA designation (if
employed by the auditor general),
although some have a CIA
designation.
CRA Auditor Performs compliance audits related to
personal, corporate, and value-added
taxes (GST/HST). Works for the Canada
Revenue Agency.
Many CRA auditors have a CPA
designation (although not
required).

6. Chapter 1: The Demand for Audit and Other Assurance Services
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-3
Auditor Types of Engagements and Employers Type of Training
Fraud and forensic
auditors
Performs forensic and fraud audits. Many
forensic accountants and fraud auditors
work for public accounting firms (or firms
that specialize in forensic accounting
services). Some also work in industry,
government, and large not-for-profits (as
part of internal audit).
Many forensic accountants and
fraud auditors have a CPA
designation (although not
required). Some have a CIA
designation or one of the fraud
specialist designations.
Public Accountant The main engagements are related to
assurance of financial information for a
wide range of enterprises and industries –
particularly financial statement audits.
However, can also perform compliance
and operational audits. Opportunity for
experience in auditing, tax consulting, and
management consulting practices.
Public accountants have a CPA
designation as well as a public
accountant’s license.


Review Questions

1-1 You will be looking at his accounting records (evidence) and evaluating and collecting
information about those records. Your evaluation process will be done using relatively standard
audit procedures (part of GAAS – generally accepted auditing standards). Your objective is to
compare the evidence (his accounting records) to the financial statements that he has prepared
(which will become information available to others, such as the Canada Revenue Agency). To help
you evaluate his records (the evidence) you will use criteria (likely ASPE – Accounting Standards
for Private Enterprises). You are able to add value to the financial statements because you are an
independent professional qualified accountant.
1-2 This apparent paradox arises from the distinction between the function of auditing and the
function of accounting. The accounting function is the recording, classifying, and summarizing of
economic events to provide relevant information to decision makers. The rules of accounting are
the criteria used by the auditor for evaluating the presentation of economic events for financial
statements and he or she must therefore have an understanding of accounting standards, as well as
auditing standards. The accountant need not, and frequently does not, understand what auditors
do, unless he or she is involved in doing audits, or has been trained as an auditor.

1-3 Auditor independence is fundamental to the conduct of the audit and the auditor’s role in
protecting the public interest. In the case of the financial statement audit, when independence is
impaired, the credibility of the financial statements, the auditor, and the auditor’s report becomes
questionable.

This famous quote from Chief Justice Warren Burger, of the US Supreme Court, highlights the
auditors’ responsibility:

The independent auditor assumes a public responsibility transcending any employment
relationship with the client. The independent public accountant performing this special

7. Instructor’s Solutions Manual for Auditing, Fourteenth Canadian Edition
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-4
function owes ultimate allegiance to the company’s creditors and stockholders, as well as to
[the] investing public. This ‘public watchdog’ function demands that the accountant maintain
total independence from the client at all times and requires complete fidelity to the public
trust.

1-4 Auditors’ lack independence can negatively influence professional skepticism in many
ways. If auditors are not independent, then they may not critically examine the evidence or
question management’s explanations when following up on unusual findings. For instance, if the
auditor has audited the company for several years and find management to be honest and
forthcoming, that past experience (which is referred to as a familiarity threat to independence) may
lead the auditors to readily accept answers without attempting to corroborate the explanations (in
other words not perform a critical examination).


1-5 To do an audit, there must be information in a verifiable form and some standards (criteria)
by which the auditor can evaluate the information. Examples of established criteria include
International Financial Reporting Standards (IFRS) or Accounting Standards for Private
Enterprises (ASPE), and the Income Tax Act. Determining the degree of correspondence between
information and established criteria is determining whether a given set of information is in
accordance with the established criteria using audit procedures that conform with GAAS –
generally accepted auditing standards. The information for Glickle Ltd.’s tax return is the corporate
tax returns filed by the company. The criteria are the Income Tax Act and all interpretations. For
the audit of Glickle Ltd.’s financial statements, the information is the financial statements being
audited and the established criteria are ASPE or IFRS and generally accepted auditing standards.

8. Chapter 1: The Demand for Audit and Other Assurance Services
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-5
1-6 The auditor will use risk assessment skills for several purposes:
• To assess the quality and effectiveness of the client’s risk assessment processes
• To assess the likelihood of fraud, error, or other misstatements in the client’s financial
statements
• To select the type of audit evidence that will need to be accumulated to mitigate the risks of
fraud, error or misstatement in the client’s financial statements
• For other assurance engagements (i.e. non-financial statements), the auditor will similarly need
to assess potential risks of error or fraud and design or select audit procedures in response to
those risks

1-7 The auditor must assess risks to select the appropriate evidence to be collected. If the
auditor does not know the risks, then the wrong evidence might be collected, or the wrong quality
or amount of evidence might be collected.

1-8 Assuming a bank is deciding to make a loan to a business, the bank will charge a rate of
interest determined primarily by the following three factors:
• Risk-free interest rate. This is approximately the rate the bank could earn by investing in
Canadian treasury bills for the same length of time as the business loan.
• Business risk. This risk reflects the possibility that the business will not be able to repay its
loan because of economic or business conditions such as a recession, poor management
decisions, or unexpected competition in the industry.
• Information risk. This risk reflects the possibility that the information upon which the business
risk decision was made was inaccurate. A likely cause of the information risk is the possibility
of inaccurate financial statements.

Auditing has no effect on either the risk-free interest rate or business risk. However, auditing can
significantly reduce information risk.

1-9 Information risk is the risk that information upon which a business decision is made is
inaccurate. Fair value accounting is often based on estimates and requires judgment. Fair value
can be estimated using multiple methods with some estimates being more subjective than others.
Fair value estimates are made at a point in time, but can also change rapidly, depending on market
conditions. All of these factors increase information risk.

1-10 The major differences in the scope of audit responsibilities are:
• Public accountants perform audits in accordance with generally accepted auditing standards of
published financial statements prepared in accordance with an acceptable financial reporting
framework
• Government auditors from the auditors general (federal or provincial) perform compliance or
operational (value-for-money) audits in order to assure the Parliament that the expenditure of
public funds is in accordance with its directives and the law and is done with efficiency,
economy and effectiveness. They also do financial statement audits of Crown Corporations, or
sub-contract this work to external public accountants.
• Canada Revenue Agency auditors perform compliance audits to enforce the federal tax laws
as defined by Parliament, interpreted by the courts, and regulated by the Income Tax Act.

9. Instructor’s Solutions Manual for Auditing, Fourteenth Canadian Edition
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-6
• Internal auditors perform compliance or operational audits in order to assure management or
the board of directors that controls and policies are properly and consistently developed,
applied and evaluated.

1-11 Some Potential Engagements Include:

Financial Information Non Financial Information
Internal Auditor Audit of credit card expenditures
and accounts payable expenses to
determine if well-supported and
for legitimate business purpose
Business Continuity Audit to test
if systems can continue in the
event of unforeseen incidences
Government Auditor Costs associated with a capital
project funded by government.
A variety of value for money
audits – such as a direct report on
management and use of surgical
facilities
Forensic Auditor Fraud investigation into
misappropriation of funds at
community clinics
Attestation report on internal
controls over payroll
Public Accountant Financial statements and other
financial information
Attestation Report on Internal
Control over Financial Reporting
WebTrust or SysTrust report could
be prepared for transactions made
via the hospital’s secure web site or
with respect to the quality of
information systems used to process
prescription medication
Compliance with Agreements

Note: These are examples, and the list can be endless, depending upon the Hospital’s needs.

1-12
Audits of Financial
Statements
Compliance
Audits
Operational Audits
Objective To determine whether the
financial statements are
presented in accordance
with an acceptable
financial reporting
framework
To determine
whether the client is
following specific
procedures set by
higher authority
To evaluate whether
operating procedures
are efficient and
effective
Users of Audit
Report
Different groups for
different purposes⎯mainly
outside entities
Authority setting
down procedures,
internal or external
Management of
organization

10. Chapter 1: The Demand for Audit and Other Assurance Services
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-7
Nature Highly standardized Not standardized,
very specific, often
very subjective, but
usually objective
Highly non-
standardized
Performed By:
Public Accountant Almost universally Occasionally Frequently
Government
Auditors
Occasionally Frequently Frequently
Canada Revenue
Agency Auditors
Never Universally Never
Internal Auditors Never, although they might
review them for
management
Frequently Frequently

1-13 Five specific examples of operational audits that could be conducted by an internal auditor
in a manufacturing company are:
• Examination of employee time cards and personnel records to determine if sufficient
information is available to maximize the effective use of personnel.
• Review the processing of sales invoices to determine if it could be done more efficiently.
• Review the acquisitions of goods, including costs to determine if they are being purchased at
the lowest possible cost considering the quality needed.
• Review and evaluate the efficiency of the manufacturing process.
• Review the processing of cash receipts to determine if they are deposited as quickly as possible.

Other examples are possible.

1-14 The higher the level of assurance provided, the greater the confidence the individual can place
in the matter being assured. Reasonable assurance means a high but not absolute level of assurance.
In order to provide reasonable assurance, the auditor must conduct an in-depth and rigorous
assessment of the matter being audited.

A limited assurance engagement provides a moderate level of assurance; therefore, the level of
testing is lower and consequently it implies a lower level of confidence.

1-15 When auditing historical financial statements, an auditor must have a thorough
understanding of the client and its environment. This knowledge should include the client’s
regulatory and operating environment, business strategies and processes, and measurement
indicators. This strategic understanding is also useful in other assurance or consulting
engagements. For example, an auditor who is performing an assurance service on information
technology would need to understand the client’s business strategies and processes related to
information technology, including such things as purchases and sales via the Internet. Similarly,
a practitioner performing a consulting engagement to evaluate the efficiency and effectiveness of
a client’s manufacturing process would likely start with an analysis of various measurement
indicators, including ratio analysis and benchmarking against key competitors.

11. Instructor’s Solutions Manual for Auditing, Fourteenth Canadian Edition
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-8
1-16 The type of auditor would vary according to the subject matter and the company’s assurance
needs. A public accountant, internal auditor, or a forensic auditor could all potentially provide
assurance and nonassurance services. For example, a public accountant would audit the company’s
financial statements and could provide a variety of other assurance services, such as attesting the
internal controls over financial reporting or providing assurance over the manufacturing process,
its sustainability practices, or compliance with certain human rights legislation. It could also
provide nonassurance services such as preparation of tax returns. With the exception of the audit
of the financial statements, an internal auditor could provide similar assurance services. It could
also provide operational audits or consulting services. Similarly a forensic or fraud auditor could
perform a fraud audit or could provide a consulting engagement to help develop fraud prevention
controls, etc.

Multiple Choice Questions

1-17 a. (3) b. (2) c. (2) d. (1)

1-18 a (4) b. (2)

Discussion Problems

1-19
a. The following parts of the definition of auditing are related to the narrative:
(1) Virms is being asked to issue a report about qualitative and quantitative information
relating to trucks. The trucks are therefore the quantifiable information with which the
auditor is concerned.
(2) There are three criteria which must be evaluated and reported by Virms: Existence of the
trucks on the night of June 30, physical condition of each truck, and fair market value of
each truck.
(3) Susan Virms will accumulate and evaluate four basic types of evidence:
• Count the trucks to determine their existence.
• Use registration documents held by Charon for comparison to the serial number on
each truck to determine ownership.
• Examine the trucks to determine each truck’s physical condition.
• Examine the current blue book to determine the fair market value of each truck.
(4) Susan Virms, public accountant, appears qualified as a competent, independent person.
She is a public accountant, and she spends most of her time auditing used automobile and
truck dealerships and has extensive specialized knowledge about used trucks that is
consistent with the nature of the engagement.
(5) The report results are to include:
• which of the 20 trucks are parked in Regional’s parking lot the night of June 30
• the condition of each truck, using established guidelines
• the fair market value of each truck using the current blue book for trucks

b. The only parts of the audit which will be difficult for Virms are:

12. Chapter 1: The Demand for Audit and Other Assurance Services
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-9
• Evaluating the condition, using the guidelines of poor, good, and excellent. It is highly
subjective to do so. If she uses a different criterion than the blue book, the fair market value
will not be meaningful. Her experience will be essential in using this guideline.
• Determining the fair market value, unless it is clearly defined in the blue book for each
condition.

1-20

a. The services provided by Consumers Union are very similar to assurance services
provided by CPA firms. The services provided by Consumers Union and assurance services
provided by CPA firms are designed to improve the quality of information for decision makers.
CPAs are valued for their independence, and the reports provided by Consumers Union are valued
because Consumers Union is independent of the products tested.

b. Independent – seen as independent of automotive manufacturers.
Competent – able to perform proper assessments and collect reliable and unbiased data
Trustworthy (competence and character (honesty, self-control, courage, independence,
objectivity, sense of public interest)

These characteristics are similar to what is expecting of a reliable auditor.

c. Incentives and Pressures for Consumers’ Union
• Economic – Costs to provide service may be too great, accept advertising from auto
manufacturers in its magazine
• Social – pressure from automotive companies to provide favorable reviews
• Impact on performance responsibilities - May cause Consumers to “cut corners” or if
accede to pressure then reporting quality will decrease (self-interest versus responsibility
to the public)

d. Incentives and pressures for financial statement auditor
• Economic – Client fees, maintain good cost recovery
• Social – pressure from client or audit partners to adjust the reported opinion
• Impact on performance responsibilities – Issue incorrect report.

e. The concepts of information risk for the buyer of an automobile and for the user of financial
statements are essentially the same. They are both concerned with the problem of unreliable
information being provided. In the case of the auditor, the user is concerned about unreliable
information being provided in the financial statements. The buyer of an automobile is likely
to be concerned about the manufacturer or dealer providing unreliable information.

f. The four causes of information risk are essentially the same for a buyer of an automobile and
a user of financial statements:
(1) Remoteness of information It is difficult for a user to obtain much information about either
an automobile manufacturer or the automobile itself without incurring considerable cost.
The automobile buyer does have the advantage of possibly knowing other users who are
satisfied or dissatisfied with a similar automobile.

13. Instructor’s Solutions Manual for Auditing, Fourteenth Canadian Edition
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-10
(2) Biases and motives of provider There is a conflict between the automobile buyer and the
manufacturer. The buyer wants to buy a high quality product at minimum cost whereas the
seller wants to maximize the selling price and quantity sold.
(3) Voluminous data There is a large amount of available information about automobiles that
users might like to have in order to evaluate an automobile. Either that information is not
available or too costly to obtain.
(4) Complex exchange transactions The acquisition of an automobile is expensive and
certainly a complex decision because of all the components that go into making a good
automobile and choosing between a large number of alternatives.

g. The three ways users of financial statements and buyers of automobiles reduce information
risk are also similar:
i. User verifies information himself or herself That can be obtained by driving different
automobiles, examining the specifications of the automobiles, talking to other users and
doing research in various magazines.
ii. User shares information risk with management The manufacturer of a product has a
responsibility to meet its warranties and to provide a reasonable product. The buyer of an
automobile can return the automobile for correction of defects. In some cases a refund may
be obtained.
iii. Examine the information prepared by Consumer Reports This is similar to an audit in the
sense that independent information is provided by an independent party. The information
provided by Consumer Reports is comparable to that provided by a CPA firm that audited
financial statements.

1-21
a. The interest rate for the loan that requires a review report is lower than the loan that did not
require a review because of lower information risk. A review report provides moderate
assurance to financial statement users, which lowers information risk. An audit report provides
further assurance and lower information risk. As a result of reduced information risk, the
interest rate is lowest for the loan with the audit report.

b. Given these circumstances, Vial-tek should select the loan from Second National Bank that
requires an annual audit. In this situation, the additional cost of the audit is less than the
reduction in interest due to lower information risk. The following is the calculation of total
costs for each loan:

LENDER
PA
SERVICE
COST OF PA
SERVICES
ANNUAL
INTEREST
ANNUAL
LOAN COST
Existing loan None 0 $ 142,500 $ 142,500
First National Bank Review $ 12,000 $ 127,500 $ 139,500
Second National Bank Audit $ 20,000 $ 112,500 $ 132,500

c. Vial-tek should select the loan from First National Bank due to the higher cost of the audit and
the reduced interest rate for the loan from First National Bank. The following is the calculation
of total costs for each loan:

14. Chapter 1: The Demand for Audit and Other Assurance Services
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-11
LENDER
PA
SERVICE
COST OF PA
SERVICES
ANNUAL
INTEREST
ANNUAL
LOAN COST
Existing loan None 0 $ 142,500 $ 142,500
First National Bank Review $ 12,000 $ 120,000 $ 132,000
Second National Bank Audit $ 25,000 $ 112,500 $ 137,500

d. Vial-tek may desire to have an audit because of the many other positive benefits that an audit
provides. The audit will provide Vial-tek’s management with assurance about annual financial
information used for decision-making purposes. The audit may detect errors or fraud, and
provide management with information about the effectiveness of controls. In addition, the audit
may result in recommendations to management that will improve efficiency or effectiveness.

e. Since an audit engagement requires persuasive evidence, which requires a greater effort on the
part of the auditor in terms of the nature and extent of evidence to be gathered as well as the
type of procedures performed, it would be much more costly than a review. An audit also
requires that the auditor develop a thorough understanding of controls, which is not required
for a review engagement.

f. The auditor must have a thorough understanding of the client and its environment, including
the client’s e-commerce technologies, industry, regulatory and operating environment,
suppliers, customers, creditors, and business strategies and processes. This thorough analysis
helps the auditor identify risks associated with the client’s strategies that may affect whether
the financial statements are fairly stated. This strategic knowledge of the client’s business often
helps the auditor identify ways to help the client improve business operations, thereby
providing added value to the audit function.

1-22
a. Financial statement audits reduce information risk, which lowers borrowing costs. An audit
also provides assurances to management about information used for decision-making
purposes, and may also provide recommendations to improve efficiency or effectiveness of
operations.

b. Hogan and Czarnecki likely provide tax services, accounting services, and management
advisory services. They may also provide additional assurance services other than audits of
financial statements.

c. Student answers will vary. They may identify new types of information that require assurance,
such as environmental or corporate responsibility reporting. Students may also identify
opportunities for consulting or management advisory services, such as assistance with the
adoption of International Financial Reporting Standards.

15. Instructor’s Solutions Manual for Auditing, Fourteenth Canadian Edition
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-12
1-23 The major advantages and disadvantages of a career as an CRA auditor, public accountant,
internal auditor, or provincial auditor are:

EMPLOYMENT ADVANTAGES DISADVANTAGES
CRA Auditor 1. Extensive training in individual,
corporate, gift, trust, and other taxes
is available with concentration in
area chosen.
2. Hands-on experience with
sophisticated selection techniques.
1. Experience limited to taxes.
2. No experience with operational or
financial statement auditing.
3. Training is not extensive with any
business enterprise.
Public Accountant 1. Extensive training in audit of
financial statements, compliance
auditing and operational auditing.
2. Opportunity for experience in
auditing, tax consulting, and
management consulting practices.
3. Experience in a diversity of
enterprises and industries with the
opportunity to specialize in a
specific industry.
1. Exposure to taxes and to the
business enterprise may not be as
in-depth as the internal revenue
agent or the internal auditor.
2. Likely to be less exposed to
operational auditing than is likely
for internal auditors.
Internal Auditor 1. Extensive exposure to all segments
of the enterprise with which
employed.
2. Constant exposure to one industry
presenting opportunity for expertise
in that industry.
3. Likely to have exposure to
compliance, financial, and
operational auditing.
1. Little exposure to taxation and the
audit of taxes.
2. Experience is limited to one
enterprise, usually within one or a
limited number of industries.
Provincial Auditor 1. Increasing opportunity for
experience in operational auditing.
2. Exposure to value-for-money
auditing
2. Exposure to highly sophisticated
statistical sampling and computer
auditing techniques.
1. Limited to government entities
(although can be wide variety of
entities).
2. Bureaucracy of provincial
government.

b. The two best choices for the senior interested in becoming a certified fraud examiner would be
starting out as either a CPA or an internal auditor. A CPA gains experience with internal controls
and has an understanding of incentives and opportunities to commit fraud. An internal auditor
gains experience with internal controls and has an in-depth understanding of operations and
the many facets of a business. CRA auditors and provincial auditors would be in demand for
fraud examinations relating specifically to tax fraud or fraud at governmental entities (as was
highlighted in the opening vignette).

16. Chapter 1: The Demand for Audit and Other Assurance Services
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-13
c. Other auditing careers that are available are:
• Auditors within many of the branches of the federal government and the Auditor General
of Canada.
• Auditors for municipal governments (as highlighted in the chapter).
• Internal auditors with large non-profit organizations, including hospitals and universities.
• Fraud auditors and forensic accountants (these could be with large organizations,
specialized practices, or public accounting firms).
1-24

a. The vision of the Global Reporting Initiative (GRI) is a sustainable global economy
where organizations manage their economic, environmental, social and governance performance
and impacts responsibly, and report transparently. Its mission is to make sustainability reporting
standard practice by providing guidance and support to organizations.

b. According to the GRI “A sustainability report is a report published by a company or
organization about the economic, environmental, and social impacts caused by its everyday
activities. A sustainability report also presents the organization's values and governance model,
and demonstrates the link between its strategy and its commitment to a sustainable global
economy.”

In an integrated report, sustainability information is included along with financial information.
These reports emphasize the links between financial and non-financial performance. An integrated
report also presents the risks and opportunities the company faces, integrated with disclosure of
environmental, social, and governance issues.

c. GRI offers two “in accordance” reporting options, Core and Comprehensive. The Core
report provides the essential elements of a sustainability report. The Comprehensive report
includes additional disclosures of the organization’s strategy and analysis, governance, and ethics
and integrity. The GRI recommends external assurance, but it is not required for either type of “in
accordance” report.

1-25 Instructors should direct students to their provincial CPA association to refer to the
educational requirements for the CPA Certification. The CPA education program is a national
program which is administered by each provincial body. Educational requirements are consistent
from province to province and students.

a. The educational requirements for the CPA certification program are:
• Post-secondary degree (120 credit hours or 90 credit hours) with appropriate subject
coverage. If the student’s degree is less than 120 hours or does not have the appropriate
subject coverage, students may get that coverage through the CPA preparatory courses
(formerly CPA PREP).
• Completion of the CPA professional educational program (PEP). Students enrolled
accredited university graduate programs may be exempt from some of the CPA PEP
modules.
• Common Final Exam (CFE). This is a three-day national exam that all CPA students must
pass.

17. Instructor’s Solutions Manual for Auditing, Fourteenth Canadian Edition
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-14

b. Students may enroll in the CPA certification program without having work experience;
however, in order to obtain their designation, they must complete certain work requirements.
There are six competencies in which students need to develop proficiency in any three
management and/or financial accounting competencies and must be have an in-depth
proficiency in two competencies (depending upon their career aspirations). Students have two
options regarding completion of work experience – employment at pre-approved training
office or experience verification (which requires more documentation and certification by
supervisor). Both routes require 30 months of progressive experience and students must have
a mentor.

c. Students who wish to obtain a public accountants license, must choose assurance and tax as
their electives in the PEP program and must work in an approved training office (which will
allow students to develop the required depth for assurance and taxation).

d. To remain a member in good standing, CPAs must adhere to the CPA Code of Professional
Conduct. In addition members must pay their annual membership fees and complete a 120
hours of continuing professional development (CPD) every three years.

NOTE: Each province requires a CPA designation for a public accountant’s license and the
provincial accounting body is responsible for issuing the license. However, the regulations for
each province are slightly different. In Ontario, there is an additional body, the Public Accountants
Council of Ontario (PAC), that is responsible for regulating the Public Accountants license. It
develops the standards for the PA license and ensures that CPA Ontario meets those standards.
The PAC can also fine accountants who practice public accounting without a license.

Professional Judgment Problem s and Cases

1-26 The PA firm for the internet company described in this problem could address these
customer concerns by performing an assurance service that could attest to the website’s site's
business practices and controls. This could include:

• Processing integrity for: Accuracy of product descriptions and adherence to stated return
policies
• Online privacy and security for: credit card and other personal information
• Online privacy and security for: selling information to other companies
• Availability: The system is available for operation and use as committed or agreed

1-27
a. The operational efficiency of the sales department could be assessed by a qualified accountant
(which could include a PA, internal auditor, or other qualified accountant), while the other
departments could be assessed by qualified accountants together with a qualified researcher and
manufacturing consultant. Skills present should be familiarity with best business practices in
the industry and functional area under audit, as well as skills in information technology, research
and development, and production development and management.

18. Chapter 1: The Demand for Audit and Other Assurance Services
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-15
b. The auditors may have difficulty developing criteria to conduct the audit (unless there are
standard best practices available for the industry), which will make the engagement more
judgmental. They may also have difficulty writing the report, since such audits are unique, and
the report will need to be custom-written for the engagement.

1-28
a. Public accountants can provide assurance services related to the judging process, the voting
processes and the information systems used in the pageants. Because they are independent and
objective, people will have more confidence in the integrity of the pageant.

b. This question should prompt consideration of what type of controls could have prevented this
from happening – perhaps the best way to avoid having errors from occurring would be to
automate the process – typos would not occur in those situations. Of course the system would
need to be designed so that the scores are accurate and complete (part c would address what
type of factors and/or processes would ensure that these type of errors do not occur).

The audit was not performed “real time” or prior to the results being released appears to be
how the audit contributed to the breakdown.
c. Instructors may refer to the article, How to Make Sure a Typo does not Derail an Award
Ceremony at http://www.cbc.ca/news/arts/how-to-make-sure-a-typo-doesn-t-derail-a-prize-
ceremony-1.1306724, where Simcoe describes the type of factors (or controls) considered in
these type of engagements. The key is to ensure that key processes and controls are in place
that ensures secrecy, accuracy, and completeness of the voting.

d. In the article, Simcoe describes assurance and non-assurance services that PwC provides pageants
and awards programs – such as: testing the system and its controls. Simcoe emphasizes the need
to be independent and objective because PwC is providing assurance over the integrity of the
voting process. However, if PwC was providing consulting services, it could aid in the actual
development of the system or provide advice on designing appropriate controls.

1-29
a.

Type of work Stakeholders
Financial statement audit Management, Wu, bank, other users of the financial
statements, such as Canada Revenue agency or potential
additional lenders or investors
Management consulting: set
up of accounting systems
Management, users of the systems, such as employees,
customers who receive invoices, users of financial reports, as
in above
Supervision of bookkeeper
(management function)
Management, bookkeeper, and users of financial reports
Assist with bank negotiations Management, bank

19. Instructor’s Solutions Manual for Auditing, Fourteenth Canadian Edition
Copyright © 2019 Pearson Canada Inc.
1-16
b. An auditor is expected to be independent of management. However, Wu is doing a
management function by supervising the bookkeeper, and also advocating on behalf of the
client by assisting with bank negotiations. These two actions are Wu representing management,
so this would conflict with her ability to do the audit (lack of independence). Also, by setting
up the accounting systems, Wu would then be auditing her own work if she is examining the
results of the accounting systems during the audit, again causing a problem with independence.
It seems that Wu would be unable to do all of this work. She could do the audit OR the other
work for the client, but not both, unless some safeguards for her independence are established.
This will be discussed further in Chapter 4.

Information from Chapter 3 would indicate that safeguards for independence are:
- the management consulting can be done as long as the work is properly documented and
evaluated
- the supervision of bookkeeper can be done as long as management approves all transactions
and Wu provides only advice (although this can be a problem if management is not very
knowledgeable regarding accounting)
- the assistance with the negotiations can be done as long as Wu advises only, and
management makes all of the decisions

20. Other documents randomly have
different content

21. avonaisissa veneissä, matkalle joka oli täynnä vaaroja, vaikeuksia ja
kärsimyksiä. Kapteini, joka jo venematkan alussa oli sairas, kuoli
pian sen jälkeen jäälautalle, kun he levähtivät sillä, ajojään
pidättäminä. Samana päivänä kuoli myös yksi laivaväestä, ja
muutamia päiviä jälkeenpäin toinen. Tavattuansa kaksi venäläistä
erälaivaa, jotka ottivat heidät vastaan hyvin ystävällisesti ja
sääliväisesti, jatkoivat haaksirikkoiset matkaansa veneissään ja
saapuivat vihdoin onnellisesti Kuolaan, jossa heitä kaikin tavoin
pidettiin hyvänä ja kestitettiin.
1600-luvun lopulla joutui eräs venäläinen erälaiva haaksirikkoon
Kaarian merellä ja laivaväen täytyi pitää talvea eräällä saarella. Jää
kokoontui sinne talvella kauhealla melulla korkeiksi vuoriksi, ja
joskus oli koko saari meren peitossa, niin että vaan pari kukkulaa oli
kuivana. Toiselle näistä laitettiin talviasunto, joka rakennettiin peuran
ja mursun verellä ja karvoilla yhteensotketusta savesta, laivasta
saatujen lautojen avulla. Viisitoistamiehisestä laivaväestä kuoli talven
kuluessa yksitoista kerpukkiin. Kahdeksan ensimmäistä päivää
talviolostansa elivät he merestä naaratuilla hauroilla, joihin
sekoitettiin vähän jauhoja. Sittemmin syötiin hylkeen, mursun,
karhun ja peuran lihaa. Joskus oli ruoanpuute niin suuri, että täytyi
syödä nahkaa turkista ja saappaista. Keväällä tuli samojeedia
mannermaalta ja ryösti heiltä osan saaliista, jonka he olivat talvella
koonneet. Vihdoin sattui muutamia erämiehiä tulemaan saarelle, ja
niin saivat hengissä olevat lopulta tilaisuuden jättää pitkällisen
vankeutensa.
Vielä meidän päivinämme on saatu nähdä semmoisia onnettomia
ja vaarallisia retkiä Kaarian merelle, vaikka onkin äärettömästi
edistytty laivojen rakentamisessa ja varustamisessa. Vuonna 1862
kärsi sillä lailla eräs venäläinen retkikunta onnettomuuden Kaarian

22. merellä. Kun jää alkoi tunkeutua joka haaralta laivan ympärille,
laskettiin veneet ja ruokavarat alas jäälle. Sylenpaksuinen jäälautta
tunkeusi laivan alle ja saattoi sen kallistumaan toiselle kyljelleen.
Monta kertaa sai alus niin kovia sysäyksiä, että peljättiin sen
musertuvan. Laivaväki teki yöt päivät työtä hakatakseen kirveillä ja
rautakangilla laivaa vasten likistyvän jäälohkareen esiinpistäviä
reunoja rikki. Lopulta ei kauvemmin uskallettu jäädä laivaan, vaan
muutettiin jäälle pystytettyyn telttaan; laiva oli näet saanut suuren
reiän keulaansa, josta vesi virtasi sisään. Pian halkesi kuitenkin se
jääkenttä, jolla teltta oli, ja samalla sulkeutui laivan reikä, jonka
vuoksi jälleen muutettiin siihen. Seuraavina päivinä oli likistyminen
laivaa vasten niin suuri, että kansi välistä oli taivuksissa kuin
vemmel, ja vihdoin oli pakko jättää laiva ja koettaa jalkaisin päästä
maalle. Siitä tuli pitkä, vaarallinen ja vaivaloinen matka epätasaisen
jään yli. Usein tavattiin sulia paikkoja, joiden yli täytyi mennä
lauttaamalla ajojää-lohkareilla, joita soudettiin sauvoimilla. Kerta
tahtoi joukko mursuja tulla mukaan semmoiselle lautalle, joka silloin
auttamatta olisi uponnut, ja vasta sitten kun mursujen johtaja oli
ammuttu, luopuivat eläimet yrityksestään. Ajeltuansa useampia
päiviä peräkkäin sinne tänne likellä rantaa eräällä jäälautalla ja
kuljettuansa pitkiä matkoja hypäten jääkappaleelta toiselle, päästiin
viimein maalle ja haaksirikkoiset otettiin suurimmalla ystävyydellä
vastaan eräässä samojeedikylässä, jossa samojeedit kestittivät heitä
raa'alla ja keitetyllä peuranlihalla, peuran-ytimellä, raa'alla kalalla ja
hanhenrasvalla. Lopetettuaan ateriansa panivat haaksirikkoiset
maate pehmeille peurannahoille samojeediteltoissa. "Kaikki surut ja
vaivat" — niin kertoivat he sittemmin, — "olivat unohdetut; me
tunsimme voivamme äärettömän hyvästi, niinkuin olisimme tulleet
paratiisiin".

23. Vaikka siis Nordenskiöldin ja hänen toveriensa matka oli täynnä
uhkaavia vaaroja ja vaivoja, niin olivat kuitenkin kaikki iloisella
mielellä. Nordenskiöld oli näet sekä mitä huolellisimmasti valmistanut
kaikki, mitä tarvittiin talvenpidon varalta, että sitä paitse niin hyvästi
ja tarkkaan ottanut vaaria kaikista saaduista kokemuksista ilma- ja
jääsuhteista, joita oli matkalla odotettavana, että hän niiden
perustuksella voi toivoa aivan onnellista loppua matkalleen.
Matkan alun vaikeuttivat pitkälliset vastatuulet, sade, sumu ja ylen
kova aaltoileminen. Molempien laivojen täytyi senvuoksi heittää
ankkurinsa erään Nordkapin likellä olevan kalliosaaren, Lokkisaaren,
luona. Sillä saarella on, paitse joukko kalamökkiä, myös kirkko,
kauppapuoti, sairashuone ja postikonttori, pohjoisin maailmassa.
Siellä sivistyksen äärimmäisillä rajoilla peräpohjolassa otettiin
matkustavaiset erittäin ystävällisesti ja sydämmellisesti vastaan
seudun vieraanvaraisissa perheissä. Koko saarella ei ole yhtään
metsiä, ainoastaan pensaita. Kaikki maanviljelys on siellä mahdotoin,
mutta hyvin hoidetuissa ryytimaatilkuissa asuinhuoneitten vieressä
viljellään retiisiä ja kasvuksia. Puolukoita kasvaa saarella, mutta niin
vähän, että kaikki mitä voi poimia ei tee enempää kuin tuopin tai
korkeintaan kannun. Mustikoita löytyy vähän enemmän, mutta
muuraimia on runsaasti.
Mutta Nordenskiöld halusi päästä eteenpäin, ja vaikka sää oli yhä
epäedullinen, nostettiin ankkuri ja matkaa jatkettiin.
Lähin päämaali oli Novaja Semla ja Kaarian meri. Matka sinne
meni onnellisesti ja nopeasti, ja heinäk. 28 p. tuli maa näkyviin. Se
oli Hanhimaa, matala, ruohokenttiä ja lukemattomia pikkujärviä
täynnä oleva rantaseutu, joka pistää ulomma Novaja Semlan
päämaasta. Nimensä on se saanut suuresta hanhi- ja

24. joutsenpaljoudesta, joka munii siellä. Joutsenien pesät ovat niin
suuria että ne voipi nähdä jo kaukaa. Ne ovat tehdyt sammaleista,
joita joutsenet poimivat maasta ylt'ympäri pesää kolmen kyynärän
leveältä, jonka kautta ympärille muodostuu ikään kuin vallihauta.
Itse pesä on katkaistun kartion muotoinen ja sen yläosassa on
syvennys, johon naaras munii neljä suurta, valkeanharmaata munaa.
Ylipäätään ei lintujen elämä sillä rannalla ole likimainkaan niin
vilkasta, kuin tavallisesti muualla peräpohjolassa.
Vaikka Hanhimaa kaukaa katsoen näyttää aivan tasaiselta ja
alavalta, kohoaa se kuitenkin rannasta sisämaahan päin hitaasti ja
aallonmuotoisesti lukemattomilla järvillä peitetyksi yläiseksi
tasamaaksi. Kesäkuun lopussa tahi heinäkuun alussa tulee suurin
osa Hanhimaata melkein lumettomaksi ja pian sen jälkeen pukeutuu
pohjoinen kukkamaailma muutamiksi harvoiksi viikoiksi koko
väriloistoonsa. Kuivat, suotuisilla kohdilla olevat paikat peittyvät nyt
matalaan, mutta hyvin rikkaasen, minkään ruohon ja minkään
pensaan kätkemättömään kukkapenkkiin. Kosteammilla paikoilla
tapaa oikeita ruohikkoja, jotka, ainakin kaukaa katsoen, näyttävät
viheriäisiltä, hymyileviltä niityiltä.
Matkaa jatkettiin sieltä pitkin Novaja Semlan länsirantaa kauniilla
ja tyynellä ilmalla. Meri oli jäätöintä ja maalla näkyi lunta vaan siellä
täällä notkoissa.
Kun oli tultu Jugor Schariin, Kaarian meren eteläisimmälle suulle,
havaittiin merellä höyrylaiva. Monen arvaamisen jälkeen tunnettiin se
vihdoin toiseksi niistä kahdesta laivasta, jotka olivat lähteneet edeltä.
Se oli nyt kääntynyt yhtymäpaikalta takaisin etsimään Vegaa. 21 p.
oli sitten koko se pieni jäämerilaivasto koossa ja ankkurissa
määrätyllä yhtymäpaikalla, Chaborowan kylän luona, joka on

25. mannermaalla, eteläänpäin Jugor Scharista, ja erään pienen,
kalarikkaan joensuun länsipuolella. Kesäsittäin asuu paikalla joukko
samojeedia, jotka syöttävät porokarjojansa Waigatsch-saarella ja
ympärillä olevalla tunturilla, sekä muutamia venäläisiä ja
venäläistyneitä suomalaisia, jotka tulevat sinne harjottamaan
vaihtokauppaa samojeedien kanssa ja heidän avullaan kalastamaan
ja metsästelemään ympärillä olevassa meressä.
Kylässä, taikka "Samojeedikaupungissa" niinkuin erämiehet sitä
suurellisesti nimittävät, on niinkuin muissakin suurissa kaupungeissa,
kaksi kaupungin-osaa, nimittäin isoisten kaupunki, jossa on
muutamia laakoilla turvekatoilla peitettyjä puumökkiä, ja
kansankortteli, taikka joukko likaisia samojeeditelttoja. Sitäpaitse on
kylässä pikkuinen kirkko. Sen kirkon luona näkee, niinkuin monissa
paikoin rannallakin, suuria puuristiä. Niitä ovat pystyttäneet
erämiehet, hädässä ja vaarassa tehdyn lupauksen mukaan, tahi
taivuttaaksensa pyhimystä sen kautta antamaan onnea ja hyvää
saalista. Kirkkona on hyvin vaatimatoin puumaja, jossa on kaksi
huonetta. Sisimmäisessä huoneessa, joka on varsinainen kirkko,
näkee joukon pyhäinkuvia, joita erämiehet kylässä ollessaan ovat
sinne asettaneet. Kuvien eteen oli ripustettu suuria, kiemuraisia
vaskilamppuja tahi kynttiläjalkoja, täynnä useita pieniä ja muutamia
paksuja vahakynttilöitä, jotka sytytettiin, kun Nordenskiöld ja hänen
toverinsa kävivät kirkossa.
Kylässä nähtiin paljon kauppatavaroilla kuormitettuja rekiä, joiden
syksyllä piti lähteä Venäjälle. Tavaroina oli hylkeenrasvaa, sekä
naalin, ketun, jääkarhun, suden, ahman, peuran ja hylkeen nahkoja;
vielä olivat kauppamiehet koonneet suuret joukot hanhenkyniä,
sulkia, untuvia ja riekon siipiä. Viimemainittujen piti varmaan kerta
tulla Euroopan naisten hattujen koristuksiksi.

26. Samojeedit ovat kastetut kreikkalais-katoliseen uskoon, mutta
palvelevat sen ohella vanhoja epäjumaliaan, jotenkin niinkuin
venäläiset palvelevat pyhäinkuvia. He kulkevat usein yli sadan
penikulman vanhoille pakanallisille uhripaikoilleen, viedäksensä sinne
lahjojansa. Miehet pitävät useampia vaimoja ja avioliittoon mennään
ilman mitään juhlallisuuksia. Vaimoja pidetään kaikissa miehen
vertaisina, joka on kaunis piirre tuossa raa'assa luonnonkansassa.
Joutohetkinään samojeedit mielellään laulavat ja kertovat satuja.
Nordenskiöld tiesi että samojeedit aina matkoillaan kuljettavat
epäjumalansa mukanaan, ja koetti sen vuoksi saada ostaa muutamia
sellaisia. Mutta he vastasivat hänelle alussa vältellen. He eivät
näyttäneet uskaltavan vihoittaa jumalia, ja kenties häpesivät he
myös jumaliensa yksinkertaisuutta. Mutta muutamien hopearuplien
loiste saattoi sentään vihdoin erään vanhan mummon heittämään
kaikki epäilykset. Hän meni yhden kuormitetun reen luo ja haeskeli
ison aikaa, kunnes sai käsiinsä vanhan, kuluneen nahkasaappaan.
Siitä otti hän kauniin nahkasukan, jossa hänellä oli neljä jumalaa.
Pitkillä puhumisilla sai Nordenskiöld vihdoin ostaa ne hyvin kalliista
hinnasta. Yksi niistä oli nukki, jonka nenä oli taivutettua vaskipeltiä;
eräs toinen ryysyihin kiedottu, messinkilevyillä koristettu kivi, jonka
yksi syrjä oli ihmiskasvojen näköä. Kaikki samojeedien jumalat eivät
kumminkaan olleet yhtä muodottomia. Näkipä Nordenskiöld vallan
hyvästikin muodostettuja nukkia, rautaiset, taotut joutset kädessä,
vaikk'ei hän saanut niitä ostaaksensa.
Kun jumalankauppa oli tehty, kutsui eräs venäläisistä
Nordenskiöldin toverinensa juomaan teetä hänen tuvassaan. Siinä oli
etehinen ja pieni, hyvin matala huone. Yhden nurkan täytti suuri
takka; sen vieressä oli tuvan ylen matala ovi ja vastapäätä sitä
neliskulmainen ikkunaluukku, jonka alle oli asetettu muutamia
arkkuja, jotka sillä kertaa saivat olla teepöytänä. Pitkin huoneen

27. toisia seinuksia oli peurannahalla verhotuista laudoista tehtyjä,
seinäänkiinnitettyjä makuusijoja.
Heti kun Nordenskiöld ja hänen toverinsa olivat tulleet tupaan,
otettiin sokuri, rinkilät, teekupit ja -vadit, sekä viinapullo esiin
tavallisesta venäläisestä matkariinistä. Valkea tehtiin, vesi keitettiin ja
tee valmistettiin tavallisella lailla teekyökissä, jolloin paksu savu ja
kovasti häkää levisi matalaan huoneesen, joka sill'aikaa oli tullut
täyteen uteliaita. Juhla kului muuten hyvin hauskasti alituisessa
keskustelussa, joka kävi hyvin vilkkaasti, vaikka isäntä ja useimmat
vieraat vaan vaivaloisesti voivat ymmärtää toisiansa.
Sieltä läksi Nordenskiöld toverinensa samojeedien nahkateltoille,
jotka olivat kappaleen matkaa kauvempana. Sielläkin otettiin heidät
ystävällisesti vastaan. Muutamat samojeedit olivat pukeuneet
erityisellä huolella vierailua varten. Naisten juhlapuku on erittäin
korea. Se on jotenkin pitkä, suolivyön kohdalta ruumiinmukainen
leninki, tehty poronnahasta, niin ohuesta, että se laskee vyötäisiltä
kauniisin, säännöllisiin laskoksiin. Hameessa on kaksi kolme
eriväristä, koirannahasta tehtyä vannikkoa eli rimsua, joiden väliin on
neulottu heleänvärisistä kankaanpalasista laitettuja reunuksia.
Jalkimina on korkeat, kauniisti ja somasti kirjaellut
peurannahkasaappaat. Kesällä käyvät samojeedit paljain päin.
Naisten tukka on silloin takaa jaettu kahteen kimppuun, joihin on
palmikoittu hihnoja, kirjavia nauhoja ja helmiä. Hiusten lopusta
jatkuvat nämä palmikkojen tekopitennyksenä, niin että ne, yhdessä
helmillä, napilla ja metallikoristuksilla täytettyjen pitennyshihnojen
kanssa, ylettyvät melkein maahan asti. Koko laitos on niin taitavasti
tehty, että alussa olisi valmis uskomaan sikäläisillä naisilla olevan
oikein uskomattoman tukankasvun. Joukko muita, nappikoruisia
helminauhoja oli sitä paitse usein hyvin somasti palmikoittu tukkaan

28. tahi ripustettu korviin. Tämä hiuskoristus on kaikkineen luonnollisesti
hyvin raskas, ja vielä enemmän on päässä painoa talvella, kun sen
suojana pakkaista vastaan on paksu ja hyvin lämmin, koirannahalla
reunustettu peurannahkainen huntu, jonka takapuolella riippuu kaksi
hihnaa, täynnä messinki- ja vaskilevyjä.
Nuori nainen koristelee siis siellä, niinkuin kaikkialla muuallakin,
paraan taitonsa mukaan, mutta kaunis ei hän sentään ole meidän
silmissämme. Hän kilpailee miehen kanssa likaisuudessa. Niinkuin
mieskin on hän pienikasvuinen, hänellä on musta, karhea,
jouhimainen tukka, keltainen, usein lian peittämä kasvojenväri,
pienet, vinot, ivallisesti vesiset ja nilaiset silmät, litteä nenä, leveät,
ulospistävät poskipäät, hennot, ohuet koivet sekä pienet kädet ja
jalat.
Miehen pukuna on yksinkertainen, avara ja pitkä peski, jota
vyötäisten kohdalta pitää koossa napilla ja messinkiheloilla runsaasti
koristettu vyö, jossa veitsi riippuu. Peurannahkaiset saappaat
ulottuvat tavallisesti yläpuolelle polvia ja päähineenä on
päänmukainen huntu, samaten peurannahkainen.
Kesäteltat ovat kartionmuotoisia, katossa reikä savun johtamiseksi
tulisijasta, joka on keskellä laattiata. Makuusijat ovat monessa
teltassa kätketyt kirjavasta pumpulikankaasta tehdyn esiripun taa.
Semmoista kangasta käytetään myös, kun on varoja siihen,
alusvaatteihin.
Napakansoista ovat porolappalaiset korkeimmalla kannalla. Sen
jälkeen tanskalaisessa Grönlannissa asuvat eskimot. Nämä
molemmat kansat ovat kristittyjä ja osaavat lukea, sekä ovat
opetelleet käyttämään ja tarvitsemaan useita maanviljelyksen,
kaupan ja eurooppalaisen teollisuuden tuotteita, niinkuin pumpuli- ja

29. villakankaita, taottuja ja valettuja rautakaluja, kivääriä, kahvia,
sokuria, leipää j.m.s. He ovat vieläkin paimentolaisia ja metsämiehiä,
mutta heitä ei voi enää kutsua raakalaisiksi, ja sivistynyt
eurooppalainen, joka pitemmän aikaa on ollut heidän seurassaan,
mielistyy heidän elintapansa ja mielenlaatunsa moneen puoleen.
Näiden jälkeisiä siivoudessa ovat Luoteis-Amerikan eskimot, joiden
alkuperäisesti raakaan elämään yhteys amerikkalaisten valaskalan-
pyytäjien kanssa näyttää tehneen hyvin hyvän vaikutuksen. He ovat
yhä vielä pakanoita, mutta muutamilla heimoilla näkee jo
jonkunlaisen rakkauden somuuteen ja järjestykseen.
Niiden jälkeisiä ovat Pohjois-Siperian tschuktschit, jotka vasta
perin vähän ovat seurustelleet eurooppalaisten kanssa. Heidän
ansiolähteensä ovat sitä paitse viimeaikoina melkoisesti vähenneet,
josta syystä heimon voima ja elämänhalu on näkyvästi heikontunut.
Alhaisimmalla kannalla ovat samojeedit, tahi ainakin ne heistä,
jotka asuvat likinnä kaukaasialaista rotua. Heihin näyttää
korkeamman rodun vaikutus, sen asetukset ja säännökset, sen
kauppamiehet ja ennen kaikkia sen tulivesi, olleen kokonaan
turmelevainen. Kun Nordenskiöld kerta kysyi eräältä Koillis-
Grönlannin eskimolta, joka oli tunnettu jotenkin suuresta
itsetunnostaan, eikö hän toki tahtonut myöntää, että tanskalainen
kuvernööri oli häntä suurempi, vastasi tämä: "se ei ole varma;
kuvernöörillä on kyllä enemmän omaisuutta kuin minulla ja näyttää
olevan enemmän valtaa, mutta Köpenhavnissa on väkeä, joita hänen
täytyy totella, ja minun ylitseni ei ole kenelläkään valtaa". Saman
ylpeän itsetunnon tapaa isännässään porolappalaisen ja tschuktschin
teltassa. Samojeedista sen sitä vastaan näyttää tunkeneen
alamaisuuden ja pelon tunto.

30. Seuraavana päivänä läksi Nordenskiöld muutamien
matkakumppaniensa keralla toisella pikkuhöyryllänsä eräälle
samojeedilaiselle uhrikummulle, joka oli Waigatsch-saaren luoteisen
niemen korkeimmalla kohdalla. Se oli luonnollinen kukkula,
muutamia kyynäriä yläisempi ympäröivätä kenttää, joka syöksi
mereen korkeana ja äkkinäisenä jyrkänteenä. Kenttä oli täynnä
loistavia kukkia, keltaisia ja valkeita kivirikkoja, kauniita sinilatvoja,
keltaisia linnunsilmiä j.m. peräpohjolan kukkia; laaksonnotkoissa
loisti tuore ruohikko. Metsää ei ollut ensinkään.
Pakanallinen uhrikumpu oli kiviraunio ja kivien välissä näkyi
peurojen pääkalloja ja sarvia, jotka olivat niin asetettu, että ne
muodostivat ikäänkuin tiuhan, piikkisen pensaston; vielä näkyi
peurojen otsaluita uhrikumpuun pistettyjen sauvojen nenissä; paitse
niitä, peurojen ja karhujen muita luita, joukko rautapalasia, niinkuin
särkyneitä kirveitä, patoja, veitsiä j.n.e., sekä karhun puoleksi
nyljetty pää ja käpälät, jotka niin vast'ikään olivat sinne pannut, että
liha vielä oli jäljellä. Viimemainittujen vieressä oli kaksi kivelle
asetettua lyijykuulaa. Kummun koillispuolella oli maahan pistettynä
sadoittain pieniä, sekä muutamia suuria puutikkuja. Niiden yläpäät
olivat kömpelösti leikatut kuvaamaan ihmiskasvoja. Lähellä
uhripaikkaa näkyi vähän koottuja ajopuita ja tulisijan jäännöksiä,
jolla uhriateria oli laitettu. Semmoisilla aterioilla sivellään jumalien
suita verellä ja kostutetaan paloviinalla, ja monessa suuremmassa
jumalankuvassa näkyi vielä veripilkkuja suuta tarkoittavan reiän
alipuolella.
Kun Nordenskiöld otti uhrikummusta muutamia jumalia ja luita,
tuli hänen oppaansa, eräs nuori venäläinen, levottomaksi ja arveli,
että Nordenskiöldin piti lepyttää jumalat jollakin uhrilla. Nordenskiöld
lupasi tehdä sen, kun mies vaan neuvoisi, mitenkä hänen olisi

31. menetteleminen. Mies näytti evertelevän, peljäten toiselta puolen
epäjumalten kostoa ja toiselta puolen kirkon rankaistus-uhkausta
tulevaisessa elämässä niille, jotka uhraavat väärille jumalille, mutta
sanoi vihdoin, että uhraaminen kävi siten, että pantiin muutamia
kolikoita kivien väliin. Nordenskiöld pani silloin vakavasti
uhrikumpuun lahjansa, joka varmaan oli suurin kalleus, mitä sen
päällä koskaan oli uhrattu, nimittäin kaksi hopearahaa. Ryssä oli nyt
tyytyväinen, mutta arveli, että Nordenskiöld oli ollut ylen antelias.
"Pari vaskikolikkoa", sanoi hän, "olisi ollut aivan tarpeiksi".
Kun samojeedit sittemmin saivat tiedon käynnistä uhrikummulla,
eivät he itse puolestaan näyttäneet siitä suuria välittävän, mutta he
selittivät, että loukatut jumalat kyllä rankaisisivat venäläistä hänen
rohkeudestaan. Hän muka ehkä sai katua tekoansa jo syksyllä, kun
hänen poronsa palasivat Waigatsch-saarelta, jossa niitä silloin
samojeedit paimensivat. Ja joll'ei rankaistus kohtaisikaan häntä
itseään hänen eläissään, arvelivat he, niin etsiskelisivät jumalat
hänen lapsiansa ja lastenlapsiansa.
Sitten kävi Nordenskiöld myös katsomassa erästä
samojeedinhautaa, joka oli eräällä lukemattomilla kukilla koreilevalla
rantaäyräällä. Hautana oli leveistä, vahvoista lankuista huolellisesti
tehty arkku, joka oli kiinnitetty maahan tukevilla saikoilla ja
poikkipuilla, niin ett'ei pedot eivätkä sopulit voineet päästä sen
sisään. Arkussa oli miehen luuranko ja sen ohella näkyi mädännyt
nahkapeski, joka osotti että ruumis oli ollut kiedottu täydelliseen
samojeedipukuun. Haudassa oli sitä paitse rautapadan, kirveen,
veitsen, navarin, joutsen, puunuolen, muutamien vaskikoristuksien
j.m.s. jäännöksiä. Kääröönpantuja tuohipalasiakin oli arkussa,
luultavasti sitä varten että vainaja voisi tehdä valkean toisessa
maailmassa. Haudan vieressä oli ylös-alaisin käännetty reki, jonka

32. jälkeenjääneet olivat panneet siihen, ett'ei edesmennyt olisi
kulkuneuvojen puutteessa; arvattavasti oli peijahaisissa myös tapettu
poroja, ett'ei hän olisi vetäjiäkään vailla.
Novaja Semlan eläinmaailma.
Joll'emme ota lukuun niitä harvalukuisia samojeedia, jotka viime
vuosina ovat ruvenneet oleskelemaan Novaja Semlalla tahi jotka
kesäsittäin kuljeskelevat Waigatsch-saaren tasangoilla, niin ovat
vanhalla pallonpuoliskolla kaikki ne maat, joita napamatkailijoiden
tutkimusretket tarkoittavat, asumattomia. Siellä ei näe niitä
vaihtelevia ja eläviä kuvia, joita matkustajat tapaavat vieraissa,
kaukaisissa maissa sisäasukkaiden ja heidän erilaisten tapojensa ja
elkiensä kautta. Sen sijaan on eläinmaailma, jonka niillä seuduin
kesällä kohtaa, tuoreempi ja ehkä rikkaampikin, tahi, oikeammin,
vähemmin kasvimaailman runsauden peitossa, kuin etelässä. Talvella
katoovat kumminkin kaikki olennot, jotka elävät merenpinnan
yläpuolella.
Suuret nisäkkäät, niinkuin valaat, mursut, hylkeet, karhut ja
peurat, eivät kuitenkaan etupäässä vedä huomiota puoleensa, vaan
ne lukemattomat lintuparvet, jotka pyörivät napakulkijan ympärillä
pohjolan pitkänä kesäpäivänä.
Jo aikoja ennen kuin ollaan likellä varsinaista jäämerenpiiriä, näkee
laivan ympärillä joukoittain suuria, harmaita lintuja, jotka lentävät,
tahi paremmin liitävät siipiänsä liikuttamatta, likellä meren pintaa,
kohoten ja laskeutuen aaltoamisen mukaan, ja kiinteästi etsien
jotakin syötävätä vedenpinnalta, tahi lentävät laivan vanavedessä,

33. siepatakseen laivasta heitettyjä perkeitä. Se on pohjolan myrskylintu
(Procellaria glacialis). Se on pelotoin ja ahmo lintu; haisee pahalta,
jonka vuoksi sen lihaa ei kernaasti syödä, muutoin kuin hätätilassa.
Kun purjehtija on päässyt vähän kauvemmas pohjoiseen ja tullut
jääpalaiselle merelle, lakkaa kerrassaan aaltoileminen, tuuli hiljenee
ja meri tulee peilikirkkaaksi, kohoten ja laskeutuen hitaasti, hiljaisena
laiminkina. Joukoittain jääkyyhkysiä ja pohjankiisloja ja riskilöitä eli
punajalka-kiisloja pyörii nyt ilmassa ja uiskentelee jääpalasten
välissä.
Jääkyyhkysiä (Mergulus alle) tavataan ainoastaan vähän Novaja
Semlalla eivätkä ne luultavasti muni siellä; siksi ovat sen rannat liian
jyrkkiä ja kivisiä, ja maan asema on liian eteläinen. Huippuvuorilla
tavataan niitä sitä vastoin lukemattomia parvia, jotka hautovat
rantojen mahtavilla kiviraunioilla. Ne kivirauniot ovat jääkyyhkysen
palatsi ja sisältävät useampia huoneita ja salia kuin mikään muu
palatsi maan päällä. Kun kiipee ylös kivien väliin, näkee aina välistä
oikeita lintupilviä äkkiä nousevan maasta, joko parveillakseen ilmassa
tahi lentääkseen merelle, samalla kun maan alle jääneet antavat
tiedon olemisestansa lakkaamattomalla kaakotuksella ja hälinällä,
niinkuin he olisivat täydessä riidassa. Jos tämä ääni hetkiseksi
lakkaisi, tarvitsee vaan koettaa jossakin aukossa kivien välissä
matkia heidän ääntänsä: rot-tet-tet-tet-tet, niin saapi heti kiivaita ja
pitkällisiä vastauksia joka haaralta. Ilmassa risteilevät linnut
laskeutuvat pian jälleen vuorenrinteen kiville, jossa ne riidellen ja
torellen työntäyvät niin likelle toisiansa, että niitä voi kaataa 15-30
yhdellä laukauksella. Osa parvesta lentää silloin ylös jälleen, toinen
osa koettaa rottien tavalla turvautua piiloon kivilohkareiden taakse.
Pian kömpivät ne kuitenkin taas esiin ja lähtevät suurissa joukoissa
merelle etsimään ruokaansa, jona heillä on rapueläimet ja madot.

34. Ainoan, valkeansinisen munansa munii jääkyyhkynen ilman mitään
laitoksia maalle, niin syvälle kivistöön, että sitä on oikein vaikea
saada käsiinsä.
Paitse jääkyyhkysiä tapaa jäiden keskellä jo kaukana maalta
joukoittain pohjankiisloja (Uria Brünnickii), ja mitä likemmäksi rantaa
tulee sitä enemmän ne lisääntyvät. Munimispaikoikseen valitsevat ne
kallioseiniä, jotka syöksevät kohtisuoraan mereen, mutta joiden
ulkonemilla ja epätasaisuuksilla kuitenkin on tilaa hautoville linnuille.
Oikeilla pohjankiislatuntureilla on muna munan vieressä tiheässä
rivissä, kallion reunalta likelle vedenpintaa. Koko tunturi on silloin
peitetty linnuilla, jotka sitä paitsi tuhatlukuisissa joukoissa lentelevät
vuorelle ja sieltä takaisin ja särkevät ilmaa erittäin vastenmielisellä
huudollaan. Munat munitaan ilman minkäänlaisia laitoksia paljaalle
tahi ainoastaan vanhan linnunsonnan peittämälle kalliolle, liketysten
toinen toisensa viereen. Joka linnulla on vaan yksi, hyvin suuri,
harmaa ja ruskeanpilkullinen muna. Jos laukaisee pyssyn
pohjankiislavuorta kohti, lentää lintuja tuhansittain pesistään, ilman
että peljästymättömien luku näyttää yhtään vähentyneen. Nämä
kömpelöt ja lyhytsiipiset linnut putoovat, viskautuessaan ulos
pesästään, aluksi hyvän matkaa alaspäin, ennenkuin saavat kylliksi
ilmaa siipiensä alle voidakseen lentää. Moni pudota lumpsahtaa
ennen sitä veteen, jolloinkulloin pohjankiislavuoren alla soutavan
erämiehen veneesenkin. Pohjankiislojen asuinsijoilla on alituinen
kaakotus, ja ett'ei sopu siellä ole vallan hyvä, sen huomaa kovista
kirkumisista, joita yksin kuuroin kuulee. Joku lintu pyrkii saamaan
paikkaa jo täytetyllä ulkoilemalla, pari muuta riitelee erään munan
omistus-oikeudesta, joka on munittu vaan muutamaa tuumaa
leveälle kallionreunalle, ja riidan aikana sysätään alas syvyyteen.

35. Vielä näkee jäiden keskellä lunnin (Mormon arcticus) ja riskilän
(Uria grylle), viimemainitun hyvin yleisesti. Napamerille purjehtiessa
seuraa laivaa melkein aina kaksi lokkilajia, saaliinhimoinen isolokki eli
pormestari, niinkuin hollantilaiset sitä nimittävät (Larus glaucus), ja
siromuotoinen, nopeasti lentävä kolmivarpainen lokki (Larus
tridactylus), ja jos erämies laskee veneensä jääpalasen luo,
peratakseen ammuttua hyljettä, niin ei kestä kauvan, ennenkuin
joukko lumivalkeita lintuja mustansinisine nokkineen ja mustine
jalkoineen asettuu lähelle saamaan osaa saaliista. Se on pohjolan
kolmas yleinen lokkilaji, valkealokki (Larus ebumeus).
Luonteeltaan ja elämäntavoiltaaan ovat nämä lokkilajit hyvin
erilaisia. Isolokki on kyllin suuri voidakseen puolustaa poikiansa ja
muniansa naalin hyökkäyksiä vastaan. Se munii sen vuoksi
tavallisesti pienempien kallioiden neniin, joille on helppo päästä,
kukkuloille tahi kivikkoihin, mieluisimmin pohjankiislatunturin
läheisyyteen tahi lintusaarille, jossa on hyvä tilaisuus ryöstämään ja
pyytämään naapurin poikasia, siihen aikaan kun omia täytyy syöttää.
Vielä yleisempi on kolmivarpainen lokki peräpohjaisissa maissa. Sen
tapaa kaukana merellä, jossa se päivät pitkään seuraa laivaa,
pyörien mastonnenien ympärillä ja välistä tavoittaen lipukkeen
nenää. Silloin on myrsky lähellä, sanovat erämiehet. Ne munivat
suurissa joukoissa jyrkille ulkonemille, jossakin pohjankiislavuoren
syrjäpuolella, ja valitsevat aina paikan, jonne ketun on vaikea päästä
ja joka on myrskyiltä paraiten suojatussa osassa tunturia.
Kolmivarpainen lokki on hyvä rakennusmestari, joka muuraa
pääskysenpesän näköisen pesänsä oljista ja mudasta ja vuoraa sen
sisältä pehmeällä, huolellisesti järjestetyllä sammal-, ruoho- ja
korsikerroksella; tähän pesään munii naaras 3-4 hyvänmakuista
munaa. Valkealokki elelee suurimmaksi osaksi ulkona ajojäillä. Se
syö mielellään hylkeen ja mursun jälkeä, jonka vuoksi usein näkee

36. joukon valkeita lokkia isot ajat istuvan hyljeavennon ympärillä, hiljaa
ja liikkumatta, kärsivällisesti odotellen hylkeen tuloa. Linnun
varsinaisia munimispaikkoja ei vielä tunneta.
Usein kuulee kesäiseen aikaan napaseuduilla repivän kirkunan
ilmassa. Tutkiessaan syytä siihen huomaa, että sen päästää
kolmivarpainen lokki, jota ajaa takaa lintu, variksen suuruinen,
tummanruskea, rinta valkea ja pyrstöhöyhenet pitkät. Se on
tunturiräiskä (Lestris parasitica), jota norjalaiset erämiehet kutsuvat
nimellä varasjuu, joka nimi on johdettu linnun äänestä i-uu, i-uu, ja
sen hävyttömästä varasluonteesta. Kun tunturiräiskä näkee
kolmivarpaisen lokin tahi isonlokin lentävän, kala tahi rasvapala
suussa, käy se heti päälle. Se lentää silloin erittäin nopeasti
edestakaisin uhrinsa ympärillä ja hakkailee sitä nokallaan, kunnes
ahdistettu lintu joko päästää saaliinsa, jolloin sen tunturiräiskä heti
sieppaa, tahi laskeutuu alas vedenpinnalle, jossa se on hyökkäyksiltä
suojassa. Sitä paitse syö tunturiräiskä toisten lintujen, erittäinkin
haahkojen ja hanhien munia, jos munat vaan muutamaksikin
hetkeksi jätetään suojatta pesään, on tunturiräiskä heti paikalla ja on
silloin niin ahmo, ett'ei pelkää käydä pesien kimppuun, joista vaan
muutaman kyynärän päässä munia poimivat ihmiset ovat
karkoittaneet hautovat linnut. Uskomattoman taitavasti hakkaa se
reiän muniin ja imee niiden sisuksen. Jos on pidettävä kiirettä, käy
tämä niin nopeasti ja niin monesta munasta kerrassaan, että se
joskus jää liikkumatoinna seisomaan, voimatta lentää paikasta pois,
ennenkuin on syömänsä jälleen oksentanut maalle. Tunturiräiskä
munii matalille, paljaille, usein vedenpeittämille niemille ja saarille,
yhden tahi kaksi munaa pelkälle maalle. Munat ovat niin
maankarvaisia, että niitä töin tuskin voi huomata. Jos ihminen tahi
eläin lähestyy munia, koettavat linnut kääntää huomiota niistä
poistumalla niiden luota, hypäten pitkin maata ja laahaten siipiänsä

37. surkeimmalla tavalla. Lintu näyttelee siten hyvin taitavasti oikeata
huvinäytelmää, mutta pitää kuitenkin tarkasti varansa, ett'ei itse tule
vangituksi.
Samaten kuin tunturiräiskä ahdistelee kolmivarpaista lokkia ja
isoalokkia, ahdistaa sitä vuorostaan taas pieni, nopealentoinen ja
rohkea tiira (Sterna macroura). Tämä kaunis lintu munii isoissa
joukoin matalilla, ruohokkailla, hiekka- tahi someropohjaisilla niemillä
ja saarilla. Paljaalle maalle munitut munat ovat väriltään niin
sammaleisten mukulakivien näköisiä, että niitä ainoastaan vaivoin voi
erottaa, ja niin on vielä enemmän laita vastakuorittujen poikasien,
jotka ilman mitään alustaa saavat maata kylmillä kivillä, vaikka
heidän pukunaan on vaan ohuet untuvat. Lyhyitten jalkojensa ja
pitkien siipiensä takia voipi tiira vaan vaivaloisesti kävellä maalla. Sen
on siitä syystä mahdotoin puolustaa pesäänsä samalla lailla kuin
tunturiräiskä. Sen sijaan ei ruumiiltaan pienin napamaiden vesilintu
epäile käydä kenen kimppuun hyvänsä, joka uskaltaa lähestyä sen
pesää. Lintu pyörii rauhanhäiritsijän ympärillä vihaisennäköisenä ja
hyökkää ehtimiseen niin mieletöintä vauhtia hänen päänsä ohitse,
että hänen joka hetki täytyy varoa saamasta haavoja sen terävästä
nokasta.
Vielä tapaa kaikkialla pitkin rantoja kaksi haahkalajia, tavallisen
haahkan (Somateria mollissima) ja pulskahaahkan (Somateria
spectabilis). Edelliset munivat suurissa parvissa, niin liketysten, että
joka askeleella on astumaisillaan munien päälle. Niitä hautoo naaras,
mutta sen läheisyydessä on komeapiirteinen koiras vartioimassa ja
antaa pakomerkin, kun vaara lähenee. Pesälaitoksena on paksu,
pehmeä untuvasija. Kun karkoittaa naaraan pois pesästä, koettaa se
kiireissään kaapaista untuvia munien päälle, ett'ei niitä näkyisi. Sitä
paitse vnodattaa se niiden päälle erittäin pahalta haisevaa nestettä,

38. jonka ilkeä haju on aina vasta kootuissa munissa ja untuvissa.
Pahalta haiseva aine on kuitenkin niin häviävätä, että haju
muutamassa tunnissa kokonaan katoo. Pulskahaahka on
harvinaisempi kuin tavallinen haahka.
Vesilinnuista, jotka vaikuttavat Novaja Semlan kesäelämän
muodostumiseen, mainittakoon vielä sepelhanhi eli mustahanhi
(Anser bernicla), metsähanhi (Anser segetum), alli (Fuligula glacialis)
ja pikkujoutsen (Cygnus Bewickii), joka on hyvin yleinen.
Maalinnut ovat peräpohjaisilla seuduilla harvinaisempia kuin
merilinnut. Muutamia kuitenkin löytyy niitäkin runsaasti. Melkein joka
paikassa, missä laskee maalle, näkee rannoilla muutamia pieniä
harmaanruskeita kahlaajia juoksevan edestakaisin. Näitä kahlaajia
löytyy monta eri lajia. Mainittakoon kaunis leveänokka-vesipääsky
(Phalaropus fulicarius). Tämän linnun voisi tehdä aviorakkauden
vertauskuvaksi, niin uskollisesti näkee koiraan ja naaraan alituisesti
toinentoisensa seurassa. Kun toisen ampuu, lentää toinen vaan
hetkiseksi pois, kunnes se huomaa puolisonsa jääneen. Se lentää
silloin takaisin, uiskentelee silminnähtävästi levotoinna kuolleen
ystävänsä ympärillä ja nyhkii sitä nokallaan, saattaakseen sitä
nousemaan.
Retkillä rantamaan sisäosiin kuulee usein kivistöissä iloista
viserrystä. Sen vaikuttaa eräs vanha kotimaan tuttu, jokaiselle
pohjolan-asukkaalle tuttu lumisirkku eli pulmunen (Emberiza nivalis).
Talven-aikana asuskelee tämä sievä lintu niin kaukana etelässä kuin
lunta on skandinaavian niemellä, ja kesänaikana pyrkii se pohjoiseen
päin Lapin lumirajalle, Pohjois-Siperian tuntureille tahi Huippuvuorille
ja Novaja Semlan rannoille. Sinne rakentaa se ruohoista, sulista ja
untuvista huolellisesti laitetun pesänsä, syvälle louhikkoon,

39. mieluisimmin semmoiseen, jota ruohokenttä ympäröipi. Ilma kaikuu
tuon pienen, iloisen linnun viserryksestä, joka siellä tekee sitä
suuremman vaikutuksen, kun se on ainoa oikea laululintu, jota
peräpohjolassa kuulee. Mutta Novaja Semlan eteläosassa tapaa
kuitenkin muutamia muitakin laululintuja, niinkuin lapinsirkun
(Emberiza lapponica) ja tunturileivosen (Alauda alpestris). Ne
munivat maahan jonkun mäen, mättään tahi kiven alle, hyvin
huolellisesti laitettuihin, niittyvilloilla ja höyhenillä vuorattuihin pesiin.
Lopuksi mainittakoon vielä tunturipöllö (Strix nyctea). Se munii ja
elää talven riekkotunturilla, jota se näyttää pitävän kanapihanaan.
Ulkonäöltään on se, höyheniensä piirteiden puolesta, niin riekkojen
näköinen, että ne tuskin osaavat olla varoillaan vihollistansa vastaan.
Se istuu tavallisesti liikkumatta avonaisella vuorenrinteellä, näkyen
kauvas valkean, harmaanviheriästä maasta eroovan värinsä vuoksi.
Kirkkaimmassakin päivänpaisteessa näkyy se, päinvastoin kuin muut
pöllöt, aivan hyvästi. Se on hyvin arka ja sen vuoksi vaikea ampua.
Euroopan viljellyillä seuduilla ovat suuret nisäeläimet niin
harvinaisia, että useimmat ihmiset eivät koko ijässään ole koskaan
nähneet edes koiransuuruista kesytöintä nisäeläintä. Niin ei ole laita
peräpohjolassa. Suurempien nisäkkäiden luku ei siellä tosin enää ole
niin suuri kuin 17-vuosisadalla, jolloin niiden pyytäminen antoi
runsaat tulot 20-30 tuhannelle miehelle, mutta vieläkin elää Novaja
Semlan ja Huippuvuorien metsänkäynnillä useampia satoja
erämiehiä. Harvoin kuluu päivä, ett'ei se, joka kesällä oleskelee
näiden saarien itärannoilla, näe hyljettä tahi mursua, peuraa tahi
jääkarhua.
Peura löytyy vanhalla pallonpuoliskolla melkein niin pitkälle
pohjoiseen kuin maata riittää. Se on kuitenkin hävittävän pyynnin

40. alainen, ja tulee sen vuoksi yhä harvalukuisemmaksi.
Jääkarhu tavataan enimmäkseen ajojään ympäröimillä rannoilla ja
saarilla. Usein näkee sen myös kaukana merellä uiskentelevan
jääkentän päällä. Tätä nykyä on jääkarhu jotenkin harvinainen
Huippuvuorien ja Novaja Semlan lounaisilla rannoilla, jotka kesällä
ovat melkein jäättömiä, mutta yleisempi näiden saarien pohjoisilla,
melkein aina jään ympäröimillä seuduilla. Karhu ei ole vaikea kaataa.
Huomatessaan ihmisen lähestyy se tavallisesti, saaliin toivossa,
notkeasti liikkuen ja sinne tänne mutkistellen, ett'ei muka näyttäisi,
minne oikeastaan aikoo, ja siten pelottaisi saalistansa. Usein kapuaa
se silloin jäälohkaren päälle tahi nousee takajaloilleen, voidakseen
nähdä laveammalle, tahi seisahtuu se, silminnähtävästi epäillen, ja
nuuskii joka haaralle, saadakseen hajusta, johon se näyttää
luottavan enemmän kuin näköönsä, selvän ympärillä olevien
esineiden oikeasta laadusta ja luonnosta. Jos se luulee olevansa
tekemisissä hylkeen kanssa, kulkee se kömpien tahi laahaten itseään
eteenpäin pitkin jäätä ja sanotaan, että se silloin etukäpälillään
kätkee ruumiinsa ainoan jään valkeasta väristä eroovan osan,
suuren, mustan kuononsa. Jos vaan pysyy hiljaa, tulee karhu sillä
lailla niin likelle, että sen voi kaataa pyssyllä tahi, jota keinoa
erämiehet pitävät varmempana, tappaa keihäällä. Jos aseetoinna
tapaa karhun, on muutama kiivas liike ja huuto tavallisesti kylliksi
ajamaan sen pakosalle, mutta jos itse pakenee, voi olla varma että
karhu on heti kintereillä. Tullessaan haavoitetuksi pakenee karhu
aina. Usein panee se kämmenellään lunta haavaan; joskus kaivaa se
kuolontempauksissaan reiän lumeen ja kätkee siihen päänsä.
Laivan ankkurissa ollessa ui karhu välistä ulos laivalle, ja teltassa
maattaessa syrjäisillä paikoilla, huomaa usein herätessään
läheisyydessä karhun, joka yön aikana on kävellyt nuuskien ympäri

41. telttaa, uskaltamatta käydä sen kimppuun. Mutta kun kokki
aamusella nousee kahvia keittämään, voi olla varma että karhu
lähenee pyssynkantomatkan päähän. Erin-omainen halu on sillä
pitää kalunkirjoitusta ruokavarastossa, jätetyissä laivoissa tahi
rannalle vedetyissä veneissä. Useimmat jäämerenkulkijat osaavat
kertoa merkillisiä seikkailuja, joihin niin hyvin karhut kuin ihmiset
semmoisissa tiloissa ovat joutuneet. Niin löydettiin esm. kerta erään
karhun mahasta, joka oli tyhjentänyt varahuoneen, koko siellä olleet
heplaastarivarat.
Jääkarhu on hyvä uimari, mutta ei kumminkaan ui niin nopeaan,
että voisi päästä pakoon ahdistavan veneen tieltä. Jos se lähtee
merelle pyytäjätä pakoon, on se aina hukassa.
Ennen saattoi jääkarhun näkeminen jäämerenkulkijat
kauhistumaan, mutta nyt eivät erämiehet enää epäile käydä heti
keihäs kädessä suuremmankin karhujoukon kimppuun. Hyvin harvoin
sattuu että karhu ketään vaarallisesti vikoittaa. Niin käypi vaan
etäisillä pohjoisseuduilla, jossa karhut eivät vielä ole tutustuneet
ihmisen vaarallisiin jahtikaluihin ja sen vuoksi ovat rohkeampia ja
vähemmin arkoja nahastaan. Ensimmäisillä englantilaisten ja
hollantilaisten matkoilla Novaja Semlalle tavattiin esm. seuduilla,
joilla nyt ei ole jääkarhuja melkein ollenkaan, niitä melkein joka
maallenousupaikalla, ja niiden kanssa täytyi käydä oikeita sotia,
jotka maksoivat useita ihmishenkiä.
Karhun pääruokana on hylkeet ja mursut, ja sen sanotaan vahvalla
tassullaan voivan heittää mursun ylös jäälle. Peuraa se sitä vastoin
harvoin saapi kynsiinsä, sillä se juoksee nopeammin kuin karhu.
Jääkarhun liha on, joll'ei se ole hyvin vanha tahi äskettäin syönyt
mädännyttä hylkeenlihaa, vallan syöntikelpoista, maultaan sian- ja

42. raavaanlihan välillä. Poikakarhun liha on valkoista ja vasikanlihan
kaltaista.
Peurojen ja karhujen ohella tapaa näillä seuduin vaan kaksi
maanisäkästä, nimittäin naalin (Vulpes lagopus) ja sopulin (Myodes
obensis). Naali on jotenkin yleinen Novaja Semlalla. Sen pesänä on
tavallisesti joukko yhtyviä, maahan kaivettuja käytäviä, joissa on
useita suuaukkoja. Niiden edessä näkee heidän osaksi mustien,
osaksi punaisen- ja valkeankirjavien poikasiensa leikkivän notkeilla ja
somilla liikunnoilla. Sopulia täytyy toisin ajoin löytyä Novaja Semlalla
uskomattoman paljon. Kesän alussa, lumen sulattua, näkee näet
kaikkialla, tasaisilla ja lihavilla paikoilla, tiuhassa ruohikossa noin
tuumaa leveitä ja puolta tuumaa syviä käytäviä, joita nuo pienet
eläimet talven-aikana ovat polkeneet lumen alle, siihen ruoho- ja
sammalkerrokseen, joka päällimmäisenä peittää jäätyneen maan. He
ovat sillä lailla yhdistäneet keskenään maan alle kaivetut asuntonsa
ja laittaneet itselleen mukavia, kovaa talvipakkasta vastaan
suojatuita teitä ruokapaikoillensa. Tuhansia tuhansia eläimiä täytyisi
olla, tehdäkseen pienemmällekkin alalle tämän työn, ja ihmeellisen
tarkan täytyy niiden paikka-aistin olla, jos ne, niinkuin luultava on,
varmasti osaavat tiensä siinä loppumattomassa labyrintissä, jonka he
siten ovat laittaneet. Lumen sulamisaikana ovat nämä käytävät
pieninä, mutta kaikkialla löytyvinä vesijohtotorvina ja auttavat
suuresti maan kuivamista.
Hyönteismaailma on näillä pohjoisilla seuduilla erittäin köyhä. Ei
edes hyttystä, joka muuten on peräpohjolan vitsaus, ole varsinaisilla
napaseuduilla. Meressä on laita sitä vastoin aivan toinen. Siellä on
eläinmaailma, niin kauvas kuin ihmisen on onnistunut tunkeuta
pohjoista kohti, äärettömän rikas. Melkein joka naarauksella vetää
kaavinrauta merenpohjasta joukoittain rapueläimiä, simpsukoita,

43. meritähtiä, meripiikkiäisiä j.m. monenmuotoisia ja itse merenpinnalla
oikein vilisee kirkkaalla päivällä pikku eläimiä.
Korkeammatkin eläinmuodot ilmestyvät napaseuduilla lukuisammin
merellä kuin maalla. Niiden joukosta etsii kuitenkin nyt jo turhaan
lukuisia parvia Grönlannin valaita (Balaena mysticetus), joka pitkän
aikaa oli niin yleinen niillä tienoin, että niiden pyynti oli useitten
maitten arvokas tulolähde. Se on nyt niin hävitetty, ett'ei enää
kannata laittaa reilaan laivoja sen pyytämiseksi siellä.
Tärkeimmät pyyntieläimet näillä tienoin ovat viimeisenä
viitenäkymmenenä vuonna olleet mursut. Niitä oli erittäin runsaasti
Huippuvuorilla. Niin voivat erämiehet 1600-luvulla tappaa 700-800
mursua muutamassa tunnissa. Mursut makasivat tavallisesti suurissa
joukoissa jollakin tasaisella hiekkarannalla, sikeästi nukkuen
päivänpaisteessa, pitäen kuitenkin muutamia vartijoita. Jos
erämiesten silloin onnistui varovasti vastatuuleen lähetä maata ja
tappaa ne mursut, jotka makasivat alahalla rannalla, niin joutui koko
karja helposti erämiesten saaliiksi.
Kun pyytäjä ahdistaa naarasta poikasinensa, koettaa äiti kaikin
tavoin pelastaa poikastansa. Se sysii ja nyhkii pikku eläintä,
kiirehtiäksensä pakoa, ja sukeltaa veteen, poikanen etukäpälän alla,
eksyttääkseen takaa-ajajata. Kuitenkin joutuvat he usein molemmat
pyytäjän saaliiksi, sillä huolenpito poikasesta estää äidin
pelastumista.
Seurallisuus ja uteliaisuus näyttää olevan pääpiirre mursujen
luonteessa. Kun Nordenskiöld kerta, hiljaisena, kauniina pohjolan
kesäpäivänä souteli ajojääpalaisella merellä, keskellä melkoista
joukkoa näitä eläimiä, seurasi osa niistä venettä ison matkaa aivan
rauhallisesti, silloin tällöin päästäen röhkivän äänen; toiset

44. uiskentelivat vallan lähellä ja kohottivat itseään korkealle vedestä,
tarkastellakseen hiukan muukalaisia; toiset taas makasivat niin
tiuhassa jääpalasilla, että ne painuivat aina vedenpintaan saakka,
kun meressä uiskentelevat toverit väkisin koettivat päästä juuri
ennestään täytetylle jääkappaleelle, vaikka joukko tyhjiä kuljeskeli
likellä.
Usein tapahtuu että erämiehet, tapettuaan naarasmursun, ottavat
poikasen kiinni elävältä. Se tulee helposti kesyksi ja hyvin uskolliseksi
hoitajalleen. Se koettaa paraimman jälkeen seurata kannella
käveleviä merimiehiä, kuivalla kulkemiseen huonosti sopivilla
jaloillaan, eikä saa lepoa, jos se jätetään yksin. Valitettavasti elävät
nämä eläimet vaan muutamia viikkoja vankeudessa.
Keskiajalla kerrottiin monta ihmeellistä juttua mursuista. Niin
sanottiin sen m.m. tavallisesti makaavan sillä lailla, että se suurista
torahampaistaan riippui rantakallioissa. Erämiehet lähestyvät silloin
veneellään, leikkaavat palan sen nahasta ja kiinnittävät jonkun
köyden toisen pään loveen ja sitovat toisen pään paaluun tahi
vuoren sisään lyötyyn rautarenkaasen. Sitten heittävät he kivillä
eläintä päähän, josta se vihdoin herää ja, koettaessaan päästä irti,
jättää nahkansa. Itse kuolee eläin pian sen jälkeen tahi heitetään
puolikuolleena rannalle.
Muut Novaja Semlalla elävät pyyntieläimet ovat partahylje (Phoca
barbata), Grönlannin hylje (Phoca groenlandia), kiehkuraishylje eli
norppa (Phoca hispida) ja maitovalas (Delphinapterus leucas).
Novaja Semlalta Jeniseille.

45. Elok. 4 p. aamulla nostivat kaikki laivat jälleen ankkurinsa ja tuo
pieni laivasto mennä höyrysi Waigatsch-salmen eli Jugor Scharin
kautta Kaarian merelle eli Kara-merelle.
Novaja Semlan eteläosa tulee kesällä aivan jäättömäksi, mutta 73
leveys-asteen pohjoispuolella alkavat jäätiköt. Matala tasankomaa
muuttuu samalla vuoriseksi ja purjehtija näkee kaukaa hujan hajan
yksinäisiä vuorenkukkuloita, joiden välistä jääjoukot loistavat; itse
kukkulat ovat kesällä jäättömiä. Mutta vasta kauvempana
pohjoisessa alkavat varsinaiset jääkentät, jotka lopuksi muodostavat
tiviin sisämaanjään, joka mahtavalla jääpeitteellään tasoittaa vuoret
ja laaksot ja muuttaa sisämaan jääerämaaksi. Tämän jääerämaan
halkaisee kesällä kuohuvat virrat, jotka tavallisesti laskevat
jääkenttään muodostuneesen järveen, joka laskee vetensä jään
alitse useita tuhansia jalkoja korkean rotkoholvin kautta läpinäkyvätä
jäätä. Toisin paikoin näkee virran, joka pauhaavalla melulla syöksee
johonkin koloon, ruiskuttaakseen jälleen vähän matkaa kauvempana
ylös korkean putouksen jostakin jäänhalkeamasta. Silloin tällöin
kuulee melun, niinkuin kanuunanlaukauksen jään sisästä. Se on uusi
jäätikköloiro, joka on muodostunut, tahi, jos ollaan likellä rantaa,
jäälohkare, joka on syössyt mereen. Sillä vuorien väliin likistynyt jää
pusertuu eteenpäin laaksourien kautta merta kohti ja muodostaa
silloin usein oikeita jääkoskia, joissa mahtava jääpeite,
musertuneena ja palottuna, verrattain nopeasti kierii alaspäin, jos
laaksoura on jyrkästi vieru, sinkahuttaen korkealle suuria
kallionlohkareita ja työntäen mereen oikeita jäävuoria. Jos laaksoura
on leveä ja tasainen, kulkee jäävirta hitaammin ja seisahtuu
korkeana jääseinänä rannalle, josta silloin tällöin suuria jääkappaleita
irtaantuu; mutta jos laakson vieremä on vaan vähäinen, sulaa
jääreuna hitaasti ja näkymättömästi pois. Kun Novaja Semlan
sisämaanjää kumminkin alaltaan on verrattain vähäinen, ei siellä

46. irtaannu mitään erittäin suuria jäävuoria, jonka vuoksi niitä ei tapaa
Kaarian merelläkään.
Kuitenkin on eräs tunnettu saksalainen tutkija antanut Kara-
merelle nimen "jääkellari", koska merenvirrat eivät voi kesällä viedä
pois jääpeitettä, joka talvella tulee äärettömän paksuksi, vaan se
kokoontuu Novaja Semlaa vasten, jossa se kesän alussa sulkee ne
kolme salmea, jotka johtavat Kara-mereen. Sen vuoksi luultiin, että
Kaarian meri koko kesän on jäätä täynnä, mutta Nordenskiöldin
keksintöjen kautta, hänen edellisellä matkallaan sinne, tiedetään nyt,
ett'ei asian laita ole niin tukala, vaan että jää suuremmaksi osaksi
sulaa, ja että tätä merta sen vuoksi kesällä voi aivan hyvästi käyttää
merikulkuun.
Matka kului suotuisimmassa säässä ja aivan jäättömällä merellä
aina elokuun 3 p. iltaan asti, jolloin ohut ajojää tuli vastaan, ja sumu,
joka kuitenkin ajoittain harveni. 4 p. tuli vesi keltaisenharmaan saven
väriseksi ja oli niin suolatointa, että sitä voitiin juoda. Oli tultu Obin
ja Jenisein virtapiiriin. Elok. 6 p. näkyi vihdoin laivojen määräpaikka,
"Dicksonin satama" Jenisein suussa, jossa tuo pieni laivasto ehjänä
laski ankkurinsa.
Seutu Dicksonin sataman luona on aivan asumatointa, vaikka siellä
ennen on ollut joukko asuinhuoneita pitkin virran ja meren rantaa.
Ne on jo aikoja sitte jätetty, etupäässä sen vuoksi että jahti on
vähennyt, mutta myös sen vuoksi että elämäntarpeet aikojen
kuluessa ovat enentyneet, niin ett'ei kansa enää ole viihtynyt siellä.
Nämä rakennukset, — eli simovit, niinkuin niitä kutsutaan —
Jenisein suulla, olivat Euroopan kansojen pohjoisimmat asuinsijat.
Alastoman tunturin juurella, alituisten lumimyrskyjen alaisina talvella
ja paksujen sumujen peittäminä sikäläisen lyhyen kesän aikana, oli

47. niillä luultavasti vähä riemuja ja mukavuutta tarjottavana
asukkailleen.
Kappaleen matkaa etelämpänä, mutta sentään kaukana
metsärajan pohjoispuolella, on kuitenkin sangen hyvästi voipia
talonpoikia, jotka asuvat suurissa, useita rakennuksia ja huoneita
sisältävissä simovissa, joissa jonkunlainen ylellisyys vallitsee. Siellä
kävellään turkiksista tehtyjen mattojen päällä, ikkunat ovat ehjiä,
pyhäinkuvat ovat peitetyt kulta- ja hopealevyillä, seinillä on peiliä ja
runsaasti koreasti maalattuja Venäjän keisarien ja kenraalien
vaskipaino-kuvia. Tämä varallisuus saadaan kaupanteolla
kotoasukkaiden kanssa, jotka paimentavat laumojansa tunturilla.
Talvi on Jenisein suulla hyvin kylmä. Sen on kumminkin kerran
kestänyt eräs suomalainen, perämies Nummelin, joka muutamien
matruusien kanssa v. 1876 oli talven yli eräällä Jenisein saarella, 70°
48' pohjoisella leveydellä, eräässä huoneessa, jota siellä oli käytetty
kesäkalastukseen, asuttuansa ensin jonkun aikaa talvikortteeriin
pannussa laivassa, jonka kapteini muun laivaväen kanssa oli
palannut Jeniseiskiin talveksi. Lokak. 5 p. muutti miehistö
talviasuntoonsa ja lokakuun lopusta marraskuun loppuun näytti
lämpömittari 30-40 astetta kylmää, samaten jälleen uudenvuoden
jälkeen. Marrask. 21 p. ilmestyi aurinko viimeisen kerran eikä
näkynyt uudestaan ennenkuin tammik. 19 p. Heti joulun jälkeen
alkoi kerpukki ilmestyä ja vei kolme Nummelinin laivatoveria; neljäs
ja viimeinen upposi. Onneksi oli hän toki hankkinut itselleen
muutamia lisämiehiä likeisimmiltä asutuilta seuduilta.
Kesäkuun keskipalkoilla alkoi jää liikkua ja virta paisui niin
korkealle, että oli pakko paeta asuinhuoneen katolle, johon vähä
ruokavaroja ja polttopuita sekä kaksi koiraa oli turvaan saatu. Siellä

48. oltiin seitsemän vuorokautta alituisessa hengenvaarassa. Katto oli
vaan niukan puoli kyynärää veden yläpuolella ja ohikulkevat
jääkappaleet uhkasivat joka hetki viedä sen mukanaan, niin että niitä
yöt päivät täytyi pitää varalta ja poissa huoneesta pitkillä saikoilla.
Kattoon sidottu pieni vene olisi ollut, onnettomuuden sattuessa,
heidän viimeinen turvapaikkansa. Koko seutu oli vettä tulvillaan.
Muuttolinnuillakaan ei ollut pitkiin matkoihin mitään kuivaa paikkaa
levätä, ja sattui, että väsyneitä riekkoja laskeutui miesten pään
päälle, niin vieläpä koirienkin päälle katolla. Kesäk. 23 p. alkoi vesi
aleta, ja miehet voivat jälleen muuttaa veden autioksi tekemään
huoneesen.
Jeniseiltä Lenan suulle.
Elokuun 10 p. kevensi Vega ja Lena jälleen ankkurinsa jatkaakseen
matkaansa. Ilma oli lämmin, jäitä ei näkynyt yhtään, ja raikkaan
kaakkoistuulen puhaltaessa voi Vega kulkea sekä höyryllä että
täysillä purjeilla. Pian tuli ilma kuitenkin sumuiseksi ja siellä täällä
kulkuväylällä näkyi kallioita, joita ei oltu otettu merikartalle, jonka
vuoksi täytyi ohjata eteenpäin suurimmalla varovaisuudella.
Lisääntyvän sumun tähden oli laivojen sitte pakko aina yksin kuuroin
pysähtyä, milloin ankkurissa, milloin jäälohkareesen kiinnitettynä.
Matka kävi sen vuoksi hyvin vitkallisesti. Usein oli sumu niin paksu,
että laivat eivät voineet nähdä toinen toistansa, jonka vuoksi täytyi
antaa merkkiä vihellyspiipulla. Ensi kerran maailman luomisen
jälkeen kuului silloin vihellyspiipun kimeä ääni näillä hiljaisilla
seuduilla, joilla ei laiva koskaan ennen ollut käynyt.

49. Elokuun 19 p. näkyi vihdoin tumma, jäätöin niemi pilkahtavan
sumusta. Se oli Aasian pohjoisin huippu, Kap Tscheljuskin, jonka
luona matkue laski ankkurinsa klo 6 i. p.
Nordenskiöld oli nyt saavuttanut suuren, vuosisatoja tavoitellun
päämaalin. Ensi kertaa oli laiva ankkurissa vanhan maailman
pohjoisimman niemen ulkopuolella. Sitä tärkeätä tapausta vietettiin
lippujen nostamisella ja kanuunan laukaisemisella ja, sittekun
Nordenskiöld toverinensa oli käynyt maalla ja jälleen palannut
laivalle, valmistettiin Vegalla iloiset pidot, joissa maljoja juotiin tuon
niin onnellisesti alotetun, vaarallisen matkan hyväksi jatkamiseksi.
Aasian pohjoishuippu muodostaa matalan, lahden kahtia jakaman
niemen, jonka itäinen haara pistää koko joukon pohjoisemmaksi kuin
läntinen. Laakkasivuinen vuorenharju kulkee itäiseltä niemeltä
sisämaahan päin, eteläistä suuntaa, ja näyttää pian kohoovan 900
jalkaa korkeaksi. Vaan vuoren syrjillä ja syvissä, lumipurojen
uurtamissa ouruissa ja notkoissa tasangolla näkyi suuria valkoisia
lumikenttiä, ja samaten näkyi vähä jäätä merenrannalla. Mutta
muuten oli maisema harmaata ja yksitoikkoista, ilman sitä erin-
omaista majesteetillista kauneutta, joka on peräpohjolan maisemille
omituinen.
Kun laivat saapuivat Kap Tscheljuskinille, otti niitä vastaan iso
jääkarhu, jonka jo ennen ankkurien laskemista nähtiin kävelevän
edestakaisin rannalla, silloin tällöin katsahtaen ulos merelle päin,
ikäänkuin tiedustellakseen, ketä merkillisiä vieraita nyt ensi kerran oli
tullut hänen valtakuntaansa. Mutta kanuunanlaukaus pelotti karhun
pakoon, ja niin perinpohjaiseen, ett'ei se edes enää, niinkuin
karhujen muuten on tapana, palannut seuraavanakaan päivänä.

50. Kasvullisuus siellä oli hyvin köyhä. Muutamissa harvoissa paikoissa
vaan oli maa sammalista, jäkälistä, ruohoista ja saraheinästä
muodostuneen peiton suojassa, mutta sekin kasvullisuus oli hyvin
laiha. Muutoin tunki sieltä täältä maanhalkeemista esiin muutamia
raihnaisia kukkakasvia, jäkäliä ja sammaleita.
Kaikki joet olivat silloin kuivillaan, mutta laveat ja syvät
virranuomat näyttivät, että siellä lumen sulamis-aikana runsaasti
vettä virtaa. Lumipurojen lorina ja lintujen kirkuna tekevät silloin
varmaan vaihtelevammaksi sen autiouden ja hiljaisuuden, joka nyt
levisi tasangon paljaitten, melkein kaikkea kasvullisuutta vailla
olevain savikkojen yli. Mitään jälkiä ihmisistä ei missään voitu
huomata. Vanhan naparetkeilijän tavan mukaan antoi Nordenskiöld
sinne rakentaa kiviröykkiön käyntinsä muistoksi.
Sieltä suunnitti Nordenskiöld kulkunsa suoraan itään päin
Uudensiperian saaria kohti, nähdäkseen eikö sitä tietä voisi tavata
maata. Pari päivää kuljettiin höyryllä eteenpäin esteettömästi
hajanaisen ajojään läpi; muutamia hyvin suuria jäälauttoja nähtiin
myös, mutta ei yhtään jäävuoria. Ilma oli sumuinen, ja sekä sumu
että jää lisääntyi aina enemmän, niin että vihdoin ainoastaan
vaivaloisesti voitiin tunkeutua eteenpäin. Monta kertaa täytyi laivan
maata suurien jääkenttien luona ja odotella sumua hiukan
hälveneväksi. Sellainen onnen kaupalla purjehtiminen oli kuitenkin
hyvin vaarallista, sillä laiva voi milloin hyvänsä töytätä jäätä vasten
tahi likistyä jääkentän sisään pääsemättä mitenkään ulos jälleen.
Silloin päätettiin pyrkiä jäästä ulos avovedelle likinnä rantaa, ja kun
se ei onnistunut, vaan jää tuli aina tiuhemmaksi, oli pakko kääntyä
takaisin pitkä matka samaa tietä, jota oli tultukkin.

51. Kun Vega oli päässyt jäistä, ohjattiin kulku maata kohti, ja sitte
jatkettiin matkaa noin penikulman päässä rannasta, usein aivan
jäätöintä merta, aina Preobraschenien saarelle asti, jossa ankkuri
laskettiin. Saari oli lumetoin ja peittynyt ruohonsekaiseen
sammalvaippaan. Siellä tavattiin taas pohjoinen eläinmaailma koko
rikkaudessaan. Saaren kohtisuoran rantueen ulkonemat olivat
lukemattomien pohjankiislojen ja kolmivarpaisten lokkien
hautomispaikkoina, äärimmäisillä rantasärkillä juoskenteli kahlaajia
edestakaisin ja etsi vilkkaasti huutaen ruokaansa, ylimmäisillä
kallion-ulkonemilla hautoi joukko isojalokkia ja alangon rinteillä näkyi
valkea tunturipöllö väijymässä saalistansa, hiljaa ja liikkumatoinna
tuntikausittain, mutta niinkuin tavallisesti, valppaana ja arkana, niin
että erämies vaan vaivaloisesti voi lähestyä pyssynkannon päähän.
Rantaliuskalla vuoren alla nähtiin kaksi jääkarhua ja meressä
isonlainen joukko hylkeitä ja kauvempana oli purjehdittu
mursujoukkojen ohi. Tällä saarella, joka on koko joukon etelämpänä
kuin Kap Tscheljuskin, on kasvullisuuskin paljoa rikkaampi, johon
myös on suurena apuna siellä mereen laskeutuvan Chatangavirran
kesällä lämmin vesi.
Elok. 27 p. oli päästy Lenavirran suun läheisyyteen, ja siellä erosi
Nordenskiöld Vegalla höyrylaivasta Lena, joka jatkoi matkaansa
määräpaikkaan, Lenan suulle ja Jakutskin kaupunkiin. Hyvästijätöksi
toverille laskettiin Vegalta muutamia rakettia, ja sen jälkeen mennä
höyrysivät laivat kumpikin omalle suunnalleen, Vega itäänpäin, uusia
vaaroja ja uusia löytöjä kohti, laivanpohjan siihen asti aina
kyntämätöintä merta.
Lenan suulta talvikortteeriin.

52. Ilma oli tyyni, mutta enimmäkseen pilvinen, ja lämpömittari näytti
+4 astetta. Matka kävi alussa rivakasti eteenpäin Uudensiperian
saaria kohti, mutta sittekun länteisimmät niistä olivat tulleet
näkyviin, tuli vesi niin matalaksi ja jääsohjoa ilmestyi, niin että
välttämättä täytyi hiljentää vauhtia. Nordenskiöldin aikomus oli
laskea siellä ankkuri ja tutkia maata, mutta pelko että myrsky voisi
nousta, jolloinka Vegan tila matalassa väylässä olisi voinut tulla hyvin
vaaralliseksi, tahi että kokoontunut ajojää äkkiä tulleen pakkasen
kautta jäätyisi ja estäisi kaiken edemmä tunkeumisen, pakoitti hänen
jatkamaan matkaa ilman mitään seisahtumista.
Syysk. 3 p. näkyi Karhusaaret. Silloin satoi lunta, niin että laivan
kansi ja saaret olivat valkean lumivaipan peitossa.
Tähän asti ei Vega ollut matkallaan, kun pysyttiin likellä rantaa,
tavannut mitään muita ajojääkenttiä, kuin semmoisia, jotka
muodostuivat vedensyömistä, melkein jääsohjoksi muuttuneista
jääkappaleista. Ei yhtään jäävuorta ollut näkynyt. Mutta nyt alkoi jää
tulla paksummaksi ja Karhusaarien itäpuolella oli paksua merenjäätä
jotenkin tiheissä joukoissa ajelehtinut rantaa kohti. Pitkin rantaa oli
kuitenkin vielä avonainen jäätöin ura.
Karhusaarien ohi kuljettua, asetettiin suunta suoraan Kap
Schelagskoita kohti, jolloin Vega jätti selvän uran rannan likellä ja
kulki eteenpäin ajojäitten läpi. Mutta samalla kun pohjoistuuli alkoi
puhaltaa, aleni lämpömäärä jäätymispisteen alipuolelle, vesi
jääkappalten välillä peittyi jotenkin paksuun jääkuoreen ja ajojäät
tihenivät aina enemmän ja enemmän. Silloin tuli mahdottomaksi
jatkaa otettua suuntaa, ja Vegan täytyi kääntyä maalle päin, siihen
noin penikulman levyiseen selvään uraan. Lämpömäärä, joka
ulapalla jäiden keskellä oli -3, nousi täällä +4 asti ja veden lämpö

53. kohosi — 1,2 asteesta 3,5 asti, jonka ohessa suolaisuus oli puolta
vähempi. Siitä voitiin päättää, että oli tultu Kolymavirran uraan.
Karhusaaret, jotka ovat tämän virran suun ulkopuolella, ovat
muodoltaan omituiset. Vuoret, joita saaret ovat, ovat näet
vuosisatojen kuluessa rapautuneet rikki, jättäen sinne tänne
ikäänkuin korkeita pilareita ja torneja, sekä rauniojoukkoja ja -riviä,
jotka ovat särkyneitten muurien ja huoneitten näköisiä. Mereltä
katsoen näyttävät nämä muodostukset suurensuuren kaupungin
raunioilta, joka kaupunki kerta on ollut vahvojen muurien ympäröimä
ja täynnä temppeliä ja loistavia rakennuksia.
Matka alkoi nyt käydä aina hitaammin ja hitaammin. Puoliyön
aikana oli aurinko jo hyvin syvällä taivaanrannan alapuolella ja yöt
olivat tulleet niin pimeiksi, että Vegan siihen aikaan vuorokautta
täytyi pysyä asemillaan useita tuntia, kiinnitettynä johonkin
suurempaan pohjajäähän. Sitä paitse vallitsi usein päivillä paksu
sumu, joka pakotti kulkemaan eteenpäin suurella varovaisuudella,
tuolla tuntemattomalla kulkuväylällä. Purjehtiminen pitkin Aasian
pohjoisrantaa alkoi myöskin tulla jotenkin yksitoikkoiseksi, sillä
innokkainkin naparetkeilijä voi pitemmän päälle kyllästyä jäähän,
pelkkään jäähän, matalikkoon ja sumuun, ilman mitään vaihtelua.
Myöskään ei oltu sitte Jugor Scharista lähdettyä, s.o. koko
kuukauden purjehtimis-ajalla, nähty yhtään ihmisiä tahi ihmis-
asuntoja, paitse yhtä vanhaa asumatointa tupaa eräällä autiolla
rantasärkällä.
Nyt tapahtui kuitenkin mieluisa vaihetus. Syysk. 6 p. huomattiin
kappaleen matkaa Kap Schelagskoin ulkopuolella kaksi venettä,
täynnä väkeä. Kaikki miehet Vegalla — paitse kokki, jota ei mikään
tapaus voinut viekoitella jättämään patoja ja paistinpannuja ja joka