Spectral Theory Of Value And Actual Economies Controllability Effective Demand And Cycles 1st Edition Theodore Mariolis

Spectral Theory Of Value And Actual Economies
Controllability Effective Demand And Cycles 1st
Edition Theodore Mariolis download
https://ebookbell.com/product/spectral-theory-of-value-and-
actual-economies-controllability-effective-demand-and-cycles-1st-
edition-theodore-mariolis-36403194
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Modern Classical Economics And Reality A Spectral Analysis Of The
Theory Of Value And Distribution 1st Edition Theodore Mariolis
https://ebookbell.com/product/modern-classical-economics-and-reality-
a-spectral-analysis-of-the-theory-of-value-and-distribution-1st-
edition-theodore-mariolis-5358430
Spectral Theory Of Canonical Systems Christian Remling
https://ebookbell.com/product/spectral-theory-of-canonical-systems-
christian-remling-50378648
Spectral Theory Of Localized Resonances And Applications Youjun Deng
https://ebookbell.com/product/spectral-theory-of-localized-resonances-
and-applications-youjun-deng-56282506
Spectral Theory Of Operators On Hilbert Spaces 1st Edition Carlos S
Kubrusly Auth
https://ebookbell.com/product/spectral-theory-of-operators-on-hilbert-
spaces-1st-edition-carlos-s-kubrusly-auth-2624276

Spectral Theory Of Multivalued Linear Operators Aymen Ammar Aref
Jeribi
https://ebookbell.com/product/spectral-theory-of-multivalued-linear-
operators-aymen-ammar-aref-jeribi-33630688
Spectral Theory Of Noncommutative Harmonic Oscillators An Introduction
1st Edition Alberto Parmeggiani Auth
https://ebookbell.com/product/spectral-theory-of-noncommutative-
harmonic-oscillators-an-introduction-1st-edition-alberto-parmeggiani-
auth-4208374
Spectral Theory Of Linear Operators And Spectral Systems In Banach
Algebras 2nd Edition Vladimir Mller Auth
https://ebookbell.com/product/spectral-theory-of-linear-operators-and-
spectral-systems-in-banach-algebras-2nd-edition-vladimir-mller-
auth-4211662
Spectral Theory Of Linear Operators And Spectral Systems In Banach
Algebras Vladimir Mller Auth
https://ebookbell.com/product/spectral-theory-of-linear-operators-and-
spectral-systems-in-banach-algebras-vladimir-mller-auth-4502410
Spectral Theory Of Block Operator Matrices And Applications Christiane
Tretter
https://ebookbell.com/product/spectral-theory-of-block-operator-
matrices-and-applications-christiane-tretter-4645458

Evolutionary Economics and Social Complexity Science24
TheodoreMariolis
NikolaosRodousakis
GeorgeSoklis
Spectral
Theory of Value
and Actual
Economies
Controllability, Effective Demand,
and Cycles

Evolutionary Economics and Social Complexity
Science
Volume 24
Editor-in-Chiefs
Takahiro Fujimoto, Tokyo, Japan
Yuji Aruka, Kyoto, Japan

The Japan Association for Evolutionary Economics (JAFEE) always has adhered to
its original aim of taking an explicit“integrated”approach. This path has been
followed steadfastly since the Association’s establishment in 1997 and, as well,
since the inauguration of our international journal in 2004. We have deployed an
agenda encompassing a contemporary array of subjects including but not limited to:
foundations of institutional and evolutionary economics, criticism of mainstream
views in the social sciences, knowledge and learning in socio-economic life, devel-
opment and innovation of technologies, transformation of industrial organizations
and economic systems, experimental studies in economics, agent-based modeling of
socio-economic systems, evolution of the governance structure ofﬁrms and other
organizations, comparison of dynamically changing institutions of the world, and
policy proposals in the transformational process of economic life. In short, our
starting point is an“integrative science”of evolutionary and institutional views.
Furthermore, we always endeavor to stay abreast of newly established methods such
as agent-based modeling, socio/econo-physics, and network analysis as part of our
integrative links.
More fundamentally,“evolution”in social science is interpreted as an essential
key word, i.e., an integrative and /or communicative link to understand and re-
domain various preceding dichotomies in the sciences: ontological or epistemolog-
ical, subjective or objective, homogeneous or heterogeneous, natural or artiﬁcial,
selﬁsh or altruistic, individualistic or collective, rational or irrational, axiomatic or
psychological-based, causal nexus or cyclic networked, optimal or adaptive, micro-
or macroscopic, deterministic or stochastic, historical or theoretical, mathematical or
computational, experimental or empirical, agent-based or socio/econo-physical,
institutional or evolutionary, regional or global, and so on. The conventional mean-
ings adhering to various traditional dichotomies may be more or less obsolete, to be
replaced with more current ones vis-à-vis contemporary academic trends. Thus we
are strongly encouraged to integrate some of the conventional dichotomies.
These attempts are not limited to theﬁeld of economic sciences, including
management sciences, but also include social science in general. In that way,
understanding the social proﬁles of complex science may then be within our reach.
In the meantime, contemporary society appears to be evolving into a newly emerg-
ing phase, chieﬂy characterized by an information and communication technology
(ICT) mode of production and a service network system replacing the earlier
established factory system with a new one that is suited to actual observations. In
the face of these changes we are urgently compelled to explore a set of new
properties for a new socio/economic system by implementing new ideas. We thus
are keen to look for“integrated principles”common to the above-mentioned dichot-
omies throughout our serial compilation of publications. We are also encouraged to
create a new, broader spectrum for establishing a speciﬁc method positively inte-
grated in our own original way.
Editors-in-Chief
Takahiro Fujimoto, Tokyo, Japan
Yuji Aruka, Tokyo, Japan

Editorial Board
Satoshi Sechiyama, Kyoto, Japan
Yoshinori Shiozawa, Osaka, Japan
Kiichiro Yagi, Neyagawa, Osaka, Japan
Kazuo Yoshida, Kyoto, Japan
Hideaki Aoyama, Kyoto, Japan
Hiroshi Deguchi, Yokohama, Japan
Makoto Nishibe, Sapporo, Japan
Takashi Hashimoto, Nomi, Japan
Masaaki Yoshida, Kawasaki, Japan
Tamotsu Onozaki, Tokyo, Japan
Shu-Heng Chen, Taipei, Taiwan
Dirk Helbing, Zurich, Switzerland
More information about this series athttp://www.springer.com/series/11930

Theodore MariolisNikolaos Rodousakis
George Soklis
SpectralTheoryofValue
andActualEconomies
Controllability, Effective Demand, and Cycles

Theodore Mariolis
Public Administration
Panteion University of Social & Political
Science
Athens, Greece
Nikolaos Rodousakis
Centre of Planning and Economic
Research (KEPE)
Athens, Greece
George Soklis
Centre of Planning and Economic
Research (KEPE)
Athens, Greece
ISSN 2198-4204 ISSN 2198-4212 (electronic)
Evolutionary Economics and Social Complexity Science
ISBN 978-981-33-6259-8 ISBN 978-981-33-6260-4 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-981-33-6260-4
©Springer Nature Singapore Pte Ltd. 2021
This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part
of the material is concerned, speciﬁcally the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microﬁlms or in any other physical way, and transmission or
information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a speciﬁc statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional afﬁliations.
This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04 Gateway East, Singapore 189721,
Singapore

Preface and Acknowledgements
If there is no one-way avenue that leads from“factors of production”to“consump-
tion goods”, but instead a network of interactions amongst income distribution,
value, effective demand, capital accumulation, and technical conditions of produc-
tion, where effects become causes in their turn, then the Sraffa–Kalecki–Goodwin
modelling of endogenous circular causation provides the appropriate context for
formulating and dealing with non-self-referential representations of the real-world
economies.
This book develops a post-2000 line of research that, on the one hand, couples
Piero Sraffa’s theory of value with Rudolf Emil Kalman’s theory of controllability/
observability and, on the other hand, is inspired by the works of Karl Marx, John
Maynard Keynes, MichałKalecki, Nicholas Kaldor, and Richard M. Goodwin.
Thus, itﬁrst proposes a uniﬁed treatment of the income distribution–capital–value
problems, then derives meaningful theoretical results consistent with the empirical
evidence, and vice versa, and,ﬁnally, turns to the issues of distributive–effective
demand–technological change dynamics from both political economy and economic
policy perspectives.
The arguments in the present book proceed in stages. Chapter1maps the
structure of the empirical input–output representations of actual economies, i.e. the
Supply and Use Tables (the counterpart of pure joint production economies) and the
Symmetric Input–Output Tables (the counterpart of single production economies),
and critically evaluates the methods that have been proposed to convert the former
into the latter. It is thus argued that this conversion rests on the tacit and groundless
assumption that there is a single production system hidden in the Supply and Use
Tables characterizing the real world, whereas a consistent approach is the straight-
forward treatment of the Supply and Use Tables on the basis of general joint
production models inspired by the John von Neumann and Sraffa contributions.
Chapter2shows that Kalman’s concepts of controllability and observability
articulate a general basis for dealing with central issues of value, capital, and income
distribution–growth theory. Thus, it identiﬁes new aspects of the Srafﬁan theory,
emphasizes the generality of this theory, determines the location of the alternative,
vii

traditional (i.e. classical, Marxian, Austrian, and neoclassical), and Srafﬁan theories
of national value in the complex plane, and, hence, points out a spectral reduction or
post-construction of the value theory. This post-construction forms a typical, math-
ematical model for the most general value theory to date, i.e. the Srafﬁan theory, and
might provide a representation of the evolution of competing value theories in terms
of both the logic and the history of economic thought.
Chapter3points out that although the existence of long-period value
(i.e. production price)–proﬁt rate curves that are non-monotonic irrespective of the
labour vector direction presupposes that the eigenvalue distributions of the system
matrix are sharply different from those appearing in actual economies, the Srafﬁan
theory is not only the most general to date but is also empirically relevant. Since
actual economies exhibit non-monotonic value–proﬁt rate curves, wage–proﬁt rate
curves with alternating curvature, and value–vertically integrated labour reversals,
which are analogous to the re-switching phenomenon, they can only be treated
through the Srafﬁan theory. At the same time, however, actual economies are
characterized by rather low degrees and relatively low normalized numerical ranks
of value controllability: the hitherto available evidence suggests that the degrees of
value controllability are no greater than 10
ﬁ18
and the normalized numerical ranks of
value controllability are no greater than eighteen percent. Theseﬁndings result from
the skew characteristic value distributions of the vertically integrated technical
coefﬁcients matrices and indicate that actual economies tend to respond as uncon-
trollable and unobservable systems, with only a relatively few effectively controlla-
ble and observable modes. Finally, this property of almost uncontrollability and
unobservability explains, in turn, the speciﬁc shape features of the empirical value–
wage–proﬁt rate curves that are (re-)positioned, by the traditional value theory, at the
heart of the capital theory debate.
Chapter4applies the principles of the Srafﬁan theory to pure joint production
or/and open economies, where the“non-substitution theorem”ceases to be of
general validity and, therefore, there is an additional source of insurmountable
difﬁculties for the traditional value theory. If, however, we are willing to consider
produced means of production, positive proﬁts, non-“golden rule”steady states,
heterogeneous labour (primary inputs), and joint-products as“market failures”,as
well as joint production through the lens of single production, then we are not
required to move away from the self-referential world of only one commodity. In
the opposite case, the general conclusion is that open, joint-product economies
should be treated as the norm, whereas closed, single-product economies and their
special properties should be pointed out as limiting paradigms.
Chapter5extends the empirical investigation of the shape of wage–proﬁt rate
curves and of the relationships amongst“labour values”, long-period values, and
market values (i.e. market prices) to the case of pure joint production using data from
eighty-ﬁve Supply and Use Tables for twelve different national economies. The
main results are as follows: (i) the systems examined are not“all-productive”and,
therefore, do not have the usual properties of single production systems; (ii) about
eighty-nine percent of them are not“r
0ﬁall-engaging”and, therefore, there is no
interval of the proﬁt rate in which they retain the wage (consumption)–proﬁt
viii Preface and Acknowledgements

(growth) rate properties of irreducible single production systems; (iii) the monoto-
nicity of the estimated wage–proﬁt rate curves depends on the choice of the standard
of value ornuméraire, while the downward-sloping wage–proﬁt rate curves appear
to be“close”to the linear“trends”, and this fact expresses the uncontrollable/
unobservable aspects of the real-world economies; (iv) economically irrelevant
“additive labour values”(actual long-period values) have been detected in about
eight percent (in about twelve percent) of the systems examined, while there are
cases where economically irrelevant actual long-period values co-exist with positive
“surplus value”(measured in terms of“additive labour values”); and (v) in the
economically relevant cases, the estimated actual long-period value (market
value)–“additive labour value”deviation, measured by the“normalized
dﬁdistance”, is in the range of eight to sixty-two percent (of sixteen to seventy
one percent), while the market value–actual long-period value deviation is in the
range of nineteen to seventy-six percent, that is to say, the value deviations are
considerably greater than those estimated on the basis of Symmetric Input–Output
Tables. Since, in the real world, joint production activities constitute the rule, these
empiricalﬁndings reinforce the Marx-after-Sraffa theoretical statement that actual
economies cannot be coherently analysed in terms of the traditional value theory.
Chapter6detects and identiﬁes the conditions under which positive“surplus
labour”,asdeﬁned by Marx, is both necessary and sufﬁcient for positive proﬁts. It is
found that these conditions are restrictive and, therefore, the traditional Marxian
“exploitation theory of proﬁt”cannot be sustained. Nevertheless, this chapter also
argues that a Marx-after-Sraffa re-formulation of the concepts of“time dilation”and
“abstract social-international labour”, which are involved, explicitly or otherwise, in
Marx’s analysis, may lead to the proposal that the labour values of commodities are
determined by their market prices and are equal to them; therefore, surplus labour is
determined by and is equal to actual proﬁts.
Chapter7returns to the“outside world”by extending the empirical investigation
of the relationships amongst
“labour values”, as they aretraditionallydeﬁned, long-
period values and market values to the framework of“alternative value bases”in
both single and pure joint production economies. This extended investigation reveals
that there are cases in which“commodityivalues”and“additive commodity
ivalues”are better approximations of actual values than“labour values”and
“additive labour values”, respectively. And taking into account the detection of
economically irrelevant long-period values,“additive commodityivalues”, and/or
“additive labour values”in the empirically relevant case of joint production, the
ﬁndings indicate that the claim that actual economies can be coherently analysed in
terms of“labour values”cannot be sustained. In actual fact, the analysis developed
so far in this book proves that, in the empirically relevant cases of heterogeneous
labour, open economies, and joint production, any attempt to test the classical–
Marxian price–“labour value”hypothesis, i.e. the main determinant of commodity
prices is the corresponding quantities of labour“embodied”, is, at best, circular.
Chapter8identiﬁes the speciﬁc features of matrix demand multipliers in Srafﬁan
frameworks and their spectral characteristics. The multipliers in Srafﬁan frameworks
include, as special versions or limiting cases, the Kahn–Keynes and Kaldor
Preface and Acknowledgements ix

multipliers, the corresponding multipliers of the traditional input–output analysis
and their Marxian versions. This chapter (i) constructs and explores matrix demand
multipliers for the case of a closed economy of single production, circulating capital,
and homogeneous labour; (ii) shows that there is an autonomous demand–transfer
payments curve, which exhibits formal similarities with the consumption (wage)–
growth (proﬁt) curve in steady-state capital and growth theory; (iii) extends the
analysis to more realistic cases, including those of heterogeneous labour, open
economy systems, and pure joint production; and (iv) deals with an open economy
model, with heterogeneous capital and linear processes of both single and joint
production, from a long-run perspective, and explores the relationships between the
exchange rate, the relative commodity prices, and the volume of total employment.
Since the multiplier effects of autonomous demand are a central focus of the
macroeconomic analysis of actual economies and since in the post-2008 world
there are intense, policy-oriented debates on the“size of theﬁscal multiplier”, this
Srafﬁan analysis is also of interest for both structural and policy studies.
Chapter9provides empirical estimations and policy-oriented analysis of (i) the
output, import, and employment matrix demand multipliers for two representative
“PIIGS economies”, i.e. Greece and Spain, and for the Eurozone economy as a
whole; and (ii) the medium- and long-run effects of wage and currency devaluations
on international price competitiveness and income distribution by focusing exclu-
sively on the input–output conﬁgurations of Greece and Italy, i.e. two“PIIGS
economies”that are characterized, however, by different levels and structures of
production and, at the same time, have experienced signiﬁcantly different rates of
wage devaluation. For this purpose, we use, on the one hand, input–output data from
the Supply and Use Tables and the Symmetric Input–Output Tables for the“pre-
adjustment”year of 2010 and, on the other hand, input–output models based on the
Srafﬁan framework(s) developed in Chap.8. Theﬁndings seem to be in accordance
with the observed deep Southern Eurozone recession, cast doubt on the“horizontal”
policy measures implemented in the post-2010 Eurozone economy, and point to the
limited effectiveness of both types of devaluation as key levers for the required
economic adjustment and recovery. Hence, they rather call for a wider and more
ﬂexible strategy framework that includes, on the one hand, per country and sector-
speciﬁc wage rate changes and demand management policies and, on the other hand,
an intra-Eurozone industrial, trade, and currency depreciation policy. In more
general terms, since the prevailing debates about capitalist trade liberalization,
integration, and holopoiesis (“globalization”) are based on the traditional,“main-
stream”and“radical”, international value theories, the Srafﬁan theoryﬁndings of
Chaps.4,6, and9form the basis for the development of a coherent alternative
discourse.
Chapter10delves into the analysis of capitalist accumulation cycles andﬂuctu-
ations by investigating Goodwin’s distributional conﬂict or predator–prey model.
More speciﬁcally, it focuses on (i) the model’s stability properties under the assump-
tions of a variable elasticity of substitution (VES) production function and endog-
enous labour productivity growth; and (ii) the implications of capital heterogeneity
under the assumption of a“nominal Phillips curve”or, alternatively, a“real Phillips
x Preface and Acknowledgements

curve”. The inclusion of a VES production function is equivalent to the introduction
of a dampening effect, whereas endogenous labour productivity growth produces a
destabilizing effect, where neither is, in general, dominant over the other. Contrary to
Goodwin’s approach, it is also found that both the economic relevance and the
dynamic behaviour of the heterogeneous capital model depend on the eigenvalues of
the matrix of input–output coefﬁcients: (i) if some eigenvalues are complex, then
Goodwin’s assumptions about differential (across industries) labour markets and
growth rates of the labour force lead to an economically irrelevant system; and
(ii) even if we avoid these assumptions, numerical simulations show that the model
characterized by a“real Phillips curve”exhibits explosive oscillations, while this is
also veriﬁed through empirical tests using actual input–output table data. These
insights on Goodwin’s model in disaggregative forms result from the existence of
complicated inter-relationships amongst industries in the empirically relevant case of
production of commodities by means of commodities and, hence, underlines the
importance of Sraffa’s contribution.
Chapter11dissects and re-investigates Marx’s treatment of capitalist accumula-
tionﬂuctuations on the basis of post-Keynesian and Srafﬁan frameworks. It
(i) incorporates the Bhaduri–Marglin accumulation function into the Goodwin
distributional conﬂict model and deals with alternative, relevant versions of this
extended model; (ii) zeroes in on Marx’s so-called“law of the tendency of the proﬁt
rate to fall”; (iii) argues that in the twentieth century or, more precisely, since the
1920s, the prevailing“law”was that of non-decreasing capital productivity, which
implies that a decrease in the proﬁt rate presupposes a decrease in the share of proﬁts
or, in other words, that Marx’s“law”fails to hold; and (iv) points out that the proﬁt
mass may be strictly increasing even when the normalized proﬁt rate (i.e.“the”proﬁt
rate–capacity utilization rate ratio) is strictly decreasing and, therefore, the“long-
wave version”of the falling proﬁt rate theory of crisis lacks logical consistency.
Hence, it is concluded that Marx’s sub-theory of biased technological change (and
consequent long-term fall in the proﬁt rate) overdetermines his sub-theories of
distributive cycles and of effective demand, while the Sraffa–Kalecki–Goodwin
modelling of endogenous circular causation provides the appropriate analytical
framework for dealing with the capitalist accumulation process.
1
In a note dated 15 August 1946, Ludwig Wittgenstein wrote:
Grasping the difﬁcultyin its depthis what is hard. For if you interpret it in a shallow way the
difﬁculty just remains. It has to be pulled out by the root; & that means, you have to start
thinking about these things in a new way. [...] The new way of thinking is what is so hard to
establish. Once it [i.e. the new way of thinking] is established the old problems disappear;
indeed it becomes hard to recapture them. For they are embedded in the way we express
ourselves; & if we clothe ourselves in a new form of expression, the old problems are
discarded along with the old garment. (Culture and Value, 55e)
1
The division of labour amongst the authors was as follows: Nikolaos Rodousakis wrote Chap.10
and Sect.11.3; George Soklis wrote Chaps.1,5, and7; and Theodore Mariolis wrote the remaining
sections and coordinated the work.
Preface and Acknowledgements xi

Written on the occasion of the 60th anniversary of the publication of both Sraffa’s
Production of Commodities by Means of Commoditiesand Kalman’s paper“On the
General Theory of Control Systems”, our book synthesizes those two new ways of
thinkingand further supports the relevance of the resulting synthesis to grasping the
difﬁculties of both the theory and the empirics of value in their depth and
implications.
Central topics of this book were presented at workshops of the“Study Group on
Srafﬁan Economics”and at its 1st Conference titled“From the Capital Theory
Controversy in the 1960s to Greece’s Virtual Bankruptcy in 2010”, held at the
Panteion University of Athens, 11–12 April 2019. We are grateful to the partici-
pants, and in particular to Athanasios Angeloussis, Antonia Chistodoulaki,
Charalampos Economidis, Heleni Groza, Fotoula Iliadi, Apostolis Katsinos,
Despoina Kesperi, Gregory Kordas, Eirini Leriou, Nikolaos Ntemiroglou, Maria
Pantzartzidou, Kostas Papoulis, Eleftheria Rodousaki, Stelios Sfakiotakis, Christos
Tsirimokos, Manolis Tzouvelekas, Panagiotis Veltsistas, and Eugenia Zouvela for
stimulating questions, very helpful remarks and suggestions.
Furthermore, for criticisms, comments, hints, and insightful discussions on var-
ious materials that eventually became this book, we are indebted to Deepankar Basu,
Amit Bhaduri, Scott Carter, Paul Cockshott, Gabriel Colletis, Stavros
A. Drakopoulos, George Economakis, Peter Flaschel, Takao Fujimoto, Konstantinos
N. Konstantakis, Heinz D. Kurz, Costas Lapavitsas, Panayotis G. Michaelides,
Murray Milgate, Gary Mongiovi, Thomas Moutos, Sobei H. Oda, Fabio Petri,
Dimitri B. Papadimitriou, Bruce Philp, Louis-Philippe Rochon, Neri Salvadori,
Bertram Schefold, Susan K. Schroeder, Anwar M. Shaikh, Nicholas Theocarakis,
Ioannis Theodossiou, Persefoni Tsaliki, Lefteris Tsoulﬁdis, Spyros Vassilakis,
Roberto Veneziani, Dave Zachariah, and Stefano Zambelli.
Very special thanks are due to Yuji Aruka for his kind interest in our work: he
encouraged us to integrate our research by publishing the present book and his help
during the project was invaluable. The responsibility for the views expressed herein,
errors, and oversights is our own.
Athens, Greece Theodore Mariolis
Nikolaos Rodousakis
George Soklis
September 2020
xii Preface and Acknowledgements

Contents
1 Empirical Input–Output Representations and Transmutations
of Actual Economies.................................... 1
1.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 The Supply and Use Tables........................... 2
1.3 The Symmetric Input–Output Tables .................... 7
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric
Input–Output Tables . ............................... 9
1.4.1 Methods Converting Supply and Use Tables into
Product-by-Product Symmetric Input–Output Tables . . . 9
1.4.2 Methods Converting Supply and Use Tables into
Industry-by-Industry Symmetric Input–Output Tables . . . 21
1.4.3 Evaluation of the Conversion Methods ............ 24
1.5 The von Neumann–Sraffa-Based Approach................ 27
1.6 Concluding Remarks . . . . ............................ 30
References . ........................................... 30
2 Controllability, Observability and Spectral Post-Construction
of the Value Theory..................................... 35
2.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
2.2 Two Different System Representations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
2.2.1 State Variable Representation................... 37
2.2.2 Transfer Function Representation . . . . ............ 47
2.2.3 State Variable Versus Transfer Function
Representation.............................. 49
2.2.4 Numerical Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
2.3Τhe Srafﬁan Representation of Linear Economies . . . . . . . . . . . 56
2.3.1 The Stationary Value and Quantity Systems......... 56
2.3.2 Controllability and Observability of Srafﬁan
Economies................................. 65
2.3.3 Traditional Versus Srafﬁan Value Theories ......... 74
xiii

2.3.4 The Spectral Post-Construction of the National Value
Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
2.4 Synopsis and Final Remarks . . . . ...................... 94
Appendix: Additional Examples............................. 95
References . ........................................... 104
3 The Capital Theory Debate and the Almost Uncontrollability
and Unobservability of Actual Economies.................... 111
3.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
3.2 Spectral Decompositions of the Value–Wage–Proﬁt Rate
System.......................................... 114
3.2.1 Fundamental Forms . ......................... 114
3.2.2 Alternative Approximations.................... 117
3.3 Empirical Evidence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
3.3.1 Linear Approximations........................ 122
3.3.2 Higher-Order Approximations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
3.3.3 Controllability Characteristics................... 135
3.3.4 Evaluation................................. 139
3.4 Concluding Remarks . . . . ............................ 142
References . ........................................... 143
4 Value Theory, Joint Production, and International Trade Issues... 145
4.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
4.2 Aspects and Implications of Pure Joint Production.......... 146
4.2.1 Closed Economy . . . . ........................ 146
4.2.2 Open Economies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
4.3 Sectoral Productivity Changes and the Harrod–Balassa–
Samuelson Effect.................................. 167
4.3.1 Relative Prices and Productivity Changes........... 168
4.3.2 The Harrod–Balassa–Samuelson Effect . . . . . . . . . . . . 172
4.4 Synopsis and Final Remarks . . . . ...................... 175
References . ........................................... 176
5 Empirical Pitfalls of the Traditional Value Theory: Joint
Production and Actual Economies.......................... 183
5.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
5.2 The Analytic Framework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185
5.2.1 Wage–Proﬁt Rate Curves in Joint Production
Economies................................. 185
5.2.2 Values in Joint Production Economies............. 186
5.3 Empirical Investigation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187
5.3.1 Wage–Proﬁt Rate Curves in Actual Joint Production
Economies................................. 187
5.3.2 Values in Actual Joint Production Economies . . . . . . . 203
5.4 Concluding Remarks . . . . ............................ 210
Appendix: A Note on the Data .............................. 214
xiv Contents

Data Sources..................................... 214
Construction of Variables . . .......................... 218
References . ........................................... 222
6 Time Dilation, Abstract Social-International Labour, and Proﬁt... 225
6.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225
6.2 On Marx’s Theory of Proﬁt........................... 227
6.2.1 The Basic Counter-Argument . .................. 229
6.2.2 Some Extensions............................ 235
6.3 Time Dilations and Abstract Social-International Labour . . . . . . 239
6.4 Concluding Remarks . . . . ............................ 247
References . ........................................... 247
7 Arguing in Circles: Alternative Value Bases and Actual
Economies............................................ 249
7.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 249
7.2 Single Production .................................. 250
7.2.1 The Analytic Framework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 250
7.2.2 Empirical Investigation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255
7.3 Joint Production . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267
7.3.1 The Analytic Framework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267
7.3.2 Empirical Investigation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 268
7.4 Concluding Remarks . . . . ............................ 271
Appendix: Data Sources and Construction of Variables . . . . . . . . . . . . 272
References . ........................................... 275
8 Capital Theory and Matrix Demand Multipliers in Srafﬁan
Frameworks.......................................... 277
8.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277
8.2 The Matrix Demand Multiplier in the Base Framework . . . . . . . 279
8.3 Autonomous Demand–Transfer Payments Relationships . . . . . . 285
8.4 Some Extensions . .................................. 287
8.4.1 Indirect Taxes and Changes in Income Distribution . . . 287
8.4.2 Changes in the Technical Production Conditions . . . . . 288
8.4.3 Heterogeneous Labour and Open Economy Systems . . . 288
8.4.4 Pure Joint Production . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 289
8.5 Effective Currency Devaluation and Multiplier Effects in the
Long-Run........................................ 290
8.5.1 The Single Production Case.................... 290
8.5.2 The Joint Production Case..................... 291
8.6 Concluding Remarks . . . . ............................ 299
Appendix 1: On the Eigenvalues of the Matrix of Total Consumption and
a Dynamic Multiplier Process . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 300
Appendix 2: The Formal Similarities Between the Trade-Offs . . . . . . . 302
Appendix 3: Closing the System: A Numerical Example ........... 303
Appendix 4: A Post-Keynesian–Srafﬁan One-Country Model . . . . . . . 304
Contents xv

Appendix 5: A Numerical Example for the Joint Production Case.... 310
References . ........................................... 313
9 Effective Demand and Devaluation Policies: Evidence from
Input–Output Tables for Eurozone Economies................ 315
9.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 315
9.2 Matrix Demand Multipliers in a Joint Production Framework:
A Comparative Analysis of the Greek, Spanish and Eurozone
Economies....................................... 320
9.2.1 The Analytic Framework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 320
9.2.2 Main Empirical Results and Evaluation . . . . . . . . . . . . 323
9.2.3 Conclusions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 336
9.3 Wage versus Currency Devaluation in a Single Production
Framework: A Comparative Analysis of the Greek and Italian
Economies....................................... 338
9.3.1 The Analytic Framework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 338
9.3.2 Main Empirical Results and Evaluation . . . . . . . . . . . . 345
9.3.3 Conclusions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 355
9.4 Final Remarks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 356
Appendix 1: Data Sources and Construction of Variables for the
Estimation of Demand Multipliers........................... 357
Appendix 2: The Input–Output Structure of the Greek Economy
2005–2010 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 361
The System of Indices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 362
Results.......................................... 365
Conclusions . . . . . ................................. 379
Appendix 3: The Arithmetic Means of the Net Output Multipliers
as Functions of the Savings Ratios........................... 379
Appendix 4: Data Sources and Construction of Variables for the
Estimation of the Effects of Wage and Currency Devaluations....... 381
Appendix 5: The Long-Run Wage–Proﬁt–Exchange Rates Trade-Offs
for the Greek and Italian Economies . ......................... 382
References . ........................................... 387
10 Wrestling with Goodwin’s Distributive Growth Cycle Modelling:
Theory and Empirical Evidence........................... 393
10.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 393
10.2 Goodwin’s Original Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 394
10.3 Goodwin’s Original Model with a VES Production Function . . . 399
10.3.1 The Model . . ............................... 399
10.3.2 The Properties . . . . . . . . . . . . .................. 402
10.4 Goodwin’s Disaggregated Models...................... 407
10.4.1 GDM1: The One-Commodity Case ............... 408
10.4.2 GDM2: The One-Commodity Case ............... 410
10.4.3 Goodwins’s Method of Principal Coordinates . . . . . . . . 411
xvi Contents

10.4.4 GDM1: The Heterogeneous Capital Case . . . . . . . . . . . 413
10.4.5 GDM2: The Heterogeneous Capital Case . . . . . . . . . . . 420
10.5 Empirical Testing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 426
10.6 Concluding Remarks . . . . ............................ 434
Appendix 1: Proofs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 435
Appendix 2: The Solution Paths ofu
0
1
andv
0
1
for the period
1988–1997 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 436
References . ........................................... 439
11 Marxian Distributive–Effective Demand Dynamics and the“Law”
of Rising Proﬁt Rate.................................... 443
11.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 443
11.2 The Goodwin Model with the Bhaduri–Marglin Accumulation
Function......................................... 445
11.2.1 The One-Commodity Case . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 445
11.2.2 The Heterogeneous Capital Case . . . . . . . . . . . . . . . . . 457
11.3 Extensions of the One-Commodity Model . . . ............. 460
11.3.1 CES Production Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 460
11.3.2 Commodities Market Disequilibrium . ............. 465
11.4 Technological Change, Proﬁt Rate, and Proﬁt Mass.......... 468
11.4.1 The“Law”of Rising Proﬁt Rate . . ............... 468
11.4.2 Falling Proﬁt Rate with Rising Proﬁt Mass ......... 478
11.5 Synopsis and Final Remarks . . . . ...................... 484
References . ........................................... 485
Index................................................... 491
Contents xvii

About the Authors
Theodore Mariolisis Professor of Political Economy in the Department of Public
Administration at the Panteion University of Athens, Greece. His main educational
and research interests are Political Economy, Input–Output Analysis, International
Economics, Theory of Endogenous Economic Fluctuations, and History of Eco-
nomic Thought. He was Founder & Co-Editor of the journal“Bulletin of Political
Economy”, and is Director of the“Study Group on Srafﬁan Economics”.
Nikolaos Rodousakisis a Research Fellow in the Centre of Planning and Eco-
nomic Research (KEPE), Athens, Greece. He holds a Degree in‘Public Economics’,
a M.A. in‘Economics of Production and Intersectoral Relations’, and a PhD in
‘Economics’from the Department of Public Administration of the Panteion Univer-
sity of Social and Political Sciences, Greece. His main educational and research
interests are Political Economy, Input–Output Analysis, and Theory of Endogenous
Economic Fluctuations.
George Soklisis a Research Fellow in the Centre of Planning and Economic
Research (KEPE), Athens, Greece. He holds a Degree in‘Public Economics’,a
M.A. in‘Economics of Production and Intersectoral Relations’, and a PhD in
‘Economics’from the Department of Public Administration of the Panteion Univer-
sity of Social and Political Sciences, Greece. His main educational and research
interests are Political Economy, Input–Output Analysis, and Tourism Economics.
xix

Chapter 1
Empirical Input–Output Representations
and Transmutations of Actual Economies
AbstractThis chapter maps the structure of the empirical input–output representa-
tions of actual economies, i.e. the Supply and Use Tables and the Symmetric Input–
Output Tables, and critically evaluates the methods that have been proposed to
convert the former into the latter. It is argued that (i) all conversion methods rest
on the groundless assumption that single production, and not joint production,
characterizes the economic structure of the real world; and (ii) a consistent approach
is the straightforward treatment of the Supply and Use Tables on the basis of general
joint production models inspired by the von Neumann and Sraffa contributions.
KeywordsInput–output analysis · Joint production · Supply and use tables ·
Symmetric Input–Output tables · von Neumann–Sraffa-based analysis
1.1 Introduction
The representation of actual economies in terms of input–output relationships, where
the inter-dependency amongst the different production activities plays a central role,
dates back to theTableau Économiqueof François Quesnay (1972). In this table,
Quesnay distinguished two productive sectors (primary production and manufactur-
ing) and three social classes, i.e. the“productive class”(classe productive), which is
involved in primary production; the“sterile class”(classe stérile), involved in
manufacturing; and the class of proprietors of land and natural resources (classe
propriétaire). The modern representation of actual economies and the development
of input–output analysis as a distinct area of economics was introduced by Leontief
(1936), who constructed thetableau économiqueor, in modern terms, the input–
output table for the economy of the United States of America.
1
1
For a review of the contributions to the foundation of input–output analysis from the Physiocrats to
Piero Sraffa, see Kurz et al. (1998). For theTableau Économique, also see Marx (1977).
©Springer Nature Singapore Pte Ltd. 2021
T. Mariolis et al.,Spectral Theory of Value and Actual Economies, Evolutionary
Economics and Social Complexity Science 24,
https://doi.org/10.1007/978-981-33-6260-4_1
1

During the last decades, there has been a signiﬁcant development, both theoret-
ically and empirically, of input–output analysis, and, today, input–output tables
constitute part of the national accounting systems for most countries. The most
known form of input–output tables, and the most widely used in empirical studies,
are the so-called Symmetric Input–Output Tables (SIOTs). SIOTs represent the
inter-sectoral relationships of an economy in which the number of products equals
the number of production activities and each product is produced by only one
production activity; therefore, SIOTs rule out, by construction, joint production.
On the other hand, a less often used form of input–output tables, for empirical
applications, is the Supply and Use Tables (SUTs), which constitute a pair of tables:
one describes the production of goods and services by the different industries
(Supply Table) and the other describes the use of goods and services by the different
industries (Use Table). Contrary to the structure of the SIOTs, in the SUTs, there are
industries that produce more than one product and products that are produced by
more than one industry; therefore, these tables do not rule out joint production.
Furthermore, SUTs constitute the core of the modern system of national accounting
and also the basis for the derivation of SIOTs under speciﬁc assumptions.
This chapter (1) presents the basic characteristics of both the SUTs and SIOTs;
(2) critically reviews the methods that have been proposed to convert SUTs into
SIOTs; and (3) exposes the essential ideas of the von Neumann–Sraffa-based
approach on joint production as a preferable approach to treat SUTs. Section1.2
presents the basic structure of the SUTs. Section1.3presents the basic structure of
the SIOTs. Section1.4critically reviews and evaluates the methods that have been
proposed to convert SUTs into SIOTs. Section1.5presents the essential ideas of the
von Neumann–Sraffa-based approach on joint production as a way to treat SUTs.
Finally, Sect.1.6concludes.
1.2 The Supply and Use Tables
In 1968 System of National Accounts, United Nations introduced the supply and use
framework in the compilation of national accounts (United Nations1968).
2
This
framework forms the basis for the most detailed description of a national economy,
providing information about the supply and demand side of the economic system as
well as its relations with other national economies. The core of the supply and use
framework consists of a pair of tables, known as the Supply and Use Tables (SUTs).
The SUTs describe theﬂows of goods and services produced by the different
industries of a national economy, theﬂows of goods and services with the rest of
the world, the structure of the cost of production of each industry, the income
generated in the production processes, and theﬁnal uses in the economy. The
SUTs provide detailed information not only regarding the inter-dependencies
2
What follows draws on Soklis (2005,2012, Chap. 4).
2 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

amongst the various industries of the national economy but also on basic macroeco-
nomic aggregates, such as gross domestic product, value added, total and interme-
diate consumption, capital formation, exports, and imports.
The supply table describes the production of goods and services by the different
industries, distinguishing domestic supply from imports per product. The part of the
supply table that describes domestic production of the different industries is called
the“make matrix”of the economy. A simplistic supply table, describing the
production of two commodities by two industries is shown in Table1.1. Thus, the
make matrix,Mﬁ[M
ij] of this particular economy is of dimensions 2ﬂ2.
3
Each row of the make matrix gives the quantities (in money terms) of each
product produced by the different industries, while each column gives the quantities
of the different products produced by each industry. Thus,M
ijdenotes the quantity of
productiproduced by industryj. The on-diagonal elements of the make matrix
describe the so-called primary (or characteristic) product of each industry and the
off-diagonal elements describe the so-called secondary products, where the“primary
product”of an industry is deﬁned as the output of that industry that comprises the
primary source of revenues. The column of imports gives the quantities of total
imports of each commodity, while the last column of the supply table gives the total
supply of the economy (domestic production plus imports) of each commodity. The
last row of the supply table gives the total output of each industry, the total imports,
and the total supply in the economy. Thus,IM
idenotes the imports of producti;TS
i
the total supply of productiin the economy; andTSthe total supply in the economy.
The use table describes the use of goods and services by the different industries,
the income generation per production activity, and theﬁnal uses of the production
per category ofﬁnal demand. The part of the use table that describes intermediate
consumption by product and by industry is called the“use matrix”of the economy.
A simplistic use table, describing the uses of two commodities by two industries is
shown in Table1.2. Thus, the use matrix,Uﬁ[U
ij] of this particular economy is of
dimensions 2ﬂ2.
Table 1.1Simplistic supply table
Industries
Products Industry 1 Industry 2 Total Imports Total supply
Product 1 M
11 M
12 P
2
j¼1
M1j
IM
1 TS
1
Product 2 M
21 M
22 P
2
j¼1
M2j
IM
2 TS
2
Total P
2
i¼1
Mi1
P
2
i¼1
Mi2
P
2
i,j¼1
Mij
P
2
i¼1
IMi
TS
3
In general, the SUTs need not be“square”, i.e. the number of goods and services produced need
not be equal to the producing industries (see, e.g.Eurostat2008, p. 325; United Nations1999,
p. 86). Nevertheless, in what follows we assume, for simplicity’s sake, that the make and use
matrices are square.
1.2 The Supply and Use Tables 3

Each row of the use matrix gives the quantities (in money terms) of each product
used by the different industries, while each column gives the quantities of the
different products used by each industry. Thus,U
ijdenotes the quantity of product
iused by industryj. The column ofﬁnal uses gives the uses of products forﬁnal
consumption, gross capital formation and exports, while the row of value added
gives the components of value added per industry, i.e. compensation of employees,
other net taxes on production, consumption ofﬁxed capital, and net operating
surplus. The last column of the use table gives the total uses (intermediate consump-
tion plusﬁnal uses) by product, while the last row of the table shows the total inputs
(intermediate consumption plus value added) by industry and, therefore, is identiﬁed
with the money value of the total output of each industry. Thus,F
idenotes the
quantity of productiused forﬁnal demand;TU
ithe total use of productiin the
economy;V
jthe value added in industryj;X jthe total output of industryj; andTU
the total uses in the economy (all data are expressed in monetary units).
By construction of the SUTs, the following identities hold for the supply table:
X
2
j¼1
MijþIMiﬁTSi ð1:1Þ
X
2
i,j¼1
Mijþ
X
2
i¼1
IMiﬁTS ð1:2Þ
From identities (1.1) and (1.2) it follows that it is also holds
Table 1.2Simplistic use table
Industries
Products Industry 1 Industry 2 Total Final uses Total uses
Product 1 U
11 U
12 P
2
j¼1
U1j
F
1 TU
1
Product 2 U
21 U
22 P
2
j¼1
U2j
F
2 TU
2
Total intermediate consumptionP
2
i¼1
Ui1
P
2
i¼1
Ui2
P
2
i,j¼1
Uij
P
2
i¼1
Fi
TU
Value added V
1 V
2 P
2
j¼1
Vj
Total output X
1 X
2 P
2
j¼1
Xj
4 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

X
2
i¼1
TSiTS ð1:3Þ
By construction of the SUTs, the following identities hold for the use table:
X
2
j¼1
UijþFiTUi ð1:4Þ
X
2
i,j¼1
Uijþ
X
2
i¼1
FiTU ð1:5Þ
X
2
i¼1
UijþVjXj ð1:6Þ
From identities (1.4) and (1.5) it follows that it also holds
X
2
i¼1
TUiTU ð1:7Þ
The supply and the use tables are connected through the following identity:
TS
iTUi ð1:8Þ
By taking into account identities (1.1) and (1.4), identity (1.8) can be rewritten as
X
2
j¼1
MijþIMi
X
2
j¼1
UijþFi ð1:9Þ
Thus, taking into account identities (1.3) and (1.7), it also holds
TSTU
The supply and the use tables are also connected through the following identity:
X
2
i¼1
MijXj
or, by taking into account identity (1.6),
1.2 The Supply and Use Tables 5

X
2
i¼1
Mijﬁ
X
2
i¼1
UijþVj ð1:10Þ
The identities (1.9) and (1.10) can be rewritten in vector–matrix terms as follows:
MeþImﬁUeþf ð1:11Þ
e
T
Mﬁe
T
Uþv
T
ð1:12Þ
whereM¼
M
11M12
M21M22

is the make matrix;Im¼
IM
1
IM2

is the vector of imports;
U¼
U
11U12
U21U22

is the use matrix;f¼
F
1
F2

is the vector ofﬁnal demand;v¼
V
1
V2

is the value added vector;e¼
1
1

the column summation vector; and the
superscript“T”denotes the transpose.
From the previous, it follows that SUTs constitute a general accounting frame-
work that allows statistical authorities to enter basic economic data in the exact
structure in which they are observed. It is interesting to note that despite the fact that
SUTs give a very detailed“picture”of the actual economies, they are rarely used in
input–output applications in the form presented above.
4
On the other hand, the usual
basis for input–output applications are the Symmetric Input–Output Tables (SIOTs ).
The main difference between SUTs and SIOTs is that in the SUTs (SIOTs) there are
(are no) industries that produce more than one commodity and (nor) commodities
that are produced by more than one industry. Thus, the SUTs (SIOTs) allow for
(exclude) joint production activities, which constitute a central characteristic of the
actual economic world.
5
In the next section we present the main characteristics of the
SIOTs.
4
Exceptions can be found in Mariolis and Soklis (2007,2010,2018), Mariolis et al. (2018), Soklis
(2006,2011,2012,2015). Also see Chaps.5,7and9of this book.
5
It has to be noted that some of the secondary products that appear in the SUTs may result from
statistical classiﬁcation. Therefore, these products do not correspond with the notion of joint
production (see, e.g. United Nations1999, p. 77). However, this fact by no means undermines
the empirical importance of joint production (see, e.g. Baumgärtner et al.2006; Faber et al.1998;
Kurz2006; Steedman1984).
6 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

1.3 The Symmetric Input–Output Tables
The SIOTs are constructed on the basis of assumptions on the relationships between
inputs and outputs that have been recorded in the SUTs.
6
The alternative assump-
tions that have been proposed to convert SUTs into SIOTs will be analytically
discussed in Sect.1.4. Depending on the assumptions used to construct SIOTs, the
derived input–output table can either describe the relationships amongst the products
of a national economy (“product-by-product”SIOTs) or the relationships amongst
the industries of the economy (“industry-by-industry”SIOTs). The choice between
the construction of product-by-product tables or industry-by-industry tables depends
on the analytical purposes that these tables are intended to be used. Industry-by-
industry SIOTs are considered to be closer to statistical sources and actual market
transactions, while product-by-product SIOTs are considered as more homogenous
in terms of cost structures and production activities (see, e.g. Eurostat2008, p. 24).
The part of the SIOTs table that describes intermediate consumption either by
product or by industry is called the“Transactions Matrix”or the“Matrix of
Intermediate Inputs”of the economy. A simplistic product-by-product SIOT for an
economy producing only two products is shown in Table1.3.
7
Thus, the transactions
matrix,ΖΖ[Z
ij] of this particular economy is of dimensions 2 2.
Each row of the SIOTs gives the quantities (in money terms) of each product used
in the production of the other products of the economy, while each column gives the
Table 1.3Simplistic symmetric input–output table
Products
Products Product 1 Product 2 Total Final uses Total uses
Product 1 Z
11 Z
12 P
2
j¼1
Z1j
F
1 TU
1
Product 2 Z
21 Z
22 P
2
j¼1
Z2j
F
2 TU
2
Total intermediate consumptionP
2
i¼1
Zi1
P
2
i¼1
Zi2
P
2
i,j¼1
Zij
P
2
i¼1
Fi
TU
Value added V
1 V
2 P
2
j¼1
Vj
Total output X
1 X
2 P
2
j¼1
Xj
Imports IM
1 IM
2 P
2
i¼1
IMi
Total supply TS
1 TS
2 TS
6
What follows draws on Soklis (2012, Chap. 3).
7
What follows can easily be extended in the case of industry-by-industry SIOTs without affecting
our main arguments.
1.3 The Symmetric Input–Output Tables 7

quantities of the different products used in the production of each product. Thus,Z ij
denotes the quantity of productiused in the production of productj. The column of
ﬁnal uses gives the uses of products forﬁnal consumption, gross capital formation
and exports, while the row of value added gives the components of value added per
homogeneous unit of production, i.e. compensation of employees, other net taxes on
production, consumption ofﬁxed capital, and net operating surplus. The last column
of the SIOTs gives the total uses (intermediate consumption plusﬁnal uses) by
product, while the last row of the table shows the total supply in the economy,
i.e. total output per product plus imports. Thus,F
idenotes the quantity of product
iused forﬁnal demand;TU
ithe total use of productiin the economy;V jthe value
added in the production of productj;X
jthe total output of productj;IM ithe imports
of producti;TS
ithe total supply of producti;TUthe total uses in the economy; and
TSthe total supply in the economy (all data are expressed in monetary units).
By construction of the SIOTs, the following identities hold:
X
2
j¼1
ZijþFiﬁTUi ð1:13Þ
X
2
i¼1
TUiﬁTU ð1:14Þ
X
2
i¼1
ZijþVjﬁXj ð1:15Þ
TS
iﬁXjþIMi,8j¼i ð1:16Þ
X
2
i¼1
TSiﬁTS ð1:17Þ
TS
iﬁTUi ð1:18Þ
From identities (1.14), (1.17), and (1.18), it follows that
TSﬁTU
From identities (1.13), (1.16), and (1.18), it also follows that
X
iþIMiﬁ
X
2
j¼1
ZijþFi ð1:19Þ
8 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

The identities (1.15)and(1.19) can be rewritten in vector–matrix terms as follows:
8
x
T
χe
T
Zþv
T
xþImχZeþf
wherex¼
X
1
X2

is the total output vector; andZ¼
Z
11Z12
Z21Z22

is the matrix of
intermediate inputs.
From the previous, it follows that the SIOTs describe an economy in which each
production process produces only one product and each product is produced by only
one production process. Thus, the SIOTs correspond to an economic world of single
production. As it has already been mentioned, those tables of single production are
derived from the SUTs, which allow for joint production activities, on the basis of
speciﬁc assumptions on the relationships between inputs and outputs. The alternative
assumptions that have been proposed to convert SUTs into SIOTs are discussed in
the next section.
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric
Input–Output Tables
1.4.1 Methods Converting Supply and Use Tables into
Product-by-Product Symmetric Input–Output Tables
Since the introduction of SUTs to the System of National Accounts, there has been
an ongoing discussion on how these tables can be converted into single production
tables (i.e. SIOTs).
9
Most of the discussion has been focused on two alternative
assumptions for dealing with the problem at hand: (i) the Product Technology
Assumption (PTA); and (ii) the Industry Technology Assumption (ITA).
Leaving aside, for simplicity’s sake, the imports of the economy, then the SUTs
described by identities (1.11) and (1.12) reduce to the following equations:
Me¼Ueþf ð1:20Þ
e
T
M¼e
T
Uþv
T
ð1:21Þ
8
The transpose of annx1 vectorχχ[χ
i] is denoted byχ
T
, the diagonal matrix formed from the
elements ofχis denoted bybχ, andedenotes the summation vector, i.e.eχ[1, 1,...,1]
T
.
9
What follows draws on Mariolis (2008), Soklis (2009,2012, Chap. 4).
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric Input–Output Tables 9

The conversion methods try to transform Eqs. (1.20) and (1.21) into a single
production system (SIOTs) described by the following equations:
x¼Zeþf

ð1:22Þ
x
T
¼e
T
Zþv
T
ð1:23Þ
whereZﬁAU,MðÞbx? ,A(U,M) is the technical coefﬁcients matrix that is derived
from the conversion of SUTs into SIOTs, andf

,v
T
are the transformed vectors of
ﬁnal demand and value added, respectively. It should be clear that the conversion of
SUTs into SIOTs is meaningful only in the case where the make matrix,M,is
non-diagonal, i.e. there are industries with secondary production. In the case where
there is no secondary production in the economy, i.e. the matrixMis diagonal, then
the system of Eqs. (1.20) and (1.21) is equivalent to the system of Eqs. (1.22) and
(1.23). Hence, the purpose of the conversion methods presented below is, by
deﬁnition, the elimination of secondary production in the economic system.
1.4.1.1 The Product Technology Assumption
The PTA assumes that each industry produces only the total output of the product
that is primary to that industry and that each product has its own input structure,
irrespective of the industry that produces it. In formal terms, it is assumed that (see, e.g.
van Rijckeghem1967; United Nations1968,p.49)
10
AU,MðÞ¼ U
d
e
T
M
hi
1
d
eT
M
hi
M
1
¼UM
1
ð1:24Þ
and
x¼Me ð1:25Þ
Equation (1.24) entails that
U¼AU,MðÞM ð1:26Þ
Post-multiplying Eq. (1.26) by the summation vector gives
Ue¼AU,MðÞMe ð1:27Þ
Substituting Eqs. (1.25) and (1.27) into Eq. (1.20) yields
10
The origins of this method can be found in Edmonston (1952, p. 567).
10 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

x¼AU,MðÞxþf ð1:28Þ
Thus, from Eqs. (1.28) and (1.22) it follows thatf

¼f. From Eqs. (1.26) and (1.21)it
follows that
e
T
M¼e
T
AðU,MÞMþv
T
ð1:29Þ
Post-multiplying Eq. (1.29)byM
1cMe
hi
gives
e
TcMe
hi
¼e
T
AðU,MÞcMe
hi
þv
T
M
1cMe
hi
ð1:30Þ
Substituting Eq. (1.25) into Eq. (1.30) we obtain
x
T
¼e
T
AðU,MÞbxþv
T
M
1
bx ð1:31Þ
From Eqs. (1.31), (1.23), and (1.25) it follows thatv
T
¼v
T
M
1
h
cMe
i
. Hence,
under the PTA, the joint production system described by Eqs. (1.20) and (1.21)is
converted into the single production system described by the following equations:
Me¼AU,MðÞMeþf ð1:32Þ
and
h
Me
i
T
¼e
T
AðU,MÞcMe
hi
þv
T
M
1cMe
hi
ð1:33Þ
1.4.1.2 The Industry Technology Assumption
The ITA assumes that each industry produces only the total output of the product that
is primary to that industry and that has the same input requirements for any unit of
output. In that case, the input structure of each product depends on what industry
produces it. In formal terms, it is assumed that (see, e.g.United Nations1968,
pp. 49–50)
AU,MðÞ¼ U
d
e
T
M
hi
1
M
TcMe
hi
1
ð1:34Þ
and
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric Input–Output Tables 11

x¼Me ð1:35Þ
Equation (1.34) entails that
U¼AU,MðÞ cMe
hi
M
T

1
d
eT
M
hi
ð1:36Þ
Post-multiplying Eq. (1.36) by the summation vector gives
Ue¼AðU,MÞMe ð1:37Þ
Substituting Eqs. (1.35) and (1.37) into Eq. (1.20) yields
x¼AU,MðÞxþf ð1:38Þ
From Eqs. (1.38) and (1.22) it follows thatf

¼f. Substituting Eq. (1.36) into
Eq. (1.21) yields
e
T
M¼e
T
AðU,MÞcMe
hih
M
T
i
1
d
eT
M
hi
þv
T
ð1:39Þ
Post-multiplying Eq. (1.39)by
d
e
T
M
hi
1
M
T
gives
e
T
M
d
e
T
M
hi
1
M
T
¼e
T
AU,MðÞ cMe
hi
þv
Td
eT
M
hi
1
M
T
ð1:40Þ
Substituting Eq. (1.35) into Eq. (1.40) we obtain
11
x
T
¼e
T
AU,MðÞbxþv
Td
eT
M
hi
1
M
T
ð1:41Þ
From Eqs. (1.41) and (1.23) it follows thatv
T
¼v
Td
eT
M
hi
1
M
T
. Hence, under the
ITA, the joint production system described by Eqs. (1.20) and (1.21) is converted
into the single production system described by the following equations:
Me¼AU,MðÞMeþf ð1:42Þ
and
11
Note thate
T
M
d
e
T
M
hi
1
M
T
¼e
T
M
T
¼Me?
T
.
12 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

Me?
T
¼e
T
AU,MðÞ cMe
hi
þv
Td
eT
M
hi
1
M
T
ð1:43Þ
1.4.1.3 The By-Product Method
The by-product method (Stone1961, pp. 39–41) assumes that all secondary products
are“by-products”and that can be treated as negative inputs of the industries that they
are actually produced.
12
The make matrix splits intoM 1andM 2, whereM 1is the
diagonal matrix that describes the primary products of each industry andM
2is the
off-diagonal matrix that describes the secondary products of each industry. Thus, it
holds
MﬁM
1þM 2 ð1:44Þ
In mathematical terms, the by-product method assumes that (see, e.g.ten Raa et al.
1984, p. 88)
AU,MðÞ¼ UM
2? M
1
1
ð1:45Þ
and
x¼M
1e ð1:46Þ
Equation (1.45) entails that
UM
2¼AU,MðÞM 1 ð1:47Þ
Combining Eqs. (1.44) and (1.20) gives
M
1e¼UM 2ðÞ eþf ð1:48Þ
Substituting Eqs. (1.46) and (1.47) into Eq. (1.48) yields
x¼AU,MðÞxþf ð1:49Þ
From Eqs. (1.22) and (1.49) it follows thatf

¼f. Combining Eqs. (1.44)and(1.21)
gives
12
By-products are deﬁned as products that are technologically linked to the production of the
primary product of the industry where it is actually produced (Stone1961, p. 39). The inputs needed
for their production are considered to be“low”in relation to the primary product of the industry
where they are produced (United Nations1999, p. 77; Viet1994).
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric Input–Output Tables 13

e
T
M1¼e
T
h
UM
2
i
þv
T
ð1:50Þ
Substituting Eq. (1.45) into Eq. (1.50) yields
e
T
M1¼e
T
AðU,MÞM 1þv
T
ð1:51Þ
Substituting Eq. (1.46) into Eq. (1.51) yields
13
x
T
¼e
T
AðU,MÞbxþv
T
ð1:52Þ
From Eqs. (1.52) and (1.23) it follows thatv
T
¼v
T
. Thus, it follows that, under the
by-product method, the joint production system described by Eqs. (1.20) and (1.21)
is converted into the single production system described by the equations
M
1e¼AU,MðÞM 1eþf
and
h
M
1e
i
T
¼e
T
AðU,MÞM 1þv
T
1.4.1.4 Mixed Technology Assumptions
Mixed Technology Assumptions were suggested by Gigantes and Matuszewski
(1968) and were incorporated in the 1968 System of National Accounts (United
Nations1968, p. 50). This conversion method assumes that a part of the secondary
products should be treated using the PTA and the remaining part should be treated
using the ITA. The make matrix splits into the matricesM
1andM
2and it is assumed
thatM
1includes output thatﬁts the PTA, whereasM 2includes output thatﬁts the
ITA. Thus, it holds
MﬁM
1þM 2 ð1:53Þ
Following Armstrong (1975), we assume that
A
1¼U
h
d
M
T
e
i
1h
d
M
T
1
e
i
M1
1
and
13
Note thate
T
M
1¼[M
1e]
T
andM 1¼dM 1e
hi
.
14 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

A2¼U
d
M
T
e
hi
1
M
T
2dM
2e
hi
1
whereA 1is the technical coefﬁcients matrix for outputs included inM 1, whileA 2is
the technical coefﬁcients matrix for outputs included inM
2. Then, the technical
coefﬁcients matrix of the economy is given by
14
AU,MðÞ¼ A 1ID? ? A 2D
whereDﬁdM
2e
hi
cMe
hi
1
. It can be seen that ifM 2=0, thenA(U,M)=A 1=UM
1
,
which is the PTA. On the other hand, ifM
1=0, thenAU,MðÞ¼ A 2¼U
d
e
T
M
hi
1
M
TcMe
hi
1
, which is the ITA.
On the basis of their critique to the ITA, ten Raa et al. (1984) constructed an
alternative mixed technology model, assuming thatM
2includes output thatﬁts the
by-product assumption. In mathematical terms, it is assumed that
AU,MðÞ¼ UM
2? M
1
1
ð1:54Þ
and
x¼M
1e ð1:55Þ
Equation (1.54) entails that
UM
2¼AU,MðÞM 1 ð1:56Þ
Combining Eqs. (1.53) and (1.20) gives
M
1e¼UM 2? eþf ð1:57Þ
Substituting Eqs. (1.55) and (1.56) into Eq. (1.57) yields
x¼AU,MðÞxþf ð1:58Þ
From Eqs. (1.58) and (1.22) it follows thatf

¼f. Combining Eqs. (1.53)and(1.21)
gives
e
T
M1¼e
T
h
UM
2
i
þv
T
ð1:59Þ
Substituting Eq. (1.56) into Eq. (1.59) yields
14
For alternative ways of calculating the technical coefﬁcients matrix, using mixed technology
assumptions, see Armstrong (1975, pp. 74–76) and Gigantes (1970, pp. 284–290).
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric Input–Output Tables 15

e
T
M1¼e
T
AðU,MÞM 1þv
T
ð1:60Þ
Post-multiplying Eq. (1.60)byM
1
1
h
dM
1e
i
we obtain
e
T
h
dM
1e
i
¼e
T
AðU,MÞ
h
dM 1e
i
þv
T
M
1
1
h
dM
1e
i
ð1:61Þ
Substituting Eq. (1.55) into Eq. (1.61) yields
x
T
¼e
T
AðU,MÞbxþv
T
M
1
1
bx ð1:62Þ
From Eqs. (1.62), (1.55), and (1.23) it follows thatv
T
¼v
T
M
1
1
h
dM
1e
i
. Thus, it
follows that, under the mixed technology model introduced by ten Raa et al. (1984),
the joint production system described by Eqs. (1.20) and (1.21) is converted into the
single production system described by
M
1e¼AU,MðÞM 1eþf
and
h
M
1e
i
T
¼e
T
AðU,MÞ
h
dM 1e
i
þv
T
M
1
1
h
dM
1e
i
1.4.1.5 The Transfer Method
The Transfer method was proposed by Stone (1961, pp. 39–41) as an alternative
method to treat by-products. This method treats secondary products as if they were
bought by the industry where they are“primary”and added to the output of that
industry. In formal terms, it is assumed that (see, e.g. Jansen and ten Raa1990,
p. 215)
x¼
h
MþM
T
2
i
e ð1:63Þ
and
AðU,MÞ¼
h
UþM
T
2
ihh
d
e
T
M
i
þ
h
cMe
i
M 1
i
1
ð1:64Þ
whereM
1is the diagonal matrix that describes the primary products of each industry
andM
2is the off-diagonal matrix that describes the secondary products of each
industry. Equation (1.64) entails that
16 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

UþM
T
2
¼AðU,MÞ
hh
d
e
T
M
i
þ
h
cMe
i
M 1
i
ð1:65Þ
AddingM
T
2
eto both sides of Eq. (1.20) we obtain
h
MþM
T
2
i
e¼
h
UþM
T
2
i
eþf ð1:66Þ
Substituting Eq. (1.65) into Eq. (1.66) yields
h
MþM
T
2
i
e¼AðU,MÞ
hh
d
e
T
M
i
þ
h
cMe
i
M 1
i
eþf
or
15
h
MþM
T
2
i
e¼AðU,MÞ
h
MþM
T
2
i
eþf ð1:67Þ
Substituting Eq. (1.63) into Eq. (1.67) gives
x¼AU,MðÞxþf ð1:68Þ
From Eqs. (1.68) and (1.22) it follows thatf

¼f. Addinge
T
M
T
2
to both sides of
Eq. (1.21) we obtain
e
T
h
MþM
T
2
i
¼e
T
h
UþM
T
2
i
þv
T
ð1:69Þ
Substituting Eq. (1.65) into Eq. (1.69) yields
e
T
h
MþM
T
2
i
¼e
T
AðU,MÞ
hh
d
e
T
M
i
þ
h
cMe
i
M 1
i
þv
T
or
x
T
¼e
T
AðU,MÞbxþv
T
ð1:70Þ
From Eqs. (1.70) and (1.23) it follows thatv
T
¼v
T
. Hence, it follows that, under the
transfer method, the joint production system described by Eqs. (1.20) and (1.21)is
converted into the single production system described by
h
MþM
T
2
i
e¼AðU,MÞ
h
MþM
T
2
i
eþf
and
15
Note that
h
d
e
T
M
i
þ
h
cMe
i
M 1¼
d
h
MþM
T
2
i
e.
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric Input–Output Tables 17

hh
MþM
T
2
i
e
i
T
¼e
T
AðU,MÞ
d
h
MþM
T
2
i
eþv
T
1.4.1.6 The ESA Method
The ESA (European System of Integrated Economic Accounts) method (Eurostat
1979, pp. 116–117) recommends that secondary products should be treated as if they
were produced by the industries where these products are primary. In formal terms, it
is assumed that (see, e.g. Viet1994, pp. 38–40)
x¼Me ð1:71Þ
and
AU,MðÞ¼ UcMe
hi
1
ð1:72Þ
Equation (1.72) entails that
U¼AU,MðÞ cMe
hi
ð1:73Þ
Substituting Eq. (1.73) into Eq. (1.20) yields
Me¼AU,MðÞMeþf ð1:74Þ
Substituting Eq. (1.71) into Eq. (1.74) gives
x¼AU,MðÞxþf ð1:75Þ
From Eqs. (1.75) and (1.22) it follows thatf

¼f. Substituting Eq. (1.73) into
Eq. (1.21) yields
e
T
M¼e
T
AðU,MÞ
h
cMe
i
þv
T
ð1:76Þ
Adding [Me]
T
to both sides of Eq. (1.76) and after rearrangement we obtain
h
Me
i
T
¼e
T
AðU,MÞ
h
cMe
i
þv
T
þ
h
Me
i
T
e
T
M ð1:77Þ
Substituting Eq. (1.71) into Eq. (1.77) yields
18 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

x
T
¼e
T
AðU,MÞbxþv
T
þ
h
Me
i
T
e
T
M ð1:78Þ
From Eqs. (1.78) and (1.23) it follows thatv
T
¼v
T
+[Me]
T
e
T
M. Consequently,
with the use of the ESA method, the joint production system described by Eqs. (1.20)
and (1.21) is converted into the single production system described by the equations
Me¼AU,MðÞMeþf
and
h
Me
i
T
¼e
T
AðU,MÞ
h
cMe
i
þv
T
þ
h
Me
i
T
e
T
M
1.4.1.7 The Lump-Sum Method
The Lump-Sum (or Aggregation) Method (Ofﬁce of Statistical Standards1974,
p. 116) treats secondary products as if they were produced as a primary product of
the industry that they are actually produced. In formal terms, it is assumed that (see,
e.g. Fukui and Seneta1985, p. 177)
x¼M
T
e ð1:79Þ
and
AðU,MÞ¼U
h
d
M
T
e
i
1
ð1:80Þ
Equation (1.80) entails that
U¼AðU,MÞ
h
d
M
T
e
i
ð1:81Þ
Substituting Eq. (1.81) into Eq. (1.20) yields
Me¼AðU,MÞM
T
eþf ð1:82Þ
AddingM
T
eto both sides of Eq. (1.82) and after rearrangement we obtain
M
T
e¼AðU,MÞM
T
eþfþ
h
M
T
M
i
e ð1:83Þ
Substituting Eq. (1.79) into Eq. (1.83) yields
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric Input–Output Tables 19

x¼AðU,MÞxþfþ
h
M
T
M
i
e ð1:84Þ
From Eqs. (1.84) and (1.22) it follows thatf

¼f+[M
T
M]e. Substituting
Eq. (1.81) into Eq. (1.21) gives
e
T
M¼e
T
AðU,MÞ
h
d
M
T
e
i
þv
T
ð1:85Þ
Combining Eqs. (1.79) and (1.85) yields
16
x
T
¼e
T
AðU,MÞbxþv
T
ð1:86Þ
From Eqs. (1.86) and (1.23) it follows thatv
T
¼v
T
. Hence, under the Lump-Sum
Method, the joint production system described by Eqs. (1.20) and (1.21) is converted
into the single production system described by the equations
M
T
e¼AðU,MÞM
T
eþfþ
h
M
T
M
i
e
and
h
M
T
e
i
T
¼e
T
AðU,MÞ
h
d
M
T
e
i
þv
T
1.4.1.8 The Redeﬁnition Method
The Redeﬁnition method is used to move outputs and inputs of secondary products,
that have distinctive production processes compared to those of the primary products
of each industry, to the industries where these products are primary (see, e.g. Viet
1994, p. 40). This method is most suitable to be applied for secondary products that
have production processes similar to the respective production processes of the
industries where these products are primary. Nevertheless, this method needs addi-
tional data on the production of the secondary products that are not always available
(see, e.g. United Nations1999, p. 81).
17
16
Note thate
T
M¼[M
T
e]
T
.
17
For a presentation of the results that the Redeﬁnition method yielded in the case of the USA
input–output tables for the year 1992, see Guo et al. (2002, pp. 11–13).
20 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

1.4.2 Methods Converting Supply and Use Tables into
Industry-by-Industry Symmetric Input–Output Tables
The conversion methods presented so far derive SIOTs where the dimensions of the
derived matrix of intermediate inputs and, hence, the technical coefﬁcients matrix,A
(U,M), is product-by-product, i.e. represents the transactions amongst the different
products of the economy. However, following conjugated procedures with those
previously presented we may convert SUTs into SIOTs where the dimensions of the
derived matrix of intermediate inputs is industry-by-industry, i.e. represents the
transactions amongst the different industries of the economy. In what follows we
present two such conversion methods, known as theﬁxed industry sales assumption
(FISA) andﬁxed product sales assumption (FPSA), respectively.
1.4.2.1 The Fixed Industry Sales Assumption
The FISA treats secondary products as if they were produced as a primary product of
the industry that they are actually produced and assumes that each industry has its
own sales structure, irrespective of its product mix. In formal terms, it is assumed
that
AU,MðÞ¼
d
e
T
M
hi
M
1
U
d
e
T
M
hi
1
ð1:87Þ
and
x¼M
T
e ð1:88Þ
Equation (1.87) entails that
U¼M
d
e
T
M
hi
1
AU,MðÞ
d
e
T
M
hi
ð1:89Þ
Substituting Eqs. (1.88) and (1.89) into Eq. (1.21) yields
x
T
¼e
T
M
h
d
e
T
M
i
1
AðU,MÞbxþv
T
or
x
T
¼e
T
AðU,MÞbxþv
T
ð1:90Þ
From Eqs. (1.90) and (1.23) it follows thatv
T
¼v
T
. Substituting Eq. (1.89) into
Eq. (1.20) yields
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric Input–Output Tables 21

Me¼M
d
e
T
M
hi
1
AU,MðÞ
d
e
T
M
hi
eþf ð1:91Þ
Pre-multiplying Eq. (1.91)by
d
e
T
M
hi
M
1
and taking into account Eq. (1.88), we
obtain
x¼AU,MðÞxþ
d
e
T
M
hi
M
1
f ð1:92Þ
From Eqs. (1.92) and (1.22) it follows thatf

¼
d
e
T
M
hi
M
1
f. Hence, under the
FISA, the joint production system described by Eqs. (1.20) and (1.21) is converted
into the single production system described by the following equations:
M
T
e¼AU,MðÞM
T
eþ
d
e
T
M
hi
M
1
f ð1:93Þ
and
e
T
M¼e
T
AðU,MÞ
h
d
e
T
M
i
þv
T
ð1:94Þ
Comparing Eqs. (1.32) and (1.33) with Eqs. (1.93) and (1.94), i.e. the single
production system derived under the PTA with the single production system derived
under the FISA, it follows that
A
IU,MðÞ¼ SA CU,MðÞS
1
f

I
¼Sf

C
π
Τ
I
¼π
Τ
C
S
1
and
x
I¼SxC
whereSχ
d
e
T
M
hi
M
1
, whileA
I(U,M)(A
C(U,M)),f

I
(f

C
),π
Τ
I
χv
Τ
I
bx
1
I
hi
(π
Τ
C
χv
Τ
C
bx
1
C
hi
), andx
I(xC) are the technical coefﬁcients matrix, the transformed
vector ofﬁnal demand, the transformed vector of value added coefﬁcients, and the
transformed vector of value added, respectively, derived under the FISA (PTA).
These relationships imply that the FISA (PTA) can be derived from PTA (FISA) via
a similarity transformation.
22 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

1.4.2.2 The Fixed Product Sales Assumption
The FPSA treats secondary products as if they were produced as a primary product
of the industry that they are actually produced and assumes that each product has its
own market shares independent of the industry where it is produced. In formal terms,
it is assumed that
AU,MðÞ¼ M
TcMe
hi
1
U
d
e
T
M
hi
1
ð1:95Þ
and
x¼M
T
e ð1:96Þ
Equation (1.95) entails that
U¼cMe
hi
M
T

1
AU,MðÞ
d
e
T
M
hi
ð1:97Þ
Substituting Eqs. (1.96) and (1.97) into Eq. (1.21) yields
x
T
¼e
T
h
cMe
ih
M
T
i
1
AðU,MÞbxþv
T
or
x
T
¼e
T
M
T
h
M
T
i
1
AðU,MÞbxþv
T
or
x
T
¼e
T
AðU,MÞbxþv
T
ð1:98Þ
From Eqs. (1.98) and (1.23) it follows thatv
T
¼v
T
. Substituting Eq. (1.97) into
Eq. (1.20) yields
Me¼cMe
hi
M
T

1
AU,MðÞ
d
e
T
M
hi
eþf ð1:99Þ
Pre-multiplying Eq. (1.99)byM
TcMe
hi
1
and taking into account Eq. (1.96), we
obtain
x¼AU,MðÞxþM
TcMe
hi
1
f ð1:100Þ
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric Input–Output Tables 23

From Eqs. (1.100) and (1.22) it follows thatf

¼M
TcMe
hi
1
f. Hence, under the
FPSA, the joint production system described by Eqs. (1.20) and (1.21) is converted
into the single production system described by the following equations:
M
T
e¼AU,MðÞM
T
eþM
TcMe
hi
1
f ð1:101Þ
and
e
T
M¼e
T
AðU,MÞ
h
d
e
T
M
i
þv
T
ð1:102Þ
Comparing Eqs. (1.42) and (1.43) with Eqs. (1.101) and (1.102), i.e. the single
production system derived under the ITA with the single production system derived
under the FPSA, it follows that
A
IU,MðÞ¼ SA CU,MðÞS
1
f

I
¼Sf

C
π
Τ
I
¼π
Τ
C
S
1
and
x
I¼SxC
whereSχM
TcMe
hi
1
, whileA I(U,M)(A C(U,M)),f

I
(f

C
),π
Τ
I
χv
Τ
I
bx
1
I
hi
(π
Τ
C
χv
Τ
C
bx
1
C
hi
), andx
I(xC) are the technical coefﬁcients matrix, the transformed
vector ofﬁnal demand, the transformed vector of value added coefﬁcients, and the
transformed vector of value added, respectively, derived under the FPSA (ITA).
These relationships imply that the FPSA (ITA) can be derived from ITA (FISA) via a
similarity transformation.
1.4.3 Evaluation of the Conversion Methods
The next issue that comes up is which of the conversion methods is the most suitable
for the problem at hand. Since there were not any objective criteria to test the
consistency of the various methods, Jansen and ten Raa (1990) developed four
desirable properties or, alternative, axioms that the various methods converting
SUTs into product-by-product SIOTs should fulﬁl. These properties are:
1. The“material balance property”or, in formal terms,
24 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

AU,MðÞMe¼Ue
This property implies that the requirements needed to produce the output should be
equal to the actual inputs of the economy.
2. The“ﬁnancial balance property”or, in formal terms,
e
T
AðU,MÞM¼e
T
U
This property implies that the input cost of the output should be equal to the cost of
the actual inputs.
3. The“price invariance property”or, in formal terms,
Aðbp
bU,bp
bMÞ¼bp
bAðU,MÞbp
1
b
,8p
b>0
wherep
bis the price vector relative to the base-year prices. This property implies
that whatever the base-year price is, the corresponding technical coefﬁcients matrix
should be similar to the matrixA(U,M).
4. The“scale invariance property”or, in formal terms,
AðUbs,MbsÞ¼AðU,MÞ,8s>0
This property guarantees that the technical coefﬁcients matrix does not depend on
the activity levels of the economy.
Jansen and ten Raa (1990) proved that: (i) the PTA fulﬁls all the desirable
properties; (ii) the ITA fulﬁls only the material balance property”;
18
(iii) the
by-product method and the mixed technology model, constructed by ten Raa et al.
(1984), fulﬁl the price and scale invariance properties; (iv) the transfer method does
not fulﬁl any of the properties; (v) the ESA method fulﬁls the material balance and
price invariance properties; and (vi) the lump-sum method fulﬁls only the scale
invariance property.
Following Jansen and ten Raa (1990), Rueda-Cantuche and ten Raa (2009)
developed four desirable properties that the conversion methods that derive industry-
by-industry SIOTs should fulﬁl, which are conjugated to those developed by Jansen
and ten Raa (1990) for the conversion methods that derive product-by-product
SIOTs. These properties are:
18
ten Raa et al. (1984) had shown that the technical coefﬁcients matrix derived under the ITA
depends on the base-year prices. In other words, they had proved that the ITA does not fulﬁl the
price invariance property.
1.4 Conversion of Supply and Use Tables into Symmetric Input–Output Tables 25

1. The material balance property:
M
h
d
e
T
M
i
1
AðU,MÞ
h
d
e
T
M
i
e¼Ue
2. Theﬁnancial balance property:
e
T
M
h
d
e
T
M
i
1
AðU,MÞ
h
d
e
T
M
i
¼e
T
U
3. The price invariance property:
Aðbp
bU,bp
bMÞ¼bp
bM
h
d
e
T
M
i
1
AðU,MÞ
h
d
e
T
M
ih
dp
bM
i
1
,8p
b>0
4. The scale invariance property:
AðUbs,MbsÞ¼AðU,MÞ,8s>0
Rueda-Cantuche and ten Raa (2009) proved that the FISA fulﬁls all the desirable
properties, while the FPSA fulﬁls only theﬁnancial balance property.
Thus, it is concluded that only the PTA and the FISA fulﬁlallthedesirable
properties. However, both the PTA and the FISA can be criticized because (i) they
cannot be applied to the case of rectangular SUTs;
19
and (ii) the technical coefﬁcients
matrix that is derived from these methods is possible to contain negative elements. In
order to overcome the problem of negative coefﬁcients, there have been proposed
various procedures for removing the negative coefﬁcients that may appear in the
technical coefﬁcients matrix.
20
A well-known method is that proposed by Almon
(1970,2000), which consists of an iterative procedure of changes in the technical
coefﬁcients matrix that converges to a (semi-)positive matrix, but convergence is
guaranteed only if more than half of the production of each commodity is in its
primary industry. However, Almon’s method has been criticized for being without
economic justiﬁcation (see ten Raa et al.1984, p. 93; ten Raa and Rueda-Cantuche
2013). Alternatively, mixed technology models are often used in order to overcome
the problem of negative coefﬁcients (see, e.g.Armstrong1975). Nevertheless, mixed
technology models cannot guarantee the derivation of a technical coefﬁcients matrix
with non-negative coefﬁcients. Moreover, de Mesnard (2011) has pointed out that
even in the case where the technical coefﬁcients matrix derived from PTA or FISA is
non-negative, both methods should be rejected as economically irrelevant.
19
That is because those methods require the inversion of the make matrix.
20
For a detailed review of the available methods to remove negative coefﬁcients, see ten Raa and
Rueda-Cantuche (2013, pp. 4–13).
26 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

On the basis of the previous analysis it can be concluded that none of the
conversion methods can guarantee (i) consistency with the requirements of input–
output analysis; and (ii) economically acceptable results. We mayﬁnd a way out of
that problem by accepting that we live in a world where joint production economic
activities are common and by making use of general joint production models
inspired by von Neumann (1937,1945) and Sraffa (1960). In the next section we
present the essential ideas of the von Neumann–Sraffa-based approach to the case of
joint production as a preferable approach to treat SUTs.
21
1.5 The von Neumann–Sraffa-Based Approach
A square linear system of joint productionàlavon Neumann–Sraffa is deﬁned by
the pair {B,A}, whereBis the output matrix andAis the input matrix (bothBand
Aare expressed in physical terms). Also, letdbe the vector ofﬁnal demand
(in physical terms),πbe the vector of value added coefﬁcients,ybe the vector of
activity levels, andpbe the vector of market prices. Then we can write
By¼Ayþd ð1:103Þ
and
p
T
B¼p
T
Aþπ
T
ð1:104Þ
The above system is said to be strictlyviableif it can produce a physical net surplus
of any commodity or, in formal terms,
∃y0,
h
BA
i
y>0
A system {B,A} is said to be strictlyproﬁtableif there exists a price vectorpfor
which all industries are proﬁtable, or, in formal terms,
22
∃p0,p
T
h
BA
i
>0
T
21
For a detailed exposition of the von Neumann–Sraffa-based analysis and the connection between
the works of von Neumann and Sraffa, see Kurz and Salvadori (1995, Chap. 8 and pp. 403–426),
Kurz and Salvadori (2001).
22
In the case of joint production, the conditions of viability and proﬁtability are not equivalent (see
Bidard1986, pp. 55–56). It need hardly be said that, in general, none of the usual laws of single
production systems hold true in the case of joint production (see Bidard1997; Steedman1982).
1.5 The von Neumann–Sraffa-Based Approach 27

A commodityiis said to beseparately producibleif it is possible to produce a net
output consisting of a unit of that commodity alone with a non-negative vector of
activity levels or, in formal terms,
∃y0,
h
BA
i
y¼e
i
wheree iis a vector whoseith element is equal to 1 and all other elements are equal to
zero. A system {B,A} is said to beall-productiveif all products are separately
producible or, in formal terms,
8d0,∃y0,
h
BA
i
y¼d
Thus, if {B,A} is all-productive, then [BA]
1
0(andvice versa). A process,
within a system {B,A}, is calledindispensableif it has to be activated whatever net
output is to be produced. An all-productive system whose processes are all indis-
pensable is calledall-engaging. Formally, the system {B,A} is all-engaging if the
following two properties hold:
∃y0,
h
BA
i
y0
∃y0,BA? y0fg )y>0
Thus, if {B,A} is all-engaging, then [BA]
1
>0(andvice versa). As is well
known, the concepts of“all-productive”(“all-engaging”) systems correspond with
systems that retain all the essential properties of reducible (irreducible) single-
product systems.
23
We now return to the actual economic system described by the make and use
matrices, i.e. the pair {M,U}. The make and use matrices can be rewritten as
M¼bpBby ð1:105Þ
and
U¼bpAby ð1:106Þ
Analogously, the vectors ofﬁnal demand and value added can be rewritten as
f¼bpd ð1:107Þ
and
23
See Bidard (1996), Kurz and Salvadori (1995, pp. 238–240), Schefold (1978).
28 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

v
T
¼π
T
by ð1:108Þ
Now, we assume that the physical unit of measurement of each product is that unit
which is worth of a monetary unit, i.e. it holds
p¼e ð1:109Þ
Substituting Eqs. (1.105), (1.106), (1.107), and (1.109) into Eq. (1.20) we obtain
Bbye¼Abyeþd
or
By¼Ayþd ð1:110Þ
Finally, substituting Eqs. (1.105), (1.106), (1.108), and (1.109) into Eq. (1.21)we
obtain
e
T
Bby¼e
T
Abyþπ
T
by
or
e
T
B¼e
T
Aþπ
T
ð1:111Þ
Thus, it follows that Eq. (1.110) is equivalent to Eq. (1.103) and, by taking into
account Eq. (1.109), it follows that Eq. (1.111) is equivalent to Eq. (1.104). Conse-
quently, the system described by the make and use matrices can be considered as the
empirical counterpart of a joint production systemàlavon Neumann–Sraffa.
Namely, the make matrix,M, can be considered as the counterpart of the output
matrix,B, and the use matrix,U, can be considered as the counterpart of the matrix
A(also see Bidard and Erreygers1998, pp. 434–436). Therefore, an actual economy
will be said to be all-productive (all-engaging) when it holds [MU]
1
0([M
U]
1
>0).
24
The conversion methods try to transform the system described by the pair of
matrices {M,U} into the single production system described by the pair of matrices
{I,A(U,M)}. This means that all conversion methods assume, implicitly or other-
wise, that there is a single production system“hidden”, i.e. not directly observable,
in the SUTs. However, this is a groundless assumption. The awareness of joint
24
The relevant empirical investigation so far has shown that none of the actual systems is all-
productive (see Chaps.5,7and9).
1.5 The von Neumann–Sraffa-Based Approach 29

product processes has been already familiar to classical economists, such as Adam
Smith (1776, Book 1, Chap. 11).
25
For instance, Jevons (1888, Chap. 5) points out
that the cases of joint production form the general rule, to which it is difﬁcult toﬁnd
important exceptions, while similar points have been stressed more recently (see
Baumgärtner et al.2006; Faber et al.1998; Kurz2006; Steedman1984). Contrary to
the approach imposed by the conversion (namely, transmutation) methods, the von
Neumann–Sraffa-based analysis of joint production constitutes a straightforward
approach, i.e. it does not rule out joint production, which is not based on any of
the restrictive (and debatable) assumptions of the conversion methods.
To sum up, given that (1) the pair {M,U} can be considered as the empirical
counterpart of the pair {B,A} and (2) joint production constitutes the empirically
relevant case, it would seem reasonable that a straightforward treatment of SUTs,
based on the von Neumann–Sraffa-based analysis, to be preferred instead of trying to
derive single production tables (i.e. SIOTs).
1.6 Concluding Remarks
This chapter mapped the structure of the empirical input–output representations of
actual economies, i.e. the Supply and Use Tables (SUTs) and the Symmetric Input–
Output Tables (SIOTs). It has been shown that the main difference between these
two types of input–output tables is that the SUTs, which constitute the core of the
modern systems of national accounting, allow for joint production activities,
whereas the SIOTs rule out joint production and are constructed on the basis of
speciﬁc assumptions on the relationships between inputs and outputs recorded in the
SUTs. The review of the alternative methods used to convert SUTs into SIOTs
revealed that, despite the differences amongst those methods, they all rest on the tacit
assumption that there is a single production system hidden in the SUTs character-
izing the real world. It has been argued that this is a groundless assumption, and that
a consistent approach is the straightforward treatment of SUTs on the basis of
general joint production models inspired by the von Neumann and Sraffa
contributions.
References
Almon, C. (1970). Investment in input–output models and the treatment of secondary products. In
A. P. Carter & A. Bródy (Eds.),Applications of input–output analysis(pp. 103–116). Amster-
dam: North Holland.
25
For a review of the contributions of classical and early neoclassical economists to the analysis of
joint production, see Kurz (1986).
30 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

Almon, C. (2000). Product-to-product tables via product technology with no negativeﬂows.
Economic Systems Research, 12(1), 27–43.
Armstrong, A. G. (1975). Technology assumptions in the construction of United Kingdom input–
output tables. In R. I. G. Allen & W. F. Gossling (Eds.),Estimating and projecting input–output
coefﬁcients(pp. 68–93). London: Input–Output Publishing.
Baumgärtner, S., Faber, M., & Schiller, J. (2006).Joint production and responsibility in ecological
economics. On the foundation of environmental policy. Cheltenham: Edward Elgar.
Bidard, C. (1986). The maximum rate of proﬁts in joint production.Metroeconomica, 38(1), 53–66.
Bidard, C. (1996). All-engaging systems.Economic Systems Research, 8(4), 323–340.
Bidard, C. (1997). Pure joint production.Cambridge Journal of Economics, 21(6), 685–701.
Bidard, C., & Erreygers, G. (1998). Sraffa and Leontief on joint production.Review of Political
Economy, 10(4), 427–446.
de Mesnard, L. (2011). Negatives in symmetric input–output tables: the impossible quest for the
Holy Grail.The Annals of Regional Science, 46(2), 427–454.
Edmonston, J. H. (1952). A treatment of multiple-process industries.The Quarterly Journal of
Economics, 66(4), 557–571.
Eurostat. (1979).European system of integrated economic accounts (ESA)(2nd ed.). Luxembourg:
Ofﬁce for the Ofﬁcial Publications of the European Communities.
Eurostat. (2008).Eurostat manual of supply, use and input–output tables. Luxembourg: Ofﬁce for
the Ofﬁcial Publications of the European Communities.
Faber, M., Proops, J. L. R., & Baumgärtner, S. (1998). All production is joint production. A
thermodynamic analysis. In S. Faucheux, J. Cowdy, & I. Nikolaï (Eds.),Sustainability and
ﬁrms: Technological change and the changing regulatory environment(pp. 131–158). Chel-
tenham: Edward Elgar.
Fukui, Y., & Seneta, E. (1985). A theoretical approach to the conventional treatment of joint
product in input–output tables.Economics Letters, 18(2–3), 175–179.
Gigantes, T. (1970). The representation of technology in input–
output systems. In A. P. Carter & A.
Bródy (Eds.),Contributions to input–output analysis(pp. 270–290). Amsterdam: North-
Holland.
Gigantes, T., & Matuszewski, T. (1968).Technology in input–output models. Paper presented at the
Fourth International Conference on Input–Output Techniques, 8–12 January 1968, Geneva.
Guo, J., Lawson, A. M., & Planting, M. A. (2002).From make–use to symmetric IO tables: An
assessment of alternative technology assumptions, in Paper presented at the 14th International
Input–Output Conference, 10–15 October 2002, Montreal Canada. Retrieved 30 Sept, 2019,
fromhttp://www.bea.gov/papers/pdf/alttechassump.pdf
Jansen, K. P., & ten Raa, T. (1990). The choice of model in the construction of input–output
coefﬁcients matrices.International Economic Review, 31(1), 213–227.
Jevons, W. S. (1888).The theory of political economy(3rd ed.). London: Macmillan and Co.
Kurz, H. D. (1986). Classical and early neoclassical economists on joint production.
Metroeconomica, 38(1), 1–37.
Kurz, H. D. (2006). Goods and bads: Sundry observations on joint production waste disposal, and
renewable and exhaustible resources.Progress in Industrial Ecology–An International Jour-
nal, 3(4), 280–301.
Kurz, H. D., Dietzenbacher, E., & Lager, C. (1998). General introduction. In H. D. Kurz, E.
Dietzenbacher, & C. Lager (Eds.),Input–output analysis. Cheltenham: Edward Elgar.
Kurz, H. D., & Salvadori, N. (1995).Theory of production. A long-period analysis. Cambridge:
Cambridge University Press.
Kurz, H. D., & Salvadori, N. (2001). Sraffa and von Neumann.Review of Political Economy, 13(2),
161–180.
Leontief, W. (1936). Quantitative input and output relations in the economic system of the United
States.The Review of Economics and Statistics, 18(3), 105–125.
References 31

Mariolis, T. (2008).The conversion of SUTs into SIOTs. Internal Report of the Study Group on
Srafﬁan Economics, 4 Apr 2008. Athens: Department of Public Administration, Panteion
University (in Greek).
Mariolis, T., Ntemiroglou, N., & Soklis, G. (2018). The static demand multipliers in a joint
production framework: Comparativeﬁndings for the Greek, Spanish and Eurozone economies.
Journal of Economic Structures, 7, 18.
Mariolis, T., & Soklis, G. (2007). On the empirical validity of the labour theory of value. In T.
Mariolis (2010).Essays on the logical history of political economy(pp. 231–260). Athens:
Matura (in Greek).
Mariolis, T., & Soklis, G. (2010). Additive labour values and prices: Evidence from the supply and
use tables of the French, German and Greek Economies.Economic Issues, 15(2), 87–107.
Mariolis, T., & Soklis, G. (2018). The static Srafﬁan multiplier for the Greek economy: Evidence
from the supply and use table for the year 2010.Review of Keynesian Economics, 6(1), 114–
147.
Marx, K. (1977). From the critical history. In F. Engels (Ed.),Anti-Dühring. Herr Eugen Dühring’s
revolution in science(pp. 274–305). Moscow: Progress Publishers.
Ofﬁce of Statistical Standards. (1974).Input–output tables for 1970. Tokyo: Institute for Dissem-
ination of Government Data.
Quesnay, F. (1972).Quesnay’s Tableau economique [1759]. London: Macmillan.
Rueda-Cantuche, J. M., & ten Raa, T. (2009). The choice of model in the construction of industry
coefﬁcients matrices.Economic Systems Research, 21(4), 363–376.
Schefold, B. (1978). Multiple product techniques with properties of single product systems.Journal
of Economics, 38(1–2), 29–53.
Smith, A. (1776).An inquiry into the nature and causes of the wealth of nations. London: Strahan
and Cadell.
Soklis, G. (2005).On the make and use matrices in input–output analysis. Internal Report on
Political Economy No. 2, 24 Nov 2005. Athens: Department of Public Administration, Panteion
University (in Greek).
Soklis, G. (2006).Labour values and production prices: Exploration based on the joint production
table of the Greek economy for the year 1999. Master’s Thesis, Athens: Department of Public
Administration, Panteion University (in Greek).
Soklis, G. (2009). The conversion of the supply and use tables to symmetric input–output tables: A
critical review.Bulletin of Political Economy, 3(1), 51–70.
Soklis, G. (2011). Shape of wage–proﬁ
t curves in joint production systems: Evidence from the
supply and use tables of the Finnish economy.Metroeconomica, 62(4), 548–560.
Soklis, G. (2012).Labour values, commodity values, prices and income distribution: Exploration
based on empirical input–output tables. Ph.D. Dissertation, Athens: Department of Public
Administration, Panteion University (in Greek).
Soklis, G. (2015). Labour versus alternative value bases in actual joint production systems.Bulletin
of Political Economy, 9(1), 1–31.
Sraffa, P. (1960).Production of commodities by means of commodities. Prelude to a critique of
economic theory. Cambridge: Cambridge University Press.
Steedman, I. (1982). Joint production and the wage–rent frontier.The Economic Journal, 92(2),
377–385.
Steedman, I. (1984). L’importance empirique de la production jointe. In C. Bidard (Ed.),La
production jointe. Nouveaux débats(pp. 5–20). Paris: Economica.
Stone, R. (1961).Input–output and national accounts. Paris: OECD.
ten Raa, T., Chakraborty, D., & Small, J. A. (1984). An alternative treatment of secondary products
in input–output analysis.The Review of Economics and Statistics, 66(1), 88–97.
ten Raa, T., & Rueda-Cantuche, J. M. (2013). The problem of negatives generated by the
commodity technology model in input–output analysis: A review of the solutions.Journal of
Economic Structures, 2,5.https://doi.org/10.1186/2193-2409-2-5.
United Nations. (1968).A system of national accounts. New York: United Nations.
32 1 Empirical Input –Output Representations and Transmutations of Actual Economies

Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

»Kuinka! tuleeko puolisoni tänne tänä iltana?» kysyi nainen
iloisesti, vaikkakin hämmästyneesti liikutettuna, ja Anton Foster
tarttui hänen sanaansa ja toisti kysymyksen. Varney vastasi naiselle,
että hänen herransa aikoi käydä häntä katsomassa, ja oli juuri
aikeissa sorvailla muutamia kohteliaisuuksia, kun nainen huusi,
vastaanottohuoneen ovelle juosten: »Janet — Janet — tule heti
pukuhuoneeseeni!»
Sitten kääntyi hän jälleen Varneyn puoleen kysymään, oliko hänen
herrallaan muuta toimitettavaa hänelle.
»Tämä kirje, kunnioitettava rouva», sanoi hän, vetäen povestaan
pienen, tulipunaiseen silkkiin käärityn mytyn, »sekä sen mukana
muistolahja hänen rakkautensa kuningattarelle.»
Innokkaan kiiruisasti ryhtyi nainen purkamaan pienen mytyn
silkkipeitettä, ja kun ei hän kyllin nopeasti saanut solmua
aukenemaan, huusi hän jälleen äänekkäästi Janetille: »Tuo minulle
veitsi — sakset — mitä tahansa, joka vain avaisi tämän ilkeän
solmun.»
»Eiköhän minun halpa tikarini saisi suorittaa sitä palvelusta,
kunnioitettava rouva», sanoi Varney, tarjoten pientä, erinomaisen
hienotekoista tikariaan, joka riippui hänen loistenahasta
valmistetussa miekkavyössään.
»Ei, herra», vastasi nainen, sysäten pois tarjotun aseen —
»teräksinen tikari ei saa leikata minun lemmensolmuani.»
»Ja kuitenkin on se niitä leikannut jo monta», virkkoi Anton Foster
puolittain itsekseen, katsahtaen Varneyhin. Samassa oli jo solmukin
avattu ilman muuta apua kuin Janetin somien, taitavien sormien,

sillä Janet, yksinkertaisesti puettu kaunis neitonen, Anton Fosterin
tytär, oli emäntänsä uudistetuista kutsuista vihdoinkin juosten
saapunut huoneeseen. Itämaisista helmistä punottu kaularihma, joka
seurasi hyvältätuoksuavaa kirjettä, saatiin pian esille mytystä. Rouva
antoi edellisen, hätäisesti sitä silmäiltyään, kamarineitonsa huostaan,
ja luki, tai pikemminkin ahmi jälkimäisen sisällön.
»Varmaankaan, rouva», sanoi Janet, ihastuneena katsellessaan
helmikoristetta, »eivät Tyron tyttäret kantaneet kauniimpia
kaulanauhoja kuin tämä — Ja sitten tämä muistolause: 'Koristetta
kauniimmalle kaulalle' — jokainen helmi on ritaritilan arvoinen.»
»Jokainen tämän rakkaan kirjeen sana on arvokkaampi kuin koko
helminauha, tyttöseni — Mutta lähdetäänpäs pukuhuoneeseeni;
meidän täytyy pitää kiirettä, sillä puolisoni tulee tänne tänä iltana. —
Hän pyytää minua olemaan Teille ystävällinen, herra Varney, ja
hänen tahtonsa on minun lakini. — Minä kutsun Teidät illalliselle
huoneeseeni, ja myöskin Teidät, herra Foster. Käskekää laittaa kaikki
valmiiksi ja pitäkää huolta siitä, että tarpeellisiin valmistuksiin
ryhdytään puolisoni vastaanottoa varten tänä iltana.» Näin sanoen
lähti hän huoneesta.
»Hän alkaa jo pöyhistellä», virkkoi Varney, »ja hän lahjoittaa
vastaanottonsa suosiota aivan kuin jakaisi hän jo herramme arvon.
— No hyvä — onhan viisasta jo edeltäpäin harjoitella osaa, jota
kohtalo ehkä panee meidät näyttelemään — kotkanpojan täytyy
tuijottaa aurinkoon, ennen kuin se väkevin siivin nousee sitä kohti.»
»Jos pään pystynä kantaminen», sanoi Foster, »estää hänen
silmänsä sokenemasta, niin takaan minä Teille, ett'ei se naikkonen
suinkaan laske harjaksiansa. Hän haluaa nykyään jo kohota

tykkänään minun vihellykseni kuuluvilta, herra Varney. Uskokaa pois,
hän ei enää välitä minusta tuon taivaallista.»
»Se on Sinun oma vikasi, Sinä juro, kömpelö lurjus», vastasi
Varney, »joka et tunne muuta keinoa hänen vartioimisekseen kuin
suoran raa'an voiman. — Etkö Sinä voi sulostuttaa tätä taloa
säveleillä ja leikeillä? Etkö Sinä osaa tehdä ympäristöä peloittavaksi
hänelle haastelemalla kummituksista? — Sinä asut aivan
hautuumaan läheisyydessä, eikä Sinulla ole tarpeeksi älyä manata
esiin paria aavetta kauhistuttamaan naikkostasi ja pitämään häntä
aisoissa.»
»Älkää noin puhuko, herra Varney», varoitti Foster; »eläviä en
pelkää, mutta minä en suinkaan lähde leikittelemään hautuumaan
kuolleiden naapurien kanssa. Uskokaa vain: siinä tarvitaankin
urheata mieltä, kun asuu näin lähellä hautuumaata; arvoisa herra
Holdforthkin, Pyhän Antoniuksen kirkon iltapuolissaarnaaja, pelkäsi
vahvasti viimeksi täällä meillä käydessään.»
»Hillitse jo taika-uskoista kieltäsi», käski Varney; »ja koska sinä
käymisestä puhut, niin vastaa minulle, Sinä ovela veijari, mitenkä
Tressilian oli joutunut tämän talon takaportille?»
»Tressilian!» vastasi Foster, »mitä tiedän minä Tressilianista? —
minä en ole kuullutkaan sitä nimeä.»
»No kuule siis, lurjus, että hän oli nyt se cornwallilainen varis, jolle
vanha herra Hugh Robsart määräsi ihanan Amynsa, ja nyt on tuo
höyrypäinen hullu tullut tänne hakemaan kaunista karkulaistaan:
hänen suhteensa täytyy ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin, sillä hän
luulee olevansa loukattu, eikä hän ole niitä poikia, jotka pitävät
loukkaukset hyvänään. Onneksi ei hän tiedä herrastani mitään, vaan

luulee olevansa tekemisissä vain minun kanssani. Mutta mitenkä,
paholaisen nimessä, tuli hän tänne?»
»Mikko Lambournen kanssa, se täytyy Teidän saada tietää»,
vastasi
Foster.
»Ja kuka on Mikko Lambourne?» kysyi Varney. »Kautta taivaan!
Sinunhan olisi parasta ripustaa ovesi yläpuolelle majatalon kilpi ja
kutsua jokaista ohikulkevaa maankiertäjää katsomaan sitä, mitä
Sinun tulisi kätkeä jopa auringolta ja ilmaltakin.»
»Ai! Ai! tämäpä on oikeata hovimiehen palkintoa palveluksistani,
herra Rikhard Varney», vastasi Foster. »Etkö Sinä käskenyt minun
etsiä miestä, jolla olisi hyvä miekka ja avara omatunto? Ja enkö minä
liehunut hiki hatussa löytääkseni sellaisen otuksen — koska, Luojan
kiitos, minun tuttavani eivät kuulu moisten veijarien joukkoon —
kun, aivan kuin olisi taivas itse niin asettanut, tuo pitkä lurjus, joka
kaikkine ominaisuuksineen on täydellisin konna mitä toivoa saatat,
tuli hävyttömyytensä rajattomuudessa hieromaan tuttavuutta minun
kanssani, ja minä suostuin hänen tarjoukseensa, koska luulin siten
tekeväni Sinun mieliksesi — mutta nytpä näen, minkä palkan sain
alennuttuani keskustelemaan hänen kanssaan!»
»Ja toiko tämä veijari», kysyi Varney, »joka on samanlainen roisto
kuin Sinäkin, mutta jolta luullakseni puuttuu tuo Sinun nykyinen
tekopyhyytesi, mitä on niin ohuelta Sinun kovan, konnamaisen
sydämesi pinnalla kuin kultasilausta ruostuneessa raudassa — toiko
hän, kysyn minä, tuon hurskastelevan, huokailevan Tressilianin
matkassaan?»

»He tulivat yhdessä, kautta taivaan!» vastasi Foster; »ja Tressilian
— puhuakseni puhtainta totuutta — pääsi lyhyeksi ajaksi
kahdenkesken sen Teidän naisrääpäleenne kanssa, sillä välin kun
minä ja Lambourne juttelimme tuolla viereisessä huoneessa.»
»Varomaton roisto! me olemme molemmat hukassa!» huudahti
Varney. »Hän on viime aikoina heittänyt yhdenkin kaihoavan katseen
isänsä kartanoa kohti, heti kun hänen kreivillinen rakastajansa jättää
hänet yksin. Jos tämä tekopyhä narri saisi vihellyksillään
houkutelluksi hänet entisille orsilleen, olisimme me molemmat
mennyttä miestä.»
»Ei siitä pelkoa, herrani», lohdutti Anton Foster; »hänellä ei ole
vähintäkään halua laskeutua hänen kuvilleen, sillä hän kirkaisi hänet
nähdessään kuin kyyn pistämänä.»
»Se on hyvä. — Mutta etkö voi saada tyttäreltäsi vihiä siitä, mitä
heidän välillään tapahtui, Foster-hyvä?»
»Minä sanon Teille suoraan, herra Varney», vastasi Foster, »minun
tyttäreni ei pidä sekaantuman meidän juoniimme eikä astuman
meidän polkujamme. Ne sopivat kyllä minulle, joka osaan katua
pahoja tekojani; mutta minä en halua saattaa lapseni sielua
hukkumisen vaaraan, en Teidän enkä Teidän herranne mieliksi. Minä
kyllä voin kävellä ansojen ja salahautojen keskellä, koska minulla on
sen verran ovelaa järkeä, mutta enpä minä päästäisi sitä
karitsaraukkaa niiden sekaan.»
»Mitä joutavia, Sinä epäluuloinen narri; minullehan olisi yhtä
vastenmielistä kuin Sinullekin nähdä lapsekkaan tyttäresi
sekaantuvan vehkeisiini tai astelevan suoraan helvettiin isänsä

käsikynkässä. Mutta etkö Sinä voisi epäsuorasti saada häneltä
mitään tietoja?»
»Sen olen jo tehnyt, herra Varney», vastasi Foster, »ja hän sanoi
rouvan kirkaisseen kuultuaan isänsä sairaudesta.»
»Hyvä!» virkkoi Varney; »se on tieto, joka on muistamisen
arvoinen ja jota tulee osata käyttää. Mutta tämä tienoo täytyy
vapauttaa tuosta Tressilianista. — En olisi vaivannut ketään muuta
sillä asialla, sillä minä vihaan häntä kuin kuolettavaa myrkkyä —
hänen näkynsä on minulle katkeruuksien katkeruus — ja tänään
olisinkin minä päässyt hänestä, mutta jalkani luiskahti, ja totta
puhuen, ell'ei se Sinun toverisi olisi tullut avukseni ja pidättänyt
hänen kättänsä, tietäisin minä nyt tällä hetkellä, vaelsimmeko me
molemmat, Sinä ja minä, taivaan vaiko helvetin tietä.»
»Ja Te voitte puhua tuolla tavalla niin suuresta vaarasta!»
huudahti Foster; »Teillä on kova sydän, herra Varney — mitä minuun
tulee, niin ell'en minä toivoisi eläväni vielä monta vuotta ja saavani
aikaa katumuksen suureen työhön, en minä sen pitemmältä kulkisi
polkujanne!»
»Oh! Sinä olet elävä yhtä vanhaksi kuin Metusalem», sanoi Varney,
»ja kokoova yhtä paljon rikkautta kuin Salomo ja Sinä olet niin
hartaasti katuva että Sinun katumuksesi on tuleva konnamaisuuttasi
kuuluisammaksi — ja se on jo rohkeasti sanottu. Mutta kaiken muun
ohella: Tressiliania on pidettävä tarkasti silmällä. Se Sinun
roistokumppanisi on lähtenyt häntä vakoilemaan. Tässä on
kysymyksessä meidän onnemme, Anton.»
»Niin, niin», murisi Foster äkäisenä, »se siitä tulee, kun on liitossa
miehen kanssa, joka ei tiedä niinkään paljoa raamatusta, että

työmies on palkkansa ansainnut. Minun täytyy, kuten tavallisestikin,
ottaa niskoilleni kaikki vaiva ja vaara.»
»Vaara! ja mikä tässä nyt on niin julmana vaarana, jos saan
kysyä?» ivaili Varney. »Se lurjus kai tulee uudelleen nuuskimaan
Sinun alueillesi tai taloosi, ja jos Sinä pidät häntä murtovarkaana tai
salametsästäjänä, eikö ole sangen luonnollista, että Sinä tervehdät
häntä kylmällä teräksellä tai kuumalla lyijyllä? Kahlekoirakin kaataa
ne, jotka tulevat liian lähelle sen koppia; ja kuka moittii sitä siitä?»
»Niinpä niin, kahlekoiran työ ja kahlekoiran palkka minulla onkin
Teidän joukossanne», sanoi Foster. »Tässä olette Te, herra Varney,
muodostanut oivallisen itsenäisen maatilan tuosta entisestä taika-
uskon laitoksesta; mutta minulla on tähän kartanoon vain kurja
vuokra-oikeus, jonka Teidän Korkeutenne voi tehdä mitättömäksi
milloin vain suvaitsee.»
»Niin, ja Sinä tahtoisit muuttaa vuokra-oikeutesi
vapaaläänitykseksi — sekin voi tapahtua, Anton Foster, jos toimitat
tehtäväsi hyvin. — Mutta hiljakseen, Anton veikkonen, hiljakseen, —
jättämällä tästä vanhasta kartanosta huoneen tai pari herrani kauniin
papukaijan säilykkeiksi — sulkemalla hyvin ovesi ja akkunasi, jott'ei
se pääsisi lentämään tiehensä, voit Sinä vain ansaita sen palkinnon.
Huomaa hyvin: kartanon ja kymmenysten on laskettu puhtaana
vuositulona tuottavan seitsemänkymmentäyhdeksän puntaa viisi
killinkiä ja viisi ja puoli penniä, ottamatta lukuun metsän arvoa.
Katsos: täytyyhän Sinunkin sentään pysyä kohtuudessa; suurilla ja
salaisilla palveluksilla voit Sinä ansaita kaiken tämän ja vielä muuta
lisäksi. — Ja nyt käske palvelijaasi vetämään saappaita jalastani. —
Hanki myös jotakin purtavaa ja malja parasta viiniäsi. — Minun

täytyy esiintyä sille laulurastaalle moitteettomana ulkoasultani,
kirkkaana kasvoiltani ja reippaana mieleltäni.»
He läksivät kumpikin suunnalleen, ja kello kaksitoista, joka silloin
oli päivällisen aika, tapasivat he toisensa jälleen ruokapöydässä;
Varney oli uljaasti puettu silloisten hovimiesten tapaan, ja Anton
Fosterinkin näkö oli parantunut, mikäli puku saattoi somentaa niin
epäsuotuisaa ulkomuotoa.
Tämä muutos ei jäänyt Varneylta huomaamatta. Kun ateria oli
lopetettu, pöytäliina korjattu ja heidät jätetty kahdenkesken
puhelemaan, sanoi Varney, isäntäänsä katsellen: — »Sinähän olet
korea kuin tiklivarpunen, Anton; luulenpa Sinun nyt viheltävän vaikka
leiskuvaa polkkaa — mutta suo anteeksi, sehän toimittaisi Sinulle
lähtöpassit Abingdonin uskonintoisten kengänpaikkaajain,
puhdassydämisten kankurien ja pyhien leipurien — ne aina heittävät
uuninsa kylmilleen aivojaan kuumentaessaan — jalosta seurasta.»
»Vastaaminen Teille oikeassa hengessä, herra Varney», virkkoi
Foster, »olisi — suokaa anteeksi vertaus — olisi pyhien ja
kallisarvoisten esineiden heittämistä sikojen eteen. Niinpä puhunkin
minä Teille maailman kielellä, jota maailman ruhtinas on opettanut
Teitä ymmärtämään ja siitä myöskin tavallista suurempaa hyötyä
saamaan.»
»Puhu Sinä mitä sinua miellyttää, kunnon Tony», vastasi Varney;
»sillä sopikoonpa se nyt Sinun houkkiomaiseen uskoosi tai
konnamaisiin töihisi, on se joka tapauksessa mitä oivallisimpana
höysteenä tälle alikante-viinille. Sinun haastelusi on huvittavaa ja
terävää, ja se voittaa kaviarit, kuivatut naudankielet ja kaikki muut
kiihoitusaineet, joiden on määrä maustaa hyvää juomaa.»

»No hyvä, jos niin on, niin sanokaa minulle», virkkoi Anton Foster,
»eikö meidän hyvä herramme tulisi paremmin palvelluksi ja eikö olisi
parempi, että hänen odotushuoneessaan olisi vain säädyllisiä,
jumalaapelkääväisiä miehiä, jotka työskentelevät levollisesti hänen
tahtoansa ja omaa etuansa silmällä pitäen, ilman maallista
häväistystä, kuin että häntä avustavat, palvelevat ja seuraavat
sellaiset tunnetut irstailijat ja konnamaiset miekkamiehet kuin
Tidesly, Killigrew, tuo Lambourne-lurjus, jonka Te pakotitte minut
etsimään tarpeiksenne, ja muut sellaiset, jotka kantavat kasvoillaan
hirsipuun leimaa ja oikeassa kädessään murhaa — jotka ovat
rauhallisten ihmisten kauhistus ja herramme häpeä?»
»Tyynny, tyynny, kunnon Anton Foster», vastasi Varney; »sen,
joka harjoittaa monenlaista metsästystä, täytyy pitää monenlaisia
haukkoja, sekä lyhyt- että pitkäsiipisiä. Tie, jota herrani kulkee, ei ole
suinkaan mikään helppo, ja hänellä täytyy kaikissa kohdissa olla
luotettavia apulaisia, jotka ovat valmiita mihin palvelukseen tahansa.
Hänellä täytyy olla nokkela hovimiehensä, kuten esimerkiksi minä,
uljastelemassa vastaanottohuoneissa ja laskemassa käden miekan
kahvalle silloin kun joku rohkenee puhua halventavasti herrani
kunniasta —»
»Niin», sanoi Foster, »ja kuiskaamassa sanasen hänen puolestaan
jonkun kauniin naikkosen korvaan silloin kun ei hän itse voi häntä
lähestyä.»
»Sitten», jatkoi Varney, panematta nähtävästi mitään huomiota
keskeytykseen, »täytyy hänellä olla lainoppineensa — syvälliset,
tarkkasilmäiset nuuskijansa — rakentamassa hänen sopimuksensa,
hänen ennakkosopimuksensa ja hänen jälkisopimuksensa ja
keksimässä keinoja saada herralleen herumaan mahdollisimman

paljon hyötyä kirkontiluksista, seurakuntain maa-omaisuudesta ja
yksinoikeuksista —. Ja sitten täytyy hänellä olla lääkärinsä, jotka
osaavat höystää viinimaljan tai sairaan väkiliemen — ja hänellä
täytyy olla salattujen tieteiden taitajansa, kuten Dee ja Allan,
manaamassa esiin paholaista. — Ja hänellä täytyy olla uljaita
miekkamiehiä, jotka kävisivät itsensä punaisimman paholaisenkin
kimppuun sitten, kun se on manattu esiin — ja ennen kaikkea täytyy
hänellä olla, toisia apulaisia loukkaamatta, sellaisia jumalisia,
viattomia puritanilaissieluja kuin Sinä, kunnon Anton, jotka
uhmailevat saatanaa, mutta tekevät samalla hänen töitään.»
»Ettehän toki tarkoittane sanoa, herra Varney», virkkoi Foster,
»että meidän herramme ja käskijämme, jonka minä uskon kaikilla
jaloilla ominaisuuksilla varustetuksi, käyttäisi niin halpamaisia ja
synnillisiä keinoja kohotakseen kuin mihin puheenne nyt tähtäilee?»
»Vaiti, mies», sanoi Varney, »äläkä tuijota siinä minuun niin
surkein silmin — Sinä et minua peijaa — enkä minä silti ole Sinun
vallassasi, kuten ehkä höperöt aivosi kuvittelevat, vaikka minä Sinulle
vapaasti selitänkin ne koneet, pontimet, ruuvit, köydet ja koukut,
joiden avulla suuret miehet kohoavat levottomina aikoina. —
Sanoitko Sinä meidän hyvän herramme olevan varustetun kaikilla
jaloilla ominaisuuksilla? — Amen ja niin tapahtukoon — senpä takia
tarvitseekin hän sitä enemmän sellaisia miehiä ympärilleen, jotka
hänen palveluksessaan heittävät kaiken siekailun ja jotka, koska he
tietävät, että hänen kaatumisensa murskaisi heidätkin, panevat
alttiiksi verensä ja älynsä, sielunsa ja ruumiinsa, pitääkseen häntä
pystyssä; ja tätä minä kerron Sinulle, koska minusta on
samantekevää, kuka sen tietää.»

»Puhuttepa oikein, herra Varney», myönsi Anton Foster;
»puolueen pää on vain vesillä keinuva vene, joka ei kohoa itsekseen,
vaan jota nostaa sen alainen aalto.»
»Sinä haastelet tunnusmerkkein kautta, kunnon Anton», vastasi
Varney; »tämä samettinuttu on tehnyt Sinusta kohtalonlauseiden
latelijan — Sinunpa pitääkin lähteä Oxfordiin suorittamaan tieteellisiä
oppi-arvoja. — Mutta oletko sillä välin järjestänyt kaikki ne tavarat,
jotka sinulle Lontoosta lähetettiin ja laittanut läntiset huoneet
sellaiseen kuntoon, että ne vastaavat herramme makua?»
»Niitä sopisi kuninkaankin käyttää hääpäivänään», vastasi Anton;
»ja minä vakuutan Teille, että rouva Amy istuu niissä niin mahtavana
ja komeana kuin olisi hän Saban kuningatar.»
»Sen parempi, kunnon Anton», vastasi Varney; »meidän täytyy
rakentaa tuleva menestyksemme hänen suosioonsa.»
»Silloin rakennamme hiekalle», sanoi Anton Foster; »sillä jos
otaksumme, että hän kerran purjehtii hoviin kaikessa miehensä
arvossa ja komeudessa, millä silmillä luulette hänen katselevan
minua, joka olen ikäänkuin hänen vanginvartijansa, pitämässä häntä
täällä vastoin hänen tahtoansa ja kohtelemassa häntä kuin
ränsistyneen seinän toukkaa, kun hän itse haluaisi olla korea
perhonen ja liihoitella hovipuutarhassa?»
»Älä pelkää hänen epäsuosiotansa, mies», lohdutti Varney. »Minä
kyllä todistan hänelle, että kaikki, mitä Sinä olet siinä suhteessa
tehnyt, oli sekä herramme että hänen parhaakseen; ja kun hän
puhkaisee munankuoren ja pääsee omille jaloilleen, täytyy hänen
tunnustaa, että me olemme hautoneet hänen suuruutensa.»

»Olkaahan varoillanne, herra Varney», sanoi Foster, »Te saatatte
erehtyä kokonaan laskuissanne. — Hän otti Teidät vastaan tänä
aamuna hyvin kylmästi, ja katselee luullakseni niin Teitä kuin
minuakin karsaalla silmällä.»
»Sinä ymmärrät häntä väärin, Foster — Sinä ymmärrät häntä
kokonaan väärin. — Minuun on hän sidottu kaikilla niillä siteillä,
mitkä voivat häntä kiinnittää mieheen, joka on auttanut häntä
tyydyttämään niin hyvin rakkauttansa kuin kunnianhimoansa. Kuka
nosti tuntemattoman Amy Robsartin, köyhtyneen,
vanhuudenhöperön ritarin tyttären — sellaisen kuuhoureisen,
haaveilevan narrin kuin Edmund Tressilianin luvatun morsiamen,
hänen alhaisesta tilastaan ja valmisti hänelle mahdollisuuden
saavuttaa Englannin, niin, ehkäpä koko Europan loistavin asema?
Kuule, mies: minähän — kuten olen sinulle usein kertonut — keksin
tilaisuudet heidän salaisiin kohtauksiinsa. — Minähän vartioin metsää
sillä välin kun herra kulki otuksen jäljillä — minuahan vielä tänäkin
päivänä tytön perhe kiroaa hänen pakokumppaninaan, ja jos minä
asuisin heidän naapuristossaan, pitäisin minä hyvin mielelläni
paremmasta aineesta kuin Hollannin palttinasta tehtyä paitaa,
jott'eivät kylkiluuni tulisi tekemisiin espanjalaisen teräksen kanssa.
Kuka kuljetti heidän kirjeensä? — Minä. Kuka hauskutteli sillä aikaa
vanhaa ritaria ja Tressiliania? — Minä. Kuka suunnitteli heidän
pakonsa? — Minä. Lyhyesti: minä, Dick Varney, poimin tämän
pienen, ihanan satakaunon kurjasta sopestaan ja pistin sen
Britannian uljaimpaan lakkiin.»
»Voi niin olla, herra Varney», myönsi Foster, »mutta saattaapa hän
joutua ajattelemaan, että jos asia olisi vain Teistä riippunut, olisitte
Te pistänyt kukan niin huolimattomasti lakkiin, että ensimäinen

intohimojen vaihtelevan tuulen puuskaus olisi puhaltanut tuon
satakaunoraukan kaikkeen maailmaan.»
»Hänen tulisi huomata», sanoi Varney hymyillen, »että totinen
uskollisuus herraani ja käskijääni kohtaan esti minua ensimmältä
neuvomasta avioliittoa — ja että minä kuitenkin sitä neuvoin, kun
näin, ett'ei hän tyyntynyt ilman, ilman siunausta tai juhlamenoja —
miten niitä nyt nimitätkään, Anton?»
»Mutta hän pitää Teille vihaa vielä toisestakin syystä», virkkoi
Foster; »ja minä sanon sen Teille, jotta osaatte pitää ajoissa
varanne. — Hän ei suinkaan haluaisi kätkeä loistettansa tämän
vanhan luostarin pimeään lyhtyyn, vaan tahtoisi paistaa kreivittärenä
kreivitärten joukossa.»
»Sangen luonnollista, varsin oikein», vastasi Varney; »mutta mitä
minä sille voin? — hän paistakoon sarven tai kristallin läpi, aina
miten herraani miellyttää, minun ei siihen tule mitään.»
»Hän luulee Teillä olevan airon tälläkin puolella venettä, herra
Varney», vastasi Foster, »ja että Te voitte auttaa asiaa tai kaataa,
aina miten vain suvaitsette. Sanalla sanoen: hän laskee sen
yksinäisyyden ja eristyneisyyden, missä häntä pidetään, Teidän
salaisten neuvojenne ja minun ankaran kohteluni ansioksi; ja niin
rakastaa hän meitä molempia niin kuin tuomittu rakastaa tuomariaan
ja vankilansa vartijaa.»
»Hänen täytyy pitää meistä enemmän, ennenkuin hän täältä
lähtee, Anton», vastasi Varney. »Jos minä painavien syiden takia
olen neuvonut säilyttämään häntä täällä jonkun aikaa, niin voin minä
myöskin neuvoa, että hänet tuodaan ihmisten ilmoille täydessä
loistossaan. Mutta olisinhan hullu, minä, joka olen niin lähellä

herraani, jos niin tekisin silloinkin, kun hän vielä olisi viholliseni.
Paina tilaisuuden tarjoutuessa tämä totuus hänen mieleensä, Anton,
niin kyllä minä taas kehun Sinua hänen kuultensa ja kohotan arvoasi
hänen silmissään. — Niinkuin Sinä minulle, niin minä Sinulle — se
sananparsi pitää paikkansa koko maailmassa. — Rouvan täytyy oppia
tuntemaan ystävänsä ja havaitsemaan, kuinka mahtavia he ovat
hänen vihamiehinään. — Sillävälin vartioi häntä tarkasti, mutta
kuitenkin kaikella sillä ulkonaisella huomaavaisuudella, minkä Sinun
karkea luontosi suinkin sallii. Sinun yrmy katsantosi ja
verikoiraluonteesi sopivat mainiosti; Sinun tulisi kiittää niistä
Jumalaa, ja niin tulisi herrammekin; sillä milloin tahansa on tehtävä
jotakin tylyä tai kovasydämistä, niin teet Sinä sen aivan kuin oman
luonnollisen petomaisuutesi vaikutuksesta, etkä käskystä, ja niin
säästyy herramme moitteista ja häpeästä. — Mutta kuule — ovelle
kolkutetaan — katso akkunasta — älä päästä ketään sisään — tämä
olisi paha ilta häirittäväksi.»
»Kolkuttaja on sama mies, josta puhuimme ennen päivällistä»,
sanoi
Foster, katsahdettuaan akkunanraosta, »Mikael Lambourne.»
»Ah, päästä hänet kaikin mokomin sisään», sanoi hovimies, »hän
tuo uutisia vieraastaan — meidän on hyvin tärkeätä tietää, mitä
Edmund Tressilian puuhaa. — Päästä hänet sisään, sanon minä,
mutta älä tuo häntä tänne — tulen kohta luoksenne päämunkin
kirjastoon.»
Foster lähti huoneesta, ja hovimies, joka jäi sinne yksikseen,
mitteli lattiaa moneen kertaan, syviin ajatuksiin vaipuneena,
käsivarret ristissä rinnalla, kunnes hän lopulta purki mietteitään
muutamin katkonaisin sanoin, joita olemme hieman laventaneet ja

yhdistelleet, tehdäksemme hänen yksinpuhelunsa lukijalle
ymmärrettäväksi.
»Se on totta», sanoi hän, äkkiä pysähtyen ja laskien oikean
kätensä pöydälle, jonka ääressä he olivat istuneet, »tuo typerä
tolvana käsitti pelkoni koko syvyyden, enkä minä kyennyt sitä
häneltä salaamaan. — Amy Robsart ei pidä minusta — tahtoisinpa
sen olevan yhtä totta kuin ett'en minä pidä hänestä! — Hullu mikä
olinkin, kun rupesin häntä itselleni toivomaan, kun järki käski minun
pysyä vain herrani uskollisena apulaisena! — Ja tämä onneton
erehdys on tehnyt minut hänestä riippuvaisemmaksi kuin viisas mies
mielellään olisi paraastakaan punanaamaisesta Eevan tyttärestä.
Siitä hetkestä alkaen, jolloin minun oveluuteni astui niin tuhoisan
harha-askeleen, en voi katsella häntä ilman niin omituisesti
sekautunutta pelkoa, vihaa ja rakkautta, ett'en tiedä, omakseniko
hänet ottaisin vai perikatoonko syöksisin, jos se olisi vallassani.
Mutta hän ei saa poistua tästä piilopaikasta, ennen kuin minä olen
selvillä siitä, millä kannalla asiat ovat. Herrani etu — ja se on
minunkin etuni — sillä jos hän kukistuu, kaadun minäkin hänen
mukanaan — vaatii tämän alhaisen avioliiton salaamista — enkä
minä sitä paitsi suinkaan halua tarjota tuolle naikkoselle käsivarttani
hänen kiivetäkseen kunniaistuimelleen, jotta hän sitten painaisi
jalkansa niskalleni, kun olisi sille mukavasti asettunut. Minun täytyy
herättää mielenkiintoa hänessä, joko sitten rakkauden tai pelon
avulla — ja kukapa tietää, vaikka minä siten saisin mitä suloisimman,
iskevimmän koston hänen entisestä ylenkatseestaan? — se olisi
tosiaankin hovimiehen taidon mestarinäyte! — Kunhan minä vain
ensin pääsen hänen neuvonantajakseen — kunhan hän vain ensin
uskoo minulle yhdenkin salaisuuden, koskekoonpa se sitten vaikka
vain hamppuvarpusen pesän ryöstöä, niin silloin, kaunis kreivitär,
olet Sinä minun!» Hän asteli jälleen vaijeten huonetta edes ja

takaisin, pysähtyi, täytti viinimaljan ja joi sen pohjaan, ikäänkuin
mielensä kuohuntaa tyynnyttääkseen; ja mutisten: »Nyt kysytään
suljettua sydäntä ja avonaista, kirkasta katsantoa», poistui hän
huoneesta.
VI Luku.
    Yö kastehensa lauhan loi,
    Ja kuuhut kirkkaan taivahan
    Cumnorin tornit hopeoi
    Ja monen tammen mahta van.
Mickle.
Neljä huonetta, jotka muodostivat Cumnorin kartanon vanhan
nelikulmaisen pihan länsisivun, oli koristettu mitä loisteliaimmalla
tavalla. Se oli ollut muutamien, ennen meidän kertomuksemme alkua
kuluneiden päivien työ. Lontoosta lähetetyt työmiehet, joita oli
kielletty ennen tehtävänsä suorittamista poistumasta kartanon
alueelta, olivat nostaneet tämän rakennuksen kyljen huoneet
hyljätyn luostarin rappeutuneesta tilasta kuninkaallisen palatsin
arvoisiksi. Kaikissa näissä toimissa noudatettiin mitä suurinta
salaperäisyyttä: työmiehet tulivat sinne ja poistuivatkin öiseen
aikaan, ja kaikkiin varokeinoihin ryhdyttiin estämään kyläläisten
tungettelevaa uteliaisuutta huomaamasta tai omalla tavallaan
selittämästä muutoksia, joita toimitettiin heidän ennen niin köyhän,
mutta nyt niin rikkaan naapurinsa Anton Fosterin kartanossa. Siten
olikin salaisuus saatu niin hyvin säilymään, että vain hämäriä,

epämääräisiä huhuja oli päässyt liikkeelle, ja niitä kuunneltiin ja
toisteltiin, niitä sen suuremmasti uskomatta.
Sinä iltana, josta on puhe, oli tämä äskettäin koristettu, muhkea
huonesarja ensi kerran valaistu, ja valaistu niin väkevästi, että se
loisto olisi varmastikin näkynyt viiden, kuuden peninkulman päähän,
ell'eivät tammiset, salparautojen ja lukkojen vahvasti suojaamat
luukut, joita vielä sisäpuolelta verhosivat pitkillä kultaripsuilla
koristetut, silkistä ja sametista valmistetut pitkät uutimet, olisi
estäneet pienimmänkin valonpilkahduksen näkymistä ulkoapäin.
Päähuoneet, joita oli, kuten näimme, neljä, olivat toistensa kanssa
yhteydessä. Niihin päästiin leveitä, tavattoman pitkiä ja korkeita
portaita, jotka taas päätyivät erään pylväskäytävän tapaisen
etuhuoneen ovelle. Tätä huonetta oli päämunkki käyttänyt
tilapäisenä neuvostosalinaan, mutta nyt peitti seiniä kaunis laudoitus,
joka oli tehty ruskeasta ulkomaisesta puusta ja joka oli kiilloitettu
erinomaisen hienoksi; tämän kiilloitustavan sanottiin olleen kotoisin
Länsi-Indiasta ja saavutetun Lontoossa vain suunnattomalla vaivalla
ja vähintäkään surkeilematta työkaluja. Tämän kiillon loistavuutta
enensivät vielä lukuisat seiniin kiinnitetyissä monihaaraisissa
hopeajaloissa palavat kynttilät, ja kuusi suurta, komea-puitteista, sen
ajan ensimäisten taiteilijain maalaamaa taulua. Huoneen alipäähän
sijoitettu jykevä tammipöytä palveli niiden harrastuksia, jotka pitivät
silloiseen aikaan paljon käytetystä työntöpelistä; ja toisessa päässä
näkyi koroke niitä soittoniekkoja ja laulutaitureita varten, joita
mahdollisesti kutsuttaisiin enentämään illan iloa.
Tästä etuhuoneesta tultiin pitosaliin, joka ei ollut niin erin suuri,
mutta joka kykeni huikaisemaan katsojan silmät sisustuksensa
komeudella. Äsken vielä niin paljaita ja kolkkoja seiniä peittivät nyt

taivaansinisestä hopeakuteisesta sametista valmistetut verhot;
istuimet olivat kauniisti veisteltyä mustaapuuta ja niiden tyynyt
samaa väriä kuin seinäverhotkin; ja etuhuonetta valaisevia hopeaisia
kynttilänjalkoja vastasi täällä suunnaton, samasta jalosta metallista
tehty kruunu. Permantoa peitti espanjalainen matto, johon oli
kudottu kukkia ja hedelmiä niin hehkuvin ja luonnollisin värein, että
epäili koskettaa jalallaan niin ihanaa mestariteosta. Vanhasta
Englannin tammesta tehtyä ruokapöytää peitti mitä hienoin liina, ja
suuren, liikkuvan astiakaapin avatut, kohokoristeihin leikellyt
ovenpuoliskot paljastivat komean hopea- ja porsliinivaraston.
Keskellä pöytää upeili italialaisen taideteollisuuden mestarituote,
muhkea, loistava, yli kaksi jalkaa korkea hopeainen mauste-asetin,
esittäen Briareus-jättiläistä, joka sadasta hopeakädestään tarjosi
vieraiden ruuan höysteiksi mitä moninaisimpia maustelajeja.
Kolmatta suojaa sanottiin vierashuoneeksi. Senkin seiniä peittivät
mitä kauneimmat, Phaetonin putoamista esittävät verhot sillä
Flanderin kangaspuut saivat silloin hyvin usein aiheensa muinoisesta
kreikkalaisesta tarustosta. Tämän huoneen pää-istuimena oli
kunniatuoli, joka oli parin askelman verran koholla permannosta ja
johon sopi istumaan kaksi henkeä. Sitä varjosti telttakatos, joka,
samaten kuin sen tyynyt, sivu-uutimet ja jalkamattokin, oli tehty
tulipunaisesta, hietahelmin koristetusta sametista. Katoksen ylä-
osassa upeili kaksi kruunua, kreivin ja kreivittären. Samettipeitteiset
jakkarat, ja lukuisat maurilaistekoiset ja kuvio-ompelein koristetut
pielukset tekivät istuinten virkaa tässä huoneessa, missä lisäksi näkyi
soittokoneita, koru-ompelupuitteita ja muita naisten työkaluja. Paitsi
pieniä kynttilöitä, valaisi vierashuonetta neljä suurta, puhtaimmasta
vahasta valmistettua tuohusta. Kukin niistä törrötti asestettua mauria
esittävän kuvapatsaan oikeassa kädessä; vasemmassa kädessä
riippui pyöreä, hopeainen, kirkkaaksi kiilloitettu kilpi, joka oli asetettu

maurin rinnan ja valon väliin, niin että kynttilän paiste siten heijastui
voimakkaasti kuin kristallikuvastimesta.
Tähän upeaan huonesarjaan kuuluva makuusuoja ei ollut
koristettu niin komeilevaan, vaikk'ei silti köyhempään tapaan kuin
muut. Kaksi tuoksu-öljyllä täytettyä hopealamppua levitti samalla
ihanaa lemua ja väreilevää hämäränkajastuksen tapaista valoa tähän
rauhalliseen kammioon. Sen lattiaa peittivät niin paksut matot, ett'ei
raskainkaan askel niillä kuulunut, ja untuvatäytteistä vuodetta
verhosi leveä kultasilkkinen vaate, jonka alta näkyivät hienoimmasta
palttinasta neulotut lakanat ja villapeitot, valkeammat niitä valkoisia
lampaita, jotka olivat luovuttaneet nahkansa niiden valmisteiksi.
Uutimet olivat tulipunaisella silkillä reunustettua ja pitkin kultaripsuin
koristettua sinistä samettia, jonka ompelus esitti Cupidon ja Psyken
lemmenseikkailuja. Pukupöydällä upeili hopealankapuitteissaan
kaunis venetsialainen peili, ja sen vieressä kultainen malja yöllisen
janon varalle. Kaksi pistoolia ja kultasilainen tikari riippui vuoteen
pääpuolessa, yö-aseina, jotka aina tarjottiin kunnioitetuille vieraille,
pikemminkin, kuten saattaa otaksua, kohteliaisuuden vaatimuksesta
kuin todellisen vaaran pelosta. Meidän ei tule suinkaan unohtaa,
paremmin tämän ajan tapojen kunniaksi, mainita, että erääseen
pieneen, kynttilän valaisemaan seinäkomeroon oli asetettu
veistellystä mustastapuusta tehty korkea rukoustuoli ja sen eteen
kaksi kultakuteista, vuodevaatteiden väriin vivahtavaa samettista
polvipatjaa. Tämä komero oli ennen ollut päämunkin yksityisenä
rukouskammiona, mutta nyt oli ristiinnaulitunkuva poistettu ja sen
sijaan tuolin selkämyställe laskettu kaksi komeasti sidottua ja
hopeasilauksin koristettua rukouskirjaa. Tähän kadehdittavaan
makuusuojaan, joka oli niin eristetty kaikesta melusta, paitsi puiston
tammissa tohisevan tuulen huounnasta, että Morpheus itse olisi
toivonut sitä omaksi lepokammiokseen, liittyi kaksi asiaankuuluvasti

varustettua ja ylempänä kuvattuun uhkeaan tapaan somistettua
pukuhuonetta. Lisäksi sopinee mainita, että osa rakennuksen
läheisen siiven huoneita oli keittiönä ja sen tarvesuojina, ja että sen
tarkoituksena oli suoda suojaa sen suuren ja mahtavan ylimyksen
lähimmille palvelijoille, jonka mukavuudeksi kaikki nämä komeat
valmistukset oli suoritettu.
Jumalatar, jonka kunniaksi tämä temppeli oli koristettu, ansaitsi
hyvin kaiken tämän tuhlauksen |a vaivan. Hän istui äsken
kuvailemassamme vierashuoneessa, luonnollisen ja viattoman
ylpeyden ihastuneella silmällä katselemassa komeutta, joka oli niin
äkkiä luotu häntä varten ja hänen kunniakseen. Sillä koska hänen
oma oleskelunsa Cumnorin kartanossa oli syynä näiden huoneiden
avaamiseen yhtyneiden valmistusten salaperäisyyteen, oli myöskin
pidetty tarkkaa huolta siitä, ett'ei hän ennen aikaansa millään keinoin
saanut tietää, mitä tapahtui tuossa vanhan rakennuksen osassa,
sekä ett'eivät huoneita koristavat työmiehet suinkaan päässeet häntä
näkemään. Hänet johdatettiin vasta siis tänä iltana siihen talon
osaan, jota hän ei koskaan vielä ollut nähnyt ja joka niin suuresti
erosi koko talon muista osista, että se niihin verrattuna näytti
lumolinnalta. Ja kun hän nyt ensi kertaa tarkasteli ja kierteli näitä
upeita huoneita, tapahtui se sellaisen maalaiskaunottaren rajulla,
hillitsemättömällä riemastuksella, joka huomaa yht'äkkiä joutuneensa
keskelle komeutta, mitä hän ei hurjimmissakaan unelmissaan ollut
osannut kuvitella; ja samalla liittyi tähän iloon lempivän sydämen
syvä tunne siitä, että kaikki tämä tenhoava loisto, joka häntä
ympäröi, oli tuon suuren taikurin Rakkauden työtä.
Kreivitär Amy — sillä tähän arvoon oli hänet koroittanut hänen
salainen, vaikkakin juhlallisesti toimitettu avioliittonsa Englannin
mahtavimman kreivin kanssa — oli siis jonkun aikaa liehunut

huoneesta huoneeseen, ihaillen jokaista uutta näytettä rakastajansa
ja puolisonsa mausta, ja tuntien tämän ihastuksensa yhä kasvavan
siitä ajatuksesta, että kaikki, mitä hän katseli, oli yhtä samaa
loppumatonta todistusta hänen hellästä ja hartaasta rakkaudestaan.
— »Miten kauniita ovatkaan nämä verhot! — Miten luonnollisia nämä
maalaukset, nehän aivan elävät! — Kuinka sirosti muovailtu onkaan
tämä hopeakalusto, jonka takia luulisi kaikki Espanjan laivat
ryöstetyn valtamerillä! — Ja ah, Janet!» huudahteli hän yhä
uudestaan ja uudestaan Anton Fosterin tyttärelle, läheisimmälle
palvelijattarelleen, joka yhtä uteliaana mutta hieman ankarammin
ihastustansa hilliten seurasi emäntäänsä — »Ah, Janet! miten paljon
ihanampaa onkaan sentään ajatella, että hän on koonnut kaiken
tämän komeuden tänne rakkaudesta minuun! ja että vielä tänä iltana
— juuri tänä iltana, joka pimenee pimenemistään — minä saan
kiittää häntä enemmän siitä rakkaudesta, joka on luonut tämän
sanoin kuvailemattoman onnelan, kuin kaikista sen ihmeistä.»
»Jumalaa on etusijassa kiitettävä», sanoi soma puritanilaistyttö,
»Häntä, joka antoi Teille, valtijattareni, hellän ja huomaavaisen
puolison, jonka rakkaus on taas tehnyt niin paljon hyväksenne.
Minäkin olen tehnyt kaiken heikon voitavani. Mutta jos Te juoksette
sillä tavalla huoneesta huoneeseen, haihtuu käherrysrautojeni ja
neulojeni työ kuin akkunan jääkukat auringon noustessa
korkeammalle.»
»Olet oikeassa, Janet», sanoi nuori, kaunis kreivitär, pysähtyen
äkkiä hurmautuneen ihastuksensa hyppelevästä kulusta ja asettuen
tarkastelemaan itseään kiireestä kantapäähän suuressa
kuvastimessa, sellaisessa, ett'ei hän moista ollut koskaan nähnyt ja
ett'ei useata sen vertaista totisesti ollut kuningattarenkaan
palatsissa. — »Olet oikeassa, Janet!» vastasi hän, nähdessään hyvin

anteeksiannettavalla itsetyytyväisyydellä jalon kuvastimen
heijastavan suloja, jollaisia harvoin näytettiin sen sileälle, kiiltävälle
pinnalle; »minä muistutan pikemminkin jotain maitotyttöä kuin
kreivitärtä, näine kiireisen juoksun punaamine poskineni ja kaikkine
näine ruskeine kiharoineni, joita Sinä yrittelit laittaa järjestykseen,
mutta jotka nyt taas liehuvat villeinä kuin karsimattoman
viiniköynnöksen vesat. — Kaularöyhelönikin on rypistynyt ja
paljastaa kaulan ja rinnan laveammalti kuin on säädyllistä ja sopivaa.
— Tule, Janet — me pukeudumme juhla-asuun — me menemme
vierashuoneeseen, hyvä tyttöseni, ja Sinä saat pakottaa nämä
kapinalliset kiharat järjestykseen ja vangita pitsein ja palttinoin
tämän liian korkeana aaltoilevan rinnan.»
He menivät siis vierashuoneeseen, missä kreivitär pilaillen
heittäytyi maurilaisille pieluksille, puolittain istuvaan, puolittain
makaavaan asentoon, puoliksi omiin ajatuksiinsa vaipuneena,
puoliksi kuunnellen kamarineitonsa rupattelua.
Sellaisena kuin hän siinä loikoi, hienoilla, älykkäillä kasvoillaan
huolettomuuden ja odotuksen ilme, olisit saanut etsiä meret ja maat
löytääksesi mitään puoliksikaan niin ilmeikästä ja miellyttävää.
Hänen tummanruskeassa tukassaan kimalteleva jalokiviseppele ei
vetänyt kirkkaudessa vertoja hänen erinomaisen hienosti
kaareutuvain, kepeiden, ruskeain kulmakarvojen varjostamille
pähkinänruskeille silmilleen, joita samanväriset pitkät ripset
reunustivat. Ankara liike, jossa hän äsken oli ollut, hänen kiihkeä
odotuksensa ja tyydytetty turhamaisuutensa levittivät väkevän
hehkun hänen hienoille kasvoilleen, joita joskus muulloin olisi
moitittu (sillä kauneudella samoin kuin taiteillakin on omat
turhantarkat arvostelijansa) liian kalpeiksi. Hänen kaulanauhansa,
saman, jonka hän juuri oli lemmenlahjana saanut puolisoltaan,

maidonvalkoiset helmet eivät puhtaudessa kyenneet kilpailemaan
hänen hampaittensa ja hänen hipiänsä kanssa, paitsi missä
riemastuksen ja tyytyväisyyden hehku oli värittänyt kaulan kepeän
punertavaksi. — »No, anna nyt toimeliaiden sormiesi levätä, Janet»,
sanoi hän kamarineidolleen, joka yhä innokkaasti puuhaili hänen
tukkaansa ja pukuansa kuntoon. — »Anna jo olla, sanon minä —
minun täytyy tavata isääsi ennen herrani saapumista, ja myöskin
Rikhard Varneytä, jota herrani pitää niin suuressa arvossa — vaikka
minä voisinkin kertoa asioita, jotka piankin syöksisivät hänet herrani
suosiosta.»
»Oi, älkää sitä tehkö, hyvä emäntäni!» huudahti Janet; »jättäkää
hänet Jumalan haltuun, Hän kyllä rankaisee rikolliset ajallansa; vaan
älkää Te vain millään tavoin asettuko Varneyn tielle, sillä hänellä on
niin kokonaan herramme korva vallassaan, että harvat ovat
menestyneet, jotka ovat vastustaneet hänen aikeitaan.»
»Ja keneltä olet Sinä tätä kuullut, rehellinen Janetini?» kysyi
kreivitär; »ja miksi pitäisi minun menettelemän niin varovaisesti niin
halvan miehen suhteen kuin Varneyn, minun, joka olen hänen
käskijänsä ja herransa puoliso?»
»Niin, rouva», vastasi Janet Foster, »Teidän Armonne ymmärtää
kyllä asian paremmin kuin minä. — Mutta minä olen kuullut isäni
sanovan, että hän mieluummin haluaisi osua nälkäisen suden tielle
kuin häiritä Rikhard Varneyn tuumia. — Ja hän on usein varoittanut
minua antautumasta mihinkään tekemisiin hänen kanssaan.»
»Isäsi on oikeassa Sinuun nähden, tyttöseni», vastasi rouva, »ja
minä olen vakuutettu siitä, että hän sillä tarkoittaa Sinun parastasi.
Sääli vain, että hänen kasvonsa ja esiintymistapansa niin huonosti

sopivat hänen todellisiin tarkoituksiinsa — sillä minä uskon hänen
tarkoitusperiensä lopultakin olevan rehellisiä.»
»Älkää sitä epäilkö, kunnioitettava rouva», vastasi Janet, — »älkää
epäilkö isäni tarkoittavan hyvää, vaikka hän onkin yksinkertainen
mies, ja vaikka hänen karkea näkönsä saattaakin hänen sydämensä
valehtelijaksi.»
»En minä sitä epäilekkään, tyttöseni, vaikkapa vain Sinun takiasi;
ja kuitenkin ovat hänen kasvonsa sellaiset, että ihmiset vapisevat ne
nähdessään. — Luulenpa, ett'ei äitisikään, Janet — no, anna sen
käherrysraudan nyt jo olla rauhassa — voinut katsoa häneen
vapisematta.»
»Jos niin olisi ollutkin, rouva», vastasi Janet Foster, »olisi äidilläni
kyllä ollut niitä, jotka olisivat pitäneet hänestä arvonsamukaista
huolta. Mutta vapisittehan ja punastuittehan Tekin, kunnioitettava
rouva, äsken, kun Varney toi kirjeen herraltanne.»
»Sinä rupeat rohkeaksi, neitokaiseni!» sanoi kreivitär, nousten
pieluksilta, joilla hän oli puoliksi palvelijattarensa syliin vaipuneena
loikoillut. — »Tiedä, että on vapisemisen syitä, joilla ei ole mitään
tekemistä pelon kanssa. — Mutta, Janet», lisäsi hän, yht'äkkiä taas
heittäytyen sille hyvänsävyiselle ja tuttavalliselle tuulelle, joka oli
hänelle ominaista, »usko minua: minä tahdon tehdä kaiken voitavani
isäsi hyväksi, sitäkin mieluummin, kun Sinä, sydänkäpyseni, olet
hänen lapsensa. — Ah! Ah!» jatkoi hän äkkinäisen surumielisyyden
levitessä hänen ilmeikkäille kasvoilleen ja kyynelten tulviessa hänen
silmiinsä, »minä otan sitäkin mieluummin osaa Sinun hellän
sydämesi huoliin, kun minun oma isäraukkani ei vielä tiedä mitään
kohtalostani ja kun sanotaan hänen olevan sairaana ja huolissaan
minun, arvottoman, takiani! — Mutta pian minä hänet ilostutan —

tieto onnestani ja ylenemisestäni tekee hänet nuoreksi jälleen. — Ja
jotta sitä pikemmin saisin hänet iloiseksi», hän pyyhkieli silmiään
näin puhuessaan — »täytyy minun itsenikin olla iloinen. — Puolisoni
ei saa luulla minua kiittämättömäksi hänen hyvyydestään eikä nähdä
minua surullisena silloin, kun hän niin pitkän ajan kuluttua varastaa
hetkisen, käydäkseen katsomassa erakkoaan. Ole iloinen, Janet —
yö lähenee, ja herrani tulee pian. — Kutsu isäsi tänne, ja Varney
myöskin. — Minä en kanna kaunaa heille kumpaisellekaan; ja vaikka
minulla ehkä olisi syytä olla heille vihoissani, niin on oleva kokonaan
heidän oma syynsä, jos minun kauttani milloinkaan tunkeutuu valitus
heistä kreivin korvaan. — Kutsu heidät tänne, Janet.»
Janet Foster totteli emäntänsä käskyä; muutamien minuuttien
kuluttua astui Varney vierashuoneeseen täydellisen hovimiehen
miellyttävällä luontevuudella ja kasvot pilvettöminä, hovimiehen,
joka on tottunut ulkonaisen kohteliaisuuden varjoon peittämään
omat tunteensa ja ottamaan selvää muiden mielen liikkeistä. Anton
Foster rähmästeli huoneeseen hänen jäljestään, ja hänen
luonnollinen synkkä ja inhoittava ulkomuotonsa näytti tulevan sitäkin
vastenmielisemmäksi, kun hän koetti kömpelösti salata sitä pelon ja
vihan sekaista neuvottomuutta, joka hänet valtasi kreivittären
nähdessään, kreivittären, jota hän oli tähän asti niin ankarasti
kohdellut, mutta joka nyt seisoi siinä hänen edessään niin komeasti
puettuna ja varustettuna niin monilla todisteilla puolisonsa suuresta
rakkaudesta. Se kankea kumarrus, jonka hän teki pikemmin
kreivittäreen päin kuin kreivittärelle, tunnusti koko asian — sitä sopi
verrata kumarrukseen, jonka rikollinen suorittaa tuomarilleen, äkkiä
tunnustaessaan syyllisyytensä ja rukoillessaan armoa — joka on
samalla hävytön ja kömpelö yritys puolustautua tai hankkia
lievennystä, rikoksen tunnustus ja laupeuden anomus.

Varney, joka aatelisen sukuperänsä nojalla oli astunut huoneeseen
ennen Anton Fosteria, osasi paremmin sanoa sanottavansa ja
varmemmin ja miellyttävämmin kuin hän.
Kreivitär tervehtikin häntä näennäisen sydämellisesti, mikä tuntui
ilmaisevan hänen täydellisesti antaneen anteeksi kaiken sen, mitä
hänellä mahdollisesti oli ollut valittamista Varneyta vastaan. Hän
nousi istuimellaan, läheni häntä kaksi askelta, ojensi hänelle kätensä
ja sanoi: »Herra Rikhard Varney, Te toitte minulle tänä aamuna niin
mieluisia uutisia, että minä pelkään hämmästyksen ja riemun
saaneen minut unohtamaan herrani ja puolisoni kehoituksen
kohdella Teitä kaikella kunnioituksella. Me tarjoamme Teille, herra,
kätemme sovinnon merkiksi.»
»Minä olen arvoton koskettamaan sitä muulla tavoin», sanoi
Varney, laskeutuen toiselle polvelleen, »kuin niinkuin alamaisen tulee
kunnioittaa hallitsijatartansa.»
Hän kosketti huulillaan näitä kalliiden sormusten ja jalokivien
peittämiä kauniita, hoikkia sormia; sitten nousi hän ylös ja aikoi
viehättävän kohteliaasti taluttaa hänet kunnia-istuimelle, kun
kreivitär sanoi: »Ei, hyvä herra Rikhard Varney, minä en asetu sille
paikalle, ennenkuin herrani itse johtaa minut sinne. Minä olen
toistaiseksi vain valekreivitär, enkä minä halua anastaa oikeata
arvoani, ennenkuin se, joka on minut siihen koroittanut, myös
oikeuttaa minut sitä julkisesti kantamaan.»
»Minä toivon, kunnioitettava rouva», puuttui nyt Foster
puheeseen, »ett'en minä täyttäessäni herrani ja Teidän puolisonne
käskyjä mitä nyt tulee esimerkiksi Teidän vartioimiseenne ja muuhun
sellaiseen, ole vetänyt päälleni Teidän vihastustanne, koska minä
tein vain velvollisuuteni sekä Teitä että minun herraani kohtaan; sillä

taivas, kuten Pyhässä Raamatussa sanotaan, on asettanut miehen
vaimon pääksi — luullakseni kuuluu se paikka jotenkin niin, tai
ainakin sinnepäin.»
»Minulle on nyt valmistettu niin iloinen yllätys, herra Foster»,
vastasi kreivitär, »ett'en voi muuta tehdä kuin antaa anteeksi sen
ankaran uskollisuuden, joka sulki minut näistä huoneista siksi kunnes
ne olivat muuttuneet näin uusiksi ja komeiksi.»
»Niin, rouva», virkkoi Foster, »siihen on hautunut monikin kirkas
kolikko; ja jott'ei enempää kulutettaisi kuin mikä on aivan
välttämätöntä, jätän minä Teidät herrani saapumiseen asti kunnon
herra Rikhard Varneyn pariin, jolla luullakseni on jotakin puhuttavaa
Teille jalolta herraltanne ja puolisoltanne. — Janet, tule mukanani
katsomaan, onko kaikki järjestyksessä.»
»Ei, herra Foster», sanoi kreivitär, »me tahdomme tyttärenne
jäävän tänne luoksemme, ja saa hän väistyä sivummalle siinä
tapauksessa, että Varneylla on minulle jotakin asiaa herraltani.»
Foster suoritti kömpelön kumarruksensa ja lähti huoneesta sen
näköisenä, kuin äkäilisi hän siitä tuhlaavasta komeudesta, jota oli
käytetty hänen aution ja rappeutuneen talorähjänsä muuttamiseksi
aasialaiseksi palatsiksi. Hänen mentyään otti Janet ompelupuitteensa
ja asettui huoneen perälle, sillä välin kun Rikhard Varney syvällä,
nöyrällä kohteliaisuudella etsi matalimman jakkaran, minkä löysi,
istuutui sen pieluskasan sivulle, jolle kreivitär oli uudestaan
laskeutunut ja viipyi siinä asennossa kotvan aikaa, puhumatta
sanaakaan, silmät maahan luotuina.
»Minä luulin, herra Varney», virkkoi vihdoin kreivitär, nähtyään,
ett'ei hän ollut halukas alkamaan keskustelua, »Teillä olevan jotakin

puhuttavaa herraltani ja puolisoltani; niin ainakin ymmärsin herra
Fosterin ja siksi lähetin kamarineitonikin syrjemmälle. Jos olen
erehtynyt, kutsun minä hänet luokseni jälleen; sillä hänen neulansa
ei ole vielä niin täysin varma laaka- ja ristipistoissa, ett'ei hän
tarvitsisi minun ylivalvontaani.»
»Rouva», vastasi Varney, »Foster ymmärsi osittain väärin minun
tarkoitukseni. Ei jalolta puolisoltanne ja minun kunnioitetulta ja
korkea-arvoiselta herraltani ole minulla Teille sanomia tuotavana,
vaan hänestä tunnen minä tarvitsevani puhua, niin, olevani
pakotettu puhumaan.»
»Aihe on hyvin tervetullut, herra», sanoi kreivitär, »koskekoonpa
se sitten minun jalon puolisoni sanomia tai häntä itseään. Mutta
lausukaa sanottavanne lyhyesti, sillä odotan joka hetki hänen
tuloaan.»
»Lyhyesti sitten, rouva», vastasi Varney, »ja rohkeasti; sillä minun
asiani vaatii sekä kiirutta että rohkeutta. — Te tapasitte tänään
Tressilianin?»
»Niin tapasinkin, herra, ja mitä sitten?» vastasi kreivitär hieman
terävästi.
»Ei mitään, mikä minua koskisi, rouva», vastasi Varney nöyrästi.
»Mutta luuletteko, kunnioitettava rouva, herranne kuulevan sen
uutisen yhtä tyynellä mielin?»
»Ja miks'ei kuulisi? — Minulle yksin oli Tressilianin käynti tukala ja
tuskallinen, koska hän toi sanoman hyvän isäni sairaudesta.»

»Isänne sairaudesta, rouva!» hämmästyi Varney. »Sepä on sitten
äkkiä tullut — hyvin äkkiä; sillä sanansaattaja, jonka herrani
käskystä lähetin matkaan, tapasi sen kunnon ritarin
metsästysretkeltä, huutelemassa koirilleen yhtä iloisen pontevasti
kuin ennenkin. Luulenpa Tressilianin kokonaan keksineen sen
uutisen. — Hänellähän on syynsä, kuten Te, rouva, hyvin tiedätte,
kaikin tavoin häiritä Teidän nykyistä onneanne.»
»Te teette hänelle vääryyttä, herra Varney», vastasi kreivitär
kiivaasti, — »Te teette hänelle katkeraa vääryyttä. Hänellä on
maailman suorasukaisin, avonaisin, jaloin sydän. Paitsi
kunnioitettavaa herraani en tunne ketään, jolle petollisuus olisi
vastenmielisempi kuin Tressilianille.»
»Pyydän anteeksi, rouva», virkkoi Varney, »tarkoitukseni ei ollut
tehdä sille herralle mitään vääryyttä. — Enhän tiennyt, kuinka läheltä
hänen asiansa Teitä koskee. Mies saattaa erinäisissä tilaisuuksissa
jonkun jalon ja kunniallisen tarkoituksen tähden verhota totuuden,
sillä jos se aina ja joka paikassa puhuttaisiin suoraan, ei tässä
maailmassa voisi elää.»
»Teillä on hovimiehen omatunto, herra Varney», sanoi kreivitär,
»eikä Teidän totuudenrakkautenne tule luullakseni panemaan
minkäänlaisia esteitä menestymisellenne maailmassa, sellaisena kuin
se nyt kerran on. — Mutta mitä Tressilianiin tulee — niin täytyy
minun olla häntä kohtaan oikeudenmukainen, sillä minä olen tehnyt
hänelle suurta vääryyttä, kuten Te niin erinomaisen hyvin tiedätte.
Tressilianin omatunto on toista tekoa. — Maailma, josta puhuitte, ei
voi tarjota mitään, joka voisi houkutella hänet totuuden ja kunnian
tieltä; ja yhtä vähän voisi hän elää siinä maailmassa maineensa
tahrattuna kuin kärppä valitsisi asunnokseen saastaisen hillerin

luolan. Siksipä isäni häntä rakastikin — siksipä olisin minäkin häntä
rakastanut — jos olisin voinut. — Ja nyt tässäkin tapauksessa,
tietämätön kun hän oli avioliitostani ja puolisostani, näyttivät
hänestä syyt, jotka vaativat minun poistumistani tästä talosta, olevan
niin pakottavia, että minä uskon hänen paljon liioitelleen isäni
sairautta ja että minun nähdäkseni Teidän iloisemmat uutisenne ovat
totuudenmukaisempia.»
»Uskokaa vain, rouva, niin ne ovatkin», vastasi Varney; »minä en
suinkaan pyri viimeiseen asti taistelemaan tuon alastoman hyveen,
totuuden, puolesta. Minä suostun varsin kernaasti siihen, että sen
suloja hieman hunnulla verhotaan, vaikkapa vain säädyllisyyden
nimessä. Mutta Teidän täytyy ajatella huonompaa minun päästäni ja
sydämestäni kuin sopisi miehelle, jota jalo herrani suvaitsee kutsua
ystäväkseen, jos otaksutte minun saattavan tahallani ja
tarpeettomasti uskotella Teidän Armollenne valhetta, joka voi käydä
niin pian selville ja joka koskee Teidän onneanne.»
»Herra Varney», sanoi kreivitär, »minä tiedän herrani
kunnioittavan Teitä suuresti ja pitävän Teitä luotettavana ja taitavana
oppaana sillä valtamerellä, missä hän on nostanut niin korkean ja
niin uhkarohkean purjeen. Älkää sentähden luulko minun ajatelleen
pahaa Teistä, vaikka lausuinkin totuuden Tressilianin puolustukseksi.
— Minähän olen, kuten Te hyvin tiedätte, kasvatettu maalla, ja minä
pidän enemmän suorasta maalaistotuudesta kuin
hovikohteliaisuuksista; mutta minun täytyy kai asemani mukana
muuttaa myöskin tapani.»
»Totta, rouva», virkkoi Varney hymyillen, »ja vaikka nyt
puhuittekin leikillänne, niin eipä totta tosiaan olisi pahemmaksi,
vaikka Teidän äskeinen sananne olisikin jossain yhteydessä vakavan

tarkoituksenne kanssa. — Hovinainen — olkoonpa vaikka jaloinkin —
hyveisinkin — moitteettominkin niistä, jotka ympäröivät
kuningattaremme valta-istuinta — olisi visusti kavahtanut lausumasta
totuutta, tai sitä, mitä hän totuudeksi luulee, hyljätyn kosijansa
ylistykseksi jalon puolisonsa palvelijan ja uskotun kuullen.»
»Ja miks'en minä saisi», sanoi kreivitär, maittamattomuuttaan
hehkuen, »tehdä oikeutta Tressilianin hyville avuille puolisoni ystävän
kuullen — puolisoni itsensä kuullen — koko maailman kuullen?»
»Ja aikooko nyt Teidän Armonne», kysyi Varney, »yhtä avoimesti
tänä iltana kertoa jalolle herralleni ja Teidän puolisollenne, että
Tressilian on löytänyt Teidän niin tarkasti maailmalta salatun
oleskelupaikkanne ja että hän on keskustellut kanssanne?»
»Vähääkään epäröimättä», vastasi kreivitär. »Se on oleva
ensimäinen asia, minkä hänelle kerron, ja minä lisään siihen jokaisen
sanan, minkä Tressilian lausui ja minkä minä vastasin. Minä kyllä
siten puhun omiksi häpeikseni, sillä Tressilianin moitteet, vaikkeivät
ne olleetkaan niin ansaittuja kuin hän luuli, eivät kuitenkaan olleet
aivan aiheettomia. — Puhuminen tulee sentähden olemaan minulle
vaikeaa, mutta minä puhun sittenkin, ja minä puhun kaikki.»
»Teidän Armonne tekee tietysti niinkuin häntä miellyttää», vastasi
Varney; »mutta minusta nähden olisi yhtä hyvä, koska nyt ei kerran
mikään seikka vaadi niin suoraa selitystä, säästää itseltänne se tuska
ja jalolta herraltani se levottomuus ja herra Tressilianilta se vaara,
johon hän ilmeisesti joutuu, kun hänen suhteensa asiaan otetaan
lähemmin pohdittavaksi.»
»Minä en voi huomata ainoatakaan näistä peloittavista
seurauksista», vastasi rouva lujasti, »ell'eihän otaksuta ylevän

herrani hautovan ajatuksia, joiden minä varmasti uskon ikiajoiksi
pysyvän poissa hänen jalosta sydämestään.»
»Olkoon minusta kaukana moinen otaksuma», sanoi Varney. — Ja
sitten lisäsi hän hetkisen kuluttua, joko sitten todellisella tai
teeskennellyllä suoruudella, joka kokonaan erosi hänen tavallisesta
liehittelevästä kohteliaisuudestaan: — »Kuulkaa, rouva, minä näytän
Teille, että hovimies uskaltaa puhua totuuden yhtä hyvin kuin kuka
muu tahansa, vaikkapa se sitten koskisikin niiden parasta, joita hän
kunnioittaa ja pitää arvossa, niin, vaikkapa se syöksisi hänet
itsensäkin vaaraan.» — Hän pysähtyi, ikäänkuin odottaen käskyä tai
ainakin lupaa jatkaa, mutta kun rouva oli vaiti, puuttui hän uudelleen
puheeseen, vaikkakin ilmeisesti sangen varoen. »Katsahtakaa
ympärillenne, jalo rouva», sanoi hän, »ja huomatkaa nämä
suojamuurit, jotka ympäröivät tätä kartanoa, se ankara
salaperäisyys, jolla Englannin kirkkain jalokivi kätketään ihailevilta
katseilta. Nähkää, kuinka tarkasti Teidän jokaista askeltanne
valvotaan ja jokaista liikettänne rajoitetaan tuon Foster-tolvanan
viittauksesta. Havaitkaa kaikki tämä, ja päättäkää itse, mikä siihen
voi olla syynä.»
»Herrani tahto», vastasi kreivitär; »eikä minun tule etsiä mitään
muuta syytä.»
»Hänen tahtonsa tosiaankin», vastasi Varney; »ja hänen tahtonsa
syntyy rakkaudesta, joka on sen esineen arvoinen. Mutta jos kenellä
on aarre ja jos hän pitää sitä suuressa arvossa, haluaisi hän usein,
sikäli kuin hän sitä aarrettaan arvostaa, suojata sitä muiden
saaliinhimolta.»
»Mitä hyödyttää kaikki tämä puhe, herra Varney?» oli rouvan
vastaus;

»Te haluatte saada minut uskomaan jaloa herraani
mustasukkaiseksi. —
Jos otaksuisimmekin, että niin olisi asianlaita, niin kyllä minä osaan
mustasukkaisuuden parantaa.»
»Tosiaanko, rouva!» huudahti Varney.
»Se käy siten», vastasi rouva, »että minä aina puhun herralleni
totuuden; että minä aina pidän mieleni ja ajatukseni hänen edessään
niin puhtaina kuin tuo kiilloitettu kuvastin tuossa; niin että kun hän
katsahtaa sydämeeni, näkee hän siellä vain omien piirteidensä
heijastuksen.»
»Minä olen mykkä, rouva», vastasi Varney; »ja kun ei minulla ole
mitään syytä huolehtia Tressilianista, joka vuodattaisi sydänvereni,
jos voisi, niin taivun minä helposti siihen, mikä saattaa kohdata sitä
herraa, kun Teidän suora tunnustuksenne ilmaisee hänen rohjenneen
tunkeutua Teidän yksinäiseen asuinpaikkaamme. — Te, joka tunnette
herrani paljoa paremmin kuin minä, voitte myös arvata, jättääkö hän
moisen loukkauksen kostamatta.»
»Ei, jos minun täytyisi ajatella olevani syynä Tressilianin
perikatoon», sanoi kreivitär, — »minun, joka olen jo tuottanut
hänelle niin paljon tuskaa, olisin mieluummin vaiti. — Ja kuitenkin:
mitä se hyödyttäisi, koska hänet näki Foster ja luullakseni vielä joku
muukin? — Ei, ei, Varney, älkää enää sitä vaatiko. Minä kerron koko
asian herralleni, ja minä puolustan Tressilianin hulluutta niin
taitavasti, että puolisoni jalo sydän pikemmin taipuu häntä
auttamaan kuin rankaisemaan.»
»Teidän arvostelunne asiasta, rouva», vastasi Varney, »on minun
ajatustani paljoa korkeampi, etenkin kun Te voitte, jos haluatte,

koetella jäätä ennen sille astumistanne, mainitsemalla Tressilianin
nimen herralleni ja tarkkaamalla, kuinka hän sen kestää. Foster ja
hänen palvelijansa eivät tunne Tressiliania henkilökohtaisesti, ja minä
voin helposti keksiä heitä varten jonkun järkevän syyn, joka selittää
tuntemattoman miehen ilmestymisen näille maille.»
Rouva vaikeni hetkiseksi ja vastasi sitten: »Jos, Varney, on
tosiaankin totta, ett'ei Foster vielä tiedä, että mies, jonka hän näki,
oli Tressilian, niin myönnän, ett'en mielelläni soisi hänen saavan
tietää sellaista, mikä ei häntä mitenkään koske. Hän on jo muutenkin
kyllin ankara minua kohtaan, enkä minä suinkaan haluaisi häntä
omien asiaini tuomariksi enkä neuvonantajakseni.»
»Rauhoittukaa», sanoi Varney, »mitä on sillä kärtyisellä
äijänkähnyksellä tekemistä Teidän Armonne yksityisissä asioissa? —
Ei totisesti enempää kuin kahlekoiralla, joka vartioitsee pihaansa. Jos
hän on vähimmässäkään määrässä Teidän Armollenne
vastenmielinen, niin on minulla kylliksi valtaa toimittaakseni hänen
tilalleen isännöitsijän, joka on paremmin Teidän tahtonne
mukainen.»
»Herra Varney», sanoi kreivitär, »jättäkäämme tämä kysymys —
jos minulla on jotakin valittamista palvelijain suhteen, jotka herrani
on asettanut ympärilleni, täytyy valittamisen tapahtua herralleni
itselleen. — Kuulkaa! Minä eroitan hevosen kavioin kapsetta. — Hän
tulee! hän tulee!» huusi hän ja hypähti riemuisaan seisaalleen.
»En voi uskoa hänen vielä tulevan», sanoi Varney; »enkä Teidän
voivan kuulla hänen hevosensa kavioin kapsetta näiden paksulti
verhottujen akkunain läpi.»

»Älkää minua pidättäkö, Varney — korvani ovat tarkemmat kuin
Teidän — se on hän!»
»Mutta, rouva! — mutta, rouva!» toisteli Varney levottomana, yhä
vieläkään väistymättä hänen tieltään. — »Minä rohkenen uskoa,
ett'ei se, mitä olen tässä puhunut alamaisen velvollisuuden ja
palvelusinnon pakottamana, kääntyisi minun tuhokseni? — Minä
toivon, ett'ei minun rehellistä neuvoani selitettäisi vahingokseni? —
Minä rukoilen, ett'ei — —»
»Tyyntykää, mies — tyyntykää!» huudahti kreivitär, »ja päästäkää
hameeni — Te olette liian rohkea pidättäessänne minua tuolla
tavalla. — Rauhoittukaa, en enään ollenkaan ajattele Teitä!»
Samassa avautui kaksipuolinen ovi selkiseljälleen, ja yleväryhtinen,
pitkään, tummaan ratsastusviittaan kääriytynyt mies astui
huoneeseen.
VII Luku.
                                    Hän
    Hovituulet tuntee; hovin vuorovedet,
    Salaiset särkät, pohjapyörteet tietää.
    Katseensa tuima kaataa, hymynsä nostaa.
    Taivaankaarena hän loistaa — värinsä,
    Pelkään, tuskin kestävämmät lie.
Vanha näytelmä.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Spectral Theory Of Value And Actual Economies Controllability Effective Demand And Cycles 1st Edition Theodore Mariolis

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Spectral Theory Of Value And Actual Economies Controllability Effective Demand And Cycles 1st Edition Theodore Mariolis

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78