Test Bank for Foundations of Nursing, 3rd Edition: Lois White

Test Bank for Foundations of Nursing, 3rd Edition: Lois White
Test Bank for Foundations of Nursing, 3rd Edition: Lois White
Test Bank for Foundations of Nursing, 3rd Edition: Lois White

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankbell.com
Test Bank for Foundations of Nursing, 3rd Edition:
Lois White
_____ Tap the link below to start your download _____
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-foundations-
of-nursing-3rd-edition-lois-white/
Find test banks or solution manuals at testbankbell.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
Test Bank for Foundations of Basic Nursing, 3rd Edition :
White
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-foundations-of-basic-
nursing-3rd-edition-white/
Test Bank for Foundations of Maternal and Pediatric
Nursing, 3rd Edition : White
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-foundations-of-maternal-
and-pediatric-nursing-3rd-edition-white/
Test Bank for Medical Surgical Nursing An Integrated
Approach, 3rd Edition: White
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-medical-surgical-
nursing-an-integrated-approach-3rd-edition-white/
Cost Accounting – A Managerial Emphasis Horngren 13th
Edition Test Bank
http://testbankbell.com/product/cost-accounting-a-managerial-emphasis-
horngren-13th-edition-test-bank/

3. Test Bank For Financial Accounting Theory and Analysis:
Text and Cases Tenth (10th) By Richard G. Schroeder,
Myrtle W. Clark, Jack M. Cathey
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-financial-accounting-
theory-and-analysis-text-and-cases-tenth-10th-by-richard-g-schroeder-
myrtle-w-clark-jack-m-cathey/
Test Bank for Essentials of Nursing Leadership &
Management, 2nd Edition: Patricia Kelly
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-essentials-of-nursing-
leadership-management-2nd-edition-patricia-kelly/
Test Bank for International Marketing, 10th Edition :
Czinkota
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-international-
marketing-10th-edition-czinkota/
Test Bank for Campbell Essential Biology, 5th Edition:
Simon
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-campbell-essential-
biology-5th-edition-simon/
Test Bank for Seeing Sociology An Introduction, 2nd
Edition : Ferrante
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-seeing-sociology-an-
introduction-2nd-edition-ferrante/

4. Test Bank for I Never Knew I Had A Choice Explorations in
Personal Growth, 9th Edition: Corey
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-i-never-knew-i-had-a-
choice-explorations-in-personal-growth-9th-edition-corey/

5. Test Bank for Foundations of Nursing, 3rd Edition: Lois White
Download full chapter at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-
foundations-of-nursing-3rd-edition-lois-white/


Chapter 1—Student Nurse Skills for Success

MULTIPLE CHOICE

1. The student nurse attends a lecture and takes notes to acquire knowledge, skill, or both over the course
content. This demonstrates which principle?
a. education c. learning
b. encoding d. metacognition


ANS: C
Learning is the act or process of acquiring knowledge, skills, or both in a particular subject area.
Learning is the basis for developing the knowledge and skills required to be a nurse.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

2. The client displays anger toward a recent diagnosis of cancer. The student nurse understands that this
represents the client’s:
a. attitude c. inclination
b. attribute d. influence


ANS: A
Attitude, which is a manner, feeling, or position toward a person or thing, affects a person’s approach
to life experiences.

PTS: 1 DIF: Application REF: White (2010)

3. A characteristic, either positive or negative, that belongs to a person is known as an:
a. attitude c. inclination
b. attribute d. influence


ANS: B
Attributes are also sometimes referred to as strengths and weaknesses. Positive attributes for nurses
include, for example, caring and compassion.

PTS: 1 DIF: Knowledge REF: White (2010)

4. The student nurse demonstrates competence in medication administration. The competence in the
activity performed by the student would be considered:
a. ability c. talent
b. perfectionism d. understanding


ANS: A
Ability is defined as competence in an activity, something that is learned, or that one is considered
proficient in a specific task.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

6. 5. After completing the first day of class, the nursing student has an overwhelming expectation of being
able to complete the entire week’s assignments in 1 day. This action BEST describes:
a. ability c. talent
b. perfectionism d. understanding


ANS: B
Perfectionism is an overwhelming expectation of being able to get everything done. It does not have
any connection to ability, talent, or understanding to complete the task.

PTS: 1 DIF: Application REF: White (2010)

6. To achieve success in an academic program and in life, a nursing student must develop competence in
basic skills such as reading, arithmetic and mathematics, writing, and speaking. For the student nurse
to understand and process information, which additional skill is required?
a. studying c. memorizing
b. listening d. drawing


ANS: B
The basic skills associated with success in educational programs (and in life) are reading, arithmetic
and mathematics, writing, listening, and speaking. Listening is necessary to begin to understand and
process information, such as in class lecture and discussion sessions or in the client care setting.

PTS: 1 DIF: Application REF: White (2010)

7. Which generic term refers to a heterogeneous group of disorders manifested as significant difficulties
in the acquisition and use of listening, speaking, reading, writing, reasoning, or mathematical abilities?
a. educational delays c. mental deficiency
b. learning disability d. mental retardation


ANS: B
Learning disability is a generic term that refers to a heterogeneous group of disorders manifested as
significant difficulties in the acquisition and use of listening, speaking, reading, writing, reasoning, or
mathematical abilities. Having a learning disability will not prohibit a student’s success, but the
student needs to be aware of his or her different abilities.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

8. The term learning style can BEST be described as the:
a. concept that an individual may excel at one subject and do poorly in another
b. concept that an individual may prefer certain subjects over others
c. difference between certain individuals who easily learn new data versus those who find
learning new data difficult
d. ways an individual best receives, processes, and assimilates knowledge about a subject


ANS: D
The term learning style can best be described as the ways an individual best receives, processes, and
assimilates knowledge about a subject. Learning styles are cognitive functions, which are ways to
assist students to perceive, remember, think, and solve problems.

PTS: 1 DIF: Knowledge REF: White (2010)

9. The student nurse is primarily a visual learner. The MOST helpful learning strategies to prepare for an
exam would include:
a. participating in a study group to exchange ideas through discussion
b. reading chapters from course textbooks aloud

7. c. rewriting lecture notes
d. reading over lecture notes and textbooks


ANS: D
Visual learners prefer to obtain information through the senses by seeing it as a visual image; they
relate best to information they have seen in texts or in their own notes or diagrams. For example, a
visual learner who listens to a classroom lecture is likely to take notes about the subject to better
master the material.

PTS: 1 DIF: Application REF: White (2010)

10. The student nurse is primarily a kinesthetic learner. The MOST helpful learning strategies to prepare
for an exam would include:
a. participating in a study group to exchange ideas through discussion
b. reading chapters from course textbooks aloud
c. rewriting lecture notes
d. reading over lecture notes and textbooks


ANS: C
Kinesthetic learners prefer to learn by touch, movement, imitation, and practice; they best understand
information by touching or feeling the material and by processing the information in their own way.
For example, a kinesthetic learner who listens to a classroom lecture may take notes and later rewrite
them after processing the material. It is important for students to recognize that no one style is “better”
than another and that each style is used to some extent, depending on the learning situation.

PTS: 1 DIF: Application REF: White (2010)

11. The student nurse uses problem solving to BEST meet the goals of the course assignment by the use of
which of these systems?
a. encoding c. mnemonics
b. metacognition d. time management


ANS: D
A time-management plan reflects a system that helps individuals meet goals through problem solving;
it can provide assistance in accomplishing tasks or activities in a specified amount of time. Strategies
for time management include analyzing time commitments, knowing oneself, clarifying goals, setting
priorities, and disciplining oneself to stick to the plan until the goal is achieved.

PTS: 1 DIF: Application REF: White (2010)

12. The student nurse understands that the barriers to effective use of time include such things as clutter,
interruptions, procrastination, and:
a. delegation c. making lists
b. perfectionism d. taking activity breaks


ANS: B
Perfectionism is an overwhelming expectation of being able to get everything done. This can be a
barrier to the effective use of time.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

13. The student nurse has delayed the completion of a course project for several days. The student’s
actions are an example of:
a. delegation c. learning disability
b. perfectionism d. procrastination

8. ANS: D
Procrastination is the intentional putting off or delaying of an activity that should be done.
Procrastination is a time waster as it does not afford effective use of time management.

PTS: 1 DIF: Application REF: White (2010)

14. Which of these terms BEST describes a barrier to effective use of time caused by setting unrealistic
goals?
a. delegation c. learning disability
b. perfectionism d. procrastination


ANS: B
Perfectionism is an overwhelming expectation of being able to get everything done. It does not have
any connection to ability, talent, or understanding to complete the task. Perfectionism is a barrier to
effective use of time management.

PTS: 1 DIF: Knowledge REF: White (2010)

15. The learning strategy by which a memorable word or phrase is created from the list of items that an
individual is trying to recall is known as:
a. encoding c. mnemonics
b. metacognition d. time management


ANS: C
A mnemonic is a method for assisting with association and recall of information. It is a memorable
word or phrase created from the list of items that an individual is trying to recall.

PTS: 1 DIF: Knowledge REF: White (2010)

16. In developing a study plan to cover a particular chapter or unit of nursing content, the student nurse
would identify which of these steps to be the MOST helpful as part of the plan?
a. previewing the material to be included
b. taking specific study breaks
c. listening to classical music
d. having snacks and beverages readily available


ANS: A
Setting up the study plan allows the learner to enter the study place with a positive attitude toward
reaching the specific study goal. Steps to consider: Preview the material to be studied. Consider the
chapter heading. Read the objectives for the chapter. Scan the vocabulary section and the end-of-
chapter summary and questions. Set up your questions. Read and take notes. Reread when necessary.
Reflect or create your individual style cues. Review or summarize the information.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

17. A disciplined intellectual process of applying skillful reasoning, imposing intellectual standards, and
self-reflective thinking as a guide to belief or action is known as:
a. problem solving c. critical thinking
b. metacognition d. learning style


ANS: C

9. Definitions of critical thinking: “A mode of thinking--about any subject, content, or problem--in which
the thinker improves the quality of his or her thinking by skillfully taking charge of the structures
inherent in thinking and imposing intellectual standards upon them” (Paul); “reflective and reasonable
thinking that is focused on deciding what to believe or do” (Ennis); “an investigation whose purpose is
to explore a situation, phenomenon, question, or problem to arrive at a hypothesis or conclusion about
it that integrates all available information and that can therefore be convincingly justified” (Kurfiss);
“the attentive commitment to a self-reflective process of examining one’s thoughts, ensuring that the
thinking occurring meets intellectual standards” (Heaslip).

PTS: 1 DIF: Knowledge REF: White (2010)

18. Standards for critical thinking provide a valid, reliable measure of the quality of critical thinking and
include which of the following?
a. clarity c. inclusion
b. approximation d. scope of coverage


ANS: A
Fundamental to quality thinkers is the ability to think clearly. Clarity of thought means placing facts
and ideas into a logical and coherent framework. Be sure that the words used clearly express the
intended message.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

19. The student nurse received a low score on the first exam of the course. Which of these strategies is
MOST appropriate?
a. changing majors
b. comparing scores with others in the class
c. determining why each question was missed
d. studying more for the next exam


ANS: C
Students can improve the outcome on any test by first analyzing their attitudes, preparation methods,
and behaviors related to testing. Some specific test-taking skills include identifying error patterns
(knowing why the answer selected is wrong); reading the questions carefully before selecting an
answer; improving vocabulary in the area of content being tested; minimizing inferences about the
questions or options; identifying priorities correctly; and knowing the material through regular study
and preparation.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

20. The student nurse is aware that using the components of reasoning, including such things as purpose,
assumptions, developing conclusions, will allow the student to figure things out or to solve problems.
Which of the following is an additional component of reasoning?
a. sources of data c. historical perspective
b. implications and consequences d. rationalizations


ANS: B
The components of reasoning are purpose, assumptions, developing conclusions, and implications and
consequences.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

21. Which of these statements BEST describes the purpose of testing in a nursing program?
a. to weed out students who are unsuited for nursing
b. to demonstrate what a good nurse the student will be

10. c. to measure what the students know and indicate what still needs to learned
d. to obtain grades that represent what the student knows about nursing


ANS: C
Teacher-constructed or standardized tests are used throughout the nursing program to assess students’
learning progress, assess what the students know, and indicate what still needs to learned.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

22. After receiving a low score on an exam, the nursing student should use which of these approaches for
improving test-taking skills?
a. doing most of your studying just before the test
b. engaging in meditation
c. balancing your intake of food and activity before a test
d. analyzing why you gave any wrong answers


ANS: D
Some specific test-taking skills include identifying error patterns (knowing why the answer selected is
wrong); reading the questions carefully before selecting an answer; improving vocabulary in the area
of content being tested; minimizing inferences about the questions or options; identifying priorities
correctly; and knowing the material through regular study and preparation.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

23. Because the LP/VN works primarily under the supervision of registered nurses or other health care
providers, the LP/VN’s scope of practice is considered to be:
a. independent c. collaborative
b. dependent d. contingent


ANS: B
Licensed practical and vocational nurses are dependent practitioners, meaning that an RN, doctor,
dentist, or some other health care provider must supervise them.

PTS: 1 DIF: Knowledge REF: White (2010)

24. The term scope of competence can BEST be described as:
a. skills that individual LP/VNs have acquired
b. legally defined tasks that LP/VNs can perform
c. procedures that LP/VNs can delegate to others
d. skills that are outside the LP/VN’s scope of practice


ANS: A
The term scope of competence is skills that individual LP/VNs have acquired. The skills may be
legally defined tasks that LP/VNs can perform; however the individual may not be competent to
perform the task.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

25. When considering delegation of tasks, the student nurse is aware that unlicensed assistive personnel
(UAP) can only perform tasks that are:
a. designated by employer policies and procedures
b. within the scope of practice of RNs and LP/VNs
c. prescribed by state laws
d. learned on the job

11. ANS: A
Tasks of the UAP do not have a scope of practice. A task that falls within the protected scope of
practice of any licensed professional (including RNs and LPNs) cannot be performed by a UAP.
Unlicensed assistive personnel (UAP) can only perform tasks that are designated by employer policies
and procedures.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

26. In any health care setting, the student nurse is aware that ultimate accountability for delegation of
nursing tasks remains with:
a. the health care provider
b. the health agency itself
c. the licensed nurse
d. the person to whom the task is assigned


ANS: C
Delegation is the process of transferring to a competent individual the authority to perform a specific
task in a specific situation. State provisions for delegation of nursing tasks vary. The licensed nurse
retains accountability for the delegation; that is, the nurse has the responsibility for actions and
inactions performed.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

27. When an LP/VN is delegating or assigning the accomplishment of a specific task, which of these
factors should be considered FIRST?
a. Should this task be delegated for a specific client?
b. Is this the appropriate client setting for this task to be performed?
c. Are there sufficient resources available for this task to be performed?
d. Can the task be clearly described to the assigned personnel?


ANS: A
When delegating or assigning tasks, five factors must be considered: the potential for harm, the
complexity of the task, the required problem solving and innovation, the unpredictability of the
outcome, and the required coordination and consistency of the client’s care.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

28. Which factor should be examined FIRST when the LP/VN is establishing priorities of care for a
client?
a. To whom can certain tasks be assigned?
b. Has the client previously been assigned to be cared for by unlicensed assistive personnel?
c. What is the client’s current health care status?
d. Has the client been hospitalized before?


ANS: C
When delegating or assigning tasks, five factors must be considered: (1) the potential for harm, (2) the
complexity of the task, (3) the required problem solving and innovation, (4) the unpredictability of the
outcome, and (5) the required coordination and consistency of the client’s care. The five rights of
delegation provide further direction in making appropriate decisions about delegation: right task, right
circumstance, right person, right direction/communication, and right supervision.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

29. Upon completion of a nursing education program, the student nurse is aware that the FIRST task to
focus on is to:

12. a. obtain a job
b. pass the NCLEX-PN examination
c. obtain a temporary nursing permit
d. review the nursing practice act in your state


ANS: B
As completion of the educational program nears, the student’s thoughts should turn to the licensing
examination NCLEX-PN. The NCLEX-PN tests the skills and knowledge required for entry-level
practice. The state boards use the results to determine whether a license will be issued.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

MULTIPLE RESPONSE

1. When preparing for the final exam in this course, the nursing student is aware that which of the
following are considered time-wasting measures? (Select all that apply.)
a. Have the telephone close by to answer.
b. Spend study time in a quiet area.
c. Gather all the items for studying in one place.
d. Delay studying until all other activities are finished.
e. Make sure that all notes are perfectly written.
f. Delegate home activities to other family members.


ANS: A, D, E
Limit interruptions by turning off telephone ringer and allowing answering machine to pick up calls,
make sure all your supplies for studying are gathered before starting to decrease interruptions, study
while rested and alert, allow family and friends to assist with tasks to decrease stress, and recognize
that perfectionism can decrease productivity.

PTS: 1 DIF: Comprehension REF: White (2010)

2. The nursing student received a failing score on the first exam. The student develops a plan to increase
the score of the next exam by including which of the following activities? (Select all that apply.)
a. understand each missed question and review related content
b. move on to the next area of content
c. wait until peers take the test and ask what was on it
d. stay home to have extra study time instead of attending class
e. attend test reviews
f. look for patterns among the mistakes


ANS: A, E, F
Test reviews assist students with understanding mistakes and patterns of errors on exams. Students
need to accumulate knowledge and are held accountable for the content missed on exams.

PTS: 1 DIF: Application REF: White (2010)

13. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

14. kerran varoittanut Joelia sekä sanonut vaanineensa, että isä salaa
suositteli ja tyrkytteli siskonsa poikaa sormensuolaisten tilalle, mutta
varoitus ei Joeliin pystynyt.
— Kas Syyrakkia, miten nuolee omat jälkensä. Sanokaamme
kolmannelle urholle terve, virkkoi Joel pilkallisesti.
— Luehan urhot tarkemmin.
Jo siirtyi neljäs vastustaja entisien lisäksi. Se oli suuriperheinen
työmies, jonka mieli paloi vaaksalaisten tilalle.
— Neljään on pian luettu. Toivon ettei lukunne kohoa monella
neljällä, vaikka seisoisimme tässä viikon.
Tanhualla syntyi levottomuutta ja kohinaa, mutta Joel erhettyi sen
merkityksestä. Kohinan asetuttua kuului jälleen Punakorven
miehekäs ääni. Sanoissa uhkui vakaumusta ja väistymätöntä
rohkeutta, kun hän virkkoi:
— Oli meitä neljä tai neljäkymmentä, on samantekevä. En puhu
muiden kuin itseni edestä, ja minun lyhyt järkeni sanoo, ettei lakko
ole oikeutettu.
— Mutta nämä taivaan alle paiskatut rievut ja käsialat huutavat
että se on oikeutettu, huutavat, jotta maailma kaikuu, vastasi Joel
innoissaan ja yhä vielä luottaen voittoon.
— Miksi herkesitte veropäiviä suorittamasta?
— Taistellaksemme totuuden ja oikeuden puolesta.

15. — Eipä, herkesitte vain, jotta voisitte nostattaa myrskyn
Pohjavaltaa vastaan. En puhu kuin itseni edestä. Tehkää vaikka sata
lakkoa, mutta elkää tulko sanomaan, että te estätte minua
huomenna suorittamasta veropäivää.
— Meillä ei ollut muuta keinoa kuin laventaa taistelu, jatkoi Joel
yhä omien puolustuksiensa latua. Vaaksan suusta vietiin leipä s.o.
Patapelto, Sormensuosta ainoa maitotilkka s.o. Itäinen.
— Ja sinun älysi laukkaa pellon ja niityn ympäri, laukkaa yhteen ja
samaan suuntaan kuin liikkeessä oleva myllynkivi.
Tanhualla kuului äänekäs nauru, ja se oli neulanpisto Joelin
torkkuvaan järkeen. Koko lakkohanke alkoi rutista ja häilähdellä, sen
ryöpyt, sensijaan että olisivat voimakkaasti lennähtäneet
vavahuttelemaan Pohjavallan mahtia, alkoivatkin roiskahutella
ivahyrskyjä häntä itseä kohti. Punakorven sanat hänen älynsä
laukkaamisesta myllynkiven tavoin yhteen ja samaan suuntaan,
vitsoi häntä kuin kolttupoikaa. Hän yritti puhua, mutta lauseet
heittivät kuperikeikkoja, hän yritti innostua, mutta hän nolostui kahta
hullummin.
— Herkeä jo, pieni olet papiksi, kuului ivallinen ääni joukosta.
— Pieni olen ja pienuuteni tunnen, mutta huomatkaa, ystävät, että
oli pelto, tanhua ja tupa, joita olin tottunut pitämään ominani,
mutta…
Joel lämpeni äkkiä, kuten olisi taikavoima vaikuttanut häneen. Ja
hän alkoi uudelleen puhua. Loihtien silmiensä eteen Sormensuon
tanhuan, jossa vallitsi ihka samallainen sekasorto, ja kiinnittäen
ajatuksensa vain yksinomaan Sormensuon menettämiseen, kasvatti

16. hän silmänräpäyksessä voimakkaita tunteita sydämmeensä, jotka
hän puki niin lämpöisiksi sanoiksi ja lauseiksi, että ne olisivat voineet
kiviäkin hellyttää. Kirkas totuus oli ainoastaan siinä, esitteli hän, että
hänellä ja hänen isällään oli ihmisten ja Jumalan nähden oikeus
Sormensuon maatilkkuun, olipa tilkku peltoa tai niittyä tai
sammalsuota tai kivimäkeä. Oikeutensa olivat he ostaneet otsansa ja
selkänsä hiellä, monivuotisella raatamisella.
Mutta joukko ei enää viitsinyt kuunnella, tanhua alkoi harventua.
Punakorven ja hänen seuralaistensa lähtö oli kuin merkinanto
kokouksen hajoomiseen. Heikot astuivat rehentelevästi vastustajien
jälessä tanhuan porttia kohti, keskinkertaiset eli maltilliset luikkivat
tiehensä äänettä ja huomiota herättämättä. Kun Joel vihdoin lopetti,
näki hän tanhualla vain nuo kuusi jyrkkää, niiden lisäksi oman
isänsä, vaaksalaiset, Paulat ja Kouran.
Oivallettuaan säälimättömän todellisuuden, herahtivat kyyneleet
Joelin silmiin. Tuokion taisteli hän niitä vastaan, tuokion vain, sitte
hänen kätensä puristausivat nyrkkiin ja kohousivat ylös kesäyön
taivasta kohti.
— Koston päivä on tuleva, minä vannon että se on tuleva. Joel loi
kiinteän katseen isäänsä, Vaaksaan, Pauloihin ja Kouraan.
— Epäilettekö sen tuloa?
Kysytyt vaikenivat… ja loivat katseensa maahan.

17. V
Raitis syysaamu. Pilvetön taivas kaareutui pääkaupungin yli jonka
kaduilla jo tykytti vilkas liike. Par'aikaa juna ajoi Kaisaniemen sivu.
Joku silmänräpäys vielä, ja matkustajat astelivat aseman portaita
alas, issikkarivissä syntyi liikettä, piiskat läjähtelivät, ajoneuvot toisen
jälestä lähtivät vierimään ja niiden vierimiseen ja kavioiden
kapseesen häipyi koko kohtaus, uudistuakseen ihka samallaisena
muutaman kotvan kuluttua.
Viho viimeisenä asteli aseman portaita alas Joel. Hän näytti
hajamieliseltä ja höpertyneeltä. Pääkaupunki teki häneen nutistavan
vaikutuksen. Kun juna ajoi Töölönlahden poikki ja kun Pitkäsilta ja
kaupunki humahti näkyviin, kulki väreily hänen selässään.
Seisoen aseman rappusilla silmäili Joel pääkaupunkia, jonka
suuremmoisuus yhä vain kasvoi. Vihdoinkin painui hän alas kadulle,
ohjaten askeleensa Ateneumia kohti. Silloin tällöin loi joku
vastaantulija silmäyksen häneen. Silmäys tarkoitti oikeastaan Joelin
pukinetta ja suurta nyytiä, jota hän kantoi vuoroin olallaan, vuoroin
kainalossaan. Pukine ansaitsikin huomiota. Hattu oli vanha,
taitteinen ja kellastunut, sinertävät housut olivat lyhyet ja ulettuivat
korkeintaan nilkan tienoille, mutta housunlahkeiden niukan pituuden

18. korvasi ruskean takin suhteeton pituus ja avaruus. Se mukautui vain
selkälapojen kohdalta vartaloa myöten, heiluen muilla kohdin omissa
valloissaan, miten sitä milloinkin huvitti. Pukua kantavan henkilön
kesakkoinen naama, luiseva vartalo ja heiluva käynti suli
jonkinlaiseen hymyilevään sopusointuun vaatetuksen kanssa.
Viimemainittu koristi miestä ja mieskin koristi vaatetustaan.
Polettuaan katuja tuonne ja tänne, ohjautui Joel kauppatorille.
Näky, joka siellä levisi hänen eteensä, oli omiaan ravistelemaan
hänestä kaikki selkäväreilyt, kivimuurien ja komeuden synnyttämät.
Maalaiskuormat hevosineen ja ajajineen tuoksahtivat kuin kotoisilta
terveisiltä, ne vipusivat mielen tasapainoon ensi vilauksella.
Nyyttineen puikkelehti Joel kuormarivien välissä ristiin rastiin ja ilman
vakituista päämäärää, mutta hilautuen yhä kalasatamaa kohti.
Lipuessa ja silmäillessä kului aika hopusti, maalaiskuormat katosivat
ajajineen ja hevosineen, niiden sijaan alkoi ilmaantua varsiluudan
liikuttajia. Niiden esiintyminen teki Joeliin virkistävän vaikutuksen.
Hän otaksui asian siksi, että kymmenestä luudanliikuttajasta
yhdeksän tarjoutuu hänelle emintimäksi, jottei muuta kuin hyväksyy
sen, minkä itse lystää.
Joel lähti nyyttineen luutijoitten sekaan ja silmäili heitä. Kovin
monta ei silmäiltävänä ollutkaan, pian hän oli tehnyt valintansa.
— Kestääkö miten kauan, ennenkuin yhdessä lähtään kotiin?
Joel oli pysähtynyt lyhyen eukon lähelle. Kysymyksen tehtyään
nauroi hän ääneensä ja nyökäytteli päätään tuttavallisesti. Eukko loi
häneen omituisen katseen, jossa pikku suuttumus ja pikku nauru
näyttivät riitelevän vallasta, mutta ei vastannut sanaakaan. Joel oli
poistuvinaan, astui askeleen tuonne, toisen tänne, pyörähti jälleen
eukon lähelle ja tokasi äskeiseen tapaansa:

19. — Kuten emäntä näkee, ollaan niinkuin neljän seinän puutteessa.
Silmäyksestä, jonka eukko loi Joelin sinertäviin housuihin ja
laveaan takkiin, näkyi että pikku nauru vei voiton pikku
suuttumukselta. Mutta vieläkään ei hän ryhtynyt puheluun. Joelin
kärsivällisyys ei loppunut eikä hän ajatellutkaan peräytyä. Hän teki
saman tempun kuin äskenkin, asteli jonkun askeleen vain
astellakseen, pyörtihe sitte entistä tutumpana ja varmempana eukon
eteen ja virkkoi:
— Tietäähän emäntä, ettei tämä tämmöinen poika milloinkaan
haise viinalta eikä rommilta.
Eukko herkesi työstä, nojautui luudan varteen, silmäili Joelia ja
nyyttiä.
— Vai et haise viinalta etkä rommilta.
Sanoja seurasi ensin päännyökäys, sitte nauru. Ääni ei ollut erin
miellyttävä eikä naisellinen.
— Miten monesti tässä kylässä pitää kysyä, ennenkuin suvaitaan
vastata. Kotipuolessani riittää yksi ja ensimmäinen kerta, virkkoi Joel,
ollen olevinaan jo harmissaan.
— Mistä olet kotoisin?
Kysymystä seurasi tyystä silmittely. Joel mainitsi kotipitäjänsä
nimen, mainitsipa kylän ja torpankin.
— Milloin olet tullut tänne?
— Noin pari tuntia sitte?

20. — Etkä tunne täällä ketään?
— En, en kerrassaan ketään muuta kuin entisen isäntäni siskon,
mutta hän on ryökynä ja käy piirustuskoulua.
— Aiotko jäädä tänne?
— En ainoastaan aio, vaan jäänkin.
— Mitä sinä osaat?
— Minä veistän puusta vaikka tuon tuommoisen.
Joel osoitti kädellään Katajanokan kirkkoa. Luutija tuumaili kotvan
ja tuumaillessa tarkasti hän salaa Joelin laihoja, kesakkoisia kasvoja.
— Jos on ahdas, makaan lattialla.
— Käyhän tuonne, käski eukko, osoittaen muuatta vihanneksien
myyjää, jonka kojeet olivat laitimaisimpina. Istu siellä ja odota. Sano
että olet Varpusen Annin hyyriläinen.
— Hyvä juttu.
Emintimän valinta oli tehty, keventynein mielin lähti Joel
astelemaan nyyttineen osoitetun vihanneksien myyjän luo, odotti
siellä jonkun tiiman, kunnes Annin kera sitte yhdessä jouduttivat
viimemainitun kotiin. Se oli pieni, hellalla varustettu huone, jonka
ainoa ikkuna oli pihamaahan päin. Huoneen kolmantena asukkaana
oli kansakouluijässä oleva tyttö Miija, joka oli Annin tyttärentytär.
Miijan äiti oli kuollut, isä, joku tehtaan työmies, oli mennyt toisiin
naimisiin, ja Miija oli majautunut muorin luo.

21. Illalla oli Joel puheluhaluinen. Tottumattomana työttömän päiviin,
ei hän tuntenut väsymystä makuulle asetuttuaan. Unta odotellessa
virkkoi hän:
— Minäpä arvaan että lattian tällä kohden on ennenkin tavannut
olla makuusija.
— Onpa tavannutkin.
— Väliin tässä on maannut joku tyttönen, väliin miehen muotonen.
Ne ovat tulleet ja menneet eikä niistä ole talossa tykätty.
— Kuka sen on sanonut?
— Minä sen viimeksi sanoin. Hyvä että ovat menneet, en voi
muuta kuin kiittää…
— Se on oikein, että nukut kiitos huulillasi.
— Mistäpä uni laiskan luihin? Ei tule sarvista kiskoenkaan.
— No, kun ei tule, niin kerroppa mitä varten lähdit tänne
kaupunkiin. Mitä varten lähdit mailman kyljille Sormensuosta.
— Se on kirjava juttu.
— Sittepähän kielesi saa kylläkseen. Alota alusta ja kerro suuret
sekä pienet.
Joel rupesi kertomaan. Hän alotti Itäisen merkityksestä
Sormensuon taloudessa, eteni siitä Pohjavallan ulkotalon
perustamishommiin. Edistyttyään häätöjutun ratkaisuun, alkoi häntä
unettaa ja hän lopetti.

22. — Mutta silloinhan oli talvi, kun teidät häädettiin.
— Oli kyllä silloin, kuin häätötuomio julistettiin, mutta sitä ei pantu
oitis täytäntöön. Sattui tapahtumia, käänteitä niistä kerron
huomenillalla.
Toisena iltana jatkoi Joel kertomustaan, lopettaen
lakkokokoukseen, joka pidettiin Vaaksan tanhualla. Vasta kolmantena
iltana kerkesi hän koskettelemaan syihin, jotka hänet ajoivat
maanpakolaisuuteen kotiseudultaan. Ne syyt olivat mielen katkeruus
sekä lakon onnistumattomuudesta johtunut häpeä. Häntä ruvettiin
ivaamaan koko kylässä, toiset julistivat hänet hourupäiseksi ja
narriksi, toiset kiroilivat häntä ja hioivat hampaitaan hänelle vihasta.
Toisien silmissä hän oli narri typerä, toisien silmissä yllyttäjä, riiviö.
Viimemainittujen vihan hän kesti, mutta iva ja pilkka karkoittivat
hänet pakenemaan.
— Kaiken muun lystin lisäksi teki morsiameni eron minusta.
Joel oli tuon sanovinaan vihannan leikkisästi, mutta lausuessa
pettikin äänen ryhti, kurkku ikäänkuin turposi silmänräpäykseksi
eivätkä sanat työntyneetkään loristen kuuluville.
Sitte hän jatkoi kertomustaan. Sormensuon tanhualta lähti eräänä
kesäiltana kolme miestä astelemaan. Metsätien polvekkeessa, johon
niin moni muisto liittyi ja josta polku painui alas pelloille ja taloihin,
erosi kolmas mies.
Kaksi, kertojan isä ja Vaaksa, suuntasivat askeleensa polkua
myöten kylään, kolmas, kertoja itse asteli kapeata maantietä, joka
pian yhtyi leveämpään maantiehen. Leveämpi vei maailmaan. Isän ja
Vaaksan mennessä armoa rukoilemaan Pohjavallan isännältä, polki

23. kertoja tulisesti maantietä. Vasta kun ventovieraat maisemat ja kylät
tulivat vastaan, vasta sitte, kun silmä kohtasi pelkkiä outoja kasvoja,
herkesivät kuulumasta korviin herjain naurut ja julmien kiroukset.
— Minne ajauduit ensin? kysyi Anni emäntä, kun Joel lopetti
kertomuksensa.
— Koetin tukkilaisena päivän muutaman, koetin rautatien töissä,
sitte hommauduin tänne. Muuttokirjat ovat taskussani, kaikki on nyt
kunnossa ja suorassa.
— Mihin aiot ryhtyä?
— Nähdään huomenna.
Seuraavana päivänä meni Joel satamaan työhön.
Ensi päivinä oli hän silmän syöttinä kaikille satamamaailman
jäsenille, syystä että hän oli muita erikoisempi. Oli
kesakkokasvoinen, laiha, luiseva, vääräsäärinen. Aivan kuin
kitukataja ja oravanpoika, jossa ei näkynyt muuta kuin nahka ja
pienet luut. Hänessä oli sekaisin jotakin äkäistä ja jotakin lystillistä,
joka aina pistihe silmään.
Kului viikko, toinenkin, Joel teki työtä ominpäin ja mitä töiksi
milloinkin sattui. Hänen henkilönsä rupesi kasvamaan
satamamaailmassa, sillä vähäpätöiseen vartaloon nähden oli hänen
työkykynsä vallan suhdaton. Tuntui kuin olisi itse paholainen vihkinyt
hänet työhön ja taikonut hänet nälän, janon ja väsymyksen
tuntemattomaksi. Luisevien käsien ja selän voima oli
hämmästyttävä. Joelin tarttuessa kiinni raskaaseen taakkaan

24. pullistuivat hänen sieramensa, hänen silmissään välähti, ja silloin
aina raskas taakka liikahti, kuten olisi miehinen mies siihen iskenyt.
Kuukauden jälestä luki Joel säästönsä. Tulos oli humalluttava ja
synnytti juhlahetken, joka oli hänen elämässään ensimmäinen
laatuaan. Hän oli ansainnut kuukaudessa yhtä paljo, kuin hänen
kotiseudullaan mies tapasi ansaita puolessa vuodessa. Moista
menestystä ei hän ollut osannut uneksiakaan. Seteleitä lukiessa
tuntui kuin olisivat valkoiset onnen varsat — onnetar esiintyi aina
Joelin mielikuvissa valkoisena varsana — hypelleet monesta aikaa
hänen ympärillään, hirnuen, pärskyen, hännät sojossa. Hän iski
silmää varsoille, hän nauroi niille, ja hän unhotti silmänräpäyksen
ajaksi setelit, sataman ja koko elämän todellisuuden. Ja hänen
silmiinsä taikoutui Eevan kuva. Lyhyt, kaitakasvuinen tyttö, punainen
pilkku vasemman poskikuopan lähettyvillä ja alaleuassa valkoinen
ristihammas, joka tytön nauraessa oli niin soma, ettei mitään sen
veroista maailmassa. Ja siniset silmät, sinisemmät taivaan sineä.
Menestyksestä piti välttämättä kirjoittaa Eevalle. Miija sopi
kirjuriksi, Joel itse saneli sanat ja lauseet. Puhutteluksi pantiin: kallis
ystäväni. Sitte jatkettiin: kaikki on hyvin päin. Se aurinko, joka laski
sysimustana Vaaksan tanhuan taa eräänä heinäkuun iltana, on
alkanut nousta jälleen kirkkaana ja lähettää nykyään kultaisia
säteitään Helsingin satamaan, jossa minä työskentelen. Et usko
miten helposti täällä voi ansaita rahoja. Parin kolmen vuoden
kuluttua palaan minä kotiin, sitte me ostamme pikku talon tai voipa
torpan. Menneet unhotamme. Pääasia on ettei onnemme särkynyt
maailmanrannan kareihin, vaikka jo siltä näytti. Rakkaat ja hauskat
terveiset. Jos joudut käymään Sormensuossa, kerro isälle nämä
iloiset uutiset. Osoitteeni on… Kirjoita pian.

25. Joel sommitteli tulevaisuutensa kirkkaihin väreihin. Ei ollut enää
pilveä minkään tuulen takana, sillä hän käsitti asian siksi, ettei hän
ollut tehnyt eroa Eevasta, vaikka Eeva oli tehnyt eron hänestä. Se oli
puoliero eikä sen paikkaamiseen siis tarvittu muuta kuin
puolisovinto. Välit olivat hänen puoleltaan kestävät ja lujat, ja
semmoisiksi ne muodostuvat Eevankin osalta, kun kirje, hänen
onnensa viesti, saapuu perille. Se oli hetken heikkoutta, kun tyttö
käski hänet menemään järveen. Koski se käskettyyn, koski
kipeästikin, mutta kalliimmalle ystävälle voi tuommoisen antaa
anteeksi.
Joskus nousi mieleen epäilys ja sen kera jotakin kaameata.
Menneisyys, kaikkine kirjavine ja odottamattomine tapauksine,
tuntuu toisinaan kaukaiselta. Ja tulevaisuuden ääriviivat, jotka ennen
olivat näyttäneet niin varmoilta ja likeisiltä, ne nyt tummenivat ja
häipyivät johonkin laveaan ja tolkuttomaan, jossa ei siintänyt äärtä
eikä rajaa. Mieli silloin kärsi jonkun hyristyttävän ja avuttomuutta
uikuttavan aavistuksen painostamana. Silloin piti ruveta laskujen
tekoon tulevaisuuden varalle. Kolme vuotta, korkeintaan neljä, ja
kaikki unelmat ovat toteutuneet. Unelmien keskuksena on torppa ja
Eeva. Tuvan ympärillä ovat pellot tummien metsien rajoittamina,
kuten Sormensuossakin. Metsän rannassa loistaa syysilloin tähti,
myrskyn raivotessa kohisee metsä, mutta kesällä pihlaja ja tuomi
kukkivat aittapolun reunoilla.
Yhä terästyneemmin teki Joel työtä…
Noina aikoina hankkivat satamamiehet järjestymään
ammattiliitoksi. Järjestyneiden ja järjestymättömien välit alkoivat
kiristyä, käsikähmä oli monesti syntyä miesten välillä, mutta näihin
saakka se toki välttyi. Joel siirtyi piankin järjestyneiden riveihin,

26. saavuttaen huomatun aseman työkykynsä vuoksi. Hän kyllä näki ja
ymmärsi, että yhteentörmäys tuli tapahtumaan ennemmin tai
myöhemmin järjestyneiden ja järjestymättömien välillä, mutta
omasta puolestaan ei hän tahtonut törmäystä jouduttaa. Hänen
toimintansa tähtäsi nyttemmin kahden ihmisen onnea, Eevan ja
hänen. Kaikki heidän ulkopuolellaan oli toisarvoista. Hänestä oli
yhdentekevä, muodostivatko satamatyömiehet järjestyneen
ammattiliiton, vai työskentelivätkö hajanaisina, sillä hän oli
korkeintaan kolmen neljän vuoden mies ja sitäkin vain hyvien
ansioiden vuoksi. Sataman jäädyttyä tarttuu hän kirveeseen. Yhtään
viikkoa, yhtään päivää ei saa hukkua.
Vihdoin tuli Eevalta kirje. Se oli hieman lystikäs ja surullinen,
hieman epäilevä ja luottava, hieman kylmä ja lämmin. Joelia ei se
tyydyttänyt. Hän oli odottanut sydämmellisiä ja iloisia
tunnepurkauksia, jotenkin siihen äänenlajiin, että kaikki on jälleen
hyvin ja ennallaan, mutta kirjeessä ei semmoinen henki huokunut.
Sen vähän minkä kirjoittaja jossakin rivissä sirutteli lämpöä ja
luottamusta, sen hän seuraavassa otti kaapaten takaisin. Joel
harmistui kirjettä lukiessaan. Harmin asetuttua nousi mieleen se
tumma, jossa ei ollut varmaa rajaa…
Kesken masennusta sattui tapaturma, joka paiskasi Joelin
muutamaksi päiväksi sairasvuoteelle. Silloin oli jo myöhä syksy,
jauholastilla lastattu laiva saapui satamaan. Järjestymättömät
ennättivät vallata purkaustyön, järjestyneet yrittivät kaapata heiltä
saaliin, mieliin kasvoi kiihko, joka ei ennustanut hyvää.
Yhteentörmäys oli laukeamaisillaan, mutta Joel koetti sitä hillitä,
viivyttäen neuvotteluita. Hän onnistuikin. Seuraavan laivan tulo ei
viivytellyt kauan, sen purkamistyö joutui järjestyneiden käsiin, ja
siten uhkaava ukkospilvi oli onnellisesti mennyt ohi. Mutta Joelia

27. kohtasi pikku onnettomuus, hän nyrjäytti oikean jalkansa, ja hänen
täytyi lähteä ajurilla kesken työtä kotiinsa. Ensimmäistä päivää
viruessa työtönnä iski hänen mieleensä kirjoitustaidon oppiminen.
Miijan vihot olivat omiaan koulumestariksi, Joel otti ne esiin, ja
hänen kankea kätensä ryhtyi piirtämään piiruloita ja
kirjoituskirjaimia. Viimemainitut hän vielä vähin tunsi kiertokoulun
ajoilta. Kaksi viisiviikkoista kertamaa oli hän käynyt kiertokoulua ja
oli hän toisella kertomalla raappinut kirjaimia kivitauluun, mutta taito
oli jo ammoin unhottunut. Täytyi alottaa alusta. Tunnin ahertamisen
jälestä seisoi paperilla: Eeva. Kaksi ensimmäistä kirjainta olivat
konstikkaimmat ja vaikeimmat, mutta Joel pani paraansa, ja kankean
käden täytyi totella. Lyijykynä oli tällöin jo kulunut niin lyhyeen, että
sitä piti veistää. Vielä tunnin aherrus, ja Eevan nimen rinnalla seisoi
ahertajan oma nimi. Onnellinen hymy levisi Joelin kasvoille. Nimet
sointuivat niin kauniisti, niissä oli luontevuutta, niissä soi hopean
helske ja teräksen kilahdus.
Pienessä huoneessa oli hiljaista. Joskus vain pihalla liikkujien
askeleet ja kadulta kuuluva ajoneuvojen räminä häiritsi hiljaisuutta
silmänräpäyksen ajan. Äkkiä, Joelin tuhriessa paperiin omaansa ja
Eevan nimeä, helähti hänen korviinsa laulun sävel. Ääni oli naisen, ja
se oli tunteellinen ja kaunis. Vaikka sävel oli vienon surumielinen,
kuohui siinä silti joku riemukas väri. Se tuntui heläjävän seinän
takaa. Kun Joel oli tuokion vaiti, eroitti hän sanat:
— — — — — — — — — — Kussa lintuset laulaa,
metsäkanatkin ne pauhaa ja mun sydämmeni etsii lepoa ja
rauhaa.
Laulu taukosi kotvaksi, ja ompelukone alkoi surista. Joel ryhtyi
jälleen kirjoitusharjoituksiin, monien vaikeuksien, hankaluuksien ja

28. taistelemisien jälestä seisoi vihdoin paperilla: Eeva, kallein ystäväni.
Kirjaimet, niin erikoismuotoisia kuin olivatkin, miellyttivät Joelia,
hän iloitsi niiden synnynnästä ainakin yhtä paljo, kuin taiteilija
luonnoksen ja taideteoksen valmistumisesta.
Mutta taasen kuului sävel, sama vienon kaihokas sävel, johon
rinnan riemu yhtyi…
— — — — — — — — — — Pilvi ei ollut vainkaan, tunsi
kultansa laivan. Ylistetty nyt luoja maan sekä taivaan.
Seuraavina päivinä jatkoi Joel opinnoitaan, jotka tuottivat hänelle
verratonta huvia, sen vuoksi että ne ikäänkuin lähentivät hänet
Eevaan. Tuntui toisinaan, kuten kasvaisi heidän välilleen jotakin, joka
jälleen yhdisti ja lähenti tytön Joeliin. Se oli kirjoitustaito, jonka
avulla hän saattoi hetkenä minä tahansa sanoa Eevan korvaan, mitä
hän tahtoi.
Näiden päivien rattona oli seinäntakainen naapurikin, joka usein
viritti kaihoisan laulunsa ja purki sen säveleessä rintansa riemut ja
onnet ilmoille.
Mutta illoin ja aamuin eli yleensä niinä aikoina, jolloin Anni emäntä
ja Miija olivat kotosalla, ei laulu helähdellyt. Ompelukone vain surisi
yksitoikkoisesti tuntikaudet. Mutta päivillä se helähti usein. Heti kun
Miija, koulusta päästyä, oli suoriutunut konttooriin, jossa hänellä oli
jonkinlainen varajuoksutytön toimi ja jonka konttoorin siivoaminen
kuului Anni emännän ensimmäisiin tehtäviin, ja kun viimemainittu oli
mennyt mankeloimaan tai muihin toimiinsa, alkoi seinän takaa
kuulua hyräilyä, joka useimmiten innostui heleäksi lauluksi.

29. Viikon kuluttua alkoi jalan vamma parantua, ja silloin oli kirjekin
kunnossa Eevalle. Päivä oli juuri hukkumassa hämärään, kun seinän
takaa kuului tuttu ääni:
Katsoin minä alas vetten puoleen, näin rannalla tytön
kauniin ja nuoren, joka istui ja — — —
Tanhualta kuuluva reippaan astunnan kaiku häiritsi laulun, joka
siten äkkiä keskeytyi. Sitte seurasi maltiton ja meluavasti suoritettu
ovenavaaminen, ja iloinen huudahdus, iloisin mitä ihmisrinnasta
milloinkaan on ilmoille lähtenyt.
Joelin huomio kiintyi kohtaukseen. Laulun äkkinäinen
keskeytyminen ja iloinen huudahdus, iloisin mitä Joel eläissään oli
kuullut, oli yhteydessä reippaiden askeleiden kanssa.
Semmoista saattaa tapahtua vain kahden kalliin ystävän kesken.
Seuraavana päivänä soi laulu yhä riemukkaammin. Laadittuaan
kirjeesen yksiä ja toisia lisiä, lähti Joel iltasella saattamaan kirjettä
laatikkoon. Jalka oli jo siksi tervehtynyt, että sillä saattoi astua,
mutta piti toki liikata jonkin verran. Portin luona tuli häntä vastaan
herraspukuinen mies, molemmat loivat toisiinsa välinpitämättömän
silmäyksen. Joel liikkasi eteenpäin, unhotti vastaantulijan tuokioksi,
liikkasi jälleen jonkun matkan, ja jopa taasen oli näkevinään
herraspukuisen miehen, jonka kasvot vivahtivat tutulta. Tulokseton
muistin pingoitus, kaksi pingoitusta, ja muistelija ryhtyy ajattelemaan
muita asioita, kuten pikku taloa, voipa torppaa, iltatähteä y.m. Mutta
astellessa nuo kuvat omin luvin vaihtuivat erään torpan tanhuaksi.
Oli kesä-ilta, kaunis ja lämpöinen kesä-ilta. Tanhua on ääriä myöten
täynnä väkeä, tanhuan keskessä nuori, komea mies puhuu
jumalallisia sanoja köyhälistön kärsimästä sorrosta, puhuu miten

30. satoja tuhansia piinataan ja näännytetään, jotta muutama kymmen
voi uida ja rypeä ylellisyydessä. Salama, pälkähti silloin Joelin
mieleen, Salama totisesti. Köyhien ystävä, sorrettujen sankari, tulen
ja myrskyn mies.
Joel riemastui. Salama, ensimmäinen työväenpuhuja, jonka hän oli
kuullut, väikkyi hänen mielessään jonkinlaisena ihmeolentona,
väikkyi ylempänä kaikkia muita ja etevämpänä kaikkia muita. Mikä
iloinen sattuma. Osua asumaan saman katon alle Salaman
kalliimman ystävän kera, jonka ääni oli kaunis ja rintaa hellästi
hivelevä, kuin laihojen yli huokuva kesätuuli. Mikä iloinen sattuma.
Huomenna oli pyhä. Vamman vuoksi pysyttelihe Joel huoneessa,
mutta hän oli toki pukeutunut paraisiin, sinertäviin housuihin ja
ruskeaan takkiin. Keskipäivällä pistäysi hän pihamaalle. Aurinko
paistoi kirkkaasti, jonkinlainen viehkeä ja iloisa leima tuntui
kaikkialla. Hänen aikoessaan poistua huoneesen ilmaantui portin
kohdalle komea, nuorehko mies ja nuorehko nainen. Salama ja
hänen ystävänsä. Puhuivat, naurelivat, astelivat sitte rappuja kohti.
Siinä Salama pyörtihe takaisin.
Joel ei enää malttanut hallita iloaan.
— Hyvää päivää, virkkoi hän tuttavallisesti.
Salama pysähtyi ja loi hajamielisen katseen tervehtijään, joka
tuppautui tarjoomaan kättä.
— Suokaa anteeksi en muista…
Puolessa minuutissa mainitsi Joel nimensä, kotinsa, sukunsa ja
nykyisen asuntonsa.

31. — Nähkääs, siellä syntyi rettelöitä, kävelläänpä, niin kerron…
Joel lyöttäysi kävelemään Salaman rinnalla. Kun viimemainittu
sattui luomaan silmäyksen tungettelijan housuihin ja takkiin, muuttui
hänen kasvojensa ilme lystikkääksi. Kuitenkin hän kuunteli esityksiä
tarkkaavasti.
— Lait ovat semmoiset nurinkuriset, nähkääs…
— Orjaruoskia ne ovat, keskeytti Salama.
— Oikein sanottu, orjaruoskia järkiään. Niissä on pääpykälät ja
muut lisäykset…
— Mutta hammas on sama kaikissa: se puree aina työmiehen
jalkaa, keskeytti Salama taasen.
— Työmiehen jalkaa juuri, eipähän isännän, toisti Joel, johon
Salaman sanat tekivät entisen väkevän vaikutuksen.
— Mutta ne hampaat nyyhdetään kohdakkoin. Salama lausui
ylväästi ja päättävästi nuo sanat.
— Onkin nyyhtämisen aika.
— Mitä puuhaatte täällä?
— Teen satamassa työtä, se on rahallista, mutta selkäsolmut
sietävät olla selvät ja sijoillaan, muuten…
Salama nauroi ääneen.
— Mutta nythän on laivaliikenne jo päättynyt. Mihin ryhdytte
talvella?

32. — Pystyn kirvesmieheksikin.
— Sepä se.
— Asun teidän kalliimman ystävänne naapurina, ei ole muuta kuin
seinä väliä. Ja siitä olen iloinen. Olen saanut kaksi arvokasta
tuttavaa.
Vihdoinkin pyörtihe Joel takaisin.
Seuraavana päivänä alkoi työnhaku. Jäniskoiran tavoin kierti Joel
kaupunkia ristiin rastiin, palaten vasta iltahämyn tienoissa kotiin. Hän
oli nälissään ja harmistunut. Hänet oli ajettu ulos jokaisesta
työpaikasta, häntä oli haukuttu ja nyrkitty, olipa uhattu antaa
selkäänkin, jos hän vielä uskalsi viheliäisen olentonsa näyttää.
— Eivät tunne minua, katsovat koiraa karvoihin, tuumiskeli Joel
iltasella, kun Anni emäntä ja Miija nauraa kikattivat hänen jutulleen.
Seuraavana päivänä työnhaku jatkui. Joel kierti oikeat ja
vasemmat, kylet ja keskukset, mutta yhä onnetar pelasi narrinpeliä.
Työnhakijalle ärjyttiin, kuten eilenkin, häntä haukuttiin työpaikastaan
karanneeksi suutariksi — hän oli muka sen näköinenkin —
yritettiinpä toisin tovin käydä häneen käsiksikin, kaikki asianhaaroja,
jotka eivät vähääkään horjauttaneet Joelin itseluottamusta. Suu
leveässä naurussa ja valmiina leikkisanoja viskelemään luikki hän
rakennuksesta toiseen, työpaikasta toiseen. Noin risteillessä joutui
hän laitakaupunkiin. Meri levisi hänen eteensä, yhtyen
silmänkantaman ääressä taivaan rantaan. Seestyvä etelän taivas loi
näkyyn komean leiman, Joel pysähtyi hetkeksi katselemaan sitä,
vaikka hän tunsi sisälmyksissään nälän polttoa ja vaikka hänen
jalkansakin tuntuivat väsyneiltä. Sitte hän taasen jatkoi

33. vaanimistaan. Katu, jota hän asteli, oli outo, kuten yleensäkin.
Astellessa alkoi hänen korviinsa tunkeutua jotakin sellaista ääntä,
jonka ainoastaan kirves synnyttää. Pian Joelin korva vainusi äänen
yhä selvemmin, ja vainusi mistä käsin se kuului. Tuokio, toinenkin ja
hän seisoi pihalla, jonka perällä olevaa puurakennusta oli jatkettu.
Jatkosta ne kuuluivat kirveen äänet. Joel ilostui ja kiirehti
askeleitaan. Hän keksi mustapartaisen miehen permantoja
sommittelemassa. Ja tämäkin keksi Joelin.
— Kuka te olette?
— Kirvesmies, vastasi Joel, astuen lähemmäksi. Mustapartainen
katsoi epäilevästi.
— Minusta nähden sopisit paremmin karjanpaimeneksi. Joel
kaappasi käteensä kirveen ja alkoi veistää seinää, jotta pilkkeet
pyrynä sinkoilivat.
— Maistuiko kirvesmieheltä?
— Maistui, mutta koetappa tuotakin lajia… ja mies osoitti lattiaa.
Joel työhön, näveri ja muut työaseet sopivat hänen kouriinsa
hyvin. Ennen hämyn tuloa oli pelkkä kiinni edellisen rinnalla. Linjaali
näytti, että työ oli virheetön.
— Hm, virkkoi mustapartainen, luoden Joeliin omituisen katseen.
— Nyt tehdään työsopimus.
— Paljoko vaadit päiväpalkkaa?

34. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com