The handbook of geographic information science Fotheringham

The handbook of geographic information science Fotheringham
The handbook of geographic information science Fotheringham
The handbook of geographic information science Fotheringham

1. Download the full version and explore a variety of ebooks
or textbooks at https://ebookultra.com
The handbook of geographic information science
Fotheringham
_____ Follow the link below to get your download now _____
https://ebookultra.com/download/the-handbook-of-geographic-
information-science-fotheringham/
Access ebookultra.com now to download high-quality
ebooks or textbooks

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Foundations of Geographic Information Science 1st Edition
Matt Duckham (Editor)
https://ebookultra.com/download/foundations-of-geographic-information-
science-1st-edition-matt-duckham-editor/
Geographic Information Systems and Science 2005 22nd ed en
536s 2nd Edition Paul A. Longley
https://ebookultra.com/download/geographic-information-systems-and-
science-2005-22nd-ed-en-536s-2nd-edition-paul-a-longley/
Geographic Information Analysis Second Edition David
O'Sullivan
https://ebookultra.com/download/geographic-information-analysis-
second-edition-david-osullivan/
Open Source Approaches in Spatial Data Handling Advances
in Geographic Information Science 1st Edition Brent Hall
https://ebookultra.com/download/open-source-approaches-in-spatial-
data-handling-advances-in-geographic-information-science-1st-edition-
brent-hall/

3. Managing Geographic Information Systems 2nd edition Nancy
J. Obermeyer
https://ebookultra.com/download/managing-geographic-information-
systems-2nd-edition-nancy-j-obermeyer/
Uncertainty in Geographical Information Research
Monographs in Geographic Information Systems 1st Edition
Jingxiong Zhang
https://ebookultra.com/download/uncertainty-in-geographical-
information-research-monographs-in-geographic-information-systems-1st-
edition-jingxiong-zhang/
Geographic Information Systems and Crime Analysis 1st
Edition Fahui Wang
https://ebookultra.com/download/geographic-information-systems-and-
crime-analysis-1st-edition-fahui-wang/
Geographic Data Science with Python 1st Edition Sergio Rey
https://ebookultra.com/download/geographic-data-science-with-
python-1st-edition-sergio-rey/
Geographic Information Systems in Transportation Research
1st Edition J.-C. Thill
https://ebookultra.com/download/geographic-information-systems-in-
transportation-research-1st-edition-j-c-thill/

5. The handbook of geographic information science
Fotheringham Digital Instant Download
Author(s): Fotheringham, A. Stewart; Wilson, John Peter (eds.)
ISBN(s): 9781784020989, 1784020982
Edition: [Enhanced Credo edition]
File Details: PDF, 8.40 MB
Year: 2008
Language: english

6. THO_A01 19/03/2007 11:07 Page i

7. The Handbook of Geographic
Information Science
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page i

8. Blackwell Companions to Geography
Blackwell Companions to Geographyis a blue-chip, comprehensive series cover-
ing each major subdiscipline of human geography in detail. Edited and contributed
to by the disciplines’ leading authorities each book provides the most up to date
and authoritative syntheses available in its field. The overviews provided in each
Companion will be an indispensable introduction to the field for students of all
levels, while the cutting-edge, critical direction will engage students, teachers, and
practitioners alike.
Published
1.A Companion to the City
Edited by Gary Bridge and Sophie Watson
2.A Companion to Economic Geography
Edited by Eric Sheppard and Trevor J. Barnes
3.A Companion to Political Geography
Edited by John Agnew, Katharyne Mitchell, and Gerard Toal
(Gearoid O Tuathail)
4.A Companion to Cultural Geography
Edited by James S. Duncan, Nuala C. Johnson, and Richard H. Schein
5.A Companion to Tourism
Edited by Alan A. Lew, C. Michael Hall, and Allan M. Williams
6.A Companion to Feminist Geography
Edited by Lise Nelson and Joni Seager
7.The Handbook of Geographic Information Science
Edited by John P. Wilson and A. Stewart Fotheringham
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page ii

9. The Handbook
of Geographic
Information Science
Edited by
John P. Wilson
and
A. Stewart Fotheringham
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page iii

10. © 2008 by Blackwell Publishing Ltd
BLACKWELL PUBLISHING
350 Main Street, Malden, MA 02148-5020, USA
9600 Garsington Road, Oxford OX4 2DQ, UK
550 Swanston Street, Carlton, Victoria 3053, Australia
The right of John P. Wilson and A. Stewart Fotheringham to be identified as the Authors of
the Editorial Material in this Work has been asserted in accordance with the UK Copyright,
Designs, and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted, in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording or otherwise, except as permitted by the UK Copyright, Designs, and Patents Act
1988, without the prior permission of the publisher.
First published 2008 by Blackwell Publishing Ltd
1 2008
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
The handbook of geographic information science / edited by John P. Wilson and A. Stewart
Fotheringham.
p. cm. — (Blackwell companions to geography)
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-1-4051-0795-2 (hardback : alk. paper) — ISBN 978-1-4051-0796-9 (pbk. : alk. paper)
1. Geography—Data processing. 2. Geographic information systems. I. Wilson, John P. (John
Peter), 1955– II. Fotheringham, A. Stewart.
G70.2.H356 2008
910.285— dc22
2007008297
A catalogue record for this title is available from the British Library.
Set in 10/12pt Sabon
by Graphicraft Limited, Hong Kong
Printed and bound in Singapore
by Utopia Press Pte Ltd
The publisher’s policy is to use permanent paper from mills that operate a sustainable forestry
policy, and which has been manufactured from pulp processed using acid-free and elementary
chlorine-free practices. Furthermore, the publisher ensures that the text paper and cover board
used have met acceptable environmental accreditation standards.
For further information on
Blackwell Publishing, visit our website:
www.blackwellpublishing.com
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page iv

11. Contents
List of Figures viii
List of Contributors xiv
Geographic Information Science: An Introduction 1
Part I Data Issues 9
1 The Availability of Geographic Data: The Current
Technical and Institutional Environment 11
David J. Cowen
2 Social Data 35
David J. Martin
3 Remote Sensing 49
Brian G. Lees
4 Spatialization 61
André Skupin and Sara I. Fabrikant
5 Uncertainty in Spatial Databases 80
Ashley Morris
6 On the Identification of Uncertainties in Spatial Data
and Their Quantification with Probability Distribution
Functions 94
James D. Brown and Gerald B. M. Heuvelink
Part II Database Trends and Challenges 109
7 Object-Oriented Database Management Systems 111
Shashi Shekhar and Ranga Raju Vatsavai
8 Adding the Z Dimension 144
Michael F. Hutchinson
THO_A01 20/03/2007 14:46 Page v

12. vi CONTENTS
9 Adding Time into Geographic Information System
Databases 169
May Yuan
10 Geospatial Data Integration 185
Craig A. Knoblock and Cyrus Shahabi
Part III Visualization 197
11 Mapping in a Digital Age 199
William E. Cartwright
12 Generalization of Spatial Databases 222
William A. Mackaness
13 Geographic Information Systems and Surfaces 239
Nicholas J. Tate, Peter F. Fisher, and David J. Martin
14 Fuzzy Classification and Mapping 259
Vincent B. Robinson
15 Rule-Based Mapping 273
A-Xing Zhu
16 Multivariate Geovisualization 292
Mark Gahegan
17 Virtual Reality in Geographic Information Systems 317
Michael Batty
Part IV Knowledge Elicitation 335
18 Inference and Spatial Data 337
Chris Brunsdon
19 Geographic Data Mining and Knowledge Discovery 352
Harvey J. Miller
20 The Geospatial Semantic Web 367
Frederico Fonseca
Part V Spatial Analysis 377
21 Quantitative Methods and Geographic Information
Systems 379
Martin E. Charlton
22 Spatial Cluster Analysis 395
Geoffrey M. Jacquez
23 Terrain Analysis 417
Yongxin Deng, John P. Wilson, and John C. Gallant
24 Dynamic Modeling 436
Jochen Albrecht
THO_A01 20/03/2007 14:46 Page vi

13. CONTENTS vii
Part VI Geographic Information Systems and Society 447
25 Institutional Geographic Information Systems and
Geographic Information Partnering 449
David L. Tulloch
26 Participatory Geographic Information Systems 466
Daniel Weiner and Trevor M. Harris
27 Geographic Information Systems and Participatory
Decision Making 481
Piotr Jankowski and Timothy L. Nyerges
28 Surveys of People and Place 494
Peter H. Dana
29 Geographic Information Science, Personal Privacy,
and the Law 519
George C. H. Cho
30 Geographic Information Systems in Education 540
Joseph J. Kerski
Part VII Future Trends and Challenges 557
31 Web-based Geographic Information Systems 559
Christopher B. Jones and Ross S. Purves
32 Location-based Services and Geographic Information
Systems 581
Allan J. Brimicombe
33 Geographic Information Science: The Grand Challenges 596
Michael F. Goodchild
34 Geographic Information Science: Where Next? 609
Andreas Reuter and Alexander Zipf
Index 620
THO_A01 20/03/2007 14:46 Page vii

14. Figures
0.1 Geographic Information Science (GISc
1.1 Geographic data marketplace 13
1.2 Data flow to and from government 16
1.3 Fundamental issues in spatial data transfer 18
1.4 The Spatial Data Transfer Standard 18
1.5 Content standard for digital geospatial metadata 22
1.6 FGDC decision tree 23
1.7 FGDC steps to create a clearinghouse 24
1.8 Geospatial One-Stop 26
1.9 US Fish and Wildlife Service Wetlands Mapper 27
1.10 The National Map 28
1.11 The National Map Seamless Data Distribution System Viewer 29
1.12 The National Atlas 31
1.13 The Geography Network 32
2.1 Comparison of principal social data sources 38
3.1 Some typical platforms and instrument packages 50
4.1 Census-based visualization of trajectories of Texas counties 65
4.2 Cases of convergence and divergence in a spatialization of
Texas county trajectories 65
4.3 Scatter plots derived from demographic data for US states 66
4.4 Spatializations derived from 32 demographic variables 66
4.5 Portion of a spatialization of conference abstracts 69
4.6 Procedure for deriving a spatialization from AAG conference
abstracts 70
4.7 Conference abstract as unstructured text 71
4.8 Conference abstract in semi-structured form as part of
an XML file 71
4.9 Application of spring model layout and pathfinder network scaling 73
4.10 The tree map method 74
4.11 Use of GIS in implementing scale-dependent spatialization 74
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page viii

15. FIGURES ix
5.1 Case in which the points are stored in the database and
connected in order from the last point back to the first point 84
5.2 Case in which the segments between the points are connected
in no particular order 84
7.1 Evolution of databases 112
7.2 Census blocks with boundary ID:1050 115
7.3 Four tables required in a relational database with overlapping
attributes 115
7.4 Three-layer architecture 118
7.5 An OGIS proposal for building blocks of spatial geometry
in UML notation 119
7.6 The buffer of a river and points within and outside the
resultant buffer 135
8.1 Contour, point elevation, and streamline data 148
8.2 Minimum curvature gridding of point elevation data with
spurious sinks or depressions 153
8.3 Spurious sinks removed from the surface in Figure 8.2 by the
drainage enforcement algorithm 154
8.4 Contours and inferred stream lines and ridge lines derived
by the ANUDEM procedure 155
8.5 Plot of root mean square slope of a DEM versus DEM resolution 156
8.6 Spline model of annual mean precipitation over topography 161
9.1 Examples of representations of temporal information in a
relational data model 174
9.2 Examples of representations of spatio-temporal information in
a GIS environment 175
9.3 A conceptual framework for a three-domain model 177
10.1 A wrapper converts the New York State Property Database into
structured data that can then be integrated with other sources 187
10.2 Automatic conflation of vector data with imagery 189
10.3 Integrating and reasoning about the property tax data,
satellite imagery, and road vector data to identify the structures
in an image 190
10.4 Automatic conflation of maps with imagery 192
10.5 Results of conflating MapQuest map with imagery 192
10.6 Integration of train schedules with vector data and maps 194
11.1 CEEFAX weather map 202
11.2 Minitel “kiosk” 202
11.3Aspen Movie MapProject 204
11.4 Surrogate walk from the Domesday Community disc 205
11.5 Territorial evolution of Canada 206
11.6 Ashdowne’s Virtual Atlas– initial text interface 207
11.7 Perry-Castañeda Library, The University of Texas at Austin map
of Australia 208
11.8 CIA World Fact Book map of Australia 209
11.9 MapQuest – Victoria, Australia 210
11.10 Bodleian Library: Plan for rebuilding. . . London – J Evelyn 1666 211
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page ix

16. x FIGURES
11.11 LandChannel, Government of Victoria 211
11.12 WhereIs map information 212
11.13 Australian Coastal Atlas 214
11.14 National Atlas of Canada Quick Maps 215
11.15 Atlas of Switzerland 216
11.16 WAP-enabled cellular telephone delivering map information
from Webraska 217
12.1 1:25,000, 1:100,000, and 1:250,000 224
12.2 Generalization as a sequence of modeling operations 225
12.3 Model and cartographic generalization acting in unison to
reveal different qualities about The Tower of London 225
12.4 Generalization in the context of automated solutions 227
12.5 The choice, sequence, and degree of application of various
methods enable synthesis of different solutions 229
12.6 Transformations with decreasing map scale, and corresponding
scale bands for a topographic map 231
12.7 Examples drawn from paper maps of building generalization
at various scales 231
12.8 Decision tree for key buildings 232
12.9 Different products according to theme and scale derived from
the same source 233
13.1 Sample frame for soil fertility characteristics 242
13.2 Sample frame for LiDAR data 243
13.3 A TIN generated from the points displayed in Figure 13.2 245
13.4 LiDAR derived raster hillshade, TIN, and TIN hillshade 246
13.5 Perspective surface views and TINS with and without adaptive
LOD proportional to the viewpoint 247
13.6 Kernel estimation of a reference-interval function 248
13.7 An isoline visualization or contour map 249
13.8 A filled contour visualization of the same area as is shown in
Figure 13.7 250
13.9 A psuedo-3D view of the same general area as is shown in
Figure 13.7 251
13.10 A slope map of the same area as is shown in Figure 13.7 252
13.11 Hillshaded maps of the same area as is shown in Figure 13.7 253
13.12 A navigable 3D view of the area around the University
of Leicester 254
14.1 A simple example of typical results from using the FCM
algorithm 265
15.1 Knowledge-based approach to rule-based mapping under GIS 275
15.2 Example of descriptive knowledge expressed as a rule for
rule-based mapping 275
15.3 A distribution of Soil Series Basco in Pleasant Valley, Wisconsin,
USA 280
15.4 The metrics of a fuzzy membership function 281
15.5 Three basic forms of membership functions 282
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page x

17. FIGURES xi
15.6 The predicted distribution of Soil Series Basco in Pleasant Valley,
Wisconsin, USA based on a fuzzy implementation of the rule in
Figure 15.2 285
15.7 Predicted distribution of soil series in Pleasant Valley, Wisconsin,
USA based on a Boolean implementation of the rules in
Figure 15.8 287
15.8 Descriptive rules for soils in Pleasant Valley, Wisconsin, USA 287
15.9 Predicted distribution of soil series in Pleasant Valley, Wisconsin,
USA based on a fuzzy implementation of the rules in Figure 15.8 288
15.10 Uncertainty map associated with the soil map produced under
the fuzzy implementation of the rules for the Pleasant Valley area 289
16.1 Thematic map of population by county for the conterminous
48 states of the USA 297
16.2 Visualization of changes in population growth and immigrant
population using proportional circles 298
16.3 Which inner circle seems bigger? A visual illusion concerning
the size of circles 298
16.4 Characterization of oil reservoirs through time 299
16.5 A parallel coordinate plot (PCP
related information for the 48 conterminous US states 300
16.6 Multiple scatterplots and bivariate maps of demographics and
cancer-related data, organized in a matrix 301
16.7 Scatterplot matrix showing land cover data and decision tree
rules used in classifying the data 302
16.8 A surface produced by clustering US states based on their
demographic properties 303
16.9 The city of London during the seventeenth century 304
16.10 A concept map depicting events that have shaped the landscape
of central Pennsylvania 305
16.11 A visualization of 100 census variables showing correlation
and entropy 306
17.1 The basic geometric model built in ArcSceneand an example
of a finely rendered building imported into the scene 321
17.2 A geographic “sea” showing the intensity of retail activity layered
onto the 3D geometry of central London 323
17.3 A typical fly-through in virtual London 324
17.4 Porting the digital model and various panoramas into a
virtual world 326
17.5 The Arthur interface 327
17.6 Geographic visualization of web traffic 329
17.7 Interfaces to GIS using 3D globes 330
17.8 Constructing the Simulacra 332
17.9 Printing the virtual city using CAD/CAM technology 333
18.1 The location of study area (LHS
(RHS
18.2 Posterior distribution for
δ=µ
1−µ
2 345
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page xi

18. xii FIGURES
19.1 A concept hierarchy for location 355
19.2 A data cube for traffic data attributed by date, time of day,
and station 356
19.3 Traffic map cube visualization by date, time of day, and station 360
19.4 Traffic map cube visualization by date, time of day, and
geographic location 361
22.1 Cluster morphology of cancer incidence on Long Island 405
22.2 Cluster change and persistence 406
22.3 Cluster change and persistence continued 407
22.4 Cluster change and persistence continued 408
22.5 Disparity clusters 410
22.6 Information frames provide cogent summaries of the properties
of spatial cluster statistics 412
23.1 Schematic diagram showing site-specific, local, and regional
interaction as a function of time 419
23.2 Watershed modeling with GIS and WEPP 424
23.3 Scale effects of terrain analysis 430
24.1 Eight possible ATC commands for a single aircraft 440
25.1 A conceptual diagram of multipurpose land information system
development 453
26.1 The relations of GIS, participation, and the Internet in the
case studies 470
28.1 CCARC Central American mapping projects 496
28.2 CCARC Nicaraguan map detail with large point symbols and
line hatching indicating survey imprecision 499
28.3 Tiling and overlaps in CCARC Nicaraguan Bloques 500
28.4 Draft map of Krukira with straight lines between points 501
28.5 Sketch map of Auka, Honduras 502
28.6 Topographic map of Auka, Honduras 504
28.7 Waterproof kit contents 505
28.8 DGPS receiver and pocket PC with ArcPad data collection
software 510
28.9 GPS waterproof notebook pages 511
28.10 Position types: Direct, indirect, registered, and estimated 512
28.11 Land use categories and symbols for Nicaragua 513
28.12 Land use categories and symbols for Honduras 514
28.13 Final map of Auka, Honduras 515
28.14 Land use differences in overlap between Ahuas and Wawina,
Honduras 516
30.1 PC monitor in Texas high school showing series of themes
for Africa 541
30.2 Dimensions of GIS education 542
30.3 Student displaying the results of his GIS analysis in 3D 552
31.1 Example from the Pont map collection 561
31.2 City of Vallejo economic development information system 563
31.3 Options for thematic map and resulting presentation of
Scottish census data 564
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page xii

19. FIGURES xiii
31.4 The interface of the USGS seamless data distribution system 566
31.5 An example search for data with GeoXWalk 567
31.6 Three-tier web GIS architecture 570
31.7 Open web services framework 572
31.8 Interoperating web map Services 573
31.9 Two representations of the same data using different style layer
descriptors and an extract from the SLD 574
31.10 A thin client and a thick client 576
31.11 Ordnance Survey MasterMap data displayed as SVG 576
31.12 Example of the use of SVG 577
32.1 The technological niche of LBS 583
32.2 Experimental PDA interface for LBS that provides map, text and
voice wayfinding instructions 585
32.3 Basic system architecture for LBS 586
34.1 Object-centric location models 616
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page xiii

20. Contributors
Jochen Albrecht
Department of Geography, Hunter College, City University of
New York, 695 Park Avenue, New York, NY 10021, USA.
E-mail: [email protected]
Michael Batty
Centre for Advanced Spatial Analysis, University College London, 1–19
Torrington Place, London WC1E 6BT, UK. E-mail: [email protected]
Allan J. Brimicombe
Centre for Geo-Information Studies, University of East London,
Longbridge Road, Dagenham, Essex RM8 2AS, UK.
E-mail: [email protected]
James D. Brown
Institute for Biodiversity and Ecosystem Dynamics, Universiteit van
Amsterdam, Nieuwe Achtergracht 166, 1018 WV Amsterdam, The Netherlands.
E-mail: [email protected]
Chris Brunsdon
Department of Geography, University of Leicester, University Road, Leicester
LE1 7RH, UK. E-mail: [email protected]
William E. Cartwright
School of Mathematical and Geospatial Sciences, RMIT University, Melbourne,
Victoria 3001, Australia. E-mail: [email protected]
Martin E. Charlton
National Centre for Geocomputation, National University of Ireland, Maynooth,
Ireland. E-mail: [email protected]
THO_A01 19/03/2007 11:07 Page xiv

21. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

22. Mutta samana hetkenä paukahti laukauksia sekä pihan että
puutarhan puolelta, ovet ja ikkunat lensivät helisten auki ja
muutama kymmen talon väestä kaatui maahan.
— Surma heille! huusivat villit äänet. Asepihalta kuului
hälytyssoitto. Linnut porstuassa alkoivat kirkua. Melu, ampuminen ja
huudot särkivät uneen vaipuneen talon äskeisen hiljaisuuden. Vanha
ruhtinatar heittäytyi, ulvoen kuin emäsusi, yli Simeonin ruumiin, jota
viimeiset kouristukset vielä tärisyttivät. Mutta yhtäkkiä tarttui kaksi
kasakkaa häntä hiuksiin, vetäen hänet sivulle. Nuori Mikolai, joka oli
mennyt eteisen nurkkaan puolustautui vimmatusti ja leijonan
rohkeudella.
— Pois! huusi yhtäkkiä Bohun kasakoille, jotka olivat hänen
ympärillään. — Pois! toisti hän jyrisevällä äänellä.
Kasakat loittonivat, arvellen, että hurjapää tahtoo pelastaa nuoren
ruhtinaan elämän. Mutta Bohun ryntäsi päinvastoin itse, sapeli
kädessä, hänen kimppuunsa.
Alkoi kauhea kaksintaistelu. Ruhtinatar, jota neljä rautaista kättä
piteli hiuksista, katseli kamppausta silmät palaen, suu auki. Nuori
ruhtinas ryntäsi kuin myrsky kasakkaa kohden. Tämä vetäytyi
verkalleen tieltä, siten johtaen hänet keskelle eteistä. Yhtäkkiä hän
istahti kyykylleen, torjui voimakkaasti lyönnin ja siirtyi
puolustuksesta hyökkäykseen.
Kasakat seisoivat henkeä pidättäen. He laskivat sapelinsa alas ja
jäivät silmillään seuraamaan taistelun kulkua.
Hiljaisuudessa kuului vain taistelevien hengitys, läähätys,
hampaitten kiristys ja hihkaisut, tai toisiinsa iskevien miekkojen

23. terävät helähdykset.
Näytti jo siltä kuin Bohun sortuisi nuorukaisen jättiläisvoiman ja
rajun vimman alle, sitte hän taasen alkoi vetäytyä taaksepäin ja
suojella itseään. Hänen kasvonsa olivat ponnistuksesta ikäänkuin
venyneet. Mikolai taajensi lyöntejä. Pöly nousi permannosta, pilvenä
verhoten taistelevat. Tomukerien läpi huomasivat kasakat veren
vuotavan Bohunin kasvoista.
Yhtäkkiä hypähti Bohun sivulle, ruhtinaan miekanterä iski harhaan,
Mikolai horjahti omasta lyönnistään ja taipui eteenpäin. Samassa
hetkessä sivalsi kasakka häntä kurkkuun niin hirveällä tavalla, että
ruhtinas kaatui kuin salaman lyömänä.
Kasakkain kajauttamat ilonhuudot sekaantuivat ruhtinattaren
epäinhimilliseen voihkinaan. Tuntui siltä kuin tämä voihkina olisi ollut
halkaisemaisillaan rakennuksen perustuksetkin. Taistelu oli päättynyt.
Kasakat syöksyivät seinillä riippuvien aseiden kimppuun, alkaen ottaa
niitä alas ja temmaten kukin itsellensä kallisarvoisimman sapelin ja
tikarin. Kiireessään tallasivat he ruhtinaiden ja omien toveriensa
ruumiita, jotka olivat kaatuneet Mikolain kädestä. Bohun salli kaiken
tapahtua. Hän seisoi Helenan huoneeseen johtavan oven luona,
sulkien tien. Väsymyksessään hengitti hän raskaasti. Kasvot olivat
kalpeat ja veriset, sillä ruhtinaan miekanterä oli kaksi kertaa sattunut
hänen päähänsä. Hänen harhaileva katseensa siirtyi Mikolain
ruumiista Simeonin ruumiiseen ja silloin tällöin kohtasi se
ruhtinattaren sinertyneet kasvot. Pitäen ruhtinaallista rouvaa
hiuksista kiinni, kasakat polvillaan painoivat häntä maata vastaan,
hän kun kaiken aikaa pyrki riuhtoutumaan irti heidän käsistään,
päästäkseen lastensa ruumiiden luo.

24. Voihkina ja melu eteisessä kasvoi joka hetki. Kasakat vetivät nyt
esiin Kurcewiczien palvelusväet köysiin sidottuina ja murhasivat ne
säälittä. Lattiat lainehtivat veressä, siinä virui ruumiita, ilma oli
täynnä ampumisesta syntynyttä savua, seinät olivat riistetyt paljaiksi,
yksin linnutkin olivat tapetut.
Yhtäkkiä ovi, jonka edessä Bohun seisoi, lensi selälleen. Kasakka
kääntyi ja vetäytyi nopeasti syrjään.
Ovesta astui sokea Wasili ja hänen rinnallaan Helena, yllään valkea
vaippa. Tytön kasvot olivat yhtä kalpeat kuin tämä vaippa, silmät
olivat kauhistuksesta selällään ja suu auki.
Wasili piteli molemmin käsin ristiä kasvojensa edessä. Eteisessä
vallitsevan sekamelskan, ruumiiden, lattialla lainehtivien
verilätäkköjen, sapelien välkkeen ja tulehtuneiden silmäterien
keskellä teki tuo pitkä, laiha mies harmaine hapsineen ja mustine
silmäkuoppineen ihmeen juhlallisen vaikutuksen. Hän oli kuin henki,
tai ruumis joka on riisunut yltään vaippansa ja tulee rankaisemaan
rikosta.
Huudot vaikenivat. Kasakat peräytyivät pelästyneinä, hiljaisuuden
katkaisi sokean ruhtinaan tyyni, tuskallinen ja valittava ääni.
— Isän, Vapahtajan, Hengen ja pyhän Neitsyen nimessä! Miehet,
te jotka olette tulleet kaukaisilta seuduilta, oletteko tulleet Jumalan
nimessä?
"Sillä siunattu on matkalla mies, joka tullessansa julistaa Jumalan
sanaa."
"Mutta te, tuotteko te hyvää sanomaa, oletteko te apostoleja?"

25. Kuoleman hiljaisuus seurasi Wasilin puhuttua. Hän itse kääntyi
verkalleen, risti kädessä, ensin toiselle, sitte toiselle puolelle ja
lausui:
— Voi teitä, veljet, sillä ne jotka käyvät sotaa saaliinhimosta tai
kostosta, tuomitaan iäksi kadotukseen…
… Rukoilkaamme että oppisimme tuntemaan laupeuden. Voi teitä,
veljet, voi minua, voi, voi! Voihkaus puhkesi esiin ruhtinaan rinnasta.
— Jumala armahda! pääsi hiljaa kasakkain huulilta ja
käsittämättömän kauhun valtaamina alkoivat he ristitä itseänsä.
Yhtäkkiä kuului ruhtinattaren villi, vihlova huuto:
— Wasili, Wasili!
Hänen äänessänsä oli jotakin hirvittävän repivää, ikäänkuin se olisi
ilmaissut ihmisrinnan viimeistä taistelua. Kasakatkin, jotka polvillaan
painelivat häntä maata kohti, tunsivat, ettei hän enään pääse
riuhtautumaan heidän käsistään.
Ruhtinas vavahti. Yhtäkkiä hän risteinensä asettui sille puolelle
mistä ääni kuului, ja sanoi:
— Kadotettu sielu, joka huudat syvyydestä, voi sinua!
— Jumala armahda! toistivat kasakat.
— Tänne, pojat! huusi samassa hetkessä Bohun, alkaen horjua.
Kasakat riensivät hänen luoksensa ja tukivat häntä olkapäistä.
— Isä, oletko haavoitettu?

26. — Olen, mutta se ei tee mitään. On tullut verta. Hei, pojat,
varjelkaa tuota neitoa niinkuin silmäterää, piirittäkää talo, älkää
päästäkö ketään ulos…
Hän ei voinut jatkaa, huulet kalpenivat ja hänen silmissään pimeni.
— Viekää atamani sisähuoneisiin! huusi herra Zagloba, joka
tultuaan esiin jostakin nurkasta, äkkiä ilmaantui Bohunin viereen. —
Ei se ole vaarallista, jatkoi hän, sormillaan painellen haavoja. —
Huomenna hän jo paranee, kyllä minä hoidan hänet. Sotkekaa
yhteen leivänsydäntä ja hämähäkin verkkoa ja tuokaa tänne. Ja te,
pojat, pitäkää te nyt pirunmoista lystiä tyttöjen kanssa, sillä teitä ei
tarvita täällä. Kaksi teistä kantamaan atamania. Käykää kiinni, kas
noin, no reippaasti nyt, mitä siinä seisotte! Ja vartioikaa taloa, minä
pidän päällikkyyden.
Kaksi kasakkaa kantoi Bohunin viereiseen huoneeseen, muut
menivät porstuasta pihalle.
Zagloba lähestyi nyt Helenaa, ja kovasti räpytellen silmäänsä,
sanoi hän nopeasti ja hiljaa:
— Minä olen herra Skrzetuskin ystävä, älkää peljätkö. Viekää vain
profeettanne nukkumaan ja odottakaa minua.
Tämän sanottuaan meni hän tupaan, jossa kaksi esaulia juuri oli
asettanut Bohunin turkkilaiselle sohvalle, lähetti miehet hakemaan
leipää ja hämähäkin verkkoa, ja, kun näitä oli palvelijain huoneesta
noudettu paikalle, rupesi hoitamaan nuorta atamania sillä taidolla ja
tottumuksella, joka siihen aikaan oli jokaisella aatelismiehellä ja
jonka jokainen aatelismies oli saavuttanut liimaellessaan
kaksintaisteluissa tai maakuntapäivillä särjettyjä pääkalloja.

27. — Ja sanokaa myöskin kasakoille, puhui hän esauleille, — että
atamani jo huomenna on terve kuin kala, etteivät turhaan surisi
häntä. Atamani höyhensi kuin höyhensikin talossa, mutta aimo
salaliiton teki ja huomenna ovat hänen häänsä, vaikkakin ilman
pappia. Jos talossa on olutkellari, niin saatte luvan käydä sen
kimppuun. No, kas nyt ovat haavat sidotut, menkää nyt, että
atamani saisi levätä.
Esaulit lähtivät kiireesti ulos.
— Älkää sentään juoko koko kellaria typötyhjäksi, lisäsi herra
Zagloba heille vielä.
Ja istuutuen Bohunin pään kohdalle katseli hän häntä tarkkaavasti.
— No, ei piru vielä vie sinua noiden haavojen takia, vaikka oletkin
saanut aikamoiset annokset. Kahteen päivään et liikuta kättä etkä
jalkaa, mutisi hän itsekseen, katsellen kasakan kalpeita kasvoja ja
suljettuja silmiä. — Sapeli ei tahtonut tehdä vääryyttä pyövelille, sillä
sinä olet kuin oletkin hänen omaisuuttaan etkä pääse pujahtamaan
hänen käsistään. Kun sinut hirtetään, niin piru tekee sinusta nuken
lapsillensa, sillä sinä olet korea ja sileä. Ei, veliseni, hyvä sinä olet
juomaan, mutta et sinä enään minun kanssani juo. Hae sinä vain
seurasi rakkarien joukosta, sillä minä näen, että sinä mielelläsi
kuristat ihmisiä. Minä vain en enään viitsi ruveta sinun kanssasi
tekemään yöllisiä hyökkäyksiä aateliskartanoihin. Valaiskoon sinua
pyöveli.
Bohun voihkaisi hiljaa.
— Voihki sinä vain ja huokaile, huomenna saat huokailla vielä
paremminkin. Odota sinä senkin tatarilaissielu, vai teki mielesi

28. ruhtinaallista neitoa! No, enhän minä sitä ihmettele, sillä se tyttö on
oikea makupala, mutta jos sinä saat maistaa häntä, niin silloin
syökööt koirat minut. Pikemmin minun kämmenelleni kasvaa hiuksia
kuin sinä saat sen tehdä.
Asepihalta kuului huutoa ja melua.
— Varmaankin ovat jo ehtineet kellariin, mutisi Zagloba. — Juokaa
te kuin turilaat, että nukkuisitte makeasti. Minä valvon kuin valvonkin
teidän kaikkien puolesta, vaikken tiedä tuletteko huomenna siitä
iloitsemaan.
Sen sanottuaan hän nousi katsomaan, olivatko pojat todella jo
tutustuneet ruhtinaalliseen viinikellariin, ja lähti ensinnä eteiseen.
Siellä oli kauhean näköistä. Keskellä lattiaa viruivat jo kangistuneina
Simeonin ja Mikolain ruumiit ja nurkassa näkyi ruhtinattaren ruumis
istuvassa kumarassa asennossa, sellaisena kuin kasakat olivat sen
jättäneet, puserrettuaan siitä hengen. Vanhan rouvan silmät olivat
auki ja hampaat irvistivät. Takassa palava tuli täytti koko huoneen
hiipuvalla valolla, joka värähteli verilätäköissä. Huoneen sisäosa jäi
varjoon. Herra Zagloba lähestyi vanhaa ruhtinatarta katsoakseen,
eikö hänessä vielä ole henkeä. Hän vei kätensä hänen kasvoilleen,
mutta ne olivat jo kylmät. Zagloba lähti kiireesti asepihalle, sillä
sisällä suorastaan kauhistutti olla. Pihalla olivat kasakat jo alkaneet
mellastaa. Sinne tänne oli sytytetty nuotioita ja niiden valossa herra
Zagloba näki sima-, viini- ja viinatynnyrejä, joiden yläpohjat olivat
lyödyt auki. Kasakat ammensivat tynnyreistä kuin kaivoista ja joivat
kuin hullut, juoman lämmittäminä ajoivat muutamat jo takaa
palvelustyttöjä. Toiset näistä puolustivat itseään kauhun vallassa,
toiset juoksivat umpimähkään pakoon, syöksyen päin tulta. Toiset
tytöistä sallivat naurunrähäkkäin ja melun keskellä ottaa kiinni

29. itsensä ja viedä tynnyrien ja nuotioiden ääreen, missä tanssittiin
pikkuryssää. Kasakat reuhtoivat kyykkytanssissa kuin hullut, tytöt
hyppivät pikkuaskelilla heidän edessään, milloin liikkuen nopeasti
eteenpäin, milloin taas peräytyen tanssijain kiihkeiden liikkeiden
edeltä. Katselijat rummuttivat lakkisia tuoppeja tai lauloivat. U-haa-
huudot kiihtyivät kiihtymistään, koirain haukunnan, hevosten
hirnunnan ja näitä pitoja varten teurastettavien härkien mylvinnän
säestäessä. Kauvempana nuotioiden ympärillä saattoi nähdä
talonpoikia Rozlogin naapuristosta, jotka laukaukset ja huudot
kuullessaan olivat joukottain rientäneet paikalle katsomaan, mitä
kartanossa tapahtuu. Heidän ei edes pälkähtänyt päähänsäkään
puolustaa ruhtinaita, sillä he vihasivat Kurcewiczeja. Katsellen
hurjistelevia kasakoita nykivät he toisiaan kyynärpäistä, kuiskuttelivat
keskenään ja likenivät likenemistään viina- ja simatynnyrejä.
Mellastus kävi yhä meluisemmaksi, juomingit yhä kiihtyivät, kasakat
ammensivat tynnyreistä läkkituopeilla tai pistivät niihin päänsä
kaulaa myöten. Tanssivien tyttöjen päälle valettiin viinaa ja simaa.
Kasvot hehkuivat jo punaisina, päästä nousi höyry, muutamat
miehistä tuskin enään pysyivät jaloillaan. Herra Zagloba tuli kuistille,
katsahti juopottelijoihin ja tarkasti sitte taivasta.
— Selkeä pouta, vaikka onkin pimeä, mutisi hän. — Kunhan kuu
nousee, niin sitte…
Sen sanottuaan kulki hän verkalleen tynnyrejä kohden,
juopottelevien luo.
— Jatkakaa te, pojat! huusi hän, — älkääkä säälikö! Hei vain, eivät
teidän hampaanne tästä vuoletu. Hölmö, joka tänään ei juo
atamanin terveydeksi. Jatkakaa te vain juomistanne ja pitäkää
hyvänä tyttöjä. U-haa!

30. — U-haa! ulvoivat riemuissaan kasakat. Zagloba katsahti
ympärilleen joka puolelle.
— Sellaisia lurjuksia, roistoja ja konnia! huusi hän yhtäkkiä. —
Siellä te vain juotte kuin hevoset, mutta noilla jotka vartioivat taloa
ei ole mitään. Hei, vaihtakaa heti vahtia.
Käsky täytettiin empimättä ja silmänräpäyksessä riensi
toistakymmentä juopunutta kasakkaa vartioiden sijalle, jotka eivät
tähän asti vielä olleet ottaneet osaa mellastukseen. Nämä juoksivat
paikalle helposti ymmärrettävällä kiireellä.
— Hei tänne! huusi Zagloba, osoittaen heille tynnyrejä.
— Kiitoksia, herra, vastasivat kasakat, upottaen läkkituopit
tynnyriin.
— Hetken perästä vaihdetaan taas nuokin miehet.
— Tottelen, vastasi esauli.
Kasakoista tuntui aivan luonnolliselta, että Zagloba Bohunin
sijaisena otti käsiinsä komennon. Niin oli jo tapahtunut useammankin
kerran ja kasakat olivat siihen hyvin tyytyväiset, sillä Zagloba salli
heidän tehdä mitä hyvänsä.
Äskeiset vartiat joivat nyt muiden mukana, mutta herra Zagloba
rupesi keskustelemaan Rozlogin talonpoikien kanssa.
— Olethan paikkakunnan talonpoikia? kysyi hän eräältä vanhalta
mieheltä. — Onko tästä pitkältäkin Lubnieen?
— On, pitkältä on, vastasi talonpoika.

31. — Ehtiikö aamuun sinne?
— Ei ehdi, herra.
— No entä puoleenpäivään?
— Ehkä puoleenpäivään.
— Ja mitä suuntaa tästä on mentävä?
— Suoraan maantielle.
— Onko maantiekin?
— Ruhtinas Jarema käski tehdä ja nyt on.
Herra Zagloba puhui tahallaan hyvin lujaan, jotta kasakkajoukko
huudoista ja hälystä huolimatta saattaisi kuulla hänen sanansa.
— Antakaa noillekin viinaa, huomautti hän kasakoille, osoittaen
talonpoikia. — Mutta antakaappas ensinnä minullekin vähän simaa,
sillä nyt on viileää.
Eräs kasakoista ammensi simatynnyristä tuopillisen ja antoi sen
lakkinsa päältä herra Zagloballe.
Tämä otti tuopin varovaisesti, molemmin käsin, jottei vaahto
hajoaisi, vei sitte tuopin viiksiensä alle, taivutti päänsä taaksepäin ja
joi verkalleen, välillä hengittämättä. Hän joi juomistaan niin että
kasakat jo alkoivat ihmetellä.
— Näitkös, kuiskasivat he toinen toisillensa, — hänellä on ollut
kuume.

32. Herra Zagloban pää taipui taipumistaan verkalleen taaksepäin,
kunnes hän vihdoin irroitti tuopin punaisiksi paisuneiden kasvojensa
yhteydestä, pyyhkäisi huuliaan, kohotti kulmakarvojaan ja sanoi
ikäänkuin itsekseen:
— Ei ole hullumpaa simaa, tarpeeksi kauvan maannutta!
Huomaahan sen heti, ettei se ole hullumpaa! Vahinko on kuin onkin
kaataa tuollaista simaa moukkien kurkkuun, riittää niille tavallinen
vierrekin. Väkevää simaa, väkevää! Tunnen, että se on tuottanut
minulle lievennystä ja hiukan lohtua.
Herra Zagloba oli todella saanut lievennystä, hänen päänsä oli
käynyt selväksi ja hänen rohkeutensa oli kasvanut. Saattoi selvästi
huomata, että hänen verensä simalla sekoitettuna muodosti
erinomaisen liköörin, juuri sellaisen, jommoisesta hän itse oli
puhunut ja josta koko ruumiiseen leviää miehuutta ja urheutta.
Hän viittasi kädellään kasakoille, että he huoleti saavat jatkaa
juomistaan. Käännyttyään heistä poispäin hän hitaasti kulki pihan
poikki, tarkasteli visusti kaikkia nurkkia, kävi vallihaudan poikki
johtavan sillan yli ja kääntyi siitä kulkemaan paaluaitaa pitkin,
nähdäksensä, vahtivatko vartiat hyvin taloa.
Ensimäinen vartia nukkui, toinen, kolmas ja neljäs samoin. He
olivat matkasta väsyneitä, sitäpaitsi he jo valmiiksi juopuneina olivat
tulleet asemilleen ja nukkuneet heti.
— Voisinpa vaikka salaa viedä jonkun niistä mukaanikin, jotta
minulla olisi palvelijapoika käskettävänäni, mutisi herra Zagloba.
Sen sanottuaan hän palasi kartanoon ja meni jälleen tuohon
kohtalokkaaseen eteiseen. Sieltä hän katsahti Bohuniin ja,

33. nähdessään ettei hänessä tunnu mitään elämän merkkiä, palasi hän
Helenan ovelle, avasi sen hiljaa ja astui huoneeseen, josta kuului
ikäänkuin rukouksen hyminää.
Tässä huoneessa asui oikeastaan ruhtinas Wasili, mutta Helena oli
ruhtinaan luona, koska hänen läheisyydessään tuntui
turvallisemmalta. Sokea Wasili oli polvillaan pyhän neitsyen kuvan
edessä, jota valaisi, lamppu, ja Helena hänen rinnallaan. Molemmat
rukoilivat ääneen. Huomattuaan Zagloban käänsi Helena häneen
pelästyneen katseen. Zagloba laski sormen huulilleen.
— Armollinen neiti, sanoi hän, — minä olen herra Skrzetuskin
ystävä.
— Pelastakaa! vastasi Helena.
— Sitä vartenhan minä olen tullut tänne. Luottakaa minuun.
— Mitä minun on tehtävä?
— Teidän on paettava sillaikaa kuin tuo piru makaa tuolla
tajuttomana.
— Mitä minun on tehtävä?
— Pukekaa yllenne miehen vaatteet ja tulkaa ulos, kun minä
koputan oveen.
Helena epäröi.
Päättämättömyys kuvastui hänen kasvoillaan.
— Voinko minä luottaa teihin?

34. — Mikäs teille tässä muutenkaan tulee neuvoksi?
— Se on totta, se on totta. Mutta vannokaa, ettette petä minua.
— Te olette nyt aivan sekaisin, hyvä neiti, mutta jos tahdotte, niin
minä vannon. Niin totta kuin Jumala ja pyhä Risti minua auttakoon…
Täällä teidät tuhotaan, voitte pelastua vain pakenemalla.
— Aivan niin, aivan niin.
— Pukeutukaa mitä pikimmin miehen vaatteihin ja odottakaa.
— Entä Wasili?
— Mikä Wasili?
— Minun mielisairas veljeni.
— Teitä uhkaa tuho eikä häntä, huomautti Zagloba. — Koska hän
on mielipuoli, niin on hän kasakoiden silmissä pyhä. Näinhän minä,
että he pitävät häntä profeettana.
— Aivan niin. Eikä Bohun voi syyttää häntä mistään.
— Meidän täytyy hänet jättää, muuten olemme kadotuksen omat
— ja herra Skrzetuski meidän mukanamme. Kiiruhtakaa, hyvä neiti.
Näin sanoen herra Zagloba jätti huoneen ja lähti suoraan Bohunin
luo. Hurjapää makasi kalpeana ja heikkona, mutta hänen silmänsä
olivat auki.
— Onko sinun nyt parempi olla? kysyi Zagloba. Bohun olisi
tahtonut sanoa jotakin, mutta hän ei voinut.

35. — Etkö voi puhua?
Bohun liikautti päätään merkiksi siitä ettei voi ja samassa hetkessä
kärsimys piirtäytyi hänen kasvoilleen. Liikahtaessa oli haavoihin
tuskallisesti koskenut.
— Etkö voisi huutaakaan?
Bohun ilmaisi vain silmillään ettei voi.
— Etkä liikkuakaan? Sama merkki.
— No, se on parempikin, ettet puhu etkä huuda etkä liiku, niin
minä rauhassa saan lähteä nuoren ruhtinattaren kanssa Lubnieen.
Jollen minä koppaa häntä pois sinulta, niin jauhakoon minut vanha
noita tomuksi ja nuuskaksi. Vai niin, lurjus, luuletko sinä, etten minä
jo ole saanut tarpeekseni sinun seurastasi, tai että minä vielä
kauvemmin haluaisin veljestellä moukan kanssa! Luuletko sinä,
kunnoton mies, että minä sinun viinisi, luupelisi ja talonpoikaisten
rakkausseikkailujesi takia tekisin miestapon ja liittyisin kanssasi
kapinaan? Siitä ei tule mitään, poikaseni.
Herra Zagloban pitäessä tätä puhetta avautuivat Bohunin silmät
avautumistaan. Näkikö hän unta vai oliko hän valveilla? Vai oliko
tämä herra Zagloban puolalta pelkkää pilaa? Herra Zagloba puhui
edelleen:
— Mitä sinä siinä mulkoilet aivan niinkuin kissa lihapalan ääressä?
Vai luuletko etten minä tee mitä lupaan? Ehkä sinä haluat lähettää
terveisiä jollekulle Lubniessa? Vai pitääkö minun ehkä toimittaa
sinulle sieltä välskäri? Tai mahdollisesti tilata ruhtinaalta tohtori?

36. Bohunin valkeat kasvot kävivät kauhean näköisiksi. Hän oli
ymmärtänyt, että Zagloba tarkoitti täyttä totta ja hänen silmistänsä
välähtivät epätoivon ja vimman salamat. Hänen kasvonsa hehkuivat,
hän teki yli-inhimillisen ponnistuksen, nousi ja päästi suustaan
huudon:
— Hoi, kasak…
Mutta hän ei päässyt lopettamaan käskyään, sillä herra Zagloba
heitti salaman nopeudella oman viittansa hänen päänsä yli ja kääri
sitte vaatteen kokonaan hänen päänsä ympäri.
Senjälkeen hän painoi hänet takaisin pitkälleen.
— Älä huuda, sillä se vahingoittaa sinua, sanoi hän hiljaa ja
läähättäen — Saattaisi pääsi aamulla olla kipeä. Ja koska olet hyvä
ystäväni, niin ajattelen parastasi. Kas noin. Nyt sinun tulee lämmin,
nukut makeasti etkä huutamalla vahingoita kurkkuasi. Minäpä
varmuuden vuoksi sidon kätesi, ettet pääse repimään tukkojasi, ja
tämän kaiken teen per amicitiam, ystävyyttäni, jotta muistelisit
minua kiitollisena.
Tämän sanottuaan Zagloba kietoi kasakan vyön hänen käsiensä
ympäri ja veti sen solmuun. Omalla vyöllänsä hän kytki kiinni
Bohunin jalat. Kasakka ei enään tuntenut mitään, hän oli pyörtynyt.
— Sairaan pitää maata hiljaa, sanoi Zagloba, — etteivät pahat
nesteet löisi hänen päähänsä, sillä siitä tulee delirium. No, jää
terveeksi nyt. Voisinhan minä pistää sinuun puukonkin ja se olisi
minulle varmaan edullisinta. Mutta en minä kehtaa talonpojan tavalla
ruveta murhaamaan. Toinen asia on sitte, jos tukahdut omaan
kuolaasi, sillä sellaista on tapahtunut useammallekin sialle. Jää

37. hyvästi vain. Vale, et me amantem redama — osoita minulle
vastarakkautta. Ehkä joskus vielä tapaamme, mutta jos minä
tahallani rupean tällaiseen kohtaamiseen pyrkimään, niin
nyljettäköön minusta nahka ja tehtäköön siitä hevosen häntähihna.
Sen sanottuaan meni herra Zagloba porstuaan, sammutti takasta
tulen ja koputti Wasilin huoneen ovelle. Solakka olento pujahti esiin
huoneesta.
— Tekö olette armollinen neiti? kysyi Zagloba.
— Minä juuri.
— Tulkaa, että ehdimme hevosten luo. Tuolla he kaikki makaavat
juopuneina. Yö on pimeä, ennenkuin he heräävät, olemme 'me'
kaukana. Varovasti, tuossa makaavat ruhtinaat.
— Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kuiskasi Helena.

38. KOLMAS LUKU.
Ääneti ja verkalleen kulki kaksi ratsastajaa metsäisessä rotkossa
lähellä Rozlogin kartanoa. Yö oli käynyt sangen pimeäksi, sillä kuu oli
aikoja sitten laskenut ja lisäksi peittivät pilvet taivaanrannan.
Rotkossa ei saattanut nähdä kolmea askelta hevosten eteen, nekin
kompastuivat vähänpäästä tien poikki kulkeviin puunjuuriin. He
kulkivat hyvän aikaa mitä suurimmalla varovaisuudella, vasta silloin,
kun jo näkyi rotkon aukko ja avonainen aro, jota pilvien harmaa
heijastus heikosti valaisi, kuiskasi toinen ratsastajista:
— Hevosen selkään!
He lähtivät kiitämään kuin kaksi tatarilaisten jousista ammuttua
nuolta ja vain kavioiden kopse kuului heidän takanaan. Pimeä aro
näytti pakenevan hevosten jalkain alta. Yksinäiset tammet siellä
täällä tienvarrella väikkyivät heidän ohi kiitäessään kuin aaveet, ja
niin he kiitivät kauvan, kauvan, levähtämättä. Vihdoin alkoivat
hevoset vetää korviaan taapäin ja läähättää väsymyksestä, niiden
juoksu kävi yhä raskaammaksi ja hiljaisemmaksi.
— Ei auta, täytyy antaa hevosten hiljentää vauhtia, virkkoi
tanakampi ratsastajista.

39. Mutta samassa alkoi aamunkoittokin karkoittaa yötä arolta. Yhä
suuremmat alat avaruutta tulivat esiin varjosta ja aropensaat,
kaukaiset puut ja kummut piirtyivät vähitellen näkyviin. Ilmaan vuosi
yhä enemmän valoa, valkeat välkkeet valaisivat jo myöskin
ratsastajien kasvoja.
Ne olivat herra Zagloba ja Helena.
— Ei auta, täytyy hiljentää vauhtia, toisti herra Zagloba. — Eilen
ne levähtämättä tulivat Czehrynistä Rozlogiin. Kauvan eivät ne jaksa
sitä menoa, pelkään että ne kokonaan uupuvat. Kuinkas armollisen
neidin on olla?
Herra Zagloba katsahti toveriinsa ja huudahti vastausta
odottamatta:
— Suokaappa minun päivänvalossa katsoa teitä. Ohhoh, onkos tuo
veljenne puku? Eipä voi moittia, hyvinpä takki sopiikin armolliselle
neidille. Eipäs minulla vielä eläessäni ole ollutkaan tuollaista
palvelijapoikaa. Pelkään vain että herra Skrzetuski vie hänet minulta.
Mutta mitäs tuo on — korjatkaappa Jumalan tähden pois nuo
hiukset, ettei kukaan erehtyisi teidän sukupuolestanne!
Helenan olkapäille oli todella valunut tulva mustia hiuksia, jotka
heidän nopeasti ratsastaessaan yön kosteudessa olivat päässeet
siteistään.
— Minne me ratsastamme? kysyi neito, molemmin käsin sitoen
hiuksiaan ja koettaen saada niitä pysymään lakin alla.
— Niin pitkälle kuin silmät kantavat.
— Eihän vain Lubnieen?

40. Helenan kasvoilla kuvastui levottomuus. Nopeasta katseesta, jonka
hän loi herra Zaglobaan, välkähti uudelleen esiin herännyt
turvattomuuden tunne.
— Nähkääs, armollinen neiti, minulla on kuin onkin oma järkeni ja
uskokaa pois: minä olen laskenut kaikki tarkasti. Ja minun laskuni
perustuu seuraavaan viisaaseen ajatukseen: älä pakene sinnepäin
mistä sinua tullaan ajamaan takaa. Katsokaas, jos meitä tällä
hetkellä aljetaan ajaa takaa, niin tulee se tapahtumaan juuri Lubnien
taholla, sillä eilen minä lujalla äänellä kyselin tietä sinne. Ja Bohunille
sanoin niinikään lähteissä, että pakenemme sinne, ergo: me
pakenemme Czerkasyyn. Jos meitä aljetaan ajaa takaa toisaalta, niin
ei siihen ryhdytä aivan pian, vaan vasta sitte, kun ollaan vakuutettuja
siitä, ettei meitä löydetä Lubnien tieltä, ja se vie heiltä aikaa noin
kaksi päivää. Sillävälin me jo olemme tulleet Czerkasyyn, jossa herra
Piwnickin, ja Rudominan puolalaiset lippukunnat paraikaa majailevat.
Korsunissa taas on koko hetmanin armeija. Ymmärtääkös armollinen
neiti nyt?
— Ymmärrän, ja elämäni loppuun asti tulen olemaan teille
kiitollinen. En tiedä kuka olette ja mistä ilmestyitte Rozlogiin, mutta
luulen, että Jumala lähetti teidät puolustajakseni ja pelastajakseni.
Sillä pikemmin minä olisin pistänyt veitsen rintaani kuin jäänyt tuon
ryövärin käsiin.
— Lohikäärme hän on ja ahnehtii kauheasti armollisen neidin
viattomuutta.
— Mitä minä, onneton, olen tehnyt hänelle, kunhan niin vainoaa
minua? Jo kauvan olen tuntenut hänet ja kauvan olen häntä
vihannut. Aina hän on herättänyt minussa pelkoa. Olenko minä nyt
ainoa maailmassa, jota hänen sopii rakastaa, kun hän minun tähteni

41. on vuodattanut niin paljon verta ja murhannut veljeni. Hyvä Jumala,
kun sitä ajattelen, niin vereni jähmettyy. Mitä minä teen, minne
piiloudun hänen tieltään? Kummastutte varmaan minun syytöksiäni,
mutta minä olen onneton ja minä häpeän hänen rakkauttaan, sillä
sata kertaa ennemmin tahtoisin kuolla.
Helenan posket hehkuivat kuin tulessa ja niille putosi kaksi vihan,
ylenkatseen ja tuskan kyyneltä.
— Mitä minä teitä kummastelisin, vastasi herra Zagloba. — Suuri
onnettomuus on kohdannut kotianne, mutta suokaa minun sanoa,
että sukulaisenne osaksi itse ovat olleet siihen syypäät. Heidän ei
olisi pitänyt luvata teidän kättänne kasakalle ja sitte pettää häntä.
Sillä kun tämä tuli ilmi, suuttui hän niin, ettei mikään järkevä puhe
enään auttanut. Sääli myöskin teidän surmattuja veljiänne ja
varsinkin tuota nuorempaa, sillä hän oli vielä melkein lapsi, mutta
saattoi jo heti huomata, että hänestä kasvaisi suuri kavaljeeri.
Helena purskahti itkuun.
— Kyyneleet eivät sovi niihin vaatteisiin, joissa armollinen neiti nyt
esiintyy. Pyyhkikää ne siis pois ja koettakaa ymmärtää, että Jumalan
tahto on tapahtunut. Jumala kyllä rankaisee murhaajaa, sitäpaitsi
hän jo on saanutkin rangaistuksen siitä että turhaan vuodatti verta,
kun hän menetti armollisen neidin, rakkautensa ainoan ja suurimman
päämäärän.
Herra Zagloba vaikeni, mutta jatkoi taas hetken perästä:
— Kylläpä hän antaisi minulle kyytiä — hyvä Jumala sentään! jos
saisi minut käsiinsä. Hän tekisi nahastani miekkaansa tupen.
Armollinen neiti ei tiedä, että minä jo olen Galatassa saanut

42. turkkilaisista voiton palmun, mutta tässä palmussa onkin minulle
tarpeeksi, toista en enään halua ja siksi minä pyrin vain Czerkasyyn
enkä Lubnieen. Kyllähän olisi hyvä joutua ruhtinaan turviin mutta
entä jos saisivat matkalla kiinni. Huomasikos neiti, että kun minä
irroitin hevostani paalusta, niin Bohunin palvelijapoika heräsi? Entä
jos se olisi nostanut melun. Silloin he heti olisivat olleet valmiit
ajamaan meitä takaa ja tunnin kuluessa olisivat he saaneet meidät
kiinni, sillä heillä on käytettävänään ruhtinaiden levänneet hevoset,
mutta minulla ei ollut aikaa valita. Villi peto se on tuo Bohun, sen
minä sanon. Niin inhoittavaksi hän on minulle käynyt, että pikemmin
katselisin pirua kuin häntä.
— Jumala meitä varjelkoon joutumasta hänen käsiinsä.
— Itse hän on itsensä tuhonnut. Hän jätti Czehrynin vastoin
hetmanin käskyä ja suututti ruhtinas-vojevodan. Nyt hänellä ei ole
muuta neuvoa kuin paeta Chmielnickin luo, mutta jos Chmielnicki
lyödään, niin hän häviää siinäkin pelissä. Ja se on jo saattanut
tapahtua. Rzendzian oli Kremenczukin takana kohdannut sotajoukot,
jotka Barabaszin ja Krzeczowskin johdolla purjehtivat Chmieliä
vastaan ja sitäpaitsi on herra Stefan Potocki husaareineen maitse
marssinut häntä kohtaamaan. Mutta Rzendzianin täytyi kymmeneksi
päiväksi jäädä Kremenczukiin saadakseen veneen, millä päästä joen
yli. Ennenkuin hän siis ehti Czehryniin, on taistelu varmaan jo
ennättänyt tapahtua. Joka hetki olemme odottaneet tietoja.
— Rzendzian toi siis kirjeitä Kudakista? kysyi Helena.
— Niin toi. Siellä oli herra Skrzetuskin kirje teidän äidillenne ja
armolliselle neidille, mutta Bohun sieppasi ne käsiinsä ja sai niistä
tietää kaikki tyyni. Siksipä hän sitte heti nujersi Rzendzianin ja lensi
yksintein kostamaan Kurcewiczeille.

43. — Oi onnetonta poikaa, minun tähteni vuosi hänen verensä!
— Älkää surko, hyvä neiti, kyllä hän tointuu.
— Milloin tämä kaikki tapahtui?
— Eilen aamulla. Bohunille merkitsee ihmisen tappaminen samaa
kuin jollekin toiselle kulauttaa alas kurkustansa pikarillinen viiniä.
Kirjeitä luettaessa hän mylvi niin että koko Czehryn tärisi.
Keskustelu katkesi hetkeksi. Oli jo käynyt aivan valoisaksi.
Ruusunkarvainen rusotus hehkui kirkkaan kullan, opaalien ja
purppuran päärmäämänä itäisellä taivaanrannalla. Ilma oli raikas ja
viileä, hevoset alkoivat iloisesti päristellä.
— No, nyt nopeasti eteenpäin Jumalan nimessä! Konit ovat jo
saaneet levätä eikä ole varaa hukata aikaa, sanoi herra Zagloba.
He lähtivät jälleen ratsastamaan täyttä laukkaa ja noin puoli
penikulmaa he olivat levähtämättä kiitäneet eteenpäin, kun heidän
eteensä yhtäkkiä ilmestyi jokin tumma piste, joka läheni tavattomalla
nopeudella.
— Mikäs tuo on? sanoi herra Zagloba. — Hiljennetäänpäs vauhtia.
Siinähän on mies hevosen selässä.
Heitä läheni todella ratsastaja, karauttaen täyttä vauhtia satulaan
kumartuneena, kasvot hevosen harjan peitossa, vieläpä hän
ruoskalla kiihdyttikin orittansa, joka tuskin tuntui koskettavan maata.
— Mitä pirua tuo on ja miksi hän kiitää tuolla tavalla? Aivanhan
hän lentämällä lentää, sanoi herra Zagloba vetäen kotelostaan esiin
pistolin, ollaksensa valmiina kaiken varalta.

44. Sillä välin oli ratsastaja päässyt jo noin kolmenkymmenen askeleen
päähän.
— Seis! karjaisi herra Zagloba, tähdäten pistolillaan. — Kuka olet?
Ratsastaja pysäytti hevosensa ja kohotti satulasta pystyyn päänsä.
Tuskin hän oli ehtinyt katsahtaa tulijoihin, kun hän jo huudahti:
— Herra Zagloba!
— Plesniewski, starostan palvelija Czehrynistä! Mitäs sinä täällä
teet, minne sinä lennät?
— Armollinen herra, kääntykää tekin takaisin minun mukaani.
Onnettomuus, Jumalan viha, Jumalan tuomio!
— Mitä on tapahtunut, puhu!
— Zaporogilaiset ovat jo valloittaneet Czehrynin, talonpojat
tappavat aatelia. Jumalan tuomio!
— Isän ja Pojan nimeen, mitä sanot! Chmielnickikö?
— Herra Potocki on lyöty, herra Czarniecki on vankina, tatarit ovat
kasakkain mukana, Tuhaj-bej…
— Mutta entä Barabasz ja Krzeczowski?
— Barabasz on kaatunut, Krzeczowski yhtynyt Chmielnickiin.
Krywonos ryntäsi juurikään, eilistä vastaan yöllä, hetmaneja vastaan,
Chmielnicki nyt juuri… Kauhea voima… koko maa on tulessa…
talonpojat nousevat kaikkialla… veri vuotaa virtana, paetkaa, herra!

45. Herra Zagloban silmät olivat menneet pystyyn ja hänen suunsa jäi
auki. Hän oli niin ällistynyt, ettei saanut sanaa suustaan.
— Paetkaa, hyvä herra! toisti Plesniewski.
— Jeesus Maaria! voihki herra Zagloba
— Jeesus Maaria! toisti Helena ja purskahti itkuun.
— Paetkaa, ei ole aikaa!
— Minne, minne…?
— Lubnieen.
— Sinnekö sinäkin?
— Niin, ruhtinas-vojevodan luo.
— Hiisi heidät vieköön! huudahti herra Zagloba. — Mutta missä
hetmanit sitte ovat?
— Korsunin luona. Krywonos varmaan jo ottelee heidän kanssaan.
— Krywonos-Vääränenä tai Prostonos-Suoranenä — piru heidät
kaikki periköön! Sinne siis ei ole menemistä.
— Armollinen herra menee aivan kuin leijonan kynsiin.
— Mutta kuka sinua lähettää Lubnieen? Herrasiko?
— Herra pelasti itse henkensä ja minut pelasti eräs ystävä
zaporagilaisten joukossa, joka toimitti minut pakoon. Lubnieen
lähden omin päin, kun en tiedä minne muutenkaan piiloittuisin.

46. — Vältä kuitenkin Rozlogia, sillä siellä on Bohun. Hän tulee hänkin
yhtymään kapinaan.
— Jumalan tähden! Czehrynissä sanottiin, että varmaan talonpojat
Dnieperin takanakin nousevat.
— Saattaa olla. Mene sinä vain omaa tietäsi, mene minne haluttaa.
Minulla on tässä tarpeeksi huolta omastakin nahastani.
— Niin teenkin, sanoi Plesniewski, löi hevosta ja kiiti eteenpäin.
— Vältä vain Rozlogia! huusi hänen jälkeensä Zagloba. — Ja jos
tapaat Bohunin, niin älä sano nähneesi minua, kuuletko.
— Kuulen, vastasi Plesniewski. — Jumalan haltuun! Ja hän kiidätti
eteenpäin kuin takaa-ajettu.
— No, sanoi Zagloba, — näkyy miehellä olevan takki piruja täynnä.
Olen sitä minäkin ollut mukana yhdessä ja toisessa ja aina olen
pelastanut nahkani. Mutta tällaisessa en minä vielä ole ollut. Edessä
Chmielnicki, takana Bohun, niin että nyt minä en antaisi rikkinäistä
äyriäkään en etupuolestani enempää kuin takapuolestanikaan enkä
koko nahastani. Tyhmästi tein, etten armollisen neidin kanssa
paennut Lubnieen, vaan eihän nyt ole aikaa puhua siitä. Totta
totisesti ei ole koko järkeni saapasrasvan arvoinen. Mitäs nyt
tehdään, minne nyt lähdetään? Koko valtakunnassa nähtävästi ei
enään ole ainoaa kolkkaa, missä ihminen saisi lähteä tästä
maailmasta luonnollisella kuolemalla. Kuolema tahdotaan hänelle nyt
aina lahjoittamalla lahjoittaa, mutta kiitoksia paljon sellaisista
lahjoista, ottakoot muut vastaan sellaiset.

47. — Herra Zagloba, sanoi Helena, — tiedän, että kaksi veljeäni, Juri
ja Fedor ovat Zolotonoszassa. Ehkä he voisivat meidät pelastaa.
— Zolotonoszassa? Odottakaappas, hyvä neiti. Tunsin minäkin
Czehrynissä herra Unierzyckin, joka Zolotonoszan lähellä omistaa
maatilat Kropiwnan ja Czernobojn. Mutta sinne on pitkä matka,
pitempi kuin Czerkasyyn. No niin, mitäs tehdä, kun ei ole muutakaan
neuvoa, niin paetaan sinne. Mutta meidän täytyy poiketa maantieltä,
meidän on turvallisempaa kulkea aroa ja metsiä myöten. Voimme
vaikkapa viikkokauden piiloitella jossakin, vaikkapa metsissä. Ehkä
heti manit jo sinä aikana ovat ehtineet voittaa Chmielnickin ja
Ukrainassa tulla rauhallisempaa.
— Jumala ei ikinä ole pelastanut meitä Bohunin käsistä sitä varten
että meidän pitäisi joutua kadotuksen omaksi, uskokaa pois vain.
— Odottakaappas, hyvä neiti, tuntuupa siltä kuin saisin takaisin
entisen henkeni. Olenhan minä, kuten sanottu, ollut mukana
yhdessä ja toisessa. Jahka tästä tulee vapaampaa aikaa, niin kerron
neidille mitä minulle tapahtui Galatassa. Siitä saatte nähdä, että
vaarallisessa paikassa olin silloinkin ja kuitenkin minä
kekseliäisyydelläni sieltä pelastuin ja pääsin ehein nahoin, vaikka
partani, kuten huomaatte, tuli harmaaksi. Mutta meidän täytyy kuin
täytyykin poiketa tieltä. Kääntäkääppäs nyt, armollinen neiti, no
noin, tehän ohjaatte hevosta kuin tottunein kasakka. Ruoho on
korkeaa, nyt ei meitä näe ainoakaan silmä.
Ja todella kävi ruoho yhä korkeammaksi, jota kauvemma arolle he
tulivat, niin että he lopulta aivan upposivat ruohoon. Hevosille
kuitenkin kävi raskaaksi kulkea näiden sekä ohuempien että
paksumpien ja usein pistävien ja terävien korsien keskellä. Pian ne
väsyivätkin niin että pysähtyivät.

48. — Jos tahdomme hyötyä näistä hevoskaakeista pitemmän aikaa,
sanoi Zagloba, — niin täytyy astua alas selästä ja riisua satulat.
Piehtaroikoot nyt ja syökööt hiukan, muuten ne eivät jaksa.
Huomaan että olemme tulleet likelle Kahmalikia, hauska sinne
olisikin päästä. Siellä on pelkkää kaislikkoa, kun kaislikkoon piiloutuu,
niin ei itse pirukaan löydä. Ettemme vain eksyisi.
Tämän sanottuaan Zagloba astui hevosen selästä ja auttoi
Helenankin maahan. Hän irroitti nyt satulat ja haki esiin eväät, jotka
hän varovaisuudessaan oli Rozlogista pannut mukaan.
— Täytyy tässä vahvistaa itseään, sanoi Zagloba, — sillä matka on
pitkä. Rukoilkaa te, hyvä neiti, pyhää Rafaelia ja luvatkaa hänelle
jotakin, että onnellisesti pääsisimme tien päähän. Zolotonoszassa on
vanha linnoitus ja ehkäpä me siellä tapaamme turvajoukonkin.
Plesniewski sanoi, että talonpojat Dnieperin takana nousevat
kapinaan. Hm! he ovat kyllä nopeat kapinoimaan, mutta Dnieperin
takaisia maita hallitsee ruhtinasvojevodan käsi ja se käsi on saakelin
painava. Bohunilla kyllä on luja niska, mutta jos tuo käsi laukeaa
hänen niskaansa, niin kyllä se taipuu maahan asti, jonka Jumala
suokoon tapahtuvan, amen. Syökääppä nyt, hyvä neiti.
Herra Zagloba veti saapasvarrestaan esiin veitsen ja tarjosi sen
Helenalle. Sitte hän pani satulaverholle neidon eteen häränpaistia ja
leipää.
— Syökää, neitiseni, sanoi hän. — Kun vatsa on tyhjä, niin on pää
täynnä herneitä ja kaalia. Jollet tahdo tehdä hullutuksia, niin syö
häränpaistia. Me olemme mekin nyt tehneet hullutuksen, sillä
parempihan olisi ollut paeta Lubnieen Mutta tehtyä ei saa
tekemättömäksi. Ruhtinas marssii varmaan hänkin Dnieperille
hetmanien avuksi. Kauheita ovat ajat, kun on sisällinen sota, pahin

49. kaikesta pahasta. Ei ole enään tyyssijaa rauhallisille ihmisille.
Parempi olisi ollut ruveta papiksi, minulla kun lisäksi oli siihen
kutsumus, sillä olen rauhallinen ja kohtuullinen mies. Mutta toisin
järjesti kohtalo. Hyvä Jumala, hyvä Jumala, minä olisin ehkä nyt
Krakovan kaniikkina ja laulaisin tuntirukouksia kuorituolissa, sillä
minulla on hyvin kaunis ääni. Mutta mitäs niistä. Nuorena minä pidin
naisista, ei neiti uskoisi mikä keikari minä olin! Kun katsahdinkin
johonkin naiseen, niin oli kuin ukkonen olisi häneen iskenyt. Jos
minä olisin kaksikymmentä vuotta nuorempi, niin taitaisinpa käydä
vaaralliseksi itse herra Skrzetuskillekin. Armollinen neiti on aika soma
kasakka, onko ihme, että nuoret miehet juoksevat teidän perässänne
ja halkovat toistensa kalloja teidän takianne. Kyllä se herra
Skrzetuskikin on aika taitava tappelija, olinhan minä näkemässä, kun
herra Czaplinski suututti hänet ja hän — huomattava kyllä on, että
Czaplinski oli päissään — kävi häneen kiinni — ei tosin nyt juuri
kallosta ottaen, mutta luvalla sanoen housuista, ja paiskaa hänet
ovesta niin että — sen vakuutan kuin vakuutankin neidille — siltä
mieheltä lähtivät luut saranoiltaan. Vanha Zacwilichowski kertoi
minulle hänkin neidin sulhasesta, että hän on suuri ritari,
ruhtinasvojevodan suosikki; ja olenhan minä itsekin kerran nähnyt,
ettei hän ole sotamies mitään tavallista sorttia. Ja suuri hänellä on
kokemus… Hohhoh, kuuma on. Vaikka erittäin mielelläni olen neidin
seurassa, niin antaisin, totta vie, en tiedä mitä, jos jo oltaisiin
Zolotonoszassa. Huomaan, että meidän päivät täytyy istua täällä
ruohossa ja öisin ratsastaa. En vain tiedä kestääkö neiti sellaisen
ponnistuksen.
— Minä olen terve ja kestän kaikki vaivat. Voimme vaikkapa heti
lähteä ratsastamaan.

50. — Neidissä näkyykin olevan urheutta enemmän kuin naisväessä
tavallisesti. Nyt ovat hevoset piehtaroineet, minä satuloin ne heti,
jotta olisivat valmiina kaiken varalta, en nimittäin tunne oloani oikein
turvalliseksi ennenkuin näen edessäni Kahamlikin kaislikot. Jollemme
olisi poikenneet maantieltä niin olisimme likempänä Czehryniä
päässeet joelle, mutta tällä kohdalla on sinne maantieltä noin
penikulman verran, niin ainakin arvelisin. Lähdemme heti toiselle
puolen jokea. Mutta minun täytyy kuin täytyykin sanoa armolliselle
neidille, että minua kauheasti nukuttaa. Koko toissayö pidettiin peliä
Czehrynissä ja ennen Rozlogiin tuloa minulla oli aika työ tuon
kasakan takia, tänä yönä taas oli tuo Rozlogin juttu. Minua nukuttaa
niin ettei haluta edes puhella, vaikka tapanani yleensä ei ole vaieta.
Filosofitkin sanovat, että kissan pitää olla hyvän pyydystämään ja
talonpojan soittamaan suutaan. Mutta nyt minä huomaan, että
kieleni on käynyt laiskaksi, pyydän neitiä antamaan anteeksi, jos
nukahdan.
— Ei tee mitään, vastasi Helena.
Herra Zagloba syytti tarpeettomasti kieltään laiskuudesta, sillä
aamunkoitosta asti oli hän puhua jauhanut lakkaamatta ja nyt hänen
todella oli uni. Kun he siis uudestaan asettuivat hevosten selkään,
alkoi herra Zagloba heti nukkua ja nuokkua satulassa ja vihdoin hän
meni kokonaan uneen. Päivän vaivat ja ruoho, se kun kahisi
hevosten halkoellessa sitä rinnoillaan, nukuttivat häntä. Helena
vaipui mietteisiin, ajatukset kiertelivät hänen päässään kuin
lintuparvet. Tähän asti olivat tapaukset seuranneet toisiaan niin
nopeasti, että tyttö tuskin oli voinut selvitellä itselleen mikä häntä
oikeastaan oli kohdannut. Hyökkäys, yölliset murhat, kauhu,
odottamaton pelastus ja pako, tämä kaikki oli vyörynyt hänen
ylitseen kuin myrsky, yhden ainoan yön kuluessa. Ja sitte oli

51. tapahtunut niin paljon käsittämättömiä asioita. Kuka oli tuo mies,
joka oli hänet pelastanut? Tosin hän oli sanonut nimensä, mutta nimi
ei mitenkään selittänyt aihetta hänen menettelyynsä. Mistä hän oli
tullut Rozlogiin? Hän sanoi tulleensa yhdessä Bohunin kanssa,
nähtävästi hän siis oli hänen seuralaisiaan, hänen tuttavansa ja
ystävänsä. Mutta miksi hän siinä tapauksessa oli pelastanut hänet,
Helenan, syöksyen mitä suurimpaan vaaraan ja saattaen itsensä
kasakan kostonhimon alaiseksi? Ymmärtääksensä tämän kaiken olisi
Helenan täytynyt perinpohjin tuntea herra Zagloban, hänen
rauhattoman mielensä ja hyvän sydämensä. Mutta hän oli tuntenut
hänet vasta kuusi tuntia. Ja tuo outo mies otsattomine kasvoineen,
tuo tappelijan ja juopon näköinen mies, hän on kuin onkin nyt hänen
pelastajansa! Jos Helena olisi tavannut Zagloban kolme päivää sitte,
niin hän olisi herättänyt hänessä inhoa ja pelkoa. Nyt pitää hän
häntä hyvänä enkelinään ja pakenee hänen kanssaan — minne?
Zolotonoszaan, tai jonnekin muualle, hän ei itsekään vielä tarkoin
tiedä, minne. Mikä kohtalon muutos! Eilen Helena vielä pani maata
kodin rauhallisen katon alla, tänään hän on arolla, hevosen selässä,
yllään miehen vaatteet, kodittomana ja ilman tyyssijaa. Hänen
takanansa on kauhea hurjapää, joka tavoittelee hänen kunniaansa ja
rakkauttansa, hänen edessään on talonpoikaiskapinan tulipalo,
sisällinen sota, kaikki mahdolliset väijytykset, hälytykset ja kauhut.
Ja tuo mieskö on hänen turvansa? Ei, vielä on joku muukin,
mahtavampi kuin väkivallantekijät, voimakkaampi kuin sota, murhat
ja tulipalot.
Tyttö kohotti silmänsä taivasta kohden:
— Pelasta minut, sinä suuri ja armollinen Jumala, pelasta orpo,
pelasta onneton, pelasta eksynyt! Tapahtukoon sinun tahtosi, mutta
tulkoon kuitenkin sinun laupeutesi.

52. Ja olihan laupeus jo tullutkin, sillä käsittämättömän Jumalan
ihmeen kautta oli hänet temmattu irti julmista käsistä. Vaara ei ollut
vielä ohi, mutta ehkäpä pelastuskaan ei ollut kaukana. Kuka tietää,
missä on se, jonka hänen sydämensä on valinnut? Varmaan hän jo
on palannut Siczistä, ehkäpä hän on jossakin täällä, tällä samalla
arolla. Hän hakee Helenaa ja löytää hänet! Ja silloin astuu ilo
kyynelten sijalle, silloin seuraa häät, ja suru, uhka ja levottomuus
katoavat ainiaaksi. Seuraa rauha ja onni. Toivo täytti tytön rehellisen,
yksinkertaisen sydämen. Aro kahisi ystävällisesti hänen ympärillään.
Ja tuulahdus, joka liikutteli ruohoja, leyhytteli samalla hänen
mieleensä suloisia ajatuksia. Eipä hän olekaan onneton orpo tässä
maailmassa, koska hänen luonansa on ihmeellinen tuntematon
holhooja ja koska toinen, tuttu ja rakastettu pitää hänestä huolta, ei
jätä häntä, vaan aina vaalii. Hän on rautainen mies, mahtavampi ja
voimakkaampi niitä, jotka tällä hetkellä ahdistavat häntä.
Yhä kahisi aro ystävällisesti, kukista tulvi väkevää, juovuttavaa
tuoksua. Aron kukkaset taivuttelivat lempeästi häntä kohden
paitansa, ikäänkuin olisivat tunteneet sisarekseen tuon
pitkätukkaisen, valepukuisen kasakkapojan, jolla oli niin
maidonvalkoiset kasvot ja punaiset huulet. Ne taipuivat häntä
kohden ikäänkuin sanoakseen: älä itke, kaunis tyttö, mekin olemme
Jumalan holhokkeja. Aro henki Helenan mieleen yhä enemmän
rauhaa. Murhan ja vainon kuvat häipyivät vähitellen ja sijaan tuli
suloinen herpaantuminen. Uni alkoi vähitellen painaa hänen
silmäluomiaan, hevoset astelivat verkalleen, liike tuuditti häntä. Hän
nukkui.

53. NELJÄS LUKU.
Koirien haukuntaan Helena heräsi. Avattuaan silmänsä näki hän
etäällä edessään suuren varjoisan tammen, aitauksen ja kaivon
vintan. Hän herätti nopeasti toverinsa.
— Herätkää, hyvä herra.
Zagloba avasi silmänsä.
— Mitäs tämä on? Minnekkäs me olemme tulleet?
— En tiedä.
— Odottakaa, hyvä neiti. Se on kasakkain talvimajoja.
— Siltä se minustakin näyttää.
— Siellä asuu varmaan paimenia. Ne eivät ole mitään hauskaa
seuraa. Mitä nuo koirat tuossa niin räykyttävät. Repikööt teidät
sudet. Tuollapa näkyy olevan hevosia ja miehiä, tuolla aitauksen
luona. On kai parasta poiketa sinne, muuten saattaisivat ruveta
ajamaan meitä takaa, jos meidän pitää kulkea heidän sivutseen.
Varmaan neitikin nukahti?

54. — Niin tein.
— Yks, kaks, kolme, neljä satuloitua hevosta ja neljä miestä
aitauksen ääressä… No, se ei ole mikään suuri joukko. Aivan oikein,
paimenia ne ovat, näyttävät vilkkaasti keskustelevan. Hei miehet
siellä, kuuletteko!
Neljä kasakkaa alkoi lähestyä. Ne olivat todella noita
hevospaimenia, jotka kesän aikaan aroilla vartioivat hevoslaumoja.
Herra Zagloba pani heti merkille, että vain yhdellä heistä oli aseina
sapeli ja pyssy. Kolmella toisella oli vain kepinpäähän sidottu
hevosen leukaluu. Zagloba tiesi kuitenkin samalla, että tuollaiset
hevospaimenet ovat villiä väkeä ja että ne usein saattavat olla
vaarallisia matkustajille.
Miehet lähestyivät, kulmainsa alta katsellen vieraihin. Heidän
pronssinvärisillä kasvoillaan ei saattanut nähdä vähintäkään
kohteliaisuutta.
— Mitä te tahdotte? kysyivät he lakkiaan nostamatta.
— Hyvää päivää, sanoi herra Zagloba.
— Jumal'antakoon, mitä te tahdotte?
— Onko tästä pitkältäkin Syrowataan?
— Emme tunne mitään Syrowataa.
— Mikäs tämän talvimajan nimi on?
— Husla.
— Antakaahan meidän hevosillemme vettä.

55. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com