The Many Faces Of Patriotism Philip Abbott

The Many Faces Of Patriotism Philip Abbott
The Many Faces Of Patriotism Philip Abbott
The Many Faces Of Patriotism Philip Abbott

1. The Many Faces Of Patriotism Philip Abbott
download
https://ebookbell.com/product/the-many-faces-of-patriotism-
philip-abbott-50402618
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Many Faces Of King Gesar Tibetan And Central Asian Studies In
Homage To Rolf A Stein Matthew T Kapstein
https://ebookbell.com/product/the-many-faces-of-king-gesar-tibetan-
and-central-asian-studies-in-homage-to-rolf-a-stein-matthew-t-
kapstein-49056842
The Many Faces Of Iranian Modernity Robert Ames
https://ebookbell.com/product/the-many-faces-of-iranian-modernity-
robert-ames-49455304
The Many Faces Of Job The Premodern Period Handbooks Of The Bible And
Its Reception 5 Choonleong Seow Editor
https://ebookbell.com/product/the-many-faces-of-job-the-premodern-
period-handbooks-of-the-bible-and-its-reception-5-choonleong-seow-
editor-50131542
The Many Faces Of Slavery New Perspectives On Slave Ownership And
Experiences In The Americas Lawrence Aje Catherine Armstrong Editors
https://ebookbell.com/product/the-many-faces-of-slavery-new-
perspectives-on-slave-ownership-and-experiences-in-the-americas-
lawrence-aje-catherine-armstrong-editors-50226640

3. The Many Faces Of Iranian Modernity Sufism And Subjectivity In The
Safavid And Qajar Periods Robert Landau Ames
https://ebookbell.com/product/the-many-faces-of-iranian-modernity-
sufism-and-subjectivity-in-the-safavid-and-qajar-periods-robert-
landau-ames-50343656
The Many Faces Of English Ing Xin Sennrich
https://ebookbell.com/product/the-many-faces-of-english-ing-xin-
sennrich-50981068
The Many Faces Of Multilingualism Language Status Learning And Use
Across Contexts Piotr Romanowski Editor Martin Guardado Editor
https://ebookbell.com/product/the-many-faces-of-multilingualism-
language-status-learning-and-use-across-contexts-piotr-romanowski-
editor-martin-guardado-editor-51023884
The Many Faces Of Alexander Hamilton The Life And Legacy Of Americas
Most Elusive Founding Father Douglas Ambrose Editor Robert W T Martin
Editor
https://ebookbell.com/product/the-many-faces-of-alexander-hamilton-
the-life-and-legacy-of-americas-most-elusive-founding-father-douglas-
ambrose-editor-robert-w-t-martin-editor-51761024
The Many Faces Of Polyamory Longing And Belonging In Concurrent
Relationships Magdalena J Fosse
https://ebookbell.com/product/the-many-faces-of-polyamory-longing-and-
belonging-in-concurrent-relationships-magdalena-j-fosse-51781064

5. The Many Faces of
— PATRIOTISM
Edited by
PHILIP ABBOTT

7. WA 1325856 7
MUI
The Many Faces
of Patriotism

9. The Many Faces
of Patriotism
Edited by Philip Abbott
ROWMAN & LITTLEFIELD PUBLISHERS, INC.
Lanham ¢ Boulder * New York « Toronto *« Plymouth, UK

10. ‘ saming Resouces
entre
13258567
ROWMAN & LITTLEFIELD PUBLISHERS, INC.
Published in the United States of America
by Rowman & Littlefield Publishers, Inc.
A wholly owned subsidiary of The Rowman & Littlefield Publishing Group, Inc.
4501 Forbes Boulevard, Suite 200, Lanham, Maryland 20706
www.rowmanlittlefield.com
Estover Road
Plymouth PL6 7PY
United Kingdom
Copyright © 2007 by Rowman & Littlefield Publishers, Inc.
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted in any form or by any
means, electronic, mechanical, photocopying, recording, or otherwise,
without the prior permission of the publisher.
British Library Cataloguing in Publication Information Available
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
The many faces of patriotism / edited by Philip Abbott.
p.cm.
ISBN-13: 978-0-7425-5070-4 (cloth : alk. paper)
ISBN-10: 0-7425-5070-2 (cloth : alk. paper)
ISBN-13: 978-0-7425-5071-1 (pbk. : alk. paper)
ISBN-10: 0-7425-5071-0 (pbk. : alk. paper)
1. Patriotism. I. Abbott, Philip.
JC329.M183 2007
323.6’5—dc22 2006029614
Printed in the United States of America
TM
The paper used in this publication meets the minimum requirements of American
National Standard for Information Sciences —Permanence of Paper for Printed Library
Materials, ANSI/NISO Z39.48-1992.

11. Preface
Mare Kruman
Memorial: Reflections on September 11
Irvin Reid
Introduction: The Return of Patriotism
Philip Abbott
Part I: Patriotism, Virtue, and Emotion
1 Patriotism and Multiculturalism
Walter Berns
Compassion and Terror
Martha C. Nussbaum
In the Name of the Nation: Reflections on Nationalism
and Patriotism
Rogers Brubaker
“Flying the Flag of Rough Branch”: Rethinking Post—
September 11 Patriotism through the Writings of
Wendell Berry
lan DeWeese-Boyd and Margaret DeWeese-Boyd
Contents
Vii
ix
xiii
15
af

12. vi Contents
Part II: Patriotism, Nation-Building, and War
5 Reflections on White and Black Allegiances to South Africa:
Race, Class, and “The Nation” Wik
Sakhela Buhlungu
6 Race, Nation, Democracy: Questioning Patriotism in the
New South Africa 97
Gerhard Maré
7 Patriotism in Interesting Times 121
Roger Wilkins
8 Shifting Labor’s Loyalties: Redefining Citizenship and
Allegiance in the 1940s Left 127
Elizabeth Faue
9 Patriotism and Dissent: The Vietnam Era 145
Melvin Small
About the Contributors 163

13. Preface
Marc Kruman
The Center for the Study of Citizenship has many goals, but it is devoted to
asking and seeking answers to two deceptively simple questions: Who is a cit-
izen? And what are the rights and responsibilities of citizens in the United
States and around the world? Through its manifold activities—conferences,
lectures, publications, seminars —the Center for the Study of Citizenship pro-
motes interdisciplinary research and exchange about citizenship within a
global community of scholars; students; political, community, and business
leaders; and the general public. In particular, it encourages analysis of the re-
lationship between citizens and the political, social, economic, and cultural
communities of which they are a part. Toward those ends, the Center seeks to
foster the study of citizenship as an interdisciplinary academic field and to
stimulate and shape public discourse about citizenship.
This volume of essays is the first of a series based upon conferences spon-
sored by the Center for the Study of Citizenship. The Center was born in the
aftermath of the September 11 terrorist attacks and appropriately began formal
programming for its inaugural conference on the second anniversary of those
attacks. It was appropriate as well that this conference was held in Wayne State
University’s McGregor Memorial Conference Center, which was designed by
Minoru Yamasaki, the architect of the World Trade Center. More than 300 stu-
dents, faculty, and members of the community attended the conference.
The September 11 tragedy highlighted the importance of citizenship, in-
fused Americans, if temporarily, with a new sense of patriotism and created,
again temporarily, worldwide solidarity with the United States. Scholars were
invited to address some of these questions: Does patriotism create virtue or
just jingoism? What is the relationship between patriotism and nationalism,
and between patriotism and dissent? How does an experience of oppression
Vii

14. Vill Preface
shape minority allegiance to a country? What are the effects of patriotism on
a country, especially one with diverse populations?
On behalf of the Center, I wish to thank the Center’s Wayne State Univer-
sity Faculty Advisory Board for planning and participating in the conference:
Philip Abbott, distinguished professor of political science; A. Ronald Aron-
son, distinguished professor of interdisciplinary studies, Zanita Fenton, now
Professor of Law at the University of Miami Law School; Heidi Gottfried, as-
sociate professor of sociology; Jerry Herron, professor of English and direc-
tor of the university’s Honors Program; Marion Jackson, professor of art his-
tory; and Sandra VanBurkleo, associate professor of history and adjunct
professor of law. Special thanks are due to the Center’s talented graduate re-
search assistants: Michael Alandu, Dr. Lina Beydoun, Petro Orloff, Karen
Turlay, and Debra Viles (who suggested the title for the conference). Finally,
Kris Yurgin Cummings performed heroically preparing the manuscript for
publication. Philip Abbott first suggested the topic of patriotism, played an in-
strumental role in the conference’s success, and now has done a marvelous
job of editing this volume.
The conference was dedicated to two extraordinary people—the late Mil-
dred Jeffrey and the late Thomas N. Bonner. Millie embodied the ideal of the
engaged citizen, deeply committed to the public good. A leader of the move-
ments for women’s rights and the rights of workingmen and women, she was
a longtime member of the Wayne State University Board of Governors and a
fixture at campus events. In 2000, President Bill Clinton awarded Millie with
the Presidential Medal of Freedom, the highest honor accorded to American
civilians. Thomas N. Bonner, former president of Wayne State University and
Distinguished Professor of History, embodied the ideal of the engaged, aca-
demic citizen. He served as president of the University of New Hampshire,
Union College, and of Wayne State. After returning to the faculty in 1982,
Tom resumed his career as a distinguished and prolific medical historian. It is
an honor to dedicate this volume to the memory of Mildred Jeffrey and
Thomas Bonner.
Grateful acknowledgement is extended to the following journals and pub-
lishers for permission to reprint: Margaret DeWeese-Boyd and Ian De Weese-
Boyd, “Flying the Flag of Rough Branch: Rethinking Post-September 11 Pa-
triotism Through the Writings of Wendell Berry,’ Appalachian Journal,
volume 32, number 2, © Appalachian Journal and Appalachian State Univer-
sity, 2005; Martha Nussbaum, “Compassion and Terror,” Daedalus, volume
132, number 1, © American Academy of Arts and Sciences, 2003; Fidelity:
Five Stories by Wendell Berry, © 1992 by Wendell Berry, used by permission
of Pantheon Books, a division of Random House, Inc.; Selected Poems of
Wendell Berry by Wendell Berry, © 1998 by Wendell Berry, reprinted with
permission by COUNTERPOINT, a member of Perseus Books, L.L.C.

15. Memorial
Reflections on September 11
Irvin Reid
Good Morning.
I am pleased to welcome you to the Wayne State University Center for the
Study of Citizenship’s first major undertaking, today’s conference on “The
Many Faces of Patriotism.”
September 11 has been designated Patriot’s Day since the tragic events of
this day in 2001.
But ironically, one of the most challenging things about September 11,
2001 has been the chilling effect on public discourse about the meaning of
American patriotism.
Dissenting or skeptical voices have lost their place amid a fervent and
unquestioning celebration of all things American. Those who objected to
military action, or questioned the possible loss of constitutional freedoms
amid a rush to improve security, were all too often openly accused of being
unpatriotic.
Worse, in the past two years the nation has experienced an upsurge of
suspicion, if not outright bigotry, against those whose origin is rooted in the
Middle East—both here and abroad, and against cultures that we too often do
not take time to understand.
These are not acceptable ways to remember those who died on September
11, 2001.
Each of us mourns the innocent victims of those horrendous acts in New
York, Washington, D.C., and Pennsylvania. Every one of us hates the evil that
killed them. But not every one of us sees our role as patriots in the same way.
Nor should we.

16. x Irvin Reid
This republic was not founded on principles of forced or enforced unanim-
ity. We have the freedom to dissent, to react differently even to so galvaniz-
ing a day as September 11, and the right to be called patriots when we do.
True patriotism never, ever regards honest doubt as traitorous.
Martin Luther King Jr. was often called unpatriotic because he was not
content with the national status quo; he routinely upset those in and out of
government by being unafraid to rock the boat in the name of justice.
I propose to you that Dr. King was both a model patriot and the best of
citizens—simply because his dearest and most visionary dream was for this
country to live up to its ideals and its promises.
Patriotism is not about voting a particular way. It is not about flying the
flag or singing “God Bless America.” As Dr. King realized, it is about sup-
porting and trying to live the ideas on which this nation was founded. These
common values transcend symbols, even as noble a symbol as the stars and
stripes. They transcend party loyalty, religion, race, or place of birth. They are
what make us Americans, and what makes us unique.
“Americanism,” said Theodore Roosevelt, “is a question of principles, of
idealism, and of character. It is not a matter of birthplace or creed or line of
descent.”
Patriotism in its purest, most important, and priceless form is built on good
citizenship. And good citizenship begins with knowing what about this nation
should properly command our respect and our love, and then resolving to
encourage and promote it.
Good citizenship seldom makes headlines. Its symbols seldom call atten-
tion to themselves. But good citizenship is all around us. It is still the glue that
holds this nation together.
Good citizens are those who vote. They go to work and pay their taxes.
They help their neighbors. They involve themselves in the lives of their chil-
dren. They involve themselves with schools—not as complainers, but as part-
ners. They give to those less fortunate. They collect our garbage, pave our
streets, cook our food, and build our cars.
They are fireman who went running up the stairs of Tower One and Tower
Two when everyone else was trying to get out. But good citizens are also a
teenage boy and his father who do the same thing in their neighborhood for
someone they do not know.
Good citizens are what makes a nation great and keeps it that way. They
are the steel that keeps the structure intact. They are tolerant, charitable, re-
spectful of others—and they are patriotic. But they are not knee-jerk patriots.
A good citizen loves his community, his or her state, or nation often as much
for what it is striving to be, and what he or she believes it can be, as for what
it actually is.

17. Memorial: Reflections on September 11 xi
The task for educators, and especially those of us in higher education, is to
prepare good citizens for the present and future well-being of this country.
This means that we must actively demonstrate and communicate respect
for the values of all American and of all cultures. It means that we must nur-
ture a social conscience in our young people, so they recognize the value of
diversity and the fundamental place of compassion in human interaction.
The complex forces at work in this tumultuous century demand educated,
informed, and socially responsible citizens of this nation and of the world.
Our students face a tremendous challenge in dealing even-handedly with
both domestic and international conflicts of culture and belief. We must help
them gain the insight to make this country a powerful engine not just of po-
litical and economic competition but also of tolerance and understanding.
As we remember those who died two years ago, patriots may fly the flag
proudly. But let us also remember that in its highest form, our love for this
country must not be exclusive, or arrogant, or chauvinistic.
The most devoted patriots will also be the best citizens, those who seek to
promote a society and a national purpose that affirms the intrinsic worth of all
men and women no matter where they live.
There are greater goods than patriotism, but there is no greater good than
the dedication of oneself to live responsibly and with goodwill. This convic-
tion is our most powerful weapon against evil, and the most promising foun-
dation for both domestic tranquility and international justice. Thank you.

18. wd
if
4) btinsrmipe
maonie
+ i ae ae
ays!

19. Introduction
The Return of Patriotism
Philip Abbott
The abrupt end of the Cold War, symbolized by the fall of the Berlin Wall in
1989, produced a major reevaluation of patriotism as a political and moral
concept. For example, Francis Fukuyama wrote a widely discussed article in
1989 (“The End of History?”), asserting that the collapse of communism was
evidence of the global superiority of both Western democracy and capitalism.
He suggested that this victorious form of government may represent the “end
point of mankind’s ideological evolution” and the “final form of human gov-
ernment” and thus constituted an “end to history.” Fukuyama advocated a
two-tiered policy response based on the fact that part of the world is now
“post-historical” and the other is “mired in history.” Realist principles of
power maximization, military defense, and conflict will apply to the Third
World where nationalist, religious, and ethnic antagonisms continue. Thus an
international organization “much more like NATO than the United Nations”
should act as a police unit to “protect its collective security from threats”
while economic organization should be given attention in the “post-historical”
sector, where war is “unthinkable” and disagreements will revolve around is-
sues like beef quotas. Yet “The End of History?” nevertheless concluded with
a more sober prediction. Despite (or more accurately because of) the absence
of war and the final victory of liberalism, the future would be a “‘sad time.”
Fukuyama even expressed feeling of regret about the “end of history” and re-
peated a traditional conservative objection that liberal societies are dimin-
ished ones that reduce great visions to the profit nexus.!
Other analysts reiterated Fukuyama’s position. For example, Robert D.
Kaplan (An Empire Wilderness) took a Tocquevillian inspired journey
through parts of America in 1998. Some of the sights he observed disturbed
Xill

20. xiv Philip Abbott
him, but he also wondered if the nation was undergoing the birth of a “new
cosmopolitanism.” Perhaps, he speculated, the new high-tech personnel in
computer industries were becoming “‘post-racist”; perhaps Earth Day would
replace Independence Day as a focus of patriotism. He concluded: “Just as re-
ligion slowly gave way to nationalism as the Middle Ages ended, nationalism
. . may slowly give way to a combination of traditional religion, various
types of spiritualism, and loyalty to the planet rather than to a specific coun-
try.” The next decade might see America “reinventing itself in a larger world
by becoming history’s first international nation . . . where the best and bright-
est of Mexico and other continents come to live. . . .” He quoted from the
eighteenth century historian Edward Gibbon who believed that a “decentral-
ized, pluralistic society with a highly mobile citizenry might survive for-
ever.’’2 When his travels, however, took him to the Third World in The Com-
ing Anarchy, Kaplan discovered hollowed out nations torn by ethnic and
religious strife. He wondered how “shallow” and “childlike” leaders and
publics in the West who worshiped “entertainment and convenience” and had
“no tragic historical memory” could grasp these developments .*
These two sets of predictions, one envisioning some states (perhaps evolv-
ing into supra national entities) enjoying prosperity and innovation including
the invention of new modal personalities and others “mired in history” and
driven to war by “tribal” conflicts, was subjected to empirical testing by so-
cial scientists in the attempt to validate the theory of “democratic peace.”
Democratic peace research has not yet discovered why democracies appar-
ently never or rarely go to war with one another. Some argue that the appar-
ent reluctance to use force in democracies can be traced to internal political
structures. Political actors in democratic regimes must run a gauntlet of ob-
stacles before declaring war. Cabinet members, opposition parties, and the
electorate must be consulted and convinced of the likely failure of peaceful
measures of resolving conflict. Others contend that compromise and negotia-
tion are such routine features of democratic politics that these methods are ex-
tended to international disputes.4
Whatever the reasons for the democratic peace, the implications for the
concept of patriotism were clear. As a normative category, patriotism no
longer seemed to be as desirable a virtue as it might have been in the past.
While patriotic sentiments are not exclusively correlated to societies at war,
it is during periods of crisis that these responses seem most valued. If war
were to be an increasingly rare occurrence, it is unlikely that attributes so of-
ten associated with patriotism such as sacrifice and intense devotion would be
required of citizens. Moreover, the object of the patriot’s sentiments, the
nation-state in modern times, seemed to be dissolving or evolving into new
forms. Both Fukuyama and Kaplan expressed concerns about the dissipation

21. Introduction: The Return of Patriotism XV
of these kinds of expressions, but both also suggested they were becoming
anachronistic. In addition, in parts of the world in which international conflict
as well as civil war were still prevalent, patriotism seemed to be an attribute
of regimes that had not undergone the process of democratization.
On September 11, 2001, just twelve years after the end of the Cold War, a
momentous and horrible event occurred that significantly altered these as-
sessments. Writing shortly after the attacks, John Lewis Gaddis, a historian of
the Cold War, wondered if the period between the fall of the Berlin Wall on
November 9, 1989 and the attacks on September 11, 2001 might eventually
be regarded as a brief interim period.> Were the predictions of Fukuyama, Ka-
plan and the democratic peace scholars flawed? William Galston, for exam-
ple, noted that “the terrible events of September 11, and their aftermath, have
created a surge of patriotism and a new sense of connection between young
Americans and their public institutions. For many, it is their first experience
of public service as meaningful; of national leaders, local leaders, police of-
ficers, firemen, and their fellow citizens as virtuous even heroic. But no civic
invisible hand guarantees that these effects will endure.” If this new surge of
patriotism was permanent, however, what were the consequences? Is patriot-
ism a virtue that, as Galston suggests, requires cultivation? If so, how are pa-
triotic sentiments nurtured and what is the impact of this project on citizen-
ship? Or does the cultivation of patriotism extinguish or diminish other more
deserving values? Is it possible that patriotism is a virtue in some historical
moments and not others?
On the second anniversary of the terrorist attacks on America, the Center
for the Study of Citizenship held a conference, “The Many Faces of Patriot-
ism,” at Wayne State University’s McGregor Memorial Conference Center,
designed by Minoru Yamasaki, the architect of the World Trade Center. Marc
Kruman, the Director of the Center, delivered opening remarks and President
Irvin Reid, President of Wayne State University, gave a memorial address.
The agenda included presentations by Congressman David Bonior and Den-
nis Archer, former mayor of Detroit and president of the American Bar Asso-
ciation, discussions, a film, and a commissioned musical work. Scholars from
the United States and abroad were invited to discuss these questions. This
volume is one outcome of this effort.
Before September 11, 2001, Alasdair MacIntyre answered to the question, “Is
patriotism a virtue?” in stark and provocative terms. He defined patriotism in
a more demanding way than a general love for one’s country. For Macintyre,

22. Xvi Philip Abbott
patriotism required loyalty and preference for one’s country over any others.
There are, MacIntyre admitted, conflicts between morality and patriotism, but
to MacIntyre the real tension can be traced to two different conceptions of
morality. A universalist conception requires an individual to be indifferent to
her position and her group identity. On the other hand, a particularist one de-
rives obligations from her attachments to her group. To fail to acknowledge
the latter leads at best to an “emasculated” patriotism since “in some of the
most important situations of actual social life either the patriotic standpoint
comes into serious conflict with the standpoint of a genuinely impersonal
morality or it amounts to no more than a set of empty slogans.” MacIntyre of-
fered two examples. In one, a scarcity of resources places the survival of a na-
tion in peril. In another, a group regards the raiding of adjacent territories as
“an essential constituent of the good life” while their target population con-
cludes that these people must be subjugated, MacIntyre concludes that a pa-
triot would reject the position that competing interests and competing ways
of life should be treated neutrally.’
MacIntyre’s examples are not only eerily prescient after September 11 but
also raise questions about the moral foundations of patriotism. In the months
just after the attacks numerous writers developed positions that reflected or
attacked his sentiments. For example, Victor Davis Hanson focused upon the
heroism of the firefighters and police at the World Trade Center. Initially
Hanson saw strong parallels between their bravery and those who were so
courageous in America’s past, especially those who faced the Depression cri-
sis and who fought in World War II. “These selfless patriotic men and
women,” he wrote on October 5, “project a physical presence that harks back
to an earlier age—one largely unseen on the national scene for the last half-
century. Muscular, tireless, despite constant movement, a quiet confidence in
corporeal strength—it is as if they stepped out of Depression era post-office
murals or faded water colors in long defunct magazines.” The names of their
units (“Ladder 28;” “Squad 41”) reminded him of the World War pilots
“wiped out nearly to a man at the Battle of Midway.” Hanson was surprised
that “in the land of Wal-Mart and Britney Spears” there are “still men like
Lincoln and Roosevelt, with stern Grants and Pattons as their captains. . . .”8
Shortly after, Hanson began to look for inspiration in the patriotism of the
citizens of ancient city-states. Modern liberals, he concluded, had lost some
important insights held by ancient Greeks. Writers such as Thucydides un-
derstood that republics are frequently called upon to defend themselves
against aggressors. War was recognized as a central and immutable part of hu-
man life. For Thucydides, individuals will attack others for “honor, fear or
self-interest.” Those who love their city must accept war as what Hesiod
called “Zeus’s curse” and acknowledge that they will frequently be called

23. Introduction: The Return of Patriotism XVii
upon to give their lives or their sons to protect their community. To Hanson,
many Americans, including past presidents, placed too much confidence on
diplomacy, economic aid, and other forms of conflict resolution as an alter-
native to war. In an imaginative essay (“A View from the Past”), he inter-
viewed Thucydides about the war on terror. Using quotes from Thucydides’s
own works as replies, Hanson asked a range of questions about desirable
strategy and tactics. When asked, for example, about what restrictions, if any,
should be observed with Al Queda POWs, he has Thucydides reply, “reflect
on what they would have done if victorious over you, especially as they were
the aggressors.”?
On the other hand, Joan Didion suggested that America was moving into a
period of political conformity similar to the early 1950s. “Fixed ideas” about
the nature of the terrorist threat and appropriate responses crowded out any
questioning in the months after 9/11: “Inquiry into the nature of the enemy we
faced . . . was to be interpreted as sympathy for the enemy. . . .” She even sug-
gests that Americans have been reduced to a state of hysteria that has replaced
reasoned responses: “This was a year in which it would come to seem as if
we were plunged into a pre-modern world. The possibilities of the Enlight-
enment vanished. We had suddenly been asked to accept—and were in fact
accepting —a kind of reasoning so extremely fragile that it might have been
based on the presumed return of the cargo gods.” Americans, according to
Didion, seemed to be looking for “omens” and “‘portents” and “supernatural
manifestations of good and evil.”!° Richard Falk supported Didion’s position
and concluded that the attacks had revitalized “traditional nation-centered pa-
triotism” that was leading to “blind love” on the part of citizens” and “funda-
mentalist nationalist imperial overreach” on the part of leaders.!!
Contributors to this volume have joined this debate. While sympathetic to
the efforts of Hanson and others to remodel patriotism from ancient sources,
Walter Berns offers some caveats. Although the Greek city-states have been
attractive models to Americans, especially republican theorists during the
revolution, their relevance is limited. The regimen of the Spartan citizen was
not only harsh but “there was no freedom of speech in Sparta, no freedom of
religion, and, needless to say, nothing resembling multiculturalism.” Athens
was proud of its tradition of free speech but there was no separation of church
and state. Nor, Berns reminds us, “was there anything resembling what we
call ‘civil society’ or ‘mediating structures,’ the sort of private associations
Tocqueville remarked on his visit to America.” There were, instead, “only the
people and the city, and nothing in between.” To Berns there are even more
differences between the idea of patriotism in America, and that of both an-
cient and modern states. Employing the concept of American exceptionalism,
he outlines several additional problems in formulating a theory of patriotism.

24. XViil Philip Abbott
First, due to the predominance of liberalism, more basic needs, such as pro-
tection of property rights, are seen as the primary object of government. Sec-
ond, the separation of church and state, as well as the diversity of religious
faiths, requires that patriotism be expressed in either secular or at least in
highly generalized religious terms. Love of one’s religion thus does not au-
tomatically transfer to love of country. Third, if American identity is prima-
rily expressed in universal utilitarian terms, how can patriotic sentiment find
expression? The Constitution, Berns notes, is silent on the subject of culture,
and does not even mention the word education, let alone moral or cultural
education.
Given what Berns calls the “newness” of the American case, how can pa-
triotism be formulated under these exceptional conditions? He contends the
founders considered all these circumstances and concluded that American pa-
triots needed to be remade each generation through civic education. Jefferson
supported universal public education with an emphasis on political participa-
tion but, Berns argues, did not focus his energies on love of country. But who
can speak of the country as a poet? Lincoln is, for Berns, “America’s poet, the
closest this country has had to the sort of poet Pericles would have wanted for
Athens. By that I mean, Lincoln put his poetry —the beauty of his words —to
the purpose of causing us to love this country for what it was, and is.”
According to Berns, Lincoln provides two important anchors in the in-
struction of patriots. He reminded Americans that their national identity was
dependent on the fulfillment of the principles of the Declaration of Indepen-
dence and his addresses are framed in the words “only a great poet can
speak.” Thus Lincoln provides both rational and emotional foundations for
patriotism, reminding Americans “of the cause that binds the generations, that
freedom is more than being left alone, that there is a price to be paid for it,
and that they are indebted to those who have already paid it.”
Walter Bern’s analysis attempts to provide an account of patriotism that ac-
knowledges American exceptionalism. Yet while his model recognizes
Hamilton’s observation that America was not a nation of soldiers like the city-
states of ancient Greece, his prescriptions for educating patriots rely on mem-
ories of war beginning with the American Revolution itself. Thus some writ-
ers have searched for other models of patriotism for Americans to emulate,
especially in light of the events of 9/11 and their aftermath. Martha Nuss-
baum’s concept of cosmopolitan citizenship has attracted considerable atten-
tion.!? In “Patriotism and Cosmopolitanism” she argued that patriotism in-
evitably drifts into nationalism and ethnocentrism. While she admits that a
respect for the rights of other peoples is taught in America, she asks if it is de-
sirable for students to learn that they are, above all, citizens of the United
States. Should they not be taught that they are, above all, citizens of the world

25. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

26. Sitten alkoi rynnistys, hänen aivojensa, hermojensa, tahtonsa
rynnistys tuota kamalaa, turruttavaa puutumusta vastaan, elämän
ponnistelu sammumista vastaan. Näky oli hyvin surettava.
"Hän kärsii", mutisi Waldemar.
Lupin änkytti:
"Ruiskutus, hra tohtori, kafeiini-ruiskutus… oitis…"
"Saanko, Sire?" kysyi lääkäri.
"Kyllähän… Kello kahteentoista asti tehkää mitä hän käskee. Minä
olen hänelle antanut lupaukseni."
"Kuinka monta minuuttia… vailla kaksitoista?" kysyi Lupin.
"Neljäkymmentä", vastasi joku.
"Neljäkymmentä?… Minä teen sen… Teen varmasti… Minun on se
tehtävä…" Hän paineli päätänsä käsillään. "Voi, jos minulla olisi
aivoni, todelliset aivot, aivot jotka ajattelevat! Se olisi silloin sekunnin
asia! On vain yksi pimeä piste jäljellä… mutta minä en voi…
ajatukseni vilisevät… en voi käydä siihen kiinni… se on kamalaa."
Hänen hartiansa tutisivat. Itkikö hän?
He kuulivat hänen toistelevan:
"813… 813…" Ja matalammalla äänellä: "813… kahdeksainen…
ykkönen… kolmonen… niin, tietysti… Mutta miksi? Se ei riitä…"
Keisari jupisi:

27. "Hän tehoaa minuun. Minun on työläs uskoa, että mies voi
näytellä tuolla tavoin…"
Kello löi puoli kaksitoista… Neljännestä vailla kaksitoista…
Lupin pysyi liikkumattomana, nyrkit ohimoillaan.
Keisari odotti, silmät kiintyneinä kronomeetteriin, jota Waldemar
piteli kädessään.
Kymmenen minuuttia vailla… viisi minuuttia vailla…
"Onko automobili paikalla, Waldemar?… Ovatko miehenne
valmiina?"
"Kyllä, Sire."
"Onko tuo kellonne lyöntilaitoksella varustettu, Waldemar?"
"On, Sire."
"Kahdentoista viimeisellä lyönnillä siis…"
"Mutta…"
"Kahdentoista viimeisellä lyönnillä, Waldemar."
Keisari ei salannut tuskallista jännitystänsä. Tämä haaveellinen
seikkailija, jota nimitettiin Arsène Lupiniksi ja jonka ihmetyttävästä
elämäntarinasta hän oli paljon kuullut, tämä mies ahdisti hänen
mieltänsä… ja vaikka olikin päättänyt tehdä lopun koko tästä
epäiltävästä jutusta, ei hän voinut pidättyä odottamasta… ja
toivomasta.

28. Kaksi minuuttia enää… yksi minuutti enää…
Sitte he lukivat sekunnit.
Lupin näytti nukkuvan.
"No niin, valmistautukaa", virkahti keisari kreiville.
Kreivi astui Lupinin luo ja laski kätensä hänen olalleen.
Lyövän taskukellon hopeaiset helähdykset alkoivat kajahdella…
yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi…
"Waldemar, veikkonen, vetäkäähän tuon vanhan kaappikellon
painot ylös."
Hetkisen tyrmistyminen. Sanat lausuttiin Lupinin äänellä; hän
puhui hyvin tyvenesti.
Waldemar, tuttavallisuudesta loukkaantuneena, kohautti
hartioitansa.
"Tehkää kuten hän sanoo, Waldemar", lausui keisari.
"Niin, tehkää kuten minä sanon, kreivi hyvä", säesti Lupin, jälleen
saaden leikinlaskulahjansa. "Te tunnette narut niin hyvin… eihän
teillä ole muuta tekemistä kuin nyt noita kellon ohjaksia tiukentaa…
vuoron jälkeen… yksi, kaksi… mainiota!… Tuolla tavoin se entis-
aikoina vedettiin käyntiin."
Heiluri läksi todellakin liikkeeseen, ja he kuulivat sen säännöllisen
naksutuksen.

29. "Nyt käymme osottajiin käsiksi", jatkoi Lupin. "Asettakaa ne vähää
vaille kaksitoista… älkää liikkuko… antakaas kun…"
Hän nousi ja astui kellon taulun eteen, seisten enintään kahden
jalan päässä siitä, silmät tiukkoina, jokainen hermo jännittyneenä.
Nuo kaksitoista lyöntiä kajahtivat, kaksitoista raskasta, kumeata
lyöntiä.
Pitkällinen äänettömyys. Ei mitään tapahtunut. Silti odotti keisari,
kuin ollen varma siitä, että jotakin tapahtuisi. Waldemar ei liikkunut.
Lupin, joka oli kumartunut tähystämään kellon taulua, oikaisihe
nyt mutisten:
"Siinäpä se… nyt älyän…"
Hän palasi tuolinsa luo ja käski:
"Waldemar, asettakaa osottajat jälleen kaksi minuuttia vaille
kaksitoista. Hoi, ei, veikkonen, ei taakse päin! Niin päin kuin kellon
osottajat itsekin kiertävät!… Niin, sen tiedän, hitaan laistahan se
on… mutta sitä ei voida auttaa."
Kello löi kaikki tunnit ja puolet tunnit puoli kahteentoista asti.
"Kuulkaahan, Waldemar", sanoi Lupin. Ja hän puheli vakavasti,
leikkiä laskematta, ikäänkuin itsekin kiihdyksissään ja huolissaan:
"Kuulkaahan, Waldemar. Näettekö kellon taulussa pienen, pyöreän
nastan, joka merkitsee ensimäistä tuntia? Se nasta on irrallinen, eikö
niin? Laskekaa sen päälle vasemman käden etusormi ja painakaa.
Hyvä! Tehkää peukalollanne samoin kolmatta tuntia vastaavalle

30. nastalle. Hyvä. Oikealla kädellänne työntäkää kahdeksannen tunnin
nastaa. Hyvä. Kiitos. Nyt saatte mennä istuutumaan."
Minuutti-osottaja siirtyi, ehti kahdennentoista nastan kohdalle, ja
kello löi taas kaksitoista.
Lupin istui vaiti ja valkeana. Nuo kaksitoista lyöntiä kajahtivat
hiljaisuuteen.
Kahdennellatoista lyönnillä kuului rasahdus kuin valloilleen
päässeestä pontimesta. Kello seisahtui äkkiä. Heiluri lakkasi
liikkumasta.
Ja äkkiä putosi eteenpäin se pronssikoriste, joka miehen päätä
esittäen oli kellon taulun päätynä, paljastaen kiviseinään hakatun
pienen komeron.
Tässä komerossa oli pintakuvallinen hopeainen lipas.
Lupin otti sen molemmin käsin ja kantoi keisarin eteen:
"Suvaitsisiko Teidän Keisarillinen Majesteettinne avata sen itse.
Lippaassa ovat kirjeet, jotka olen sopimuksemme mukaan etsinyt."
Keisari kohotti kantta ja näytti kovin hämmästyneeltä.
Lipas oli tyhjä.
Lipas oli tyhjä!
Lupin pyyhki hikeä otsaltaan, sieppasi sitte lippaan, käänteli sitä,
tarkasteli, ikäänkuin toivoen löytävänsä siitä salapohjan. Vihdoin hän
paremmaksi varmuudeksi raivonsa puuskassa rusensi sen
vastustamattomalla kouraisullaan.

31. Se huojensi häntä. Hän hengitti keveämmin.
Keisari sanoi:
"Kuka tämän on tehnyt?"
"Yhä sama mies, Sire, se joka kulkee samaa tietä kuin minä ja
tavottelee samaa tarkotusperää: hra Kesselbachin murhaaja."
"Milloin?"
"Viime yönä. Voi, sire, miksi ette jättänyt minua vapaaksi silloin
kun pääsin vankilasta! Jos olisin ollut vapaa, niin olisin tullut tänne
tuntiakaan menettämättä. Minä olisin saapunut ennen häntä! Minä
olisin antanut Isildalle rahaa ennen kuin hän antoi! Minä olisin
lukenut Malreichin, vanhan ranskalaisen palvelijan päiväkirjan ennen
kuin hän luki."
"Luulette siis, että päiväkirjassa tehtyjen paljastusten kautta…?"
"Niinhän tietysti, Sire! Hänellä oli aikaa lukea ne. Ja väijyskellen en
tiedä missä, saaden tiedon kaikista liikkeistämme en tiedä keneltä,
hän nukutti minut viime yöksi suoriutuaksensa minusta."
"Mutta palatsi oli vartioittu."
"Teidän sotamiestenne vartioitsema, Sire. Merkitseekö se hänen
laisellensa miehelle mitään? Sitä paitsi olen varma siitä, että
Waldemar kohdisti etsintänsä ulkorakennuksiin, siten harventaen
palatsin vartioita."
"Kaikki tämä tuntuu minusta kovin mahdottomalta."

32. "Se kaikki näyttää minusta peräti selkeältä, Sire! Jos olisi
mahdollista tunnustella jok'ainoan soturinne taskuja silloin tällöin, tai
tietää kuinka paljon rahoja kukin heistä käyttelee lähimpien
kahdentoista kuukauden kuluessa, niin löytäisimmepä varmasti pari
kolme, joilla on tällä hetkellä hallussaan joitakuita pankin seteleitä,
ranskalaisia seteleitä tietysti."
"Ohoo!" intti Waldemar.
"Minä vakuutan sen, hyvä kreivi; se on hintakysymys, eikä hinnalla
ole mitään väliä hänelle! Jos hän haluaisi, niin olen varma siitä, että
te itsekin…"
Keisari ei kuunnellut puhetta, ollen omiin aatoksiinsa vaipuneena.
Hän asteli edes takaisin lattialla, ja viittasi sitte eräälle käytävässä
seisovista upseereista:
"Automobilini… Ja käskekää väkeni valmistautua… Me lähdemme."
Hän pysähtyi, silmäili Lupinia tovin ja jatkoi kreivin luokse astuen:
"Tekin, Waldemar, lähtekää… suoraan Parisiin, pysähtymättä…"
Lupin heristi korviansa. Hän kuuli Waldemarin vastaavan:
"Haluaisin saada kymmenkunta vartijaa lisää… Tuon paholaisen
kanssa miehekseen!…"
"Saatte kernaasti. Ja pitäkää silmänne auki. Teidän täytyy yöksi
saapua perille."
Lupin polki jalkaansa rajusti lattiaan:

33. "Ei, ei, Sire! Ei, ei, ei! Se ei käy päinsä! Sen vannon! Ei, ei, ei
mitenkään!"
"Mitä tarkotatte?"
"Entä kirjeet, Sire? Varastetut kirjeet?"
"Totta toisen kerran!…"
"Vai niin!" huudahti Lupin, suuttuneesti laskien käsivartensa ristiin.
"Teidän Keisarillinen Majesteettinne siis luopuu taistelusta? Te
katsotte häviön korvaamattomaksi? Te myönnätte itsenne
lannistetuksi? No, mutta minäpä en, Sire. Minä olen alottanut, ja
aijon lopettaakin."
Keisari hymyili tälle sisun purkaukselle:
"Minä en luovu, mutta poliisini ryhtyvät työhön…"
Lupin purskahti nauruun:
"Suokaahan anteeksi, Sire! Se on kovin hupaista! Teidän
poliisinne! Teidän Keisarillisen Majesteettinne poliisit! Nehän ovat
jokseenkin samaa kuin kaikki poliisit, nimittäin eivät mitään, eivät
yhtään mitään! Ei, Sire, minun ei sovi palata Santé-vankilaan!
Vankilaa voin pitää naurettavana. Mutta aikaa on nyt jo kylliksi
hukattu. Minä tarvitsen vapauteni tuota miestä vastaan, ja aijon sen
pitää."
Keisari kohautti hartioitansa: "Te ette edes tiedä, kuka se mies
on."

34. "Minä saan sen selville, Sire. Ja minä yksin voin sen selvittää. Ja
hän tietää ainoastaan minun kykenevän siihen. Minä olen hänen
ainoa vihamiehensä. Minua hän tähtäsi linnaan tullessamme, kun
ampui revolverilla. Hän piti riittävänä huumata minut ja ainoastaan
minut, viime yönä, ollakseen vapaa tekemään mitä halusi. Taistelu
käypi hänen ja minun välillä. Muulla maailmalla ei ole siihen mitään
sanomista. Meitä on kaksi, ja siinä kaikki. Tähän asti on sattuma
suosinut häntä. Mutta ajan mittaan on välttämätöntä, ehdottoman
varmaa, että minä voitan taistelun."
"Miksi?"
"Syystä että minä olen parempi mies."
"Entä jos hän surmaa teidät?"
"Hän ei surmaa minua. Minä vedän hänen kyntensä esille, minä
teen hänet ihan vahingoittamattomaksi. Ja te saatte kirjeet, Sire. Ne
ovat teidän. Maan päällä ei ole mahtia, joka voisi estää minua
palauttamasta niitä teille."
"Ja mistä tiedämme, että kirjeet varastettiin viime yönä?" kysyi
keisari.
"Varkaus on päivätty, Sire."
"Mitä sanotte?"
"Katsokaa sen kamanan sisäpuolta, joka suojasi kätköpaikkaa.
Päivämäärä on kirjotettu valkealla liidulla: 'Keskiyö, 24. elokuuta'…"
"Niinpä onkin!" mutisi keisari ällistyneenä. "Kuinka en sitä tullut
nähneeksi?" Ja hän lisäsi, ilmaisten uteliaisuutensa: "Enkä ymmärrä

35. noita kahta seiniin sommiteltua 'N':ää… tämähän on Minerva-
suojama."
"Täällä nukkui Napoleon, Ranskan keisari", sanoi Lupin.
"Mistä sen tiedätte?"
"Kysykää Waldemarilta, Sire. Minä puolestani sain sen äkillisenä
välähdyksenä silloin kun selailin vanhan palvelijan päiväkirjaa.
Ymmärsin Holmesin ja minun olleen väärällä tolalla. APO ON,
suurherttua Hermannin kuolinvuoteellaan kirjottama vaillinainen
sana, ei tarkotakaan Apollonia, vaan Napoleonia."
"Se on totta… te olette oikeassa", sanoi keisari. "Mutta tuo numero
813?…"
"Sepä minulle tuotti enintä päänvaivaa. Minulla oli aina se käsitys,
että oli laskettava yhteen nuo kolme numeroa, 8, 1 ja 3; ja siten
saatu summa 12 tuntui minusta heti tarkottavan tätä huonetta, joka
on käytävästä kahdestoista. Täytyi olla jotakin muutakin, jotakin,
mitä minun heikontuneet aivoni eivät kyenneet sanoiksi
tulkitsemaan. Tuon kellon näkeminen, joka oli sovitettu juuri
Napoleon-suojamaan, oli minulle ilmestys. Numero 12 ilmeisesti
tarkotti kello kahtatoista. Keskipäivän tuntia! Keskiyön tuntia! Eivätkö
ne ole ne juhlalliset hetket, jotka ihminen halukkaimmin valitsee?
Mutta miksi nuo kolme numeroa 8, 1 ja 3 mieluummin kuin mitkä
tahansa muut, joista olisi saanut saman summan?… Silloin johtui
mieleeni toimittaa kello lyömään ensi kertaa, kokeeksi. Tällöin
huomasin, että ensimäisen, kolmannen ja kahdeksannen tunnin
nastat olivat liikkuvia, mutta muut eivät. Niitä siis 813 niinikään
tarkotti käytettäväksi kätköpaikan etsintään. Waldemar painoi noita
kolmea nastaa, jousi ponnahti auki, ja Teidän Keisarillinen

36. Majesteettinne tietää tuloksen… Siinä, Sire, on selitys tuolle
salaperäiselle sanalle ja noille kolmelle numerolle, jotka suurherttua
kirjotti kuolevalla kädellään, toivoen poikansa niiden avulla jonakuna
päivänä saavan ilmi Veldenzin salaisuuden ja saavan haltuunsa ne
kuuluisat kirjeet, jotka hän oli sinne kätkenyt."
Keisari kuunteli innokkaalla tarkkaavaisuudella, yhä enemmän ja
enemmän kummastellen miehessä huomaamaansa älykkyyttä,
tarkkanäköisyyttä, oveluutta ja terhakkuutta.
"Waldemar", hän virkahti, kun Lupin oli lopettanut. "Sire?"
Mutta juuri hänen aikoessaan puhua kuului ulkoa käytävästä
huutoja.
Waldemar meni katsomaan ja ilmotti palatessaan:
"Siellä on se hullu tyttö, Sire. Eivät tahdo päästää häntä tänne."
"Antakaa hänen tulla", huudahti Lupin kiihkeästi. "Hänen täytyy
saada tulla, Sire."
Keisari antoi merkin ja Waldemar läksi noutamaan Isildaa.
Hänen tulonsa herätti yleistä tyrmistystä. Hänen valjuilla
kasvoillaan oli tummia laikkuja; hänen vääntyneet piirteensä
ilmaisivat mitä tuiminta tuskaa. Hän tapaili henkeään, molemmin
käsin kouristaen poveansa.
"Haa!" äännähti Lupin kauhistuneena.
"Mitä nyt?" kysyi keisari.
"Lääkärinne, Sire. Ei ole menetettävä silmänräpäystäkään."

37. Hän astui tytön eteen:
"Puhu, Isilda… Oletko nähnyt mitään? Onko sinulla mitään
sanottavaa?"
Tyttö oli pysähtynyt; hänen silmänsä olivat vähemmän tylsät,
ikäänkuin olisi kipu niitä terittänyt. Hän lausui äänteitä, mutta ei
sanoja.
"Kuuntele", puhui Lupin. "Vastaa 'kyllä' tahi 'ei'… pään liikkeellä…
Oletko nähnyt hänet? Tiedätkö missä hän on… Kuuntele: jos sinä et
vastaa…"
Lupin hillitsi suuttuneen eleen. Mutta äkkiä muistaen edellisen
päivän kokeen hän kirjotti valkeaan seinään L- ja M-kirjaimet.
Tyttö ojensi kätensä niitä kohti ja nyökkäsi ikäänkuin
myöntääkseen.
"Ja sitte?" kyseli Lupin. "Mitä sitte?… Kirjota jotakin itse."
Mutta tyttö kirahti kamalasti ja heittäysi voihkien lattialle.
Sitten äkkiä tuli hiljaisuus, liikkumattomuus. Viimeinen vavahdus.
Ja hän ei enää hievahtanut.
"Kuollut?" kysyi keisari.
"Myrkytetty, Sire."
"Voi poloista!… Ja kenen toimesta?"
"'Hänen', Sire. Tyttö epäilemättä tunsi hänet. Pahantekijä
nähtävästi pelkäsi, mitä tyttö saattaisi kertoa."

38. Lääkäri saapui. Keisari viittasi tyttöön. Sitte Waldemariin kääntyen:
"Käskekää kaikki miehenne liikkeelle… Tarkastakoot kaikki
rakennukset… Raja-asemille sähkötettäköön."
Hän astui Lupinin luo:
"Kuinka pitkän ajan tarvitsette kirjeiden hankkimiseksi takaisin?"
"Kuukauden, Sire… korkeintaan kaksi."
"Hyvä on. Waldemar odottaa teitä täällä. Hän saa minulta ohjeet
ja valtuudet myöntää teille kaikkea mitä haluatte."
"Minä toivon saavani vapauteni, Sire."
"Olette vapaa."
Lupin katseli hänen jälkeensä, hänen kävellessään pois, ja sanoi
hampaittensa välistä:
"Ensin vapauteni… Ja jälkeenpäin, kun olen antanut teille takaisin
kirjeet, oi majesteetti, pikku kädenpuristus! Sitten olemme kuitit!…"

39. IX.
Mustapukuinen mies.
"Otatteko vastaan tämän herrasmiehen, rouva?" Dolores
Kesselbach otti käyntikortin lakeijalta ja luki:
"André Mauny… En", hän vastasi. "Minä en tunne häntä."
"Hän tuntuu olevan hyvin kiihkeä tapaamaan teitä, rouva. Hän
sanoo teidän odottavan."
"Ahaa… mahdollista… Kyllä, osottakaa hänet tänne."
Niiden tapausten perästä, jotka olivat mullistaneet hänen
elämänsä ja armottomasti vainonneet häntä, oli Dolores lyhyen aikaa
asuttuaan Hôtel Bristolissa valinnut asuntonsa eräästä rauhallisesta
talosta Rue des Vignesin varrelta, Passyn etukaupungista. Talon
takana oli kaunis puutarha, ja ylt'ympärillä oli lehteviä puistikkoja.
Sellaisina päivinä, jolloin tavallista tuskaisemmat kohtaukset eivät
pidättäneet häntä aamusta iltaan asti makuuhuoneensa suljettujen
ikkunaluukkujen takana, antoi hän palvelijainsa kantaa itsensä

40. puiden siimekseen, makaillen siellä synkkämielisyyden uhrina,
kykenemättömänä taistelemaan kovaa kohtaloansa vastaan.
Askeleita kuului sorapolulta ja lakeija palasi, mukanaan sievän
näköinen nuori mies, hyvin yksinkertaisesti puettu siihen hiukan
vanhentuneeseen tapaan, joka on vielä osittain käytännössä
taidemaalariemme keskuudessa, kaulassaan alas käännetty kaulus ja
liehuva sininen valkotäpläinen huivi.
"Nimenne on André Mauny?" sanoi Dolores.
"Niin, madame."
"Minulla ei ole kunniaa…"
"Suokaahan anteeksi, madame. Tietäen minut madame
Ernemontin, Genevièven isoäidin, ystäväksi, te kirjotitte hänelle
Garchesiin, sanoen haluavanne puhutella minua. Minä olen tässä."
Dolores kohottausi hyvin kiihtyneesti:
"Oi, te olette…"
"Niin."
Toinen sopersi:
"Todellako?… Tekö siinä?… En tunne teitä samaksi."
"Ette tunne minua ruhtinas Paul Sernineksi?"
"En… kaikki on erilaista… otsa… silmät… Eivätkä tuollaiseksi…"

41. "Tällaiseksi sanomalehdet kuvanneet Santén vankia", täydensi
vieras hymyillen. "Ja kuitenkin minä se olen."
Seurasi pitkällinen vaitiolo, joll'aikaa he olivat hämillään ja
rauhattomina.
Viimein kysyi vieras:
"Saisinko tietää syyn…?"
"Eikö Geneviève teille maininnut?…"
"En ole häntä tavannut… mutta hänen isoäidistään tuntui, että te
tarvitsette palveluksiani…"
"Aivan niin… aivan niin…"
"Ja millä tavoin…? Minua kovin ilahuttaa…"
Rouva Kesselbach epäröitsi hetkisen ennen kuin kuiskasi:
"Minä pelkään."
"Pelkäätte!" huudahti toinen.
"Niin", vahvisti puhuja matalalla äänellä, "minä pelkään, pelkään
kaikkea… pelkään elämää. Minä olen kärsinyt niin paljon… en voi
sietää enempää."
Toinen katseli häntä syvää sääliä kuvastavin silmin. Se
epämääräinen tunne, joka oli häntä aina vetänyt tähän naiseen, sai
täsmällisemmän luonteen nyt, kun hän pyysi suojelusta. Hän tunsi
kiihkeätä intoa omistautua kärsivälle kokonaan, ilman palkinnon
toivoa.

42. Rouva Kesselbach jatkoi:
"Tunnen, että ympärilläni liikkuu ihmisiä."
"Mutta missä tarkotuksessa?"
"Minä en tiedä. Vihollinen vain hiippailee lähettyvillä ja yhä
likenee."
"Oletteko nähnyt sitä? Oletteko havainnut mitään?"
"Kyllä: toissa päivänä kulki kaksi miestä moneen kertaan kadulla
tästä ohitse, pysähdellen talon edustalla."
"Osaatteko kuvata heitä?"
"Näin toisen heistä paremmin kuin toisen. Hän oli kookas ja
vanttera, puhtaaksi ajeltu, yllään pieni ihan lyhyeksi leikattu
verkatakki."
"Kenties jonkun kahvilan tarjoilija?"
"Niin, päätarjoilija. Minä annoin palvelijain seurata häntä. Hän
meni Rue de la Pompea alas ja astui erääseen tavallisen näköiseen
rakennukseen. Pohjakerrassa on viinitupa; se on kadun ensimäinen
talo, vasemmalla. Sitte toissa yönä näin makuuhuoneeni ikkunasta
varjon hiiviskelevän puutarhassa."
"Siinäkö kaikki?"
"Niin."
Toinen mietiskeli ja teki sitten esityksen:

43. "Antaisitteko kahden mieheni nukkua jossakin pohjakertanne
huoneessa?"
"Kahden miehenne?…"
"Ei teidän tarvitse arkailla! Ne ovat siivoja miehiä, vanha Charolais
ja hänen poikansa, eivätkä he vähääkään näytä siltä mitä ovat…
Heidän suojeluksessaan olette täydessä turvassa… Mitä minuun
tulee…"
Hän epäröitsi. Hän odotteli Doloresin pyytävän häntä käymään
uudestaan. Tämän pysyessä vaiti hän pitkitti:
"Mitä minuun tulee, niin on parempi, ettei minua nähdä täällä…
teidän tähtenne. Miehiltäni saan tietää, miten asiat kehittyvät…"
Hän olisi halunnut sanoa enemmän ja istuutua hänen viereensä
viihdyttelemään häntä. Mutta samalla hän tunsi, että ainoakin sana
lisää hänen taholtaan olisi ollut loukkaus.
Sitte hän kumarsi surevalle hyvin syvään ja poistui.
Hän asteli puutarhakäytävää myöten hyvin ripeästi, päästäkseen
kiireesti ulkopuolelle ja hillitäkseen tunteittensa kuohua. Lakeija
odotteli häntä eteisen ovella. Hänen astuessaan kadulle soitti joku
ulko-oven kelloa, nuori nainen.
Hän hätkähti:
"Geneviève!"
Tyttö käänsi kummastuneet katseensa häneen ja tunsi hänet heti,
vaikkakin häntä suunnattomasti ihmetytti hänen ulkomuotonsa

44. tavaton nuorekkuus; ja kohtaus järkytti niin suuresti hänen mieltään,
että hän hoiperteli ja oli tukea saadakseen pakotettu nojautumaan
ovea vasten. Toinen oli ottanut hatun päästään ja silmäili tyttöä,
rohkenematta ojentaa hänelle kättään. Ojentaisiko tyttö omansa?
Hän ei enää ollut ruhtinas Sernine: hän oli Arsène Lupin. Ja tyttö
tiesi hänen vast'ikään päässeen vankilasta.
Ulkona satoi. Geneviève antoi sateenvarjonsa lakeijalle ja sanoi:
"Avatkaa se, olkaa hyvä, ja pankaa jonnekin kuivamaan."
Sitte hän astui suoraa päätä sisälle.
"Mies poloinen!" surkutteli itseänsä Lupin kävellessään pois. "Olipa
siinä sarja kovia kolauksia, sinun laisellesi herkälle kiihkomieliselle
olennolle! Sinun tulee vartioida sydäntäsi, taikka… Haa, jopa nyt
jotakin! Alkavatpa jo silmäni vettyä! Lupin-herraseni: sinä alat
vanheta!"
Hän taputti olkapäälle erästä nuorta miestä, joka Chaussée de la
Muetten poikki astuen aikoi Rue des Vignesille. Nuori mies seisahtui,
tuijotti häneen ja sanoi:
"Anteeksi, monsieur, minulla ei luullakseni ole kunniaa…"
"Ajatelkaa tarkoin, hyvä hra Leduc. Vai onko muistinne kokonaan
haihtunut? Ettekö muista Versaillesia? Ja Hôtel des Trois-
Empereursin pikku ullakkohuonetta?"
Nuori mies ponnahti taaksepäin:
"Te!"

45. "No, minäpä juuri! Luulitteko Lupinin erinneen tästä elämästä?"
Hän taputteli häntä leppeästi olalle. "No, no, nuori mies, älkäähän
olko säikähdyksissänne. Aika ei ole vielä tullut. Sepitelkää
säkeitänne… te onnellinen runoilija!"
Sitte hän kouraisi Leducin käsivartta rajusti ja sanoi, katsoen häntä
suoraan silmiin:
"Mutta aika lähenee… runoilija! Älkää unohtako, että te olette
minun ruumiiltanne ja sielultanne. Ja valmistautukaa näyttelemään
osaanne. Siitä tulee uhkea ja mahtava osa. Ja niin totta kuin elän,
uskonkin teidän olevan mies sitä näyttelemään!"
Hän puhkesi nauramaan, käännähti kantapäillään ja jätti nuoren
Leducin seisomaan ihmeissään.
Hiukan edempänä, Rue de la Pompen kulmassa, oli se viinitupa,
josta rouva Kesselbach oli puhunut. Hän meni sisälle ja puheli
pitkään omistajan kanssa.
Sitten hän otti taksa-automobilin ja ajoi Grand Hoteliin, missä asui
André Maunyn nimisenä.
Doudevillen veljekset odottivat häntä. Vaikka Lupin olikin tottunut
tuollaiseen riemuun, hiveli häntä kuitenkin ystävissään ilmenevän
ihailun ja palvomisen ylenpalttisuus.
"No, älkäähän nyt noin suunniltanne olko, te kaksi!" sanoi Lupin.
"Ja kertokaa minulle asioita: minä en ole nähnyt sanomalehtiä. Mikä
vaikutus oli minun paollani yleisöön?"
"Järisyttävä, isäntä!"

46. "Mikä oli viranomaisten selityksenä siitä?"
"Teidän pakonne tapahtui Garchesissa, kun yritettiin uudelleen
näytellä Altenheimin murhaa. Pahaksi onneksi ovat
sanomalehtimiehet todistaneet, että se oli mahdotonta."
"Sen jälkeen?"
"Sen jälkeen on yleinen kiihtymys vallinnut. Ihmiset ihmettelevät,
nauravat ja huvittelehtivat järjestysvallan vahingosta kuin hullut."
"Weber?"
"Weber on pahemmassa kuin pulassa."
"Onko mitään uutisia etsivästä osastosta? Eikö ole murhasta saatu
mitään ilmi? Eikö ole mitään vihiä siitä, kuka Altenheim
todellisuudessa oli?"
"Ei."
"Istuutukaahan ja ottakaa kynä. Minä sanelen kirjeen, joka teidän
tulee toimittaa 'Grand Journaliin' tänä iltana. Maailma on kyllin
kauvan odotellut tietoja minusta. Se pian pakahtuu
kärsimättömyyteensä. Kirjottakaa."
Hän saneli:
'Grand Journalin' toimittajalle.
Hyvä herra: — Minun täytyy lausua anteeksipyyntöni
lukijoillenne siitä, että jätin heidän oikeutetun
kärsimättömyytensä tyydyttämättä.

47. Olen päässyt vankilasta enkä voi mitenkään ilmaista, millä
tavoin se onnistui. Niinikään olen pakoni jälkeen saanut ilmi
tuon kuuluisan salaisuuden, eikä minulle ole mahdollista
paljastaa sitä, yhtä vähän kuin kertoakaan, miten sen selville
sain.
Kaikki tämä kelpaa aikanaan aiheeksi jokseenkin omituiseen
kertomukseen, jonka vakinainen elämäkertani kirjottaja
julkaisee muistiinpanoistani. Silloin se koituu Ranskan
historian sivuksi, jonka meidän lapsenlapsemme lukevat
mielenkiinnolla.
Nykyään on minulla tärkeämpiä asioita hoidettavana.
Kyllästyneenä katselemaan, mihin käsiin minun käyttelemäni
valta on joutunut — väsyneenä huomaamaan Kesselbach-
Altenheimin jutun yhä pysyvän seisahduksissa, minä erotan
hra Weberin ja otan takaisin sen kunniakkaan aseman, joka
minulle tuotti mainetta ja yleisölle tyytyväisyyttä hra
Lenormandin nimeä käyttäessäni.
Olen kaikella kunnioituksella nöyrin palvelijanne
Arsène Lupin,
Etsivän osaston päällikkö.'
Kello kahdeksalta illalla Arsène Lupin ja Jean Doudeville astelivat
Caillardin hienoon ravintolaan. Lupin esiintyi iltapuvussa, mutta
taiteilijan tapaan käyttäen leveitä housuja ja väljää kaulahuivia.
Doudevillen yllä oli pitkä, musta takki; vakavalla sävyllään ja
ulkoasullaan hän muistutti oikeuslaitoksen virkamiestä.

48. He istuutuivat sille puolelle ravintolaa, jonka erottaa isosta salista
kaksi pilaria.
Lupin valitsi päivällisen kokeneen herkkusuun oivalla taidolla.
Hän söi hyvällä ruokahalulla ja vaiteliaana, tyytyen tuolloin tällöin
virkahtelemaan lyhyitä lauseita, jotka kuvasivat hänen ajatustensa
kulkua:
"Tietysti minä suoriudun… mutta siitä koituu kova urakka… Siinä
on vastustajaa!… Se minua tyrmistyttää, etten kuusi kuukautta
taisteltuani edes tiedä, mitä hän tahtoo!… Hänen pääkumppaninsa
on kuollut. Me olemme lähellä taistelun loppua; ja kuitenkaan en
vielä nytkään kykene älyämään hänen peliänsä… Mitä tavotteleekaan
se ruoja?… Oma suunnitelmani on ihan selvä: käydä käsiksi
suurherttuakuntaan, työntää omatekemäni suurherttua
valtaistuimelle, antaa Geneviève hänelle vaimoksi… ja hallita. Sitäpä
minä sanon selkeäksi, kunnialliseksi ja alttiiksi. Mutta hän, tuo vintiö,
pimeyden kummitus: mihin tähtäilee hän?"
Hän kutsui:
"Tarjoilija!"
Päätarjoilija saapui:
"Mitä monsieur haluaa?"
"Sikaareja."
Päätarjoilija asteli pois, palasi ja availi useita laatikoita.
"Mitä niistä suosittelette?"

49. "Nämä Upmannit ovat varsin hyviä, monsieur."
Lupin antoi Doudevillelle yhden Upmannin, otti itselleen toisen ja
leikkasi sen. Päätarjoilija raapaisi tulta ja ojensi hänelle tulitikkua.
Lupin tarttui häntä äkillisellä liikkeellä ranteeseen:
"Ei sanaakaan… Minä tunnen teidät… Oikea nimenne on
Dominique
Lecas!"
Mies, iso ja vanttera, koetti riistäytyä irti. Hän huudahti tuskan
huudahduksen: Lupin oli väännäyttänyt hänen ranteensa.
"Nimenne on Dominique… asutte Rue de la Pompen varrella,
neljännessä huonekerrassa, minne vetäysitte nauttimaan pikku
omaisuudesta, jonka saitte palvellessanne — kuuntele minua, narri,
totisesti, tai särjen luusi! — saitte palvellessanne parooni
Altenheimia, hänen pöydänkattajanansa."
Toinen seisoi liikkumattomana, kasvot pelosta valjuina. Heidän
ympärillään oli pikku osasto tyhjänä. Sen viereisessä suojamassa
istui kolme herrasmiestä tupakoiden ja kaksi paria jutteli
liköörilasiensa ääressä.
"Näettehän, me olemme rauhassa… voimme puhella."
"Kuka te olette? Kuka te olette?"
"Ettekö minua muista? Mutta ajatelkaahan tuota kuuluisaa
puolipäivällistä Villa Dupontissa!… Te itse, vanha veitikka, ojensitte
minulle leivoslautasen… ja olivatpa ne laita leivoksia!"
"Ruhtinas…" sopersi toinen.

50. "Niin, niin, ruhtinas Arsène, ruhtinas Lupin itse… Ahaa, te
hengitätte jälleen!… Te vakuutatte itsellenne, ettei teillä ole mitään
peljättävänä Lupinin taholta, vai mitä? No, siinäpä olette väärässä,
veikkonen; teillä on peljättävänä kaikkea." Hän otti taskustaan kortin
ja näytti toiselle. "Tuossa, katsokaa, minä kuulun nyt poliisikuntaan.
Sitä ei voida auttaa: siihen me kaikki lopulta joudumme, kaikki me
rosvokuninkaat ja rikosruhtinaat."
"No?" sanoi päätarjoilija, yhä suuresti säikähdyksissään.
"No, menkäähän tuon vieraanne luokse, joka kutsuu teitä;
hankkikaa hänelle haluamansa ja palatkaa minun luokseni. Eikä
mitään joutavia, muistakaa se: älkää yrittäkö luikkia tiehenne.
Minulla on kymmenen miestä asetettuna ulkopuolelle ja heillä on
määräys pitää teitä silmällä. Menkää."
Päätarjoilija totteli. Viiden minuutin kuluttua hän tuli takaisin ja
sanoi, seisoen pöydän edessä selkä isompaan suojamaan päin
ikäänkuin puhelemassa sikaarien ominaisuuksista vieraittensa
kanssa:
"No? Mitä on tekeillä?"
Lupin lateli joukon sadan frangin seteleitä riviin pöydälle:
"Yksi seteli jokaisesta kysymyksiini annetusta selvästä
vastauksesta."
"Sovittu!"
"Minä alotan. Kuinka monta oli teitä parooni Altenheimin
joukkueessa?"

51. "Seitsemän, minä kahdeksantena."
"Ei enempää?"
"Ei. Kerran vain otimme Italiasta muutamia työmiehiä
valmistamaan maanalaista käytävää Villa des Glycinesistä
Carschesissa."
"Eikö käytäviä ollut kaksi?"
"Oli; toinen johti Pavillon Hortenseen, toinen haarautui edellisestä
ja kulki rouva Kesselbachin talon alitse."
"Mikä oli tarkotuksena?"
"Riistää pois rouva Kesselbach."
"Olivatko molemmat kamarineitsyet juonessa, Suzanne ja
Gertrude?"
"Olivat."
"Missä he ovat?"
"Ulkomailla."
"Entä seitsemän toverianne, Altenheimin joukkueesta?"
"Minä olen eronnut heistä. He yhä pitkittävät puuhiaan."
"Mistä voin löytää heidät?"
Dominique epäröitsi. Lupin asetti hänen eteensä kaksi tuhannen
frangin seteliä ja sanoi:

52. "Epäröimisenne on teille kunniaksi, Dominique. Mutta ei auta muu
kuin niellä se kuin mies ja vastata."
Dominique ilmaisi:
"Heidät tapaatte n:o 5:stä Route de la Révolten varrella Neuillyssä.
Yhtä heistä nimitetään Välikauppiaaksi."
"Mainiota. Ja nyt Altenheimin nimi, todellinen nimi. Tiedättekö
sen?"
"Kyllä, — Ribeira."
"Dominique, Dominique, älkää toimittako itsellenne ikävyyksiä.
Ribeira oli vain tekonimi. Minä kysyin todellista nimeä."
"Parbury."
"Tekonimi sekin."
Päätarjoilija epäröitsi. Lupin siirsi hänen eteensä kolme sadan
frangin seteliä.
"Pyh, mitä minä välitän!" sanoi mies. "Kuolluthan hän on jo, eikö
olekin varmasti?"
"Hänen nimensä", vaati Lupin.
"Hänen nimensä? Chevalier de Malreich."
Lupin hypähti tuolillaan.
"Mitä? Mitä sanottekaan? Chevalier — sanokaa uudestaan —
chevalier…?"

53. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com