The Plc Facilitation And Activators Guide 1st Edition Dave Nagel

The Plc Facilitation And Activators Guide 1st Edition Dave Nagel
The Plc Facilitation And Activators Guide 1st Edition Dave Nagel
The Plc Facilitation And Activators Guide 1st Edition Dave Nagel

1. The Plc Facilitation And Activators Guide 1st
Edition Dave Nagel download
https://ebookbell.com/product/the-plc-facilitation-and-
activators-guide-1st-edition-dave-nagel-53215298
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Plc Playbook Grades K12 A Handson Guide To Collectively Improving
Student Learning Douglas Fisher
https://ebookbell.com/product/the-plc-playbook-grades-k12-a-handson-
guide-to-collectively-improving-student-learning-douglas-
fisher-48953046
The Plc Playbook Grades K12 Douglas Fishernancy Freyjohn Almarodekaren
Floriesdave Nagel Nancy Frey John Almarode Karen Flories Dave Nagel
https://ebookbell.com/product/the-plc-playbook-grades-k12-douglas-
fishernancy-freyjohn-almarodekaren-floriesdave-nagel-nancy-frey-john-
almarode-karen-flories-dave-nagel-59502334
The Plc Book Nancy Fichtman Dana Diane Yendolhoppey
https://ebookbell.com/product/the-plc-book-nancy-fichtman-dana-diane-
yendolhoppey-59502336
The Brilliance In The Building Effecting Change In Urban Schools With
The Plc At Work Process Bo Ryan
https://ebookbell.com/product/the-brilliance-in-the-building-
effecting-change-in-urban-schools-with-the-plc-at-work-process-bo-
ryan-53073080

3. School Improvement For All A Howto Guide For Doing The Right Work
Drive Continuous Improvement And Student Success Using The Plc Process
1st Edition Sharon V Kramer Sarah Schuhl
https://ebookbell.com/product/school-improvement-for-all-a-howto-
guide-for-doing-the-right-work-drive-continuous-improvement-and-
student-success-using-the-plc-process-1st-edition-sharon-v-kramer-
sarah-schuhl-51609760
Mastering Plc Programming The Software Engineering Survival Guide To
Automation Programming 1st Mt White
https://ebookbell.com/product/mastering-plc-programming-the-software-
engineering-survival-guide-to-automation-programming-1st-mt-
white-48290434
The Winter Crochet Book 8th Edition Bookazine 8th Edition Future Plc
https://ebookbell.com/product/the-winter-crochet-book-8th-edition-
bookazine-8th-edition-future-plc-200618464
The Five Disciplines Of Plc Leaders 1st Edition Timothy D Kanold
https://ebookbell.com/product/the-five-disciplines-of-plc-leaders-1st-
edition-timothy-d-kanold-51415642
Brewdog Craft Beer For The Geeks The Masterclass From Exploring Iconic
Beers To Perfecting Diy Brews Brewdog Plc
https://ebookbell.com/product/brewdog-craft-beer-for-the-geeks-the-
masterclass-from-exploring-iconic-beers-to-perfecting-diy-brews-
brewdog-plc-52709714

6. PLCN203A9
The PLC+ Books
PLC+
Better Decisions and
Greater Impact
by Design
What’s this book about?
• Provides a brief history of PLCs
• Introduces the PLC+ framework
questions and crosscutting
themes
• Shows the PLC+ in action in
various settings
When do I need this book?
• You want to understand the
purpose of PLCs
• You want to learn a new
framework for effective PLCs
• You want to reinvigorate and
increase the impact of your
existing PLC
The PLC+ Playbook
A Hands-On Guide to
Collectively Improving
Student Learning
What’s this book about?
• Provides a practical, hands-on
guide to implementing the full
PLC+ cycle
• Guides PLC+ group members
through 22 modules as they
answer the five guiding
questions and focus on the
four crosscutting themes
• Offers modules comprising
an array of tools that support
implementation of the PLC+
framework
When do I need this book?
• You want to plan and implement
the PLC+ framework in
collaborative settings
• You want to implement the
PLC+ model step by step in your
own PLC
The PLC+ Activator’s
Guide
What’s this book about?
• Provides guidance for the
PLC+ team activators
When do I need this book?
• You are a PLC+ activator and
want to do the best possible
job for your group
• You are an activator and want
to pre-plan the implementation
of your PLC+
• You need help to guide
the group in overcoming
obstacles or having difficult
conversations

8. THE PLC+ ACTIVATOR’S GUIDE

10. THE PLC+ ACTIVATOR’S GUIDE
Dave Nagel
John Almarode
Douglas Fisher
Nancy Frey
Karen Flories

11. FOR INFORMATION:
Corwin
A SAGE Company
2455 Teller Road
Thousand Oaks, California 91320
www.corwin.com
SAGE Publications Ltd.
1 Oliver’s Yard
55 City Road
London EC1Y 1SP
United Kingdom
SAGE Publications India Pvt. Ltd.
B 1/I 1 Mohan Cooperative Industrial Area
Mathura Road, New Delhi 110 044
India
SAGE Publications Asia-Pacific Pte. Ltd.
18 Cross Street #10-10/11/12
China Square Central
Singapore 048423
Copyright © 2020 by Corwin
All rights reserved. Except as permitted by U.S. copyright law, no part of
this work may be reproduced or distributed in any form or by any means, or
stored in a database or retrieval system, without permission in writing from
the publisher.
When forms and sample documents appearing in this work are intended
for reproduction, they will be marked as such. Reproduction of their use
is authorized for educational use by educators, local school sites, and/or
noncommercial or nonprofit entities that have purchased the book.
All third party trademarks referenced or depicted herein are included solely
for the purpose of illustration and are the property of their respective owners.
Reference to these trademarks in no way indicates any relationship with, or
endorsement by, the trademark owner.
Printed in the United States of America
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Nagel, Dave, author. | Almarode, John, author. | Fisher, Douglas,
author. | Frey, Nancy, 1959- author. | Flories, Karen, author.
Title: The PLC+ activator’s guide / Dave Nagel, John T. Almarode, Douglas
Fisher, Nancy Frey, Karen T. Flories.
Description: First edition. | Thousand Oaks, California : Corwin, [2020] |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2020001985 | ISBN 9781544384047 (spiral bound)
Subjects: LCSH: Professional learning communities. |
Teachers—Professional relationships.
Classification: LCC LB1731 .N21 2020 | DDC 370.71/1—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2020001985
This book is printed on acid-free paper.
20 21 22 23 24 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
Director and Publisher, Corwin Classroom:  Lisa Luedeke
Editorial Development Manager:  Julie Nemer
Associate Content Development Editor:  Sharon Wu
Marketing Manager:  Deena Meyer
Production Editor:  Veronica Stapleton Hooper
Copy Editor:  Karen E. Taylor
Typesetter:  C&M Digitals (P) Ltd.
Proofreader:  Dennis W. Webb
Indexer:  Jean Casalegno
Cover Designer:  Gail Buschman
DISCLAIMER: This book may direct you to access third-party content via Web links, QR codes, or other scannable technologies,
which are provided for your reference by the author(s). Corwin makes no guarantee that such third-party content will be available
for your use and encourages you to review the terms and conditions of such third-party content. Corwin takes no responsibility
and assumes no liability for your use of any third-party content, nor does Corwin approve, sponsor, endorse, verify, or certify
such third-party content.

12. Letter From the Authors xi
About the Authors xiii
Introduction1
Part 1. Activating Your PLC+: Overview 9
Activating Your PLC+ 11
What Effective Activators Do 15
Part 2. Activation Requires
Effective Collaboration 23
Facilitation Versus Activation 23
Five Qualities of a Good Activator 28
Part 3. Activating Your PLC+: Establishing
Roles and Developing Team Cohesion 33
Supporting Team Cohesion 39
Establishing PLC+ Roles 41
Stepping Into Roles Matched to PLC+
Team Member Strengths 43
CONTENTS

13. Part 4. Activating Your PLC+: Norms and
Authentic Instructional Protocols
in Your PLC+ 49
Establishing Operating Norms 51
Social and Emotional Check-Ins 53
Establishing Process Norms 56
Operating Norms Versus Process Norms 59
Utilizing Authentic Instructional Protocols 61
Part 5. Activating the Five Essential
Questions and Four Crosscutting
Values of Your PLC+ 63
Activating Guiding Question 1: Where Are We Going? 66
Activating Guiding Question 2: Where Are We Now? 71
Activating Guiding Question 3: How Do
We Move Learning Forward? 78
Activating Guiding Question 4: What Did We Learn Today? 83
Activating Guiding Question 5: Who Benefited
and Who Did Not Benefit? 89
Part 6. The Nuts and Bolts of Your PLC+ 95
Scheduling PLC+ Meetings 95
Setting Aside the Time for the Work of the PLC+ 95
Overcoming Challenges: (Not Enough) Time 105
Developing an Assessment Calendar 112
Part 7. Activating a High-Impact and
High-Functioning PLC+ 119
High Impact Versus High Functioning 121
 1. What if members of the PLC+ do not get along? 126
 2. What if we are grouped together but work independently
on teaching and learning? 127

14.  3. What if no one steps up to activate the work of the PLC+? 128
 4. What if the PLC+ is ineffective at activating dialogue? 129
 5. What if the PLC+ is so focused on “getting it done”
that professional learning is not valued? 130
 6. What if the PLC+ members believe they have
no authority to make “needed” decisions? 131
 7. What if the PLC+ does not agree on the professional
learning within the PLC+ framework? 132
 8. What if the PLC+ focuses on teaching and
learning approaches that will result in a minimal
impact on learning? 133
 9. What if the PLC+ has members that do not
want to change? 134
10. What if the PLC+ is skeptical of assessments
and their data? 135
11. What if the PLC+ engages in dialogue that is
superficial or focuses on blame and excuses? 136
12. What if the PLC+ meeting is mandated
and not voluntary? 137
13. What if the PLC+ has a misalignment between
intentions and actions? 139
14. What if PLC+ members work in isolation and have
trouble establishing interdependence? 140
Part 8. Activating Conversations
Focused on Equity 143
Closing Remarks 152
References153
Index 155

16. xi
Dear Educator,
In our collective years of experience, we have never come across anyone who
works in education who has said, “I have too much spare time on my hands, so I
would love to attend another meeting.” In our schools and classrooms, time is at
a premium. If the school day begins at or around 8:00 a.m. and dismissal occurs
somewhere on or around 3:00 p.m., this gives us a seven-hour school day at
best. When you remove the time devoted to transitions, lunch, and the logistics of
being in school (e.g., packing up, unpacking, announcements), those seven hours
quickly tick away. We are not saying that transitions, lunch, and the logistics are
not important, but we are highlighting the need for protecting our time outside of
instructionally focused efforts. This brings us back to the above comment about
“another meeting.” As we pointed out in PLC+: Better Decisions and Greater
Impact by Design and The PLC+ Playbook, Grades K–12: A Hands-On Guide to
Collectively Improving Student Learning (Fisher, Frey, Almarode, Flories, & Nagel,
2020a, 2020b, Corwin), your PLC meetings may have lost their efficiency and
effectiveness, relegating them to the category of “another meeting.” We are confi-
dent in this hypothesis simply because you chose to read this guide for activators.
For that we are grateful; we believe that the ideas in this guide will serve as a cat-
alyst to the collective and successful work of you and your colleagues—work that
will take you beyond the feeling that PLC+ just means another meeting to endure.
With that said, we want to share two very important things we are passionate
about when it comes to PLCs:
1. We are passionate about helping educators leverage their expertise to
lead and develop actions that support their PLC+.
2. We are passionate about supporting the work of educators as they strive
to maximize their impact on student learning.
As we engaged in the development and implementation of PLC+, we immedi-
ately recognized the difference between those PLC meetings that translated our
two passions into action and those PLC meetings that encountered challenges
in moving professional conversations, and thus learning, forward in schools and
classrooms. In some conference rooms, PLC meetings digressed into topics not
related to the upcoming teaching and learning. In other grade-level planning
sessions, PLCs did not address the root cause or underlying challenge impact-
ing the students’ learning outcomes. They missed the white elephant in the
LETTER FROM
THE AUTHORS

17. The PLC+ Activator?s Guide xii
room, or the pink gorilla—whatever you want to call it. And finally, some of the
PLCs spun their wheels on a particular topic, draining the desire and passion of
the team. After all, simply staring at the challenge or opportunity, almost admir-
ing it, can be exhausting.
Thus enters the activator and the very purpose of The PLC+ Activator’s Guide.
One way PLC+ teams can proactively avoid some of these and other common
pitfalls is by having a strong activator. Activation, one of the crosscutting values of
the PLC+, was intentionally built into the framework to highlight the importance of
moving the dialogue and discussion forward in an intentional and purposeful way.
1. We must keep the equity of access and opportunity for learning at the
forefront of each PLC+ collaborative team meeting.
2. We must ensure that activation of the dialogue is provoked by the five
questions and is carried out in such a way that the work of the PLC+ is
accelerated, not hindered or impeded.
3. We must develop learning experiences that make our expectations for
learning clear to all students.
4. And finally, the collaborative work of the PLC+ should leverage our
individual efficacy into collective teacher efficacy.
The PLC+ Activator’s Guide is broken down into eight parts with each part
supporting your development as an activator. The purpose of the guide is to
create a pathway for this activation to take place with regularity and consis-
tency within a PLC+. Let us be clear—this guide seeks to build capacity within
each member of the PLC+ team such that, over time, all members will recog-
nize activation points in the work of the PLC+ team and provoke dialogue and
discussion around the five PLC+ guiding questions in a way that continuously
moves the learning of both students and teachers forward.
We welcome you to the role of activator as you begin your journey through
The PLC+ Activator’s Guide. Over the eight parts of this book, we will pres-
ent new content while incorporating key concepts from the core PLC+ book
and The PLC+ Playbook. Together, we will engage in an interactive explora-
tion and analysis of the why, how, and what of PLC+ through the eyes of an
activator. Although all protocols in The PLC+ Playbook were designed to be used
collaboratively in your PLC+, we will highlight many, but not all, in our journey
to develop activators. Thank you for your commitment and service to teaching
and learning.
Dave, John, Douglas, Nancy, and Karen

18. xiii
Dave Nagel, MS Ed, is a full-time Profes-
sional Learning Consultant with Corwin.
Dave has been a professional developer
both nationally and internationally since
2003, working deeply with schools in the
areas of assessment, improved grading
and feedback actions to promote student
learning, instructional leadership, and effec-
tive collaboration focused on ensuring both
student and adult learning. Dave has done
significant research related to effective
collaboration and has developed practical
instruments to assist collaborative teams in
monitoring their adult behaviors to ensure
having an effective team. In addition to his
professional development work with teachers, leaders, community members, and
other stakeholders, Dave is also a frequent speaker at state and national confer-
ences and has contributed to several books, including Effective Grading Practices
for Secondary Teachers, and published articles. He can be reached at dave.nagel@
corwin.com.
John Almarode, PhD, is an Associate Pro-
fessor of Education at James Madison Uni-
versity who has held directorships with the
Center for STEM Education Outreach and
Engagement and the Content Teaching
Academy. Prior to his work with schools,
he served as a mathematics and science
teacher in Virginia. John has engaged in
professional learning with teachers and
instructional leaders across the globe, inte-
grating the science of how we learn into
classrooms in all content areas and across
all grade levels. He has published numer-
ous books on teaching and learning, such
as Clarity for Learning and From Snorkel-
ers to Scuba Divers. He can be reached at
[email protected].
ABOUT
THE AUTHORS

19. The PLC+ Activator?s Guide xiv
Douglas Fisher, PhD, is Professor of Edu-
cational Leadership at San Diego State
University and a leader at Health Sciences
High and Middle College. He has served as
a teacher, language development special-
ist, and administrator in public schools and
nonprofit organizations, including 8 years
as the Director of Professional Develop-
ment for the City Heights Collaborative, a
time of increased student achievement in
some of San Diego’s urban schools. Doug
has engaged in Professional Learning
Communities for several decades, build-
ing teams that design and implement sys-
tems to impact teaching and learning. He
has published numerous books on teach-
ing and learning, such as Developing Assessment-Capable Visible Learners and
Engagement by Design. He can be reached at [email protected].
Nancy Frey, PhD, is a Professor of Educa-
tional Leadership at San Diego State Univer-
sity and a leader at Health Sciences High
and Middle College. She has been a special
education teacher, reading specialist, and
administrator in public schools. Nancy has
engaged in Professional Learning Communi-
ties as a member and in designing school-
wide systems to improve teaching and
learning for all students. She has published
numerous books, including The Teacher
Clarity Playbook and Rigorous Reading. She
can be reached at [email protected].
Karen Flories, MS Ed, is a full-time Profes-
sional Learning Consultant for Corwin and
works with teachers and leaders across the
nation. Prior to her role with Corwin, Karen
was the Executive Director of Educational
Services and Director of Literacy and Social
Studies in Valley View School District, after
serving as the English Department Chair for
Romeoville High School. Karen’s classroom
experience includes high school English,
special education, and alternative education.
She has co-authored several books, includ-
ing student learner notebooks on Becoming
an Assessment-Capable Visible Learner for
Grades 3–5 and 6–12. She can be reached at
[email protected].

20. 1
Before we move into the work of an activator, let’s look in on a sixth grade social
studies PLC meeting. Although this particular team meets on a regular basis,
today’s extended planning meeting will be devoted to the analysis of its members’
common formative assessment results. Over the past semester, a district-wide
group of teachers devoted much time to developing these common assess-
ments and making sure they align with the state standards in social studies. The
common assessments place a heavy emphasis on the analysis of primary and
secondary sources and/or text rather than the proficiency of learners in recalling
and memorizing historical facts. Let’s take a look at the conversation amongst the
teachers in this team.
INTRODUCTION
Mr. Vance: I just cannot believe how bad these assessment results
are. I mean, seriously, this isn’t the first time our kids were
ever asked to read and answer questions. We went over
this again and again in class. Now what are we supposed
to do with this? I’m not a reading teacher. I don’t know what
to do about the reading problem. With all of the content we
are expected to cover, I don’t have time to teach reading.
Mr. Vance folds his arms and reclines back in his seat.
Mrs. Hearten: I know. These results sure are rough to see. I can’t believe
we have so many Grade 6 students who still struggle so
much with reading. I mean, look, most kids missed ques-
tions that required any type of synthesizing information
from multiple sources. I mean what happened in elemen-
tary school?
Mr. Vance unfolds his arms to grab his cell phone and
begin scrolling.
Ms. Lee: I wonder what Mrs. Leary [the principal] is going to think
when she reviews these results. Do you think she’ll come
and have a talk with us? I don’t see how we are going to
have them ready by the end of the year. Plus, we have to
move on.
(Continued)

21. The PLC+ Activator?s Guide 2
As you read through the above scenario, you likely could relate to it or easily
picture this exact conversation occurring during your PLC meeting. In fact, we
have shared this scenario or similar ones with groups of teachers. Without excep-
tion, someone in the room asks, “Did you come watch our PLC meeting last week
and record us  . . . I mean except for the last statement by Mr. Luis?”
In a PLC+ meeting, all questions, anxieties, and perspectives are valued.
Credibility and collective efficacy are rooted in the professional trust of the team.
Mr. Vance, Mrs. Hearten, and Ms. Lee should not have their questions, anxiet-
ies, or perspectives squashed for the sole purpose of keeping the room “happy.”
When student growth and achievement is on the line, a certain level of anxiety is
expected. A PLC+ can visit those anxieties, but it should not live there. The cata-
lyst for moving this dialogue from defensiveness and avoidance to decisions and
actions that improve teaching and learning is a person who can validate and still
challenge, someone who can allow venting but prevent lamenting, and someone
who can ensure a problem-solving and solution-based focus. We call these indi-
viduals activators. These are the members of the team that ensure the core value
of activation is lived out consistently within the PLC+ team.
Mr. Vance puts his cell phone down long enough to make
a couple more comments.
Mr. Vance: Do we have to put these in the grade book as a summa-
tive? So many of my students’ grades are going to drop if
this counts as a summative assessment. Then they won’t
be motivated to do anything from this point forward. Some
of them just fail one thing after another. This is frustrating
for both them and me.
Mr. Luis: Team, I get it and I feel the same way, but I think we can
focus on what’s ahead of us. The common assessment
is done. The results are what they are. Now we have to
use them to make adjustments. These results prompt
me to do something about the apparent gaps in learn-
ing. Where do we need to go next? I think we have three
more post-assessments we have to administer before the
school year ends. Let’s talk about what we see in these
results that we can act and build upon. For example,
I noticed that many kids did well with items where they
had to find information to support their choices. That
wasn’t the case first semester at all. Actually, let’s look at
the first semester results.
The team members all acknowledge with their facial expressions and
mannerisms that he is right, and the tone of the meeting moves from what
seemed to be contentious complaining into problem-solving mode.
(Continued)

22. Introduction 3
Let’s review. The five guiding questions of a PLC+ are a compass for teams to
follow. As a refresher, here are those five questions:
1. Where are we going?
2. Where are we now?
3. How do we move learning forward?
4. What did we learn today?
5. Who benefited and who did not benefit?
Over the course of a school year, teams will engage in focused attention to all
five of these questions, both in specific individual meetings and throughout the
entire inquiry cycle. The PLC+ framework is steeped in the four crosscutting
values. These values reflect the recent research on how to ensure that the diverse
needs of all students are met by the teachers who serve them.
1. We must keep the equity of access and opportunity for learning at the
forefront of each PLC+ collaborative team meeting.
Revisit the conversation amongst the members of the sixth grade social studies PLC. How
would or have you contributed to the conversation? How would that contribution be simi-
lar to or different from that of Mr. Luis? In other words, which teacher are you in the above
scenario? Use the Venn diagram to record your reflection.
Mr. Luis       Me
REFLECTION
See The PLC+
Playbook (Module 1,
page 8) and PLC+:
Better Decisions and
Greater Impact by
Design (pages 8
and 9).

23. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

24. I 64.
Edelleen orvon tilasta:
    Kasvoin lassa armotonna,
    Kasvoin kuin karankokuusi,
    Nousin kuin noropetäjä,
    Niinkuin putki puun nojassa,
    Saraheinä sammalsuolla,
    Kaste kaihossa tilassa,
    Wesi vaahterin vajossa.
    En kasvanut kananmunilla,
    ylennyt sianlihoilla;
    Kasvoin kainalopaloilla,
    Täyvyin kaalin tähtehillä,
    Weräjillä vierahilla,
    Uksilla ulisevilla.
II 109.
Ja:
    Elköhön hyvä Jumala
    Luoko lasta armotonta,
    Niinkuin loi minun Jumala;
    Loi kuin lokkien sekahan,
    Karille meren kajavan.
    Päivä pääskyille tulevi,
    Warpusille valkenevi,
    Ilo ilman lintusille;
    Eipä se emottomalle,
    Tule päivä polvenahan,

25.     Ei ilo sinä ikänä. — —
    Jos ma virkan vierahalle,
    Wieras sen viieksi panevi.
    Parempi, sanon pajulle
    Eli haastan halkosille.
Näin se kasvaa lapsi parka, joka ei saa nauttia kodin lämpösuojaa,
ei tuta äidin hellää huolta. Karvas on elää armopaloilla; niitä
heitellään kuin koiralle ja nuivat, nyreät sanat seuraa niitä. Orvon
onnetuutta lisää vielä ihmisten tylyys, mailman kovuus. Niinpä hän
valittaa:
    Wäsyn silmävääntelöissä.
    Sanat päälleni satavat,
    Puheet putoelevat,
    Jokahisen juonet käyvät
    Kuin tuimat tulikipunat,
    Tahi rautaiset rakehet,
    Päälle lapsen armottoman,
    Emottoman ensimmäissä.
I 69.
Ja:
    Waivaisen hevosen varsa
    Kaikkien ajeltavana,
    Onnettoman eukon lapsi
    Kaikkien saneltavana.
    Kaikki muut minua moitti,
    Waan ne kaksi kappaletta,
    Minun piennä pistämänä

26.     Alimmainen aian vitsas,
    Perimmäinen pellon seiväs,
    Ei niill' oo suuta sanoa
    Eikä kieltä kerskaella.
I 66.
[Ehkä tässä tilaansa vaikeroin porton lapsi, mutta eipä semmoisen
ja orvon välillä ole tilassa suurta erotusta.]
Eipä kumma, jos tuommoisessa tilassa ollen haikeasti kaipaa
ollutta onneaan, menneitä ilopäiviä, ja niiden valokuvissa mielihalulla
viipyy. Sulomuistojen keskeltä kajastaa tavallisesti armahinna oman
äidin kuva. Orvon sydäntä särkee tieto, ettei omaa emoa enää
milloinkaan saa nähdä:
    Kun olin lassa kuuskesoisna,
    Olin vilkka virsilleni.
    Lankelin jokaisen laakson,
    Joka rannan rallattelin,
    — — — — — n yt
    Murehissani murajan.
    Laulan mie liki kotia,
    Liki vettä vierettelen;
    Ehkä kuulisi emoni,
    Panisi padan tulelle,
    Parasta padan sisälle;
    Tulisi kyselemähän:
    "Mitä laulat, lapsueni,
    Kuta, lintuni, likerrät?"
    Ei kuule emo minua,

27.     Jos mie silmillä siherrän,
    Tahi kulmilla kuherran;
    Ei kuulu emolle itku,
    Ei valitus vanhemmalle —
    Huuto ei kuulu Tuonelahan,
    Walitus manan majoille.
II 112.
Siskopiiri hajoo kodin hajotessa. Sitä runo kuvailee näin:
    Oli meitä kun olikin
    Oli ennen aikoinansa
    Siskoja sininen silta,
    veikkoja veno punainen.
    Tuli tuuli, otti laian,
    Tuli toinen, toisen otti,
    Kolmansi kokan repäsi;
    Tuli viimeinen vihuri,
    Sepä vei koko venehen.
    Jäi veikot veen varahan.
Kodin ilmasta emme voi lähteä vielä viipymättä vähäsen äidissä,
joka on "kodin aurinko", sen pyhä keskus. Armaan äidin kuva, sen
hellyys, sen itsensä-uhraava rakkaus, se kalliimpana muistona seuraa
meitä läpi elämän. Mitäs suomalainen runo tietää äidin rakkaudesta?
Paljo. Kajahtihan sitä jo niistä kaihon sävelistä, joilla orpo ja koditon
lapsuuttansa muistaa. Noista muistelmista on hänen sydämelleen
rakkahin äiti, siihen kaipaava aina palajaa, sitä hän hartaimmin
aattelee ja muistelee. Tämähän todistaa, että äiti rakasti lastansa.

28. Rakkautensa lausuu äiti liikuttavan kauniisti esim. kehtolauluissa,
joita on säilynyt useita:
    Tuuti lasta, tuuti pientä,
    Laulan lasta nukkumahan,
    Uuvutan unen rekehen;
    Käy, unonen, kätkemähän
    Kultaisehen korjahasi,
    Hopiaisehen rekehen!
    Sitte saatua rekehen
    Ajele tinaista tietä,
    Waskitannerta tasaista;
    Wieös tuonne vienoistani,
    Kuletellos kullaistani,
    Harjulle hopeavuoren,
    Kultavuoren kukkulalle,
    Hopiaisehen salohon,
    Kultaisehen koivikkohon,
    Kussa käet kullan kukkui,
    Lauleli hopealinnut!
II 174.
[Miltei vielä kauniimpi on II 176.]
Rakkauden rusovälkettä kasvoilla varjostaa kuitenkin jo huolen
hattarakin, pienokaisen tulevaisuus kun on tietymättömissä:
    Minä tuuvin tuttuani,
    Liekuttelen lintuani,
    Ihanaistani imetän.
    En tieä imettelijä,

29.     En katala kasvattaja
    Mitä miksi kasvattelen,
    Imettelenkö iloksi,
    Wai imetän itkukseni,
    Waalin lasta vaivoikseni
    Huolikseni huiskuttelen.
II 173.
Katkeria kokenut äiti soisi lastansa niistä säästyväksi, vaikkapa
piennä kuolemallakin:
    Tuuti lasta tuonelahan,
    Nurmen alla nukkumahan,
    Tuonen lasten laulatella,
    Manan neitojen piellä!
    Tuonen tuutunen parempi,
    Manan kätkyt kaunosampi;
    Tupa suuri Tuonelassa,
    Manalla majat avarat.
II 178.
Wanhemmaksi tultuaan lapsi, oivallettuaan äidin rakkauden,
mielellään tahtoisi sen palkita — vaikka surukseen liian myöhään
huomaa ettei tuota voi. Eikä sitä rakkautta millään makseta, jos vielä
äiti eläisikin. Äidin paras palkka, hänen sydämensä suurin ilo ja onni
on, jos lapsen käy hyvin, jos hänestä tulee kelpo ihminen:
    Millä maksan maammon maion,
    Millä vaivat vanhempani?
    Maksanko marjoilla kesän,

30.     Kostan koivun jältösillä;
    Ei marjat mitänä maksa,
    Maammon mai tojen eholla;
    Ei ne kosta koivun jället,
    Kosta ei koulua emoni.
    Ammunk o joutsenen joelta,
    Wirralta vihervän linnun;
    Ei se vielä sittekänä
    Maksa ei maitoa emoni,
    Kosta ei äitin koululoita.
    Maksa Kiesus maammon maiot,
    Kosta Luoja äitin koulut,
    Maksa vaivat vanhempani,
    Huolet kaikki kantajani.
II 154.
Äidistä tulemme lapseen, kun hän jo on kehdosta päässyt omin
jaloin juoksemaan ja alkaa ilmiöiden mailmaa tajuilemaan, jota hän
kuitenkin vielä vilkkaalla mielikuvastimellaan muodostelee puolittain
kuvalliseksi satumailmaksi. Se on tuo herttainen aikakausi, jolloin
leikki on työnä, huolet eivät paljo paina, kyyneleet kuivuvat pian.
Lasten elämää kuvaapi hyvin somasti ja sattuvasti joukko
leikkilauluja. Sääntöjä vailla leijaa niissä mielikuvitus, niin että laulun
alussa on mahdoton arvata, mihin laulun latu päättyy. — Mutta nuo
odottamattomat, usein leikilliset, naurettavat äkkimutkat luovatkin
lauluille varsinaista viehätystä. Pari esimerkkiä:
    Takoi seppä viikatteita,
    Mitä niillä viikatteilla? —
    Heiniä niittää.

31.     Mitä niillä heinillä? —
    Lampahien syöä.
    Mitä niillä lampahilla? —
    Willoja keritä.
    Mitä niillä villoilla? —
    Lankoja keträtä.
    Mitä niillä langoilla? —
    Sarkoja kutoa.
    Mitä niillä saroilla? —
    Lapsille takkia.
    Mitä niillä lapsilla? —
    Lastuja kantaa.
    Mitä niillä lastuilla? —
    Kukkoja paistaa.
    Mitä niillä kukoilla? —
    Herrojen syöä.
    Mitä niillä herroilla? —
    Keräjiä käyttämähän,
    Oikeutta ottamahan.
I 211.
(Huom. pieni ivan kirppu lopussa!) Samaan tapaan kysymillä ja
vastauksilla syntyy seuraava kuvitelmasarja:
Mikä tuolla näkyvi? Talo, talon takana lampi, lammin laiteella vene,
veneen sisässä kätkyt, siinä hursti, hurstin hulpiloissa veikko, veikon
olkapäällä kirves, kirveen kasassa lastu. —
    Minne lastu singahtavi,
    Sinne kirkko tehtänehe,

32.     Sinisillä siltasilla,
    Punaisilla portahilla.
Wieras kirkon tekee, patsaat panee, kirkon kirjoittaa. Isä ikkunat
tekee, veikko penkit veistelee, emo lattiat lakoo, sisko sillat siivoaa.
(I 215.)
Ja näinpä lapsi yks' kaks' rakensi komean kirkon! tämmöinen
lorulaulu saattaa tietysti jatkua loppumattomiin, kun kieli ja mieli on
irrallaan ja sana antaa sanalle aihetta, alkusoinnun vauhtia
auttaessa. Kts. esim. I 234.
Poikalapsissa ilmaantuu reipas, raikas, iloinen luonnollisuus,
karkeampaa laatua kuin tytöissä, usein yltyen vallattomaksi.
Luontonsa mukaan poika onnelansa rakentelee:
    Jos ma laululle laseme,
    Laulan ma meret mesiksi,
    Meren hiekat herneheksi,
    Meren kivet kirstuloiksi,
    Meren kaislat kaupungiksi,
    Laulan neien kaupunkihin,
    Liitän linnani sisähän. — —
    Nain ma tuosta nuoren neion,
    Otan linnasta lihavan,
    Jonka kanssa kallottelen.
    Tuosta kasvan kaunihiksi,
    Paisun linnan paimeneksi,
    Suorin poikaset sotahan,
    Nuoret miehet miekka vyölle.
    Itse linnassa lihoan,
    Juon olutta minkä jaksan.

33.     Sure en sitte Suomen maita
    Enkä Suomen neitosia.
II 235.
Warhain siis naimatuumat heräävät, aluksi enemmän pilalla.
Niinpä poikanulikka on kosivinaankin:
    Tullos neitonen minulle
    Sorialle sorkalelle;
    Ei minulta tyhjä puutu,
    Kolm' on aittoa minulla,
    Yks' on aitta vehkasuolla,
    Toinen parkkikankahalla,
    Kolmansi kotoinen aitta. —
    Se kolmas kotoinen aitta,
    Siihen on tyhjeä typitty —
    Eikä aivan tyhjäkänä,
    Eikä aivan täysikänä:
    Kanan pää, karitsan kaula,
    Kolme hauin kylkiluuta. — —
II 241.
Yksi naimatuumissaan naisi, mutta ei löydä sopivia neitoja.
Maakylän neidot eivät miellytä: "Ne on lyhven lylleröiset,
maantasaiset talleroiset, kuvetaskujen tasaiset". Parempi olisi toki
kaupungin kaunokainen "joll' on kallis kampa päässä, kotat jalassa".
Mutta arvaapa paraaksi olla naimatonna: "ne on neitona soreat, isän
kotona koreat, mutta akkana äkäiset, vihaiset vihittyänsä."

34. Mikäli nuorukainen kasvaa ja varttuu, astuu tosi elämä etehen.
Kestääkseen sen taistelua, on hän — niin vaadimme, kasvatettava.
Kasvatuksen tärkeys ei ollut esi-isillemmekään tuntematonta. "Joka
kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee". Ja Wäinämöinen sanoi:
    Wäli on väätyllä vitsalla,
    Wäli vääntämättömällä;
    Mies tulevi neuvotusta,
    Koira neuvomattomasta —
    Tieto ei miestä tieltä työnnä,
    Neuvo syrjähän syseä.
I 90.
Raskas on pojanki ero kodista. Enemmän näkyy sentään koti ja
kotilaiset eroa pahaksuvan, kuin itse eroava; ei hän ainakaan
suruansa sanoin tunnusta. Siinä huomataan ylpeää itsetuntoa.
    En tieä poloinen poika
    Tällä inhalla iällä,
    Minne vieähän minua
    Näiltä pieniltä pihoilta,
    Ison luomilta eloilta.
    Kun tämä kave katovi,
    Emon tuoma erkanevi,
    Ilo ilmalta katovi,
    Laulu maalta lankiavi,
    Jääpi emoni itkemähän,
    Ikävöimähän isoni. — —
    Ei ne neidotkaan iloitse — —

35.     Saapi lintuset levätä,
    Oravaiset olla jouten j.n.e.
II 264.
Sotaan lähtiessä nuorukainen tuntee rintansa uljaasti paisuvan
suuren tehtävän edessä, vaikkei toisaalta voi olla tajuamatta asian
vakaistakaan puolta. Siitä riitainen mieli sukeuu sanoiksi näinkin
kauniisti:
    Suku suuresti surevi,
    Heimokunta hellehtivi
    Saavani minun sotahan
    Rautakirnujen kitahan,
    Sortuvan sotatiloille,
    Wainoteillä vaipuvani.
      W aan elä sure sukuni!
    Emmä silloin suohon sorru,
    Enkä kaa'u kankahalle,
    Kun minä sotahan kuolen,
    Kaa'un miekan kalskehesen.
    Sorea on sotainen tauti — —
    Äkin poika pois tulevi,
    Potematta pois menevi,
    kaihtamatta lankeavi.
II 265.
Naiminen on pojalle verrattain vähemmän tärkeä kuin neidolle.
Tarvitseepa sentään hänkin kainaloisen kanansa, taloonsa emännän.

36. Hän kosii, tulee sulhoksi, viettää häitä — ja niistäkin asioista on
lauluilla paljo puhuttavaa.
Wähän toista laatua ovat tyttöjen laulut. On heilläkin
kuvitelmansa, onnen unelmansa, mutta niissä on oma kaino, vieno,
viaton värinsä. Huoletonta on elämän aamusella olo; ilo syntyy
itsestänsä, riemu suuri vähäsestä.
    Mitä me tytöt suremme,
    Kuta hullut huutelemme?
    Ei meitä veroista vieä,
    Ei oteta maanotoista;
    vasket vieähän veroista,
    Oravaiset maanotosta.
    Olkaamme tytöt yhessä,
    Laulakaamme laatusasti,
    Tanssikaamme taitavasti.
    Tuota kullat kuuntelevi
    Ulkona oven takana,
    Hatut kaikki kainalossa —
    Ei tohi tupahan tulla:
    Tuostapa ämmät äkkäjäisi,
    Koukkuleuat kokkajaisi.
II 5.
Osaapa kaunokki jo hempeyttään kerskatakin, tietäen mikä ase
hänellä siinä on, vaarallinen poikain sydämenrauhalle:
    Kaks' on kaunista kesällä:
    Lehti puussa, ruoho maassa,

37.     Minä kohta kolmantena,
    Minä lehti liehumassa,
    Minä heinä heilumassa.
    Waan en huoli, huolikana
    Hyvä heinä heilumahan,
    Lemmenlehti liehumahan;
    Ei pahat hyvästä tieä,
    Ei katalat kaunihista,
    Pullosuut punaverestä.
II 12.
Ei kuka hyvänsä tytölle kelpaa:
    En mä huoli huitukoille,
    Noille poikaruitukoille,
    Nillikoille, nallikoille,
    Noille naapurin nasoille. — — II 14.
    Mie tahon tasaista miestä
    Tasaiselle varrelleni,
    Miehen riskin rinnoilleni
    Kaunokaisen, vereväisen
    Jääpi vaan tytöstä tästä
    Monta sulhasta surulle. II 15.
Tavallisia sulhoja ylpeä neito halveksii ja yleensä pojat hänen
mielestään eivät ole tyttöjen vertaisia:
    Niit' on noita poikasia
    Kuin on mustia sikoja,
    Talvitakku porsahia.
    Niin on noita poikasia,

38.     Kuin on suolla sammakoita,
    Alla virsun vinkujia.
    Niin on noita neitosia,
    Kuin on maalla mansikoita,
    Punakukkia keolla.
    Niin on noita neitosia,
    Kuin on kaupungin kanoja
    Eli liinalintusia.
II 19.
Kuinkas muutoin! Tytöt ovat poikia kauniimmat, sievemmät,
siistimmät, jopa hurskaammatkin:
    Kuului kenkien kapina,
    Kautokenkien kapina;
    Tytöt kirkkohon tulevat,
    Leimahtavat lehterille,
    Rinnan auki riehkäsevät;
    Kirjan sieltä kiskasevat,
    Josta virren veisaavat,
    Luvut kaunihit lukevat.
      Kuului löttöjen löpinä
    Tuohikenkien tohina;
    Pojat kirkkohan tulevat,
    Kirkkomäellä melskaavat,
    viinapuolikko povella,
    olutkannu kainalossa;
    Ei oo kirja mielessänsä,
    Ei papin parahat saarnat.
    Tytöt mielessä makaavi — —

39. II 20.
Niin — ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli — valitettavasti!
—
Mutta onpa tytöllä sentään mielitiettynsäkin, jossa hänen
sydämensä riippuu kiinni. Näin se kuvataan:
    Onpa tietty tietyssäni,
    Mesimarja mielessäni,
    Lempilintu liitossani,
    Jok' on mieltynyt minuhun,
    Minä mieltynyt hänehen.
    Hänell' on ihanat silmät,
    Minulle syän suloinen.
    Ei hän heittänyt minua
    Eikä yksin jättänynnä;
    Omaksens' on ottanunna,
    Kullaksensa kutsununna,
    Walkiaksensa valinnut.
    Niin minä hänessä riipun,
    Sekä riipun jotta kiikun,
    Niinkuin lintu lehtipuussa,
    Kuusen oksalla orava.
II 31.
Eikä rakkaus ulkonaisia etuja kysy, kun sydän kerran on sydämen
löytänyt — vähät muusta!
    Sinä köyhä poika rukka
    Et oo koiltasi kopea,

40.     Suvultasi aivan suuri.
    Moni sun mustaksi sanovi —
    Woit sa olla muien musta;
    Minun kaunis ja hyvänen,
    Minun mielestä metonen,
    Woisirunen silmistäni.
II 33.
Mutta etäällä on oma kulta; ehkä viipyy vieraalla maalla, ehk' on
aivan olematon, mielessä vain uneksittu — kaipaus on yhtä haikea
kumpaakin:
    Mitäpä tuosta jos ma soitan,
    Soitan soiden rannikoilla?
    Suotta suutani kulutan,
    Ääni ei kuulu kullalleni
    Armahalleni kujerrus;
    On mua kuuset kuulemassa,
    Oppimassa hongan oksat.
    En mä kuuselle kumarra,
    Petäjalle päätä käännä,
    En anna lepälle suuta,
    Kättä en koivulle kokota.
    Waan kun kultani tulisi,
    Armahani asteleisi,
    Sille suun-anto sopisi,
    Kättä lyöä kelpoaisi. —
    Sill' on päivä silmissänsä,
    Tähet taivon hartehilla,
    Olkapäillänsä otavat. II 41.

41.     — — — Oisko linnun lentoneuvot,
    Kohottimet kotkalinnun,
    Sitte siiville rupeisin,
    Lenteleisin, liiteleisin —
    Kulkisin ma kullan maalle,
    Asunnoille armahani.
    Lentäisin lepeämättä,
    Ilman puissa istumatta.
    Meret ei estäisi minua,
    Selät ei ne seisattaisi.
    En surisi iltaisesta,
    Murkinat' en muisteleisi.
    Armas minun aamustaisi,
    Illastuttaisi ihana,
    Kasvo kaunis syötteleisi.
II 44.
Woiko ihanammin, lämpimämmin rakkaus puhua ja haaveilla!
Surkea ja epätoivoa huokuva on kaipaus, kun
    Maassa marjani makaavi,
    Mullassa muhaelevi,
    Alla hiekan herttaiseni,
    Kulon alla kultaseni.
II 53.
Sen kokenut haastaa, lapsuuden ystäväänsä surren:

42.     Kaks oli meitä kaunokaista,
    Yhen muotoiset molemmat.
    Käsikkähä me kävimme,
    Sormikkaha me sovimme,
    Kilpoa kiven etehen.
    Pois on mennyt meistä toinen,
    Toinen suuresti surevi,
    Itkevi ikänsä kaiken.
    Wielä toivoisin tulevan,
    Toki kerran kerkiävän,
    Kun ois ottanut evästä,
    Mennynnä merien taakse,
    Maille ouoille osannut —
    Tulee mies merentakainen,
    Ei tule turpehen alainen
II 55.
Onnen toivostaan pettynyt laulaa liikuttavasti:
    Oikein emoni ennen
    Lauloi lapselle minulle,
    Sanoi saavani minunki
    Sulhon kaunon ja sorian,
    Mustakulmaisen, korian. — —
    Kului vuoet, vieri päivät,
    Kului kultainen ikäni;
    Tuli kolmelta kosijat:
    Suru työnti sormuksia,
    Itku huivia isoja,

43.     Kolmas kuolema tulevi,
    Kotihinsa korjoavi.
II 70.
Näkyypä nainen joskus tukalasti tunteneen sukupuolensa ahtaalle
rajoitettua, orjallista asemaa ja ikävöinneen väljemmille vesille:
    Kun oisin poikana poloinen,
    Kalki jousen kantajana;
    Ei ne pyyt pyhää pitäisi,
    Oravaiset oisi jouten.
    Oisinko pojaksi luotu
    Ja kyhätty kyntäjäksi,
    En mä näissä näin kävisi,
    Kylän vierahan varassa;
    Kyntäisin isoni maita,
    Ja vakoisin vanhempani;
    Ei vieras vihelteleisi
    Pelloilla ison perillä;
    Ei itkis isoni pelto,
    Wainiot valitteleisi.
II 114.
Säännöllisissä oloissa neidosta tuli morsian, hänen tuli jättää isän
koti mennäkseen uuteen. Tärkeä askel hänelle itselle. Ikäviin oli
myös jättävä kotolaisensa erotessaan, hän kodin kauno ja ilo.
Ainakin neito itse tunnustaa:
    Kenpä kielin laulanevi
    Tämän harjun hartehilla,

44.     Kun tämä kana katovi,
    Punapuoli pois menevi?
    Katoo luuta laattialta,
    Tuopinkorvat tummenevat;
    Tämä linna liikahtavi,
    Jääpi sulhoset surulle,
    Partasuut pahoille mielin.
II 18.
Häälauluja on runsaasti. Niinpä "antiaisissa" kyselevät
runonmuodossa kosianpuoli ja kaaso toisiltaan vuorotellen, toinen
onko neidolla, toinen onko sulholla ne lahjat, taidot ja kyvyt, joita
avioliitto ja uuden talon perustaminen vaatii. Kysytään onko neidolla
hyvät hurstit, päänalukset, silkkihuivit, villavaipat, kaupungissa
kantatut valkaistut vaatteet, onko neito kelpo keträäjä, kunnon
kutoja; toisaalta tiedustellaan, onko sulholla itse saamansa
karhuntaljat, peurantaljat, onko silkkiset sukansiteet, hopeiset
housunnauhat, saksansaappaat, silkkihuivit, vilttihattu; onko hän
kelpo kyntäjä, kylväjä, onko auransa terävä, kaataako kassaransa
kaskea (I 126). Sitte kosia miehenpuoli ja kaaso piloillaan pitittävät
toisiaan: "johan sain neidon!" — "Sitäpä hän juuri halusikin!" (I 127).
— Kaaso varoittaa sulhoa hyvin pitelemään morsiantansa m.m.:
    Elkäs meiän neitostamme,
    Elkäs viekö vehkasuolle,
    Panko parkkihuhmarelle,
    Olkileiville otelko!
    — neinnä ison koissa
    Aina viilti vehnäsiä,
    Katseli kananmunia.

45.     Aamut aittoja availlen,
    Illat luhtia lukoten
    Maitotiinun tienohilla,
    Olutpuolikon povessa. I 132.
    Ellös sie pahoin pielkö —
    Elä anna anopin lyöä
    Eläkä apen torua. I 133.
    Elkäs sie pahoin pielkö,
    Ellös vitsoin vingutelko.
    Neuvo sulho neitoasi,
    Opeta oven takana,
    Yksi vuosi suusanalla,
    Toinen silmän iskemällä,
    Kolmansi jalan polulla.
    Kun ei sitte siitä huoli,
    Weä vitsa viiakosta
    Tuopa turkin helman alla,
    Jolla neuvot neitoasi,
    Neuvot nelisnurkkaisessa,
    Kyläkunnan kuulematta.
    Elä nurmella nukita
    Pieksä pellon pientarella,
    Kuuluisi tora talohon,
    Naisen itku naapurihin.
    Eläkä silmälle sipaise,
    Kuppi kulmalle tulisi.
    Sinimarja silmän päälle!
    Kylän haukkuisi harakat:
    "Onko tuo sodassa ollut?
    Wai susiko sulhasesi?" — — I 134.

46. Hää-ilolla on vakavakin puolensa. Elämän huolet astuvat likemmäs.
Morsian apeutuu itkulle aatellessaan, että rakkaasta kodista tulee
ero, iloiset, hauskat tyttöpäivät menevät iäkseen, vapaus vähenee,
huolia karttuu, kauneus menee. Tuttavat laulavat hänelle:
    Olit kukka ollessasi,
    Kasvaessasi kanerva,
    Wesa nuori noustessa
    Näillä pitkillä pihoilla.
    Lähet nyt kukka kulkemahan
    Tästä kullasta koista.
    Luulet vietävän kotihin —
    Wieähänpä orjuutehen. I 138.
    Kasvoit sie talossa tässä,
    Korkian isosi koissa,
    Ahomailla mansikkana.
    Nousit voille vuotehelta,
    Wenymästä vehnäsille.
    Ei ollut huolta ollenkana,
    Annoit huolla honkasien,
    Ajatella aiaksien
    Surra suuren suopetäjän.
    Sie vaan liehuit lehtyisenä,
    Lennit lintuna lehossa.
    Menet toisehen talohon.
    Toisin siellä, toisin täällä,
    Toisin ukset ulvasevat;
    Et osaa ovissa käyä
    Talon tyttöjen tavalla;
    Et tunne puhua tulta
    Ensinkään emännän lailla,

47.     Taia et taittoa pärettä
    Talon miehen mieltä myöten.
    Ei ole tuttua tuvassa,
    Ei isonen armastele,
    Eikä äiti mainittele. I 139.
      Siell' on ohjat ostettuna,
    Walmistettu vankirauat.
    Kyllä saat kokea koito
    Apen luista leukaluuta,
    Anopin kivistä kieltä,
    Ky'yn kylmiä sanoja,
    Na'on niskannakkeloita. I 142.
Ja morsiamelta kuuluu vastakaikuna valitus:
    Heitän valkeat veteni,
    Heitän hietarantaseni — —
    Lähen tästä kun lähenki,
    Kanssa toisen karkulaisen
    Ison saamasta salista
    Sykysyisen yön sylihin,
    Kevähäisen kieran päälle,
    Jottei jälki jäällä tunnu. I 144.
    Sitte toiste tullessani,
    Kotihin käyessäni,
    Ei minua muut ne tunne,
    Kuin ne kaksi kappaletta,
    Alimmainen aian vitsa,
    Perimmäinen pellon seiväs. I 146.

48. Mutta häitähän neito itse halusi. Kuinkas se elo niin äkkiä
synkkeni, jota äsken ihanaksi uneksittiin? Eikös rakkaus kirkasta
kaikkea, eikö "karkulainen", sulho, osaakaan alakuloista lohduttaa?
Niinhän toki, ja niinpä neito järkevänä kuulkoon tuttavain lohdutusta:
    Ei ole itettäviä
    Suuresti surettavia:
    Onpa sulho suojassasi,
    Mies verevä vieressäsi,
    Hyvä mies, hyvä heponen,
    Talon kanta kaikellainen.
    Kiitä neito lykkyäsi,
    Hyvän luojasi lupasi,
    Hyvän antoi armollinen,
    Hyvän osmon ohjillesi,
    Kalevaisen kannoillesi.
    Eipä tuo tok' laiska liene,
    Ei tuo virsi viinan kanssa
    Ei tussaa tupakka suussa.
I 151.
Onhan siellä emännällä tilava toimiala uudessa kodissa; eihän sillä
pidä itseään orjaksi eikä onnettomaksi tuntea, etenkin jos saa
lempeän miehen. Hänen lempensä palkitsee kaikki muut ikävät ja
kiusat, kunhan vaan vaimo puolestaan täyttää velvollisuutensa.
Ahkeruus kovankin onnen voittaa:
    Pitäisi sinun piteä
    Pää tarkka, totinen mieli,
    Iltasella silmät virkut,

49.     Aamusella korvat tarkat.
    Konsa oikein otava,
    Pursto perin pohjaisehen,
    Silloin nuorten nousuaika,
    Wanhojen lepuuaika.
    Silloin aikasi sinunki
    Nousta luota nuoren sulhon,
    Saaha tulta tuhkasista.
    Kun ei tulta tuhkasissa,
    Kutkuttele kullaltasi.
    Iske tuli tuikahuta,
    Lähe läävähän samalla.
    Käy sie kuunnellen kujassa,
    Ammoiko anopin lehmä,
    Hirnuiko apen hevonen;
    Oljet lehmille ojenna,
    Heposille heinät heitä!
    Luo silmät sikainkin päälle,
    Elä sie sioille singu,
    Elä potki porsahia.
    Kun sitte tulet tupahan,
    Tule kolmena tupahan,
    Tuo sie luuat, tuo sie lunta,
    Itse tule kolmantena.
    Kun sie laattiita lakaiset,
    Elä lapsia lakaise;
    Nosta lapset lavitsalle,
    Pese silmät, pää silitä,
    Anna leipeä kätehen,
    Wuole voita leivän päälle;

50.     Kun ei leipeä talossa,
    Anna lastunen kätehen!
I 152.
Noin se liikkuu arkiaskareissaan nuori vaimo ja emäntä. Kuinka
viehättävä ja elävä kuvaus kaikessa yksinkertaisuudessaan!
Tämmöistä vaimoa mies varmaan rakastaa, eikä kaaso ollut liikoja
laskenut morsianta hälle ylistellessä:
    Puhas on pulmonen lumella,
    Puhtahampi puolellasi;
    Walkea merellä vaahto,
    Walkeampi vallassasi;
    Sorea merellä sorsa,
    Soreampi suojassasi;
    Kirkas tähti taivahalla,
    Kirkkahampi kihloissasi.
Kelpo vaimo on miehelle kallis tavara. Eipä suotta äiti neuvonut
poikaa vaimoa hakiessa muistamaan ettei "kaikki kultaa mikä
kiiltää":
    Jos tahot talohon naia,
    Ellös pyytäkö pyhänä,
    Kirkkotiellä kihlaelko;
    Silloin porsaskin punainen
    Ja sikaki silkki päässä,
    Laiskat lainavaattehissa.
    Arkena parempi aika;
    Silloin naios, poikaeni!
    Ota olkihuonehesta,

51.     Riusanvarresta valitse, I 88.
    Kivenpuusta kiikkumasta,
    Käsivarsin vaapumasta.
    Navetasta nainen ota,
    Riihestä rimakka piika,
    Jok' on joutusa jalalta,
    Sormilta hyvin sorea,
    Askareihin aina valmis! I 89.
Surkeasti kyllä taisi kova todellisuus usein morsiamen onnen toivot
pettää. Mies ei aina osannut aarrettaan arvossa pitää, nuori vaimo
sai kokea uusien sukulaisten puolelta ynseyttä, nurjuutta; elanto on
niukkaa, elämä ilotonta. Hän huomaa surukseen olevansa orja. Nyt
vasta hän oivaltaa vapauden arvoa; nyt hän kiittelee entistä
huoletonta elämäänsä kotona, lapsuuden ilopäiviä, kun ne ovat
ikipäiviksi menneet. Näin kumminkin suomalainen runo kuvaa naidun
naisen oloa orjalliseksi ja ikäväksi, ja taisipa todella usein niin ollakin.
Pari esimerkkiä:
    Olin kukkana kotona,
    Ilona ison pihalla;
    Iso kutsui kuuvaloksi,
    Emo päivän nousemaksi.
    Menin toisehen talohon,
    Poikki pellon naapurihin;
    Appi kutsui ahkioksi,
    Anoppi vesihavuiksi. II 157.
      Ahot on täynnä armotuutta,
    Lehot täynnä lemmetyyttä,
    Metsät mieliä pahoja.
    Purnu on puitua vihoa,

52.     Toinen purnu puimatonta;
    Sata saatuja sanoja,
    Toinen sata saamatonta. II 158.
Kuinka toisin oli nuorelle morsiamelle kuviteltu! M.m.
    Hyvä neito, kaunis neito!
    Kun tunsit talohon tulla,
    Niin tunne talossa olla;
    Ei meillä surulla syö'ä,
    Ei eletä huolen kanssa
    Maitotiinu on tietyssäsi,
    Piossasi piimäpytty,
    Woivatinen vallassasi.
I 158.
Näin raukka vaikeroi:
    Illat itken ikkunoissa,
    Aamut aitan partahilla,
    Puolet päivät parstuissa,
    Keski päivät kellarissa;
    Mit' en itkeä ilenne,
    Itkeä inehmisissä,
    Itken saunassa saloa.
II 162.
Nytpä ehkä sai kokea, että

53.     Walkea kesäinen päivä,
    Neitivalta valkeampi;
    Wilu rauta pakkasessa,
    Wilumpi miniävalta.
    Niin on neiti taattalassa,
    Kuin marja hyvällä maalla,
    Niin miniä miehelässä,
    Kuin koira pahassa säässä.
II 42.
Waan kuuluupa iloisempikin sävel, kiitos suusta vaimon, joka pääsi
paremmille oloille miehelässä:
    Suuri kiitos sulholleni,
    Päänkumarrus kullalleni,
    Joka mun otti orjuuesta,
    Koppasi korennon päästä,
    Kihlasi kylän kivestä,
    Riihivartasta valitsi.
    Enkä moiti muoriani;
    Aleksi anoppiani,
    Joka toi pojan mokoman,
    Waali valkean urohon
    Mokomalle neitoselle.
II 171.
[Unisella oli usein raskaimmat kotityöt, esim. käsimyllyn
vääntäminen ajallaan.]

54. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com