The Reflective Journal 1st Edition Barbara Bassot

The Reflective Journal 1st Edition Barbara Bassot
The Reflective Journal 1st Edition Barbara Bassot
The Reflective Journal 1st Edition Barbara Bassot

1. The Reflective Journal 1st Edition Barbara
Bassot download
https://ebookbell.com/product/the-reflective-journal-1st-edition-
barbara-bassot-46215084
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Reflective Journal 2nd Edition Barbara Bassot
https://ebookbell.com/product/the-reflective-journal-2nd-edition-
barbara-bassot-46201172
Theory Into Practice Unlocking The Power And The Potential Of
Reflective Journals Timothy S Oconnell
https://ebookbell.com/product/theory-into-practice-unlocking-the-
power-and-the-potential-of-reflective-journals-timothy-s-
oconnell-5150886
The Research Journal A Reflective Tool For Your First Independent
Research Project 1st Edition Barbara Bassot
https://ebookbell.com/product/the-research-journal-a-reflective-tool-
for-your-first-independent-research-project-1st-edition-barbara-
bassot-34823538
Selfreflexive Journalism A Corpus Study Of Journalistic Culture And
Community In The Guardian Anna Marchi
https://ebookbell.com/product/selfreflexive-journalism-a-corpus-study-
of-journalistic-culture-and-community-in-the-guardian-anna-
marchi-48753286

3. The Daily Stoic Journal 366 Days Of Writing And Reflection On The Art
Of Living Ryan Holiday Stephen Hanselman
https://ebookbell.com/product/the-daily-stoic-journal-366-days-of-
writing-and-reflection-on-the-art-of-living-ryan-holiday-stephen-
hanselman-46472700
The Reflective Leader Reflexivity In Practice Ian Robson
https://ebookbell.com/product/the-reflective-leader-reflexivity-in-
practice-ian-robson-49939652
The Reflective Administrator A Leadercentered Focus Angela Poolfunai
https://ebookbell.com/product/the-reflective-administrator-a-
leadercentered-focus-angela-poolfunai-50091384
The Reflective Educators Guide To Classroom Research 4th Edition Nancy
Fichtman Dana
https://ebookbell.com/product/the-reflective-educators-guide-to-
classroom-research-4th-edition-nancy-fichtman-dana-50402588
The Reflective Educators Guide To Professional Development Coaching
Inquiryoriented Learning Communities Nancy Fichtman Dana
https://ebookbell.com/product/the-reflective-educators-guide-to-
professional-development-coaching-inquiryoriented-learning-
communities-nancy-fichtman-dana-2221216

5. Capturing
your Learning
for Personal
& Professional
Development

6. Ideally suited for students and
practitioners in:
- Nursing, midwifery and allied
health professions
* Social work
* Counselling and psychotherapy
- Teaching and learning support
* Career guidance and advice work
* Youth and community work
- Business and management

7. ‘Reflective journal writing must be one of the most valuable development
activities professionals can engage in. And yet most do not because they do
not know how. Bassot’s straightforward account, with its clear study of many
approaches and strategies to try, will put them on the right path. — Dr Gillie
Bolton, author of Reflective Practice Writing 4e
‘In The Reflective Journal Barbara Bassot has created a very useful and flexible
tool. The combination of theory and experiential opportunity will allow both
the novice and the experienced reflective writer to learn, deepen and develop
their practice. Many of the techniques and exercises will continue to be of
benefit long after the empty pages here have been filled. - Kate Thompson
MA, author of Therapeutic Journal Writing: An Introduction for Professionals
‘I welcome this immensely practical approach to enabling students to
develop their skills and understanding of writing reflectively. It is packed
full of useful exercises which encourage the reader to try techniques
and explore approaches. The focus on one idea at a time is an excellent
way to encourage students to get to grips with an essential technique
for professional practice.’ - Melanie Jasper, Professor of Nursing, Head of
College of Human and Health Sciences, Swansea University, UK
‘The Reflective Journal takes the reader on a systematic journey to
becoming a critically reflective practitioner. Using an innovative format
with interesting insights presented through quotes, this visually
stimulating journal will be helpful to not only students on professional
programmes, but also practitioners in their reflective practice.’ — Divya
Jindal-Snape, Professor in Education, Inclusion and Life Transitions,
University of Dundee, UK
-f

8. ~
meme
a LIBRARY <

9. © Barbara Bassot 2013
All rights reserved. No reproduction, copy or transmission of this
publication may be made without written permission.
No portion of this publication may be reproduced, copied or transmitted
save with written permission or in accordance with the provisions of the
Copyright, Designs and Patents Act 1988, or under the terms of any licence
permitting limited copying issued by the Copyright Licensing Agency,
Saffron House, 6-10 Kirby Street, London EC1N 8TS.
Any person who does any unauthorized act in relation to this publication
may be liable to criminal prosecution and civil claims for damages.
The author has asserted her right to be identified
as the author of this work in accordance with the Copyright, Designs
and Patents Act 1988.
First published 2013 by
PALGRAVE MACMILLAN
Palgrave Macmillan in the UK is an imprint of Macmillan Publishers Limited,
registered in England, company number 785998, of Houndmills, Basingstoke,
Hampshire RG21 6XS.
Palgrave Macmillan in the US is a division of St Martin's Press LLC,
175 Fifth Avenue, New York, NY 10010.
Palgrave Macmillan is the global academic imprint of the above companies
and has companies and representatives throughout the world.
Palgrave® and Macmillan® are registered trademarks in the United States,
the United Kingdom, Europe and other countries
ISBN: 9781—137-32471-9
This book is printed on paper suitable for recycling and made from fully
managed and sustained forest sources. Logging, pulping and manufacturing
processes are expected to conform to the environmental regulations of the
country of origin.
A catalogue record for this book is available from the British Library.
A catalog record for this book is available from the Library of Congress.
Printed in China

10. Part 1
Theme 1
ot
1B
las
1.4
Theme 2
pape
ZZ
Phe)
2.4
Theme 3
ot
oy
os,
3.4
Theme 4
4.1
4.2
4.3
4.4
Contents,
Acknowledgements
Introduction
Models and tools for reflection
Beginnings
Starting something new
The ‘metaphorical mirror’
‘Begin with the end in mind’
Learning styles
Starting to write reflectively
What does it mean to write reflectively?
The role of writing in reflection
Reflective writing — how do I start?
A structure for reflective writing
Learning from experience
Driscoll’s ‘What?’ model
Kolb’s Experiential Learning Cycle
Do we always learn from experience?
Problematic experiences or positive ones?
The practice of reflection
What does it mean to be a professional?
Reflection on action and reflection in action
Critical incident analysis
Espoused theories and theories in use

11. Theme 5
ay
Dee
Des
5.4
Theme 6
6.1
6.2
6s3
6.4
Theme 7
ee"
ee
Vee
7.4
Theme 8
8.1
8.2
8.3
8.4
Theme 9
whl
92
9.3
9.4
Theme 10
vi
102
10:2
Contents
Learning from feedback
What makes good feedback?
Critical friendship
The Johari Window
The settings where feedback can occur
Feelings and professional practice
The Almond Effect
Memories and feelings
Gibbs’ Reflective Cycle
Processing feelings
Assumptions
Double-loop learning
Reflection, reflectivity and reflexivity
Argyris’ Ladder of Inference
Mezirow’s seven levels of reflectivity
Ethics and values
Ethics and values — what’s the difference?
Transactional Analysis drivers
The impact of values on professional work
Anti-discriminatory practice
Reflecting with others
What is good supervision?
Models of supervision
How to engage effectively with supervision
The reflective conversation
Bringing it all together and moving forward
The Integrated Reflective Cycle
Managing change

12. L033
10.4
Part 2
Part 3
From ‘doing reflection’ to ‘reflection as a way of being’
Senge’s Personal Mastery
More space for reflection
Career development
Annotated further reading
Bibliography
Index
Contents
98
100
103
hays)
AVE
178
180
Vii

13. Acknowledgements,
The author and publisher would like to thank the following publishers and organisations for
permission to reproduce copyright material:
Anne Riches for extracts on page 54 from A. Riches: ‘Where did that come from?’ How to Keep Control
in any Situation (2012: 9-24). Ed Muzio for Figure 5 on page 68 from http://www.groupharmonics.
com/HelpDesk/Ladder.htm (2011). Institute of Career Guidance for Figure 8 on page 162 from
B. Bassot ‘Career learning and development: A bridge to the future, in H. Reid (ed.) Constructing
the Future: Career Guidance for Changing Contexts (2009: 4). McGraw Hill for Figure 2 on page 48
from H. Luft: Group Processes: An Introduction to Group Dynamics (1984: 60). Nelson Thornes Ltd
for the extract on page 25 from M. Jasper: Beginning Reflective Practice (2003: 197-8). Nova Science
Publishers Inc. for the extracts on pages 141 and 145 from H. L. Reid and B. Bassot: ‘Reflection:
A constructive space for career development’, in M. McMahon and M. Watson (eds) Career
Counselling and Constructivism: Elaboration of constructs (2011: 107). Oxford Centre for Staff and
Learning Development, Oxford Brookes University for Figure 3 on page 58 from http://www.
brookes.ac.uk/services/upgrade/study-skills/reflective-gibbs.html. Pearson TalentLens for the
extract on page 11 from “The Learning Styles Questionnaire’ from http://www.peterhoney.com/
content/LearningStylesQuestionnaire.html. RoutledgeFalmer for the extracts on pages 39 and 61
from D. Boud, R. Keogh and D. Walker: Reflection: Turning Experience into Learning (1985: 19); and
M. Eraut: Developing Professional Knowledge and Competence (1994: 28). Routledge David Fulton
Press for the extracts on pages 71 and 91 from T. Ghaye and K. Ghaye: Teaching and Learning
through Critical Reflective Practice (1998: 16, 19). Routledge for the extract on page 81 from T. Ghaye:
Teaching and Learning through Reflective Practice, 2nd edition (2011: 20). Sage Learning Matters
for the extract on page 15 from L. Howatson-Jones: Reflective Practice in Nursing (2010: 120); for
the extract on page 85 from A. Campbell and L. Norton: Learning Teaching and Assessing in Higher
Education (2007: 141); for the extract on page 113 from C. Knott and T. Scragg: Reflective Practice
in Social Work, 2nd edition (2010: 6). Sage Publication Inc for the extracts on pages 7, 27 and 133,
from K. F. Osterman and R. B Kottkamp: Reflective Practice for Educators, 2nd edition (2004: 23,
24, 32). Sage Publication Ltd for the extract on page 95 from G. Bolton: Reflective Practice: Writing
and Professional Development, 2nd edition (2005: 24). Pearson Education, Inc, for Figure 1 on page
26 from D. A. Kolb: Experiential Learning: Experience as the Source of Learning & Development (1984:
21); for the extract on page 57 from C. Johns: Guided Reflection: a Narrative Approach to Advancing
Professional Practice (2010: 37); for the extracts on pages 101 and 137 from C. Johns: Becoming a
Reflective Practitioner, 2nd edition (2004: 5, 6); for the extract on page 117 from C. Johns: Becoming
a Reflective Practitioner 3rd edition (2009: xi); for the extract on page 37 from D. A. Schén: Educating
the Reflective Practitioner (1987: 26); for the extracts on pages 65 and 121 from S. D. Brookfield:
Becoming a Critically Reflective Teacher (1995: xii, 2); for the extract on page 75 from C. Bulman and
S. Schutz: Reflective Practice in Nursing, 4th edition (2008: 7).
Vili

14. Introduction
Welcome to The Reflective Journal. Whether you are a student on a
professional course in a university or college, someone undertaking a work-
based qualification, or a professional practitioner who wants to continue
to develop their knowledge and skills, The Reflective Journal is designed to
help you to reflect on your practice and thereby enhance your personal and
professional development.
The aims of The Reflective Journal are fourfold. First, it takes you on a journey
from reflective practice to critically reflective practice. Reflective practice
encourages us to review our learning experiences, whilst critically reflective
practice means that we begin to engage with our emotional responses and
to challenge some of the assumptions we might be making about people
and situations. It also asks us to consider issues of power, for example in
relationships and organisations.
Second, The Reflective Journal introduces you to a broad range of theoretical
models of reflection. These models are often abstract and thereby difficult
to apply in practice. Some would even argue that knowledge of such theory
does not help you reflect. However, Thompson (1995: 29) rightly cautions us
against ‘the fallacy of theoryless practice’ and the practice of reflection is no
exception to this. Having an understanding of these theoretical models will
help you to reflect at a deeper level by highlighting things that might not be
obvious on the surface. This journal serves as a tool to help you build a deeper
knowledge of reflective practice by applying theories of reflection to your
ongoing learning and development.
Third, the journal enables you to record your learning and development,
so that you can return to it in the future. Many of us think that we will
remember things that happen in our lives, particularly things that we feel are
significant at the time. But in reality, especially when our day-to-day lives are
so busy, we can forget even those things that we were convinced at the time
we would remember.

15. The fourth aim of The Reflective Journal is to enable you to gain a deeper
understanding of yourself and your practice through writing. At a writers’
seminar I once attended, the leader of the session said, ‘I have to write about
things in order to understand them.’ At the time, this was something of a
revelation to me, as I always thought that people (like him) who wrote a lot
did so because they already understood a lot. The process of writing forces
us to slow down and to take time to reflect, which allows our knowledge and
understandings to grow. Unlike many of the books you will read, this is one
that you will be able to write in — and I encourage you to do so!
No doubt you are currently entering a time when you will gain lots of useful
knowledge and skills in relation to your professional
development. Through this learning process
a always knew you will also find that some of your
J would learn a lot, but attitudes and the way you think about
Deven nega ote Fame) things will be challenged.
would learn aboul rayselh 7 Many professional practitioners are
aware of the value of reflection in their
day-to-day work and most professional
courses include modules on reflective practice and
professional development. Students on professional courses are often asked
to keep a reflective diary or journal and The Reflective Journal will help you as
you study these particular modules and also on your course as a whole.
How to use this journal
The Reflective Journal is designed as a tool to help you reflect, thereby enabling
you to take a deep approach to your learning and development. When asked
to keep a reflective diary or journal by their tutors, many do not find this easy.
The Reflective Journal shows you how to start writing reflectively and how to
develop your writing to enable critical reflection.
Part 1 is broken down into ten themes. Each theme starts with a brief
introduction and is followed by four pieces of content based on the theme
where some key theories are introduced in an accessible way. These are
followed by a number of blank spaces for your written reflections, including
x Introduction

16. some practical activities to help you to apply theory to your practice. The
quotes provided are included for close reading — by examining each word and
phrase in detail you can gain a deeper understanding of yourself and your
practice.
The theory discussed in The Reflective Journal is drawn from a range of
academic disciplines, such as health and social care, education, counselling,
business and management. Throughout, the word client is often used to refer
to the people who you will engage with in your capacity as a professional.
If this is not an appropriate term for your particular context, please use an
alternative, such as patient or student. You will also find a number of quotes
from students interspersed amongst the text. These serve as examples of
reflective writing and could act as a source of inspiration.
Part 2 contains further activities and quotes, along with more blank pages for
reflective writing. These serve as further prompts for thinking critically about
your practice.
Part 3 focuses on CV building and career development. This section contains
activities to help you think about your experience more broadly, particularly
in relation to how your professional knowledge and skills are developing. It
can also serve as a helpful record for the future.
The Reflective Journal introduces you to a wide range of relevant theory. In
this particular respect, it should be seen only as a good starting point; it is
very likely that you will want to read more. At the back of the journal, there
are examples of further reading highlighting some of the texts on reflective
practice that you might find useful; there are many more and you should
always use the reading lists provided by your tutors. In addition, there is a full
list of references in the Harvard style and an index of some of the key terms
used.
Most people who are new to reflective writing need to know where and how
to start. Perhaps most importantly, they need to be assured that their writing
is reflective and not merely descriptive. A good place to start is by reading
the journal’s list of contents and then completing the first two themes. This
should help you to begin to start writing reflectively. The journal is written
Introduction xi

17. to enable you to think at an increasingly deeper level as you work your way
through it. However, you should not feel that you have to follow the order of
the themes rigidly, particularly if certain topics and theories are being covered
in your lectures or seminars. You should feel free to use it as best suits
you. It is important to be aware that there is a danger in using the journal
mechanically, for example by writing a specific amount each week or feeling
that you cannot look ahead. This could mean that writing becomes a chore
that you gain little from.
Many people find that the time they spend writing reflectively is time well
invested. I hope that you find The Reflective Journal helpful in your learning
and professional development.
I would like to express my sincere thanks to my family and friends for their
tireless support in the process of bringing The Reflective Journal to fruition.
In particular, I would like to thank Phil Bassot for his careful work on the
diagrams, Marc Bassot for his excellent proof reading and constructive
comments, and Morag Greenwood for her impeccable work in obtaining the
relevant permissions. My grateful thanks also to all the students who gave
me permission to include their quotes, which have inspired me and I am sure
will inspire others. Finally, I would like to thank my Commissioning Editor,
Catherine Gray, for her belief in the project and the publisher for being
prepared to take a risk with a new kind of publication.
Barbara Bassot
xil_ Introduction

20. Beginnings
This section will:
® Help you begin to understand the process
of transition and what often happens when
you start something new
® Introduce you to the concept of the
‘metaphorical mirror’
® Emphasise the importance of having a
personal vision
® Help you begin to examine your learning
styles

21. Theme1.1 Starting something new
Beginning something new in our lives is almost always challenging; it can
be both exciting and daunting at the same time, even when it is something
you have been looking forward to. If you are starting something new at the
moment you have begun a process of transition.
Various words come to mind to describe a transition and some are as follows:
® Exciting ® Scary
® New ® Taxing
@ Different @ Emotional
You may be able to think of others. During your process of transition you may
feel or experience some, or even all of them.
It is common to experience a range of different feelings as you progress
through the transition process. In their seminal work, Adams, Hayes and
Hopson (1976) describe how many people think and feel during the following
seven stages of the transition process.
1 Immobilisation — the process is new and we have a feeling of being
overwhelmed by the enormity of what is happening. This means we could
‘freeze’.
2 Reaction of elation or despair — if the transition is seen as positive, we
have feelings of elation, if negative we have a sense of despair.
3 Self-doubt or minimisation — as the transition becomes more real,
our elation turns to self-doubt and as our feelings dip, questions arise
such as ‘can I actually do this?’ Alternatively feelings of despair turn to
minimisation, for example ‘maybe this won't be so bad after all’.
4 Acceptance and letting go — as we accept that the change is happening,
our thoughts begin to turn to the future and we start to let go of the past.
5 Testing — as we get used to the new situation, we begin to try out new
ways of working and living.
6 Search for meaning — a period when we spend time reflecting on what has
happened in order to explore what the change means for us.
4 Models and tools for reflection

22. 7 Integration — the meaning is internalised and change is accepted into our
everyday lives.
It is helpful to understand that these stages of transition show us that people
often experience highs and lows over a period of time as they experience
change.
Try this Describe your recent experiences of transition. Have you
experienced any of Adams et al.’s (1976) stages? If so, which
ones stand out in your memory? Are there any that do not seem
appropriate to your situation? There is a space below for you to use, if you
want to.
Beginnings 5

23. Theme1.2 The ‘metaphorical mirror’
When looking in a concise dictionary for the word ‘reflection’, you will find at
least two different definitions - a mirror image and thinking. Over time you
will develop, through a process of thinking and looking at your practice in a
‘metaphorical mirror’. This will heighten your levels of critical evaluation and
self-awareness, as you examine your knowledge, skills and attitudes. Many of
us look into different types of mirrors each day — here are some examples that
give us insights into reflective practice:
® The bathroom mirror — most of us will get up
in the morning and look in the bathroom This,
mirror. We then make a choice; we can
decide to leave things as they are or word ‘neflection”
take some action to make ourselves - J never thought if would
more presentable to the outside world! bans interesting ?
Examining our practice means that we
are not always happy with what we find.
However, taking action or not always involves
choice.
® The driver’s mirror — this is a vital tool that people use every time they get
into the driver’s seat. By using it we can see what is behind us and assess
whether or not it is safe to move ahead. Reflective practice means looking
back on experiences we have had, so that we know how to move forward.
® Wing mirrors — these also help us to see what is behind us when driving.
Most wing mirrors also have a small mirror included within them that helps
us to see what is just over our shoulder, or in a blind spot. Feedback from
others plays a vital part in helping us to identify what might be a blind spot
in our practice.
® The magnifying mirror — this is indispensable in situations where we need
to look at our faces closely, for example when shaving or applying make-up.
The close examination of an incident can mean that we avoid mistakes in
the future.
6 Models and tools for reflection

24. ® The funfair mirrors — clearly we do not look in these regularly, and these
mirrors distort what we see. Some practitioners always feel that what they
did was fine because they did their best, while others tend to be very hard
on themselves and always find fault with what they did. In both cases it
is likely that there is some kind of distortion here. This points to the vital
role of feedback from, and discussion with, others; this helps to get a more
accurate picture of our practice (see Theme 5).
‘While experience
is the basis for learning,
learning cannot take place
without reflection.’
(Osterman and Kottkamp,
2004: 24)
Beginnings

25. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

26. — Annettiin lahjaksi! kertoi rouva de Préal kauhistuen. Sinä annoit
tuon köyhän tytön antaa itsellesi kukkasia? Niinmuodoin otit leivän
hänen suustansa!…
— Oi, äiti, hän oli niin onnellinen, kun sai sen minulle antaa.
Tiedättehän itsestänne, että antaminen tuottaa enemmän iloa kuin
ottaminen.
— Epäilemättä, mutta sitäpä sinä juuri et ole tullut ajatelleeksi.
— Päinvastoin, siitäpä minä olenkin niin onnellinen, että hän antoi
minulle yhden noista kukkasistaan, joita hän taitaa niin sievästi
tehdä.
Mutta rouva de Préal ei muuttanut mieltänsä.
Luulinpa, että Geneviève oli unhottanut nuo kummalliset
tuumansa, hän ajatteli; hän näytti jo muuttuneen muiden ihmisten
kaltaisiksi… Olipa onnetonta, että satuin häntä tuon kukkasten
tekijän luokse viemään. Mutta kai tuo oikku pian häneltä unhottuu,
kun muutamme maalle.
Vaikka rouva-parka koki mieltänsä näin rauhoittaa, niin hän
kuitenkin kävi sangen levottomaksi, ja oli hyvien neuvojen sekä
viisaiden opetuksien tarpeessa.
Vapaaherratar de Chabrand'ilta hänen ei sopinut niitä pyytää, sillä
tälle vanhalle rouvalle olisivat kaikki Genevièveä koskevat valitukset
olleet voittoriemuksi. Erinomaisen sallimuksen johdosta sattui juuri
sopivalla ajalla tulemaan se mies, jota hän tarvitsi.
Kun rouva de Préal, pahoillansa keskustelustaan Genevièven
kanssa, masentuneena jäi nojatuoliin istumaan, ilmoitettiin hänelle

27. herra Bousquet'in tuloa.
Herra Bousquet oli kaukainen sukulainen, entinen kauppias, joka
rauhallisuutensa, itsenäisyytensä sekä jonkunmoisen hallinnollisen
ky'yn kautta oli saavuttanut etevän aseman maailmassa ja
erinomattain uskonnollisissa piireissä? Ei mitään voinut hänettä
tapahtua: häneltä neuvoa kysyttiin, häntä toteltiin, ja hän vielä
enemmän kuin kukaan muu oli vakuutettuna tehtävänsä
tärkeydestä. Jotkut häijyt ja pahanilkiset ihmiset tosin häntä "hevois-
paarmaksi" nimittelivät — pikemmin häntä olisi sopinut paksuun
hörriäiseen verrata — mutta se ei ollut hänen tiedokseen tullut, ja
vaikka hän olisi siitä tietänytkin, niin se ei missään suhteessa olisi
voinut saattaa häntä epävakaiseksi tehtävänsä tarpeellisuuden
suhteen, varma kun oli, että tiiman kiertotähtemme hänettä olisi
vaikea pysyä radallaan.
Herra Bousquet kirjoitti uskonnollisia ja valtiollisia kirjasia, piti
keskusteluja kaikista aineista, mitä ajatella voi, ja perusti jokaisessa
tilaisuudessa yhdistyksiä. Hän kerkesi joka paikkaan, ja oli aina
valmiina torveen toitottamaan, eli, niinkuin hänen itsensä oli tapana
sanoa, kantamaan lippuansa korkealla. Kaikki hänessä oli helisevää
ja isoista: hänen äänensä, puhetapansa ja liikuntonsa. Rouva de
Préal oli aina pitänyt häntä sangen ansiollisena ja erinomaisen
älykkäänä miehenä.
Tuskin hän oli ennättänyt asettua mukavaan nojatuoliin,
vastapäätä rouva, de Préalia, ennenkuin tämä jo rupesi hänelle
huoliansa valittelemaan. Puhuen vaan sivumennen Genevièven
syntyperästä, joka sitäpaitsi oli herra Bousquetille yhtä tuttu kuin
hänelle itselleenkin, hän muistutteli hänelle noita huolettavia

28. taipumuksia, joita lapsi ensimäisinä ikävuosinaan oli osoittanut ja
joita taidollisella kasvatuksella luultiin voitavan tukahuttaa.
Kuullessaan, että nuo pahat oireet jälleen olivat uudistuneet, herra
Bousquet rypisti kulmiansa.
— Se on mieletöntä, aivan mieletöntä! Täytyypä tehdä loppu
noista hulluuksista, joista jo luulin hänen parantuneen. Hänellä ei
ensinkään ole kohtuutta, ei yhtään käsitystä elämän erilaisuuksista.
Tuo onneton tapa tahtoa kaikkea sanasta sanaan selittää, tulisi
tekemään hänen elämänsä tukalaksi, jos se olisi pysyväistä laatua.
Ja useampia kertoja hän matki:
— Se on harmillista… todellakin harmillista… kaikessa kohtuutta
tarvitaan… kaikessa kohtuutta tarvitaan.
— Ja päälliseksi hän vielä on innostunut tuohon abbé Hardouiniin,
joka tuonoin Saint-Rochissa saarnasi, ettei hän enää kuulisikaan
ketään muuta! Te kyllä ymmärrätte, että hänen kaltaiselle luonteelle
itse uskontokin tuottaa vaaraa, jos hän joutuisi taitamattomain ja
mielettömäin ihmisten vaikutuksen alle.
— Kaiketikin… kaiketikin… Puustavi kuolettaa, mutta henki tekee
eläväksi, vastasi herra Bousquet juhlallisesti. Mihin me
joutuisimmekaan, jos elämässämme rupeaisimme kaikkia
evankeliumin sääntöjä noudattamaan? Silloin seuraelämä tulisi
mahdottomaksi. Kyllä kokemus vielä tekee tuon typerän pikkupään
järkeväksi, mutta sillä välin täytyy siihen hiukan ymmärrystä istuttaa.
— Siihen minä tarvitsisin apua, sanoi rouva de Préal huoaten.

29. — Voimieni takaa minä tahdon auttaa teitä, niin usein kuin siihen
tilaisuutta saan. Hänen täytyy lukea hyviä kirjoja ja kuulla järjellisiä
keskusteluja, että hän oppisi luottamaan viisaampien ja
kokeneempien ihmisten ajatukseen. Muistakaa, että minä aina olen
altis hyvällä neuvoilla teitä auttamaan. Kyllä meidän vielä onnistuu
tuota pikku tuittupäätä taivuttaa, jotta hänestä mielevän sekä
maltillisen ihmisen saamme.
— Sen Jumala suokoon! sanoi rouva de Préal hartaasti.

30. IV.
Suviaika oli kulunut toisilta iloisesti ja levollisesti maalla, toisilta
yksitoikkoisesti ja tuskallisesti kaupungin tukehduttavassa ilmassa,
Geneviève oli elänyt tuota uneksivaa, umpinaista ja innostunutta
elämää, joka on omituista uuteen eloon heränneelle, runsas-
lahjaiselle luonteelle. Hän ei enään ollut lapsi, eikä vielä nainen,
taikka hän oli yht'aikaa sekä lapsi että nainen; ja hänen silmissään,
jotka kävivät päivä päivältä syvämielisemmiksi, ilmestyi ihastus ja
selittämätön levottomuus, omituiset tuolle pikaisesti kuluvalle
muutos-ajalle, jonka juoksua tekisi mieli pidättää, ikäänkuin sitä
hetkeä, jona kukka puhkee.
Rouva de Préal ei osannut aavistaa, mikä tuossa nuoressa sielussa
uhkui, joka oli niin peräti toista laatua kuin hänen oma sielunsa.
Hän, joka ei itse koskaan ollut kokenut tuota äkkinäistä elpymiseen
puhkeamista, ei voinut häntä ymmärtää, eikä Genevièvekään pitänyt
velvollisuutenansa ilmoittaa hänelle sydämensä ajatuksia.
Suveksikin Céline oli jäänyt pieneen kamariinsa työpöytänsä
ääreen, ja hänen ahkerat hyppysensä olivat tehneet melkein
yhtäpaljon kukkasia, kuin Geneviève oli poiminut. Illalla hän veti
tuolinsa akkunan ääreen ja, taivasta katsoen sekä vienoa ilmaa

31. hengittäen, hän ajatteli kukkasten koristamia niittyjä ja suuria
metsiä, joihin aurinko vaan pääsee vipajavien lehtien välitse
paistamaan. Eikä mikään hänen unelmiansa häirinnyt.
Noina pitkinä kuukausina oli rouva Gregoirella monta kertaa ollut
tilaisuutta kertoa hyviä töitään ja vuodattaa suloisia kyyneleitään.
Ihaileminen tuntuu niin hyvältä, ja tämmöinen itseänsä ihaileminen
viehätti häntä aivan erinomaisesti. Se olikin hänen osansa tämän
maailman onnesta.
Jacquesilla, kuten niin monella muullakin, ei ollut muuta eroitusta
kesän ja talven välillä kuin ilman muutokset. Ilottomana hän väänteli
työnsä raskasta pyörää, astuen aina määrätuntina kotoansa
työpaikkaan ja työpaikasta jälleen kotiin; eikä hän tiellänsäkään
katsonut ympärilleen, sillä yksi ainoa unelma valloitti kokonaan
hänen mielensä, ja tämä alituinen unelma teki hänet sokeaksi ja
välinpitämättömäksi kaiken muun suhteen.
Tuntonsa mukaan hän oli kokenut täyttää kuolemaisillaan olevalle
äidilleen tehtyä lupaustansa, mutta vastoin tahtoansa hänen
käytöksensä veljiään ja sisartansa kohtaan oli muuttunut
samanlaiseksi alttiiksi-annoksi, joka oli tuottanut hänen äidilleen niin
paljon kärsimystä: hän antoi heille kaikki, minkä sai ansaituksi, ja piti
vaan itseänsä varten sen verran, mitä hän välttämättömästi tarvitsi.
Mutta tuo alttiiksiantamus oli kuivaa ja jäykkää kuin laki. Ei se
kenellekään onnea tuottanut eikä kukaan häntä siitä kiittänyt.
Heti kaupunkiin palattuansa piti rouva de Préal suuret päivälliset.
Ne olivat sitä lajia, joita hän kutsui uskonnollisiksi päivällisiksi.
Useammat kutsutuista kuuluivat kirkollis-piireihin, ja toiset olivat aina
lujemmilla tai löyhemmillä siteillä siihen yhdistetyt. Rouva de Préalilla

32. oli se luulo, että tämänkaltaiset juhlamenot olisivat Jumalalle varsin
otolliset.
Vierasten joukossa ei ollut ollenkaan iloisesti hymyilevää nuorisoa;
Genevièven verevät kasvot yksinänsä olivat tätä vakaista seuraa
elähyttämässä.
Istuen hiukan erillänsä, hänen sopi kuulla, mitä muutamat lähellä
olevat herrat haastelivat. Oli puhe teollisuus-pulasta, joka oli
erinomaisen peloittavaksi kasvanut, sekä työtätekevän säädyn
hädästä ja yhä uhkaavammasta tulevaisuudesta. Yksi heistä kertoi
muutamia surkeita kohtia eräästä isosta kaupungista, jossa pula
kauhistavalla tavalla oli paisunut. Geneviève kuunteli ahdistetuin
sydämin. Ei hän koskaan ollut semmoista kuullut. Kuinka?
tuhansittain ihmisiä, miehiä naisia ja lapsia, näkivät hänen
isänmaassansa nälkää, ihan lähellä häntä, ja se tapahtui työn
puutteesta!… Oliko tuo mahdollista? Oliko siinä perää? Kyllä hän oli
tietänyt, että köyhyyttä on olemassa, ja joskus hän itsekin oli
sattunut sitä näkemään; mutta tuo keskustelu ja kaikki sen himmeät
yksityiskohdat sekä kauheat tilastolliset ilmoitukset olivat kuitenkin
hänelle jotain uutta ja hämmästyttävää.
Ruokasalin ovet olivat avatut selälleen, ja hiukan kursailtua ja
arveltua lähdettiin parittain liikkeelle ja jokainen kävi istumaan
ympäri kirkkaasti valaistua pöytää, jolla välkkyi kristalli- ja hopea-
astioita. Mutta Geneviève näki yhä vaan edessään tuon kauhean
näyn.
Oltiin hetken aikaa ääneti.
Apotti Thomas, joka istui emännän oikealla puolella, ja joka oli
seurakunnan pappi, luki siunauksen.

33. Silloin kuului ääni, joka puhui:
— Kuinka kiitollisia meidän tulee olla Jumalalle, kun saamme olla
koossa näin runsaan pöydän ympärillä, sillä välin kun niin suuri
joukko veljiämme kuolee nälkään!
Rouva de Préal kääntyi hymyillen vasempaan ruoka-kumppaniinsa,
joka oli lausunut nuo evankeliset sanat. Tämä oli keski-ikäinen mies,
jonka puhetapa oli vilkasta ja jonka kasvot eriskummaisella tavalla
osoittivat yht'aikaa sekä älyä että tyhmyyttä.
— Niin oikein, vastasi rouva, meidän tulee olla kiitolliset. Tuntuu
niin suloiselta olla ystäviensä parissa!
— Ainahan me olemme kiitolliset armaalle emännällemme, joka on
koonnut meidät ympärillensä, näin suurta vieraanvaraisuutta meille
osoittaakseen.
Kuullessaan noita puheita, jotka katkaisivat äänettömyyden,
Geneviève katsoi hämmästyneenä ympärillensä. Useimmissa noita
kasvoja kuvautui tuommoinen tyven tyytyväisyys, jonka toivehikas
odotus ja hyvistä hajuista tuoksuva ilma vaikuttaa. Geneviève oli
saanut sijansa paksun, uneliaan rouvan, jonka koko huomio oli
kääntyneenä syötäviin, ja uuden apulaisen, apotti Hardouin'in,
välille, saman miehen, jonka saarna oli tehnyt häneen niin
voimallisen vaikutuksen. Viimeksimainittu vieruskumppani ei
suinkaan ollut rouva de Préalin mieleen, mutta koska yksi kutsutuista
viimeisellä hetkellä oli jäänyt pois, niin hän ei saanut asiaa estetyksi:
kuitenkin hänen mielensä vähitellen rauhoittui, kuu näki, että nuori
pappi yhä oli ääneti. Päivällistä oli jo hyvän aikaa kestänyt, eikä
Geneviève vielä ollut hänen ääntänsä kuullut.

34. Oli puhuttu hiukan valtiollisista asioista ja hiukan uskonnollisista
seikoista, mutta sitte ruvettiin juttusia laskemaan.
Rouva de Préalin vasemmanpuoleinen pöytäkumppani suoritti sen
toimen milt'ei yksinänsä. Hän kertoi matkustaneensa joutoaikanansa
syrjäisessä osassa valtakuntaa, jossa vielä kyytivaunuilla ajettiin.
Niissä hän tuntikausia oli matkustanut erään puheliaan työmiehen
seurassa, joka oli Parisissa oleskellut ja luuli siellä saavuttaneensa
kaiken maailman viisauden. He olivat joutuneet toistensa kanssa
puheisin ja tulleet keskustelemaan yhteiskunnallisista epäkohdista.
Ettepä uskoisi minkälaisia mahdottomia väitteitä hän toi esiin.
Oikein hämmästyy, nähdessään, kuinka mielettömiä mielipiteitä on
juurtunut semmoisten taitamattomain miesparkojen mieleen, jotka
kuitenkin luulevat kaikki tietävänsä. En minä huolikaan noita loruja
teille luetella; ne ovat sitäpaitsi kyllin tunnettuja. Epäilemättä tuo
mies oli älykäs, mutta hänen älynsä oli kääntynyt väärään suuntaan.
Minä koetin hänen käsitystänsä hiukan oikaista.
— Epäilemättä te olette vapautta harrastava? hän kohteliaasti,
minua kuunneltuansa, kysyi.
— Vapautta minä harrastan, ja olen myös ylpeä siitä.
— Niinmuodoin olette työväenluokan pahimpia vihollisia.
— Kuinka?… Mitä mielettömyyttä nyt puhutte? sanoin. Minä
rakastan työmiehiä ja tunnen heidät myös. Paitsi joitakuita
poikkeuksia, heillä ylipäätään on kylliksi ymmärrystä, ollakseen
teidän mielettömiin tuumiinne suostumatta.

35. — Te luulette heitä tuntevanne, mutta saatte olla varmana siitä,
että heitä on mahdoton tuntea, ellei ole heidän elämäänsä elänyt.
He tietävät, ett'ette te voi heitä ymmärtää; eivätkä he teidän kuullen
sydäntänsä ilmaise, ja silloin te pidätte heidän äänettömyyttänsä
suostumuksena.
— Minä soisin vapautta kaikille, ystäväni; mitä enempää minulta
vaaditte?
— Vapaus on kaunis sana, hän vastasi, mutta se ei olekaan muuta
kuin sana vaan. Te voitte sanoa vangille: "Sinä olet vapaa,
vankihuoneen ovi on avattu", mutta kuitenkaan hän ei voi päästä
ulos, koska kahleet häntä pidättävät. Meikäläisille on työnteko
kahleena, joka pienestä pitäen kokonansa pitää meidät vangittuina;
alituinen työ ilman lepoa, ilman sääliä, ilman kiitosta, työ joka
väsyttää, heikontaa ja vieläpä murtaa meidät; meidän kahleemme
ovat nälkä, tauti ja ennen kaikkia tietämättömyys… Kaiken maailman
tuulahdukset voisivat ympärillämme puhaltaa… vaan meillä ei ole
keuhkoja niitä hengittää. Jos teidän laki-sääntönne olisivat
täydellisiä, niin meiltä puuttuisi kuitenkin voimaa käyttää niitä
hyväksemme. Te saatatte jokaisessa lakikirjassanne julistaa tasa-
arvoisuutta, mutta kuitenkin on teidän ympärillänne kokonainen
paarias-luokka.
— Hän oli kauno-puheinen, tuo mies, sen vakuutan.
— Mutta mitä te oikeastaan tahdotte? minä kysyin.
Hän vastasi: oikeutta.
— Vaan kuulkaapas, ystäväni, minä sanoin. Se joka teidän
silmissänne näyttää oikeudelta, ei minun silmissäni siltä näytä.

36. — Kyllä minä sen uskon, sanoi hän, katsoessaan minua
pilkallisesti.
En kuitenkaan suuttunut, vaan pidin hänelle pienen valtio-
tieteellisen esitelmän, jota hän keskeyttämättä kuunteli.
— Samalla tavalla kuin Jumala on luonut ihmiset erinkaltaisiksi
voiman, kauneuden ja älyn puolesta, on hän myöskin säätänyt
yhteiskunnallisia erilaisuuksia, minä hänelle selitin. Kuitenkin on
suutari, joka tekee työnsä kelvollisesti, Jumalan silmissä yhtä
suuriarvoinen kuin provessori tai valtiomies. Jumala määrää
jokaiselle hänen asemansa tässä avarassa maailmassa; toisia hän on
luonut käsityötä, toisia sieluntyötä varten. Minä pidän esitelmiä,
taikka teen kirjoja… te teette kenkiä tai nauloja… se on yhtäkaikki,
jos me vaan kumpikin koemme parastamme tehdä. Meidän ei tule
kysyä työn paremmuutta, vaan sen kelvollisuutta ja sitä henkeä, joka
on siihen kehoittanut.
Minä sanoin hänelle, että varallisuuden eroituksella, joka tulee
kaikenmoisten työ-tuotteiden erinkaltaisuudesta, on oikeutensa.
Muurareilla tahi suutareilla ei ole yhtä suurta edesvastausta kuin
rahakauppiaalla tahi teollisuuden harjoittajalla. Ja jos rupeamme
lukumiehistä puhumaan, niin eikö sielun väsymystä ja aivojen
kuluttamista miksikään lueta, vaikka ne kalvavat elämänlankaa
paljoa enemmän kuin ruumiillista työtä seuraava väsymys, joka
päinvastoin on terveellinen? — Uskokaa pois, hyvä ystävä, eroitus
ihmisten välillä ei ole niin suuri, kuin te luulette, ja jos perin pohjin
tuntisitte noiden ihmisten elämää, jotka teidän silmiinne näkyvät niin
kadehdittavilta, niin ehkä ihmeeksenne huomaisitte, että parempi
onni on tullut teidän osaksenne.

37. — Kuinka ihmeen kaunista!… keskeytti häntä rouva de Préal
innokkaasti. Minä soisin, että tämä puhe painettaisiin ja että sitä
jaettaisiin luettavaksi satoja tuhansia kappaleita. Epäilemättä
miesparalla ei ollut teille mitään vastattavaa.
— Hänen kaltaisilta ihmisiltä harvoin vastausta puuttuu. Hän katsoi
minua pilkallisesti ja sanoi:
— En rupea mieskohtaisuuksiin, koska en teitä tunnekaan, hyvä
herra; mutta entä jos sattumuksesta olisi niin tapahtunut, että minä,
ehkä määrätty suutariksi, kuitenkin olisin teitä kelvollisempi esittelijä
eli kirjailija, taikka vieläpä olisin mahdollinen valtakuntaa
hallitsemaan, niin mikä siitä seuraisi?
— Meidän aikanamme, vastasin minä, voivat kaikki kykenevät
miehet päästä virkoihin.
Minä luettelin hänelle muutamia esimerkkejä halvoissa kodeissa
syntyneistä miehistä, jotka älynsä, lujan tahtonsa taikka
ymmärryksensä kautta ovat nousseet korkeaan arvoon.
— Niin, kyllä kai ne ovat tunnetuita, nuo kymmenet, ehkäpä
sadatkin onnelliset; mutta kuka on lukenut niitä monia tuhansia,
jotka taisteluissa ovat saaneet surmansa, joita kivi, jota he yrittivät
nostaa, on murskaksi musertanut; kuka heidän nimensä tietää?
Ja täyttä päätä hän rupesi järjettömyyksiä puhumaan.
— En huoli kertoa kaikkia tyhmyyksiä, joita hän puhui; loppulause
tuosta sekasotkusta oli se, ettei muka vapaus itsestään mikään ole,
että osittaiset parannukset ovat vahingolliset, koska ne
myöhästyttävät yhteiskunnallista uudistusta, joka yksin voi

38. toimeenpanna oikeuden aikakauden. Tuostapa näette, mitä se
hyödyttää, kun kokee harhaantuneita ihmis-raukkoja järjilleen
saattaa. Varmaa on, etten minä paheksunut, kun matkatoverini
vaunuista lähti.
— Se on hirvittävää… sanoi rouva de Préal. Jumala auttakoon,
mihin joudummekaan?
— Kuitenkin luulen kelpo ihmisiäkin vielä kansassa löytyvän, jotka
eivät salli tuommoisen vaarallisen opin itseänsä viehättää, sanoi
lepyttäen abbé Thomas.
— Kansa on perinpohjin turmeltunut.
Se oli herra Bousquetin syvä ääni, joka näin puhui. Nyt oltiin
hetken aikaa ääneti.
— Ja kuitenkaan ei koskaan ole tehty niin paljon heidän
hyväksensä kuin nykyaikana, kertoja jälleen alkoi.
— Siinäpä juuri onnettomuus. Kouluillanne, esitelmillänne,
kansakirjastoillanne ja kaikella tuolla puolinaisella tietojen
sekasorrolla te kokonaan tyrmistytätte alhaisten säätyluokkien
aivot… Ennen muinoin, kun rahvas ei osannut lukea eikä kirjoittaa,
se oli tyytyväinen osaansa.
— Minä en mene niin pitkälle, sanoi abbé Thomas. Kansallissivistys
on oivallinen asia, mutta epäilemättä on rajojen yli astuttu. Sivistystä
tulisi taidolla alhaisten kansaluokkien tarpeisin sovittaa. Tiedon alalla
ahmustelevaa sielua voisi verrata vaistoa puuttuvaan eläimeen, joka
olisi yrttitarhaan laskettu, missä sekaisin kasvaisi ravinnollisia ja

39. myrkyllisiä kasveja. Rahvas on ikäänkuin lapsi, ja sitä pitää
semmoisena kohdella.
— Kenen tulisi heitä johtaa? kysyi lempeä, täyteläinen ja heleä
ääni. Meidänkö, jotka olemme heille itsekkäisen ja halpamaisen
kunnianpyynnön, lemmettömien tunteitten ja paatuneitten
omientuntojen esimerkkinä? Mimmoisia ne ovat, nuo niin kutsutut
ylhäiset säätyluokat, että heillä olisi oikeus sanoa alhaiselle kansalle:
"Tässä on teidän osanne totuudesta ja valosta, tuossa se, joka teille
sopii?… Keitä me olemme, että menisimme tuomitsemaan tuota
kansaa, jota emme tunne emmekä pyydä tuntea?"
Abbé Hardouin vaikeni yht'äkkiä, ikäänkuin hän olisi tullut
puhuneeksi vastoin tahtoansa ja äkkipäätä olisi saanut itsensä
hillityksi.
— Minä luulen, sanoi herra Bousquet, luoden häneen
tyytymättömän katseen — hän piti, näetsen, velvollisuutenansa
vastata siitä, mitä puhuttiin tässä pöydässä, jossa hän puoleksi
isännän virkaa toimitti, — minä luulen parhaaksi jättää tuo
vaarallinen puheenaine siksensä, koska emme kuitenkaan voi
toistamme ymmärtää. Kaikki me tässä kansan ystäviä olemme ja
koemme, jokainen ymmärryksensä mukaan, työskennellä sen
hyväksi. Minä puolestani luulen olevani oikeassa, eivätkä nuo
yhteiskunnalliset parjaukset millään muotoa voi hämmentää minun
mielipiteitäni.
Abbé Thomas oli kumartunut rouva de Préal'in puoleen ja kuiskasi
hänelle:
— Meidän tulee karttaa semmoista keskustelua, joka voisi häiritä
seurusteluamme; täällä on ylen erilaatuisia ihmisiä koossa. Tämä

40. pappiparka on puoleksi sosialisti. Hän on innokas ja hyväntapainen,
mutta häneltä puuttuu tykkänään kohtuutta ja taitavuutta.
Haaveksija kun on, hän pian voisi tulla vaaralliseksi.
— Oikein todellako? sanoi rouva de Préal hiljaa ja niin suurella
kauhistuksella, kuin häntä olisi syytetty siitä, että oli pahantekijän
pöytäänsä pyytänyt. Olenpa harmissani, että satuin häntä
kutsumaan.
— Ei, ei, älkäät sitä katuko. Noita eksyväisiä henkiä ei saa heidän
omiin valtoihinsa heittää, ja kukapa voisi voimallisemmasti heihin
vaikuttaa kuin etevä, hurskas ja hyvillä mielipiteillä varustettu
nainen?
Hän oli todellakin rakastettava mies, tuo abbé Thomas. Hän jatkoi:
— Oli suuri erhetys, että hän kutsuttiin Parisin, jossa paremmin
kuin missään muualla tarvitsisimme sekä intoa että ymmärrystä.
Meillä on tukala aika edessämme. Meidän rakas kirkkomme, tuo
aaltoisalla merellä kiikkuva, jalo haaksi, tarvitsee koko viisauttamme
ja uskollisuuttamme.
Hyvin ylpeänä, kun häntä muka kirkon valkeutena pidettiin, rouva
de
Préal liikutettuna vastasi:
— Minä en pelkää, niin kauan kuin semmoiset miehet, joita
minulla nyt on onni nähdä ympärilläni, pitävät perää.
— Me olemme vaan heikkoja, harhailevaisia ihmisiä, mutta ainakin
me olemme lujasti päättäneet pitää kirkon lippua korkealla, maksoi
se meille mitä tahansa.

41. Sillä välin kuin he matalalla äänellä näitä sievistelyitään ja jaloja
tunteitaan vaihtelivat, oli abbé Hardouin jälleen vaipunut
äänettömyyteensä. Kentiesi painoi häntä herra Bousquetin
tyytymättömyys, kun hän hampaittensa välistä mutisi:
— Minun tekisi mieli panna kapula kaikkein suuhun, jotka
järjettömyyksiä puhuvat.
Abbé Thomas, joka oli erinomaisien naishyveiden ihailija,
semminkin sellaisten, jotka olivat samettiin ja silkkiin vaatetetut,
johti puheenjuoksun vähemmän vaaralliseen suuntaan, ja rupesi
liikutusta herättävällä tavalla kertomaan ylhäisten naisten
armeliaisuudesta, joidenka oli tapana käydä vankiloissa ja
sairashuoneissa.
— Eilenkin, vaikka ilma oli niin hirveän rankka, kuin itsekin
tiedätte, näin kreivinna B——n vaunut Charite-sairashuoneen oven
edessä ja tapasin hänet yhdessä saleista. Hän kävi yhdeltä vuoteelta
toiselle, kumartuen sairaitten puoleen ja puhuen heille lempeästi
ikäänkuin vanha tuttava ja kajoten heihin hienolla, hansikoidulla
kädellään… Minä en saattanut olla hänelle sanomatta: "Armollinen
rouva, kansan tarussa puhutaan, että enkelit joskus ihmisen
hahmossa ovat tulleet onnettomia lohduttamaan. Nyt vasta tiedän,
etteivät nuo tarut ole valhetta puhuneet."
— Se oli kaunista, mutta tämä herttainen kreivitär ansaitsi aivan
hyvin tuon ylistyksen. Minä tiedän, että hän samana iltana
viehättävällä puvullaan ja verrattoman kauniilla laulullansa ihastutti
erästä taiteellista seuraa. Hän on sangen etevä nainen.
— Tunnen minäkin semmoisia, jotka hänelle vertoja vetävät, ja
vieläpä armeliaisuudessa ovat häntä etevämmät, kuiskasi tuo sievä

42. abbé Thomas, kuitenkin niin ääneensä, että kaikki sen kuulivat.
Rouva de Préal punastui.
— Onhan suloista, kuin hiukan voi huojentaa jonkun ihmisen
surkeutta ja lohduttaa niitä, jotka kärsivät. Kuinka saattaisi itseltään
semmoista iloa kieltää?
— Ja sitte voi myös paremmin tyytyä kohtaloonsa, kun on
viheliäisyyttäkin nähnyt, sanoi hiukan tuima ääni.
Nämä sanat kuuluivat toisesta päästä pöytää, Genevièven
vieruskumppanista, tuosta paksusta, rouvasta, joka tähän saakka
vaan oli huomionsa kääntänyt lautaseensa ja jonka nyt teki mieli
ottaa osaa keskusteluun.
Rouva de Préal keskeytti äänettömyyden, joka oli tätä muistutusta
seurannut, sanoen:
— Se on totta, vastakohta opettaa meitä etuuksiamme
huomaamaan.
Nuori pappi teki liikunnon, ikäänkuin puhuaksensa, mutta ei
avannutkaan suutansa. Geneviève katsoi häntä, ja heidän silmänsä
kohtasivat toisiansa. Tuokiossa hän ymmärsi, että tämä nuori tyttö,
jota hän tuskin oli tullut huomanneeksikaan, oli noita hullutuksia
kuullessaan kiivastunut, samoin kuin hänkin, ja hänellä näkyi myös
olevan peräti toisenlainen käsitys armeliaisuudesta kuin noilla toisilla.
Hänen olisi tehnyt mieli ruveta tämän kanssa haastelemaan, mutta
ei tietänyt, kuinka alottaa, koska hänen ei olisi haluttanut puhua
jokapäiväisistä asioista.

43. Samassa Geneviève alkoi:
— Minä tiedän, ett'ette te noin ajattele, sanoi hän, luoden nuoreen
pappiin suuret, myötätunteisuudesta loistavat silmänsä.
— Kuinka te sen tiedätte?… kysyi kummaksuen abbé Hardouin,
jota tuo luottamusta osoittava katse sydämen pohjaa myöten
lämmitti.
— Minä tiedän sen, koska olen kuullut teidän armeliaisuudesta
saarnaavan. En koskaan sitä unhohda.
— Tuo sydämellinen puhe tuntui suloiselta tälle miehelle, joka
hetkeä ennen tunsi itsensä yksinäiseksi nurjamielisten ihmisten
kesken, aavistamatta, että nuori sydän lähellä häntä sykki samaan
tapaan kuin hänen oma sydämensä… Nuori sydän ja nuoret kasvot.
Hän katsoi tyttöä, ja hänen silmiinsä tämä vielä näytti lapselta. Oliko
mahdollista, että tämä lapsi todellakin oli voinut häntä ymmärtää?
Mitähän tuo tuommoinen elämästä tiesi?
— Kentiesi en kaikkea ymmärtänyt, sanoi Geneviève, ikäänkuin
hän olisi arvannut, mitä toinen ajatteli. Minä en koskaan ennen ollut
semmoista kuullut, ja kuitenkaan ei mikään teidän puheessanne ollut
minulle uutta. Siitä päivästä saakka olen ollut onneton, joka kerta
kun noita asioita olen ajatellut.
— Onnetoin… ja minkätähden?
— Minusta näkyy, että meidän pitäisi oleman peräti toisenlaisia,
jos olisimme totisia kristityitä.
— Te olette oikein minua ymmärtänyt, sanoi abbé Hardouin.

44. Rouva de Préal, joka huomasi, että Geneviève ja hänen vaarallinen
pöytäkumppaninsa olivat ruvenneet haastelemaan, antoi merkin
nousta pöydästä.
Moni vieraista siemasi hätä hätää lasinsa tyhjäksi, ja useamman
mielestä emännällä oli ylen kiire.
Herra Bosquet rypisti kulmiansa, mutta leppyi pian, kun kuuli syyn
tähän äkkinäiseen menettelyyn.
— Se taisi kai olla parasta, hän sanoi, vaikka tuo mies-parka
kalpeine kasvoineen ei näytä ylen vaaralliselta nuorelle tytölle.
Pikemminpä luulisi hänen pelkoa herättävän.
— Geneviève ei olekaan niinkuin muut tytöt. Hänellä on
eriskummainen luonto.
— Niinpä näkyy. Täytyy viipymättä istuttaa hiukan järkevyyttä
tämän pikku hupsun aivoihin.
Herra Bousquet näkyi katsovan tuota pientä toimitusta aivan
helpoksi asiaksi.
— Täytyy saada häntä ymmärtämään, että hänen asemassaan
olevan nuoren tytön ensimäinen velvollisuus on sovittaa omaa
tahtoansa ja omat mielipiteensä hyväntekijänsä tahdon mukaan.
Tietääkö hän edes, kuinka suuressa kiitollisuuden velassa hän teille
on?
— Hän tietää, ett'ei hän ole minun tyttäreni. Minä luulen hänellä
olevan sekavan muiston ensimäisestä lapsuudestaan.

45. — Tarvitsee antaa hänelle tarkkoja tietoja kaikesta. Jos hän ei ole
kiitollinen, vaikka hän teidän hyvyydestänne on korotettu
semmoiseen asemaan, joka hänelle ei oikeastaan kuulu, niin hänellä
on kiittämätön luonto.
— Saamme vielä siitä puhua: jätän asian teidän
arvosteltavaksenne.
Toimitettuaan kahvin, Geneviève oli jälleen lähestynyt uutta
ystäväänsä, joka yksin istui kirjoilla ja sanomalehdillä täytetyn
pöydän ääressä. Nähdessään tytön lähestyvän, hän sulki kirjansa,
jota oli lukenut, ja odotti hänen puhuvan. Tyttö oli kahden vaiheella.
— Minulla olisi niin paljon teiltä kysyttävää, hän vihdoin lausui:
Minusta tuntui, ikäänkuin te yksin voisitte tehdä kristinopin minulle
rakkaaksi.
— Ette sitä siis rakasta?
— En, se ei voi minua miellyttää. Minä rakastan kielioppiakin
enemmän kuin katkismusta.
— Eikö evankeliumikaan teille mitään puhu?
— Pienenä ollessani rakastin Uuden testamentin kertomuksia.
Jesus oli minulle tuttu; olin häntä näkevinäni pienten lasten, köyhäin
ja sairaitten keskellä… Mutta nyt jättää tuo kaikki minut kylmäksi. Se
on kaikki ollutta ja mennyttä, emmekä me voi kulunutta aikaa
takasin saada.
Tuossa sen sanoitte: meidän tulee saada se takaisin… meidän
tulee uudestaan herättää Kristus kuolleista, meidän pitää saattaa
takaisia tuota aikaa, jolloin jumalallinen armahtavaisuus muuttui

46. ihmiseksi, asuaksensa meidän keskellämme. Jokainen meistä voisi
sen tehdä, jos vaan uskoisimme Jumalaan.
Kummastuen Geneviève toisti:
— Jos vaan uskoisimme Jumalaan?… Mutta rouva de Préal,
huolestuneena tästä keskustelusta, oli lähestynyt niin pian, kun
sopivaa tilaisuutta löysi.
— Lapseni, rouva de Frémont on yksinään; päivällistä
syödessämme sinä et sanaakaan hänelle virkkanut. Mene hänen
viereensä istumaan.
Ja kääntyen erinomaisella kohteliaisuudella abbé Hardouin'iin, hän
sanoi:
— Tämä pieni tyttö käyttää teidän hyvyyttänne väärin. Hänen
ijällänsä ihminen ei vielä taida kohtuutta pitää.
— Kuinka vanha hän on? kysyi abbé Hardouin, seuraten
Genevièveä silmillään.
Ja rouva de Préalin vastattua, hän toisti: "Kuusitoista vuotta",
ikäänkuin se seikka, että joku ihminen voisi olla kuusitoista vuotta,
olisi suuresti häntä rasittanut.
Geneviève huomasi aivan pian, että rouva de Frémont, joka oli
puoleksi nukuksissa, paljoa mieluummin olisi rauhassa sulattanut
ruokaansa mukavassa nojatuolissa. Rouva-parka koki kuitenkin
vaivata itseänsä, kysymällä tytöltä yhtä ja toista, niinkuin vanhain
ihmisten tapa useinkin on, vaikkeivät he ensinkään pidä lukua
vastauksista. Oleskeliko hän mielellään maalla? Harjoittiko hän paljon
soitantoa? Rakastiko hän lukemista? Geneviève vastasi

47. hajamielisesti, ja hänen silmänsä lensivät sillen puolen salia, josta
hän juur'ikään oli tullut: vaan kuinka mielellään hän olisi kuullut
enemmän ja oppinut ymmärtämään, mitä tuo pappi oli tarkoittanut.
Vaan tämä toivo raukesi tyhjään, sillä hetken kuluttua abbé
Hardouin läksi.
Tyytymättömänä ja surumielisenä hän saapui kotiinsa. Eikö hän
aina ollut tuumannut, että papin tulisi olla köyhäin ja vaivaa
kärsiväisten parissa tahi yksinäisessä kammiossa, eikä pitosaleissa,
joissa joutavia jaariteltiin, eikä ylellisten ruokapöytien ääressä, jotka
oli tuntunut pilkkaavan tuota viheliäisyyttä, jota hän ei voinut
lievittää. Nyt hän oli päätöksestään luopunut, mutta vast'edes ei
enää saisi niin tapahtua. Mitä hän oli tuonut muassaan noista
pidoista, joissa oli aikansa hukkaan tuhlannut? Salaisen närkästyksen
muutamia niitä henkilöitä kohtaan, joita hän siellä oli tavannut ja
suuren tyytymättömyyden omaan itseensä, syystä, ettei ollut
käyttänyt tilaisuutta puhuakseen, niinkuin olisi tullut puhua. Sanalla
sanoen: Hän oli suuresti pahoillaan.
Hän sytytti lamppunsa ja avasi kirjansa mutta ei lukeminenkaan
häntä miellyttänyt, eikä hän voinut ajatuksiansa siihen kiinnittää,
vaan ne palasivat itsepintaisesti sinne, mistä hän juurikaan oli tullut.
Sulkien kirjansa, hän nojasi päätään seinään ja rupesi uneksimaan.
Hänellä ei ollut muita huoneita kuin lukukammionsa, johon tultiin
pienen eteisen kautta, ja sen vieressä makuu-huoneensa.
Huonekalut olivat mitä yksinkertaisinta laatua. Siellä ei muuta
näkynyt kuin muutamia maalaamattomia puuhyllyjä, kirjoituspöytä,
joitakuita tuoleja, joiden oli päällys mustaa jouhi-kangasta ja yksi
ainoa nojatuoli, jonka istuin oli niin kapea ja selkälauta pystysuora,
että se mukavuutta rakastavaiselle ihmiselle olisi tuntunut pikemmin

48. kidutuskoneelta, kuin ylöllisyyskalulta. Vaikka ilma oli sangen kylmää,
niin pesässä ei kuitenkaan ollut valkeata; lattia oli paljas, eikä
pöydänkään edessä ollut ainoatakaan maton-tilkkaa. Olipa
mahdotonta tässä kolkossa kammiossa keksiä vähintäkään
mukavuutta tahi laiskuutta tyydyttävää esinettä.
Abbé Hardouin oli nojannut päätänsä nojatuolin kovaa selkäpuuta
vastaan.
— Yksin!… hän mumisi, aivan yksin… muualla samoin kuin
täälläkin!…
Hetki sen jälkeen koputettiin ovelle. Hän nousi ja avasi.
— Mitä kuuluu?
— Herra abbé, tuo paikkasuutari poloinen on tullut ilmoittamaan,
että lapsi tekee loppua.
— Minä tulen, sanoi pappi, sammuttaen lamppunsa.
— Ottakaa edes liina kaulaanne, herra apotti, kehoitti
hyväntahtoinen vaimo, nyt on oikein kylmä ilta. Huomenna tuotan
teille puita, eikö niin?
— Odottakaa, kunnes minä teitä käsken, hän miltei jäykästi
vastasi.
Porttikammiossa odotti mies. Nähdessään hänen riutuneita
kasvojansa, abbé Hardouin ei mitään kysynyt.
— Mennään joutuin, hän sanoi.
He katosivat yön pimeyteen.

49. Suljettuaan porttikammion oven, johon jääkylmä tuulenpuuska oli
puhaltanut, sanoi portinvartijan vaimo miehelleen:
— Ei hän palaa, ennenkuin kaikki on päättynyt, sen verran minä
häntä tunnen… Hän on itse hyvyys. Kukapa olisi voinut uskoa, että
yksi noita ihmisiä, joista niin paljon pahaa puhutaan, tuommoinen
olisi?…
— Mitäpä hän voi tuolle lapselle? mies ilkkuen vastasi. Ei hän
rukouksillansa eikä hurskailla vehkeillään kuitenkaan voi estää sitä
kuolemasta… Olisi parempi antaa lapsen olla rauhassa.
— Ei suinkaan hän lapsen tähden siellä ole, kyllä tuo pieni, viaton
raukka yksinkin paratiisiin osaa.
— No, siinäpä tapauksessa hän olisi tehnyt viisaammin, jos olisi
pannut maata, niinkuin minäkin.
— Ettekö ymmärrä, että noille ihmisraukoille on hänestä
lohdutusta, eiväthän he muutoin olisi tulleet häntä hakemaan.
Minulle se jo tekee hyvää, kun häntä vaan katselen.
— Niin, onhan hän koko kaunis, tuo ulkokullattu pappisi. Älä enään
tule heistä minulle puhumaan… Abbé'at, kirkkoherrat, jesuitat, ei
heissä mitään eroitusta ole. Puolen tunnin päästä hän kai porttikelloa
soittaa, päästäksensä sisään, mutta en minä ainakaan rupea itseäni
hänen tähtensä vaivaamaan.
Mutta ei kukaan soittanut, ja aviokumppanit saivat maata
häiritsemättä aamuun saakka.
Rouva de Préal, joka oli hyvin tyytyväinen uskonnollisiin
päivällisiinsä, istui suuren kamiinin edessä jalkojansa lämmitellen, ja

50. herra Bousquet, joka oli jäänyt viimeksi, arvosteli kilvan hänen
kanssansa vieraita, jotka äsken olivat sanoneet jäähyväiset.
— Kuinka hän on ruma, tuo abbé Hardouin-raukka, sanoi rouva, ja
sen lisäksi hän ei ensinkään osaa sievästi käyttäidä. Eipä hän
haastelekaan; luulisi hänen todellakin olevan kuusta kotoisin. Mitä
hänellä olikaan sinulle sanottavaa, Geneviève, koska sinä kuuntelit,
ikäänkuin päärlyjä olisi hänen suustansa pyörinyt?
— Pienet tytöt ovat aina mielissään, kun mies, jolla on parta,
taikka joka ainakin voi sitä kasvattaa, puhuu heille, ikäänkuin olisivat
aikaihmisiä, sanoi herra Bosquet, nauraa hohottaen; sitten hän jätti
hyvästi.
— On semmoisiakin partasuita, joilta en muuta pyydä, kuin että
antavat minun olla rauhassa.
— Ketä tarkoitat, lapseni?
Geneviève oli hetken aikaa kahden vaiheella: olihan herra
Bousquet hänen äitinsä ystävä. Sitte hänen soimauksensa kääntyi
toisaalle.
— Äiti, en voi kärsiä tuota herraa, joka kertoi matka-
keskusteluistansa; minä inhoan häntä.
— Sinä puhut niinkuin pieni tyttö tahi lapsi, joka ei tunne sanojen
merkitystä, ja on liian taitava ymmärtämään, mitä oppineet ja
valistuneet ihmiset puhuvat…
— Oi, äiti, vastasi Geneviève tuijottaen hiiliin, jotka jo rupesivat
mustumaan, jos minä uskoisin todeksi kaikkea, mitä täällä tänä
iltana on puhuttu, jos uskoisin sen Jumalan tahdoksi, että toiset

51. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com