The Social Lens 1st Edition Kenneth Allan
mekoaajida
13 views
47 slides
Mar 16, 2025
Slide 1 of 47
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
About This Presentation
The Social Lens 1st Edition Kenneth Allan
The Social Lens 1st Edition Kenneth Allan
The Social Lens 1st Edition Kenneth Allan
Slide Content
Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
The Social Lens 1st Edition Kenneth Allan
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/the-social-lens-1st-edition-
kenneth-allan/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com
explore more ebooks or textbooks
The Social Lens 1st Edition Kenneth Allan
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/the-social-lens-1st-edition-
kenneth-allan/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com
Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Social Construction in Context 1st Edition Kenneth Gergen
https://ebookfinal.com/download/social-construction-in-context-1st-
edition-kenneth-gergen/
Classical social theory a contemporary approach 1st
Edition Kenneth H. Tucker
https://ebookfinal.com/download/classical-social-theory-a-
contemporary-approach-1st-edition-kenneth-h-tucker/
Social Choice and Individual Values 3rd Edition Kenneth J.
Arrow
https://ebookfinal.com/download/social-choice-and-individual-
values-3rd-edition-kenneth-j-arrow/
Social Capital An Introduction to Managing Networks
Kenneth W. Koput
https://ebookfinal.com/download/social-capital-an-introduction-to-
managing-networks-kenneth-w-koput/
interested in. You can click the link to download.
Social Construction in Context 1st Edition Kenneth Gergen
https://ebookfinal.com/download/social-construction-in-context-1st-
edition-kenneth-gergen/
Classical social theory a contemporary approach 1st
Edition Kenneth H. Tucker
https://ebookfinal.com/download/classical-social-theory-a-
contemporary-approach-1st-edition-kenneth-h-tucker/
Social Choice and Individual Values 3rd Edition Kenneth J.
Arrow
https://ebookfinal.com/download/social-choice-and-individual-
values-3rd-edition-kenneth-j-arrow/
Social Capital An Introduction to Managing Networks
Kenneth W. Koput
https://ebookfinal.com/download/social-capital-an-introduction-to-
managing-networks-kenneth-w-koput/
The Collected Poems of Kenneth Koch Kenneth Koch
https://ebookfinal.com/download/the-collected-poems-of-kenneth-koch-
kenneth-koch/
Lens on the Texas Frontier 1st Edition Lawrence T. Jones
Iii
https://ebookfinal.com/download/lens-on-the-texas-frontier-1st-
edition-lawrence-t-jones-iii/
Naked Lens Beat Cinema Jack Sargeant
https://ebookfinal.com/download/naked-lens-beat-cinema-jack-sargeant/
The Lens A Practical Guide for the Creative Photographer
1st Edition Nk Guy
https://ebookfinal.com/download/the-lens-a-practical-guide-for-the-
creative-photographer-1st-edition-nk-guy/
Lens Design Fundamentals 2ed Edition Kingslake R.
https://ebookfinal.com/download/lens-design-fundamentals-2ed-edition-
kingslake-r/
https://ebookfinal.com/download/the-collected-poems-of-kenneth-koch-
kenneth-koch/
Lens on the Texas Frontier 1st Edition Lawrence T. Jones
Iii
https://ebookfinal.com/download/lens-on-the-texas-frontier-1st-
edition-lawrence-t-jones-iii/
Naked Lens Beat Cinema Jack Sargeant
https://ebookfinal.com/download/naked-lens-beat-cinema-jack-sargeant/
The Lens A Practical Guide for the Creative Photographer
1st Edition Nk Guy
https://ebookfinal.com/download/the-lens-a-practical-guide-for-the-
creative-photographer-1st-edition-nk-guy/
Lens Design Fundamentals 2ed Edition Kingslake R.
https://ebookfinal.com/download/lens-design-fundamentals-2ed-edition-
kingslake-r/
The Social Lens 1st Edition Kenneth Allan Digital Instant
Download
Author(s): Kenneth Allan
ISBN(s): 9781412914109, 1412914108
Edition: 1
File Details: PDF, 42.02 MB
Year: 2007
Language: english
Download
Author(s): Kenneth Allan
ISBN(s): 9781412914109, 1412914108
Edition: 1
File Details: PDF, 42.02 MB
Year: 2007
Language: english
The Social Lens
To my wife and best friend, Jen.
The Social Lens
An Invitation to Social and
Sociological Theory
Kenneth Allan
University of North Carolina at Greensboro
@)SAGE Publications
Thousand Oaks = London = New De
Ihi
An Invitation to Social and
Sociological Theory
Kenneth Allan
University of North Carolina at Greensboro
@)SAGE Publications
Thousand Oaks = London = New De
Ihi
Copyright © 2007 by Pine Forge Press, an Imprint of Sage Publications, Inc.
All rights reserved. No part of this book may be reproduced or utilized in any form or by any
means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or by any information
storage and retrieval system, without permission in writing from the publisher.
For information:
Pine Forge Press
An Imprint of Sage Publications, Inc.
2455 Teller Road
Thousand Oaks, California 91320
E-mail: [email protected]
Wy
Sage Publications Ltd.
1 Oliver’s Yard
55 City Road
London EC1Y 1SP
United Kingdom
Sage Publications India Pvt. Ltd.
B-42, Panchsheel Enclave
Post Box 4109
New Delhi 110 017 India
Printed in the United States of America
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Allan, Kenneth
The social lens : an invitation to social and sociological theory /
Kenneth Allan.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 1-4129-1409-4 or 978-1-4129-1409-3 (cloth)
ISBN 1-4129-1410-8 or 978-1-4129-1410-9 (pbk.)
1. Sociology. 2. Sociology—Philosophy. 3. Sociologists. I. Title.
HM586.A44 2007
301.01—dc22 2006025247
This book is printed on acid-free paper.
06°07 “0S 5:09 LO. V10) SOF S27 GS meee sd
Acquisitions Editor: Benjamin Penner
Editorial Assistant: Camille Herrera
Production Editor: Libby Larson
Copy Editor: Teresa Herlinger
Typesetter: C&M Digitals (P) Ltd.
Proofreader: Theresa Kay
Cover Designer: Candice Harman
All rights reserved. No part of this book may be reproduced or utilized in any form or by any
means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or by any information
storage and retrieval system, without permission in writing from the publisher.
For information:
Pine Forge Press
An Imprint of Sage Publications, Inc.
2455 Teller Road
Thousand Oaks, California 91320
E-mail: [email protected]
Wy
Sage Publications Ltd.
1 Oliver’s Yard
55 City Road
London EC1Y 1SP
United Kingdom
Sage Publications India Pvt. Ltd.
B-42, Panchsheel Enclave
Post Box 4109
New Delhi 110 017 India
Printed in the United States of America
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Allan, Kenneth
The social lens : an invitation to social and sociological theory /
Kenneth Allan.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 1-4129-1409-4 or 978-1-4129-1409-3 (cloth)
ISBN 1-4129-1410-8 or 978-1-4129-1410-9 (pbk.)
1. Sociology. 2. Sociology—Philosophy. 3. Sociologists. I. Title.
HM586.A44 2007
301.01—dc22 2006025247
This book is printed on acid-free paper.
06°07 “0S 5:09 LO. V10) SOF S27 GS meee sd
Acquisitions Editor: Benjamin Penner
Editorial Assistant: Camille Herrera
Production Editor: Libby Larson
Copy Editor: Teresa Herlinger
Typesetter: C&M Digitals (P) Ltd.
Proofreader: Theresa Kay
Cover Designer: Candice Harman
Contents
Prelude: Imagine Society
Theory and Perspectives
Introducing This Book
Acknowledgments
SECTION I INTRODUCTION: THE MODERN
AGENDA: NINETEENTH-CENTURY THEORIZING
Modern Thinking
Harriet Martineau: Theorist of Modernity
Gender in Modernity
Religion in Modernity
Education in Modernity
Building Your Theory Toolbox
Chapter 1: Capitalism and Engines of Social
Change—Karl Marx (1818-1883)
Seeing Further: The Effects of Capitalism
The Essential Marx
Marx's Perspective: Human Consciousness and History
Species-Being
Material Dialectic
Concepts and Theory: The Basic Dynamics of Capitalism
Class and Class Structure
Industrialization, Commodification, and Overproduction
Value and Exploitation
Concepts and Theory: The Effects of Capitalism
Alienation, Private Property, and Commodity Fetish
False Consciousness and Religion
Class Consciousness
Marx Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
Xvi
XIX
XX|
Xxili
OnNKRWHN =
10
A
12
12
14
16
16
20
pa
ZS
Pas)
Zo
31
Sis)
36
oy)
Prelude: Imagine Society
Theory and Perspectives
Introducing This Book
Acknowledgments
SECTION I INTRODUCTION: THE MODERN
AGENDA: NINETEENTH-CENTURY THEORIZING
Modern Thinking
Harriet Martineau: Theorist of Modernity
Gender in Modernity
Religion in Modernity
Education in Modernity
Building Your Theory Toolbox
Chapter 1: Capitalism and Engines of Social
Change—Karl Marx (1818-1883)
Seeing Further: The Effects of Capitalism
The Essential Marx
Marx's Perspective: Human Consciousness and History
Species-Being
Material Dialectic
Concepts and Theory: The Basic Dynamics of Capitalism
Class and Class Structure
Industrialization, Commodification, and Overproduction
Value and Exploitation
Concepts and Theory: The Effects of Capitalism
Alienation, Private Property, and Commodity Fetish
False Consciousness and Religion
Class Consciousness
Marx Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
Xvi
XIX
XX|
Xxili
OnNKRWHN =
10
A
12
12
14
16
16
20
pa
ZS
Pas)
Zo
31
Sis)
36
oy)
Chapter 2: Rationality and the Bureaucratic
Society—Max Weber (1864-1920)
Seeing Further: The Effects of Bureaucratic Organization
The Essential Weber
Weber's Perspective: Cultural Sociology
Culture and Social Science
Weber's Method
Rationalization
Legitimation
Concepts and Theory: The Rise of Capitalism
The Religious Culture of Capitalism
Structural Influences on Capitalism
Concepts and Theory: Class, Authority,
and Social Change
Class
Status and Party
Authority and Social Change
Concepts and Theory: The Process of Rationalization
Preconditions for Bureaucratic Organization
Effects of Bureaucratic Organization
Weber Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
Chapter 3: Cultural Diversity and Social
Integration—Emile Durkheim (1858-1917)
Seeing Further: Social Integration and
Cultural Diversity
The Essential Durkheim
Durkheim's Perspective: The Reality of
Society and Collective Consciousness
Organismic Analogy
Collective Consciousness
Social Facts
Concepts and Theory: The Religious
Roots of Society
Religion and Science
Defining Religion
Creating the Sacred
Concepts and Theory: Social Diversity and Morality
Mechanical and Organic Solidarity
The Division of Labor
The Problem of Modernity
Organic Solidarity and Social Pathology
Concepts and Theory: Individualism in Modern Society
Suicide
a1
42
43
44
44
46
47
48
48
49
52
54
2)
oT,
=)
62
62
64
66
67
68
71
72
us
74
74
76
a7
78
79
80
82
85
86
89
90
a2
eS)
95
Society—Max Weber (1864-1920)
Seeing Further: The Effects of Bureaucratic Organization
The Essential Weber
Weber's Perspective: Cultural Sociology
Culture and Social Science
Weber's Method
Rationalization
Legitimation
Concepts and Theory: The Rise of Capitalism
The Religious Culture of Capitalism
Structural Influences on Capitalism
Concepts and Theory: Class, Authority,
and Social Change
Class
Status and Party
Authority and Social Change
Concepts and Theory: The Process of Rationalization
Preconditions for Bureaucratic Organization
Effects of Bureaucratic Organization
Weber Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
Chapter 3: Cultural Diversity and Social
Integration—Emile Durkheim (1858-1917)
Seeing Further: Social Integration and
Cultural Diversity
The Essential Durkheim
Durkheim's Perspective: The Reality of
Society and Collective Consciousness
Organismic Analogy
Collective Consciousness
Social Facts
Concepts and Theory: The Religious
Roots of Society
Religion and Science
Defining Religion
Creating the Sacred
Concepts and Theory: Social Diversity and Morality
Mechanical and Organic Solidarity
The Division of Labor
The Problem of Modernity
Organic Solidarity and Social Pathology
Concepts and Theory: Individualism in Modern Society
Suicide
a1
42
43
44
44
46
47
48
48
49
52
54
2)
oT,
=)
62
62
64
66
67
68
71
72
us
74
74
76
a7
78
79
80
82
85
86
89
90
a2
eS)
95
The Cult of the Individual 97
Durkheim Summary 99
Looking Ahead 99
Building Your Theory Toolbox 102
Chapter 4: The Individual in Modern
Society—George Herbert Mead
(1863-1931), Georg Simmel (1858-1918) 105
Seeing Further: The Individual in Society 105
George Herbert Mead 106
The Essential Mead 107
Mead's Perspective: American Pragmatism and Action 107
Pragmatism 107
Human Action 109
Concepts and Theory: Symbolic Meaning 109
Symbols and Social Objacts 109
Interaction and Meaning 111
Concepts and Theory: Living Outside the Moment REZ
Creating a Self 113
Society and the Self 116
The | and the Me Te
Mead Summary 118
Georg Simmel 119
The Essential Simmel 119
Simmel’s Perspective: The Individual and Social Forms 120
Concepts and Theory: Subjective and Objective Cultures 22
Concepts and Theory: The Self in Modernity 124
Urbanization 124
Money 125
Social Networks 128
Simmel Summary t2
Looking Ahead ie2
Mead’s and Simmel’s Theoretical Impact 133
The Self in Modernity: Bringing
Mead and Simmel Together 134
Building Your Theory Toolbox 134
Chapter 5: The Challenges of Gender and
Race—Charlotte Perkins Gilman
(1860-1935), W. E. B. Du Bois (1868-1963) 137
Seeing Further: Social Exclusion 137
Charlotte Perkins Gilman 138
The Essential Gilman 139
Gilman’s Perspective: Evolution With a Twist 140
Critical-Functional Evolution 140
Concepts and Theory: Dynamics of Social Evolution 142
Durkheim Summary 99
Looking Ahead 99
Building Your Theory Toolbox 102
Chapter 4: The Individual in Modern
Society—George Herbert Mead
(1863-1931), Georg Simmel (1858-1918) 105
Seeing Further: The Individual in Society 105
George Herbert Mead 106
The Essential Mead 107
Mead's Perspective: American Pragmatism and Action 107
Pragmatism 107
Human Action 109
Concepts and Theory: Symbolic Meaning 109
Symbols and Social Objacts 109
Interaction and Meaning 111
Concepts and Theory: Living Outside the Moment REZ
Creating a Self 113
Society and the Self 116
The | and the Me Te
Mead Summary 118
Georg Simmel 119
The Essential Simmel 119
Simmel’s Perspective: The Individual and Social Forms 120
Concepts and Theory: Subjective and Objective Cultures 22
Concepts and Theory: The Self in Modernity 124
Urbanization 124
Money 125
Social Networks 128
Simmel Summary t2
Looking Ahead ie2
Mead’s and Simmel’s Theoretical Impact 133
The Self in Modernity: Bringing
Mead and Simmel Together 134
Building Your Theory Toolbox 134
Chapter 5: The Challenges of Gender and
Race—Charlotte Perkins Gilman
(1860-1935), W. E. B. Du Bois (1868-1963) 137
Seeing Further: Social Exclusion 137
Charlotte Perkins Gilman 138
The Essential Gilman 139
Gilman’s Perspective: Evolution With a Twist 140
Critical-Functional Evolution 140
Concepts and Theory: Dynamics of Social Evolution 142
Self- and Race-Preservation
Gynaecocentric Theory
Sexuo-Economic Effects
Gilman Summary
W. E. B. Du Bois
The Essential Du Bois
Du Bois’ Perspective: The Experience of
Oppression and Critical Knowledge
The Centered Subject
Standpoint of the Oppressed
Concepts and Theory: Cultural Oppression
Exclusion From History
Representation
Stereotypes and Slippery Slopes
Double Consciousness
Concepts and Theory: The Dark Nations
and World Capitalism
Exporting Exploitation
The Need for Color
Du Bois Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
SECTION Il INTRODUCTION: THEORY
CUMULATION AND SCHOOLS OF
THOUGHT IN THE MID-TWENTIETH CENTURY
Generalized Theory
Theory Cumulation
Parsons’s Project
Enter Critical Theory
Building Your Theory Toolbox
Chapter 6: Structural Functionalism—Talcott
Parsons (1902-1979), Robert K.
Merton (1910-2003)
Seeing Further: Inter-Structural Relations
and Society as a Whole
Defining Functionalism
Talcott Parsons: Analytical Functionalism
The Essential Parsons
Concepts and Theory: Making the Social System
Voluntaristic Action
The Unit Act
Constraining and Patterning Social Action
Concepts and Theory: System Functions and Control
System Needs
142
144
147
150
151
152
154
154
V5
157
157
158
159
160
161
161
162
ies
164
165
167
168
169
a
172
174
175
es
176
VW
178
WAS)
WAS)
180
182
188
188
Gynaecocentric Theory
Sexuo-Economic Effects
Gilman Summary
W. E. B. Du Bois
The Essential Du Bois
Du Bois’ Perspective: The Experience of
Oppression and Critical Knowledge
The Centered Subject
Standpoint of the Oppressed
Concepts and Theory: Cultural Oppression
Exclusion From History
Representation
Stereotypes and Slippery Slopes
Double Consciousness
Concepts and Theory: The Dark Nations
and World Capitalism
Exporting Exploitation
The Need for Color
Du Bois Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
SECTION Il INTRODUCTION: THEORY
CUMULATION AND SCHOOLS OF
THOUGHT IN THE MID-TWENTIETH CENTURY
Generalized Theory
Theory Cumulation
Parsons’s Project
Enter Critical Theory
Building Your Theory Toolbox
Chapter 6: Structural Functionalism—Talcott
Parsons (1902-1979), Robert K.
Merton (1910-2003)
Seeing Further: Inter-Structural Relations
and Society as a Whole
Defining Functionalism
Talcott Parsons: Analytical Functionalism
The Essential Parsons
Concepts and Theory: Making the Social System
Voluntaristic Action
The Unit Act
Constraining and Patterning Social Action
Concepts and Theory: System Functions and Control
System Needs
142
144
147
150
151
152
154
154
V5
157
157
158
159
160
161
161
162
ies
164
165
167
168
169
a
172
174
175
es
176
VW
178
WAS)
WAS)
180
182
188
188
Systemic Relations
Cybernetic Hierarchy of Control
Concepts and Theory: Social Change
Cultural Strain
Revolution
Parsons Summary
Robert K. Merton: Empirical Functionalism
The Essential Merton
Concepts and Theory: Critiquing Parsons’s Functionalism
Middle-Range Theories
Critiquing Functionalism’s Assumptions
Concepts and Theory: Dynamic Functionalism
Alternate Outcomes
Emergent Social Change
Merton Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
Chapter 7: Conflict and Critical Theories
Part I: Conflict Theory: Lewis Coser
(1913-2003), Ralf Dahrendorf
(1929-), Randall Collins (1941-)
Seeing Further: Normal Conflict
Defining Conflict Theory
Lewis Coser: The Functional Consequences of Conflict
The Essential Coser
Concepts and Theory: Variation in Conflict
Basic Sources of Conflict
Predicting the Level of Violence
Concepts and Theory: The Integrating Forces of Conflict
Internal Conflict
External Conflict
Coser Summary
Ralf Dahrendorf: Power and Dialectical Change
The Essential Dahrendorf
Concepts and Theory: Power and Group Interests
Power
Latent and Manifest Interests
Concepts and Theory: Conflict Groups and
Social Change
Conditions of Conflict Group Formation
Social Change
Dahrendorf Summary
Randall Collins: Emotion and the World in Conflict
191
193
196
196
197
197
199
200
201
201
202
2.03
203
204
206
206
207,
211
211
211
2s
214
214
25
216
216
2G.
218
29
220
220
221
222
Mae:
225
226
226
229
232
232
Cybernetic Hierarchy of Control
Concepts and Theory: Social Change
Cultural Strain
Revolution
Parsons Summary
Robert K. Merton: Empirical Functionalism
The Essential Merton
Concepts and Theory: Critiquing Parsons’s Functionalism
Middle-Range Theories
Critiquing Functionalism’s Assumptions
Concepts and Theory: Dynamic Functionalism
Alternate Outcomes
Emergent Social Change
Merton Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
Chapter 7: Conflict and Critical Theories
Part I: Conflict Theory: Lewis Coser
(1913-2003), Ralf Dahrendorf
(1929-), Randall Collins (1941-)
Seeing Further: Normal Conflict
Defining Conflict Theory
Lewis Coser: The Functional Consequences of Conflict
The Essential Coser
Concepts and Theory: Variation in Conflict
Basic Sources of Conflict
Predicting the Level of Violence
Concepts and Theory: The Integrating Forces of Conflict
Internal Conflict
External Conflict
Coser Summary
Ralf Dahrendorf: Power and Dialectical Change
The Essential Dahrendorf
Concepts and Theory: Power and Group Interests
Power
Latent and Manifest Interests
Concepts and Theory: Conflict Groups and
Social Change
Conditions of Conflict Group Formation
Social Change
Dahrendorf Summary
Randall Collins: Emotion and the World in Conflict
191
193
196
196
197
197
199
200
201
201
202
2.03
203
204
206
206
207,
211
211
211
2s
214
214
25
216
216
2G.
218
29
220
220
221
222
Mae:
225
226
226
229
232
232
The Essential Collins
Concepts and Theory: Four Main Points in Conflict Sociology
Scarce Resources and Mobilization
The Propagation and End of Conflict
Concepts and Theory: Geopolitics
The Role of the State
Geopolitical Dynamics
The Demise of Soviet Russia
Collins Summary
Part Il: Jurgen Habermas: Critical
Theory and Modernity
The Essential Habermas
Seeing Further: The Modern Hope of Equality
Defining Critical Theory
Concepts and Theory: Capitalism and Legitimation
Liberal Capitalism and the Hope of Modernity
Organized Capitalism and the Legitimation Crisis
Concepts and Theory: The Colonization of Democracy
Colonization of the Life-World
Colonization of the Public Sphere
Concepts and Theory: Communicative Action
and Civil Society
Ideal Soeech Communities
Civil Society
Habermas Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
Chapter 8: Structures of Inequality—Race and
Gender: William Julius Wilson (1935-),
Janet Chafetz (1942-)
William Julius Wilson: Race and Class
The Essential Wilson
Seeing Further: Structured Racial Inequality
Concepts and Theory: Three Theories of Race Relations
Orthodox Marxist Theory
Split Labor Market Theory
Wilson’s Class—State Theory
Concepts and Theory: Three Periods of
American Race Relations
The Plantation Economy: Racial-Caste Oppression
Post Civil War to New Deal Politics:
The Split Labor Market
WWII and Beyond: Class-Based Racial Inequality
Policy Implications
234
234
234
236
2D;
238
239
240
241
242
242
243
245
247
247
249
254
252
258
256
256
258
os,
260
261
265
266
267
268
269
269
270
Zig
2i2
OMI
BAUS
274
276
Concepts and Theory: Four Main Points in Conflict Sociology
Scarce Resources and Mobilization
The Propagation and End of Conflict
Concepts and Theory: Geopolitics
The Role of the State
Geopolitical Dynamics
The Demise of Soviet Russia
Collins Summary
Part Il: Jurgen Habermas: Critical
Theory and Modernity
The Essential Habermas
Seeing Further: The Modern Hope of Equality
Defining Critical Theory
Concepts and Theory: Capitalism and Legitimation
Liberal Capitalism and the Hope of Modernity
Organized Capitalism and the Legitimation Crisis
Concepts and Theory: The Colonization of Democracy
Colonization of the Life-World
Colonization of the Public Sphere
Concepts and Theory: Communicative Action
and Civil Society
Ideal Soeech Communities
Civil Society
Habermas Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
Chapter 8: Structures of Inequality—Race and
Gender: William Julius Wilson (1935-),
Janet Chafetz (1942-)
William Julius Wilson: Race and Class
The Essential Wilson
Seeing Further: Structured Racial Inequality
Concepts and Theory: Three Theories of Race Relations
Orthodox Marxist Theory
Split Labor Market Theory
Wilson’s Class—State Theory
Concepts and Theory: Three Periods of
American Race Relations
The Plantation Economy: Racial-Caste Oppression
Post Civil War to New Deal Politics:
The Split Labor Market
WWII and Beyond: Class-Based Racial Inequality
Policy Implications
234
234
234
236
2D;
238
239
240
241
242
242
243
245
247
247
249
254
252
258
256
256
258
os,
260
261
265
266
267
268
269
269
270
Zig
2i2
OMI
BAUS
274
276
Wilson Summary
Seeing Further: rarer Gender Inequality
emgage and sath ——:
” CEREE Structures
Social Learning
Performing Gender
Concepts and Theory: Stratifi cation Stability
Concepts and Theory: Changing Gender Inequality
Unintentional Change
Intentional Change
Chafetz Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
Chapter 9: Interactionist Theories—Herbert
Blumer (1900-1987), Erving Goffman
(1922-1982), Harold Garfinkel (1917-)
Herbert Blumer and Symbolic Interaction
The Essential Blumer
Seeing Further: Meaning and Interaction
Defining Symbolic Interactionism
Concepts and Theory: The Premises of
Symbolic Interactionism
Humans Act on the Basis of Meaning
Meaning Arises Out of Interaction
Individuals Interpret Meaning
Concepts and Theory: The Root Images of
Symbolic Interactionism
The Nature of Society
The Nature of Social Interaction
The Nature of Objects
The Nature of Human Action
The Nature of Joint Actions
Concepts and Theory: Empirical Science and
Symbolic Interactionism
The Premises of Empirical Science
Methods of Symbolic Interactionism
Implications of Symbolic Interactionist Methods
278
278
279
280
280
281
281
Zoo
284
285
286
288
288
289
290
291
292
296
297
296
301
302
303
303
304
304
304
305
307,
308
308
308
309
310
310
311
Sal
Si2
313
Seeing Further: rarer Gender Inequality
emgage and sath ——:
” CEREE Structures
Social Learning
Performing Gender
Concepts and Theory: Stratifi cation Stability
Concepts and Theory: Changing Gender Inequality
Unintentional Change
Intentional Change
Chafetz Summary
Looking Ahead
Building Your Theory Toolbox
Chapter 9: Interactionist Theories—Herbert
Blumer (1900-1987), Erving Goffman
(1922-1982), Harold Garfinkel (1917-)
Herbert Blumer and Symbolic Interaction
The Essential Blumer
Seeing Further: Meaning and Interaction
Defining Symbolic Interactionism
Concepts and Theory: The Premises of
Symbolic Interactionism
Humans Act on the Basis of Meaning
Meaning Arises Out of Interaction
Individuals Interpret Meaning
Concepts and Theory: The Root Images of
Symbolic Interactionism
The Nature of Society
The Nature of Social Interaction
The Nature of Objects
The Nature of Human Action
The Nature of Joint Actions
Concepts and Theory: Empirical Science and
Symbolic Interactionism
The Premises of Empirical Science
Methods of Symbolic Interactionism
Implications of Symbolic Interactionist Methods
278
278
279
280
280
281
281
Zoo
284
285
286
288
288
289
290
291
292
296
297
296
301
302
303
303
304
304
304
305
307,
308
308
308
309
310
310
311
Sal
Si2
313
Blumer Summary 314
Erving Goffman and Dramaturgy Bibs
The Essential Goffman 316
Seeing Further: Managing Impressions B17
Defining Dramaturgy 318
Concepts and Theory: Impression Management 318
Different Kinds of Selves 318
Performing the Self 320
Relating to Roles B22
Sacred and Stigmatized Selves 323
Concepts and Theory: The Encounter 325
Interaction Ritual and Face-Work BD
Focused and Unfocused Encounters 3/46)
Goffman Summary B27
Harold Garfinkel and Ethhomethodology 329
The Essential Garfinkel 329
Seeing Further: Achieving Social Order 330
Defining Ethnomethodology 331
Concepts and Theory: Everyday Methods 333
Everyday Social Order as an Accomplishment 333
Seen but Unnoticed 335
Concepts and Theory: Doing Society Sih
Reflexivity and Indexicality Sieiv/
Accounting 341
Documentary Method 343
Garfinkel Summary 345
Looking Ahead 345
Building Your Theory Toolbox aay,
Chapter 10: Exchange Theory—Peter M. Blau
(1918-2002), Karen S. Cook (1946-),
Randall Collins (1941-) 351
Peter M. Blau: Social Exchange Theory 353
The Essential Blau 354
Seeing Further: Social Exchanges 355
Defining Exchange Theory 355
Concepts and Theory: Exchange and Power 357
Basic Exchange Principles 350
Exchange Norms and Social Power 358
Concepts and Theory: The Micro—Macro Link 360
Blau Summary 362
Karen S. Cook: Power in Exchange Networks 363
The Essential Cook 363
Seeing Further: Exchange Networks 364
Concepts and Theory: Characteristics of Exchange
Networks 365
Positive and Negative Relations 365
Erving Goffman and Dramaturgy Bibs
The Essential Goffman 316
Seeing Further: Managing Impressions B17
Defining Dramaturgy 318
Concepts and Theory: Impression Management 318
Different Kinds of Selves 318
Performing the Self 320
Relating to Roles B22
Sacred and Stigmatized Selves 323
Concepts and Theory: The Encounter 325
Interaction Ritual and Face-Work BD
Focused and Unfocused Encounters 3/46)
Goffman Summary B27
Harold Garfinkel and Ethhomethodology 329
The Essential Garfinkel 329
Seeing Further: Achieving Social Order 330
Defining Ethnomethodology 331
Concepts and Theory: Everyday Methods 333
Everyday Social Order as an Accomplishment 333
Seen but Unnoticed 335
Concepts and Theory: Doing Society Sih
Reflexivity and Indexicality Sieiv/
Accounting 341
Documentary Method 343
Garfinkel Summary 345
Looking Ahead 345
Building Your Theory Toolbox aay,
Chapter 10: Exchange Theory—Peter M. Blau
(1918-2002), Karen S. Cook (1946-),
Randall Collins (1941-) 351
Peter M. Blau: Social Exchange Theory 353
The Essential Blau 354
Seeing Further: Social Exchanges 355
Defining Exchange Theory 355
Concepts and Theory: Exchange and Power 357
Basic Exchange Principles 350
Exchange Norms and Social Power 358
Concepts and Theory: The Micro—Macro Link 360
Blau Summary 362
Karen S. Cook: Power in Exchange Networks 363
The Essential Cook 363
Seeing Further: Exchange Networks 364
Concepts and Theory: Characteristics of Exchange
Networks 365
Positive and Negative Relations 365
Power and Balance in Exchange Networks
Cook Summary
Randall Collins: Ritual Exchange
The Essential Collins
Seeing Further: Exchange and Emotion
Concepts and Theory: Interaction Ritual Chains (IRCs)
Rituals
Ritual Effects
Concepts and Theory: The Micro—Macro Link
Collins Summary
Building Your Theory Toolbox
SECTION Ill INTRODUCTION: CONTEMPORARY
NEW VISIONS AND CRITIQUES
Chapter 11: Constructing Society—Anthony
Giddens (1938-), Pierre Bourdieu (1930-2002)
Anthony Giddens: Structuration and Modernity
The Essential Giddens
Seeing Further: Structuration Theory Part |:
Recursive Structures
Duality of Structure
Modalities of Structuration
Seeing Further: Structuration Theory Part Il:
Reflexive Actors
Levels of Awareness
Unconscious Motivation
Defining Structuration Theory
Concepts and Theory: The Contours of Modernity
Radical Reflexivity
Emptying Time and Space
Institutions and Disembedding Mechanisms
Globalization
Concepts and Theory: The Experience of Modernity
The Reflexive Project of the Self
Pure Relationships
Choice and Life Politics
Giddens Summary
Pierre Bourdieu: Constructivist Structuralism and Class
The Essential Bourdieu
Seeing Further: Constructivist Structuralism
Overcoming Dichotomies
Defining Constructivist Structuralism
Concepts and Theory: Structuring Class
Capitals
Habitus
366
368
369
369
570
S7A
374
374
375
376
BT
381
385
386
38/7
388
388
390
394
394
395
397
397
398
Sele)
400
401
404
404
405
407
408
409
411
411
412
413
413
413
416
Cook Summary
Randall Collins: Ritual Exchange
The Essential Collins
Seeing Further: Exchange and Emotion
Concepts and Theory: Interaction Ritual Chains (IRCs)
Rituals
Ritual Effects
Concepts and Theory: The Micro—Macro Link
Collins Summary
Building Your Theory Toolbox
SECTION Ill INTRODUCTION: CONTEMPORARY
NEW VISIONS AND CRITIQUES
Chapter 11: Constructing Society—Anthony
Giddens (1938-), Pierre Bourdieu (1930-2002)
Anthony Giddens: Structuration and Modernity
The Essential Giddens
Seeing Further: Structuration Theory Part |:
Recursive Structures
Duality of Structure
Modalities of Structuration
Seeing Further: Structuration Theory Part Il:
Reflexive Actors
Levels of Awareness
Unconscious Motivation
Defining Structuration Theory
Concepts and Theory: The Contours of Modernity
Radical Reflexivity
Emptying Time and Space
Institutions and Disembedding Mechanisms
Globalization
Concepts and Theory: The Experience of Modernity
The Reflexive Project of the Self
Pure Relationships
Choice and Life Politics
Giddens Summary
Pierre Bourdieu: Constructivist Structuralism and Class
The Essential Bourdieu
Seeing Further: Constructivist Structuralism
Overcoming Dichotomies
Defining Constructivist Structuralism
Concepts and Theory: Structuring Class
Capitals
Habitus
366
368
369
369
570
S7A
374
374
375
376
BT
381
385
386
38/7
388
388
390
394
394
395
397
397
398
Sele)
400
401
404
404
405
407
408
409
411
411
412
413
413
413
416
Fields
Concepts and Theory: Replicating Class
Linguistic Markets
Symbolic Struggle
Bourdieu Summary
Building Your Theory Toolbox
Chapter 12: World-Systems—Immanuel Wallerstein
(1930-), Niklas Luhmann (1927-1998)
Immanuel Wallerstein: Global Capitalism
The Essential Wallerstein
Seeing Further: World-Systems Theory
Globality and Historicity
Unidisciplinarity
Defining World-Systems Theory
Concepts and Theory: The Dialectics of Capitalism
The Division of Labor and Exploitation
Accumulation and Overproduction
Concepts and Theory: The End of the World as
We Know It
World-Empires and World-Economies
Kondratieff Waves
The Modern Crisis
Structural and Cultural Signs of the End
Wallerstein Summary
Niklas Luhmann: Social Systems and Their Environments
The Essential Luhmann
Seeing Further: Society as a System
Defining Systems Theory
Concepts and Theory: Defining Social Systems
System Boundaries
Meaning and Social Systems
The Reflexive Nature of Social Systems
Concepts and Theory: Social Evolution
Three Societal Systems
Evolutionary Processes
Patterns of Differentiation
Concepts and Theory: Modernity
Social Integration
Problems of Integration
Luhmann Summary
Building Your Theory Toolbox
Chapter 13: Identity Politicc—Dorothy E. Smith
(1926-), Cornel West (1953-),
Patricia Hill Collins (1948-)
Dorothy E. Smith: Gendered Consciousness
The Essential Smith
420
42]
421
424
425
426
431
432
434
434
434
436
436
437
438
438
440
440
442
445
447
450
451
453
453
453
455
455
456
457
459
459
460
461
465
465
466
467
468
471
473
473
Concepts and Theory: Replicating Class
Linguistic Markets
Symbolic Struggle
Bourdieu Summary
Building Your Theory Toolbox
Chapter 12: World-Systems—Immanuel Wallerstein
(1930-), Niklas Luhmann (1927-1998)
Immanuel Wallerstein: Global Capitalism
The Essential Wallerstein
Seeing Further: World-Systems Theory
Globality and Historicity
Unidisciplinarity
Defining World-Systems Theory
Concepts and Theory: The Dialectics of Capitalism
The Division of Labor and Exploitation
Accumulation and Overproduction
Concepts and Theory: The End of the World as
We Know It
World-Empires and World-Economies
Kondratieff Waves
The Modern Crisis
Structural and Cultural Signs of the End
Wallerstein Summary
Niklas Luhmann: Social Systems and Their Environments
The Essential Luhmann
Seeing Further: Society as a System
Defining Systems Theory
Concepts and Theory: Defining Social Systems
System Boundaries
Meaning and Social Systems
The Reflexive Nature of Social Systems
Concepts and Theory: Social Evolution
Three Societal Systems
Evolutionary Processes
Patterns of Differentiation
Concepts and Theory: Modernity
Social Integration
Problems of Integration
Luhmann Summary
Building Your Theory Toolbox
Chapter 13: Identity Politicc—Dorothy E. Smith
(1926-), Cornel West (1953-),
Patricia Hill Collins (1948-)
Dorothy E. Smith: Gendered Consciousness
The Essential Smith
420
42]
421
424
425
426
431
432
434
434
434
436
436
437
438
438
440
440
442
445
447
450
451
453
453
453
455
455
456
457
459
459
460
461
465
465
466
467
468
471
473
473
Seeing Further: Standpoint Theory
Not Theory—Method!
Facts and Texts: The New Materialism
Defining Standpoint
Concepts and Theory: The Standpoint of Women
Sociology and the Relations of Ruling
The Fault Line
Standpoint and Text-Mediated Power
Smith Summary
Cornel West: Race Matters
The Essential West
Seeing Further: Prophetic Democracy
Critical Culture
Philosophy: Pragmatism and Existentialism
Christianity
Concepts and Theory: Race Matters
Markets, Mobility, and Community
Black Nihilism
Black Leadership Crisis
Black Cultural Armor
West Summary
Patricia Hill Collins: Race and Matrices of Domination
The Essential Collins
Seeing Further: Intersectionality and Black
Feminist Epistemology
Concepts and Theory: Black Feminist Epistemology
Eurocentric Positivism
Four Tenets of Black Feminist Epistemology
Implications of Black Feminist Thought
Black Intellectuals
Concepts and Theory: Intersectionality and
Matrices of Domination
Black Feminist Thought, Intersectionality, and Activism
Collins Summary
Building Your Theory Toolbox
Chapter 14: Post-Theories—Michel
Foucault (1926-1984), Jean Baudrillard (1929-)
Michel Foucault: Defining the Possible and Impossible
The Essential Foucault
Seeing Further: Truth Games and Counter-Histories
Defining Poststructuralism
Concepts and Theory: The Practices of Power
Epistemes and Order
Discourse
From Subject to Object
474
474
476
477
478
480
482
483
488
489
490
490
490
492
494
496
496
496
498
500
501
501
503
503
504
505
505
506
509
510
SWZ
514
Salis)
519
520
522
o23
a2p
a2
aya
528
530
Not Theory—Method!
Facts and Texts: The New Materialism
Defining Standpoint
Concepts and Theory: The Standpoint of Women
Sociology and the Relations of Ruling
The Fault Line
Standpoint and Text-Mediated Power
Smith Summary
Cornel West: Race Matters
The Essential West
Seeing Further: Prophetic Democracy
Critical Culture
Philosophy: Pragmatism and Existentialism
Christianity
Concepts and Theory: Race Matters
Markets, Mobility, and Community
Black Nihilism
Black Leadership Crisis
Black Cultural Armor
West Summary
Patricia Hill Collins: Race and Matrices of Domination
The Essential Collins
Seeing Further: Intersectionality and Black
Feminist Epistemology
Concepts and Theory: Black Feminist Epistemology
Eurocentric Positivism
Four Tenets of Black Feminist Epistemology
Implications of Black Feminist Thought
Black Intellectuals
Concepts and Theory: Intersectionality and
Matrices of Domination
Black Feminist Thought, Intersectionality, and Activism
Collins Summary
Building Your Theory Toolbox
Chapter 14: Post-Theories—Michel
Foucault (1926-1984), Jean Baudrillard (1929-)
Michel Foucault: Defining the Possible and Impossible
The Essential Foucault
Seeing Further: Truth Games and Counter-Histories
Defining Poststructuralism
Concepts and Theory: The Practices of Power
Epistemes and Order
Discourse
From Subject to Object
474
474
476
477
478
480
482
483
488
489
490
490
490
492
494
496
496
496
498
500
501
501
503
503
504
505
505
506
509
510
SWZ
514
Salis)
519
520
522
o23
a2p
a2
aya
528
530
Concepts and Theory: Power Over the Body
Concepts and Theory: Power Over the Subject
Greek Sexuality
Modern Western Sexuality
Foucault Summary
Jean Baudrillard: The End of Everything
The Essential Baudrillard
Seeing Further: Cultural Postmodernism
Defining Postmodernism
Postmodernity in Modernity
Concepts and Theory: Mediating the World
Pre-Capitalist Society and Symbolic Exchange
The Dawn of Capitalism and the Death of Meaning
Concepts and Theory: Losing the World
Entropy and Advertising
Simulacrum and Hyperreality
Sign Implosion
Concepts and Theory: The Postmodern Person
Fragmented Identities
Play, Spectacle, and Passivity
Baudrillard Summary
Building Your Theory Toolbox
Concluding Thoughts: Post-Thinking
Postcolonialism
References
Glossary
Index
About the Author
S72
536
536
538
541
542
543
543
544
544
545
545
547
550
550
551
ays)
556
556
Bers)
59
560
562
563
569
579
599
607
Concepts and Theory: Power Over the Subject
Greek Sexuality
Modern Western Sexuality
Foucault Summary
Jean Baudrillard: The End of Everything
The Essential Baudrillard
Seeing Further: Cultural Postmodernism
Defining Postmodernism
Postmodernity in Modernity
Concepts and Theory: Mediating the World
Pre-Capitalist Society and Symbolic Exchange
The Dawn of Capitalism and the Death of Meaning
Concepts and Theory: Losing the World
Entropy and Advertising
Simulacrum and Hyperreality
Sign Implosion
Concepts and Theory: The Postmodern Person
Fragmented Identities
Play, Spectacle, and Passivity
Baudrillard Summary
Building Your Theory Toolbox
Concluding Thoughts: Post-Thinking
Postcolonialism
References
Glossary
Index
About the Author
S72
536
536
538
541
542
543
543
544
544
545
545
547
550
550
551
ays)
556
556
Bers)
59
560
562
563
569
579
599
607
Prelude
Imagine Society
Imagination is more important than knowledge.
—Albert Einstein
y road to sociology was indirect and rather bumpy. After two careers, I
decided to go back to school. It was important for me to get into a pro-
fession in which I could help people and make a difference; so I picked
psychology as my major. But while taking a Sociology of Education class for liberal
arts requirements, I heard a sociologist speak about his involvement in Nicaragua.
Nicaragua had been undergoing economic, political, and social reforms since 1979.
Previously, the country had known 40 years of dictatorship under the Somoza
family. But during the 1980s, the United States government supported a rebel group
(the Contras) that plunged Nicaragua into a civil war. During this politically and
militarily risky time, this professor adopted a village. Two to three times a year he
took a group of students down to build houses, dig ditches, bring medical supplies,
and care for the community. Here was an individual who was making a difference.
His academic knowledge wasn’t sterile; it affected his life and those around him.
And that was exciting to me.
Two things struck me about the presentation. First, here was a man who walked
the talk. He didn’t hold knowledge in an unfruitful way; what he knew made him
responsible. He cared about the human condition, and that wasn’t something that
I had come across in the university before. The second thing that struck me about
the presentation was Karl Marx. I have always hated oppression. But as a good
American I had been told to hate Marx, too; he was the father of communism
and communism was bad (I grew up during the Cold War). But this man whom
I respected because of his fight against human suffering told us that he was
motivated by the theories of Marx. That day in class I found out that Marx told a
fascinating story about economic oppression. This story takes elements from the
xvii
Imagine Society
Imagination is more important than knowledge.
—Albert Einstein
y road to sociology was indirect and rather bumpy. After two careers, I
decided to go back to school. It was important for me to get into a pro-
fession in which I could help people and make a difference; so I picked
psychology as my major. But while taking a Sociology of Education class for liberal
arts requirements, I heard a sociologist speak about his involvement in Nicaragua.
Nicaragua had been undergoing economic, political, and social reforms since 1979.
Previously, the country had known 40 years of dictatorship under the Somoza
family. But during the 1980s, the United States government supported a rebel group
(the Contras) that plunged Nicaragua into a civil war. During this politically and
militarily risky time, this professor adopted a village. Two to three times a year he
took a group of students down to build houses, dig ditches, bring medical supplies,
and care for the community. Here was an individual who was making a difference.
His academic knowledge wasn’t sterile; it affected his life and those around him.
And that was exciting to me.
Two things struck me about the presentation. First, here was a man who walked
the talk. He didn’t hold knowledge in an unfruitful way; what he knew made him
responsible. He cared about the human condition, and that wasn’t something that
I had come across in the university before. The second thing that struck me about
the presentation was Karl Marx. I have always hated oppression. But as a good
American I had been told to hate Marx, too; he was the father of communism
and communism was bad (I grew up during the Cold War). But this man whom
I respected because of his fight against human suffering told us that he was
motivated by the theories of Marx. That day in class I found out that Marx told a
fascinating story about economic oppression. This story takes elements from the
xvii
xviii THE SOCIAL LENS
past, along with social factors in modernity, and predicts what will happen in
society. It tells how (not just why) people are economically oppressed.
I was hooked. This teacher was a man who made a difference and knew why he
had to make a difference. I wondered if it had something to do with sociology. The
professor certainly claimed that it did. For two weeks, I met with my professors in
psychology and went door-to-door in the sociology department talking to every-
body I could. At the end of those two weeks, I changed my major to sociology. Yep,
I was hooked on sociology. But what I didn’t realize at the time was that I was
hooked on theory as well.
I had an important “theory moment” on my first day of graduate school. I had
just moved back to Southern California, having spent a good deal of my adult life
away. I was on my way to class, driving on the freeway, and noticed a car ahead of
me. The car was chopped, or lowered so that the body was only a few inches off the
ground. It had wide tires and rims. The side windows were tinted and there was a
conspicuous religious symbol painted on the back window. The car was painted a
mesmerizing purplish color that changed as the sun hit it from different angles. As
I pulled closer to the car, I could see small, soft, yarn-like balls—what we used to
call “dingle balls’—hanging from the back window. I thought, “Things haven't
changed a bit.” I smiled to myself with that comfort that comes from nostalgia, until
I pulled directly next to the car and looked at the driver. He was a white kid! In fact,
there were two white kids in the car, which left out the possibility that he was dri-
ving his friend’s car (at least in my mind it did). It was a white kid driving what I
had thought was a Chicano’s car.
There may be a number of lessons that can be drawn from this—such as don’t
stereotype—but for me the experience left me with questions and problems. I grew
up in Southern California, and when I was in high school and early college, a car
like the one I saw would only have been driven by a Chicano. The cultural bound-
aries surrounding identity were clear. White kids fixed their cars in certain ways and
wore certain clothes, and the same with Chicanos and blacks. The kids I hung out
with weren't really prejudiced. We would interact with one another, party with one
another, and have friends in the different groups. But we all clearly claimed our
identities through culture, and the cultures were all different, with distinct bound-
aries. This car blew all that cultural understanding out the window. Apparently,
things had changed.
But why and how did they change? These questions are why I called that experi-
ence on the freeway a theory moment. Questions, problems, and oddities are the
cauldron out of which theory is born. It wasn’t until a couple of years later that I
actually figured out the answers to those questions. It took awhile in school before
I came across theories that spoke of cultural fragmentation and the effects that
increases in markets, advertising, and communication and transportation tech-
nologies can have on culture.
I was thrilled when I found my answer. Using theory, I was able to see what was
hidden. Theory is that which lifts the veil and connects the dots. It lifts the veil
because it can show us what is going on beneath the surface. Like the way Marx’s
theory exposes the workings of a system (capitalism) that we grew up taking for
past, along with social factors in modernity, and predicts what will happen in
society. It tells how (not just why) people are economically oppressed.
I was hooked. This teacher was a man who made a difference and knew why he
had to make a difference. I wondered if it had something to do with sociology. The
professor certainly claimed that it did. For two weeks, I met with my professors in
psychology and went door-to-door in the sociology department talking to every-
body I could. At the end of those two weeks, I changed my major to sociology. Yep,
I was hooked on sociology. But what I didn’t realize at the time was that I was
hooked on theory as well.
I had an important “theory moment” on my first day of graduate school. I had
just moved back to Southern California, having spent a good deal of my adult life
away. I was on my way to class, driving on the freeway, and noticed a car ahead of
me. The car was chopped, or lowered so that the body was only a few inches off the
ground. It had wide tires and rims. The side windows were tinted and there was a
conspicuous religious symbol painted on the back window. The car was painted a
mesmerizing purplish color that changed as the sun hit it from different angles. As
I pulled closer to the car, I could see small, soft, yarn-like balls—what we used to
call “dingle balls’—hanging from the back window. I thought, “Things haven't
changed a bit.” I smiled to myself with that comfort that comes from nostalgia, until
I pulled directly next to the car and looked at the driver. He was a white kid! In fact,
there were two white kids in the car, which left out the possibility that he was dri-
ving his friend’s car (at least in my mind it did). It was a white kid driving what I
had thought was a Chicano’s car.
There may be a number of lessons that can be drawn from this—such as don’t
stereotype—but for me the experience left me with questions and problems. I grew
up in Southern California, and when I was in high school and early college, a car
like the one I saw would only have been driven by a Chicano. The cultural bound-
aries surrounding identity were clear. White kids fixed their cars in certain ways and
wore certain clothes, and the same with Chicanos and blacks. The kids I hung out
with weren't really prejudiced. We would interact with one another, party with one
another, and have friends in the different groups. But we all clearly claimed our
identities through culture, and the cultures were all different, with distinct bound-
aries. This car blew all that cultural understanding out the window. Apparently,
things had changed.
But why and how did they change? These questions are why I called that experi-
ence on the freeway a theory moment. Questions, problems, and oddities are the
cauldron out of which theory is born. It wasn’t until a couple of years later that I
actually figured out the answers to those questions. It took awhile in school before
I came across theories that spoke of cultural fragmentation and the effects that
increases in markets, advertising, and communication and transportation tech-
nologies can have on culture.
I was thrilled when I found my answer. Using theory, I was able to see what was
hidden. Theory is that which lifts the veil and connects the dots. It lifts the veil
because it can show us what is going on beneath the surface. Like the way Marx’s
theory exposes the workings of a system (capitalism) that we grew up taking for
granted, theory connects the dots because it can help us make sense of the social
world around us. Seeing through the prisms of theory can be a wonderful experi-
ence. Even the mundane can become fascinating—like standing in a line.
I used to hate standing in line. Actually, I probably still do, but I have also been
enthralled by it ever since I discovered a theory called ethnomethodology (see
Chapter 9). Ethnomethodology let me see that lines, or queues, are ongoing social
accomplishments. We take the ability to line up for granted, but how do we accom-
plish it? The other day I stood in line for an hour for show tickets. When I got
through the line and got my tickets, I noticed that the line was just as long as it had
been when I got in it, and it was in almost the exact same form. The line wound
around this large room like a snake and then went out a door. Now here’s the inter-
esting thing: there was no one there telling us how to line up, and there were no
ropes to guide us. The new queue contained all different people, yet the line looked
exactly the same as when I had been in it. How did we do it, and then how did they
do it again? Theory gives us the eyes to be able to connect those dots.
Prelude xix
Theory and Perspectives
Have you ever thought that you and your parents live in separate worlds? I know I
did when I was younger. And you know what? You’ right. Your parents may lis-
ten to your favorite band and say, “Why are they screaming? That's not even
music.” They might then point to the “beautiful voice” of their favorite singer and
tell you, “Now that’s the way singing is supposed to sound; that’s music!” It’s kind
of amazing, but people can look at the same thing and see, or hear, very different
worlds.
Think about this story: There once was a group of blind men who examined an
elephant, and each, by his individual experience of the animal, drew very different
conclusions about the nature of an elephant. One determined that an elephant is
like a very smelly rope (based on the tail); another said that an elephant is like a tree
trunk (based on a leg); yet another concluded that an elephant is like a brick wall
(based on the side); and the last one said that an elephant is like a hose (based on
the trunk). Forrest Gump may be right, that life is like a box of chocolates, but the
world is also like an elephant—what you see is what you get, and what you see
depends on where you stand.
Because human reality is a cultural reality, perspectives are an essential and
unavoidable part of our existence. Joel Charon (2001) explains it this way:
Perspectives sensitize the individual to see parts of reality, they desensitize the
individual to other parts, and they guide the individual to make sense of the
reality to which he or she is sensitized. Seen in this light, a perspective is an
absolutely basic part of everyone’s existence, and it acts as a filter through
which everything around us is perceived and interpreted. There is no possible
way that the individual can encounter reality “in the raw;” directly, as it really
is, for whatever is seen can be only part of the real situation. (p. 3)
world around us. Seeing through the prisms of theory can be a wonderful experi-
ence. Even the mundane can become fascinating—like standing in a line.
I used to hate standing in line. Actually, I probably still do, but I have also been
enthralled by it ever since I discovered a theory called ethnomethodology (see
Chapter 9). Ethnomethodology let me see that lines, or queues, are ongoing social
accomplishments. We take the ability to line up for granted, but how do we accom-
plish it? The other day I stood in line for an hour for show tickets. When I got
through the line and got my tickets, I noticed that the line was just as long as it had
been when I got in it, and it was in almost the exact same form. The line wound
around this large room like a snake and then went out a door. Now here’s the inter-
esting thing: there was no one there telling us how to line up, and there were no
ropes to guide us. The new queue contained all different people, yet the line looked
exactly the same as when I had been in it. How did we do it, and then how did they
do it again? Theory gives us the eyes to be able to connect those dots.
Prelude xix
Theory and Perspectives
Have you ever thought that you and your parents live in separate worlds? I know I
did when I was younger. And you know what? You’ right. Your parents may lis-
ten to your favorite band and say, “Why are they screaming? That's not even
music.” They might then point to the “beautiful voice” of their favorite singer and
tell you, “Now that’s the way singing is supposed to sound; that’s music!” It’s kind
of amazing, but people can look at the same thing and see, or hear, very different
worlds.
Think about this story: There once was a group of blind men who examined an
elephant, and each, by his individual experience of the animal, drew very different
conclusions about the nature of an elephant. One determined that an elephant is
like a very smelly rope (based on the tail); another said that an elephant is like a tree
trunk (based on a leg); yet another concluded that an elephant is like a brick wall
(based on the side); and the last one said that an elephant is like a hose (based on
the trunk). Forrest Gump may be right, that life is like a box of chocolates, but the
world is also like an elephant—what you see is what you get, and what you see
depends on where you stand.
Because human reality is a cultural reality, perspectives are an essential and
unavoidable part of our existence. Joel Charon (2001) explains it this way:
Perspectives sensitize the individual to see parts of reality, they desensitize the
individual to other parts, and they guide the individual to make sense of the
reality to which he or she is sensitized. Seen in this light, a perspective is an
absolutely basic part of everyone’s existence, and it acts as a filter through
which everything around us is perceived and interpreted. There is no possible
way that the individual can encounter reality “in the raw;” directly, as it really
is, for whatever is seen can be only part of the real situation. (p. 3)
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
Random Scribd Documents
— Tämä Auriga muodosti osan eräästä ryhmästä, joka särkyi siinä
maanvieremässä, joka hävitti Alkmeonidien temppelin. Siitä
ryhmästä onlöydetty vaununosia, ohjakset, katkenneita hevosen
jalkoja ja voiton jumalattaren käsi, joka piteli otsaripaa, palmua ja
seppelettä.
— Te olitte siis siellä?
— Olin, ja seurasin näitä kaivauksia mitä suurimmalla
harrastuksella. Näin saatettavan päivänvaloon lukemattomia
taideteosten osia, niiden joukossa naisen torson. Työmiehet valelivat
lakkaamatta sitä vedellä irroittaakseen siitä limaisen kuoren, joka
peitti sitä kuin raskas naamio. Vähitellen paljastuivat kasvot; saattoi
jo erottaa hiusten kaartoviivan, otsarivan, huulten puhtaan hymyn,
jota maan vieremä jalapio eivät olleet hennonneet vahingoittaa. Olin
tuntevinani hänet… Parisinko vaiko Rooman museoissa olin joskus
ihaillut noita tyyniä, samalla inhimillisiä ja jumalallisia
marmorikasvoja? Olin näkevinäni noista silmistä loistavan elävän
katseen ja kuulevinani noilta huuliltatutun äänen soinnun.
— Kenen?
— Malttakaa! Ohimoilta vuotava vesi paljasti vihdoin seppeleen:
tunsin hänet Persephoneksi hänen narsissidiadeemistaan — ja
silloin näin minä teidät, Hellé, keväisessä puutarhassa, kuutamossa,
vastapuhjennein kukkasin koristettuna, Eleusiin neitseenä. Kuten,
marmorisisarenne, olitte tekin ilmestynyt eteeni nykyaikaisen elämän
rumuuden ja loan peitosta, ikuisen kauneuden tyyppinä. Mutta te
elitte, nuorekas veripulppusi suonissanne. Teidän otsanne alla asui
sielu. Delphoi olipitänyt omanaan maanalaisen Persephonen; minä
olin tavannut Hadeksesta paenneen jumalattaren itsensä,
heränneenä eloon toisen taivaan alla.
maanvieremässä, joka hävitti Alkmeonidien temppelin. Siitä
ryhmästä onlöydetty vaununosia, ohjakset, katkenneita hevosen
jalkoja ja voiton jumalattaren käsi, joka piteli otsaripaa, palmua ja
seppelettä.
— Te olitte siis siellä?
— Olin, ja seurasin näitä kaivauksia mitä suurimmalla
harrastuksella. Näin saatettavan päivänvaloon lukemattomia
taideteosten osia, niiden joukossa naisen torson. Työmiehet valelivat
lakkaamatta sitä vedellä irroittaakseen siitä limaisen kuoren, joka
peitti sitä kuin raskas naamio. Vähitellen paljastuivat kasvot; saattoi
jo erottaa hiusten kaartoviivan, otsarivan, huulten puhtaan hymyn,
jota maan vieremä jalapio eivät olleet hennonneet vahingoittaa. Olin
tuntevinani hänet… Parisinko vaiko Rooman museoissa olin joskus
ihaillut noita tyyniä, samalla inhimillisiä ja jumalallisia
marmorikasvoja? Olin näkevinäni noista silmistä loistavan elävän
katseen ja kuulevinani noilta huuliltatutun äänen soinnun.
— Kenen?
— Malttakaa! Ohimoilta vuotava vesi paljasti vihdoin seppeleen:
tunsin hänet Persephoneksi hänen narsissidiadeemistaan — ja
silloin näin minä teidät, Hellé, keväisessä puutarhassa, kuutamossa,
vastapuhjennein kukkasin koristettuna, Eleusiin neitseenä. Kuten,
marmorisisarenne, olitte tekin ilmestynyt eteeni nykyaikaisen elämän
rumuuden ja loan peitosta, ikuisen kauneuden tyyppinä. Mutta te
elitte, nuorekas veripulppusi suonissanne. Teidän otsanne alla asui
sielu. Delphoi olipitänyt omanaan maanalaisen Persephonen; minä
olin tavannut Hadeksesta paenneen jumalattaren itsensä,
heränneenä eloon toisen taivaan alla.
— Runoilijan haaveita, sanoin hymyillen, kauniita ja imartelevia.
Clairmont alensi äänensä:
— Tuo yhdennäköisyys vaikutti minuun kuin enne. Koko päivän,
koko yön ajattelin minä teitä noilla loihdituilla kallioilla pyhien,
sointuvanimisten tähtisikermäin kiertäessä pääni päällä… Mitä teitte
silloin? Missä olitte? Olitteko kokonaan unhoittanut minut?
Tee mustui kylmenneessä teekannussa… Miten olinkaan jälleen
joutunut vanhan lumouksen valtaan? En voinut irroittaa silmiäni
Mauricen silmistä, jotka olivat siniset kuin meri, rakkauden
jumalattarensyntymäkehto.
— En, kuiskasin itsetiedottomasti, en ollut teitä unhoittanut.
— No, Hellé! virkahti rouva Marboy. Heräsin kuin unesta,
säpsähdin.
— Me puhuimme Delphoin kaivauksista, sanoi Maurice nousten
seisomaan. Kerroin neiti de Riveyrac'ille, että olin ollut läsnä
kuuluisaapronssista Aurigaa esiin kaivettaessa.
— Olen nähnyt kuvan tuosta Aurigasta, sanoi Genesvrier. Eikö
totta,vaatteen poimut…
Minä en kuunnellut heitä enää. Koneellisesti kaadoin laseihin teen,
jonka olin vaalentanut kuumalla vedellä. Tarjotessani sitä kohtasin
Antoinen rauhallisen katseen ja huomasin, ettei hiljainen
keskusteluni Mauricen kanssa ollut herättänyt hänessä
minkäänlaisia mustasukkaisuuden tunteita… Minkätähden siis tuon
luottavan, hellän,onnellisen katseen nähdessäni tunsin omantunnon
vaivoja.
Clairmont alensi äänensä:
— Tuo yhdennäköisyys vaikutti minuun kuin enne. Koko päivän,
koko yön ajattelin minä teitä noilla loihdituilla kallioilla pyhien,
sointuvanimisten tähtisikermäin kiertäessä pääni päällä… Mitä teitte
silloin? Missä olitte? Olitteko kokonaan unhoittanut minut?
Tee mustui kylmenneessä teekannussa… Miten olinkaan jälleen
joutunut vanhan lumouksen valtaan? En voinut irroittaa silmiäni
Mauricen silmistä, jotka olivat siniset kuin meri, rakkauden
jumalattarensyntymäkehto.
— En, kuiskasin itsetiedottomasti, en ollut teitä unhoittanut.
— No, Hellé! virkahti rouva Marboy. Heräsin kuin unesta,
säpsähdin.
— Me puhuimme Delphoin kaivauksista, sanoi Maurice nousten
seisomaan. Kerroin neiti de Riveyrac'ille, että olin ollut läsnä
kuuluisaapronssista Aurigaa esiin kaivettaessa.
— Olen nähnyt kuvan tuosta Aurigasta, sanoi Genesvrier. Eikö
totta,vaatteen poimut…
Minä en kuunnellut heitä enää. Koneellisesti kaadoin laseihin teen,
jonka olin vaalentanut kuumalla vedellä. Tarjotessani sitä kohtasin
Antoinen rauhallisen katseen ja huomasin, ettei hiljainen
keskusteluni Mauricen kanssa ollut herättänyt hänessä
minkäänlaisia mustasukkaisuuden tunteita… Minkätähden siis tuon
luottavan, hellän,onnellisen katseen nähdessäni tunsin omantunnon
vaivoja.
XX.
Antoine oli syönyt aamiaista kanssani. Hän oli juuri lähtemäisillään,
kun Babette ilmoitti Maurice Clairmontin.
— Suokaa anteeksi, neiti, että vaivaan. Tulen pyytämään teiltä
neuvoa, sanoi runoilija, joka näytti olevan vähän hämillään tästä
kohtauksesta ja halusi jollain tavoin selittää odottamatonta
käyntiään. Sapphonharjoitukset alkavat juuri ja Noémi Robert
haluaisi joitakin muutoksia. Tahtoisin lukea neiti de Riveyrac'ille
muutamia kohtia näytelmästäni jatiedustella hänen mieltään.
— Epäilemättä voi Hellé antaa teille hyviä neuvoja! sanoi
Genesvrier,ilman että saatoin erottaa hänen äänenpainossaan
minkäänlaistaivallista vivahdusta.
Hän nousi lähteäkseen.
— Entä te, Genesvrier, sanoi Clairmont, mitä te puuhaatte?
Tiedän, että toimitatte Tulevaisuuden yhteiskuntaa. Mutta joko
kirjanne vihdoinvalmistuu?
— Pian. Minunkin on valitettavasti tehtävä muutamia korjauksia,
joissaneiti de Riveyrac ei voi minua auttaa.
Antoine oli syönyt aamiaista kanssani. Hän oli juuri lähtemäisillään,
kun Babette ilmoitti Maurice Clairmontin.
— Suokaa anteeksi, neiti, että vaivaan. Tulen pyytämään teiltä
neuvoa, sanoi runoilija, joka näytti olevan vähän hämillään tästä
kohtauksesta ja halusi jollain tavoin selittää odottamatonta
käyntiään. Sapphonharjoitukset alkavat juuri ja Noémi Robert
haluaisi joitakin muutoksia. Tahtoisin lukea neiti de Riveyrac'ille
muutamia kohtia näytelmästäni jatiedustella hänen mieltään.
— Epäilemättä voi Hellé antaa teille hyviä neuvoja! sanoi
Genesvrier,ilman että saatoin erottaa hänen äänenpainossaan
minkäänlaistaivallista vivahdusta.
Hän nousi lähteäkseen.
— Entä te, Genesvrier, sanoi Clairmont, mitä te puuhaatte?
Tiedän, että toimitatte Tulevaisuuden yhteiskuntaa. Mutta joko
kirjanne vihdoinvalmistuu?
— Pian. Minunkin on valitettavasti tehtävä muutamia korjauksia,
joissaneiti de Riveyrac ei voi minua auttaa.
He kättelivät ja minä saatoin Genesvrier'ta ulkoportille.
— Ette odottanut herra Clairmontia tänään? sanoi hän.
— Antoine, oletteko pahastunut minuun?
— Teihinkö, rakas pienokaiseni! sanoi hän hellästi. Ja mistä
syystä?
— Pelkäsin… hetkisen… että herra Clairmontin käynti ei ollut teille
mieleen.
— Ja olette kyllin rehellinen tunnustaaksenne minulle tämän
huolenne… Hyvä, kunnioitan teitä siitä vielä entistä enemmän. Ei,
sanoi hän, suoristaen kookkaan vartalonsa täyteen mittaansa, —
älkää luulotelko sellaista; en tahdo pidättää itselleni mitään
rakastuneen erikoisoikeuksia; minulla ei ole siihen vähintäkään
oikeutta, ja jostuntisin mustasukkaisuutta, painaisin alas tuon ruman
tunteen…. Olette vapaa, Hellé, siihen päivään asti, jolloin laskette
kätenne minun käteeni, jos sitä päivää koskaan tulee. Voitte ottaa
vastaan kenen haluatte ja milloin vain haluatte. Sitäpaitsi en pelkää
ketään, Hellé… Paitsi teitä itseänne ja sitä mielikuvitusta, joka
läikkyy tuon kauniin otsan alla… No niin, pikku ystäväiseni, menkää
nytsisään. Te kylmetytte täällä… Ja mitä sanoo vieraanne? Olette
kovinvaromaton!
Hän hymyili. Näin ristikkoaidan lomitse hänen loittonevan; sitten
palasin Mauricen luo.
Babette korjasi pois aamiaista. Pyysin Clairmontia tulemaan
kirjastoon,jossa tavallisesti oleskelin.
— Ette odottanut herra Clairmontia tänään? sanoi hän.
— Antoine, oletteko pahastunut minuun?
— Teihinkö, rakas pienokaiseni! sanoi hän hellästi. Ja mistä
syystä?
— Pelkäsin… hetkisen… että herra Clairmontin käynti ei ollut teille
mieleen.
— Ja olette kyllin rehellinen tunnustaaksenne minulle tämän
huolenne… Hyvä, kunnioitan teitä siitä vielä entistä enemmän. Ei,
sanoi hän, suoristaen kookkaan vartalonsa täyteen mittaansa, —
älkää luulotelko sellaista; en tahdo pidättää itselleni mitään
rakastuneen erikoisoikeuksia; minulla ei ole siihen vähintäkään
oikeutta, ja jostuntisin mustasukkaisuutta, painaisin alas tuon ruman
tunteen…. Olette vapaa, Hellé, siihen päivään asti, jolloin laskette
kätenne minun käteeni, jos sitä päivää koskaan tulee. Voitte ottaa
vastaan kenen haluatte ja milloin vain haluatte. Sitäpaitsi en pelkää
ketään, Hellé… Paitsi teitä itseänne ja sitä mielikuvitusta, joka
läikkyy tuon kauniin otsan alla… No niin, pikku ystäväiseni, menkää
nytsisään. Te kylmetytte täällä… Ja mitä sanoo vieraanne? Olette
kovinvaromaton!
Hän hymyili. Näin ristikkoaidan lomitse hänen loittonevan; sitten
palasin Mauricen luo.
Babette korjasi pois aamiaista. Pyysin Clairmontia tulemaan
kirjastoon,jossa tavallisesti oleskelin.
Oli tuollainen kylmä ja jäätävä talvipäivä, joka kirjailee valkoiseen
huurteeseen kattojen harjat ja puiden tummat oksat. Suuri valkea
räiskyi takassa. Istuuduimme jykevän uunin ääreen, jota koristi
kahden raskaan kuparisen kynttiläjalan välissä seisova olympolaisen
Pallaanpatsas.
— Millainen ylevä puhdasviivaisuus täällä vallitsee, sanoi Maurice.
Parisi tuntuu niin etäiseltä. Kun näen teidät tuossa edessäni noin
nuorena, vaaleana ja vienona näissä karuissa kehyksissä, luulen
olevanijossakin Hof fmannin sadussa.
— Minä viihdyn täällä. Rakastan näitä tummia, kiiltäviä
huonekaluja, kirjoilla sälytettyjä hyllyjä, kipsifriisejä
ratsastajakuvineen. Täällä elää setäni henki. Luen täällä hänen
mielikirjojaan ja välistä tuntuu aivan siltä, kuin kuulisin askeleita,
kynän rapinaa, kirjanlehtienkahinaa.
— Niin, tämä on teidän pyhättönne, teidän satulinnanne. Tänne
eivätkutsumattomat pääse häiritsemään…
— Tapaan niin vähän ihmisiä setäni kuoleman jälkeen.
— Ette käy enää rouva Gérardin luona?
— Hänen illatsuissaanko? En.
— Entä rouva Marboyn luona?
— Sangen usein. Mutta rouva Marboy onkin tosi ystäväni.
— Olette hyvin tuttavallisissa väleissä Genesvrier'n kanssa, sanoi
hän epäröimättä, ikäänkuin hän olisi todennut tosiseikan eikä
esittänytkysymystä.
huurteeseen kattojen harjat ja puiden tummat oksat. Suuri valkea
räiskyi takassa. Istuuduimme jykevän uunin ääreen, jota koristi
kahden raskaan kuparisen kynttiläjalan välissä seisova olympolaisen
Pallaanpatsas.
— Millainen ylevä puhdasviivaisuus täällä vallitsee, sanoi Maurice.
Parisi tuntuu niin etäiseltä. Kun näen teidät tuossa edessäni noin
nuorena, vaaleana ja vienona näissä karuissa kehyksissä, luulen
olevanijossakin Hof fmannin sadussa.
— Minä viihdyn täällä. Rakastan näitä tummia, kiiltäviä
huonekaluja, kirjoilla sälytettyjä hyllyjä, kipsifriisejä
ratsastajakuvineen. Täällä elää setäni henki. Luen täällä hänen
mielikirjojaan ja välistä tuntuu aivan siltä, kuin kuulisin askeleita,
kynän rapinaa, kirjanlehtienkahinaa.
— Niin, tämä on teidän pyhättönne, teidän satulinnanne. Tänne
eivätkutsumattomat pääse häiritsemään…
— Tapaan niin vähän ihmisiä setäni kuoleman jälkeen.
— Ette käy enää rouva Gérardin luona?
— Hänen illatsuissaanko? En.
— Entä rouva Marboyn luona?
— Sangen usein. Mutta rouva Marboy onkin tosi ystäväni.
— Olette hyvin tuttavallisissa väleissä Genesvrier'n kanssa, sanoi
hän epäröimättä, ikäänkuin hän olisi todennut tosiseikan eikä
esittänytkysymystä.
— Setäni piti hänestä paljon.
— Hän on ansiokas mies… epäilemättä; mutta hän ei ole taiteilija.
Minusta hän on tuulentupien rakentaja ja kiihkoilija.
— Mielestäni Genesvrier ei ole niinkään kaukana taiteesta. Hän on
etevä kirjailija. Hänellä on oikea ja hieno käsitys runoudesta,
musiikista jakuvanveistotaiteesta. Jos hän olisi barbaari, ei hänen
työhuoneessaan olisi Dürerin Melankoliaa eikä Michel-Angelon
Orjaa.
— Olette siis käynyt hänen luonaan? sanoi Clairmont vilkastuen.
— Olen. Olen huvitettu hänen työstään toisten hyväksi ja niistä
ihmisistä, joita hän auttaa.
— Jos kuuntelette häntä, neiti Hellé, muuttaa hän teidät
maallikkonunnaksi ja se olisi suuri tappio teille… ja meille.
— Jos puhuisimme nyt teistä, herra Clairmont. Missä on
käsikirjoituksenne?
Hän laski salkkunsa pöydälle.
— On selvää, etten tahdo vaivata teitä kuuntelemaan kaikkia
kolmeanäytöstä. Olen valinnut esiin muutamia kohtia.
— No, lukekaahan.
— Kuten tahdotte… Mutta vaikkakin olen tullut tänne
työskentelemään,ei minulla ole mitään halua siihen.
Hän selitti minulle näytelmän juonen, huomauttaen niistä
näyttämöllisistä muutoksista, joita Noémi Robert toivoi. Vähitellen
— Hän on ansiokas mies… epäilemättä; mutta hän ei ole taiteilija.
Minusta hän on tuulentupien rakentaja ja kiihkoilija.
— Mielestäni Genesvrier ei ole niinkään kaukana taiteesta. Hän on
etevä kirjailija. Hänellä on oikea ja hieno käsitys runoudesta,
musiikista jakuvanveistotaiteesta. Jos hän olisi barbaari, ei hänen
työhuoneessaan olisi Dürerin Melankoliaa eikä Michel-Angelon
Orjaa.
— Olette siis käynyt hänen luonaan? sanoi Clairmont vilkastuen.
— Olen. Olen huvitettu hänen työstään toisten hyväksi ja niistä
ihmisistä, joita hän auttaa.
— Jos kuuntelette häntä, neiti Hellé, muuttaa hän teidät
maallikkonunnaksi ja se olisi suuri tappio teille… ja meille.
— Jos puhuisimme nyt teistä, herra Clairmont. Missä on
käsikirjoituksenne?
Hän laski salkkunsa pöydälle.
— On selvää, etten tahdo vaivata teitä kuuntelemaan kaikkia
kolmeanäytöstä. Olen valinnut esiin muutamia kohtia.
— No, lukekaahan.
— Kuten tahdotte… Mutta vaikkakin olen tullut tänne
työskentelemään,ei minulla ole mitään halua siihen.
Hän selitti minulle näytelmän juonen, huomauttaen niistä
näyttämöllisistä muutoksista, joita Noémi Robert toivoi. Vähitellen
hänen silmänsä elostuivat ja hänen äänensä kävi sointuvammaksi.
Hän luki erään kuoro-osan, joka antiikkiseen tapaan oli jaettu
vuorosäkeisiin, — erään kohtauksen Alkaioksen ja Sapphon välillä
—erään Phaonin ja Melissan kaksinpuhelun. Pyysin häntä
jatkamaan.
— Siinä onkin jo kaikki.
— Kuinka?
— En ottanut mukaani enempää.
— Sepä vahinko!
— Miellyttääkö näytelmäni siis teitä?
— Olen siihen aivan hurmaantunut. Äsken lukiessanne näin
edessäni sinipunertavana kuultavan meren, hiekkarannikon
kullankeltaisen kaaren, pyhän lehdon, nuorten tyttöjen
kuorotanssin… kaikki lapsuuteni näyt… Tuskin olin oppinut
lukemaan, kun jo puutarhamme viikunapuun siimeksessä hurmion
vallassa kertailin Chénier'n ja Lamartinen runoja. Niin, silloin jo rytmi,
sointuvat tavuyhdistelmät, ylevien elegisten säkeitten pitkät ja
suloisesti keinuvat aallot tekivät minuun vastustamattoman
vaikutuksen… Nautin vaistomaisesti sanojen salaperäisestä
kauneudesta… Mutta pidätte varmaan minua pedanttisena ja
naurettavana.
— Oh, sanoi hän, teidän äänetön tarkkaavaisuutenne,
innostuksenne, silmienne haaveellinen ilme on minulle paljon
kallisarvoisempi kuin joukkojen äänekkäät suosionosoitukset. Kiitän
Hän luki erään kuoro-osan, joka antiikkiseen tapaan oli jaettu
vuorosäkeisiin, — erään kohtauksen Alkaioksen ja Sapphon välillä
—erään Phaonin ja Melissan kaksinpuhelun. Pyysin häntä
jatkamaan.
— Siinä onkin jo kaikki.
— Kuinka?
— En ottanut mukaani enempää.
— Sepä vahinko!
— Miellyttääkö näytelmäni siis teitä?
— Olen siihen aivan hurmaantunut. Äsken lukiessanne näin
edessäni sinipunertavana kuultavan meren, hiekkarannikon
kullankeltaisen kaaren, pyhän lehdon, nuorten tyttöjen
kuorotanssin… kaikki lapsuuteni näyt… Tuskin olin oppinut
lukemaan, kun jo puutarhamme viikunapuun siimeksessä hurmion
vallassa kertailin Chénier'n ja Lamartinen runoja. Niin, silloin jo rytmi,
sointuvat tavuyhdistelmät, ylevien elegisten säkeitten pitkät ja
suloisesti keinuvat aallot tekivät minuun vastustamattoman
vaikutuksen… Nautin vaistomaisesti sanojen salaperäisestä
kauneudesta… Mutta pidätte varmaan minua pedanttisena ja
naurettavana.
— Oh, sanoi hän, teidän äänetön tarkkaavaisuutenne,
innostuksenne, silmienne haaveellinen ilme on minulle paljon
kallisarvoisempi kuin joukkojen äänekkäät suosionosoitukset. Kiitän
teitä kaikesta sydämestäni, neiti Hellé. Ja nyt arvostelkaa, ja
ankarasti!
— Se käy minulle hyvin vaikeaksi, varsinkin tänään, ja sitä paitsi
entunne teostanne.
— Siis sallitte, että tulen uudelleen? sanoi hän vilkkaasti.
— Kyllä.
— Huomenna?
— Kernaasti.
Hän nousi ja, uuniin nojautuen:
— Mikä onnellinen sattuma minulle, että tapasin teidät, huudahti
hän iloisesti. Ettekö usko, Hellé… Anteeksi, että rohkenen nimittää
teitä ääneen samoin kuin ajatuksissani… Ettekö usko, että meidän
välillämme on jonkinlainen salainen, suloinen hengenheimolaisuus,
koskapa samat sanat saavat värähtämään sielumme, joilla on sama
kaikupohja?
— Kenties… mutta te olette taiteilija, luova henki, ja minä, joka
olen neroton ja lahjaton, en voi muuta kuin ihailla ja vaieta.
Häpeäisin antaa teille neuvoja, minä, joka en ole mitään tehnyt ja
jokaen ole mitään!
— Ettekö siis pidä minään sitä ihmettä, että tänä raakana ja
rumana aikakautena olette tullut siksi, mikä olette? Teidän
teoksenne, seolette te itse, Hellé. Teissä on marmorin kauneutta ja
säkeiden siivitettyä lentoa. Te olette yhtaikaa kuvapatsas ja runo.
ankarasti!
— Se käy minulle hyvin vaikeaksi, varsinkin tänään, ja sitä paitsi
entunne teostanne.
— Siis sallitte, että tulen uudelleen? sanoi hän vilkkaasti.
— Kyllä.
— Huomenna?
— Kernaasti.
Hän nousi ja, uuniin nojautuen:
— Mikä onnellinen sattuma minulle, että tapasin teidät, huudahti
hän iloisesti. Ettekö usko, Hellé… Anteeksi, että rohkenen nimittää
teitä ääneen samoin kuin ajatuksissani… Ettekö usko, että meidän
välillämme on jonkinlainen salainen, suloinen hengenheimolaisuus,
koskapa samat sanat saavat värähtämään sielumme, joilla on sama
kaikupohja?
— Kenties… mutta te olette taiteilija, luova henki, ja minä, joka
olen neroton ja lahjaton, en voi muuta kuin ihailla ja vaieta.
Häpeäisin antaa teille neuvoja, minä, joka en ole mitään tehnyt ja
jokaen ole mitään!
— Ettekö siis pidä minään sitä ihmettä, että tänä raakana ja
rumana aikakautena olette tullut siksi, mikä olette? Teidän
teoksenne, seolette te itse, Hellé. Teissä on marmorin kauneutta ja
säkeiden siivitettyä lentoa. Te olette yhtaikaa kuvapatsas ja runo.
Raakalaisten joukkoon tuomittuna te elätte kauniimpaa
unelmaelämää kuin meidänteoksemme.
Hän lähestyi:
— Unelmoikaa myöskin ääneen, pyydän teitä, sanoi hän
vastustamattomalla hymyllä niinkuin se, joka tuntee voimansa ja
tietää voittavansa.Unelmoikaa tulevaisuudestanne; minä vuorostani
vaikenen teitäkuunnellakseni.
— Voi, sanoin minä, mitäpä voisin teille vastata…
Tulevaisuudestani! Sen peittää verho, väliin synkkä, väliin hohtava.
Ennen en kuvitellut itselleni muuta onnea kuin viettää elämäni
Châtaigneraie'n kauniin taivaan alla, lukea, opiskella, katsella
kukkasia ja tervehtiä illoin tuttavia tähtiä. En pyytänyt mitään
parempaa. Mutta sittemmin olen nähnyt ihmisiä, heidän tuskiaan,
sitä pahaa, jota he lakkaamatta saavat aikaan, ja tuo näky on vienyt
mielenrauhani.
— Ah, tuossa huomaan Genesvrier'n vaikutusta!
— Totta on, että herra Genesvrier on tuonut mieleeni ristiriitoja,
joista en ennen tiennyt mitään. Hän on sanonut minulle, että taide on
syvin juurin kiinni elämässä: että jos se irroitetaan siitä, ei se enää
ole muuta kuin kuollut ja tuoksuton kukka. Hän on tahtonut herättää
minut todellisuuteen.
— Sehän on pyhyyden häpäisemistä! Oh, tunnen kyllä tuon hänen
rakkaan teoriansa… Mutta mehän puhuimme teidän
tulevaisuudestanne.
— Josta en tiedä mitään.
unelmaelämää kuin meidänteoksemme.
Hän lähestyi:
— Unelmoikaa myöskin ääneen, pyydän teitä, sanoi hän
vastustamattomalla hymyllä niinkuin se, joka tuntee voimansa ja
tietää voittavansa.Unelmoikaa tulevaisuudestanne; minä vuorostani
vaikenen teitäkuunnellakseni.
— Voi, sanoin minä, mitäpä voisin teille vastata…
Tulevaisuudestani! Sen peittää verho, väliin synkkä, väliin hohtava.
Ennen en kuvitellut itselleni muuta onnea kuin viettää elämäni
Châtaigneraie'n kauniin taivaan alla, lukea, opiskella, katsella
kukkasia ja tervehtiä illoin tuttavia tähtiä. En pyytänyt mitään
parempaa. Mutta sittemmin olen nähnyt ihmisiä, heidän tuskiaan,
sitä pahaa, jota he lakkaamatta saavat aikaan, ja tuo näky on vienyt
mielenrauhani.
— Ah, tuossa huomaan Genesvrier'n vaikutusta!
— Totta on, että herra Genesvrier on tuonut mieleeni ristiriitoja,
joista en ennen tiennyt mitään. Hän on sanonut minulle, että taide on
syvin juurin kiinni elämässä: että jos se irroitetaan siitä, ei se enää
ole muuta kuin kuollut ja tuoksuton kukka. Hän on tahtonut herättää
minut todellisuuteen.
— Sehän on pyhyyden häpäisemistä! Oh, tunnen kyllä tuon hänen
rakkaan teoriansa… Mutta mehän puhuimme teidän
tulevaisuudestanne.
— Josta en tiedä mitään.
— Mutta jonka minä näen selvästi. Teidän tulevaisuutenne on
kauneuden, älyn, rakkauden kolmenkertaista voitto juhlaa. Näen
teidät ja näen sen elämäntoverin, jonka olette valinnut maineen
Parnassolta. Hän ihailee teissä toteutunutta ihannettaan, neroutensa
elävää ilmestysmuotoa. Hänhallitsee sieluja ja te hallitsette häntä.
Hymyilin.
— Haavetta!
— Kuka tietää? vastasi hän.
* * * * *
Maurice palasi seuraavana päivänä ja pian oli hän luonani
jokapäiväinenvieras.
Väliin toivoin, että hän olisi luopunut käynneistään, huolimatta
siitä, että ne tuottivat minulle suurta iloa. Toivoin tahdon
ponnistuksella, johon katsoin olevani velvoitettu, voivani siirtää
hänen kuvansa loitommas elämästäni. Minulla ei enää ollut halua
eikä aikaa tutkistella yksinäisyydessä itseäni, kuten olin luvannut
Antoinelle. Kävin harvemmin Rue Clovis'lla; laiminlöin suojattini.
Koko minun aikani meni lukemiseen ja keskusteluihin, joita Clairmont
taitavasti pitkitti taiteen ja alkavan ystävyytemme nimissä. Täten
vierivät hetket olivat yhtämittaista hurmausta. Mutta minkätähden
valtasi minut kuitenkin surumielisyys aina, kun tuo nuori mies tuli
luokseni, muistaessani samanlaisia hetkiä, joita ennen olin viettänyt
Genesvrier'n seurassa?
Tältä ei voinut jäädä huomaamatta se äkillinen sielullinen muutos,
joka minussa oli tapahtunut muutamassa viikossa, jota tahtoni
kauneuden, älyn, rakkauden kolmenkertaista voitto juhlaa. Näen
teidät ja näen sen elämäntoverin, jonka olette valinnut maineen
Parnassolta. Hän ihailee teissä toteutunutta ihannettaan, neroutensa
elävää ilmestysmuotoa. Hänhallitsee sieluja ja te hallitsette häntä.
Hymyilin.
— Haavetta!
— Kuka tietää? vastasi hän.
* * * * *
Maurice palasi seuraavana päivänä ja pian oli hän luonani
jokapäiväinenvieras.
Väliin toivoin, että hän olisi luopunut käynneistään, huolimatta
siitä, että ne tuottivat minulle suurta iloa. Toivoin tahdon
ponnistuksella, johon katsoin olevani velvoitettu, voivani siirtää
hänen kuvansa loitommas elämästäni. Minulla ei enää ollut halua
eikä aikaa tutkistella yksinäisyydessä itseäni, kuten olin luvannut
Antoinelle. Kävin harvemmin Rue Clovis'lla; laiminlöin suojattini.
Koko minun aikani meni lukemiseen ja keskusteluihin, joita Clairmont
taitavasti pitkitti taiteen ja alkavan ystävyytemme nimissä. Täten
vierivät hetket olivat yhtämittaista hurmausta. Mutta minkätähden
valtasi minut kuitenkin surumielisyys aina, kun tuo nuori mies tuli
luokseni, muistaessani samanlaisia hetkiä, joita ennen olin viettänyt
Genesvrier'n seurassa?
Tältä ei voinut jäädä huomaamatta se äkillinen sielullinen muutos,
joka minussa oli tapahtunut muutamassa viikossa, jota tahtoni
vastusti, mutta jota hämärä sisäinen vaisto tuki. Syytin itseäni siitä,
että en osannut luoda tasapainoa ilojeni, velvollisuuksieni ja
ystävyyssuhteitteni välille. Mutta Genesvrier, jonka levottomuuden
aavistin, näytti suistavan rakkauttaan kunnioittaakseen minun
vapauttani. Kuinka monta kertaa, liikutettuna hänen hiljaisesta
surustaan, olinkaan vähällä paeta hänen turviinsa ja paljastaa
hänelle sydämeni ristiriidat! Mutta häpeän, säälin, arkuuden
sekainen ujous sulki huuleni, — ja vähitellen tunsin keskinäisessä
suhtautumisessamme olevan jotakin pingoitettua, jotakin mykkää
painostusta, joka vaikuttiminuun tuskaisemmin kuin soimaus.
Tuli uusi vuosi: rouva Marhoy oli sairas eikä käynyt juuri missään;
hän näki mielellään Mauricen ja minut yhdessä. Hän piti
kummipoikansa iloisesta luonteesta, hänen sirosta käytöstavastaan
ja niistä huomaavaisuuksista, joita tämä osoitti hänelle, sekä suosi
kaikkia hänen aikeitaan. Hän koetti lähentää meitä toisiimme. Olihan
Maurice juuri hänen oman tyttöaikaisen ihanteensa kaltainen,
sellainen mies,jota hän itse minun iälläni kenties olisi rakastanut!
että en osannut luoda tasapainoa ilojeni, velvollisuuksieni ja
ystävyyssuhteitteni välille. Mutta Genesvrier, jonka levottomuuden
aavistin, näytti suistavan rakkauttaan kunnioittaakseen minun
vapauttani. Kuinka monta kertaa, liikutettuna hänen hiljaisesta
surustaan, olinkaan vähällä paeta hänen turviinsa ja paljastaa
hänelle sydämeni ristiriidat! Mutta häpeän, säälin, arkuuden
sekainen ujous sulki huuleni, — ja vähitellen tunsin keskinäisessä
suhtautumisessamme olevan jotakin pingoitettua, jotakin mykkää
painostusta, joka vaikuttiminuun tuskaisemmin kuin soimaus.
Tuli uusi vuosi: rouva Marhoy oli sairas eikä käynyt juuri missään;
hän näki mielellään Mauricen ja minut yhdessä. Hän piti
kummipoikansa iloisesta luonteesta, hänen sirosta käytöstavastaan
ja niistä huomaavaisuuksista, joita tämä osoitti hänelle, sekä suosi
kaikkia hänen aikeitaan. Hän koetti lähentää meitä toisiimme. Olihan
Maurice juuri hänen oman tyttöaikaisen ihanteensa kaltainen,
sellainen mies,jota hän itse minun iälläni kenties olisi rakastanut!
XXI.
Istuen yksinäni permantoaitiossa, jonka kullalla kirjaillut,raollaan
olevat kaihtimet peittivät minut uteliailta lorgneteilta, kiinnittämättä
huomiotani hälisevään yleisöön, joka virtasi saliin ennen väliverhon
kohoamista, luin kirjelippua, jonka Maurice oliminulle lähettänyt
valkoisessa syreenikimpussa:
»Niinkuin kreikkalainen soturi ennen taistelua ripusti
kukkaislainansa voitollisen Pallaan jalustaan, samoin minäkin lasken
jalkoihinne nämä kukat, rakas Hellé. Olkoon teidän näkymätön
läsnäolonne minulle onnellinen enne. Tahdoin, että istuisitte yksin
kuunnellessanne jaarvostellessanne teostani. Ajatukseni rientää
joka hetki luoksenne niinhälinän kuin hiljaisuudenkin halki.
»Olisin mielelläni istunut vierellänne tuossa lymypaikassa, jonne
katsojain silmät eivät saata tunkea. Mutta, en voi. Olen
pääsemättömissä ystävistäni, näyttelijöistäni, kaikenlaisista
tunkeilevista ihmisistä, jotka vaanivat minua häiritäkseen rauhaani
voiton tai tappion hetkellä. Kuitenkin tulen illan kuluessa varmasti
tervehtimään teitä saadakseni teiltä joko voitonseppeleen tai
lohdutusta, jos epäonnistun».
Istuen yksinäni permantoaitiossa, jonka kullalla kirjaillut,raollaan
olevat kaihtimet peittivät minut uteliailta lorgneteilta, kiinnittämättä
huomiotani hälisevään yleisöön, joka virtasi saliin ennen väliverhon
kohoamista, luin kirjelippua, jonka Maurice oliminulle lähettänyt
valkoisessa syreenikimpussa:
»Niinkuin kreikkalainen soturi ennen taistelua ripusti
kukkaislainansa voitollisen Pallaan jalustaan, samoin minäkin lasken
jalkoihinne nämä kukat, rakas Hellé. Olkoon teidän näkymätön
läsnäolonne minulle onnellinen enne. Tahdoin, että istuisitte yksin
kuunnellessanne jaarvostellessanne teostani. Ajatukseni rientää
joka hetki luoksenne niinhälinän kuin hiljaisuudenkin halki.
»Olisin mielelläni istunut vierellänne tuossa lymypaikassa, jonne
katsojain silmät eivät saata tunkea. Mutta, en voi. Olen
pääsemättömissä ystävistäni, näyttelijöistäni, kaikenlaisista
tunkeilevista ihmisistä, jotka vaanivat minua häiritäkseen rauhaani
voiton tai tappion hetkellä. Kuitenkin tulen illan kuluessa varmasti
tervehtimään teitä saadakseni teiltä joko voitonseppeleen tai
lohdutusta, jos epäonnistun».
* * * * *
Sali oli melkein täyttynyt. Otsa käsien varassa hengitin nautinnolla
noiden syreenien kevyttä tuoksua, jotka olivat yhtä valkoiset kuin
valkoinen hameeni. En katsellut ollenkaan tuota tavanomaista
kirjavaa ja meluisaa ensi-iltayleisöä, joka niin huvittaa oikeita
parisilaisia, sentähden että he tuntevat sen joukossa
sanomalehtimiehiä, taiteilijoita, näyttelijöitä, muotikeikareita, mitä
erilaisimpiin seurapiireihin kuuluvia naisia ja sellaisiakin tyyppejä,
jotka eivät kuulu mihinkään määrättyyn »seurapiiriin». Nuo ihmiset,
jotka puhelivat, nauroivat, mietiskelivät ympärilläni, olivat minulle
tuntemattomia ja välinpitämättömiä. Jossakin muussa tilaisuudessa
olisin halunnut saada tietää heidän nimiään; jos Maurice olisi
kertonut heidän tarinansa, olisi se ollut yllättävää, opettavaa tai
huvittavaa… Mutta Maurice ei ollut kanssani tässä pienessä aitiossa,
jonne hän oli sulkenut minut niin hellän mustasukkaisesti, jotta ei
mikään eikä kukaan voisi häiritä tarkkaavaisuuttani ja ajatuksiani,
jotka hän tahtoi kiinnittää yksinomaan teokseensa. Eikä mikään eikä
kukaan muu minua huvittanutkaan.
Yht'äkkiä valot sammuivat. Näkymätön orkesteri soitti vienosti
pastoralen luontoisen, lyhyen alkusoiton, ja esirippu nousi avartaen
silmieni eteen Mytilenen läheisyydessä olevan pyhän lehdon ylevän
maiseman. Kallioiden lomasta siinti kaukainen meri. Aphroditen
myrttien siimeksessä liikehti hitain askelin neitojen kuoro vaalean
esikarkelijattarensa johdolla.
Äkkiä astui esiin metsästä korkeavartinen Alkaios-vanhus lyyrain
hymnin tervehtimänä. Hän kyseli neitosilta Sapphoa, joka salaisten
surujen kalvamana karttoi Mytileneen temppeleitä ja toreja. Hitaassa,
lyyrain korostamassa tahdissa kuoro kulki näyttämön yli ja katosi.
Sali oli melkein täyttynyt. Otsa käsien varassa hengitin nautinnolla
noiden syreenien kevyttä tuoksua, jotka olivat yhtä valkoiset kuin
valkoinen hameeni. En katsellut ollenkaan tuota tavanomaista
kirjavaa ja meluisaa ensi-iltayleisöä, joka niin huvittaa oikeita
parisilaisia, sentähden että he tuntevat sen joukossa
sanomalehtimiehiä, taiteilijoita, näyttelijöitä, muotikeikareita, mitä
erilaisimpiin seurapiireihin kuuluvia naisia ja sellaisiakin tyyppejä,
jotka eivät kuulu mihinkään määrättyyn »seurapiiriin». Nuo ihmiset,
jotka puhelivat, nauroivat, mietiskelivät ympärilläni, olivat minulle
tuntemattomia ja välinpitämättömiä. Jossakin muussa tilaisuudessa
olisin halunnut saada tietää heidän nimiään; jos Maurice olisi
kertonut heidän tarinansa, olisi se ollut yllättävää, opettavaa tai
huvittavaa… Mutta Maurice ei ollut kanssani tässä pienessä aitiossa,
jonne hän oli sulkenut minut niin hellän mustasukkaisesti, jotta ei
mikään eikä kukaan voisi häiritä tarkkaavaisuuttani ja ajatuksiani,
jotka hän tahtoi kiinnittää yksinomaan teokseensa. Eikä mikään eikä
kukaan muu minua huvittanutkaan.
Yht'äkkiä valot sammuivat. Näkymätön orkesteri soitti vienosti
pastoralen luontoisen, lyhyen alkusoiton, ja esirippu nousi avartaen
silmieni eteen Mytilenen läheisyydessä olevan pyhän lehdon ylevän
maiseman. Kallioiden lomasta siinti kaukainen meri. Aphroditen
myrttien siimeksessä liikehti hitain askelin neitojen kuoro vaalean
esikarkelijattarensa johdolla.
Äkkiä astui esiin metsästä korkeavartinen Alkaios-vanhus lyyrain
hymnin tervehtimänä. Hän kyseli neitosilta Sapphoa, joka salaisten
surujen kalvamana karttoi Mytileneen temppeleitä ja toreja. Hitaassa,
lyyrain korostamassa tahdissa kuoro kulki näyttämön yli ja katosi.
Ainoastaan Melissa neito jäi lähteen partaalle puhellen Najadille ja
kuiskien runoja, jotka ilmaisivat rakkauden iloa ja ikävää. Ikäänkuin
kuullen hänen rukouksensa ilmestyi hänen eteensä kaunis
metsästäjä Phaon. Unohtaen jousensa, nuolensa, metsästäjä-
intonsa hän istuutui sammuttamaan janoaan lähteelle
kurjenmiekkojen keskelle.
Heidän välilleen kehkeytyi viehkeä keskustelu, jonka kuitenkin
Alkaios keskeytti lähettäen nuoren tytön tovereittensa luo ja vieden
Phaoninmukanaan.
Tämä ensimmäinen näytös, joka oli täynnä antiikkisen runouden
tuoksua, viritti heti yleisön suosiolliseksi. Tarkastellessani katsomon
liikehtelyjä tunsin sen uhoavan myötätuntoista sähköä, joka on
menestyksen varma enne.
Kaihtimien suojassa etsin silmilläni tuttuja kasvoja ja lopulta keksin
rouva Gérardin, joka istui rouva Marboyn ja erään nuoren naisen
välissä erään aition etupaikoilla. Etupermannolla keskusteli vanha
ystäväni Lampérier jonkun suuren lehden arvostelijan kanssa.
Eräässä näyttämöaitiossa, joka oli upea kuin budoaari, istui naisia
leyhytellen viuhkojaan ja pureskellen namusia, joita muuan herra
tarjosi heille kultarasiasta. Yhden näistä naisista tunsin Mauricen
kuvauksien mukaan hänen serkukseen, tuoksi kuuluisaksi paroonitar
de Nébriantiksi, josta hän oli minulle usein puhunut. Hän oli kaikesta
päättäen se, joka istui aition keskustassa; hän oli jotensakin lihava ja
muistutti jotakinLargillièren naismuotokuvaa vienon punertavine
ihoineen, kauniine, tummine silmineen, hopeanharmaine, paksuine
hiuksineen. Timanttisolki hohti pitsisestä kaularöyhelöstä;
timanttikirjaimet koristivat valkeista höyhenistä ja kuultavasta
simpukankuoresta tehdyn viuhkan vartta. Olin kuullut kehuttavan
kuiskien runoja, jotka ilmaisivat rakkauden iloa ja ikävää. Ikäänkuin
kuullen hänen rukouksensa ilmestyi hänen eteensä kaunis
metsästäjä Phaon. Unohtaen jousensa, nuolensa, metsästäjä-
intonsa hän istuutui sammuttamaan janoaan lähteelle
kurjenmiekkojen keskelle.
Heidän välilleen kehkeytyi viehkeä keskustelu, jonka kuitenkin
Alkaios keskeytti lähettäen nuoren tytön tovereittensa luo ja vieden
Phaoninmukanaan.
Tämä ensimmäinen näytös, joka oli täynnä antiikkisen runouden
tuoksua, viritti heti yleisön suosiolliseksi. Tarkastellessani katsomon
liikehtelyjä tunsin sen uhoavan myötätuntoista sähköä, joka on
menestyksen varma enne.
Kaihtimien suojassa etsin silmilläni tuttuja kasvoja ja lopulta keksin
rouva Gérardin, joka istui rouva Marboyn ja erään nuoren naisen
välissä erään aition etupaikoilla. Etupermannolla keskusteli vanha
ystäväni Lampérier jonkun suuren lehden arvostelijan kanssa.
Eräässä näyttämöaitiossa, joka oli upea kuin budoaari, istui naisia
leyhytellen viuhkojaan ja pureskellen namusia, joita muuan herra
tarjosi heille kultarasiasta. Yhden näistä naisista tunsin Mauricen
kuvauksien mukaan hänen serkukseen, tuoksi kuuluisaksi paroonitar
de Nébriantiksi, josta hän oli minulle usein puhunut. Hän oli kaikesta
päättäen se, joka istui aition keskustassa; hän oli jotensakin lihava ja
muistutti jotakinLargillièren naismuotokuvaa vienon punertavine
ihoineen, kauniine, tummine silmineen, hopeanharmaine, paksuine
hiuksineen. Timanttisolki hohti pitsisestä kaularöyhelöstä;
timanttikirjaimet koristivat valkeista höyhenistä ja kuultavasta
simpukankuoresta tehdyn viuhkan vartta. Olin kuullut kehuttavan
paroonittaren vastaanottoja, niitä taiteenharrastajanäytäntöjä, joita
niissä esitettiin, ja niitä pieniä miete- ja tunnelmakirjasia, joita hän
julkaisi joka vuosi käyttäen sievisteleviä otsikkoja, sellaisia kuin:
Sinisiä perhosia taiKuihtuneita kukkia.
Katseeni siirtyi rouva de Nébriantista permannolle, sieltä katsomon
yläriveille etsien henkilöä, joka varmaankaan ei rohjennut tulla
luokseni: Antoine Genesvrier'ta. Minkätähden ei hän väliajalla tullut
minua tervehtimään? Olimme viime viikkoina tavanneet toisemme
sangen harvoin ja tuntui melkein siltä, kuin olisimme molemmat
ikäänkuin salaisesta sopimuksesta karttaneet tuskallisia selityksiä,
joiden kuitenkin pian täytyi tulla. En voinut salata itseltäni, että
meidän hyvä sisaruussuhteemme alkoi jo horjua ja että meidän
välillämme olijotakin vierasta.
Vihdoin keksin hänen miettiväisen päänsä, jonka salainen murhe
teki vanhan näköiseksi, hänen ohimoilta harmahtavan ruskean
tukkansa, hänen leveän otsansa, hänen parvekkeen reunaa
puristavan kätensä. Ja karkoittaakseni sieluni tuntemattomista
syvyyksistä esilletunkevan tunnonsoiman upotin kasvoni syreenien
hyväilevään tuoksuun, joka ympäröi minua kuin herkän ja nuoren
rakkauden henkäys. Hälinäkatsomossa kuului hiljenevän ja orkesteri
viritti sataäänisen tuskan säveleensä: harput, torvet ja viulut valittivat
hiljaa onnettomanrakkauden kaihoisaa murhetta.
Avasin silmäni. Maaten pitkässä, valkeassa laskospuvussaan,
hiukset kuhaverkolla sidottuina tulkitsi kuuluisa murhenäyttelijätär
Sapphon lemmenkaihoa ylevän plastillisilla, rytmillisillä asenteillaan
ja äänensä täyteläisellä soinnulla. Näyttämö kuvasi talon edessä
olevaa pengermää; kuu loisti himmeältä taivaalta. Kolme nuorta
tyttöä, viheriäinen, sininen ja malvanvärinen, läpikuultava huntu
niissä esitettiin, ja niitä pieniä miete- ja tunnelmakirjasia, joita hän
julkaisi joka vuosi käyttäen sievisteleviä otsikkoja, sellaisia kuin:
Sinisiä perhosia taiKuihtuneita kukkia.
Katseeni siirtyi rouva de Nébriantista permannolle, sieltä katsomon
yläriveille etsien henkilöä, joka varmaankaan ei rohjennut tulla
luokseni: Antoine Genesvrier'ta. Minkätähden ei hän väliajalla tullut
minua tervehtimään? Olimme viime viikkoina tavanneet toisemme
sangen harvoin ja tuntui melkein siltä, kuin olisimme molemmat
ikäänkuin salaisesta sopimuksesta karttaneet tuskallisia selityksiä,
joiden kuitenkin pian täytyi tulla. En voinut salata itseltäni, että
meidän hyvä sisaruussuhteemme alkoi jo horjua ja että meidän
välillämme olijotakin vierasta.
Vihdoin keksin hänen miettiväisen päänsä, jonka salainen murhe
teki vanhan näköiseksi, hänen ohimoilta harmahtavan ruskean
tukkansa, hänen leveän otsansa, hänen parvekkeen reunaa
puristavan kätensä. Ja karkoittaakseni sieluni tuntemattomista
syvyyksistä esilletunkevan tunnonsoiman upotin kasvoni syreenien
hyväilevään tuoksuun, joka ympäröi minua kuin herkän ja nuoren
rakkauden henkäys. Hälinäkatsomossa kuului hiljenevän ja orkesteri
viritti sataäänisen tuskan säveleensä: harput, torvet ja viulut valittivat
hiljaa onnettomanrakkauden kaihoisaa murhetta.
Avasin silmäni. Maaten pitkässä, valkeassa laskospuvussaan,
hiukset kuhaverkolla sidottuina tulkitsi kuuluisa murhenäyttelijätär
Sapphon lemmenkaihoa ylevän plastillisilla, rytmillisillä asenteillaan
ja äänensä täyteläisellä soinnulla. Näyttämö kuvasi talon edessä
olevaa pengermää; kuu loisti himmeältä taivaalta. Kolme nuorta
tyttöä, viheriäinen, sininen ja malvanvärinen, läpikuultava huntu
yllään, seisoi suorina ja äänettöminä näyttämön taustassa, korkeiden
maljakkojen vierellä, joista kohosi metsäliljoja. Laakeripuu heitti
kirkkaille marmoripaasille oksiensa mustan ja kohtalokkaan varjon.
Yht'äkkiä, kuin näkymättömien huilujen käskystä, Sappho
kohottautui puoleksi — ensin suloinen valituslaulu, muistojen sävel,
sitten kiihkeä haltioituminen, rukous Aphroditelle vihaa ja himoa
väräjävällä äänellä, vartalon kohotessa pystyyn ja käsivarsien
ojentuessa ilmaan eleellä, joka sai lumotun ja henkeään pidättävän
yleisön puhkeamaanhyvä-huutoihin.
Muutamissa minuuteissa oli Noémi Robert taannut runoilijalle
menestyksen, joka niin läheisesti liittyi hänen omaan personalliseen
menestykseensä ettei yleisö, enemmän kuin minäkään, saattanut
erottaatulkitsijattaren ja tekijän neroutta toisistaan.
Näytelmä jatkui; Phaonin ja Melissan lempi, Sapphon
mustasukkainen tuska ja Alkaioksen suru kamppailivat keskenään.
Ja kun väliverho laskeutui, senjälkeen kun runoilijatar, päästyään
vihdoinkin selville Phaonin ja Melissan lemmestä, oli singonnut
kirouksensa, kaikuivat jalkojen tömistys ja esiinhuudot
haltioituneesta katsomosta niin tarttuvan sähköisinä, että ne
tahtomattanikin tempasivat minut mukaansa. Päätäni huimasi ja
voimatta hillitä hermojani tunsinkyyneleitten puhkeavan silmistäni…
Niin kokonaan olin tämän sisäisen hurmioni vallassa, että en
kuullut laisinkaan pienen aitioni oven aukenevan ja sulkeutuvan
takanani. Käsi kosketti olkapäätäni, polttava hengähdys tuntui
poskillani, värähtäväääni mainitsi nimeäni:
— Hellé!
maljakkojen vierellä, joista kohosi metsäliljoja. Laakeripuu heitti
kirkkaille marmoripaasille oksiensa mustan ja kohtalokkaan varjon.
Yht'äkkiä, kuin näkymättömien huilujen käskystä, Sappho
kohottautui puoleksi — ensin suloinen valituslaulu, muistojen sävel,
sitten kiihkeä haltioituminen, rukous Aphroditelle vihaa ja himoa
väräjävällä äänellä, vartalon kohotessa pystyyn ja käsivarsien
ojentuessa ilmaan eleellä, joka sai lumotun ja henkeään pidättävän
yleisön puhkeamaanhyvä-huutoihin.
Muutamissa minuuteissa oli Noémi Robert taannut runoilijalle
menestyksen, joka niin läheisesti liittyi hänen omaan personalliseen
menestykseensä ettei yleisö, enemmän kuin minäkään, saattanut
erottaatulkitsijattaren ja tekijän neroutta toisistaan.
Näytelmä jatkui; Phaonin ja Melissan lempi, Sapphon
mustasukkainen tuska ja Alkaioksen suru kamppailivat keskenään.
Ja kun väliverho laskeutui, senjälkeen kun runoilijatar, päästyään
vihdoinkin selville Phaonin ja Melissan lemmestä, oli singonnut
kirouksensa, kaikuivat jalkojen tömistys ja esiinhuudot
haltioituneesta katsomosta niin tarttuvan sähköisinä, että ne
tahtomattanikin tempasivat minut mukaansa. Päätäni huimasi ja
voimatta hillitä hermojani tunsinkyyneleitten puhkeavan silmistäni…
Niin kokonaan olin tämän sisäisen hurmioni vallassa, että en
kuullut laisinkaan pienen aitioni oven aukenevan ja sulkeutuvan
takanani. Käsi kosketti olkapäätäni, polttava hengähdys tuntui
poskillani, värähtäväääni mainitsi nimeäni:
— Hellé!
Se oli Maurice, kalpeana, liikutettuna, mutta säteillen siitä
kaksinkertaisesta voitosta, jonka jyrisevät suosionosoitukset ja
kyyneleeni hänelle ilmaisivat. Ennenkuin olin ehtinyt mitään sanoa,
ennenkuin hän oli ehtinyt mitään pyytää, olin jo hänen sylissään;
katsomosta kuuluvat kättentaputukset lähensivät järkytettyä sieluani
häneen yhä enemmän… Pari sanaa, suudelma, lupaus… Siinä
kaikki. Me istuimme vierekkäin, äänettöminä, raukeina,
huumautuneina, käsi kädessä, kun väliverho kohosi ja Leukadian
autio rannikko aukeni katsojan silmien eteen. Huilut säestivät
suruisasti sydämen nyyhkytystä… Alkaios, Melissa, Sappho
ilmestyivät jälleen vuoron perään näyttämölle. Kohtalokkaan
rakkauden jännitys laukesi ihanaksilyyrilliseksi valituslauluksi.
Runoilijatar lausui jäähyväiset synnyinmaalleen, armaalle
auringolle; hän kutsui luokseen manalaista Erosta, joka johtaa
keltamokentilleonnettomain rakastajain varjot.
Näytelmän päätyttyä oli menestyksen pauhu korvia huumaava.
Väliverho nousi useampia kertoja ja yhä uudelleen sai Noémi Robert
tulla kiittämään, menestyksestään liikutettuna, hymyilevänä,
onnellisena. Vihdoin Alkaios, korottaen äänensä katsojain hyvä-
huutojen yli, huusi tekijää esille, ja Maurice, joka piti minua
syleilyssään, vavahtivaistomaisesti piilopaikassaan.
Ovi narahti äkkiä takanamme. Irroittuen toisistamme vetäydyimme
erillemme ja minä näin edessäni Antoine Genesvrier'n.
— Clairmont, sanoi hän, ystävänne tahtovat nähdä teitä. Teitä
etsitäänkaikkialta. Menkää toki ottamaan vastaan yleisön suosiota.
— Minä menen, sanoi Maurice, joka oli kuin juopunut Hyvästi,
Hellé,näkemiin!
kaksinkertaisesta voitosta, jonka jyrisevät suosionosoitukset ja
kyyneleeni hänelle ilmaisivat. Ennenkuin olin ehtinyt mitään sanoa,
ennenkuin hän oli ehtinyt mitään pyytää, olin jo hänen sylissään;
katsomosta kuuluvat kättentaputukset lähensivät järkytettyä sieluani
häneen yhä enemmän… Pari sanaa, suudelma, lupaus… Siinä
kaikki. Me istuimme vierekkäin, äänettöminä, raukeina,
huumautuneina, käsi kädessä, kun väliverho kohosi ja Leukadian
autio rannikko aukeni katsojan silmien eteen. Huilut säestivät
suruisasti sydämen nyyhkytystä… Alkaios, Melissa, Sappho
ilmestyivät jälleen vuoron perään näyttämölle. Kohtalokkaan
rakkauden jännitys laukesi ihanaksilyyrilliseksi valituslauluksi.
Runoilijatar lausui jäähyväiset synnyinmaalleen, armaalle
auringolle; hän kutsui luokseen manalaista Erosta, joka johtaa
keltamokentilleonnettomain rakastajain varjot.
Näytelmän päätyttyä oli menestyksen pauhu korvia huumaava.
Väliverho nousi useampia kertoja ja yhä uudelleen sai Noémi Robert
tulla kiittämään, menestyksestään liikutettuna, hymyilevänä,
onnellisena. Vihdoin Alkaios, korottaen äänensä katsojain hyvä-
huutojen yli, huusi tekijää esille, ja Maurice, joka piti minua
syleilyssään, vavahtivaistomaisesti piilopaikassaan.
Ovi narahti äkkiä takanamme. Irroittuen toisistamme vetäydyimme
erillemme ja minä näin edessäni Antoine Genesvrier'n.
— Clairmont, sanoi hän, ystävänne tahtovat nähdä teitä. Teitä
etsitäänkaikkialta. Menkää toki ottamaan vastaan yleisön suosiota.
— Minä menen, sanoi Maurice, joka oli kuin juopunut Hyvästi,
Hellé,näkemiin!
Hän poistui. Antoine jäi seisomaan paikalleen. Sitten kun melu
hiukanhiljeni, hän sanoi:
— Tuletteko, Hellé, ennenkuin käytävissä tulee tungosta? Saatan
teitä,jos suvaitsette.
— Kyllä… sopersin minä.
Hän pyysi vahtimestarilta pitsipäähineeni ja suuren, harmaan
satiinivaippani. Otin käteen Mauricen kukkavihon ja seurasin
Genesvrier'ta käytävien läpi.
Jäätävä ulkoilma viilsi kasvojani ja tyynnytti vereni kuumeista
polttoa. Istuin Antoinen vieressä vaunuissa ja koetin puhua
vaivattomasti ja luonnollisesti, kehuen näytelmää ja pääosan
erinomaista tulkitsijatarta. Hän vastasi muutamin lyhyin, hyväksyvin
sanoin. Vaunut kääntyivät pienelle pimeälle kadulle; — ja äkkiä
valtasi minut aavistus, varmuus siitä, että Antoine tiesi kaikki ja että
hänaikoi puhua.
— Rakas Helléni…, alkoi hän.
Hänen muuttunut äänensä koski minuun. Hän huokasi syvään ja
sanoi,vaivoin pakoittaen itsensä puhumaan:
— Hellé, lapseni, minulla on pari sanaa teille sanottavana,
ainoastaan pari sanaa. Aioin odottaa huomiseen… Se olisi minulle
liian raskasta… Älkää pelätkö mitään, Hellé; en tahdo teitä loukata
enkä murhetuttaa. Mikä on tapahtunut, sen täytyy tapahtua; minä en
valita.
— Antoine, minä vannon…
hiukanhiljeni, hän sanoi:
— Tuletteko, Hellé, ennenkuin käytävissä tulee tungosta? Saatan
teitä,jos suvaitsette.
— Kyllä… sopersin minä.
Hän pyysi vahtimestarilta pitsipäähineeni ja suuren, harmaan
satiinivaippani. Otin käteen Mauricen kukkavihon ja seurasin
Genesvrier'ta käytävien läpi.
Jäätävä ulkoilma viilsi kasvojani ja tyynnytti vereni kuumeista
polttoa. Istuin Antoinen vieressä vaunuissa ja koetin puhua
vaivattomasti ja luonnollisesti, kehuen näytelmää ja pääosan
erinomaista tulkitsijatarta. Hän vastasi muutamin lyhyin, hyväksyvin
sanoin. Vaunut kääntyivät pienelle pimeälle kadulle; — ja äkkiä
valtasi minut aavistus, varmuus siitä, että Antoine tiesi kaikki ja että
hänaikoi puhua.
— Rakas Helléni…, alkoi hän.
Hänen muuttunut äänensä koski minuun. Hän huokasi syvään ja
sanoi,vaivoin pakoittaen itsensä puhumaan:
— Hellé, lapseni, minulla on pari sanaa teille sanottavana,
ainoastaan pari sanaa. Aioin odottaa huomiseen… Se olisi minulle
liian raskasta… Älkää pelätkö mitään, Hellé; en tahdo teitä loukata
enkä murhetuttaa. Mikä on tapahtunut, sen täytyy tapahtua; minä en
valita.
— Antoine, minä vannon…
— Ei, ei, älkää sanoko mitään… Teidän ei tarvitse puolustautua
eikä selittää mitään… Se oli kohtalon tahto… Olinkin siihen jo
valmistunut viime aikoina… Ei, Hellé, älkää sanoko mitään.
Pimeä peitti minulta hänen stoalaisen kärsimyksensä ja häneltä
minun liikutukseni ja omantunnontuskani. Syreenien tuoksu leijaili
ympärillämme ivallisen suloisena.
— Ette ollut mitään luvannut. Olitte vapaa. Sydämenne on
puhunut. Seuratkaa sen ääntä. Mitä voisin minä tarjota teille!
Hulluutta, hulluutta! Minun olisi pitänyt ajatella harmahtavia hiuksiani,
elämäni karuutta, jota rakkaus karkkoaa. Mutta jokaisella on
harhakuvitelman jaheikkouden hetkensä.
— Tuotan teille tuskaa, sanoin nyyhkyttäen.
— Älkää itkekö, rakas pienokainen, sanoi hän lempeästi. Niinkuin
teitä rakastin ja yhä vieläkin rakastan, niin olen teitä rakastava
ikuisesti. Minun sydämeni ei ole niitä, joiden tunteet muuttuvat…
Mutta älkää pelätkö, että hairahtuisin johonkin epätoivoiseen tekoon.
Minä kärsin, mutta olen luova itselleni velvollisuuksia, jotka ovat yhtä
suuria kuin tuskani… Ja nyt emme enää koskaan puhu näistä
asioista.
— Antoine, rukoilin minä, saanko vielä nähdä teitä? Jäättekö
ystäväkseni?
— Ystäväksenne aina. Mutta antakaa minulle aikaa tyyntyä ja tulla
ennalleen… Myöhemmin tapaamme toisemme taas, rakas Hellé.
Puristin hänen kättään vastaamatta. Vaunut pysähtyivät. Astuin
alas.
eikä selittää mitään… Se oli kohtalon tahto… Olinkin siihen jo
valmistunut viime aikoina… Ei, Hellé, älkää sanoko mitään.
Pimeä peitti minulta hänen stoalaisen kärsimyksensä ja häneltä
minun liikutukseni ja omantunnontuskani. Syreenien tuoksu leijaili
ympärillämme ivallisen suloisena.
— Ette ollut mitään luvannut. Olitte vapaa. Sydämenne on
puhunut. Seuratkaa sen ääntä. Mitä voisin minä tarjota teille!
Hulluutta, hulluutta! Minun olisi pitänyt ajatella harmahtavia hiuksiani,
elämäni karuutta, jota rakkaus karkkoaa. Mutta jokaisella on
harhakuvitelman jaheikkouden hetkensä.
— Tuotan teille tuskaa, sanoin nyyhkyttäen.
— Älkää itkekö, rakas pienokainen, sanoi hän lempeästi. Niinkuin
teitä rakastin ja yhä vieläkin rakastan, niin olen teitä rakastava
ikuisesti. Minun sydämeni ei ole niitä, joiden tunteet muuttuvat…
Mutta älkää pelätkö, että hairahtuisin johonkin epätoivoiseen tekoon.
Minä kärsin, mutta olen luova itselleni velvollisuuksia, jotka ovat yhtä
suuria kuin tuskani… Ja nyt emme enää koskaan puhu näistä
asioista.
— Antoine, rukoilin minä, saanko vielä nähdä teitä? Jäättekö
ystäväkseni?
— Ystäväksenne aina. Mutta antakaa minulle aikaa tyyntyä ja tulla
ennalleen… Myöhemmin tapaamme toisemme taas, rakas Hellé.
Puristin hänen kättään vastaamatta. Vaunut pysähtyivät. Astuin
alas.
XXII.
Aurinko paistoi sinivalkoisiin uutimiin täyttäen huoneeni viileällä,
sinervällä valohämyllä, johon päivänsäteet leikkasivat värähteleviä
läikkiä. Heräsin unestani. Olin raukea, pääni oli raskas ja kipeä, en
muistanut muuta, kuin että olin itkenyt kauan ja hyvin myöhään
vaipunutlevottomaan uneen.
Soitin kelloa. Babette tuli sisään tuoden kirjeitä ja sanomalehtiä.
Päivänvalon äkkiä tulvahtaessa huoneeseen muistini palautui.
»Suuri, hyvin suuri menestys… Tosi runoilijaa ilmaisee…
Mestariteos, joka lupaa toisia samanlaisia…»
Näistä aiheista sepitti jokainen arvostelija, kukin luonteensa ja
mielialansa mukaisesti, ylistyspuheita Mauricelle ja Noémi Robertille,
ennustuksia, neuvoja ja onnitteluja. Päivän Kaiku sisälsi ensi sivulla
nuoresta voitonsankarista pitkän artikkelin, jossa oli mainittu hänen
syntymävuotensa, sukuperänsä ja tuttavapiirinsä, kerrottu hänen
byronilaisesta matkastaan… Huomautettiin vielä siitäkin, että
Maurice Clairmont oli ottanut ensimmäiset askeleensa julkisessa
elämässä kauniin serkkunsa, paroonitar de Nébriantin salongissa;
että hän ensimmäisenä oli saattanut muotiin keltaisten neilikkain
Aurinko paistoi sinivalkoisiin uutimiin täyttäen huoneeni viileällä,
sinervällä valohämyllä, johon päivänsäteet leikkasivat värähteleviä
läikkiä. Heräsin unestani. Olin raukea, pääni oli raskas ja kipeä, en
muistanut muuta, kuin että olin itkenyt kauan ja hyvin myöhään
vaipunutlevottomaan uneen.
Soitin kelloa. Babette tuli sisään tuoden kirjeitä ja sanomalehtiä.
Päivänvalon äkkiä tulvahtaessa huoneeseen muistini palautui.
»Suuri, hyvin suuri menestys… Tosi runoilijaa ilmaisee…
Mestariteos, joka lupaa toisia samanlaisia…»
Näistä aiheista sepitti jokainen arvostelija, kukin luonteensa ja
mielialansa mukaisesti, ylistyspuheita Mauricelle ja Noémi Robertille,
ennustuksia, neuvoja ja onnitteluja. Päivän Kaiku sisälsi ensi sivulla
nuoresta voitonsankarista pitkän artikkelin, jossa oli mainittu hänen
syntymävuotensa, sukuperänsä ja tuttavapiirinsä, kerrottu hänen
byronilaisesta matkastaan… Huomautettiin vielä siitäkin, että
Maurice Clairmont oli ottanut ensimmäiset askeleensa julkisessa
elämässä kauniin serkkunsa, paroonitar de Nébriantin salongissa;
että hän ensimmäisenä oli saattanut muotiin keltaisten neilikkain
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com
Categories
EducationDownload
Download Slideshow Get the original presentation fileQuick Actions
Statistics
- Views 13
- Slides 47
- Favorites 1
- Age 267 days
Related Slideshows
11
TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk
MaAngelicaCanceran
40 views
12
LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx
JojitGueta
31 views
60
GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru
MaAngelicaCanceran
54 views
26
Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx
KaistaGlow
50 views
![Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx](https://slidepub.com/thumb/5828/284015828.jpg)
54
Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx
acecamero20
29 views
7
Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd
acecamero20
30 views