Transformative Research and Evaluation 1st Edition Donna M. Mertens Phd

Transformative Research and Evaluation 1st Edition Donna M. Mertens Phd
Transformative Research and Evaluation 1st Edition Donna M. Mertens Phd
Transformative Research and Evaluation 1st Edition Donna M. Mertens Phd

1. Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Transformative Research and Evaluation 1st Edition
Donna M. Mertens Phd
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/transformative-research-and-
evaluation-1st-edition-donna-m-mertens-phd/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Research and Evaluation in Education and Psychology
Integrating Diversity With Quantitative Qualitative and
Mixed Methods Third Edition Donna M. Mertens
https://ebookfinal.com/download/research-and-evaluation-in-education-
and-psychology-integrating-diversity-with-quantitative-qualitative-
and-mixed-methods-third-edition-donna-m-mertens/
Research and Evaluation in Education and Psychology
Integrating Diversity With Quantitative Qualitative and
Mixed Methods 5th Edition Donna M. Mertens
https://ebookfinal.com/download/research-and-evaluation-in-education-
and-psychology-integrating-diversity-with-quantitative-qualitative-
and-mixed-methods-5th-edition-donna-m-mertens/
Hepatocellular Carcinoma Diagnosis and Treatment 2nd
Edition Donna L. White Phd
https://ebookfinal.com/download/hepatocellular-carcinoma-diagnosis-
and-treatment-2nd-edition-donna-l-white-phd/
Sex Crimes and Sex Offenders Research and Realities 1st
Edition Donna Vandiver
https://ebookfinal.com/download/sex-crimes-and-sex-offenders-research-
and-realities-1st-edition-donna-vandiver/

3. Occupational Therapy Manual for the Evaluation of Range of
Motion and Muscle Strength 1st Edition Donna Latella
https://ebookfinal.com/download/occupational-therapy-manual-for-the-
evaluation-of-range-of-motion-and-muscle-strength-1st-edition-donna-
latella/
Applied Research and Evaluation Methods in Recreation
Blankenship
https://ebookfinal.com/download/applied-research-and-evaluation-
methods-in-recreation-blankenship/
Social Psychology and Evaluation 1st Edition Melvin M.
Mark
https://ebookfinal.com/download/social-psychology-and-evaluation-1st-
edition-melvin-m-mark/
Evaluation in Distance Education and E Learning The
Unfolding Model 1st Edition Valerie Ruhe Phd
https://ebookfinal.com/download/evaluation-in-distance-education-and-
e-learning-the-unfolding-model-1st-edition-valerie-ruhe-phd/
When I m 64 The New Retirement 1st Edition Donna Gibbs
https://ebookfinal.com/download/when-i-m-64-the-new-retirement-1st-
edition-donna-gibbs/

5. Transformative Research and Evaluation 1st Edition
Donna M. Mertens Phd Digital Instant Download
Author(s): Donna M. Mertens PhD
ISBN(s): 9781593859855, 1593859856
Edition: 1
File Details: PDF, 5.31 MB
Year: 2008
Language: english

7. TRANSFORMATIVE RESEARCH AND EVALUATION

9. Transformative
Research and
Evaluation
Donna M. Mertens
THE GUILFORD PRESS
New York   London

10. © 2009 The Guilford Press
A Division of Guilford Publications, Inc.
72 Spring Street, New York, NY 10012
www.guilford.com
All rights reserved
No part of this book may be reproduced, translated, stored in a retrieval
system, or transmitted, in any form or by any means, electronic, mechanical,
photocopying, microfilming, recording, or otherwise, without written permission
from the Publisher.
Printed in the United States of America
This book is printed on acid-free paper.
Last digit is print number:  9 8 7 6 5 4 3 2 1
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Mertens, Donna M.
 Transformative research and evaluation / Donna M. Mertens.
  p. cm.
 Includes bibliographical references and index.
 ISBN 978-1-59385-302-0 (pbk: alk. paper) — ISBN 978-1-59385-985-5
(hardcover: alk. paper)
 1. Evaluation research (Social action programs)  2. Social sciences—
Research—Methodology.  3. Social justice.  I. Title.
 H62.M4232 2009
 001.4′2—dc22
2008037876

11. v
Preface
Who Should Use This Text?
This text covers the theory and methods of transformative research and
evaluation. In that sense it is complete unto itself. Novice researchers and
evaluators, advanced undergraduate students, or beginning graduate stu-
dents can benefit by using this text to form an understanding of the trans-
formative paradigm, recognizing that other sources are needed to provide
full coverage of research and evaluation from other paradigmatic perspec-
tives. More experienced researchers or evaluators or advanced graduate
students with knowledge and experience with other paradigms can ben-
efit from this text by gaining understanding of the rationale for the use of
the transformative paradigm within the wider context of alternative para-
digms. All may benefit from exposure to multiple examples of research and
evaluation methods that could be adapted to specific interests.
Organization of This Book
This book is organized as if research and evaluation followed a linear path.
In actuality, research and evaluation are dynamic processes that require
footwork more akin to salsa dancing. There is a basic set of steps, but there
are as many ways to modify those basic steps as there are dancers. Hence,
the need for this book to be used in a dynamic way, reading parts, moving
on, and then revisiting parts as the research or evaluation study evolves.

12. vi Preface
The first two chapters provide a framework, rationale, and philosophical
bases for the transformative paradigm. Chapter 1, “Resilience, Resistance,
and Complexities That Challenge,” explores the tensions that coexist in
the research and evaluation world in terms of confronting discrimination
and oppression, recognizing and supporting resilience and resistance, and
taking up the challenge of conducting research that is explicitly centered on
issues of social justice. Chapter 2, “The Transformative Paradigm: Basic
Beliefs and Commensurate Theories,” begins with a general discussion of
the meaning of the concept of paradigm and illustrates how various para-
digms might impact on research and evaluation decisions. It then continues
with detailed explanations of the basic philosophical beliefs that underlie
the transformative paradigm, along with discussion of specific theories that
are commensurate with this paradigm.
Chapter 3, “Self, Partnerships, and Relationships,” turns the lens on
researchers or evaluators themselves. Knowledge of self is part of the pro-
cess of recognizing the relation between self and community, which in turn
facilitates the building of trusting relationships between study participants
and researchers. Establishing this trust is a necessary first step toward work-
ing in an ethical and culturally responsive manner throughout the subse-
quent steps of the research and evaluation process. Relations between the
inquirer and the community are a crucial part of establishing the focus of
the study. Chapter 4, “Developing the Focus of Research/Evaluation Stud-
ies,” identifies many sources of support in developing the focus and context
of research and evaluation, including funding agency priorities, scholarly
literature, web-based resources, fugitive (grey) literature, and group and
individual strategies to involve community members.
The philosophical assumptions underlying the transformative para-
digm lead to consideration of models for research that reflect the knowledge
of self and community as the basis for making methodological decisions.
Chapter 5, “A Transformative Research and Evaluation Model,” provides
a model for transformative research and evaluation that is based on the
use of quantitative and/or qualitative methods, with a priority on mixed
methods, using short-term or cyclical approaches (with preference given
to cyclical studies). The model is rooted in and embraced by community
values. More specific methodological choices are presented in Chapter 6,
“Quantitative, Qualitative, and Mixed Methods.” While the use of mixed
methods has intuitive appeal, it necessitates expertise in both quantitative
and qualitative approaches. Therefore, the chapter begins with an explana-
tion of quantitative and qualitative approaches and then presents specific
mixed methods that allow for the combination of such methods as surveys,
experimental designs, ethnography, and focus groups.

13. Preface vii
The focus of the book then shifts to the participants in the study. Chap-
ter 7, “Participants: Identification, Sampling, Consent, and Reciprocity,”
discusses the importance of knowing the community well enough to appro-
priately identify and invite those stakeholders who need to be included,
especially if they represent groups that have been excluded historically. In
addition, issues of consent and reciprocity are examined in terms of accu-
rate understandings and giving back to the community. The identification
of, and invitation to, participants in the study are closely connected to deci-
sions on data collection. Chapter 8, “Data-Collection Methods, Instru-
ments, and Strategies,” covers a variety of specific data-collection strate-
gies that can be used in transformative research and evaluation studies.
The data that are collected do not speak for themselves. Chapter 9, “Data
Analysis and Interpretation,” provides strategies for interpreting quanti-
tative and qualitative data with the help of community involvement and
within the context of theoretical frameworks that are commensurate with
the transformative paradigm. The beliefs of the transformative paradigm
lead to serious consideration of what to do with the findings of a study.
Chapter 10, “Reporting and Utilization: Pathway to the Future,” explores
options for reporting and use, with specific emphasis on how research and
evaluation findings can be used for social change.
Pedagogical Features
The book includes the following pedagogical features to enhance readers’
use of the text:
Each chapter begins with advance organizers, titled “In This Chap-••
ter. . . . ”
First-person narrative style. My experiences in research and evalu-••
ation grew from my involvement with the deaf community and the trans-
ference of lessons learned from this microcosm of cultural complexity to
other community contexts, such as African women and the United Nations
Development Fund for Women (UNIFEM), Israeli and Bedouin women, or
breast cancer screening in Nova Scotia. The deaf world parallels experi-
ences of other marginalized groups to the extent that children are raised
and educated by people who, while well meaning, are usually not part of
the child’s cultural or linguistic group. Furthermore, historically deaf chil-
dren have been inappropriately identified as mentally retarded because they
do not score high on intelligence or achievement tests that are developed

14. viii Preface
by members of the dominant culture, and because their reading scores, on
average, fail to rise above a fourth-grade level for high school graduates.
Multiple examples of populations and contexts are used throughout ••
the text. These sample studies illustrate the breadth of applicability of a
transformative approach to research and evaluation, as well as what makes
aspects of such work reflective of a transformative stance.
Scholarly literature, including sample studies as well as theoretical ••
and methodological pieces, is cited as a major source of insight into trans-
formative research and evaluation.
Throughout my years at Gallaudet University, I have been privileged ••
to teach very bright and insightful graduate students. As part of my teach-
ing, I use BlackBoard, an electronic, web-based teaching tool that allows
for class discussions to occur online. With their permission, I include my
students’ perspectives when they are applicable to the points being made.
“Questions for Thought”: Because the transformative paradigm is ••
not a cookbook approach to research and evaluation, it functions in many
ways to raise questions for the inquirer and community members to con-
sider. In various places in the text, I insert questions to stimulate thinking
and discussion.
Summaries are provided at the end of each chapter.••
Acknowledgments
Many people contributed to my ability to complete this book, including my
family, my students and colleagues at Gallaudet University (especially Amy
Wilson, Heidi Holmes, Raychelle Harris, and Glenda Mobley), and my
professional family across the globe (especially Bagele Chilisa, Zenda Ofir,
and Barbara Rosenstein). At The Guilford Press, my thanks go to C.  Debo-
rah Laughton, Publisher, Research Methods and Statistics, for her sup-
port, encouragement, and belief in this project, and Anna Nelson, Senior
Production Editor, for her thoroughness and care throughout the produc-
tion process. I also thank the reviewers of earlier drafts: Katrina Bled-
soe, Research Manager, Walter R. McDonald and Associates, Arlington,
Virginia; Melvin E. Hall, Educational Psychology, College of Education,
Northern Arizona University; Gary W. Harper, Department of Psychology
and Master of Public Health Program, DePaul University; and Debra M.
Harris, Educational Leadership, California State University, Fresno.

15. ix
Contents
Introduction 1
The Intersection of Applied Social Research and Program Evaluation  1
Paradigms  2
Rationale for the Transformative Paradigm  3
Breadth of Transformative Paradigm Applicability  3
1.Resilience, Resistance, and Complexities That Challenge 9
Human Rights Agenda  12
The Transformative Paradigm as a Metaphysical Umbrella  13
Need for Transformative Research and Evaluation  15
Deficit Perspectives  17
Combining Social Challenges and Resilience  18
Challenging the Status Quo  19
Examples of Transformative Research and Evaluation  21
Examples of Shifting Paradigms  22
Feminists, Women, and Development  22
Lesbian, Gay, Bisexual, Transgender, and Queer  23
Disability Populations  23
Positive Psychology and Resilience Theory  25
Critical Race Theory  26
Need for the Transformative Paradigm and Scholarly Literature  26
Voices: Scholarly Literature and Community Members  27
Need for the Transformative Paradigm and Public Policy  31
Complexities That Challenge  32

16. x Contents
Ethical Impetus  34
Striving for Improved Validity  37
Summary  41
2.The Transformative Paradigm: Basic Beliefs and Commensurate Theories43
Paradigms and Basic Belief Systems  44
The Transformative Paradigm and Its Basic Belief Systems  48
Axiological Assumption  49
Ontological Assumption  53
Epistemological Assumption  56
Methodological Assumptions  59
Theories Commensurate with the Transformative Paradigm  63
Feminist Theories  63
Critical Race Theory  64
Queer Theory  65
Postcolonial and Indigenous Theories  65
Politics and Power  66
Summary  68
3.Self, Partnerships, and Relationships 70
Human Relations as Factors Contributing to Research Validity
and Rigor  72
Reciprocity and Validity  74
Ethical Considerations  75
Knowing Yourself  76
Self-­ Checks Built into the Self-­ Knowledge Process  80
Autoethnography  81
Self-­ Awareness of Power and Privilege  82
Unearned Privilege and Personal Work  83
Knowing Yourself in Relation to the Community  86
Who Can Research or Evaluate Whom?  88
Bias: Everyone Can Have It  89
Cultural Competence  89
Strategies for Developing Partnerships/Relationships  93
Trust  94
Promises Made  94
Building Trust and Community  95
Language and Building Trust  96
The Will to Engage  96
Ethical Partnership Strategies  97
Types of Partnerships/Relationships  97
Research Partnership Model  97
Partnerships to Relationships: Group Processes as Research
and Evaluation Venues  97

17. Contents xi
Challenges in Partnerships/Relationships  101
Partnerships: Cultural Clash Solutions  101
Recognizing the Complexity of Culturally Competent Work  102
Exposing Incompetence  102
Dilemma: Budget/Time Constraints  103
Purposes of Partnerships  104
Examples of Points of Interaction in the Research Process  104
Building Capacity  104
Indigenous Research/Evaluation Teams: Native American  105
Summary  106
4.Developing the Focus of Research/Evaluation Studies 108
Purposes for the Gathering of Information at This Stage
of the Inquiry  110
Sources That Support the Need for Research and Evaluation  110
Funding Agency Priorities  111
Scholarly Literature  117
World Wide Web  120
Grey Literature  121
Community Members/Stakeholders  122
Theoretical Frameworks  126
Making Use of Sources  128
Analyzing Scholarly Literature  129
Research or Evaluation Proposal Development  130
Research or Evaluation Questions  131
The Transformative Approach in Formulating Questions  133
Summary  134
5.A Transformative Research and Evaluation Model 136
Cyclical Models: Indigenous Peoples  139
Cyclical Model: PAR  141
Cyclical Models: Immigrant Communities  142
Short-Term Research and Evaluation  145
Types of Transformative Research and Evaluation  145
Transformative Descriptive Research and Evaluation  146
Causal-­ Comparative and Correlational Approaches  150
Transformative Intervention Approaches  151
Examples of Intervention Development  153
Theory-­ Driven Evaluation and Logic Models  158
Theory-­ Driven Evaluation and Critical Systems Analysis  160
Summary  162

18. xii Contents
6.Quantitative, Qualitative, and Mixed Methods 164
Mixed- and Multiple-­ Methods Approaches  165
Concurrent and Sequential Mixed-­ Methods Designs  166
Mixed Methods: What Is Being Mixed?  169
Case Studies  169
Myths and Counterarguments about Case Studies  173
CRT and Case Studies  175
Feminist Theory and Case Studies  176
Indigenous (Postcolonial) Theories and Transformation  177
Ethnography  177
Critical Ethnography  179
Phenomenology  181
Participatory Action Research  182
Appreciative Inquiry  183
Experimental and Quasi-­ Experimental Designs  185
Ethical Issues  190
Survey Design and Correlational and Causal-­ Comparative Studies  191
Survey as Intervention  192
Gender Analysis: A Mixed-­ Methods Approach with Potential Transfer
to Other Groups That Experience Discrimination  193
Rigor in the Process of Research and Evaluation  194
Summary  197
7.Participants: Identification, Sampling, Consent, and Reciprocity199
Social Justice: Dimensions of Diversity and Cultural Competence  200
Gender  202
Race/Ethnicity  203
Disability  209
Intersections of Disability, Race, and Gender  209
Rationale for Sampling Strategies  213
Example of Theoretical Sampling: Native Americans  216
Inclusion and Illusions  216
Snowball Sampling  217
Illusion of Inclusion: Tensions in Transformative
Participatory Research  217
Recruitment of Participants  218
Ethical Review Boards and Protection of Human Participants  219
Ethics from a Regulatory Perspective  219
Confidentiality: Protecting Children  223
Confidentiality: Alternative Strategies  224
Research and Evaluation Ethics and Indigenous Knowledge
Systems  225
Ethical Review Boards and Informed Consent  227

19. Contents xiii
Ethics Committees: Navigation  228
Power, Trust, and Reciprocity  229
Summary  231
8.Data-­ Collection Methods, Instruments, and Strategies 233
Reliability and Validity/Dependability and Credibility  234
Language as a Critical Issue  238
Planning Data-­ Collection Strategies  240
Specific Data-­ Collection Strategies  241
Observation  241
Document and Artifact Review  243
Personal Reflections  243
Interviews  243
Focus Groups  250
Gender Analysis  254
Community-Based Data Collection  259
Visual Data  261
Surveys  268
Tests 271
Summary  279
9.Data Analysis and Interpretation 281
Transformative Theories as Guides to Data Analysis
and Interpretation  282
Postcolonialism as an Analytic Framework  282
Marxism as an Analytic Framework  283
Feminist Theories as Analytical Frameworks  283
Queer Theory as an Analytic Framework  284
Critical Race Theory as an Analytic Framework  285
Disability Theory as an Analytic Framework  289
Involving the Community in Analysis and Interpretation  289
Partnership and Collaboration  289
Data Analysis and the Medicine Wheel  290
Analyzing Community Mapping Data  290
Qualitative Data  292
Grounded Theory  294
Discourse Analysis  296
Transformative Research and Evaluation as a Catalyst
for Critical Consciousness  296
Focus Groups and PAR  297
Whose Voice Is Included?  298
Quantitative Analysis  299
Statistical Significance  300
Problems with Null Hypothesis Statistical Tests  301

20. xiv Contents
Statistical Power  302
Effect Sizes  303
Confidence Intervals  304
Statistical Concepts and How They Come Together  304
Specific Quantitative Statistical Methods  305
Integrating Qualitative and Quantitative Results  309
Summary  310
10.Reporting and Utilization: Pathway to the Future 313
Issues of Inclusion and Power  314
Reporting for Whom?  314
Inclusion of Voices with “Bad Language”  317
Shared Authorship  317
Who Owns the Data?  318
Issues of Power  319
Power and Suppression  320
Reporting Schedule  320
Reporting Options  322
Written Formats  322
Group Processes as Part of Reporting  329
Visual Presentations  329
Utilization  335
Policy and Advocacy  337
Influencing Policy Development  340
Dissemination and Sustainability  341
Future Directions  345
Bringing It Together to Take It Apart to Shake Things Up  346
Summary  347
Appendix A. How Prisms Work 349
Appendix B. In the Spirit of Self-­ Disclosure 351
References 355
Author Index 379
Subject Index 387
About the Author 401

21. 1
Introduction
The Intersection of Applied Social Research
and Program Evaluation
Research is defined as a systematic method of knowledge construction; eval-
uation is defined as a systematic method of determining the merit, worth, or
value of a program, policy, activity, technology, or similar entity to inform
decision making about such entities. Evaluation also includes needs sensing
and cost analysis. Despite these straightforward definitions, the exact line
between research and evaluation is contested. Trochim (2006) claims that
program evaluation is one form of social research that draws its distinctive-
ness from the organizational and political context in which it is conducted,
thus requiring management, group, and political skills not always needed in
a more generic research setting. Mathison (2008) argues for a more distinc-
tive line between research and evaluation based on the evolutionary devel-
opment of evaluation as a discipline that began in the 1960s. Evaluation as
a discipline has emphasized the importance of critically examining valuing
as a component of systematic inquiry, the development of methodological
approaches that prioritize stakeholder involvement, and use of criteria to
judge quality that include utility, feasibility, and propriety.
The evolution of program evaluation as a discipline has contributed sig-
nificantly to our understanding of how to bring people together to address
critical social issues. However, parallel developments in applied social
research have also been occurring. As a practicing evaluator, I recognize
the importance of the development of evaluation as a discipline. However,

22. 2 TRANSFORMATIVE RESEARCH AND EVALUATION
there is a place at which research and evaluation intersect—when research
provides information about the need for, improvement of, or effects of pro-
grams or policies. Hence this text encompasses the territory at the inter-
section of applied social research and program evaluation. Although basic
research is essential, it is not the focus of this book.
Approaches that are compatible with social justice—for example,
Stufflebeam’s (2001) category of social agenda/advocacy in evaluation—
are the focus of this book. The terms research and evaluation are not used
interchangeably, as there is uniqueness to each. (Throughout this book I use
either research or evaluation when I cite the text of an author who chooses
one term over the other.) Because of the common ground that research
and evaluation share, however, this text addresses the shared territory that
emerges when research and evaluation are conducted for social justice pur-
poses.
Paradigms
Paradigms became salient in the social research arena with the publication
of Thomas Kuhn’s Structure of Scientific Revolutions (1962), in which he
made visible the basic beliefs that guide scientific work and the processes by
which these beliefs are challenged and changed to create a paradigm shift.
While Kuhn wrote from the world of natural sciences and philosophy, the
concept of paradigms and their associated belief systems has provided con-
siderable stimulation in the world of social science research as well. Guba
and Lincoln (1989, 1994, 2005) made a major contribution to extending
the concept of paradigms in the social sciences in their explanation of (at
first) three paradigms: positivism, post-­positivism, and constructivism. In
their more recent work, they added critical theory, and the participatory
paradigm from Heron and Reason (2006). Earlier, I (Mertens, 1998) noted
four dominant paradigms in educational and psychological research: post-
­positivism, constructivism, pragmatism, and emancipatory (building on
Guba & Lincoln, 1989, and Lather, 1992). In 2005, I changed the name
of the emancipatory paradigm to transformative because of a desire to
emphasize the agency role for the people involved in the research. Rather
than being emancipated, we work together for personal and social trans-
formation. For the reader interested in pursuing other paradigms or the
philosophy of science further, many texts are available. The purpose of this
text is to explore the assumptions of the transformative paradigm and the
implications of those assumptions for research and evaluation in the social
sciences.

23. Introduction 3
Rationale for the Transformative Paradigm
Many dollars and much effort are put into research and evaluation that
are designed to investigate critical issues in society, such as literacy, mental
health, addiction, violence, poverty, and sickness and disease. Nevertheless,
people who are born into circumstances associated with a greater probabil-
ity of discrimination and oppression (due to physical, historical, economic,
or other factors) continue to experience lower access to resources, as well as
a greater likelihood that they will have a lower quality of life (whether due
to educational, health, psychological, or social variables). As Kuhn (1962)
noted, when anomalies arise that cannot be adequately addressed by the
existing paradigm of science, a revolution occurs in such a way as to pro-
vide a different avenue of approach to solving those intransigent problems.
The transformative paradigm emerged in response to individuals who have
been pushed to the societal margins throughout history and who are find-
ing a means to bring their voices into the world of research. Their voices,
shared with scholars who work as their partners to support the increase of
social justice and human rights, are reflected in the shift to transformative
beliefs to guide researchers and evaluators.
In this text, I offer the transformative paradigm as an overarching meta-
physical framework to address the anomalies that arise when researchers,
evaluators, and community members express frustration that their efforts
are falling short of the desired mark in terms of social justice. I put forth
this hypothesis:
If we ground research and evaluation in assumptions (covered in Chap-
ter 2) that prioritize the furtherance of social justice and human rights,
then we will utilize community involvement and research methodologies
that will lead to a greater realization of social change. I argue that the
rationale for the transformative paradigm rests in (1) ongoing challenges
in the world; (2) the need to acknowledge that addressing issues of power,
discrimination, and oppression can play a key role in redressing inequities;
and (3) supportive evidence from illustrative studies of the potential for
social change when researchers and evaluators operate within the assump-
tions of the transformative paradigm.
Breadth of Transformative Paradigm Applicability
Some readers may think that because they do not work with African Amer-
icans, Latinos, people with disabilities, Africans, Maoris, or deaf people
that the transformative paradigm cannot be applied to their work. This

24. 4 TRANSFORMATIVE RESEARCH AND EVALUATION
reasoning is fallacious for several reasons. The transformative paradigm
is applicable to people who experience discrimination and oppression on
whatever basis, including (but not limited to) race/ethnicity, disability,
immigrant status, political conflicts, sexual orientation, poverty, gender,
age, or the multitude of other characteristics that are associated with less
access to social justice. In addition, the transformative paradigm is appli-
cable to the study of the power structures that perpetuate social inequi-
ties. Finally, indigenous peoples and scholars from marginalized communi-
ties have much to teach us about respect for culture and the generation of
knowledge for social change. Hence, there is not a single context of social
inquiry in which the transformative paradigm would not have the potential
to raise issues of social justice and human rights.
To that end, illustrative studies are presented throughout the text that
provide specifics as to how assumptions associated with the transforma-
tive paradigm lead to methodological choices, involvement of community,
and use of results. Many of the examples are derived from my own work
with deaf people in regard to sexual abuse (Mertens, 1996), court access
(Mertens, 2000), parenting deaf and hard-of-­hearing children (Meadow-
Orlans, Mertens, & Sass-­ Lehrer, 2003), and my international work with
African, Israeli, and Bedouin women. I also draw on my PhD students’
dissertations on experiences of deaf people in international development
contexts (Wilson, 2005), the positive aspects of parenting a deaf child
(Szarkowski, 2002), resilience in black deaf high school graduates (Wil-
liamson, 2007), and discrimination against black deaf students in residen-
tial schools (McCaskill, 2005). These studies provide insights into how to
conduct research and evaluation within the deaf community, but they also
allow for generalization to other communities that are pushed to the mar-
gins of society.
I draw on the work of numerous researchers and evaluators who incor-
porate the transformative spirit across disciplines and methods—and in
many marginalized communities—for example:
Environmental health in Laotian immigrant communities (Silka, ••
2005)
HIV/AIDS prevention in Botswana (Chilisa, 2005)••
The Talent Development Model for education of African American ••
students (Thomas, 2004)
The peace efforts in Northern Ireland (Irwin, 2005)••
Health services for lesbian, gay, bisexual, and transgender youth ••
(Amsden & VanWynsberghe, 2005)

25. Introduction 5
Mental health services for Native Americans (Duran & Duran, ••
2000)
Literacy services in an urban setting for African American and ••
Latino students (Bledsoe, 2005)
Class-­action suit against the State of California on behalf of Latino ••
students (Fine, Weis, Pruitt, & Burns, 2004)
Algebra classes for low-­income and African American students ••
(Moses & Cobb, 2001)
Appropriate breast cancer screening services for women from mul-••
tiple ethnic groups (Chiu, 2003)
Understanding action and inaction with regard to social justice in ••
charter schools (Opfer, 2006)
Experiences of women in the engineering field (Watts, 2006)••
Cultural conflicts in reactions to the death of a child between the ••
dominant and Maori populations (Clarke & McCreanor, 2006)
Examination of lesbian, gay, bisexual, transgender, and queer repre-••
sentations in museums and outreach activities to individuals in this
community (Mertens, Fraser, & Heimlich, 2008)
Figure I.1 summarizes characteristics of a sample of studies that reflect
a transformative paradigmatic stance. These two samples illustrate three
common themes in transformative research and evaluation:
Underlying assumptions that rely on ethical stances of inclusion and ••
challenging oppressive social structures.
An entry process into the community that is designed to build trust ••
and make goals and strategies transparent.
Dissemination of findings in ways that encourage use of the results ••
to enhance social justice and human rights.
As I wander through the territory of research and evaluation, I worry
that what we do may not make any difference. As I look out in the world,
I know that there is such a need to address issues of social inequity, and I
believe that research and evaluation do have a place in making visible these
inequities and supporting social change to further social justice. Research
and evaluation are not the only tools that can be brought to bear to achieve
this goal. I have been inspired by many people whose contributions were
made outside of the research and evaluation communities, including ­Nelson

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

29. The Project Gutenberg eBook of Salaliittolaiset

30. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Salaliittolaiset
Romaani Ranskan vallankumouksesta
Author: Alexandre Dumas
Translator: Urho Kivimäki
Release date: June 22, 2024 [eBook #73892]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto, 1924
Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK
SALALIITTOLAISET ***

31. SALALIITTOLAISET
Romaani Ranskan vallankumouksesta
Kirj.
ALEXANDRE DUMAS
Ranskankielestä suomentanut
Urho Kivimäki
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1924.

32. SISÄLLYS:
     I. Kuningatar
    II. Kuningas
   III. Vanhoja tuttuja
    IV. Lukija saa ilokseen huomata, että herra de Beausire on
        p ysynyt entisellään
     V. Oidipos ja Lot
    VI. Gainain näyttää, että hän todella on mestarin mestari,
        kaikkien mestari
   VII. Puhutaan kaikesta muusta kuin lukkosepän ammatista
  VIII. Todistetaan, että Jumala holhoo humalaisia
    IX. Mitä on sattuma
     X. Tohtori Guillotinin kone
    XI. Iltaseurustelu Flora-paviljongissa
   XII. Mitä kuningatar oli karahvissa nähnyt Tavernayn linnassa
        kaksikymmentä vuot ta takaperin
  XIII. Ruumiin ja sielun lääkäri
   XIV. Monsieur kieltää Favrasin ja kuningas vannoo valan
        hal litusmuodolle
    XV. Aatelismies.
   XVI. Cagliostron ennustus toteutuu
  XVII. Grève-tori

33.  XVIII. Kuninkuus on pelastettu
   XIX. Paluu maatilalle
    XX. Pitou sairaanhoitajana
   XXI. Pitou uskottuna
  XXII. Pitou maantieteilijänä
 XXIII. Pitou varusmestarina
  XXIV. Apotti Fortier antaa uuden todistuksen
        v astavallankumouksellisesta mielialastaan
   XXV. Ihmisoikeuksien julistus
  XXVI. Ikkunan alla
 XXVII. Ukko Clouis ilmestyy jälleen näyttämölle
XXVIII. Haukka ja kyyhky
  XXIX. Väijytys
   XXX. Myrskyn jälkeen
  XXXI. Mirabeaun suuri petos
 XXXII. Elämäneliksiiri

34. I
Kuningatar
Kenraali de Lafayette ja kreivi Louis de Bouillé nousivat Marsan-
paviljongin pikkuportaita ja ilmoittautuivat ensimmäisen kerroksen
huoneistossa, missä kuningas ja kuningatar asuivat. [Romaani on
suoranaista jatkoa »Kreivitär de Charnylle». — Suom.]
Kaikki ovet avautuivat Lafayettelle. Vartiosotilaat tekivät kunniaa
kivääreillään, kamaripalvelijat kumarsivat, sillä he tunsivat helposti
kuninkaan palatsin hovimestarin, kuten Marat sanoi.
Kenraali opastettiin ensin kuningattaren luo; kuningas oli
työpajassaan ja hänen majesteetilleen mentiin ilmoittamaan heidän
tulostaan.
Kreivi de Bouillé ei ollut nähnyt Marie-Antoinettea kolmeen
vuoteen.
Näiden kolmen vuoden aikana olivat valtiosäädyt kokoontuneet,
Bastilji oli vallattu, ja lokakuun 5 ja 6 päivä oli eletty.

35. Kuningatar oli ehtinyt neljänteenneljättä ikävuoteensa,
»liikuttavaan ikäkauteen», sanoo Michelet, »jota Van Dyck on niin
mielellään maalannut, kypsyneen naisen, äidin ikäkauteen ja Marie-
Antoinettesta puhuttaessa erikoisesti kuningattaren ikäkauteen».
Kuluneitten kolmen vuoden aikana oli kuningatar saanut tuta
sydämen ja mielen suruja, kokea lemmen ja itserakkauden tuskia.
Nämä neljäneljättä ikävuotta ilmenivät tässä naispoloisessa silmien
seutuvilla lievinä, sinertävinä helmiäisvivahduksina, jotka juoruavat
vuodatetuista kyynelistä, unettomista öistä ja jotka paljastavat
räikeimmin sen syvän sielunsairauden, josta nainen — kuningatar tai
kuka muu tahansa — ei parane, jos se on häneen iskenyt.
Vangittu Maria Stuart oli samanikäinen, kun hänen voimakkaimmat
intohimonsa heräsivät, kun Douglas, Mortimer, Norfolk ja Babington
rakastuivat häneen, uhrautuivat ja kuolivat hänen hyväkseen.
Nähdessään tämän vangitun, vihatun, soimatun ja uhatun
kuningattaren — lokakuun 5 päivä oli osoittanut, etteivät nämä
uhkailut olleet pelkkiä sanoja — tunsi nuori Louis de Bouillé
ritarillisessa sydämessään syvää sääliä.
Naiset eivät erehdy milloinkaan siitä vaikutuksesta, jonka he
tekevät miehiin, ja koska kuningattaret ja kuninkaat ovat tottuneet
tuntemaan ihmisiä, mikä taito tavallaan on osa heidän
kasvatuksestaan, niin Marie-Antoinettekin tunsi kreivi de Bouillén heti
kun huomasi hänet, ja luotuaan häneen silmäyksen tiesi, että
hänellä oli edessään ystävä.
Siitä johtui, että ennenkuin kenraali ehti esitellä serkkunsa,
ennenkuin he ehtivät leposohvan luo, jolla kuningatar lojui, kohosi

36. tämä istumaan ja huudahti kuin vanhalle tutulle, jota on hauska
jälleen tavata, tai kuin palvelijalle, jonka uskollisuuteen voi luottaa:
»Ah, herra de Bouillé!»
Piittaamatta kenraali Lafayettesta hän ojensi kätensä nuorelle
miehelle.
Kreivi Louis empi hetken, hänen oli vaikea uskoa tällaista
suosionosoitusta todeksi.
Kuningattaren käsi oli yhä ojennettuna; kreivi laskeutui toiselle
polvelleen ja kosketti vapisevilla huulillaan tätä kättä.
Kuningatar-parka teki virheen ja hän teki niitä usein; ilman tätä
suosionosoitustakin de Bouillé oli hänen ystävänsä ja osoittaessaan
kreiville suosiotaan tällä tavalla Lafayetten nähden, joka ei ollut
milloinkaan sellaista häneltä saanut, merkitsi hän siten rajaviivan ja
loukkasi miestä, joka hänen olisi pitänyt ennen muita voittaa
ystäväkseen.
Kohteliaasti, kuten hänen tapansa aina oli, mutta ääni hieman
väristen sanoi Lafayette:
»Totisesti, parahin serkku, minä tosin tarjouduin esittelemään
teidät hänen majesteetilleen, mutta minusta tuntuu, että te
pikemminkin voisitte esitellä minut.»
Kuningatar oli niin iloinen nähdessään yhden niistä palvelijoista,
joihin tiesi voivansa luottaa, nainen oli niin ylpeä siitä vaikutuksesta,
jonka huomasi tehneensä kreiviin, että hän tunsi sydämessään sen
nuoruustulen lämmittävät säteet, jonka hän luuli jo sammuneen, ja
tunsi lähellään lehahduksen siitä keväästä ja rakkaudesta, joiden hän

37. uskoi jo kuolleen; hän kääntyi Lafayetteen päin ja sanoi Trianonin ja
Versaillesin aikoja muistuttava hymy huulilla:
»Herra kenraali, kreivi Louis ei ole ankara tasavaltalainen kuten te.
Hän tulee Metzistä eikä Amerikasta, hän ei tule Pariisiin perustuslakia
laatimaan, vaan osoittamaan minulle alttiuttaan. Älkää siis
kummastelko, jos minä, puolittain viralta pantu kuningatar-parka,
osoitan hänelle, maalta saapuneelle aatelismiehelle, suosiota, joka
kenties merkitsee hänelle jotakin, kun se teille…»
Ja kuningatar muikisti suutansa viehättävästi, veikistellen kuin
nuori tyttö, joka halusi sanoa: — kun taas te, herra Scipio, kun
sensijaan te, herra Cincinnatus, halveksitte moisia lapsellisuuksia.
»Madame», sanoi Lafayette »kunnioittavana ja alttiina olen aina
seissyt kuningattareni rinnalla, eikä hän ole milloinkaan käsittänyt
minun kunnioitustani eikä koskaan arvostanut minun alttiuttani. Siitä
koituu minulle suuri onnettomuus, vielä vakavampi kenties hänelle.»
Ja hän kumarsi.
Kuningatar loi häneen syvän ja kirkkaan katseen. Useammin kuin
kerran oli Lafayette lausunut hänelle tähän tapaan, useammin kuin
kerran hän oli pohtinut sitä, mutta onnettomuudekseen, kuten
Lafayette vastikään huomautti, hän tunsi vaistomaista
vastenmielisyyttä tuota miestä kohtaan.
»Kas niin, kenraali», virkkoi hän, »olkaa laupias ja suokaa minulle
anteeksi».
»Olisiko minun annettava teille anteeksi, madame? Entä mitä?»

38. »Tunteeni tätä de Bouillén kunnon sukua kohtaan, joka rakastaa
minua kaikesta sydämestään ja jonka edustajana ja sanansaattajana
tämä nuori mies on halunnut esiintyä. Hänen isänsä, hänen setänsä,
koko hänen sukunsa olin näkevinäni, kun hän astui huoneeseen, ja
hänen välityksellään suuteli se suku äsken kättäni huulillaan.»
Lafayette kumarsi jälleen.
»Ja nyt», jatkoi kuningatar, »anteeksiannon jälkeen rauha. Kelpo
kädenlyönti, kenraali, englantilaiseen tai amerikalaiseen tapaan».
Ja hän ojensi kätensä, kämmen ylöspäin.
Lafayette tarttui hitaasti ja kylmästi kuningattaren käteen ja sanoi:
»Pahoittelen, ettette milloinkaan muista minun olevan
ranskalaisen, madame. Eikä kuitenkaan ole pitkä aika lokakuun
kuudennesta marraskuun kuudenteentoista.»
»Olette oikeessa, kenraali», sanoi kuningatar ponnistellen ja
puristi hänen kättänsä. »Minä olen kiittämätön.»
Ja hän heittäytyi takaisin sohvalle kuin mielenliikutuksen
murtamana.
»Sen ei muuten pitäisi teitä kummastuttaa», jatkoi hän, »sillä
siitähän minua yleisesti soimataankin. — Kertokaa nyt, mitä uutta on
Pariisissa tapahtunut.»
Lafayettella oli nyt tilaisuus kostaa ja hän käytti sitä hyväkseen.
»Oh, madame», sanoi hän, »mikä vahinko, ettette ollut eilen
kansalliskokouksessa! Olisitte nähnyt liikuttavan näytelmän, joka

39. ihan varmasti olisi kuohuttanut sydäntänne. Muuan vanhus oli tullut
kiittämään onnesta, jonka kansalliskokous ja kuningas olivat hänelle
valmistaneet, sillä eihän kansalliskokous voi tehdä mitään ilman
kuninkaan suostumusta.»
»Muuan vanhus?» toisti kuningatar hajamielisenä.
»Niin, madame, mutta millainen vanhus! Ihmiskunnan kantaisä,
satakaksikymmenvuotias Jura-vuoriston maaorjatalonpoika. Hänen
jälkeläisensä viidessä sukupolvessa taluttivat hänet
kansalliskokouksen aitauksen eteen, missä hän kiitti kokousta
elokuun neljännen päivän asetuksesta. Käsitättekö madame, mies,
joka Ludvig neljännentoista aikana on ollut puoli vuosisataa orjana ja
senjälkeen vielä seitsemänkymmentä vuotta!»
»Mitä kansalliskokous teki sen miehen hyväksi?»
»Se nousi seisaalleen ja pakotti hänet istumaan ja panemaan lakin
päähänsä.»
»Ah!» huudahti kuningatar äänellä, joka oli ominainen vain
hänelle.
»Kohtaus oli varmaankin hyvin liikuttava. Mutta minä en ollut siellä.
Te, hyvä kenraali, tiedätte paremmin kuin kukaan muu», lisäsi hän
hymyillen, »etten voi aina olla missä haluan».
Kenraali teki eleen, joka merkitsi, että hän aikoi vastata, mutta
kuningatar jatkoi sallimatta hänen sanoa mitään:
»Minä olin sensijaan täällä ja otin vastaan vaimo Françoisin,
kansalliskokouksen onnettoman leipurin leski-poloisen, jolta

40. kansalliskokous antoi miehen murhata ovellaan. Mitä teki
kansalliskokous tuona päivänä, herra de Lafayette?»
»Madame», vastasi kenraali, »puhutte onnettomuudesta, joka on
mitä syvimmin pahoittanut Ranskan kansanedustajien mieltä.
Kansalliskokous ei voinut ehkäistä murhaa, mutta se on toki
rangaissut murhaajia.»
»Niin, mutta se rangaistus ei ole lohduttanut vaimo-parkaa, minä
vakuutan, ettei ole. Hän on ollut tulemaisillaan hulluksi ja hänen
pelätään synnyttävän kuolleen lapsen. Jos lapsi jää eloon, olen
luvannut ruveta sen kummiksi. Ja jotta kansa näkisi, etten ole niin
tunteeton kuin väitetään minun olevan sitä kohdanneille
onnettomuuksille, pyydän, herra kenraali, teidän suostumustanne
siihen, että kastetoimitus saataisiin pitää Notre-Damessa.»
Lafayette kohotti kätensä kuin henkilö, joka on valmistautunut
pyytämään puheenvuoroa ja on nyt mielissään, kun se on hänelle
myönnetty.
»Madame, lyhyen ajan kuluessa olette jo kahdesti viitannut
oletettuun vankeuteenne, jossa haluatte saada uskolliset palvelijanne
luulemaan minun teitä pitävän. Madame, minä kiiruhdan sanomaan
serkkuni läsnäollessa, toistan sen, jos on tarvis, Pariisille, Euroopalle,
koko maailmalle, kuten eilen kirjoitin herra Mounierille, joka
Dauphinén peräkulmilta saakka huokailee kuninkaallisen vankeuden
takia — madame, olette vapaa. Minä toivon, suorastaan rukoilen,
että te todistaisitte sen, kuningas ryhtymällä jälleen metsästelemään
ja matkustelemaan ja te, madame, lähtemällä hänen mukanaan.»
Kuningatar hymyili epäuskoisen henkilön hymyä.

41. »Lupauksenne ruveta leski-poloisen orpolapsen kummiksi todistaa,
että kuningatar on noudattanut niitä hyvän sydämen vaistoja, joita
jokainen hänen lähellään oleva on oppinut kunnioittamaan ja
rakastamaan. Kun kastetoimituksen aika koittaa, valitkoon
kuningatar kirkon, jossa hän haluaa sen pidettäväksi. Kuningatar
antakoon määräykset ja niiden määräysten mukaan kaikki tapahtuu.
Ja nyt», jatkoi kenraali kumartaen, »minä odotan määräyksiä, joilla
teidän majesteettinne suvaitsee kunnioittaa minua tänään».
»Tänään, hyvä kenraali», vastasi kuningatar, »ei minulla ole
esittää teille muuta pyyntöä kuin kutsua serkkunne, jos hän vielä jää
pariksi päiväksi Pariisiin, saapumaan kanssanne rouva de Lamballen
iltakutsuihin. Tiedättehän, että hän ottaa vastaan sekä omasta että
minun puolestani?»
»Ja minä, madame», vastasi Lafayette, »käytän hyväkseni tätä
kaksinkertaista kutsua ja pyydän teidän majesteettianne uskomaan,
että mikäli minua ei ole niissä piireissä varemmin nähty, on se
johtunut siitä, että olette unohtanut mainita haluavanne nähdä minut
niissä.»
Kuningattaren vastauksena oli pään nyökkäys ja hymy.
Se oli hyvästely.
Kumpikin otti siitä oman osansa:
Lafayette kumarruksen, kreivi Louis hymyn.
Molemmat vetäytyivät ovelle, toinen entistäkin
katkeroituneempana, toinen vieläkin alttiimpana.

42. II
Kuningas
Kuningattaren huoneistosta poistuessaan vieraat tapasivat oven
ulkopuolella kuninkaan kamaripalvelijan, François Huen, joka odotteli
heitä.
Kuningas oli — niin selitti kamaripalvelija — aloittanut erään hyvin
tärkeän lukkotyön ja pyysi senvuoksi herra de Lafayettea nousemaan
hänen luokseen pajaan.
Saapuessaan Tuileries-palatsiin oli Ludvig XVI heti tiedustellut,
oliko talossa pajaa, ja saatuaan kuulla, että Katariina de Medicin ja
Philibert de Lormen rakennuspiirustuksista oli tykkänään unohdettu
tämä hänen mielestään tuiki välttämätön työhuone, oli hän valinnut
toisesta kerroksesta, makuusuojansa yläpuolelta tilavan
ullakkohuoneen, johon pääsi sekä ulko- että sisäportaita myöten.
Kaikkien niiden vakavien puuhien ohella, jotka viiden viikon aikana
Ludvig XVI:n muutettua Tuilerieihin olivat kasaantuneet hänen
hoidettavakseen, hän ei ollut hetkeksikään unohtanut pajaansa. Siitä
oli tullut hänen keppihevosensa. Hän itse oli valvonut sen

43. sisustamista, määrännyt palkeitten, ahjon, alasimen, viilapenkin ja
työkalupöydän paikan. Edellisenä iltana oli paja saatu kuntoon:
pyöröviilat, sekaviilat, kääntöviilat, talttaviilat, kouruviilat olivat
paikoillaan, takovasarat, ristivasarat, moukarit riippuivat nauloissaan,
laakapihdit, pyöröpihdit, sudenpitopihdit, ottimet, näpistimet olivat
käden ulottuvilla. Ludvig XVI ei jaksanut kauempaa pidättäytyä, vaan
oli jo varhain aamulla käynyt käsiksi tähän työhön, joka oli hänelle
niin suurta rattoa ja jossa hän olisi voinut päästä mestariksi elleivät,
kuten olemme nähneet, mestari Gamainin haikeaksi pettymykseksi
sellaiset öykkärit kuin Turgot, Calonne ja Necker olisi häirinnet häntä
tässä jalossa puuhassa puhumalla hänelle ei vain Ranskan asioista,
mikä mestari Gamaininkin mielestä oli paikallaan, vaan myöskin ja
ihan suotta Brabantin, Itävallan, Englannin, Amerikan ja Espanjan
asioista.
Tämä seikka siis selittää, miksei Ludvig XVI, joka oli päässyt
parhaaseen työnvauhtiin, ollut mennyt alas Lafayettea tapaamaan,
vaan oli pyytänyt kenraalia tulemaan ylös hänen luokseen.
Ehkä hän lisäksi halusi osoittaa kansalliskaartin päällikölle
majesteettia lukkoseppänä osoitettuaan hänelle varemmin heikkoutta
kuninkaana?
Koska kamaripalvelija ei katsonut sopivaksi opastaa vieraita
kuninkaan huoneiston kautta ja yksityisportaita myöten
kuninkaalliseen pajaan, ohjasi hän kenraalin ja kreivi Louisin
käytävien kautta ja isoja portaita myöten, mikä pidensi heidän
matkaansa aika lailla.
Tämä poikkeaminen lyhimmästä tiestä antoi nuorelle kreiville
sopivan tilaisuuden tuumailla.

44. Hän siis tuumaili.
Niin mielissään kuin olikin hänen osakseen tulleesta ystävällisestä
vastaanotosta huomasi hän kuitenkin, ettei kuningatar ollut häntä
odottanut. Ei sanaakaan, joka olisi ilmaissut salaisen ajatuksen, ei
ainoatakaan salaperäistä elettä, joka olisi merkinnyt, että
kuninkaallinen vanki, joka hän väitti olevansa, tiesi mihin toimeen
hänet oli valittu ja kaikkein vähimmin arveli hänen tulleen
pelastamaan häntä vankeudesta. Se oli muuten täysin
sopusoinnussa Charnyn väitteen kanssa, että näet kuningas oli
pitänyt kaikilta, yksinpä kuningattareltakin salassa, mikä oli hänen
matkansa tarkoitus.
Vaikka kreivi Louis olikin mielissään saadessaan jälleen nähdä
kuningattaren, arveli hän kuitenkin, ettei saisi tältä selville
tehtävänsä ratkaisua.
Hänen täytyisi nyt kuninkaan sanoista ja eleistä, jotka olisivat
tarkoitetut vain hänen tajuttavikseen, tehdä johtopäätöksensä, että
Ludvig XVI olisi tarkemmin kuin kenraali Lafayette selvillä hänen
Pariisin-matkansa varsinaisesta tarkoituksesta.
Pajan oven edessä kamaripalvelija kääntyi ja, koska ei tuntenut
herra de Bouilléta, kysyi:
»Kenet ilmoitan?»
»Ilmoittakaa kansalliskaartin ylikenraali. Minä itse aion esitellä
tämän herrasmiehen hänen majesteetilleen.»
»Kansalliskaartin herra ylikenraali», sanoi kamaripalvelija
avattuaan oven.

45. Kuningas kääntyi.
»Ahaa», sanoi hän, »tekö siellä olettekin, herra de Lafayette?
Suokaa anteeksi, että olen kutsuttanut teidät tänne ylös, mutta
lukkoseppä vakuuttaa, että olette tervetullut hänen pajaansa.
Miilunpolttaja sanoi esi-isälleni Henrik neljännelle: 'Miilunpolttaja on
isäntä omassa talossaan.' Minä puolestani sanon teille, herra
kenraali: Te olette isäntä sekä sepän että kuninkaan talossa!»
Kuten huomaamme, aloitti Ludvig XVI keskustelun melkein yhtä
hyökkäävästi kuin Marie-Antoinettekin.
»Sire», sanoi kenraali, »minkälaisissa olosuhteissa minulla onkin
kunnia päästä kuninkaan puheille, missä kerroksessa ja
minkälaisessa asussa hän ottaakin minut vastaan, on kuningas
sittenkin aina kuningas, ja se, joka tällä hetkellä kumartaa hänelle
mitä nöyrimmin, on alati hänen uskollinen alamaisensa ja altis
palvelijansa».
»Sitä en epäilekään, markiisi. Mutta ette tule yksin? Oletteko
vaihtanut ajutanttia? Onko tuo nuori upseeri anastanut Gouvionin tai
Romeufin paikan?»
»Tämä nuori upseeri, sire, — ja minä pyydän teidän
majesteetiltanne lupaa esitellä hänet teille, — on minun serkkuni,
kreivi Louis de Bouillé, Monsieurin ratsuväen kapteeni.» [Isolla
alkukirjaimella kirjoitettuna Monsieur tarkoittaa kuninkaan lähintä
veljeä, kuten lukija muistanee. — Suom.]
»Ah!» huudahti kuningas ääni lievästi värähtäen, minkä nuori
aatelismies huomasi. »Vai niin, kreivi Louis de Bouillé, Metzin
komentajan, markiisi de Bouillén, poika.»

46. »Vallan oikein, sire», vastasi nuori mies vilkkaasti.
»Ah, kreivi Louis de Bouillé, suokaa anteeksi, etten tuntenut teitä
heti; olen likinäköinen… Entä milloin lähditte Metzistä?»
»Viisi päivää sitten, sire, ja koska olen tullut Pariisiin
asianomaisetta luvatta, vain isäni erikoisluvalla, olen pyytänyt
sukulaistani, herra de Lafayettea, hankkimaan minulle kunnian tulla
esitellyksi teidän majesteetillenne.»
»Herra de Lafayettea! Siinä olette tehnyt järkevästi, herra kreivi.
Kukaan muu ei olisi voinut esitellä teitä minä hetkenä tahansa eikä
tämä esittely olisi ollut kenenkään toisen toimittamana minulle niin
mieluista kuin hänen.»
Sanat minä hetkenä tahansa ilmaisivat, että Lafayettella yhä oli
oikeus päästä kuninkaan huoneisiin, kuten Versaillesissa.
Ludvig XVI:n sanat olivat muuten riittäneet ilmaisemaan nuorelle
miehelle, että hänen tuli olla varuillaan. Kysymys: »Milloin lähditte
Metzistä?» merkitsi: »Lähdittekö Metzistä senjälkeen kuin kreivi de
Charny sinne saapui?»
Sanantuojan vastaus puolestaan oli riittävä kuninkaalle. »Lähdin
Metzistä viisi päivää sitten ja olen Pariisissa asianomaisetta luvatta,
vain isäni erikoissuostumuksella» merkitsi: »Niin, sire, olen tavannut
herra de Charnyn, ja isäni on lähettänyt minut neuvottelemaan
teidän majesteettinne kanssa ja saamaan varmuuden, että kreivi
liikkuu kuninkaan asioilla.»
Lafayette silmäili uteliaana ympärilleen. Monet olivat käyneet
kuninkaan työhuoneessa, hänen neuvottelusalissaan, hänen

47. kirjastossaan, vieläpä hänen rukoussuojassaankin, mutta vain
harvojen oli sallittu käväistä pajassa, missä kuningas oli oppilas ja
missä todellinen kuningas, todellinen mestari oli Gamain.
Kenraali huomasi sen mallikelpoisen järjestyksen, johon kaikki
työkalut oli pantu — mikä ei muuten ollutkaan merkillistä, koska
kuningas vasta tänä aamuna oli aloittanut työnsä.
Hue oli auttanut häntä ja painanut palkeita.
»Teidän majesteettinne», aloitti Lafayette hieman hämillään, kun
joutui keskustelemaan kuninkaan kanssa, joka otti hänet vastaan
paitahihasillaan, viila kädessä ja nahkaesiliina vyötäisillä, »teidän
majesteettinne on ryhtynyt tärkeään työhön?»
»Niin olen, kenraali. Yritän lukkosepän mestarinäytettä: lukkoa!
Sanon sen teille, jotta voisitte vastata Maratille, jos hän saatuaan
kuulla minun laitattaneen kuntoon työpajan väittää minun takovan
kahleita Ranskaa varten, voisitte vastata, että hänen väitteessään ei
ole perää… Ette ole kisälli ettekä mestari, herra de Bouillé?»
»En, sire. Mutta olen oppilas ja jos voisin jotenkuten auttaa teidän
majesteettianne…»
»Niin, tosiaankin, hyvä serkku», keskeytti Lafayette hänet,
»imettäjänne mies oli lukkoseppä vai kuinka? Ja eikö isänne, joka oli
Emilen kirjoittajan melko maltillinen ihailija, sanonut, että jos hän
olisi kasvatuksessanne noudattanut Jean-Jacquesin ohjeita hän olisi
teistä tehnyt lukkosepän?»
»Vallan oikein, monsieur, ja senvuoksi äsken uskalsinkin sanoa
hänen majesteetilleen, että mikäli hän tarvitsisi oppilasta…»

48. »Oppilas ei suinkaan olisi hyödytön, monsieur», sanoi kuningas,
»mutta tällä haavaa minä tarvitsisin mestaria».
»Minkälaista lukkoa teidän majesteettinne siis valmistelee?» kysyi
nuori kreivi, puolittain tuttavallisesti; kuninkaan työpuku ja paikka,
jossa hän nyt oli, muka oikeuttivat hänet esiintymään
tutunomaisesti. »Kaksoissalpalukkoako, tiirikoimatonta lukkoako,
patenttilukkoako, yhdistelmälukkoako vaiko kestävyyslukkoa?»
»Jopa peräti, serkku hyvä!» huudahti Lafayette. »En tiedä, mihin
kelpaatte käytännön miehenä, mutta teoreetikkona tunnutte olevan
asioista selvillä, en sano ammattiasioista, koska muuan kuningas on
sen ammatin jalostanut taiteeksi.»
Ludvig XVI oli kuunnellut ilmeisesti hyvillään nuoren aatelismiehen
esitystä lukkolajien nimistöstä.
»Ei», vastasi hän, »siitä tulee yksinkertaisesti salalukko, niin
sanottu Bernhardin lukko, jonka voi avata molemmilta puolilta. Mutta
minä pelkään, että työ ylittää voimani. Ah, olisipa täällä nyt Gamain-
poloinen, hän, joka sanoi itseään mestarin mestariksi, kaikkien
mestariksi!»
»Onko se kunnon mies siis kuollut, sire?»
»Ei», vastasi kuningas ja loi nuoreen mieheen syrjäsilmäyksen,
joka oli ilmaisevinaan: — Ymmärtäkää puolesta sanasta. — »Ei, hän
on Versaillesissa Réservoire-kadun varrella. Se kelpo mies ei uskalla
tulla katsomaan minua tänne Tuilerieihin.»
»Miksei, sire?» kysyi Lafayette.

49. »Koska hän pelkää maineensa pilaantuvan. Ranskan kuninkaan
kanssa ei ole nykyisin hyvä seurustella, hyvä kenraali. Todistuksena
siitä on, että kaikki ystäväni ovat mitkä Lontoossa, mitkä Koblenzissa
tai Torinossa. Mutta, hyvä kenraali», jatkoi kuningas, »ellette pidä
sopimattomana, että hän tulisi oppilaansa kanssa minua hieman
auttamaan, lähettäisin hänelle jonakin päivänä kutsun saapua
tänne».
»Sire», vastasi Lafayette kerkeästi, »teidän majesteettinne tietää
hyvin, että olette vapaa kutsumaan tänne kenet hyvänsä ja
ottamaan vastaan kenet haluatte».
»Niinpä kyllä, mutta vain sillä ehdolla, että vartijasotilaanne
tutkivat tulijat kuten rajalla tutkitaan salakuljettajia. Gamain-poloinen
luulisi olevansa hukassa, jos hänen työkalupussiaan pidettäisiin
panoslaukkuna ja hänen viilojaan puukkoina!»
»Sire, enpä tosiaankaan tiedä, kuinka pyytäisin anteeksi teidän
majesteetiltanne, mutta minä olen vastuussa kuninkaan hengestä
Pariisille, Ranskalle, koko Euroopalle enkä voi olla kyllin varovainen
säilyttääkseni tämän kallisarvoisen hengen. Äsken mainitun kelpo
miehen suhteen taas kuningas voi itse antaa haluamansa
määräykset.»
»Hyvä on. Kiitos, herra kenraali. Mutta sillä asialla ei ole kiirettä.
Vasta kahdeksan, kymmenen päivän perästä tarvitsen häntä», lisäsi
hän ja loi kreivi de Bouilléhen syrjäsilmäyksen, »häntä ja hänen
oppilastaan. Lähetän hänen luokseen kamaripalvelijani Dureyn, joka
on hänen ystäviään.»
»Ja hänen tarvitsee, sire, vain esittäytyä päästäkseen kuninkaan
puheille. Hänen nimensä pätee tunnussanaksi. Jumala varjelkoon,

50. sire, minua joutumasta nimitettäväksi vanginvartijaksi,
ovenvartijaksi, avainkimpun haltijaksi! Milloinkaan ei ole kuningas
ollut niin vapaa kuin te nyt olette. Minä tulinkin rukoilemaan teidän
majesteettianne ryhtymään jälleen metsästyksiinne ja
retkeilyihinne.»
»Oh, metsästyksiini! Ei, kiitos! Ja kuten huomaatte, minulla on nyt
muuta mielessä. Retkeilyjeni laita on toinen; Versaillesista Pariisiin
tekemäni matka on parantanut minut retkeilykuumeesta, ainakin niin
isossa seurassa tehtävien retkeilyjen.»
Ja kuningas loi jälleen syrjäsilmäyksen nuoreen kreiviin, joka
räpäyttämällä silmäluomiaan ilmoitti ymmärtäneensä kuninkaan
sanojen tarkoituksen.
»Sanokaapa nyt, hyvä herra», virkkoi Ludvig XVI ja kääntyi
puhuttelemaan nuorta kreiviä, »kuinka pian lähdette Pariisista
palataksenne isänne luo».
»Sire», vastasi nuori mies, »lähden Pariisista parin kolmen päivän
perästä, mutta en palatakseni Metziin. Isoäitini asuu Versaillesissa
Réservoire-kadun varrella ja minun on käytävä häntä tervehtimässä.
Ja lisäksi uskoi isäni huolekseni järjestää erään melko tärkeän
perheasian, ja vasta kahdeksan kymmenen päivän perästä tapaan
henkilön, jonka ohjeita minun on tässä asiassa noudatettava. Isäni
luokse pääsen palaamaan siis vasta joulukuun alkupäivinä, ellei
kuningas joistakin erikoissyistä toivo minun kiirehtivän paluuta
Metziin.»
»En, monsieur», sanoi kuningas. »Ottakaa aikaa, käykää
Versaillesissa, suorittakaa tehtävät, jotka markiisi on teille uskonut,
ja kun olette niistä selviytynyt, menkää sanomaan hänelle, etten

51. unohda häntä, että tiedän hänet uskollisimmaksi alamaisekseni ja
että jonakin päivänä suosittelen häntä herra de Lafayettelle, jotta
kenraali puolestaan suosittelisi häntä herra du Portailille.»
Lafayette hymyili teennäisesti kuullessaan tämän uuden
viittauksen hänen kaikkivaltaansa.
»Sire», sanoi hän, »olisin jo aikoja sitten suositellut teidän
majesteetillenne de Bouilléta, isää ja poikaa, ellei minulla olisi
kunniaa olla heidän sukulaisensa. Pelko, että voitaisiin väittää minun
käyttävän hyväkseni kuninkaan suosiota omaisteni eduksi, on tähän
saakka pidättänyt minua tekemästä tätä oikeutta.»
»No, se sopii mainiosti, herra de Lafayette. Puhumme siitä
myöhemmin, vai kuinka?»
»Salliiko kuningas minun huomauttaa, että isäni pitää epäsuosion
osoituksena, suorastaan vihamielisenä tekona jokaista ylennystä,
joka kokonaan tai osittain riistäisi häneltä mahdollisuuden palvella
teidän majesteettianne.»
»Oh, se on ymmärrettävää, kreivi», virkkoi kuningas, »enkä minä
salli, että herra de Bouillén asemaan kajotaan muulla tavalla kuin
että se vieläkin paremmin vastaa sekä hänen että minun toiveitani.
Jättäkää se herra de Lafayetten ja minun huolekseni ja lähtekää
huvittelemaan, mutta älkää silti unohtako omia asioitanne. Hyvästi,
herrat, hyvästi!»
Hän sanoi jäähyväisensä majesteetin ilmein, joka oli omituisena
vastakohtana hänen arkipäiväiselle puvulleen.

52. Kas niin, — tuumi hän sitten oven sulkeuduttua, — luulenpa, että
se nuori mies ymmärsi minut ja että kahdeksan, kymmenen päivän
perästä minä saan tänne mestari Gamainin ja hänen oppilaansa
auttamaan minua lukon teossa.

53. III
Vanhoja tuttuja
Samana päivänä, jolloin Louis de Bouillélla oli kunnia päästä ensin
kuningattaren, sitten kuninkaan puheille, sattui kello viiden ja
kuuden välillä Juiverie-kadun varrella olevan vanhan, synkän,
ränstyneen talon kolmannessa ja viimeisessä kerroksessa kohtaus,
jota nyt pyydämme lukijoitamme tulemaan katsomaan.
Edellytämme tietenkin, että tapaamme heidät Pont au Change-
sillan päässä astumassa omista ajoneuvoistaan tai vuokrarattailta,
aina sen mukaan, onko heillä varaa panna vuosittain kuusituhatta
livreä ajuriin, hevosiin ja vaunuihin tai maksaa päivittäin
kolmekymmentä souta yksinkertaisista, numeroiduista ajurinrattaista.
Heidän kanssaan menemme Pont au Changen yli, tulemme
Pelleterie-kadulle ja saatamme heitä Juiverie-kadulle, missä
pysähdymme kolmannelle portille vasemmalta.
Tiedämme varsin hyvin, ettei tämä portti — jota talon asukkaat
eivät edes viitsi sulkea, sillä he tietävät olevansa täysin turvattuja
herrojen varkaiden öisiltä vieraskäynneiltä — ole erikoisen
houkutteleva katsella. Mutta me tarvitsemme, kuten olemme jo

54. maininneet, niitä vuokralaisia, jotka asuvat tämän talon
ullakkohuoneissa, ja koska he eivät tule meitä tapaamaan, on
meidän, rakas lukija tai lukijatar, mentävä urheasti heidän luokseen.
Katsokaa ensi töiksenne, että seisotte tukevasti jaloillanne, jottette
kompastu siihen sitkeään liejuun, joka on pimeän ja ahtaan
porttikäytävän pohjana, minne nyt tunkeudumme. Kietokaamme
puku tiukempaan ympärillemme, jotteivät ne pääsisi edes
hipaisemaan käytävästä lähtevien, kosteitten ja likaisten portaitten
seiniä. Ahtaat rappuset luikertavat ylös kuin huonosti yhteen liitetyt
käärmeenpalaset. Kohottakaamme nenämme alle hajuvesipullo tai
painakaamme kasvoillemme tuoksunenäliina, jotta herkin ja
aristokraattisin aisteistamme, hajuaisti, välttäisi vähäisimmänkin
kosketuksen portaitten typenpitoisen ilman kanssa, jota joutuu
hengittämään suun, sierainten ja silmien kautta. Pysähtykäämme
lopuksi kolmannen kerroksen tasokkeelle oven eteen, jolle jonkun
taiteilija-alokkaan viaton käsi on liidulla piirtänyt kuvioita, joita
ensimmältä voisi luulla kabbalistisiksi salamerkeiksi, mutta jotka pian
huomaa kehnoiksi yrityksiksi esittää Leonardo da Vincien, Rafaelien,
Michelangelojen jaloa taidetta.
Tänne ehdittyämme kurkistakaamme avaimenreiästä, jotta te,
rakas lukija ja lukijatar, voisitte tuntea, jos teillä on tarkka muisti,
henkilöt, jotka sitä tietä näette. Ellette satu heitä ulkonäöstä enää
tuntemaan, painakaa korvanne avaimenreiälle ja kuunnelkaa ja
kunhan vain olette lukenut meidän kirjamme Kuningattaren
kaulanauhasta, pitäisi kuulon tulla näön avuksi, sillä aistimmehan
ylimalkaan täydentävät toisiaan.
Mutta kuvatkaamme ensin, mitä avaimenreiästä näemme.

55. Näemme köyhyyttä ilmaisevan huoneen ja huoneessa kolme
asukasta; nämä asukkaat ovat mies, nainen ja lapsi.
Mies on viidenviidettä vanha ja näyttää viidenkuudetta vuoden
ikäiseltä, nainen neljänneljättä ja näyttää nelikymmenvuotiaalta,
lapsi on viisivuotias ja näyttää yhtä vanhalta. Se ei ole ehtinyt vielä
vanhentua kahdesti.
Miehen yllä on ranskalaisen henkivartiokersantin vanha asetakki,
joka heinäkuun 14 päivänä nousi arvoon, päivänä, jolloin
ranskalaiset kaartinsoturit liittyivät kansaan ja vaihtoivat laukauksia
de Lambescin saksalaisten sekä de Besenvalin sveitsiläisten kanssa.
Miehen kädessä on täydellinen korttileikki, jossa on kaikki värit ja
kortit ässästä ylöspäin kuninkaaseen saakka; hän yrittää sadatta,
tuhannetta, kymmenettätuhannetta kertaa erästä pettämätöntä
korttitemppua, martingalea. Hänen vierellään lojuu paperiarkki,
johon on pistetty läpiä tiuhaan kuin tähtiä on taivaalla.
Sanoimme lojuu ja kiiruhdamme heti oikaisemaan väitteemme,
sillä on vallan väärin sanoa, että tuo paperiarkki lojui, koskapa peluri
— hän on kiistämättömästi peluri — ottaa sen yhtenään käteensä ja
tutkii sitä joka viides minuutti.
Naisen yllä on ikäkulu silkkipuku. Hänessä näkyy köyhyys sitäkin
selvemmin kun se esiintyy entisen loiston rippeitten seassa. Hänen
niskasykkyrälle laitettua tukkaansa pitää koossa kuparikampa, joka
aikoinaan on ollut kullattu. Hänen kätensä ovat moitteettoman
puhtaat ja tämän puhtauden avulla säilyttäneet tai oikeammin
saaneet eräänlaisen aristokraattisen leiman. Hänen kyntensä, joita
parooni de Taverney raakamaiseen tapaansa sanoi kavioksi, ovat
päistään taidokkaasti pyöristetyt. Hänen risaisten sukkien

56. peittämissä jaloissaan on haalistuneet, irvistelevät puolikengät, jotka
nekin ovat joskus nähneet kultaa ja silkkiä.
Hänen kasvonsa ovat, kuten olemme jo maininneet, neljän- tai
viidenneljättä ikäisen kasvot. Jos niitä olisi käsitelty kaikilla silloisen
ajan kaunistuskeinoilla, olisi tämä nainen ihan hyvin voinut väittää
olevansa siinä iässä, jolloin, kuten apotti de Celle sanoo, naiset
yhden jopa kahdenkin viisivuotiskauden ajan itsepintaisesti pysyvät
— yhdeksänkolmatta vuoden vanhoina. Mutta puna- ja valkojauheen
puuttuessa nämä kasvot, joiden oli mahdoton salata kärsimysten ja
kurjuuden, näiden ajan liittolaisten, aikaansaamaa hävitystä,
näyttivät neljää viittä vuotta vanhemmilta kuin ne oikeastaan olivat.
Mutta näitä kuihtuneita kasvoja katsellessaan tulee ajatelleeksi
yhtä ja toista, ja vaikkei saakaan vastausta — sillä ajatus, niin kerkeä
kuin se onkin liitämään, epäröi tunkeutua moisiin etäisyyksiin —
kysyy silti itseltään, missä kultapalatsissa, missä kuuden hevosen
vetämissä vaunuissa, missä kuninkaallisessa ilmapiirissä onkaan
nähty eräät säteilevät kasvot, joista nämä ovat vain kalpeaa
heijastusta.
Lapsi on, kuten sanottu, viiden vuoden ikäinen. Hänen tukkansa
on kähärä, posket pyöreät kuin omena. Hänellä on äitinsä häijyt
silmät, isänsä herkuttelijansuu ja eleissään molempien velttoutta ja
oikullisuutta.
Hänen yllään on vaaleanpunainen nukkavieru samettimekko.
Pureskellessaan leipää, jolle on levitetty läheisestä sokerileipomosta
hankittua hilloa, nyhtää hän vanhasta vaaleanharmaasta
huopahatusta irti vanhan kolmivärinauhan väärennettyjä
kultahetaleita.

57. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com