Understanding Climate Change Feedbacks 1st Edition Panel On Climate Change Feedbacks

Understanding Climate Change Feedbacks 1st Edition Panel On Climate Change Feedbacks
Understanding Climate Change Feedbacks 1st Edition Panel On Climate Change Feedbacks
Understanding Climate Change Feedbacks 1st Edition Panel On Climate Change Feedbacks

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Understanding Climate Change Feedbacks 1st Edition
Panel On Climate Change Feedbacks
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/understanding-climate-
change-feedbacks-1st-edition-panel-on-climate-change-
feedbacks/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Climate Change 2007 Mitigation of Climate Change Working
Group III contribution to the Fourth Assessment Report of
the IPCC Climate Change 2007 1st Edition Intergovernmental
Panel On Climate Change https://ebookultra.com/download/climate-change-2007-mitigation-of-
climate-change-working-group-iii-contribution-to-the-fourth-
assessment-report-of-the-ipcc-climate-change-2007-1st-edition-
intergovernmental-panel-on-climate-change/
Limiting the Magnitude of Future Climate Change America s
Climate Choices 1st Edition America'S Climate Choices:
Panel On Limiting The Magnitude Of Future Climate Change
https://ebookultra.com/download/limiting-the-magnitude-of-future-
climate-change-america-s-climate-choices-1st-edition-americas-climate-
choices-panel-on-limiting-the-magnitude-of-future-climate-change/
Reporting on Climate Change Understanding the Science 3rd
Edition Bud Ward
https://ebookultra.com/download/reporting-on-climate-change-
understanding-the-science-3rd-edition-bud-ward/
Managing the Risks of Extreme Events and Disasters to
Advance Climate Change Adaptation Special Report of the
Intergovernmental Panel on Climate Change 1st Edition
Christopher B. Field https://ebookultra.com/download/managing-the-risks-of-extreme-events-
and-disasters-to-advance-climate-change-adaptation-special-report-of-
the-intergovernmental-panel-on-climate-change-1st-edition-christopher-
b-field/

3. Climate Change and Climate Modeling Neelin J.D.
https://ebookultra.com/download/climate-change-and-climate-modeling-
neelin-j-d/
Climate Causes and Effects of Climate Change 1st Edition
Dana Desonie
https://ebookultra.com/download/climate-causes-and-effects-of-climate-
change-1st-edition-dana-desonie/
Climate Change Impacts on Freshwater Ecosystems 1st
Edition Martin Kernan
https://ebookultra.com/download/climate-change-impacts-on-freshwater-
ecosystems-1st-edition-martin-kernan/
Climate Change Justice Eric A. Posner
https://ebookultra.com/download/climate-change-justice-eric-a-posner/
Climate Change and Cities First Assessment Report of the
Urban Climate Change Research Network 1st Edition Cynthia
Rosenzweig
https://ebookultra.com/download/climate-change-and-cities-first-
assessment-report-of-the-urban-climate-change-research-network-1st-
edition-cynthia-rosenzweig/

5. Understanding Climate Change Feedbacks 1st Edition
Panel On Climate Change Feedbacks Digital Instant
Download
Author(s): Panel on Climate Change Feedbacks, Climate Research Committee,
National Research Council
ISBN(s): 9780309527446, 0309527449
Edition: 1
File Details: PDF, 1.03 MB
Year: 2003
Language: english

7. Understanding
Climate Change
Feedbacks






Panel on Climate Change Feedbacks
Climate Research Committee
Board on Atmosp heric Sciences and Climate
Division on Earth and Life Studies

8. THE NATIONAL ACADEMIES PRESS • 500 Fifth Street, N.W. • Washington, D.C. 20001

NOTICE: The project that is the subject of this report was approved by the Governing Board of the
National Research Council, whose members are drawn from the councils of the National Academy
of Sciences, the National Academy of Engineering, and the Institute of Medicine. The members of
the committee responsible for the report were chosen for their special competences and with regard
for appropriate balance.

This study was supported by Contract No. NASW-01008 between the National Academy of
Sciences and the U.S. Global Change Research Program (through the National Aeronautic and Space
Administration) and Grant No. ATM-0136349 between the National Academy of Sciences and the
National Science Foundation. Any opinions, findings, conclusions, or recommendations expressed in
this publication are those of the author(s) and do not necessarily reflect the views of the organizations or agencies that provided support for the project.

International Standard Book Number 0-309-09072-5 (Book)
International Standard Book Number 0-309-52744-9 (PDF)
Library of Congress Control Number 2003115368

Additional copies of this report are available from the National Academies Press, 500 Fifth Street,
N.W., Lockbox 285, Washington, DC 20055; [phone] or [phone] (in the Washington
metropolitan area); Internet, http://www.nap.edu

Cover: A vortex street near the Canary Islands. A vortex street often occurs when cloud formations
over the ocean are disturbed by wind passing over land or another obstacle. In this Moderate
Resolution Imaging Spectroradiometer (MODIS) image from July 5, 2002, marine stratocumulus
clouds have arranged themselves in rows, or streets, which are usually parallel to the direction of
wind flow. Downwind of obstacles, in this case, the Canary Islands off the west African coast,
eddies create turbulent patterns called vortex streets. Marine boundary layer clouds have a large
effect on Earth's energy balance and understanding them is important to predicting the response of
climate to human activities.

Copyright 2003 by the National Academy of Sciences. All rights reserved.

Printed in the United States of America

9. The National Academy of Sciences is a private, nonprofit, self-perpetuating society of
distinguished scholars engaged in scientific and engineering research, dedicated to the
furtherance of science and technology and to their use for the general welfare. Upon the
authority of the charter granted to it by the Congress in 1863, the Academy has a mandate
that requires it to advise the federal government on scientific and technical matters. Dr.
Bruce M. Alberts is president of the National Academy of Sciences.

The National Academy of Engineering was established in 1964, under the charter of the
National Academy of Sciences, as a parallel organization of outstanding engineers. It is
autonomous in its administration and in the selection of its members, sharing with the
National Academy of Sciences the responsibility for advising the federal government.
The National Academy of Engineering also sponsors engineering programs aimed at
meeting national needs, encourages education and research, and recognizes the superior
achievements of engineers. Dr. Wm. A. Wulf is president of the National Academy of
Engineering.

The Institute of Medicine was established in 1970 by the National Academy of Sciences
to secure the services of eminent members of appropriate professions in the examination
of policy matters pertaining to the health of the public. The Institute acts under the
responsibility given to the National Academy of Sciences by its congressional charter to
be an adviser to the federal government and, upon its own initiative, to identify issues of
medical care, research, and education. Dr. Harvey V. Fineberg is president of the Institute
of Medicine.

The National Research Council was organized by the National Academy of Sciences in
1916 to associate the broad community of science and technology with the Academy’s
purposes of furthering knowledge and advising the federal government. Functioning in
accordance with general policies determined by the Academy, the Council has become
the principal operating agency of both the National Academy of Sciences and the
National Academy of Engineering in providing services to the government, the public,
and the scientific and engineering communities. The Council is administered jointly by
both Academies and the Institute of Medicine. Dr. Bruce M. Alberts and Dr. Wm. A.
Wulf are chair and vice chair, respectively, of the National Research Council

www.national-academies.org
.

11. v
PANEL ON CLIMATE CHANGE FEEDBACKS

DENNIS L. HARTMANN (Chair), University of Washington, Seattle
ALAN K. BETTS, Atmospheric Research, Pittsford, Vermont
GORDON B. BONAN , National Center for Atmospheric Research,
Boulder, Colorado
LEE E. BRANSCOME, Environmental Dynamics Research, Palm Beach
Gardens, Florida
ANTONIO J. BUSALACCHI, JR., University of Maryland, College Park
AMANDA LYNCH, University of Colorado, Boulder*
SYUKURO MANABE , Princeton University, New Jersey
DOUGLAS G. MARTINSON , Lamont-Doherty Earth Observatory,
Columbia University, Palisades, New York
RAYMOND NAJJAR , Pennsylvania State University, University Park
EUGENE M. RASMUSSON , University of Maryland, College Park
A.R. RAVISHANKARA, NOAA Aeronomy Laboratory, Boulder,
Colorado
DANIEL R. SAREWITZ, Columbia University, Center for Science, Policy,
and Outcomes, Washington, D.C.**
DIAN J. SEIDEL, NOAA Air Resources Laboratory, Silver Spring,
Maryland
GRAEME L. STEPHENS , Colorado State University, Fort Collins
LYNNE D. TALLEY, Scripps Institution of Oceanography, University of
California at San Diego, La Jolla, California
JOHN M. WALLACE , University of Washington, Seattle
ANDREW J. WEAVER , University of Victoria, British Columbia, Canada
STEVEN C. WOFSY, Harvard University, Cambridge, Massachusetts
ERIC F. WOOD, Princeton University, New Jersey

Consultant
MICHAEL J. PRATHER , University of California, Irvine

NRC Staff
CHRIS ELFRING, BASC Director
PETER A. SCHULTZ, Study Director
ROB GREENWAY , Project Assistant (from February 2002)
CARTER W. FORD, Project Assistant (until December 2001)

*Through February 2002.
**Through August 2003.

12. vi
BOARD ON ATMOSPHERIC SCIENCES AND CLIMATE

ERIC J. BARRON (Chair), Pennsylvania State University, University Park
FREDERICK R. ANDERSON , Cadwalader, Wickersham & Taft,
Washington, D.C.
RAYMOND J. BAN, The Weather Channel, Inc., Atlanta, Georgia
ROBERT C. BEARDSLEY , Woods Hole Oceanographic Institution,
Massachusetts
ROSINA M. BIERBAUM , University of Michigan, Ann Arbor
RAFAEL L. BRAS, Massachusetts Institute of Technology, Cambridge
MARY ANNE CARROLL , University of Michigan, Ann Arbor
KERRY A. EMANUEL , Massachusetts Institute of Technology,
Cambridge
CASSANDRA G. FESEN, Dartmouth College, Hanover, New Hampshire
MARGARET A. LEMONE , National Center for Atmospheric Research,
Boulder, Colorado
JENNIFER A. LOGAN, Harvard University, Cambridge, Massachusetts
MARIO J. MOLINA, Massachusetts Institute of Technology, Cambridge
WILLIAM J. RANDEL, National Center for Atmospheric Research,
Boulder, Colorado
ROBERT J. SERAFIN, National Center for Atmospheric Research,
Boulder, Colorado
ROGER M. WAKIMOTO, University of California, Los Angeles
JOHN C. WYNGAARD , Pennsylvania State University, University Park

Ex Officio Members

ANTONIO J. BUSALACCHI, JR., University of Maryland, College Park
ERIC F. WOOD, Princeton University, New Jersey

NRC Staff
CHRIS ELFRING, Director
ELBERT W. (JOE ., Senior Scholar
PETER A. SCHULTZ, Senior Program Officer
LAURIE S. GELLER, Senior Program Officer
AMANDA STAUDT, Program Officer
DIANE L. GUSTAFSON, Administrative Associate
ROB GREENWAY , Project Assistant
ELIZABETH A. GALINIS, Project Assistant
ROBIN MORRIS, Financial Officer

13. vii




Preface





The National Research Council (NRC
National Academies, has over the years produced an extensive body of work
focused on issues relevant to observing and understanding changes in
climate. Several NRC reports have provided advice to guide the evolution of
U.S. research priorities
1
and, most recently, the Climate Change Science
report (NRC, 2001a) concluded that

[m]aintaining a vigorous, ongoing program of basic research, funded
and managed independently of the climate assessment activity, will be
crucial for narrowing these uncertainties. . . . The ability of the United
States to assess future climate change is severely limited by the lack of a
climate observing system, by inadequate computational resources, and
by the general inability of government to focus resources on climate
problems. Efforts are needed to ensure that U.S. efforts in climate
research are supported and managed to ensure innovation, effectiveness,
and efficiency.

Although these statements are addressed toward the entirety of the
climate research enterprise, the report also specifically discussed the importance of reducing the uncertainties associated with climate change
feedbacks such as water vapor, clouds, and snow cover. This report is an
attempt to look in detail at that challenge and identify ways to improve our
understanding of climate change feedback processes.

1
Decade-to-Century-Scale Climate Variability and Change: A Science Strategy (NRC,
1998a); The Atmospheric Sciences Entering the Twenty-First Century (NRC, 1998b);
Adequacy of Climate Observing Systems (NRC, 1999a); Global Environmental Change:
Research Pathways for the Next Decade (NRC, 1999b); Improving the Effectiveness of
U.S. Climate Modeling (NRC, 2001b); The Science of Regional and Global Change:
Putting Knowledge to Work (NRC, 2001c).

14. viii UNDERSTANDING CLIMATE CHANGE FEEDBACKS


Over the past decade we have learned much about the complex natural
processes that influence climate variability and change, and our ability to
model climate has increased significantly. In addition, we have gained a
better appreciation for the important connections between physical,
biological, and social sciences in the climate system. We have also begun to
better identify those parts of the climate system that are particularly
important and not well understood, and therefore limit our ability to project
the future evolution of Earth’s climate. One of these critical areas is our
understanding of the role of feedbacks in the climate system and their role in
determining climate sensitivity. The ultimate goal of climate feedbacks
research is to enable accurate predictions of the response of Earth’s climate
to specified natural or human-induced influences on the climate system.
Clearly, humans play a major role in some feedback loops, particularly
those involving biological and land surface processes, and it can be difficult to distinguish between the effects of human activities and natural processes. To maintain a sharp focus for this study, however, we have not addressed
those feedbacks that depend on a human response to either amplify or damp
an initial perturbation. We recognize, however, that research into climate
change must ultimately embrace natural and human-induced feedbacks
holistically. Furthermore, we do not address uncertainties associated with
natural or human-induced climate forcing. The question addressed here is,
“If humans provide specified inputs to atmospheric composition or changes
in land surface that force changes in the climate system, how do natural
climate processes influence our ability to project the response of climate to
that forcing?”
Although this report focuses in particular on climate change feedbacks,
this research cannot be separated from other efforts to understand the climate
system. Many of the research approaches and techniques used to better
understand climate feedbacks will also shed light on other aspects of the
climate system. Moreover, climate feedbacks research will take place in the
context of continuing efforts to detect climate change, attribute climate
change to specific causes, and make practical projections of future climates.
For these reasons we have taken a broad view of what constitutes a feedback
process, including in our definition not only the processes that affect the
equilibrium response of global mean surface temperature to a specified
forcing but also natural processes whereby climate changes feed back on the
rate of warming, the magnitude of the climate forcing, or the spatial pattern
of climate change.
The Panel on Climate Change Feedbacks interpreted its charge (see
Executive Summary) as a request for broad guidance on the key avenues of
research to be pursued to better understand climate feedbacks and their role

15. PREFACE ix


in climate sensitivity. Given our resources, we did not attempt to formulate a
detailed research strategy, which would take significantly more time and
community input than our process allowed. Rather, we sought to review the
science of climate feedback processes broadly and call attention to those
areas where additional focus might bear fruit in the near term. Thus, this
report should be viewed as a starting point for the formulation of a long-term
research strategy for addressing the issue of climate feedback processes and
their role in climate sensitivity. Comprehensive disciplinary plans have in
some cases already been carried out by groups of scientists convened by the
agencies. Where this work is relevant to the report’s discussion we have
referred to it.
The Panel’s deliberations included some critical and difficult issues that
did not make it into the final report. These include the scientific definition of uncertainty, its quantitative evaluation, and its relation to the development of policy options regarding climate change. I, like many scientists, believe that directed, high-quality research will increase understanding, and thus reduce
uncertainty that is associated with incomplete knowledge of the climate
system. My belief is that this improved knowledge can then be used to
support decision making for the benefit of society, although this view is not
universally accepted. In my view the proper and useful role of scientists is to
use the scientific method to seek after natural truth as best we can. This
being said, it is difficult to argue in a quantitative way that increased
understanding will lead quickly to narrowing of the range of estimates of
how much global warming will result from a doubling of atmospheric
carbon dioxide. Indeed, new discoveries may widen the apparent
possibilities. In this report we focus our attention on the key research
questions necessary to better understand the feedback processes that we
believe to be the most important. Larger questions are left to other groups to
address.
The primary funding for this study was provided by the U.S. Global
Change Research Program, with additional funds from the National Science Foundation. Representatives from NSF and other relevant agencies, including the National Oceanic and Atmospheric Administration, the
National Aeronautics and Space Administration, and the Department of
Energy provided encouragement and input to the study, in particular through
a meeting with the Panel in February 2002.
In closing, I wish to thank the members of the Panel on Climate Change
Feedbacks for their efforts in preparing this report. I also thank all those who
participated in the Panel’s information-gathering workshop in Boulder, Colorado, during August 2001 and in the Panel’s meeting with federal agencies during February 2002 in Washington, D.C. Peter A. Schultz did an

16. x UNDERSTANDING CLIMATE CHANGE FEEDBACKS


excellent job as study director and contributed greatly to this report. Chris
Elfring made major contributions during the review and revision process.


Dennis Hartmann
Chair

17. xi



Acknowledgments





This report has been reviewed in draft form by individuals chosen for
their diverse perspectives and technical expertise, in accordance with
procedures approved by the National Research Council’s Report Review
Committee. The purpose of this independent review is to provide candid and
critical comments that will assist the institution in making its published
report as sound as possible and to ensure that the report meets institutional
standards for objectivity, evidence, and responsiveness to the study charge.
The review comments and draft manuscript remain confidential to protect
the integrity of the deliberative process. We wish to thank the following
individuals for their review of this report:


D. James Baker, Academy of Natural Sciences, Philadelphia,
Pennsylvania
Peter Gent, National Center for Atmospheric Research, Boulder,
Colorado
Anthony DelGenio, Goddard Institute for Space Studies, New York,
N.Y.
Isaac Held, National Oceanic and Atmospheric Administration,
Princeton, New Jersey
George Hornberger, University of Virginia, Charlottesville
Richard Lindzen, Massachusetts Institute of Technology, Cambridge
Berrien Moore, University of New Hampshire, Durham
Gerald North, Texas A&M University, College Station
Edward Sarachik, University of Washington, Seattle
Tom Wigley, National Center for Atmospheric Research, Boulder,
Colorado
James Anderson, Harvard University, Cambridge, Massachusetts

Although the reviewers listed above have provided constructive
comments and suggestions, they were not asked to endorse the report’s

18. xii UNDERSTANDING CLIMATE CHANGE FEEDBACKS


conclusions or recommendations, nor did they see the final draft of the
report before its release. The review of this report was overseen by Richard
Goody, Harvard University, and Kuo-Nan Liou, University of California,
Los Angeles. Appointed by the National Research Council, they were
responsible for making certain that an independent examination of this
report was carried out in accordance with institutional procedures and that
all review comments were carefully considered. Responsibility for the final
content of this report rests entirely with the authoring panel and the
institution.

19. xiii




Contents





EXECUTIVE SUMMARY 1
The Need for Climate Feedbacks Research, 2
Priorities in Climate Feedback Research, 7

1 INTRODUCTION 15

2 CLOUD, WATER VAPOR, AND LAPSE RATE FEEDBACKS 21
Water Vapor, 21
Lapse Rate Feedback, 24
Cloud Feedbacks, 26
Why Has Progress on Cloud, Water Vapor, and Lapse Rate
Feedbacks Been so Elusive? 32
Developing a Scientific Strategy, 35

3 SEA-ICE FEEDBACKS 41
Overview of Sea-Ice Feedbacks, 43
Developing a Scientific Strategy, 44

4 OCEAN HEAT UPTAKE AND OCEAN CIRCULATION
FEEDBACKS 48
Mixing, Ocean Heat Uptake, and Climate Feedbacks, 50
Thermohaline Circulation Feedbacks, 53

5 TERRESTRIAL HYDROLOGY AND VEGETATION
FEEDBACKS 59
Terrestrial Hydrology, 60
Vegetation Feedbacks, 65
Developing a Scientific Strategy, 69

20. xiv UNDERSTANDING CLIMATE CHANGE FEEDBACKS


6 ATMOSPHERIC CHEMICAL FEEDBACKS 76
An Example of the Multiple Dimensions of Climate-Air Chemistry
Feedback, 78
Overview of Factors Controlling Climate, Chemistry, and Aerosol
Interactions, 81
Developing a Scientific Strategy, 84

7 BIOGEOCHEMICAL FEEDBACKS AND THE CARBON CYCLE 88
Terrestrial Carbon Feedbacks, 90
Marine Biogeochemical Feedbacks, 97

8 MODES OF VARIABILITY 107

9 RECOMMENDATIONS 110
Key Observations Needed to Monitor and Understand Climate
Change Feedbacks, 111
Evaluating Progress in Understanding Climate Feedbacks, 113

REFERENCES 118

APPENDIXES
A Climate Change Feedbacks Workshop 137
B Biographical Sketches of Panel Members 144
C Acronyms 151

21. 1



Executive Summary





The climate of Earth is evolving, and understanding this change can
help us to be prepared to deal with the consequences for water resources,
agriculture, energy demand and supply, health, recreation, and ecosystems
(IPCC, 2001b). Climate changes can be initiated by external factors forcing
the climate system. These climate forcings include natural factors such as
changes in energy flux from the Sun, variations in the Earth’s orbit, and
volcanic eruptions, as well as human activities, such as production of
greenhouse gases and aerosols and modification of the land surface. Over
the next century it is likely that forcing of the climate system by human
activities will greatly exceed changes in forcing caused by natural events.
Processes in the climate system that can either amplify or damp the
system’s response to changed forcings are known as feedbacks. According to estimates generated by current climate models, more than half of the
warming expected in response to human activities will arise from feedback
mechanisms internal to the climate system, and less than half will be a direct
response to external factors that directly force changes in the climate system
(NRC, 2001a). Moreover, a substantial part of the uncertainty in projections
of future climates is attributed to inadequate understanding of feedback
processes internal to the natural climate system (IPCC, 2001a). Therefore, it
is of central importance to understand, model, and monitor climate feedback
processes.
At the request of the interagency U.S. Global Change Research
Program, the Panel on Climate Change Feedbacks of the Climate Research Committee was given the following tasks:

1. Characterize the uncertainty associated with climate change feedbacks that are important for projecting the evolution of Earth’s climate over the next 100 years, and
2. Define a research strategy to reduce the uncertainty associated with
these feedbacks, particularly for those feedbacks that are likely to be

22. 2 UNDERSTANDING CLIMATE CHANGE FEEDBACKS


important and for which there appears to be significant potential for
scientific progress.

The study looks at what is known and not known about climate change
feedbacks and seeks to identify the climate feedback processes most in need
of improved understanding. This report suggests an approach by which progress toward better understanding of climate feedback processes can be
measured and accelerated. Such improvements will serve policy makers as they deliberate on climate-related decisions.


THE NEED FOR CLIMATE FEEDBACKS RESEARCH

In recent years the principal way scientists have sought to understand
changes in climate has been to simulate the record of global mean surface temperature over the period of the instrumental temperature record from
about 1860 to the present (e.g., Hansen et al., 1981; IPCC, 2001a). Such comparisons allow testing of our understanding of climate forcing, climate sensitivity, and heat storage in an integrated global sense, but they are
imperfect. A second approach has been to make model-to-model
comparisons of climate simulations, and this has revealed significant
differences and similarities between models (Gates et al., 1998; Covey et al.,
in press). At this point in time this Panel believes that an effort to refine our
understanding of the key climate feedback processes and improve their
treatment in models used to project future climate scenarios is an effective
way forward in the quest to better understand how climate may evolve in the
future in response to natural and human-induced forcings. An appropriate
strategy for accomplishing this is to make more vigorous comparisons of
models with data and to focus particularly on observational tests of how well
models simulate key feedback processes. A key finding of this report is that
an enhanced research effort is needed to better observe, understand,
and model key climate feedback processes.


Key Observations Needed to Monitor and Understand Climate
Feedbacks

Previous reports by the National Research Council (NRC
emphasized the need for stable, accurate, long-term measurements of climate variables (NRC, 1999a). Because of their important role in determining the magnitude of climate change, additional variables must be monitored to

23. EXECUTIVE SUMMARY

3

assess the role of feedback processes in climate change. Observation of
feedback processes is needed to better understand these processes, to
identify the causes contributing to observed climate changes as they occur,
and to test and improve simulations of climate. As described in the body of
the report, some variables key to feedback processes are not being
adequately monitored on a long-term basis. To understand and monitor
climate feedback processes requires good observations of the basic state of
the climate system, plus some additional variables that monitor specific
feedback processes.

Recommendation:
An integrated global climate monitoring system must include observation of key climate feedback processes. Stable, accurate, long- term measurements should be made of the variables that characterize climate feedback processes.

To better understand and model climate feedback processes and to
interpret the role of feedbacks in climate changes that may develop in the future, research efforts must monitor not only traditional climate variables like temperature and precipitation but also variables that define the feedback
processes. Key long-term measurements that are needed to monitor and
understand climate change feedbacks are:

• temperature, humidity, precipitation, and wind;
• radiation budget at the top of the atmosphere and at the surface;
• global cloud and aerosol distributions and properties;
• temperature and salinity of the upper ocean and of other portions of the
ocean that affect interannual to decadal climate change;
• terrestrial vegetation, soil moisture, snow extent and its properties, and
sea-ice distribution and thickness; and
• atmospheric CO2, O3, O2-N2 ratio, and ocean color.

Several of these variables are being monitored for purposes of weather
analysis and prediction, but none adequately for climate purposes.
As recommended in several previous NRC reports there are advantages
to collecting these observations in the context of an integrated global climate
monitoring system (e.g., NRC, 1999aSuch a system is required for other
aspects of climate change research and applications not addressed in this
report, including for climate change attribution and detection, and for providing a broad range of climate services (NRC, 2001e). The collection

24. 4 UNDERSTANDING CLIMATE CHANGE FEEDBACKS


and validation of all these datasets will require international collaboration
and cooperation among U.S. agencies.
In addition to using the observations as climate data records (see NRC,
1999a and 2000b, for a description of the characteristics of climate data records), they should also be incorporated in 4-D data assimilation. Subject
to important caveats, the resulting integrated datasets will be suitable for model initialization, model validation, and for multivariate diagnostic
studies on climate time scales.


Evaluating Progress in Understanding Climate Feedbacks

To ensure focused research and to measure progress, we need
observable climate metrics that define the feedbacks sufficiently both to
understand the key processes and to test and improve the simulation of these
processes in climate models. A climate feedback is a set of numbers that can
be derived from both observations and model output, and that characterizes
the nature of a climate feedback process. It is important that this
characterization be useful for better understanding the feedback process and
for assessing the accuracy of its simulation in climate models. Metrics can
use observed past climate trends, but should also use the variability of
climate on other time scales that are better observed and where forcing is
larger, such as seasonal and diurnal time scales. Good metrics must be
focused on objectives that will increase confidence in our ability to usefully
model climate feedback processes, and must be defined in terms of variables
that are well observed. They should evolve as our understanding and
observations improve.

Recommendation:
Both global and regional metrics that focus on feedback processes responsible for climate sensitivity should be used to more rigorously test understanding of feedback processes and their simulation in climate models.

A good set of diagnostic tests for climate feedback processes should
capture the covariation or coupling between the system’s components. If effectively employed, these metrics can be an essential tool to help organize
and stratify diagnostic analyses, as well as to relate model simulations to the fundamental aspects of observed phenomena. Successful reproduction of
these observed metrics by climate models will not guarantee that climate models will give reliable projections of future climates, but testing climate

25. EXECUTIVE SUMMARY

5

capability and mandate to test climate feedback processes and their
models against a large set of carefully considered metrics is an effective way
forward. They can also be a useful tool for observing the evolution of the
climate system and thus make important contributions to the field of climate
change detection and attribution. The set of metrics will evolve with time as
understanding and simulation of the climate system evolve and improve.
A few examples of possible climate feedback metrics can be given. At
the global or regional scale, the covariability of sea-surface temperature,
clouds, upper-tropospheric water vapor, the vertical profile of atmospheric temperature, and other observations can be studied over a variety of time scales, including well-observed natural scales of variability, such as the diurnal, annual, and El Niño Southern Oscillation (ENSO
covariance metrics should then be applied to model simulations to pinpoint
those aspects of the models that appear to represent nature accurately and
those that require further work. A metric that might enable improvement of
feedback processes over land would be observed diurnal and seasonal
variations of temperature, clouds, precipitation, and soil moisture. Many
other possible regional metrics for testing the simulation of climate system
feedbacks can be envisioned, and some are discussed further in Chapters 2
through 8.
A step toward developing widely accepted metrics to evaluate feedback
processes could be for the relevant agencies to organize a workshop or series
of workshops to define a set of observational and diagnostic metrics that can be used to test understanding and modeling of climate feedback processes. These workshops could include scientists engaged in observation, diagnosis,
and modeling of climate and climate processes.


Climate Modeling and Analysis for Climate Feedbacks Research

To test understanding and modeling of climate feedback processes using
a set of climate feedback metrics requires a substantial infrastructure and a
proportionate intellectual effort. To undertake a rigorous program of testing
the simulation of climate feedback processes in our most capable climate
models requires that the observations and the expertise in applying them be
brought together with the modeling capability. Previous NRC reports have
stated the need for capable and effective climate modeling facilities (NRC
1998a, 2001c), and have recommended the development of centralized
operations for climate predictions and ozone assessments (NRC, 2001c). To
advance understanding of climate change feedbacks and their role in climate
sensitivity it is essential that U.S. climate modeling facilities also have the

26. Other documents randomly have
different content

27. Ja keräykseen nähden syntyi huomattava pulma. Pikku
pelastusvene täyttyi, reiästä ei mahtunut enää ainoatakaan lanttia.
Ja rahaston paikallissihteerillä oli avain. Pikalähetti sai viedä
keräyslaatikon hänelle avattavaksi ja tyhjennettäväksi, ja sillä välin
Simeon käytti sadelakkiaan keräystarkoitukseen. Tämä odottamaton
tilanne teki voimakkaan vaikutuksen Illalla Denry sai kolmattatoista
puntaa Simeon Edwardsin kädestä. Hän tyytyi kahteentoista ja
lahjoitti anteliaasti ylijäämän urhoolliselle miehistölleen, joka oli
myöskin saanut joukon juomarahoja. Iltapostissa saapui Ruthilta tuo
kovanonnen sormus, kuten hän oli aavistanutkin. Hän oli juuri
heittämäisillään sen mereen, kun päähän juolahti parempi ajatus ja
hän pisti sen taskuunsa. Hän koetti yhä tuntea, että Ruth oli
tuhonnut hänen elämänsä. Mutta hän ei voinut. Nuo kaksitoista
puntaa, suureksi osaksi hopeata, painoivat niin raskaina hänen
taskujaan. Hän sanoi itsekseen: "Tietenkään ei tätä voi iankaiken
kestää!"
IV.
Sitten koitti päivä, jolloin hän kuuli sanottavan puoliääneen
takanansa:
"Tuossa on se pelastusvene-porho!"
Tai lyhyemmin:
"Se on hän!"
Ilmaisten, että koko Llandudnossa "hän" saattoi tarkoittaa vain
yhtä henkilöä.

28. Ja jonkin aikaa hän mittaili katuja itsetietoisena. Tuo itsetietoisuus
haihtui kuitenkin vähitellen, ja hän kantoi kunniaansa yhtä helposti
kuin kaulustaan.
Pelastusvene-retket Hjalmarille muodostuivat ominaiseksi piirteeksi
Llandudnon jokapäiväisessä elämässä. Laivan nimen ääntäminen oli
monen vaihtelun alainen. Toiset sanoivat, että "j" oli lausuttava, "h"
taas jätettävä pois, toiset väittivät päin vastoin. Viimein hyljättiin
molemmat ensimmäiset kirjaimet kokonaan ja myöskin viimeinen —
mutta kukaan ei ollut koskaan kiinnittänytkään huomiota viimeiseen.
Kujeilijat käyttivät leikillään hylystä Inkerman nimeä. Tämä nimen
ääntämisen lopullinen ratkaisu oli merkkinä siitä, että Llandudnon
huvinhaluiset olivat ratkaisevasti mieltyneet pelastusvene-retkeen.
Denryn arka pelko, ettei tuo ilmiö, joka täytti hänen taskunsa
rahalla, voisi kauan kestää, oli aivan turha. Se jatkui ihan hurjasti. Ja
Denry toivoi, että Hjalmar olisi joutunut haaksirikkoon kuukautta
varemmin. Hän laski, että haaksirikkoaan vitkastellessaan Hjalmar oli
tuottanut hänelle noin neljän sadan punnan tappion. Olisipa
onnettomuus vain sattunut heinäkuussa eikä elokuun alkupuolella, ja
olisipa hän silloin ollut paikalla! Niin, olisipa neljäkymmentä
Hjalmaria joutunut haaksirikkoon ja neljäkymmentä eri
pelastusvenettä pelastanut niiden neljäkymmentä miehistöä ja Denry
olisi ostanut kaikki pelastusveneet, hän olisi saanut ne kaikki täyteen
yleisöä!
Hänen säännölliset tulonsa olivat kuitenkin erittäin tyydyttäviä ja
lohdullisia. Asia vaikutti jossain määrin ikäänkuin ihmeeltä tai ainakin
taikatyöltä. Hänestä tuntui siltä, ettei mikään olisi voinut estää
Llandudnon kylpyvieraita taistelemasta saadakseen paikan
pelastusveneessä ja maksamasta sievää summaa tästä
etuoikeudesta. Se oli tullut heille tavaksi, ja näytti siltä, kuin he

29. aikoisivat noudattaa tätä tapaa ikuisesti. Hän luuli, että se vaikuttaisi
tympäisevästi yksitoikkoisuudellaan. Mutta ei! Hän luuli heidän
kieltäytyvän tekemästä, mitä jokainen oli tehnyt. Mutta ei! Satoja
ihmisiä saapui päivittäin rautatienasemalta, ja kaikkia tuntui tuo
pelastusvene magneetin tavoin vetävän puoleensa. Kaikki tuntuivat
silmänräpäyksessä ja vaistomaisesti tietävän, että ollakseen
Llandudnossa moitteettomia heidän oli tehtävä ainakin yksi retki
Denryn pelastusveneessä.
Hänellä oli nyt tulot, jotka voittivat hänen kaikkein kultaisimmat
unelmansa. Ja sen vuoksi oli luonnollisesti hänen ensimmäinen
ajatuksensa saada nuo tulot yhä vain suurenemaan. Aluksi hän
korotti iltapäivä-retken maksun. Iltapäivin kilpailtiin aivan liiaksi
paikoista. Tämä kilpailu aiheutti riitoja, sopimattomia sanoja ja
valitettavaa kiihtymystä. Se aiheutti myöskin ajanhukkaa. Denry teki
siis ihmiskunnalle suuren palveluksen ottamalla kolme shillinkiä kello
kahden jälkeen. Tämä yksinkertainen ja hyväntahtoinen keino jakoi
kilpailun koko päivän tasalle ja teki Denryn seitsemää, kahdeksaa
puntaa rikkaammaksi viikossa.
Mutta hänen keksimiskykynsä ei tyrehtynyt tähän. Eräänä aamuna
näkivät varhaisimmat retkeläiset jonkunlaisen Robinson Crusoen
hyljättynä kapealla rantakaistaleella lähellä hylkyä. Muuta ei
sydämetön kohtalo näyttänyt jättäneen hänelle käytettäväksi kuin
kolmijalalle sovitetun laitteen ja joukon mustia laukkuja. Eikä hänelle
ollut tarjona muuta suojaa kuin matala luola. Mies poloinen oli oikein
siistissä asussa. Simeon ohjasi purren läheltä rantaa, joka laskeutui
jyrkkänä mereen, ja tällöin Robinson Crusoe piilotti päänsä
vaatteeseen ikäänkuin häveten tai ikäänkuin olisi menettänyt
järkensä ja luullut itseään kameelikurjeksi. Sitten hän nähtävästi
muutti mielensä ja kurkisti jälleen rohkeasti retkeläisiin. Ja pursi

30. liukui edelleen kymmenkunnan jalan päässä hänestä ja hänen
koneestaan. Sitten se pyörsi ja kulki ohitse toiselta laidalta. Ja joka
retkellä tapahtui sama seikka. Ja päivän viimeiset retkeläiset jättivät
Robinson Crusoen yksikseen rantakaistaleelle.
Seuraavana aamuna poistettiin eräästä valokuvaamosta Rantatien
varrella ikkunaluukut ja sen ikkunoiden yläosat olivat kauttaaltaan
täynnä ilmoitustauluja. Ja ikkunain alaosaan oli sovitettu kuusitoista
erilaista isoa valokuvaa, jotka esittivät pelastusvenettä sivulta käsin
kuvattuna. Näissä hauskoissa ryhmissä saattoi selvästi erottaa toista
sataa retkeilijää, joista monella oli yllään sadetakki, korkkivyö ja
pelastusköysi. Muuan tiedonanto kertoi:
"Jäljennöksiä näistä suurenmoisista pysyväisistä valokuvista
myydään sievästi kehystettyinä kahdesta shillingistä kappale.
Tilaukset suoritetaan vuoronsa mukaan ja lähetetään tarpeen tullen
postitse. Pyydetään kunnioittavimmin suorittamaan maksu tilauksen
tapahtuessa. Maksamattomia tilauksia ei suoriteta."
Ani harva niistä, jotka olivat käyneet retkellä, voi olla ostamatta
valokuvaa, joka esitti häntä itseään oikeassa pelastusveneessä
oikeiden sankarien ja oikeiden norjalaisten seurassa oikeilla aalloilla,
varsinkin jos hänellä oli yllään oikea pelastusveneasu. Myymälä-
ikkunain äärellä parveili kaiken päivää yleisöä tutkimassa, kuka oli
pelastusveneessä ja kuka oli onnistunut ja kuka oli kerrassaan
kamalan näköinen. Ensimmäisen päivän tilaukset nousivat yli
viidentoista punnan, sillä kaikki eivät tyytyneet yhteen valokuvaan.
Tämä uutuus oli sukkela ja hurmaava, ja se toistui joka päivä.
"Lähdetäänpä katselemaan pelastusvene-valokuvia", sanoivat ihmiset
tuumiessaan, mihin nyt olisi ryhdyttävä. Muutamat, jotka eivät olleet
"onnistuneet", tekivät pelastusveneessä erikoisen matkan

31. pukeutuneina tätä tulikoetusta varten erikoiseen asuun ja pakottaen
kasvoilleen erikoisen ilmeen. Ashby-de-la-Zouchin senvuotinen
pormestari tilasi kaksi sataa jäljennöstä valokuvasta, jossa hän
esiintyi keskeisenä henkilönä, käyttääkseen niitä uudenvuoden-
kortteina. Milloin päivä oli ollut kovin pimeä tai sateinen, joten
valokuvaus kävi mahdottomaksi tai epätyydyttäväksi, tunsi
Llandudno seuraavana aamuna, että siltä puuttui jotain.
Mainittakoon tässä, että epäsuotuisa sää (jommoinen muutoin sattui
perin harvoin) tuotti tuskin mitään haittaa Denryn tuloille. Voisiko
ajatella, että sade tai tuulen henkäys pelottaisi pelastusvenettä!
Olihan olemassa öljypeitteitä. Kun vuorovesi oli voimakas ja
vastainen, sallittiin miesmatkailijain soutaa lisämaksutta, vaikka
tietysti he antoivat kolikon milloin millekin vakinaisen miehistön
jäsenelle.
Denry oli järjestänyt asian valokuvaajaan nähden niin
yksinkertaisesti, että sen voi lapsikin tajuta. Valokuvaaja maksoi
hänelle kuusi pennyä jokaisesta myydystä kuvasta. Muuta yhteyttä ei
heillä ollut keskenään. Näistä pikkusummista kertyi toistakymmentä
puntaa viikossa. Kustannuksista huolimatta Denry painatti uudelleen
Staffordshiren Merkkitorvessa julkaisemansa kuvauksen
haaksirikkoyöstä sekä kuvan pelastusveneestä ja sen miehistöstä ja
lahjoitti sen jokaiselle valokuvausosastonsa liikkeiselle.
V.
Sitten Llandudnoa alkoi kutittaa salaperäinen "Suklaalääke". Sitä
ilmestyi ensi kerran pienessä veneessä, joka liikuskeli Robinson
Crusoen rantakaistaleen edustalla. Verraten usein tuotti
pelastusveneen matkustajille epämukavuutta ikävä, vieläpä

32. kiusallinenkin tunne, kuten Denrykin oli saanut kerran kokea. Hän
tunsi syvää sääliä heitä kohtaan. Suklaalääke oli tarkoitettu
lieventämään näitä oireita, samalla kuin se miellytti makuaistia. Se
oli kaikkein miellyttävimpiä lääkkeitä, mitä ihmisäly on konsanaan
keksinyt. Se maistui suklaalle, ja kuitenkin siinä oli sitruunan kirpeä
maku — maku, joka herätti vatsassa hyvän käsityksen itsestään ja
tuntui sanovan: "Kaikki on täydessä kunnossa." Ainetta myytiin
kuuden pennyn kääröissä, ja käyttäjää kehotettiin syömään siitä vain
vähäisen kerrallaan — ei pureskellen, vaan sallien sen vain sulaa
rauhassa. Sitten Suklaalääkettä ruvettiin myymään itse
pelastusveneessä, ja yleisölle ilmoitettiin, että jos sitä "nautti" ennen
merelle lähtöä, ei yksikään aalto voinut järkyttää vatsan tasapainoa.
Ja totta olikin, että moni tämän neuvon noudattaja suoriutui kaikista
kärsimyksistä ja oli siitä varsin ylpeä ja teki asian maailmalle
tiettäväksi. Sitten alettiin Suklaalääkettä myydä kaikkialla. Nuori väki
osti sitä sen vuoksi, että nautti siitä, ja halveksi kokonaan neuvoa
olla pureskelematta ja syömättä ylenmäärin. Suklaalääke tunkeutui
toisiinkin kylpypaikkoihin aivan kuin suositun laulun loppukerto. Sitä
oli myytävänä Morecambesta Barmouthiin ja kaikissa Man-saaren ja
Angleseyn höyrylaivojen satamapaikoissa. Ei mikään
kummastuttanut Denryä siinä määrin kuin Suklaalääkkeen menekki.
Se tuotti hänelle vakavaa huolta, ja hän sotki sekä valmistuksen että
levikin pelkästä tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta.
Suurimpana vaikeutena oli ensinnä ollut hankkia vähäisiä
suklaakakkuja, joissa ei ollut valmistajan nimeä eikä leimaa.
Suklaatehtailijoilla näkyi olevan oikein intohimoinen halu painaa
kveekkarimaiset nimensä jokaiseen myymäänsä palaseen. Saatuaan
lopulta hankituksi varaston hän oli kyllin typerä kuluttaakseen aikaa
valmistamalla lääkettä itse omassa makuusuojassaan! Yhtä hyvin
hän olisi voinut koettaa ravita Britannian sotajoukkoja äitinsä

33. keittiöstä. Lopulta hän turvautui erääseen Rhylin makeisleipuriin ja
llandudnolaiseen vihanneskauppiaaseen, ja ilmaisemalla kummallekin
puolet salaisuudesta hänen onnistui säilyttää koko salaisuus. Mutta
vielä sittenkin hän oli ilmeisesti kykenemätön selviytymään
tilanteesta, minkä Suklaalääkkeen kysyntä oli aiheuttanut. Se oli
tilanne sellainen, että siihen tarvittiin puolenkymmenen liikemiehen
koko huomio. Se oli aivan toisenlainen homma kuin pelastusvene-
asia. Eräänä iltana muuan mies, joka oli asustanut pari päivää P.
Asaphin tien täysihoitolassa, virkkoi Denrylle:
"Kuulkaahan nyt, herra. Minä käyn suoraan kiinni asiaan. Kuinka
paljon vaaditte?"
Ja hän selitti tarkoituksensa. Kuinka paljon Denry vaatisi siitä, että
luovuttaisi Suklaalääkkeen salaisuuden ja kaikki oikeudet sekä nimen
"Machin" ("jota ilman ei mikään kääry ole väärentämätön")?
"Kuinka paljon tarjoatte?" tiedusti Denry.
"No, minä maksan teille käteen sata puntaa, mutta en penniäkään
enempää."
Denry hätkähti. Sata puntaa aivan jonninjoutavasta — oikeudesta
saada kastaa suklaapalasia sitruunamehuun.
Hän pudisti päätään.
"Minä vaadin kaksi sataa", hän vastasi.
Ja hän sai kaksi sataa. Se oli luultavasti huonoin kauppa, minkä
hän milloinkaan teki koko elämässään. Sillä Suklaalääke pysyi
itsepintaisesti kysynnän aiheena kymmenen vuoden ajan. Mutta hän

34. iloitsi päästessään koko hommasta; se turmeli häneltä unen ja kulutti
hänen voimiaan.
Hänellä oli muitakin huolia. Llandudnon venemiehet pitivät häntä
ihmisrodun vihamiehenä. Elleivät he olisi olleet luonnostaan
gentlemaneja, he olisivat polttaneet hänet elävältä roviolla. Varsinkin
Cregeen käytti hänestä sanoja, jotka eivät olisi voineet olla
ankarampia, jos Denry olisi murhannut Cregeenin vaimon ja
seitsemän lasta. Rohkenemalla ansaita toista sataa puntaa viikossa
ränsistyneellä vanhalla pelastusveneellä, jonka Cregeen oli myynyt
hänelle kolmestakymmenestä viidestä punnasta, Denry loukkasi
pahasti Cregeenin siveystunnetta. Cregeen oli maksanut
kolmekymmentä viisi puntaa Fleetwingista, joka oli ihan
verrattomasti parempi alus kuin Denryn nimetön kaukalo. Mutta
ansaitsiko Cregeen sillä sata puntaa viikossa? Ei sataa shillinkiäkään!
Cregeen oli vilpittömästi sitä mieltä, että hänellä oli oikeus saada
puolet Denryn voitosta. Myöskin Simeon ukko näytti arvelevan, että
hänellä oli oikeus saada melkoinen prosentti samasta voitosta. Ja
osakeyhtiö, vaikka yleiseen tiedettiin matkailijain käyvän
kaupungissa erikoisesti pelastusvene-retken vuoksi, osakeyhtiö alkoi
juonitella — laituripaikasta, valokuvaajan rantakaistaleesta,
valokuvaamon ulkopuolella tunkeilevasta väkijoukosta. Denry sai tuta
rikkoneensa siinä, ettei ollut syntyperäinen llandudnolainen. Hän oli
muukalainen, ja hän vei rahaa kaupungista. Toisinaan hän toivoi,
että olisi voinut syntyä uudelleen. Hänen ystävänsä ja pelastajansa
oli Pelastusvene-yhdistyksen paikallissihteeri, joka sattui kuulumaan
kaupunginvaltuustoon. Tämä arvon mies, jolle Denry suoritti toista
puntaa päivässä, oli hänelle tuiki korvaamaton. Lisäksi Denryä
pyydettiin;— ei, vaadittiin tekemään lahjoituksia melkein jokaiselle
kirkolle, kappelille, lähetysseuralle ja hyväntekeväisyysyhdistykselle
Carnarvonshiressä, Flintshiressä ja muissa kreivikunnissa. Hänen

35. nuoruutensa ei kelvannut puolustukseksi. Ja koska hänen
bruttotulonsa voi arvioida mikä pölkkypää tahansa, joka otti
seisoakseen rannalla puolen päivää, ei hänen ollut helppo väittää
olevansa nälkään nääntymäisillään. Hän saattoi vain torjua
hyökkäyksiä kertomalla epämääräisen, vakuuttavan alakuloisena,
että hänen menonsa olivat paljoa suuremmat kuin kukaan saattoi
kuvitellakaan.
Syyskuussa, kun kuu oli punainen ja täyteläinen ja meri peilikirkas,
hän ilmoitti järjestävänsä sarjan "ilotulitusiltoja". Paperilyhdyillä
koristettuna lähti pelastusvene illalla liikkeelle (maksu viisi shillinkiä),
ja seuralaisinaan koko sataman laivasto soutuveneitä ja kuttereita se
suuntasi kulkunsa lähelle rantakaistaletta, minne oli sovitettu
rakettikoneisto pelastusvene-sihteerin avulla. Mörsäri pantiin
kuntoon; välähdys, suhahdus, tulijuova, ja ilmasta putosi köysi
suoraan pelastusveneen poikitse. Se teki suurenmoisen vaikutuksen
ja nostatti eläköön-huutoja. Pelastusvene-yhdistys ei ollut koskaan
ennen saanut ilmoitetuksi toiminnastaan niin tehokkaasti kuin nyt
Denryn avulla — ilmaiseksi.
Ilotulituksen päätyttyä Denry seisoi yksinään Pikku-Ormen rinteellä
ja katseli, kun lyhdyt liukuivat kotiin ulappaa pitkin, ja kuuli
liikkeistensä hilpeän ilakoinnin raikuvan tyynessä ilmassa. Se oli
hänelle mieltä liikuttava elämys.
"Taivasten tekijä!" hän sanoi; "minä olen herättänyt tämän
kaupungin."
VI.

36. Eräänä aamuna, riutuvan kesäkauden aivan viimeisinä alakuloisina
päivinä, kun tulot olivat laskeneet kurjan vähäisiksi,
viitiseenkymmeneen puntaan viikossa, sattui Denryn osalle suuri ja
mieluisa yllätys. Hän kohtasi Nellien Rantatiellä. Noiden viattomien,
lapsellisesti punastuvien kasvojen näkeminen tuotti hänelle iloa, sitä
ei käynyt kieltäminen. Nellie oli isänsä, valtuusmies Cotterillin, ja
äitinsä seurassa. Valtuusmies oli yritteliäs rakentaja, joka rakensi
usean kadun mitan brittiläisiä koteja uuteen kaupunginosaan
Bursleyn uuden kunnallispuiston puolelle. Denry oli jo tavannut
hänet pari kertaa liikeasioissa. Hän oli iso lihavahko mies,
neljänkymmenen viiden ikäinen, teräväpiirteinen ja tietoinen
hyvinvoinnistaan. Toisella hetkellä saattoi luulla häntä hilpeäksi,
suorasuiseksi kumppaniksi, ja seuraavassa hetkessä voi joutua
ymmälleen huomatessaan viekkautta tai kovuutta. Rouva Cotterill oli
niitä naisia, jotka eivät jaksa kohota miehensä yhä nousevalle
tasolle. Potien alituista ramppikuumetta hän ei avannut koskaan
tiukkaan suljettuja huuliaan seurassa, vaikka muutamat ihmiset
tiesivätkin hänen osaavan puhua yhtä nopeasti ja yhtä tehokkaasti
kuin yksikään toinen. Hänen puhekoneistoaan oli vaikea saada
käyntiin, mutta myöskin yhtä vaikea seisahduttaa. Tavallisesti hän
pukeutui matalaan hattuun ja vaippaan. Cotterillit olivat viettäneet
pari viikkoa Man-saarella ja saapuneet Douglasista suoraan
Llandudnoon, missä aikoivat viipyä pari, kolme päivää. He asustivat
Craig-y-donissa, Rantatien itäpäässä.
"Jaha, nuori mies!" sanoi valtuusmies Cotterill.
Ja hän kohteli Denryä huolettoman suojelevasti, mikä ei suinkaan
saavuttanut tämän hyväksymystä. "Lyönpä vetoa, että olen tänä
kesänä ansainnut enemmän rahaa kuin sinä kaikella
rakennuskeinottelullasi!" sanoi Denry äänettömästi valtuusmiehen

37. selälle, kun Cotterillin perhe tarkasteli rannassa odottavaa
historiallista pelastusvenettä. Valtuusmies Cotterill sanoi
peittelemättä, että yhtenä syynä heidän Llandudnon-matkaansa oli
hänen halunsa nähdä tuo eriskummallinen pelastusvene, josta oli
todella puhuttu melkoisesti Kaupunkiviisikossa. Tämä tunnustus
lohdutti Denryä. Sitten neuvosmies alkoi taasen kohdella häntä
"nuorena miehenä".
"Kuulkaahan", sanoi Denry huolimattomasti, "teidän pitää syödä
jonakin iltana päivällistä minun kanssani, koko perheen — mitä
sanotte?"
Ei kukaan, joka ei ole viettänyt ainakin kahtakymmentä vuotta
seudussa, missä ihmiset syövät päivällisensä kello yhdeltä ja
päivällisen syöntiä pimeän tultua pidetään ylimysten hulluna oikkuna,
voi käsittää tämän puheen vaikutusta.
Kylliksi toinnuttuaan valtuusmies sanoi, että heistä olisi erittäin
hauskaa syödä päivällistä hänen kanssaan; rouva Cotterillin tiukat
huulet näyttivät liikkuvan, mutta mitään ei kuulunut, ja Nellien
kasvot hehkuivat.
"No niin", sanoi Denry, "tulkaa syömään päivällistä kanssani
Majesticissa."
Majestic-nimi kohotti hänet lopullisesti "nuoren miehen"
arvoasteelta. Se oli aallonmurtajan läheisyyteen rakennettu uusi
hotelli, joka kehui ilmoituksissa olevansa koko kreivikunnan komein.
Mikä oli varsin rohkeata, kun ottaa huomioon Cardiffin majatalojen
upeuden. Siinä oli kaksi sataa makuuhuonetta ja tarjoilijoita, jotka
osasivat englantia puutteellisesti; ja sen hintoja pidettiin tarumaisina.

38. Loppujen lopuksi lienee näistä neljästä hämmästynyt ja
säikähtänyt eniten Denry itse. Hän ei ollut koskaan pitänyt
kenellekään päivällisiä. Hän ei ollut koskaan syönyt itsekään
päivällistä iltasella. Hän ei ollut koskaan käynyt Majesticissa. Hän ei
ollut koskaan uskaltanut astua Majesticiin. Hänellä ei ollut
aavistustakaan niistä salaperäisistä alkuvalmisteluista, joihin on
ryhdyttävä pidettäessä päivälliset yleisessä paikassa.
Mutta seuraavana aamuna hän myi pelastusveneen
kolmestakymmenestä viidestä punnasta eräälle venemiesten
yhtymälle, jonka päänä oli heidän johtajansa John. Ja hän vannoi
itsekseen pitävänsä kunnolliset päivälliset, vaikka ne sitten
maksaisivat hänelle purren koko hinnan. Sitten hän kohtasi rouva
Cotterillin, joka astui ulos eräästä myymälästä. Kohtalon omituisesta
sallimuksesta rouva Cotterill alkoi heti puhua. Ja vanhana
pikakirjoittajana Denry laski vaistomaisesti, ettei edes Thomas Allen
Reed olisi kyennyt merkitsemään rouva Cotterillin puhetta sanasta
sanaan. Tämän kasvot koettivat ilmaista tuskaa, mutta niistä loisti
mielihyvä. Sillä hän huomasi joutuneensa jännittävään tilanteeseen,
jonka hän saattoi hyvin ymmärtää.
"Voi, voi, herra Machin", hän sanoi, "ajatelkaas nyt, mitä on
tapahtunut? En oikein tiedä, kuinka sen teille kertoisin. Tehän
kutsuitte meidät päivällisille huomiseksi ja asia on sovittu, ja nyt neiti
Earp sähkötti meidän Nellielle, että hän aikoi saapua huomenna
viettämään pari päivää meidän seurassamme. Nähkääs, Ruth ja
Nellie ovat niin ihmeen hyviä ystäviä. Nyt siitä syntyy aika sotku.
Minä en tosiaankaan tiedä, mitä meidän on tehtävä. Mitä ihmettä
Ruth sanoisikaan, jos jättäisimme hänet yksikseen juuri
ensimmäisenä iltana? Kyllä hän minun mielestäni olisi voinut —"

39. "Teidän pitää ottaa hänet mukaanne", sanoi Denry.
"Mutta ettekö te — eikö teistä — eikö hän — eikö se —"
"Ei ollenkaan", virkkoi Denry. "Minun mielestäni se olisi perin
hauskaa."
"Te olette tosiaankin oikein järkevä", sanoi rouva Cotterill. "Johan
minä sanoinkin herra Cotterillille aamiaispöydässä — minä sanoin
hänelle —"
"Minä kutsun lisäksi valtuusmies Rhys-Jonesin", sanoi Denry.
"Hän on täkäläisen valtuuston huomattavimpia jäseniä ja
Pelastusvene-yhdistyksen paikallissihteeri. Me olemme hyviä
ystäviä."
"Oh!" huudahti rouva Cotterill, "sitten se ei olekaan mikään
pikkuasia!"
Ei ollutkaan.
Denry havaitsi helpotuksekseen, ettei päivällisten pitäminen
Majesticissa tuottanut ylen suuria vaikeuksia: tarvitsi vain karaista
mielensä ja astua sisään hotellin upeasta ovesta. Tehtyään sen ja
mutistuaan, että oli aikomus tarjota tuttaville vähä haukattavaa,
tarvitsi vain kuunnella ehdotuksia, joista jokainen voitti edeltäjänsä
loistavuudessa, ja sanoa "Hyvä on". Samaten tervehdittäessä nuorta
naista, joka kerran oli ollut jalokivi naisten seurassa. Tarvitsi vain
sanoa: "Hyvää iltaa — mitä kuuluu?" Ja hän sanoi samaa. Ja sitten
lyötiin kättä. Eikä siitä henki mennyt!
Sikäli olivat päivälliset kuitenkin puutteelliset, että herrat eivät
olleet frakkipuvussa. (Denry merkitsi muistiin uuden elämänohjeen:

40. ei pidä koskaan lähteä matkalle frakkipuvutta, koska ei voi tietää,
mitä sattuu.) Tytöt olivat säteilevän valkoisissa. Ja valkoinen vie
sittenkin voiton kaikesta. Rouva Cotterill oli verhoutunut mustaan
silkkiin ja äänettömyyteen. Ja musta silkki vie sittenkin voiton
kaikesta. Tarjottiin sampanjaa. Tarjottiin jäätelöä. Nellieltä kiellettiin
sampanja ja hän korvasi vahingon jäätelöllä. Denry oli saanut
tilaisuuden kertoa hänelle Suklaalääkkeen tarinan. Nellie sanoi: —
"Tehän olette ihan ihmeellinen!" Ja Denry sanoi, että Nellie oli itse
ihmeellinen. Denry ei puhunut Suklaalääkkeestä hänen isälleen. Eikä
Nelliekään puhunut siitä. Mitä Ruthiin tuli, niin epäämättömästi
hänen läsnäolonsa teki päivälliset seuraelämän kannalta katsoen
onnistuneiksi. Hän tuntui tottuneen sellaisiin hommiin. Hän juuri sai
kielet laukeamaan. Mutta Denry katseli häntä nyt toisin silmin, ja
hänestä tuntui uskomattomalta, että hän oli aikoinaan erehtynyt
pitämään Ruthia maailman helmenä.
Päivällisten loppupuolella herätti valtuusmies Rhys-Jones suurta
huomiota nousemalla esittämään heidän isäntänsä maljan. Hän
viittasi Englannin pelastusvenemiehistön suurenmoiseen
sankariuteen ja kiitti yhdistyksen nimessä Denryä niistä
viidestäkymmenestä kolmesta punnasta, mitkä tämän liikkeiset olivat
suorittaneet rahastoon. Hän sanoi sitä jaloksi lahjaksi ja Denryä
filantroopiksi. Ja hän kehotti valtuusmies Cotterillia yhtymään tähän
maljaan. Minkä valtuusmies Cotterill tekikin oivin vakiintunein sanoin,
jotka olivat tuloksena pitkällisestä tottumuksesta. Ja Denry änkytti,
että hän oli erittäin kiitollinen ja ettei asiasta kannattanut puhua.
Mutta kun maljat oli juotu, eksyi valtuusmies Cotterill suojelevaan
ivallisuuteen, ikäänkuin nuorukaisen menestys olisi herättänyt
hänessä kateutta. Eikä hän tyytynyt enää "nuoreen mieheen". Hän
puhutteli Denryä mahtipontisesti "poikaseksi".

41. "Se pelastusvene — se oli aika hyvä ajatus, poikaseni — aika hyvä
ajatus", hän sanoi.
"Niinpä kyllä", vastasi Denry, "mutta se syntyi minun päässäni."
"Mutta nyt on kysymys siitä", sanoi valtuusmies, "voitteko
synnyttää toisia yhtä hyviä ajatuksia."
"Enpä tiedä", sanoi Denry; "entä te?"
Vastahakoisesti he erosivat yksityishuoneen ylellisyydestä, ja
Denry maksoi salavihkaa laskun muutamalla kourallisella kultarahoja,
ja valtuusmies Rhys-Jones erosi heistä oikein sydämen surulla. Nuo
toiset viisi astelivat rivissä pitkin kuutamoista Rantatietä. Ja kun oli
saavuttu Craig-y-donin edustalle ja Cotterillit olivat menossa sisään,
virkkoi Ruth, joka oli jättäytynyt jälemmäksi, pehmeällä äänellä
Denrylle:
"Minua ei haluta laisinkaan lähteä nukkumaan. Eikö sinusta olisi
hauska kävellä hiukan?"
"Minä —"
"Olet varmaankin hyvin väsynyt?" virkkoi Ruth.
"En ensinkään", vastasi Denry; "mutta minä pelkään kuutamoa."
Ja heidän katseensa kohtasivat toisensa katulyhdyn valossa, ja
Ruth toivotti hänelle hauskoja unia ja katosi. Se oli erinomaisen
hienoa.
VII.

42. Seuraavana iltapäivänä matkustivat Cotterillit ja Ruth Earp kotiin ja
Denry liittyi heidän seuraansa. Llandudno alkoi juuri vaipua
talviuneensa, ja Denryn verraten monimutkaiset asiat olivat kaikki
parhaassa järjestyksessä. Vaikka toiset osoittivat jonkinlaista
raukeutta, oli hän itse hilpeällä tuulella. Hänen vähäpätöisten
matkatavarainsa joukossa oli uusi hattulaatikko, joka osoittausi yhä
uudistuvan ilon lähteeksi.
"Ottakaahan tämä", hän sanoi eräälle kantajalle Llandudnon
asemasillalla ja ojensi uutta hattulaatikkoa kasvoillaan tyyni ilme.
Kantaja otti sen pahaa aavistamatta, ja kun hattulaatikko sitten oli
kiskaisemaisillaan hänen käsivartensa sijoiltaan, hän purki
kummastustaan kantajien tapaan.
"Pakana sentään, herra!" hän sanoi, "kylläpä se painaa!"
Itse asiassa se painoikin lähes viisikolmatta naulaa.
"Niin", sanoi Denry, "se on tietysti täynnä kultarahoja."
Ja kaikki nauroivat.
Crewessä, missä heidän oli muutettava toiseen junaan, ja jälleen
Knypessa ja Bursleyssä hän herätti hämmästystä kantajain
keskuudessa salaamalla hattulaatikkonsa raskauden ja ojentamalla
sen heille, ikäänkuin se olisi painanut vain kymmenisen unssia. Ja
joka kerta hän toisti saman sukkeluuden kultarahoista.
"Mitä ihmettä sinulla oikein on tuossa hattulaatikossa?" kysyi Ruth.
"Johan minä sen sanoin", vastasi Denry nauraen. "Kultarahoja!"

43. Lopuksi hän kohdisti kujeen omaan äitiinsä. Rouva Machin uurasti
tapansa mukaan mökissään Broughaminkadun varrella. Kenties ei
hänen mieleensä ollut juolahtanut lähteä Llandudnoon
huvittelemaan. Joka tapauksessa oli hänen läsnäolonsa Bursleyssä
ollut tarpeen, sillä hän oli usein kerännyt vuokrat Denryn puolesta ja
kerännyt ne oikein hyvin. Denry iloitsi nähdessään hänet jälleen, ja
äiti iloitsi nähdessään poikansa, mutta he salasivat tunteensa niin
tarkoin kuin suinkin. Kun Denry salakavalasti ojensi äidille
hattulaatikon, pudotti tämä sen maahan ja ilmoitti hänelle
peittelemättä, ettei aikonut alistua hänen kepposiinsa.
Juotuaan teetä, joka maistui aivan yhtä hyvältä kuin
juhlapäivälliset, Denry ojensi äidilleen avaimen ja pyysi häntä
avaamaan hattulaatikon, jonka hän oli asettanut tuolille.
"Mitä siinä on?"
"Kasa aika somia kiviä, joita olen keräillyt rannalta", sanoi Denry.
Äiti siirti hattulaatikon polvilleen ja avasi sen ja tapasi paksun
vaatteen, jonka hän osaksi nosti syrjään. Ja sitten rouva Machinin
suusta kajahti kiljahdus, ja hattulaatikko syöksyi hirveästi rysähtäen
lattiaan ja hän seisoi nilkkojaan myöten kultarahoissa. Hän voi nähdä
soverineja kierivän kaikkialle pitkin permantoa. Vähitellen päättivät
vilkasluontoisimmatkin soverinit laskeutua rauhallisesti lepäämään, ja
sitten syntyi syvä hiljaisuus. Denryn sydän jyskytti kiivaasti.
Rouva Machin vain pudisti päätään. Usein ei poika saanut häntä
sanattomaksi, mutta tämä kotiintulon teatterimainen huippukohta
riisti häneltä todellakin puhekyvyn.
Myöhään sinä iltana koristivat soveriniröykkiöt salin soikiopöytää.

44. "Tuhat yksitoista", sanoi Denry viimein lampun ääressä. "Viisitoista
puuttuu vielä. Haetaan ne huomenna."
Vielä useana päivänä sen jälkeen poimiskeli rouva Machin
soverineja. Olipa kaksi poistunut koko salista ja siirtynyt kahta
porrasta alemmaksi takapihaan ja, huomattuaan mahdottomaksi
päästä takaisin, jäänyt sinne.
Ja koko kaupunki tiesi, että tuo verraton Denry oli saanut
päähänpiston palata kotiin äitinsä luo mukanaan hattulaatikollinen
kultarahoja. Tämä oli Denryn "vereksin" keksintö, ja se antoi
kaupungille puheenaihetta ties' kuinka pitkiksi ajoiksi.

45. VI LUKU.
Murtovarkaus.
I.
Se seikka, että Denry Machin päätti olla saapumatta Sneyd Halliin
muulillaan, osoitti jo itsessään, ettei Chellin kreivittären
haastatteleminen ollut suinkaan niin yksinkertainen ja vähäpätöinen
arkiaskare, kuin hän koetti uskotella.
Muuli muodosti osan hänen tuoreinta loistoaan. Se oli seitsemän
vuoden ikäinen ja oli maksanut Denrylle kymmenen puntaa. Hän oli
ostanut sen eräältä maalaiselta, jonka vaimo "seisoi" P. Luukkaan
torilla. Puolustuksekseen hän esitti tarvitsevansa apua liikkuessaan
Kaupunkiviisikossa vuokria keräämässä, sillä hänen toimintapiirinsä
vuokrainkantajana oli laajentunut. Mutta tähän tarkoitukseen olisi
polkupyörä kelvannut aivan yhtä hyvin eikä sen hoitoon olisi mennyt
shillinkiäkään päivässä, kuten muulin ravitsemiseen eikä se
myöskään olisi säikkynyt poliiseja, kuten muuli melkein
poikkeuksetta teki. Denry oli ostanut muulin yksinkertaisesti siitä
syystä, että hänen päähänsä oli äkkiä juolahtanut ajatus ostaa
muuli. Vähäistä varemmin oli Jos Curtenty (varapormestari, josta

46. sitten tuli Bursleyn pormestari, kun Chellin jaarli nimitettiin erään
siirtokunnan hallitsijaksi Austraaliaan) herättänyt suunnatonta
huomiota ostamalla hanhiparven ja ajamalla sen itse kotiin. Se ei
miellyttänyt Denryä. Hän oli todellakin kateellinen, jos suuri luonne
voi tuntea kateutta. Jos Curtenty oli kyllin vanha hänen isoisäkseen,
ja hänet oli tunnustettu "valtiksi" ja "originaaliksi" jo ennen Denryn
syntymää. Mutta nuoruudestaan huolimatta Denry oli edistynyt
suunnattomasti valttina ja kenties täydellä syyllä tottunut pitämään
itseään kaupungin parhaana valttina, itse valttiässänä. Hän tunsi
olevan välttämätöntä vastata jollain tavoin Curtentyn hanhiin, ja
muuli oli hänen vastauksensa. Se soveltui tarkoitukseen mainiosti.
Ihmiset tiedustelivat pian toisiltaan, oliko jo tunnettua, että Denry
Machinin tuorein päähänpisto oli ostaa muuli. Hän hankki
kymmenellä punnalla vähäiset vanhat korikärryt ja kolmella guinealla
hyvät valjaat. Kärryt olivat matalat, joten hän saattoi puikahtaa —
kuten hän sanoi — alas ja ylös paljoa helpommin kuin korkeita
rattaita käyttäen. Hänen liikehommissaan ei juuri tarvinnutkaan
tehdä muuta kuin puikahtaa alas ja ylös. Etuistuimelle hän antoi
laatia kapean kiillotetun peltilaatikon, jossa oli hirvittävä lukko ja
kannessa reikiä. Tämän laatikon oli määrä ottaa säilytettäväkseen
vuokrat, sikäli kuin hän kokosi niitä. Retkillä sitä vartioi aina
luontokappale, joka polveutui verikoirasta ja jostain tuntemattomasta
eläimestä, ja sen murina olisi herättänyt kauhua itse
jalopeurankesyttäjässä. Denry pelkäsi itsekin Rajahia, koiraansa,
mutta sitä hän ei tunnustanut. Rajah nukkui tallissa rouva Machinin
mökin takana, josta Denry maksoi shillingin viikossa. Tallissa oli tilaa
Rajahille, muulille ja kärryille, ja kun Denry astui sisään
ruokkoamaan tai valjastamaan, täytyi jotain siirtää ulos.
Hänen liikuntovälineensä tulivat pian tutuiksi tienoon kaduilla.
Denry sanoi, että ne olivat lystilliset olematta silti sivistymättömät.

47. Ne olivatkin hänelle todella yhtämittainen ilmoitus ja paljoa
tehokkaampi ilmoitus kuin esimerkiksi puolentoista shillingin
reklaaminkantaja, eikä se myöskään maksanut enempää, vaikka otti
huomioon lupakirjan ja kengityksenkin. Sitä paitsi reklaaminkantaja
on siinä suhteessa hankalampi, ettei häntä voi myydä
huutokaupassa, kun hänen palvelustaan ei enää tarvitse. Sitä paitsi
ei Kaupunkiviisikossa ole mitään reklaaminkantajia; tuossa
kansanvaltaisessa ja riippumattomassa yhteiskunnassa ei kukaan
olisi alentunut reklaaminkantajaksi.
Tarina Denryn loistosta ei suinkaan pääty tähän merkilliseen
liikuntovälineeseen. Hänellä oli toimisto P. Luukkaan aukion varrella,
ja toimistossa oli juoksupoika, pikkuinen, mutta väärentämätön, ja
oikea kopiopainin, ja ulkopuolella oli se pieni neliömäinen nimikilpi,
joka hänen vaatimattomuutensa päivinä oli ruuvattuna hänen äitinsä
oveen. Äidin teräksenluja luonne oli pakottanut hänet sellaiseen
ylellisyyteen kuin omaan toimistoon. Ei edes senkään jälkeen, kun
Denry oli vajaassa kolmessa kuukaudessa ansainnut Llandudnon
pelastuspurrella toista tuhatta puntaa, äiti ottanut kuuleviin korviinsa
ehdotusta, että muutettaisiin vähän isompaan taloon, jossa riittäisi
yksi huone toimistoksi. Eikä hän myöskään suostunut heittämään
omaa ompelutyötään. Hän sanoi häistään asti asuneensa aina siinä
mökissä ja aina tehneensä työtä ja aikovansa kuolla siellä
työskennellen viimeiseen asti; mutta Denry voi tehdä mielensä
mukaan. Hän oli rohkea nuorukainen, mutta ei kyllin rohkea
haaveillakseen eroa äidistä; sitä paitsi mökissä meni hänen osaltaan
talouskustannuksiin vain kymmenen shillinkiä viikossa. Niin hän
vuokrasi toimiston; ja hän palkkasi juoksupojan, osin näyttääkseen
äidille, että hän todella teki mielensä mukaan, ja osin omaksi
yksityishuvikseen.

48. Siis ikäkaudella, jolloin mielikuvitusta uupuvat pojat kulkevat
kuluneissa kalvosimissa vanhempia rikastuttaakseen ja saavat olla
iloissaan, jos kannattaa kerran kuussa ostaa sikaari, hän omisti jo
liikkeen, liikehuoneiston, henkilökunnan ja yksityisvaunut, joita veti
Kaupunkiviisikossa ainoalaatuinen eläin. Hänen elantonsa ei niellyt
kaikkia tuloja, ja parissa vuodessa hän oli jossain määrin
säästäväisyydellä ja suuressa määrin harkitsemattomien, mutta
onnellisten sijoitusten avulla kartuttanut Llandudnon tuhantisen
kaksinkertaiseksi ja herättänyt kunnioitusta P. Luukkaan aukion
pankin hoitajassa — ja tämä oli kuitenkin kaikkein
kylmäsydämisimpiä miehiä, mikä koskaan on kirjoittanut
maksuosoitukseen nimensä.
Eikä Denry ollut vieläkään tyytyväinen. Häntä jäyti salainen tuska
aiheutuen siitä, että hän herkesi vähitellen olemasta velikulta ja ettei
hän saanut pääomaansa kerrotuksi kahdella puolivuosittain. Hän ei
ymmärtänyt rahamarkkinoita eikä osakemarkkinoita, eipä edes
Merkkitorven finanssiartikkeleitakaan; mutta hän piti itseään
finanssinerona ja arveli finanssinerona kuluttavansa aikansa turhaan.
Ja jos olisi tehnyt mieli sytyttää kaupunki tuleen tai maalata se
helakanpunaiseksi, niin sellaisiin kepposiin ei hänellä tuntunut enää
olevan kykyä.
II.
Ja sitten eräänä päivänä yleisö näki hänen toimistonsa ovella
nimikilven alapuolella toisen ilmoituksen:
KAUPUNKIVIISIKON YLEINEN SÄÄSTÖKLUBI
Sihteeri ja taloudenhoitaja — E.H. Mackin.

49. Hänessä oli herännyt mukava ajatus.
Useat kauppiaat muodostivat syyskaudella joulua varten
kulutusklubeja — hanhiklubeja, kalkkunaklubeja, viskyklubeja.
Heidän vaatimattomat asiakkaansa suorittivat määrätyn summan
viikossa kauppamiehelle, joka otti tallettaakseen sen ilmaiseksi, ja
sovitun ajan tultua he perivät koko summan tavaroissa — kuolleina
tai elävinä, syötävänä, juotavana tai yllä käytettävänä. Denryn aivot
synnyttivät ajatuksen yleisestä säästöklubista. Hän suunnitteli sen
käsittämään Kaupunkiviisikon jokaisen jäsenen. Hän näki
neljänkymmenen tuhannen työläisperheen suorittavan
viikkomaksunsa hänen klubiinsa. Hän näki säästöklubinsa tekevän
sopimuksia koko alueen kaikkien pääliikkeiden kanssa, niin että
säästöklubin jäsenet saattoivat ostaa klubin pileteillä missä kulloinkin
halutti. Hän näki säästöklubinsa paisuneena niin mahtavaksi, ettei
yksikään kauppias tullut toimeen rupeamatta liikeyhteyteen sen
kanssa. Hän oli saanut koko Llandudnon suorittamaan saman teon
päivittäin melkein kokonaisen huvikauden ajan, ja nyt hän halusi
saada koko avaran Kaupunkiviisikon suorittamaan saman teon hänen
hyödykseen iankaikkisesti.
Ja päälle päätteeksi hän voisi esiintyä ihmisystävänä. Hän
totuttaisi työmiehen ja tämän vaimon säästäväisyyteen. Hän hoitaisi
työläisen rahoja tämän itsensä käytettäviksi; ja säästääkseen
työläiseltä vaivan hän kävisi itse työläisen kotona noutamassa
työläisen rahoja. Sitä paitsi hänellä oli tarjottavana erikoinen
houkutuskeino, joka lisäksi osoitti hänen säästöklubinsa tavallisia
klubeja suunnattomasti paremmaksikin: hän sallisi työläisen käyttää
klubimaksunsa täyden määrän heti, kun vain puolet siitä oli
maksettu. Suoritettuaan siis kymmenen shillinkiä Denrylle työläinen
saattoi ostaa punnan arvosta tavaraa Denryn valitsemasta

50. myymälästä, ja Denry maksaisi viipymättä täyden hinnan
myymälään, mutta keräisi erotuksen viikoittain käymällä itse
työläisen kotona. Mutta tämä ennakko-osto-oikeus tulisi menetetyksi
tai lykätyksi, jos työläisen varemmat suoritukset olivat osoittautuneet
epäsäännöllisiksi.
Ja Denry lahjoittaisi kaikki nämä ihmeelliset edut työläiselle
ottamatta siitä mitään maksua. Jok'ikisen suorittamansa pennin
saisivat jäsenet itse käyttää. Yritys oli suunnattoman filantrooppinen.
Denryn vaatimaton palkkio oli tuleva kauppamiehiltä, joille tämä
uusi suunnitelma tuottaisi virtanaan uusia liikkeisiä. Heidän oli
myönnettävä hänelle ainakin kahden pennyn hyvitys shillinkiä kohti
kaikista ostoista, mikä tekisi yli 16 prosenttia hänen pääomalleen; ja
hän uudistaisi pääomansa kolme kertaa vuodessa. Hän arvioi, että
viisikymmentä prosenttia vuodessa riittäisi käyttökustannuksiin ja
jäisi vähä ylitsekin.
Tietysti hänen oli taivutettava puolelleen kauppiaat. Hän ajoi
muulillaan Hanbridgeen ja valitsi ensimmäiseksi Bostockin,
Kaupunkiviisikon suurimman, joskaan ei hienoimman
villatavaramyymälän. Hänen onnistui saada toiminimi vakuutetuksi
joka suhteessa paitsi omaan vakavaraisuuteensa nähden. Toiminimi
Bostock teki sellaisen vihjauksen, että hän näytti liian ilmeisesti
poika-pahaselta voidakseen olla vakavarainen. Vastaukseksi hän
tarjoutui sijoittamaan sen huostaan viisikymmentä puntaa,
ennenkuin ryhdyttäisiin liiketoimiin, ja uudistamaan summan
etukäteen heti, kun hänen klubinsa jäsenet olivat sen kuluttaneet.
Maksuosoitukset puhuvat selvää kieltä. Lähtiessään hänellä oli
luettelonsa ensimmäisenä Bostockin nimi, ja sitä hän käytti
tehokkaana todistuskappaleena toisissa myymälöissä. Mutta hänen

51. nuoruutensa herättämä ennakkoluuloisuus oli voimakas ja yleinen.
"Aivan oikein", vastasivat liikemiehet, "teidän puheenne on kyllä
paikallaan, mutta te olette niin nuori." Ikäänkuin vihjatakseen, että
miehen täytyy olla joko roisto tai narri, ennenkuin on täyttänyt
kolmekymmentä, samaten kuin hänen täytyy olla joko narri tai
lääkäri neljäkymmentä sivuutettuaan. Kaikesta huolimatta hän oli jo
saanut luetteloonsa useita kymmeniä myymälöitä.
Hänen äitinsä sanoi:
"Miksi et kasvata itsellesi partaa? Nyt sinä kulutat rahaa
partaveitsiin ja hiaisimiin, saippuaan ja harjoihin ja sitä paitsi
neljännestunnin ajastasi joka päivä — ja vielä viillät kasvoihisi
haavoja — estääksesi vain saamasta sellaista, mikä olisi sinulle
suureksi avuksi liikehommissa. Parrakkaana sinä näyttäisit ainakin
yhdenneljättä ikäiseltä. Isälläsi oli komea parta, ja saisit sinäkin
sellaisen, jos haluaisit."
Tämä oli ylevää viisautta. Mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin
korviinsa. Asia oli sellainen, että hänessä oli jonkin verran keikaria.
Lopulta hänen suunnitelmastaan ei puuttunut muuta kuin "oikein
hyvä alkupotkaisu", kuten Denry sitä nimitti. Lyhyesti sanoen hieno
ilmoitus, joka panisi lumipallon liikkeelle. Hän olisi voinut saada
Merkkitorven koko ensi sivun (siihen aikaan) viidelläkolmatta
punnalla. Mutta hän oli niin tottunut ilmoittamaan ilmaiseksi tavalla
tai toisella, että tuntui vastenmieliseltä maksaa sellaisesta. Silloin
hän tuli ajatelleeksi Chellin kreivitärtä, joka sattui oleskelemaan
Knypessa. Jos hän saisi tuon korkean ylimyksen, tuon entisen
pormestarittaren, tuon hurmaavan haltiattaren, tuon paikkakunnan
hyväntekijättären rupeamaan hänen säästöklubinsa suojelijattareksi,
silloin olisi menestys taattu. Kaupunkiviisikossa virnisteli jokainen

52. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com