Understanding The Paradox Of Surviving Childhood Trauma Techniques And Tools For Working With Suicidality And Dissociation 1st Edition Joanne Zucchetto

Understanding The Paradox Of Surviving Childhood Trauma Techniques And Tools For Working With Suicidality And Dissociation 1st Edition Joanne Zucchetto
Understanding The Paradox Of Surviving Childhood Trauma Techniques And Tools For Working With Suicidality And Dissociation 1st Edition Joanne Zucchetto
Understanding The Paradox Of Surviving Childhood Trauma Techniques And Tools For Working With Suicidality And Dissociation 1st Edition Joanne Zucchetto

1. Understanding The Paradox Of Surviving Childhood
Trauma Techniques And Tools For Working With
Suicidality And Dissociation 1st Edition Joanne
Zucchetto download
https://ebookbell.com/product/understanding-the-paradox-of-
surviving-childhood-trauma-techniques-and-tools-for-working-with-
suicidality-and-dissociation-1st-edition-joanne-
zucchetto-50945712
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Understanding The Political Culture Of Hong Kong The Paradox Of
Activism And Depoliticization The Paradox Of Activism And
Depoliticization Lam Waiman Lam Waiman
https://ebookbell.com/product/understanding-the-political-culture-of-
hong-kong-the-paradox-of-activism-and-depoliticization-the-paradox-of-
activism-and-depoliticization-lam-waiman-lam-waiman-51430150
The Paradox Of False Belief Understanding The Role Of Cognitive And
Situational Factors For The Development Of Social Cognition Julia Wolf
https://ebookbell.com/product/the-paradox-of-false-belief-
understanding-the-role-of-cognitive-and-situational-factors-for-the-
development-of-social-cognition-julia-wolf-50264660
The Economics Of Happiness How The Easterlin Paradox Transformed Our
Understanding Of Wellbeing And Progress 1st Ed 2019 Mariano Rojas
https://ebookbell.com/product/the-economics-of-happiness-how-the-
easterlin-paradox-transformed-our-understanding-of-wellbeing-and-
progress-1st-ed-2019-mariano-rojas-10796594
The Poverty Paradox Understanding Economic Hardship Amid American
Prosperity Mark Robert Rank
https://ebookbell.com/product/the-poverty-paradox-understanding-
economic-hardship-amid-american-prosperity-mark-robert-rank-49432828

3. The Neurotic Paradox Volume 1 Progress In Understanding And Treating
Anxiety And Related Disorders 1st Edition David H Barlow
https://ebookbell.com/product/the-neurotic-paradox-volume-1-progress-
in-understanding-and-treating-anxiety-and-related-disorders-1st-
edition-david-h-barlow-50422258
The Neurotic Paradox Volume 2 Progress In Understanding And Treating
Anxiety And Related Disorders 1st Edition David H Barlow
https://ebookbell.com/product/the-neurotic-paradox-volume-2-progress-
in-understanding-and-treating-anxiety-and-related-disorders-1st-
edition-david-h-barlow-50422268
Understanding The Persistence Of Competitive Authoritarianism In
Algeria Dalia Ghanem
https://ebookbell.com/product/understanding-the-persistence-of-
competitive-authoritarianism-in-algeria-dalia-ghanem-45043614
Understanding The Cold War A Historians Personal Reflections 2nd
Edition Adam Bruno Ulam
https://ebookbell.com/product/understanding-the-cold-war-a-historians-
personal-reflections-2nd-edition-adam-bruno-ulam-46110020
Understanding The Nhs How To Get The Most From Our National Health
Service Stein Andy
https://ebookbell.com/product/understanding-the-nhs-how-to-get-the-
most-from-our-national-health-service-stein-andy-46127140

6. Understanding the
Paradox of Surviving
Childhood Trauma
Understanding the Paradox of Surviving Childhood Trauma offers clinicians a
new framework for understanding the symptoms and coping ­mechanisms
­displayed by survivors of childhood abuse. This approach considers how
­characteristics such as suicidality, self-harm, persistent depression, and
­anxiety can have roots in behaviors and beliefs that helped patients survive
their trauma. This book provides practitioners with case examples, practical tips, and techniques for applying this mindset directly to their most complex cases. By de-pathologizing patients’ experiences and behaviors, and moving
beyond simply managing them, therapists can reduce their clients’ shame and work collaboratively to understand the underlying message that these behaviors conceal.
Joanne Zucchetto, MSW, maintains a private practice for individual and
group therapy clients in Washington, DC. She has previously worked in the
trauma treatment programs at Sheppard and Enoch Pratt Hospital, and the
Psychiatric Institute of Washington.
Simone Jacobs, MSW, is a therapist in private practice in Takoma Park,
Maryland, focusing on survivors of trauma and women of color. She
­previously
worked in the trauma treatment program at the Psychiatric Institute of Washington.
Ly Vick Johnson, MSW, is a writer living in Phnom Penh, Cambodia.
She previously worked in the trauma treatment program at the Psychiatric
­Institute of Washington.

8. Understanding
the Paradox
of Surviving
Childhood Trauma
Techniques and Tools for
Working with Suicidality
and Dissociation
Joanne Zucchetto,
Simone Jacobs, and
Ly Vick Johnson

9. First published 2020
by Routledge
52 Vanderbilt Avenue, New York, NY 10017
and by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2020 Joanne Zucchetto, Simone Jacobs, and Ly Vick Johnson
The right of Joanne Zucchetto, Simone Jacobs, and Ly Vick Johnson
to be identified as authors of this work has been asserted by them in
accordance with sections 77 and 78 of the Copyright, Designs and
Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced
or utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other means,
now known or hereafter invented, including photocopying and recording,
or in any information storage or retrieval system, without permission in
writing from the publishers.
Quote from interview of Darrell Hammond courtesy of Fresh Air with
Terry Gross, which is produced by WHYY, Inc. in Philadelphia and
distributed by NPR. Impulse Scale courtesy of Joan Turkus, MD
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks
or registered trademarks and are used only for identification and
explanation without intent to infringe.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this title has been requested
ISBN: 978-1-138-63084-0 (hbk)
ISBN: 978-1-138-63085-7 (pbk)
ISBN: 978-1-315-17351-1 (ebk)
Typeset in Caslon Pro
by codeMantra

10. v
Contents
Preface vi
C
hapter 1
 A Non-Pathologizing Approach to Trauma
Treatment 1
C
hapter 2
 Understanding Posttraumatic Symptoms
Through the Eyes of a Child 19
C
hapter 3
 The Legacy of Abuse: Exploring How
Rules and Beliefs are Formed in
Attachment Relationships 51
C
hapter 4
 A Shift in Perspective: Exploring
Suicidality 81
C
hapter 5
 A Shift in Perspective: Exploring
Dissociation 107
Chapter 6 A Shift in Perspective: Exploring Issues
of Identity 131
Chapter 7 Bringing Ourselves into the Therapy Room155
Further Reading 175
Index 177

11. vi
Preface
This book was written over the last two years but has taken much lon-
ger to formulate. It is a collaboration of three therapists, but the ideas
expressed within are those of Joanne Zucchetto. Simone and Ly were
just wise enough to recognize something special within Joanne and the
therapeutic guidance she offered. It has been a tremendous challenge
for all three of us to get to this point, and at times, we didn’t think
we would make it. Not because of conflict between us but because we
had to fight our own internal doubts about believing we had some-
thing worth writing. But as Joanne says, we cannot ask our clients to do
something we are not willing to do ourselves. Survivors of trauma are
pretty good at identifying inauthenticity, and if we challenge them to
do scary things, we must also be willing to do the same. So, this book
is our scary thing.
None of this would have come to be if we had not worked for many
years at The Center: Posttraumatic Disorders Program at the Psychiat-
ric Institute of Washington. Many years ago, Christine Courtois, Joan
Turkus, and Barry Cohen created a program of care for those with a
history of childhood abuse and neglect. They worked hard within many
constraints to provide a safe enough place for those struggling with the
long-term effects of childhood trauma.
The inpatient program at The Center provided a place for those in
acute crises who were stuck, hurting, and in need of intensive support.
It provided a certain level of security with 24/7 care and a hardwork-
ing treatment team that included nurses, psychiatrists, social work-
ers, psychologists, nurse’s aides, art therapists, interns, and hospital

12. PREFACE vii
administrators. By engaging in group therapies, individual therapies,
medication management, and within the therapeutic milieu, patients
worked through acute suicidal crises and found the courage to face
their past.
The outpatient day program at The Center provided treatment for
longer-term processing of trauma. Patients often stayed in the program
for months at a time, sometimes longer. Through group therapy and
art therapy, patients worked on processing their trauma narrative and
exploring the relational devastation that is caused by growing up in an
abusive home.
It is in these settings that Joanne worked for many years and where
Simone and Ly interned and then continued to work after graduation.
This environment provided a unique opportunity to work with a great
number of patients, who often taught us more than we could learn from
our ongoing training and reading. Most writers who address with sen-
sitivity the distinctive needs of trauma survivors acknowledge that they
learned what they know from their clients. We, too, have listened with
a “passionate curiosity,” and we dedicate this book to all our teachers.
In this book, you will find a discussion of suicidal behaviors being
viewed as a coping strategy rather than just a problem that needs to be
fixed. We highlight our ideas with stories of clients who have been able
to go to the dark places that suicidality paradoxically protected them
from. But we do want to make clear that this does not mean that sui-
cidality should be taken lightly. Suicidality is serious and can be deadly.
At no point should a therapist tell a client they don’t really want to die,
that they are just distracting themselves from a bigger problem. This
isn’t helpful and could easily escalate a delicate situation. We take any
client who tells us they are suicidal very seriously; it only takes an im-
pulse and access to the means to die for a suicidal thought to become a
deadly action. Working with clients who feel suicidal requires training,
experience, and sensitivity as well as an ability to connect with a client
and value what they think and feel.
As we first started to talk about writing this book, we heard through
the hospital community that a former patient had killed herself. The
death of this patient affected us deeply, and we were filled with self-
doubt about the appropriateness of discussing suicidality in any way

13. viii PREFACE
that might be misconstrued. We sought the counsel of Rich Chefetz,
who, after reading the preliminary ideas of the work that is presented
here, said, “Well Joanne, I can see you are coming out of the clinical
closet.” We felt Rich’s statement acknowledged that it was a big step
to “go public” with the ways we had been doing therapy with trauma
survivors. His encouragement has been tremendously helpful. We
wanted to mention this suicide because no trauma therapist is immune
to this possibility. Suicide is real; it causes real pain; and it is a risk every
trauma therapist deals with, sometimes on a daily basis.
This book is dedicated to those clients who choose every day to live,
even when the will to live feels tenuous. This book is dedicated to those
who gave up the fight, who for whatever reason on that day could no
longer face their reality. But, unlike some who see only the deep despair
that must overwhelm the senses, we also see hope because in the act of
suicide is an act of hope. The hope for an end to the suffering, a hope for
stillness, a hope for an absence of pain, a hope for something better for
those they may leave behind. We wish for something better for them,
and we aggressively advocate for such in the words written here and the
work we do on a daily basis to change the meaning they bring to their ex-
periences. But we also respect and honor those who could not continue.
This book is also dedicated to the therapists who work tirelessly to
provide support, encouragement, and healing to those who have sur-
vived the darkest of experiences. This work is hard and requires ther-
apists to bring their whole selves into the room with clients who have
been abused by those who should have loved them the most. This book
is dedicated to those therapists who chose to do this work long before it
was mainstream, who fought hard to give it prominence in the world of
mental health and have lived to see their work realized. These therapists
have listened and borne witness to personal atrocities that required
them to hold steady and not instinctively, protectively, turn away.
This book is dedicated to our colleagues, who became our friends and
companions on this journey. Their words, their wisdom, and their sto-
ries are an intrinsic part of this book. We are thankful for their support,
their insight, and their passionate dedication to working with survivors
of trauma. We are particularly thankful for the support of Joan Turkus,
Cornelia Tietke, Andy Morrow, Dianne Carlson, and Sheila Cahill.

14. PREFACE ix
Finally, this book is dedicated to our families and friends. They have
supported and encouraged us from the first conversations about this
book until its completion. They have given us their time, provided food,
and calmed our anxiety as we chose to speak up, to be seen, and to be
a part of the current conversation about trauma. Joanne would like Jim
to know how much she appreciates his steadfast support and superb IT
skills, and to thank Michael and Adam for their continuous encour-
agement. Simone would like to thank Kendal, Sylvester, Janet, Rachel,
and Hannah, who have been a constant source of support, comfort, and
inspiration. Ly would like to thank Meg for her encouragement as well
as Erik and Eloise for being generous with their love and humor. We
could not have taken this risk without them.

16. 1
1
A Non-Pathologizing Approach
to Trauma Treatment
A Non-Pathologizing Approach
About 2 years ago, 25 years into Joanne’s career as a trauma
therapist, she had a two-part session (morning and afternoon)
with “Analise,” a client on the inpatient trauma unit she worked
on at the time.
Analise, an engaging woman in her early 40s, held a highly
regarded professional job. Like all patients on the inpatient
unit, Analise was a survivor of childhood abuse and neglect.
Starting at an early age, her father had sexually, physically, and
emotionally abused her, while her mother had been passive
and non-protective. Analise left home after college and had no
­further contact with her parents, although she maintained lim-
ited contact with her siblings. She was recently separated from her husband, with whom she had two children. Her husband had been psychologically abusive to her, but she was very clear about him being a good father. She was in the middle of a dif-
ficult custody battle and in fear of losing her children. She had

17. 2 A NON-PATHOLOGIZING APPROACH
struggled emotionally over the past 5 years and had been hos-
pitalized numerous times in general psychiatric wards. This
was her first hospitalization in a trauma focused program.
Analise was initially hospitalized for 2 months after a suicide
attempt. Joanne was not Analise’s individual therapist during
that stay, but they got to know one another because Analise
was an active participant in Joanne’s inpatient group therapy.
In preparation for discharge from her initial hospitalization,
Analise had completed discharge paperwork that included a
detailed safety plan. Less than a week after discharge, Anal-
ise was readmitted to the inpatient unit after another suicide
­attempt – this one much more serious than the last. Her in-
surance company would not authorize another long stint in the hospital, and so the pressure was on the treatment team to help her create a safety plan that would actually ensure safety when she returned home. However, after a week of intense efforts, the team remained concerned that the safety plan wouldn’t hold. Joanne was asked if she would “take the case,” and she readily agreed.
That morning, Analise entered Joanne’s office waving the
discharge papers, and she asked in a challenging and hostile way, “Is this what you’re looking for?” Joanne responded in true New Yorker fashion: “I don’t even want to look at them because you’d be bullshitting me and I don’t like it and you don’t like it either.” Analise smiled in the same way she had in group therapy when Joanne said something that got under her skin, and Joanne knew they had connected. Joanne continued, “You’re going to have to do your own kind of plan.” And from there, Analise and Joanne had a discussion about how it was important for Analise to feel that she had the power to make decisions for herself and tell her truth. Analise became tearful

18. A NON-PATHOLOGIZING APPROACH 3
and asked, “What should I do?” Joanne answered in a way she
had never done before: “Write your kids a letter – whether you
die or not. I don’t care what you say in it, as long as it is what
you feel.”
When Joanne and Analise met again that afternoon, Anal-
ise read out loud a beautiful letter she had written to her chil-
dren. Her letter started as if she were going to end her life, but
the more she wrote, the more she understood how much she
loved her children, that she could never leave them, and that
she would do anything to be there for them. Analise wept as
she read the letter, and she wept again when Joanne told her,
“That letter is your safety plan and you can discharge when you
can honor it.” Joanne continued, “What’s in the way of honor-
ing this letter to your children?” Analise immediately replied,
“I’m so afraid.” Joanne asked, “Of losing your children?” She
replied, “Of losing them, of the damage I might have done to
them by my hospitalizations. I don’t know if I can handle this
fear.” And so, they talked about the intolerable fear of feeling
loss and guilt. They talked about how Analise had postponed
the custody trial because she couldn’t tolerate the possibility of
being told she could not have custody of her children for a year
but could only be granted supervised visitation. They talked,
and Analise wept about the power her husband and the judge
had over her. And they connected the dots to her past. Joanne
said, “It’s so understandable that this male power evokes feel-
ings about the power your father had over you for your whole
childhood, and it must feel impossible to separate past from
present so you can make a decision that reflects who you are
now.” At this, Analise looked right at Joanne and said, “You
know, Joanne, there’s something else…I…I really shouldn’t
have my children for the next year. I should really use this year

19. 4 A NON-PATHOLOGIZING APPROACH
to do therapy and stabilize.” Joanne responded, “I think you’re
right. Not because I think you’re a bad mother, quite the oppo-
site. But because this is a marathon, not a sprint. You need this
year to absorb the fact that your father was not the nice guy you
thought he was and that his treatment of you has had devas-
tating effects. I am impressed with your thinking because you
could say, ‘I love my kids, I’d die for them, they’re my heart.’
But you could land up dead with that narrow view that doesn’t
include the totality of who you are and what you need to heal.”
So, there was a shift from Analise feeling she was a victim
of the court system and her husband to her being a victim of
her father. Analise talked about how in group therapy sessions,
she felt that Joanne was always “going there” with patients, and
getting to the painful feelings underneath the behavior. Anal-
ise was ambivalent about both wanting that and being fearful
of what she would discover. Joanne took the focus off creating
a safety plan for preventing another suicide attempt, a plan that
would satisfy the treatment team, the hospital administration,
and the insurance company, and put the focus on what was
actually fueling Analise’s feeling unsafe.
For the next few days, before she was discharged from the
second admission, Analise talked in groups about her fears of
knowing more about her childhood; tolerating the shame of
not “fighting” for full custody of her children; and knowing
that when she “felt suicidal,” it was important to put words
to what the suicidality was trying to tell her and then use her
support system to get help for these fears.
Nine months after discharge, Analise was in twice weekly
therapy with a trauma therapist and had not been hospitalized.
She had given full custody of her children to their father and
was seeing them on a weekly basis.

20. A NON-PATHOLOGIZING APPROACH 5
The story of Analise illustrates many of the themes of this book. When
working with survivors of childhood abuse and neglect, symptoms and
behaviors can get in the way of seeing the heart of the problem. Regard-
less of the diagnosis, the self-harm, the drug use, the eating disorders,
the mood swings, the traumatic memories, the forgetting of memories,
the nightmares, the relationship chaos, and all the other symptoms,
at the heart is a small child who was hurt, afraid, betrayed, confused,
and alone. Clients like Analise, despite appearances, are not in touch
with that little girl anymore; she’s hidden, protected, kept safe from
all the scary things that happened in her world. And built up around
the little girl who was hurt is an intricately woven wall of defenses and
distractions that not only stops anyone penetrating but also keeps her as
lonely and isolated in her pain as she was when she was a child.
In this book, we illustrate how – by taking a step back from
the smoke screens, the mirrored walls, and the land mines – we
can help our clients reconnect with the child who was hurt and
begin to honor not just what they survived but how they survived
it. We demonstrate how coping strategies developed during child-
hood, such as suicidality, were used as a means to cover over the
harsh reality that is growing up in a traumatizing household. Un-
consciously, children like Analise used suicidality as a means of
survival, a distraction from knowing and feeling the hurt that was
inflicted upon them day after day. Helping Analise to connect the
dots between the past and the present allowed her to make sense of
her behavior in the present that, on the surface, seemed irrational.
And by connecting the dots, she was able to see through the eyes of
the child who was hurt, thereby increasing her empathy, lessening
her shame, and bringing a deeper understanding to her behaviors.
This gave her the ability to candidly identify her needs and opened
up the possibility of taking a risk – something she could never have
safely done as a child.
This book is about how to get under the defenses that present
themselves in the treatment room, to see through the noise and

21. 6 A NON-PATHOLOGIZING APPROACH
the distractions, and look at the core issues. With survivors of
childhood abuse and neglect, the ‘noise’ is pretty loud, and the
distractions are very effective, persistent, and sometimes scary,
and at times seem impervious to change. In the chapters that
follow, we explore how taking a non-pathologizing approach –
which views symptoms and behaviors as important information
about how a client is coping rather than something that needs
to be eradicated  – almost immediately changes the course of
the conversation. We will do this by seeing through the eyes of
the child who lived through the abuse, not through the eyes of the
self-judging adult who is seeking treatment. Looking through the
eyes of a child enables us to connect the dots between the past and
the present, between feelings and knowledge, and between what
is happening in the treatment room and what happened in their
traumatizing home.
Complex Trauma
The focus of this book is not on theory but on how we put theory
into practice. Our practice is rooted in theory, but serious inquiry
into theory will require reading other works. For a brief overview,
see Principles of Trauma Therapy by Briere and Scott (2015). For
an overview with a focus on the therapeutic relationship, see Phil
­Kinsler’s book Complex Psychological Trauma (2018). For a more
comprehensive overview of theories of treatment, see Treatment of Complex Trauma by Courtois and Ford (2013). The clients we write
about in this book are survivors of childhood abuse and neglect. That is, they experienced multiple traumas, usually within their home, over an extended period of time. For most of the clients we have worked with, the abuse and neglect were inflicted over the course of their childhoods and, for some, into adulthood. Many were phys-
ically or sexually abused; nearly all had experienced some form of emotional abuse or neglect that was inflicted through verbal assaults

22. A NON-PATHOLOGIZING APPROACH 7
and manipulation or had experienced neglect by parents who were
grossly negligent in attending to their emotional needs.
As a result of this extensive childhood abuse and neglect, many
of our clients developed symptoms such as depression, anxiety, sui-
cidal behaviors, self-harm, or substance abuse problems. The effects
of childhood trauma on physical and mental health are well docu-
mented (Chen et al., 2010; Clark et al., 2010; Putnam, 2003). Large
research studies, such as the Adverse Childhood Experiences Study
(Felitti et al., 1998), showed that the higher the number of adverse
experiences (such as abuse or neglect, death of a parent, etc.), the
higher the chances of having increased numbers of physical problems
or developing unhealthy habits that result in physical ailments. The
study noted that with each additional adverse experience in child-
hood, the likelihood of developing mental health problems rises,
along with an increase in attempting suicide (Dube et al., 2001).
Suicidality and self-harming behaviors as well as the complex re-
lational issues that are associated with having had adverse childhood
experiences are part of what makes working with survivors of com-
plex childhood trauma a challenge. Our clinical work, as well as this
book, is focused on those who have had many adverse childhood
experiences, particularly within their own home. The majority of our
clients have experienced what is often called Attachment Trauma.
Attachment trauma is described by Allen (2013) as:
trauma that occurs in attachment relationships – in extreme,
various forms of abuse and blatant neglect. Such experience
is traumatic insofar as it (a) evokes extreme distress, namely,
fear and other unbearably painful emotional states; (b) under-
mines the development of the capacity to regulate emotional
distress; and (c) compromises openness to interpersonal influ-
ence by virtue of engendering distrust in others’ intentions.
(p. 369)

23. 8 A NON-PATHOLOGIZING APPROACH
Attachment Theory
In order to understand what Attachment Trauma is, we first need to
understand a little about Attachment Theory. Attachment Theory was
developed by psychologist and psychiatrist John Bowlby to explain how
essential the parent-child bond is for healthy child and adult develop-
ment (1988). Bowlby and others spent years researching and providing
empirical evidence to back up these claims. The more Bowlby observed
attachment, the more he realized its importance. He believed the bond
was so crucial that he wrote a paper in the 1940s for the World Health
Organization, stating that the provision of mothering was as essen-
tial for a child’s growth and development as proper diet and nutrition
­(Kobak, Zajac, & Madson, 1999). He went on to explain that
the service which mothers and fathers habitually render their children are so taken for granted that their magnitude is for-
gotten. In no other relationship do human beings [children] place themselves so unreservedly and so continuously at the disposal of others [parents]. This holds true [for children] even [with]… bad parents.
(Kobak, Zajac, & Madson, 1999, p. 23)
We are in full agreement that, as we lay out in the following pages, parents are the main source of survival and solace in distress. The bond is so critical that children will do almost anything, even, par-
adoxically, want to die, in order to keep that bond intact. The bond is so important because without it, children are alone in the world, orphans in their own families. The bond helps children feel safe, be soothed, and be cared for. The bond also has the power to teach children how to regulate emotions and provides the foundations for forming cognitive structures. The child learns how to connect with and relate to other people within this bond, and the experience be- comes internalized, remaining in place into adulthood (Allen, 2001). Thus, attachment has far-reaching consequences.

24. A NON-PATHOLOGIZING APPROACH 9
In a series of experiments, developmental psychologist Mary
Ainsworth devised a way to study the attachment bond in action
by observing parents with their children (Cassidy, 1999). As it cur-
rently stands, there are four basic categories of attachment. In the
first category, parents who provide “good enough” parenting gener-
ally create what is called a secure attachment. Parents of children with
secure attachment are attentive enough to the needs of the child;
they are a safe haven in times of trouble, a protection from potential
“predators,” and a source of predictable stability when their child is
afraid. Attachment provides more than physical protection; it is crit-
ical that the parent also be emotionally attentive, providing soothing
and comforting when their child is in distress. When a child feels
protected, they learn how to regulate their emotional experiences,
which, in turn, helps in the formulation of healthy cognitive struc-
tures. From this place of stability, children are able to be curious
about the world, and they grow into adulthood with a sense of the
world being a mostly trustworthy place.
There are three other styles of attachment, which fall into the
range of insecure attachment. Under the category of insecure attach-
ment are children with parents who have an avoidant attachment
style. These children don’t turn to their parents in distress; they in-
stead lean away from them. It may appear on the surface that these
children don’t need their parents for comfort or support, but they
have learned not to depend on their parents as a source of soothing
in distress because the parents are not available or may be rejecting.
Children carry these experiences into adulthood, often having dif-
ficulty expressing their feelings and having problems finding, cre-
ating, or tolerating intimacy. Also under the category of insecure
attachment are children with ambivalently attached parents. These
are children who are distressed when their parents leave but also
don’t appear to be soothed when their parents return. On the one
hand, they may be very clingy, but on the other hand, when comfort
is offered by the parent, the child is not soothed.

25. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

26. Kristitty: Mitäkö? Hän kysyi minulta, minne minä menen, ja minä
sanoin.
Evankelista: Mitäs hän siihen sanoi?
Kristitty: Hän kysyi, onko minulla perhettä, ja minä sanoin, että
on; mutta, lisäsin minä, tämä taakka rasittaa minua niin, ett'ei
minulla enää ole mitään iloa heistä, niinkuin ennen.
Evankelista: Mitäs hän siihen sanoi?
Kristitty: Hän käski minun kiiruimmiten heittämään taakkani pois,
ja sitä huojennustahan minä sanoin lähteneeni hakemaankin. Siksi
juuri, sanoin minä, olen kulkemassakin tuota porttia kohti, jotta
minua sieltä edemmäs neuvottaisiin, kirvoitukseni paikkaan. Silloin
hän sanoi osoittavansa minulle paremman ja lyhyemmän tien, missä
ei ole niin monta vastusta kuin siinä, jonne te, herra, minua
neuvoitte. Se vie sinut, sanoi hän, sellaisen herran luokse, joka noita
taakkoja osaa ottaa pois. Minä uskoin kuin uskoinkin häntä ja
poikkesin entiseltä tieltä tälle: mitämaks minä taakastani pääsisin.
Mutta tänne tultuani ja nähtyäni, miten asianlaita oli, minä
pysähdyin, vaaroja peljäten, niinkuin jo sanoin. Ja nyt en tiedä, mitä
tehdä.
Evankelista: Malta sitten hetkinen, niin osoitan sinulle, mitä
Jumalan sana ilmoittaa.
Kristitty seisoi vavisten, ja Evankelista lausui:
"Katsokaat, ett'ette Häntä kiellä pois, joka puhuu; sillä jos ei ne
paeta saaneet, jotka kielsivät sen, joka maan päällä käskyn antoi,

27. paljon vähemmin me, jos me sitä pyydämme karttaa, joka taivaasta
puhuu." [Hebr. 12:25]
Edelleen hän sanoi: "Vanhurskas elää uskosta, ja joka välttää,
siihen ei minun sieluni mielisty." [Hebr. 10:38]
MITÄ PITÄÄ KAUHISTUA.
Ja hän sovitti nämä sanat näin:
"Sinä olet se mies, joka kurjuuteen syökset; sinä olet alkanut
kieltää Korkeimman neuvoa ja vetämään jalkaasi takaisin rauhan
tieltä, melkeinpä perikatosi uhallakin."
Silloin vaipui Kristitty puolikuolleena hänen jalkainsa juureen,
huutaen: "Voi minua, minä olen hukassa!" Evankelista, tuon
nähtyänsä, tarttui hänen oikeaan käteensä, sanoen: "Kaikki synti ja
pilkka annetaan ihmisille anteeksi. Älä ole epäuskoinen, vaan
uskovainen." [Jes. 6: 5, Mat. 12: 31, Joh. 20: 27]
Nämä sanat rohkaisivat vähän Kristityn mieltä, ja vavisten hän
seisoi
Evankelistan edessä, niinkuin taanoinkin.
Evankelista jatkoi jälleen: "Ota tarkempi vaari siitä, mitä sinulle nyt
sanon. Minä näytän sinulle, mikä se sinut on harhaan vienyt, ja
kenenkä tykö hän sinua lähetti. Mies, jonkas tapasit, on muuan
Maailmanviisas, ja kohdallaan se nimi hänellä onkin, osaksi siitä
syystä, että hän pitää oikeana ainoastaan tämän maailman opin,
jonka vuoksi hän ei kirkossakaan käy muualla kuin Siveyden
kaupungissa, ja osaksi siitä syystä, että se oppi on hänen
mielestänsä paras, se kun ei ristiä hänen päällensä pane. Ja lihallisen

28. luontonsa mukaan hän koettaa asetella esteitä minun teilleni, jotka
kumminkin oikeat ovat. Kolmea seikkaa tuon miehen opastuksessa
pitää sinun kerrassaan kauhistua" [1 Joh. 4: 5, Gal. 6: 12]:
1. Sitä, että hän sai sinut poikkeamaan tieltäsi.
2. Sitä, että koetti tehdä sinulle ristin vihatuksi.
3. Sitä, että hän johti jalkasi sille tielle, joka viepi kuoleman
palvelukseen.
"Ensinnäkin pitää sinun kauhistua sitä, että hän sai sinut
poikkeamaan tieltäsi ja ettäs itsekin siihen suostuit, sillä se on
Jumalan neuvon hyljäämistä Maailmanviisaan neuvojen tähden.
Herra sanoo: 'Pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle', juuri siitä,
minkä minä sinulle osoitin, sillä 'ahdas on se portti, joka vie elämään,
ja harvat ovat, jotka sen löytävät'. Tältä pieneltä portilta ja sinne
vievältä tieltä on tuo jumalaton mies saanut sinut poikkeamaan,
ollen vähällä viedä sinut turmioon. Inhoa siis hänen johtamistansa
toisille teille ja kauhistu omaa itseäsi siitä, ettäs häntä kuuntelit."
[Luk. 13: 24, Mat. 7: 13, 14]
"Toiseksi pitää sinun kauhistua sitä, että hän koetti tehdä sinulle
vihatuksi ristin, jota sinun on pitäminen Egyptinkin aarteita
kalliimpana. Sitä paitsi on Kunnian Kuningas sanonut sinulle: 'Kuka
henkensä vapahtaa tahtoo, hän hukuttaa sen', kuin myös 'Kukana
ikänänsä minun tyköni tulee ja ei vihaa isäänsä ja äitiänsä ja
emäntäänsä ja lapsiansa ja veljiänsä ja sisariansa, se ei taida olla
minun opetuslapseni'. Siksipä minä sanon sinulle: jos ken koettaa
uskotella sinua, että risti sinut surmaan vie — vaikka Totuus on
sanonut, ettes ilman sitä voi iankaikkista elämää saada —, niin

29. kauhistu senkaltaista oppia." [Hebr. 11: 25, 26, Mark. 8: 35, Joh. 12:
25, Mat. 10: 37-39, Luk. 14: 26]
"Kolmanneksi pitää sinun vihata sitä, että hän on askeleesi
johtanut kuoleman palvelukseen. Ja sitä varten tulee sinun punnita,
kenenkä tykö hän sinut lähetti, ja kuinka kykenemätön hän oli sinua
kuormastasi kirvoittamaan."
LAIN TÖITTEN KIROUS.
"Se, jonka tykö sinä olit lähetetty, on nimeltään Lainkanta. Hänen
äitinsä on palkkavaimo, joka nyt on ja on lastensa kanssa orjana ja
on salaisella tavalla Sinain vuori, jonka sinä pelkäsit päällesi
kaatuvan. Jos hän kerran lapsinensa orjana on, kuinkasta toivot
pääseväsi heidän kauttansa vapaaksi? Tuo Lainkanta niin muodoin ei
ole mahdollinen sinua taakastasi päästämään. Ei hän tähän saakka
ole kenenkään taakkaa pois ottanut, ei, eikä milloinkaan niitä ota.
Lain töitten kautta te ette voi vanhurskaiksi tulla, sillä lain töillä ei
kukaan elämäpäivinään taakastansa pääse. Herra Maailmanviisas on
niin muodoin muukalainen ja herra Lainkanta petturi, eikä hänen
poikansakaan, Hieno Käytös, maireisine hymyinensä, muuta ole kuin
tekopyhä eikä voi sinua auttaa. Usko minua: ei noitten tomppelien
jaarituksilla ole muuta tarkoitusta ollutkaan kuin saada sinut
pelastuksesi asiassa harhaan, ohjaamalla sinut pois siltä tieltä, johon
minä olin sinut saattanut." [Gal. 4: 21 -27.]
Tämän sanottuansa, kutsui Evankelista kovalla äänellä taivaat
vahvistamaan hänen sanojansa tosiksi, ja samassa alkoi siitä
vuoresta, jonka juurella Kristitty seisoi, sanoja kuulua ja tulta
leimuta, niin että hivukset hänen päässänsä nousivat pystyyn. Ja
nämä sanat ne silloin lausuttiin: "Sillä niin monta kuin lain töissä

30. riippuvat, ovat kirouksen alla, sillä kirjoitettu on: 'kirottu olkoon
jokainen, joka ei pysy kaikissa kuin lakiraamatussa kirjoitettu on,
että hän niitä tekisi'." [Gal. 3: 10]
Kristitty ei osannut enää muuta luullakaan kuin että hän nyt
kuolee, ja rupesi suuresti vaikeroimaan, kiroten sitä hetkeä, jolloin oli
kohdannut Maailmanviisaan, ja sanoen itseänsä tuhatkertaiseksi
hupsuksi, kun oli hänen neuvojansa kuunnellut. Ja kovin häntä;
hävetti, että sen herran todistelut, pelkän lihallisen mielen
synnyttämät, olivat voineet saada hänet poikkeamaan oikealta tieltä.
Senjälkeen hän jälleen lähestyi Evankelistaa niillä sanoilla ja siinä
mielessä kuin seuraa:
Kristitty: Mitäs luulette, herra? Onko toivoa vielä? Kääntyisinkö nyt
takaisin ja lähtisin käymään ahdasta porttia kohti? Eikö minua tämän
tähden hyljätä ja häpeällä takaisin lähetetä? Mieleni on murheellinen,
että tuon miehen neuvoja kuuntelin, mutta annettaneeko syntiäni
enää anteeksi?
Evankelista: Suuri on sinun syntisi, sillä sinä olet siinä tehnyt kaksi
rikosta: olet hyljännyt hyvän tien ja astunut kielletyille poluille. Mutta
mies tuolla portilla ottaa sinut vielä vastaan, sillä hänellä on hyvä
tahto ihmisiä kohtaan. Kavahda vaan, ettes enää oheen poikkea, sillä
muutoin sinä tielläsi hukut, koska Hänen vihansa pian syttyy. [Ps. 2:
12.]
Silloin alkoi Kristitty valmistautua palajamaan takaisin. Evankelista
antoi suuta hänen, myhäili hänelle ja toivotti hänelle onnellista
matkaa.
Ja niin hän läksi astumaan kiirein askelin. Ei hän ketäkään matkan
varrella puhutellut ja vaikka joku häneltä jotain kysyi, ei hän mitään

31. vastannut. Hän riensi, niinkuin se, joka koko ajan kulkee kielletyllä
maalla, eikä mitenkään tuntenut olevansa turvassa, ennenkuin
saapui sille tielle, josta oli poikennut noudattamaan Maailmanviisaan
neuvoja.
KRISTITYN TULO AHTAALLE PORTILLE JA SISÄÄNKÄYNTI.
Kului aikaa kotvanen, niin jo saapui Kristitty portille. Sen kamanaan
oli kirjoitettuna: "Kolkuttakaat, niin teille avataan." Hän kolkutti
kerran, mitäpä toisenkin, sanoen [Mat. 7:7]:
    Mies raukalle avaisko oven ken,
    Sisälle käydä kapinallisen?
    En siellä laulamasta lakkais ma
    Hänelle kunniaa korkeudessa.
Vihdoin tuli portille muuan vakavannäköinen mies, nimeltä Hyvä
Tahto, tiedustellen, ken siellä on, ja mistä vieras tulee, ja mitä on
hänellä asiata.
Kristitty: Täällä on taakkansa painama syntis-parka. Minä olen
matkalla Turmion kaupungista Sionin vuorelle, välttääkseni tulevaista
vihaa. Ja koska minulle on sanottu, että tie sinne kulkee tämän
portin kautta, niin sallikaa minun kysyä, herra, tahtoisitteko päästää
minut sisään.
Hyvä Tahto: Tahdonpa niinkin, kaikesta sydämestäni.
Sen sanottuansa hän aukaisi portin.
Kun Kristitty oli juuri astumaisillaan porttiin, niin nykäisi Hyvä
Tahto hänet äkkiä sisäpuolelle.

32. "Mitäs tämä merkitsee?" kysyi Kristitty.
Toinen selitti hänelle:
"Vähän matkan päähän tästä portista on rakennettu luja linna,
jossa Beelsebub on isäntänä. Sieltä hän sekä ne, jotka hänen
kanssaan ovat, ampuvat nuolilla tänne tulevia, surmataksensa
heidät, ennenkuin sisälle ennättävät."
Silloin sanoi Kristitty: "Minä riemuitsen ja vapisen."
Heidän astuttuansa sisälle, kysäisi porttimies Kristityltä, kuka
häntä oli neuvonut tänne.
Kristitty: Evankelista käski minun tulla tänne ja kolkuttaa, kuten
teinkin. Hän se myös sanoi teidän, hyvä herra, ilmoittavan minulle,
mitä minun pitää tehdä.
Hyvä Tahto: Avoinna on ovi edessäsi, eikä kenkään voi sulkea sitä.
[Ilm. 3: 8]
Kristitty: Nyt alan niin muodoin niittää uskaliaan yritykseni
hedelmiä.
Hyvä Tahto: Mutta miksis tulet yksinäsi?
Kristitty: Siksi, ett'ei kenkään naapureistani pitänyt tilaansa niin
vaarallisena kuin minä.
KRISTITTY KERTOO HYVÄLLE TAHDOLLE MATKASTANSA.
Hyvä Tahto: Tiesikö kukaan lähdöstäsi tänne?

33. Kristitty: Kyllä. Vaimoni ja lapseni ne ensiksi näkivät minun
lähtevän ja kutsuivat minua palajamaan. Oli siellä moniaita
naapureitakin, jotka seisoivat ja huusivat minua tulemaan takaisin,
mutta minä pistin sormet korviini ja kiirehdin pois.
Hyvä Tahto: Eikös kenkään tullut, perässäsi, kutsumaan sinua
kotia takaisin?
Kristitty: Kyllä, tuli sekä Itsepäinen että Taipuvainen, mutta
nähtyänsä, ett'ei minua saa myöntymään, läksi Itsepäinen sadatellen
tiehensä. Taipuvainen tuli vähän matkaa mukana.
Hyvä Tahto: Miks'ei hän tullut koko matkaa?
Kristitty: Yhdessä kyllä tultiin, mutta kun saavuttiin Epäröimisen
Suolle, niin siihen me äkkiä vajosimme. Siinä se naapurin rohkeus
lannistui, eikä hän enää uskaltanut kauemmas lähteä. Päästyänsä
sitten ylös sille puolen suota, missä hänen kotitalonsa oli, hän sanoi
minulle: "pidä tuo kaunis maa omina hyvinäsi". Ja niin lähdettiin
astumaan, hän omaa tietänsä, minä omaani; hän Itsepäisen jälkeen,
minä tälle portille.
Hyvä Tahto: Voi sitä mies parkaa! Onko taivaallinen kunnia hänen
mielestänsä niin vähän-arvoista, ett'ei sen saavuttamiseksi kannata
antautua moniaan vaaran alaiseksi?
Kristitty: Niin, kyllähän minä sanoin Taipuvaiselle suoran totuuden,
mutta jos sanoisin totuuden itsellenikin, niin selvillepä kävisi, ett'en
minä ole rahtustakaan parempi häntä. Hän kyllä palasi kotiansa,
mutta minä poikkesin syrjään kuoleman teille, noudattaen jonkun
herra Maailmanviisaan todisteluita, lihallisessa luonnossa syntyneitä.

34. Hyvä Tahto: Vai hän se sinut kohtasikin! Ja herra Lainkannalta hän
olisi tahtonut panna sinut huojennusta hakemaan! Aika pettureita he
ovat, niin toinen kuin toinenkin. Noudatitkos heidän neuvojansa?
Kristitty: Noudatin, kunnes rohkeus petti. Läksin hakemaan herra
Lainkantaa, mutta sitten rupesin pelkäämään, että se vuori, joka on
hänen talonsa lähellä, kaatuu päälleni, ja silloin minä pakostakin
pysähdyin.
Hyvä Tahto: Se samainen vuori on jo monta ihmistä surmaan
vienyt, ja yhä useamman se vielä vie. Hyvä on, ettäs pääsit pois, ja
ettes sen alle murskautunut.
Kristitty: En todellakaan tiedä, miten minun olisi siellä käynytkään,
ellei Evankelista olisi minua jälleen kohdannut, seisoissani siinä,
raskaat mietteet mielessä. Olipa se Jumalan armo, että hän
uudestaan sai luokseni, sillä muutoin en olisi milloinkaan tullut tänne.
Mutta nyt olen tässä, sellaisenani kuin olen, vaikka pikemmin olisin
ansainnut kuolla vuoren alle kuin seisoa tässä puhelemassa teidän
kanssanne, herra. Mutta oi sitä laupeutta, että minun sittenkin
sallittiin astua sisään!
MATKAN JATKOA.
Hyvä Tahto: Me emme sysää pois ketään. Ei ketään heitetä ulos,
vaikka hän mitä olisi tehnyt ennen tänne tuloansa. Ja niinpä nyt,
Kristitty, käy kanssani kappale matkaa, niin osoitan sinulle, mitä tietä
sinun on vaeltaminen. Näetkös tuota kaitaa tietä? Sitä sinun pitää
kulkea. Sen ovat raivanneet patriarkat, profetat, Kristus ja Hänen
apostolinsa, ja suora se on kuin linjaan lyöty. Sitä sinun on
astuminen. [Joh. 6: 37]

35. Kristitty: Mutta eikö siellä ole risteyksiä ja tienhaaroja, jotka
muukalaisen pian harhaan vievät?
Hyvä Tahto: Kyllä siitä haaraantuu montakin tietä, mutta ne ovat
mutkikkaita ja laveita, ja siitä sinä juuri osaat oikean tien väärästä
erottaa, että oikea yksin on suora ja kaita. [Mat. 7: 14]
Minä näin sitten unessani Kristityn kysyvän häneltä, ottaisiko hän
auttaakseen häneltä taakkaa hartioilta, sillä tähän saakka hän ei ole
vielä taakastansa päässyt eikä siitä millään tavoin päästäkään ilman
muitten apua.
Toinen sanoi: "Kanna sinä vain kärsivällisesti taakkaasi, kunnes
tulet pelastuksesi paikkaan. Siellä se itsestänsä hartioiltasi putoaa."
Siiloin rupesi Kristitty vyöttämään kupeitansa ja hankkimaan
itseänsä matkalle. Toinen selitti hänelle, että hän, kuljettuansa
jonkun matkaa portista, saapuu Selittäjän asunnolle. Siellä hän
kolkuttakoon ovea, ja Selittäjä on osoittava hänelle jotain
erinomaista.
Kristitty sanoi nyt jäähyväiset ystävälleen, ja tämä taas toivotti
hänelle onnellista matkaa.
Kristitty kulki nyt, kunnes saapui Selittäjän talolle ja alkoi kolkuttaa
ovea.
Vihdoin tuli joku ovelle ja kysyi: "Ken siellä?"
Kristitty: Herra, täällä on muuan matkamies, jota eräs tämän talon
herran ystävistä käski käymään täällä hankkimassa neuvoa ja
ohjausta. Tahtoisin siis puhutella talon isäntää.

36. Ovelle tullut mies kutsui talon isännän, joka hetken perästä tuli
Kristityn luo ja kysyi, mitä hänellä on asiata.
Kristitty: Herra, minä olen muuan mies, matkalla Turmion
kaupungista Sionin vuorelle. Hän, joka seisoo portilla tämän tien
päässä, sanoi minulle, että jos täällä kävisin, niin näyttäisitte te
minulle jotain erinomaista, mistä minulle olisi hyötyä matkallani.
KRISTITTY SELITTÄJÄN TALOSSA.
Selittäjä:: Käy sisään, ja minä olen näyttävä sinulle sellaista, josta
sinulle neuvoa ja ohjausta saattaa olla.
Hän käski nyt palvelijansa näyttämään heille kynttilää ja pyysi
Kristittyä tulemaan mukaansa. Sen jälkeen hän vei Kristityn
erinäiseen huoneesen, ja kun palvelija herransa käskystä oli avannut
oven, näki Kristitty erään vakavan miehen kuvan riippuvan seinällä,
ja tällainen hän oli nähdä: Hänen silmänsä olivat kohotettuina ylös
taivaalle; kirjoista paras oli hänellä kädessä; totuuden laki oli
kirjoitettuna hänen huulillensa; maailma oli hänen selkänsä takana;
hän seisoi ikäänkuin rukoillen ja kehoittaen ihmisiä, ja kultainen
kruunu riippui hänen päänsä yli. [2 Kor. 5:20]
Kristitty: Mitäs tämä tietää?
Selittäjä:: Mies, jonka kuvan tuossa näet, on yksi niistä tuhansista.
Hän voi kivulla lapsia vasta-uudesta synnyttää ja ruokkia heitä
niinkuin imettäjä lapsiansa. Ja ettäs näet hänen silmänsä
kohotettuina ylös taivaalle, kirjoista parhaan hänen kädessänsä ja
totuuden lain kirjoitettuna hänen huulillensa, niin opi siitä, että
hänen tehtävänsä on tutkia ja saattaa hämärissä olevia asioita

37. syntisille tunnetuiksi. Niinpä näet hänen myös seisovan ikäänkuin
rukoillen ja kehoittaen ihmisiä. Mutta ettäs näet maailman heitettynä
hänen selkänsä taakse ja kruunun riippuvan hänen päänsä yli, niin
opi siitä, että hän, halpana pitäessään ja ylönkatsoessaan näitä
nykyisiä sen rakkauden rinnalla, jolla hän tahtoo Herraansa palvella,
varmasti tietää tulevaisessa maailmassa perivänsä palkakseen
kunnian. [1 Kor. 4: 15, Gal. 4: 19, 1 Tess 2: 7]
Selittäjä jatkoi: "Minä näytin sinulle tämän kuvan ensiksi siitä
syystä, että siinä kuvattu mies on ainoa, jonka sen paikan Herra,
minne sinä pyrjit, on valtuuttanut antamaan apua kaikissa vaikeissa
kohdissa, mihin matkallasi mahdat joutua. Ota siis tarkka vaari siitä,
mitä minä olen sinulle näyttänyt, ja pidä tarkoin mielessäsi, mitäs
nähnyt olet, siltä varalta, että matkalla sinua joku sellainen kohtaa,
joka väittää johtavansa sinut oikealle suunnalle, vaikka hänen tiensä
viekin kuoleman alhoon."
Selittäjä otti häntä sitten kädestä ja saattoi varsin avaraan saliin,
joka oli täynnä tomua, sitä kun ei milloinkaan oltu la'aistu. Kun
Kristitty oli hetken aikaa katsellut huonetta, kutsui Selittäjä erään
miehen lakaisemaan. Mutta kun tämä alkoi la'aista, nousi tomu niin
sakeana, että Kristitty oli vähällä tukehtua. Silloin sanoi Selittäjä
eräälle neitseelle, joka siinä lähellä seisoi: "Tuo vettä tänne ja
pirskoita sitä huoneesen", ja kun se oli tehty, niin oli hauska sitä
huonetta la'aista ja puhdistaa.
Kristitty: Mitäs tämä merkitsee?
Selittäjä:: Tämä sali on sen ihmisen sydän, jota Evankeliumin
suloinen armo ei ole milloinkaan pyhittänyt. Tomu — se on hänen
perisyntinsä ja sisällinen turmelluksensa, joka on koko ihmisen
saastuttanut. Se, joka ensin alkoi la'aista, on Laki, mutta se, joka

38. vettä toi ja huoneesen pirskoitti, on Evankeliumi. Sinä näit, että heti
kuin tuo ensimmäinen alkoi la'aista, nousi niin sakea tomu, ett'ei hän
voinut saada huonetta siivotuksi, vaan olit sinäkin vähällä tukehtua:
opi tästä, ett'ei Laki voi ihmisen sydäntä (töitten kautta) synnistä
puhtaaksi pestä, vaan pikemmin saa synnin virkoamaan, antaa sille
lisää voimaa ja kasvattaa sen entistä suuremmaksi sielussa. Se
paljastaa synnin ja kieltää syntiä tekemästä, mutta ei anna voimaa
sitä voittamaan. [Rom. 7: 9, 1 Kor. 15:56, Rom. 5: 20]
Kun sitä vastoin näit neitseen pirskoittavan huonetta vedellä, jonka
jälkeen sitä oli hauska puhdistaa, niin opi tästä, että koska
Evankeliumi tuo suloiset ja kalliit vaikutuksensa sydämeen, silloin —
samoin kuin neitsyt lakaisi huoneen, pirskoitettuansa permannolle
vettä, samoin syntikin voitetaan ja kukistetaan ja sielu puhdistetaan
uskon kautta ja niin tavoin tulee mahdolliseksi Kunnian Kuninkaan
asua siinä. [Joh. 15: 3, Ef. 5: 26, Ap. 15: 9, Joh. 14: 23]
SELITTÄJÄN TALOSSA. HIMO JA MALTTI.
Edelleen minä näin unessani Selittäjän ottavan häntä kädestä ja
vievän pieneen huoneesen, jossa istui kaksi lasta, tuolillansa
kumpikin. Vanhempi oli nimeltään Himo, nuorempi Maltti. Himo
näytti olevan hyvin tyytymätön, mutta Maltti istui aivan rauhassa.
Kristitty kysyi: "Miksikä Himo on niin tyytymätön?"
Selittäjä vastasi: "Kotiopettaja tahtoi, että hän odottaisi parhaita
tavaroitansa ensi vuoden alkuun, mutta Himo tahtoo saada kaikki
nyt jo. Maltti suostuu odottamaan."

39. Minä näin silloin jonkun tulevan Himon luokse, mukanansa
säkillinen kalliita tavaroita, ja tyhjentävän sen hänen jalkainsa
juureen. Himo otti ne ylös ja riemuitsi niistä, samalla pilkallisesti
naurahdellen Maltille. Mutta ei aikaakaan, niin jo oli Himo tuhlannut
kaikki tavaransa, eikä jäljellä ollut enää muuta kuin repaleita.
Silloin sanoi Kristitty Selittäjälle: "Selittäkääpäs minulle tämä asia
tarkemmin."
Selittäjä:: Nämä kaksi lasta ovat kuvauksia: Himo on tämän ja
Maltti tulevaisen maailman lapsi. Niinkuin näit, tahtoo Himo saada
kaikki nyt, tänä vuonna, se on: tässä maailmassa. Niinhän ne tämän
maailman lapset tahtovat saada kaiken hyvän nyt jo; he eivät jaksa
odottaa onnensa osuutta ensi vuoteen, se on: tulevaan maailmaan.
Sananparsi "parempi pyy pivossa kuin kaksi katolla" on heistä
suuremman-arvoista kuin kaikki jumalalliset todistukset tulevaisen
maailman aarteista. Mutta Himo, niinkuin huomasit, kulutti tavaransa
ennen pitkää, eikä ole hänellä enää kuin repaleet jäljellä. Ja niin käy
kaikkien sellaisten tämän maailman lopulla.
Kristitty: Minä huomaan nyt, että Maltti on ollut ymmärtäväisempi
monessakin kohden: ensinnäkin, koska hän ottaa odotellakseen
kalliimpia aarteita, ja toiseksi, koska hänellä on oleva riemu niistä
silloin kuin toisella ei enää ole kuin repaleita jäljellä.
Selittäjä:: Niinpä niinkin, ja sopii siihen vielä lisätä, että tulevan
maailman ihanuus ei milloinkaan katoo, mutta nämä nykyiset ne
äkisti menevät. Syyttä suottapa siis Himo Maltille nauroi, koska muka
oli kalliit tavaransa ensiksi saanut. Paljoa enemmän olisi Maltilla ollut
syytä nauraa Himolle sentähden, että hän saa aarteensa viimeiseksi,
sillä ensimmäisen pitää antaa sija viimeiselle, koskapa viimeinen
tarvitsee aikaa tullakseen. Viimeinen ei enää sijaa kellenkään tee,

40. sillä sen perästä ei enää mitään tule. Ken siis osansa ensiksi saa, se
tarvitsee aikaa sitä käyttääksensä; mutta ken osansa viimeiseksi saa,
siltä ei koskaan lopu. Siksipä sanottiin rikkaalle miehelle: "Sinä sait
sinun hyvääs elämässäs, niin myös Latsarus pahaa; mutta nyt hän
lohdutetaan ja sinä vaivataan." [Luuk. 16: 25]
Kristitty: Minä huomaan nyt, ett'ei ole parhainta pyrkiä nykyisten
perään, vaan odottaa tulevaisia.
Selittäjä:: Totta puhut, sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta
näkymättömät iankaikkisia. Mutta vaikka niin on, ovat nykyiset ja
lihallinen himo meissä niin läheisiä naapuruksia ja taas tulevaiset ja
lihallinen mieli niin outoja toisilleen, että edelliset äkkiä solmivat
ystävyyden liiton, jota vastoin jälkimmäiset pysyvät kaukana
toisistansa. [2 Kor. 4: 18]
SELITTÄJÄN TALOSSA. TULI MUURIN SEINUKSELLA.
Sitten minä näin unessani Selittäjän ottavan Kristittyä kädestä ja
vievän hänet erääsen paikkaan, missä tuli paloi muurin seinuksella,
ja joku lakkaamatta kaatoi vettä valkeaan, sitä sammuttaaksensa,
mutta yhä korkeammalle ja yhä kuumempina vain liekit leimusivat.
"Mitäs tämä on?" kysyi Kristitty.
Selittäjä:: Tämä tuli on Armon työtä, mikä on vireille pantu
sydämessä. Se, joka siihen vettä kaataa, sammuttaakseen ja
tukauttaakseen sitä, on Perkele, mutta miksikä tuli sittenkin, niinkuin
huomaat, yhä korkeammalle ja kuumempana leimuaa, siihen olet
pian näkevä syyn.

41. Sen sanottuansa, Selittäjä vei hänet muurin toiselle puolelle. Siellä
oli mies, kädessänsä öljyastia, josta hän salaisesti, mutta yhtämittaa
vuodatti öljyä tuleen.
Kristitty: Mitäs tämä tietää?
Selittäjä:: Se on Kristus, joka armon öljyllä lakkaamatta ylläpitää
sydämessä jo kerran aloitettua työtä. Ja tällä keinoin hänen
kansansa sielut, perkeleen töistä huolimatta, kumminkin Hänen
armoonsa tyytyvät. Ettäs näit miehen seisovan muurin takana tulta
ylläpitämässä, niin opi siitä, että kiusatun ihmisen on vaikea
huomata, kuinka tämä armon työ sielussa jatkumistaan jatkuu. [2
Kor. 12: 9]
Taas minä näin Selittäjän ottavan häntä kädestä ja saattavan
hänet miellyttävään paikkaan, jossa oli komea linna, kaunis katsella.
Sen nähtyään Kristitty ihastui suuresti. Hän katsoi myös ylös linnan
harjalle: siellä käveli ihmisiä, kokonaan kultaisissa vaatteissa.
Kristitty kysyi: "Saammeko me mennä, sinne?"
Selittäjä saattoi hänet linnan portille, ja, katso, siellä oli suuri
ihmisten paljous, ikäänkuin pyrkimässä linnaan, mutta uskaltamatta
astua sisään. Vähän matkan päässä portista istui muuan mies
pöydän takana, kirja ja mustetolppo edessään, kirjaan
merkitsemässä sisäänpyrkijäin nimiä. Portille vievällä tiellä näki hän
myös useampia, aseilla varustettuja miehiä tietä vartioimassa,
valmiina tekemään jokaiselle sisäänpyrkijälle niin paljon vahinkoa ja
pahaa kuin suinkin voivat. Nyt joutui Kristitty hiukan hämille.
Kaikkien siinä hämmästyneinä peräytyessä, peljäten tuota aseellista
joukkoa, näki Kristitty vihdoin erään miehen, ryhdiltänsä uljaan,
tulevan sen luokse, joka istui kirjoittamassa, ja sanovan: "Merkitkäät

42. minun nimeni kirjaan, herra!" Sen sanottuansa hän veti miekkansa,
pani kypärin päähänsä ja hyökkäsi ovea kohti aseellisten miesten
päälle, jotka hurjalla vimmalla rupesivat taistelemaan hänen
kanssaan, mutta siitä säikkymättä mies iski ja sivalteli miekallansa
voimainsa takaa. Ja niinpä hän, monta haavaa itse saatuansa ja
haavoja niihinkin lyötyänsä, jotka — estellä koettivat, raivasi vihdoin
tien itselleen heidän lävitsensä ja tunkeusi linnaan. Silloin kuului
mielihyvän huutoja sekä niiltä, jotka sisässä olivat, että niiltäkin,
jotka linnan harjalla kävelivät [Ap. 14: 22]:
Käy vieras, sisään saa; Sua ikikunnia odottaa.
Hän astui sisään ja puetettiin samallaisiin vaatteisin kuin muillakin
oli. Silloin myhähti Kristitty, sanoen: "Luulenpa kuin luulenkin
tietäväni, mitä tämä merkitsee."
SELITTÄJÄN TALOSSA. EPÄTOIVON MIES.
"Maltahan", sanoi Selittäjä, "kunnes olen vielä jotain sinulle
näyttänyt. Sitten saat jatkaa matkaasi." Ja taas hän otti Kristittyä
kädestä ja saattoi hänet hyvin pimeään huoneesen, jossa muuan
mies istui rautaisessa häkissä.
Tämä mies näytti hyvin surulliselta: silmät maahan luotuina hän
siinä istui, kädet ristissä, ja huokaili niin syvään, että olisi luullut
hänen rintansa pakahtuvan.
Kristitty kysyi, mitä tämä merkitsee, mutta Selittäjä käski hänen
itsensä puhuttelemaan miestä.
Kristitty: Mikäs mies sinä olet?

43. Mies: En ennen ollut se, mikä nyt olen.
Kristitty: Mikäs olit ennen?
Mies: Olin ennen oivallinen ja toivorikas tunnustaja sekä omissa
silmissäni että muitten. Luulin muinoin olevani otollinen pääsemään
Taivaalliseen Kaupunkiin ja riemuitsin tuossa luulossani. [Luuk. 8:
13]
Kristitty: Mutta mitästä olet nyt?
Mies: Nyt olen Epätoivon mies, ja se on minut sisäänsä sulkenut,
niinkuin tämä rautainen häkki. En pääse enää pois! Voi, en pääse!
Kristitty: Mutta kuinka sinä jouduit tähän tilaan?
Mies: Lakkasin olemasta valpas ja valvovainen; päästin himojeni
ohjat höllälleen; tein syntiä Sanan valoa ja Jumalan hyvyyttä
vastaan. Minä olen Hengen murheelliseksi tehnyt, ja se on minusta
paennut. Minä kiusasin perkelettä, ja hän tuli luokseni. Jumalan minä
olen yllyttänyt vihaan, ja Hän on hyljännyt minut. Olen paaduttanut
sydämeni niin, ett'en enää voi katua.
Kristitty kysyi nyt Selittäjältä: "Eikös moisella miehellä sitten
mitään toivoa ole?"
"Kysy häneltä", vastasi Selittäjä.
"Kysykää, herra, te häneltä, olkaa hyvä", virkkoi Kristitty.
Selittäjä:: Eikö sinulla ole mitään toivoa? Pitääkö sinun yhä olla
suljettuna tuohon epätoivon rautaiseen häkkiin?
Mies: Ei toivoa pienintäkään.

44. Selittäjä:: Kuinka? Onhan Sen Siunatun Poika täynnä
armahtavaisuutta.
Mies: Minä olen Hänet itselleni toistamiseen ristiinnaulinnut. Minä
olen ylönkatsonut Häntä; minä olen Hänen vanhurskautensa
ylönkatsonut; minä olen Hänen verensä saastuttanut ja Armon
Henkeä pilkannut. Senvuoksi olen itseni sulkenut pois kaikista
lupauksista. Nyt ei minulla enää ole jäljellä mitään muuta kuin
uhkaukset, kauheat uhkaukset, pelottavat uhkaukset varmasta
turmiosta ja tulen kiivaudesta, joka minut on syöpä, niinkuin
vastahakoisen. [Hebr. 6: 6, Luuk. 19: 14, Hebr. 10: 28, 29]
Selittäjä:: Mutta mikä saattoi sinut joutumaan tähän tilaan?
Mies: Himot, huvitukset ja maalliset edut, joitten nautinnosta
ennustelin itselleni niin paljon mielihyvää, mutta nyt ne minua kukin
kohdastansa polttavaisena matona purevat ja kalvavat.
Selittäjä:: Mutta etkös enää voi katua ja kääntyä?
Mies: Jumala on minulta katumuksen kieltänyt. Hänen Sanansa ei
anna minulle rohkeutta uskomaan. Hän itse on sulkenut minut tähän
rautaiseen häkkiin. Ei kenkään maailmassa voi minua täältä päästää.
O iäisyys! iäisyys! Kuinka voinenkaan kestää sitä kurjuutta, mikä
minua iäisyydessä kohtaa?
Selittäjä sanoi nyt Kristitylle: "Paina mieleesi tämän miehen kurja
tila, ja olkoon sinulle siinä alituinen varoitus."
Kristitty: Kyllä; kauheata tämä vaan on. Jumala auttakoon minua
valvomaan ja valppaana pysymään kuin myös rukoilemaan, että

45. voisin välttää kaiken sen, mikä tämän miehen on niin viheliäiseksi
tehnyt. Herra, eikö jo ole aika minun lähteä jatkamaan matkaani?
Selittäjä:: Viivy hetkinen, kunnes vielä olen näyttänyt sinulle yhden
asian. Sitten saat lähteä matkaasi jatkamaan.
Hän otti Kristittyä kädestä taas ja saattoi hänet huoneesen, missä
muuan mies oli nousemassa vuoteeltaan. Saatuaan puvun yllensä,
hän alkoi vavista ja väristä. Silloin kysyi Kristitty: "Miksikä tuo mies
tuolla lailla vapisee?" Selittäjä käski miehen ilmoittamaan Kristitylle
syyn siihen, ja näin hän alkoi puhua:
SELITTÄJÄN TALOSSA. UNI.
"Tänä yönä minä näin maatessani unen: Katso, taivas pimeni
kokonaan, ukkonen jyrisi, ja salamat leimahtelivat hirmuisesti, niin
että kuolemantuska minut käsitti. Minä katsahdin ylös ja näin pilvien
kiitävän tavatonta vauhtia. Senjälkeen minä kuulin kovan pasunan-
äänen, ja näin miehen istuvan pilven reunalla, taivasten
tuhatlukuiset joukot ympärillänsä. He olivat kaikki tulen liekeissä, ja
taivaatkin olivat yhtenä tulenleimuna. Ja minä kuulin äänen sanovan:
'Nouskaat, te kuolleet, ja tulkaat tuomiolle!' Silloin kalliot halkeilivat,
haudat aukenivat, ja kuolleet, jotka niissä olivat, tulivat esiin.
Muutamat heistä olivat hyvin iloisia ja katsoivat ylös; muutamat
koettivat lymytä vuorten alle. Sitten minä näin pilvellä istuvan
miehen aukaisevan kirjan ja käskevän maaaliman astua lähemmäs.
Mutta koska suuri tulen voima leimusi hänen edellänsä, niin jäi
sovelias tila hänen ja heidän välillensä niinkuin tuomarin ja vankien
välillä lakituvassa. Minä kuulin myös huudettavan niille, jotka pilvellä
istujan ympärillä olivat: 'Kootkaat yhteen ohdakkeet, ruumenet ja
oljet ja viskatkaat ne palavaan järveen!' Samassa aukeni pohjaton

46. kuilu aivan lähelläni, ja sen kidasta syöksyi sakea savu ja tulisia
kekäleitä kauhealla räiskinällä. Samoille miehille sanottiin myös:
'Kootkaat minun nisuni aittaan!' Silloin minä näin, että monet
temmattiin ylös ja vietiin pilviin; mutta minä jäin jäljelle. Minä koetin
lymytä minäkin, mutta en voinut, sillä se, joka pilvellä istui, katsoi
lakkaamatta minuun; minun syntini muistuivat nyt mieleeni, ja
omatuntoni kantoi minun päälleni joka taholta. Siihen minä heräsin."
[1 Kor. 15: 52, 1 Tess. 4: 16, Jud. 14, Joh. 5: 28, 2 Tess 1: 8, Ilm.
20: 12-14, Jes. 26: 21, Mik. 7: 16,17, Ps. 50: 1-3, Dan. 7: 9,10, Mal.
3: 2,3, Mat. 3: 12, Mat 13: 30, Mal. 4: 1, Luk. 3: 17, 1 Tess. 4: 16,
17, Rom. 2: 14 seur.]
Kristitty: Miksi te niin kovasti säikähditte tätä näkyä?
Mies: Minä ajattelin: nyt on tuomiopäivä tullut, ja minähän en ole
vielä valmis. Sitä minä sentään pahimmin säikähdin, kun enkelit
veivät joitakuita ylös, mutta minut jättivät. Helvetin kuilu avasi myös
kitansa minun lähelläni. Omatuntokin vaivasi minua, ja minusta
tuntui kuin Tuomarin katse vihaa täynnä, olisi yhtä mittaa ollut
kiinnitetty minuun.
Selittäjä kysyi sitten Kristityltä: "Oletkos nyt punninnut näitä
asioita?"
Kristitty: Olen, ja ne ovat herättäneet minussa sekä toivoa että
pelkoa.
Selittäjä:: Kätke sitten nämä kaikki sydämeesi, jotta ne olisivat
tutkaimena sinun sivussasi, ajamassa sinua sille tielle, jota sinun
käydä pitää.
Ja Kristitty rupesi vyöttämään kupeitansa ja hankkimaan matkalle.

47. Silloin sanoi Selittäjä: "Lohduttaja olkoon alati sinun kanssasi,
Kristitty hyvä, auttamassa sinua sillä tiellä, joka Kaupunkiin vie."
Kristitty läksi vaeltamaan, sanoen:
    Mont' asiaa oon verratonta nähnyt,
    Suloista, katkeraa, mi lujaks' tehnyt
    On minut alkamissan' aikeissain.
    Suo, ettän muistelen niit', oivaltain,
    Miks' näytettiin ne minulle. Ja siitä
    Sä, sydän, Selittäjää aina kiitä.
Nyt minä näin unessani, että se vallantie, jota myöten Kristityn oli
kulkeminen, oli kummaltakin puolen varustettu muurilla, nimeltä
Varjellus. Tätä tietä läksi nyt Kristitty taakkoinensa rientämään,
mutta ei se kulku kuitenkaan suuria vaikeuksia vailla ollut, seljässä
kun oli tuo raskas kantamus. [Jes. 26: 1; 35: 8; 4: 6]
TAAKKA PUTOAA HARTEILTA. TYHMÄ, LAISKA JA PÖYHKEÄ.
Saapui hän tuosta sitten vähäiselle mäentörmälle. Siinä seisoi risti, ja
hiukan taampana, mäen alla, oli hauta. Silloin minä näin, että
samassa kuin Kristitty oli tullut ylös ristin juurelle, samassa kirposi
taakka hänen harteiltansa, putosi maahan ja läksi vierimään, kunnes
joutui haudan partaalle ja putosi siihen. Sen koommin en sitä enää
nähnyt.
Silloin Kristitty ihastui ikihyväksi ja sanoi hilpein mielin: "Hän on
tuskillansa minulle levon antanut ja kuolemallansa elämän." Siihen
hän sitten hetkiseksi pysähtyi katselemaan ja ihmettelemään, sillä
kovin kävi hänen kummaksensa se, että katsaus ristiin oli päästänyt

48. hänet hänen taakastansa. Hän katseli katselemistaan, kunnes
lähteistä hänen päässänsä alkoi vettä vuotaa poskille. Siinä hänen
katsellessaan ja itkiessään, katso, kolme loistavaa olentoa lähestyi
häntä, näin tervehtien: "Rauha olkoon sinulle!" Senjälkeen sanoi
ensimmäinen: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Toinen riisui
ryysyt hänen yltään ja puki hänet juhlavaatteisin. Kolmas pani
merkin hänen otsaansa ja antoi hänelle sinetillä varustetun
kirjoituksen, johon hänen piti katsoa kulkiessaan, ja joka hänen tuli
antaa sisään Taivaan Portilla. Sitten he poistuivat. [Sak. 12: 10, Ef. 1:
3]
Kristitty hyppäsi kolmasti ilosta ja läksi kulkemaan, laulaen:
    Ma kaukaa kuljin, synnit taakkanain,
    Ei kenkään voinut poistaa pelkoain.
    Sain tänne. Paikka verraton on tää!
    Alkaisko autuus mulle siinnältää?
    Sitehet ratkesko jo raastavat?
    Ja taakastaanko pääs' jo hartiat?
    Siunattu risti!-hauta! Kolmasti
    Siunattu Hän, kuin kantoi häpeäni!
Senjälkeen minä näin unessani hänen kulkevan eteenpäin, kunnes
hän tuli erääsen laaksoon. Siellä hän huomasi vähän matkan päässä,
tien-ohessa, kolme miestä. He makasivat syvässä unessa, kahleet
jaloissa. Ensimmäinen oli nimeltänsä Tyhmä, toinen Laiska, kolmas
Pöyhkeä.
Nähdessään heidät tuossa tilassa, astui Kristitty heidän luoksensa,
toivoen saavansa heidät kenties hereille, ja huusi: "Te olette niitten
kaltaiset, jotka makaavat ylhäällä haahden pielen päässä; allanne on
kuollut meri ja kuilu, jossa ei pohjaa ole. Herätkäät siis ja tulkaat

49. tänne. Jos vaan tahdotte, niin minä päästän teidät kahleistanne."
[Sananl. 23: 34]
Ja hän sanoi heille vielä: "Jos se, joka kulkee ympäri kuin kiljuva
jalopeura, teidät saavuttaa, niin te joudutte hänen hampaittensa
saaliiksi." He katsahtivat häneen ja rupesivat vastaamaan kukin
kohdastansa. Tyhmä sanoi: "En minä mitään vaaraa näe." Laiska
sanoi: "Vielä pikkuruisen unta." Pöyhkeä sanoi: "Mies se, joka
paikkansa pitää." Ja he panivat maata jälleen, mutta Kristitty jatkoi
matkaansa. [1 Piet. 5: 3]
KRISTITTY KOHTAA MUODON MIEHEN JA TEKOPYHÄN.
Murhemielin hän mietti nyt, mitenkä ihminen noin suuressa vaarassa
saattaa olla niin väliä pitämätön, vaikka toinen ystävällisesti tarjoaa
hänelle apuansa. Hänhän oli herättänyt heidät, varoittanut heitä ja
tarjoutunut päästämään heidät kahleistakin irti. Tätä murehtiessaan,
hän huomasi, kuinka kaksi miestä tulla heilahti muurin yli,
vasemmalta puolen kaitaa tietä. He kiiruhtivat hänen luokseen.
Toinen heistä oli nimeltään Muodon mies, toinen Tekopyhä. He
astuivat, niinkuin sanoin, Kristityn luokse, joka alkoi puhella heidän
kanssaan.
Kristitty: Mistä matka, hyvät herrat, ja minne?
Muodon mies ja Tekopyhä: Me olemme Turhan Kunnian maasta
kotoisin ja nyt matkalla Sionin vuorelle mainetta hankkimaan.
Kristitty: Miksikäs ette tulleet sisään portista, joka on tämän tien
päässä? Ettekös tiedä, mitä kirjoitettu on: joka ei ovesta mene

50. sisälle, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri? [Joh. 10:
1]
Muodon mies ja Tekopyhä sanoivat, että kaikki heidän puolellaan
pitävät portin kautta käymistä kiertotienä, jonka vuoksi heillä on
tapana ottaa oikoseen ja kiivetä muurin yli, niinkuin he juuri
tekivätkin.
Kristitty: Mutta eikös sitä pidetä rikoksena sitä Herraa vastaan,
jonka kaupunkiin me olemme matkalla, ja Hänen ilmoitetun tahtonsa
loukkaamisena?
Muodon mies ja Tekopyhä sanoivat siihen, ett'ei Kristityn tarvitse
tällä asialla päätänsä vaivata. Heillä on menettelyynsä vanha tapa
puolellaan, ja jos tarvis vaatii, niin he voivat näyttää toteenkin, että
sellainen on ollut laita jo tuhatkunnan vuotta.
Kristitty: Mutta kestääkö teidän tekonne Lain tutkintoa?
Muodon mies ja Tekopyhä sanoivat hänelle, että koska kerran tapa
on ollut käytännössä niinkin kauan kuin toista tuhatta vuotta, niin
saa se epäilemättä nyt jo lain arvon jokaisen puolueettoman
tuomarin silmissä. "Ja sitä paitsi", arvelivat he, "jos kerran tielle
pääsee, niin mitäs sillä on väliä, miten siihen pääsee? Tiellä ollaan
kuin ollaankin, ja sillä hyvä. Tiellä sinä olet vasta sinäkin, joka näyt
tulleen portin kautta, ja tiellä mekin olemme, jotka hyppäsimme
muurin yli. Mitäs sinun tilasi on parempi kuin meidänkään?"
Kristitty: Minä noudatan tielläni Mestarini ohjeita, te omia
mitättömiä luulottelujanne. Varkaina teitä tämän tien Herra nyt jo
pitää. Siksipä epäilen, tokko teidät matkan päässä uskollisiksi

51. miehiksi havaittanee. Omin päin te tulitte sisään, ilman Hänen
johtoansa, ja omin päin te lähdette poiskin, ilman Hänen armoansa.
MUODON MIES JA TEKOPYHÄ.
Siihen he eivät paljoa vastanneet; käskiväthän vaan hänen pitämään
huolta itsestänsä. Sitten minä näin heidän lähtevän kulkemaan,
tietänsä kunkin, sen enempää toisistansa välittämättä. Sen verran
nuo kaksi miestä vaan Kristitylle sanoivat, että kyllä he luulevat
noudattavansa lakia ja sääntöjä yhtä tunnollisesti kuin hänkin.
"Emmekä siis ymmärrä", sanoivat he, "minkä puolesta sinä olet
toisenlainen kuin mekään, ellethän tuohon nuttuusi nähden, jonka
kaiketikin joku naapureistasi sinulle antoi, alastomuutesi häpeätä
peittääksesi."
Kristitty: Laki ja säännöt eivät teitä pelasta, kosk'ette oven kautta
sisälle käyneet. Mitä taas nuttuuni tulee, niin sen minä sain sen
paikan Herralta, johon matkalla olen, ja sain, niinkuin sanoitte,
alastomuuttani peittääkseni. Ja minä kannan sitä merkkinä hänen
suosiostansa minua kohtaan, sillä ennen ei ollut ylläni kuin ryysyjä
vain. Ja sitä paitsi, tällä tapaa minä itseäni matkalla lohduttelen:
kaupungin portille tullessani, on Herra minut otolliseksi katsova,
koskapa Hänen nuttunsa on minun ylläni, se nuttu, jonka Hän itse
antoi minulle sinä päivänä, jolloin Hän ryysyt minun päältäni riisui.
Lisäksi on minulla vielä merkki otsassani, jota te kukaties ette ole
huomanneet, mutta jonka muuan Herrani läheisimmistä uskotuista
siihen painoi sinä päivänä, jolloin taakka harteiltani putosi. Kerronpa
vielä, että minulle annettiin sinetillä varustettu kirjoitus, jota minun
piti lohdutuksekseni lukea, tietä kulkiessani. Ja se minun käskettiin
näyttää Taivaan portilla, jolloin minutkin sisälle päästetään. Kaikki

52. tämä, pelkään mä, puuttuu teiltä ja puuttuu siitä syystä, ett'ette ole
portin kautta tielle käyneet. [Gal. 2: 16]
Tähän he eivät mitäkään vastanneet. He vain katsahtivat toisiinsa
ja nauroivat.
KRISTITTY VASTUKSIEN MÄELLÄ.
Sitten minä näin heidän kaikkien lähtevän liikkeelle. Kristitty se vaan
astui edellä eikä enää puhellut muuta kuin itsekseen, väliin
huokaillen, väliin lohdullisesti. Usein hän myös luki kirjoitusta, jonka
yksi noista loistavista olennoista oli hänelle antanut, ja se virkisti
häntä.
Minä näin sitten heidän kaikkien kulkevan, kunnes saapuivat
Vastuksien mäen alle, jossa oli lähde. Samassa paikassa oli myös
kaksi muuta tietä, paitsi sitä, joka tuli suoraan portilta päin: toinen
läksi kiertämään mäkeä vasemmalta, toinen oikealta. Kaita tie kulki
suoraan mäelle. Sen rinnettä nouseminen on nimeltänsä Vastus.
Kristitty astui lähteen luo, joi siitä virkistykseksensä ja läksi sitten
nousemaan ylös mäkeä, sanoen [Jes. 49: 10]:
    Mäen jyrkänkin yl' aion käydä tän,
    Vaikk' ois se vastuksia täynnähän.
    Tää tie se elämän on tie, sen näin;
    Siis, sydän, mielin rohkein rientämään!
    Tie suora paremp' on, jos vaikeekin,
    Kuin kiertotie, mi viepi vaivoihin.
Nuo toiset kaksi tulivat mäen alle hekin, mutta nähtyänsä mäen
olevan jyrkän ja korkean ja huomattuansa siellä kaksi muutakin tietä

53. sekä arvellen näitten varmaankin mäen toisella puolella jälleen
yhtyvän siihen tiehen, jota Kristittykin oli lähtenyt astumaan,
päättivät he poiketa näille teille. Toinen näistä teistä oli nimeltään
Vaara, toinen Turmio. Ja niinpä heistä toinen kääntyi Vaaran tielle,
joka vei suurelle salolle; toinen kääntyi suoraa päätä Turmion tielle,
ja se vei hänet avaralle kedolle, joka oli täynnä synkkiä vuoria. Siellä
hän kompastui ja lankesi eikä sen koommin enää noussutkaan.
KRISTITTY NUKAHTAA.
Käännyin sitten katsomaan Kristittyä, nähdäkseni hänen kulkuansa
vuorelle, ja huomasin, kuinka hänen juoksunsa hiljeni astunnaksi, ja
astunta muuttui nelin kontin kapuamiseksi, rinne kun oli ylen jyrkkä.
Puolitiessä kukkulata seisoi ihana lehtimaja, jonka mäen Herra oli
rakentanut väsyneitten matkamiesten virkistykseksi. Siihen Kristitty
astuikin ja istahti sinne lepäämään. Sitten hän otti kirjoituksen
povestansa ja luki sitä lohdutuksekseen. Siinä hän myöskin alkoi
uudestaan tarkastella nuttuansa eli pukuansa, jonka hän oli saanut,
ristin juurella seisoessaan. Hetken aikaa hän tuossa mieltänsä
hyvitteli, torkahti sitten ja vaipui vihdoin syvään uneen. Tämä se
pidätti häntä lehtimajassa niin kauan, että jo melkein yö oli käsissä,
ja siinä häneltä kirjoituskin kädestä kirposi. Hänen tuossa
maatessansa, joku astui hänen luokseen ja herätti hänet, sanoen:
"Mene, laiska, muurahaisen tykö; katso hänen menoansa ja opi!"
Kristitty kavahti pystyyn, läksi matkalle jälleen ja kulki kiiruusti,
kunnes saapui mäen kukkulalle. [Sananl. 6:6.]
Sinne päästyänsä, hän näki kaksi miestä juoksujalassa joutuisasti
rientävän häntä kohti. Toisen nimi oli Arka ja toisen Epäileväinen.

54. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com