Using MIS 7th Edition Kroenke Solutions Manual

ayeshstolpxx 9 views 49 slides Apr 24, 2025
Slide 1
Slide 1 of 49
Slide 1
1
Slide 2
2
Slide 3
3
Slide 4
4
Slide 5
5
Slide 6
6
Slide 7
7
Slide 8
8
Slide 9
9
Slide 10
10
Slide 11
11
Slide 12
12
Slide 13
13
Slide 14
14
Slide 15
15
Slide 16
16
Slide 17
17
Slide 18
18
Slide 19
19
Slide 20
20
Slide 21
21
Slide 22
22
Slide 23
23
Slide 24
24
Slide 25
25
Slide 26
26
Slide 27
27
Slide 28
28
Slide 29
29
Slide 30
30
Slide 31
31
Slide 32
32
Slide 33
33
Slide 34
34
Slide 35
35
Slide 36
36
Slide 37
37
Slide 38
38
Slide 39
39
Slide 40
40
Slide 41
41
Slide 42
42
Slide 43
43
Slide 44
44
Slide 45
45
Slide 46
46
Slide 47
47
Slide 48
48
Slide 49
49

About This Presentation

Using MIS 7th Edition Kroenke Solutions Manual
Using MIS 7th Edition Kroenke Solutions Manual
Using MIS 7th Edition Kroenke Solutions Manual


Slide Content

Using MIS 7th Edition Kroenke Solutions Manual
install download
https://testbankfan.com/product/using-mis-7th-edition-kroenke-
solutions-manual/
Download more testbank from https://testbankfan.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!
Using MIS 7th Edition Kroenke Test Bank
https://testbankfan.com/product/using-mis-7th-edition-kroenke-
test-bank/
Using MIS 5th Edition Kroenke Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/using-mis-5th-edition-kroenke-
solutions-manual/
Using MIS 6th Edition Kroenke Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/using-mis-6th-edition-kroenke-
solutions-manual/
Using MIS 10th Edition Kroenke Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/using-mis-10th-edition-kroenke-
solutions-manual/

Using MIS 9th Edition Kroenke Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/using-mis-9th-edition-kroenke-
solutions-manual/
Using MIS 8th Edition Kroenke Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/using-mis-8th-edition-kroenke-
solutions-manual/
Using MIS 9th Edition Kroenke Test Bank
https://testbankfan.com/product/using-mis-9th-edition-kroenke-
test-bank/
Using MIS 10th Edition Kroenke Test Bank
https://testbankfan.com/product/using-mis-10th-edition-kroenke-
test-bank/
Using MIS 2nd Edition Kroenke Test Bank
https://testbankfan.com/product/using-mis-2nd-edition-kroenke-
test-bank/

Kroenke - Using MIS 7
th
Ed - Instructor’s Manual
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
8
. . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . .
Social Media Information
Systems


LEARNING OBJECTIVES

• Define a social media information system (SMIS).
• Explain how SMIS advance organizational strategy.
• Explain how SMIS increase social capital.
• Describe roles that SMIS play in the hyper-social organization.
• Describe how (some) companies earn revenue from social media.
• Explain how organizations can manage the risks of social media.
• Discuss social media issues in 2024.


CHAPTER OUTLINE

• What is a social media information system (SMIS)?
o Three SMIS roles
o SMIS components
• How do SMIS advance organizational strategy?
o Social media and the sales and marketing activity
o Social media and customer service
o Social media and inbound and outbound logistics
o Social media and manufacturing and operations
o Social media and human resources
• How do SMIS increase social capital?
o What is the value of social capital?
o How do social networks add value to businesses?
o Using social networking to increase the number of relationships
o Using social networks to increase the strength of relationships
o Connecting to those with more assets
• What roles do SMIS play in the hyper-social organization?
o Consumers become humans
o Market segments become tribes
o Channels become networks
o Structure and control become messy
o How can SMIS foster hyper-social organizations?
• How do (some) companies earn revenue from social media?
o Key characteristics of Web 2.0
o Does mobility reduce online ad revenue?

Kroenke - Using MIS 7
th
Ed - Instructor’s Manual 2
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
• How can organizations manage the risks of social media?
o Managing the risk of employee communication
o Managing the risk of user-generated content
• 2024?


Using MIS InClass 8
Any Kayakers Here at the Grand Canyon?
1. Visit www.salesforce.com/chatter to learn Chatter’s features and applications. Using
what you learn, state one Chatter application for each of the value chain activities in
Figure 8-6.
Since Chatter is a social media network for an enterprise, it can be used to improve
communication between all parts of an organization, internally, and to establish a
better bond with the organization’s suppliers and customers. Chatter can be applied in
any of the value chain activities in Figure 8-6. Students will identify a variety of
Chatter applications for these activities.

2. From the salesforce.com site, find three interesting Chatter applications other than
General Electric’s. Summarize those applications. Classify them in terms of Figure 8-
6.
Since the applications on the Salesforce.com web site are likely to change over time,
the examples selected by students will vary. Here are three examples that are
currently available:
• Burberry - Burberry World, "the ultimate expression of the Burberry brand,"
where visitors can "engage, entertain, and interact, as well as providing the
ultimate online luxury shopping experience." The goal istotal integration among
the company, its employees, its customers, and the all-important brand. "Our
vision is that a customer has total access to Burberry, across any device,
anywhere," says CEO Angela Ahrendts. "They get exactly the same feeling of the
brand and and feeling of the culture. Everyone can come to Burberry World and
understand the journey that Burberry is on." Sales and Marketing/Customer
Service.
• Virgin America - To overcome the challenges caused by rapid expansion and
maintain its fun-loving and people-oriented culture, the company depends on
Salesforce and a Chatter social network to keep everyone connected. "It's
important to interact with everyone on our team and make them all part of our
community," says David Cush, Virgin America's CEO. Although 90 percent of
the airline's employees never sit at a desk or in front of a PC, they interact and
communicate regularly using mobile phones and tablets. Cush continues, "Now,
with Salesforce, they have a powerful tool to see everything that's going on at the
company and stay aligned around our guests." Marketing/Customer Service.
• Commonwealth Bank of Australia - CommBank’s 48,000 employees are widely
distributed around the country. They’re also a very social group, so an employee
social network like Chatter is a natural fit for internal collaboration. “Now the

Kroenke - Using MIS 7
th
Ed - Instructor’s Manual 3
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
narrative of the business can be captured and shared,” says Chief Marketing
Officer Andy Lark. “People can turn every communication into a social
communication—on their own device. That is enormously powerful.” Especially
since many branch employees don’t have their own dedicated computers. “It's
about helping employees do more in less time.” Human Resources

3. One obvious example for SM machines is for the machines to report operational
status, say speed, temperature, fuel usage, and so on, depending on the type of
machine, to a Chatter or other SM site. How can the organization use such reporting
in the context of machine, customer, and employee social media?
Operational status information reported by machines could be fed to the employees
who are responsible for monitoring machine status and performance. Problems that
may be developing might be able to be identified before becoming significant,
enhancing employee maintenance tasks and improving customer satisfaction.
Machine designs can be improved through this status reporting which will appeal to
customers. Machines that must work in a coordinated fashion will be able to be better
coordinated through the direct communication of status information.

4. Consider foursquare for machines. Besides cars with kayaks asking for the presence
of other cars with kayaks, what other uses can your team envision? Consider
machine-to-machine interactions as well as machine-to-human interactions.
Student responses will vary.

5. Besides reporting operational status and foursquare for machines, what other
applications for machine-employee-customer SM can you envision?
Student responses will vary.


USING YOUR KNOWLEDGE

8-1. Using the Facebook page of a company that you have “Liked” (or would choose to),
fill out the grid in Figure 8-5. Strive to replace the phrases in that grid with specific
statements that pertain to Facebook, the company you like, and you and users whom
you know. For example, if you and your friends access Facebook using an Android
phone, enter that specific device.
Student responses will vary depending upon which company is Liked, the users
known, and the devices used. (LO: 1, Learning Outcome: Discuss the role of
information systems in supporting business processes, AACSB: Analytic Skills)

8-2. Name a company for which you would like to work. Using Figure 8-6 as a guide,
describe, as specifically as you can, how that company would use social media.
Include community type, specific focus, processes involved, risks, and any other
observations.
a. Sales and marketing
b. Customer service
c. Inbound logistics

Kroenke - Using MIS 7
th
Ed - Instructor’s Manual 4
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
d. Outbound logistics
e. Manufacturing and operations
f. Human resources

Student responses will vary, depending on the company that is chosen. Look for the
following ideas in their responses:

a. Sales and marketing – Communities are defenders of belief. Communities focus
outward to prospects. Social CRM is dynamic; members of community can
promote sales to others in the community through blogs, wikis, and reviews.
Risks include SM messages that are misperceived by the community (and
backfire) resulting in poor public relations.
b. Customer service – Communities are seekers of truth, reaching outward to
customers to provide peer-to-peer support through problem solving. Frequently
very valuable but risk is the loss of control over the community’s solution to the
problem.
c. Inbound logistics – Communities are seekers of truth, solving problems that occur
in the supply chain. Since problem solving requires open exchange of
information, loss of privacy is a major risk.
d. Outbound logistics – Communities are seekers of truth, solving problems that
occur in the supply chain. Since problem solving requires open exchange of
information, loss of privacy is a major risk.
e. Manufacturing and operations – Communities are seekers of truth. Can focus
outward for user design ideas (crowdsourcing) or inward on operations and
manufacturing processes (cooperative work among people within the
organization). Risks include messy and unpredictable processes.
f. Human resources – Communities are defenders of truth. Can search for employee
prospects and recruit candidates. Can also facilitate employee communication
using internal personnel sites. Risks include the possibility of error.
(LO: 2, Learning Outcome: Discuss the role of information systems in supporting
business processes, AACSB: Analytic Skills)

8-3. Visit either www.lie-nielsen.com or www.sephora.com. On the site you chose, find
links to social networking sites. In what ways are those sites sharing their social
capital with you? In what ways are they attempting to cause you to share your social
capital with them? Describe the business value of social networking to the business
you chose.
Sephora has both Facebook and Twitter links and a link to a Sephora Social page. On
this page, there is a Sephora iPhone app download, links to a Beauty Talk site (a
community where beauty questions and advice are provided), YouTube videos on
beauty tutorials, and links to Sephora’s “Beauty and the Blog” blog site. Sephora is
clearly working hard to forge social capital links with its customers and engage those
customers with each other and the company. (LO: 3, Learning Outcome: Discuss the
role of information systems in supporting business processes, AACSB: Analytic
Skills)

Kroenke - Using MIS 7
th
Ed - Instructor’s Manual 5
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
8-4. Visit www.intel.com/content/www/us/en/legal/intel-social-media-guidelines.html.
Using the four pillars that define a hyper-social organization, explain why Intel
appears to be hyper-social.
Some snippets from the Intel page are included here to help illustrate Intel’s social
media intentions.

1. Consumers become humans – Intel asks its employees to “Talk to your readers like you
would talk to real people in professional situations.” In addition, “Social communication from
Intel should help our customers, partners, and co-workers. It should be thought-provoking and
build a sense of community. If it helps people improve knowledge or skills, build their businesses,
do their jobs, solve problems, or understand Intel better—then it's adding value.” Both of the
comments illustrate the goal of viewing customers as real human beings.
2. Market segments become tribes – Intel focuses on groups of people with common
goals and aspirations. “If it helps people improve knowledge or skills, build their businesses,
do their jobs, solve problems, or understand Intel better—then it's adding value.”
3. Channels become networks – Intel strives to form two-way communication, to
inform about what Intel is doing, but also to learn. “As a business and as a corporate
citizen, Intel is making important contributions to the world, to the future of technology, and to
public dialogue on a broad range of issues. Our business activities are increasingly focused on
high-value innovation. Let's share with the world the exciting things we're learning and doing—and
open up the channels to learn from others.”
4. Structure and control gives way to messiness – Intel encourages and promotes
comments and responses. “Consider content that's open-ended and invites response.
Encourage comments. You can also broaden the conversation by citing others who are blogging
about the same topic and allowing your content to be shared or syndicated.”
(LO: 6, Learning Outcome: Discuss the ethical and social issues raised by the use of
information systems, AACSB: Ethical Understanding and Reasoning Abilities)

8-5. Visit http://socialmediatoday.com/ralphpaglia/141903/social-media-employee-policy-
examples-over-100-companies-and-organizations. Find an organization with a very
restricted employee SM policy. Name the organization and explain why you find that
policy restrictive. Does that policy cause you to feel positive, negative, or neutral
about that company? Explain.

Student responses will vary depending upon the company selected. A good example
of an SM policy that is full of “don’t” messages is that of Baker & Daniels. Baker &
Daniels is a law firm and is therefore very careful to define appropriate and
inappropriate use of SM communications. This policy is a good example of “what not
to do” with social media. (LO: 6, Learning Outcome: Discuss the ethical and social
issues raised by the use of information systems, AACSB: Ethical Understanding and
Reasoning Abilities)


COLLABORATION EXERCISE 8

You most likely do not know much about the particular purposes and goals that Flores’
and his partners and staff have for the social media group they will create to motivate
their cardiac patients to maintain their exercise programs. So, you can’t realistically

Kroenke - Using MIS 7
th
Ed - Instructor’s Manual 6
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
create a prototype social media site for that purpose. Instead assume that you and your
group are going to create a social media group for maintaining motivation on an
exercise program for getting and staying in shape for an intra-mural soccer or other
sports team over the summer. Or, if your group prefers, assume you are going to create a
group to maintain discipline for maintaining a diet, or some other program that requires
discipline that can be assisted by a social group. Using iteration and feedback, answer
the following questions:

1. State the particular goals of your group. Be as specific as possible.

Student group’s answers will vary. Look for the group to select a goal that requires
individual commitment, time, and effort to achieve and has some definite way of
measuring success. Training to complete a 10K race in a certain amount of time on a
certain date is an example. (LO: 2, Learning Outcome: Explain how IS can enhance
systems of collaboration and teamwork, AACSB: Analytic Skills)

2. Identify five different social media alternatives for helping your group to maintain
discipline for the activity you selected. An obvious choice is a Facebook group, but
find other alternatives as well. Visit www.socialmediatoday.com for ideas.
Summarize each alternative.
Student responses will vary, depending on the methods the group thinks will be
helpful in promoting the group’s overall goal. Several obvious choices are Facebook
groups and Google +’s new Communities. (LO: 2, Learning Outcome: Explain how
IS can enhance systems of collaboration and teamwork, AACSB: Analytic Skills)

3. Create a list of criteria for evaluating your alternatives. Use iteration and feedback to
find creative criteria, if possible.
Student responses will vary. Look for criteria that will help the group narrow their
selection down to a social media option that will be easy to use, provide the “right”
level of control and privacy, and possibly integrate easily into their existing social
media presence. (LO: 3, Learning Outcome: Explain how IS can enhance systems of
collaboration and teamwork, AACSB: Analytic Skills)

4. Evaluate your alternatives based on your criteria, and select one for implementation.
Student responses will vary. Look to be sure that the students have accurately
assessed each social media option against their criteria and have not simply chosen an
option because of familiarity. (LO: 3, Learning Outcome: Explain how IS can
enhance systems of collaboration and teamwork, AACSB: Analytic Skills)

5. Implement a prototype of your site. If, for example, you chose a Facebook group,
create a prototype page on Facebook.
Student responses will vary. (LO: 3, Learning Outcome: Explain how IS can enhance
systems of collaboration and teamwork, AACSB: Use of Information Technology))

6. Describe the five components of the SMIS you will create for your group. Be very
specific with regard to the procedure and people components. Your goal should be to
produce a result that could be implemented by any group of similarly motivated

Kroenke - Using MIS 7
th
Ed - Instructor’s Manual 7
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
students on campus.
Hardware: User: any user computing device; application provider: cloud-based
servers.
Software: User: device OS; application provider: application, DBMS
Data: User: user-generated content; connection data; application provider: content
and connection data storage and rapid retrieval
Procedures: User: plans and commitment to post entries, view other’s posts, and
provide response and support to other group members; application provider: run and
maintain application.
People: User: upfront agreement about who is involved and who can view the posts;
application provider: staff to run and maintain application.
(LO: 3, Learning Outcome: Explain how IS can enhance systems of collaboration and
teamwork, AACSB: Analytic Skills)

7. Assess your result. How likely is it to help your group members achieve the goals in
item 1? If you see ways to improve it, describe them.
Student responses will vary. (LO: 3, Learning Outcome: Explain how IS can enhance
systems of collaboration and teamwork, AACSB: Analytic Skills)

8. Write a two-paragraph summary of your work that group members could use in a job
interview to demonstrate their knowledge of the use of social media for employee
motivation.
Student responses will vary. (LO: 3, Learning Outcome: Explain how IS can enhance
systems of collaboration and teamwork, AACSB: Analytic Skills)


CASE STUDY 8
Sedona Social
8-6. Search Facebook for Sedona, Arizona. Examine a variety of Sedona area pages that
you find. Using the knowledge of this chapter and your personal social media
experience, evaluate these pages and list several positive and negative features of
each. Make suggestions on ways that they could be improved.
Student opinions will vary on this topic. Look for student to evaluate the use of this
social media venue to support the sharing of content among networks of users. There
are numerous beautiful photos of the area, but less in the way of engaging
“conversation” on the pages about the area. (LO: 4, Learning Outcome: Discuss the
role of information systems in supporting business processes, AACSB: Analytic
Skills)

8-7. Repeat question 1 for another social media provider. As of this writing, possibilities
are Twitter, LinkedIn, and Pinterest, but choose another social media provider if you
wish.
Students’ answers will vary depending on the provider selected. Looking at Pinterest,
even more beautiful photos are found along with more commentary and some local
business advertising. (LO: 4, Learning Outcome: Discuss the role of information

Kroenke - Using MIS 7
th
Ed - Instructor’s Manual 8
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
systems in supporting business processes, AACSB: Analytic Skills)

8-8. The purpose of a Chamber of Commerce is to foster a healthy business climate for all
of the businesses in the community. Given that purpose, your answers to questions 1
and 2, and the knowledge of this chapter, develop a set of 7 to 10 guidelines for local
businesses to consider when developing their social media presence.
Students’ answers will vary. Their guidelines should encourage businesses to make it
easy to find information, get answers to questions, enable users to share photos and
comments, keep their pages current and inviting, make it simple for users to share
links with their networks, have a plan for dealing with problematic UGC. (LO: 4,
Learning Outcome: Discuss the role of information systems in supporting business
processes, AACSB: Analytic Skills)

8-9. Sedona has quite a number of potentially conflicting community groups. Explain
three ways that the Chamber of Commerce can use social media to help manage
conflict so as to maintain a healthy business environment.
Student answers will vary. Students should recognize that the Chamber of Commerce
has a role of promoting the community as a place for growth and development.
Therefore, it should use social media to foster positive relationships among those who
stand to benefit from the community’s growth and development. Since there will be
conflicting opinions among the various community groups, social media can help
each group feel as if its voice is being heard and listened to. (LO: 4, Learning
Outcome: Discuss the role of information systems in supporting business processes,
AACSB: Analytic Skills)

8-10. Examine Figure 8-6 and state how the focus of each of the primary value chain
activities pertains to the Chamber of Commerce. If one does not pertain, explain why.
In your answer, be clear about who the Chamber’s customers are.

• Sales and marketing – the Chamber’s customers are the owners of prospective
businesses in the region. Social CRM can help the chamber manage its contacts
with business prospects.
• Customer service – provides answers to current Sedona area businesses and also
connects existing and prospective businesses.
• Inbound logistics – could apply to the process of obtaining the content included in
Chamber/community promotional material.
• Outbound logistics – used to distribute promotional material to the Chamber’s
customers (current businesses and business prospects).
• Manufacturing/operations – operations applies to the Chamber – employees can
share knowledge and problem solving techniques.
• Human resources – use for prospecting, recruiting, and evaluating employees.
(LO: 2, Learning Outcome: Discuss the role of information systems in supporting
business processes, AACSB: Analytic Skills)

8-11. Given your answer to question 5 and considering your responsibility to manage
the Chamber’s social media presences, state how each applicable row of Figure 8-6
guides the social media sites you will create.

Kroenke - Using MIS 7
th
Ed - Instructor’s Manual 9
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
By considering each row of Figure 8-6, a variety of uses of social media become
apparent. Keeping all these uses in mind will help ensure that social media sites are
created for all parts of our value chain, not just one or two. (LO: 2, Learning
Outcome: Discuss the role of information systems in supporting business processes,
AACSB: Analytic Skills)

8-12. Using your answers to these questions, write a job description for yourself.
The Social Media Manager will help moderate and inspire promotional
communications via Chamber of Commerce specific Internet-based applications to
encourage the exchange of user-generated content. This position will serve as a
conduit between the Chamber staff and website consumers (current Sedona
businesses, prospective Sedona businesses, and the general public) to report events
via social media channels. Manages the social media elements to foster interaction,
education, engagement and discussion regarding the Chamber’s promotional efforts
through the use of both internal and external online communities. The Social Media
Manager will manage, update and enhance through creative efforts our social media
efforts; Facebook, Twitter, and other blogs and social media channels. (LO: 2,
Learning Outcome: Discuss the role of information systems in supporting business
processes, AACSB: Analytic Skills)

8-13. Write a two-paragraph summary of this exercise that you could use to
demonstrate your knowledge of the role of social media in commerce in a future job
interview.
Student answers will vary. Look for students to recognize the variety of uses of social
media sites and to link the organization’s particular value chain activities to its social
media presences. (LO: 2, Learning Outcome: Discuss the role of information systems
in supporting business processes, AACSB: Analytic Skills)


MyMISLab

8-14. According to Paul Greenberg, Amazon.com is the master of the 2-minute
relationship and Boeing is the master of the 10-year relationship. Visit
www.boeing.com and www.amazon.com. From Greenberg’s statement and from the
appearance of these Web sites, it appears that Boeing is committed to traditional
CRM and Amazon.com to social CRM. Give evidence from each site that this might
be true. Explain why the products and business environment of each company cause
this difference. Is there any justification for traditional CRM at Amazon.com? Why or
why not? Is there any justification for social CRM at Boeing? Why or why not? Based
on these companies, is it possible that a company might endorse Enterprise 2.0, but
not endorse social CRM? Explain.
Boeing has a very traditional Web site that is focused primarily on providing
information to the site user—a one way flow from the company to the user. You can
sign up to follow Boeing on Twitter so that Boeing can send short messages to its
followers. Amazon, on the other hand, has been a pioneer in using the Web for
creating social CRM. The two companies have such a different product line that the

Kroenke - Using MIS 7
th
Ed - Instructor’s Manual 10
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
different use of the Internet makes sense. Boeing offers products that are enormously
complex and expensive and are purchased by only a few customers, whereas Amazon
sells thousands of small ticket products to thousands of customers. Traditional CRM
makes sense for Boeing but not for Amazon. Similarly, social CRM makes sense for
Amazon but not for Boeing.

Enterprise 2.0 involves applying Web 2.0 technologies, collaboration systems, social
networking, and related technologies to facilitate the cooperative work of people in
the organization. Certainly, it is possible that an organization can embrace Enterprise
2.0 for its own employees without extending that approach out to its customers. That
may make a lot of sense for companies like Boeing. (LO: 3, Learning Outcome:
Discuss the role of information systems in supporting business processes, AACSB:
Analytic Skills)

8-15. Google or Bing “Chloé” and search for sites that offer Chloé fashion products.
Identify companies that have purchased the Chloé AdWord. Follow three or four such
links. Identify as many Web 2.0 features in the sites that you encounter as you can.
Explain what you think the business rationale is for each site.
Companies that have purchased the Chloe AdWord include
www.bergdorfgoodman.com, www.matchesfashion.com, and
www.designerapparel.com.

The Bergdorf Goodman site is a traditional e-commerce site, but does include links to
Facebook, Twitter, and has a “Bergdorf Buzz” link for user-generated content.

MatchesFashion.com is a traditional e-commerce site, but does include links to
Facebook and Twitter.

DesignerApparel.com is a traditional e-commerce site.

It appears that Bergdorf Goodman is making more use of Web 2.0 features than the
other sites so that it can strengthen its relationship with its customers. The other sites
are more focused on enabling purchase transactions only. (LO: 5, Learning Outcome:
Discuss the role of information systems in supporting business processes, AACSB:
Analytic Skills)

Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

vaalea auder, ikäänkuin aurinko olisi niitä vielä tervehtinyt poistuvilla
säteillänsä. Ei käynyt pieninkään tuulenhenkäys, ei liikahtanut
ainoakaan lehti. Laakso lepäsi tyynenä hiljakseen kerraten vain
iloisten äänten kaikua, joka huvipaikalta kierteli pitkin metsiä ja
maita. Taivas laakson kohdalta oli sininen, mutta pohjoiselle taivaalle
kohosi mustia pilviä, jotka paksuina ja monenmuotoisina purjehtivat
kuin epämääräiset laivat ilmojen meriä.
Hugh Ritson lähti laaksotietä takaisin Ghylliin. Ilmeisesti hän oli
kiihtynyt: hän asteli pää hyvin painuneena, pysähtyi äkkiä silloin
tällöin ja kiukuissaan ruhtoi ohi kulkiessaan poikki tien varrella olevia
pensaita. Kun hän oli päässyt Hindscarthin juurelle, kuuli hän
kiihkeää koiranhaukuntaa, kun ne ajoivat jossakin tänne
näkymätöntä lammaslaumaa. Katsellessaan ympärilleen hän keksi
joukon miehiä kiipeävän jäljekkäin kuin muurahaiset äkkijyrkän
kallion yli.
Sinä hetkenä hänen kasvonsa omituisesti värähtivät ja hän astui
raskaammin jatkaessaan matkaansa. Muutamassa tienkäänteessä
hän tapasi loordi Fisherin. Vanha mies näytti nyt vähemmän
surulliselta kuin tavallisesti. Olipa kuin perheen murhe olisi painanut
hänen melkein raunioksi luhistunutta olentoansa kevyemmin tänä
iltana kuin muulloin.
"Hyvää iltaa, herra; kuinka voitte?" hän sanoi melkein iloisesti.
Hugh Ritson vastasi lyhyesti:
"Te ette olekaan yötä vuorella, Matthew?" hän kysyi ja hänen
silmänsä kääntyivät vuoritielle.

"Ei, hauta ei pala tänä yönä, se on varma; minun tyttäreni oottaa
minua."
Hugh Ritsonin silmät tarkastelivat nyt kiihkeästi tietä, joka kulki
vuoren juurta länteen. Hiilenpolttaja lähti edelleen samaan suuntaan,
mihin Hugh Ritson yhä tuijotteli, ja sanoi:
"Tuo on kehno paikka tuo, jossa isänne nyt kiipeilee Reubenin ja
pojan kanssa, ja nyt on tulossa paha ilma. Kattokaapas noita mustia
pilvenmöhkäleitä!"
Hugh Ritsonin katseeseen tuli epämääräinen ilme, ja vanhus jatkoi
tavallisella äänellänsä:
"Nyt minun pitää laputtaa tieheni, herra, muuten minun
tyttöressuni väsyy oottamiseen. Hyvää yötä, herra, hyvää yötä."
"Hyvää yötä, Matthew, ja Jumala teitä auttakoon", sanoi Hugh
hämmästyttävän vakavasti kääntäen silmänsä toisaalle.
Hän oli kulkenut puolisen penikulmaa edelleen ja joutunut kujalle,
joka vei Ghylliin, kun Greta Lowther juoksi häneen melkein palliksi
tullen muutamasta niityn veräjästä hattu riippuen nauhasta
käsivarressa, pehmeä, aaltoileva tukka melkein vapaana, kasvoilla
lämmin, hohtava puna, iloinen pilke silmissä ja riemukas hymy
punaisilla huulilla.
Greta oli juuri livahtanut Paul Ritsonia pakoon. Hän oli kulkenut
lehdon läpi, joka kasvoi täynnä villiruusuja, punaisia ja valkeita. Sen
halki kulki hyppelevä puronen, joka hohti ambralta, koska sen pohjaa
peitti kirkkaankeltainen hiekka ja välkkyvä rapakivi. Sen yli oli sillaksi
asetettu vanhan pyökin runko. Maata peitti sammal ja saraheinä,

mutta ylempänä lehdon puut ja ruusut antoivat kättä toisillensa.
Ilma oli täynnä heinän ja kukkien tuoksua sekä linnunlaulua. Paul, se
kavala veitikka, oli koettanut viekoitella Gretaa hetkeksi lehdon
siimekseen, mutta tämä viisas pikku nainen olikin liian ovela
antautuakseen niin helposti tällaiseen leikkiin. Uskotellen toiselle,
että hän seuraa jäljestä, oli Greta varpaisillaan kiitänyt yli sammalen
keveästi ja kuulumattomasti kuin sirriäinen.
Kohdatessaan Hugh Ritsonin hän oli ajattelemassa Paulista ja koko
hänen sukupuolestaan yleensä: "Mitä rakkaita, yksinkertaisia,
epäluulottomia ja luottavia olentoja he ovatkaan!" Mutta se ajatus
katkesi lyhyeen: "Ah, Hugh!"
"Kuinka onnelliselta sinä näytätkään, Greta!" virkkoi Hugh iskien
silmänsä häneen.
Uusi säde kirkasti Gretan päivänpaisteisia kasvoja. "En näytä
onnellisemmalta kuin olen", hän vastasi. Hän kohotti käsivartensa, ja
kohoava ja laskeutuva rinta osoitti, että hän oli täysi nainen.
Hugh Ritson oli viimeisen puolen tunnin aikana tehnyt monta
hyvää päätöstä, mutta tällä hetkellä niistä ei ollut jäljellä
ainoatakaan.
"Sinä olit tänään kiusallisen kohtauksen todistajana", hän sanoi
hieman arvellen. "Ole varma siitä, ettei se ollut vähemmän
tuskallinen minulle senvuoksi, että sinä olit saapuvilla."
"Ah, minä olin niin pahoillani", sanoi Greta kärsimättömästi.
"Halveksitko sinä isääsi?"

Hugh painoi päänsä hieman alas. "Sitä ei voinut auttaa — tiedän
hyvin, että se oli ikävää — omasta puolestani pyydän sitä sinulta
anteeksi."
"Mitäs minusta", sanoi Greta, "mutta sinä loukkasit isääsi liian
syvästi."
"Kohtelin häntä samalla mitalla kuin hän minua — siinä kaikki."
"Mutta se rakas vanhus ei tarkoittanut mitään, ja sinä tarkoitit
sangen paljon. Hän vain tahtoi komentaa sinua vähän, ehkäpä
hiukan peloitellakin ja siksi hän uhkasi sinua kepillänsä,
rakastaaksensa sinua jälkeenpäin sitä enemmän."
"Saatat olla oikeassa, Greta. Luonto ehkä mielellään leikittelee sillä
tavalla, mutta, kuten näet, minä otan kaikki asiat vakavalta kannalta
— samoin kuin koko elämänkin."
Hän vaikeni, ja hänen huulensa vapisivat hiukan.
"Sitäpaitsi", hän jatkoi toisella äänellä, "aina se on ollut sellaista.
Jo siitä asti, kun olimme lapsia — veljeni ja minä — ei minulle ole
riittänyt paljoa vanhempain hellyyttä. Tuskin voin sitä enää nyt
odottaa."
"Sen täytyy varmaankin olla turhaa kuvittelua", sanoi Greta
hajamielisesti. Ilo näytti kuolevan hänen silmistänsä. Hän katsahti
sinne, missä Hugh Ritsonin epävarma jalka tallasi tien kivitystä, ja
sitten hän äkkiä aivan kuin hetkellisen hellyyden puuskassa katsoi
häntä osanottavasti suoraan kasvoihin.
Hugh Ritson luki hänen ajatuksensa. Hymy värähti hänen
huulillaan ja katse muuttui teräksenkylmäksi.

"Ei, ei sitä", hän sanoi, "minä en pyydä sääliä — enkä tarvitse sitä.
Luonto on lahjoittanut veljelleni kaikki edut — yksinpä ruumiinkin
niin sopusuhtaisen, että kreikkalainen kuvapatsas voisi häntä
kadehtia mutta hän ja minä olemme kuitit — ehkäpä enemmän kuin
kuitit."
Hän naurahti katkerasti, ja tyttö karahti verentipahtavan
punaiseksi häpeästä, kun toinen oli lukenut hänen ajatuksensa.
"Olen pahoillani, jos minun ajatuksiani voidaan niin tulkita", hän
sanoi hitaasti. "Jos mielessäni oli sääliä, tuli se aivan tahtomattani.
Minä ajattelin äitiäsi Hän on hyvä ja hellä jokaiselle. Näes, hän on
koko seudun hyvä hengetär. Tiedätkö, mikä nimi hänelle on
annettu?"
Hugh pudisti päätänsä.
"Pyhä Grace! Pappi Christian sanoi sen minulle; näyttää kuin
minun oma rakas äitini olisi ristinyt hänet."
"Ei hän kuitenkaan ole tehnyt paljoa, joka olisi sulostuttanut minun
elämääni, Greta", sanoi Hugh.
Hänen äänensä vaikutti voimakkaasti Gretan mieleen. Siinä ilmeni
syvä, tavaton tunne. Greta ei vastannut mitään ja he alkoivat astella
taloon päin.
Kuljettuaan muutamia askeleita Greta muisti kepposen, jonka oli
Paulille tehnyt, ja kurottaen kaunista kaulaansa hän tahtoi nähdä yli
kentän lehtoon, johon hän oli hänet jättänyt.
Hugh arvasi, mitä hänen silmänsä etsivät.

"Olen kuullut, että sinä olet päättänyt. Onko se totta, Greta?" kysyi
Hugh.
"Päättänyt, mitä?" kysyi tyttö punastuen taas.
Hugh myöskin punastui hiukan ja vastasi pakotetusti ja hiljaa:
"Mennä naimisiin minun veljeni kanssa."
"Jos hän sitä tahtoo. Otaksun, että hän tahtoo, hän sanoo aina
niin, tiedäthän."
Hugh katseli vakavasti tytön hehkuvia kasvoja ja; sanoi miettivästi:
"Greta, on ehkä syitä, jotka sanovat, ettei sinun pitäisi mennä
Paulin kanssa naimisiin."
"Mitä syitä?"
Hugh ei vastannut heti, ja Greta uudisti kysymyksensä. Sitten
Hugh sanoi oudolla äänellä:
"Vaikeita ja laillisia esteitä, kuten sanotaan."
Gretan silmät levähtivät auki tavattomasta ihmetyksestä.
"Mahdotonta — sinä et voi tarkoittaa sitä, mitä nyt sanot!" hän
sanoi varmasti ja kiivaasti. Hän katsoi Hughin kasvoihin ja luki
väärin, mitä siellä näki. Sitten hän alkoi nauraa ensin kevyesti,
hetken päästä äänekkäästi ja sanoi kääntäen päänsä toisaalle, ihan
kuin puhuen itseksensä: "Ei, ei; hän ei ole minulle mitään muuta
kuin se mies, jota rakastan."
"Rakastatko sinä sitten häntä?"

Greta hätkähti.
"Kysytkö sinä sitä?" hän sanoi. Hämmästys hänen suurissa
silmissään oli syventynyt ihastukseksi. "Rakastaa häntä?" hän sanoi.
"Enemmän kuin mitään muuta maailmassa." Tyttö tahtoi paljastaa
salaisuutensa. "Sinusta tulee minun veljeni, Hugh, enkä minä pelkää
sanoa sitä sinulle."
Hän otti hattunsa ja heilutti sitä säilyttääkseen mielenmalttinsa
horjumattomana.
Hugh Ritson pysähtyi ja hänen ilmeensä herkistyi. Hänen
kasvoilleen ilmestyi epämääräinen hymy. Puhuessaan Gretan kanssa
hänen sielussaan oli tuskaatuottavana pohjasävelenä kulkenut ajatus
Mercy Fisheristä. Mutta nyt hän vieroitti hänet kokonaan
mielestänsä. Olla sidottuna iäksensä mitättömään olioon, jonka
kasvojen kauneus tosin saattoi hetkeksi viehättää — kuka mies sitä
voisi kestää? Hän oli kyllä hetkisen seurannut viettiensä vaatimuksia
— tosi! Sen kiusauksen valtaan heittäytyminen oli johtanut ikävään
lopputulokseen — tosi sekin! Mitäs siitä? Ei kannata ajatella! Pitäisikö
hänen joutua koko iäksensä kantamaan sellaista hirttä niskassansa?
Turhaa! Luonnon laki taisteli sitä vastaan. Eikö hän ollut sanonut,
että hän oli ennakkoluulojen yläpuolella? Niinpä hän ei myöskään
tahtonut näytellä "romaanien suuria rakastajoita". Gretan kauniit
kasvot hänen edessään karkoittivat kaikki kiusalliset viisastelut.
Tarttuen hänen viimeisiin sanoihinsa hän sanoi:
"Sinun veljesi — niin. Mutta etkö sinä ole koskaan ajatellut, että
olisin toivonut saavani toisen nimen?"
Hämmästynyt ilme palasi taaskin tytön kasvoille. Hugh näki sen ja
jatkoi:

"Onko se mahdollista, ettet sinä vielä olisi lukenut minun
salaisuuttani?"
"Mitä salaisuutta?" kysyi Greta melkein lämpimästi. "Greta, jos
sinun rakkautesi olisi ollut suuri, sinä olisit lukenut minun
salaisuuteni, kuten minä olen lukenut sinun." Hiljaisella äänellä hän
jatkoi: "Se tapahtui paljon ennen kuin minä tiesin, tai edes ajattelin,
että sinä rakastaisit minun veljeäni. Minä näin sen, ennenkuin hän oli
huomannut sitä — ennenkuin itsekään olit päässyt selville siitä."
Punainen hohto Gretan kasvoilla syveni entistä enemmän. Hän
pysähtyi, ja Hugh liikehti hermostuneesti edestakaisin.
"Greta", virkkoi Hugh katsoen rukoillen tytön kasvoihin, "mitä on
rakkaus, joka tuskin tajuaa olemassa-oloansa? Sellaista on se
rakkaus, jolla sinä minun veljeäni rakastat. Ja minkä arvoista on se
miehuuton, arka intohimo, jota hän sinulle tarjoaa? Sellaista on
kuitenkin hänen rakkautensa. Mitä on hänen rakkautensa sinuun tai
sinun häneen — mitä se on — mitä se voi olla? Rakkaus ei ole
hyödytöntä tunneleikkiä, vaan sen pitää vallata koko olento. Sen
olen aina sanonut, Greta, ja kuinka se onkaan tosi!" Hän jatkoi äkkiä
ja äänessä helähti raivo: "Muu rakkaus ei ole muuta kuin halujen
tyydyttämistä. Greta, minä ymmärrän sinua, Sitä ei voi tehdä niin
sivistymätön mies kuin minun veljeni." Sitten hän lisäsi kiihkeällä
äänellä: "Rakkahin, minä tarjoan sinulle rakkautta, josta nämä
maanmoukat eivät osaa uneksiakaan."
"Maanmoukat!" Greta kertasi puoliksi tukahdutetusti kuiskaten.
Hugh ei kuullut häntä. Hänen kiihkeät silmänsä hehkuivat ja häntä
huimasi.

"Rakkahin Greta, minun elämässäni on ollut vähän, joka olisi
sulostuttanut sitä. Minä olen kuitenkin mies luotu rakastamaan ja
saamaan vastarakkautta. Kuukausia olen salannut rakkauttani
sinuun, mutta nyt sitä ei voi enää salata. Ehkä minua on estänyt
tunnustamasta sitä meidän molempien rakkaus Pauliin. Mutta nyt
senkin on täytynyt väistyä."
Hänen leukansa vavahteli, hänen huulensa vapisivat, ääni paisui ja
sormet puristuivat lujasti kämmeniin. Hän lähestyi Gretaa tarttuen
hänen käteensä. Voimakas tunne näytti vallanneen tytön.
Hämmästys oli saanut hänet sanattomaksi ja hän seisoi kuin
kuvapatsas tuskin käsittäen, mitä ympärillä tapahtui. Mutta kun hän
tunsi käteensä koskettavan, hänen tietoisuutensa palasi. Hän vetäisi
kätensä pois. Hänen rintansa kohosi. Ääni muuttui ylpeäksi, kun hän
virkkoi:
"Tämä on siis sinun tarkoituksesi! Minä vihdoinkin ymmärrän
sinua!"
Hugh Ritson astui askelen taakse päin.
"Greta, kuule minua — kuule minua vielä!"
Greta oli nyt voittanut mielenmalttinsa takaisin.
"Herraseni, sinä olet solvaissut veljeäsi yhtä syvästi, kuin jos minä
nyt jo olisin sinun veljesi vaimo."
"Greta, ajattele, ennenkuin puhut — ajattele, minä rukoilen sinua."
"Minä olen ajatellut! Minä olen ajatellut sinua, kuten sisaren tulee
ja puhutellut sinua veljenäni. Nyt minä tiedän, kuinka alhainen sinun
sielusi on."

Hugh Ritson keskeytti intohimoisesti:
"Jumalan tähden, vaikene! Minä olen mies, joka ei voi anteeksi
antaa."
Hänen sieraimensa värähtelivät, jokainen hermo vapisi.
"Rakastaa? Sinä et ole milloinkaan rakastanut. Jos sinä tietäisit,
mitä se sana merkitsee, niin kuolisit häpeästä siihen paikkaan, missä
nyt seisot."
Hugh kadotti kaiken arvostelukyvyn.
"Minä varoitan sinua", hän sanoi raivoissaan. "Ja minä pyydän
sinua olemaan vaiti", sanoi Greta kohottaen torjuvasti kättänsä.
"Sinä tarjoat rakkauttasi naiselle, joka on jo lupautunut toiselle. Se
on halpaa rakkautta, jota niin halvalla tavalla tarjotaan. Se on väärää
rahaa, herra, ja se halveksien hylätään."
Hugh Ritson sai hieman hillityksi itseänsä. Rypyt hänen otsallansa
olivat syvät, mutta hän sanoi tyynesti:
"Sinä et koskaan mene naimisiin minun veljeni kanssa."
"Minä menen — jos Jumala suo."
"Sitten sinä menet hänen vaimokseen joutuaksesi koko elämäsi
ajaksi kärsimään suunnatonta häpeää ja inhoa."
"Se on niinkuin taivas määrää."
"Moukka — sivistymätön raukka kehno —"

"Kylliksi! Mieluummin minä otan miehekseni mieronkiertäjän, kuin
sinunlaisesi herrasmiehen."
Kasvot kasvoja, silmä silmää vasten, kiihkeästi hengittäen he
seisoivat hetkisen. Sitten Greta pyörähti ympäri ja asteli reippaasti
käytävää pitkin.
Hugh Ritson oli samassa taas oma itsensä. Hän katseli hänen
jälkeensä, eikä kasvojen ilme vähintäkään muuttunut, ja sitten
hänkin kääntyi ja meni mitään virkkamatta taloon.

VI LUKU.
Nukuttava hiljaisuus vallitsi huoneessa, jossa herra Bonnithorne söi
välipalaansa. Se oli pieni tammella verhottu sali oikealle siitä
huoneesta, jossa hän oli Allan Ritsonin kanssa alkanut keskustelun,
jonka loordi Fisherin uutinen oli keskeyttänyt. Akkunan puolisko oli
avattu, ja aivan kuin taulun kehyksinä erottivat akkunan pielet
näköalasta osan. Iltarusko loi hohdettaan kukkuloihin ja metsä näytti
asettuvan tyyneen rauhaan.
Rouva Ritson astui huoneeseen ja istahti. Hänen esiintymisensä oli
vaatimatonta, melkeinpä nöyrää. Hän oli vanhettunut, mutta hänen
piirteensä olivat vieläkin kauniit. Ainainen suru näytti syventävän
rypyt, niin että ilme oli ihan toinen kuin nuoruuden päivinä. Hänellä
oli vanhanaikainen pehmeästä kankaasta tehty puku ja valkoinen
silkkikaulus. Hänen äänensä oli matala ja värähtelevä, mutta samalla
jännittynyt, niinkuin hän olisi alituiseen kysellyt.
Pää painuneena, silmät luotuina alas, helmaan, jossa hänen
sormensa hermostuneesti ja lakkaamatta liikuttelivat neulintikkuja,
hän istui ääneti tai teki vieraalleen hiljaisia kysymyksiänsä.

Herra Bonnithorne vastaili hymyllä tai lauseilla, jotka eivät olleet
kuutta sanaa pitempiä. Näiden harvojen vastausten välillä hän
käytteli veistään ja haarukkaansa niin ahkerasti, että saattoi ihailla
hänen erinomaista ruokahaluansa. Silloin tällöin kuului huvipaikalta
monien äänien häipyvä sorina tänne asti.
Vihdoin rouva Ritsonin levottomuus pakotti hänet unohtamaan
tavallisen pidättyväisyytensä.
"Herra Bonnithorne", hän sanoi, "koettakaa saada testamentti
tehdyksi vielä tänä iltana. Pyytäkää herra Ritsonia, kun hän tulee
takaisin, tekemään se viivyttelemättä. Hänellä on monta verratonta
ominaisuutta, mutta hitaisuus on hänen vikansa. Aina hän on ollut
sellainen."
Herra Bonnithorne pysähdytti lasin, jota juuri oli huulilleen
viemässä, ja kohotti äkkiä katseensa.
"Anteeksi, rouva", hän sanoi tapansa mukaan hymyillen, mikä ei
voinut lievittää hänen sanojensa vaikutusta, "tämä on erityisistä
syistä asia, josta tuskin voin — voin — keskustella naisen kanssa."
Juuri sillä hetkellä kuului riikinkukon kujerrus kanapihasta tuntuen
raa'alta ja repivältä tässä hiljaisessa ympäristössä.
Rouva Ritson karahti hiusrajaa myöten punaiseksi.
Niin tottunut kuin hänen nöyryytensä olikin, oli se kuitenkin
joutunut liian kovalle koetukselle. Mutta hän käänsi taas katseensa
alas, lopetti tikun ja pistäen vapaan tikun hampaihinsa vastasi
tyynesti:

"Tottahan vaimo saanee puhua asiasta, joka koskee hänen
miestänsä ja lapsiansa."
Suuri mies oli asettanut veitsen ja haarukan lautaselleen.
"Ei aina", hän vastasi. "Laissa on eräs merkittävä ehto, joka ei
tunnusta naiselle oikeutta sanoa poikaansa omaksensa."
Tämän venytetysti lausutun puheen aikana Hugh Ritson, vieläkin
punakkana keskustelustaan Greta Lowtherin kanssa, astui
huoneeseen ja heittäytyi leposohvalle.
Kohottamatta silmiään hermostuneista sormistansa rouva Ritson
kysäisi:
"Mikä ehto?"
Herra Bonnithorne väänsi hieman naamaansa ja katsahti
merkitsevästi
Hugh Ritsoniin vastatessaan: "Ehto äpärälapsista."
Jonkinlainen ylimielinen soinnahdus sattui rouva Ritsonin korvaan.
Hän kohotti katseensa neuleestansa ja sanoi:
"Mitä te tarkoitatte?"
Bonnithorne työnsi lautasensa syrjään, pyyhki suutansa
lautasliinaan, yskähti ja sanoi: "Tarkoitan, että laki kieltää pojan
nimen jälkeläiseltä, joka on siitetty ennen vihkimistä."
Rouva Ritsonin kasvot kävivät sinipunerviksi ja hän nousi
seisoalleen.

"Sellainen laki on julma ja kirottu", hän sanoi, ja
mielenliikutuksesta hänen äänensä vapisi tavallista enemmän.
Herra Bonnithorne nojasi veltosti tuolinsa selustaan, päästi pitkän
"hem" täydestä kurkustansa, pisti kätensä liiviensä kainaloreikiin,
kohotti katseensa ja sanoi: "Omituista, eikö totta?"
Onnettomuudeksi herra Bonnithornen viisaalle urkinnalle Paul
Ritson, Gretan rinnalla, ilmestyi oviaukkoon ja muutti kokonaan
asiain kulun. Miesten esiintyminen, enemmän kuin sanat, oli
herättänyt hänen levottomuuttansa, ja hänen äitinsä kiihoittuneet
kasvot selittivät hänelle keskustelun sisällyksen. Kahdella askelella
hän harppasi sinne, missä suuri mies istui nytkin hymyillen, niin että
valkeat hampaat hohtivat — ja laski voimakkaan kätensä hänen
käsivarrelleen.
"Ystäväni", sanoi Paul iloisesti, "ehk'ei ole aivan turvallista teille,
että puhuttelette minun äitiäni toisen kerran tuolla tavalla."
Herra Bonnithorne nousi jäykästi ja hänen levottomat silmänsä
pysähtyivät Paulin suuttuneihin kasvoihin.
"Turvallista?" hän kertasi kiihkeänä kaikuna.
Paulin huulet olivat yhteen puristetut ja pää painunut, mutta hän
kohotti päänsä ja iski äkkiä nyrkillä pöytään.
Mitään virkkamatta herra Bonnithorne lysähti istumaan tuolillensa.
Rouva Ritson antoi neuleen pudota helmaansa ja painoi päänsä
käsiinsä. Paul tarttui hänen käsiinsä, nosti hänet ylös ja johti ulos
huoneesta. Kulkiessaan sohvan ohi, jossa Hugh Ritson lojui, hän

katsoi veljensä välinpitämättömiin silmiin, ja huoli ja inho kuvastui
hänen katseestansa.
Kun ovi sulkeutui heidän jälkeensä, nousivat Hugh Ritson ja herra
Bonnithorne molemmat. Ymmärtämyksen pilke välähti kummankin
silmistä.
Sitten äkkiä, hetken vaiston pakottamana molemmat miehet
ojensivat
pöydän yli toisilleen kätensä.

VII LUKU.
Pilvet, jotka olivat kokoontuneet pohjoiselle taivaalle, kiisivät
laakson, yli ja ankara sadekuuro, jonka mukana kuului kaukainen
ukonjyrinä, pakotti huviväen siirtymään vajaan. Se oli pitkä
purjekankaasta laitettu teltta, jonka toisessa päässä tarjoiltiin
virvoitusjuomia ja nurkissa oli pöytiä, joille oli levitetty piparikakkuja
ja kaikenlaista rihkamaa myytäväksi. Ruoho tällä kohden oli tallattu
ihan lakoon, ja käytävät olivat paljaat ja kiilsivät sateessa.
Kokoontunut seura oli sangen omituinen ja sekalainen. Erillään
muista istui kumolleen käännetyllä nelikolla Newlannin viuluniekka,
postinkuljettaja Tuomas Kyttyräselkä. Hän oli pieni mies, jonka
polvet olivat koukussa ja jalat hirvittävän pitkät.
"Nyt, tyttäret, astuapas essiin. Ei sua virotella."
"Tulkoot kaikki, joilla on notkeutta jäsenissään."
Tätä karkeata kutsua seurasivat kursailematta monet komeasti-
puetut neitoset riisumatta hattua päästään. Pari parin jäljessä
edestakaisin pyörien kukin siinä taitoansa kilvan näytti.
"Mää nousen parhaan hevoosein selkään ja ajan jonakin iltana sun
luokses ja koputan ikkunaas", kuiskasi eräs nuorukainen tytölle,

jonka kanssa oli juuri tanssinut.
Tyttö nauroi ilakoiden.
"Sinun parhaan hevosesi, Ville?"
"No niin — isännän sitten."
Tyttö nauroi taas, ja iva värähti hänen huulillaan. "Te Kaaliharjun
urhot olette oikein kuuluisia rakastajoita, kuulen ma. Hyvästin, Ville!"
Ja tyttö pyörähti ympäri. Poika seurasi häntä.
"Elä suutu, Aggy. Mää oon pian itte isäntä."
Tyttö tunkeutui ihmisjoukon läpi ja katosi.
"Tyttö on nähtävästi antanut hälle aimo rukkaset", sanoi eräs
vanhanpuoleinen mies, joka sattui seisomaan lähellä.
"Juuri heidän kaltaistaan", sanoi toinen. "Tyttö on punonut
paulojansa poikaparan ympäri ja vihdoin saanut hänet verkkoihinsa.
Eikös pojan rikas eno ole kuollut Australiassa?"
"Ei, mutta voisihan sellaista uskotella. Silloin kyllä kaikki tytöt
hyökkäisivät hänen kimppuunsa."
Tanssi jatkui edelleen.
"Kas vain, nämä juhlathan loppuvat yhtä hauskasti kuin Carelin
markkinat", sanoi eräs tytöistä.
"Bessie, sinä totisesti olet kevyt kuin höyhen", vastasi hänen
toverinsa.

Bessien silmät säteilivät ilosta, kun hänen tanssiansa oli näin
kehuttu ja hän avasi manttelinsa viillyttääkseen itseänsä ja
näyttääkseen kaulassaan riippuvan kauniin medaljongin.
"Tuollaisesta totisesti on hitonmoiset seuraukset", mutisi vanha
ilonvihaaja. "Kyllä tulevaisuus tuollaisten tyttöjen kautta muodostuu
ihanaksi."
"Turhaa, mies, turhaa, maakunta menestyy vallan mainiosti",
vastasi hänen ystävänsä. "Tytöt tekivät työtä ennen aikaan. Nyt ne
eivät työllä käsiänsä turmele. Ehkä sentään joskus huviksensa
pesevät, silittävät, kiilloittavat ja kähertelevät tukkaansa."
"Ei, ei, maakunnassa ei ole ollut onnea siitä alkaen, kun naiset
rupesivat halveksimaan työtä."
Viuluniekka vetäisi jousellaan kolme säveltä, jotka tuntuivat
sanovan "suutele" ja muutamasta teltan nurkasta kuuluikin äänekäs
huulten maiskahdus.
"Minä näjin sinun rakastelevan koreeta Bessyä", sanoi eräs nuori
mies toiselle.
"Ja minä näjin sinun kujertelevan niin sulosesti niityllä. Elä nyt
kato noin vijattomasti. Turha on kieltää. Varo vain Aggyn äitiä, hän
on aikamoinen lörppökieli, elä anna hälle tuulta purjeisiin. Hän
höyhentää tytön ja hennoo se höyhentää jonkun muunkin."
Tanssin tauottua alkoi kuulua äänekäs lasien kilinä ja tavaton
puheensorina tarjoilupöytien luota.
"Hei, sinä kelpo viuluniekka! Tule, niin otetaan tuikku
murheeseen!" huudahti eräs nuorukainen, jonka posket olivat

punaiset kuin kirsikat.
"Tule, Dick, tyhjennetyn yksi neljännes. Kyllä Dielin kukkaro
kestää."
"Kyllä vain, mies, ja missä olet ollut sitten pestuumaanantain?"
"No, kattos, mää menin pestinottiin ja orottelin pureskellen olkea,
ja silloinkos kaikki muijat kerääntyivät mun ympärillein. Yksi heistä
sanoi: 'Paljonko tahrot palkkaa, korea poika?' 'Viis ja puol puntaa',
sanon minä. 'Ja mitä sinä voit tehrä?' kysyy hän. 'Tehrä?' sanon
minä; 'kaikkea kyntämisestä ja puimisesta hevosen harjaamiseen
asti', sanon minä. 'Tule, sinä olet minun miehiäni', sanoo hän. Mutta
hän oli kuin takkiainen aina mun niskassain ja siksi minä pakkasin
tavarain, vaarin tilin ja tässä mää nyt olen."
Pieni joukko oli kokoontunut soittajan nelikon ympärille.
"Tulkaa, täällä Tuomas Kyttyräselkä selittää ihmisille, mitä he
ajattelevat."
"Mahrotonta hänen on selittää sellaisten pölkkypäiren ajatuksia,
jotka eivät milloinkaan mitään mieti."
"Hän ruoskii koko huvijoukkoa, sit' on Tuomas."
"Kuka tuo on, joka heristelee sanomalehrellä ja sanoo, että 'koko
maakunta on muuttumassa, hitto vie, narrien pesäpaikaksi'?"
"Sehän on Gray Graham, joka tuomitsee ihmisiä ja isottelee omalla
hyvyyrellänsä."

"Huomatkaa, pojat, hänestä tulisi hyvä parlamentin jäsen, sillä hän
osaa mainiosti soittaa suutaan kansan kelvottomuuresta."
"Suunsoitto ei tee valtiomiestä. Hän tarvitsisi hieman rokkiinsa
oppiakseen pitämään pienempää suuta."
"Ovatko nuo herra Paul Ritson ja neitsy Lowther, jotka juuri tulevat
telttaan?"
"Totisesti, ja hän on kerrassaan korea tyttö."
"Ja poika on myöskin oppinut ja sivistynyt."
"On, kyllä Paul on miehekseen paremmanpuoleista sorttia."
"Asuuko tyttö pappilassa — kirkkoherra Christianin luona?"
"Totta kai, tietysti, mies; sehän on luonnollista — hänhän on
hänen holhoojansa."
"Ja mikä hän on miehiänsä, tuo pappi?"
"Hänen kaltaistaan ei tule toista, kun hän on mennyt; on hän
sellainen mies."
"Ei, ennenkuin vesi virtaa vastamäkeen ja puut kasvavat latva
alaspäin."
"Niin oppinut ja lokova kansanmies, ja mikä verraton pappi! Se
kelpo poika antaa maailmalle arvon, ja maailma kohtelee häntä sen
mukaan."
"Tyytyväisyys on kuningaskunnan arvoinen eikä hyväntekeväisyys
uskonnon arvoa alenna."

Syntyi tungosta ovelle päin, johon Gubblum Oglethorpe ilmestyi
rihkamalaatikko niskasta riippuen. Varsinkin tytöt työntyivät
kiihkeästi hänen ympärilleen.
"Mitä teillä on tänään, Gubblum?"
"Ee, ee mittaan teille, rakkaani. Te ootte yks' niistä, joita
kattellessa kaikki muu unehtuu."
"O, Gubblum!"
Kohteliaisuuden sai luonnollisesti selittää, miten halusi.
"Teirän kauniitten kasvojenne yks' ainoa hymy voi tehrä jonkun
ryysyläisen onnelliseks'."
"Oi, Gubblum!"
Kerjäläinen ilmeisesti oli hyväntahtoinen ja sukkela vekkuli.
"Jumala teitä siunatkoo, hohhoh! Mitäkö täällä on?" jatkoi
kerjäläinen kiivaasti heilutellen laatikkoansa. "Nämä tavarat on
hankittu lontoolaisille, joiren kasvot ovat kuin Englannin kartta, mihin
on merkitty kaikki rautatiet, että ne oisivat eres vähän sierettäviä,
tierättehän. Eikä siellä kukaan tierä, että muutamat näistä esineistä
voivat tehrä hienon ihmisen — siihen tarvitaan rintaneuloja,
nenäliinoja, kauluksia ja ties mitä."
Gubblumin välinpitämättömyydellä oli erinomainen voima kääntää
kaikkien katseet hänen rihkamalaatikkoonsa. Kerjäläisen kasvojen
ilme oli viattoman näköinen, kun hän jatkoi:

"Mää oon sangen vaatimaton poika, muuten minä saavuttaisin
onneni sillä, mitä minulla on täällä."
"Avaa laatikkosi, Gubblum", sanoi eräs pojista, Georgie Moore,
kyynärpäällään tyrkkien toiset pois tieltään, että hän ja tyttö hänen
kynkässään pääsisi esille.
"Vaatimaton poika" teki hyväksyvän eleen ja alkoi täyttää pyyntöä.
Nuoria avatessaan hän ylisti liikemiesrehellisyyttänsä ja
horjumatonta kunniantuntoansa.
"Mää en ol' kyllin viekas, se on mun vikan'. Mää osaan elää vain
kärestä suuhun ja siinä kaikki. Jos mää tyyryn vähempään, niin
hukka mun perii."
Gubblum avasi nyt laatikkonsa ja veti sieltä esille punaisen ja
vihreän shaalin, joka oli hirvittävän räikeä ja huonoa kangasta.
"Kas niin, tässä mull' on verraton näyte. Näin siistiä ja kaunista
shaalia mull' ei ol' ollut kuin kaksi kappaletta koko elämäni aikana.
Sen toisen mää myin erääll' sulhaisell' seittemäst' ja kuurest'
pennyst'!"
Se ihastunut ilme, jonka hänen oma sukkeluutensa oli kerjäläisen
kasvoille nostanut, hämmentyi, kun Paul Ritson veitikkamaisin elein
astui hänen luokseen ja ottaen shaalin hänen ojennetusta kädestään
kuiskasi:
"Eihän, myittekö todellakin?"
Gordie Moore sukelsi nyt taskuunsa ja kaivoi sieltä kolme
puolikruunusta.

"Tässä on sulle, Gubblum, ota nämä."
"Kattoppas tuota", huudahti vanha ihmisvihaaja, "tuo Gubblum ei
koskaan pengo laatikkoansa ilmaiseksi."
Gray Graham, joka oli katsellut nuorten touhuja ja näki, mitä
Gordie tarjosi kerjäläiselle, hymähti hiukan katkerasti:
    "Tule kotiin järkikulta,
    älä haihdu tuuliin multa."
Juuri silloin kuului melua tarjoilupöytien luota. Kaksi ystävystä oli
joutunut ilmi sotaan keskenänsä.
"Hitto vie, minulla oli viisitoista hopeashillingiä oikeanpuolisessa
housuntaskussa, ja missä ne ovat nyt?"
"Piru sinut periköön, mistä minä tiedän, mihin sinun kolikkos ovat
joutuneet! Sinähän potkit kuin riivattu, ne ovat lentäneet tiehensä."
"Minulla oli viisitoista hopeashillingiä oikean käden
housuntaskussa, minä sanon sinulle."
"Mitä sinun viheliäiset killinkisi minuun kuuluu? Sinä olet
humalassa kuin pörriäinen. Luuletko sinä, että minä olen sinun
kolikkosi ottanut? Sinä olet erehtynyt miehestä käydessäsi minua
epäilemään."
"Ne olivat oikeanpuolisessa housuntaskussa, minä voin vannoa
sen."
"Älä horise! Koeta vasemmanpuolisesta housuntaskusta."

Punaposkinen kyntömies teki työtä käskettyä, ja samassa levisi
ilon ja häpeän sekainen hymy hänen kasvoilleen. Kaikui ilkamoiva
nauru, jonka seasta erotti kerjäläisen äänen:
"Mee teemme sinust' kukkojen kuninkaan, korea poikaseni."
Korea poika lähti juuri luikkimaan tiehensä ivallisten katseitten
saattamana, kun teltassa syntyi kuolemanhiljaisuus. Edessä-olevat
peräytyivät ja takimmaiset kurottivat kaulojansa nähdäksensä
etumaisten yli.
Teltan aukossa seisoi vanha loordi Fisher kalpeana kuin aave,
silmät suurina ja levottomina sadepisarain tippuessa tukasta ja
parrasta.
"Ne ovat sanoneet minulle", hän alkoi oudolla äänellä, "että minun
Mercyni on mennyt Lontoon-junaan. Minä tierän, että he ovat
erehtynneet, mutta tulin kuitenkin itte kattomaan. Onko hän täällä?"
Ei kukaan vastannut. Vain suuret sadepisarat, jotka ropisivat
katolle, häiritsivät hiljaisuutta. Paul Ritson työntyi joukon läpi
lähemmä.
"Mercy? — Lontooseen? Odottakaa, Matthew; minä katselen, ehkä
hän on täällä."
Loordi Fisherin katse kiersi häntä ympäröivien ihmisten kasvoista
kasvoihin.
"Eikö kukaan tierä hänest' mitään?" hän kysyi hiljaa. "Miksi te ette
puhu, miksi kukaan ei virka mitään? Te puistatte päätänne. Mitä se
tarkoittaa?"

Vanha mies koetti hillitä mielenliikutustaan, joka kuristi hänen
kurkkuansa.
"Ei, Matthew, ei hän ole täällä", sanoi Paul Ritson.
"Sitten kai se lienee totta", sanoi Matthew oudon tyynesti.
Seurasi äänettömyys. Paul oli ensimmäinen, joka voitti
hämmästyksensä.
"Hän voi olla Pikku Kaupungissa — Keswickissä — tai on hän
pistäytynyt johonkin muualle."
"Hän voisi olla, herra Paul, mutta hän ei tavallisesti juoksentele
sillä tavalla. Hän on matkalla Lontooseen, siitä ei epäilemistä."
Puhuja oli Natt, Ghyllin tallimies.
Vanhan miehen epäilys näytti häviävän.
"Mennyt? Mercy mennyt? Mennyt virkkamatta sanaakaan? Miksi?
Minne?"
"Hänellä oli punainen nyytti kädessään ja hän itki nurkan takana
kauheasti. Sen minä näin omin silmin."
Levottomuus nosti Paulin kasvoille raivostuneen ilmeen.
"Tässä on harjoitettu konnankoukkuja — olkaa siitä varmat", hän
sanoi kiivaasti.
Loordi huojutti päätänsä edestakaisin, ja hänen silmänsä uivat
kyynelissä. Mutta hän seisoi paikallaan hiljaa kuin itkevä lapsi.

"Minun suloinen Mercyni", hän lausui surkeasti, "mennyt pois
vanhan isänsä luota."
Paul astui vanhan miehen rinnalle laskien voimakkaan kätensä
hänen olalleen niin hellästi kuin nainen lastansa tyynnytellessään.
Sitten hän kääntyi ja luoden säkenöivän katseensa ympärillä-oleviin
virkkoi:
"Joku roisto on tehnyt tässä konnantyön. Kuka se on? Sanokaa.
Tietääkö kukaan?"
Kukaan ei puhunut. Ainoastaan loordi valitti heikosti horjuen kuin
juopunut. Kun sitten ensimmäinen puuska oli ohi, vanha mies alkoi
nauraa. Mitä naurua se olikaan!
"Ei väliä!" hän sanoi, — "ei väliä! Minulta ei nyt jää mitään enkä
karota mitään. Siinä on lohtua kaikissa tapauksissa! Ha, ha, ha!
Mutta minun syrämeni pakahtuu. Olette oikeassa, herra Ritson; tämä
on roistojen työtä."
Vanhan miehen silmät vilkkuivat levottomasti.
"Oman vanhan isänsä", hän mutisi, "onnettoman vanhan isänsä,
joka häntä rakasti ja jonka sydän on murtunut — hän jätti. Ei väliä;
ei minulta nyt ketään jälkeen jää — ha, ha, ha!"
Hän koetti reippaasti lähteä kävelemään tiehensä, aavemainen
hymy kyyneleisillä kasvoillaan, mutta hän horjahti ja kaatui
tiedotonna Paulin avoimeen syliin. He avasivat hänen kauluksensa ja
valelivat vedellä hänen otsaansa.
Juuri sinä hetkenä astui Hugh Ritson telttaan ja saavuttuaan
joukkoon katseli painuneitten päitten yli murtunutta isää, joka lepäsi

hänen veljensä käsivarsilla.
Paulin huulet vapisivat ja hänen voimakas otsansa vetäytyi
ryppyihin.
"Kukapa tietää, ehkäpä se roisto on täällä nyt", hän sanoi, ja
hänen katseensa kiersi miehestä mieheen. "Jos hän on täällä,
katsokoon nyt säälimätöntä tekoansa ja seuratkoon tämä näky häntä
hänen kuolinpäiväänsä asti!"
Tänä hetkenä Hugh Ritsonin kasvoilla tapahtui kauhea muutos.
Nyt avasi vanhuskin silmänsä tullen tuntoihinsa, ja Hugh polvistui
hänen eteensä ja kohotti vesilasin hänen huulilleen.

VIII LUKU.
Iloinen valkea oli juuri kuumentanut muutaman Ritsonien ikivanhan
huoneen takan hohtavan kuumaksi ja rouva Ritson seisoi sen edessä
paistaen kaurakakkuja "muotissa". Pöytään oli illalliseksi tuotu lihaa,
olutta, maitoa ja ohraleipää. Etäisimmässä akkunan syvennyksessä
istuivat Paul Ritson ja Greta Lowther.
Pienien väliaikojen perästä, jotka tulivat yhä lyhyemmiksi, ja
vakavin ilmein, jotka lopulta tulivat tuskaisiksi, rouva Ritson kurkisti
ovesta yhä sakenevaan ilmaan. Nuoret olivat syventyneet liiaksi
omaan elämäänsä huomatakseen hänen levottomuuttansa,
ennenkuin hän avasi vaatekaapin ja otettuaan sieltä kuivia flanelleja
asetti ne lämpenemään.
"Älä ole levoton, äiti", sanoi Paul. "Hän on pian täällä. Hänen
täytyy kiertää Kaaliharjun kautta ja matka on pitkä, tiedäthän."
"Illallisen aika on ollut jo tunti sitten", sanoi rouva Ritson luoden
katseensa vanhaan seinäkelloon, joka harvakseen naksutti suuren
nojatuolin takana. "Alkaa uudestaan sataa, kuunnelkaa!" Kuului
sadepisarani rapina akkunoihin. "Jos hän on nyt matkalla, hän
kastuu ihan likomäräksi."

"Minä toivon, että olisin mennyt hänen sijastansa", sanoi Paul
Gretaan kääntyen. "Kastuminen on hänelle näihin aikoihin vaarallista.
Toisin oli ennen, jolloin hän saattoi päiväkausia kahlata vedessä ja
vesi- ja lumisateessa."
Ukkosen isku pani koko huoneen vapisemaan. Akkunat helisivät, ja
tuli juuri sytytetyssä pöytälampussa lepatti ja näytti punaiselta.
"Herra varjelkoon, millainen yö! Oliko se ukkosen isku?" sanoi
rouva
Ritson rientäen ovelle ja avaten sen taas.
"Älä ole levoton, äiti", kertasi Paul. "Tule sisään. Isä on täällä pian,
ja jos hän kastuu, ei sitä nyt voi auttaa."
Paul oli keskeyttänyt viehättävän keskustelun Gretan kanssa
lohdutellakseen äitiänsä. Alkaen kertoa kilpailustaan hän karkoittikin
toisen levottomuuden yhtä paljon rauhallisella käytöksellään kuin
sanoillaankin.
"John Proudfoot otti minua noin ja koetti saada minut kenttään,
mutta minä sain lujan otteen — ja hei — hän oli hartiat maassa!"
Ulko-ovelta kuului hätäinen naputus. Samassa se avautui ja
aukkoon ilmestyi kalmankalpeat kasvot.
"Mitä nyt, Reuben?" kysyi Paul hypähtäen seisoalleen.
"Tulkaa minun kanssani — jättäkää naiset — herra on ulkona —
salama on iskenyt häneen — minä luulen, että hän on kuollut."
"Minun isäni!" sanoi Paul ja seisoi hetkisen kauhistunein ilmein.
"Lähde, Reuben, minä tulen mukaan." Paul pisti hatun päähänsä ja

riensi kiireesti ulos.
Rouva Ritson oli juuri kääntämässä kakkujansa, kun Reuben
ilmestyi. Hän kuuli, mitä sanottiin ja hänen kasvonsa valahtivat
kuolemankalpeiksi. Mutta hän ei sanonut mitään, horjui vain
muutaman askelen ja vaipui tuolille. Greta astui hänen luoksensa ja
suuteli häntä.
"Äiti — rakas äiti!" hän sanoi ja rouva Ritson painoi päänsä hänen
rinnoilleen.
Hugh oli istunut sanomalehtiä lukien omassa huoneessaan
alakerrassa.
Hän oli kuullut, mitä sanottiin ja tuli eteiseen.
"Salama on iskenyt sinun isääsi", sanoi Greta. "Ne kai tuovat hänet
kotiin", sanoi Hugh. Samana hetkenä kuului raskaitten askelten ääni
ulkoa. Siellä kannettiin loukkaantunutta miestä. He kantoivat hänet
talon läpi hänen omaan huoneeseensa. "Se on tapahtunut minun
tähteni", sanoi rouva Ritson kohottaen kyyneleiset kasvonsa.
Paul astui huoneeseen. Hänen punaiset kasvonsa olivat
muuttuneet tuhkanharmaiksi. Hänen silmistään, jotka juuri äsken
olivat loistaneet ilosta, kuvastui nyt mitä suurin tuska ja pelko.
"Elääkö hän?"
"Elää."
"Jumalan kiitos, Jumalan olkoon kiitos iankaikkisesta
iankaikkiseen!
Minä menen hänen luokseen."

"Hän on tunnotonna — hengittää — muuta ei."
Rouva Ritson Paulin ja Gretan saattamana astui huoneeseen,
johon loukkaantunut mies oli viety. Hän lepäsi vuoteessaan vaatteet
yllä juuri sellaisena kuin hän oli ollut vahingon tapahtuessa. Hänen
otsaansa valeltiin vedellä ja pantiin iilimatoja hänen ohimoillensa.
Hän hengitti raskaasti, mutta ei näyttänyt mitään merkkejä
tuntoihinsa tulemisesta.
Paul istui isänsä vuoteen reunalla kasvot käsiin painuneena. Hänen
mieleensä muistui eräs poikavuosien päivä, jolloin isä tahtoi nostaa
hänet ponyn paljaaseen selkään annettuaan tämän ponyn hänelle
syntymäpäivälahjaksi. Olisiko mahdollista, että nyt olisi tullut loppu?
Hän nousi ylös ja vei Gretan ulos huoneesta.
"Tämä murheitten talo ei ole sovelias sinulle", hän sanoi. "Myrsky
on asettunut; sinun täytyy jättää meidät. Natt voi panna hevosen
valjaihin ja saattaa sinut kotiin."
"Minä en tahdo mennä", sanoi Greta, "tämä talo on oleva tämän
yötä minun kotini. Älä lähetä minua pois luotasi, Paul. Sinua on
onnettomuus kohdannut, ja minä tahdon jäädä sinun luoksesi."
"Sinä et voi tehdä mitään hyvää, mutta voit kuitenkin tuottaa
jotakin harmia."
Rouva Ritson tuli huoneesta.
"Missä on herra Bonnithorne?" hän kysyi. "Hänen piti olla täällä
kello kahdeksan. Isäsi voi tulla tuntoihinsa."
"Asianajaja ei voi ollenkaan häntä auttaa."

"Jos hänen täytyy jättää meidät, ehkäpä Jumala sallii hänen tulla
edes hetkeksi tuntoihinsa."
"Ehkäpä, että hän tuntisi meidät — sanoisi meille jäähyväisiksi
jonkun sanan."
"Toivon sitä muusta syystä — muusta kauheasta syystä."
"Sinä ajattelet testamenttia. Jätä se. Tule, äiti — ja Greta, tule
sinäkin — menkäämme takaisin."
Puoli tuntia myöhemmin talo oli äänetön kuin ruumishuone.
Hillityin äänin ja varpaillaan sipsuttaen naispalvelijat liikkuivat siinä
huoneessa, jossa lepäsi kuoleva mies. Työmiehet istuivat keittiössä ja
keskustelivat kuiskaavin äänin.
Myrsky oli asettunut. Tähti toisensa perästä tuikahti kiitävien
pilvien läpi, ja kuu loi hopeaista valoaan pilviin, jotka omituisina
möhkäleinä kiisivät määrättömiä ratojaan.
Hugh Ritson istui yksin vanhassa salissa, jossa nyt kenenkään
läsnäolo ei häntä häirinnyt. Hänen kasvonsa lepäsivät käsissä ja
kyynärpäänsä nojasivat polviin. Hänen silmissään välähteli outo
loiste. Siinä ei ilmennyt surua eikä tuskaa, vaan huolta,
levottomuutta ja epävarmuutta. Uudestaan ja uudestaan hän näytti
heräävän syvistä mietteistä, ja hillitty huudahdus pääsi silloin tällöin
hänen huuliltansa. Hän kävi muutamia kertoja edestakaisin yli lattian
ja istahti taas.
Eräs palvelija kulki huoneen läpi varpaillansa. Hugh kohotti
päänsä.
"Kuinka teidän sairaanne nyt voi?" hän kysyi hiljaa.

"Ainoastaan hengittää, ei muuta, herra, ei ole tullut tuntoihinsa."
Hugh nousi hitaasti ylös. Suuri peili oli hänen vastassaan olevalla
seinällä. Hän katsoi siihen mitään tajuamatta. Hänen ajatuksensa
askartelivat muualla, mutta vihdoin selvä tajunta välähti hänen
sielussaan ja ensimmäinen, mikä hänelle selvisi, oli hänen oma
kuvansa. Mutta kasvojen ilme oli valoisa, tyytyväinen, niinkuin niillä
olisi leikkinyt aavemainen hymy. Hän kääntyi kärsimättömästi pois
koko peilistä.
Uudestaan istuutuen hän koetti hillitä itseänsä. Hän tutki kohta
kohdalta tilannetta. Hän ajatteli, mitä asianajaja oli sanonut
Lowtherin hylätystä vaimosta ja hänen pojastaan. Sitten hän otti
povitaskustaan esille herra Bonnithornen antaman medaljongin ja
tutki sitä pitkään ja vakavasti.
Tulos näytti tuottavan hänelle hirveää tyydytystä. Nyt ei voinut olla
epäilystä, mitä merkitsi aavemainen hymy, joka leikki hänen
kasvoillansa.
Salin nurkassa oli korkea, vanhanaikainen kello. Se löi kahdeksan.
Hitaat, kirkkaat lyönnit kaikuivat repivinä äänettömässä huoneessa ja
tuntui kuin ne olisivat häirinneet koko talon hiljaisuutta. Tunti palautti
mietiskelevän miehen todellisuuteen. Kello kahdeksan herra
Bonnithorne oli luvannut tulla laatimaan testamenttia.
Hugh Ritson soitti kevyesti kelloa, joka oli pöydällä. Eräs palvelija
astui huoneeseen.
"Kutsu Natt minun luokseni", sanoi Hugh.

Hetkistä myöhemmin tallimies tallusti saliin. Hän oli
paksurakenteinen, lyhytkaulainen nuorukainen, jonka kasvot olivat
pyöreät ja silmäluomet peittivät viekkaan silmäparin, niin että vain
kapea rako jäi näkyviin. Ensi silmäyksellä olisi voinut sanoa, että
vekkuli oli vain puoliksi valveilla, mutta toinen silmäys olisi selittänyt,
ettei hän koskaan nukkunut.
Vastaanottaessaan Hugh näytti osoittavan hänelle erikoista
ystävyyttä.
"Ah, Natt, tule tänne — lähemmäksi."
Mies astui lattian yli. Hugh alensi äänensä.
"Mene Pikku Kaupunkiin ja etsi puheillesi herra Bonnithorne. Sinä
voit tavata hänet tielläkin. Ellet, niin tapaat hänet ainakin Juoksevan
Hevosen ravintolasta. Sano hänelle, että minä olen lähettänyt sinut
sanomaan hänelle, että Adam Fallow on kuolemaisillaan Bigriggissä
ja haluaa heti häntä nähdä. Ymmärrätkö?"
Mies kohotti unisia luomiansa. Epäluuloinen pilke välähti niiden
välistä. Hän katsahti ympärilleen ja sitten alas suuriin, jäykkiin
kenkiinsä ja kohottaen kätensä käsnään, joka oli hänen
ohimossansa, hän mutisi: "Ymmärrän."
Hughin kasvot synkistyivät.
"Hiljaa", hän sanoi ankarasti ja vastasi sitten hymyllä Nattin
kohotettuun katseeseen. "Kun palaat, pidä suusi kiinni, kuuletko?"
Raskaat luomet kohosivat vielä kerran. "Kuulen."
"Lähde sitten."